Aalto University Magazine 11

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 11

11

TÄMÄ LEHTI KERTOO / IN THIS ISSUE koulutuksen arvosta yhteiskunnassa muotinäytöksen rakentamisesta sellunvalkaisun nopeuttamisesta meeting with supply chain expert

ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324 LOKAKUU / OCTOBER 2014

Tulevaisuuden

tekijät esiin s. 12

Opiskelijoiden oma Näytös s. 34

...ja paljosta muusta.

aalto.fi

Sellunvalkaisua sekunneissa

Vuotovirta sytytti ledin

Focus on supply chain

Anni Hanén

Let’s learn together

Opitaan yhdessä Kun esittelin väitöskirjani aihetta ohjaajalleni, hän kuunteli minua keskittyneenä. Lopetettuani hän oli hetken hiljaa ja totesi: ”Minulla ei ole hajuakaan siitä, mistä puhut, mutta anna mennä vaan. Vaikutat innostuneelta.”

Yliopistolta kaivataan samanlaista avointa asennetta suhteessa opiskelijoihin kuin ohjaajaltani suhteessa väitöskirjaani. Tämä avoimuus on kykyä nähdä opiskelijoiden valtava potentiaali. Se on rohkeutta lähteä matkalle, jonka määränpää on tuntematon.

Aalto-yliopiston tavoitteena on kouluttaa tulevaisuuden tekijöitä, mutta oppijoina eivät ole vain opiskelijat vaan koko yhteisö.

Korostamme opetuksessa oppimiskeskeisyyttä ja henkilökohtaisia opintopolkuja. Valmiiden, vain vähän joustovaraa sallivien tutkintojen ja opintokokonaisuuksien sijaan haluamme tarjota mahdollisuuksia ja tilaa valita. Opiskelijan henkilökohtainen kiinnostus ja palo on tärkeää, kun taas opettajan rooli valmentajana korostuu.

Yhdessäoppiminen tarkoittaa kykyä säilyttää avarakatseisuus ja valmiutta muuttua. Tällaisella asenteella voimme auttaa opiskelijoitamme tulemaan entistä paremmiksi toteuttamaan omia unelmiaan. Tämä on avain myös koko yliopiston tavoitteiden toteutumiseen: tukemalla unelmia ja niistä syntyneitä uudenlaisia tulkintoja voimme muuttaa koko maailmaa.

Anna Valtonen dekaani Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu

When I first presented the idea for my doctoral thesis to my supervising professor he listened carefully. After I finished, there was a moment’s silence before he said: “I have no idea what you’re talking about, but you seem enthusiastic about it so go ahead.”

Universities should have the same open attitude towards their students as my supervisor had to my thesis. Such openness makes it possible to see the enormous potential our students have. It isn’t easy to predict the future, but if we let our students realise their own dreams we will have a good view into the future of our society.

As Aalto University aims to educate our future thought leaders, it won’t be just the students learning, the entire community learns and develops in the process. We emphasise learning-centred teaching and offer the opportunity to individually tailored study paths. If the students are passionate about their field and their interests within it, it allows the role of the teacher to become more of a coach and someone searching for the answers together with the students, rather than for them.

Learning together calls for an ability to remain open-minded and prepared to change. With this kind of attitude we can help our students become better at realising their own dreams, and in addition, when all these dreams are put together we also reach the goals we have set ourselves as an university – to improve the competitiveness and welfare of Finland and to contribute to a better world.

Anna Valtonen Dean School of Arts, Design and Architecture

KANSI

Aalto-yliopiston muotinäytös järjestettiin Kattilahallissa Helsingin Suvilahdessa 23. toukokuuta 2014.

Lisää aiheesta Siellä-jutussa s. 34.

COVER

The Aalto University fashion show took place in the boiler hall of Helsinki’s Suvilahti complex on 23 May 2014.

Read more about it in the section In there, page 34.

SISÄKANNET JA KESKIAUKEAMA

Lehden graafinen suunnittelija Terhi Korhonen kuvasi seinäpintoja kolmella kampuksella: Otaniemessä, Töölössä ja Arabiassa.

INSIDE COVERS AND CENTREFOLD

This issue’s graphic designer Terhi Korhonen photographed wall surfaces at the Otaniemi, Töölö and Arabia campuses.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11 \ 3

Tekemässä / On the job VESA-MATTI JUTTILAINEN teki lehden piirroskuvitukset.

Kuva Terhi Korhonen Kuvitus Vesa-Matti Juutilainen

Hän opiskelee graafista suunnittelua Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Vesan mukaan opiskelussa ovat parasta uudet ystävät ja heidän kohtaamisensa. Hän ei usko vastaavanlaisen ilmapiirin syntyvän mihinkään sähköiseen ympäristöön. ”Silloin kun opiskelu on niin innostavaa, että tuntee syyllisyyttä, jos viihtyy myös töissä, ei kannata lähteä harhailemaan muihin suuntiin.”

VESA-MATTI JUUTILAINEN made the drawings of this issue. He is a graphic design student at the School of Arts, Design and Architecture. Vesa thinks the best part of studying is encountering new people and making friends. He doubts a corresponding atmosphere will ever emerge in any electronic environment. “I think it would be unwise to wander in other directions now, when studying is so inspiring that it feels guilty to spend time at work as well.”

TERHI KORHONEN taittoi tämän numeron ja

vastaa myös monista lehden valokuvista. Hän opiskelee graafista suunnittelua Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa ja on aiemmin valmistunut valokuvaajaksi. Terhin mielestä opiskelussa on inspiroivaa tehdä asioita vain itselleen, vaikka samalla voi joutua pois omalta mukavuusalueeltaan. ”Opinnoista voi rakentaa itselleen mieluisan kokonaisuuden, ja kannattaa ehdottomasti vierailla oman ohjelman lisäksi myös muilla laitoksilla.”

TERHI KORHONEN handled the layout of this issue and she is also responsible for many of its photos. She studies graphic design at the School of Arts, Design and Architecture and earlier completed a photography degree.

Terhi finds it inspiring that her studies allow her to do things for herself alone, although this can take you out of your comfort zone.

“You can build a course totality, which suits your personal desires, and I absolutely recommend visiting other departments outside your own programme as well.”

JULKAISIJA /PUBLISHER: Aalto-yliopisto, viestintä /Aalto University, Communications PÄÄTOIMITTAJA /EDITOR-IN-CHIEF: Eveliina Olsson TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ/MANAGING EDITOR: Paula Haikarainen TÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU/GRAPHIC DESIGN IN THIS ISSUE: Terhi Korhonen OHJAAVA/TUTORING AD: Liisa Seppo, Alma 360 KUVATOIMITTAJA/PHOTO EDITOR: Liisa Seppo, Alma 360 TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT/CONTRIBUTORS IN THIS ISSUE: Heidi Hammarsten, Anni Hanén, Aino Huovio, Timo Hämäläinen, Vesa-Matti Juutilainen, Heidi-Hanna Karhu, Meri Karhu, Krista Kinnunen, Janne Lehtinen, Tiiu Pohjolainen, Hannu Pöppönen, Aki-Pekka Sinikoski, Jussi Särkilahti, Pinja Valja, Julia Weckman, Leena Ylä-Lyly KANNEN KUVA /COVER PHOTO: Meri Karhu KÄÄNNÖKSET/TRANSLATIONS: Ned Kelly Coogan OSOITE /ADDRESS: PL/PO Box 17800, FI-00076 Aalto, Finland PUHELIN/TELEPHONE: +358 9 470 01 VERKOSSA/ONLINE: aalto.fi, aalto.fi/magazine SÄHKÖPOSTI/E-MAIL: magazine@aalto.fi OSOITTEENMUUTOKSET/CHANGE OF ADDRESS: alumni@aalto.fi PAINOTYÖN TILAAJA/PRINTING COMMISSIONED BY: Unigrafia Oy PAINATUS /PRINTING: Libris Oy, 2014 PAPERI /PAPER: Amber Graphic 240 g/m2 (kansi/cover) & 120 g/m2 (sisäsivut/pages) PAINOS/PRINT RUN: 32 000 ILMESTYY KOLME KERTAA VUODESSA/PUBLISHED THREE TIMES A YEAR

03 Pääkirjoitus – Editorial 04 Tekemässä – On the job – Now 06 Nyt Pieniä uutisia, isoja asioita.

LAINATTUA: Aamulehden

Puheenvuorossa toivotaan yhteistyötä verkkokoulutuksen tekijöiden kesken.

KIPERÄ KYSYMYS: Mikä on suosituin ammatti vuonna 2025?

09 Oho! Ylioppilaskunnan puheenjohtaja Lauri Lehtoruusu teki ison Äpyn.

10

Avauksia

11

Termin avaus

12

Teema

18

Teema

Professori Martti Raevaara korostaa opettajan roolia valmentajana.

Tulevaisuuden rakentajat ja koulutuksen keinot – kohtaavatko ne?

Professori Kalevi Ekmanin johtamasta Design Factorysta otetaan oppia muuallakin.

Meri Karhu

Professori Teemu Leinonen valaisee verkko-opetuksen suuntaa.

42 In-house A picture of what’s happening at Aalto University.

20 Toimitusjohtaja Pekka Lundmark Kuka – Who

luotsaa Konecranesia teollisen internetin aikakaudelle.

26

Aiheesta – On Topic Kemiantekniikan työryhmä kehittää sellunvalkaisuun menetelmää, joka toimii sekunneissa.

29 Aiheesta Tulevaisuuden sähkökomponentit voivat hyödyntää vuotovirtaa.

44 Ajankohtaista 45

valintoja 48 Arjen Tietokonegrafiikan apulaisprofessori Jaakko Lehtinen katsoo mieluummin sumua kuin televisiota.

30 Global surveys on business

34 Siellä Opiskelijoiden Näytös on kevään muotispektaakkeli.

41

Kolumni Johtaja Susanna Pettersson kaipaa ajattelun aikataskuja.

Opiskelijat loivat Suomelle coolin ilmeen Frankfurtin kirjamessuille.

46 Väitöksiä

On science

strategies reveal best practises.

1OMIN: Assistant Professor Katri Kauppi focuses on procurement and supply chains.

Vau!

50

Palkitut & Calendar

Teema/Theme TÄSSÄ LEHDESSÄ TARKASTELEMME, miten yliopisto toteuttaa lakisääteistä tehtäväänsä ”kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa”.

THIS ISSUE LOOKS at how the university realises its statutory task to “educate students to serve the nation and humanity”.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11 \ 5

Nyt

MIT: Aalto yksi viidestä ”nousevasta tähdestä”

Opiskelijoiden aloitteesta alkunsa saanut startup-tapahtuma Slush järjestetään marraskuussa Helsingissä jo seitsemättä kertaa. Vuosi vuodelta kävijämääräänsä kasvattanut Slush on noussut maailman johtavien kasvuyritys- ja teknologiatapahtumien joukkoon.

Jussi Hellsten/SLUSH

Yhdysvaltalainen huippuyliopisto Massachusetts Institute of Technology, MIT, arvioi kahdensadan yliopiston menestystä innovaatio- ja yrittäjyystoiminnassa. Aalto-yliopisto sijoittui viiden lupaavimman nousijan joukkoon.

Vertailussa arvioitiin muun muassa yliopistojen innovaatioita tukevaa ilmapiiriä, tutkimusalueiden vahvuuksia, opiskelijoiden yrittäjyysmyönteisyyttä sekä valtion tarjoamaa tukea.

Aalto-yliopiston menestystekijöiksi arvioitiin lahjakkaiden yksilöiden johtama tasa-arvoinen ja ruohonjuuritason työ, vahva startup-yrittäjyyttä tukeva ilmapiiri ja yliopiston ylimmän johdon tuki.

Aalto-yliopisto sijoittui arvioinnissa viiden ”nousevan tähden” joukkoon. Ne toimivat haasteellisissa ympäristöissä ja avaavat tietä käytännön sovelluksille innovaatioekosysteemin kannalta hankalissa olosuhteissa. Tähän joukkoon lukeutuvat myös University of Auckland Uudesta-Seelannista, University of Michigan Yhdysvalloista, KAIST Etelä-Koreasta ja Technion Israelista.

Vakiintuneista yliopistoista korkeimmalle sijoittuivat MIT ja Stanford University Yhdysvalloista sekä University of Cambridge Isosta-Britanniasta.

Sosiaalisessa mediassa teeskennellään aitoa –

1 661 UUTTA OPISKELIJAA VALITTIIN

Aalto-yliopistoon kevään yliopistohaussa. Hakijoita oli kaikkiaan 10 588, joista 15,7 % sai opiskelupaikan.

6 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11

Ihmiset pyrkivät luomaan sosiaalisessa mediassa itsestään aidon vaikutelman osin teeskentelemällä, selviää Aaltoyliopiston tutkimuksesta.

Tutkimuksen mukaan sosiaalisen median käyttäjät arvostavat aitoutta.

He kuitenkin myöntävät teeskentelevänsä verkkoimagoaan sopiakseen sosiaalisiin normeihin ja odotuksiin.

Tutkijat keskittyivät kahteen mediaan, Facebook- ja Last.fm-palveluun.

Tutkimuskohteena olivat suomalaiset nuoret ja nuoret aikuiset. ”Vaikka Facebook ja Last.fm eroavat toisistaan sisältöjen jakamistavoissa, molemmissa kanavissa käyttäjät halusivat pitää profiilinsa mahdollisimman luonnollisena”, sanoo tutkija Suvi Uski.

”Lisäksi henkilöihin, jotka jakavat sisältöjä huomionkipeästi tai valheellisesti, suhtaudutaan erittäin kielteisesti.”

Tutkijat havaitsivat tässä kuitenkin ristiriidan. ”Vaikka sosiaaliset normit edellyttävät henkilöiden olevan aitoja jakaessaan sisältöjä, itsensä esittäminen oikealla tavalla edellyttää usein teeskentelyä”, sanoo Airi Lampinen, tutkimuksen toinen tekijä.

Teeskentely oli erityisen selkeää musiikin jakamiseen tarkoitetussa Last.fm-palvelussa, jossa sisältöä jaetaan automaattisesti. Jotkut käyttäjät valitsivat kuunnellakseen tietynlaista musiikkia sen mukaan, millaisen kuvan halusivat antaa itsestään. ”Facebookin käyttäjät puolestaan pystyvät valvomaan tarkasti, mitä toisille jaetaan, mutta päättävät usein olla jakamatta mitään, koska pelkäävät välittävänsä väärän viestin itsestään.”

Nyt

Diet change – a solution to reduce water use?

Aalto tunnetuin nuorten keskuudessa –

– Reducing the use of animal products can have a considerable impact on areas suffering scarce water resources, as meat production requires more water than other agricultural products.

“Diet change together with other actions, such as reduction of food losses and waste, may tackle the future challenges of food security,” states researcher Mika Jalava from Aalto University.

Growing population and climate change are likely to increase the pressure on already limited water resources.

The researchers assessed the impact of diet change on global water resources over four scenarios, where the meat consumption was gradually reduced while diet recommendations in terms of energy supply, proteins and fat were followed.

By reducing the animal product contribution in the diet, global green water (rainwater) consumption decreases up to 21 % while for blue water (irrigation water) the reductions would be up to 14 %. By shifting to vegetarian diet we could secure adequate food supply for an additional 1.8 billion people without increasing the use of water resources. The potential savings are, however, distributed unevenly, and their potential alleviation on water scarcity varies widely from country to country.

Aalto-yliopisto on tunnetuin suomalainen yliopisto alle 30-vuotiaiden keskuudessa, selvisi Taloustutkimuksen keväällä 2014 tekemästä kyselytutkimuksesta. Tutkimuksen tulos oli sama myös vuonna 2013. Niin ikään vastaajat katsoivat jo toista vuotta peräkkäin, että Aalto-yliopisto on edelläkävijyydessä suomalaisten yliopistojen ykkönen.

Vastanneiden mielestä Aalto-yliopiston tutkintoja arvostetaan työelämässä suomalaisista korkeakouluista eniten. Aalto jakoi tässä ensimmäisen sijan Hanken Svenska handelshögskolanin kanssa. Ensimmäinen sija tuli myös myönteisessä medianäkyvyydessä.

Lisäksi Aalto-yliopiston katsottiin erottuvan edukseen muista korkeakouluista, tässä Aalto jakoi ensimmäisen sijan Taideyliopiston kanssa. Aalto rankattiin parhaimmaksi näissä kategorioissa myös vuonna 2013.

Vastaajia Taloustutkimuksen kyselyssä oli noin 1 700. Tutkittuja korkeakouluja oli 15.

Käyttäytyäksemme mielekkäästi muiden ihmisten kanssa meidän tulee ymmärtää toistemme näkemyksiä.

Aalto-yliopiston tutkimus osoittaa, että yhteisen näkökulman omaksumiseen liittyy myös aivotoiminnan muuttuminen samankaltaiseksi.

Tutkimuksessa koehenkilöt katsoivat tv-sarjaa Täydelliset naiset eläytyen vuorotellen sisustussuunnittelijan tai rikostutkijan rooliin. Kun koehenkilöt katselivat sarjan tapahtumia samasta näkökulmasta, heidän aivojensa näköön ja tarkkaavaisuuteen liittyvien alueiden toiminta muuttui samankaltaiseksi. Kun taas näkökulmat olivat erilaiset, myös erilaisuus aivotoiminnassa lisääntyi. ”Aiemmat kokemuksemme, tietomme ja tavoitteemme vaikuttavat siihen, miten käsittelemme uusia havaintoja ja kokemuksia. Meille syntyy näkökulma, joka ohjaa sitä, miten ymmärrämme ulkomaailman tapahtumia.

Voimme myös tietoisesti ottaa erilaisia näkökulmia ja yrittää siten eläytyä toisten ihmisten kokemusmaailmaan, kertovat väitöskirjaansa viimeistelevä Juha Lahnakoski ja professori Lauri Nummenmaa. ”Ihmisten välinen yhteisymmärrys voikin perustua osittain aivotoimintojen samanlaisuuteen”, tutkijat toteavat.

Tutkimuksessa mitattiin koehenkilöiden aivotoimintaa magneettikuvauksen avulla. Lisäksi heidän katsettaan seurattiin silmänliikekameralla.

Vesa-Matti Juutilainen

Yhteinen näkökulma yhtenäistää aivojen toimintaa –

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11 \ 7

Nyt

Lainattua Ari Korhonen ja Jarmo Viteli: Verkko-opetuksen yleistyminen ravistelee korkeakoulumaailmaa Aamulehti, Puheenaihe-palsta 22. elokuuta 2014

”Kansainvälistä hyvää korkeakoulutuksen mainetta ja koulutuksen vientiä voidaan edistää myös korkeatasoisilla avoimilla verkkokursseilla.

Niiden tekeminen edellyttää kuitenkin vahvaa yhteistyötä sekä korkeakoulujen kesken että myös alalla toimivien yritysten kanssa.

Suomeen pitää luoda verkkokoulutuksen tekijöiden ekosysteemi, jonka avulla kyke-

nemme tuottamaan maailmanluokan verkkokursseja.

Osaamista meillä kyllä on, kunhan saamme eri toimijat parempaan yhteistyöhön keskenään.”

– Kirjoittajat ovat verkko-opetuksen tutkijoita.

Ari Korhonen työskentelee Aalto-yliopistossa sekä vierailevana tutkijana Stanfordin yliopistossa ja Jarmo Viteli tutkimusjohtajana Tampereen yliopistossa.

Kiperä kysymys Mikä on suosituin ammatti vuonna 2025?

Vastaajana fysiikan professori Adam Foster Perustieteiden korkeakoulusta: ”Yhä useammat menestyvät tiedemiehet ryhtyvät konsulteiksi, koska he vierastavat yritysten jäykkää T&K-ympäristöä ja vähättelevät yliopistoissa tehtävän tutkimuksen merkitystä. Nämä freelance-tutkijat perustavat pieniä yhtiöitä, jotka kykenevät reagoimaan nopeasti ja joustavasti tutkimuskentän muutoksiin.

Niitä rajoittavat ainoastaan senhetkisten asiakkaiden vaatimukset.

Tämä trendi ei kuitenkaan ole kiistaton, minkä osoittaa viimevuotisen Nobel-voittajan kommentti: ’Koska he eivät julkista metodiensa ja tulostensa yksityiskohtia tai vahvoja kytköksiä tiettyihin etupiireihin, olisi minusta paljon kuvaavampaa käyttää heistä nimitystä veijaritutkijat.’”

Vesa-Matti Juutilainen

Vastaajana muotoilun professori Tuuli Mattelmäki Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta:

8 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11

”Francois Jégou puhuu design-akupunktuurista.

Perinteisessä akupunktuurissa manipuloidaan neuloilla akupunktiopisteitä ja vaikutetaan hoidettavan sekä fyysiseen kuntoon että henkiseen vireyteen.

Design-akupunktuurissa etsitään tällaisia herkkiä vaikutuspisteitä, esimerkiksi paikallisia toimijoita ja verkostoja, ja pyritään manipuloimaan niitä liikkumaan kohti kestävää muutosta ja dynaamista innovaatioyhteistyötä. Tällaisen uudenlaisen akupunktuurin taitajat ovat avainasemassa, kun pyritään virittämään ihmisten ja organisaation luovuutta, taitoja ja yhteistyökykyä äärimmilleen.”

Palstalla kerrotaan tapauksesta, joka ei mennyt aivan oppikirjan mukaan.

Oho!

Äpyn toimitus tyhjän päällä Ylioppilaskunnan puheenjohtaja Lauri Lehtoruusu erehtyi laittamaan kaikki vappulehden munat samaan koriin.

Teksti Paula Haikarainen Kuva Jussi Särkilahti Kuvitus Vesa-Matti Juutilainen ”Olin päätoimittaja, kun vappulehti Äpyä tehtiin edellisen kerran eli vuosina 2012–2013. Äpyhän ilmestyy vuorovuosina Julkun kanssa ja on eräänlainen ’epälehti’ – siinä on tärkeintä konsepti.

Se ilmestyy aina jossain erikoisessa muodossa tai pakkauksessa.

Olimme toimituksessa aloittaneet konseptoinnin jo kesällä 2012 ja kehitelleet monenlaisia ja monimutkaisiakin vaihtoehtoja. Lopulta lähdimme mielestämme selkeään suuntaan: lehden formaatti nojaisi yhteen tekniseen innovaatioon ja jäljittelisi tunnettua suomalaista tuotetta. Aloitimme yhteistyöneuvottelut tuotetta valmistavan yrityksen kanssa.

Tarjosimme heille mielestämme vain hyviä vaihtoehtoja ja etenimme aina heidän toiveidensa mukaisesti. Koko konsepti nojasi sen varaan, että firma lähtee täysillä mukaan.

Joulun aikaan olimme jo valmistaneet prototyypin ja selvittelimme tuotannon yksityiskohtia, kun tuli tieto, että ei onnistukaan. Yritys vetäytyi hankkeesta. Lisäksi tekninen ratkaisu osoittautui huiman kalliiksi. Tajusimme, että tää oli tässä. Olimme täysin tyhjän päällä. Ja lehden olisi pitänyt mennä tuotantoon kuukauden päästä.

Iski paniikki: Äpy on instituutio, joka ei voi jäädä ilmestymättä! Oli vain pakko edetä.

Palasimme alkupisteeseen muistelemaan idiksiä, joita oli ollut puoli vuotta sitten. Valitettavasti ne oli jo silloin todettu kehnoiksi. Painuimme viikonlopuksi Viroon pähkäilemään, kunnes paluumatkalla joku keksi, että mitä jos tehdään vaan tosi isokokoinen lehti.

Se tuli kai mieleen Hesarin formaatin muutoksesta, joka tapahtui samoihin aikoihin. Ja siinä vaiheessa, kun oli mietitty kaikkia kummallisia skenaarioita, idea tuntui huojentavalta. Yhdestä pienestä heitosta sikisi pelastus. Joka olikin aika iso.

Vapun 2013 Äpystä tuli sanomalehti, joka oli kooltaan 1120 x 1600 millimetriä, painettu italialaiselle paperille Euroopan suurimmassa arkkioffsetissa Hollannissa, taiteltu toisessa painossa Etelä-Saksassa ja pakattu pahviseen Suomessa valmistettuun postilaatikkoon.

Jälkeenpäin ajatellen se alkuperäinen konsepti oli aivan liian hankala. Mutta ainakin opimme, että ei pidä laittaa kaikkia munia samaan koriin. Ja että asioita kannattaa tarkastella useammasta vinkkelistä. Sen sijaan, että lähtee kiteyttämään konseptia valtavasta ideamassasta, voikin tehdä toisin päin – kasvattaa pieni ideanpoikanen isoksi jutuksi.”

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11 \ 9

Avauksia

Yliopiston johdon puheenvuoro.

Opiskelijat ja opettajat

tulevaisuuden rakentajina SUOMI – ja koko ihmiskunta – on isojen valintojen

edessä, meillä on ratkaistavana useita haastavia ongelmia. Moniulotteiset, toisiinsa kietoutuneet globaalit muutokset, jotka liittyvät erityisesti väestönkasvuun, vaativat uusia kestäviä vaihtoehtoja energian, puhtaan veden ja turvallisen ruuan tuotantoon sekä kaupungistumisen ja liikenteen kasvun hallitsemiseen. Näillä on puolestaan suora vaikutus ilmastonmuutokseen ja sen seurauksiin, jotka koskettavat meitä kaikkia.

Samalla monet länsimaat, Suomi eturintamassa, kohtaavat väestön nopeaan ikääntymiseen liittyvät kysymykset. Tarvitsemme kipeästi uusia innovaatioita – ei vain teknisiä tai kaupallisia vaan myös kulttuurisia ja sosiaalisia innovaatioita – löytääksemme riittävän nopeasti ratkaisuja, jotka toimivat sekä paikallisesti että globaalisti.

Yliopistoilla on mahdollisuus ottaa merkittävä rooli muutoksessa, innovaatioiden luomisessa ja muutoksen tekijöiden kouluttamisessa. Tämä kuitenkin edellyttää meiltä toimintamallien, opetus- ja oppimiskulttuurin sekä opetussuunnitelmien radikaalia ja ripeää uudistamista. Lisäksi tarvitaan näkemyksellistä pohdintaa tavoiteltavista tulevaisuuksista. Oppiainepohjainen perinteen siirtäminen ei enää sellaisenaan riitä.

Tarvitaan uusia ja ennakkoluulottomia avauksia sekä rajoja ylittävää yhteistyötä, joka perustuu erilaisen asiantuntemuksen arvostukseen.

Aalto-yliopiston perustutkintojen uusissa opetussuunnitelmissa ovat perustana tulevaisuuden osaamistarpeet, oppimiskeskeinen opetus ja henkilökohtaiset opintopolut. Opiskelijalla on nyt mahdollisuus tehdä aiempaa enemmän valintoja. Lisäksi häntä kannustetaan ylittämään opinnoissaan koulutusalojen rajoja, kohtaamaan eri alojen opiskelijoita ja asiantuntijoita sekä ottamaan vastuu omasta oppimisestaan. Riskien ottamista, yrittäjyyttä asenteena ja opiskelijoiden aktiivista roolia yliopistoyhteisön jäseninä arvostetaan.

Oppimiskeskeinen opetus ja henkilökohtaiset opintopolut korostavat opettajan roolia valmentajana.

Hänen tehtävänään on välittää ja kannustaa, mahdollistaa sujuva oppimisprosessi ja olla oppivan yhteisön tukena. Moninaisuuden hyödyntäminen on voimavara, joka vaatii kaikilta opettelua ja sitoutumista yhteisiin pelisääntöihin sekä epävarmuuden sietämistä. Tarvitaan myös taitoa tehdä omat ajatukset ja ideat muille näkyväksi ja jaettavaksi. Parhaimmillaan kyse on yhteisestä matkasta, joka perustuu opettajien ja opiskelijoiden rikastuttavaan vuorovaikutukseen, yhdessä oppimiseen ja yhdessä tekemisen iloon.

Tekemisessä on myös vahvasti läsnä sosiaalinen, yhteiskunnallinen ja globaali ulottuvuus. Opiskelijoilla ja opettajilla on tarve löytää uusia näkökulmia ympäristöön ja sosiaalisiin kysymyksiin sekä ratkaista yhteiskunnallisesti merkittäviä ongelmia. Keskeinen eteenpäin vievä voima on uteliaisuus ja halu hakeutua luoviin, innostaviin ryhmiin ja ympäristöihin.

Yliopistot ovat perinteisesti pyrkineet tunnistamaan omia vahvuuksiaan, löytämään vastauksen kysymykseen, missä olemme hyviä, ja kehittämään tutkimustaan ja opetustaan tämän perusteella. Mutta kun haluamme rakentaa parempaa tulevaisuutta yhdessä opiskelijoiden kanssa, meidän on vastattava myös kysymykseen, mihin haluamme erinomaisuuttamme käyttää. Tulevaisuus rakennetaan nyt, ja meillä on vastuu sen suunnasta.

Janne Lehtinen

Martti Raevaara

– Professori Martti Raevaara toimi Aalto-yliopiston opetuksesta vastaavana vararehtorina 1.10.2009–30.9.2014. Uutena vararehtorina aloitti 1.10.2014 professori Eero Eloranta.

10 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11

Asiantuntija luotaa lehden teemaa.

Teeman avaus

Teksti Heidi Hammarsten

Koulutuksen sähköinen huominen

Mistä yliopisto-opetuksen muutos on lähtöisin?

Uusi, niin sanottu disruptiivinen teknologia näkyy monella toimialalla – myös opetuksessa. Murros johtuu digitaalisen informaation määrän valtavasta kasvusta.

Opetusteknologia on ollut pitkään kaksijakoista, mutta nyt nämä kaksi haaraa ovat alkaneet yhdistyä. Ensimmäinen trendi on ollut muokata opetusta entistä tehokkaammaksi verkkoopetuksen, e-learningin, avulla. Sähköisillä oppimisalustoilla jaetaan materiaalia ja tehdään harjoitustöitä ajasta ja paikasta riippumatta.

Kiinnostavampi laadullinen hyppäys on se, että käsitys tiedosta muuttuu, kun kaikilla on jatkuva pääsy sen äärelle.

Pelkkä asioiden luennoiminen tyyliin ”tämä on tärkeää” menettää merkitystään. Puhutaan tiedon rakentamisesta: oppiminen alkaa muistuttaa tutkijoiden toimintaa, kyse on projektioppimisesta tai ongelmalähtöisestä oppimisesta.

Miten opetusmenetelmät muuttuvat?

Mukaan ovat tulleet esimerkiksi MOOCit eli massiiviset avoimet verkkokurssit. Ne voivat olla joko perinteiseen oppimiskäsitykseen perustuvia kursseja todella suurille joukoille tai vapaamuotoisempia, yhteisöllisyyteen ja osallistujien väliseen dialogiin perustuvia.

Flipped classroom eli käänteinen luokkahuone taas perustuu vanhoihin tuttuihin kotitehtäviin mutta uudella

Kuvitus Vesa-Matti Juutilainen, kuva Leena Ylä-Lyly

Professori Teemu Leinonen Medialaboratoriosta tuntee sähköisen oppimisen menetelmät ja hyödyt.

Kysyimme, onko tulevaisuuden yliopisto vain verkossa.

tavalla. Ideana on, että luentoaika käytetään ennakkoon annettujen oppimistehtävien, kuten itse valittuna aikana katsottujen videoluentojen tai luettujen tekstien, käsittelyyn. Näitä käytetään sitten luokkahuonekeskustelujen lähtökohtana. Tämä onnistuu vaikka sadalle opiskelijalle, jos opetus on hyvin suunniteltu.

Oleellista on, että sisällöt jaetaan digitaalisesti kaikkien saataville. Tämä vaatii niin sanottua open access -julkaisemista, jossa tieteellisten artikkelien lisensiointi ei rajoita jakelua.

Uudet menetelmät eivät tarkoita, että vanhat, kuten luennot, katoaisivat kokonaan. Mutta ne voisivat olla vaikka ongelmakentän avaamista, joka kestää 20 minuuttia. Näin jäisi enemmän aikaa vuorovaikutukselle.

Mitä muutos vaatii yliopistolta ja opettajilta?

Syvällisempi muutos vaatii sekä resursseja että entistä syvempää osaamista opettajilta. Opettajan tulee olla alansa erinomainen asiantuntija ja kyetä arvioimaan, milloin opiskelijat törmäävät ongelmiin itsenäisessä opiskelussa.

Koska kuitenkin aina he törmäävät ja tarvitsevat silloin tukea. Toki tässäkin voivat digitaaliset työvälineet auttaa.

Perusopinnot voisi hyvin toteuttaa verkkokursseina, ja se olisi avointa yliopistotoimintaa. Verkkokursseja tar joavat jo nyt niin sanotut Ivy League -yliopistot Yhdysvalloissa. Opintojen jatko tapahtuu kuitenkin kampuksella ja siihen panostetaan paljon. Kun opiskelijat etenevät, he saavat professoreilta enemmän aikaa.

Voi käydä niin, että yliopistot jakaantuvat entistä selvemmin verkko-opetukseen keskittyviin massayliopistoihin ja monipuolisia oppimiskeinoja käyttäviin, resursseiltaan vahvoihin laatuyliopistoihin.

Miten opiskelijat suhtautuvat muutokseen?

Nykyopiskelijat eivät taida olla niin diginatiiveja kuin olemme kuvitelleet.

He tuntuvat arvostavan perinteistä tyyliä ja etenkin henkilökohtaisia kontakteja. Esimerkiksi huippututkijaa pääsee vain luentotilanteessa niin lähelle, että hänelle voi esittää kysymyksiä ja tervehtiä käytävällä. Läsnäolo samassa tilassa luo henkilökohtaisemman suhteen.

Yliopistossa syntyvä verkosto luo yhteyksiä informaatioon, joka ei ole julkista vaan konteksti- ja tilannesidonnaista, ja siksi se on aina avointa informaatiota arvokkaampaa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11 \ 11

THE SUCCESSFUL NEVER STOP LEARNING Article in English on the web: aalto.ямБ/magazine

12 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11

Menestyjä ei lakkaa oppimasta Teknologia muuttaa työelämää ja kokonaisia toimialoja. Syvällisen osaamisen rinnalla tarvitaan laaja-alaisuutta ja yhteistyötaitoja, painottavat omilla aloillaan menestyneet Aallon kasvatit.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11 \ 13

Teema

Teksti Heidi Hammarsten Kuvitus Vesa-Matti Juutilainen

T

U L E VA I S U U D E N työelämässä yliopistotutkinto on muinaisjäänne, josta kukaan ei ole kiinnostunut. Tilalle ovat tulleet oman harkinnan mukaan valitut verkkokurssit, osallistuminen erilaisiin projekteihin ja pätevöityminen harrastuksissa. Näinkö maailma muuttuu?

Ei nyt sentään, uskovat rekrytoinnin, yrittämisen ja tieteen asiantuntijat.

Yliopistotutkinto säilyttää arvonsa monista syistä. ”Ylempi korkeakoulututkinto kehittää usein konseptuaalista ja strategista kyvykkyyttä. Sen näkee tavasta, jolla ihmiset keskustelevat asioista, ja tiettyihin tehtäviin se on tosi tärkeää”, kuvaa suorahakuyhtiö Amrop Finlandin partneri Pii Kotilainen.

Partneri Ilkka Kivimäki pääomasijoitusyhtiö Inventuresta on varma, että koulutus muuttuu, kun teknologia on tuonut tiedon kaikkien ulottuville. ”Jos nykylapset kolmivuotiaina ihmettelevät, miksi valokuva on rikki, kun sitä ei voi suurentaa sormia levittämällä, lähtökohdat ovat hyvin erilaiset kuin meidän sukupolvellamme. Mutta miten osaat johtaa ja prosessoida uusia asioita tai toimia tiimissä – ne kyvyt ovat entistä enemmän koetuksella, kun kaikki vain tuijottavat kännykkäänsä”, kärjistää Kivimäki.

Evoluutiobiologian professori Hanna Kokko Australian National Universitystä on huomannut, että vaikka tutkimusalalla uusi teknologia on arvokasta, ideat syntyvät pääasiassa 14 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11

niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa juo päivittäin kahvia. ”On vaikea tarkkaan mitata, mitä jää uupumaan, jos kommunikaatio on pelkästään sähköistä – mutta kyllä sen tuntee luissaan”, Kokko kuvaa.

Suunnitelmat voivat muuttua Kotilainen, Kivimäki ja Kokko näyttävät itse suuntaa tulevaisuuden työelämään: kukaan heistä ei ole edennyt urallaan suoraviivaisesti alkuperäisten suunnitelmiensa mukaan.

Hanna Kokko opiskeli alun perin diplomi-insinööriksi, mutta päätyi tekemään väitöskirjan evoluutiobiologiasta. ”Ehkä suurin oivallus aikoinaan oli, ettei tarvitsekaan määritellä itseään ja osaamistaan turhan aikaisin. Miksi pitäisi lyödä lukkoon 25-vuotiaana, mitä osaa? Ikään kuin tutkintotodistuksen painomuste kalkkeuttaisi aivot sillä

hetkellä, kun todistuksen saa käteensä”, Kokko sanoo.

Pii Kotilainen suunnitteli aikanaan kehitysyhteistyöhön liittyvää uraa ja päätyi opiskelemaan Kauppakorkeakouluun. Hän työskentelikin jonkin aikaa ranskankielisessä Afrikassa tehden tutkimusta Nokian toimeksiannosta, mutta siirtyi pian yhtiön rahoitusmarkkinaosastolle ja teki siitä loikan henkilöstöjohtajaksi. Henkilöstöura on jatkunut Outokummun kautta rekrytointikonsultiksi. ”Suosittelen kaikille reippaita urasiirtoja nuorella iällä, kannattaa uskaltaa”, neuvoo Kotilainen.

Ilkka Kivimäki taas huomasi jo parin oppitunnin jälkeen TKK:lla, että tekninen fysiikka ja matematiikka olivat hänelle väärä valinta. Hän siirtyi ensin opiskelemaan tuotantotaloutta ja otti rinnalle vielä kansainvälisen kansantalouden Kauppakorkeakoulussa. ”Huomasin olevani käytännönläheinen ja kärsimätön. Tuotantotaloudessa sain laaja-alaisen käsityksen asioista ja ymmärrystä taustalle. Opinnoissa oli punainen lanka, vaikka en sitä silloin vielä havainnut.”

ON VAIKEA TARKKAAN MITATA, MITÄ JÄÄ UUPUMAAN, JOS KOMMUNIKAATIO ON PELKÄSTÄÄN SÄHKÖISTÄ AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11 \ 15

Teema

MUTKIKAS MAAILMA VAATII MATRIISIMAISIA ORGANISAATIOITA, JOISSA ASIAT VAIKUTTAVAT TOISIINSA Kivimäki on rakentanut ja myynyt kasvuyrityksiä sekä työskennellyt ohjelmistojätti SAPin johdossa. Sieltä hän lähti kehittämään Aalto-yliopiston ympärille venture-toimintaa. Hän on edelleenkin hallituksen puheenjohtaja Startup-säätiössä, jonka järjestämät Slush-tapahtuma ja Startup Sauna -ohjelma ovat monelle tuttuja. Tämän vuoden alusta hän on keskittynyt täyspäiväisesti sijoittamiseen Inventuressa, joka rahoittaa startup-yrityksiä.

”Esimerkiksi sosiaalisen median käyttö yrityksissä on asia, johon vastavalmistunut voi tuoda jotakin sellaista, mitä yritys ei ennestään osaa”, Kotilainen pohtii.

Hän uskoo vahvasti suomalaisyritysten muutoskykyyn, vaikka muutos tällä hetkellä näkyy ulospäin usein saneerauksina ja irtisanomisina: ”Yrityksissä on voimakkaita muutosprosesseja meneillään, mutta ne ovat pitkiä – vievät viisi vuotta heti kättelyssä, ja sekin on vasta alkua.”

Tarvitaan T-osaamista Tulevaisuuden työelämä vaatii korkeakouluista valmistuneilta edelleen oman alansa syvällistä osaamista, mutta se ei enää yksin riitä. Kotilaisen mukaan yrityselämän ammattitaitovaatimukset ovat kasvaneet valtavasti hänen opiskeluajoistaan. Mutkikas maailma vaatii matriisimaisia organisaatioita, joissa asiat vaikuttavat toisiinsa. ”Nykyisin puhutaan paljon T-mallisesta osaamisesta: pitää olla yksi syvän osaamisen osa-alue ja paljon laajaa, pinnallisempaa osaamista. Syvä osaaminen antaa selkärangan, jonka avulla voi käyttää oppimiskykyään muuhunkin.”

Yksipuolinen kokemus ei ole enää kovin suuressa arvossa. Maailma muuttuu niin nopeasti, että pelkällä kokemuksella ylipäänsä on vähemmän arvoa kuin ennen. Diginatiivit nuoret pystyvät osaamisellaan tuomaan yrityksille lisäarvoa jopa vastavalmistuneina.

16 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11

Yrittäjyyttä ei opeteta vaan vahvistetaan Ilkka Kivimäen mukaan ketään ei varsinaisesti voi opettaa kasvuyrittäjäksi – ei yliopistokoulutuksellakaan. Mutta yliopisto voi auttaa löytämään sisäisen yrittäjyyden ja vahvistaa sitä. Kivimäki on itse ollut mukana tässä kehityksessä. ”Suomessa yliopistokoulutuksessa ei ole aiemmin painotettu, että yrittäjyys on vaihtoehto. Muutos ei tapahdu yön yli eikä synny yksittäisillä kursseilla. Mutta meillä on jo hyviä esimerkkejä siitä, että yrittäjyys on luonnollinen polku eteenpäin yliopistolta.”

Kivimäki huomauttaa, että yrittäjähenkisyyttä eivät tarvitse ainoastaan yrittäjät. ”On jo nähtävissä, että pieniinkin yrityksiin uskaltaudutaan menemään töihin, eikä vain mietitä, menevätkö ne heti nurin. Uusia pieniä yrityksiä syn-

tyy koko ajan, ja niissä tarvitaan huippuosaamista monilta aloilta. Paras tapa turvata oma työpaikkansa on, että olet erinomaisen hyvä työssäsi ja sinulla on työkokemusta pienistä yrityksistä – sillä todistat olevasi joustava etkä isossa organisaatiossa siiloutunut.”

Kivimäen mukaan menestyvän kasvuyrityksen lähtökohta on huipputiimi, jossa on osaamista eri aloilta, esimerkiksi tekninen koodaaja, konseptoijavisionääri ja myyntihenkilö. Koulutuksen pitää edesauttaa eri alojen osaajien kohtaamista ja toistensa ymmärtämistä. ”Ajattelin 24-vuotiaana, että teknologia voittaa, ja HR-hommat ovat viherpiiperrystä. Nyt 20 vuotta myöhemmin tiedän, että markkinamies voittaa, mutta ihmiset ovat yrityksessä tärkeintä.”

Etenkin teknologiaan liittyvissä asioissa on korkeakouluista kumpuavalla, tutkimukseen pohjautuvalla tiedolla edelleen tukeva etumatka yritysmaailmaan, Kivimäki vakuuttaa. ”TKK:ssa käytiin jo 25 vuotta sitten läpi johtavat 3D-tulostuspajat ja se, mitä niissä on mahdollista tehdä. Monet asiat ovat tiedemaailmassa olleet jo pitkään olemassa, kyse on vain aikajänteestä, mistä päästä kaupalliset sovellukset lyövät läpi.”

Tieteessäkin tarvitaan laaja-alaisuutta Tieteenkin maailmassa taitovaatimukset ovat monipuolistuneet. Hanna

Kokon mukaan yliopistosta pitäisi saada hyvä balanssi tieteellisen ajattelukyvyn, asiaosaamisen sekä esitys- ja kommunikointitaitojen välillä. ”Anglosaksisissa maissa työelämässä arvostetaan laaja-alaisuutta. Eikä virallinen tutkintopaperi ole tärkein osaamisen osoittaja”, Kokko huomauttaa.

Hän on itse työskennellyt aiemmin tutkijana Cambridgessa ja vierailee haastatteluhetkellä Berliinin Wissenschaftkollegissa. ”Opiskelijoilla on joskus liikuttavankin vankka usko siihen, että työelämässä tarvitaan juuri sitä, mitä kurssien suorittamisella voidaan osoittaa. Mutta työelämä palkitsee monenlaista aktiivisuutta, ei vain aktiivisuutta opinnoissa.”

Silti perinteiset hyveet, sinnikkyys ja pitkäjänteisyys, säilyttävät edelleen arvonsa, haastateltavat uskovat.

Tutkintotodistus on niistä yksi osoitus.

Kivimäki arvioi, että jotkut harvat ovat huippulahjakkaita, jotka työelämä tempaisee mukaansa jo kesken opintojen tai jopa ennen niitä. Suurin osa tut-

kinnottomista on kuitenkin vain liian lyhytjänteisiä. ”Jos olet 25-vuotiaana ollut jo kuudessa firmassa töissä, mutta kaikissa alle vuoden, on hirmuisen todennäköistä, että sinusta ei ikinä tule mitään.

Jos taas olet suorittanut tutkinnon ja käynyt vaikka armeijan, olet saanut jotakin valmiiksi.”

Myös Kotilainen puhuu perinteisen sitkeyden puolesta. ”Pidän ihmisen kehityksen kannalta tärkeänä, että jossakin vaiheessa jää vääntämään asiaa, joka ei ole kivaa eikä helppoa. Jos vaihtaa työpaikkaa kahden vuoden välein, ei ole joutunut kohtaamaan kaikkia hankalia asioita.”

vakaammat työolot muualta. Mutta jos on oikein intohimoinen ote nimenomaan tutkimusta kohtaan, siitä seuraa myös sinnikkyys. Sitä tarvitaan siinä vaiheessa, kun samana päivänä tulee tieto siitä, että tutkimusmäärärahahakemuksen pisteytys ei riittänyt tällä kertaa, ja vielä käsikirjoitus tulee hylättynä lehden vertaisarvioinnista takaisin…”

Haastateltavat peräänkuuluttavat myös yhteistyö-, viestintä- ja johtamistaitoja. ”Kukaan ei saa tuloksia aikaan yksin, vaan on saatava myös muut mukaan.

Kyky kommunikoida ja toimia ihmisten kanssa – ilman niitä ei voi menestyä”, sanoo Kotilainen.

Intohimo luo sinnikkyyttä Kokko yhdistää sinnikkyyden intohimoon. Hän miettii usein, mikä erottaa tiedeuralle jäävät niistä, jotka menevät muualle. ”Ei se ainakaan älykkyyseroista johdu.

Pikemminkin fiksummat saattavat huomata, että samoilla lahjoilla voi saada AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11 \ 17

Teema

Design Factory

vetää väkeä Professori Kalevi Ekmanin johtama tieteidenvälinen kokeilualusta on ollut mallina monille Design Factoryille maailmassa.

Teksti Hannu Pöppönen Kuva Aino Huovio

A

ALTO Design Factoryssa on sähköinen tunnelma jo ennen aamuyhdeksää. Kahvilan tiskillä ovat kahvimukit vielä kateissa, opiskelijat hääräävät eri huoneissa ja kiinnittävät viimeisiä näyttelyplansseja seinille. Kevään tärkein tapahtuma, Product Design Gala, on juuri alkamassa. Yksityiskohdat voivat olla vielä kesken, mutta johtaja Kalevi Ekman on valmis. Hän istuutuu kahvilan pöytään haastatteluun. ”Laskin eilen, että meillä on tämän kevään gaalaan liittyen toistasataa kansainvälistä vierasta. Tämä vuosittainen Product Development Project -kurssin loppuhuipennus tuo yhteen porukan, joka on ollut hajallaan ympäri maailmaa ja tehnyt yhteistyötä”, Ekman sanoo.

Vieraiden joukossa on opiskelijoita, professoreita, New Yorkin Pace-yliopiston dekaani ja hallintovirkamiehiä eri puolilta maailmaa.

Kansainvälisyys on avainsana Design Factoryn toiminnassa. Kun Aalto-yliopistossa kansainvälisten opiskelijoiden määrä on yleisesti 15 prosentin luokkaa, Design Factoryssa määrä on kaksinkertainen, Ekman arvioi.

Design Factorysta on tullut myös kansainvälinen nähtävyys, johon tullaan tutustumaan maailmalta. ”Tämä on tieteidenvälisen yhteistyön kokeilualusta, ikään kuin Aalto-yliopisto pienoiskoossa. Siksi myös yliopiston arvovieraat, kuten valtionpäämiehet, haluavat tänne.”

Uusin ”filiaali” Cernissä Vierailut ovat edesauttaneet sitä, että myös muualle on avattu Design Factoryita, joille Aalto-yliopisto on ollut esikuvana. Ensimmäinen perustettiin vuonna 2010 Shanghaihin Tongji-yliopiston yhteyteen. ”Silloinen Taideteollisen korkeakoulun rehtori Yrjö Sotamaa oli Tongjin korkeimman johdon neuvonantaja.”

Sen jälkeen Design Factoryja on avattu Santiagossa Chilessä ja Melbournessa Australiassa. Uusin yhteistyöprojekti on meneillään Genevessä Euroopan hiuk18 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11

kasfysiikan tutkimuskeskus Cernin kanssa. Siinä suunnitellaan ja rakennetaan EU:n tuella uudenlainen ympäristö teknologian kehittämiselle. ”Se avataan myöhemmin tänä vuonna, ja kyseessä on iso investointi. Mutta iso on organisaatiokin, Cernissä käy 100 000 vierasta vuodessa”, Ekman sanoo.

Tekemällä oppimista Aalto-yliopiston Design Factory avattiin lokakuussa 2008 Espoon Otaniemessä, entisessä VTT:n rakennuksessa. Teekkarit, kauppatieteilijät ja taidealojen opiskelijat kohtaavat esimerkiksi oppimisprojekteissa, joiden aiheet perustuvat yrityssponsoreiden todellisiin tarpeisiin tai ideoihin.

Jo ennen Aalto-yliopiston syntymistä, 2000-luvun puolivälissä, Ekmanin johdolla tehtiin muun muassa hanke, jossa oli mukana Tekes ja kahdeksan yritystä.

Yritykset olivat kiinnostuneita oman tuotekehityksensä parantamisesta. ”Kun Aalto-yliopisto alkoi toteutua, meillä oli jo suurin osa ideoista laboratoriomittakaavassa olemassa.

Aallon myötä tuli mahdollisuus skaalata näitä pieniä kokeiluja suurempaan mittakaavaan.”

Design Factory on ollut lippulaiva myös yliopiston uudelle oppimis- ja tutkimuskulttuurille. Siinä korostetaan avointa ja vapaata tekemisen ilmapiiriä. Oppiminen tapahtuu tekemisen kautta, ei vain auditoriossa luennoitsijoita kuunnellen. ”Auditoriolla on niin pitkä historia, että siinä täytyy olla jotain hyvää, mutta kirjat tai luentosalit eivät mitenkään riitä, kun puhutaan insinööritieteistä, liiketoimintaosaamisesta, arkkitehtuurista tai muotoilusta.”

Tiloja moneen tarpeeseen Design Factoryssa on tilaa yli 3 000 neliömetriä, ja se sisältää niin luentosaleja kuin tiimityöskentelyyn tarkoitettua tilaakin. Lisäksi kolmasosa tilasta on varattu kokeilevalle oppimiselle ja sisältää muun muassa konepajan, mallirakennuspajan ja protovers-

Teema taita. On tärkeää, että opiskelijat pääsevät seuraamaan käytännön työtä läheltä. ”Tila, laitteet ja teknologia ovat vain yksi puoli asiasta. Meillä on osaajia, jotka ovat oman alansa mestareita ja pystyvät jakamaan osaamistaan opiskelijoille. Pajoissa tapahtuva valmennus on tärkeää.

Se on tehokasta, ja aikaa säästyy, kun opiskelija voi kysyä yksityiskohtaisesti asioita.”

Ekman korostaa myös immateriaalisia asioita eli toiminnan filosofiaa, toimintatapoja ja asenteita.

Valmentaja-sana on lähempänä hänen ajatusmaailmaansa kuin ”opettaja”. Motivointi on tärkeää. ”Meillä on yhä kolme kampusta pääkaupunkiseudulla. Kun opiskelijat reissaavat tänne vaikkapa Arabianrannasta, haluamme luoda heille positiivisen elämyksen – sellaisen tunteen, että tunnin kestävä bussimatka on vaivan arvoinen.”

Design Factoryn neuvot opetuksen uudistamiseen

”Intohimoa oppimiseen tarvitaan silloinkin, kun reaalimaailman ongelmat näyttäytyvät kaikessa raadollisuudessaan. Silloin yliopisto haastetaan näyttämään, pystyykö se oikeasti tukemaan oppimista.

Intohimoa pitää olla molemmin puolin, niin opettajilla kuin opiskelijoillakin.”

Hyvää tarttuvaa tautia Esimerkkejä Design Factorysta lähteneistä tuoteideoista ovat muiden muassa langattomaan lataamiseen kehitetty Powerkiss ja pehmeä kuutionmuotoinen CatchBox-mikrofoni, jonka voi heittää yleisön joukkoon keskustelutilaisuuksissa.

Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi ABB, Kone ja Nokia. Mutta kun Ekmanilta kysyy, mikä on Aalto Design Factoryn merkittävin saavutus tähän mennessä, hän ei mainitse yksittäisiä tuotteita tai hankkeita. ”Merkittävin saavutus on se, että hyvin suuri joukko opiskelijoita ja yliopiston muutakin väkeä on ollut kosketuksissa toimintaamme. Näin on saatu tätä tautia tarttumaan. Aalto-yliopistossa opetusta on uudistettu vahvasti, ja uskon, että meillä on ollut jonkinlainen rooli edesauttamassa muutosta.”

”Opiskelija ja hänen oppimisensa ovat toiminnan keskiössä. Me ihmiset olemme kaikki erilaisia oppijoita, mikä täytyy ottaa huomioon.”

”Kaikki yhdessä -oppimisen kulttuuri tarkoittaa sitä, että kaikkea ei voi suunnitella tarkasti etukäteen. Kaikki ei koskaan mene täysin hallitusti.”

— Kalevi Ekman valmistui konetekniikan diplomiinsinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1984. Hän toimii Aaltoyliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa integroidun tuotekehityksen professorina ja on opettanut pitkään myös Taideteollisen korkeakoulun muotoilun osastolla.

Ekman on Aalto-yliopiston Design Factory -idean isä ja työskentelee Design Factoryn johtajana.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11 \ 19

Kuka

20 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11

Kuka

Esimerkin

voimalla Pekka Lundmark pinkoi opiskeluaikanaan neljännesmailia tosissaan. Tahti ei ole myöhemminkään hidastunut, hien pintaan nostavat treenit ovat lähes jokapäiväisiä.

Liikunnan tuottama energia auttaa toimitusjohtajaa luotsaamaan Konecranesia kohti teollisen internetin aikakautta.

Teksti Timo Hämäläinen Kuvat Aino Huovio ja Konecranes

K

UN Pekka Lundmark siirtyi

Hackmanilta Konecranesin varatoimitusjohtajaksi vuonna 2004, hän hyppäsi liikkuvaan junaan.

Nostolaitekonserni Konecranes kasvoi ja levittäytyi voimakkaasti kansainvälisille markkinoille.

Lundmark on jatkanut vauhdinpitoa toimitusjohtajana vuodesta 2005 lähtien. Sinä aikana liikevaihto on kasvanut yli kolminkertaiseksi, tulos viisinkertaistunut, markkinaosuus kaksinkertaistunut ja henkilöstön määrä liki kolminkertaistunut 11 500 henkilöön.

Kauniista luvuista huolimatta hän toivoo, että yhtiön parhaat saavutukset ovat vielä edessäpäin. ”Visiomme ja strategiamme on määrä ohjata meidät teollisen internetin maailmaan”, Lundmark sanoo.

Teollinen internet on seurausta liiketoiminnan digitalisoitumisesta ja asioiden sekä laitteiden verkottumisesta.

Lundmarkin mukaan nämä mullistavat teollisuutta perusteellisesti jo seuraavan kymmenen vuoden aikana samaan

tapaan kuin kuin ne ovat tehneet kaupalle, medialle ja koko yhteiskunnalle. ”Muutoksille on kysyntää maailmassa, jossa on herätty resurssien, kuten luonnonvarojen, puhtaan ilman ja veden, osaavien ihmisten ja pääoman rajallisuuteen. Tarvittava teknologia on jo olemassa. Nyt sen hinta on laskenut tasolle, joka tekee mahdolliseksi massasovellukset.”

Konecranesin ensimmäiset nosturien digitalisoinnit tehtiin jo parikymmentä vuotta sitten. Nykyisin yhtiöllä on Hyvinkään etähuoltoon liitettynä tuhansia laitteita eri puolilla maailmaa. Valvomosta seurataan nostureiden tilaa ja välitetään käyttäjälle tietoa, mikäli jokin osa on vailla huoltoa tai se pitää vaihtaa. ”Seuraavassa vaiheessa nostureista tulee sensoreiden avulla älykkäitä. Nosturit verkottuvat ja kommunikoivat muiden laitteiden ja valvomoiden kanssa välittäen tietoa omasta tilastaan.”

Lundmarkin mukaan teollinen internet antaa mahdollisuuden tarjota asiakkaille uudenlaisia reaaliaikaisia ja kes-

keytymättömiä palveluita. Tavoitteena voi esimerkiksi olla materiaalivirran tuottavuuden ja turvallisuuden maksimointi.

Tuhannen taalan paikka Lundmarkin mielestä suomalaisilla yrityksillä on erinomaiset mahdollisuudet kulkea teollisen internetin soveltajina kärkijoukoissa. ”Meillä on tuhannen taalan paikka.

Suomi on pieni maa, jossa on erittäin vahvaa ja monipuolista teollisuutta.

Meiltä löytyy myös osaajia kaikille tarvittaville osa-alueille.”

Murroskohdissa markkinaosuudet kuitenkin jaetaan aina uudestaan. Osa voittaa, osa häviää tai jopa tippuu kyydistä.

Lundmark toivoo, että Aalto-yliopisto ja muut oppilaitokset kehittävät poikkitieteellisiä ja poikkiteknologisia koulutusohjelmia. Hän ymmärtää yliopistojen tärkeän roolin perustutkimuksessa, mutta toivoo, ettei soveltavaa tutkimusta unohdeta.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11 \ 21

Kuka

”Teollinen internet tarvitsee moniosaajia, jotka ymmärtävät tiettyjä perusteknologioita, kuten tietotekniikkaa, mikromekaniikkaa ja sensoriteknologiaa. Sen lisäksi heidän tulisi ymmärtää teollisia palvelukonsepteja ja sitä, miten kerättävää tietoainesta pystytään käyttämään hyväksi asiakkaille tarjottavina palveluina.”

Valtiolta Lundmark odottaa vain, että se pitää huolta yritysten ja koulutuslaitosten toimintaedellytyksistä.

Edestä johtamista Lundmark palasi kesäkuussa kotimaahan kahden ulkomaanvuoden jälkeen.

Hän tutustui Singaporessa Konecranesille tärkeisiin aasialaisiin asiakkaisiin ja kasvaviin markkinoihin. ”Yritystä pitää johtaa edestä. Toimitusjohtajan ja muiden avainjohtajien pitäisi viettää aikaa asiakkaiden kanssa. Uskon esimerkkini kannustavan myös muita pyrkimään samaan.”

Johtamisessa hän nimeää tärkeimmäksi periaatteeksi pyrkimyksen avoimeen ilmapiiriin. ”Ihmisillä pitää olla halu sanoa rehellisesti, mikä heidän mielestään toimii, mikä ei toimi. Pyrin omalla esimerkilläni vaatimaan muilta, että he pistävät itsensä peliin, alttiiksi väittelylle ja rakentavalle kritiikille.”

Typerintä hänen mielestään on selän takana puhuminen tyyliin ”kyllähän minä sen tiesin, mutta en viitsinyt mitään sanoa”. ”Pitää löytää tasapaino kannustamisen ja rakentavan kritiikin välillä. Yleisesti me johtajat annamme liian vähän positiivista palautetta.”

Johtajan tärkeimpänä tehtävänä Lundmark pitää vision luomista yritykselle. ”Vision pitää olla yksinkertainen ja kaikkien ymmärrettävissä niin, että siitä voidaan keskustella koko henkilöstön kanssa. Johtajan pitää itse uskoa visioon ja kannustaa myös muita uskomaan siihen.”

Fysiikkaa ja markkinointia Fysiikasta, matematiikasta ja tietotekniikasta kiinnostunut Lundmark pyrki ja pääsi Teknillisen korkeakoulun teknillisen fysiikan osastolle vuonna 1982.

Espoon Otaniemi oli tuttua aluetta, sillä hänen perheensä asui ensin Haukilahdessa, sitten Tapiolassa.

Kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti Lundmark hakeutui pian lukemaan myös myyntiä ja markkinointia. Lisäksi hän 22 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11

osallistui kohtalaisen aktiivisesti kiltatoimintaan ja opiskelijoiden yhteisiin harrastuksiin. Hauskimmat ja mieleenpainuvimmat muistot liittyvät fuksivappuun. ”Opiskeluaikana syntyi useita kestäviä ystävyyksiä. Moni kavereista on sijoittunut mielenkiintoisiin johtotehtäviin teollisuudessa.”

Nuorukaisen saattoi useimmiten löytää urheilukentältä, missä hän treenasi 400 metrin ja 800 metrin juoksua. Ajat riittivät kummassakin lajissa hyvälle piirikunnalliselle tasolle.

Urheilutausta näkyy harrastuksissa.

Lundmark pyrkii treenaamaan joka päivä vähintään tunnin verran. Lajeina ovat kuntosaliharjoittelun lisäksi juoksu, sulkapallo, uinti ja murtomaahiihto. ”Urheilu on paras tapa rentoutua ja pitää yllä mielenterveyttä. Tunnin kova treeni helpottaa työpaineiden keskellä ja auttaa jaksamaan.”

Tärkeänä tukena on perhe, joka oli mukana Singaporessa. Perheeseen kuuluvat vaimon lisäksi kolme lasta.

Oppia esiintymiseen Toimitusjohtajalla ei ole useinkaan aikaa opiskella kursseilla. Sen sijaan hän kaivaa arkipäivän tilanteista ja kulloisestakin ympäristöstä saatavilla olevat tiedot ja opit. Menneiden kahden vuoden aikana hän on perehtynyt aasialaiseen kulttuuriin.

Lundmarkin mukaan TKK antoi hänelle hyvät eväät työelämään muutoin paitsi vuorovaikutustaitojen osalta. ”Siihen aikaan esiintymistä ja vuorovaikutustaitoja ei opiskeltu. Ne ovat kuitenkin johtajan työssä A ja O. Uskon, että nyt näitä taitoja opetetaan ja harjoitellaan eri lailla kuin minun opiskeluaikanani.”

Yhden muutoksen Lundmark tekisi lukujärjestykseensä, jos opiskelut pitäisi aloittaa uudestaan. ”Opiskelisin kieliä enemmän. Niistä on valtava hyöty. Osaamalla paikallista kieltä pääsee lähelle ihmisiä ja kulttuuria. Englanti pitää hioa lähes samalle tasolle äidinkielen kanssa, mutta vierastan ajatusta, että se riittäisi ainoaksi vieraaksi kieleksi.”

— Pekka Lundmark on ollut Konecranes-konsernin toimitusjohtaja vuodesta 2005 lähtien. Hän aloitti vuotta aiemmin konsernin varatoimitusjohtajana.

Lundmark tuli Konecranesiin Hackman Oyj:stä, jonka toimitusjohtajana hän työskenteli vuosina 2002–2004. Sitä ennen hänen työnantajansa oli kahden vuoden ajan sijoitusyhtiö Startupfactory. Lundmark toimi sijoitusyhtiössä Managing Partnerina.

Vuosina 1990–2000 Lundmark työskenteli Nokia-konsernissa eri johtotehtävissä.

Lundmark on koulutukseltaan diplomi-insinööri ja valmistunut Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1988.

Kuka

Leading by example President & CEO Pekka Lundmark is steering Konecranes, a world-leading group of lifting businesses, into the era of the industrial Internet.

Pekka Lundmark is the President &

changing. The next step is to introduce

CEO of Konecranes. During his tenure,

sensors that equip the cranes with

turnover has more than tripled, pro-

intelligence and enable them to

fits are up fivefold, market share has

communicate their current condition

doubled and the workforce almost tripled

with other devices and controllers.

to 11,500. In spite of this impressive per-

Lundmark thinks Finnish companies

formance, he is confident that the firm’s

have an excellent chance to be at the

greatest successes still lie ahead.

vanguard of applying the industrial

“Our vision and strategy is to steer Konecranes into the world of the industrial

Internet.

“This is a million-dollar opportunity.

Internet,” he says. The industrial Internet

Finland is a small country with very strong

is emerging as a result of the digitalisation

and diverse industries. We have competent

of business and the networking of

people for all of the necessary areas.”

things and devices. Lundmark says

He hopes that Aalto University and other

this phenomenon will revolutionise the

educational institutions will develop cross-

industry within the next decade, just like

disciplinary and -technological training

has already happened in the fields of

programmes.

commerce, media and society as a whole.

“The industrial Internet requires multi-

Konecranes digitalised its first cranes

competent experts with an understanding

some twenty years ago and the company’s

of certain basics like IT, micromechanics

remote maintenance unit is nowadays

and sensor technology. In addition, they

connected to thousands of devices all

should have a good grasp of industrial

over the world. The unit keeps an eye on

service concepts and of how to utilise

the status of cranes, monitors how the

accumulated data to create services for

equipment is used, send alerts and lets

clients.”

users know if a part needs servicing or AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11 \ 23

24 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11 \ 25

Professori Tapani Vuorinen ja tohtorikoulutettavat Ghazaleh Afsahi ja Naveen Chenna tutkivat sellun valkaisemista katalyytin ja hypokloriitin avulla.

Aiheesta

Katalyytin avulla sellun voi valkaista sekunneissa Kemiantekniikan lupaava keksintö säästää ajan lisäksi energiaa ja kemikaaleja.

Teksti Minna Hölttä Kuvat Heidi-Hanna Karhu

P

UUKEMIAN PROFESSORI

Tapani Vuorisella on idea: kehittää sellumassan valkaisua niin, että haluttuun lopputulokseen päästään kahdella tai jopa yhdellä valkaisuvaiheella.

Tavallaan kyseessä on paluu menneeseen, sillä puuvilla- ja pellavalumppujen valkaisu aloitettiin yhden vaiheen tekniikalla 1700-luvun lopulla. Tuolloin massaa sekoitettiin kattilassa käsivoimin, ja samalla lisättiin kemikaaleja, kunnes tulos näytti sopivalta määristä ja ympäristövaikutuksista murehtimatta.

Kahdessa vuosisadassa sellun laatu on parantunut, kemikaalit ovat kehittyneet ja ympäristövaikutukset pienentyneet kasvaneista tuotantomääristä huolimatta. Samalla valkaisusta on kuitenkin tullut monivaiheinen, aikaa, energiaa ja suuria investointeja vaativa prosessi.

Nyt Vuorinen ja hänen tutkimusryhmänsä uskovat voivansa lyhentää ja tehostaa valkaisuprosessia alan yritysten tuella kehittämänsä katalyyttisen valkaisun avulla. ”Käyttämämme katalyytti, DABCOniminen tertiäärinen amiini, reagoi valkaisuaineen kanssa ja tehostaa huomattavasti sen toimintaa. Jos yhden vaiheen reaktioaika on tähän asti ollut noin tunti, kehittämällämme menetelmällä sama tulos saavutetaan parhaimmillaan alle sekunnissa. Perinteisesti vaiheita on ollut neljä tai viisi, mutta katalyytin ansiosta kaksi vaihetta riittää”, Tapani Vuorinen tiivistää keksinnön idean.

Reaktori huonekoossa Teollisuudelle vaiheiden lyheneminen ja väheneminen merkitsee suuria säästöjä. Modernin sellutehtaan rakentami-

nen on mittava investointi, osin juuri valkaisuprosessin asettamien vaatimusten takia. Yhden valkaisuun tarvittavan reaktorin tilavuus voi olla tuhansia kuutiometrejä, ja jokainen vaiheista vaatii oman reaktorinsa. ”Miljoona tonnia vuodessa tuottavan sellutehtaan valkaisuyksikön rakentaminen voi maksaa jopa 200 miljoonaa euroa, sillä valkaisureaktorien lisäksi on rakennettava myös tehdas, jossa valkaisukemikaalit valmistetaan ”, kertoo tohtorikoulutettava Naveen Chenna.

Katalyytin ansiosta kemikaaleja tarvitaan vähemmän ja suuria reaktoreita vain yksi, muilta osin valkaisuprosessi mahtuu tavallisen huoneen kokoiseen tilaan. Ajan, investointien ja kemikaalien lisäksi katalyyttinen valkaisu säästää myös energiaa. ”Reaktorit voivat olla jopa 50 metriä korkeita, ja niiden lämmittäminen vesihöyryllä nykyisten valkaisumenetelmien vaatimaan 80–90 asteeseen vaatii valtavasti energiaa. Katalyyttinen valkaisu taas voidaan tehdä jopa huoneenlämpötilassa”, Chenna selittää.

Valikoivampaa valkaisua Sellumassan valkaisussa käytetään yleisimmin klooridioksidia joko yksinään tai happikaasun ja vetyperoksidin kanssa. Valkaisu voidaan toteuttaa myös täysin ilman klooriyhdisteitä, otsonin ja peroksidin avulla. Katalyyttisessä valkaisussa käytetään jo kertaalleen torjuttua kemikaalia, hypokloriittia. ”Tämä onkin jännä juttu”, Tapani Vuorinen paljastaa. ”Katalyyttisessä vaiheessa käyttämämme hypokloriitti hylättiin 1900luvun loppupuolella sen käytössä syn-

tyvän kloroformin takia. Hypokloriitti on ollut vuosia melkein tabu, josta ei ole haluttu teollisuudessa puhua, ja koordinaatioryhmässäkin arkailtiin sen käyttöä. Me olemme kuitenkin pystyneet osoittamaan kokeilla, että katalyyttisessä valkaisussa päästään kloroformin suhteen alhaisempiin päästöihin kuin perinteisessä valkaisussa, jossa käytetään klooridioksidia. Olemme tavallaan tulleet asiassa ympäri, eli saaneet jo hylätyllä kemikaalilla ympäristön kannalta parempia tuloksia tekemällä asiat uudella tavalla.”

Yksi perinteisen valkaisun ongelmista on klooridioksidin tehottomuus. Vain osa siitä kuluu haluttuun tehtävään, eli ligniinin poistamiseen, ja lopusta muodostuu prosessissa kloraattia sekä jätevesien eloperäisiin yhdisteisiin sitoutuvaa klooria. Katalyyttisessä valkaisussa puolestaan syntyy hypokloriitin ja DABCOn reaktiosta vahva elektrofiili, joka reagoi valikoiden juuri ligniinin ja muiden poistettavien yhdisteiden kanssa. Hypokloriittia syntyy myös perinteisen klooridioksidivalkaisun aikana määrä, joka on riittävä katalyyttisen valkaisun toteuttamiseen.

Unelma ulottuvilla Katalyyttinen valkaisu on keksintönä niin lupaava, että kaikki kolme vuotta sitten mukaan tulleet yritykset – Stora Enso, UPM, Metsä Fibre, Kemira ja Andritz – näkevät tärkeäksi jatkaa tutkimusta. Katalyytin toimivuus on jo varmistettu; seuraavaksi pitää selvittää, miten sen käyttö onnistuu teollisessa mittakaavassa. ”Tiedämme, että DABCOa käytetään jo teollisuudessa esimerkiksi polymeeAALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11 \ 27

Aiheesta

reistä tehtävien vaahtojen valmistuksessa. Euroopan kemikaaliviraston asettama raja on tällä hetkellä kaksi kiloa tonnia kohden, ja me olemme käyttäneet kilon tai vähemmän. Koska markkinat ovat kansainväliset ja monet maat seuraavat Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA:n päätöksiä, tarvitsemme hyväksynnän myös sieltä”, Chenna selittää.

Tapani Vuorinen on optimistinen, mutta korostaa, että tutkittavaa on vielä paljon. ”Yritämme tehostaa prosessia edelleen niin, että katalyyttikustannukset saadaan alemmas. Myös massan laadusta pitää saada lisää tietoa. Tällä hetkellä käytettävissä valkaisumenetelmissä viipymät ovat pitkiä ja olosuhteet happamia, mikä heikentää kuidun laatua. Meidän ajatuksemme on, että katalyyttisellä valkaisulla massa on parempilaatuista.”

Myös katalyyttistä vaihetta seuraavasta toisesta valkaisusta on saatava mahdollisimman tehokas. Tohtorikoulutettava Ghazaleh Afsahi on jo saanut otsonilla lupaavia tuloksia. Kahden vaiheen yhdistelmällä on mahdol-

lista saada erittäin valkoista sellua muutamissa sekunneissa. ”Tapani uskoo, että tulevaisuudessa ei välttämättä edes tarvita reaktoria, vaan valkaisu pystytään hoitamaan sekoittimessa. Olemme jo aika lähellä hänen unelmaansa yhden vaiheen valkaisusta”, Afsahi ja Chenna sanovat.

Lasissa oleva ruskea aine on happidelignifioitua sulfaattisellua ennen valkaisua. Valkoinen aine on täysin valkaistua sellua.

Catalyst could help bleach pulp in seconds In addition to time, a promising invention in the field of chemical technology could also save energy and materials.

Professor of Forest Products Chemistry

the demands posed by the bleaching

Tapani Vuorinen wants to develop

process. The volume of a bleaching reactor

the bleaching of pulp mass in a way that

may be thousands of cubic metres, and

enables the end result to be reached in two,

each phase of the process requires its own

or perhaps just one, bleaching stage.

reactor.

At present, bleaching is a multi-stage

and only one large reactor are needed,

and large investments. Vuorinen and his

while the other parts of the bleaching

research group believe they can shorten

process fit into a space the size of

the duration and increase the effectiveness

an ordinary room. Catalytic bleaching

of the bleaching process by introducing

can be performed at room temperature,

a catalytic bleaching technique developed

so it also conserves energy, as reactors

with the aid of industry companies.

can be up to 50 metres high and using

The catalyst employed, a tertiary amine

steam to heat them to the 80–90 degree

called DABCO, reacts with the bleaching

temperatures required for existing

agent and boosts its effectiveness

bleaching methods consumes lots of power.

considerably. The new method can achieve desirable results in less than a second.

For the industry, speeding up

28 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11

Thanks to the catalyst, less chemicals

process that consumes time, energy

Catalytic bleaching is so promising that all of the companies that got involved three years ago want to see research continue.

the process and reducing the number of

It is already known for sure that the catalyst

stages translates into substantial savings.

works; the next step is to explore how

The building of a modern pulp mill is

effectively it can be utilised on an industrial

a major investment, partly because of

scale.

Aiheesta

Vuotovirta hyötykäyttöön Uudenlainen led-rakenne voi edistää nanolankojen hyödyntämistä elektroniikassa.

Teksti Paula Haikarainen Kuva Aino Huovio Kuvitus Vesa-Matti Juutilainen

TYYPILLISESSÄ optoelektroniikan

komponentissa, kuten ledissä, osa sähkövarauksesta kulkeutuu diffuusion vuoksi rakenteen lävitse, mikä heikentää laitteen hyötysuhdetta. Nyt tutkijat ovat onnistuneet kehittämään rakenteen, jossa tätä tavallisesti haitallista vuotovirtamekanismia käytetään hyväksi.

Vuoto- eli diffuusiovirralla viritetty led-komponentti saatiin tuottamaan voimakasta sinistä valoa laboratoriossa.

Tämä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun diffuusiovirran hyödyntämistä on tutkittu ja lisäksi osoitettu sen toimivuus.

Uuden virrankuljetusmenetelmän mahdollistava tekniikka on kehitetty alusta alkaen Aalto-yliopistossa kahden tutkimusryhmän yhteistyönä. Ilmiötä tutkittiin ensin laskennallisesti, ja saatujen tulosten perusteella asia osoitettiin myös kokeellisesti.

käyttöä led-valaisimissa. Muita sovelluskohteita on vaikkapa aurinkokennoissa ja tietoliikennetekniikassa”, kertoo kokeellista osuutta johtanut tutkijatohtori Sami Suihkonen. ”Töitä kuitenkin riittää: hyötysuhde ja teho eivät ole vielä valaistussovellusten vaatimalla tasolla, mutta olemme vakuuttuneita, että saamme niitä parannettua. Laboratoriomme Micronovassa antavat siihen erinomaiset puitteet.”

Mahdollisuus läpimurtoon Teoreettista työtä johtanut tutkija Jani Oksanen uskoo, että uudella menetelmällä voidaan ratkaista tulevaisuuden sähkökomponenttien rakentamisessa esiintyviä ongelmia. ”Nanolangoilla, suuren pinta-alan komponenteilla ja uusilla metallikalvoja hyödyntävillä rakenteilla on merkittävä

rooli seuraavan sukupolven optoelektronisissa laitteissa. Ongelmat virransyötössä ovat kuitenkin hidastaneet näiden rakenteiden kehitystä ja käyttöä. Kehittämämme diffuusiovirtaan perustuva rakenne mahdollistaa aivan uudentyyliset komponenttirakenteet, joilla voidaan saavuttaa merkittäviä parannuksia esimerkiksi valaistuksen energiatehokkuudessa.”

Tutkimusta on rahoitettu Aaltoyliopiston Energiatehokkuus-ohjelmasta ja Suomen Akatemian hankkeista.

Suurin osa työstä on kuitenkin tapahtunut varsinaisten tutkimusprojektien ulkopuolella jatko-opiskelijoiden ja tutkijatohtoreiden työryhmissä. Nyt projektille haetaan ulkopuolista rahoitusta, jotta innovaation todelliset mahdollisuudet läpimurtoon voitaisiin selvittää.

Useita sovelluskohteita Vaikka itse rakenteen valmistaminen vaatii monimutkaista puolijohdetekniikkaa sekä laitteita, joita on vain mikro- ja nanotekniikan tutkimuslaitos Micronovan puhdastiloissa, kokeellinen työ alkoi jopa epätavallisen lupaavasti. Testirakenteet toimivat odotetulla tavalla, ja käytännössä jo ensimmäiset vuotovirralla viritetyt komponentit saatiin tuottamaan valoa. ”Kehittämämme menetelmä yksinkertaistaa nanolankojen virransyöttöä, joten sillä on useita sovelluskohteita.

Se helpottaa esimerkiksi nanolankojen

— Monitieteiseen työryhmään kuuluu jäseniä sekä Perustieteiden että Sähkötekniikan korkeakoulusta. Kuvassa vasemmalta: Jani Oksanen, Sami Suihkonen, Lauri Riuttanen, Henri Jussila ja Pyry Kivisaari.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11 \ 29

On science

International studies identifying best practices for business performance Two global surveys on purchasing and manufacturing are currently in progress at Aalto. The hope is that they’ll help steer the performance of the companies involved, writes Assistant Professor Katri Kauppi.

30 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11

On science

T

HE GLOBALIZATION of

competition leads to added pressure for Finnish companies and forces them to evaluate the competitiveness of their strategies and practices with increased scrutiny.

Maintaining competitiveness in a high-cost country such as Finland is challenging. It is important to ensure that operations are sophisticated and fit well with the goals and operating environment of the company in question. Managers and researchers alike must understand the effectiveness of different corporate strategies and recognize both universal as well as context-specific best practices.

Two large multinational research projects are searching for such knowledge. The International Purchasing Survey (IPS) focuses on organizational purchasing strategies and performance, while the International Manufacturing Strategy Survey (IMSS) studies manufacturing strategies and practices in industrialized nations throughout the world.

The School of Business is involved in both multinational projects, which aim to provide important research findings and benchmarking results for the participating companies and for the business community in general.

Background The purchasing function has a significant strategic impact for a company; purchasing is no longer just about negotiating lower prices, the goal has shifted to providing broader support for the long-term competitiveness of an organization. Thus, it is important to know what kinds of purchasing strategies, tools and organizational models best support company strategy. The International Purchasing Survey was set up to research these issues. It is a multinational survey project run by purchasing researchers in nine countries. The first survey was carried out in 2009 and data is now being collected for the second round.

Two researchers from the School of Business, Professor Katri Kauppi and Professor Asta Salmi, have been involved since the beginning.

A specific feature of IPS is that it focuses on purchasing at individual category level, thus enabling better identification of links between practices and performance. Participation in IPS has allowed us to gain an in-depth understanding of purchasing best practices, but it has also brought along an important network of research contacts at many universities and research groups, something which has led to collaborations beyond the project.

The International Manufacturing Strategy Survey research network was established as far back as 1992 with the aim of examining the strategies, practices and results of manufacturing companies on a national and global scale. The research network was created by 20 world-class business schools and, initially, it was led by the London Business School and Chalmers University of Technology. Currently, the network is coordinated by Politecnico di Milano.

The survey is conducted in several European, North American, South American and Asian countries.

IMSS is now in its 6th survey round since 1992 and, for the first time, Finland is among the participating countries, making it possible to compare the manufacturing strategies and performance of Finnish companies against extensive global data.

The survey was carried out last fall and a total of 843 companies from 19 countries participated in the study, with 34 Finnish firms taking part.

IMSS only focuses on a select set of industry sectors: International Standard Industrial Classification (ISIC) codes 25 to 30, i.e. manufacturing and assembly of metal, computer and electronic products, machinery, equipment and transportation vehicles. Only companies with a minimum of 50 employees are included in the sample.

Katri Kauppi and Professor of Logistics Markku Kuula form the Finnish IMSS team at Aalto University.

Research method replication In both projects, the goal is to obtain internationally comparable data. For this reason, the survey instrument and its translation as well as the data collection procedures are subject to extensive planning.

Exact replication of the data collection method is expected from all participants. Both surveys are performed electronically. Respondents are selected through random sampling and all respondents are pre-contacted via telephone to inform them of the project and the benefits of participation.

Human skills trump e-tools and other interesting findings During its 20+ years of existence, IMSS has produced dozens of research papers.

Publications associated with the first IPS study in 2009 are now also out. Both projects provide interesting results on country-level issues as well as targeted findings on specific research questi-

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11 \ 31

On science

ons that are then examined through extensive data sets by the participating researchers in each country. The first IPS study indicated that, for example, North American firms appear more advanced in their use of electronic purchasing tools than Europeans.

This is not necessarily a limitation as such because another publication of ours demonstrates that an e-purchasing tool alone might not contribute to purchasing performance unless it is combined with sufficient levels of human skills to maximize its potential.

Specifically, buyers’ competence, the abilities of purchasing managers and the communications climate of the organization have such performance-enhancing effects. Human skills in purchasing on their own also appear to increase purchasing performance more than e-tools do.

The data analysis for the latest IMSS has just finished. Initial general country comparisons indicate that, when compared to the whole global survey sample, the average implementation levels of Finnish manufacturing companies are lower in most manufacturing action programmes and practices. This was evident in, for example, product development action programmes and environmental and social sustainability action programmes. Also, the different types of fluctuations regarding supply, demand and product mix seem, on average, to be greater for Finnish companies.

A specific research project derived from the IMSS data by Katri Kauppi and Markku Kuula together with Italian and Spanish researchers relates to the risk management practices of manufacturing companies. Their research paper on this topic combined IMSS data and secondary data on country-level risks and won an award at the annual conference of the European Operations Management Association in June.

A key managerial insight from the study is that combining supply chain risk management practices with supplier and customer integration has positive impacts on a company’s operational performance in terms of delivery and flexibility.

Customized benchmarking reports An essential part of both research projects is to identify best strategies and 32 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11

practices and to feed this information back to practitioners: both to the participating companies and to the industry in general. Typically, this happens through, for example, publications, researcher participation in industry seminars and research-informed teaching. In both research projects, all participating Finnish companies also receive an individually customized benchmarking report after global data collection is finished. This allows them to compare their own practices and performance both nationally and globally.

In the case of IMSS, these reports were sent to the respondents in May 2014.

The reports provide each company with information that allows them to evaluate themselves in contrast to relevant comparison groups. Specifically, the respondents could see their own survey question responses beside three reference groups: i) averages for all Finnish companies, ii) averages for all compa-

nies in the same ISIC code globally and iii) averages of the total global sample. Such reports enable companies to identify not only their own strengths, but also potential development areas, which fall short of global standards.

The data from both surveys is only available to the participating researchers, but interested parties can contact them to hear more about the research findings the data has yielded so far. Specific research projects associated with the current rounds of data collection are starting this year, and research findings and publications can be expected throughout the next few years; after this, it will be time for another round of data collection.

Katri Kauppi

10 min

Supply chain expert Text Paula Haikarainen Photos Jussi Särkilahti

Who are you?

I’m Katri Kauppi, Assistant Professor of Logistics at the School of Business.

I received my PhD from the Helsinki School of Economics in 2009 when I was still known by my maiden name Karjalainen. After this, I worked as a lecturer at Manchester Business School and Nottingham University Business School before returning to Aalto under the tenure track programme.

Assistant Professor Katri Kauppi was pictured at Port of Helsinki's Vuosaari Harbour. Port of Helsinki is the main logistics hub for Finnish companies that engage in foreign trade.

More information IPS: ipsurvey.org IMSS: manufacturingstrategy.net

What do you research?

My research mostly focuses on the procurement function and the management of supply chains, but I am also involved in several different international projects and research groups. For the most part, I engage in quantitative empirical research.

Key subjects include, for example, prevention of maverick buying, e-procurement, public procurement, international procurement from developing countries in particular and fair-trade supply chains.

How did you end up in this field?

I took an introductory course in operations management back in the day and this aroused my interest, so I picked logistics as my major. I wrote my Bachelor’s thesis on a subject given to me by the department and was then offered work as a course assistant. My professors convinced me to do a PhD and I’ve never looked back. Pursuing a career in academia was not something I had originally considered, but it felt like the right choice after others suggested it to me.

What do like most about your work?

The personal challenges of research work and the social nature of teaching are a great combination. One day, you’ll be in front of 300 people talking about

the fundamentals of logistics, while at other times you need to concentrate in depth on highly theoretical issues.

The work in general involves everything in between these two extremes.

What is the most difficult aspect of your work?

Living with long-term uncertainty is the most challenging part on the research side. The process of refining a research idea into a finished publication can last several years and involves so many things that are out of my hands.

What makes your work enjoyable?

A lot of things. I try to be accessible for my students. For a teacher, it is very satisfying when, for example, students tell you that participating in your introductory course has inspired them to major in logistics.

What part of your career are you proud of?

An individual event that comes to mind was when, based on my research work, the European Commission asked me to participate in an expert capacity in the drafting of a strategy to centralise Greek public procurement after the financial crisis. It showed respect for my work and provided me with an opportunity to wield influence.

Generally speaking, I’m proud of how I’ve managed to create an extensive international network of cooperation partners so early into my career as a researcher.

What more would you like to achieve?

Progressing along the tenure track to full professor is, of course, my primary objective. But I’ve plenty of ambition both for research and the development of my teaching work as well.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11 \ 33

Siell채

34 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11

Siellä

Ovet auki

muodin markkinoille

Aalto-yliopiston muotinäytöksestä on muutamassa vuodessa kasvanut maailmanluokan spektaakkeli, joka vetää kansainvälisiä kykyjenetsijöitä ja muotimediaa. Mistä on kyse?

Teksti Krista Kinnunen Kuvat Meri Karhu ja Mikko Raskinen

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11 \ 35

Siellä

Melkein valmista! Tuolirivit odottavat yleisöä Suvilahden Kattilahallissa.

V

IEL Ä MUUTAMA VUOSI sitten Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun muotinäytökset mahtuivat koulun tiloihin Arabian kampukselle. Tämän kevään näytökseen Helsingin Suvilahdessa saapui ennätykselliset 800 henkeä, joiden joukossa oli kansainvälisten huippumuotitalojen, kuten Louis Vuittonin, Martin Margielan ja H&M:n rekrytoijia, muotitoimittajia sekä muotialan vaikuttajia.

Mikä opiskelijoiden töissä kiinnostaa?

Yhteinen voimainponnistus ”Rekka tulee!” Sieltä se vihdoin saapuu.

Parikymmentä opiskelijaa on ehtinyt odotella päästäkseen tositoimeen.

Näytöstä rakennetaan helteisenä toukokuun iltana Suvilahden Kattilahallissa.

Rekan tyhjennys ei kestä kauaa. Rekkitankoja täynnä vaatteita rullataan sisään. Tuolit on saatu paikoilleen ja tekniikkaa viritellään. Vielä ei uskoisi, että kolkko hallitila muuttuu huomenna catwalkiksi, missä salamavalot välkkyvät ja mallit astelevat katse tiukasti eteenpäin trendikkään musiikin tahdittamana.

Koko spektaakkeli rakentuu opiskelijoiden voimin. Mukana on taiteen kandidaateiksi ja maistereiksi opiskelevia nuoria suunnittelijoita. Avuksi on tarvittu viime aikoina myös ulkopuolisia voimia. Taiteen maisteriksi vuonna 36 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11

Antti Peltoniemen miestenvaatemalliston eläinkuosit siirtyivät kankaisiin korkeakoulun painokangasstudiossa.

TAVOITTEENI ON, ETTÄ JOKU MUISTAA MALLISTONI VIELÄ VIIKON PÄÄSTÄ

Siellä

Myös mallistojen viimeistely tehdään omin käsin. Sophie Sälekari ompelukoneen äärellä.

Näytöksen takahuone työllistää joukon kampaajia, meikkaajia ja stailisteja avustajineen. Mallit tulevat Suomen tunnetuimmista mallitoimistoista.

Siellä

TEKEMISELLÄ EI OLE MITÄÄN VÄLIÄ, JOS KUKAAN EI NÄE TÖITÄSI 2006 valmistunut Susse Roos vetää järjestelyjä. Kaikki toiminta keskeneräisessä hallissa tähtää siihen, että seuraavan päivän kenraaliharjoitus saadaan vietyä kunnialla läpi. Ja sen jälkeen itse Näytös.

turvallisen alueensa ulkopuolelle.

Tavoitteeni on, että joku muistaa mallistoni vielä viikon päästä näytöksestä.”

Peltoniemi haki kandimallistossaan uutta tapaa tehdä eläinkuoseja miehille, joille niitä ei ole ollut tarjolla Versacen vanhoja kuoseja lukuun ottamatta.

Sophie Sälekari, 23, piirtää pöyInspiraatiota ja positiivista painetta Mallistoaan viimeistelevä Antti Pelto- dällä kaavoja. Työn alla on hänen toinen niemi, 25, ompelee vaatesuunnittelun ja mallistonsa. Viime vuoden näytöksessä pukutaiteen työtiloissa miesten puvun- nähty opinnäytemallisto on menestynyt kilpailuissa ja näkynyt muotimediassa. takin hihasaumoja käsin ja virnistää.

Oma suunnittelijaidentiteetti vahvisViikkoa ennen näytöstä olo on levollinen, sillä hän aloitti työskentelyn aikai- tuu Sälekarin mielestä vain tekemällä.

Siten oppii tunnistamaan vahvuuksiaan sin, toisin kuin viime vuonna.

Inspiraation mallistoon ovat antaneet ja välttämään kompastuskiviä. ”Viime vuoden mallisto oli käänteenLontoossa kukoistaneet punk- ja teddytekevä, sen avulla tekemiseeni tuli itseboys-kulttuurit ja niissä käytetyt eläinvarmuutta.” kuosit, jotka nousivat yllättäen esiin Sälekari ja Peltoniemi odottavat taustatutkimuksessa. Peltoniemi päätnäytökseltä ennen kaikkea sitä, että ti tarttua teemaan, vaikka ei ollut siitä uudenkin malliston vastaanotto olisi viehättynyt. ”Uskon, että jotakin uutta syntyy hyvä. Heidän ensimmäiset mallistonsa ovat pärjänneet kilpailuissa, mikä luo hedelmällisemmin, kun astuu oman painetta onnistua myös jatkossa.

Sälekarin mielestä kilpailut ovat hyviä tilaisuuksia verkostoitua, markkinoida ja luoda kontakteja. Tärkeintä on kuitenkin olla esillä. ”Tekemisellä ei ole mitään väliä, jos kukaan ei näe töitäsi. Ei riitä, että pieni lähipiiri arvostaa.”

Vaatesuunnittelun lehtori Tuomas Laitisen mukaan opiskelijoilla on vapaat kädet luoda niin mielikuvituksellisia luomuksia kuin vain keksivät. ”Opiskelijalla on oltava vahva ja kokonaisvaltainen visuaalinen viesti. Hänen on uskallettava tulla esille omalla jutullaan ja erottauduttava muista. Taiteellisesti ja taidollisesti on myös saavutettava tietty taso.”

Opetus uusiksi Opetuksen ytimessä ovat nuorten ideat ja luovuus. Opiskelijoita kannustetaan hulluihinkin ideoihin. Usein tapauk-

sista, joissa opiskelija on kokenut epäonnistuneensa, onkin voinut syntyä se kantava ajatus.

Aalto-yliopiston nousu kansainvälisille muotimarkkinoille alkoi kahdeksan vuotta sitten Designers’ Nest -kilpailusta Kööpenhaminassa. Sitä ennen opiskelijoiden ei välttämättä annettu edes osallistua kansainvälisiin kilpailuihin, sillä taso ei vielä riittänyt.

Nousu on ollut rakettimainen. Muotoilun laitoksen johtaja, muotitaiteen

Siellä Aukeaman kuvien (vasemmalta oikealle) mallistojen suunnittelijat ovat: Taija Sairanen, Siru Juntunen, Satu Maaranen ja Sophie Sälekari.

professori Pirjo Hirvonen, Tuomas Laitinen ja muu henkilöstö ovat uudistaneet opettamisen ja tekemisen tavat kymmenen vuoden aikana.

Tavoitteena on tuoda vaatesuunnittelun prosessi mahdollisimman lähelle alan yritysten toimintatapoja. Siihen on yhdistetty humaani, luova tapa tehdä ja löytää suunnittelijan oma ilmaisuvoima.

Opetusta on keskitetty isompiin kokonaisuuksiin. Pääaine on tästä syksystä alkaen ytimekkäästi muoti.

Nousukierre ja kriittinen massa Pirjo Hirvonen puhuu nousukierteen aikaansaamisesta ja pitkäjänteisestä kehittämisestä. Yksi askel eteenpäin tuo mukanaan aina uuden, ja taso nousee koko ajan. On tärkeää, että ketjussa on mukana huippuosaajia: kansainvälisesti kokeneita ammattilaisia opettajina ja sparraajina sekä osaavia studio- ja harjoitusmestareita. Opetukselle on rakennettava vakaa perusta, jotta luodaan edellytykset kriittisen massan syntymi-

selle. Hirvosen mukaan ei riitä, että on yksittäisiä hyviä osaajia.

Nyt kriittinen massa on saavutettu. ”Emme pyri tekemään tähtiä, vaan keskitymme siihen, että opiskelijoiden osaaminen on vahvaa ja monipuolista ja että he tuntevat vaatteen rakenteen.

Viime kädessä tavoitteena on, että meiltä valmistuneet työllistyvät”, Laitinen sanoo. ”Huippumuotitalot etsivät jatkuvasti nuoria suunnittelijoita, jotka osaavat AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11 \ 39

Siellä taman Pre Helsingin kanssa. Se pyörittää Helsingin muotiviikkoja ja panostaa suomalaisen muodin vientiin.

Prosessi ei pääty kevään muotinäytökseen. Mallistot ovat median saatavilla Susse Roosin pr-yrityksessä Toveri Helsingissä. Syksyllä parhaat mallistot viedään showroomiin Pariisiin yhteistyössä Pre Helsingin kanssa.

Suomessa aletaan vähitellen ymmärJatkumon rakentaminen tää, mistä muodissa on kyse, ja mieNäytöksen yhteydessä järjestettiin jo lenkiinto alaa kohtaan on lisääntynyt. toista kertaa kansainvälinen muotiMerkittävää työtä tämän eteen ovat seminaari. Satsaus on muotikoululle tehneet Aalto-yliopiston alumnit, joiden ainutlaatuinen. Hyvien kontaktien uusi sukupolvi tekee yhteistyötä keskeavulla paikalle saadaan korkeatasoinään sekä alan yritysten ja elinkeinoeläsia puhujia, kansainvälistä yleisöä ja män kanssa. mediaa.

Viimeistään kansainvälisten kykyjenYhteistyötä tehdään ulkoasiainministeriön, elinkeinoelämän ja alan yritysten etsijöiden ilmestyminen paikalle kertoo, että ollaan oikeilla jäljillä. sekä Aalto-yliopiston alumnien peruspoimia ajasta olennaisen. Meidän opiskelijoillamme on kysyntää ympäri maailman”, Hirvonen toteaa.

Yliopisto tarjoaa hyvät resurssit sekä taiteellisen ja luovan vapauden. Keskeinen vahvuus on myös sisäinen yhteistyö: kun eri alojen osaajat kohtaavat, syntyy uudenlaista synergiaa ja innovaatioita.

OPETUKSEN YTIMESSÄ OVAT NUORTEN IDEAT JA LUOVUUS

— Menestystarinoita muodin markkinointiin Aalto Fashion Marketing on monitieteinen kurssi, jonka tavoitteena on synnyttää kansainvälisiä, kaupallisia muodin ja muotoilun menestystarinoita. Kurssi tuo yhteen eri alojen opiskelijoita ja muotialan ammattilaisia, jotka toimivat opiskelijoiden mentoreina.

Kurssi tekee yhteistyötä Etelä-Korean maineikkaan Yonsei-yliopiston, London College of Fashionin ja Saga Fursin kanssa. Yhteistyökumppanit mahdollistavat kurssiin kuuluvan opintomatkan sekä korkeatasoiset vierailevat luennoijat. Opintomatkoja on tehty Souliin, Lontooseen ja Tukholmaan.

Opiskelijat perehtyvät muodin markkinoinnin strategioihin, talouteen ja käytäntöihin sekä muotiliiketoimintaan ja sen eri toimijoihin. Monialaiset opiskelijatiimit kehittävät omia kaupallisia muotibrändikonsepteja alan asiantuntijoiden sparraamina. Opiskeluun kuuluu myös ryhmätöitä, luentoja ja pitchaus-tilaisuuksia.

Kurssi on avoin kaikille Aalto-yliopiston opiskelijoille.

Mukaan valitaan vuosittain suuresta hakijajoukosta esitehtävän perusteella 20 opiskelijaa. Jatkossa Fashion Marketingia voi opiskella sivuaineena.

Kurssista vastaavat Kauppakorkeakoulun markkinoinnin laitos sekä Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun muotoilun laitos. Kurssia johtaa professori Pekka Mattila ja muita opettajia ovat tutkijat Elina Koivisto ja Antti Vassinen. Kurssin suunnittelussa on ollut mukana myös muotoilun laitoksen johtaja, professori Pirjo Hirvonen. aaltofashionmarketing.com

40 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11

Yllä: Nuoret suunnittelijat pääsevät itsekin catwalkille näytöksen päätteeksi.

Alla: Satu Maarasen mallistoa.

Kolumni

Aikaa ajatella!

LONTOOSSA MILJOONAT ihmiset viettävät melkoisesti

mista muuttaa mielen maantiedettä. Se ajaa myös pohtimaan, kuinka paljon ajattelun kapasiteettia voisi lisätä. Vaikka sitten metrossa.

Innovatiivinen, uutta luova ajattelu ei synny pakottamalla. Ajattelun mahdollistaviin puitteisiin voi – ja tulee – kuitenkin sijoittaa. Luontevin mahdollinen paikka ajattelun kehittämiselle on yliopisto. Yliopistot ovat koko maan kilpailukyvyn ja kehittämisen kannalta ratkaisevassa asemassa. Koulutukseen ja ajatteluun sijoittaminen on paitsi viisasta myös välttämätöntä. Mutta pelkät puitteet ajattelulle eivät vielä tee ihmeitä. Lisäksi tarvitaan oikeaa asennetta ja resursseja – sekä tutkijoille riittävästi aikaa ja vapautta.

Kykyä ajatella tulee vaalia. Huippututkijoiden työtä voisi verrata huippu-urheilijoihin, joiden kohdalla nappisuoritukseen satsaaminen ei tunnu liioitellulta.

Jos kohta hyviä urheilijoita sparrataan viimeiseen asti, huippuasiantuntijoiden ympärillä harvemmin pyörii hyvinvointitiimejä. Keskittymisen ja rauhan – tai hierojien ja ravitsemusterapeuttien – sijaan listalla on huonosti nukuttuja hotelliöitä, myöhästyneitä lentoja ja kehnoa ruokaa. Palkkiot ovat surkeita, ja vaikka menestystäkin tulisi, mediaa se ei ainakaan kiinnosta.

Kilpailukykyisessä maassa asiantuntijuutta kuitenkin kuunnellaan, käytetään ja arvostetaan, sillä tieto on päätöksenteon tärkein väline. Kilpailukykyisessä maassa uskalletaan tukea toisia ja iloita toisten menestyksestä.

aikaa metrossa. Joka arkipäivä. Oma työmatkani oli noin vuoden ajan puolisentoista tuntia yhteen suuntaan. Kolme tuntia päivässä. 15 tuntia viikossa. 60 tuntia kuukaudessa, ja lomakuukausi pois lukien 660 tuntia vuodessa.

Pohdin usein sitä, mihin lontoolaiset kanssamatkustajani käyttivät työmatkatuntinsa ja mitä itse tein.

Silmämääräisesti arvioituna voittajia olivat teleoperaattorit tai kännykkäpelien valmistajat. Osa luki huolimatta siitä, oliko sattunut saamaan istumapaikan tai ei. Osa nukkui. Vain aniharva oli silmät auki tekemättä mitään. Ja kuitenkin – juuri tuontyyppiset hetket voivat parhaimmillaan tarjota aikataskuja, jolloin voisi ajatella.

Princeton Universityn vanhempi tutkija ja professori emeritus Daniel Kahneman kuvailee kirjansa Thinking, Fast and Slow (2011) esipuheessa yhteisiä hetkiä elämänsä tärkeimmän ammatillisen kanssaajattelijan Amos Tverskyn kanssa. Nobel-palkittu Kahneman kertoo kävelyretkistä ja oivalluksen hetkistä, jotka liittyivät molempia kiinnostaneeseen aiheeseen: ihmisen tapaan tehdä päätöksiä ja jäsentää tietoa. Heillä oli aikaa ajatella yhdessä.

Kahneman päätyi tutkimuksessaan malliin, jonka mukaan käyttöjärjestelmässämme on kaksi vaihdetta, nopea ja hidas. Nopea toimii selkäytimestä: voimme esimerkiksi ajaa autoa ja puhua samaan aikaan kuluttamatta ylimääräistä energiaa. Keskittymistä ja päättelykykyä edellyttävä ajattelu on puolestaan hidasta.

Se vaatii voimia ja päättäväisyyttä. Toisinaan se ajaa yksilön äärirajoille asti.

Ajattelun ja arkisen päätöksenteon analysoiminen kahnemanlaisittain nopean ja hitaan näkökul-

— Susanna Pettersson

—

Anni Hanén

Kirjoittaja on dosentti, Ateneumin taidemuseon johtaja ja Aalto-yliopiston hallituksen jäsen, joka saa virtaa taiteista.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11 \ 41

42 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11

In-house This section gives you a picture of what’s happening at Aalto University.

SUSTAINABLE SHUTTLING ON CAMPUS Text Paula Haikarainen Photo Aki-Pekka Sinikoski The 50 campus bikes fly the Aalto colours and are marked with the university logo. Staff members can borrow these bikes for short-term use free of charge.

They encourage people to shuttle around campus ecologically and remove the need to worry about parking.

The bikes are a part of Aalto’s sustainable campus programme. Sustainability and responsibility are associated both with the everyday operations of the university and the contents of research and teaching.

Aalto was the first Finnish university to join the International Sustainable Campus Network (ISCN) in 2013 and the university drafts an annual sustainability report on its activities.

According to the report, the university increased the efficiency of its space utilisation as well as invested in and developed energy conservation in 2013. About half of the electricity consumed by Aalto’s real estate company was produced in an environment-friendly manner. aalto.fi/sustainability

–

Producer Katri Winqvist cycling through the Otaniemi campus last August. She organises events at Aalto’s communications unit, which often makes it necessary to visit several different university locations during the day. A campus bike is an easy way to travel from place to place.

Ajankohtaista Aalto-yliopiston viides lukuvuosi avattiin Arabian kampuksella vietetyssä juhlassa 2. syyskuuta. Rehtori Tuula Teeri painotti avajaispuheessaan globaalia kilpailukykyä ja suomalaisiin vahvuuksiin perustuvaa osaamista. ”Jos haluamme menestyä kansakuntana, meillä on oltava erinomaisia tutkijoita, oikeasti maailman parhaita.

On ensiarvoisen tärkeää, että ne yliopistot, joita Suomi päättää ylläpitää, yltävät omilla vahvuusaloillaan kansainväliseen kärkeen. Oleellista on myös se, että yliopiston professorikunnalla on hyvät yhteydet elinkeinoelämään ja muuhun yhteiskuntaan. Tässä asiassa Suomi ja Aalto-yliopisto ovat maailman kärjessä.”

Yliopistojen rahoitukseen Teeri toivoi pitkäjänteisyyttä. ”Poukkoilu yliopistojen rahoituksessa on aina haitallista. Huippuosaamisen kehittäminen on kallista, mutta siitä luopuminen käy vielä kalliimmaksi.”

Myös ylioppilaskunnan puheejohtaja Lauri Lehtoruusu nosti esiin menestymisen kansainvälisessä kilpailussa. ”Suomen vahvuus ja tulevaisuus perustuvat vapauteen ja vastuuseen, mikä kasvattaa yksilöllisiä, globaalissa kilpailussa pärjääviä osaajia, jotka tuot-

Pinja Valja

Avajaisten teemana kilpailukyky –

Avajaisten jatkoilla, Aalto Partyssa Otaniemessä, opiskelijat ja yliopiston johto kilvoittelivat köydenvedossa.

tavat lisäarvoa yhteiskunnalle opintojen aikana ja sen jälkeen. Tulevaisuuden yliopisto ei voi olla tutkinto- ja julkaisutehdas, vaan yhteiskuntaa jatkuvasti palveleva kehityksen moottori.”

Elinkeinoelämän tervehdyksen avajaisiin toi Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Matti Vanhanen, joka pääministerikaudellaan oli keskeisesti vaikuttamassa Aalto-yliopiston syntyyn.

Hän muistutti perustamisvaiheista:

”Lisärahat, joita hallitukseni osoitti sekä pääomittamiseen että toimintamäärärahoihin, eivät olleet automaattisia. Yliopistokenttä saattoi saada ne vain siksi, että yliopistouudistus tehtiin, ja merkittävä osa lisäpanostuksesta annettiin, koska luotettiin Aalto-yliopiston muodossa luotavaan konseptiin. Se raha ei ollut pois muilta yliopistoilta vaan ekstraa.”

Se, missä tuo tulos syntyy, on ratkaisevaa. Jos investoinnit syntyvät Suomessa, tarkoittaa se suomalaista työtä ja hyvinvointia.”

Niinistö peräänkuulutti myös rohkeutta investointeihin: ”Tämän päivän velka on huomisen veroa.”

Rehtori Tuula Teeri toivotti tasavallan presidentti Sauli Niinistön tervetulleeksi Kauppakorkeakouluun.

Ensimmäistä kertaa järjestetty Homecoming Day -alumnipäivä kokosi Kauppakorkeakoulun alumnit takaisin kotikampukselle Töölöön 22. elokuuta.

Tapahtumaan osallistui runsaat 600 henkeä. Päivän aikana pohdittiin taloustieteen asiantuntijoiden ja elinkeinoelämän vaikuttajien kanssa, miten Suomi saataisiin uuteen nousuun.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti puheenvuoron alumnipäivän seminaarissa. Hän painotti puheessaan vastuullista julkisen talouden hoitamista ja tulevaisuuteen investoimista. ”Kaikki syntyy joko henkisen tai rahallisen investoinnin tuloksena.

44 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11

Julia Weckman

Alumnipäivästä eväitä kasvuun –

Katse opintoprojektiin, jossa vastataan mahdottomalta tuntuvaan haasteeseen.

Vau!

Kiinni kirjaimissa A niin kuin aamu. B niin kuin bibliotek. Opiskelijoiden suunnittelema visuaalinen ilme purki Suomen aakkosten varaan. Näyttämönä oli maailman tärkein kirja-alan tapahtuma, Frankfurtin kirjamessut.

Teksti Tiiu Pohjolainen Kuva FILI

KEVÄÄLLÄ 2012 graafisen suunnittelun koulutusohjelmassa nosteltiin lasipurkista paperilappuja. Maisteriopiskelijoista arvottiin työryhmiä suunnittelemaan visuaalista ilmettä Frankfurtin kirjamessujen vuoden 2014 teemamaalle, Suomelle.

Arvonnan tuloksena yhden työryhmistä muodostivat Jinhee Kim, Anssi Kokkonen ja Tommi Leskinen.

He toki tunsivat toisensa, mutta eivät olleet aiemmin työskennelleet yhdessä.

Suunnittelun pohjaksi annettiin kaksi sanaa: Finnland ja Cool. Ne olivat teemamaahankkeen virallinen slogan.

Etelä-Koreasta Suomeen vuonna 2011 opiskelemaan tullut Jinhee Kim muistelee hämmentynyttä lähtötilannetta. ”En ymmärtänyt, mitä ’Finnland.

Cool.’ tarkoittaa. Onko kyse siitä, että Suomessa on kylmä. Vaiko siitä, että maa on trendikäs, cool. Vai jostain ihan muusta.”

Trio aloitti työnsä kahvilassa, ideoita palloteltiin päiväkaupalla. ”Pojat tekivät valtavan työn perehdyttäessään minua suomalaisuuteen. En ymmärtänyt esimerkiksi, mitä ’sisu’ tarkoittaa. Tai mitä ihmettä on ’perkele’.

Lopulta Anssi näytti minulle Youtubesta vanhan mainoksen, jossa mies hakkaa halkoja, kirveen terä irtoaa ja lentää kauas. Ehkä silloin ymmärsin”, Kim kertoo.

ympärille laajan konseptin”, Kokkonen kertoo.

Lopputuloksena oli voittoisa ehdotus, jonka asiakas, FILI – Finnish Literature Exchange, valitsi käyttöönsä.

Valtavan tilan haaste

Materiaaleja joka lähtöön

Opiskelijat halusivat luoda logon lisäksi visuaalisen kokonaisuuden, joka nousee esille maailman suurimmilla kirja-alan messuilla. ”Frankfurtin seitsemässä messuhallissa on uskomaton määrä erilaista visuaalista viestintää. Kilpailevia viestejä on paljon, ja tilan valtavuus on otettava huomioon suunnittelussa”, Anssi Kokkonen sanoo.

Työryhmä päätti työskennellä vahvasti aakkosten kirjaimistolla pelaten, kuvia välttäen. Heidän käsissään Suomi ja suomalaisuus purettiin aakkosiin. Haettiin ideoita siitä, mitä Suomi yhdellä kirjaimella voi kertoa suomeksi, saksaksi, ruotsiksi, englanniksi tai saameksi. B voi olla blomma, blondi, bibliotek tai vaikkapa blue. ”Lähdimme suunnittelutyössä liikkeelle hyvin pienestä, yhdestä kahden sanan sloganista, ja rakensimme sen

Opintoprojektin aikana ehdittiin rakentaa visuaalisen viestinnän peruskonsepti ja idea. Mutta vasta sitten alkoi puurtaminen. ”Veimme logon aika pitkälle,” Kokkonen sanoo. Niin pitkälle, että aakkosten varaan syntyi myös kolme ja puoliminuuttinen animaatio, jossa kirjaimet vaihtuvat, ja kuva Suomesta rakentuu niin tangon kuin kantelemusiikin säestämänä, löylyä heitetään ja maksuttomasta korkeakoulutuksesta iloitaan.

Toki asiakas sai paljon muutakin kuin animaation. Visuaalisen ilmeen varaan syntyi materiaalipaketteja, käyntikortteja, kirjanmerkkejä, tarroja ja lehtiöitä, kampanjajulisteita. Tarvittiin graafista ohjeistoa, logotiedostoja, lisävärejä.

Mutta entä suunnittelijoiden oma suhde kotimaiseen kirjallisuuteen?

Seuraa aavistuksen kiusallinen hiljaisuus. Anssi Kokkonen ja Tommi Leskinen myöntävät, ettei kumpikaan muista, minkä suomenkielisen kirjan olisivat viimeksi lukeneet. Jinhee Kim pelastaa tilanteen: ”He kyllä sanoivat, että minun kannattaisi lukea Seitsemän veljestä.”

– Frankfurtin kirjamessut 8.–12.10.2014 Teemamaana Suomi. Kävijöitä 300 000.

Messualue 170 000 m2 .

Maamme suurin kulttuurivientihanke, koordinoijana FILI. Suomen paviljongin suunnittelivat tila- ja kalustesuunnittelun opiskelijat Natalia Baczynska Kimberley, Nina Kosonen ja Matti Mikkilä. finnlandcool.fi finlit.fi

Opintoprojektin jälkeen Anssi Kokkonen, Jinhee Kim ja Tommi Leskinen jatkavat yhteistyötä omassa suunnittelutoimistossa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11 \ 45

Väitöksiä

Koonnut Paula Haikarainen

Aalto-yliopiston väitöskirjat verkossa: aaltodoc.aalto.fi, books.aalto.fi

Skenografian turmeltunut kuvasto

verotuki pitkäaikaisen ulkomaisen eläkesäästämisen maksuille.

Venetsian kauppias on William Shakespearen näytelmä, jonka hahmo, juutalainen koronkiskuri Shylock, on herättänyt kiistelyä aina renessanssista nykypäivään.

Taiteen maisteri Lilja Blumenfeld tutki väitöskirjassaan, miten skenografia on luonut turmeltunutta ja vääristynyttä kuvastoa Shylockin hahmosta.

Näytelmä on tulkittu poliittiseksi, seksuaaliseksi, rodulliseksi ja moraaliseksi arvoitukseksi. Sen esitysten luoma kuvasto on levinnyt ympäri Eurooppaa, ja samalla Shylockia on käytetty kuvastamaan juutalaisia. Esityksissä Shylokilla on ollut niin koomisia, vastenmielisiä kuin jalojakin piirteitä.

Vääristyneisyys kuuluu Blumenfeldin tulkintaan skenografiasta yleensä. Katsojan kuvitelma esityksen maailmasta vaatii, että näyttämö ja lavasteet tulevat luoduiksi hänen mielikuvituksessaan.

Näin skenografiakin on osin kuvitteellinen ja lähtökohtaisesti ”turmeltunut”.

Marjut Salo 13.6.2014: The International Taxation of Voluntary Individual Pensions.

Kauppakorkeakoulu.

suurempi kuin yleisesti polttokennoissa käytetyn vetykaasun.

Toisin kuin vety, metanoli kuitenkin kulkeutuu polttokennon separaattorin läpi, mikä häiritsee hapen pelkistymisreaktiota. Tätä varten tutkittiin typellä käsiteltyä hiilinanoputki-katalyyttiä, joka edistää hapen pelkistymistä mutta ei metanolin hapettumista.

Tulokset osoittivat, että hiilikatalyytillä voidaan päästä jopa neljä kertaa parempaan suorituskykyyn kuin metanolille herkällä, kaupallisella platinakatalyytillä.

Lilja Blumenfeld 27.5.2014: Shylock – Trial – Venice: Corrupt Imaginings in the Merchant of Venice.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

Tuplaverotus vapaaehtoisten eläkejärjestelyjen uhkana Tuloverolain säännöksiä, jotka koskevat vapaaehtoisia yksilöllisiä eläkejärjestelyjä, ei ole riittävästi sopeutettu kansainvälisten eläkemarkkinoiden vaatimuksiin, osoitti kauppatieteiden lisensiaatti Marjut Salo väitöskirjassaan.

Väitöstutkimus selvitti, mitä mahdollisuuksia EU-mailla ja erityisesti Suomella on verottaa vapaaehtoiseen eläkejärjestelyyn perustuvia eläke-etuuksia niiden myönnettyä eläkemaksuille verotuen, ja näin estettyä tuen muodostuminen lopulliseksi veromenoksi.

Tutkimus toi esiin, että tuloverosäännösten soveltaminen johtaa monissa rajat ylittävissä tilanteissa eläkeetuuksien kaksinkertaiseen verotukseen. Tämä rajoittaa eläkesäästäjien vapaita liikkumisoikeuksia ja heikentää eläkeläisten toimeentuloa.

Tutkimuksessa esitettiin EU-myönteisen tulkinnan edellyttävän, ettei Suomi pidä jatkossa tiukasti kiinni eläke-etuuksien verotuksen säilyttämisestä verotusvaltansa alla. Sen sijaan Suomen tulisi esimerkiksi myöntää 46 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11

Yksi puhelin, monta liittymää Usean liittymän yhtäaikainen käyttö voi mullistaa sekä kuluttajien internetpalveluiden käyttöä että operaattoreiden liiketoiminnan, selviää diplomiinsinööri Henna Suomen väitöksestä.

Mikäli päätelaitteiden moniverkkoliityntä ja monitieprotokollat leviävät laajasti käyttöön, operaattorien välinen kilpailu kiristyy. Käyttäjän kustannus vaihtaa operaattoria pienenee, ja hän voi helpommin valita itselleen sopivimman verkon.

Monitieprotokolla on yksi ratkaisu, jonka avulla käyttäjän laite voi valita automaattisesti parhaan saatavilla olevan verkon. Teknologialle on olemassa useita toteutuksia, mutta ne eivät ole levinneet laajempaan käyttöön, eikä niitä ole aiemmin tutkittu taloudellisesta näkökulmasta.

Tutkimuksen mukaan monitieprotokollien käyttöönoton hyödyt ja markkinavaikutukset riippuvat muun muassa moniverkkoliitynnän mahdollistavien laitteiden, esimerkiksi multi-SIMpuhelimien, yleistymisestä.

Teknologiakehittäjien lisäksi tutkimuksen tulokset auttavat yrityksiä ja lainsäätäjiä ennakoimaan monitieprotokollien markkinavaikutuksia päätöksenteon tueksi.

Petri Kanninen 18.6.2014: Characterization of nanostructured catalysts and silicon microstructures in polymer electrolyte membrane fuel cells.

Kemian tekniikan korkeakoulu.

Tilastollinen komponenttimalli tunnistaa lääkevasteita

Diplomi-insinööri Juuso Parkkinen sovelsi väitöstyössään tilastollisia komponenttimalleja molekyylien vuorovaikutusten ja lääkevasteiden analysointiin.

Suurten molekyylitason mittausaineistojen hyödyntäminen on yleistynyt lääketieteessä. Esimerkiksi lääkemolekyylien vaikutuksia syöpäsoluissa tutkitaan lääkealtistuksista tehdyillä perimänlaajuisilla geeniekspressiomittauksilla. Mittausaineistoissa saattaa piillä vihjeitä uusien syöpähoitojen kehittämiseen, mutta niiden löytäminen suurista ja kohinaisista aineistoista on hankalaa.

Tilastolliset komponenttimallit ovat tehokkaita työkaluja kohinaisten aineistojen analysoinnissa. Parkkisen työssä Henna Suomi 17.6.2014: Techno-economic feasibility analysis komponenttimalleilla tunnistettiin of multipath protocols in the Internet. säännönmukaisia molekyylitason lääSähkötekniikan korkeakoulu. kevasteita. Niitä tulkitsemalla saadaan uutta tietoa lääkkeiden vaikutusmekanismeista. Lisäksi vasteita vertaamalla Lisää tehoa polttokennoihin voidaan tunnetuille lääkkeille etsiä uusia kohteita esimerkiksi syöpälääkkeinä.

Polttokennot ovat sähköisen energian Tilastolliset komponenttimallit sovellähteitä, joissa kemiallinen energia muutetaan suoraan sähköksi korkealla hyöty- tuvat myös useamman aineiston yhdissuhteella. Toisin kuin akku, polttokenno tämiseen. Työssä löydettiin yhteyksiä molekyylitason lääkevasteiden ja solutavoidaan ladata välittömästi lisäämällä son toksisuusmittausten välillä. Tulokjärjestelmään polttoainetta. Kannettavia sovelluksia varten sekä polttokennon set mahdollistavat lääkkeiden haitallisten sivuvaikutusten ennustamisen että polttoaineen tilavuus ja paino pitää aiempaa tehokkaammin. minimoida suorituskyvyn kärsimättä.

Diplomi-insinööri Petri Kanninen Juuso Parkkinen 29.8.2014: tutki väitöskirjassaan metanolin käytProbabilistic components of molecular töä polttoaineena, koska sen tilavuudel- interactions and drug responses.

Perustieteiden korkeakoulu. linen energiatiheys on huomattavasti

Asumisen palveluverkostoja tehostamassa Arto Huuskosen väitöstutkimus tuo kiinteistöalalle uutta tietoa, joka syventää ymmärrystä palvelujohtamisesta.

Teksti Timo Hämäläinen Kuva Aino Huovio PALVELUVERKOSTOJEN merkitys on

kasvanut voimakkaasti teollistuneissa maissa. Suomessa palveluiden tuotanto synnyttää 64 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllistää liki 70 prosenttia työvoimasta. Tästä kiinteistöalaan liittyvien palveluiden osuus on lähes kolmannes. ”Palvelutuotannon kasvua ylläpitää yritysten keskittyminen omiin ydintoimintoihin ja pyrkimys tukitoimintojen ulkoistamiseen. Toisaalta yritykset haluavat tarjota asiakkailleen kokonaisvaltaisia ratkaisuja erilaisten tukija lisäarvopalveluiden kautta”, toteaa aiheesta väitellyt diplomi-insinööri Arto Huuskonen.

Esimerkiksi lentoliikenteessä on kehitetty paljon matkustamisen helppoutta ja viihtymistä lisääviä tukipalveluja. Samoin asumisessa on etenkin ikääntyneille kehitetty perinteisten kiinteistöpalvelujen rinnalle kotiapu-, hyvinvointi- ja hoivapalveluja.

Suuret vuokra-asuntoyhtiöt mukana Tutkimuksen kohteena oli kaksitoista kiinteistö- ja kolme senioriasumisen palveluverkostoa. Edustettuna olivat Suomen suurimpiin lukeutuvat vuokra-asuntoyhtiöt sekä isännöinti-, kiinteistö- ja hoivapalveluntuottajat. ”Asumisen palveluja tuottavien verkostojen johtaminen on haastavaa, koska vuokra-asuntoyhtiö ei pysty suoraan kontrolloimaan vaikkapa ulkopuolisen huoltoyhtiön palveluita loppuasiakkailleen”, sanoo Huuskonen.

Eri osapuolet voivat käsittää esimerkiksi laadun eri tavoin. Myös tavoitteet voivat poiketa toisistaan: vuokra-

asuntoyhtiö voi markkinoida asukkailleen yksilöllistä palvelua, mutta palveluyritys pyrkii kustannustehokkuuden nimissä minimoimaan kanssakäymisen asukkaiden kanssa. ”Yhteisten päämäärien saavuttamiseksi vaaditaan yritysten välille yhtenäisyyttä eli integraatiota. Sitä luodaan johtamisjärjestelmillä ja niiden mukaisella palveluverkoston johtamisella.”

Kiinteistöyhtiöt pyrkivät tehostamaan johtamista muun muassa vähentämällä yhteistyökumppaneiden ja alihankkijoiden määrää, säännöllisillä raportointi- ja tapaamiskäytännöillä, kenttäkierroksilla ja pistokokeilla, palkkio-sanktiojärjestelmillä sekä kumppanuuspäivillä.

vaikuttaa, osallistuuko loppuasiakas palveluprosessiin esimerkiksi suoralla kontaktilla palvelun tuottajaan vai näkeekö asiakas vain lopputuloksen. ”Vuokrataloyhtiöiden kannattaa muistaa, että loppuasiakas ei yleensä erottele sitä, kuka palvelun tuottaa.

Jos asukas on tyytymätön ulkoistettuun palveluun, kohdistuu tyytymättömyys usein asunnon vuokraavaan yhtiöön.”

Uutta tietoa

Väitöstyö on alansa ensimmäinen tutkimus, joka empiirisesti kehittää arvoverkkoteoriaa. Samalla se syventää ymmärrystä, miten ja miksi erilaisia tuki- ja lisäarvopalveluja johdetaan eri tavalla.

Tutkimuksessaan Huuskonen sovelsi arvoverkkoviitekehystä, jonka on luoOlosuhteet sanelevat johtamisjärjestelmän nut Kauppakorkeakoulun emeritusHuuskonen havaitsi, että yhtenäisyyden professori Kristian Möller tutkimusryhmineen 2000-luvulla. johtaminen vuokra-asuntoyhtiöissä on ”Väitöstyö osoittaa, että viitekehys riippuvainen palvelun, verkoston ja toipätee vain osin. Kehitin ja täydensin mintaympäristön olosuhteista. teoriaa palveluihin soveltuvaksi”, ”Esimerkiksi senioriasumisessa, Huuskonen sanoo. jossa kehitetään asukkaille uusia lisä”Tulokset auttavat palveluita ostaarvopalveluja, vallitsee aluksi epävarvia yrityksiä näkemään, miten heidän muus. Yhteisen konseptin kehittyessä varmuus lisääntyy, mutta se voi helposti olisi hyvä johtaa palveluverkostojaan. heiketä vaikkapa avainhenkilöiden vaih- Kaikissa verkostoissa ei kannata käyttää samanlaista johtamisjärjestelmää.” tuessa. Johtamisjärjestelmältä tämä vaatii joustavuutta sekä muutoksen hallintaa.”

Verkoston elinvoimaisuutta voidaan parantaa sopimusten jatkuvalla tarkentamisella sekä ohjausryhmätyöskentelyllä.

Arto Huuskonen 6.6.2014: Managing Strategic Service Network, Tutkittujen palveluverkostojen Contingency View of Integration johtamiseen vaikuttaa, kuinka uusi, in the Context of Component Services. monimutkainen tai tärkeä palvelu on Insinööritieteiden korkeakoulu. kiinteistöyhtiön taloudelle. Myös se

–

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11 \ 47

Arjen valintoja Asiantuntija kertoo tutkimusalaansa liittyvistä henkilökohtaisista valinnoista.

Jaakko Lehtinen, miten katsot valoa?

Tietokonegrafiikan apulaisprofessori Jaakko Lehtinen näkee sumussa paitsi hienon ilmiön, myös raskaan mallinnuksen.

Teksti Johanna Lassy Kuva Terhi Korhonen

Miten tietokonegrafiikan ammattilainen katsoo liikkuvaa kuvaa arjessa?

Harjaantuneisuus digitaalisen kuvan katsomiseen on täysin automatisoitunut, kaikenlaiset rumuudet hyppäävät tosi helposti silmille.

Monesti tv-kuvassa on 50 kuvaa sekunnissa, jolloin kuvien väliin on keksitty lisää kuvia, jotta liike näyttäisi tasaisemmalta. Jos ne eivät toimi tosi hyvin, pistää se silmään välittömästi.

Onko ihmisten arjessa tietokonegrafiikkaa läsnä niin, ettei sitä tule ajatelleeksi?

Auton navigaattori on varmasti sellainen.

Ne ovat vaan täysin surkeita, rumia ja hitaita.

Lentokoneen liikkuva kartta on toinen. Ja puhelimessa ja muissa laitteissa on tietysti animoidut 2D-käyttöliittymät, joilla niitä käytetään.

Onko kotisi varusteltu niin, että grafiikka peleissä ja elokuvissa pääsee oikeuksiinsa?

Itse asiassa ei ole. En katso televisiota juuri ollenkaan! Pelasin ennen kuin menin töihin pelifirmaan, mutta sitten se jäi. Avaan tv:n noin kerran kolmessa kuukaudessa. Televisio on ylimalkaan hyvin vanhentunut asia.

Oman tutkimuksesi ytimessä on valokäyttäytymisen simulointi.

Mitä se tarkoittaa?

Kaikki on kiinni valosta. Kuvat muodostuvat, kun valo heijastelee ja kimpoilee tilassa.

Aikanaan se osuu silmiin tai kameraan.

Jos halutaan tuottaa oikeannäköisiä kuvia, meidän pitää matkia tätä prosessia tietokoneella. Se tarkoittaa monimutkaisten yhtälöiden ratkaisemista. Harva tajuaa, että erikoistehosteiden takana on hyvin raskasta ja sofistikoitunutta tekniikkaa.

Mikä on kiehtovin digitaalinen maailma, jonka luomiseen olisit halunnut osallistua?

Ihailen fysikaalisesti realististen hahmojen suunnittelua, ja sitä haluaisin tehdä. Maailman kovimman efektistudion Weta Digitalin tehosteet Hobitti-leffoissa ovat älyttömän hienoja.

He muun muassa rakentavat hahmonsa oikean luurangon päälle lisäämällä sille lihakset ja ihon. Sen jälkeen he ratkovat käänteisesti matemaattisilla elementtimenetelmillä, mitä iholle tapahtuu vaikkapa käden koukistuessa.

Teininä suuri unelmani oli päästä tekemään tekniikkaa globaalisti menestyneisiin peleihin.

Saavutin sen Max Payne -peleillä. Kaikki mitä siinä ruudulla näkyy, hahmoja ja joitain asepöllähdyksiä lukuun ottamatta, on tuotettu tekemälläni softalla.

Miten itse koet valon arjessa?

Valoon on tosi henkilökohtainen suhde. Kun ilmassa on hyvin pieniä valoa taittavia asioita, auringon ympärille syntyy kaaria. Kesäpäivinä voi nähdä esimerkiksi siitepölyhaloja. Talvella taas näkyy haloja, jotka syntyvät ilmakehässä olevista jääkiteistä.

Ilman viilentyessä kesäöinä tulee kastetta ja sumua. Kun sumu alkaa nousta yöllä niityllä, se näyttää hienolta ja on samalla tosi mielenkiintoinen ilmiö. Jos sitä haluaa simuloida, siinä tapahtuva fysikaalinen prosessi on hirveän monimutkainen ja laskennallisesti raskas.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11 \ 49

Calendar

Palkitut MAAILMAN KULTTUURINEUVOSTOLTA TUNNUSTUKSIA Maailman kulttuurineuvosto, World Cultural Council, myöntää vuosittain tunnustuspalkintoja tieteen, taiteen ja koulutuksen alalta. Tänä vuonna palkinnot jaetaan Suomessa, Aalto-yliopistossa 17. marraskuuta. Tilaisuudessa kuullaan tämänvuotisten tiedepalkintojen saajien Philip Cohenin ja Federico Rosein yleisöluennot sekä jaetaan tunnustuspalkinto kuudelle kansainvälisesti meritoituneelle, uransa alkuvaiheessa olevalle Aalto-yliopiston tutkijalle.

Tunnustuspalkinnon saavat: matematiikan apulaisprofessori Camilla Hollanti, logistiikan apulaisprofessori Katri Kauppi, polymeeriteknologian apulaisprofessori Mauri Kostiainen, tohtorikoulutettava Matti Kuittinen, meriteollisuuden apulaisprofessori Jani Romanoff sekä mikro- ja nanoelektroniikan apulaisprofessori Hele Savin.

Maailman kulttuurineuvosto on vuonna 1981 perustettu kansainvälinen yhteistyöverkosto. Sen tarkoituksena on tunnustuksillaan edistää kulttuuria ja hyvää tahtoa sekä tieteen, taiteen, koulutuksen ja tutkimusinstituutioiden yhteistyötä ympäri maailman.

Julia Weckman

The Impact of Universities on Economic Growth

RIKU ASIKAISESTA KAUPPAKORKEAKOULUN VUODEN ALUMNI — Yrittäjä ja pääomasijoittaja Riku Asikainen on nimetty Kauppakorkeakoulun vuoden alumniksi 2014. Asikainen on valmistunut kauppatieteiden maisteriksi vuonna 1999 pääaineenaan rahoitus.

Asikainen on ollut mukana yli kolmessakymmenessä yrityksessä ja on yksi Finnish Business Angels Networkin perustajista. Hän toimii bisnesenkeliverkoston hallituksen puheenjohtajana ja on ollut keskeisessä roolissa enkelisijoittamiseen liittyvän verolainsäädännön kehittämisessä.

Asikainen on myös yliopistoyhteisössä aktiivinen vaikuttaja. Hän on Aalto-yliopiston yhteydessä toimivan Startup-säätiön perustajajäsen ja toimii Startup Saunan Head Coachina.

Aalto University hosts the annual World Cultural Council Award Ceremony 2014 at Otaniemi Campus in Espoo, Finland.

The Award Ceremony will be accompanied by the Aalto University Academic Summit: The Impact of Universities on Economic Growth. The esteemed speakers include prominent policymakers and winners of significant science and technology prizes.

You are warmly welcome to these unique events!

Award Festivities

Anni Hanén

Anni Hanén

Sunday 16 November 15.00 Public opening lecture by WCC President and Nobel Laureate Edmond H. Fischer: “The Origin of Reversible Protein Phosphorylation” Open Innovation House, Otaniementie 19–21, Espoo

VILLE PULKILLE ELOKUVA-ALAN PALKINTO —

ARI SIHVOLASTA ESPOO AMBASSADOR —

Apulaisprofessori Ville Pulkki Sähkötekniikan korkeakoulusta on saanut Samuel L. Warner -muistomitalin elokuvien äänitekniikan edistämiseksi tekemästään työstä.

Mitalin myöntää yhdysvaltalainen elokuva- ja televisiotekniikan yhteisö The Society of Motion Picture and Television Engineers SMPTE. Pulkki kehitti väitöstutkimuksessaan menetelmiä, jotka mahdollistavat elokuvien ääniraitojen toiston erilaisissa monikanavaisissa kaiutinjärjestelmissä.

Professori Ari Sihvola Sähkötekniikan korkeakoulusta on valittu vuoden 2014 Espoo Ambassadoriksi, jonka tehtävänä on edistää Espoon tunnettuutta kongressikaupunkina.

Sihvola toimii aktiivisesti alansa kotimaisissa ja kansainvälisissä tieteellisissä järjestöissä. Hän on järjestänyt kansainvälisiä kongresseja, jotka ovat tuoneet Espooseen satoja ulkomaisia tutkijoita.

Kongressilähettilään valitsee vuosittain matkailutoimisto Visit Espoo yhdessä Espoon kaupungin kanssa.

50 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 11

Monday 17 November 9.00 Laureates’ Lectures, Professor Sir Philip Cohen: “Protein Kinases, the Major Drug Targets of the 21st Century” Professor Federico Rosei: “What Type of Energy for the Future of Humanity?”

13.15 The 31st World Cultural Council Award Ceremony Otakaari 1, Espoo

Academic Summit Tuesday 18 November 9.00 –17.30 From Research to Innovation Helsinki Messukeskus, Messuaukio 1, Helsinki and Dipoli Auditorium, Otakaari 24, Espoo Wednesday 19 November 9.00 –16.30 Co-creating the Next Millennium Dipoli Auditorium, Otakaari 24, Espoo Thursday 20 November 9.00 –12.00 Thematic campus tours Otaniemi campus, Espoo Registration and detailed programme: wcc.aalto.fi Registration closes on Sunday, 26 October 2014.

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 11

11

TÄMÄ LEHTI KERTOO / IN THIS ISSUE koulutuksen arvosta yhteiskunnassa muotinäytöksen rakentamisesta sellunvalkaisun nopeuttamisesta meeting with supply chain expert

ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324 LOKAKUU / OCTOBER 2014

Tulevaisuuden

tekijät esiin s. 12

Opiskelijoiden oma Näytös s. 34

...ja paljosta muusta.

aalto.fi

Sellunvalkaisua sekunneissa

Vuotovirta sytytti ledin

Focus on supply chain