Aalto University Magazine 16

16 ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324 TOUKOKUU 2016

Mahdollisuuksien materiaalit s. 12 Koodauksen maraton s. 34 Sellu syntyy uudestaan

Atomit kerroksiin

Digitally enhanced sustainability

SISÄKANNET

Graafinen suunnittelija Emilia Ahosen teos Skill Shapes kuvittaa Aalto-yliopiston metroaseman julkisivua. Sisäkansissa on kuvia luonnoksista. Valmis teos esitellään In-house-palstalla s. 42.

INSIDE COVERS

Graphic designer Emilia Ahonen’s work Skill Shapes enlivens the façade of Aalto University metro station. The inside covers are illustrated with her sketches and the finished work is showcased in our In-house section, p. 42.

Rohkeasti kokeillen Risto Siilasmaa sanoo aina olleensa yrittäjähenkinen.

Hän perusti jo opiskeluaikanaan nykyisin F-Securena tunnetun pörssiyrityksen ja johtaa sen, Nokian ja Teknologiateollisuuden hallituksia. Yrittäjyys on Siilasmaalle elämäntapa ja -asenne. Siihen liittyy oleellisesti kova työnteko ja kyky tehdä rohkeita ratkaisuja.

Suomen menestymisen mahdollisuutena Siilasmaa näkee kokeiluun kannustavan ilmapiirin, jossa tarvitaan edellytyksiä ja vapautta toimia. Uuden yrittäminen ja toimimattomasta luopuminen on tärkeää. ”Se, miten nopeasti saamme siirrettyä osaamisemme ja resurssimme uuden tekemiseen, voi olla tulevaisuutemme kannalta ratkaiseva asia”, hän toteaa.

Tämän lehden teema, materiaalitutkimus, on uuden ytimessä. Esimerkiksi älykkäille, biohajoaville, itsekorjautuville tai sähköä tuottaville materiaaleille on kasvava tarve. Aalto-yliopistossa materiaaleja on tutkittu eri näkökulmista jo pitkään, ja aiheen parissa työskentelee suuri joukko tutkijoita ja satakunta professoria. Myös alan liiketoimintamahdollisuudet ovat suuret. Tutkimuksesta onkin saanut alkunsa useita yrityksiä, esimerkiksi piikiekkoja valmistava pörssiyhtiö Okmetic ja luunpidennyshoitoa kehittävä Synoste.

Uuden äärellä on myös koko yliopistomme, joka kouluttaa muutoksentekijöitä tulevaisuuden työelämän tarpeisiin. Tuoreessa Times Higher Education -lehden vertailussa sijoituimme alle 50-vuotiaiden yliopistojen joukossa sijalle 28 maailmassa, alle kymmenvuotiaiden keskuudessa olimme kakkosena.

Huikea sijoitus kertoo yliopiston vahvasta missiosta ja erityisesti siitä, että tutkijoidemme työn tulokset on huomattu myös maailmalla.

Eveliina Olsson päätoimittaja

nto Perma Roope

KANNET JA PÄÄARTIKKELIN KUVITUS

Valokuvaaja Jaakko Kahilaniemi ikuisti tavallisia materiaaleja epätavallisesta kulmasta. Kannen lisäksi makrotason materiaalikuvia on lehden Teema-jutussa s. 12.

Never shy to experiment Risto Siilasmaa says he has always had an entrepreneurial streak. He established the publicly listed data security company now known as F-Secure while still at university and is today the chairman of its board of directors alongside chairing the boards of Nokia and the Federation of Finnish Technology Industries. For Siilasmaa, entrepreneurship is an attitude and a way of life of which hard work and an ability to make bold choices are integral aspects.

Siilasmaa sees opportunities for Finnish success in an atmosphere that encourages experimentation. This requires the freedom and capability to act. It is important to try new things and give up ideas that no longer work. “How quickly we manage to transfer our competence and resources to doing new things can be of crucial significance to our future,” he notes.

The theme of this issue, materials research, is at the heart of the new.

There is a constant need for intelligent, biodegradable, self-healing or electricitygenerating materials, for example. Various materials have been studied from a variety of perspectives at Aalto University for quite some time, and a host of researchers and a hundred or so professors are concentrating on this topic. There is also enormous business potential in this field and several companies, such as silicon wafer manufacturer Okmetic and bonelengthening treatment developer Synoste, have emerged from our research.

Our entire University, an educator of game changers, is also at the threshold of a new era. Times Higher Education recently ranked Aalto University as the world’s 28th best university under 50 years old. In the category for universities less than a decade old, Aalto placed second. This incredible result is indicative of our University’s strong mission and, first and foremost, of how the work of our researchers has been noticed around the world.

Eveliina Olsson Editor-in-chief

COVERS AND ILLUSTRATION OF MAIN ARTICLE

Photographer Jaakko Kahilaniemi captured ordinary materials from an unusual angle.

In addition to the cover, his macro-level materials pictures are included in this issue’s Theme section, p. 12 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 3

Kerttu Hakkarainen

Tekemässä / On the job

KOOSI TURULA teki lehteen kuvituksia

ja Poimintoja saavutuksista -aukeaman grafiikat. Hän opiskelee graafista suunnittelua Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Koosi haaveilee ajanvietosta vesi- ja puuvärien parissa, mutta ymmärtää liian hyvin turhautumisen vaaran.

KOOSI TURULA is responsible for some of this issue’s illustrations and the graphic art in the centrefold.

Koosi is a student of graphic design at the School of Arts, Design and Architecture and dreams about spending more time with watercolours and colouring pencils, while being wary of the risk of frustration.

KERTTU HAKKARAINEN kävi kuvaamassa kulttuurihackathon-tapahtumaa ja vastaa Siellä-artikkelin valokuvista.

Hän opiskelee elokuvausta Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa.

Kertun lempimateriaaleja ajan kuluttamiseksi on murhamysteerien ja paranormaalien ilmiöiden tutkiminen kirjallisuuden ja internetin uumenista.

KERTTU HAKKARAINEN photographed a cultural hackathon and is responsible for the photos of the In there section.

Kerttu studies cinematography at the School of Arts, Design and Architecture. She enjoys passing time by scouring the literature and remote corners of the Internet investigating murder mysteries and paranormal phenomena.

JULKAISIJA/PUBLISHER: Aalto-yliopisto, viestintäpalvelut/Aalto University, Communications Services PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR-IN-CHIEF: Eveliina Olsson TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ/MANAGING EDITOR: Paula Haikarainen TÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU/GRAPHIC DESIGN IN THIS ISSUE: Maria Levina OHJAAVA/TUTORING AD & KUVATOIMITTAJA/PHOTO EDITOR: Liisa Seppo, Otavamedia OMA Oy TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT/CONTRIBUTORS IN THIS ISSUE: Emilia Ahonen, Maija Astikainen, Kerttu Hakkarainen, Anni Hanén,

Timo Hämäläinen, Minna Hölttä, Jaakko Kahilaniemi, Tea Kalska, Saara Koskinen, Janne Lehtinen, Kira Leskinen, Pekka Niittyvirta, Roope Permanto, Marjukka Puolakka, Mikko Raskinen, Marja Saarikko, Aki-Pekka Sinikoski, Eeva Suorlahti, Maija Tammi, Koosi Turula KANNEN KUVA/COVER PHOTO: Jaakko Kahilaniemi KÄÄNNÖKSET/TRANSLATIONS: Ned Kelly Coogan OSOITE/ADDRESS: PL/PO Box 17800, FI-00076 Aalto, Finland PUHELIN/TELEPHONE: +358 9 470 01 VERKOSSA/ONLINE: aalto.fi, aalto.fi/magazine SÄHKÖPOSTI/E-MAIL: magazine@aalto.fi OSOITTEENMUUTOKSET/CHANGE OF ADDRESS: alumni@aalto.fi PAINOTYÖN TILAAJA/PRINTING COMMISSIONED BY: Unigrafia Oy PAINATUS/PRINTING: Libris Oy, 2016 PAPERI/PAPER: Edixion 250 g/m2 (kansi/cover) & 120 g/m2 (sisäsivut/pages) PAINOS/PRINT RUN: 34 000 ILMESTYY KOLME KERTAA VUODESSA/PUBLISHED THREE TIMES A YEAR

4 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16

03 Pääkirjoitus – Editorial 04

08 Now Quotes.

09 Rehtori Tuula Teeri tähyää kohti Avauksia

innovatiivista yhteiskuntaa.

10

Oho!

11

Vau!

18

greener business ecosystems.

10 MIN: Assistant Professor Risto Rajala studies service transformation.

Tekemässä – On the job

06 Nyt Pieniä uutisia, isoja asioita.

12

science 30 On From greener innovations to

Professori Risto Nieminen ja tutkimustyön pitkä polku.

Muotijätti H&M kutsui tekstiilisuunnittelun opiskelijat työharjoitteluun.

Teema Materiaalitutkimus tuottaa ratkaisuja suuriin ongelmiin ja luo liiketoimintaa.

Teema

34 Siellä Koodarit urakoivat kulttuuriaineistojen kimpussa hackathonissa.

41

Kolumni Lastenkirjailija Linda Liukas antaa sattumalle sijaa urallaan.

42 In-house A picture of what’s happening at Aalto University.

45 Moi! Varainhankintajohtaja Teppo Heiskanen esittäytyy.

46 Väitöksiä Diplomi-insinööri Hanne Antila mallinsi väitöstyössään polyelektrolyyttien vuorovaikutusta.

valintoja 48 Arjen Professori Kary Främlingin talossa äly on piilossa.

Professori Esko Kauppinen kaupallisti nanonuput.

– Who 20 Kuka Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa on ikuinen yrittäjä.

palkintoja ja 24 Kohokohtia, innovaatioita – poimintoja saavutuksistamme.

26 Aiheesta CHEMARTS-projektissa sellu syntyy uudelleen.

29 Aiheesta Professori Maarit Karppinen räätälöi atomitason yhdisteitä.

Teema / Theme TÄMÄN LEHDEN TEEMA on materiaalitutkimus.

THE THEME of this issue is material research.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 5

Verstas-arkkitehdit

Nyt

Yliopiston ydintoiminnot Otaniemeen _ AALTO-YLIOPISTON hallitus on päättänyt

sijoittaa kaikki yliopiston ydintoiminnot Otaniemen kampukselle, jonka keskusta valmistuu vuoteen 2021 mennessä.

Kauppakorkeakoulun kandidaattiopetus siirtyi Otaniemeen syksyllä 2015, ja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu siirtyy yliopiston pääkampukselle vuonna 2018. Uuden päätöksen myötä Kauppakorkeakoulun Töölössä sijaitsevat toiminnot sekä opettajat, tutkijat ja opiskelijat muuttavat Otaniemen pääkampukselle uuteen, tätä tarkoitusta varten suunniteltavaan rakennukseen.

Kauppakorkeakoulun yhteisöllä on keskeinen rooli uudisrakennuksen suunnitteluprosessissa.

Uusi rakennus rahoitetaan myymällä ja vuokraamalla sellaisia kiinteistöjä, joita ei käytetä yliopiston ydintoimintaan. Pitkällä tähtäimellä uusien, moder-

nien tilojen käyttötehokkuus ja mahdollisuus yhdistää palvelut samalle kampukselle tuovat kustannussäästöjä.

Kansainvälinen kandidaattiohjelma jatkaa toimintaansa Mikkelissä. Kauppakorkeakoulun historiallisen, Töölössä sijaitsevan päärakennuksen tulevaisuuden käyttöä suunnitellaan osana kampusohjelmaa koko yliopiston hyväksi.

Havainnekuva yhdestä asemakaavan mukaisesta mahdollisuudesta uudisrakennukseksi. Samassa Värekorttelissa ovat Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun rakenteilla olevat tilat.

Profiloitumiseen 12 miljoonaa euroa SUOMEN AKATEMIA myönsi 12 miljoonan euron rahoituksen Aalto-yliopistolle profiloitumisen vahvistamiseksi seuraavalle neljälle vuodelle. Rahoitusmuodolla tuetaan yliopistojen valitsemien tutkimusalojen vahvistamista.

Aalto-yliopisto haki rahoitusta kolmelle monialaiselle teemalle, jotka yhdistävät sen osaamisalueita: edelläkäyvät

energiaratkaisut, ihmislähtöinen rakennettu ympäristö sekä terveys ja hyvinvointi. Rahoitus vahvistaa yliopiston perusrahoitusta, ja sitä käytetään platform-yhteistyöalustojen kehittämiseen monialaisten teemojen alueilla.

Samoin rahalla varmistetaan osaamisen jatkuvuus uusissa professorirekrytoinneissa.

Suomen Akatemia jakoi profiloitumisrahaa kaikkiaan 50 miljoonaa euroa.

Akatemia teki rahoituspäätökset kansainvälisen paneelin arviointien pohjalta.

Profiloitumiseen suunnattua rahoitusta myönnettiin nyt toista kertaa. Ensimmäisessä haussa toukokuussa 2015 Aalto-yliopisto sai profiloitumisen vahvistamiseen 13,6 miljoonaa euroa.

Nopeaan kirjoittamiseen ei tarvita kymmentä sormea TUTKIJAT SELVITTIVÄT kolmenkymmenen eri-ikäisen ja taidoiltaan eritasoisen henkilön kirjoituskäyttäytymistä. Tulokset haastavat yleisen uskomuksen, jonka mukaan nopea kirjoittaminen edellyttää kymmensormijärjestelmän hallitsemista. ”Kirjoittamiskurssin käyneiden henkilöiden keskimääräinen nopeus ja tarkkuus vastasivat itseoppineiden, keskimäärin vain kuutta sormea käyttävien kirjoittajien saamia tuloksia”, tohtorikoulutettava Anna Feit kertoo.

Tiedot kerättiin optisella liikkeentunnistusjärjestelmällä, joka tallensi sormien tarkat liikkeet.

Tiedot osoittavat, että sormien määrän sijaan kirjoitusnopeuteen vaikutta6 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16

la uru T i os Ko

vat muut tekijät. Nopeat kirjoittajat ovat esimerkiksi oppineet pitämään kätensä paikoillaan sen sijaan, että liikuttaisivat niitä näppäimistöllä. Lisäksi he käyttävät johdonmukaisesti samaa sormea tietyn kirjaimen kirjoittamiseen.

Tutkijat uskovat, että kirjoitustekniikat syntyvät tietokoneen eri käyttötarpeista. ”Kymmensormijärjestelmä on kehitetty kirjoituskoneella kirjoittamiseen.

Siitä ei ole hyötyä kuvankäsittelyohjelman pikanäppäimissä tai pelaamisessa,

jossa käytetään usein pelkkää hiirtä. Itseoppineet kirjoittajat muokkaavat menetelmäänsä toimintojen erityispiirteiden mukaan”, professori Antti Oulasvirta arvioi.

Kunnolla opitusta kymmensormijärjestelmästä voi silti olla etua, sanovat tutkijat. ”Kirjoittajat, jotka eivät olleet käyneet kursseja, käyttivät kaksi kertaa enemmän aikaa sormien katsomiseen. Tämä voi vaikuttaa kirjoitusnopeuteen monimutkaisissa editointitehtävissä.”

Aalto-1 on valmis avaruuteen HISTORIAN ENSIMMÄINEN suomalainen satelliitti odottaa laukaisuaan Yhdysvaltojen länsirannikolla. Satelliitin vie avaruuteen SpaceX-yhtiön raketti loppukeväästä. Aalto-1:n lisäksi 600 kilometrin korkeudessa olevalle kiertoradalle nousee raketin mukana ennätysmäärä nanosatelliitteja.

Aalto-1 on moderni nanosatelliitti, joka sisältää suomalaista huipputekniikkaa. Sen kyydissä on kolme tutkimuslaitetta: VTT:n rakentama spektrikamera, Helsingin yliopiston ja Turun yliopiston yhteinen säteilyilmaisin sekä Ilmatieteen laitoksen kehittämä plasmajarru, joka perustuu sähköisen aurinkopurjeen ideaan ja tähtää avaruusromun vähentämiseen. ”Satelliitteja on rakennettu kaksi kappaletta. Lentomalli matkaa avaruuteen

ja insinöörimalli jää Otaniemeen. Näin voimme testata eteen tulevia yllättäviä tilanteita ensin maan päällä”, kertoo projektin vetäjä, professori Jaan Praks.

Projektissa on ollut mukana yli 80 opiskelijaa, ja sen parissa on tehty kymmeniä diplomi- ja kanditöitä, useita konferenssijulkaisuja sekä tiedejulkaisuja. Opiskelijat ovat itse suunnitelleet

koko satelliitin ja sen järjestelmiä, kuten radiot, rungon, antennit sekä aurinkopaneelit, jotka tuottavat satelliitin tarvitseman sähkön. Satelliitin päätietokone välittää tietoa avaruudesta Otaniemen maa-asemalle. ”Työ ei pääty laukaisuun, sillä satelliittia seurataan arviolta kahden vuoden ajan”, Praks toteaa.

Vuonna 2015 Aalto-yliopisto tuotti noin 80 % taideteollisen alan, 41 % teknistieteellisen alan ja 20 % kauppatieteellisen alan yliopistotutkinnoista Suomessa.

Merenpinnan nousu uhkaa lähes puolta suomalaisista KASVIHUONEILMIÖN NOSTAMA meren-

Olli Varis

pinta, lisääntyvät tulvat ja aiempaa voimakkaammat myrskyt uhkaavat erityisesti merten lähellä asuvia ihmisiä.

Aalto-yliopiston tutkijat arvioivat, että 1,9 miljardia ihmistä eli 28 prosenttia maailman väestöstä asuu enintään 100

kilometrin etäisyydellä merenrannasta alueilla, jotka ovat korkeintaan 100 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella.

Pelkästään Suomessa lähes 2,4 miljoonaa ihmistä eli 43 prosenttia väestöstä asuu alavilla alueilla. ”Vuoteen 2050 mennessä näillä alueilla asuvien ihmisten määrä noussee maailmassa 2,4 miljardiin. 500 miljoonaa ihmistä tulee asumaan alueilla, jotka ovat korkeintaan 5 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella. Monet joutuvat muuttamaan asuinpaikkaansa,

työtään tai elämäntapojaan sopeutuakseen muuttuvaan ilmastoon”, sanoo apulaisprofessori Matti Kummu.

Samalla kun väestö ja vauraus ovat keskittyneet meren ääreen, ruokaa pitää kasvattaa yhä kauempana sieltä, missä ihmiset asuvat. Ylängöt ja vuoristot ovat yhä tärkeämpiä ruoantuotannolle, mutta myös hyvin alttiita ilmastonmuutokselle.

Vaikka väestö ja vauraus lisääntyvät erityisesti rannikkoalueilla, ne lisääntyvät vielä nopeammin sisämaassa ja vuoristoisilla alueilla, tutkimus paljastaa.

Tämä löydös kumoaa aiemmat tutkimustulokset, joiden mukaan alueiden keskinäinen erilaisuus kasvaa tulevaisuudessa. Kaupungistumisen ja taloudellisen tuotannon odotetaan jakautuvan maailmassa aiempaa tasaisemmin maatieteellisesti tarkasteltuna.

Tutkimuksessa hyödynnettiin uusia, aiempaa tarkempia tietokantoja ja se tehtiin yhteistyössä alankomaalaisen Vrije Universiteit Amsterdamin, Italian kansallisen tilastoinstituutin ja sveitsiläisen Zürichin yliopiston kanssa.

Shanghai on yksi suurkaupungeista, jotka kärsivät ennustetusta merenpinnan noususta.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 7

Now

Creating standards for the Internet of Things _ With the standards of Internet of Things, different devices and other systems can publish, discover, and exchange data with other connected systems.

The Open Messaging Interface project is funded by the Academy of Finland and Professor Kary Främling at the Computer Science Department is the project leader.

The goal is to enable systems that have been closed and separate to inter-operate with other systems as and when needed.

The resulting new services can be expected to improve people’s lives in many ways.

These “systems of systems” will help citizens predict, plan and optimise small and big choices of their lives. Open and standardised interfaces enable the collection of data from different

systems and thereby faster reactions to various and changing situations.

“For instance in the temperature regulation of a house it will be possible to consider the inside and outdoor temperatures, weather forecasts, energy prices in the near future, as well as other useful information sources,” states Främling.

This project aims at providing a general reference implementation of standards, which would help in the deployment of the new standards. Utilisation of standards is a prerequisite to the creation of a scalable Internet of Things.

“In the Internet of Things, devices and systems are nodes that provide data either for free or against payments. A node can

be for example a server, a mobile phone, a car, a temperature sensor or some other information system.”

The vision of this project highlights a distributed way of seeing the Internet of Things. For instance the car owner manages the car her/himself, and the road service chooses which data and to whom it publishes and delivers from its own system.

“Faults or data transfer problems can hit the systems, for instance a sensor can break or calibration errors may occur.

This is one of the reasons why it is not good to trust in a single system”, concludes Främling.

The project relies on the Open Messaging (O-MI) and the Open Data Format (O-DF) official standards.

“What age do we hit ‘peak friendship’?

Scientists believe they may have found the answer.

Our social networks shrink from the age of 25, the data reveals, with the pool of friends a person has getting smaller and smaller as the years go by.

The phone records of more than 3.2 million mobile users in Europe were analysed for the study by researchers at Aalto and Oxford universities.

They found that those aged 25 and under talked more to friends than any

other age group, looking at who how often they called a person and the length of each call, with our social circles decreasing with age.

‘Our results indicate that these aspects of human behaviour are strongly related to age and gender such that younger individuals have more contacts and, among them, males more than females.’

So bad news if you are already past the age of 25, but good news if you are already over that age and don’t like socialising very much.”

Quotes Revealed: The ‘peak’ age you will have the most friends

By Mark Molloy, 6 April 2016 telegraph.co.uk

8 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16

Avauksia

Janne Lehtinen

Yliopiston johdon puheenvuoro.

Kohti innovatiivista yhteiskuntaa

M

AAILMA ON muuttunut radikaalisti siitä, kun

Aalto-yliopiston toiminta käynnistyi vuonna 2010, eikä muutokselle näy loppua. Taloudellinen epävarmuus lisääntyy, Euroopan yhtenäisyys horjuu, turvallisuutemme on uhattuna ja globaalit haasteet odottavat ratkaisujaan. Myös yliopiston tulee mukautua muutokseen, ja olemmekin päivittäneet strategiamme vuosille 2016–2020.

Suomi etsii uutta suuntaa nopeasti kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa. Elinkeinoelämämme on hallittava globaaleja arvoketjuja, osattava suunnitella ja johtaa maailmanlaajuisia toimittajien, kumppaneiden ja asiakkaiden verkostoja. Näin on myös yliopistoissa. Jos haluamme menestyä kansakuntana, meillä on oltava erinomaisia yliopistoja, jotka kykenevät liittymään kansainvälisen tiedeyhteisön terävimpään kärkeen tasavertaisina, tunnustettuina kumppaneina.

Kansainvälisesti verkottunut yliopisto houkuttelee maahan uusia lahjakkuuksia, ideoita ja investointeja, ja tarjoaa elinkeinoelämälle elävän yhteyden tieteen eturintamaan. Ensiluokkainen tutkimus tuottaa uusia havaintoja ja keksintöjä, jotka poikivat innovaatioita, yrittäjyyttä ja talouskasvua. Talouskasvu tuo tullessaan uutta työtä ja hyvinvointia.

Aalto-yliopisto on sitoutunut työskentelemään innovatiivisen yhteiskunnan puolesta, sillä uskomme tiedon, osaamisen ja yhteistyön auttavan ratkomaan visaisiakin haasteita. Kuljemme kohti tätä visiota nivomalla ensiluokkaisen tieteen ja taiteen tekniikan ja talouden kehitykseen.

Koulutamme uuden sukupolven visionäärejä, asiantuntijoita, yrittäjiä ja johtajia tulevaisuuden työelämään. Kutsumme sekä kansainväliset että kotimaiset akateemiset ja yrityskumppanimme mukaan talkoisiin,

sillä yhdessä tekemällä molemmat osapuolet oppivat toisiltaan. Tämä strategia tuottaa tulosta: yliopistorankingit ja saavutuksemme kaikkein kilpailluimman rahoituksen hakemisessa kertovat kansainvälisen asemamme nopeasta vahvistumisesta.

Olemme onnistuneet kehittämään ratkaisuja muuttuvan osaamistalouden haasteisiin. Aallon ympärille rakentunut ekosysteemi tuottaa tutkitusti puolet Suomen uusista yliopistolähtöisistä yrityksistä.

Tässä numerossa tutkijamme esittelevät ainutlaatuisia materiaalitutkimuksen saavutuksia, joista on myös konkreettista hyötyä yhteiskunnalle.

Suomi on koko itsenäisyytensä ajan rakentanut menestyksensä koulutuksen ja tutkimuksen varaan.

Maan hallitus on asettanut tavoitteekseen, että Suomen kilpailukyky jatkossakin rakentuisi korkealle osaamiselle. Sama hallitus leikkaa kuitenkin rajusti yliopistojen perusrahoitusta. Vaikeassa taloustilanteessa sekin voi olla perusteltua, kunhan ei leikata osaamisen terävintä kärkeä. Valitettavasti raskaimmat leikkaukset kohdentuvat nyt maan parhaisiin yliopistoihin sekä Tekesin myöntämiin tukiin yliopistojen ja yritysten väliselle innovaatioyhteistyölle. Näin kohdennettuna leikkaukset uhkaavat heikentää yliopistosektorimme ja pitkällä tähtäimellä koko yhteiskuntamme menestyksen mahdollisuuksia globaalissa kilpailussa.

Tuula Teeri rehtori AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 9

Oho! Palstalla kerrotaan tapauksesta, joka ei mennyt aivan oppikirjan mukaan.

Totuutta etsimässä Tieteen akateemikko, professori Risto Nieminen valottaa tutkimustyön sudenkuoppia.

Teksti Risto Nieminen Henkilökuva Maija Astikainen Kuvitus Koosi Turula ”OMALLE YLI neljän vuosikymmenen tutkijanuralleni mahtuu monen-

laisia sattumuksia ja möhläyksiäkin. Osa niistä liittyy opetustehtäviin – on selvää, että 38 professorivuoden aikana on tullut sekoiltua joko omaa tietämättömyyttään tai sitä peitellessä. Tutkimustyö on kuitenkin intohimoni, ja sallittakoon muutama kommentti siitä.

Tutkimustyö etenee vain harvoin lineaarisesti ja loogisesti ideasta tekemisen kautta toteuttamiseen ja raportointiin, vaikka monesti tutkimuksen rahoittajat tuntuvat niin ajattelevan. Prosessi ottaa välillä takapakkia, tak kapakk saattaa jumiutua paikoilleen ja nytkähtää sitten taas rajusti ahaa-elämyksen myötä. raj justi liikkeelle li Idea on tietysti kaiken lähtökohta, ja siihen liittyy usein intuitio siitä, sii itä, miten mit asiat kehittyvät ja miltä lopputulos voisi näyttää. Mutta idea ide ea ei ole ol staattinen: työn aikana siihen palataan ja se voi kokonaan mu uuttaa muotoaan. Lähtöhypoteesi tarvitaan, mutta siitä on kyettävä muuttaa irt tautum irtautumaan, vaikka se olisi tuskallista. Näin on käynyt kohdallani us sein. usein.

Teen laskennallista l tutkimusta, pääasiallisena kohteena materiaalie en atom lien atomitason ilmiöt ja ominaisuudet. ’Laskennallinen’ tarkoittaa sit tä, että idealle rakennetaan matemaattinen kuvaus, malli, josta tietositä, ko oneen aavulla puristetaan esiin mahdollisimman tarkkoja, numeerisia koneen en nnustei Materiaali-ilmiöt ovat usein hyvin monimutkaisia, mikä ennusteita. me erkitse sitä, että malli voi olla puutteellinen, ja sitä, että numeerismerkitsee ten n tulos tulosten saaminen edellyttää pitkiä ja hankalia tietokonelaskuja.

Tästä päästään p myös möhläyksien syntysijoille. Idea ja intuitio voivat olla niin n vahvoja, että aina ei maltti riitä tulosten kriittiseen analyysiin ja varmistamiseen. Onko käytetty malli kelvollinen? Laskut voivat es esimerkiksi olla niin raskaita, että tietokoneen kapasiteetti ei riitä. Kohdallani Koh on käynyt niin, että tulokset ja niiden kvalitatiivinen tulkinta ovat muuttuneet, kun aiheeseen on palattu muutaman vuoden jälkeen paremmin p välinein.

Tietee Tieteen kansainvälinen kilpailu on kovaa, ja halu tulosten julkaisemiseen on vahva. Mutta kun julkaistaan, on välttämätöntä kuvata tarkkaan myös käytetty malli, sen olettamukset sekä käytetyt laskennalliset m menetelmät. Toistettavuus on kaiken tieteellisen tekemisen ydinajatu ydinajatus, myös laskennallisessa tutkimuksessa.

Tiede etenee kumulatiivisesti, ja sen menetelmät kehittyvät kaiken aikaa. aika Kun laskennallisten ennusteiden pätevyysalue ja tarkkuus paraneva paranevat, joutuu toisinaan tunnustamaan aiemmin julkaisemansa tulokset puutteellisiksi tai jopa vääriksi. Mallissa on voinut olla puutteita tai käytetyt k laskentamenetelmät ovat olleet epätarkkoja. Vanhoja julkaisuj julkaisuja selaillessa ei voikaan aina välttyä lievältä häpeän tunteelta.

Tilantee Tilanteen synnyttämää harmia lievittää kuitenkin tietoisuus siitä, että on ollut mukana m yhteisessä rintamassa totuutta etsimässä.

Lasken Laskennallinen tiede ja tutkimus ovat edistyneet huikeasti oman työurani aikana. Nyt voimme ottaa ratkaistavaksi sellaisia ongelmia, joista aiemmin aie emme voineet edes haaveilla. Tuloksia, erilaista dataa, syntyy m materiaalikysymyksistä valtaisia määriä. Seuraava askel on ottaa käyttöön käy uusia tilastollisia ja koneoppimisen menetelmiä tämän nopeasti kasvavan tietovarannon hyödyntämiseksi.”

10 / AALTO UNI UNIVERSITY IIV VE ER ERS RS R SIT IITY TY T Y MAGAZINE MA NE N E 16 16

Katse kiinnostavaan opintoprojektiin.

Vau!

Metsäretkeltä valmisvaatteeksi Ruotsalainen muotijätti H&M valitsi kaksitoista lahjakasta aaltolaista työharjoitteluun Tukholman designosastolleen.

Teksti Saara Koskinen Kuva Eeva Suorlahti

KUOSIN TYÖSTÄMISEN ei tarvitse lähteä liikkeelle suunnittelupöydän ääreltä.

Idea löytyy usein arvaamattomista paikoista ja asioista. ”Lastenvaatekuosin suunnittelu alkoi metsäretkellä kolmen pienen ystäväni kanssa. Metsässä meillä oli mukana askartelemamme villisika, ja retkellä nimen saanut Ville-sika pääsi myös kuoseihini. Mallistossa seikkailevat metsän otukset. Se on sekoitus metsäretken jännitystä ja hauskoja iloisia hetkiä”, kertoo opiskelija Terhi Laine.

Hän osallistui viime syksynä Aalto-yliopiston ja H&M:n projektiin, jossa opiskelijat haastettiin suunnittelemaan kuusi erilaista ehdotusta sisältävä kuosi- ja tekstiilimallisto valitsemalleen H&M:n asiakasryhmälle vuoden 2016 syksyn/ talven mallistoon. Projektin lopuksi H&M valitsi kolme voittajaa ja yhdeksän muuta opiskelijaa palkalliselle kolmen kuukauden harjoittelujaksolle Tukholmaan.

Nyt ensimmäisenä Tukholmaan matkanneen Terhi Laineen harjoittelu alkaa olla loppusuoralla. Laine hurmasi yhteistyökumppanin edustajat lastenmallistollaan, jonka kuoseissa näkyy ”Into the Wild” -teema. Hän valitsi mallistoonsa sellaisia materiaaleja, joissa lasten on

helppo leikkiä, unohtamatta kuitenkaan turvallisuutta syksyn keleissä. Mallistoon kuuluu muun muassa toppatakki, jossa osa kuvioista on toteutettu heijastavasta materiaalista.

Harjoittelussa Terhi Laine on päässyt käsiksi printtisuunnittelijan arkeen. ”Olen suunnitellut printtejä pienten poikien vaatteisiin. Ohjeistan myös tavarantoimittajia muun muassa siitä, mitä painotekniikoita ja värejä halutaan käyttää. Olen päässyt tekemisen meininkiin hyvin mukaan, ja yhteistyö H&M:n kanssa on ollut mukavaa ja antoisaa.”

Tähtäimessä lahjakkaat printtidesignerit H&M tarjosi opiskelijoille syksyn aikana ohjausta auttaakseen heitä luomaan yhtenäisen ja kaupallisen malliston. Projektiin osallistui yhteensä 18 opiskelijaa. ”Tavoitteena on rakentaa entistä tiiviimmät suhteet Aalto-yliopiston kanssa.

H&M haluaa yhteistyöllä tukea nuoria tekstiilisuunnittelun opiskelijoita ja samalla varmistaa printtien laadukkuuden tulevaisuudessakin”, sanoo H&M:n edustaja Maria Olofsgård. ”Yritykselle on tärkeää löytää lahjakkaat printtidesignerit, koska H&M:llä

mallistojen kuosit luodaan itse oman suunnitteluprosessin kautta”, jatkaa Olofsgård. ”Projekti tarjosi opiskelijoille ainutlaatuisen mahdollisuuden oppia kaupallisen kuosi- ja mallistosuunnittelun perusteita alan johtavilta ammattilaisilta”, sanoo projektia luotsannut tekstiilisuunnittelun professori Maarit Salolainen Aaltoyliopistosta.

Salolainen on kehittänyt kuosisuunnittelun opetusta Pattern Lab -konseptin avulla, ja vastaavanlaisia käytännön yhteistyöprojekteja on ollut esimerkiksi paperibrändi Serlan kanssa. ”Tunnetut brändit ovat huomanneet opiskelijoidemme korkean tason, tuhansien portfolioiden joukosta myös H&M nappasi meidät. Olen ylpeä siitä, että opiskelijoidemme osaaminen on tällä tasolla”, iloitsee Salolainen.

Työharjoitteluun H&M:lle valittiin opiskelijat Miisa Lehto, Terhi Laine, Sandra Wirtanen, Laura Kunnas, Mirva Malmgren, Eini Knuutinen, Saana Pitkänen, Heli Mattinen, Julia Trofimova, Taija Lammi, Sarianna Niskala ja Kaisa Karawatski.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 11

Teema

Maailma tarvitsee uusia materiaaleja Uusista kehittyneist채 materiaaleista on kova kysynt채. Niiden ansiosta esimerkiksi luunpidennyshoitoa voitaisiin tehd채 kivuttomasti.

Teksti Marja Saarikko Kuvat Jaakko Kahilaniemi

THE WORLD NEEDS NEW MATERIALS Article in English on the web: aalto.fi/magazine

12 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 13

Teema

Maailma tarvitsee uusia materiaaleja Uusista kehittyneist채 materiaaleista on kova kysynt채. Niiden ansiosta esimerkiksi luunpidennyshoitoa voitaisiin tehd채 kivuttomasti.

Teksti Marja Saarikko Kuvat Jaakko Kahilaniemi

THE WORLD NEEDS NEW MATERIALS Article in English on the web: aalto.fi/magazine

12 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 13

”

MAAILMASSA ON miljoonittain materiaaleja. Kaikki ympärillämme oleva koostuu jostain materiaalista”, kiteyttää mikroteknologian professori Sami Franssila.

nallisuuksia mikro- ja nanokomponentteihin. Tärkeitä ilmiöitä ovat muun muassa sähkön- ja lämmönjohtavuus, mutta myös erilaiset yhteensopivuusilmiöt, kuten pinnan kastuminen tai kuivana pysyminen, tai kyky sitoa tai hylkiä biomolekyylejä.

Kaiken hylkivä pinta ja keinotimantteja

Hän työskentelee Kemian tekniikan korkeakoulussa, jossa lähes puolet professoreista on tavalla tai toisella materiaalitutkijoita. Uusille, paremmille materiaaleille on jatkuva tarve, ja kehitteillä on hyvinkin eksoottisia ratkaisuja. ”Uudet materiaalit voivat olla älykkäitä, biohajoavia, itsekorjautuvia tai esimerkiksi sähköä tuottavia”, Franssila kuvailee.

Franssila tutkii muun muassa piitä, lasia, polymeerejä ja niiden yhdistelmiä.

Hänen tutkimuksensa yhdistää eri materiaaleja tavoitteena luoda uusia toimin-

14 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16

Superhydrofobiset materiaalit ovat yksi Franssilan tutkimuskohteista. ”Hylkivyys saavutetaan nykyään usein pinnoitteella, joka on kallista ja kuluu herkästi pois. Tavoitteenamme on luoda materiaaleja, joissa pinnan mikro- ja nanorakenne itsessään aiheuttaa veden hylkimisen, ilman erillistä pinnoitetta.

Tällöin ongelmaksi nousee nanorakenteiden mekaaninen kestävyys.” ”Sovelluksia on paitsi urheilutekstiileissä, myös erilaisissa putkistoissa joissa käsitellään viskooseja nesteitä: superhylkivä pinta auttaa saamaan jokaisen pisaran ulos. Amerikkalaiset kollegat ovatkin jo demonstroineet ketsuppipullon, joka tyhjenee loppuun asti.”

Hiili, joka muutama vuosikymmen sitten oli vanhanaikainen polttoaine, on kokenut renessanssin, kun uusia hii-

len olomuotoja on keksitty 1980-luvulta lähtien. Hiilinanoputket, grafeeni, nanotimantit ja muut uutuudet ovat saaneet valtavan huomion tutkimusmaailmassa.

Timantinkaltaista hiiltä tutkii esimerkiksi professori Jari Koskinen. Korutimantit eivät kuitenkaan ole tutkimuksen tavoite Aallossa, vaikka maailmalla sellaisiakin tehdään. Ero luonnonkivien ja synteettisten välillä on kaventunut niin, että vain asiantuntija pystyy erottamaan ne. Timantinkaltaisella hiilellä voidaan pinnoittaa mitä moninaisimpia kappaleita. Se toimii esimerkiksi kitkaa vähentävänä pinnoitteena koneenosissa tai muovipullon sisäpinnalla kaasutiiviyden takaajana.

Franssilan omassa tutkimuksessa yhteistyössä professori Harri Lipsasen kanssa on parannettu keraamisten materiaalien kestävyyttä grafeenin avulla.

Keraamien erinomaisten ominaisuuksien, kuten kovuuden ja lämmönkestävyyden, kääntöpuolena on hauraus: pienikin isku saattaa murtaa koko keraamisen kappaleen, kuten arkikokemus keittiöstä kertoo. Kerrostamalla alumiinioksidia ja grafeenia on saatu aikaiseksi materiaali, joka taipuu muttei murru.

Teema

Luu pitenee muistimetallin avulla Yliopiston pitkäjänteisestä materiaalitutkimuksesta on saanut alkunsa useita yrityksiä. Niistä tunnetuin on professori Veikko Lindroosin piikiteiden tutkimuksesta alkunsa saanut pörssiyhtiö Okmetic, jonka liikevaihto on kovassa kasvussa.

Hiljattain perustettujen yritysten joukossa on kivutonta luunpidennyshoitoa kehittävä Synoste. Se sai alkunsa elektroniikan valmistustekniikan laboratoriosta, kun kolme opiskelijaa teki tutkimusta älymateriaalien käytöstä lääketieteessä.

Yksi silloisista opiskelijoista on Harri Hallila, josta tuli uuden yhtiön toimitusjohtaja vuonna 2012.

Perinteiset luunpidennyshoidot ovat Hallilan mukaan hyvin kivuliaita ja epämukavia. Lisäksi hoito voi kestää jopa vuoden ja siihen liittyy paljon infektioriskejä. ”Monet potilaat ovat kieltäytyneet pidennyshoidoista niiden kivuliaisuuden takia, ja myös kirurgit ovat kieltäytyneet antamasta niitä”, hän kertoo. ”Meidän menetelmässämme ainoa kivulias vaihe on normaali leikkauksesta toipuminen, sillä itse pidennyshoito, joka tapahtuu jalkaan koskematta, tulee olemaan kivutonta.”

Menetelmässä potilaan reisiluuhun tehdään nukutuksessa keinotekoinen murtuma, hänen luuydinkanavaansa laajennetaan ja sinne asennetaan implantti, jonka sisällä on nikkelititaanista valmistettu älykäs mekanismi.

Leikkauksen jälkeen potilas pääsee kotihoitoon, ja hän saa mukaansa rinkulan muotoisen hoitolaitteen. Sen hän asettaa jalkansa ympärille kaksi kertaa päivässä. Laite luovuttaa energiaa langattomasti raajan sisälle asennettuun implanttiin, joka laajenee lämmön vaikutuksesta.

Kun laitetta pidetään jalan ympärillä seitsemän sekuntia, se pidentää implanttia jalan sisällä noin puoli millimetriä.

Kun hoitoa jatketaan viikkoja, sääriluu saa

lisää pituutta jopa seitsemän senttimetriä, sillä pidennyskohtaan kasvaa uutta luuta.

Seuraavaksi potilaskokeita Otaniemessä perustettu yritys on sittemmin muuttanut omiin toimitiloihin kivenheiton päähän kampukselta, ja se työllistää tätä nykyä yhdeksän henkeä. ”Olemme vihdoin saamassa valmiiksi luun sisään asennettavan implantin, sen asentamiseen tarvittavat kirurgiset välineet sekä kotihoitolaitteen. Kohta olemme valmiita aloittamaan ensimmäiset potilaskokeet”, Hallilla iloitsee.

Potilaat ovat henkilöiltä, joilla toinen raaja on lyhyempi joko synnynnäisesti tai se on lyhentynyt onnettomuuden tai syövän seurauksena. Venytys–luudutus-hoitoa olisi mahdollista antaa myös lyhytkasvuisille ja käsivarsien pidentämiseen.

Hallila kertoo, että yhtiö aikoo jatkossakin pysytellä Otaniemen kupeessa ja jatkaa tiivistä yhteistyötä yliopiston kanssa. Mukaan on nyt tullut myös saksalainen kemianjätti Evonik Industries, joka teki juuri suursijoituksen yhtiöön. ”Haluamme hyödyntää saksalaisyhtiön hyvin kehittyneitä polymeerimateriaaleja implanttien jatkokehityksessä.

Ilman erittäin kehittyneitä materiaaleja tämä hoitomuoto ei olisi mahdollinen.”

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 15

Materiaalien valmistusta atomikerros kerrallaan Aalto-lähtöinen, Kirkkonummen Masalassa ja Otaniemen Micronovatutkimuskeskuksessa toimiva Picosun Oy on jo pitkään menestynyt kansainvälisillä markkinoilla. Yhtiö valmistaa laitteita ALD-ohutkalvopinnoitukseen.

Lyhenne ALD tarkoittaa atomikerroskasvatusmenetelmää, jonka avulla voidaan pinnoittaa melkein mitä tahansa atomikerros kerrallaan.

Picosunin ALD-menetelmällä valmistetaan erityisesti mikroelektroniikan komponentteja piikiekoille, mutta sillä pinnoitetaan myös jauhemaisia materiaaleja ja esimerkiksi lääketieteellisiä implantteja. Lisäksi menetelmällä voidaan estää korujen ja kolikoiden tummuminen.

ALD-menetelmän kehitti tekniikan tohtori ja nykyisin Picosunin hallituksen jäsen Tuomo Suntola jo 1970-luvulla.

Sittemmin menetelmä teki läpimurron näyttöjen valmistuksessa, ja nyt sitä hyödyntäviä yrityksiä on useita.

Valmistusmenetelmälle on luvassa uusia sovelluksia aivan uusilla aloilla ja etenkin nanomateriaalien valmistuksessa. ”Menetelmä tekee vauhdilla tuloaan esimerkiksi akkuteknologiaan ja lääketeollisuuteen lääkeaineiden kapseloin-

16 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16

tiin. Se mahdollistaa myös kolmiulotteisten kappaleiden laadukkaan ja materiaalia säästävän pinnoituksen, ja voi siten luoda kokonaan uusia tuotteita”, kertoo Picosunin toimitusjohtaja Juhana Kostamo.

Yhtiön Masalassa sijaitsevia tuotantotiloja laajennettiin hiljattain jo toistamiseen, sillä laitteiden koko ja kysyntä ovat kovassa kasvussa. Laitteet suunnitellaan asiakaslähtöisesti ja testataan yhteistyössä asiakkaan kanssa. ”Asiakkaan pinnoitettava materiaali voi olla lähes mitä tahansa: lasia, metallia, piitä tai muovia. ALD:llä tuotteisiin muodostetaan tiivis, tasainen, aukoton ja laadukas pinnoite. Uusin kiinnostava materiaali on grafeeni, ja tilaajina suuret kansainväliset yritykset”, Kostamo jatkaa.

Parhaillaan yhtiöllä on käynnissä useita EU- ja Tekes -rahoitteisia hankkeita yhteistyössä yritysten ja yliopistojen kanssa sekä Suomessa että kansainvälisesti. Yrityksessä työskentelee useita Aalto-lähtöisiä tohtoreita ja maistereita. ”Yliopistolla on vahvaa osaamista ja hyvä tutkimusympäristö. Tavoitteena on hyödyntää niitä esimerkiksi uusien ALDmateriaalien kehittämiseksi ja pinnoitusten ominaisuuksien analysoimiseksi”, sanoo Kostamo.

Hänen mielestään alan osaaminen on maassamme huippuluokkaa. ”ALD on merkittävimpiä nanoteknologian keksintöjä Suomessa ja maailmalla ylipäätään. Toivottavasti Tuomo Suntolalle myönnetään vielä joskus Nobelin palkinto.”

KUVITUS Valokuvaaja Jaakko Kahilaniemi ikuisti tavallisia materiaaleja epätavallisesta kulmasta.

Teema

Materiaalitieteen monet lajit Materiaalitiede on hyvin poikkitieteellinen ala, jota sovelletaan kaikkialla teollisuudessa. Otaniemessä materiaalien tutkimusta on tehty pitkään, mutta nimen ”materiaalitiede” alla vasta viime vuosikymmenet. Sitä ennen puhuttiin esimerkiksi metallurgiasta, polymeeritekniikasta tai materiaalifysiikasta.

Nykyään materiaalit ja luonnonvarojen kestävä käyttö on yksi Aalto-yliopiston tutkimuksen avainalueista, ja sen parissa ahertaa lähes sata professoria.

Tutkimus kattaa materiaaleja aina keraameista komposiitteihin ja keinotimanteista nanoselluloosaan. Alan asiantuntemus on laajaa muun muassa tiiviin aineen fysiikassa ja materiaalifysiikassa, nanotieteessä ja -teknologiassa, mekaniikassa ja materiaalitieteessä sekä luonnonvarojen kestävässä käytössä ja käsittelyssä.

Kaksi tärkeää tutkittavaa materiaalia ovat grafeeni ja nanoselluloosa. Grafeenin avainsovelluksia ovat muun muassa optiset ja joustavat elektroniikkalaitteet, funktionaaliset kevytkomponentit ja edistykselliset akut.

Puusta saatava nanoselluloosa on luonnon oma lujitemateriaali, jonka sovelluskenttä ulottuu kosmetiikkateollisuudesta autoteollisuuteen ja lääketeollisuuteen.

Tutkimuksesta kumpuaa myös uusia tieteenaloja, joista esimerkkinä on luonnon

materiaalien huippuominaisuuksia jäljittelevä biomimetiikka. Esimerkiksi simpukan helmiäinen on rakenteensa ansiosta lujaa ja sitkeää, laboratoriossa vastaavaa rakenne on saatu valmistettua nanoselluloosasta ja grafeenihiutaleista.

Polymeeriteknologian laboratoriossa tutkimus tukeutuu vahvaan kemian ja kemian tekniikan osaamiseen ja toisaalta materiaalitieteisiin.

Myös viruksia on valjastettu työhön nanomateriaalien tuottajiksi. Viruksilla tuotettuja materiaaleja voidaan soveltaa anturiteknologiassa, optiikassa, elektroniikassa ja lääkeaineiden kuljetuksessa suoraan kudokseen.

Laskennallisen nanotieteen huippuyksikkö keskittyy nanomateriaalien, -rakenteiden ja -komponenttien teoreettiseen ja laskennalliseen tutkimukseen.

Yksi tärkeä tutkimuskenttä ovat energiamateriaalit. Niihin kuuluvat esimerkiksi termosähköiset materiaalit, uudet elektrodit akkuihin ja polttokennoihin tai nanoteknologiaa hyödyntävät katalyytit.

Otaniemeen on perustettu myös EU:n mineraalitutkimuksen innovaatiokeskittymä, EIT Raw Materials, joka tuo yhteen yritykset, yliopistot ja tutkimuslaitokset.

Picosun

Picosun Oy on ALD- eli atomikerroskasvatusmenetelmään erikoistunut laitevalmistaja, jonka tuotantotilat sijaitsevat Kirkkonummella. Yrityksen tuotannosta yli 95 prosenttia menee vientiin.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 17

Teema

Uuden äärellä Matka perustutkimuksen tuloksista kaupalliseksi tuotteeksi on pitkä.

Sen kulkeminen vaatii hyvää tiimiä, innostusta, määrätietoisuutta ja hurjan paljon työtä, tietää fysiikan professori Esko I. Kauppinen.

Teksti Timo Hämäläinen Kuva Kira Leskinen VUONNA 2006 lähti Otaniemestä maa-

ilmalle viesti, jonka mukaan professori Esko Kauppisen vetämä tutkijaryhmä oli keksinyt uuden hiilen yhdistelmänanomateriaalin. Keksintö sai nimekseen nanonuppu.

Nanonuppu muodostuu yksiseinäisistä hiilen nanoputkista, joiden ulkopinnoille kiinnittyy hiilen pallomaisia molekyylejä, fullereenejä. Vuonna 2007 Nature Nanotechnology -lehdessä esitellylle nanonupulle on myönnetty uuden materiaalin patentti. Nykymaailmassa se on hyvin harvinaista. ”Totesimme nanonupun olevan eri materiaali kuin aiemmin patentin saaneet hiilinanoputki ja fullereeni.

Patentoinnille ei siten ollut esteitä”, Kauppinen kertoo.

Tutkijaryhmä valmisti nanonuppuja synteesikaasureaktorin prosessissa, 18 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16

jonka tutkimisen ja kehittämisen Kauppinen oli aloittanut jo 1990-luvun alussa.

Nanonupuista voidaan valmistaa sähköä johtavia, taipuisia ja venyviä ohutkalvoja. Ohuelle muovikalvolle painettuina niitä voidaan käyttää esimerkiksi matkapuhelinten, tablettitietokoneiden, kameroiden ja päälle puettavien laitteiden kosketusnäytöissä. ”Nanonupuista valmistetun kalvon yksi merkittävä etu taipuisuuden lisäksi on, että se ei heijasta valoa. Johtavuus on samaa luokkaa kuin nykyisillä metallioksidikalvoilla.”

Kaupalliselle tielle Kaupallisten innovaatioiden kehittämistä ja hyödyntämistä varten Kauppinen perusti tutkijakollegoidensa kanssa spin-off-yrityksen, Canatu Oy:n. Yhtiötä lähti vetämään yksi tutkijaryhmän ydin-

henkilöistä. Kauppinen työskentelee edelleen yhtiön hallituksessa.

Yhtiöllä on nykyään tuotantotilat Helsingin Konalassa ja palkkalistalla kolmisenkymmentä henkeä. Tuotetta markkinoidaan ahkerasti ympäri maailmaa.

Canatu valmistaa taipuisaa ja muovailtavaa hiilimateriaalikalvoa kosketusnäyttöihin ja sensoreihin. Sovellusmahdollisuuksia olisi monia muitakin, mutta yhtiössä katsottiin parhaaksi keskittyä rajattuun liiketoiminta-alueeseen. ”Canatun kosketusanturin ominaisuuksia ja valmistusmenetelmää on pystytty jatkuvasti kehittämään. Tuote on nyt parempi kuin perinteinen metallioksideista valmistettu kalvo, ja kehitystyö jatkuu edelleen.”

Perustutkimuksessakin riittää vielä tehtävää. Tutkijat eivät esimerkiksi vieläkään ymmärrä, millä tavalla

nanohiiliputki ja nanonuppu kasvavat atomitasolla. ”Nanoputkia ja nuppuja oli aluksi hyvin vaikea tuottaa. Niistä ajoista on päästy paljon eteenpäin, mutta yhä tutkimme synteesiprosessia, jotta sitä olisi helpompi ohjata ja hallita. Aika ajoin palaamme vanhoihin asioihin, tarkastelemme ja kehitämme niitä edelleen uuden tiedon valossa.”

Haasteita riittää Kauppinen on kehittänyt Canatun toimintaa akateemisen tutkijantyön ohessa.

Yhdistelmä on vaatinut pitkiä työpäiviä ja paljon matkustamista.

Rahoituksen järjestäminen on ollut alusta asti suuri haaste. Siinä Canatua ovat auttaneet materiaalille myönnetty patentti, näytöt osaamisesta ja taajaan julkaistut tieteelliset artikkelit. ”Suomen Akatemian projektirahoitukset ovat mahdollistaneet pitkäjänteisen perustutkimuksen. Yritystä puolestaan ovat tukeneet Sitra, Tekes, EU:n rahoitusorganisaatiot ja yksityiset sijoittajat.

Ilman yksityistä rahaa yritystoimintaa ei olisi pystytty käynnistämään.”

Toinen iso haaste on asiakkaiden löytäminen. Suuria maailmanluokan yrityksiä on vaikea saada vaihtamaan käytössä olevaa materiaalia kokonaan uuteen, vaikka uusi olisikin vanhaa parempi.

Keksinnön saattaminen laboratoriosta kaupan hyllylle vie paljon aikaa. Esimerkiksi perinteisten puolijohteiden istuttaminen tietoteknisiin sovelluksiin kesti kolmisenkymmentä vuotta. ”Perustutkimuksessa riittää, että tutkijat osoittavat saaneensa esimerkiksi tietyt materiaalin ominaisuudet aikaan kokeellisesti. Kaupallisella puolella kuvaan astuvat muut asiat, kuten asiakkaat, teollinen valmistettavuus, materiaalin vakaus, laadun hallinta ja hinta.”

Rajatonta yhteistyötä Nanonupun synnyttäminen vaati Kauppiselta kollegoineen kymmenen vuotta intensiivistä tutkimustyötä. Mukana oli ripaus hyvää onnea, sillä aluksi kiinnostuksen pääkohteena olivat nanohiiliputket ja niiden valmistus synteesikaasureaktorissa. Ensimmäiset havainnot nanonupuista saatiin, kun olosuhteita reak-

torissa vaihdeltiin tutkittaessa hiilen nanoputkien kasvumekanismeja.

Nykyiseen tilanteeseen on päästy pitkäjänteisen ja määrätietoisen työn tuloksena. Tutkimuksen suunnan Kauppinen valitsi paljon ennen nanonupun löytymistä, kun hän tutki nanomateriaalien valmistusta kaasufaasissa. Tähtäimeksi hän otti elektroniikan sovellukset, joiden kehitystyössä materiaalitekniikalla on iso rooli ja materiaalit usein kalliita.

Kauppinen painottaa hyvän tutkijatiimin ja kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä. Nanonupun keksineessä ydinryhmässä työskenteli Kauppisen kanssa muiden muassa yhdysvaltalainen, venäläinen ja kiinalainen kollega. Ajan kuluessa tutkimuksiin on osallistunut kolmisenkymmentä henkilöä, joista monet ovat ulkomaalaisia. ”Yksi tutkijaryhmä ei voi tehdä kaikkea. Tällä hetkellä meillä on kumppaneina japanilainen, kiinalainen, tanskalainen ja ranskalainen ryhmä. Myös yhteistyö yliopiston omien tutkijaryhmien kanssa on tärkeää. Opimme toisiltamme ja saamme yhteistyön kautta huomattavasti parempia tuloksia kuin yksin.”

Ohjeita innovaattoreille

Esko I. Kauppinen valmistui filosofian tohtoriksi Helsingin yliopiston fysiikan laitokselta vuonna 1992.

Hän johti VTT:llä aerosolitekniikan ryhmää vuosina 1992–2001. Ryhmä siirtyi Teknilliseen korkeakouluun (nykyisin Aalto-yliopisto) vuonna 2002. Fysiikan professoriksi Kauppinen nimitettiin 2005. Hän johtaa teknillisen fysiikan laitoksen nanomateriaaliryhmää, joka on yksi maailman johtavista hiilen nanonuppujen, -putkien ja nanomateriaalien kaasufaasisynteesin laboratorioista.

Kauppinen on julkaissut noin 340 tieteellistä artikkelia, joista lähes puolet käsittelee hiilinanomateriaaleja. Hänen nimissään on 20 patenttia.

Kauppinen koordinoi eurooppalaisten ja japanilaisten tutkimuslaitosten yhteistä IRENA-hanketta, jonka tavoitteena on kehittää hiilinanoputkista ohutkalvoja korvaamaan kriittisiä metalleja, kuten indium ja gallium, näyttöjen elektroniikassa.

4.

1.

Innovaatioita syntyy ryhmässä, jossa on hyvä ilmapiiri ja innostusta uusiin asioihin. Pohdi perustutkimuksen lisäksi myös sovelluksia, ne kulkevat käsi kädessä.

2.

Osaaminen on ihmisissä.

Kaupallistaessasi innovaatiota houkuttele kollegasi mukaan yritykseen, ainakin joku heistä.

3.

Kun perustat yritystä, ole valmis tekemään ylimääräistä. Tämä vaihe voi kestää pitkään.

Valmistaudu kohtaamaan erilaisia vaikeuksia kuin tutkimusmaailmassa.

Ole avoin uusille asioille.

5.

Ole utelias äläkä pelkää epäonnistumista.

Asiat menevät harvoin suunnitelmien mukaan.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 19

Kuka

20 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16

Ikuinen yrittäjä Kun Risto Siilasmaa perusti parikymppisenä teekkarina tietoturvayhtiön, startup-buumista ei osattu edes haaveilla. Nyt hän toivoo yrittäjyyden renessanssin auttavan Suomea pulassa.

Teksti Minna Hölttä Kuvat Jaakko Kahilaniemi

F

-SECUREN AULASSA risteilee

ihmisiä älypuhelimet korvilla.

Yhtiön perustaja ja suurin osakkeenomistaja hörppää kahvia ja kertoo hymyillen yhdestä uransa kohokohdasta, aivan erityisestä faksista. ”1990-luvun alussa virukset olivat vielä aika tuntematon asia, joten monet yritykset uskoivat meidän kauppaavan hyödytöntä plaseboa. Tietoturvatuotekauppa oli siksi kovaa hommaa, jokainen asiakas piti tavata ja vakuuttaa tarpeesta sekä ratkaisusta. Kun sitten saimme faksilla tilauksen yritykseltä, josta emme olleet koskaan kuulleetkaan, tajusin, että tästä saattaisi tulla jotain – meidän ei tarvinnut myydä, vaan asiakkaat halusivat ostaa”, Risto Siilasmaa muistelee F-Securen alkuvuosia.

Siilasmaa innostui tietokoneista jo koululaisena, ja yrittäjähenkeä hänestä on löytynyt aina. Koulupäivien päätyttyä hän paiskoi töitä ruokakaupassa, koodasi pelejä Commodore 64:lla ja kirjoitti juttuja ensimmäisiin suomalaisiin tietokonealan lehtiin. Vuonna 1985 Siilasmaa aloitti tuotantotalouden opinnot ja teki samalla konsulttitöitä yrityksille, jotka olivat siirtymässä pc-koneiden ihmeelliseen maailmaan. ”Yhden harjoitustyön aihe oli yrityksen perustaminen ja perustamislomakkeiden täyttäminen. Me vain palautimme opiskelukaverini kanssa paperit opettajan lisäksi Patentti- ja rekisterihallitukselle”, hän nauraa.

Asiakkaat olivat tyytyväisiä, eikä yrittäjän aika pian riittänyt kaikkeen, joten Siilasmaa pääsi palkkaamaan lisää

ihmisiä; ensin konsulteiksi ja pian myös tuotekehitykseen tekemään maailman markkinat valloittavia pakettiohjelmistoja. ”Moni ei varmaan muista, että siihen aikaan Suomi oli aikamoinen takapajula, jossa ei ollut ainuttakaan kansainvälistä ohjelmistoyritystä, ja ulkomaisia omenoitakin sai myydä vain tiettynä aikana vuodesta. Siksi oli mieletöntä päästä koodaamaan jotain sellaista, jota käytettiin kaikkialla maailmassa. Enkä ikinä unohda, miltä tuntui käydä ensimmäisen kerran toimistollamme Piilaaksossa ja nähdä siellä F-Securen kyltti Applen ja Oraclen kaltaisten jättiläisten rinnalla.”

Pois poteroista Siilasmaa jätti toimitusjohtajan tehtävät vuonna 2006, mutta sanoo olevansa ikuinen yrittäjä. ”Yrittäjyys on minulle elämäntapa ja -asenne”, hän painottaa. ”Se ei ole poteroista toiseen huutelua ja taktikointia, vaan yhteisten vahvuuksien varaan rakentamista ja kauas katsomista.

Ennen kaikkea yrittäjyys on minusta vastuunkantoa; sitä, ettei sivuuteta ongelmia ja jätetä niitä muiden ratkottaviksi.”

Hyvä esimerkki on Nokia. Kun Siilasmaa ryhtyi yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi, Nokia keikkui konkurssihuhujen pyörteissä ja teki merkittävää liiketappiota. Reilussa kolmessa vuodessa se on 20-kertaistanut liiketoimintansa arvon ja noussut jälleen takaisin Suomen arvokkaimmaksi yritykseksi.

Miten se on mahdollista? ”Ensimmäinen askel oli myöntää tosi-

asiat ja toinen analysoida tarkkaan mahdolliset uudet polut ilman, että joitain suljettiin pois vain siksi, etteivät ne miellyttäneet kaikkia. Ja sitten teimme aivan julmetusti töitä. Nyt samaan pitäisi pystyä Suomessa. Se ei ole helppoa eikä kivutonta, mutta meidän pitää miettiä, mikä on pitkässä juoksussa paras vaihtoehto kokonaisuuden kannalta sen sijaan, että jämähdetään kysymykseen siitä, voiko työpäivää pidentää viidellä minuutilla”, hän puuskahtaa.

Rohkeita päätöksiä tarvittaisiin muun muassa korkeakoulutuksen laadun takaamiseksi. Siilasmaasta viiden miljoonan asukkaan maassa ei ole järkevää antaa kaikkien tehdä kaikkea ja yrittää jakaa yhä pienenevää kakkua kristillisesti tasan. ”Ilman selkeää työnjakoa, profiloitumista ja parhaisiin panostamista kaikki menettävät.”

Suomi = Sibelius ja Slush Siilasmaa on aktiivisesti mukana ainejärjestönsä alumnitoiminnassa ja puheenjohtajana Aallon varainhankintakampanjan hallituksessa, koska kokee sen velvollisuudekseen – ja haluaa muuttaa asioita. TKK:ssa hän turhautui siihen, ettei opiskelijoiden vahvuuksien löytämiseen ja tukemiseen kiinnitetty tarpeeksi huomiota. ”Siitä on otettu iso harppaus eteenpäin”, hän kiittää. ”Minä haluan olla mukana tekemässä tästä niin hienoa yhteisöä, että jokainen aaltolainen haluaa olla sen toiminnassa mukana läpi elämänsä.”

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 21

”YRITTÄJYYS ON MINULLE ELÄMÄNTAPA JA -ASENNE” Hyvää työtä on tehty Siilasmaan mielestä esimerkiksi yritysyhteistyön lisäämisessä. Saavutuksista yksi on silti hänelle ylitse muiden. ”Yliopisto loi vauhdilla puitteet yrittäjyystoiminnalle ja jätti sitten fiksusti opiskelijansa rauhaan viemään sitä omalla draivillaan eteenpäin. Tulokset ovat huikeat: puolet suomalaisten yliopistojen piirissä syntyneistä yrityksistä tulee Aallosta, ja Slushista on kasvanut Sibeliuksen kaltainen symboli, joka on tehnyt Suomi-kuvalle enemmän kuin yksikään valtion hanke ikinä”, hän kiittelee ja sanoo, että Aallon ekosysteemissä olisi potentiaalia paljon enempäänkin. ”Pääkaupunkiseudusta olisi mahdollista rakentaa ei vain Suomen, tai Baltian ja Pohjoismaiden, vaan koko Pohjois- ja Keski-Euroopan yrittäjyyskeskus, jos asiat saadaan loksahtamaan hyvin paikalleen. Tähän tarvitaan ennakkoluulottomuutta kaupungeilta, valtiolta ja Aallolta.”

Yrittäjyyden renessanssista syntyy Suomelle uusia bisnesmahdollisuuksia – jos sen vain annetaan tapahtua. Tarkkaa visiota ei Siilasmaasta tarvita; edellytyksiä ja vapautta toimia kylläkin. Näin voidaan yhdessä kokeilla erilaisia asioita, hylätä nopeasti toimimattomat ja keskittyä tekemään hyviksi havaittuja. ”Tekohengitys ei kannata: mitä nopeammaksi saamme epäonnistumisista luopumisen syklin, sitä nopeammin joukosta löytyy asioita, jotka menestyvät isosti ainakin hetken aikaa tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa.”

Triljoonien kakku Siilasmaa on ahkera sijoittaja ja seuraa tiiviisti suomalaisia startuppeja. Lupaavimpien joukkoon hän listaa esimerkiksi ruoan tilaus- ja kotiinkuljetuspalvelu Woltin, finanssitiedon hakukone Alphasensen, jätteidenkuljetuksen digitalisoineen Enevon ja Alibaballe logistiikan tietojärjestelmäratkaisuja tarjoavan Youredin. Kaikkia yhdistää se, että ne ovat tehneet digitalisaatiosta bisnestä, joka ei tunne rajoja.

Jaettava kakku on muhkea. Maailman talousfoorumi on laskenut, että digitalisaatio voi seuraavien vuosikymmenien aikana tuoda maailman bruttokansantuotteeseen 100 triljoonaa dollaria lisää.

Käytännössä se tarkoittaa, että lähes kaikesta low tech -liiketoiminnasta tulee high tech -bisnestä. ”Sellaista alaa ei kohta olekaan, jossa digitalisaatiolla ei olisi merkittävää roo22 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16

lia kilpailukyvyn luojana. Ajatellaan nyt vaikka roskapöntöt digitalisoinutta Enevoa. Sen ansiosta jäteautot voivat optimoida reittinsä, jolloin vältytään ilman kuljettamiselta. Kunnallisessa jätehuollossa on saavutettu jopa 60 prosentin säästöjä ja samalla asukkaat ovat tyytyväisiä, kun heidän ei tarvitse katsella pursuilevia biojäteastioita. Samaa ilmiötä hyödyntävät Airbnb:n ja Uberin kaltaiset jättiläiset: otetaan tyhjä kapasiteetti sinne, jossa sille on tarvetta, Siilasmaa sanoo ja toivoo joustavuuden ulottuvan koko yhteiskuntaan. Kaiken kukkuraksi ympäristömme säästyy, kun resursseja ei hukata nykyiseen tapaan. ”Se, miten nopeasti saamme siirrettyä osaamisemme ja resurssimme uuden tekemiseen, voi olla tulevaisuutemme kannalta ratkaiseva asia.”

_ Risto Siilasmaa perusti Data Fellowsin vielä opiskellessaan vuonna 1988.

Vuonna 1999 yritys listautui pörssiin ja vaihtoi nimensä F-Secureksi. Siilasmaa luopui toimitusjohtajan tehtävästä 2006, mutta on yhä hallituksen puheenjohtaja.

Nokian hallituksen puheenjohtajana hän on toiminut keväästä 2012 ja Teknologiateollisuuden hallituksen puheenjohtajana tämän vuoden alusta.

Risto Siilasmaa valmistui diplomiinsinööriksi vuonna 2009. Korkeimman arvosanan saanut tuotantotalouden diplomityö käsitteli disruptioiden roolia strategiatyössä.

Who

Entrepreneur forever

Poimintoja saavutuksista

When twentysomething tech student Risto Siilasmaa established a data security company, no-one even dreamed about today’s start-up bonanza. He hopes that the ongoing renaissance of entrepreneurship can help Finland get out of its present stagnation.

Siilasmaa got into computers as a schoolboy and he’s always had plenty of entrepreneurial spirit as well. Once the school day was over, he’d work a few hours at a grocery shop, code games for the Commodore 64 and write for some of the first Finnish computer magazines.

He enrolled at the Department of Industrial Engineering and Management in 1985 while also working as a consultant to firms that were transitioning into the era of desktop computers.

“One of our assignments dealt with establishing a company. Our task was to fill out the necessary official forms.

My course buddy and I just decided to submit these papers to the Patent and Registration Office in addition to our teacher,” he says and laughs.

His company has since grown quite a bit, going public under the new name F-Secure in 1999. Siilasmaa resigned as CEO in 2006, but says he’ll always be an entrepreneur. “Entrepreneurship is an attitude and a way of life for me,” he stresses.

Siilasmaa is an active alumnus and chairs the board of Aalto University’s fundraising campaign. He feels duty-bound to do so – and wants to change things.

When he studied, he was frustrated by the lack of sufficient attention on identifying and supporting the individual strengths of students. He says things have thankfully now taken a big leap forward and wants to be a part of shaping Aalto University into a community so fine that each and every alumni will want to remain involved for the rest of their lives.

He thinks a lot of good work has already been done, especially in the promotion of corporate cooperation, with one achievement towering above all the rest: the University wasted no time in setting up a framework for start-up activity and then, wisely, gave the students a wide berth to carry the work forward. He says the Slush happening has evolved into a symbol rivalling Sibelius and has done more to promote the image of Finland than any government project ever could.

Rakennamme innovatiivista yhteiskuntaa korkeatasoisen tutkimuksen, opetuksen ja taiteellisen toiminnan keinoin. Edistämme yrittäjyyttä sekä pyrimme tinkimättömästi laatuun, monialaisuuteen ja yhteiskunnallisen lisäarvon tuottamiseen.

Toimitus ja kuvat Aalto-yliopiston viestintä Infografiikka Koosi Turula

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 23

Monialainen yhteistyö tuottaa innovaatioita

Vedenpuhdistussuodatin Monialaisen opiskelijaryhmän suodatin voitti innovaatiokilpailun. Filtteri puhdistaa käyttöveden niin, että sitä ei tarvitse keittää. Tämä vähentää hiilen polttamista ja päästöjä erityisesti kehitysmaissa.

Opetus ja oppiminen Philadelphia, Yhdysvallat (2015)

Design Factory, tuotekehityksen tutkimus- ja oppimisympäristö, on noussut koulutusvientituotteeksi. Maailmalle perustetut 10 factorya toteuttavat Aallon monialaista konseptia.

Espoo, Suomi (2008)

Soul,

Aalto-1-satelliitti

Kierrätyskuitu

Suomen ensimmäinen satelliitti kehitettiin opiskelijavoimin. Uuden sukupolven ratkaisuun liittyy teknologiakehitystä, jonka tuloksia voidaan hyödyntää myös muilla aloilla.

Riika, Latvia (2015)

Leeuwarden, Alankomaat (2015)

Shanghai,

Santiago,

Puuvillan kierrätyksen mullistava Ioncell-F-menetelmä voitti H&M:n Global Change Award -kilpailun.

Ympäristöystävällinen menetelmä on kemian, puunjalostuksen ja tekstiilialan osaajien yhteistyön tulos.

Geneve, Sveitsi (2014) Porto, Portugali (2015)

Tutkimus ja innovaatiot

Aalto-yliopisto nousi

Suomen ykköseksi

24 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16

Mustasta piistä tehdyillä aurinkokennoilla saavutettiin hyötysuhteen maailmanennätys Eurooppalaisten yliopistojen vertailu

Kiina (2010)

Chile (2012)

Laatu näkyy tutkimusrahoituksen kasvussa

Euroopan tutkimusneuvoston myöntämässä rahoituksessa.

Tulos osoittaa, että Aallossa tehdään korkealaatuista ja kansainvälisesti kilpailukykyistä tutkimusta.

Etelä-Korea (2015)

Ennätys tehtiin professori Hele Savinin ryhmän valmistamilla mustilla piikennoilla yhdessä Universitat Politècnica de Catalunyan kanssa.

Melbourne, Australia (2011)

Taide ja luovat käytännöt

Yrittäjyys luo hyvinvointia QS World Ranking 2016 -vertailussa Aallon taide ja muotoilu on maailmassa sijalla

Aalto-yliopiston katalysoimassa yrittäjyysekosysteemissä on vuosina 2010–2015 syntynyt yli

2012 2013

Satu Maaranen voitti mallistollaan pääpalkinnon.

2015

Kolme aaltolaisten mallistoa finaalissa: Elina Äärelä ja Heini-Maria Hynynen, Sophie Sälekari sekä kaksi kunniamainintaa saanut Elina Määttänen.

2016

Finaalissa kolme mallistoa: Rolf Ekroth, Akino Kurosawa sekä Chloé-palkinnon ja kunniamaininnan saanut työpari Hanne Jurmu ja Anton Vartiainen.

liikevaihto liikevoitto

Hyères Fashion Festival on yksi maailman tärkeimmistä muotisuunnittelukilpailuista. Aaltolaiset ovat vakiinnuttaneet paikkansa sen kärkikymmenikössä.

Siiri Raasakka, Tiia Sirén ja Elina Laitinen voittivat mallistollaan pääpalkinnon.

Vuonna 2015 yritysten

Tekesin ja Aallon selvityksen mukaan Suomen yliopistolähtöisistä startupeista

Yhteiskunnallinen lisäarvo syntyy yhteistyössä Sellu valkeaksi sekunnissa entisen tunnin sijaan Professori Tapani Vuorisen tutkijaryhmän lupaava keksintö säästää ajan lisäksi energiaa ja kemikaaleja.

Teollisuudelle menetelmä tuo säästöjä.

Aalto-yliopisto sijoittuu maailman kärkeen yhteisjulkaisuissa yritysten kanssa. Leidenin yliopiston rankingissä sijoituksemme on

Lämmönsiirron mullistava keksintö mahdollistaa supertehokkaat kvanttitietokoneet Dosentti Mikko Möttösen tutkijaryhmä onnistui siirtämään lämpöä 10 000 kertaa pidemmälle kuin aiemmin. Löydöksen avulla kvanttitietokoneiden kehitys voi ottaa jättiharppauksen.

Tulos kertoo tiiviistä ja toimivasta yritysyhteistyöstä.

suomalaisten pörssiyritysten toimitusjohtajista on Aaltoyliopiston tai sen perustajakorkeakoulujen alumneja.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 25

aalto.fi/avaintietoa

Pirjo Kääriäinen ja Tapani Vuorinen (keskellä) johtavat monitieteistä CHEMARTS-projektia.

Laboratoriossa työskentelevät myös maisteriopiskelija Laura Niemelä ja tohtoriopiskelija Andreas Lindberg Kemian tekniikan korkeakoulusta.

Aiheesta

Sellu syntyy

uudestaan Biomateriaalien ja muotoilun opiskelijat yhdistävästä CHEMARTSista versoo ideoita, jotka parantavat arkea ja maailmaa.

Teksti Minna Hölttä Kuvat Aki-Pekka Sinikoski

M

USTASSA lampunvarjostimessa on jännittävä rosoinen pinta. Se näyttää keveältä, muttei hajoa napakastakaan iskusta.

Varjostin syntyi, kun muotoilun opiskelija Natalie Mussi-Weidlich ihastui viime kesänä laboratoriossa näkemäänsä koemaljaan ja keksi muotittaa sen päälle nanoselluloosaa ohuen ohuina kerroksina.

Nanoselluloosa on hyvin pieniksi palasiksi pilkottua tavallista sellukuitua. Nanomittakaavassa kuidun puumaisuus katoaa ja tuloksena on keveät ja kestävät rakenteet mahdollistava luonnon oma lujitemateriaali ja muovailuvaha. Ihmeainetta on tutkittu jo vuosia, mutta Natalien käsiin se tuskin olisi päätynyt, jollei puukemian professori Tapani Vuorinen olisi neljä vuotta sitten rohkaistunut ja harpannut pois mukavuusalueeltaan.

Tyhjästä liikkeelle Joulukuussa 2011 Vuorista nimittäin jännitti aika tavalla. Silloinen Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun dekaani Helena Hyvönen oli pyytänyt häntä puhumaan tutusta aiheesta – totutusta poikkeavalle yleisölle. ”Helena halusi minut kertomaan selluloosasta Fashionable technology -seminaariin. Ajatus oli pelottava. Mietin, miksi minun puheeni muotialan ihmisiä kiinnostaisivat, mutta vastaanotto olikin todella innostunut”, hän muistelee hymyillen.

Seminaarissa Tapani Vuorinen tapasi myös silloisen tekstiilisuunnittelun professorin Pirjo Kääriäisen, ja kaksikko sai pian idean: koota kahden koulun opiskelijat miettimään uusia yhteistyön muotoja.

Myös Kemian tekniikan korkeakoulun silloinen dekaani Outi Krause innostui ehdotuksesta, ja ensimmäinen CHEMARTS-kesäkoulu järjestettiin jo seuraavana kesänä. ”Se alku oli ihan huikea. Tekstiiliteollisuus ja paperija selluteollisuus olivat perinteisesti olleet tiukasti omissa siiloissaan, ja yhtäkkiä me Helenan kanssa tajusimme, että Otaniemessähän oli meille melkein oma kuitulinja”, Pirjo Kääriäinen nauraa ja korostaa, että

CHEMARTSin voima on alusta asti ollut opiskelijoissa.

Heille ei tarjoilla valmiita ongelmia ratkaistavaksi vaan liikkeelle lähdetään tyhjästä miettimällä, mikä on kiinnostavaa ja tärkeää. ”Kemiantekniikassa tutkimushankkeet ovat usein hyvin kapeita, ja niiden tavoite on määritelty tarkkaan etukäteen. Nyt kukaan ei alussa tiedä, mitä pitää tehdä, vaan uudet jutut syntyvät työskentelyn kautta”, Tapani Vuorinen täydentää.

Syötäviä astioita ja maatuvia kenkiä Luentojen ja työpajojen pohjustamissa kesäkouluissa on tehty vuosien aikana kekseliäitä tuotteita ja oivalluksia. Viime kesänä Senja Smirnova ja Zhen Zeng esimerkiksi hahmottelivat uuden lähestymistavan kierrätyskuitujen vaatimaan värinpoistoon. ”Sen sijaan, että kuidun liuotuksessa pysyvä väri yritetään poistaa kemikaaleilla, säilynyt väri otetaankin uuden tuotteen lähtökohdaksi. Tällöin värinpoisto ja uusi värjäys voidaan kokonaan unohtaa ja tarvitaan vähemmän kemikaaleja”, Kääriäinen kertoo ja listaa innoissaan muita opiskelijoiden luomuksia: Maija Järviniemen ja Outi Mustosen bakteerisellusta ja petusta valmistetut syötävät astiat sekä Laura Niemelän neulasista uutetun antibakteerisen ja hienhajua torjuvan nesteen, jolla on myös vettähylkiviä ominaisuuksia. ”Opiskelijoiden ajattelu on niin monitasoista, ettei sitä voi kuin ihailla”, Tapani Vuorinen sanoo. ”Toissa kesänä he tekivät kengät, joissa oli käytetty sellua monella eri tavalla. Pohjiin he upottivat koivun siemeniä, ja kun kengät sitten elinkaarensa lopussa maatuvat, siemenet päätyvät maaperään ja niistä kasvaa uusia puita.”

Tieteen vahvuus on yksityiskohtien syvällisessä tuntemisessa, muotoilussa puolestaan ihmisten tarpeiden tunnistamisessa ja ratkaisujen toteuttamisessa. Siksi Vuorinen ja Kääriäinen korostavat, miten tärkeää on, että eri alojen osaajat työskentelevät oikeasti yhdessä jo opiskeluvaiheessa ja jakavat osaamistaan.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 27

”Ajatellaan nyt vaikka selluloosaa”, Pirjo Kääriäinen toteaa. ”Se on haastava materiaali, koska kuivuessaan se menee kippuralle. Sen sijaan että se yritetään suoristaa, muotoilijat voivat tuotteen suunnittelussa käyttää hyväksi tietoa sen luonnollisesta taipumuksesta muodostaa kaksoiskaarevia muotoja.”

Hyvä ihmiselle, hyvä maapallolle CHEMARTSille on annettu alusta asti vapaus kasvaa ja kehittyä ilman ulkopuolisia paineita. Yhteistyön toimivuus huomattiin nopeasti, ja jo vuonna 2013 se sai ison tutkimusrahoituksen Tekesiltä osana Design Driven Value Chains in the World of Cellulose -hanketta. Viime vuonna se pääsi mukaan Euroopan unionin rahoittamaan Trash to Cash -konsortioon, joka etsii tapoja jalostaa tekstiilijätteestä korkealaatuisia tuotteita. Kaikella tekemisellä on yhteinen tavoite: kestävän kehityksen edistäminen. ”Meistä jokaisen on pian huomioitava se arjessamme”, Kääriäinen korostaa. ”Maailma ei ole muuttumassa digitaaliseksi, vaan tarvitsemme nyt ja tulevaisuudessa vaatteita, koteja ja rakennettua ympäristöä. Se, mistä ja miten ne valmistetaan ja miten kierrätys hoidetaan, tulee yhä kriittisemmäksi. Kiertotalous täytyy oikeasti saada toimimaan.”

Selluloosa istuu kestävään kehitykseen ja kiertotalouteen mainiosti. Se on maapallon runsain uusiutuva luonnonvara ja myös kierrätettävä ja biohajoava, jollei siihen jalostuksessa lisätä liikaa kemikaaleja. ”Haluamme korvata muovin sekä runsaasti viljelymaata ja kasteluvettä vaativan puuvillan selluloosalla, se on CHEMARTSille aika hyvä lähtökohta”, Pirjo Kääriäinen kiteyttää.

Aallossa on jo kehitetty yhteistyössä VTT:n ja Helsingin yliopiston kanssa Ioncell-F-prosessi, jonka avulla selluloosasta, kierrätyspahvista ja puuvillajätteestä voidaan kehrätä laadukasta tekstiilikuitua ympäristöystävällisesti. Muovin haastaminen vaatii kuitenkin vielä paljon tutkimusta, sillä selluloosan ominaisuudet pitää saadaan taipumaan erilaisiin käyttötarkoituksiin. ”Meidän pitää selvittää, miten selluloosatuotteista saadaan sellaisia, etteivät ne hajoa vedessä tai läpäise kaasuja”, Tapani Vuorinen kertoo.

28 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16

Kuvassa käsitellään valkoista Ioncell-F-kuitua värikkään selluloosa-akvarellin yllä.

”Tämä on erittäin tärkeää, sillä muovi on todellinen ympäristöongelma. Se hajoaa niin pieniksi partikkeleiksi, että se pystyy esimerkiksi merissä tunkeutumaan kaikkein pienimpiinkin eliöihin ja läpäisemään jopa solukalvot.”

Kääriäinen huomauttaa, että maapallolle harmiton materiaali on hyvä myös ihmiselle. ”Selluloosapohjaiset kuidut tuntuvat hyvältä”, hän sanoo ja silittää neulettaan. ”Tekstiiliteollisuus on yksi maailman suurimmista toimialoista. Se käyttää valtavia määriä materiaalia, jota Suomessa kasvaa joka puolella. Mahdollisuudet ovat suuret, kunhan ymmärrämme, ettei vuosikymmeniä sitten kuihtunut teollisuus sellaisenaan palaa vaan sen on synnyttävä kokonaan uudestaan.”

• Ensi lukuvuonna CHEMARTS laajenee omaksi, pysyväksi sivuainekokonaisuudekseen, joka on avoin kaikille Aallon opiskelijoille.

• chemarts.aalto.fi

Värilliset ”jauheet” ovat kierrätettyä puuvillakuitua, josta voidaan valmistaa materiaalia uusiin tekstiileihin.

Puuvillakankaat voidaan kierrättää Ioncell-F-menetelmän avulla uusiksi korkealaatuisiksi tekstiilikuiduiksi.

Aiheesta

Atomit kerroksiin Otaniemen Kemistintiellä kehitetään maailman kärkiluokan materiaaleja niin termosähkölaitteisiin kuin puettavaan elektroniikkaankin.

Teksti Marjukka Puolakka Kuvat Mikko Raskinen, Anne Hanén KUN YHDISTEITÄ PÄÄSTÄÄN räätälöi-

mään atomitasolle asti, saadaan aikaan mittakaavoiltaan huikean pieniä ja juuri halutunlaisia materiaaleja. Tästä on kyse atomikerroskasvatuksessa eli ALD:ssa (Atomic Layer Deposition).

Suomessa 1970-luvulla kehitetyllä ALD-menetelmällä valmistetaan ohutkalvoja, joilla on lukuisia sovelluksia niin mikroelektroniikassa, optiikassa kuin vaikkapa aurinkokennoissakin. ALD on mahdollistanut esimerkiksi transistorien koon jatkuvan pienentymisen ja tehon parantumisen. ”ALD-reaktorissa kaasumaiset lähtöaineet tarttuvat kasvatusalustan pintaan yksi atomikerros kerrallaan. Kun oikeanlaiset yhdisteet saadaan reagoimaan keskenään, voidaan ohutkalvoille kehittää juuri haluttuja ominaisuuksia”, kertoo epäorgaanisen kemian professori Maarit Karppinen.

Kalevala Korun hopeakoruissa kymmenen nanometrin alumiinioksidikerros estää korun tummumista. Transistorissa taas ohut hafniumoksidipinnoite toimii hyvänä sähköneristeenä.

Professori Maarit Karppisen johdolla tutkitaan muun muassa uusia termosähköisiä materiaaleja.

Niillä voitaisiin korvata nykyisiä puolijohdemateriaaleja, jotka ovat kalliita ja koostuvat harvinaisista alkuaineista.

Tohtoriopiskelija Mikko Nisula testaa orgaanisella litiumelektrodikalvolla pinnoitettua mikroakkua.

Pioneeri hybridimateriaaleissa Tällä hetkellä perinteisen ALD-tekniikan sovelluksissa käytetään vain epäorgaanisia materiaaleja. Seuraavan sukupolven sovelluksiin tarvitaan uutta näkökulmaa. ”Me yhdistämme ohuita epäorgaanisia ja orgaanisia materiaalikerroksia toisiinsa. Tuloksena on atomi/molekyylikerroskasvatus (ALD/MLD) ja sillä aikaansaadut hybridimateriaalit.”

Näiden hybridimateriaalien kehittämisessä Karppisen tutkimusryhmä on yksi pioneereista ja aivan maailman kärjessä. ”Se paletti, jolla teemme asioita, on ryhmämme vahvuus. Kaikilla tutkimuksemme osa-alueilla on muitakin tekijöitä, mutta kellään ei ole samanlaista yhdistelmää, mitä tulee materiaalikirjoon ja uusien materiaalien etsintään käytettyihin työkaluihin.”

Hukkalämpöä sähköksi muuttavilla termosähköisillä materiaaleilla on sovelluksia niin tulevaisuuden energiatekniikassa kuin puettavassa elektroniikassakin. Hyvä termosähköinen materiaali johtaa hyvin sähköä mutta huonosti lämpöä. Nämä toisensa tyypillisesti poissulkevat ominaisuudet voidaan saada aikaan Karppisen käyttämillä menetelmillä. ”Muotoilun laitoksen kanssa kehitämme tekstiilejä, joita päällystetään

taipuisilla ja kestävillä termosähköisillä materiaaleilla.”

Yksi tai kaksi seuloutuu sadasta Maarit Karppisen johdolla on löydetty lukuisia uusia yhdisteitä ja kehitetty materiaaleja, joita tarvitaan muun muassa kestävän kehityksen energiateknologioissa. ”Pitää löytää sata uutta yhdistettä, jotta yhdestä tai kahdesta voi tulla aikanaan sovelluksia. Aikajänne materiaalien perustutkimuksesta sovelluksen käyttöönottoon on tyypillisesti viidestä viiteentoista vuotta.”

Tulevaisuuden kannettavissa laitteissa ja puettavassa elektroniikassa tavoitellaan kykyä pakkautua yhä pienempään kokoon. Materiaaleista halutaan joustavia ja läpinäkyviä. Hybridimateriaaleista tehty litium-ioniakku voisi olla paitsi äärimmäisen turvallinen, myös läpinäkyvä. Ihmiskehon sisällä termosähköinen materiaali taas voisi tuottaa pienestä kehon ja ympäristön välisestä lämpötilaerosta sähköä sydämentahdistimeen.

Materiaaliyhdisteiden etsintä jatkuu kiivaana. Karppisen tutkimusryhmässä työskentelee reilut 15 nuorta väitöskirjaja postdoc-tutkijaa. Työtä tehdään muun muassa arvostetun eurooppalaisen ERC Advanced Grant -rahoituksen turvin.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 29

Koosi Turula

On science

From green innovations to greener business ecosystems Industrial firms should develop new practices for sharing and making use of information to circulate materials and products, writes Assistant Professor Risto Rajala.

T

HE GLOBAL challenges associated with operations management are multifaceted and involve economic, social, and environmental concerns. A growing body of research has drawn attention to environmentally sustainable ways of conducting industrial operations because environmental concerns are pressuring organisations across industries to rethink environmental issues.

Our research group, the Service Engineering and Management Group at the Aalto University School of Science, suggests that the increasing intelligence of goods and service processes has the potential to significantly improve the sustainability of industrial activity.

It can pave the way for business models that utilise digital platforms in service operations. Also, we believe that the rise of a circular economy enabled by digital platforms can transform goods-focused businesses into service businesses, as digital multi-actor platforms change the ways in which information sharing 30 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16

and transactions take place in industrial operations.

While these phenomena have attracted lots of research attention, little empirical work has been done on the collaborative corporate practices that are based on utilising information resources in closed-loop industrial ecosystems. We conduct basic research and investigate the premises on which the circular economy is to work in order to bridge this critical gap in current knowledge.

Our findings indicate that it is important for industrial firms to develop new practices for sharing and making use of information to circulate materials and products; in fact, the significance of this matches the importance of how raw materials and manufacturing inputs are utilised in production, An active research team is working on these topics at the Department of Industrial Engineering and Management.

My research group currently includes two post-doctoral researchers, six doctoral researchers and several

graduate students working on their Master’s theses. We collaborate with partners in other universities, such as Professor Mika Westerlund of Carleton University, Canada, in addition to which we also engage actors from within Aalto University. Our work with Professor Minna Halme’s Sustainability in Business research group is an example of this intra-University collaboration.

Our current research projects seek to explain how the intelligence of goods influences the sustainability of industrial operations at large and enables closed-loop ecosystems in particular.

In addition, my colleagues and I want to research how information sharing influences corporate business models in closed-loop ecosystems. We have already published several research articles on these issues and more are in the pipeline.

Innovation for greener business Our team’s latest research focuses on the social and environmental sustainability of industrial operations.

In one of our recent papers, published in the California Management Review in 2014, my colleagues and I show that the leaders of sustainability programmes in established businesses have adopted progressive environmental, ethical and social policies. Based on 50 interviews with managers in the United States, we examined competitive strategies and managerial roles that support green innovation. We found that several entrepreneurial leaders in established businesses have experimented with green innovation in pursuit of revolutionary business practices for their industries. The resulting innovations are often systemic and demand novel combinations of partner resources, capabilities and intellectual capital.

Revolutionary, system-changing innovation can create significant customer value and open up new market opportunities. Examples of this include the invention of chlorination (tablets) by the US Army in 1910, enabling the use of otherwise unsafe water. Another example is the development of chlorinefree bleaching, which made it possible to produce chlorine-free paper, radically reducing the environmental impact of the paper industry. In the study, we identify four value-creation strategies for green innovation. Each of these strategies is characterised by a unique underlying logic, distinct cognitive and organisational barriers, and an emphasis on corporate development and goals.

Our paper depicts four types of green innovation and illustrates them using a game metaphor.

The Rationality game is practised by the majority of companies taking their first steps in corporate sustainability. The emphasis is on improving cost efficiencies and productivity through eco-efficiency strategies. The Collaboration game pursues value creation by scaling

up greener operations with external partners. It emphasises evolutionary innovation within the value system of known business partners.

The Radical game strives for systemwide changes in value creation by experimenting with revolutionary green innovations. The goal in such a game is to create revolutionary innovation with new technologies and experiment with emerging and new business models. The Clarity game reflects the demanding contingencies of systemic green innovation and aims to gradually rewrite the rules of an industry by institutionalising corporate sustainability within a field through collective sensemaking focusing on the benefits of sustainability.

From corporate sustainability to greener ecosystems Another research paper, published recently by our team in the Journal of Cleaner Production, investigated corporate sustainability from an entrepreneurial point of view.

The entrepreneurship perspective was used to investigate the activities of actors that are particularly interested in transforming businesses into environmentally sustainable operations.

In the paper, we point out that mounting public environmental and societal concerns are driving firms to incorporate sustainability into their business models. We studied the greening of the business model of a US-based carpet manufacturer, Interface Inc. The firm aimed to take better account of environmental sustainability at the organisational level of their business ecosystem. The findings delineate the changes in the company’s business model, stressing the role of managerial action in the formation of circumstances that are favourable for desirable change in the ecosystem.

The study examined links between managerial agency, organisational identity and business ecosystems with regard to business model greening, and it discussed how managers can enable the company to build the capabilities needed for change.

The study points out that the discussion on corporate sustainability is incomplete without an understanding of senior management’s role and a company’s relationship with other stakeholders in confronting sustainability challenges and opportunities.

We endorse the notion that managers should be the instigators and guardians of this change. They should see corporate sustainability as a journey as they engage and empower stakeholders to more effectively contribute to sustainable societies and when seeking to continuously adjust and improve their companies’ activities, structure and management.

Information sharing enables the circular economy Our ongoing study focuses on the sustainability of digitally enhanced industrial ecosystems. The emergence of the Internet of Things (IoT) gives rise to increasingly complex and wideranging business ecosystems. One of the underpinnings of the IoT-driven transformation of business ecosystems is the ability to trace objects and items throughout their entire life cycle. Hence, the IoT can fundamentally transform the way organisations create value, not only in material and equipment supply networks, but also in the through-life services and closed-loop ecosystems of the circular economy.

Our findings indicate that digital technologies have the potential to drive the circular economy through business models that build on intelligent goods and materials, platformisation, AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 31

On science dematerialisation and service-based value creation.

The circular economy is more than just corporate sustainability or green strategies, it also entails the creation of trust among business partners as well as developing new practices of sharing information and utilising resources.

The preliminary findings underscore that, for closed-loop systems to be sustainable, firms must step away from focusing solely on material flow and instead reconsider their roles, responsibilities and complementarities by using goods-related intelligence in new industrial systems. This involves rethinking the firms’ markets, assets and value propositions as well as the ways of benefiting from the information gathered and shared throughout the life cycles of goods and services on digital platforms that are used by multiple actors in the industry.

In addition to writing articles that report the results of our research, we have disseminated our findings on the sustainability of industrial operations at numerous events with industry partners and by teaching courses on industrial management at Aalto University.

Risto Rajala

32 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16

FURTHER READING Aragon-Correa, J. & Sharma, S. 2003.

A contingent resource-based view of proactive corporate environmental strategy.

Academy of Management Review, 28 (1): 71–88.

Boons, F. & Lüdeke-Freund, F. 2013.

Business models for sustainable innovation: state-of-the-art and steps towards a research agenda.

Journal of Cleaner Production, 45: 9–19.

Gawer, A., & Cusumano, M. A. 2014.

Industry platforms and ecosystem innovation.

Journal of Product Innovation Management, 31(3), 417-433.

433.

Hart, S.L. & Milstein, M.B. 2003.

Creating sustainable value.

Academy of Management Executive, 17(2): 56–69.

Lampikoski, T., Westerlund, M., Rajala, R., Möller, K. 2014.

4.

Green Innovation Games: The Value Creation Strategies and Managerial Roles That Can Advance Corporate Sustainability. bility.

California Management Review, Vol. 57(Fall): 88-116.

Peloza, J., Loock, M., Cerruti, J. & Muyot, M. 2012.

Sustainability: How stakeholder perceptions differ from corporate reality.

California Management Review, 55(1): 74–97.

Rajala, R., Westerlund, M. and Lampikoski, T. 2016.

Environmental sustainability in industrial manufacturing:: Re-examining the greening of Interface’s business model. el.

Journal of Cleaner Production, 115: 52-61.

Yang, X., Moore, P. and Chong, S.K. 2009.

Intelligent products: From lifecycle data acquisition to enabling product-related services.

Computers in Industry, 60(3): 184–194.

Video: ‘Green Innovation Games: Value-Creation Strategies for Corporate Sustainability’ youtube.com/watch?v=CBgQgXZ4B5Y

Koosi Turula

10 min

Playing with ideas Text Paula Haikarainen Photo Pekka Niittyvirta

Who are you? My name is Risto Rajala. I am an Assistant Professor and head the Service Engineering and Management research group in the area of Industrial Management at the School of Science. In addition, I chair our department’s Research Board.

In my private life, I am an avid sports enthusiast, a collector of mechanical wrist watches and a father to two lovely kids.

What do you research? The grand theme of my research is service transformation, which refers to how industrial operations are changing by adopting more and more servicebased strategies. One of the drivers of this transformation is digitalisation.

My current research projects focus on the digitalisation of services in the ICT sector, the construction industry and in professional services. In addition, I am interested in studying the transformation from the perspective of institutional change in analysing the values, beliefs and schemes of reasoning related to service-based strategies in industrial management.

How did you end up in this job?

I’ve always wanted to do research.

During my graduate studies, I had the opportunity to work at Nokia Research Centre’s software technology

laboratory and in the R&D department of Fujitsu Services. I now hold a PhD in information systems science and joined the Department of Industrial Engineering and Management at the beginning of 2013. Prior to joining the faculty, I completed my postdoctoral phase, during which I visited the Copenhagen Business School in Denmark and coordinated research projects at the Aalto Service Factory in Finland.

During my doctoral studies and postdoctoral research, I became fascinated with the opportunities and challenges digital services bring to industrial operations. My interest in this topic intensified during my stints as a Visiting Professor at Carleton University, Canada and Linköping University, Sweden.

What makes your research group special? My research group has great connections with industrial firms, which allows us to study phenomena in real-life contexts. We mainly collect empirical data from large industrial organisations.

One of our goals is to conduct highquality research papers. Also, we do our utmost to support the careers of the people who work or have worked for the research group. I therefore place a lot of effort in recruiting good team members and in ensuring their future

success. I do my best to encourage members of my research group as they take the next steps of their academic or industry careers after graduation.

This has resulted in great collaboration with our alumni, both in the academic community and in business.

What is most rewarding about your work? At its best, this work allows me to play with ideas. Of course, it always feels great to publish a research paper in a highly ranked journal. It shows that we made the right choices and systematic work during our research process.

Presently, I have several intriguing articles in the pipeline for the leading journals of my research field. Working with a diverse body of co-authors is enjoyable, as is the ideation for new research, the discovery of novel findings and experiencing how the outcomes of a research project take shape.

What drives you forward? Sufficient freedom of thought and having objectives to achieve are both important to me. I truly believe my most exciting research outcomes are yet to come. Beyond that, I consistently apply one of the Nobel Prize’s selection criteria to my own work – I strive to make observations that prove to be meaningful and significant not only to me, but to many others, too.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 33

Siellä

Viikonloppumatka kulttuuriperintöön Kun luovat tekijät sulloutuvat kolmeksi päiväksi samaan tilaan, avoimista kulttuuriaineistoista syntyy jotain ihan uutta.

Teksti Tea Kalska Kuvat Kerttu Hakkarainen

34 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16

Hackathonin lopuksi tiimit esittelivät muille, mitä olivat saaneet aikaan.

Tapahtumassa syntyi bisnesideoita, tiedon visualisointia, taidetta sekä prototyyppejä peleistä ja nettisovelluksista.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 35

H

ELMIKUISENA SUNNUNTAI-ILTA-

päivänä Aalto-yliopiston Media Factoryn tilat ovat täynnä nuoria ihmisiä. Heidän silmissään on jo väsymystä, mutta ilmapiiri on rento ja innostunut.

Käynnissä on viikonlopun mittainen Hack4FI-kulttuurihackathon. Tapahtuman tarkoituksena on työstää avoimesta kulttuuridatasta ja -sisällöistä uusia tuotteita, konsepteja, sovelluksia ja taideteoksia.

Avoimilla kulttuuriaineistoilla tarkoitetaan museoiden, kirjastojen ja arkistojen digitalisoituja aineistoja, jotka tekijänoikeuksien rauettua on avattu kaikkien saataville. Aineistot voivat olla esimerkiksi valokuvia, videoita, lehtijuttuja, ääntä, tilastoja ja tietoja teoksista. ”Hack4FI – Hack your heritage -tapahtuman taustalla on ajatus siitä, että kulttuuriperintöaineistot kuuluvat kaikille, ja ihmisillä pitää olla mahdollisuus hyödyntää ja käyttää niitä uudelleen”, kertoo tapahtuman projektipäällikkö Sanna Marttila.

Mukana monesta syystä Media Factoryssa vilisee monenkirjavaa väkeä – opiskelijoita, suunnittelijoita, muotoilijoita, taiteilijoita, käsikirjoittajia, ohjelmistokehittäjiä sekä tutkimusja opetusalan ihmisiä. Mikä saa heidät sulloutumaan tänne koko viikonlopuksi? ”Osallistuin ihan vaan huvin vuoksi”, toteaa mediataiteilija Suvi Parrilla. ”Kiinnostuin, koska olen kehittelemässä kulttuuriperintöihin liittyvää ohjelmaideaa”, sanoo Ylen kulttuuritoimittaja Minna Joenniemi.

Opiskelija Juulia Juutilainen kertoo osallistuvansa hackathoniin, koska se yhdistää hänen kaksi opinalaansa: kulttuuriperinnöt ja uuden median.

Projekteissa tarvittiin paitsi läppäreitä ja keskittymiskykyä, myös saksia, viivoittimia ja kädentaitoja.

36 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16

Siellä Jokaista vuotta kuvaa yksi laserleikkurilla leikattu muovinpalanen. Palojen muodosta näkee esimerkiksi tekijöiden sukupuoli- ja ikäjakauman ja sen, kuinka paljon taidetta on kunakin vuonna hankittu. ”Kaikki tämä data on Tanskan valtion ylläpitämässä tietokannassa, mutta näin siitä tulee ihmisaivoille helpommin käsiteltävää tietoa.”

Kulttuuri kuuluu kaikille Tapahtumassa on mukana myös aineistojaan avanneita muisti- ja kulttuuriorganisaatioita, kuten Yle Arkistot, Finna, Museovirasto, Kansallisgalleria ja Suomen valokuvataiteen museo. Vaikka organisaatiot ovat tehneet hiljattain aineistoavauksia, monet avasivat aineistoja nimenomaan Hack4FI-tapahtumaa varten.

Gallen-Kallelan Museon kokoelmapäällikkö Minna Turtiainen uskoo, että hackathon on hyvä foorumi välittää kulttuuriperintöä.

HACK4FI – HACK YOUR HERITAGE

Juutilainen opiskelee Aalto-yliopiston New Media Design and Production -maisteriohjelmassa, mutta on valmistunut myös Helsingin yliopistosta kulttuurintutkimusaineesta, uskontotieteestä.

Hackathonin alussa osallistujat muodostivat tiimejä ja päättivät, minkä teeman mukaan haluavat työskennellä.

Teemoja ovat esimerkiksi datan visualisointi, taide ja design, digitaalinen tarinankerronta, koulutus ja digitaaliset ihmistieteet.

Juutilaisen tiimin teema on datan visualisointi. Hän pyörittelee käsissään läpinäkyvää, hassunmuotoista muovinkappaletta. ”Teemme kolmiulotteista visualisointia Tanskan valtion taidehankinnoista vuosilta 1918–2015.”

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 37

Siellä

Avoimuus antaa bisnesideoita Sanna Marttilan mukaan kulttuuri- ja muistiorganisaatioiden aineistoavaukset

ovat maailmanlaajuinen trendi, joka on rantautumassa myös Suomeen.

Helmikuun alussa arkistojen, museoiden ja kirjastojen aineistoja yhteen kokoava Finna.fi-palvelu teki kaikkien aikojen suurimman suomalaisen kulttuuridatan avauksen. Palvelun avoimen rajapinnan kautta kuka tahansa saa käyttöönsä liki 9 miljoonan aineiston kuvailutiedot. Palvelusta voi nyt myös hakea yli 200 000 avoimesti lisensoitua kuvaa.

Finnan aineistoavaus inspiroi myös hackathoniin osallistujia. 3D-tulostuspalveluita tarjoavat yrittäjät, Timo Yletyinen ja Petja Kärki esittelevät jalkalampun prototyyppiä. Sen varjostimessa on mustavalkoinen kuva, jonka Kärki kertoo ottaneensa kännykkäkameralla kotinsa tapetista ja liittäneensä kokeilumielessä lamppuun.

Yletyinen ja Kärki suunnittelevat verkkokauppaa, jossa asiakas voisi valita Finnan aineistoista itselleen mieluisan kuvan lampunvarjostimeen. Sitten

HACK4FI – HACK YOUR HERITAGE

”Täällä ihmiset ovat aikaansa seuraavia ja perillä uusimmista viestintäkeinoista, ilmiöistä ja tapahtumista. He voivat nykypäiväistää aineistojamme tavoilla, joita emme museossa keksisi.”

Nykytaiteen museo Kiasman erikoissuunnittelija Sanna Hirvonen edustaa tapahtumassa Kansallisgalleriaa, johon kuuluvat Kiasman lisäksi Ateneumin ja Sinebrychoffin taidemuseot. Kansallisgalleria on tehnyt viimeisen parin vuoden aikana aineisto- ja data-avauksia.

Ne sisältävät esimerkiksi kuvataiteilija Hugo Simbergin ottamia historiallisia valokuvia ja kuvia Kiasman museorakennuksesta. ”Mielestäni aineistojen avaaminen kaikkien saataville kuuluu julkisin varoin rahoitettujen taideinstituutioiden tehtäviin”, Hirvonen toteaa.

Töitä tehtiin intensiivisesti kolmen päivän ajan, ja projekteja polkaistiin käyntiin kaikkiaan kaksikymmentä.

Hackathonin alussa esiteltiin tapahtuman teemat ja käytössä olevat kulttuuriaineistot.

38 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16

lamppu 3D-tulostettaisiin ja postitettaisiin asiakkaalle. ”Finnan aineistoissa on paljon suomalaisia maalauksia ja historiallisia valokuvia esimerkiksi sodista. Pyrimme tekemään lampusta vientituotteen.

Tällöin vaikka Japanista voitaisiin tilata suomalaiseen kulttuuriin liittyvää tuotetta.”

Yletyisen ja Kärjen mielestä hackathon on etenkin pienyrittäjälle hyvä paikka luoda kontakteja ja tehdä omaa tuotetta tutuksi. Miehet kertovat saaneensa paljon ideoita ja tehneensä tuttavuutta suunnittelijoiden kanssa – jotkut heistä ovat jo kiinnostuneet tekemään verkkokaupalle lamppumalleja.

Yhteistyö jatkuu Sunnuntai-iltapäivä kääntyy illaksi, läppärin naputus kiihtyy. Kyniä, viivoittimia ja puoliksi syötyjä sämpylöitä lojuu pöydillä. Sanna Marttila rientää ympäri Media Factorya ja availee ikkunoita.

Tarvitaan happea, sillä on jo kiire. Pian tiimit esittelevät muille, mitä ovat saaneet aikaan.

Taputusten ja kannustavien huudahdusten saattelemana lavalla esitellään monenlaisia prototyyppejä – pelejä, taideteoksia, bisnesideoita, hauskoja netti- ja mobiilisovelluksia ja käsin kosketeltavaa tiedon visualisointia. Kolmipäiväisessä hackathonissa on polkaistu käyntiin 20 projektia.

Tapahtuman jälkeen tiimit jatkoivat ideoiden työstämistä huhtikuun loppugaalaa varten.

Tiukasta aikatulusta huolimatta tunnelma oli rento.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 39

Siellä

Mikä ihmeen hackathon?

Juulia Juutilainen kuvailee kulunutta viikonloppua intensiiviseksi. Lauantaina monet ovat istuneet baarissakin myöhään, mutta töitä on silti tehty keskittyneesti. Ihmiset ovat olleet innostuneita ja reippaalla mielellä.

Juutilainen nostaa ilmaan punaisella narulla yhteen solmitut muovinkappaleet. Yleisö taputtaa – visualisoitu tieto Tanskan taidehankinnoista näyttää taideteokselta.

Tämä oli kuitenkin vasta alkua.

Luovien tekijöiden ja kulttuuriorganisaatioiden yhteistyö jatkuu, sillä Hack4FI:ssä muodostetut tiimit jalostavat ideoitaan vielä monen viikon ajan.

Huhtikuun loppugaalassa selviää, millaisia uusia elämyksiä avoimista aineistoista syntyneet kulttuurituotteet voivat tarjota.

Hack4FI-kulttuurihackathonin järjesti avointa kulttuuria edistävä Avoin GLAM -verkosto yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa. Tapahtuman rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö.

40 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16

Termi hackathon on yhdistelmä sanoista hack ja marathon, kertoo Kauppakorkeakoulun professori Katariina Kemppainen. ”Hack viittaa kokeilevaan ohjelmointiin ja marathon puolestaan tapahtuman intensiteettiin.”

Kemppainen luonnehtii tyypillistä hackathonia kilpailulliseksi tilanteeksi, jossa osallistujille annetaan dataa ja jokin ongelma ratkaistavaksi. Osallistujat ovat useimmiten ohjelmoijia tai muita ohjelmistokehityksessä tarvittavia osaajia, kuten palvelumuotoilijoita. Tavoitteena on luoda käyttökelpoista softaa.

Hackathoneja on järjestetty 2000-luvulta lähtien. Viime vuosina maailmalla ovat yleistyneet myös julkisen sektorin kehittämiseen keskittyvät hackathonit. Kemppainen on itse toiminut pääorganisoijana hackathonissa, jossa Aalto-yliopiston opiskelijat kehittivät uusia ideoita HUSin, Verohallinnon ja Väestörekisterikeskuksen digitalisaation vauhdittamiseen. ”Hackathoneissa ideoita syntyy nopeasti, kun poikkitieteelliset ryhmät työskentelevät yhdessä ilman hierarkiaa ja muita rajoituksia, tiukan aikapaineen alla. Silloin keskitytään enemmän tekemiseen ja vähemmän visiointiin, roolien määrittelyyn tai esteiden tunnistamiseen.”

Kulttuuri- ja julkisen sektorin hackathonien lisäksi Aalto-yliopiston opiskelijoita on osallistunut tänä keväänä hackathoneihin, joiden teemoja ovat olleet muun muassa asunnon vaihto, ravintolapalvelut sekä tietojenkäsittelytiede ja big data.

Kolumni

Muutoksentekijä ei mahdu laatikkoon nen ei tarkoita sitä, että kaikkea pitäisi osata täysillä. Maalaamalla taulun, koodaamalla webbipalvelun tai tasaamalla tilit oppii arvostamaan toisen ammattitaitoa. Oppii kykyä yhdistellä asioita. Ja oppii, että hyväksi tulee vain tekemällä tuhansia kertoja. Ennakkoon ei voi tietää, mistä asioista oma identiteetti rakentuu. Siksi sattumalle kannattaa antaa mahdollisuus.

Isoin harppaus omalla urallani tapahtui, kun muutama vuosi sitten aloin luottaa riskiin.

Ja minä olin se tyttö, joka aina ennen teki kaiken niin kuin käskettiin – ehdottomasti enemmän Annika kuin Peppi.

Minussa ei ole tippaakaan pokeria, peliteoriaa tai riskiadrenaliinia. Pelotti, varsinkin kun en oikein istunut mihinkään olemassa olevaan työpaikkailmoitukseen.

Mutta vain muutos on pysyvää. Maailmassa on vain harvalle valmiiksi tehtyjä polkuja, käännöksiä ja uukkareita pitääkin oppia tekemään nopeasti. Ja Esa Saarisen sanoin: tallatuilta poluilta on aarteet jo kerätty.

Vielä muutama vuosi sitten minun olisi ollut mahdotonta olla lastenkirjailija-kuvittaja, joka miettii miltä teknologistuva maailma näyttää pikkutytön silmin. Suomi olisi ollut auttamattoman pieni. Mutta nyt minun markkinani on

koko maailma, enkä itsekään tiedä, olenko ensi vuonna sovelluskehittäjä, lastentarhan johtaja vai taidenäyttelyn rakentaja.

Ennen ajattelin, että eikö riskinotto harmita, kun homma menee pieleen ja työ valuu hukkaan. Nyt ajattelen, että sehän juuri harmittaisi, jos kaikki olisi keskisävyä, kunnollista ja varmaa eikä liikkuisi oikein mihinkään. Isoin riski on, että mitään ei tapahdu, jää nurkkaan, ei kehity.

Tiiviisti. Parhaiten oppii tekemällä.

Eniten pääsee tekemään, kun ei määritä itseään liian tiukasti. Siksi ei pelota.

_ Linda Liukas

Kirjoittaja on lastenkirjailija ja ohjelmoija, joka on opiskellut Aalto-yliopistossa ja ollut mukana Aalto Entrepreneurship Societyn alkuvuosien toiminnassa.

Kirjoittajan lempilainaus rohkeudesta: “My mother gave me a bumblebee pin when I started to work. She said: ‘Aerodynamically, bees shouldn’t be able to fly’. Remember that.”– Jill E. Barad

Maija Tammi

ISÄNI HALUSI minusta Eilan, mutta äiti nimesi minut Linda Kaisa Liukkaaksi. Kun olin seitsemän, parhaan kaverini kummitäti kysyi, onko Linda Liukas taiteilijanimi. Joskus mietin, onko minulla nimi vai ammatti. Tänä vuonna olen ainakin lastenkirjailija, kuvittaja, koodari ja toimitusjohtaja.

Muutoksentekijä minusta tuli vahingossa.

Miten minusta sitten tuli minä?

Opiskelin vähän Turun kauppakorkeakoulussa, pikkuisen Stanfordissa ja Aallossa, mistään en ole valmistunut. Olen kova innostumaan ja kevyt kokeilemaan.

En ole edes kauhean tekninen, ainoastaan loputtoman utelias ja kiinnostunut maailmasta, joka meitä ympäröi.

Törmäilin Suomessa jatkuvasti seiniin sen kanssa, miten useaa asiaa voi uskottavasti tehdä ja miten montaa identiteettiä kokeilla. Meillä on mahduttava laatikkoon – ainakin siihen, jonka päällä lukee ammatti. Ollessani töissä Yhdysvalloissa, tilanne oli toinen. Monilahjakkuuksien maassa kaikkien identiteetit ovat vähintään parilla väliviivalla varustettuja: barista-taiteilija-opiskelija, runoilijakoodaaja-aktivisti. Ja valtava kotimarkkina mahdollistaa erikoistumisen kummallisiinkin kombinaatioihin.

Vasta vanhemmiten olen ymmärtänyt, että uusien asioiden kokeilemi-

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 41

42 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16

In-house This section gives you a picture of what’s happening at Aalto University.

Station facade showcases our communal campus Text Paula Haikarainen Photo Mikko Raskinen

An artwork called Skill Shapes decorates the facade of Aalto University metro station. A new section of the metro connecting Espoo – and the main campus of Aalto University – to Helsinki will open in August 2016.

The colourful figures look like they are dancing above the station’s main entrance. Skill Shapes showcases how diverse student abilities come together on the Otaniemi campus. The forms on the background symbolise technology, business and art, Aalto’s fields of learning, while the composition reflects our multidisciplinary approach.

The mural was designed by Aalto graduate Emilia Ahonen, MA, who is an illustrator and graphic designer.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 43

Tervetuloa

avoin.aalto.fi

Avoimen yliopiston kursseille!

Opetus vastaa Aalto-yliopiston korkeakouluissa annettavaa tutkinto-opetusta. Kurssit ovat avoimia kaikille. Valintaperusteena on ilmoittautumisjärjestys.

Kursseilla voi olla esitietovaatimuksia. Osallistumismaksu (enintään 15 € / opintopiste) maksetaan ilmoittautumisen yhteydessä.

Kesäkauden kursseille voi ilmoittautua porrastetusti 12.4.2016 klo 12.00 alkaen. Syksyn opintoihin ilmoittautuminen alkaa elokuussa ja kevään opintoihin marraskuussa.

Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan: avoin.aalto.fi. s-posti: avoin@aalto.fi PL 21210, 00076 AALTO

avoin.aalto.fi

Tulevaisuus tehdään nyt.

Suomi tarvitsee uusia ideoita, ratkaisuja, yrittäjyyttä, työtä ja uudenlaista johtajuutta.

Tarvitaan uskallusta hypätä tuntemattomaan, tutkia, oppia ja yrittää.

Lahjoita Aalto-yliopistolle, tuet työtä vahvemman Suomen puolesta.

Lahjoitukset verovähennyskelpoisia Vuoden 2016 alusta verovähennysoikeus on laajennettu koskemaan myös yksityishenkilöitä. Vähennyskelpoinen lahjoitus on vähintään 850 euroa ja korkeintaan 500 000 euroa vuodessa.

Lahjoituksen voi maksaa useassa erässä vuoden aikana.

Lisätietoja: lahjoittaminen.aalto.fi

Uusi aaltolainen esittäytyy ja kertoo uransa käännekohdista.

Moi!

Teksti Paula Haikarainen Kuva Maija Astikainen

Olen Teppo Heiskanen, Aalto-yliopiston varainhankintajohtaja.

ASUN HÄMEENLINNASSA ja pendelöin Espooseen junalla ja bussilla.

Maisemat ovat tuttuja, sillä olen syntynyt Helsingissä ja kasvanut Espoossa.

Opiskelin Helsingin yliopistossa, josta valmistuin teologian maisteriksi.

Perheeseeni kuuluvat vaimo sekä 10-vuotias tytär ja 13-vuotias poika.

Lasten ollessa pieniä asuimme Liettuassa ja sitten Tanskassa. Vuonna 2011 palasimme Suomeen ja asetuimme Hämeenlinnaan.

Olen jo tottunut pitkään työmatkaan, vaikka onkin raskasta herätä kello 5.30.

Nykyinen päivärytmi on mahdollista vaimon ja anopin suosiollisella avulla.

Toisaalta, olin tätä ennen viisi vuotta yrittäjä ja tein töitä kotoa käsin.

Olin kotona, kun lapset tulivat koulusta. Se on arvokas asia.

ALOITIN TYÖT Aallossa tämän vuoden tammikuussa. Kun 90-luvulla elettiin yliopistojen kansainvälistymisen buumia, nyt on meneillään murros varainhankinnassa.

Kysymys on toki rahasta, mutta ennen kaikkea suhdetoiminnasta: pitkäaikaisista kumppanuuksista ympäröivän yhteiskunnan, yritysten, säätiöiden ja kansalaisten kanssa. KampanjaVUONNA 2003 minut valittiin Poh2. joismaiden ministerineuvoston tavoitteemme on 20 miljoonaa euroa kesään 2017 (PMN) Vilnan-edustuston päälliköksi.

PMN on valtioiden yhteistyöelin, jolla on mennessä. Tällä hetkellä päämaja Kööpenhaminassa ja diplomaat- koossa on runsaat 7,6 miljoonaa. Valtio myöntiset edustustot Baltiassa.

Poliittisten käänteiden vuoksi päädyin tää lahjoituksille vastinrahaa, mikä on ainutlaatekemään Vilnassa myös varainhankintuista koko Euroopassa. taa. Vuonna 2004 Valko-Venäjällä sulVerrokkiyliopistomme jettiin yliopisto, European Humanities Ruotsissa ovat tästä kateelUniversity. Valtio oli kiristänyt korkealisia. koulujen ideologista valvontaa, ja yksi Yksityishenkilön kannatyliopisto harasi vastaan. Niinpä se suljettaa tehdä lahjoitus juuri nyt, tiin, mutta Liettua kutsui yliopiston jatkoska siitä saa verovähenkamaan toimintaansa Vilnaan. nyksen. Vähintään 850 euron Vajaassa vuodessa koko yliopisto ja ja suurimmillaan puolen mil2 000 opiskelijaa siirtyivät maasta toijoonan lahjoituksen voi vähenseen. Olin mukana koordinoimassa ylitää verotuksessa. opiston rahoitusta. Syntyi rahasto, joka Lahjoituksella voi tukea korkeatoimi Kööpenhaminasta käsin, ja siirryin tasoisen koulutuksen säilymistä sinne töihin kolmeksi vuodeksi.

Yliopisto on yhä maanpaossa Vilnassa, maassamme. Varainhankinta on vastavoimaa koulutuspoliittisille mutta sen identiteetti on säilynyt valkoleikkauksille. venäläisenä.

1.

OPISKELUAIKANA OLIN töissä yli-

oppilaskunnassa, sitten kahdeksan vuotta Helsingin yliopiston kansainvälisten asioiden parissa.

Kansainvälistyminen oli 1990-luvulla valtava buumi ja yliopisto kovin erinäköinen kuin nykyisin. Murros oli alkanut, mutta vanha virkamieskulttuuri oli yhä voimissaan. Siitä on edetty nyt pitkälle – ja oikeaan suuntaan.

3.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 45

Väitöksiä Organisaation muutto – suunniteltua vai sattumaa?

TkL Peggie Rothe tutki kiinteistötalouden alan väitöstyössään organisaatioiden lyhyen matkan toimitilamuuttojen johtamista ja työntekijöiden kokemuksia näistä prosesseista.

Toimitilojen siirtäminen uuteen paikkaan voi olla sekä riski että mahdollisuus uuteen. Tästä johtuen uudelleensijoittumista tulisi lähestyä strategisena prosessina. Muuttoihin liittyvät tapahtumat ovat organisaatioissa hyvin yksilöllisiä. Rothe löysi tutkimuksessaan useita haasteita, jotka liittyvät prosessin johtamiseen, substanssiosaamisen puutteeseen sekä organisaatiomuutoksen johtamiseen.

Asiantuntijapalveluille olisikin kysyntää, jotta uudelleensijoittuminen sujuisi kokonaisuutena onnistuneesti. Prosessin haasteellisuus, hankaluus ja strateginen merkitys jäävät kuitenkin monesti tunnistamatta, eikä avun tarvetta havaita riittävän ajoissa. Työntekijälle toimitilojen vaihtuminen voi olla merkittävä muutos, joka koetaan hyvinkin yksilöllisesti. Työntekijöitä tulisikin tarkastella prosessissa yhtenäisen ryhmän sijaan yksilöinä.

Peggie Rothe 27.11.2015: Is there Method in the Madness? Exploring short-distance relocation processes.

Insinööritieteiden korkeakoulu.

Naisinsinöörien pienempi palkka DI Aura Paloheimo selvitti väitöskirjassaan naisten asemaa korkea-asteen insinööriopetuksessa Suomessa. Otaniemen insinööriopintoihin (entinen TKK, nykyinen Aalto-yliopisto) hakeutuessaan tytöt jättävät päätöksen opiskelupaikan valinnasta myöhäisempään kuin pojat.

Nuoret naiset eivät myöskään arvota tekniikkaa tekniikan vuoksi, vaan sen perusteella, miten sitä voi hyödyntää tulevaisuuden työelämässä.

Naisteekkarien opintoja Paloheimo tutki tarinan kirjoittamisen, tietotekniikan harjoitusryhmien sekä kirjallisuutta opettavan kurssin avulla. Monitieteinen opetus lisää motivaatiota perinteisempää insinööriopetusta kohtaan.

Paloheimo yllättyi työssään sukupuolten välisten erojen runsaudesta. Työuran alussa naiset kohtaavat mieskollegoitaan enemmän haasteita. He ovat myös haluttomampia ottamaan riskejä ja miehiin verrattuna vähemmän kilpailuhenkisiä.

Naisilla on enemmän haasteita työn ja perheen yhdistämisessä. Naisten täytyy 46 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16

Koonnut Marjukka Puolakka jatkuvasti vakuuttaa osaamistaan työpaikalla. Suomessa sukupuolten välinen palkkaero viisi vuotta valmistumisen jälkeen on noin 500 euroa kuukaudessa miesten hyväksi.

Aura Paloheimo 9.12.2015: Women and higher engineering education – Supporting strategies.

Perustieteiden korkeakoulu.

Puulämmitys osana elämäntapaa KTM Jenny Rinkinen tarkasteli väitöstutkimuksessaan energiateknologiaa ja resurssien kulutusta arjen käytäntöjen näkökulmasta. Tavoitteena oli ymmärtää energiankulutusta – erityisesti suomalaisten pientalojen puulämmittämistä ja lämpimänä pysymistä – uudella tavalla.

Rinkinen keräsi materiaalia päiväkirjaarkistoista sekä sähkökatkojen ja asuntomuuttojen yhteydessä tehtyjen haastattelujen avulla.

Vastoin yleistä teknologista näkemystä energiankäyttö arjessa ei ole vain mukavuuden ja helppouden lisäämistä.

Moni on valmis näkemään vaivaa ja rytmittämään arkeaan työläämmän lämmitysmuodon ympärille. Pientalojen puulämmitys voi kytkeytyä laajemmin merkitykselliseen elämäntapaan, kuten paikallisuuteen, luontosuhteeseen ja omavaraisuuteen.

Nykyiset energiateknologiat muodostavat tärkeän alustan, jolle uusia teknologisia ratkaisuja rakennetaan. Olemassa olevien energiateknologioiden ja niiden arkikäytön ymmärtäminen auttaa monimuotoisen energiajärjestelmän rakentamisessa.

Jenny Rinkinen 11.12.2015: Demanding energy in everyday life: Insights from wood heating into theories of social practice.

Kauppakorkeakoulu.

Sähköverkon big data tuulivoiman käytössä Sähkövoimajärjestelmistä kerätään yhä enemmän suuria määriä dataa. Näihin kuuluvat tunneittain mitattu kotitalouksien ja pienyritysten sähkönkulutus, tuotanto-, paikkatieto- ja säädata sekä vikatilastot. DI Matti Koivisto etsi väitöstyössään keinoja tämän datan hyödyntämiseen erityisesti tuulivoimatuotannossa.

Koivisto loi tilastollisen mallin, jolla voidaan ennustaa tuulivoimatuotannon todennäköisyyksiä. Hän kehitti myös tilastollisen sähkönkulutusmallin, joka auttaa tarkastelemaan tuulituotannon ja sähkönkulutuksen yhteisvaikutuksia sähköverkon eri osissa. Tämä aut-

taa ennakoimaan suunniteltujen tuulivoimaloiden vaikutuksia verkkoon. Työ esittelee myös useita muita sovelluksia ja korostaa tilastollisen mallintamisen laajaa sovellettavuutta sähkövoimajärjestelmäalalla.

Työ osoittaa tuulivoimatuotannon maantieteellisen hajautuksen suuren vaikutuksen: hajautettu tuulivoima tuottaa kokonaisuutena tasaisemmin kuin keskitetty tuulituotanto. Kehitettyjä malleja voidaan käyttää laajamittaisen tuulivoimatuotannon suunnittelun ohjauksessa niin, että kokonaistuotanto on mahdollisimman tasaista.

Matti Koivisto 18.1.2016: Finding value in big data: Statistical analysis of large data sets with applications in electric power systems.

Sähkötekniikan korkeakoulu.

Alvar Aallon Paimio uudessa valossa Arkkitehti, KuM Marianna Heikinheimon arkkitehtuurin ja teknologian suhdetta valottava tutkimus tarkastelee Alvar Aallon suunnittelemaa Paimion parantolaa (1928–1933).

Työ selvitti, mitä arkkitehtuurille tapahtui rakentamisen aikana, kun mukana oli toimijoita eri aloilta ja maan taloustilanne oli tiukka. Teoreettisena viitekehyksenä työssä oli sosiologi Bruno Latourin toimijaverkkoteoria, joka antoi mahdollisuuden tutkia merkittävää teosta uudesta näkökulmasta.

Hankkeen innovaattorina Alvar Aalto pyrki luomaan haluamiaan yhteistyöverkostoja. Heikinheimo osoitti, että parantolan arkkitehtonisiin ratkaisuihin vaikuttivat ratkaisevalla tavalla eri toimijat kuten insinöörit, urakoitsijat ja tuoteosavalmistajat. Vahvojen toimijaverkkojen luominen oli tärkeää onnistuneiden ratkaisujen syntymiselle.

Aalto onnistui arkkitehtuurin ja teknologian yhteensovittamisessa vaihtelevasti. Erinomaisen hyvin hän onnistui yksittäisten tilojen ja esineiden mittakaavassa. Toisaalta suuret talotekniset järjestelmät, kuten sähkö, LVI ja viemäröinti, kehittyivät 1900-luvun alkukymmeninä nopeasti, ja niiden soveltaminen hallitusti suureen laitoshankkeeseen oli haastavaa.

Marianna Heikinheimo 29.1.2016: Architecture and Technology: Alvar Aalto’s Paimio Sanatorium Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

— Aalto-yliopiston väitöskirjat verkossa: aaltodoc.aalto.fi, shop.aalto.fi

Simulaatioilla kohti tehokkaampaa geeniterapiaa ”Tein havainnon ja rupesin ihmettelemään.” Näin alkoi Hanne Antilan väitöstyö jonka tulokset auttavat geeniterapian kantajamolekyylien suunnittelussa.

Teksti Marjukka Puolakka Kuva Pekka Niittyvirta

DIPLOMI-INSINÖÖRI Hanne Antila

mallinsi työssään sähköisesti varattujen polymeerien eli polyelektrolyyttien vuorovaikutuksia suolaliuoksessa. ”Suolaionit saivat aikaan vastakkaisvarauksisten polyelektrolyyttien muodostaman paketin eli kompleksin vetoketjumaisen purkautumisen. Osoitin, kuinka kompleksin stabiilisuuteen voidaan vaikuttaa kantajan varausta ja suolakonsentraatiota säätämällä”, kertoo Antila.

Geeniterapiassa dna kuljetetaan soluun paketoimalla se positiivisesti varattuun kantajapolymeeriin. Hyvä kantaja antaa negatiivisesti varatulle dna:lle riittävän suojan matkan aikana, mutta vapauttaa sen solun sisällä. Tasapaino kahden tehtävän välillä on äärimmäisen herkkä, ja tutkimuksen tuloksista onkin hyötyä optimaalisen kantajamolekyylien suunnittelussa.

Haastavinta työssä oli se, ettei matkan varrella tiennyt, kuinka lähellä oli lopullista ratkaisua. ”Ei voinut tietää, tuleeko asia ikinä selviämään. Ratkaisu voi jäädä löytymättä tai sen voi saavuttaa seuraavana päivänä tai puolen vuoden kuluttua.

Ensimmäiset kaksi vuotta hapuilin pimeydessä, sitten asiat alkoivat loksahtaa kohdalleen.”

Mieluisa osa väitöstyötä oli yhteistyö yhdysvaltalaisen Yalen yliopiston kanssa. Sen myötä Antila vietti kaksi kolmen kuukauden vierailujaksoa New Havenissa Connecticutissa.

Riittävästi vääntöä Tutkimuksen mallinnuksiin tarvittiin CSC:n eli Tieteen tietotekniikan keskuksen tietokoneita. ”Tietokoneiden laskennallinen kapasiteetti on vasta viime vuosina kasvanut riittävän suureksi, jotta tämän tyyppisiä mallinnuksia voidaan tehdä järkevässä mittakaavassa. Sidosten purkautumisen vetoketjumekanismia on kokeellisesti hyvin vaikea osoittaa. Näytin ilmiön ensimmäistä kertaa simulaation avulla.” ”Käytin mallinnuksessa myös yksinkertaisempia malleja ja löysin kaksi yleistä mekanismia, joilla vastakkaisesti varatut polymeerit saadaan suolan avulla hylkimään toisiaan.”

Tuloksista on hyötyä myös polyelektrolyyttien muodostamien monikerrosrakenteiden suunnittelussa. Komplek-

saation avulla voidaan rakentaa sadoista vastakkaisvarauksisista polymeerikerroksista koostuvia ohutkalvoja.

Kroppa kasassa liikunnalla Luonnontieteet olivat nuorelle naiselle luontainen valinta jo kouluaikana. ”Olen aina ihmetellyt asioita. Opiskeltuani vuoden Helsingin yliopiston kemian laitoksella siirryin fysiikan puolelle silloiseen Teknilliseen korkeakouluun. Diplomityön tein laskennallisen pehmeän aineen fysiikan ryhmässä. Raja fysikaalisen kemian ja kemiallisen fysiikan välillä on häilyvä.”

Antila on ensimmäinen jatko-opiskelija, joka on väitellyt professori Maria Sammalkorven Novel Materials Via Self Assembly -tutkimusryhmästä.

Väitöstyön aikana liikunta oli tärkeä osa vapaa-aikaa. ”Olen laskennallinen mallintaja ja istun tietokoneen ääressä koko päivän.

Liikunnalla pidän kropan kasassa ja ajatukset vireinä. Ulkona liikun sään ja vuodenajan mukaan, talvella lajini on laskettelu ja kesällä pyörä- ja kävelylenkit.”

Hanne Antila 18.2.2016: Simulations of polyelectrolyte interactions in salt.

Kemian tekniikan korkeakoulu.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 47

Arjen valintoja Asiantuntija kertoo tutkimusalaansa liittyvistä henkilökohtaisista valinnoista.

Kary Främling, paljonko älyä yhteen taloon mahtuu?

Tietotekniikan laitoksen professorin kotona älyä on paljon, vaikka se ei näy.

Teksti Paula Haikarainen Kuva Mikko Raskinen Asutko älytalossa?

Omasta mielestäni kyllä, koska se toteuttaa älytalolle asettamani kriteerit.

Ensimmäinen on asumismukavuus: sisälämpötila, ilman kosteus ja vaihtuvuus ovat mukavalla ja terveellisellä tasolla.

Toiseksi talon rakenteet ja eri järjestelmät huolehtivat siitä, että talo pysyy terveenä. Kolmanneksi talon kokonaisenergian kustannus on alle 2 000 euroa vuositasolla. Kaiken lisäksi talo hoitaa itse itsensä, eli minun ei tarvitse huolehtia näistä.

Miten talon äly näkyy ulospäin?

Ei oikeastaan mitenkään. Meillä on pieniä antureita sijoitettuna huoneisiin.

Esimerkiksi kosteusanturi seuraa kylpyhuoneen kosteutta, ja makuuhuoneessa

hiilidioksidianturi tehostaa ilmanvaihtoa moni luottaa talonsa ohjaamisessa pilvipalveluihin. Tällöin pelkkä nettiyhteyden sen mukaan, kuinka monta henkeä huokatkos voi tehdä talosta ”älyttömän”. neessa nukkuu.

Lisäksi pilvessä oleva äly voi aiheuttaa Kuinka paljon älyä yhteen riskin, jos joku onnistuu murtautumaan taloon mahtuu? järjestelmään sitä kautta.

Tähän pätee sanonta ”älä korjaa sellaista, mikä toimii”. Jos edellä mainitut kolme Tutkimusalojesi englanninkieliset kriteeriä täyttyvät, älyn lisääminen ei ole lyhenteet kuulostavat hauskoilta: itseisarvo. Paitsi tietysti, jos haluaa tehdä BIM ja IoT. Suomennettuina termit vaikutuksen naapureihin tai muihin tut- eivät ole yhtä kepeitä: tietoyhdentuihin. netty rakentaminen ja esineiden internet. Irtoaako aiheista yhtään Tekeekö sähkökatko hupia? talosta älyvapaan?

Eivät tosiaan ole kepeitä termejä! Älyn tulee näkyä myös talon suunnitteSovellukset ovat kuitenkin hyvin käytänlussa niin, että asukkaiden ja talon oma nönläheisiä ja konkreettisia. Lisäksi niiterveys ovat turvattuja sähkökatkoksen- den, varsinkin IoT:n, avulla voidaan helkin aikana. Minua huolestuttaa se, että pottaa ihmisten arkea, parantaa elämän laatua – jopa pelastaa planeetta esimerkiksi vähentämällä energian kulutusta ja päästöjä.

Koska käytän omaa taloani ja autoani testikohteina, ja olen muutenkin aina rakennellut ja korjaillut kaikenlaista, saan välillä hupiakin aikaiseksi.

Meillä on jo älypuhelimet ja älykellot, mihin arkiseen kapineeseen äly seuraavaksi yhdentyy? Älyä on jo nyt uskomattoman paljon esimerkiksi autoissa, ja sen määrä vain lisääntyy. Parhaiten tämän voi mielestäni huomata nimenomaan liikkumisessa, ei pelkästään autoissa. Vaikka äly lisääntyy rakennuksissakin, se tapahtuu hitaammin eikä välttämättä näy ihmisille – eikä välttämättä pidäkään näkyä niin kauan kun kaikki on kunnossa.

48 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16

Forum Building | Nordic Espoo 16

PROGRESS THROUGH COLLABORATION June 15–17, 2016 Aalto University, Finland

ESPOO

www.forumwoodnordic.com Aalto University

TÄMÄ LEHTI KERTOO / IN THIS ISSUE materiaalitutkimuksesta atomikerroskasvatuksesta kulttuurihackathonista digital platforms enable circular economy

aalto.fi