Aalto University Magazine 07

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 07

07

TÄMÄ LEHTI KERTOO / IN THIS ISSUE ideoiden synnystä luovuuden johtamisesta sähköautoilusta salaisen tiedon turvaamisesta MoA-näyttelyn kokoamisesta are Finnish parliamentarians overpaid?

ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324 TOUKOKUU / MAY 2013

Ideoiden

alkulähteillä s. 12 MoA-näyttelyn synty s. 34

...ja paljosta muusta.

aalto.fi

Sähköautoja teille

Salaisen tiedon turvaajat

Are politicians overpaid?

Uusia oivalluksia Olen elänyt koko kevään remontti- ja muuttokaaoksessa. Tulevasta kodista revittiin tapetit, purettiin keittiö ja vaihdettiin lattioita. Vanha koti pakattiin. Kaikki epämääräiset romut sullottiin laatikoihin ja varastojen tuhat turhaa tavaraa ajettiin jäteasemalle tai laitettiin kiertoon.

Aikataulu oli kuukausien ajan äärimmäisen tiukka. Vähän väliä joku lenkki ketjussa petti.

Työmies jätti saapumatta, keittiönkaappirivistä puuttui kriittiset neljä senttiä ja makuuhuoneen lattian alta löytyi asbestiliimaa. Epähuomiossa väärällä valkoisella maalattuun kattoon tuntui lopulta kaatuvan koko maailma.

Parhaat ideat syntyvät, kun ei ole stressiä saada valmista pian, sanoo grafeenitutkija, professori Pertti Hakonen. Emeritusprofessori Kari Uusikylä taas kirjoittaa, että luova prosessi vaatii aikaa, kypsyttelyä, riittävästi lepoa ja kokeilua, alitajuisen ja rationaalisen vuorottelua.

Onneksi nyt, kun remontti on jotakuinkin valmis, arjessa on jälleen tilaa.

On hetkiä, jolloin voi selailla pöydälle kasaantuneita lehtiä tai lukea keskenjäänyttä romaania.

Jatkuvan suorittamisen rinnalla on taukoja.

Pysähtymisistä ja tekemättömyydestä kumpuaa, kuin huomaamatta, taas uusia oivalluksia.

Eveliina Olsson päätoimittaja

Fresh insight My life has been filled with the chaos of renovation and house moving this entire spring. The wallpapers of my home-tobe needed to be torn down, the kitchen dismantled and floors replaced. The old home was packed for transport. A multitude of bric-a-brac was boxed and tons of stored unnecessary items delivered to the waste processing station or handed down to new users.

For months, my schedule contained no slack whatsoever. Inevitably, a link in the chain would falter every now and then. A tradesman would fail to show up, the set of kitchen cabinets was a crucial four centimetres short and asbestos glue was discovered under the bedroom floor. When the wrong shade of white was accidentally used to paint a ceiling, I felt like the world was crashing in on me.

The best ideas are created when there’s no rush to finish, says graphene researcher, Professor Pertti Hakonen, while Professor Emeritus Kari Uusikylä writes that the creative process requires time, maturing, sufficient rest and experimentation – an interplay of the subconscious and the rational.

Thankfully the renovation is now more or less complete and room to manoeuvre is once again a feature of everyday life.

I find moments to indulge in browsing the many piled-up magazines or to focus on an interesting novel. There is now time to pause amidst the driving need to get things done. Breaks and idleness once again give rise, as if by accident, to fresh insight.

Eveliina Olsson Editor-in-chief

KANSIKUVA MoA-näyttely esittelee noin 80 opinnäytetyötä. Pienoismalli auttaa suunnittelemaan, miten ne sijoitetaan näyttelytilaan. Lisää aiheesta Sielläjutussa s. 34.

COVER The MoA exhibition will showcase about 80 Master’s thesis works. The scale model helps plan their placement in the exhibition space. Find out more in our In there column on p. 34.

Maija Astikainen

SISÄKANNET JA KESKIAUKEAMA

Lehden graafinen suunnittelija Sanna Turunen ja kuvittaja Antti Kalevi piirsivät printtejä kevääseen.

INSIDE COVERS AND CENTREFOLD

Graphic designer Sanna Turunen and illustrator Antti Kalevi created some prints for spring.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07 \ 3

Tekemässä / On the job

KUVITTAJA ANTTI KALEVI inspiroitui Islannin vaihtonsa aikana värikkäästä Reykjavikista ja toi palan samaa iloisuutta omiin kuvituksiinsa. Antti viimeistelee graafisen suunnittelun kandiopintoja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa.

ILLUSTRATOR ANTTI KALEVI was inspired by colourful Reykjavik during an exchange in Iceland and he has introduced some of this joy to his own illustrations.

Antti is finalising his Bachelor’s degree in graphic design at the School of Arts, Design and Architecture.

VALOKUVAAJA EEVA KARHU otti tämän lehden kansikuvan sekä Siellä-jutun kuvat. Valokuvien ohella Eevan taidetta ovat hiekka-, jää- ja lumiveistokset. Hän tekee maisterin lopputyötään Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa valokuvataiteen koulutusohjelmaan.

PHOTOGRAPHER EEVA KARHU took the cover photo of this issue and the pictures of the In there column. In addition to photography, Eeva creates art by sculpting sand, ice and snow. She is enrolled in a Master’s degree programme in photography at the School of Arts, Design and Architecture.

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA SANNA TURUNEN on viime

aikoina inspiroitunut ystävistä ja yhdessä tekemisestä, joka tuo luovuutta ja hauskuutta arkeen. Sanna viimeistelee graafisen suunnittelun kandiopintoja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa.

GRAPHIC DESIGNER SANNA TURUNEN has recently been inspired by friends and doing things together because it brings creativity and fun into everyday life. Sanna is finalising her graphic design Bachelor’s studies at the School of Arts, Design and Architecture.

JULKAISIJA /PUBLISHER: Aalto-yliopisto, viestintä /Aalto University, Communications VIESTINTÄJOHTAJA/DIRECTOR OF COMMUNICATIONS: Hanna Maula PÄÄTOIMITTAJA /EDITOR-IN-CHIEF: Eveliina Olsson TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ/MANAGING EDITOR: Paula Haikarainen TOIMITUSSIHTEERI/SUBEDITOR: Nina Erho TOIMITTAJA/EDITOR: Tea Kalska TÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU/GRAPHIC DESIGN IN THIS ISSUE: Sanna Turunen OHJAAVA/TUTORING AD: Liisa Seppo, Alma 360 KUVATOIMITTAJA/PHOTO EDITOR: Liisa Seppo, Alma 360 TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT/CONTRIBUTORS IN THIS ISSUE: Maija Astikainen,

Lauri Haapanen, Jari Handelberg, Aukusti Heinonen, Juice Huhtala, Aino Huovio, Antti Kalevi, Eeva Karhu, Tuomas Klaavo, Erica Kovanen, Minna Kurjenluoma, Katri Laukkanen, Juuso Noronkoski, Päivi Anita Ristell, Bror Salmelin, Jan Strandström, Jussi Särkilahti, Tiina Tanninen-Ahonen, Kari Uusikylä KANNEN KUVA /COVER PHOTO: Eeva Karhu KÄÄNNÖKSET/TRANSLATIONS: Ned Coogan OSOITE /ADDRESS: PL/PO Box 17800, FI-00076 Aalto, Finland PUHELIN/TELEPHONE: +358 9 470 01 VERKOSSA/ONLINE: aalto.fi, aalto.fi/magazine SÄHKÖPOSTI/E-MAIL: magazine@aalto.fi OSOITTEENMUUTOKSET/CHANGE OF ADDRESS: alumni@aalto.fi PAINOTYÖN TILAAJA/PRINTING COMMISSIONED BY: Unigrafia Oy PAINATUS /PRINTING: Libris Oy, 2013 PAPERI /PAPER: Amber Graphic 240 g/m2 (kansi/cover) & 120 g/m2 (sisäsivut/pages) PAINOS/PRINT RUN: 34 000 ILMESTYY NELJÄ KERTAA VUODESSA/PUBLISHED FOUR TIMES A YEAR

03 Pääkirjoitus–Editorial 04 Tekemässä – On the job – Now 06 Nyt Pieniä uutisia, isoja asioita. työpaikkana, kertoo Uratie.

KIPERÄ KYSYMYS: Mikä on uusi korppu ja lerppu?

09 Oho! Ympäristötaiteen professori Markku Hakuri ei päässyt suoraan opiskelemaan eikä lavastamaan.

10

Vau!

11

Termin avaus

12

Teema

18

Teema

Opiskelijat kuuntelivat, mitä ihmiset oikeasti ajattelevat kaupassa.

Eeva Karhu

LAINATTUA: Korkeakolu houkuttelee

Teema/Theme TÄMÄN LEHDEN TEEMA on luovuus. Kerromme, miten uudet

ideat syntyvät, miksi luovuuden johtamiseen kannattaa panostaa, mikä se innovaatio on ja miten luovuutta suojellaan.

THE THEME OF THIS issue is creativity. We look at how new ideas are created, why it’s worthwhile to invest in the management of creativity, this thing called innovation and how to protect creativity.

Mikä se innovaatio on?

Muotoilija, tutkija ja pelinkehittäjä kertovat, miten uudet ideat syntyvät.

34 Siellä MoA syntyy esitelläkseen taidonnäytteet

Nando Malmelin uskoo, että hyvä luovuuden johtaminen tuottaa rahaa.

20 Palkittu muotoilija Arni Aromaa Kuka – Who

postimerkistä jäänmurtajaan.

41

Kolumni Luovuustutkija Kari Uusikylä kysyy, onko sinulla työtovereita vai kilpailijoita.

perusti firman jo opiskeluaikana.

26

Aiheesta – On Topic

42 In-house A picture of what’s happening

eSINi-projekti ratkoo sähköautojen ja latauspisteiden muna-kana -tilannetta.

29 Professori Kaisa Nybergin ryhmä Aiheesta

testaa, onko salaisen avaimen löytämiseen oikotietä.

science 30 On Are Finnish parliamentarians overpaid or underpaid?

1OMIN: Professor Marko Terviö takes a special interest in labour market issues.

at Aalto University.

vuosi 44 Aallon Akateemisen urajärjestelmän rakentaminen on vauhdissa.

46 Väitöksiä valintoja 48 Arjen Matematiikan apulaisprofessori Camilla Hollanti voi yllättyä kauppalaskun loppusummasta.

50

Palkitut & Kalenteri

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07 \ 5

Koonnut/Edited by Paula Haikarainen & Tea Kalska

Maija Astikainen

Nyt

Professori Jukka Manner (vas.) ja laboratorioinsinööri Markus Peuhkuri tutkivat palvelinkeskusten energiatehokkuuden parantamista.

Otaniemen kampuksen palvelinkeskus tarjoaa tähän hyvän ympäristön.

Palvelinkeskus yliopistoa lämmittämään Aalto-yliopistossa on rakennettu järjestelmä, jonka avulla Otaniemessä sijaitsevan palvelinkeskuksen tuottama lämpöenergia voidaan käyttää suoraan yliopiston rakennusten ja käyttöveden lämmittämiseen.

Vastaavia ratkaisuja on esitelty julkisuudessa aiemmin, mutta niiden tuottama lämpö on tyypillisesti alle 20-asteista. Otaniemessä käytössä oleva ratkaisu voi tuottaa jopa 65-asteista vettä, joka on suoraan paikallisesti hyödynnettävissä. Jäähdytyksen ja hyötykäytön maksimiteho on 120 kilowattia, mikä riittäisi lämmittämään yli 30 pientaloa kovilla pakkasillakin.

22%

Järjestelmää käytetään Otaniemeen perustetussa palvelinkeskusten tutkimuslaboratoriossa, jossa palvelinkeskuksen tuottama lämpö voidaan ottaa talteen. ”Uusi tutkimuslaboratoriomme on uniikki järjestelmä maailmassa. Voimme tutkia palvelinkeskusten jäähdyttämistä ja lämmön hyötykäyttöä sekä erilaisten laitteiden ja ohjelmistojen vaikutusta kokonaisuuteen”, kertoo professori Jukka Manner Sähkötekniikan korkeakoulusta.

Laboratoriossa tutkitaan myös eri laitteiden ja ohjelmistojen suorituskykyä ja niiden suhdetta energiakulutukseen. Tutkimuskohteena voi olla esi-

merkiksi se, millä ohjelmistoilla ja laitteilla jokin tietty palvelu voidaan tuottaa niin, että energiankulutus on mahdollisimman pieni.

Palvelinkeskusten tuottaman lämmön saaminen hyötykäyttöön on tärkeää, koska internetin ja matkapuhelinten käyttö kasvaa koko ajan. Kattona kasvulle on vain maailman energiantuotanto – kun ICT:n käyttö kasvaa liikaa, ei energiaa enää riitä. Manner kertoo, että joidenkin ennusteiden mukaan internetin runkoliikenne kasvaa jopa 40 prosenttia vuodessa. Se siis noin 30-kertaistuu kymmenessä vuodessa ja palvelinkeskuksia tarvitaan jatkuvasti lisää.

LUKIOLAISISTA ON KIINNOSTUNUT

opiskelemaan Aalto-yliopistossa, kertoo Taloudellisen tiedotustoimiston (TAT) tutkimus. Vuonna 2010 luku oli 13 %.

Yrjö Sotamaan sanat kirjaksi – Entisen Taideteollisen korkeakoulun pitkäaikaisen rehtorin ja Aalto-yliopiston visioijan, emeritusprofessori Yrjö Sotamaan valitut puheet ja kirjoitukset on koottu kirjaksi.

Olli Haklin toimittama Vapaus olla paras -kirja käsittelee yliopistomaailmaan, designpolitiikkaan, taiteeseen ja kansainvälistymiseen liittyviä aiheita vuosilta 1985–2010. books.aalto.fi

6 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07

Nyt

Wikipedia conflicts modeled mathematically – Internet encyclopedia Wikipedia is open to editing by the masses. This is a sure way to ensure great differences of opinion and unresolvable conflicts.

The dynamics of Wikipedia disputes and conflicts can now be described with a mathematical model. It demonstrates how growth in the number of editors increases conflict regarding an article.

The model can define various levels of tolerance for editors based on their sensitivity to certain issues. In addition,

Näytteenkiinnitys termosähköisten ominaisuuksien mittausta varten tehdään mikroskoopin avulla.

Mittalaitteiston koko on minimoitu, jotta se voidaan jäähdyttää nesteheliumilla.

it can detect periods of continuous disagreement, during which editors cannot tolerate any deviation from their own views.

The model enables a substantial boost in the understanding of value-production in environments that are based on collaboration and a sense of community. It was developed by the Department of Biomedical Engineering and Computational Science.

A network visualisation of editorial wars on the ”Anarchism” article in Wikipedia.

Dots represent editors, and lines show the disagreement between pairs of editors. The few most active editors (large dots) are the most active warriors with heavy interactions (thick lines).

Entistä parempia termosähköisiä materiaaleja –

Puurakentamisen professuuri lahjoitusvaroilla –

Termosähköiset materiaalit ovat hukkalämpöä sähköksi muuttavia materiaaleja, ja ne ovat lupaava tapa tuottaa energiaa edullisesti ja ilman hiilidioksidipäästöjä. Tulevaisuudessa materiaalien avulla voidaan esimerkiksi parantaa autojen polttoainetehokkuutta hyödyntämällä pakokaasusta saatava hukkalämpö.

Kemian tekniikan korkeakoulun tutkijat ovat soveltaneet atomikerroskasvatusta eli ALD:tä termosähköisten materiaalien valmistuksessa. He valmistivat ohutkalvoja sinkkioksidista, joka on tunnettu termosähköinen materiaali.

Sinkkioksidiohutkalvoihin lisättiin pieniä pitoisuuksia alumiinia tai fosforia. Näiden alkuaineiden avulla materiaalin termosähköisiä ominaisuuksia pystyttiin parantamaan.

Menetelmän avulla on mahdollista jatkossa valmistaa sinkkioksidista erilaisia nanorakenteita, jolloin materiaalin termosähköiset ominaisuudet voivat parantua edelleen.

Kouvolan kaupunki, Suomen Metsäsäätiö ja Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton Säätiö ovat lahjoittaneet Aalto-yliopistolle yhteensä 1,4 miljoonaa euroa tukemaan puurakennetekniikan professuurin perustamista.

Tavoitteena on lisätä tutkimuksen ja opetuksen keinoin suomalaista puurakentamisen osaamista ja puutuoteratkaisujen käyttöä. Professuurilla pyritään myös parantamaan työllisyyttä ja viennin edellytyksiä sekä edistämään tutkimuksen ja elinkeinoelämän suhteita.

Lähivuosina Suomeen valmistuu 7 000 puukerrostaloasuntoa, mikä vuositasolla tarkoittaa noin 1 300 asuntoa. Puurakentamisen edistäminen on vahvasti esillä myös Suomen hallituksen ohjelmassa.

Tenure track -urajärjestelmän mukainen professuuri perustetaan Insinööritieteiden korkeakouluun.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07 \ 7

Nyt

Lainattua Talentumin Uratietyönantajamielikuvatutkimus 2013:

Kaupan ala, julkishallinto ja koulutusala kiinnostavat ”Opiskelijat kokevat toimialoista houkuttelevimmaksi teknologiateollisuuden. Tutkimus ja tuotekehitys, julkishallinto ja kaupan ala ovat hieman menettäneet asemiaan, mutta ne mahtuvat silti opiskelijoita houkuttelevien toimialojen kärkiviisikkoon. - - Yrityslistan uusi tulokas, yliopisto tai korkeakoulu, koetaan hyvin suosituksi työnantajaksi etenkin opiskelijoiden parissa, erityisesti Aalto-yliopisto houkuttelee työnantajana. - - Työllistymisnäkymien epävarmuus heijastuu opiskelijoiden työnhakuinnokkuuteen, jossa onkin nähtävissä selvää laskusuhdannetta. Työssä olevien työpaikanvaihtohalukkuus on kuitenkin vakiintunut varsin korkealle tasolle – noin seitsemän kymmenestä olisi valmis vaihtamaan työpaikkaa, mikäli riittävän houkutteleva työtarjous tulisi vastaan.” uratie.fi/incoming/article2176516.ece

Kiperä kysymys Palstalla asiantuntija esittää näkemyksensä kiperästä ajankohtaisesta aiheesta.

Nykyään naureskellaan korpuille ja lerpuille.

Mikä nykypäivän tietotekninen laite tuntuu huvittavan nostalgiselta kymmenen vuoden päästä?

Vastaajana johtava tutkija Vesa Hirvisalo Perustieteiden korkeakoulun tietotekniikan laitokselta:

Antti Kalevi

”Meille suomalaisille älypuhelin on viime vuosilta yksi huipputekniikan ilmentymä. Ihmisten tarve kommunikoida ja käyttää palveluita tuskin katoaa minnekään, mutta tekniset ratkaisut vanhenevat nopeasti – etenkin nämä huipputekniset. Kymmenen vuoden kuluttua katsoessamme taaksepäin joutunemme kuitenkin ihmettelemään, miksi ihmeessä nimitimme niitä puhelimiksi ja mitä ’älykästä’ noissa laitteissa oli. Tulevina vuosina tämän päivän älypuhelin lienee kömpelö menneisyyden kummajainen, jonka historiallista olemusta on vaikea selittää sen ajan nuorille – aivan kuten vanhanajan korput ja lerput tuntuvat näppäriin muistitikkuihin tottuneille merkillisiltä historian jäänteiltä.”

8 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07

Palstalla kerrotaan tapauksesta, joka ei mennyt aivan oppikirjan mukaan.

Oho!

Pari pikku mutkaa Ympäristötaiteen professori Markku Hakuri aikoi ensin arkkitehdiksi.

Teksti Paula Haikarainen Kuva Maija Astikainen lukuisia muita. Yksi niistä on päätyminen teatterin maailmaan.

Olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi, enkä ole ammattipiireissä kuulunut koskaan mihinkään leiriin. Mutta olen kokenut voimakasta tarvetta löytää yhteistyömahdollisuuksia muiden taiteenalojen kanssa. Minuun todella kolahti, kun näin Tähdet Saharan yllä 1924 -näytelmän Ryhmäteatterissa 1980-luvun alussa. Halusin kokeilla lavastamista.

Otin yhteyttä esityksen ohjaajaan Raila Leppäkoskeen, Alluun, ja sanoin, että haluaisin lavastaa. Saatuaan tietää, että olen taiteilija, Allu kysyi, missä töitäni näkee. Onneksi saatoin vastata, että Ateneumissa. Kolmiulotteisia teoksiani oli mukana ryhmänäyttelyssä Taiteilijaa tapaamassa.

Lähdimme Allun kanssa niitä katsomaan. Kiersimme koko museon, eikä hän sanonut sanaakaan. Tulimme ulos,

ja hän lähti kävelemään poispäin.

Havahduin, että hei, tuleeko meille yhteistyötä, mitä tykkäsit töistäni?

Allu kurottautui minua kohti ja sanoi: ’Kauheeta paskaa’. Kerrankin rehellistä puhetta! Ja sitten sain ensimmäisen lavastuskeikkani.

Se oli Ryhmäteatterissa Hannu Salaman Finlandia. Sen jälkeen olen tehnyt lukuisia teatteri- ja oopperalavastuksia sekä visualisointeja, joista viimeisin on Pyynikin kesäteatterin Rauta-aika.

Mahdollisuus sukeltaa teatterin, musiikin ja tanssin maailmaan ei vienyt vain lavastamaan teoksia, vaan antoi mahdollisuuden kokeilla taiteen keinoin tilan, valon, värin ja liikkeen yhteisyyttä. Siitä olen usein töissäni lähtenyt liikkeelle – ei taide esineenä vaan osana tilallista ajattelua. Tila ja ympäristö ovat taiteen tekemiseni tärkeimpiä viitekehyksiä.”

Antti Kalevi

”Kasvoin kodissa, jossa arkkitehtuuri, esteettisyys ja tilan hahmottaminen olivat korostetusti läsnä arjessa ja juhlassa. Oli luontevaa suunnata kulku kohti Teknillistä korkeakoulua. Isäni oli arkkitehti ja toivoi toiminnalleen jatkajaa. Valmistauduin pääsykokeisiin tekemällä töitä isän toimistossa ja käymällä tunnetun kuvataidepedagogin valmennuskursseilla. Kurssin vetäjä totesi pian nähtyään töitäni: ’Sinusta ei tule koskaan arkkitehtiä, sinä olet taiteilija.’ En uskonut häntä, jopa loukkaannuin. Minähän olin hyvä piirtäjä, piirtänyt koko ikäni.

En päässyt arkkitehtiosastolle.

Olin huono piirtäjä. Sisuuntuneena päätin pyrkiä Taideteolliseen korkeakouluun ja Kuvataideakatemiaan.

Pääsin kumpaankin – sain todistettua itselleni, että osaan piirtää ja että siitä voisi tulla ammatti. Se oli elämässäni käänteentekevä ’oho’, jota on seurannut

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07 \ 9

Vau!

Katse opintoprojektiin, jossa vastataan kiehtovaan haasteeseen.

Hyrinää hypermarketissa Teksti Paula Haikarainen Kuva Minna Kurjenluoma

Opiskelijat tarkastelivat yritysprojektissa, mitä asiakkaat tekevät ja tuntevat asioidessaan kaupassa.

Markettien asiakkaiden palvelupolut tulivat tutuksi Kati Isomaalle (vas.) ja Pihla Mäkiselle.

Kati Isomaa ja Pihla Mäkinen tekivät yritysprojektina hypermarketin konseptikehitystä S-ryhmälle. He keräsivät aineistoa erityisesti Prismoista. ”Kyse oli aiheena tutusta palvelumuotoilusta, mutta itselleni uudesta tapauksesta”, sanoo teollista muotoilua Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa opiskeleva Mäkinen.

Kati Isomaa opiskelee Kauppakorkeakoulussa. ”Pääaineeni on kaupan strateginen johtaminen, ja minua kiinnosti erityisesti toimeksiantaja – suomalaisittain suuri ja menestynyt yritys.”

Opiskelijat työskentelivät tiiviisti yhdessä, tekivät taustatutkimusta ja keräsivät suuren määrän aineistoa.

Fokuksessa olivat pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvat lapsiperheet.

Isomaa kävikin synnyinseudullaan Etelä-Pohjanmaalla tekemässä kontekstuaalista haastattelua. ”Tein marketissa ostosreissun asiakasperheen kanssa. Pyysin heitä ajattelemaan ääneen myymälässä kulkiessaan, otin kuvia ja keräsin havaintoja.”

Pakollista ja hauskaa Isomaa ja Mäkinen muistelevat hykerryttäviä tilanteita, kun ihmiset kertoivat, mitä arkipäiväinen asioiminen on.

10 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07

”Tyyliin, että VIHAAN kaupassakäyntiä ja en olisi täällä, ellei olisi pakko! Toiset taas menivät markettiin pitämään hauskaa: he intoilivat hellehatuista ja hilluivat ne päässä.”

Ostosreissuista koottiin visuaalinen palvelupolku, jossa oli niin sanottuja kosketuspisteitä, kuten kassalla maksaminen tai tietyn tuotteen löytäminen myymälästä. ”Liitimme niitä valokuvina peräkkäin seinälakanalle, jonka esittelimme s-ryhmäläisille workshopissa. Kustakin pisteestä selitettiin, mitä niissä tapahtuu, mikä on hyvää ja mikä huonoa. Sitten ideoimme yhdessä eteenpäin.”

”Siellä voisi olla houkuttimia nettiin.

Voisi napata kännykällä koodin verkkokauppaan ja tilata tuotteen saman tien.”

Vaikka ovatkin syvällisesti perehtyneitä kaupan ja ostamisen lainalaisuuksiin, opiskelijat kieltävät olevansa erityisen tiedostavia asiakkaita. ”Samanlaisia eläimiä ollaan kuin muutkin”, sanoo Mäkinen nauraen. ”Elimistö erittää endorfiinia, kun ostaa jotain.” ”Mutta palveluun kiinnitän paljon huomiota”, sanoo Isomaa. ”Jos vaikka myyjä on kaupan ulkopuolella tupakilla, katson sitä tosi pahasti. Tai rekisteröin kassalla heti, että ei muuten katsonut silmiin!”

Kohti parempaa palvelua Workshopiin osallistui myös asiakkaita. Työskentelytapa oli uudenlainen S-ryhmälle, kertoo projektijohtaja Mikko Sievänen S-verkkopalvelut Oy:stä. ”Saimme kokemusta tuoreista tutkimusmenetelmistä ja löysimme myös konkreettisia ideoita palvelun parantamiseksi. Monikanavaisuus oli tärkeä teema.”

Mäkinen ja Isomaa ratkoivat esimerkiksi sitä, miten ehkäistä asiakkaiden uupumista jättimyymälässä.

Yritysprojektit — Opiskelijat työskentelevät yritysten tilaamissa tutkimusja selvitysprojekteissa.

Edistävät opintojen ja työelämän yhteensovittamista.

Tiimissä 2–5 loppuvaiheen maisteriopiskelijaa ja ohjaava tutkija.

Koordinoijana Yrityssuhteet-yksikkö (yrityssuhteet@aalto.fi).

Asiantuntijat määrittelevät käsitettä lehden teeman taustalla.

Termin avaus

Innovaatio Innovation Adviser for Innovation Systems Bror Salmelin, European Commission: Innovation makes things happen in a new way.

Ideation might lead to new approaches, products and services, but we begin to see true innovation only when these turn into reality. Hence, the real-world setting is important when we speak about functioning innovation ecosystems, which are multidisciplinary and combine different elements of actors, technologies and challenges together in a highly interactive, mash-up manner. Innovation is, by nature, not predetermined, but we can establish conditions where mash-up is more likely to lead to new approaches and solutions faster and with a higher success rate.

Many classifications on innovation have been presented over the years, but such definitions are becoming increasingly blurred. We cannot have pure product innovation without innovating on the market, without having participatory innovation or co-creativity, for example. Hence, it is necessary to take a closer look at the mash-up processes of innovation instead of the “adjectival” innovation of definitions.

Put simply, innovation is to make things happen in a different, often disruptive way. Sustainable innovation is full of disruptions, challenges and mash-up – and, finally, the courage to see things in a new manner.

Antti Kalevi

Tutkimusjohtaja Jari Handelberg, Aalto-yliopiston Pienyrityskeskus: Innovaatio tarkoittaa uudenlaista tuotetta tai palvelua. Sen taustalla on usein uudenlainen tuotantomenetelmä tai toimintatapa.

Innovaatio tarkoittaa parhaimmillaan kokonaan uusien markkinoiden avautumista, uuden raaka-aineen tai puolivalmisteen käyttöönottoa.

Perinteisesti innovaatio on liitetty taloudelliseen kasvuun. Sittemmin innovaatio on laajennettu tarkoittamaan myös taloudellista kasvua tukevia asioita, esimerkiksi koulutusta ja terveydenhuoltoa tai kolmannen sektorin toimintaa. Innovaatio on liitetty myös suoraan yksilöiden hyvinvointiin vaikuttaviin asioihin.

Viime vuosina innovaatio on liitetty yleisesti tasapainoista ja kestävää kehitystä tukeviin asioihin ja toisaalta luoviin, yksilöiden arvoja tukeviin ratkaisuihin tai taiteellisiin teoksiin.

Palveluinnovaatiot-yksikön johtaja Tiina Tanninen-Ahonen, Tekes: Palveluinnovaatiossa lähtökohta on ihminen. Palvelujen arvoketju alkaa loppukäyttäjästä. Kun puhutaan palveluinnovaatioista, ihmistä ei tarkastella objektina vaan aktiivisena tekijänä, subjektina.

Kokeilut ovat luonteva tapa kehittää palveluinnovaatioita. Asiakkaat ja loppukäyttäjät ovat palveluinnovaatioiden synnyttämisessä kumppaneita, joilla on tärkeä rooli uuden osaamisen levittäjinä. Heidän kanssaan vietetty aika on mitä parhain keino markkinoida uusia asioita potentiaalisille käyttäjille.

Palveluinnovaatioita tulee ajatella globaalisti, mutta toteuttaa lokaalisti asiakkaiden ja loppukäyttäjien kulttuurit ja arvot ymmärtäen. ICT mahdollistaa usein palveluinnovaatioiden jakamisen globaaleille markkinoille nopeasti ja edullisesti.

Palveluinnovaatiot voidaan jakaa globaaleille markkinoille nopeasti ja edullisesti ICT:n avulla.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07 \ 11

Teema

Askel eteenpäin Yritykset, Suomi, Eurooppa ja maailma tarvitsevat uusia ideoita. Kolme asiantuntijaa kertoo, miten ne heidän työssään syntyvät.

Teksti Nina Erho Kuvat Aino Huovio

Ville Kokkonen: Pohjaksi tarvitaan tietoa ”TUOTEKEHITYS ON PARHAIMMILLAAN

sitä, että jotain ongelmaa katsotaan täysin uudesta näkökulmasta. Sen vuoksi seuraan esimerkiksi arkkitehtuuria, optiikkaa, materiaalifysiikkaa ja nykytaidetta jopa enemmän kuin taideteollista alaa ja arvostan kansainvälisiä yhteistyöhankkeita.

Minusta on mielekkäintä suunnitella tuotteita, jotka ovat kehityksellisessä murroksessa. Silloin ongelmakenttää voi tarkastella laajemmin kuin luotaessa uusia versioita olemassa olevista tuotteista. Esimerkiksi valaisinsuunnittelu on ollut turhan pitkään sitä, että on valonlähteitä, joiden ympärille suunnitellaan varjostimia. Kun ryhdyimme kehittämään uutta valaisinperhettä, emme aloittaneet ulkonäön ideoimisesta vaan lähdimme tutkimaan murrosta, jossa työ ja sen tekeminen ovat ja sitä kautta tarpeita, joihin siihen liittyvien tuotteiden pitäisi vastata.

Valonlähteiden tekninen kehitys on avannut muotoilijoille laajoja mahdollisuuksia, mutta tarkemmin ei ole perehdytty optiikkaan ja siihen, miten valaisin valaisee, miltä valo näyttää ja miltä valaisin näyttää silloin, kun se ei ole päällä. Itseäni kiinnostaa erityisesti, miten valo saadaan ulos valaisimesta käyttötarkoitukseen parhaiten sopivalla

12 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07

tavalla. Mielestäni olisi laiskuutta jättää perehtymättä ilmiöihin, jotka vaikuttavat olennaisesti suunnittelun lopputulokseen. Nykyajassa parhaat ideat vaativat pohjakseen muutakin kuin inspiraatiota.

Perusteellinen, uutta luova kehitystyö vaatii paljon aikaa, mutta uskon, että tuloksena syntyy aikaa kestäviä tuotteita, jopa uusia arkkityyppejä. Avuksi uuden kehittämiseen tarvitaan ammattilaisia, jotka hallitsevat jonkin osa-alueen syvällisesti, mutta joskus hekin vastaavat, että ei tule onnistuman. Silloin ollaan kehityksen juurella, siinä, mistä työ vasta oikein alkaa. Mielestäni on paljon kiehtovampaa pyrkiä ratkaisemaan ongelma kuin tehdä tavallista ja mennä helpoimman kautta. Haluan toisintaa työssäni sitä energiaa ja radikaalia asennetta uutuuteen, jota oli Artekin perustajilla.”

– Ville Kokkonen työskentelee muotoilujohtajana Artekissa, jonka perustivat Alvar ja Aino Aalto, Nils-Gustav Hahl ja Maire Gullichsen vuonna 1935.

Kokkonen on ollut mukana lukuisissa Tekesin tutkimushankkeissa sekä tutkijana Taideteollisessa korkeakoulussa.

Hän on opiskellut Torontossa Ontario College of Art and Design -yliopistossa ja Taideteollisessa korkeakoulussa.

A STEP FORWARD Article in English on the web: aalto.fi/magazine

Teema

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07 \ 13

Teema

Teema

– Pertti Hakonen on professori ja laboratoriojohtaja O.V. Lounasmaa -laboratoriossa.

Hän vastaa tutkimusryhmineen aivan uuden herkkyystason sensorien kehityksestä Future and Emerging Technologies Graphene Flagship -tutkimushankkeessa, jolle Euroopan komissio myönsi tammikuussa miljardirahoituksen. O.V. Lounasmaa -laboratorion toiminnan juuret juontavat vuoteen 1965. Nykyisin laboratorio on Perustieteiden korkeakoulun erillislaitos.

Pertti Hakonen: Pohdiskelu yhdistää asiat ”Laboratorion edellinen johtaja, professori Mikko Paalanen sanoi, että tutkimuksessa eteenpäin pääsemiseen tarvitaan kolme f:ää: focus, funding ja freedom. Itse lisäisin niihin kovan työn, viisaammilta oppimisen ja asioiden yhdistelemisen uudella tavalla.

Yksi tämän hetken tärkeimmistä tutkimuskohteistamme on grafeeni, jota toivotaan voitavan hyödyntää esimerkiksi uudenlaisten, huippuherkkien sensorien tekemisessä.

Tutkimus on jatkuvaa ongelmien ratkomista. Jos mittausta ei saada jollakin tavalla tehtyä, kokeillaan yleensä seuraavaksi helpointa vaihtoehtoa. Toisaalta helpoimmat tiet on monesti jo kokeiltu, ja uusien suuntien löytäminen vaatii kokemusta ja teknistä tietämystä. Systeemiä pitää ymmärtää riittävästi saadakseen kokeilla selville sen, mitä haluaa.

Tutkimuksessa päämäärä voi pysyä samalla etäisyydellä pitkän aikaa, ja silloin täytyy osata nauttia myös sen tavoittelusta. Jos haluttuja tuloksia ei saada, tutkijaa lohduttaa se, että kaikki tutkimus lisää tietoa ja ymmärrystä. Kun luopuu etsimästä härkäpäisesti jotakin, voi löytää jotakin muuta.

Tiedeyhteisö kannustaa innovatiivisuuteen, koska eniten tunnustusta annetaan sille, joka onnistuu jossain ensimmäisenä. Toisaalta ideointia rajoittaa se, että kilpaillun rahoituksen osuus tutkimuksessa on kasvanut, ja siksi pitää kirjoittaa yksityiskohtaisia tutkimussuunnitelmia. Tulokset tuovat rahaa, mikä voi ohjata mittauksia ja kiinnostuksen kohteita. Helpoiten rahoitusta saavat aiheet, joista on luvassa sovellutuksia ja jotka vaikuttavat aika varmoilta.

Jotkut keksivät uusia ideoita tyhjästä, mutta itselläni niitä syntyy parhaiten jotakin taustaa vasten. Kuuntelen mielelläni esitelmiä, jotka käsittelevät muuta kuin ihan ominta alaani, ja kesälomilla lueskelen mökillä omalta alaltani jotakin uutta, mihin en ole arkena ehtinyt tutustua. Kuultua ja luettua pohdiskelemalla syntyy ajatuksia siitä, mitä kannattaisi seuraavaksi mitata tai miten asioita kannattaisi yhdistää. Parhaat ideat syntyvät, kun ei ole stressiä saada valmista pian.”

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07 \ 15

Teema

Teema

– Antti Stén perusti peliyritys Boomlagoonin vuonna 2012 ja työskentelee sen toimitusjohtajana.

Yrityksen ensimmäinen peli Noble Nutlings julkaistiin globaalisti tammikuussa. Ennen yrityksen perustamista Stén työskenteli muun muassa Rovio Entertainmentissa ja Sumea Studiossa. Koulutukseltaan hän on tietotekniikan diplomi-insinööri Teknillisestä korkeakoulusta.

Antti Stén: Ympärilleen katsominen auttaa ”Omassa firmassa olisi houkuttelevaa viimein tehdä se peli, jota on aina halunnut pelata, mutta bisneksen kannalta se ei välttämättä olisi paras lähtökohta.

Oman nuoruuden muistot ovat eri aikakaudelta, ja keskivertokäyttäjät eivät ehkä jaksaisi uppoutua peliin yhtä syvällisesti kuin pelintekijä itse. Ideoiden pitää olla laajempia, ja siksi niitä on hyvä pallotella muiden kanssa.

Omia mieltymyksiä parempi lähtökohta on yrittää kaivaa ideoiden pohjaksi uusia trendejä ja analysoida sitä, mikä nyt menestyy ja miksi. Kopioida en kuitenkaan halua, vaan haluan meidän keksivän, miten se, mistä ihmiset pitävät, toteutetaan uudella tavalla.

Monesti peli-ideaan on vaikeinta löytää hyvä siemen, mutta lopulta se voi syntyä ihan ex tempore -keskustelussa.

Itse mietiskelin jo ennen yrityksen perustamista pelejä ja niiden elementtejä ihan kynän ja paperin kanssa, mikä oli tähän oikeaan prosessiin hyvää harjoitusta.

Ennen kuin peliä lähdetään toteuttamaan, sen ominaisuuksille kannattaa miettiä prioriteettijärjestys. Se helpottaa päätöksiä kehitysprosessin kuluessa.

Parhaat pelit ovat sekä helppoja lähestyä että niin kiehtovia, että saavat pelaajan jatkamaan.

Nykyään uusiin peleihin yhdistellään paljon vanhoja hittejä, mikä toimii siinä mielessä, että silloin uudessa on valmiiksi jotain tuttua. Mitä enemmän pelejä tulee, sitä vaikeampaa on keksiä täysin uutta pelikonseptia, ainakaan yksinkertaista.

Yrityksemme ensimmäisenä toimintavuonna olemme joutuneet myös hautaamaan ideoita. Teknologialla, jolla aloitimme, ei saatu tarpeeksi laadukasta tulosta. Lopulta vaihdoimme alustan, teknologian ja kehitettävän pelin eli kaiken paitsi sen, että tämä firma kehittää pelejä.

Toinen ideamme osoittautui liian isoksi kakuksi näin pienelle porukalle, mutta kolmannen aivoriihen jälkeen syntyi melko nopeasti Noble Nutlings.

Se menestyi kivasti, mutta tietenkin tavoitteet ovat paljon korkeammalla. Nyt on opittu lisää ja yritetään uudestaan.”

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07 \ 17

Teema

Asenne on rahaa Nando Malmelin uskoo, että työntekijöiden innostaminen on taloudellisesti kannattavaa ja haluaa löytää siihen uusia keinoja.

–

Teksti Nina Erho Kuvat Juuso Noronkoski VIESTINNÄN, MARKKINOINNIN ja johtamisen moniottelija Nando Malmelin siirtyi vuoden alussa A-lehtien kehitysjohtajan paikalta Kauppakorkeakouluun vetämään uutta tutkimushanketta, jossa tarkastellaan luovuuden johtamista media-alan organisaatioissa ja verkostoissa.

Tavatessamme hän sanoo pitävänsä outona ja ahdistavanakin sitä, että kalenterissa on tilaa ja puhelin ei soi koko ajan – vaikka aika ja rauha ajatella ovat juuri sitä, mitä hän lähti muutoksella hakemaan. ”Minulle on viime vuosina kertynyt paljon kokemusta ja ajatuksia luovuuden johtamisesta, mutta jatkuva kiire on estänyt työstämästä niitä. Tämä hanke on tilaisuus tehdä se syvällisesti ja perustellen ja yhdistää kokemustietoon tutkimustietoa.”

Vuoden 2014 loppuun kestävässä hankkeessa etsitään luovuuden johtamiseen uusia menetelmiä ja välineitä. ”Kyse ei kuitenkaan ole tekniikoista, joilla ihmisistä saadaan enemmän irti, vaan asiaa pitää pohtia laajemmin, sosiaalisena ja vuorovaikutteisena ilmiönä.”

18 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07

Tulosta tekemässä Tutkimushankkeen motiiveista Malmelin sanoo, että luovuutta mystifioidaan ja yksilöllistetään edelleen liikaa. Sellainen ei auta korjaamaan käytännön aukkoa, joka selkeästi vaivaa media-alaa luovuuden johtamisessa.

Moisen aukon olemassaolo kuulostaa vaaralliselta alalla, jossa tuotteet, kuten lehtijutut, tv-ohjelmat ja verkkosisällöt, pitää ideoida koko ajan nopeasti uudestaan ja ne syntyvät melko puhtaasti ihmisten päästä.

Miksi aukko sitten on siellä eikä sitä korjata? ”Suuri osa päätöksentekijöistä on media-alallakin taustaltaan ekonomeja tai juristeja. Heidän paradigmassaan etusijalla on tehostaminen ja tuloksenteko, ja he olettavat helposti, että luovuuden johtaminen on jotain pehmoilua, joka on rahan vastakohta.”

Nando Malmelin vetää tutkimushanketta Creative Leadership in Media Management Kauppakorkeakoulussa. Hän on toiminut A-lehtien kehitysjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä vuosina 2008–2012. Hän on myös johtanut tutkimusprojekteja ja Helsingin toimistoa Turun kauppakorkeakoulun ja Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa. Hän on toiminut tutkijana ja toimii dosenttina Helsingin yliopistossa. Malmelin on valtiotieteiden tohtori Helsingin yliopistosta sekä viestinnän, johtamisen ja markkinoinnin kouluttaja, konsultti ja tietokirjailija.

uskoo nykyistä paremman luovuuden johtamisen olevan taloudellisesti edullista, jopa välttämätöntä.

Näkemyksen perusteluja on, että kun henkilöstöä kuitenkin tarvitaan ja sille maksetaan joka tapauksessa palkkaa, kannattavaa on yrittää toimia niin, että rahalle saadaan mahdollisimman paljon vastinetta.

Niille, jotka olettavat, että työntekijät Täällä vain töissä? tekevät automaattisesti yrityksen eteen Malmelin myöntää, että jos ja kun johkaikkensa, Malmelin muistuttaa yhdestamista ryhdytään radikaalisti kehittäsä Jukka Hakalan kanssa julkaisemasmään, se voi jonkin aikaa viedä rahaa ja saan Vetovoima-kirjassa, että nykyihenergiaa muilta strategisilta painopisminen ei välttämättä koe mielekkääksi teiltä. Pitkällä tähtäimellä hän kuitenkin omistautua organisaatiolle, jonka johto

Teema

Esimies, kysy näitä mieltää hänet vain tuotannon osaseksi ja välineeksi.

Todisteeksi miehet esittävät hätkähdyttävää tutkimustietoa: noin 85 prosenttia työntekijöistä antaa työnantajansa käyttöön pienemmän työpanoksen kuin mitä he voisivat.

Jokaisen johtajan asia Hyvä ratkaisu ongelmaan ei taida olla se, että yritysjohto toivoo eimotivoituneen väen vaihtavan maisemaa, sillä Malmelin ja Hakala toteavat myös, että irtisanoutuneen työntekijän korvaaminen maksaa yritykselle arviolta noin puolet hänen vuotuisesta ansiostaan. ”Viisaampaa on ryhtyä miettimään, miten työntekijät saadaan todella inspiroitumaan siitä, mitä yritys tekee ja mihin se pyrkii ja kokemaan tekemisestä myös henkilökohtaista tarkoituksellisuuden tunnetta. Silloin he ovat tehokkaampia ja innovatiivisempia, ja yritys onnistuu pitämään vaivalla hankkimansa ja kouluttamansa osaajat”, Malmelin sanoo. ”Juuri näiden prosessien ohjaaminen on luovuuden johtamista, mutta se ei

missään nimessä ole vain luovan johtajan tehtävä vaan ihan jokaisen johtajan tehtävä.”

Miten edistän luovuutta ja innovatiivisuutta?

Kulttuuria ei voi kopioida Paremman työtehon lisäksi työntekijöiden tyytyväisyys tarkoittaa parempia tuotteita, jotka taas tarkoittavat lisäarvoa asiakkaille ja sitä kautta omistajille, Malmelin ja Hakala kirjoittavat.

Hyvin johdettu henkinen pääoma on heidän mielestään erityisen voimakas kilpailutekijä siksi, että siinä missä lähes kaikkea muuta voi kopioida organisaatiosta toiseen, ihmisiä, heidän verkostojaan ja onnistunutta yrityskulttuuria on vaikea siirtää sellaisenaan.

Malmelinin mukaan katsetta kannattaa nyt suunnata henkisen pääoman hyvään johtamiseen myös siksi, että taloudesta tulee koko ajan aineettomampaa ja kaikesta konkreettisesta on jo viilattu löysät pois viime vuosina. ”Uskon, että hyvällä luovuuden johtamisella voidaan voittaa paljon enemmän kuin sillä, että yritämme säästää henkilöstöstä tai muista asioista, joissa ei enää ole juuri säästettävää.”

Miten parannan organisaation ja työntekijöiden uudistumiskykyä?

Miten innostan ihmisiä uskaliaisuuteen ja rohkeuteen?

– Lue lisää: Nando Malmelin ja Jukka Hakala: Vetovoima – kirja inspiroivista yrityksistä, merkitysten johtamisesta ja idealismin voimasta. Talentum, 2012.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07 \ 19

Kuka

20 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07

Kuka

MUOTOILUN P U O L E S TA Palkittu muotoilija Arni Aromaa perusti yrityksen jo opiskeluaikana.

Hän uskoo suomalaisen muotoilun tulevaisuuteen mutta sanoo myös, että sen tieltä on kiviä raivattavana.

Teksti Lauri Haapanen Kuvat Lasse Lecklin ja Pentagon Design

P

ENTAGON DESIGN ON yksi

Pohjoismaiden menestyneimmistä muotoilutoimistoista, mutta sen toimitusjohtaja Arni Aromaa ei päästä itseään helpolla. ”Kyllä niissä aina ensimmäiseksi kiinnittää huomion epäkohtiin”, hän sanoo ja tarkoittaa yrityksensä tuotteita – juuri niitä samoja, jotka toivat hänelle ja Sauli Suomelalle marraskuussa muotoilun valtionpalkinnon.

Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta Aromaa on järkeillyt asiaan selityksen.

Yhden toimeksiannon parissa työskennellään hyvin parikin vuotta, ja matkan varrelle mahtuu myös vastoinkäymisiä. Ulospäin sattumukset eivät näy, mutta tekijän mielessä ne pysyvät – ja niihin silmä sitten tarttuu valmista työtä katsellessa.

Aromaa sanoo valtionpalkinnon vahvistavan uskoaan siihen, että on sittenkin tullut tehtyä ihan oikeasti fiksuja juttuja.

Henkisen puolen lisäksi palkinnosta on konkreettista hyötyä. Aromaa on huomannut, että siinä missä markki-

noinnin polttopiste on Suomessa työnäytteissä, Aasiassa yritysesittelyiden keihäänkärkenä ovat palkinnot, diplomit sekä se, ketä silmäätekeviä on päästy kättelemään. ”Niissä kulttuureissa palkinnot ovat tärkeämpiä kuin täällä Suomessa ymmärretäänkään.”

Ei kiitos it-huumalle Aromaa on ollut käsillä tekevää sorttia lapsesta lähtien. Ensimmäisenä sysääjänä kohti valtionpalkintoa voi pitää Lauttasaaren yhteiskoulun kuvaamataidonopettajaa, joka oli juuri valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta ja kertoi Aromaalle siitä.

Pentagon Design perustettiin vuonna 1996, opintojen ollessa vielä kesken.

Syy oli käytännönläheisesti se, että pienet opiskeluaikaiset toimeksiannot oli kätevämpää hoitaa yrityksen nimissä, eikä sen tulevaisuutta silloin suunniteltu tarkkaan. ”Yritys on ollut mahdollisuus tehdä tätä työtä omalla tavallamme. Mutta en halua sanoa, että se olisi yleisesti hyvä AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07 \ 21

Kuka

resepti. Keskimäärin varmaan kannattaa ensin mennä töihin muualle hakemaan kokemusta.”

Kymmenen viime vuoden aikana Pentagon Designille on sadellut palkintoja taajaan. Silti vaikeiltakaan vuosilta ei ole vältytty – eikä houkutuksilta. ”2000-luvun alun it-huumassa meitä kyseltiin jos jonkinlaisiin yrityksiin.

Omina polkuinaan ne olisivat voineet olla kiinnostavia, mutta eivät ne tuntuneet omilta jutuilta. Kyllähän sitä jotkut silloin ihmettelivät, että miksi te vaan nyhräätte niitä tuotteitanne, kun olisi kaikki mahdollisuudet äkkirikastua.”

Espoota ja Kiinaa Pentagon Design suunnittelee tuote-, palvelu-, brändi- ja tilakokonaisuuksia.

Sen asiakkaita ovat muun muassa Amnesty, Fiskars, Hackman, Iittala, Kesko, Kone, Orthex, Stockmann, Suunto, Suomenlinnan Panimo ja Tikkurila. Viime vuosina toimisto on levittäytynyt yhä vahvemmin myös kansainvälisille markkinoille.

Töitä tehdään muun muassa useiden turkkilaisyritysten kanssa, ja Vitra Bathroomille suunniteltu laaja kylpyhuonemallisto lanseerattiin maaliskuun puolivälissä Frankfurtin ISH-messuilla. ”Useimmat suomalaisillekin yrityksille tehtävät hankkeet ovat luonteeltaan hyvin kansainvälisiä ja tähtäävät globaaleille markkinoille”, Aromaa kertoo. Silti kansainvälistyminen ei ole Pentagon Designille itseisarvo. ”On aivan yhtä hienoa saada käyntiin kiinnostava hanke espoolaisen kuin kiinalaisenkin yrityksen kanssa.”

Samassa liemessä Pentagon Designin strategiaa ovat leimanneet pienet askeleet ja pitkäjäntei22 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07

nen kehitystyö. Työntekijöitä on tullut lisää yksi vuodessa.

Omaa toimitusjohtajan työtään Aromaa pitää vähän paradoksaalisena. ”Olen halunnut tehdä työtä omista lähtökohdistani ja käytännön tekemisen kautta, mutta toki työnkuvaan sisältyy myös paljon myyntiä, asiakastyötä, johtamista ja hallintoa. Käytännön suunnittelutyölle ja käsillä tekemiselle on pitänyt tietoisesti raivata tilaa.”

Johtajana Aromaa on reserviupseerikoulua lukuun ottamatta itseoppinut, eikä siksi halua siitä suuria viisauksia lausua. ”Ohjenuorana on ’edestä johtaminen’.

On tärkeää olla itsekin siinä liemessä ja näyttää omalla esimerkillään.”

Pentagon Designissa osakkaat ja työntekijät istuvat samojen pöytien äärellä samassa avotoimistossa Helsingin Sörnäisissä. ”Solidaarisuuden ja tasapuolisuuden taju on ollut meillä perinteisesti vahva, ja kokemuksen kautta olen vakuuttunut, että on erittäin tärkeää pitää siitä kiinni.”

— Arni Aromaa on teollinen muotoilija Taideteollisesta korkeakoulusta 1998. Hän suoritti maisteriopintojen ohella International Design Business Management -ohjelman (IDBM) Kauppakorkeakoulussa. Aromaa perusti 1996 Pentagon Designin Sauli Suomelan kanssa ja on sen toimitusjohtaja. Aromaa ja Suomela saivat muotoilun valtionpalkinnon 2012.

Aromaa toimii kuraattorina tämän vuoden Masters of Aalto -näyttelyssä.

vä ongelma on, että Nokia asetettiin kaiken mittariksi. ”Se oli niin etäyttävä esimerkki, että monet yritykset kokivat muotoilun olevan vain jotain isojen yritysten luksusta.”

Toiseksi peiliin saavat katsoa muotoilijat itse. ”Emme ole osanneet alana kertoa, miksi yritysten pitäisi muotoiluun panostaa. Muotoilua leimaa edelleen ajatus, että sillä muka on jotkut muut kuin asiakkaan menestykseen liittyvät Perusteluja, ei pessimismiä tavoitteet. Kulttuuriteot eivät keskimääOman yrityksensä lisäksi toimitusjohtaja Aromaa uskoo koko alan tulevaisuu- rin läpäise vastuullisen liikkeenjohdon teen. Hän arvioi, että muotoilijoilla voi- investointikynnystä.”

Kolmanneksi Aromaa haluaisi eroon si olla tuplasti nykyistä enemmän töitä, itseään toteuttavaksi ennusteeksi muutsillä kansainvälisessä vertailussa suotuneesta pessimismistä. malaisyrityksiä vaivaa krooninen ali”Jo toistakymmentä vuotta on taottu investointi kaikkeen, mikä liittyy muoseminaari seminaarin perään ajatusta, toiluun. ”Enkä tarkoita sitä, että jonkun pitäisi että tämä bisnes on kurjaa ja sellaisena pysyy. Vaikka tällaisia löydöksiä olisikin, alkaa kustantaa muotoilijoiden elämää niiden toistelu on huonoa pedagogiikvaan sitä, että olisi erittäin tuottoisaa kaa. En usko sellaiseen ihmisten sisuunhyödyntää muotoilua fiksulla tavalla.” nuttamiseen.”

Aromaan mielestä muotoilun täysiSen sijaan hän uskoo onnistuneiden painoisen hyödyntämisen tiellä on kolmenlaisia kiviä. Yksi alaa vieläkin jäytä- esimerkkien voimaan.

Kuka

FOR DESIGN Award-winning designer Arni Aromaa launched a company while still at university. He has strong faith in the future of Finnish design, but acknowledges that it still faces many obstacles.

Pentagon Design is one of the most successful design agencies in the Nordic countries, but chief Arni Aromaa is not about to start slacking, even though he and Sauli Suomela just received the State Award for Design last November.

Aromaa says the prize boosted his confidence, but also yielded concrete benefits. He has noticed that, unlike in Finland, where the focus of marketing is on work references, a company’s presentation in Asia is spearheaded by its awards, diplomas and affinity to people of note.

Pentagon Design was established in 1996 while he was still studying design.

The reason was practical: it was simpler to handle small commissioned jobs through a company.

The firm enabled them to work in their own way, but he hesitates to recommend a start-up to everyone. On average, it may be best to work for someone else and gain experience.

Pentagon Design creates product, service, brand and spatial totalities for a host of well-known Finnish companies and the agency has expanded more and more into the international markets in recent years. Internationalisation is not an end in itself, however, as Aromaa is just as keen to launch an interesting project with a firm from Espoo as he is to work with a Chinese company.

In addition to his own firm, Aromaa has strong faith in the future of the industry as a whole. He reckons that the amount of design work could well double, as Finnish companies are, in international comparison, still chronic under-investors in anything to do with design.

He says that companies could yield handsome profits from smart investments into design, but that the design community has so far been unable to advise them on how to do so.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07 \ 23

Aiheesta

Projektipäällikkö Veikka Pirhonen (vas.) ja professori Matti Lehtonen työskentelevät eSINi-projektissa, jossa rakennetaan testiympäristöä sähköautoilulle. Heidät kuvattiin Porkkalankadun ja Mechelinkadun risteyksessä Helsingissä.

26 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07

Aiheesta

Tietä sähkölle, sähköä tielle Kun pääkaupunkiseudulle rakennetaan latausinfrastruktuuri sähköautoille, voivat ne yleistyä laajemminkin.

Teksti Tea Kalska Kuvat Jussi Särkilahti

S

ÄHKÖ EI VIELÄ PAHEMMIN

liikuta autoja Suomen kaduilla ja maanteillä. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin mukaan liikennekäytössä olevia sähköautoja oli maassamme 194 kappaletta vuoden 2012 lopussa. ”Jotta sähköautot yleistyisivät, pitäisi niille rakentaa latauspaikkoja, ja jotta latauspaikat yleistyisivät, pitäisi olla enemmän sähköautoja. Tämä on muna-kana -tilanne”, huokaa Sähkötekniikan korkeakoulun professori Matti Lehtonen.

Pääkaupunkiseudulla sähköautojen kadunvaltausta on kuitenkin päätetty tukea. Lehtonen toimii vastuullisena tutkijana eSINi-tutkimusprojektissa, jonka tavoitteena on mahdollistaa sähköajoneuvojen käyttöönotto suomalaisissa kaupunkiympäristöissä. Projekti on mukana toteuttamassa Helsingin, Espoon ja Vantaan alueelle suunniteltavaa latausinfrastruktuuria. ”Helsingin kaupunki on jo tehnyt yleissuunnitelman sadasta osoitteesta, joihin on mahdollista laittaa sähköautojen latauspisteitä. Vuoden 2013 aikana on tarkoitus rakentaa 30 latauspistettä Helsinkiin”, kertoo eSINi-projektipäällikkö Veikka Pirhonen BIT-tutkimuskeskuksesta.

Kun pääkaupunkiseudulle rakennetaan latausinfrastruktuuri, erilaisten sähköautoihin liittyvien sovellusten kehittämiselle saadaan testiympäristö.

Se voi vauhdittaa sähköautojen laajempaa yleistymistä myös maanteille.

loida. Siten selvitetään, miten tiheässä tolppia pitää olla. Latauspistokkeita pitää olla enemmän kuin autoja. Niitä pitää olla kodin parkkipaikalla, työpaikan pihalla ja marketin hallissa.”

Uusiutuva energia avuksi Tolppia oikeisiin paikkoihin Kaupunkiympäristössä latauspisteet on Matti Lehtosen mukaan mahdollista integroida pysäköintiin – yleensähän autot seisovat joka tapauksessa parkkiruudussa suurimman osan ajasta. ”Nykivä kaupunkiajo kuluttaa polttoainetta enemmän kuin maantieajo, joten kaupungissa sähköauto on yliveto.”

Urbaanit ajomatkat ovat lyhyitä, eikä lataamisesta tarvitse murehtia. Mutta kun kaupunkilainen ajaa mökilleen, tilanne on toinen. Lehtonen myöntää, että olisi kestämätöntä jonottaa ruuhkahuipussa kymmenen tuntia lähialueen ainoalle lataustolpalle.

Jotta sähköautoilu olisi joustavaa, pitäisi latauspisteitä olla tarpeeksi paljon ja oikeissa paikoissa. eSINi-projektissa mukana olevalla yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitoksella tutkitaan liikennevirtoja – sitä, kuinka paljon autoja on tiettyinä hetkinä tietyissä paikoissa. ”Liikennemääriä sekä -jakaumaa voidaan mallintaa ja lataamisaikoja simu-

Veikka Pirhonen kertoo, että autojen pikalataaminen paranee koko ajan. Alle puolessa tunnissa saa jo pikaladattua sadan kilometrin ajomatkan, mutta lataaminen ei saisi rasittaa sähköverkkoa liikaa. ”Jos sähköverkon yhteydessä olisi varasto uusiutuvaa energiaa, kapasiteettia lataamiseen olisi tarpeeksi myös ruuhka-aikana.”

Sähköautojen todellisesta ekologisuudesta voi käydä keskustelua, sillä onhan sähkökin tuotettava jollain. ”Pahimmassa tapauksessa saastepilvi siirretään pakoputken päästä piipun päähän. Mutta uusiutuvan energian käyttö lisääntyy jatkuvasti ”, Matti Lehtonen toteaa.

Lehtosen mukaan sähköä on uusiutuvien energiamuotojen ansiosta joskus jopa liikaa – eikä sähköverkko pysty ottamaan sitä kaikkea vastaan. Esimerkiksi Saksassa, jossa käytetään paljon aurinko- ja tuulivoimaa, on ajoittain negatiivinen hinta sähköpörssissä.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07 \ 27

Aiheesta

”Ylimääräinen sähkö voi vaarantaa siirtoverkon stabiiliuden. Sähköauton lataamista voisikin käyttää tasoittamaan kulutuksen ja tuotannon välistä epätasapainoa. ”

Mahdollisuus bisnekseen Sähköautoinfrastruktuuriin kietoutuu erilaisten palvelujen ja liiketoiminnan verkosto. Eivät bensa-asematkaan tienaa pelkällä polttoaineella, vaan niiden yhteyteen on syntynyt muutakin bisnestä – kahviloita, ravintoloita, kauppoja ja tarvikemyyntiä. Latauspisteet voisivat myös houkutella esimerkiksi marketteihin asiakkaita, mutta pisteiden rakentaminen ei vielä lyö leiville. ”Tällä hetkellä Suomessa on parilla huoltoasemalla latauspisteet, mutta tilanteesta kertoo jotain se, että niillä

lataaminen on ilmaista. Pisteiden käyttö on niin vähäistä, että maksujärjestelmän tekeminen lataustolppaan olisi kalliimpaa kuin tolpan tuotto ”, Veikka Pirhonen havainnollistaa.

Maksujärjestelmän pitäisi myös tarjota sujuva käyttökokemus. Ladatun sähkön voisi parhaimmillaan maksaa vaikka laskulla. Mobiilisovelluksetkin voisivat helpottaa sähköautoilua – kännykässä voisi olla karttasovellus, josta näkisi, missä lähin lataustolppa sijaitsee. Mutta jälleen kerran esteenä on paradoksi: ”Tällä hetkellä asiakkaita on niin vähän, ettei kukaan ole halunnut tehdä sellaista softakehitystä. Mikään näistä asioista ei kehity markkinaehtoisesti.

Siksi täytyy olla kehityshankkeita luomassa demonstraatioympäristöjä.”

— eSINi-projekti on osa Tekesin rahoittamaa Pääkaupunkiseudun sähköinen liikenne -hanketta. Aalto-yliopistosta projektissa ovat mukana BIT-tutkimuskeskus, sähkötekniikan laitos, yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitos, kemian laitos ja muotoilun laitos.

Lue eSINi-tutkimusteemoista: sahkoinenliikenne.fi/esini-project Sähköautojen latauspisteistä ollaan tekemässä kansallista tietokantaa: sahkoinenliikenne.fi/latauspisteet

Give way to electricity Electric cars can become a lot more common if the Helsinki region is equipped with a comprehensive network of charging stations.

Cars are not at present moved to any great extent by electricity on the streets and highways of Finland. Statistics reveal that there were just 194 electric cars in transport use in Finland at the end of 2012.

“We need more charging stations to make electric cars more common and, in order to justify the building of more charging stations, we need more electric cars. This is a chicken-and-egg problem,” says Professor Matti Lehtonen from the School of Electrical Engineering with a sigh.

28 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07

Lehtonen leads the eSINi research project, which is studying opportunities for promoting the adoption of electric vehicles in urban environments.

A test environment for various applications related to electric cars will be established once a charging infrastructure is built for the greater Helsinki area. This could spur more widespread adoption of electric cars also on the nation’s highways.

Lehtonen says that charging points could be integrated with parking spaces in an

urban setting – after all, cars are parked most of the time anyway. Furthermore, driving in a city involves constant acceleration and braking, which consumes more fuel than highway driving, as well as short distances, making electric cars better suited for urban environments.

Aiheesta

Salaisen tiedon turvaajat Tiedonsalausta tarvitaan kaikkialla tietoliikenteessä.

Kryptografian tutkimusryhmä testaa, miten luotettavasti tiedon avaimet pystytään salaamaan.

Teksti Tea Kalska Kuvitus Antti Kalevi PROFESSORI KAISA NYBERGIN työhuoneen ilmoitustaululla on pahvinen kiekko, jossa on aakkosia kahdella kehällä.

Kun kiekkoa pyörittää, tietyt kirjaimet ulommalla ja sisemmällä kehällä osuvat kohdakkain – ne korvaavat toisensa salaisessa viestissä. Sen osaa tulkita vain jos tietää, missä asennossa kiekon pitää olla. ”Tämä on salauskiekko, klassinen tiedonsalausmenetelmä, joka keksittiin Italiassa keskiajalla. Saman menetelmän yksinkertaisempaa muotoa sanotaan jo Caesarin käyttäneen”, Nyberg selvittää.

Nyberg johtaa kryptografian eli tiedonsalauksen tutkimusryhmää Perustieteiden korkeakoulussa. Ryhmä kehittää tiedonsalausmenetelmiä ja soveltaa niitä käytäntöön – tutkii ja testaa, miten hyvin salattu viesti pysyy salaisena.

Nyberg kertoo, että kryptografiasta tuli akateeminen tieteenala vasta 1970-luvulla. Aiemmin tiedonsalausta tutkittiin lähinnä eri maiden puolustusja tiedusteluorganisaatioissa.

Salauskiekkoa käytettiin Yhdysvaltain sisällissodassa, jossa viestejä välitettiin kirjain kirjaimelta lippujen avulla. Myöhemmin sotilaat käyttivät radiota viestitysvälineenä ja puhe salattiin viholliselta radiosignaaleja sekoittamalla.

perustuu tiedonsalaukseen. Maksaessasi laskuja verkossa käytät pankin tunnistusmenetelmää. Sitä voidaan vaatia myös, kun teet veroilmoituksia ja ostat tavaroita verkkokaupoista.

Nykyaikaiset tiedon salaustekniikat ovat tietenkin jotain ihan muuta kuin salauskiekko, mutta pohjimmiltaan idea on sama: viestin lähettäjä ja vastaanottaja tietävät salaisen avaimen ja pystyvät tulkitsemaan viestin nopeasti, mutta ulkopuoliselle avaimen murtaminen ja viestin ymmärtäminen on vaikeaa. ”Kryptografiassa pyritään siihen, että viestin salaus ja tulkitseminen on helppoa ja nopeaa silloin, kun viestin avaamiseen tarvittava salainen avain on tiedossa. Jos avainta ei tunneta, tulkitsemisen pitää olla vaikeaa.”

Tyypillinen esimerkki salaisesta avaimesta on salasana. Myös matkapuhelimen sim-kortilla ja pankkikortin sirussa on salaisia avaimia. Ne määräävät siruilla suoritettavan laskennan.

Mitä enemmän avaimessa on ykkösiä, sitä enemmän virrankulutuksessa näkyy vuorenhuippuja. ”Seuraamalla virrankulutusta ja laskennan intensiteettiä taitava rikollinen voi päätellä, mikä avain on. Valitettavasti rikollisten joukossa on erittäin lahjakkaita matemaatikkoja.”

Salainen avain pitää tietää

Satunnainen bittivirta hämää

Tiedonsalausta tarvitaan nykyään etenkin internet- ja matkapuhelinverkoissa.

Kun soitat matkapuhelimella, digitaalinen signaali on salattu puhelimesta tukiasemaan asti. Myös tunnistaminen

Kun langattomasti siirrettävää dataa salataan, signaali peitetään täysin satunnaiselta näyttävällä bittivirralla, jotta kukaan ulkopuolinen ei voi sitä ymmärtää. Ainoastaan signaalin vas-

taanottajan pitää tietää, mistä bittivirta koostuu. Silloin sen voi kuoria signaalin päältä pois.

Bittivirrasta saadaan satunnaisen näköistä erilaisten matemaattisten funktioiden avulla. Salausmenetelmiin on jo syntynyt tiettyjä hyväksi koettuja rakenteita, joita kryptografian ryhmä testaa. ”Tutkimme, onko olemassa oikotietä, joka toimii nopeammin kuin kaikkien mahdollisten salaisten avainten läpikäyminen. Jos oikotie löytyy, testattu menetelmä ei ole niin turvallinen kuin ajateltiin. ” Nybergin ilmoitustaululla olevassa salauskiekossa avainmahdollisuuksia on vain 26. Avainta usein vaihtamalla kiekolla väitetään saavutetun parin tunnin mittainen turvallisuus. Nykyaikaisilla laskentamenetelmillä kiekon salauksen saisi todennäköisesti purettua lyhyemmässäkin ajassa, uskoo Nyberg.

Yhdysvaltain sisällissodassa lyhyt turvaväli tosin riittikin, jos tarkoitus oli esimerkiksi sopia hetken päästä tapahtuvasta hyökkäyksestä.

Verkkopankissa salasanan murtaminen estetään vaihtamalla sitä usein.

Professori Kaisa Nyberg työskentelee tietojenkäsittelytieteen laitoksella Perustieteiden korkeakoulussa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07 \ 29

On science

Overpaid or underpaid?

The economic benefits of getting elected in Finland appear relatively modest, writes Professor of Economics Marko Terviö.

T

of elected politicians compares with the general population, or even how it compares with those who also run for office, but don’t get elected.

The naive method of estimating the “effect” of getting elected would be to just compare elected and unelected politicians while controlling for any observed characteristics (such as age and pre-election income) that affect subsequent income. By this count, the winners of Finnish parliamentary elections subsequently earn about €33,000 more per year than “otherwise similar” losers (all monetary units in 2011 euros). However, the “otherwise similar” category, as based on any actual data, is likely to miss some important differences between winners and losers.

The naive estimate of +€33,000 is not an approximation or a rough guesstimate of the causal effect of getting elected. It doesn’t even allow us to rule out the objection of the career politician, who claims that elected politicians give up more lucrative careers in the private sector by choosing to serve their country (implying that the true effect is negative). Surely those who succeed in politics could have succeeded in other careers as well – but whether they would have earned even more in those other careers is something that we can never observe in the data.

Correlation versus causality Election winners may well be systematically Estimating the economic return of getting elected is different from election losers in ways that the a good example of a typical problem in economics: data does not reveal. It is plausible that there are how to estimate the causal impact of something that unobserved qualities, which would bring a person researchers cannot control. As is often the case, the greater success in electoral politics as well as in other hard question of causal impact is more interesting than the easier descriptive question of how the income careers. It could be ambition, risk-taking, or some HE REMUNERATION OF PARLIAMENTARIANS

is a perennial point of contention in Finland and other countries. Purely in terms of salary, members of the Finnish parliament earn almost twice the national average, but, of course, they are also different from the national average in many other respects. While many protest that this compensation is too high, others worry that aspiring politicians have to give up other, more lucrative careers to serve in parliament and that it is becoming harder to attract and retain the best talent for public service.

Most politicians elected to the Finnish parliament stay there for only one or two terms before leaving, voluntarily or otherwise. The experience of working in parliament can be useful in many ways. Politicians may gain experience that helps them increase their subsequent earnings in the private sector – but they may also forgo opportunities for advancing in an alternative career. The economic return of public service must account for the forgone income of other careers. What are the actual benefits and costs of getting elected? How to measure the impact of the “treatment” of getting elected?

30 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07

On science

combination of underlying qualities that improves career paths. If such a quality drives success in both political and other careers, then the naive estimate will overemphasise the true economic return of getting elected. Alternatively, if the qualities that make a politician successful would be a hindrance in other careers, then the naive estimate undervalues the true effect.

Exploiting discontinuity The ideal way of estimating the causal effect of anything is to organise a randomised trial. This is how the causal effect of new medical treatments is routinely estimated. If we can randomise who gets and who does not get the “treatment” (here: electoral win), then, with a sufficient number of trial subjects, there is no need to worry about any unobserved variables.

Both sides of the comparison are, by construction, similar also in those attributes that we cannot observe (unless our randomisation is spoiled by bad luck of astronomical proportions). The only systematic difference between the groups is the treatment applied, so any systematic difference in outcomes can be attributed to this treatment.

Practical (not to mention ethical) considerations preclude us from randomly allocating electoral outcomes to candidates. However, there is a subset of electoral candidates whose “treatment” of winning or losing is, for practical purposes, essentially random.

Candidates who narrowly win or narrowly lose an election should be very similar in their electoral

strength and whatever unobserved variables might explain it – but their electoral outcome is nevertheless completely different. The most obvious example of this is an actual tie, in which case the winner is decided by lot. More generally, the candidates who would have needed only a small swing in their share of the vote to flip the electoral outcome from win to lose or vice versa are likely to be similar on average. After the election, their lives and careers take on different paths, and those differences can then be used to estimate the causal effect of getting elected. This method is known as regression discontinuity design (RDD); it can be applied in many settings where a mechanical rule determines who gets “treated”. Here, the determining variables are the individual vote shares, from which we construct a measure of how close a candidate was to winning or losing an election. The comparison of “otherwise similar” candidates is done between close winners and losers.

Data from Finland In a research project with Kaisa Kotakorpi (University of Turku) and Panu Poutvaara (University of Munich) we analysed results from Finnish parliamentary elections since 1970, which amounted to 12,389 unique candidates and 18,563 candidate-years. Finland is a particularly good source of data because yearly taxable income can be obtained from the official tax register from 1993 onwards. (To obtain the tax record of a person requires knowing his or her date of birth, which unfortunately has been part AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07 \ 31

On science

of official electoral records only since 1995; a research assistant had to scour through various party archives to find the dates of birth of losing candidates in earlier elections).

The Finnish electoral system has multiple parties and multi-seat constituencies, and uses the D’Hondt method of allocating seats between parties, although votes are cast for individuals. From a research point of view, this is beneficial because there can be ties between candidates both within and between parties.

In practice, this means that Finnish elections produce relatively more close winners and losers than systems with single-seat constituencies (as in the UK) or “closed-list” systems, where votes are given to parties instead of individual candidates (as in Sweden).

Findings: the economic return of a seat in parliament

— Marko Terviö

0

.2

Incumbent .4

.6

.8

Average yearly income after the election ( ) 40000 60000 80000 100000 120000

Figure 1 illustrates our estimated effect of getting elected on subsequent yearly income. The vertical axis shows the average yearly income starting one year after the election until the final year included in the data (2011). The horizontal axis shows the closeness measure with positive values representing winners.

Just for the sake of clarity in this figure, the candidates have been divided into bins by their electoral closeness and the circle size represents the number of candidates in a bin (40 on average). The jump in average income at the election threshold shows the average causal effect of getting elected. It is about €17,000 per year (highly significant), which is roughly a 25% increase over losing narrowly. This amount is not to be sneezed at, yet it only comes to half of the naive estimate.

While it is impossible to see how similar the “almost-randomly” assigned close winners and close

losers are in terms of unobserved variables, we can do the next best thing and see how similar they are in terms of the observed variables. The validity of the “randomisation” near the election threshold is tested by looking for jumps in predetermined variables that should not be affected by the election outcome.

Figure 2 shows an example of such a falsification test, using incumbency status as the predetermined variable. If there were a jump in the proportion of incumbents at the win/lose threshold, then that would suggest either a problem with the data or with the definition of closeness (or, more worryingly, that incumbent members of parliament are able to manipulate close elections in their favour). While the closeness measure or “electoral strength” is positively associated with incumbency as could be expected, incumbents make up the same proportion of close winners and close losers (about 40%).

Previous research (by Andrew Eggers and Jens Hainmueller) that used data on the value of the estate at the time of death has shown that being elected to the British parliament is a substantial boon for members of the Conservative party, resulting roughly in a doubling of wealth, while there is no discernible benefit for members of the Labour party.

One explanation is that electoral success results in invitations to join corporate boards for Conservatives, but not for Labour members. The economic benefits of getting elected in Finland appear relatively modest across party lines. While huge and party-dependent effects would have been quite exciting for us as researchers, as Finnish citizens we don’t really mind.

And, on average, the career politicians in Finland should have no cause for complaint either.

-50

-40

-30

-20

-10 0 10 Closeness of election

20

Figure 1. Average income after the election and closeness of the election result.

32 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07

30

40

50

-50

-40

-30

-20

-10 0 10 Closeness of election

20

30

Figure 2. Incumbency at the time of the election and closeness of the election result.

40

50

10 min

A career expert Text Nina Erho Photo Jussi Särkilahti

Who are you?

I am Marko Terviö, Professor of Economics at the School of Business’ Department of Economics.

My office is located at Economicum, which is also home to the Government Institute for Economic Research (VATT) as well as the economics departments of the University of Helsinki and the Hanken School of Economics. These economics departments cooperate as the Helsinki Centre of Economic Research (HECER) to organise joint research seminars and Master’s- and PhD-level courses.

What do you research?

My area of research is microeconomics, with a special focus on labour market issues. Recently, I have been studying how the career choices and income developments of people with different levels of ability have been changing over the last few decades.

An interesting structural change appears to be ongoing and there is very little systematic information on this issue from anywhere in the world. In addition, I’m working on a smaller project researching how a political career affects income.

What is most challenging?

Reliably identifying cause-effect relationships in data that is not generated in laboratory conditions. It is easy to see correlations, but it is not very interesting to just report such observations. The primary aim in high-quality research is not to come up with “strong” results, but to make plausible and precise measurements to back up your conclusions.

Why economics?

When I was very young, I wanted to be a spacecraft designer, but this idea became less appealing after I discovered that designers don’t get to fly their ships themselves. In secondary school, I wanted to become a reporter, but soon discovered I’d rather be the expert reporters go to for answers. Finland was going through a recession at the time and I got a lot out of the answers provided by economics experts.

Why an academic career?

A thirst for knowledge and a general curiosity are perhaps most naturally satisfied at university. A large academic community is also a very stimulating setting.

There’s plenty of expertise and it’s possible to hear and learn new things every day.

What is most rewarding about your work?

Finding a new possible explanation for a phenomenon that others have interpreted differently. It is easy to become excited about your own results, but, of course, someone else has to find them viable as well.

An example of such appreciation is to see your article added to the suggested reading lists of courses at other universities.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07 \ 33

Siellä

Tähän se syntyy MoA-näyttely kokoaa yhteen tuoreiden maistereiden taidonnäytteet, mutta aluksi sen paikalla on vain autio tila.

Teksti Tea Kalska Kuvat Eeva Karhu

34 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07

Siellä

HERE IT WILL BE Article in English on the web: aalto.fi/magazine

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07 \ 35

Siellä

Maisterit Paula Barclay (vas.) ja Anni Hanén käyvät näyttelyarkkitehtien Mia Okuran, Sara Multasen ja Essi Similän kanssa läpi suunnitelmiaan opinnäytetöidensä esillepanosta. Näyttelytilan pienoismalli auttaa hahmottamaan, miten työt voi sijoittaa tilaan.

S

ÖRNÄISTEN KRUUNUNMAKASIINI

rakennettiin 1800-luvun lopulla valtion viljavarastoksi. Nyt sen kapeista ikkunoista näkyy keväthankia julmasti sivaltava aurinko. Talvi taittuu.

Makasiinia muutetaan toukokuussa avattavan MoA-näyttelyn tilaksi.

MoA – Masters of Aalto – on näyttely, jossa valmistuvat maisterit esittelevät opinnäytetöitään. Aiemmin MoA oli tarkoitettu vain taiteen maistereille, mutta vuodesta 2012 asti se on ollut avoin kaikille Aalto-yliopiston oppialoille.

Sisällä kolmikerroksisessa makasiinissa tuoksuu vähän samalle kuin mummon vintillä, pölylle ja pysähtyneelle ajalle. Rakennus kaikuu tyhjyyttä, vaikka sinne tänne on jäänyt lojumaan omituisia, yksinäisiä esineitä. Rullakossa viruu jättikokoinen nalle ja vanha haavi. Lattialla hipsii kylmänkankea hämähäkki.

Miten ihmeessä tästä voi syntyä näyttelytila? ”Onhan tässä monia haasteita”, myöntävät näyttelyarkkitehdit, tila- ja kalus-

36 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07

tesuunnittelun opiskelijat Mia Okura, Sara Multanen ja Essi Similä, kun tapaan heidät MoA-toimistossa, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa.

Heidän tehtävänään on suunnitella koko näyttelytila – sen tarvitsema varustus ja yleisilme.

Suunnittelua alusta asti Näyttelyn suunnittelua mutkistaa se, ettei makasiinia ole lupa peukaloida.

Seiniin ei saa hakata yhtäkään naulaa, eikä mitään saa maalata. Jos jotain halutaan ripustaa roikkumaan, sitä varten pitää suunnitella erilliset rakenteet. ”Rajoittava tekijä on sekin, että rakennuksessa on paljon neliöitä, mutta katto on matalalla. Väliseiniä ei voi heitellä tilaan ihan noin vaan, koska silloin se olisi yhtä pientä koppia”, Essi, Sara ja Mia kertovat.

Maistereita näyttelyyn osallistuu noin 80. Yksi tarvitsee katosta roikkuvia elementtejä, toinen rutkasti seinää valokuvilleen. Kaikille on kuitenkin varattu samankokoinen, kolmen metrin levyi-

nen tila. Jokaisen maisterin kanssa on käytävä yksitellen läpi, mitä juuri hänen opinnäytetyönsä esillepano edellyttää.

MoA-toimiston pitkällä pöydällä on kolme puristelevystä tehtyä pienoismallia, yksi makasiinin jokaista kerrosta kohti. Näyttelyarkkitehdit työskentelevät pienoismallien äärellä ja sommittelevat niihin näyttelyn rakenteita. Ennen kuin makasiiniin pääsee varsinaisesti rakentamaan mitään, pienoismallit auttavat havainnollistamaan, minne mitäkin rakenteita ja teoksia sijoitetaan.

Kunnianhimoa ja työtä Näyttelyarkkitehdit tekevät yhteistyötä myös näyttelyn valaistuksen suunnittelevan tiimin kanssa. Luonnonvaloa makasiiniin ei nimittäin tule juuri lainkaan – ikkunat ovat niin kapeat, että tuskin edes toukokuun vahva valo löytää niistä sisälle. Valaistuksella vaikutetaan esimerkiksi siihen, että tilan rähjäisimmät kohdat jäävät varjoon ja työt tulevat hyvin esille.

Siellä

— MoA järjestettiin ensimmäistä kertaa taiteen maistereiden lopputyönäyttelyksi vuonna 2002 nimellä Masters of Arts.

Vuodesta 2012 asti se on ollut Masters of Aalto, kaikille Aalto-yliopiston oppialoille tarkoitettu lopputyönäyttely.

SEINIIN EI SAA HAKATA YHTÄKÄÄN NAULAA, EIKÄ MITÄÄN SAA MAALATA.

Tilaan on tarkoitus tuoda kiskoissa olevia spottivalaisimia, mutta kiskojakaan ei saa ruuvata kattoon kiinni.

Pienoismalliin on aseteltu minikokoisia, rautalangasta tehtyjä kehikkoja.

Ne kuvaavat rakenteita, joihin valokiskot oikeassa näyttelytilassa kiinnitetään. Erimuotoiset palikat puolestaan esittävät teoksille tarkoitettuja jalustoja.

Essiä, Saraa ja Miaa katsellessa tuntee seuraavansa nukkekodin äärelle kokoontuneita kunnianhimoisia suunnittelijoita, jotka siirtelevät pieniä huonekaluja harkiten, kuin shakinpelaajat nappuloitaan. Silti he ovat vasta opiskelijoita, jotka suunnittelevat näyttelyn ilman korvausta. He viettävät päivänsä nukkekotinsa kimpussa, mutta käyvät aina välillä myös palkkatöissä. Opintoja he eivät työteliään kevään aikana ehdi suorittaa yhtään. Kysyn, miksi he halusivat ottaa näin suuren palan purtavakseen. ”Tämä on meille ainutlaatuinen tilaisuus tehdä ison mittakaavan AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07 \ 37

Siell채

38 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07

Siellä

Tekstiilisuunnittelun opiskelija Sini Henttonen suunnitteli opinnäytetyönään ystävänpäiväpostimerkit Itellalle. Hän tiesi jo opiskellessaan, että haluaa osallistua MoA-näyttelyyn.

Meritekniikan opiskelija Ville Valtonen tutki diplomityössään kolmirunkoisen jäänmurtajan konseptia. Työ valmistui stressittä, mutta laskelmien visualisoiminen näyttelyyn vaati kekseliäisyyttä.

tää makeismaailmaa näyttelyssä myös merkkien ympärille. Se voisi onnistua esimerkiksi jonkinlaisella installaatiolla, jossa postimerkit kuitenkin pysyisiPaperilta näyttelyyn vät keskipisteenä.

MoA-näyttely työllistää myös siihen ”Rakennan lavasteet, jotka luovat leikosallistuvia maistereita. Juuri kun on kisän ja kiinnostavan tilan. Lavasteet saanut opinnäytetyönsä valmiiksi, onkin mietittävä, miten sen voi visualisoi- muodostuvat elementeistä, joita ripusda, miten se sopii näyttelykontekstiin ja tan roikkumaan ja pystytän mahdollisesti myös lattiatasoon. Tarkoitus on miten se avautuu katsojalle. ”Työ pitäisi saada sellaiseen muotoon, tehdä pieni tila, joka saa katsojansa tuntemaan itsensä hetkeksi Liisaksi Ihmeettä se on helposti katsojan ymmärretmaassa.” tävissä. Se pitäisi tiivistää mielenkiintoiseen pakettiin”, luonnehtii näyttelyyn osallistuva Sini Henttonen.

Imelyyttä ja ristiriitaa Hän suunnitteli opinnäytetyönään Viime vuonna tekstiilisuunnittelun vuoden 2013 ystävänpäiväpostimerkit opiskelija Sini Henttonen asui Pariisissa ja ensipäiväkuoren Itellalle. Niissä kuja teki työharjoitteluaan paikalliselle vataan karkkeja ja eläimiä; undulaatit designstudiolle – suunnitteli printtejä kuhertelevat piparminttukierteellä, lastenvaatteisiin. Samaan aikaan postielefantti kurottaa suklaapuun lehviä ja merkkiprojekti Itellan kanssa oli jo kummituseläin lymyää salmiakkien käynnissä ja merkit piti saada ajoissa lomassa. valmiiksi. ”Näyttelytila on iso, mutta työni aihe ”Lastenvaateprintit olivat söpöjä ja on postimerkki – ehkä pienin asia, mitä hempeitä, hyvin ranskalaistyylisiä ja näyttelyssä tulee olemaan”, Sini sanoo yksityiskohtaisia. Designstudio sijaitnaurahtaen ja kertoo haluavansa levitsi alueella, jossa oli paljon pieniä leiposuunnitelma, joka ihan oikeasti toteutetaan”, he vastaavat.

moita ja kauppoja. Kevät oli tullut Pariisiin ja kaikkialla oli ranskalaista romantiikkaa. Elämäni tuntui olevan imelyyttä täynnä, vauvojen printtejä ja näitä postimerkkejä.”

Ristiriitaakin imelyyden keskellä oli, sillä Itella pyysi Siniä monta kertaa selkeyttämään postimerkkiluonnoksia ja poistamaan niistä elementtejä. Samaan aikaan studiossa vaadittiin lisää yksityiskohtia. ”Olin skandinaavisen opinahjon kasvattina omaksunut selkeyden ja laajat pinnat, enkä ’ranskalaista pipertämistä’.

Sen asian kanssa taistelin – yhtäältä yksinkertaistin merkkejä, toisaalta tein lisää yksityiskohtia vaateprintteihin.”

Laskelmat visuaalisiksi Joskus lopputyön tekeminen voi olla mutkatonkin prosessi. Meritekniikkaa opiskellut Ville Valtonen teki diplomityönsä Aker Arcticin toimeksiantona ja tutki uutta jäänmurtajakonseptia – kolmirunkoista trimaraania. Työ valmistui järjestelmällisesti ja stressittä, kuudessa kuukaudessa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07 \ 39

Siellä

Tuottaja Tarja Peltoniemi työskentelee MoA-toimistossa Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Näyttelyn suunnitteleminen on vuoden mittainen prosessi. Viime vuonna sen tekemiseen osallistui kaikkiaan 285 ihmistä.

”Tällaista jäänmurtajaa ei ole koskaan tehty, sillä kaikki jäänmurtajat ovat olleet yksirunkoisia. Trimaraanissa kolme runkoa pitää sitoa toisiinsa rakenteella.

Tutkin, millainen rakenteen pitäisi olla, millaisia kuormia siihen kohdistuu ja miten se pitää mitoittaa – ja onko trimaraani ylipäätään mahdollista tehdä. Kävi ilmi, että Itämeren olosuhteisiin sen voi rakentaa.”

Taiteen maistereilla lopputyöt ovat useimmiten jo itsessään visuaalisia, mutta Ville Valtosen diplomityö on 180 sivua laskelmia. Niitä ei monikaan sellaisenaan ymmärrä, joten jäänmurtajakonseptin visualisoiminen näyttelyyn vaatii kekseliään idean. ”Ajattelin pyöräyttää laivasta jollain Aalto-yliopiston 3D-tulostimella kappaleen, jota ihmiset voisivat käännellä ja katsella. Ensin tietokoneella tehdään kappaleesta malli, ja sitten tulostin latoo päällekkäin ohuita kerroksia niin, että ne sulavat yhteen. Näyttelyssä malli laitetaan valopöydälle, jolloin se tulee hyvin esille. Sen ympärille tulee tietoa sekä trimaraanista että diplomityöstä.”

Ville uskoo mallin kertovan enemmän kuin pelkkä kuva, sillä se mahdollistaa laivan katselemisen myös altapäin. Yleensä ihmiset näkevät laivasta vain pinnan päällä olevan osan, mutta laivainsinöörin mielenkiinto kohdistuu pääasiassa vedenalaiseen osaan.

40 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07

Taidot esille ja eteenpäin Insinööritaidon esille tuominen on Villelle näyttelyyn osallistumisen motiivina. ”Haluan näyttää, että perinteisellä insinöörialalla voidaan tehdä merkittäviä innovaatioita. Olisi hienoa, jos saisin innostettua uusia kykyjä alalle ja ihmiset näkisivät meriteollisuudesta muutakin kuin kituvat telakat, sillä ne eivät ole koko totuus.”

Sini Henttonen tiesi jo opiskellessaan haluavansa osallistua näyttelyyn, kun sen aika on käsillä. Hänelle MoA edustaa konkreettista lopetusta opinnoille, alkua uudelle ja verkostoitumisen mahdollisuutta. ”Yksi asia, mitä tulin Aalto-yliopistosta hakemaan, on verkostoituminen ja myös MoA tarjoaa sitä. En kuitenkaan odota, että näyttelyn ansiosta olisi heti työpaikka tarjolla, koska työn saaminen on pitkälti omasta aktiivisuudesta kiinni.”

Entä mitä näyttelyltä odottavat pienoismallin äärelle kumartuneet näyttelyarkkitehdit? ”Haluaisin, että tämänvuotisesta MoA:sta tulisi tosi hieno ja että joku sanoisi sen ääneen. Se oikeastaan riittäisikin”, Essi Similä toivoo.

Toukokuun 8. päivänä Kruununmakasiinin ovi aukeaa yleisölle.

Tyhjästä tilasta on tullut MoA.

— MoA 2013 on avoinna 8.–26.5. maanantaista perjantaihin kello 12–20 ja viikonloppuisin kello 12–18.

Hämeentie 39, Helsinki. Vapaa pääsy.

Teemana on Dreams made real.

Kuraattorina toimii Arni Aromaa.

Näyttelyn yhteydessä järjestetään yleisötilaisuuksia, seminaareja ja työpajoja. Tilassa toimii tapahtuman ajan myös muotoilijoiden tuotteiden myyntipiste ja opiskelijoiden pitämä kahvila.

Lisätietoa: moa.aalto.fi

Minna Kurjenluoma

Kolumni

Kirjoittaja on lahjakkuutta ja luovuutta pitkään tutkinut kasvatustieteilijä ja emeritusprofessori. Hänen viimeisin kirjansa on nimeltään Luovuus kuuluu kaikille, ja se ilmestyi PS-kustannukselta viime vuonna.

Suojele luovuutta(si) Moni ajattelee, että luovuus on synnynnäinen ominaisuus, joka vaatii poikkeuksellista lahjakkuutta, ellei peräti neroutta.

Kaikki eivät ole yhtä luovia, mutta jokainen voi nauttia luovuudestaan, kunhan löytää itselleen mieluisan alan.

Se voi olla kuvataide, matematiikka, käsityö tai mikä tahansa elämänalue.

Luova lahjakkuus ja sen korkein muoto, nerous, syntyvät kuitenkin vain synnynnäisten kykyjen ja innokkaan opiskelun yhteisvaikutuksena.

Pieni lapsi uskaltaa luoda pelotta.

Hänen ei tarvitse kiinnittää huomiota syntyvän kuvan, rakennelman tai tarinan laatuun ja arvioida sitä suhteessa muiden tuotoksiin. Kriittinen arvostelu voi sammuttaa lapsen luovan uskalluksen tehokkaasti.

Harrastelija voi kokea syvää mielihyvää luovan prosessin aikana. Eläkeläinen kertoi, että maalatessaan hän ”kutoo ympärilleen suojaverkon ja kiipeää oman hopeareunaisen pilvensä sisään nauttimaan”. Se riittää, ei tauluja tarvitse arvioida julkisesti.

Ammattimainen luova työ edellyttää oman alan asiantuntijuutta ja ammattitaitoa. Paras kykyjen yhdistelmä muodostuisi loogisesta ajattelukyvystä, luovuudesta ja käytännöllisestä arkijärjestä. Monella on joku näistä, harvalla kaikki.

Vaikka kirjanpitäjä ei voikaan toteuttaa arkityössään luovia ideoita kuten säveltäjä, hänellekin luovuus on hyödyksi.

Tämän opin kirjanpitäjältä, joka närkästyi siitä, että kehotin luennossani varsinkin kirjanpitäjiä välttämään luovia ratkaisuja. Mies kertoi luoneensa aivan uuden tehokkaan kirjanpitomenetelmän ja luetteli joukon arkea helpottavia keksintöjään.

Arvasin oikein: keksijä oli kotoisin pieneltä kylältä, jossa lapset tottuivat siihen, että ratkaisut käytännön ongelmiin keksitään aivan itse. ”Luova luokka” oli siellä tuntematon käsite.

Luovan yksilön pitää olla rohkea, koska luovan työn tuloksena on harvoin aito helmi, usein syntyy pelkkä tekokukka. Luova prosessi vaatii aikaa, kypsyttelyä, riittävästi lepoa ja kokeilua, alitajuisen ja rationaalisen vuorottelua.

Kun keksintö, kirja, sävellys tai bisnesidea on valmis, se voidaan julkistaa arvioitavaksi.

Luovan yksilön on vaikea menestyä ilman yhteisön tukea. Jokainen koti, koululuokka tai työyhteisö muodostaa kentän, joka edistää tai tukahduttaa luovuutta. Näytä lapselle luovan työskentelyn mallia, kannusta, anna epäonnistua, älä arvostele tuotoksia, vaan arvioikaa niitä yhdessä myönteisessä hengessä!

Luovuus voidaan tappaa tehokkaimmin ilmapiirissä, joka on täynnä ahdistavaa arviointia, aikapaineita, palkitsemissysteemejä, kilpailua, valinnanvapauden rajoittamista tai mitä tahansa, mikä vie ajatukset pois itse työstä.

Luovaa työyhteisöä leimaa keskinäinen luottamus, vapaus ja leikinomaisuus.

Siellä etsitään uusia ideoita ja annetaan aikaa niiden kypsyttelyyn. Siellä saa ottaa riskejä ja epäonnistua.

Onko sinulla hyviä työtovereita vai nujerrettavia kilpailijoita? Liitelettekö luovuuden lumoissa vai ryömittekö ahdistuksen alhossa? Luovuus syntyy ideoiden konflikteista, mutta se kuolee ihmisten ristiriitoihin.

Kari Uusikylä — AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07 \ 41

–

The 1,000-m2 premises of AppCampus are located on the 4th floor of the Open Innovation House.

–

The AppSpace premises were designed by Esa Santamäki of Work Re-Designed.

–

There’s plenty of teamwork space, such as the blue, pink and black log cabins.

–

The blue log cabin served as the Bubblegum Team’s stand on the opening day. The team participated in the AppCademy camp and has developed a mobile game, which focuses on the adventures of a chewed piece of gum.

–

The AppCademy camp is a part of the joint Microsoft, Nokia and Aalto University AppCampus programme, which supports and finances the development of Windows Phone applications.

In-house This new section gives you a picture of what’s happening at Aalto University.

OPEN INNOVATION HOUSE KICKS OFF –

Sing Duong (r.) talks with Maimuna Syed at the March launch of the Open Innovation House at the premises of mobile technology incubator AppCampus.

In addition to AppCampus, Otaniemi’s latest new building is home to the Nokia Research Centre, the Wärtsilä Innovation Node, the HIIT research institution, the Aalto Science Institute, the Helsinki EIT ICT Labs Node and a number of startup business ventures.

The aim is for the building to provide support for encounters between people and ideas as well as to create new cooperation and operating models. The total floor area of the building exceeds 11,000 m2 and its street address is Otaniementie 19, Espoo.

Text Nina Erho Photo Jan Strandström

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07 \ 43

Aallon vuosi 2012 Kolmantena toimintavuonna Aalto-yliopistossa jatkettiin akateemisen urajärjestelmän rakentamista sekä koulutuksen ja kampuksen uudistamista. Keskeisiä toimenpiteitä ja tapahtumia olivat Ċŗ AKTIIVINEN REKRYTOINTI TENURE TRACK -URAPOLULLE. Yliopiston urajärjestelmä tarjoaa tutkijoille selkeän ja tuetun tien kohti professoritason tehtäviä. Yliopiston painopistealoille osoitetuista 199 tenure track -paikasta 95 täytettiin vuoden 2012 loppuun mennessä. Nimitetyistä kolmannes oli ulkomaalaisia. Urajärjestelmä kiinnosti kansainvälisesti: hakijoista 73 prosenttia tuli Suomen rajojen ulkopuolelta (67 % vuonna 2011). Ċŗ KANDIDAATTIOPETUKSEN UUDISTAMINEN. Kandidaatin ja maisterin tutkinnot erotetaan jatkossa selkeästi toisistaan Bolognan mallin mukaisesti. Opetussuunnitelmien uudistamisessa korostuvat tulevaisuuden osaamisvaatimukset, kansainvälisyys ja oppimista tukevat opetusmenetelmät. Uudet kandidaattiohjelmat käynnistyvät syksyllä 2013. Kandidaattiopetus siirtyy Otaniemen pääkampukselle vaiheittain vuodesta 2013 alkaen. Ċŗ KAMPUSHANKKEEN KÄYNNISTÄMINEN. Aalto-yliopisto toimii kolmella kampuksella Espoossa ja Helsingissä. Yliopiston pääkampus rakentuu Otaniemeen, josta tehdään vetovoimainen ja elävä toiminnallinen keskus. Parhaillaan käynnissä on arkkitehtuurikilpailun toinen vaihe, johon pääsi kuusi ehdotusta 189 kilpailutyön joukosta. Kilpailun voittaja valitaan syksyllä 2013.

Rahoitus – Operatiivisen toiminnan kokonaistuotot olivat 421 miljoonaa euroa, joista 271 miljoonaa euroa oli valtionrahoitusta ja 118 miljoonaa euroa avustustuottoja (mm. Tekes, Suomen Akatemia, EU).

Operatiivisen toiminnan kokonaiskustannukset olivat 424 miljoonaa euroa.

Sijoitustoiminnan ylijäämä oli 29 miljoonaa euroa.

Ċŗ ENERGIAOHJELMAN KÄYNNISTÄMINEN. Yliopiston rahoittama Aalto Energy Efficiency -tutkimusohjelma vahvistaa energiatutkimusta ja sen perustaa luomalla edellytykset pitkäjänteiselle alojenväliselle tutkimus-, koulutus- ja innovaatiotoiminnalle.

Keväällä 2012 ohjelmaan valittiin kolme hanketta, joiden yhteinen rahoitus neljälle vuodelle on lähes kuusi miljoonaa euroa.

Ohjelma jatkuu vuoteen 2019 asti noin neljän miljoonan euron vuosibudjetilla. Ċŗ SISÄISEN RAHOITUSMALLIN TÄSMENTÄMINEN Yliopiston sisäisen rahoituksen mallia täsmennettiin, ja sitä sovellettiin vuoden 2013 rahoituksen osoittamisessa. Uuden rahoitusmallin tavoitteena on tarjota vakautta, ennakoitavuutta ja läpinäkyvyyttä sisäisten resurssien kohdentamiseen. Samalla malli kannustaa tutkimuksen ja opetuksen laadun parantamiseen sekä tukee yliopiston kuuden korkeakoulun toiminnan kehittämistä.

Lähde: Aalto-yliopiston vuosikertomus 2012 aalto.fi/fi/about/reports_and_statistics 44 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07

Dekaani Tuija Pulkkinen oli vauhdissa pussihyppelykisassa Alvarin aukioilla lukuvuoden avajaispäivänä 4. syyskuuta. Avajaiset huipentuvat joka vuosi opiskelijoiden ja henkilöstön yhteiseen juhlaan, Aalto Partyyn, Otaniemen kampuksella.

Kalle Kataila

Opetus – Tutkinto-opiskelijoiden kokonaismäärä oli noin 20 000.

1 382 kandidaatintutkintoa 1 519 maisterintutkintoa ja 192 tohtorintutkintoa.

Opiskelijat suorittivat vuoden aikana keskimäärin 33 opintopistettä.

Kandidaattiopetus siirtyy vaiheittain Otaniemeen.

Otakaari 1, entinen Teknillisen korkeakoulun päärakennus, remontoidaan kandidaattiopetuksen keskukseksi.

Heli Sorjonen

Tutkimus –

Professori Markus Linder ja seitsemän muuta uutta professoria pitivät tervetuliaisluentonsa lokakuussa.

Linder nimitettiin biomolekylääristen materiaalien full professor -tehtävään Kemian tekniikan korkeakouluun.

Anni Hanén

Taiteellinen toiminta – Yli 30 kansainvälistä taidepalkintoa.

Mukana yli 50 kansainvälisellä elokuvafestivaalilla.

Valokuvakirjoihin erikoistunut Musta Taide -kustantamo siirtyi yliopistolle.

Yliopisto osallistui Helsingin designpääkaupunkivuoteen Living+-ohjelmistolla ja oli näyttävästi esillä Radical Design Weekillä Shanghaissa.

European Design Innovation Initiative -sihteeristö toimi yliopistossa.

2 tieteen akateemikkoa.

5 Suomen Akatemian nimeämää tutkimuksen huippuyksikköä.

Lisäksi yliopisto oli mukana kahdessa muiden tutkimusorganisaatioiden koordinoimassa huippuyksikössä.

12 Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) tutkimusrahoituksen saajaa.

7 akatemiaprofessoria.

37 akatemiatutkijaa.

15 Finland Distinguished Professor Programme (FiDiPro) -professoria ja -tutkijaa.

Yhteiskunnallinen vaikuttavuus – Noin 7 600 opiskelijaa Avoimessa yliopistossa.

Noin 16 100 henkilöä osallistui muuhun täydennyskoulutukseen (mm. AaltoPRO ja AaltoEE).

Yliopisto jatkoi monipuolista työtään yrittäjyyden tukemiseksi ja uusien yritysten perustamiseksi.

AppCampus-hanke käynnistettiin yhdessä Nokian ja Microsoftin kanssa.

Vuoden aikana kehitettiin neljättä osaamisen pajaa, uutta Health Factory -toimintamallia.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07 \ 45

Väitöksiä Teksti Tea Kalska

Uusi malli päätöksentekoon –

miehiä. Tyypillisesti turman uhriksi joutuneet olivat alkoholin vaikutuksen alaisena.

Päätöksenteossa käytetään valtavia määriä numeroihin ja numeerisiin arvioihin perustuvaa analyysia. Mitä laajemmin tavoittein ja mitä suuremmista data-aineistoista päätöksiä halutaan tehdä, sitä kompleksisemmaksi analyysi yleensä muuttuu.

Tekniikan lisensiaatti Antti Punkka tutki väitöskirjassaan, miten monitavoitteista päätös- ja tehokkuusanalyysia voitaisiin parantaa kysymällä päätöksentekijöiltä entistä helpompia kysymyksiä ja tuottamalla ymmärrettäviä ja läpinäkyviä päätössuosituksia.

Punkka kehitti vaihtoehtojen keskinäiselle paremmuudelle perustuvia arviointimalleja, jotka helpottavat päätöksentekijän preferenssien ja arvojen huomioimista. Päätöksentekijä voi myös esimerkiksi tunnistaa kriteerin suhteen kaksi parasta vaihtoehtoa ottamatta kantaa siihen, kumpi niistä on parempi.

Anne Silla 25.1.2013: Improving safety on Finnish railways by prevention of trespassing.

Insinööritieteiden korkeakoulu.

Antti Punkka 11.1.2013: Rank-based information in multi-attribute decision and efficiency analysis.

Perustieteiden korkeakoulu.

Stop luvattomille radanylityksille – Luvattomat radanylitykset ovat Suomen rataverkolla yleisiä. Diplomi-insinööri Anne Silla selvitti väitöstyössään niihin liittyviä onnettomuuksia ja toimenpiteitä niiden estämiseksi.

Junarata ylitetään luvatta varsinkin suurten kaupunkien läheisyydessä ja paikoissa, joissa asuu paljon ihmisiä.

Luvattomia radanylityspaikkoja voi olla paikoin vain muutaman sadan metrin välein.

Tutkimuksen mukaan luvaton kulku voidaan estää maisemoinnilla ja aitaamisella miltei kokonaan. Maisemoinnilla voidaan esimerkiksi poistaa luvattomalle ylityspaikalle johtavia polkuja.

Istutusten avulla ylittäjien kulku voidaan ohjata sallituille ylityspaikoille.

Silla tutki radanylityksissä tapahtuneita kuolemantapauksia viiden vuoden ajalta. Noin puolet kuolleista oli alle 30-vuotiaita. Heistä kaksi kolmesta oli 46 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07

Taidepalvelua hoitolaitoksiin – Filosofian maisteri Pia StrandmanSuontausta tutki väitöskirjassaan, miten taidepalveluja voidaan toteuttaa asiakkaille, jotka eivät pääse taidemuseoiden palveluiden äärelle. Tutkimuksessa kehitettiin kolme taidenäyttelynomaista kokonaisuutta yhteistyössä Hämeenlinnan Taidemuseon, kolmen taiteilijan ja hoitolaitosten kanssa.

Taiteilijat suunnittelivat taidemuseon tilauksesta teoskokonaisuudet, jotka vietiin hoitolaitoksiin arvioitavaksi ja testattavaksi. Teokset jäävät pysyvästi museon kokoelmiin ja ovat hoitolaitosten lainattavissa.

Strandman-Suontaustan mukaan taiteen ei pitäisi määrittyä hoitolaitoksissa kuntoutuksen tai hoivan tarpeista vaan yksilöllisistä odotuksista ja kulttuurisista tarpeista. Taide ja kulttuuri ovat ihmisen perusoikeuksia, joiden tulisi täyttyä elinpaikasta riippumatta.

Pia Strandman-Suontausta 7.3.2013: Vapautta vai vaikuttavuutta?

Kuvataiteeseen perustuva palvelu hoitolaitosyhteisölle.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

Implantti kiinni luuhun – Esimerkiksi lonkkaproteesien uusiminen on potilaalle ikävää ja yhteiskunnalle kallista. Diplomi-insinööri Emilia Kaivosoja tutki väitöskirjassaan implantin kiinnittymistä luuhun ja kehitti menetelmiä, joiden avulla sitä voidaan edistää.

Tutkimuksessa havaittiin, että kun implanteissa käytetyn piin pintaa kuvioitiin eri materiaaleilla, sen bioyhteensopivuus luusolujen ja kantasolujen kanssa parantui. Lisäksi työssä tutkittiin kolmiulotteisia pintoja. Niillä

pyrittiin tukemaan solujen kolmiulotteista kasvua ja solutukirangan aktivoitumista, jonka on todettu edistävän luunmuodostusta lukuisissa aikaisemmissa tutkimuksissa.

Tutkimus myös osoitti pulssitettujen sähkömagneettisten kenttien tukevan solujen eloonjäämistä ja sukupuolihormonien esiasteen, dehydroepiandrosteroinin, edistävän luunmuodostusta.

Yhdistämällä nämä kaksivaiheiseksi terapiaksi voidaan mahdollisesti auttaa potilaita, joilla esimerkiksi osteoporoosi heikentää implantin kiinnittymistä.

Emilia Kaivosoja 15.3.2013: Improvement of osseointegration.

Sähkötekniikan korkeakoulu.

Termodynaaminen tietokanta avuksi – Monet metallit valmistetaan vesiliuoksissa. Vesiliuoksia sisältäviä prosesseja kehitettäessä tarvitaan parempaa ymmärrystä siitä, miten rikkihappo ja metallisulfaatit ja niiden ionit käyttäytyvät termodynaamisesti.

Tekniikan lisensiaatti Petri Kobylin tutki väitöskirjassaan yleisten sulfaattiliuosten ominaisuuksia ja niiden mallintamista termodynaamisin keinoin. Hän kehitti termodynaamisen tietokannan, jolla voi laskea esimerkiksi rauta-, nikkeli- ja magaanisulfaatteja sisältävien rikkihappo-vesisysteemien liukoisuuksia eri lämpötiloissa ja pitoisuuksissa.

Mallista on apua teollisia mineraaleja hyödyntävien kemiallisten tuotantoprosessien kehittämisessä ja optimoinnissa. Malli voi myös auttaa ratkaisemaan tuotantoprosessien aiheuttamia ympäristöongelmia.

Petri Kobylin 19.4.2013: Thermodynamic modelling of aqueous metal sulfate solutions.

Kemian tekniikan korkeakoulu.

Tekniikan korkeakoulujen väitökset:

otalib.aalto.fi/en/collections/ e-publications/dissertations Kauppakorkeakoulun väitökset:

epub.lib.aalto.fi/fi/diss Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun väitökset:

books.aalto.fi

Yritysriskit päivänvaloon Kirjanpitolautakunnan yksityiskohtainen ohjeistus paransi yritysten riskitiedottamisen laatua hyödyllisellä tavalla, totesi Antti Miihkinen väitöstutkimuksessaan.

Teksti Tea Kalska Kuva Maija Astikainen Strategiset riskit, rahoitusriskit, ympäristöriskit – yritysten toiminnassa on monia kompastuskiviä, jotka voivat vaikuttaa yrityksen tulokseen ja arvoon osakemarkkinoilla. Sijoittaja, joka on joskus etsinyt yritysten toimintakertomuksista selkeää raportointia riskeistä, on kuitenkin saattanut turhautua. ”Tilinpäätösstandardit ja suositukset ovat ohjeistaneet yritysriskeistä tiedottamisessa, mutta ohjeistus on ollut hyvin ympäripyöreää ja monitulkintaista.

Vuonna 2006 Suomen kirjanpitolautakunta täsmensi kirjanpitolakia yksityiskohtaisemmilla, kansallisilla standardeilla”, kertoo kauppatieteiden maisteri Antti Miihkinen.

Hän tutki laskentatoimen alan väitöskirjassaan, miten yksityiskohtaiset riskitiedottamisstandardit vaikuttivat tiedottamisen laatuun suomalaisissa pörssiyrityksissä – ja mitä siitä seurasi osakemarkkinoilla.

Riskeistä on vaikea tiedottaa Miihkisen tutkimus paljasti, että yksityiskohtainen ohjeistus riskitiedottamisesta paransi sen laatua. Tiedottamisen määrä lisääntyi, yritykset raportoivat

Antti Miihkinen osallistui väitöskirjatyönsä aikana kuusi kertaa Kalevan Kisojen kymmenotteluun ja teki oman piste-ennätyksensä vuonna 2010. useammista riskiluokista ja riskien sanalliset kuvaukset tarkentuivat.

Yritysten johto ei Miihkisen mukaan välttämättä ymmärrä – tai halua ymmärtää – millaista on laadukas riskeistä raportoiminen. Väitöskirjan tulokset ovatkin hyödyllisiä lainsäätäjille. Ne osoittavat, että yleisellä tasolla annettu raportointivelvollisuus ei välttämättä ole tarpeeksi tehokas takaamaan laadukasta tiedotusta abstrakteista asioista, kuten riskeistä. ”Riskitiedottaminen on vaikeaa, koska se on pääasiassa tekstimuotoista raportoimista. Siinä ei ole tarkkoja lukuja. Rahoitusriskeistä voi saada numeerista informaatiota, mutta muista riskeistä yritykset harvemmin kertovat kvantitatiivista tietoa, vaikka sellaista olisi olemassa.”

Koko yhteiskunta hyötyy Kun yrityksen tulevaisuuteen vaikuttavat riskit tuodaan selkeästi esille, parhaat sijoituskohteet on helpompi löytää osakemarkkinoilla. ”Havaitsin, että kun yritys raportoi paremmin riskeistään, osakemarkkinoilla esiintyy vähemmän informaation

epäsymmetriaa. Tällä tarkoitetaan sijoittajien erilaisia näkemyksiä siitä, miten yrityksellä menee tulevaisuudessa, ja mikä on osakkeiden oikea hinta.”

Miihkisen mukaan tästä hyötyy koko yhteiskunta. Ihmisten varat kohdistuvat eniten tuottaviin kohteisiin, parhaat firmat porskuttavat eteenpäin ja luovat uusia työpaikkoja.

Väitöskirja oli 11. laji Antti Miihkinen on myös kansallisen tason kymmenottelija. Vuonna 2010 hän voitti hallissa seitsenottelun SMkullan ja Kalevan Kisoissa kymmenottelun pronssimitalin. ”Väitöskirjan tekemistä voisi kuvata ’yhdenneksitoista lajiksi’. Tieteellinen työ ja moniottelu vaativat paljon pitkäjänteisyyttä, eikä kolhuiltakaan aina välty. Sitä yrittää kovasti ja välillä vähän epäonnistuu. Sitten on vain jatkettava uudella innolla seuraavaan lajiin.”

Antti Miihkinen 15.3.2013: Essays on Corporate Risk and Transition Disclousures in the IFRS Era. Kauppakorkeakoulu.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07 \ 47

Camilla Hollanti, auttaako matikkap채채 arjessa?

Arjen valintoja

Asiantuntija kertoo tutkimusalaansa liittyvistä henkilökohtaisista valinnoista.

Matematiikan apulaisprofessori ei ottanut lainaa pankista, jossa ei tiedetty prosentin ja prosenttiyksikön eroa.

Teksti Paula Haikarainen Kuva Aukusti Heinonen Missä tilanteissa olet vapaa-ajalla kiitollinen siitä, että sinulla on matematiikka hallussa?

Yleensä ne liittyvät pankkiasioihin.

Esimerkiksi pyytäessäni eräästä pankista lainatarjousta selvisi, että tarjouksen tekijä ei tiennyt, mitä eroa on prosentilla ja prosenttiyksiköllä. En ottanut lainaa kyseisestä pankista.

Matematiikka on jatkuvasti hyödyksi arjessamme. Ei siksi, että koko ajan tarvitsisi laskea jotain, vaan ylipäätään loogisen ajattelun, abstrahointikyvyn ja kokonaisuuksien hahmottamisen kannalta.

Yllätytkö koskaan kaupan kassalla ostosten loppusummasta?

Yllätyn. En ole kovin hyvä päässälaskija, mistä äitini aina naljaileekin minulle.

Onko matikkapäästä apua peleissä, eli lyötkö rahoiksi kasinolla?

Ehdottomasti on hyötyä. En ole kuitenkaan rikastunut. Hyödyin korttien laskemisesta ja muistamisesta pelatessamme pidroa ja kasinoa kymmenpennisillä lukiossa. Toisaalta velipuoleni sai porttikiellon kasinolle, koska pärjäsi liian hyvin laskiessaan kortteja.

Onko sinulla lempimatemaatikkoa?

Kyllä: Évariste Galois, joka eli vuosina 1811–1832. Hän oli ranskalainen matemaatikko ja vallankumouksellinen anarkisti, joka vietti hetken elämästään vankilassa ja kuoli jo 21-vuotiaana kaksintaistelussa. Galois kehitti polynomiyhtälöiden ratkeavuutta käsittelevän rikkaan teorian, jota opetin hiljattain laitoksellamme. Teoria luo kauniin sillan matemaattisten ryhmien ja kuntien välille.

Onko tieteenalalla trendejä?

Epäjatkuvia rakenteita tutkiva diskreetti matematiikka nostaa koko ajan suosiotaan digitaalisen viestinnän myötä.

Esimerkiksi digitaalisissa tv-lähetyksissä voidaan hyödyntää hyvinkin sofistikoituneita diskreetin matematiikan menetelmiä, erityisesti algebraa ja lukuteoriaa.

Sana matemaatikko juontaa juurensa kreikasta, jossa mathematikós tarkoittaa ”halukas oppimaan”. Miten alan opetusta tulisi kehittää, että entistä useampi olisi halukas oppimaan?

Tulisi keskittyä enemmän todelliseen ymmärtämiseen kuin ulkoa opetteluun ja kaavojen hallintaan. Esimerkiksi

lukiossa käsitellään nykyään huomattavasti useampia matematiikan osa-alueita kuin ennen, mutta niihin ei perehdytä yhtä syvällisesti. Osaaminen jää melko pinnalliseksi. Ymmärtäminen herättäisi motivaation oppia lisää.

Tutkit myös langatonta tiedonsiirtoa. Mihin ongelmaan toivot ratkaisua?

Pyrin rakentamaan moniantenniviestintään soveltuvia aika-avaruuskoodeja, joilla voidaan kasvattaa datanopeutta ja pienentää vastaanotossa tapahtuvien virheiden todennäköisyyttä. Kyseisten koodien kompleksisuus on suurin este niiden laajemmalle soveltamiselle, joten tutkimusryhmämme työskentelee juuri kompleksisuuden vähentämisen parissa.

Haluaisin tietää, mikä on perustavanlaatuinen raja sille, kuinka paljon kompleksisuutta voidaan pienentää ilman, että koodien tietyt hyvät ominaisuudet katoavat. Myös salakuuntelukanavat ovat kiinnostava tutkimuskohde.

Onko kotisi jo riisuttu ylimääräisistä piuhoista?

Ikävä kyllä ei, ei todellakaan.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07 \ 49

Palkitut JUSSI LEHTOMÄKI PALKITTIIN TAMPEREELLA —

Juice Huhtala Jussi Lehtomäen ohjaama ja käsikirjoittama elokuva Aamulla viemme lapset metsään voitti parhaan opiskelijaelokuvan palkinnon Tampereen elokuvajuhlilla. Dokumentaarinen elokuva vie katsojan keskelle sadunkerrontahetkeä ja lähettää matkalle pimeään, vanhaan metsään.

Lehtomäki opiskelee Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa.

Voittanut elokuva on Lehtomäen toinen ohjaustyö.

OSSI NAUKKARINEN SAI VUODEN TIEDEKYNÄ -PALKINNON —

Tuomas Klaavo

Design and Architecture Residence Programmeen on käynnissä.

Ohjelmaan voivat hakea kansainvälisesti aktiiviset taiteilijat, muotoilijat, arkkitehdit tai tutkijat, jotka toteuttavat residenssin aikana Aalto-yliopiston rahoituksella ja yhteistyössä Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kanssa taide- tai suunnitteluprojektin tai muun korkeakoulun alaan kuuluvan hankkeen. arts.aalto.fi/residenceprogramme

8.–26.5. Masters of Aalto 2013 -näyttely Kruununmakasiini, Hämeentie 39, Helsinki. moa.aalto.fi 15.5. Bit Bang -seminaari: Changing Global Landscapes Viides Bit Bang -jatko-opintokurssi esittelee kevään ryhmätöiden tuloksia, joissa käsitellään kiristyvää globaalia kilpailua ja keinoja pysyä siinä mukana.

Ilmoittautumiset 10.5. mennessä: elina.karvonen@aalto.fi.

TUAS-talo, Auditorio AS1, Otaniementie 17, Espoo. mide.aalto.fi/en

16.5. klo 19 Kuorojen kevät III: Dominante, johtaa Seppo Murto ja Polyteknikkojen Kuoro, johtaa Saara Aittakumpu Perinteikkäät teekkarikuorot yhteiskonsertissa. Liput kuorolaisilta tai Lippupisteestä 12/8 €. Sellosali, Soittoniekanaukio 1 A, Espoo

ilman verkkoa ja wifiä Työpajoja kierrätystaiteesta filosofointiin. Liput 120 €.

Harakan saari, Helsinki. harakkaunplugged.tumblr.com

18.–19.5. klo 12–18 Aalto ARTS Exposed: Art & Design Sale Redefined – myyntitapahtuma Kruununmakasiini, Hämeentie 39, Helsinki. facebook.com/AaltoARTSExpo

JENNI TOIVONIEMI VOITTI SUNDANCESSA —

Jenni Toivoniemen ohjaama ja käsikirjoittama Treffit (The Date) voitti Yhdysvalloissa Sundancen elokuvajuhlien kansainvälisen lyhytelokuvakilpailun, johon osallistui yhteensä 14 elokuvaa.

Treffit-elokuvassa teini-ikäinen poika joutuu isännöimään treffejä äitinsä kollikissalle.

Toivoniemi opiskelee Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa käsikirjoitusta ja ohjausta.

mentorointiohjelmaan on käynnissä.

Ohjelma tuo yhteen yliopiston alumnit ja opiskelijat työelämävalmennuksen, itsensä kehittämisen ja keskinäisen verkostoitumisen merkeissä. alumninet.aalto.fi/mentorointi

17.5. Harakka Unplugged – vaihtoehtoinen seminaaripäivä

Erica Kovanen

Vuoden 2012 Naiset ja tekniikka -palkinto myönnettiin opiskelija Irena Bakićille Ugandan saniteettiolojen kehittämisestä.

Bakić toimi projektipäällikkönä Aalto-Unicef Finland -tuotekehitysprojektissa. Siinä Aalto-yliopiston ja ugandalaisen Makerere-yliopiston opiskelijat ratkaisivat yhteistyössä ugandalaisten koulujen vesi-, hygienia- ja sanitaatio-ongelmia.

Projektin lopputuloksena syntyi hygieeninen vesihana, vedenkuljetusväline sekä vessakäyttäytymisen ja käsienpesun seurantajärjestelmä.

Lisäksi kehitettiin Clean School -konsepti, jonka tarkoitus on muuttaa käyttäytymistä lisäämällä hygienian ymmärrystä ja siihen sitoutumista koululaisten keskuudessa.

Marja-Terttu Tanttisen rahastosta jaettavan palkinnon suuruus on 1 000 euroa.

31.5. saakka: Hakuaika syyskuussa alkavaan

31.5. saakka: Hakuaika Aalto University School of Arts,

Katri Laukkanen

IRENA BAKIĆ SAI NAISET JA TEKNIIKKA -PALKINNON —

Kalenteri

Ossi Naukkarinen palkittiin Vuoden Tiedekynä 2012 -palkinnolla artikkelistaan Tahdikkuus esteettis-eettisenä toimintaperiaatteena, joka on julkaistu Tiede ja Edistys -lehdessä. Koneen Säätiön myöntämä palkinto jaettiin kuuden kirjoittajan kesken ansiokkaasti kirjoitetusta suomenkielisestä yhteiskuntatieteen alan kirjoituksesta.

FT Ossi Naukkarinen on Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun varadekaani ja estetiikan dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on julkaissut kirjoja ja artikkeleita erityisesti arjen estetiikasta sekä ympäristötaiteesta. Hänen tuorein kirjansa, Mihin humanisteja tarvitaan, julkaistiin lokakuussa 2012.

24.5. klo 16 Näytös13 Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opiskelijoiden muotinäytös.

Kattilahalli, Suvilahti, Sörnäisten rantatie 22, Helsinki

24.5. klo 12 AlumniGames Aallon alumnit ja yritysyhteistyökumppanit pelaavat leikkimielisessä kisassa futsalia, lentopalloa ja sählyä.

Otahalli, Otaranta 6, Espoo

29.5. klo 15 Guest Lecture – Jay B. Barney: What is Strategic Management Kauppakorkeakoulu, Runeberginkatu 14–16, Helsinki 29.5. klo 13–17 Media Lab Demo Day Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Hämeentie 135 C, Helsinki

5.6. klo 19 Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajat KYL, johtaa Matti Apajalahti: Larin-Kyösti-levynjulkistuskonsertti Liput 15/10 € Lippupalvelusta, kuorolaisilta tai ovelta ennen konserttia.

Kauppakorkeakoulun juhlasali, Runeberginkatu 14–16, Helsinki

3.9. klo 13 Lukuvuoden avajaiset Kauppakorkeakoulu, Runeberginkatu 14–16, Helsinki Virallisen avajaistilaisuuden jälkeen Aalto Party -jatkot Otaniemessä.

22.9. klo 14 Aalto-kymppi Yhteisöllinen juoksutapahtuma Aalto-yliopiston henkilöstölle, opiskelijoille ja alumneille.

Otahalli, Otaranta 6, Espoo. rantamaraton.fi/aaltokymppi

8.10. klo 16 Tulevaisuusseminaari: Lisätietoa tapahtumista: aalto.fi | alumninet.aalto.fi

50 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07

Tulevaisuuden työ – työn tulevaisuus Kauppakorkeakoulu, Runeberginkatu 14–16, Helsinki

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 07

07

TÄMÄ LEHTI KERTOO / IN THIS ISSUE ideoiden synnystä luovuuden johtamisesta sähköautoilusta salaisen tiedon turvaamisesta MoA-näyttelyn kokoamisesta are Finnish parliamentarians overpaid?

ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324 TOUKOKUU / MAY 2013

Ideoiden

alkulähteillä s. 12 MoA-näyttelyn synty s. 34

...ja paljosta muusta.

aalto.fi

Sähköautoja teille

Salaisen tiedon turvaajat

Are politicians overpaid?