Amnesty-lehti 2/2011

2

2011

c92E.

Hinta / Pris 5,50 €

On parempi sytyttää kynttilä, kuin kirota pimeyttä.

Onnea Amnesty!

Onnea

Amnesty International, 50 vuotta! Amnestylla on ainutlaatuinen rooli ihmisoikeuksien edistämisessä koko maailmassa, sillä se kanavoi miljoonien ihmisten tahtoa vaikuttaa asioihin sekä kotimaissaan että muualla . Harva järjestö on onnistunut luomaan yhtä tunnistettavan brändin – enkä tarkoita tällä vain Amnestyn tunnusta.

Mielipidevangeista alkunsa saanut työ on laajentunut kattamaan koko ihmisoikeuskentän. Amnesty on sekä globaali mielipidevaikuttaja että viranom aistoiminnan vahtikoira. Suomessa Amnesty on tehnyt erittäin hienoa ja näkyvää työtä yhdenvertaisuuden puolesta, mm. seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistu vaa syrjintää vastaan.

Ulkoministeriöstä katsottuna Amnesty on hyvä yhteistyökumppani ja tietolähde, mutta myös Suomen kansainvälisen toiminnan tarkkasilmäinen seuraaja ja kommentaattori, tarvittaessa kriitikkokin. Näin asian pitää ollakin. Puoluee ttomuus ja riippumattomuus ovat ihmisoikeusjärjestölle ensiarvoisen tärkeitä.

Parhaat onnitteluni vetreälle viisikymppiselle!

börd är in-

de! De mänskliga rättigheternas inne Amnesty behövs fortfaran dens mest välmående region. Amnesty gör ett

här i värl te självklar för alla, inte ens värde och att mänskom att alla människor har lika oss inna påm att för viktigt jobb iderar, man prövar koll en Det är först då olika intress liga rättigheter är universella. gerar i vardagen. fun rna cipe likabehandlingens prin hur väl de allmänt godkända

Eva Biaudet minoritetsombud

50-vuotias onnittelee 50-vuotiasta! Oikeudenmukaisuuden vimma,

ni Amnestyn vastuullisuus ja tekemisen ilo, nämä sanat kiteyttävät ensivaikutelmaa liittyen. jaan Suomen osastosta, jonka kanssa tein yhteistyötä Joku raja! -kampan päättäväisi, aisuudek harkitsev Yhteistyön myötä vaikutelmani täsmentyi edelleen kannalta, eri usealta pohdinta asioiden oli vuutta syydeksi ja energisyydeksi. Harkitse ja väärän oikean vaatii joka aihe, on a kohteen kun silloinkin sieto n moniselitteisyyde tehdä ratkaisu. ja tietoa oleva a olemass käyttää kyky oli isyyttä Päättävä lyä. määritte sitä tarvittaesEnergisyys – sen varassa oli hyvä toimia, ymmärtää toimintaa ja muuttaa varten. ihmisiä ja a maailma vaan itseään toimi ei sa. Sitä kumpuaa järjestöstä, joka lle!

Amnesty aalle 50-vuoti t Sydämelliset onnittelu

Alexander Stubb ulkoasiainministeri (29.4.2011)

Amnestyn riippumattomuus ja lahjomattomuus on tehnyt järjes-

haastamaan töstä maailmanlaajuisesti keskeisen ihmisoikeustoimijan, joka onnistuu ja eettisiä sia sopimuk älisiä kansainv maan noudatta kin yritykset kuin et niin hallituks ista ihtapahtuv piilossa velvoitteitaan. Amnesty on myös luotettava tietolähde usein kakerilaisia taistelee Amnesty että sitä, misoikeusloukkauksista. Erityisesti arvostan AmnesKiitokset ikalta. euspoliti ihmisoik pohjan vievät jotka soisstandardeja vastaan, n torjumityn Suomen osastolle painokkaasta työstä niin naisiin kohdistuvan väkivalla iseksi. kohentam een seksi Suomessa kuin aktiivisuudesta Venäjän ihmisoikeustilant

Prof. Suvi Ronkainen tiedevararehtori,

tutkimusmenetelmien professori, Lapin yliopisto

Heidi Hautala Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtaja ä ja upeaa työtä tekeaksunsa maks välle Amnestylle. Olen itse pitkäaikainen jäsenm maa aineistoa monin eri tavoin. tuotta styn Amne ntää hyödy issä tehtäv eri t on voinu sitten: tapasin silloisena ulkovuotta kuusi Tähtihetkeni Amnestyn jäsenenä oli noin ihmisoikeuksista kertomalla, me stelum kesku Avasin in. ministerinä Kiinan ulkominister tavasti kansainvälisten ihmisoikemiksi heidän pitäisi suhtautua asiallisesti ja raken kollegani esittämään pitkän syytöspuusjärjestöjen raportteihin ja kritiikkiin, mikä sai ovat Kiinan vihollisia ja haluavat vain töt heenvuoron siitä, että nämä ihmisoikeusjärjes että itse Amnestyn jäsenenä tiedän alla, toteam in vastas pitää Kiinan heikkona. Tähän puolestaan vaiensi kollegan, jolle tuntui tämän täysin perättömäksi käsitykseksi. Tämä myös Amnestyn jäsen. Tuskin tällä olevan käsittämätöntä, että ulkoministeri voi olla tumana se saattaisi panna jopa tapah vana sen enempää vaikutusta oli, mutta toistu töistä. sjärjes oikeu ihmis ksiään kiinalaiset tarkistamaan käsity eisten vapaus- ja perusperint aan valvom yt ryhtyn n mittaa n Amnesty on vuosie toteutumista. Se on ksien oikeu n oikeuksien ohella myös sosiaalisten ja taloudelliste jota Amnesty potyötä, nnä heike ei tämä että tärkeää ja kannatettavaa, mutta toivon, lun valvojana kohte illisen inhim ten ihmis ja a stajan puolu liittisten vankien ja vainottujen on tehnyt jo puoli vuosisataa. Carry on!

Parhaimmat onnitteluni 50 vuotta täyttävälle tärkeä ava passiivijäsen, joka

Maailma on toivoton. Ja maailmassa on sittenkin toivoa. Näin ajattelin 14-vuotiaana, kun luin ensimmäisen kerran Amnestyn vuosiraporttia.

Ja näin ajattelin eilen, kun allekirjoitin vetoomuksen Pohjois-Korean vankileirien lakkautta miseksi. Se, että ihmiset voivat muuttaa asioita hankkimalla ja jakamalla tietoa ja kirjoittam alla kirjeitä antaa toivoa ja lohtua maailmassa, jossa niin usein tuntuu, että toivoa ei ole.

Kiitos Amnesty. Valtavasti onnea!

Elina Hirvonen kirjailija, dokumenttielokuvaohjaaja, Amnestyn jäsen

Kun kynttilä on hyvissä käsissä, se ei sammu kovimmassakaan tuulessa.

Suomen PEN onnittelee viisikymmentävuotiasta.

Jarkko Tontti kirjailija, lakimies, Suomen PENin puheenjohtaja

a- ja Erkki Tuomioja kansanedustaja ja Suomen kaupp teollisuus- sekä ulkoministeri vuosina 1999–2007

Kun onnitte le

e Amnesty tivisteja ympä ä, onnittelee ka ri maailmaa ikkia sen yh . Niin kuin ih kaikille – ja distämiä milj misoikeudet voimme kaik oonia akkin, tämä jä ki olla siitä yl rjestö kuuluu pe itä .

Tommy Lin meille dgren muusi kko ja Amne styn tiedotta ja 1997–200 4 Köyhien ihmisten viisikymppiselle! sosiaalioikeukle el lis el ks ou um ittunut talous- ja Onnea vallank n on liian usein jum

avustustaistelemine etupäässä erilaisten oikeuksien puolesta nä köyhät esiintyvät Sii . on ko kouluja tai e hik sill ke n lap , see än sien perintei hennosta pöytä mu pu pa tu dit vaa tulla On ina. että köyhät voisivat toimenpiteiden kohte än on vaadittu sitä, väh n Liia . ajia oit nh ta asioista. lähikortteleille sairaa elämäänsä koskevis aa an päättämään omaa euksien kentälle av oik ali sia so tasaveroisesti muka ja isia astuminen talousatt n kra ine mo ika de ea ös viim my n Amnesty ä köyhät voisivat olla t näköaloja siihen, ett anjan periaatteet ova vallankumouksellisia mand Dignity -kamp De n ise taväl n ain aa ns aik ka n än on pitkä kansalaisia. Amnesty isoikeusjärjestöissä radikaaleinta, mitä ihm timaan oikeuksiaan vaa n ne mi tta kenties kauneinta ja nu an n ihmisten voima vie elä ä ess yyd yh Kö pahtunut. tamiseen. ista rahavallan muren turhiksi epäilykset merkitsee osallistum vä Amnesty osoittaa elä n tää itys vill pin johdonmukym en en, ettei se kykenisi Luotan, että viid n niin konservatiivin aa ess ud ongelmiisu ien ltill om ma i tua siitä, että se olis ien oikeus osallis yh Kö . an sia uk na tim omia vaa ksia. Jään toiveikkaa kaisesti toteuttamaan käytäntöjä ja uskomu a tisi alis pit ka lee iste ensa ratkaisuun rav ydy hymistelyksi. tsee maltilnestyn ravistelu ei hy Am ä ett n, aa am ott vanheneminen merki od si väitteet siitä, että jäk tyh a itta oso sty Näin Amne toivoa. illä muillakin on vielä listumista. Kenties me yliopisto n professori, Helsingin inen maailmanpolitiika

Teivo Teiva

2 AMNESTY INTERNATIONAL 2/2011

Onnea 50-vuotiaalle! 50-vuotias ei enää ole altis menemään mukaan jokaiseen muotivirtaukseen, vaan on löytä nyt oman äänensä ja tekee työtä pitkä jänteisesti sekä tehtäväänsä uskoen.

Hyvä itseluottamus onkin tarpeen.

Amnestykin on joutunut huomaam aan, etteivät ihmisoikeudet ole aina muodissa.

Ihmisoikeuksista puhuminen voi ärsy ttää, joskus jopa suututtaa. Tai sitten ihmisoike uksia voidaan vähätellä ja pitää toisa rvoisina pehmojuttuina ”koviin realiteetteihin” nähden.

Amnesty on kuitenkin osoittanut, että selkeällä ihmisoikeusviestillä on merk itystä.

Ihmisoikeusagenda ei olisi sitä, mitä se nyt on, ilman Amnestyn 50-vuotis ta työtä, sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa . Harva on yltänyt vastaavaan.

Aihetta juhlaan siis on! Samalla voi myös kerätä voimia seuraaviin koito ksiin – joita yhä riittää.

Johanna

Suurpää Oikeusministeriön demokratiaja kieliasioiden yksikön johtaja, vähemmistöva ltuutettu 2007–2010

50 vuotta on hyvä ikä. On kokemuksen tuomaa tietoa, taitoa ja tahtoa ja samalla uskaltaa olla myös nöyrä sen edessä, että maailma ei koskaan tule valmiiksi.

Koskaan, ei koskaan pidä silti luovuttaa.

Suhteellisuudentajun lisääntyminen on olennainen palkkio työssä ihmisoikeuksien hyväksi. Harvoin tapaa amnestylaista, joka valittaa pikkuasioista. Kiitollisuuden tunne antaa voimaa.

Amnesty ovat ne ihmiset, jotka tekevät työtä ihmisoikeuksien hyväksi. Pidetään huolta itsestämme. Tämä on elämänpituinen työ.

Onnea!

Päivi Ristolainen pitkäaikainen Amnestyn jäsen, täyttää myös 50 vuotta toukokuussa 2011

Teksti MARIE KAJAVA KUVITUs JULIA STRAND

JUHLI IHMISOIKEUKSIA AAMUSTA ILTAAN

Amnesty International täyttää lauantaina 28. toukokuuta kokonaiset puoli vuosisataa. Ihmisoikeusjärjestön synttäreille kaikki ovat tervetulleita!

Näin voit juhlia Amnestyn 50-vuotissyntymäpäivää:

Tule nostamaan malja 50-vuotiaalle Amnestylle!

11.00–11.30

10.00

12.30–13.15

Tilaa Amnestyn vetoomukset kännykkääsi! tietoisku Maailma kylässä -festareiden Taiga-lavalla, Mahdollisuuksien tori -teltassa.

Tuomari Nurmio eli Dumari ja Spuget esiintyy Savanni-lavalla.

Ota suunta kohti Kaisaniemen puistoa ja Rautatientoria.

Amnesty on näyttävästi esillä ja juhlii syntymäpäiväänsä Maailma kylässä -festivaaleilla Helsingissä koko viikonlopun ajan.

15.00

09.00

Herätys, Amnestyaktiivi! Juo kuppi kahvia ja syö aamupuurosi.

Piipahda Amnestyn vetoomusteltassa Rautatientorin puolella. Kirjoita vetoomuskirjeitä ja solidaarisuuskortteja, joita kuvataiteilijat kuvittavat alkaen klo 11. Ihmisoikeuspuolustajat Mao Hengfeng ja isä Alejandro Solalinde sekä Romanian häädetyt romaniperheet odottavat kirjettäsi!

Vetoamassa teltalla käyvät päivän aikana myös Vuokko Hovatta, Helena Ranta ja Tommy Lindgren.

Jos haluat, voit myös jäädä hetkeksi päivystämään teltalle!

20.00

Iltajuhlan ohjelma alkaa.

Lauantai-iltana kello 19.00 Vanhan ylioppilastalon ovet avautuvat Amnestyn kutsuvierasjuhlaan, kun jäsenet viideltä vuosikymmeneltä kokoontuvat Vanhalle (Mannerheimintie 3) juhlimaan. Juhlapuheen pitää presidentti Tarja Halonen. Juhlissa mukana mm. kambodzalainen entinen mielipidevanki Sok Yoeun, dj Bunuel, Paleface, Emma Salokoski, Verneri Pohjola ja Paula Vesala.

50

19.00

Romanien syrjintä Euroopassa -aiheesta puhumassa Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson.

Taiga-lava, Mahdollisuuksien tori -teltta.

ensimmäiseks i ilm mukaan ILTA oittautunutta JUHLAAN! Ilmoittaudu mahdollisim m nopeasti – ja ossa on 50 n an opeimmalle juhlati ketti Amnes iltajuhlaan.

Lähetä sähkö tyn postiviesti osoitteeseen amn Kirjoita viesti esty@amnesty.fi. kenttään tun nus: NOPEUS ON VALTTIA!

Anu-Elina Autio & Marie Kajava AD Jesse Pasanen KUVATOIMITUS

Jesse Pasanen & Anu Merenlahti Pain0 Lehtisepät Oy, Pieksämäki julkaisija Amnesty International Suomen osasto ry. Kultti ry:n jäsen.

Joukkojulkaisu ISSN 1458-3879

Ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Seuraava lehti ilmestyy 29.9.2011.

Aineistot viim. 8.9. Juttutarjoukset ja palautteet osoitteeseen anu-elina.autio@amnesty.fi. Lehti ei vastaa toimitukseen lähetetystä aineistosta, jonka julkaisusta ei ole sovittu etukäteen.

Kirjoituksissa esiintyvät mielipiteet eivät ole Amnestyn virallisia kannanottoja.

18.00

Puoliltaöin

maan Amnestyn juhlaa kampanjateltoilla sunnuntaina!

amnestyn suomen osaston toimisto

lehdentekijät tässä numerossa Päätoimittaja Frank Johansson ToimitussihteeriT

17.00

Piipahda Kaisaniemen puiston Amnesty-teltassa allekirjoittamassa romanivetoomus. Voit allekirjoittaa vetoomukOsallistu suureen Tänään sen myös kännykälläsi! olen vapaa -juhlatempaukOsta samalla itselleseen ihmisoikeuspuolustajien puolesta Rautatientorilla. si reilu Amnesty-paita tai uusi Mitä vapaus Osana globaalia Amon -cd-levy. Puistotelnesty-juhlaa vapautamme yhdessä tuhat ilmapalloa ih- tassa on myynnissä myös Amnesty-kasseja misoikeuspuolustajien puoja -penaaleja. Varaatlesta. Vaadimme vapautta ja oikeutta mielipidevangeil- han mukaasi käteistä! le, kidutetuille ja vainotuille. Mukana ovat Amnestyn Mitä vapaus on -juhlalevyn muusikot Paleface ja Paula Vesala.

Tehdään yhdessä kaikkien aikojen suurin ihmisoikeustempaus Suomessa!

Kutsu kaverisikin mukaan: Amnesty-aktiivi käy petiin. Maailma kylässä -festivaalit www.amnesty.fi/olenvapaa jatkuvat seuraavana päivänä Kaisaniemessä. Tule jatka-

Toimituskunta Aino Frilander, Johanna Frondelius, Teemu Granström, Teemu Hirvilinna, Hanna-Kaisa Hämäläinen, Kirre Koivunen, Katriina Koskinen, Teemu Kuusimurto, Aura Lindeberg, Oona Loman, Hanna Lukkari, Susanna Lyytikäinen, Juha Mäkinen, Erik Nyström, Kirsi Pere, Alexandra Peth, Juha Peurala, Minna Rajainmäki, Tiina Riippa, Niklas Sandström, Paula Sundell, Katja Tähjä, Erja Vainikka-Howard, Kaisa Viitanen, Jarkko Virtanen, Kaisa Väkiparta, Mari Waegelein, Timo Wright, Heli Yli-Räisänen, Silja Ylitalo kirjoittajat Anu-Elina Autio, Jussi Förbom, Outi Haapanen, Elina Hirvonen, Stephen Hopgood, Frank Johansson, Marie Kajava, Tommy Lindgren, Hanna Lukkari, Susanna Lyytikäinen, Petri Merenlahti, Juha Mäkinen, Erik Nyström, Pia Puu Oksanen, Kirsi Pere, Alexandra Peth, Tiina Riippa, Johanna Suurpää, Teivo Teivainen, Anu Tuukkanen, Kaisa Viitanen Kuvaajat/Kuvittajat Anssi Kokkonen, Teemu Kuusimurto, Jesse

Pasanen, Juha Peurala, Julia Strand, Paula Sundell, Katja Tähjä, Jarkko Virtanen, Mari Waegelein, Timo Wright

Kansi Jesse Pasanen

Amnesty-lehti tehdään pääosin vapaaehtoisvoimin. Lehden avustajat ovat vapaaehtoisia alan ammattilaisia.

Ota yhteyttä, anna palautetta: anu-elina.autio@amnesty.fi

Amnesty International Suomen osasto ry.

Toimisto Ruoholahdenkatu 24 D 00180 Helsinki Asiakaspalvelu avoinna ma–to 12–16 PUH 09 5860 440 FAX 09 5860 4460

Toimiston työntekijät Toimiston sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@amnesty.fi Toiminnanjohtaja Frank Johansson Ihmisoikeustyön johtaja (vs) Päivi Mattila Maakohtaisen työn asiantuntija Anu Tuukkanen Naisten oikeuksien asiantuntija Pia Oksanen Oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen Kampanjakoordinaattori kampanjatapahtumat ja aktivismi Outi Haapanen Kampanjakoordinaattori verkkokampanjointi Ilpo Kiiskinen

Koulutuskoordinaattori Maarit Pihkala (4.7. alkaen) Tiedottaja Anu-Elina Autio Art Director Anu Merenlahti Graafinen suunnittelija Jesse Pasanen Varainhankintapäällikkö Nora Huhta Varainhankintavastaava Ruut Karhunen Varainhankintavastaava Annika Eriksson Varainhankintavastaava Sonja Vartiala F2F-kampanjapäällikkö Kaisa Huhta

Jäsen- ja lahjoittajapalvelusihteeri Leena Hernesniemi Televarainhankintakoordinaattori Hanna Valkama Toimistopäällikkö Katri Rautio Talous- ja toimistosihteeri Maarit Raja-aho Kouluvierailukoordinaattori Anna Nurmi Toimistosihteeri Eveliina Lindell ICT-vastaava Jukka Vallisto Henkilöstöasiantuntija Mia Mikkola (vanhempainvapaalla)

1961

1960-luku Englantilainen juristi Peter Benenson kirjoittaa The Observer -sanomalehteen artikkelin The Forgotten Prisoners. Amnesty International saa alkunsa Benensonin vetoomuksesta mielipiteidensä vuoksi vangittujen puolesta.

•

•

Ensimmäinen kansainvälinen kokous. Osallistujat Belgiasta, Britanniasta, Ranskasta, Saksasta, Irlannista, Sveitsistä ja Yhdysvalloista päättävät perustaa ”pysyvän kansainvälisen liikkeen mielipiteen- ja uskonnonvapauden puolustamiseksi”.

Kansainvälisenä ihmisoikeuksien päivänä 10.12. sytytetään ensimmäinen Amnesty-kynttilä St-Martinin-the-Fieldsin kirkossa Lontoossa.

1962 •

•

1963

Ensimmäinen tutkimusryhmä lähtee Ghanaan. Lontoolainen asianajaja Louis Blom-Cooper tapaa maan sisäministerin ja hankkii tietoja vangituista opposition jäsenistä. Tutkimusryhmä lähetetään myös Tšekkoslovakiaan, Portugaliin ja Itä-Saksaan.

•

Amnesty Internationalin päämaja, kansainvälinen sihteeristö, perustetaan Lontooseen. Amnesty-ryhmiä on 350 ympäri maailmaa.

1964 •

Peter Benenson nimitetään Amnesty Internationalin johtajaksi.

•

YK myöntää Amnestylle tarkkailija-aseman.

Ensimmäinen vuosiraportti julkistetaan. Se kertoo 210 vangitusta seitsemässä maassa.

Teksti ANU-ELINA AUTIO

KAIKKI ALKOI TÄSTÄ: Avaa sanomalehti minä päivänä tahansa ja löydät aina jutun ihmisestä, joka on vangittu, kidutettu tai teloitettu mielipiteensä vuoksi jossain päin maailmaa. Miljoonia ihmisiä on vankilassa mielipiteensä vuoksi – eivätkä kaikki suinkaan rauta- tai bambuesiripun takana – ja heidän lukumääränsä kasvaa. Sanomalehden lukija tuntee kuvottavaa kyvyttömyyttä. Mutta jos nämä ympäri maailmaa koetut vastenmielisyyden tunteet voitaisiin muuttaa yhteiseksi toiminnaksi, jotain voitaisiin todella saada aikaan.”

4 AMNESTY INTERNATIONAL 2/2011

Olemme aloittaneet kampanjan Appeal for Amnesty, 1961.

Tänään alkavan kampanjan takana on ryhmä lontoolaisia lakimiehiä, kirjailijoita ja kustantajia, jotka jakavat Voltairen sanoiksi pukeman vakaumuksen: ”En hyväksy mielipidettänne, mutta tulen kuolemaani saakka puolustamaan teidän oikeuttanne ilmaista se.”

Olemme perustaneet toimiston Lontooseen kerätäksemme tietoa ’mielipidevangeiksi’ määrittelemistämme henkilöistä ja heidän oloistaan. Mielestämme mielipidevanki on jokainen ihminen, jota fyysisesti estetään (vangitsemalla tai muuten) ilmaisemasta (missä tahansa sanojen tai symbolien muodossa) mielipidettään, joka todella on hänen omansa. Henkilön ei pidä kannattaa tai hyväksyä väkivaltaa. Emme lue mielipidevangeiksi ihmisiä, jotka ovat yhdessä vieraan hallituksen kanssa juonineet oman hallituksensa kaatamista.”

Appeal for Amnesty, 1961 Tavoitteet:

1. Työskentelemme puolueettomasti mielipidevankien vapauttamisen puolesta.

2. Vaadimme heille oikeudenmukaista ja julkista oikeudenkäyntiä.

3. Laajennamme turvapaikkaoikeutta ja autamme poliittisia pakolaisia löytämään töitä.

4. Vaadimme tehokasta kansainvälistä koneistoa takaamaan mielipiteenvapauden.

1965

1966

•

Amnestyn ensimmäiset tutkimusraportit käsittelevät vankilaoloja Portugalissa, Etelä-Afrikassa ja Romaniassa.

•

Vietnamin sotaa vastustetaan Yhdysvalloissa. Amnesty päättää, että vangituille aseistakieltäytyjille voidaan myöntää mielipidevangin asema.

•

Euroopan neuvosto myöntää Amnestylle tarkkailija-aseman.

•

Kaikkiaan 1000 mielipidevankia on vapautettu viiden vuoden aikana, 1500 ihmisoikeusloukkausta on otettu käsittelyyn.

Nopein tapa helpottaa mielipidevankien tilannetta on julkisuus, etenkin heidän maanmiestensä keskuudessa.

Nousevan nationalismin paineen ja kylmän sodan jännitteiden vuoksi tulee varmasti tilanteita, joissa hallinnot turvautuvat hätäkeinoihin suojellakseen olemassaoloaan. On elintärkeää, että julkinen mielipide vaatii, etteivät nämä toimet ole kohtuuttomia eivätkä pitkity hätätilan jälkeen.”

1967 •

1968

Amnestyn Suomen osasto perustetaan marraskuussa. Ensimmäisen hallituksen puheenjohtaja on professori Erik Stenius.

•

Martin Ennals nimitetään ensimmäiseksi kansainväliseksi pääsihteeriksi.

1969 •

Mielipidevanki laskee päivien kulumista sellissä. Amnestyn Hollannin osasto.

AKATEMIASTA

AKTIVISMIIN Amnestyn toiminta loi perustan ja tilan moraaliselle auktoriteetille, joka oli erillään sekä hallituksista että kirkosta.”

Kirjoittaja johtaa konfliktien, oikeuksien ja oikeudenmukaisuuden tutkimuksen keskusta Lontoossa. Hän on kirjoittanut Amnestyn historiasta kertovan kirjan Keepers of the Flame (2006).

AMNESTY – Uusi kieli uudelle maailmalle Vuoden 1945 jälkeinen optimismi siitä, että uusi toisen maailmansodan kaltaiTapa julkistaa useiden erilaisia näkemyksiä edustavien vankien henkilökohtaiset tarinat on uusi. Se on valittu, jotta vältettäisiin aikaisempien armahduskampanjoiden kohtalo päätyä olemaan enemmän huolissaan vangittujen ihmisten poliittisten mielipiteiden julkaisemisesta kuin humanitaarisista tavoitteista.

Miten voimme havaita vapauden tilan tämän päivän maailmassa? Amerikkalainen filosofi John Dewey totesi kerran: ’Jos haluat muodostaa käsityksen yhteiskunnasta, ota selvää kuka on vankilassa.’ Tätä neuvoa on vaikea noudattaa, sillä vain harvat hallitukset sallivat tutkimukset mielipidevankien määrästä. Toinen mahdollisuus testata vapautta on kokeilla, sallitaanko lehdistön kritisoida hallintoa. Jopa monet demokraattiset hallinnot ovat yllättävän herkkiä lehdistön kritiikille.”

nen konflikti voitaisiin estää, auttoi perustamaan YK:n vuonna 1946 ja aikaansaamaan Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kansanmurhan kieltävän sopimuksen 1948.

1960-luvulle tultaessa sodanjälkeinen optimismi oli kuitenkin lähes hävinnyt kylmän sodan todellisuuteen, Berliinin muuri oli rakennettu 1961 ja Kuuban ohjuskriisi pysäytti 1962. Maailma, jossa ydinaseistetut supervallat kilpailivat ideologisesti siirtomaavallasta vapautuneilla alueilla, vaikutti asettavan ihmiset alttiiksi ennennäkemättömille uhkille ja vaaroille.

Kirkon vaihtelevat suoritukset vuosina 1939–1945 ja sosialismin vastaisessa taistelussa 1950-luvulla, kyseenalaistivat sen viestin vastauksena poliittisiin ongelmiin. Aloittelevat vastarintaliikkeet organisoituivat ydinaseriisunnan, rauhan ja kansalaisoikeuksien puolesta sekä apartheidia vastaan. Monet humanitaariset järjestöt joko perustettiin tai ne keskittyivät vuoden 1945 jälkeen nälän, tautien ja pakolaisuuden keskellä elävien auttamiseen.

Amnesty International syntyi tähän epätavalliseen hetkeen: se oli vaistonvarainen yhdistelmä henkistä kaipuuta, ekumeenista jäsenyyttä ja käytännön toimintaa, joka läheni ”maallista uskontoa”. Amnestyn omintakeisin keksintö – kristusmainen mielipidevanki – sai heti vastakaikua niiden joukossa, jotka olivat kasvaneet juutalais-kristillisessä perinteessä. Samalla oli helppo ylläpitää Amnestyn järjestäytymisen ydintapa eli paikalliset kirkko- tai opiskelijaryhmät, jotka kokoontuivat yhteen keräämään rahaa ja kirjoittamaan kohteliaita kirjeitä mielipidevangeille ja heidän vangitsijoilleen.

Tämä oli uusi kieli uudelle maailmalle, jossa moraalinen auktoriteetti piti löytää muualta kuin läntisten hallitusten, Neuvostoliiton ja sen liittolaisten tai sitoutumattomien maiden liikkeiden näkemyksistä. ”Ihmisoikeusliikkeellä”, jonka Amnesty itse asiassa perusti, oli loistava mahdollisuus vaatia vastuuseen kaikenlaista sortovaltaa puolueettomalta näköalapaikalta.

Harkittu, oikeudellinen ja hyvin järjestetty lähestymistapa ei pystynyt vastaamaan siihen kasvavaan vihaan ja katkeruuteen, jotka saivat Vietnamin sodan ja Prahan kevään radikalisoimat nuoret marssimaan kaduille 1968. He vaativat muutosta – ja käyttivät kansalaistottelemattomuutta sen saavuttamiseksi. Mutta Amnestyn toiminta loi perustan ja tilan moraaliselle auktoriteetille, joka oli erillään sekä hallituksista että kirkosta. Kutsumme tuota tilaa ”globaaliksi kansalaisyhteiskunnaksi”, joka on muuttunut pysyväksi ja joka tänään heijastaa yhtä maailmanpolitiikan keskeistä piirrettä.

Teksti Stephen Hopgood Kolumnisarjassa Akatemiasta aktivismiin ihmisoikeuskysymyksiä työssään käsittelevät tutkijat katsovat tutkimuskohdettaan ihmisoikeusaktivistin silmin.

AMNESTY INTERNATIONAL 2/2011

5

1971

1970-luku Amnesty kasvaa, saa vaikutusvaltaa ja liikkeen toiminta monipuolistuu.

Ensimmäinen pikavetoomus julkaistaan vuonna 1973. Liike saa Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1977 toiminnastaan ”vapauden, oikeudenmukaisuuden ja maailmanrauhan hyväksi”.

•

1972

700 mielipidevankia vapautetaan ja 1050 uuden puolesta aloitetaan työ.

•

Ensimmäinen maailmanlaajuinen kampanja tähtää kidutuksen lopettamiseen.

1973 •

1974

Ensimmäinen pikavetoomus julkaistaan 19. maaliskuuta brasilialaisen professorin Luiz Basilio Rossin puolesta. Brasilian sotilashallinto on vanginnut ihmisoikeusaktivistina tunnetun Rossin hänen poliittisten mielipiteidensä vuoksi. Rossi kirjoittaa: ”Kun kuulin, että tapaukseni on tullut julkiseksi, tiesin, että he eivät voi enää tappaa minua.

Painostus väheni ja olosuhteet paranivat.”

Rossi vapautetaan lokakuussa.

•

Turkkilainen Mumtaz Soysal on ensimmäinen entinen mielipidevanki, joka valitaan Amnestyn ylimpään päättävään elimeen, kansainväliseen johtokuntaan.

Alkuvuodet Lontoon oPeilla Opiskelijat perustivat Amnestyn Suomeen. Aluksi työskenneltiin nimikkovankien puolesta – ja opittiin, että vangitun on tärkeää tietää, että joku välittää.

Amnesty rantautui Suomeen suomenruotsalaisten opiskelijoiden välityksellä. Pär Stenbäck muistaa törmänneensä Amnestyyn ulkomaisten opiskelijalehtien sivuilla toimiessaan Studentbladetin päätoimittajana. ”Samoihin aikoihin esiin nousivat myös ydinaseiden ja apartheidin vastaiset liikkeet. Ne kaikki tulivat Brittein saarilta ja kulkivat ikään kuin rinnakkain – samat ihmiset olivat kaikissa mukana.”

Joulukuussa 1965 Stenbäck ja Jorma Koskimies järjestivät Helsingissä Nyliberala studentförbundetin jäsenille Amnesty-aiheisen tilaisuuden. Paikalle oli saatu lontoolaiset Amnesty-aktiivit John ja Elisabeth Gordon kertomaan järjestön toiminnasta.

Yksi tilaisuuteen saapuneista, Märta

Amnestyn Suomen osaston perustajajäsenet Märta Salokoski, Anita von Wright-Grönberg ja Pär Stenbäck muistelevat toiminnan alkuvaiheita.

6 AMNESTY INTERNATIONAL 2/2011

Salokoski (tuolloin Salmelin) muistaa, että tilaisuudessa kierrätettiin nimilistaa.

Salokoskesta ja muista nimensä kirjoittaneista tuli Suomen ensimmäisiä Amnesty-aktiiveja. He perustivat kolme ryhmää, joista jokainen toimi oman nimikkovankinsa puolesta. ”Alkuvaihe oli aika Lontoo-vetoista”, Salokoski muistelee. ”Saimme sieltä nimikkovangit ja ohjeet siitä, miten toimia.”

Huhtikuulle 1966 päivätyn Nyliberala studentförbundetin jäsenkirjeen mukaan Suomen Amnesty-ryhmät olivat tuossa vaiheessa jo aloittaneet työn muun muassa unkarilaisten, rhodesialaisten, jugoslavialaisten ja iranilaisten mielipidevankien puolesta.

Nimikkovankien henkilöllisyys on päässyt alkuvaiheen aktiiveilta unohtumaan, mutta he muistelevat, että ainakin rhodesialaisen vangin kohdalla kampanjointi tuotti tulosta. ”Painotettiin, että pelkkä tieto siitä, että joku välittää heistä, on hirveän tärkeää

1975

•

Amnestyn kampanjointi kidutusta vastaan tuottaa tulosta, kun YK hyväksyy yksimielisesti julistuksen kaikkien ihmisten suojelemiseksi kidutukselta ja muulta julmalta ja epäinhimilliseltä kohtelulta.

•

Amnestylla on yli 70 000 jäsentä 65 maassa.

•

1977

Ensimmäinen Secret Policeman’s Ball -juhla järjestetään Lontoossa.

Mukana on Monty Python-tähtiä ja muita koomikoita. Suosittu show raivaa tietä Live Aidin kaltaisille tapahtumille. Tulevina vuosina mm. Alanis Morissette, Bono, Bruce Springsteen, Radiohead ja U2 tukevat Amnestya julkisesti.

•

Amnesty International saa Nobelin rauhanpalkinnon. Perusteluissa liikkeen kuvataan ”edistäneen toiminnallaan vapautta, oikeudenmukaisuutta ja maailmanrauhaa”.

•

Yhdysvallat ottaa kuolemantuomion käyttöön uudestaan.

Suomi: Ensimmäinen Amnesty-lehti ilmestyy. Toimisto avataan osoitteessa Mannerheimintie 16 B 19. Tilaa on kuusi neliömetriä. ”Ruotsin osasto lahjoitti meille monistuskoneen, minkä jälkeen tutustumisiltojen järjestäminen toimistossa kävi aivan liian ahtaaksi”, silloinen toimistonhoitaja Isa Hintikka muistaa.

•

Suomi: Osaston jäsenmäärä ylittää 500 rajapyykin.

1978 •

1979

Kyllä jalkapallolle – ei kidutukselle, vaatii Amnestyn Saksan osaston kampanjajuliste jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuissa Argentiinassa.

•

Amnesty vaatii presidentti Jimmy Carteria perustamaan toimikunnan tutkimaan kuolemantuomion käyttöä Yhdysvalloissa.

Minun Amnestyni

Mitt Amnesty

Amnestyn täyttäessä 50 vuotta varmaan moni järjestössä mukana oleva pohtii omaa Amnesty-historiaansa. Itse liityin jäseneksi nuorena poikana kesällä 1983. Opiskelin toimittajaksi ja siksi sananvapaus kiinnosti. Pari edellistä vuotta olivat olleet suurten rauhanmarssien aikaa. Ei tarvinnut olla idän tai lännen puolella, vaan sai olla tasapainoisesti kaikkea sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Amnesty oli ollut tällä linjalla jo vuodesta 1961. Valintani tuntui siis aidota ja oikealta. Amnesty ei ota kantaa poliittisiin järjestelmiin eikä meidän tarvitse olla samaa mieltä niiden kanssa, joiden oikeuksia puolustamme.

Me puolustamme vain heidän oikeuttaan ilmaista mielipiteensä.

Kun liityin Amnestyyn, toiminnan painopiste oli kirjeiden kirjoittamisessa mielipidevankien vapauttamiseksi, ja suurin osa toiminnasta oli vapaaehtoisten aktivistien vastuulla. Hitaasti mutta varmasti järjestön toiminta on – erityisesti Berliinin muurin kaatumisen jälkeen – kuitenkin laajentunut.

Laajennuksista on päätetty demokraattisesti Amnestyn jäsenten vaatimuksesta ja lähes aina yksimielisesti.

Muutoksilla on ollut vaikutuksensa Amnestyn tapaan toimia. Kun työskentelemme laajempien yhteiskunnallisten muutosten puolesta, tarvitsemme enemmän asiantuntijoita. Amnesty Internationalin palkatun henkilöstön määrä onkin kasvanut 1990-luvulta lähes 2 000:een. Suomessa kahden hengen toimisto on muuttunut yli 20 hengen työyhteisöksi.

Laajentuminen ei olisi ollut mahdollista ilman ammattimaista varainhankintaa. Tässä olemme onnistuneet: Suomen osaston tulot ja jäsenmäärä ovat 20 vuodessa kymmenkertaistuneet. Me emme enää ole pieni toimija. Meitä kuullaan. Jos haluamme keskustella ministerien kanssa, meidät otetaan vastaan.

Yhteiskunnallisen muutoksen puolesta toimiminen merkitsee sitä, että me otamme kantaa poliittisiin linjanvetoihin entistä rohkeammin myös omassa maassamme. Suomessa tästä paras esimerkki on naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen Joku raja! -kampanja. Olemme jo saaneet aikaan valtakunnallisen toimintaohjelman, useita lakimuutoksia ja toimivia käytäntöjä kuntatasolla. Joku raja! on menestynein kampanja Suomen osaston historiassa.

Amnesty on ollut työpaikkani reilut 20 vuotta. Olen nähnyt järjestön kehityksen sisältä päin ja tietenkin toiminnanjohtajana vaikuttanut aktiivisesti linjanvetoihin. Minulle merkittävimpiä hetkiä ovat olleet tapaamiset auttamiemme ihmisten kanssa: Hetket, jolloin ovesta on kävellyt sisään ihminen, jonka puolesta on kirjoittanut kirjeen. Hän on ottanut kädestä kiinni ja sanonut kiitos. Se auttaa jaksamaan.

Siksi haluan varmistaa, että jatkossakin yksittäisen ihmisen toiminta toisen ihmisen puolesta pysyy keskeisenä toimintatapana Amnestyssa.

Toisaalla tässä lehdessä kerrotaan, miten voit allekirjoittaa vetoomuksen romaniperheiden puolesta. Siitä on hyvä aloittaa.

När Amnesty fyller 50 år funderar säkert många över sin egen Amnesty-historia. Själv blev jag medlem som en ung man sommaren 1983. Jag studerade journalistik och därför intresserade yttrandefriheten. Under några års tid hade Europa sett massiva fredsmarscher. Man behövde inte vara för öst eller väst, mutan lika mycket mot allt förtryck och all orättvisa.

Amnesty hade valt den här linjen redan 1961. Mitt val kändes äkta och rätt. Amnesty tar inte ställning för politiska system och vi behöver inte vara av samma åsikt som dem vars rättigheter vi försvarar. Vi försvarar endast deras rätt till att uttrycka sin åsikt.

När jag kom med låg tyngdpunkten i verksamheten på att skriva brev för att frige samvetsfångar och frivilliga aktivister hade ansvaret för den största delen av verksamheten. Sakta men säkert har organisationens verksamhet – speciellt efter Berlinmurens fall – breddats. Utvidgningen av arbetsområdet har skett demokratiskt på basen av krav från medlemskapet och nästan alltid enhälligt.

Förändringarna har också påverkat Amnestys sätt att arbeta.

När vi jobbar för en bredare samhällelig förändring, behöver vi fler experter. Amnestys avlönade personal har också stigit från 1990-talet till nästan 2000 personer. I Finland har ett två personers kontor blivit en över 20 personers arbetsgemenskap.

Utvidgningen skulle inte ha varit möjlig utan professionell medelanskaffning. Här har vi lyckats. Finländska sektionens intäkter och medlemstal har på 20 år tiofaldigats. Vi är inte längre en liten aktör. Vi hörs. Vill vi diskutera med ministrar, så tas vi emot.

Arbete för en social förändring betyder att vi allt modigare tar ställning till politiska linjedragningar också i vårt eget land.

I Finland är det bästa exemplet Nå’n gräns! -kampanjen för att stoppa våld mot kvinnor. Vi har fått till stånd ett nationellt handlingsprogram, flera lagförändringar och fungerande praxis på kommunnivå. Nå’n gräns! Är den mest framgångsrika kampanjen i Finländska sektionens historia.

Amnesty har varit min arbetsplats i dryga 20 år. Jag har sett organisationens förändring inifrån och som verksamhetsledare förstås aktivt påverkat riktningen. För mig personligen har de mest betydelsefulla stunderna varit möten med människor, som vi har lyckats hjälpa. Stunderna, då någon som jag har skrivit för stiger in genom dörren, tar i hand och säger tack. Det hjälper till för att orka.

Därför vill jag säkra att enskilda människors arbete för andra människor också i fortsättningen är en central verksamhet inom Amnesty. På annat ställe i den här tidningen berättar vi hur du kan underteckna en appell för romfamiljer. Det är bra att börja där.

vangituille ihmisille”, muistelee Anita von Wright-Grönberg, joka tuli toimintaan mukaan hieman myöhemmin.

Amnestylla oli tuohon aikaan sääntö, jonka mukaan jokaisen ryhmän tuli kampanjoida kolmen vangin puolesta: yksi valittiin länsimaista, yksi sosialistisista maista ja yksi kehitysmaista. Suomen geopoliittisen aseman huomioiden Amnestyn kansainvälinen sihteeristö ei kuitenkaan nimennyt Suomen ryhmille koskaan yhtään neuvostoliittolaista mielipidevankia. ”En muista kenenkään puuttuneen toimiimme sen enempää Suomen ulkoministeriöstä tai Neuvostoliiton suurlähetystöstä”, Stenbäck huomauttaa.

60-luvun kuohunnassa Amnesty oli siinä mielessä ”turvallinen” aktivismin muoto,

frank johansson TOIMINNANJOHTAJA AMNESTYN SUOMEN OSASTO

”Minulle merkittävimpiä hetkiä

että sitä ei pidetty epäilyttävänä radikalismina toisin kuin vaikkapa rauhanaatetta. ”Tosin muistan kyllä, miten Säästöpankin tädit katsoivat minua aika kummaksuen, kun kävin konttorissa maksamassa säännöllisesti 35 markan tukimaksun Rhodesiaan”, Märta Salokoski kertoo nauraen.

Suomen osaston toiminta kuitenkin hiipui 1960-luvun loppuun mennessä. Opiskelijaradikalismi muuttui luonteeltaan yhä poliittisemmaksi, ja kun piti valita, kenen joukoissa seisoo, ei puolueettomuuden nimiin vannonut Amnesty enää houkutellut tarpeeksi ihmisiä.

Myös elämäntilanteet vaikuttivat: Amnestyn aktiivit olivat enimmäkseen nuoria opiskelijoita. Kun he menivät naimisiin, saivat lapsia ja menivät töihin, ihmisoikeustyölle ei jäänyt aikaa.

ovat olleet tapaamiset auttamiemme ihmisten kanssa: Hetket, jolloin ovesta on kävellyt sisään ihminen, jonka puolesta on kirjoittanut kirjeen.”

Timo Wright

•

1976

Vuonna 1970 Suomen osaston toiminta pantiin jäihin. Amnestyn asiakirjat jäivät pyörimään Anita ja Tom Grönbergin asunnolle.

Muutamaa vuotta myöhemmin Anita Grönberg ryhtyi metsästämään uusia ihmisiä Amnestyn aktivoimiseksi uudelleen.

Puheenjohtajaksi saatiin kirjailija Markku Lahtela, ja 1970-luvun puolivälistä lähtien toiminta vähitellen vakiintui.

Entä miten Amnesty-veteraanit näkevät järjestön nykyään? ”Olen suurella ilolla pannut merkille Amnestyn kasvun ja vakiintumisen. Kansainvälisesti Amnesty on ilmeisen luotettu järjestö, jonka tekemillä lausunnoilla ja tutkimuksilla on painoarvoa”, sanoo Anita von Wright-Grönberg.

Pär Stenbäck arvostaa sitä, että Amnesty on pysynyt ”asiallisena” järjestönä – vertailukohdaksi hän nostaa Greenpeacen, jonka toimintatapoja hän sanoo vierastavansa. ”Amnesty oli 1960-luvulla puoluepolitiikasta vapaa vyöhyke, ja kohtalaisen puolueettomana se on säilynytkin.”

On Stenbäckillä varoituksen sanakin sanottavanaan: ”Ei pidä laajentaa reviiriä liikaa vain kasvun ja kunnianhimon takia, vaan eri järjestöjen välinen työnjako on syytä pitää järkevänä. Ongelma ei kosketa niinkään Suomea, mutta maailmalla on kova kilpailu erilaisten kansalaisjärjestöjen välillä.”

Teksti Juha Mäkinen Kuva Mari Waegelain AMNESTY INTERNATIONAL 2/2011

7

1981

1980-luku Kidutuksen ja kuolemanrangaistuksen vastainen työ jatkuu vahvana. YK:n kidutuksen vastainen yleissopimus astuu voimaan.

U2:n ja Bruce Springsteenin kaltaisten maailmantähtien konserttikiertueet Conspiracy of Hope (1986) ja Human Rights Now! (1988) tuovat Amnestylle maailmanlaajuista huomiota.

1982

•

Tahdonvastaisten katoamisten vastainen kampanja käynnistyy.

•

Amnestylla on yli 250 000 jäsentä, lahjoittajaa ja tukijaa yli 150 maassa tai alueella.

•

•

1983

Amnesty toimii syrjintää vastaan: apartheidin sallivat lait ja käytännöt tuomitaan ja syrjintää sukupuolisen suuntautumisen perusteella vastustetaan.

Ihmisoikeuksien päivänä 10.12.

Amnesty julkistaa vetoomuksen maailman kaikkien mielipidevankien vapauttamiseksi. Yli miljoona ihmistä allekirjoittaa vetoomuksen, joka luovutetaan YK:lle.

•

Suomi: Osasto saa ensimmäisen kokopäiväisen työntekijän, kun Anja Meriluoto aloittaa järjestösihteerinä.

•

Syyria – poikkeustila rikkoo lakia.

Vuodesta 1963 voimassa olleen poikkeustilahallinnon varjolla Syyrian hallitus tukahduttaa rauhanomaisetkin protestit, muistuttaa Amnestyn Hollannin osaston kampanjajuliste.

Maailma auki!

Amnestyn 1980-lukuun Suomessa kuului kasvukipuja, mutta osasto vakiintui ihmisoikeuksien asiantuntijaksi, joka pystyi vaikuttamaan Suomen viralliseen politiikkaan.

Sana

Vielä 80-luvun alussa Amnestyyn liittymistä leimasi varovaisuus. ”Järjestö koettiin epäilyttäväksi, sillä se arvosteli Neuvostoliiton ja muiden itäblokin maiden ihmisoikeustilannetta.

Suomen osasto oli pieni verrattuna muihin Pohjoismaihin ja Hollantiin. Tämä kuvasti ajattelutavan eroa eri maissa. Tilanne muuttui kuitenkin Suomessakin 80-luvun

vapaus

Palstalla runoillaan ihmisoikeuksista.

Jukka Koskelainen on julkaissut neljä runokokoelmaa ja kaksi esseekirjaa. Hän on toiminut myös kirjoittamisen opettajana, kriitikkona ja suomentajana. Koskelainen on Suomen PENin johtokunnan jäsen.

askeleet,

rautasaappaan kaiku pitkin käytävää, pitkin aivojen poimuja, käytävää

jolla ennen kulki kipinöitä, liekki joka

raivasi polun tiilimurskaan, risukkoon, eteni pitkin ruohikon uria, maastoauton jälkiä

ainoa kaiku ja korpin silmä zeniitistä,

ainoat jotka seuraavat kivimuurin taakse, ja hänen sanansa kaikuvat nyt kalliosta, niitä kuunnellaan nyt öisin,

kuu valaa metallinsa niiden päälle,

ja toisinaan hän kuulee sanojensa kaiun, ensin metallista, sitten pellistä, vielä

sen jälkeen rautasaapas noudattaa tahattomasti niiden rytmiä, joka on poltetun pensaan rytmi, askeleet, niiden kaiku vuorilla, sanojen kaiku

niiden alta, aron yli toreille

8 AMNESTY INTERNATIONAL 2/2011

1984

kuluessa, kun mukaan alkoi tulla nuorta porukkaa”, kertoo Suomen osaston johtokunnan puheenjohtajana vuodet 1987 ja 1988 työskennellyt Jari Luoto, nykyinen Suomen Brasilian-suurlähettiläs.

Suurilla maailmanlaajuisilla kampanjoilla, kuten kidutuksen vastaisella kampanjalla vuonna 1984 ja kuolemanrangaistuksia vastustaneella kampanjalla vuon-

•

Suomi: Amnestyn ensimmäinen suomalainen mielipidevanki on aseistakieltäytyjä Pertti Haaparanta, jonka anomus siviilipalvelukseen on hylätty.

na 1989, oli merkittävä rooli. Ne auttoivat tavoittamaan aktiivisia, ihmisoikeustyöstä kiinnostuneita ihmisiä. ”Kampanjat vahvistivat Suomessa Amnestyn asemaa kansainvälisenä järjestönä, jollainen se muualla jo oli. Aloimme saada julkisuutta vuosiraporttien julkistukselle ja maaraporteillemme. Tavoitteenamme oli vaikuttaa muun muassa ulkoasiainministeriöön, jotta Suomi alkaisi puhua ihmisoikeuksista”, Luoto kertoo.

Kansainväliset kampanjat toivat välimatkaa Suomessa hankaliksi koettuihin asioihin, kuten itänaapurin mielipidevankien tilanteeseen tai turvapaikanhakijoiden kohteluun Suomessa. ”Amnestyn rajanvetohan oli, että se ei

1985 •

Amnesty alkaa tehdä työtä pakolaisten oikeuksien toteutumiseksi.

•

Ensimmäinen koulutusmateriaali, Teaching and Learning about Human Rights, julkaistaan.

1986

1987

•

Amnesty julkaisee ihmisoikeuspuolustajien elämästä ja työstä kertovan Voices for Freedom -antologian.

•

Conspiracy of Hope -rock-kiertuetta tähdittävät U2, Sting, Peter Gabriel, Bryan Adams ja Lou Reed.

•

Yli 10 000 etelä-afrikkalaista poliitikkoa saa Amnestyn jäseniltä apartheidia vastustavan kirjeen.

puuttunut oman maan asioihin muutoin kuin lainsäädäntöön vaikuttamalla. Toisaalta tuolloin ei ollut muutakaan järjestöä, joka olisi ottanut kantaa kansainvälisten sitoumusten noudattamiseen. Amnestyn suuret kampanjat auttoivat hahmottamaan, että kyseessä on järjestö, joka toimii joka puolella maailmaa. Siihen oli helppo lähteä mukaan.”

Vuosikymmenen puolivälissä jäseniä oli 3700 ja vuosikymmenen lopussa lähes 5000. Organisaatio sai itseluottamusta, mutta edelleen osastoa pyöritettiin pääosin vapaaehtoisvoimin pienellä budjetilla. ”Lontoon maksut” eli osaston maksut keskusjärjestölle olivat suuri haaste. Suomen osasto kävi keskusteluja kansainvälisen Amnestyn kanssa siitä, millaista tukea

•

YK:n kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus astuu voimaan.

1988 •

Ihmisoikeudet nyt! -kampanja (Human Rights Now!) muistaa 40-vuotiasta YK:n ihmisoikeuksien julistusta. Kampanjan vetoomukseen kerätään yksin Suomessa 21 000 nimeä; maailmalla nimiä saadaan kaikkiaan liki kolme miljoonaa. Konserttikiertueella, joka kiertää mm. Lontoossa, Pariisissa, Los Angelesissa, Tokiossa, New Delhissä ja Buenos Airesissa esiintyvät esimerkiksi Sting ja Bruce Springsteen.

vauraassa maassa, mutta ulkopoliittisesti hankalassa toimintaympäristössä toimiva osasto voisi saada.

•

Maailma kuohuu: Berliinin muuri murtuu, Kiinassa Taivaallisen rauhan aukiolla sotilaat surmaavat satoja, jopa tuhansia rauhanomaisia mielenosoittajia.

•

Stuart Franklinin maailmankuulu valokuva Amnestyn Ranskan osaston Kiina-kampanjan julisteessa.

Kidutus on lopetettava!

Vuonna 1985 Amnestyn Suomen osasto pääsi isännöimään kansainvälistä edustajainkokousta Espoossa. ”Se oli suuri ponnistus ja näytön paikka. Kaikki värväsivät sukulaisiaan mukaan.

Oma isäni muun muassa vastasi kuljetuspalveluista. Kokous osoitti, että kykenemme tekemään mitä vaan, jos asiat saadaan oikeille raiteille.”

Poliittisella tasolla tavoite päästä vaikuttamaan Suomen viralliseen politiikkaan huipentui Kenian presidentin Daniel Arap Moin valtiovierailuun syyskuussa 1987.

Vierailun piti suuntautua Suomen lisäksi Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan. Arap Moi kuitenkin perui vierailunsa muualle paitsi Suomeen sen jälkeen, kun Amnesty oli vierailun alla arvostellut Kenian ihmisoikeustilannetta.

Jari Luodon johdolla Suomen osasto sai läpi toiveensa päästä tapaamaan Kenian presidentin edustajaa, seurueessa matkannutta valtiosihteeriä. ”Tämä oli yksi murroskohta Suomen virallisessa linjassa.

Murros jatkui 1980- ja 90-luvun taitteessa.

Suomen linjan muutos näkyi myös aktiivisuutena YK:ssa”, Luoto sanoo.

Nykyisin suurlähettiläs Luoto seuraa kansainvälistä politiikkaa eri roolissa. ”On ilo huomata, että Suomi on nykyisin aktiivinen ja oikeassa seurassa edistämässä ihmisoikeuksia esimerkiksi Pohjoismaiden kanssa. Ihmisoikeusloukkausten muodot ovat kuitenkin muuttuneet, ja järjestöillä on haaste pysyä muutoksissa mukana.”

1989

Kuolemanrangaistuksen käyttö vähenee Kuolemanrangaistus on julma, peruuttamaton ja ihmisoikeuksia loukkaava rangaistus. Se loukkaa perustavanlaatuisinta ihmisoikeutta, oikeutta elää. Amnesty vastustaa kuolemanrangaistuksen käyttöä kaikkialla ja kaikissa tapauksissa.

Yli puolet maailman maista on luopunut kuolemanrangaistuksen käytöstä joko kieltämällä sen lailla tai luopumalla teloituksista käytännössä. Vaikka joukkoon liittyy jatkuvasti uusia maita, vuosittain teloitetaan edelleen tuhansia ihmisiä. Valtaosa teloituksista tapahtuu hyvin pienessä osassa maailman maita, kuten Kiinassa, Iranissa, Pohjois-Koreassa, Yhdysvalloissa, Saudi-Arabiassa ja Jemenissä. Vuonna 2010 teloitettiin ainakin 527 ihmistä. Todelliset luvut ovat selvästi suuremmat, sillä kaikki maat eivät julkista tietoja teloituksista.

Amnesty kampanjoi kuolemanrangaistusta vastaan vaatimalla teloitusten lopettamista, vaatimalla maita kieltämään kuolemanrangaistus lailla sekä edistämällä kansainvälisiä kuolemanrangaistusta vastustavia sopimuksia.

Kidutus on vakava ihmisoikeusloukkaus, jonka vastaista työtä Amnesty on tehnyt 1960-luvulta lähtien. Kidutus on yhä yleinen ongelma – myös Euroopassa. Kidutus on vakava ihmisoikeusloukkaus, joka aiheuttaa uhrille voimakasta henkistä tai ruumiillista kipua, kärsimystä ja nöyryytystä. Kidutuksen tarkoituksena on usein uhrin rankaiseminen, pelottelu tai tunnustuksen kiristäminen. Kuka tahansa voi joutua kidutuksen uhriksi.

Kidutusmenetelmät ovat lisääntyneet maailmanlaajuisen kidutusvälinekaupan myötä. Kidutuksen ehdoton kielto on viime vuosina murentunut esimerkiksi terrorismin vastaisten toimien vuoksi. Useat EU-maat ovat syyllistyneet kidutuksen kiellon loukkaamiseen luovuttamalla ihmisiä maihin, joissa heillä on suuri riski joutua kidutetuiksi.

Kidutus on ehdottomasti kielletty kaikissa tilanteissa. Kidutus ei hävitä terrorismia eikä lisää turvallisuutta maailmassa. Se raaistaa, synnyttää vihaa ja syventää maailman kahtiajakoa.

Amnestyn kampanjoinnin perustana on julkinen painostus, jolla pyritään pakottamaan hallitukset toimiin kidutuksen lopettamiseksi.

Teksti Tiina Riippa

Ljusaktivisterna ”Vi hade stor samhörighet i gruppen. Sådant upplever man sällan nuförtiden”, berättar Finn Voss-Lagerlund. Han var en av ljusaktivisterna i Grupp 23, som på drygt 20 år samlade över 240 000 euro för Amnesty.

Grupp 23 samlade pengar genom att stöpa ljus, ordna konserter och hålla försäljningsbord. En viktig verksamhetsform var att skriva appeller för åsiktsfångar. Aktivistgruppen verkade från början av 80-talet till år 2002. Sedan övertogs ljusstöpningen av Esbo mentalvårdsförening.

Sammanlagt har föreningen och ljusaktivisterna stöpt cirka 92 000 ljus. ”Själen i verksamheten var Stig Nordling och hans fru Agneta. Stig hade först stöpt

ljus till husbehov och kom sedan på att stöpa ljus för Amnesty. Ljusen stöptes i familjens källare i Grankulla. De gjordes som talkojobb fyra veckoslut under senhösten.

Annars samlades ljusaktivistgruppen oftast andra tisdagen i månaden.” ”Ljusen hade också en stor betydelse som reklam för Amnesty. Amnesty var inte särskilt välkänd på 80-talet. Själv fick jag veta om Amnesty och ljusaktivistgruppen när jag fick ett ljus av en vän”, berättar Voss-Lagerlund.

Speciellt en åsiktsfånge hade stor betydelse för gruppen. Det var Luc Agnankpé, som satt fängslad i Benin, för att han hörde till vänstern i landet där det var högerregim. ”Luc var en mycket viktig person för vår

grupp. Det kan man se av att hans namn ofta förekommer i våra mötesprotokoll från tiden då han satt fängslad åren 1986 – 89.

Vår grupp brevväxlade ivrigt med honom.

Han mutade fångvakterna så att de lät honom skicka brev åt oss. ” År 1991 när Amnesty fyllde 30 år, kom Agnankpé till Finland som gäst för en vecka. ”Det är ett av mina främsta minnen som ljusaktivist”, berättär Voss-Lagerlund.

Grupp 23 slutade ljusstöpandet 2002.

Då tog Esbo mentalvårdsförening över med Kai Järvisalo i spetsen. Mentalvårdsföreningen har redan stöpt cirka 17 000 ljus.

Man kan köpa ljusen bland annat från butiken Lafkan i Grankulla.

Text Alexandra Peth

AMNESTY INTERNATIONAL 2/2011

9

1990-luku 1991 Suurten kansainvälisten kampanjoiden vuosikymmen: tahdonvastaiset katoamiset, pysyvän kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaminen ja käsiaseiden leviämisen lopettaminen ovat tärkeitä painopisteitä. Maailma kuohuu – Neuvostoliitto hajoaa, Irak hyökkää Kuwaitiin – kansainvälisissä kriiseissä tapahtuneet ihmisoikeusloukkaukset nousevat yhä vahvemmin työn kohteeksi.

•

Poliittisten mullistusten jälkeen Itä- ja Keski-Eurooppaan perustetaan yli 40 Amnesty-ryhmää.

•

30-vuotisjuhlavuonna Amnesty laajentaa toimintansa piiriin aseistettujen oppositioryhmien tekemät ihmisoikeusloukkaukset ja lukee mielipidevangeiksi sukupuolisen suuntautumisensa vuoksi vangitut.

•

1992 •

1993

Amnesty kampanjoi entisen Jugoslavian alueen ja Somalian kriisien ihmisoikeusloukkauksia vastaan.

1994

•

Amnestylla on yli miljoona jäsentä 150 maassa, 70 maassa toimii yli 6 000 paikallisryhmää.

•

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto perustetaan.

•

Amnesty-ryhmiä perustetaan ensimmäisen kerran Gazaan ja Länsirannalle.

•

Amnesty aloittaa kansainvälisen kampanjan naisten oikeuksien puolesta ja vaatii hallituksia vastuuseen lupauksistaan naisten oikeuksien toteutumiseksi; myös maailmanlaajuinen kampanja tahdonvastaisia katoamisia ja laittomia teloituksia vastaan alkaa.

30-vuotiskampanja No More Excuses!

Maakohtaisesta työstä ammattimaisuutta Amnestyn juuret ovat yksilötyössä, mutta 1990-luvulla maakohtainen työ nousi tärkeäksi toiminnan muodoksi. Indonesia ja Itä-Timor olivat Suomen osaston ensimmäisiä kohdealueita.

Itä-Timor nousi Amnestyn agendalle1990-luvulla,kunihmisoikeustyön painopiste siirtyi yksilöistä maihin ja kulttuureihin. ”Kun keskityimme suurempiin kokonaisuuksiin, saimme paremman käsityksen kontekstista”, rauhanliikkeen veteraani ja Amnestyn maakoordinaattorina vuosina 1995–97 toiminut Kalle Sysikaski toteaa.

Siirtymästä ei oltu yksimielisiä. Yksilöihin keskittyminen oli Amnestyn alkuperäistarkoitus ja huomion keskipisteessä koko maailma. Hankepainotus jätti eräiden alueiden ihmisoikeusloukkaukset vähemmälle huomiolle.

Amnestyn toiminta kuitenkin tehostui muutoksen myötä. Siitä on todisteena esimerkiksi menestys Indonesiassa ja Itä-Timorissa, jotka olivat Amnestyn ensimmäisiä aluekohtaisia projekteja.

Sysikaskelle alue on jo pitkään ollut lähellä sydäntä. Hän oli mukana perus-

10 AMNESTY INTERNATIONAL 2/2011

Heitä on monta. Amnesty toimii niiden ihmisten puolesta, joiden vapaus on riistetty eri tavoin. Seuraavien sivujen dramatisoiduissa tarinoissa pääsevät ääneen vangitut, kidutetut, uhatut, kadonneet ja vaiennetut.

IHMISOIKEUSPUOLUSTAJAT Myös joukko suomalaisia muusikoita antoi äänensä ihmisoikeusaktivisteille. Tuloksena syntyi Amnestyn syntymäpäivän kunniaksi julkaistava Mitä vapaus on -juhlalevy.

Ihmisoikeuspuolustajien dramatisoidut tarinat: Marie Kajava Ulkoasu: Jesse Pasanen

Uusi, uudempi, Amnesty Store!

Amnesty Store on uudistunut!

Amnestyn oma verkkokauppa Amnesty Store on tarjonnut ihmisoikeuspuolustajan perusvarusteet jo 20 vuoden ajan. Amnestyn juhlavuoden kunniaksi Store on kokenut modernin muodonmuutoksen ja palvelee nyt Amnestyn tukijoita entistä paremmin.

Verkkopankkimaksuominaisuudet, monipuoliset tuotekuvat sekä hiilineutraalit kuljetukset tuovat Storen uudelle vuosikymmenelle. Perinteitä kunnioitetaan kantaaottavissa tuotteissa ja Amnesty Storen lähetykset pakataan yhä vapaaehtoisvoimin Tampereen Amnesty-talolla.

Jatkossa Storen tuotteiden eettisyyteen ja ekologisuuteen kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Amnestymalliston vaatteet tuotetaan Reilun kaupan luomupuuvillasta reilun kaupan periaatteita noudattavalla tehtaalla Mauritiuksella.

Tue näkyvästi ihmisoikeuksia!

Never Mind the Human Rights?

-kassi Punk-asennetta Sex Pistolsin hengessä!

Amnestyn Never Mind the Human Rights? -kangaskassi on valmistettu 100% Reilun kaupan puuvillasta ja painatettu Suomessa.

Bega-laukku

People Behind Bars -leggingsit

Lahjakortti Amnesty Storeen

Suomessa suunniteltu ja Keniassa valmistettu pikkulaukku. Laukun nappi on kierrätettyä alumiinia ja pohja on tehty kierrätetyistä autonrenkaista.

Valmistuksessa on noudatettu reilun kaupan periaatteita. Toimii niin käsilaukkuna kuin toilettipussina!

People behind bars are not always serving drinks! Suomessa käsinpainetut leggingsit S/M sekä M/L koossa.

80 denieriä.

Ilahduta kaveria Amnesty Storen lahjakortilla! Vaihtoehtoina 20€, 40€ ja 60€ lahjakortit.

www.amnestystore.fi

M A O HEngfEng

”Kuuletteko: askelia. He ovat taas tulossa. Pahoinpitely on minun arkeani. Minut määrättiin työleirille puoleksitoista vuodeksi maaliskuussa vuonna 2010 ‘yhteiskunnallisen järjestyksen häiritsemisestä'. Vuoden 2011 alussa minut vapautettiin, ehdin juhlia vapautta yhden illan ajan. Ja taas aamulla poliisi tuli, piiritti talomme ja vei minut. Minua ei viety takaisin Anhuin työleirille – itse asiassa minä en tiedä, missä olen.

Sellaista on ihmisoikeuspuolustajan elämä täällä Kiinassa: valtion mielivaltaisuuden edessä nöyrtymistä.

Tunnistan heidän askeleensa. Usein vartijat tulevat yksin ja kiduttavat itse, mutta aiemmin he ovat myös kehottaneet muita vankeja pahoinpitelemään minua.

Lista on pitkä: Minua on lyöty tuolilla kasvoihin, mistä aiheutui tämä arpi tässä, oikean silmäluomen yläpuolelle. Kerran minut nostettiin ilmaan, minua kiskottiin raajoista, alaselkääni väännettiin ja minut heitettiin lattiaan. Kipu alaselässä, vyötärössä, sisällä munuaisissani oli silmitön. Minut on sidottu alasti sänkyyn kahdeksi viikoksi, en saanut käydä vessassa tai peseytyä. Kesällä, kun lämpötila oli 30 astetta ja olin sänkyyn sidottu, minut peitettiin peitolla. Lisäksi suutani ja nenääni on peitetty vaatteilla ja tyynyillä niin, että olen lähes tukehtunut. Sellini ainoaan ikkunaan on myös asennettu luukku, mikä on tehnyt ilmasta kestämättömän tukkoista. Minulle on annettu vastoin tahtoani lääkkeitä, joista tulee milloin mitäkin oireita, kovaa päänsärkyä, voimakasta poltetta, tajuttomuutta, pahoinvointia. Minua on myös pidetty eristyksissä pimeässä ja kylmässä sellissä eikä minulle ole annettu ruokaa. Minua on myös hyväksikäytetty seksuaalisesti ja estetty nukkumasta.

Kopinaa, kuulitteko saman kopinan kuin minä? Kuuletteko askeleet, heidän määrätietoiset askeleensa?

Mutta älkää luulko, että vuosi 2010 olisi ollut kaiken alku. Ei, tähän kaikkeen olen tottunut jo kauan ennen vuotta 2010.

KIDUTETTU

Mao He ngfengil le kuulu epäkohti u oikeus en korja vaatia y amista. hteiskun hän pys Hänen nalliste tyy puo on saata n lustama v a vapau an oikeu tensa, jo denmuk tta aisuutta • Mao H . engfeng o n k iinalain puolusta en pitkä ja. Hän n linjan on vastu oikeutta ihmiso stanut p ikeus pakkoh a k k oabortt äätöjen ihmisoik e u ja h j r a e v il aatinut eusaktiv le sekä p isteja. uolusta nut mu ita • Hengfe ng on oll ut toistu ihmisoik vasti pid eustyön ätettynä sä vuok . Häntä si. on kidu tettu • Maali skuussa 2010 M vuodek ao Heng si työleir feng mä ille, kos ärättiin rauhann ka hän o puolek obelisti sitoista li osoitta Liu Xia nut mie obon va ltään nkeustu • Helm omiota v ikuussa astaan.

2011 M ao Heng ehdona laiseen t feng vap erveyss autettiin uudelle yistä, m yllättäe en vain utta hän n k a h et pidäte d en päivä rikkone ttiin n kulutt en ehdo ua. Hän nalaisen mukaan en väite ehtoja.

Mao H ttiin Amnesty e n gfengiä n s olinpaik a amien t ei viety kansa o ietojen takaisin n tällä h työleiril etkellä t le. Häne u n te maton. n • Amne sty vaati i Mao H Hengfe engfeng ngin kid in välitö utus ja p ntä vap on tuota ahoinpit auttamis va oikeu ely on t ta. den ete utkittav en. a ja syy lliset

Jo vuosien ajan minut on toistuvasti pidätetty tai minua on pidetty vankilassa erilaisista syistä. Kaikki alkoi lapsistani. En suostunut keskeyttämään raskauttani vuonna 1988. Millainen äiti suostuisi?

Se on täällä Kiinassa yleinen tapa, johon naiset pakon edessä alistuvat. Minulla oli jo kaksostyttäret, enkä olisi saanut tehdä lisää lapsia. Minusta abortti tuntui mahdottomalta. Siksi minulle annettiin potkut työstäni saippuatehtaalla ja minut suljettiin psykiatriseen sairaalaan, jossa minulle annettiin useita lääkkeitä viikon ajan. Myöhemmin, kun synnytin rakkaan lapseni, hänellä oli useita lääkkeistä johtuvia terveysongelmia.

Ei, ei, nyt en kuule enää mitään. Mutta älkää ihmetelkö, ymmärrättehän – minun on oltava varuillani. Askeleista kuuluu, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Vuodesta 2004 tämä on ollut toistuvaa, tämä pidätettynä oleminen.

En jaksaisi enää, jollen tietäisi, että maailma tukee minua. Puolestani on kirjoitettu vetoomuksia, kirjeitä, kortteja. Se helpottaa yksinäisyydessä ja fyysisessä kivussa. Toisinaan mieleni on niin sekaisin, että itsemurha tuntuu ainoalta mahdolliselta ratkaisulta.

En voi hyvin myöskään fyysisesti. Kärsin korkeasta verenpaineesta, kidutuksen aiheuttamista jatkuvista kivuista ja vammoista. Ihoni on jatkuvasti tulehtunut, koska olot täällä ovat niin epähygieeniset.

Lisäksi kidutus on aiheuttanut minulle pysyvän kuulovamman ja vatsani on kroonisesti kipeä.

No niin, määrätietoisesti. Sieltä he tulevat!

Olen antanut kasvoni Kiinassa tapahtuville järkyttäville ihmisoikeusloukkauksille, vaikka en itsekään ymmärrä, miksi juuri minut on valittu tämän kaiken kidutuksen kohteeksi. Olen melko tavallinen kiinalainen, nainen, äiti, vaimo. Siksikö, että toimin naisten pakkoabortteja vastaan ja pakkohäätöjen uhrien puolesta? Onko työni ainoa syy tähän järjettömyyteen? Onko työni ainoa syys siihen, että minä tai perheeni, me emme tiedä, missä minä olen tällä hetkellä.

Askeleet hiljenevät. Ymmärrättekö ihmiset, se ei ole hyvä asia.

Askeleet hiljenevät, koska ne pysähtyvät minun oveni eteen.”

MIERCURE A C ROMAnIPE RHE

”En haluaisi tarjota tällaista kotia omille lapsilleni – en yhdellekään perheelle. Me asumme täällä Keski-Romaniassa Miercurea Ciucin kaupungissa. Kotimme löydät helpoiten, kun tulet tänne kaupungin laidalla sijaitsevalle jätevedenpuhdistamolle. Asumme aivan sen vieressä.

Minun perheeni ei ole täällä ainoa, meitä on täällä paljon. Me emme ole valinneet tätä.

Asuin ennen perheeni kanssa kunnan omistamassa talossa Pictor Nagy Imre -kadulla. Meillä oli laillinen lupa asua rakennuksessa, kuten yhdellätoista muullakin perheellä. Vuonna 2004 minut ja noin sata muuta romania pakotettiin jättämään kotimme talossa, jossa sukumme olivat asuneet 1970-luvulta lähtien. Myös pihalla ilman laillista sopimusta asuneiden romanien oli lähdettävä. Viranomaiset eivät olleet kunnostaneet kotirakennustamme useisiin vuosiin ja kertoivat meille, että meidät häädettiin oman turvallisuutemme vuoksi.

He sanoivat, että rakennus purettaisiin.

Meille osoitettiin uusi asuinpaikka täällä kaupungin laitamilla, jätevedenpuhdistamon vieressä. Osa perheistä asettui kuitenkin mieluummin asumaan kaupungin ulkopuolisen kaatopaikan viereen.

Viranomaiset eivät vastoin kansainvälisiä säädöksiä pyrkineet etsimään kanssamme muita ratkaisuja häädölle tai miettimään yhdessä vaihtoehtoisia asuinpaikkoja perheillemme. Me emme myöskään saaneet mahdollisuutta kyseenalaistaa häätöpäätöstä, jonka valmistelu ja toimeenpano eivät olleet Romanian lain säännösten mukaiset.

Meille sanottiin, että ratkaisu oli väliaikainen. Ja silti vielä seitsemän vuotta häädön jälkeen meitä asuu yhteensä noin 75 romania näissä metallihökkeleissä ja majoissa jätevedenpuhdistamon vieressä. Olot ovat epähygieeniset, eivätkä viranomaiset tee mitään.

Minun, kuten muidenkin perheiden majat on kytketty ilmaiseen sähköverkkoon ja jätepalveluun. Mutta miten ihmeessä minun oletetaan selittävän lapsilleni, että he saavat kyllä ilmaisen koulubussikyydin, mutta heidän elinolosuhteensa ovat epäinhimilliset: että majamme on täpötäysi eikä tarjoa minkäänlaista suojaa lämmöltä ja sateelta, että alueen 75 ihmiselle on varattu yhteensä vain neljä wc-koppia ja yksi juomavesihana. On hyvin surullista vastata lapsille, kun he kysyvät, miksi täällä kaupungin laitamilla elävät perheet ovat sosiaalisesti syrjittyjä ja miksi lapsia kiusataan asuinpaikkansa vuoksi koulussa.

Minä haluaisin uskoa, että poikani on terve ja iloinen miehenalku, joka unelmoi samoista asioista kuin muutkin: siitä, että hänestä tulee poliisi tai palomies. Joka nauraa ja on onnellinen pelatessaan jalkapalloa, oli kenttä sitten roskien keskellä häämöttävä pieni maapala tai vihreä unelmakenttä. Minä haluaisin uskoa, että poikani on onnellinen ja huoleton missä tahansa elääkin. Ja voi olla, että hän onkin onnellinen täällä, koska ei tiedä paremmasta. Voi olla – tai sitten ei.

Sosiaalisten syiden lisäksi pelkään omani, lapsieni ja koko yhteisön terveyden puolesta.

Romanian laki määrää, että ihmiset eivät saa asua 300 metrin säteellä mahdollisesta myrkkyuhasta. Meidän perheemme asuvat selvästi tämän vaara-alueen sisällä ja aivan majamme vieressä on myrkkyuhasta varoittava kyltti. Viranomaiset eivät ole tehneet mitään tutkiakseen, millaisia mahdollisia vaaroja jätevedenpuhdistamon lähellä asumiseen liittyy. Täällä löyhkää ihmisen uloste, sen lemu täyttää hengitysilman kaikkialla hökkeleiden ja majojen ympärillä.

Löyhkä on koko ajan läsnä arjessamme.

Joulukuussa 2008 kansalaisjärjestöt tekivät Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen valituksen, jonka mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia on meidän perheidemme kohdalla loukattu.

Me odotamme yhä päätöstä siitä, ottaako ihmisoikeustuomioistuin valituksen käsiteltäväkseen. Me odotamme, että tämä ’väliaikaisuus’ päättyisi ja samalla pelkäämme, montako romanisukupolvea joudumme kasvattamaan näissä ’väliaikaisissa’ olosuhteissa. Sillä ainoa asia, jonka tiedän, on se, että yhdellekään Pictor Nagy Imre -kadun kodistaan häädetylle ihmiselle ei ole tarjottu asianmukaista uutta kotia. Aivan tavallinen koti – sellaisesta minä unelmoin.”

HÄÄDETTY

Pictor N agy Im re -kad konkree un rom ttinen e anien p s imerkki akkohä Syrjintä ädöt ov r o m a ä ilmen nien syr at ee kaikil jinnästä on peru la Euroop e lä stavanla män alu assa. atuinen eilla. Oik vaikeutt ihmisoik eus asu aa muid m eus, jon iseen enkin o ka puutt ikeuksie uminen n toteutu mista.

• Vuonn a 2004 n oin sata Miercur romania ea Ciucin häädett keskus iin asuin tarkoite tassa ja talostaa ttuun m s iirrettiin n a jo it ukseen k väliaika jätevede iseksi aupung npuhdis in laida tamon n lle, aapuriin .

• Suurin osa hää detyistä jätevede romanip npuhdis erheistä tamon v asuu ed tarkoite ieressä. elleen tut maja Väliaika t eivät a isratkais ovat ala n n a r uksi -arvoise iittävää suojaa j t. a hygien iaolot • Pictor Nagy Im re -kadu häädön n roman toimee iperheil n panossa lä on oik että Rom rikottii eus koti anian la n sekä k in ja keja. ansainv älistä oik e utta • Amne sty vaati i Roman keus asu ian viran miseen o omaisia tunnus n ihmiso romanie tamaan ikeus ja e n kanssa , että oitsimään v a ih yhdessä toehtois täyttää k häädett en, turv ansainv allisen a yjen äliset ja suinpaik alueellis an, joka et asum

iselle as etetut n ormit.

IS

CIUCIn EET

”Tervetuloa Ciudad Ixtepecin kaupunkiin! Oletteko matkalla pohjoiseen? Tarvitsetteko jotain? Onko teidän nälkä, jano, oletteko loukkaantunut?

Tämä on paikka, johon ei jäädä. Tämä on ohikulkupaikka junaradan varrella. Meksikon kautta Yhdysvaltoihin matkalla olevat paperittomat siirtolaiset voivat levätä täällä pari päivää, peseytyä, syödä. Turvakotimme antaa humanitaarista apua loukkaantuneille ja muille apua tarvitseville.

Tänään tuulee kovasti. Kuiva maa piiskaa hiekkaansa. Toivottavasti saamme olla tämän päivän rauhassa.

Näettekö: heitä tulee sadoittain joka viikko, Nicaraguasta, El Salvadorista, Guatemalasta... Täällä on paljon totisia ja väsyneitä kasvoja, paljon surua ja kärsimystä. Luuletteko, että he tekevät tämän matkan huvikseen? Tämähän on painajaista.

Matka on hyvin vaarallinen ja lopulta vain harva löytää määränpäähänsä.

Me pelkäämme täällä, tottakai. Sekä paikalliset rikollisjengit että viranomaiset uhkailevat, pelottelevat, ryöstävät, hyväksikäyttävät, pahoinpitelevät, raiskaavat, tappavat siirtolaisia.

Näillä ihmisillä on rohkeutta enemmän kuin yhdellä kaupungilla. Niin kauan kun on toivoa, he vaeltavat. Eivätkä siihen vaikuta Meksikon tai Yhdysvaltojen lainsäädännöt tai yritykset estää heitä liikkumasta.

Ihminen, joka tulee kurjista oloista ja nälänhädästä, haluaa kohti parempaa. Hän kulkee vastatuulessa sinnikkäästi. Hän haluaa tarjota tulevaisuuden lapsilleen, puolisolleen, suvulleen, itselleen.

SÄ ALEJAn D R O SOLALInDE HÄIRITTY

Isä Aleja ndro So lalinden Siirtola työn jatk iset Mek uminen sikossa on turv tarvitse attava. vat hän en apua • Solali an. nde joh taa kato lisen kir suojaa O kon yllä axacass pitämää a. Meks siirtolais ik siirtola o n läpi po et joutu isten h jo v a iseen m t u eivätkä h sein rik atkaava ollisjen e saa ap t gien väk ua viran ivallan u omaisil h ta. reiksi, • Meksik o on hy v in v aarallin tajille. H en paik eitä uhk ka ihmis aillaan, rikoksis oikeusp häiritää ta ja jop uolusn , syytetää a tapeta n perättö an työn mästi sä vuok si.

• Amne sty vaati i Meksik Solalind on viran elle ja h omaisil ä nen työ ta tehok saavute tovereil asta suo ttu, kun leen. Os jelua A le a vaatim jandro S kaksi he uksista o olalinde nkivarti sai vuo n jo jaa. Uhk den 201 ailut ku 1 alussa itenkin j

atkuvat.

Paikallisten hyökkäykset eivät kohdistu ainoastaan siirtolaisiin.

Solidaarisuutemme siirtolaisia kohtaan on provosoinut muukalaispelkoiset hyökkäyksiin ja häirintään täällä turvakodissa, usein viranomaisten rohkaisemana. Myös minua uhkaillaan ja pelotellaan säännöllisesti, eivätkä viranomaiset ole tehneet juuri mitään suojellakseen tai tutkiakseen minuun kohdistuvia uhkia.

Esimerkiksi kesäkuun 24. päivänä vuonna 2008 noin viisikymmentä kaupunkilaista murtautui tänne siirtolaisten suojaan.

Kaupungin viranomaisten johtamaan ryhmään kuului muun muassa pormestari ja 14 paikallista poliisia. Ryhmä uhkasi sytyttää rakennuksen tuleen, jollemme sulkisi suojaa 48 tunnin sisällä. Muutamaa päivää aiemmin kaupungissa oli pidätetty keskiamerikkalainen siirtolainen syytettynä kuusivuotiaan tytön raiskauksesta. Paikallisten sanomalehtien haastatteluissa olin tietysti tuominnut raiskauksen ja tehnyt selväksi, ettei kyseinen mies ollut asunut suojassamme. Raiskauksen jälkeen vihamielisyys alueen halki matkaavia keskiamerikkalaisia siirtolaisia kohtaan on lisääntynyt ja lisääntynyt.

Vaikka suojaamme ei tuolloin lopulta hyökätty, välikohtaus kasvatti huoltani suojassa asuvien siirtolaisten turvallisuudesta.

He ovat tuntemattoman edessä eikä heillä ole mitään turvaa.

Heihin kohdistuvissa rikoksissa noudatetaan täyttä rankaisemattomuutta. Heitä ei ole olemassa, he ovat näkymättömiä.

Huomaatteko, tuuli on tyyntynyt hieman. Kenties saamme olla tämän päivän ja huomisen rauhassa.

Rauhassa rikollisjengeiltä ja viranomaisilta, rauhassa uhkailuilta ja ryöstöiltä, rauhassa kidnappauksilta ja raiskauksilta.

Sillä jos nämä ihmiset tulevat nähdyiksi, heidät nähdään ainoastaan uhkana. Yhteiskunta näkee heidät ongelmana. Mutta minä en ole nähnyt koskaan ihmisiä, joissa olisi yhtä valtava määrä potentiaalia, voimaa ja tahtoa kun näissä paperittomissa turvakodin vaeltajissa on.”

Poikani Zelimhan Murdalov, missä sinä olet? Mitä sinulle on tapahtunut? Minne sinut vietiin tammikuun toisena päivänä vuonna 2001? Miksei sinua ole löydetty? Missä sinä olet, missä sinä olet, missä sinä olet poikani?

Kuten huomaat Zelimhan, olen täynnä kysymyksiä.

Muistan hyvin tammikuun toisen päivän vuonna 2001. Olit lähdössä käymään ulkona. Poikani Zelimhan Murdalov, sinä olit tuolloin vasta 26-vuotias, aivan tavallinen opiskelijapoika.

Huikkasit kotiovelta tulevasi pian takaisin.

Mutta sinä et koskaan palannut. Sinua ei ole nähty yli kymmeneen vuoteen.

Tuona samaisena tammikuun päivänä sinut pidätettiin epäiltynä huumausaineiden hallussapidosta Tšetšenian pääkaupungissa Groznyissa, Oktjabrskin kaupunginosassa.

Menimme perheen voimin Oktjabrskin poliisiasemalle, mutta meitä ei päästetty tapaamaan sinua, itse asiassa meitä ei päästetty edes sisään rakennukseen. Tammikuun viidentenä päivänä meille kerrottiin, että sinut oli vapautettu samaisena aamuna.

Me olemme noista päivistä lähtien koettaneet perheen voimin etsiä sinua. Tuloksetta. Meitäkin on ahdisteltu ja peloteltu, ja Zelimhan, sinun äitisi ja sisaresi joutuivat lähtemään maasta, koska heidän olonsa oli niin turvaton.

Me olemme kampanjoineet, jotta sinä saisit oikeutta. Se, että tarinasi nousi toimittaja Anna Politkovskajan ansiosta julkisuuteen, antoi meille hetken toivoa siitä, että saisimme tietää, mitä sinulle tapahtui. Ponnistelujemme ansiosta sisäministeriön erikoisyksikön jäsen Sergei Lapin saatiin oikeuden eteen vuonna 2005. Lapin oli sinun katoamisesi aikoihin komennuksella Tšetšeniassa Hanti-Mansian alueelta. Oikeus totesi luutnantti Lapinin syyllistyneen sinun kidutukseesi.

Hänet tuomittiin vankeuteen kymmeneksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi.

Rakas Zelimhan, Oktjabrskin alioikeus totesi Lapinin lyöneen, potkineen ja hakanneen sinua kumipampulla useiden tuntien ajan poliisiasemalla. Sinulle annettiin sähköshokkeja ja todistajat kertoivat, että selliin vietäessä pystyit tuskin seisomaan ja menetit tajuntasi useaan otteeseen. Sinun kätesi oli murtunut ja korvasi repeytynyt, lisäksi sinulla oli aivotärähdys ja hengenvaarallisia päävammoja.

Rakas poikani, tällaisen kuuleminen on sietämätöntä. Se saa minut niin vihaiseksi.

Zelimhan, oikeus totesi myös sen, että kidutuksen jälkeisenä päivänä Oktjabrskin poliisiaseman poliisit veivät sinut pois autolla.

Minne he veivät sinut, mitä sitten tapahtui?

Tähän päivään mennessä ketään ei ole todettu syylliseksi sinun tahdonvastaiseen katoamiseesi. Kidutukseen ja tahdonvastaiseen katoamiseen osallisiksi tunnistetut komentaja ja alempi upseeri etsintäkuulutettiin helmikuussa 2006. Heidän olinpaikkansa selvittämisessä ei kuitenkaan ole edistytty.

Marraskuussa 2006 hallitukseen kytköksissä oleva Rossiiskaya Gazeta -lehti julkaisi upseerin haastattelun. Vaikka näytimme lehtihaastattelun poliisille, poliisi ei ryhtynyt merkittäviin toimiin upseerin paikallistamiseksi.

Minä lupaan, rakas poikani Zelimhan: missä ikinä oletkaan, minä jatkan työtäni enkä lepää ennen kuin saan tietää, mitä sinulle on tapahtunut.

Terveisin, isäsi Astemir

ZELIMHAn MURDALOV amnes ty vaa tii kat perus oamis teelli ten sta tu t k i n taa ve 26-vuoti as opisk näjä eli

llä ja Zelim katosi T han Mu šetšenia rdalov ssa kym sitten. M menen v elossa v urdalov ai kuoll uotta pidätett eita. Ka pääkaup v ii oi haud donneit n T šetšenia ungissa ata eivä a ihmis G n

r tkä perh o iä ei znyissa 2 Poliisia te h d e e ä semalla .1 t t v ä .2 o r 0 k i e 0 m ä 1 Z y ä . ö s e s u li k rutyötä mhan M ään kidutett . urdalov iin tunti ia kausia j päivänä A a m seuraav nesty va kaksi p ana atii Ven oliisia v äjän vir pois. Pe tutkima ei hänet anomais rheelle v a n a k u to a ikki tah ll ia a äitettiin vapaute d k o a , n to e v tt a a m ä s ttu. taiset hänet o iset per li u s te e llisesti j syylliset a tuoma oikeute an en. Zeli Zelimha p e r mhan M h eelle on n Murd u k r a d lo e a r v lovin r o o n yksi tu ttava, m Tšetšen tapahtu iassa vu hansista itä häne nut. o ll

d e e o n 1999 jä n neista ih lkeen ka misistä. donTahdon set ovat K v a astaiset toamise yksi Tše katoam t, kidutu tšenian k is ja muu vimmistä loukkau o n fl ik t ihmiso tin järky ihmisoik kset jatk ikeusttäu euslouk v a t Pohjois sa. Jos m kauksis -Kaukas enneet ta. iasih Zelimha m isoikeus jätetään n Murd loukkau selvittä a lo k m v set in ä muiden ttä, uus ja luku pystytä e kadonn isten iakaan e stämään e i id e n perhe . jatkuva

et elävä ssa epäti t etoisuu kohtalo d A e nu Tuuk ssa lähe sta. Ei ti istensä kanen edetä, o vatko k A m nestyn adonne Suomen et osasto, maakoh taisen ty ön asia ntuntija

nORMA CRUZ

”Johdan naisten oikeuksiin keskittyvää Fundación Sobrevivientes -järjestöä täällä Guatemalan pääkaupungissa Guatemala Cityssä. Me dokumentoimme naisiin kohdistuvia väkivaltatapauksia ja autamme naisia peräämään oikeutta.

Väkivallan uhreiksi joutuneet naiset ovat minulle eloonjääneitä, eivät uhreja. Työni keskiössä on ajatus, että en anna enää yhdenkään naisen kuolla turhaan: väkivaltainen mies, joka edes hipaisee sormellaan naista, joutuu vankilaan.

Se, että olet nainen Guatemalassa tarkoittaa, että et ole mitään.

Ajatus järjestöstä sai alkunsa kauheasta tapahtumasarjasta, tyttäreeni kohdistuneesta seksuaalisesta väkivallasta. Kumppanini, jonka kanssa olin taistellut vuosia sissiliikkeessä, oli käyttänyt tytärtäni seksuaalisesti hyväkseen. Hyväksikäyttö oli jatkunut useita vuosia.

Tyttäreni sai vaivoin kerrotuksi minulle asiasta.

Seksuaalinen väkivalta oli vihollisen taktiikka sissisodan aikaan. En olisi koskaan voinut kuvitella sellaista ihmiseltä, johon minä luotin.

Rauhansopimus allekirjoitettiin vuonna 1996, minkä jälkeen ryhdyimme vaatimaan oikeutta tyttärelleni.

Työ kesti lähes kolme vuotta. Lopulta entinen kumppanini, nykyinen presidentin neuvonantaja, sai kymmenen vuoden tuomion. Tapahtuma herätti tuolloin paljon huomiota.

naisiin kohdi stuva väkiva lta on sanan vapa Epäta

uskysy sa-arvois essa ma mys taan niill ailmassa e, jotka ” tilaa an n a e n s aitsevat” Ei ole sa Naisiin k sananva ttumaa, ohdistu ltaa. että nais va väkiv puhuvat ä änioike te n oikeuk alta on a ihmiset u s k s ikamme y is s ta y h m

alutaan v ys. Viim

Cruzin vaihtees aientaa. e vuosit kohtalo s a ä N u ä hannen n o ioikeutt n jakava rma y oikeusp

a vaativ ritettiin t tuhann uolusta at naise vaienta et ihmis ja t, t a j y o m tk vaatine vähätte päri ma a ovat ju et maail lyllä ja u ailmaa lkisesti man na hkailull vallank a is u a. 1920il to le n ratiss oikeutt äytöstä v luvulla a istuva a elää apaina l n naisen suhteiss heitettii äheisiss p a, tunte n ä l ä ihmis älle okaa – H mattom elsingin äänioik Vuonna ina ihm keskus eutettuin 2011 na is v il in tassa. ässä, k a yhteis inen, jo ohdistu kunnan ka vaati van väk jäsenin i n a isiin ivallan t ä. tasa Naisiin k unnista -arvo- ja ohdistu mista sananv van väk nemism apausky saa tapp ivallan e uotoja y symyks ouhkau ri ilmehdistäv eksi, ksen – n on seks ä k p u in u iin Gua nainen l Helsing uaalisen te a m is j n a a s k ä lassa s a k

osiaalis in. rajoitta en vapa minen v u d ä e k n iv

allalla t Ilmiö lä Ne ihm ai sen u päisee y iset, joid halla. hteisku en puhe ahtaita s ja n joita ku nan, yll kuuluu ukupuo ä u kauas p n it n ä e ä llaan, h linorme naisten Juuri sik alutaan ja ja rajo ja tyttö v s i a it ih ientaa. ta m a jen itsem isoikeus heitä its -järjestö puolusta äärääm eään ko je is n ji o o e ikeutta n ja n jatkett skevissa siin koh ava kesk kysymy distuva ustelua ksissä. s naita väkivall Kun ihm tehtävä asta. M isoikeus mme on e id p ä v u n olustaja aatia pa maailm seen teo t ympär rjaajia v an puhu istaan. M i astuuvat nais e id väkivall ä ii v n aatia vir n kohdis tehtävä asta, he anomais mme on tuvasta idän san

ia ottam

vaatimu tosissaa oihinsa aan uhk s: valtio l n ii j tt a y s y aukset uojelem n on ote

distuva aan ihm lustajia ttava na n väkiva – koska isoikeus isiin ko llan tor h äärimm puoTyypilli ju k m o a äistä vä in edeltää sesti pu en tosis k t iv y h s a a y e ll a p n a n il nteaisiin ko . eli v lisesti jo väkivall äkivalta hdistuv ukko uh asta mit asta ei tule y kauksia ätöidää arvoste ll

n ä j tyksenä a virano levien s . maisia uut halu Ja vielä taan tuk : tehtäv kia. ämme o Tiettyjen keskuste n antaa väkivall lulle, m tilaa tä an muo egafonin lle tuminen to m je u is n kera. O s ta on fakta ukupuo a , e tt n tärkeä ä sananv lit, vaikka tahansa

apaus ta myös sit yksilöta voi joutu rkoittaa solla ku ä, että i a uhriks ka pu

hmisillä on kiista i.

S o h amalla t eenvuor n oikeu ton tosia avalla s kuulla oja nais sia, että voimakk

iin kohd väkivall työeläm aasti jak istuvasta a ä s o ta n .

a u

tunut m aloihin.

iesten ja Myös pu naisten humine Pia P vasta vä n naisiin kivallasta uu Oksa k o h distunen on valin töjen ko A ta m : n n e kemuks aisten ja sty Suo e m t t y o en osas tn s siksi ne a ivuutett naisten to, u vuosis nsaitsev oikeuks atoja, at huom ie n asian iomme n tuntija yt.

Huomasin, että vaikka vastaavanlaista seksuaalista hyväksikäyttöä tapahtuu paljon, Guatemalassa ei ollut järjestöä, joka tukisi uhreja oikeusprosessin aikana.

Päätin perustaa sellaisen.

Olen saanut työni vuoksi useita tappouhkauksia.

Myös osa sukulaisistani on joutunut uhkailujen ja hyökkäysten kohteeksi, mutta ketään ei ole asetettu oikeudelliseen vastuuseen tapahtuneista.

Toukokuusta 2009 lähtien olen saanut puhelimitse ja tekstiviestein kymmenittäin uhkauksia, koska järjestömme on antanut lakiapua raiskatulle tytölle.

Uhkaukset varoittavat kohtalokkaista seurauksista, jollen peräänny asiassa.

En aio ruokkia uhkauksia näyttämällä pelkoani.

Elokuun 8. päivänä vuonna 2010 sain tappouhkauksen kännykkääni. Mieshenkilö kertoi viestissään, että minulle toimitettaisiin tyttäreni pää. Mies sanoi myös, että keskiyöllä toimistoni räjäytettäisiin palasiksi.

Selvisimme onneksi säikähdyksellä.

Kahdesta vuonna 2009 lähetetystä tappouhkauksesta syytettiin erästä miestä. Hänet kuitenkin vapautettiin myöhemmin takuita vastaan. Muiden minuun tai läheisiini kohdistuneiden tappouhkausten tutkimusten suhteen julkinen syyttäjänvirasto ei ole raportoinut minkäänlaisesta edistyksestä. Vaikka Guatemalan poliisi suojelee minua, sukulaisiani ja järjestön toimistoa, uhkailut jatkuvat.

Tilanne Guatemalassa on vaikea. Järjestömme naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ saa näkyvyyttä: Hillary Clinton ojensi minulle vuonna 2009 The International Women of Courage -palkinnon ja Espanjalainen El País -lehti on valinnut minut vuoden 100 vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon. En aio pelätä, mutta olen hyvin surullinen todetessani, että nykyään me ihmisoikeuspuolustajat taistelemme päivittäin oman elämämme puolesta.”

Kuva: Juha Peurala

LEVYLLInEn VAPAUTTA Amnestyn juhlavuoden kunniaksi julkaistaan 25. toukokuuta kokoelmalevy suomalaisilta artisteilta. Idean isä Karri ”Paleface” Miettinen halusi levylle yhteiskunnallisesti tiedostavaa musiikkia ja todellisten ihmisoikeustaistelijoiden tarinoita.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International täyttää 50 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi julkaistaan hieno kokoelmalevy uutta suomalaista musiikkia.

Miten kaikki sai alkunsa?

Kimmo Helistö tuotti kymmenen vuotta sitten Amnestylle Vapauden kaiho -albumikokonaisuuden. Nyt 50-vuotisjuhlavuoden myötä heräsi ajatus tehdä sille seuraaja, albumi, jolla suomalaiset artistit räätälöivät uusia kappaleita juhlavuoden kunniaksi. Levy nostaa esiin Amnestyn työtä ihmisoikeuspuolustajista kertovien biisien kautta.

Mikä oli lähtöajatus levyn kokoamiselle?

Olin miettinyt jo vuosia, mihin Suomesta on kadonnut kantaa ottava laulu. Ei välttämättä poliittinen, mutta yhteiskunnallisesti tiedostava musiikki. Viimeisin oma levyni oli manifesti, yritys tuoda yhteiskunnallista ajattelua takaisin populaarimusiikkiin.

Lähdin tiedustelemaan suomalaisilta eturivin muusikoilta, keitä kiinnostaisi tulla mukaan tekemään tällaista levyä. Ja kiinnostus oli huikeaa!

Teit itse biisin Mansour Ossanlusta, iranilaisesta vangitusta ay-lakimiehestä. Mitä ajattelet hänen tilanteestaan?

Niin kuin Hossni Boudali laulaa meidän kappaleemme kertosäkeessä: ”Mansour on vain tavallinen mies, miksi jumalan nimessä teitte hänelle näin?” Jos me ymmärretään itse perheenisinä ja arkipäivän ihmisinä, että joku samanlaisessa elämäntilanteessa oleva ihminen voi joutua tuolla tavoin kohdelluksi, vähintä mitä me voidaan tehdä on kokoontua yhteen ja kirjoittaa siitä biisi.

Levyllä on yhteensä 11 ihmisoikeuspuolustajan tarinat. Keiden kohtalot koskettivat sinua erityisesti?

Olen itse kirjoittanut aiemmin kappaleen Anna Politkovskajasta. Jonna Tervomaan ja Ville Maljan Anna ja toivo oli ensimmäisiä kappaleita, joka sai muotonsa tässä levyllä, ja se oli erittäin koskettava tarina. Myös laajalti tunnettu kiinalainen pariskunta, Hu Jia ja Zeng Jinyan, joilla on muutaman vuoden ikäinen lapsi, kosketti erityisesti. Samoin indonesialainen Johan Teterissa, josta Arto Tuunela ja Miikka Koivisto kirjoittivat biisin.

Minua kosketti todella se silmitön julmuus, joka manifestoituu näiden ihmisten elämässä. Minkälaisen kohtelun uhreiksi he ovat joutuneet pelkästään sen takia, että puolustavat täysin järkeviä asioita ja periaatteita. Mä toivon, että kappaleiden läpi näkyy näiden ihmisten tarinat ja se järkyttävä todellisuus, missä me eletään.

Mitä vapaus on?

Kun lähdetään kirjoittamaan kappaleita vankeudesta tai siitä, että ihmisiltä on riistetty niiden perusoikeudet, silloinhan me pohditaan, mitä vapaus on. Täällä Suomessa eli hyvässä, tasapainoisessa ja turvallisessa yhteiskunnassa meiltä unohtuu hyvinvoinnin passivoimina, paremman keskiluokan kuluttajina ja länsimaalaisina ihmisinä, että ihmiset aivan tuossa rajan toisella puolella – tai toisella puolella planeettaa – ovat erilaisessa tilanteessa.

Teksti: Outi Haapanen

MISET IH & Ö P LP Y A R ER H T MIIKKA KOIVISTO & PARIISIn KEVÄ IO & HUgRY TRIBAL MARCHIng BAnD M R U n I R A M O TU A 1n STAM nEn ÄI R Ä M Ä K A LJ A M & A A M VO R TE A n n JO ASA & ISMO ALAnKO LIPÄÄ Y IA R A M & I SK KO LO A S A M EM . at TEETH fe PAULA VESALA nEn O TK U P KO R A M D R DA JUKKA gUSTAVSOn & BRITISH STAn fACE, HOSSnI BOUDALI & RADDE PA PALE JOAn BAEZ Amnesty International julkaisee yhteistyössä fullsteamin kanssa MITÄ VAPAUS On kirja + cd -paketin 25.5.

MITÄ VAPAUS On saatavilla levykaupoista ja tavarataloista ympäri Suomen!

Muusikot ihmisoikeusaktivistien puolesta!

1995 •

•

Naisten oikeuksien maailmankonferenssi hyväksyy Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman, jonka mukaan ”naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia”.

1996 •

Ghanan osasto järjestää ensimmäisen kokouksen naisten sukupuolielinten silpomista vastaan.

Suomi: Vuosikokouksessa päätetään, että osasto erikoistuu tiettyihin maantieteellisiin alueisiin.

Itä-Timor, Kiina, Turkki, Kenia ja Yhdysvallat ovat 90-loppupuolella tärkeässä asemassa.

tamassa Suomen Itä-Timor-ryhmää jo vuonna 1991 ja vuosi sitten Itä-Timorin parlamentti palkitsi hänet pitkäaikaisesta rauhantyöstä. ”Vierailin alueella ensimmäisen kerran vuonna 1994. Silloin Itä-Timor muistutti avointa vankileiriä. Tehtävämme oli kerätä tietoa kidutetuista ja tapetuista, ja tilanne muistutti natsi-Saksasta kertovaa elokuvaa”, Sysikaski muistelee.

Amnestyn ja muiden järjestöjen yksi saavutus Itä-Timorissa oli suomalaisen aseviennin lopettaminen Indonesian armeijalle.

Muun muassa Nokia kauppasi kenttätykistön ohjauslaitteita ja Itä-Timorilta löytyi Lapuan patruunoita, mutta kansalaisjärjestöjen kansainvälinen yhteistoiminta pakotti yhteyksien katkaisemisen. ”Maan hallitus joutui pidättymään uusien asevientilupien myöntämisestä Indonesiaan ja Nokia lopetti aseteollisuutensa”, Sysikaski kertoo.

Sysikaski joutui toimintansa johdosta myös turvallisuusviranomaisten seurantaan Suomessa.

1997 •

1999

Uusi käytäntö sallii YK:n turvallisuusneuvoston kuulla asiantuntijoita epävirallisesti ja luottamuksellisesti kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta koskevissa kysymyksissä. Amnestyn pääsihteeri pystyy näin tuomaan ihmisoikeusasioita suoraan neuvoston jäsenten tietoisuuteen.

•

•

Pakolaisten ihmisoikeudet kaikkialla maailmassa ovat tärkein kampanjoinnin painopiste.

•

•

Kansainvälinen rikostuomioistuin saa alkunsa, kun 120 valtiota allekirjoittaa sen perustamisasiakirjan 17. heinäkuuta Roomassa.

Bosnia-Herzegovina sodan jälkeen: ”Who´s living in my house? Obstacles to the safe return of refugees and displaced people”. Amnestyn kansainvälinen sihteeristö.

•

Amnesty on mukana toimissa, jotka johtavat Chilen entisen diktaattorin, kenraali Augusto Pinochetin pidättämiseen Britanniassa.

dentille José Ramos Hortalle ja katoliselle piispalle Carlos Filipe Ximenes Belolle.

Horta on todennut kansalaisjärjestöjen panoksen korvaamattomaksi.

Sysikaski jätti maakoordinaattorin tehtävän ajanpuutteen takia. Itä-Timorin työ kuitenkin jatkui muun muassa kansanäänestyksen monitoroinnilla vuonna 1999, jolloin äänestettiin itsenäisyydestä. ”Äänestäjien jono ylettyi vuorille saakka. Vaikka äänioikeuden merkitystä joskus väheksytään, tässä tilanteessa kirkastui, kuinka tärkeä osa demokratiaa se on”, hän sanoo.

Aika Amnestyssa opetti Sysikaskelle kuinka tärkeää asioihin perehtyminen ja tietojen tarkistaminen kansalaisaktivismissa on. Hän luonnehtii tätä luotettavuutta Amnestyn uskottavuuden perustaksi.

Maakohtaiseen työhön siirtyminen oli tärkeä järjestön ammattimaisuuden kasvattaja. ”Tänään vapaaksi vaadittavista vangeista suuri osa vapautetaan ja lainsäädäntöihin eri maissa pystytään vaikuttamaan enemmän. Maakohtainen työ kasvatti johdonmukaisuutta, mikä on tehostanut Amnestyn työtä”, Sysikaski tiivistää.

Amnestyn työ oli osana kehitystä, jonka tuloksena vuoden 1996 Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin Itä-Timorin presi-

1998

TEKSTI JA KUVA ERIK NYSTRÖM KUVITUS ANSSI KOKKONEN

Amnesty aloittaa Get Up, Sign Up! -kampanjan YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 50-vuotisjuhlavuonna.

Kampanjassa kootut 13 miljoonaa allekirjoitusta luovutetaan YK:n pääsihteeri Kofi Annanille. Seuraavana päivänä YK:n yleiskokous hyväksyy ihmisoikeuspuolustajia koskevan julistuksen.

•

Kampanjointi käsiaseiden leviämistä vastaan alkaa.

•

Amnesty yhdistää voimansa viiden muun järjestön kanssa kiinnittääkseen huomiota maailman 300 000 lapsisotilaan kärsimykseen.

•

Suomi EU:n puheenjohtajana.

Amnestyn tavoite ihmisoikeuksien nostamisesta ensisijaiseksi teemaksi EU:n Venäjä-strategiassa toteutuu. EU:n pakolaispolitiikkaa koskevat kannanotot saavat laajaa huomiota.

Jenni Ahlströmin suunnittelema t-paita Amnesty Storen uuteen sananvapausmallistoon kuvataan Magito-studiolla Helsingin Suvilahdessa.

Käännä katseet ihmisoikeustuotteilla Kynttilöiden ja postikorttien myynti on ollut osa Amnestyn varainhankintaa vuosikymmeniä. Nykyään Amnesty Storesta voi tilata vaikka hupparin, leggingsit, hatun tai sateenvarjon.

Amnesty-kaupan tarina sai alkunsa 1990-luvun alussa. Silloin Kangasalan ja Tampereen ryhmät ryhtyivät yhteiseen voimainponnistukseen, jonka tuloksena syntyi Tampereen Amnesty-talo kauppoineen ja kahviloineen. Talon johtajaksi tuli Ilkka Lehdonmäki, 50, joka työskentelee nykyään Maailman kuvalehden päätoimittajana. ”Amnestyn toimisto oli ja on edelleen Helsingissä. Halusimme pääkaupungin ulkopuolellekin paikan, jossa järjestö olisi fyysisesti läsnä”, Lehdonmäki kertoo. ”Tavoitteemme oli myös sujuvoittaa varainhankintatuotteiden myyntiä, joka takelteli tuotteiden laadukkuudesta huolimatta.”

Remontti tehtiin vapaaehtoisvoimin, mikä nostatti yhteishenkeä. ”Tutustuin upeisiin ihmisiin, joista osaan olen edelleen yhteydessä”, Lehdonmäki muistelee.

Kun talo valmistui, postikortit, t-paidat, Amnesty-muumimukit ja kynttilät kerättiin Tampereelle. Myynnistä tuli organisoidumpaa ja tuottavuus alkoi kasvaa. Perustamisvuonna 1992, syvimpään lama-aikaan, varainhankintatuotteiden liikevaihto oli 149 000 markkaa.

Sittemmin Amnesty-kahvila on lopetettu, mutta kauppa toimii nykyään netissä nimellä Amnesty Store. Nettikaupan osa-aikaisena tuotemyyntikoordinaattorina työskentelee korumuotoilija Emma Pylkkönen.

Lisäksi Storella on kuuden hengen vapaaehtoistiimi, joka postittaa tilaukset.

Rahan ohella tuotteet tuovat Amnestylle näkyvyyttä. ”Tuotteemme ovat tyylikkäitä ja alusta loppuun eettisesti valmistettuja. Niissä on myös tärkeä sanoma, jonka avulla voi tehdä ihmisoikeuksia näkyviksi. Viime aikoina kuumille kiville ovat menneet esimerkiksi People Behind Bars -paitamekko ja -huppari”, Pylkkönen kuvailee.

Hyvännäköiset tuotteet ovat järjestön imagolle suuri plussa, Pylkkönen summaa. ”Jokaisen on pakko joskus ostaa vaatteita.

Me haluamme tarjota todellisen vaihtoehdon muiden valmistajien rinnalle.”

Teksti Susanna Lyytikäinen KUVA JESSE PASANEN

4 www.amnestystore.fi

AMNESTY INTERNATIONAL 2/2011

19

2000

2000-luku Amnestyn työkenttä laajenee: taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet nousevat kansalais- ja poliittisten oikeuksien rinnalle. Kansainvälinen kampanja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan alkaa. Suomessa Joku raja!

-kampanjan myötä puututaan myös kotimaan ihmisoikeusloukkauksiin. Kolmen miljoonan jäsenen rajapyykki saavutetaan vuosikymmenen lopussa.

• •

2001

2002

Amnesty kampanjoi yhdessä Oxfam- • Amnesty täyttää 40 vuotta ja järjestön kanssa aiempaa tiukempien laajentaa toimialaansa. Liike tekee asevientilakien puolesta. nyt työtä myös taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien puolesta YK:n ihmisSuomi: 8 900 jäsentä, oikeusjulistuksen hengessä: 31 Amnesty-ryhmää ihmisoikeudet ovat jakamattomia.

•

Suomi: 47 000 mielipidevankia on vapautettu Amnestyn perustamisen jälkeen. 2000 vankia odottaa vapautumistaan – yksi heistä on kambodzhalainen oppositiopoliitikko Sok Yoeun, joka on vankilassa Thaimaassa. Hänen perheensä on saapunut pakolaisina Suomeen. Vetoomuskampanja Sok Yoeunin vapauttamiseksi alkaa Suomessa ja kymmenissä muissa Amnesty-maissa.

•

Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC aloittaa toimintansa Haagissa heinäkuussa.

•

YK:n lasten oikeuksien sopimuksen lisäpöytäkirja lasten osallistumisesta aseellisiin konflikteihin astuu voimaan Amnestyn ja muiden järjestöjen pitkän kampanjoinnin jälkeen.

•

Amnesty pääsee ensimmäistä kertaa Myanmariin tutkimaan maan ihmisoikeustilannetta.

Sudanin viranomaiset päästävät Amnestyn maahan ensimmäistä kertaa 19 vuoteen.

•

Yksi maailman tunnetuimmista mielipidevangeista on Myanmarin oppositiojohtaja Daw Aung San Suu Kyi.Toukokuussa 2003 alkanut kotiaresti päättyi vasta marraskuussa 2010.

KAKSI KOTIMAATA Seitsemän vuotta sitten kambodzhalainen mielipidevanki Sok Yoeun vapautui vankilasta ankaran kansainvälisen painostuksen ja tuhansien Amnesty-vetoomusten jälkeen. Nykyään Suomi on toinen kotimaa, mutta se toinen – Kambodzha – ei jätä rauhaan.

Helsinki-Vantaan lentokenttä, 26. helmikuuta 2004. Kymmenet Amnestyn jäsenet, toimittajat ja lehtikuvaajat ovat kokoontuneet tuloaulaan. Oranssissa kankaassa lukee khmerin kielellä: ”Tervetuloa Suomeen”.

Odotus palkitaan, kun kaksi päivää aiemmin bangkokilaisesta vankilasta vapautunut mielipidevanki Sok Yoeun saapuu aulaan ja pääsee perheensä syleilyyn. Yli neljän vuoden vankeus on ohi.

Seitsemän vuotta myöhemmin Sok Yoeun avaa hymyillen espoolaisen rivitaloasunnon oven. Olohuoneen seinällä on kehyksissä lentokentällä otettu valokuva. ”Vapauttamisestani kiersi jatkuvasti huhuja. Viimeiseksi kuulin siitä Yhdysvaltojen Bangkokin-lähettiläältä. Lopulta kaikki tapahtui yllättäen ja nopeasti.”

Mutta matka Phnom Penhistä Espooseen oli pitkä. Sok Yoeun joutui pakenemaan Kambodzhasta Thaimaahan vuonna 1999 jouduttuaan poliittisen vainon kohteeksi. Häntä syytettiin osallisuudesta kranaatti-iskuun yhä vallassa olevaa pääministeriä Hun Seniä vastaan. Tekaistujen syytteiden taustalla oli halu päästä eroon aktiivisesta poliitikosta ja maan suurimman oppositiopuolueen jäsenestä.

Sok Yoeun perheineen sai UNHCR:n pakolaisstatuksen. Hänen perheensä pääsi

NÄIN SOK YOEUN VAPAUTUI Sok Yoeunin vapautuminen thaimaalaisesta vankilasta on osoitus siitä, että Amnestyn työ tuottaa konkreettista tulosta.

pakolaiskiintiössä Suomeen, mutta miehen oma Euroopan-matka katkesi jouluaattona 1999 pidätetykseen Thaimaassa. ”Hun Sen oli ottanut henkilökohtaisesti yhteyttä Thaimaan poliittiseen johtoon”, Sok Yoeun kertoo. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Sok Yoeunin poliittisia oikeuksia rajoitettiin. Jo Kambodzhassa hän oli vangittuna kolmesti. ”Thaimaassa vankilaolot olivat huomattavasti helpommat kuin kotimaassani kommunistihallinnon aikana”, hän sanoo.

Sok Yoeun vapautumista edelsi vuosia kestänyt kansainvälinen kampanjointi ja painostus, vaikuttaminen korkean tason viranomaisiin – ja ihmisten lähettämät kirjeet ja vetoomuskortit. Suomessa Sok Yoeunin puolesta kampanjoi Amnestyn rinnalla maan korkein ulkopoliittinen johto.

Enää Sok Yoeun ei muista kaikkia maita, joista hän sai vankilaan kortteja ja kirjeitä, mutta määrän hän muistaa. Niitä oli lähes 3 000. ”Yhteydenotot rohkaisivat minua ja loivat uskoa siihen, että puolestani tehdään työtä väsymättä.”

71-vuotias Sok Yoeun kertoo voivansa hyvin. Neljä vuotta sitten tehty suuri leikkaus, jossa korjattiin Kambodzhassa tapahtuneen pahoinpitelyn aiheuttamia

Noora JokiNen (teksti julkaistu ensimmäisen kerran Amnesty-lehdessä 1/2004)

Joulukuu 1999

2000

Kevät 2001

Marraskuu 2001

Syksy 2002

Sok Yoeun pidätetään Thaimaassa. Hän saa puolen vuoden tuomion ”laittomasta maahantulosta”.

Amnesty International julistaa Sok Yoeunin mielipidevangiksi. Sok Yoeunin vaimo Hy Rim ja heidän kolme aikuista lastaan saapuvat Suomeen kiintiöpakolaisina ja asettuvat asumaan Espooseen.

Espoon sosiaalitoimesta ollaan yhteydessä Amnestyn Suomen osastoon ja ihmetellään, mitä olisi tehtävissä perheen isän saamiseksi pois vankilasta.

Amnestyn Suomen osasto aloittaa kampanjoinnin Sok Yoeunin puolesta selvittämällä tilannetta ulkoministeriöstä.

Yhteydenotoista käynnistyy prosessi, jonka seurauksena Suomen ulkopoliittinen johto (ulkomaankauppaministeri Jari Vilén, ulkoministeri Erkki Tuomioja sekä presidentti Tarja Halonen) ja Suomen Thaimaan-suurlähetystön edustajat ovat vuorotellen eri tavoin yhteydessä Thaimaan ja Kambodzhan viranomaisiin.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja lähettää Sok Yoeunin tapauksesta kirjeen Thaimaan viranomaisille.

Amnestyn Lontoon-toimisto lähettää Sok Yoeunista pikavetoomuksen 50 osastolle ympäri maailmaa.

Thaimaalainen alioikeus päättää marraskuussa Sok Yoeunin luovuttamisesta Kambodzhaan.

Päätöksestä valitetaan.

Suomen Thaimaan-suurlähettiläs ja muut lähetystön työntekijät vierailevat useita kertoja Bangkokin keskusvankilassa tervehtimässä Sok Yoeunia ja keskustelevat tilanteesta Kambodzhan viranomaisten kanssa Pnomh Penhissä.

20 AMNESTY INTERNATIONAL 2/2011

2003

•

Sitovaa kansainvälistä asevientisopimusta tavoitteleva Control Arms -kampanja alkaa. Amnesty tekee työtä asekaupan ihmisoikeusongelmien vähentämiseksi yhdessä Oxfamin ja yli 500 järjestön yhteisen pienaseita vastustavan IANSA-verkoston kanssa.

Amnestyn tutkimusryhmä on Irakissa ensimmäistä kertaa 20 vuoteen.

•

•

Naisiin kohdistuva väkivalta on maailman suurin ihmisoikeuskatastrofi, kuuluu Amnestyn maailmanlaajuisen Stop Violence Against Women! -kampanjan viesti.

•

Suomi: Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen kampanja saa nimen Joku raja! Uutta on se, että kampanjassa puututaan myös kotimaan ihmisoikeusloukkauksiin.

Lähisuhdeväkivallan, seksuaalisen väkivallan ja ihmiskaupan vastainen työ ovat tärkeitä teemoja.

•

Amnestyn tutkijat paljastavat ihmisoikeusloukkausten mittakaavan Sudanin Darfurissa. Etninen vaino, joukkoraiskaukset, sieppaukset ja murhat ovat alueella arkipäivää.

Suomi: Uusi varainhankinnan muoto, face to face eli ”feissaus”, aloitetaan pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella. Seuraavien vuosien aikana jäsenmäärä lähes nelinkertaistuu. Noin 98 prosenttia Amnestyn vuosituloista tulee yksityisiltä lahjoittajilta.

•

Suomi: Helsinki-Vantaan lentokentällä kymmenet Amnestyn vapaaehtoiset vastaanottavat kambodzhalaisen Sok Yoeunin, joka vapautetaan yli neljän vuoden poliittisen vankeuden jälkeen.

Kuva: Katja Tähjä

Pienaseet = iso ongelma. Amnesty, Oxfam ja Iansa kampanjoivat kansainvälisen asekauppasopimuksen puolesta Maailman sosiaalifoorumissa Intian Mumbaissa vuonna 2004.

3

•

2004

munuaisvaurioita, on hidastanut jonkin verran arkea.

Suomi tuntuu toiselta kotimaalta, mutta se toinen, Kambodzha, ei jätä Sok Yoeunia rauhaan päiväksikään. Hän jatkaa yhä aktiivista poliittista toimintaa, johtaa puolueensa Suomen osastoa ja toimii Kambodzhan ystävyysseurassa.

Nykyisin Kambodzha ei hevin pääse otsikoihin, mutta maan ihmisoikeustilanne ei ole viime vuosina kohentunut – päinvastoin. Korruptio ulottuu oikeuslaitoksesta ylimpään poliittiseen johtoon. Ihmisiä pakkohäädetään kotisijoiltaan. Hallitus haluaa yhä vaientaa vallanpitäjien arvostelijat, esimerkiksi opposition jäsenten ja toimittajien pidätykset ovat yleisiä.

Ranskassa maanpaossa asuva suurimman oppositiopuolueen johtaja Sam Rainsy tuomittiin viime vuonna poissaolevana 12 vuoden vankeusrangaistukseen. ”Pyydän Amnestya ja koko kansainvälistä yhteisöä painostamaan hallitusta, jotta Sam Rainsy voisi palata kotimaahan,” Sok Yoeun vetoaa.

Control Arms: Vastuuta asekauppaan!

Sok Yoeunin oma matka päättyi hyvin, mutta onnellista loppua tarinaan ei voi vielä kirjoittaa. ”Jos en puolusta kambodzhalaisten oikeuksia, kuka sen sitten tekee? Sanon sydämeni pohjasta, että en halua maanmiesteni kärsivän päivittäin. Haluan vielä nähdä Kambodzhassa todellisen demokratian ja vapauden, sen, että ihmiset saavat elää rauhassa, kuten täällä Suomessa.”

”On pitkälti Amnestyn ja muiden kam-

Teksti Anu-Elina Autio KUVA JARKKO VIRTANEN

Aseelliset konfliktit, heikosti valvottu asekauppa ja niiden aiheuttamat ihmisoikeusloukkaukset nousivat Amnestyn työn ytimeen syksyllä 2003, kun Amnesty International käynnisti kahden muun järjestön kanssa Control Arms -kampanjan.

Lähtökohtana oli ajatus, että jokaisella valtiolla, joka ostaa tai myy aseita, on velvollisuus huolehtia siitä, ettei niitä käytetä rikolliseen toimintaan, ihmisoikeusloukkauksiin tai sotarikoksiin. Suomessa Amnesty pyrki vaikuttamaan ulkoasiainministeriöön, jotta Suomi ottaisi aktiivisen roolin kansainvälisen asekauppasopimuksen edistämisessä.

panjassa mukana olleiden kansalaisjärjestöjen ansiota, että hanke ylipäätään saatiin vireille ja että Suomen lisäksi useat hallitukset lähtivät ajamaan sitä vakavissaan”, muistelee silloinen ulkoasiainministeriön poliittisen osaston päällikkö ja nykyinen Suomen Ranskan suurlähettiläs Pilvi-Sisko Vierros-Villeneuve. ”Kampanjassa tehtiin hyvää pohjatyötä

Joulukuu 2002

Kesä 2003

Syksy 2003

Presidentti Tarja Halonen ottaa Sok Yoeunin tilanteen esiin tapaamisessaan Thaimaan pääministerin Thaksin Shinawatran kanssa.

Amnestyn Thaimaan osasto käynnistää suuren kampanjan Sok Yoeunin vapauttamiseksi ja saa syksyyn mennessä mukaan 15 muun maan Amnesty-osastot.

Kampanjointi tiivistyy. Marraskuussa thaimaalainen vetoomustuomioistuin ilmoittaa, että vanki karkotetaan Kambodzhaan. Kampanjaa jatketaan entistä voimakkaammin: • Amnestyn osastot ainakin Australiassa, Tanskassa, Hong Kongissa ja Israelissa lähettävät viralliset vetoomuskirjeet paikallisiin Thaimaan lähetystöihin.

• Eri maiden osastot tilaavat käyttöönsä noin 17 000 Sok Yoeun -vetoomuspostikorttia.

pohtimalla asiantuntijoiden tuella tulevan asekauppaa koskevan sopimuksen raameja. Olennaista oli myös kokemusten kerääminen kentältä niiltä toimijoilta, jotka ovat mukana konfliktialueilla”, hän sanoo.

Kampanjointi ja aktiivinen vaikuttaminen kantoivat hedelmää, sillä vuoden 2006 lokakuussa 139 eli valtaosa YK:n jäsenmaista äänesti sopimusprosessin käynnistämisen puolesta.

Amnestyn Suomen osasto palkitsi ulkoasiainministeriön asevalvonnan yksikön joulukuussa 2006 Amnestyn Kynttiläpalkinnolla aktiivisesta sopimuksen edistämisestä kansainvälisesti. Erityiskiitosta annettiin avoimesta ja laajasta yhteistyöstä kansalaisyhteiskunnan kanssa. ”Amnestyn Suomen osaston aktiivisuus kampanjassa kannusti meitä olemaan kärkiryhmässä. Suomi oli Euroopan unionissa yhdessä brittien kanssa vetämässä koko unionia mukaan sopimuksen taakse.

EU:lle tämä rooli luontuikin hyvin, sillä unionilla on toimivat aseviennin käytännesäännöt”, palkintoa vastaanottamassa ollut Vierros-Villeneuve toteaa.

• Henkilökohtaisia vetoomuskirjeitä ja -kortteja Thaimaan viranomaisille lähettävät ainakin amerikkalaiset, suomalaiset, belgialaiset, saksalaiset, italialaiset ja hollantilaiset Amnesty-aktiivit.

• Yksistään Suomesta Thaimaahan lähtee arviolta 1 500–2 000 ihmisen vetoomukset, näistä 800 verkkosivujen kautta hankittuina allekirjoituksina.

• Sok Yoeun itse saa vankilaan noin 2 700 tukiviestiä ja -kirjettä.

• Sok Yoeunin puolesta osoitetaan mieltä Hong Kongissa ja Ulan Batorissa.

Sopimuksesta neuvotellaan edelleen, mutta tilanne vaikuttaa lupaavalta: YK:n alaisuudessa käytävät neuvottelut tähtäävät ensi vuonna pidettävään konferenssiin, jossa on tarkoitus päättää sopimuksen sanamuodosta ja tehdä sopimuksesta vihdoin laillisesti sitova. Tämä vaatii osapuolten yksimielistä päätöstä. Vierros-Villeneuve on silti toiveikas. ”Uskon, että kansainvälinen asekauppasopimus on vielä jonain päivänä totta.

Neuvotteluprosessi on työläs, kun todella yritetään saada aikaan kaikkia maita koskeva sopimus yhteisistä säännöistä, eikä mitään osittaisratkaisua.” Tavoitteena ei ole tietyn yksittäisen aseen tai tarvikeryhmän kielto. ”Kansainvälisesti velvoittavat säännöt toisivat puolustustarvikkeiden kauppaan selkeät kriteerit ja estäisivät viennin päätymisen laittomaan käyttöön, kuten ihmisoikeusloukkauksiin”, Vierros-Villeneuve sanoo.

Teksti Kirsi Pere

4 www.controlarms.org

Tammikuu 2004

Helmikuu 2004

Kambodzhan viranomaiset luopuvat vaatimuksestaan Sok Yoeunin palauttamiseksi takaisin kotimaahansa.

Thaimaa vapauttaa Sok Yoeunin vankilasta. Kahden päivän kuluttua hän saapuu Suomeen ja asettuu perheensä luo Espooseen.

AMNESTY INTERNATIONAL 2/2011

21

2005 •

Counter Terror with Justice -kampanja vaatii hallituksia tilille kidutuksesta ja tahdonvastaisista katoamisista ”terrorisminvastaisessa sodassa”.

•

Amnestylla on kaksi miljoonaa jäsentä ympäri maailman.

2006 •

Suomi: Pääministeri Matti Vanhaselle osoitetaan vetoomus naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen ohjelman laatimisesta. Vetoomuksen on allekirjoittanut yli 22 000 suomalaista.

•

Control Arms -kampanja saavuttaa tärkeän tavoitteen, kun YK äänestää ylivoimaisella enemmistöllä kansainvälisen asevientisopimuksen valmistelun aloittamisen puolesta.

•

Kriisikampanja Darfurin väestön auttamiseksi alkaa. Amnesty vaatii YK:lta rauhanturvajoukkoja alueelle.

•

Amnestyn tutkimus paljastaa ihmisoikeusloukkaukset Israelin ja Libanonin välisessä konfliktissa.

2007 •

Make Some Noise -kampanjassa musiikkimaailma tukee Amnestyn työtä Darfurissa. Yoko Ono antaa Amnestylle oikeudet John Lennonin soolotuotantoon. Make Some Noise -levyllä tunnetut artistit tulkitsevat versioita Lennonin kappaleista.

•

Kampanjointi kuolemantuomiota vastaan tuottaa tulosta, kun YK:n yleiskokous hyväksyy kaikkien aikojen ensimmäisen päätöslauselman, joka vaatii kuolemanrangaistuksen lakkauttamista maailmasta.

•

Guantánamon vankileirin 5-vuotispäivänä Amnestyn tukijat kokoontuvat mielenilmauksiin ympäri maailman vaatimaan leirin sulkemista ja laittomien pidätysten lopettamista.

•

Suomessa Joku raja!

-kampanja tekee työtä seksuaalista väkivaltaa vastaan.

Rajansa kaikella!

Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ on harpponut merkittäviä edistysaskelia viime vuosina. Joku raja! -työn juuret ponnistavat pienestä: merkinnöistä ruutupaperilla, haparoinnista ja vuosien harjoittelusta.

Joku raja! on Amnestyn Suomen osaston ensimmäinen oma kotimaan kampanja: naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ käynnistyi vuonna 2004. Joku raja! vaatii valtiota ja viranomaisia poistamaan naisia syrjivät lait, tuomaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan syyllistyneet oikeuden eteen ja takaamaan, että oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen toteutuu myös naisten kohdalla. ”Kampanjan myötä Suomen osasto on katsonut ensimmäistä kertaa lähelle ja kysynyt, millaisilta asioilta me suljemme silmämme. Joku raja! -työn keskiössä ovat lähisuhdeväkivallan, seksuaalisen väkivallan ja ihmiskaupan vastainen työ sekä naisten aseman vahvistaminen aseellisten konfliktien yhteydessä”, Amnestyn naisten oikeuksien asiantuntija Pia Puu Oksanen kertoo.

Peruutetaan ensin muutama askel. ”Vuonna 2003 Amnestyn kampanjapääl-

22 AMNESTY INTERNATIONAL 2/2011

likkö Niina Laajapuro otti minuun yhteyttä.

Olin mukana Amnestyn vapaaehtoisen Akkaryhmän toiminnassa ja Laajapuro kaipasi keskustelukumppania: Amnesty International suunnitteli laajaa kansainvälistä kampanjaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan”, Oksanen kertoo.

Naiset istuivat ravintolassa ja listasivat pienelle ruutupaperille mahdollisia kumppanijärjestöjä. ”Lähestyimme erilaisia toimijoita kysymällä, mikä on mielestänne törkein naisiin kohdistuvan väkivallan muoto”, Oksanen muistelee häpeillen. ”Mitä me ajattelimme? Onneksi kukaan ei enää puhuisi noin – ikään kuin olisi olemassa törkeitä ja vastaavasti ’vain hieman törkeähköjä’ ihmisoikeusloukkauksia.”

Menneisyydelle on kuitenkin oltava armollinen. On selvää, että vuosien kuluessa käyty innostava keskustelu ja yhdessä tekemisen meininki aktivistien kanssa ovat syventäneet ymmärrystä väkivallan aiheesta.

”Myös Amnestyn oli katsottava peiliin ja myönnettävä, että me olimme miesten Amnesty. Suurin osa mielipidevangeista, joiden puolesta olimme vuosia toimineet, oli miehiä. Lopulta nämä asiat tunnistettiin ja ymmärrettiin, että maailman suurin ihmisoikeusjärjestö ei voi sivuuttaa naisia.”

Ensi töikseen vuosina 2004–2005 Amnestyn Joku raja! -työvaliokunta, jonka toimintaan osallistuu noin 25 järjestöä, laati valtioneuvostolle ja ministeriölle suositukset naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi.

Joku raja! -kampanjointi käynnistyi toden teolla vuonna 2005. Mukaan työhön lähti PMMP-yhtye, joka on kampanjan matkakumppanina edelleen. ”Myös PMMP on saanut osakseen niin aggressiivisia reaktioita kuin kiitostakin, joita anteeksipyytelemätön aiheesta puhuminen herättää.”

Oksanen lisää, että Joku raja! -työ herätti kysymyksiä siitä, miksi Amnesty puuttuu juuri naisiin kohdistuvan väkivaltaan, miksei ihmisiin yleensä. ”Mutta siitähän juuri on kysymys, että tehdään valinta ja nostetaan esiin piiloon jäänyt sukupuoleen liittyvä syrjintä erityi-

sesti rakenteiden tasolla. Samalla tavalla voidaan valita nostaa esiin esimerkiksi rasistinen tai lapsiin kohdistuva väkivalta.”

Vuonna 2005–2006 Amnesty toteutti valtakunnallisen kyselytutkimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisesta työstä kunnissa. 130 kunnan vastaukset kertoivat palveluverkoston hataruudesta.

Vuonna 2008 Joku raja! -työ laajeni Pohjoismaiden yhteiseksi. Amnestyn Case Closed -raportissa Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska vertailivat seksuaalirikoksiin liittyviä lainsäädäntöjä ja oikeusprosesseja: seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suoja ei ollut Pohjoismaissa kansainvälisen oikeuden linjausten mukainen.

Valtakunnallinen Asenne esiin -työ toteutettiin osana Joku raja! -kampanjaa vuonna 2010. Amnestyn tavoitteena oli herättää keskustelua asenteista, jotka liittyvät seksuaaliseen väkivaltaan. Yhdessä Lapin yliopiston kanssa toteutettiin 2010 asenteita kartoittava mielipidekysely. ”Tulokset paljastivat, että 60 prosenttia vastaajista ei luottanut oikeusjärjestelmän kykyyn kohdella raiskattuja oikeudenmukaisesti – suomalaiset myös vierittivät herkästi vastuuta raiskauksen uhrille”, Oksanen sanoo Seksuaalirikoslainsäädännön uudistamista vaativa Asenne esiin -vetoomus luovutettiin kansanedustajille 24. maaliskuuta 2010 eduskuntatalon kansalaisinfossa.

Vetoomuksen allekirjoitti 14 947 ihmistä.

”Viisi fragmenttia empatian luonteesta” (2011, ohjaus & käsikirjoitus Anna Nykyri) on dokumentaarinen lyhytelokuva empatian puutteesta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta Suomessa.

Elokuva on esillä Kuvataideakatemiassa, Kuvan Kevät -näyttelyssä 5.6.2011 asti.

Elokuvan on tuottanut Joonas Berghäll/ tuotantoyhtiö Oktober.

Lisäinfoa: www.kuvankevat.fi.

Still-kuvat elokuvasta, kuvaaja Heikki Färm.

2008

2009

•

Pekingin olympialaisten alla Amnesty kiinnittää maailman huomion Kiinan ihmisoikeustilanteeseen.

•

Suomi: Case Closed -raportissa verrataan Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan seksuaalirikoslainsäädäntöjä. Raportti osoittaa, että Pohjoismaissa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suoja ei ole kansainvälisen oikeuden mukainen.

•

Kynttilät syttyvät ihmisoikeuksien päivänä 10.12. eri puolilla maailmaa kunnianosoituksena 60-vuotiaalle YK:n ihmisoikeusjulistukselle.

•

Know Your Rights -julistenäyttelyyn suomalaiset taiteilijat kuvittavat ihmisoikeusjulistuksen artiklat. Artikla 2/Erik Bruun.

Amnestyn Suomen osasto.

KADULLA TA PAHTUU

”Oli kesäkuu 2006 ja minä olin 17-vuotias feissari Helsingissä. Eräänä kesäpäivänä Kolmen sepän patsaalla vastaani käveli kaljupäinen mies, joka muistutti hämmentävästi Losttv-sarjan John Lockea. Ohi mennessään hän sanoi feissarille tutun sanaparin ’ei kiitos’. Seuraavana päivänä feissasin Simonkadulla. Huomasin lockemaisen miehen kauempana ja hämmästyin kun hän lähestyi minua. Hän kertoi, että oli edellispäivänä automaattisesti sanonut ’ei kiitos’ ja kävellyt ohi sen enempää ajattelematta. Myöhemmin hän oli tajunnut, ettei hänellä ollut mitään syytä olla kuuntelematta sanottavaani. Siksi hän halusi palata luokseni ja antaa minun kertoa asiani. Kerroin hänelle, että hän pelasti päiväni palaamalla takaisin. Pian hän oli Amnestyn jäsen. Ja minä olin iloinen siitä, että ’ei kiitos’ muuttui ’kyllä kiitokseksi’.”

Aino Koskenniemi

•

Amnesty aloittaa maailmanlaajuisen kampanjan lopettaakseen ihmisoikeusloukkaukset, jotka aiheuttavat ja syventävät köyhyyttä. Demand Dignity -kampanja saa Suomessa nimekseen Kuuluu kaikille.

”Kesän 2009 alussa pysäytin kadulla miehen. Keskustelun päätteeksi en odotuksistani huolimatta saanut uutta tukijaa.

Tapasin hänet uudelleen kuukausien kuluttua ja muistin karvaan tappioni. Tällä kertaa argumentoin niin säkenöivästi, että monen viikon ajan hän etsi minut kaupungilta työpäivänsä jälkeen ja jäi ujona nojailemaan tolppiin, kunnes tulin puhumaan hänelle. Lopulta tunsin liiaksi huonoa omatuntoa siitä, että käytin työaikaani saman henkilön kanssa käytäviin pitkiin keskusteluihin, joiden päätteeksi en saanut uutta lahjoittajaa, ja tästä suivaantuneena vaadin saada käsitellä asian loppuun työajan ulkopuolella. Nykyään, kaksi vuotta feissarikesäni jälkeen, asun hänen kanssaan Joensuussa ja ihmettelen kohdalleni sattunutta onnenpotkua.”

Kaisa Huhta

•

Amnestyn kansainvälinen pääsihteeri Irene Khan vierailee joulukuussa Suomessa.

Bangladeshilainen Khan on ensimmäinen nainen, joka on nimitetty pääsihteeriksi.

”Olin Kuopiossa kesän 2010 feissarina. Muutaman viikon kokemuksen perusteella aloin valita feissattavia henkilöitä mm. vaatetuksen perusteella. Eräänä päivänä minut yllätti selkäpuolelta mies. Hän näytti todennäköisemmin minut hakkaavalta kuin Amnestyyn liittyvältä henkilöltä. Hän tiedusteli, millä asialla olen ja lopulta eräs teemani kosketti häntä kovasti.

Hän liittyi jäseneksi hyvällä summalla ja tarjosi vielä kahvit. Opin, että ulkokuoresta riippumatta ihmisoikeudet koskettavat ihan kaikkia meitä!”

Sami-Pekka Immonen

Joku raja! -työn avulla on saatu aikaan merkittäviä muutoksia: lähisuhdeväkivalta on asetettu virallisen syytteen alaiseksi ja 15 vuoden odotuksen jälkeen Suomessa on kansallinen toimintaohjelma naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi.

Seksuaalilainsäädännössä otettiin tärkeä askel, kun eduskunta hyväksyi Amnestyn vaatiman lakimuutoksen, jonka mukaan tahdonvastainen yhdyntä on raiskaus myös silloin, kun uhri on vammainen, sammunut tai muulla tavoin kykenemätön ilmaisemaan tahtoaan, halujaan, toiveitaan. Laki astui voimaan helmikuussa 2011.

Näiden lakimuutosten rinnalle Pia Puu Oksanen nostaa yhden Joku raja! -päätavoitteen: naisiin kohdistuvan väkivallan aihe on saatu osaksi yhteiskunnallista tasaarvokeskustelua.

Haasteita riittää YHÄ. Suomi on väkivallan vastaisessa työssä edelleen muuhun Eurooppaan nähden jälkijunassa. ”Saan viikoittain yhteydenottoja ihmisiltä, joiden elämää väkivalta on rikkonut: joku on raiskattu, toisen äiti on väkivallan uhri ja käyttäjä. Ohjelmat ja lakimuutokset ovat välineitä näitä ihmisiä varten. Toiset uhreista ovat haavoittuvampia ja toiset pärjäävämpiä, mutta kaikkien on saatava tukea ja oikeutta.”

Tällä hetkellä Amnesty työskentelee, jotta naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen toimintaohjelma ei jäisi symboliseksi.

Myös rikoslainsäädännössä riittää työsarkaa. ”Ja vuoden 2012 kuntavaaleissa Amnestyn Joku raja! -työn keskiössä on kuntien vastuu ja velvollisuus tarjota väkivallan kohteeksi joutuneille apua lähellä, helposti ja ilman korkeita kynnyksiä”, Pia Puu Oksanen summaa.

Aina joku pysähtyy Feissari on Amnestylle korvaamattoman arvokas varainhankkija ja tärkeän ihmisoikeustiedon levittäjä kadulla. ”Jokainen uusi tukija on voitto, lahjoitussummasta riippumatta”, Amnestyn feissari Maria Talvela kertoo. Hän on yksi Amnestyn yli sadasta feissarista, jotka tänä kesänä pysäyttelevät ihmisiä eri puolella Suomea.

Feissarit todella saavat ihmisiä pysähtymään: feissaus on Amnestyn pääasiallinen varainhankintamuoto, noin 98 prosenttia Amnestyn vuosittaisista kolmen miljoonan euron tuloista tulee yksityisiltä lahjoittajilta. ”Feissarit ovat meille aivan hirvittävän arvokkaita. He ovat Amnestyn kasvot kadulla, ja uudet kuukausilahjoittajat ovat

elintärkeitä Amnestyn toiminnalle”, sanoo Amnestyn varainhankinnan päällikkö Nora Huhta.

Amnesty aloitti feissauksen vuonna 2004 pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella ensimmäisten kansalaisjärjestöjen joukossa. Amnestyn jäsenmäärä on Huhdan mukaan melkein nelinkertaistunut feissauksen ansiosta ja budjettikin on noussut yli kahdella miljoonalla. Yksityisiä tukijoita on nyt jo 43 000.

Feissaus-ilmiön kasvaminen on herättä-

ria Talvelan mukaan negatiivista palautetta tulee kuitenkin yllättävän harvoin. ”On ihanaa päästä keskustelemaan ihmisten kanssa”, Talvela kertoo katutyön hyvistä puolista. ”Helpointa on aloittaa keskustelu tuomalla esiin yksittäinen ihmiskohtalo eli konkreettinen esimerkki siitä, kenen puolesta Amnesty toimii.”

Talvelan mielestä on ikävintä, että joskus kadulla pysäytetty ihminen ei usko todeksi mielipidevangin kohtaloa, vaikkapa kidutusta. Feissari ei siis ainoastaan kerää uusia lahjoittajia vaan toimii myös ihmisoikeustiedon levittäjänä ja virheellisten käsitysten korjaajana.

Teksti Hanna Lukkari KUVA PAULA SUNDELL

nyt viime vuosina ristiriitaisia tunteita. Ma-

Teksti MARIE KAJAVA AMNESTY INTERNATIONAL 2/2011

23

2010 •

Intialainen Salil Shetty nimitetään uudeksi kansainväliseksi pääsihteeriksi.

•

Suomi: Joku raja! -kampanja saavuttaa tärkeitä tavoitteita: Eduskunta hyväksyy lakimuutoksen, jolla lähisuhdeväkivalta tulee virallisen syytteen alaiseksi. Hallitus hyväksyy kansallisen toimintaohjelman naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi.

•

Suomi: Romaneja kohdellaan kuin roskaa -kampanja vaatii EUmaita vastuuseen Euroopan romanien syrjinnästä.

•

Suomi: 41 715 jäsentä ja tukijaa, 23 paikallisryhmää

2011 •

Suomi: Eduskunta hyväksyy Amnestyn vaatiman lakimuutoksen, jonka mukaan tahdonvastainen yhdyntä on raiskaus myös silloin, kun uhri on vammainen, sammunut tai muuten kyvytön puolustamaan itseään.

•

Amnestylla on yli kolme miljoonaa jäsentä ja tukijaa yli 150 maassa ja alueella.

•

50 vuoden aikana Amnesty on tehnyt 3 341 tutkimusta ihmisoikeusloukkauksista ympäri maailmaa. Järjestö on julkistanut arviolta 17 000 raporttia ja muuta virallista dokumenttia.

2012

Teksti MARIE KAJAVA KUVA TEEMU KUUSIMURTO

Näkymättömät näkyviin!

Amnesty International nostaa 50-vuotisjuhlan kunniaksi esiin 50 tärkeää ihmisoikeuspuolustajaa tai -tekoa ympäri maailmaa. Mukana joukossa ovat Suomen osaston pitkäaikaiset aktiivit Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä. Parivaljakko teki vuonna 2010 kirjan Euroopan paperittomista. Kirjan sivuilla pääsevät ääneen yhteensä 21 paperitonta ihmistä tai perhettä eri puolilta Eurooppaa. kuinka Kaisa vei minut Amsterda”Kaikki alkoi vuonna 2008 ”Muistan, min matkalla paperittomien naisten salaiAmsterdamissa, jossa vietin seen kahvilaan. Ymmärsin, että nuo ihmiset vuorotteluvapaata ja tein va- olivat näkymättömiä, heitä ei virallisesti ole He ovat köyhistä köyhimpiä. Olin paaehtoistyötä järjestössä, olemassa. pitkään halunnut tehdä ihmisoikeusaiheisen joka auttaa paperittomia ih- valokuvaprojektin ja päätin, että paperittomisiä. Silmäni avautuivat: Eu- mat ihmiset olivat niitä, joita halusin kuvata. roopassa on miljoonia ihmi- Tämä työ on muuttanut eläsiä, jotka asuvat täällä salaa. mäni. Jopa kotikaupunkini Kun Katja tuli Amsterdamiin, aloimme etsiä kadut näyttävät erilaisilta: paperittomia ihmisiä, jotka suostuisivat kulöysimme maailman, jonka vattaviksi. Se ei ollut helppoa. Matkustimme en tiennyt olevan olemassa. puolitoista vuotta EU-maissa, kuten Iso-Britanniassa, Alankomaissa, Belgiassa, Espanjassa, Kreikassa, Ruotsissa ja Suomessa ja keskustelimme erilaisten paperittomien ihmisten kanssa. Kirjoitin tarinat heidän omien sanojensa mukaan, ja Katjan valokuvat tuovat esiin heidän piilotetut elämänsä: kodit, työpaikat, yksinäisyyden ja nälän.”

Kaisa Viitanen, 34, journalisti

24 AMNESTY INTERNATIONAL 2/2011

He siivoavat orjapalkalla lähikaupoissamme, he keräävät hedelmät, jotka me syömme, rakentavat talot, joissa asumme ja tiskaavat ravintoloissa, joissa syömme. Mutta heillä ei ole mitään oikeuksia, heitä voidaan hyväksikäyttää. Projektin aikana opin näkemään näkymättömän.”

Katja Tähjä, 34, valokuvaaja

2013

2014

Tule ” (–) Pitkään olin ma assa ilman lupaa.

En yksinkertaisesti nyt, mitä olisi pitän tienyt tehdä. Uudet yst äv äni neuvoivat olema kunnolla: jos joutui an sin jonkun kanssa huonoihin väleihin saatettaisiin ilmian , minut taa poliisille. Pelkä sin kuollakseni jää ni, mutta en koskaa väni kiinn joutunut poliisin kanssa tekemisiin. että jos haluaisin vir Kuulin, allistaa oloni, minu n pitäisi palata Ecua hankkimaan viisum doriin i ja tulla sitten takais in. Ajattelin, että tee sen myöhemmin, mu n tta en ikinä saanut sitä aikaan.

Elin viisi vuotta siiv oamalla. Töitä riitti, sillä Hollannissa as not ovat paljon suure unmpia kuin Ecuado ris sa. Tavallisesti sain päivässä 30–40 eu roa, joista lähetin jok a kuukausi osan äid ruokaan ja sairaala ille kuluihin.

Pikkuhiljaa terveyte ni alkoi rapistua. Lo pulta olin niin saira etten pystynyt syömä s, än, kävelemään en kä lopulta edes pu maan. Työt jäivät tek huemättä, ja oli pakk o käyttää särkylääkk Kun olin maannut eitä. kotona kuukauden, kipu yläselässä oli paha, että luulin ku niin olevani. Silloin ystäv ät veivät minut saira ensiapuun. Lääkäri alan näki heti, että minu lla oli tuberkuloosi. osastolla kuukaude Vietin n. Olin paitsi sairas myös äärettömän hu sani. Eihän minulla olisollut rahaa maksaa laskua ja pelkäsin löytävän minut minä poliisin hetkenä hyvänsä.

Sairaalassa oli onne ksi tulkki, joka oli mukana sosiaalityö tekijän käynnillä. So nsiaalityöntekijä loh dutti, että rahaa jär tyisi muuta kautta. jesHollannissa oli ku ulemma rahasto pa tomien sairauskuluj perita varten. Hän myös vakuutti, että saira la on vaitiolovelvoll alalisuus.

Se helpotti.

Ensimmäistä kerta a uskalsin kysyä, mi tä minun pitäisi teh Sairaalan väki kerto dä. i, että sairauteni vu oksi minulla oli oik väliaikaiseen kolm eus en kuukauden olesk elulupaan. Sen an saisin samanlaista siosta terveydenhuoltoa ku in hollantilaisetkin, paranisin kunnolla. jotta Kotiin päästyäni oti n yhteyden ilmaisee n lakimieheen ja me nin käymään kristi llisessä World Hous e -järjestössä. Siellä tiin anomusten teo autetssa. Sain oleskeluluv an, jota on siitä läh jatkettu. Nyt saan tien 375 euroa kuukau dessa, mutta työtä tehdä. En kyllä jak en saa saisikaan. (– )” Clara Perez, 30 Tekstiote ja kuva Ka isa Viitasen ja Katja Tähjän kirjasta Paperittom at (HS-kirjat, 2010 ).

2015

2016

2017

2018

2019

evaisuutta kohti

Heitimme pallon viidelle ihmisoikeuksien tuntijalle: mikä ihmisoikeuskysymys nousee varjoista valoon tämän vuosikymmenen aikana?

maailmanpolitiikan professori, Helsingin yliopisto

kirjailija, dokumenttielokuvaohjaaja

”Teknologian ja ihmisoikeuksien suhde. Ihmisten vakoilemisen mahdollistavan teknologian myymistä diktatuureihin aletaan käsitellä ihmisoikeuskysymyksenä, ei vain liike-elämän asiana.”

Eriarvoistuminen

Elina Hirvonen

logia

Tekno

Tommy Lindgren

muusikko ja Amnestyn tiedottaja 1997–2004

”Syvenevä kuilu rikkaiden ja köyhien maiden välil-

lä aiheuttaa suunnatonta kärsimystä miljoonille ja siihen on puututtava kaikin keinoin. Entistä selvemmin keskiöön on nostettava järjestelmällistä köyhyyttä ja eriarvoisuutta lisäävien maailmankaupan rakenteiden korjaaminen. Tämä on niin ekologisesti kuin ihmisoikeuksienkin kannalta välttämätöntä.”

Johanna Suurpää Oikeusministeriön demokratia- ja kieliasioiden yksikön johtaja, vähemmistövaltuutettu 2007–2010

”Ihmisoikeuksien – ja myös Amnestyn – historiassa ovat merkittävässä asemassa olleet muun muassa rikoksista epäiltyjen oikeudet. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuissa korostuu esimerkiksi oikeudenkäyntien kesto.

Mutta maailma pirstaloituu, eikä yhtenäisiä totuuksia niin vain hahmotu. Löytääkö ihmisoikeusnäkökulma eriarvoistumista? Löytyykö ihmisoikeuksista käytännössä näkyviä ratkaisuja esimerkiksi lasten eriarvoisiin lähtökohtiin ja niihin ihmisoikeusongelmiin, joita tästä voi seurata? Entä onko syrjimättömyys riittävä tavoite vai tosiasiallinen tasa-arvo?

Kysymykset eivät ole helppoja Suomessakaan, ja jos näkökulma laajennetaan kansainväliseksi, ovat ne entistäkin haastavampia. Jos ihmisoikeudet lähtevät perinteisiltä, oikeudellisestikin varsin vakiintuneilta alueilta uusille urille, uhkaako ihmisoikeusagendaa jo saavutetun jalansijan lipsuminen? Ja toisaalta: jos ei uskalleta kysyä erityisesti heikommassa asemassa olevien kannalta vakavimpien ihmisoikeushaasteiden perään, uhkaako ihmisoikeustyötä kutistuminen asianharrastajien ja juristien puuhaksi?

Näissä kysymyksissä riittänee pohtimista tämänkin vuosikymmenen varrelle.”

Kaikkien Jussi Förbom

Amnestyn johtokunnan puheenjohtaja 2008–

ihmisoikeudet

”Valot ja varjot liikkuvat eri puolilla maailmaa eri tavoin. Esimerkiksi Afrikassa uskon seksuaalisuuteen liittyvien oikeuksien nousevan lähivuosina aiempaa näkyvämmiksi. Optimistisuuden puuskassa uskon myös, että esimerkiksi yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvä oikeuskeskustelu on eri puolilla maailmaa vahvistuva merkki siitä, että kapitalistista taloutta koskevan keskustelun taikauskot hälvenevät. Suurin taikausko on oppi neutraalista ja epäpoliittisesta taloudesta.

Kun kapitalismin menestyksekäs laajeneminen on johtanut rahayksikkö ja ääni -periaatteella toimivien liikeyritysten ja valuuttarahastojen vallan voimistumiseen, niiden toiminnan poliittinen luonne on samalla astumassa varjoista valoon. Tätä myötä myös keskustelu niihin liittyvistä oikeuskysymyksistä saanee lähivuosina uusia merkityksiä. Yritysvastuupuhe, Amnestyn talousoikeuksiin liittyvät avaukset ja Maailman sosiaalifoorumin kaltaiset demokratiapajat ovat esimerkkejä maailmantalouden politisoitumisesta. Politisoiminen on välttämätön, vaikkakaan ei riittävä, ehto demokraattisten oikeuksien laajenemiselle.”

GlobaalI

köyhyys

Teivo Teivainen

politiikka

TaloudeN

”Tulevina vuosina Amnesty koros-

taa entistä vahvemmin, että sen vaikutuspiiriin kuuluvat kaikki ihmisoikeuskysymykset. Otamme kantaa yhteisöissä tehtäviin yhteiskunnallisiin valintoihin ja arvioimme niiden oikeudenmukaisuutta. Painotamme, että valinnat koskevat yhteisön kaikkia jäseniä, ja niiden on läpäistävä ihmisoikeusperiaatteellisuuden testi: eri ihmisryhmien välille ei voi asettaa keinotekoisia raja-aitoja esimerkiksi syntyperän tai taloudellisen aseman perusteella. Tämä on sanan varsinaisessa merkityksessä poliittista väittelyä, jota Amnesty käy globaaliksi sosiaaliseksi liikkeeksi kasvaneen aktivistiverkoston mandaatilla.”

AMNESTY INTERNATIONAL 2/2011

25

26 AMNESTY INTERNATIONAL 2/2011

Janette Grönforsin mielestä EU:n jäsenvaltioiden on painostettava valtioita, joiden lainsäädännöt syrjivät romaneja – yhteinen eurooppalainen romanistrategia ei riitä. ”Mikä on niin painava syy, että sen vuoksi perheelliset ihmiset laitetaan asumaan terveydelle vaaralliselle alueelle?” Janette Grönfors pohtii.

Ei hyvää syytä ole olemassa. Kyse on valitettavasti systemaattisesta sukupolvia ylittävästä syrjinnästä tässäkin tapauksessa.

Amnesty aloitti vuoden 2010 keväällä Kuuluu kaikille -kampanjan osana Euroopan-laajuisen Romaneja kohdellaan kuin roskaa -työn. Vetoomustyön keskiössä olivat ja ovat edelleen Romaniassa sijaitsevan Miercurea Ciucin kaupungin romaniperheet, jotka häädettiin vuonna 2004 kodeistaan Pictor Nagy Imre -kadulla. Viranomaiset osoittivat perheille

uuden asuinpaikan kaupungin laitamilla, jätevedenpuhdistamon vieressä. Asuinpaikan piti olla väliaikainen, mutta romaniperheet asuvat edelleen alueella, jolla ihmisasutus on terveyssyistä kielletty.

”Romaneja on jo vuosisatojen ajan siirrelty mielellään paikasta, jopa maasta toiseen”, Janette Grönfors pohtii. Grönfors on itse Suomen romani ja työskennellyt yli kymmenen vuoden ajan vähemmistö- ja erityisesti romaniasioiden parissa Suomessa ja muualla Euroopassa. ”Lähtökohtaisesti jo se, että romanit siirretään mielellään ’omille alueilleen’ asumaan, on segregaatiota ja ihmisoikeuksien vastaista. Toki moni romani haluaakin asua oman yhteisön kanssa tai lähellä sukulaisi-

aan jopa omalla alueella, mutta tähän liittyy liikkumavapaus ja vapaus valita, mikä ei mielstäni toteudu nyt”, Grönfors lisää.

Viime vuosina on Grönforsin mukaan Suomessakin romanikerjäläisten vuoksi kiinnostuttu romaniasioista. Saamme uutta tietoa ihmisoikeusloukkauksista, syrjinnästä ja järkyttävistä elinolosuhteista tämän päivän Euroopassa. ”Mitä Eurooppa tekee? Näkee vain ison sosiaalisen ongelman nimeltä romanit ja kääntää selkänsä ja häätää kerjäläisiä kaduiltansa.”

Amnesty Internationalin romanivetoomuksen on allekirjoittanut 65 000 ihmistä.

Silti Miercurea Ciucin pakkohäädettyjen romanien elinolosuhteet eivät ole muuttuneet. ”Täältä käsin on helppo sanoa, että halutaan hyvää, mutta jos se ei näy teoissa – niin sitten ei vissiin ole haluttu tarpeeksi!”

Amnestyn vetoomustyö kohdennetaankin nyt paikallishallinnon sijaan Romanian valtion viranomaisiin.

Janette Grönfors korostaa, että romanit ovat selviytyjiä. ”Onhan Romania ollut ainoa eurooppalainen maa, jossa vielä 1800-luvulla on ollut orjia, romaniorjia. Nämä ihmiset eivät ole siltikään uhreja, vaan selviytyjiä. He ovat tottuneet siihen, että elämässä pitää selvitä, päivä kerrallaan.”

Elämässä ei voi olla kyse ainoastaan selviytymisestä syrjivien olosuhteiden keskellä. Sen vuoksi Grönfors vaatii, että EU:n jäsenvaltioiden on painostettava tehokkaammin niitä valtioita, joiden lainsäädännöt eivät turvaa ihmisoikeuksia romaneille. ”On luotava sellaiset säännöt ja sanktiot, että jokaisen valtion kansalaisilla on perusasiat kunnossa ja ihmisoikeudet toteutuvat. Perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia ei voi noudattaa vain osittain. Se on kaikki tai ei mitään.”

vetoomus

” Perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia ei voi noudattaa vain osittain”

Teksti MARIE KAJAVA kUVA TEEMU KUUSIMURTO

PArTnErIT:

La 28.5. klo 11-20 Su 29.5. klo 11-18 Teemoina muun muassa Vapaaehtoistoiminta Kehitysyhteistyö Esteettömyys Köyhyys meillä ja muualla Monikulttuurisuus Afrikka Kestävä kehitys Ihmisoikeudet Yli 100 esitystä, koko ohjelma netissä!

KUVA: BAzILLE

KUVA: AAron FArrIngTon

Kutsu maailma luoksesi!

Maailma kylässä FM 23.-29.5.

Pääkaupunkiseu dulla 101,4 MHz

TAPAhTUMAn TUKIjA: hELSIngIn KULTTUUrIKESKUS

Vusi Mahlasela (rSA) sunnuntaina 29.5. kello 16.30 I Monique Colem

an (USA) sunnuntaina 29.5. kello 11.20

28.–29.5.2011 Kaisaniemen puisto & rautatientori – vapaa pääsy!

PääjärjESTäjä:

K E H I T Y SY H T E I ST YÖ N PA LV E L U K E S K U S K E PA RY O I K E U D E N M U K A I S E N M A A I L M A N P U O L E STA W W W. K E PA . F I

Koko ohjelma: www.maailmakylassa.fi

AMNESTY INTERNATIONAL 2/2011

27

to Kuusim ur

Miercu

Teemu

rea Ci ucin

romani Arvois en syr at ymp jintä äristö Harghi on lop minist tan al e etetta r i, ter ueen m veysmi va aakunt n a i johtaj Vuonna steri a, ja 2004 p aikall pungin iset v keskus iranom tassa aiset gin jä a Miercu suneen tevede rea Ci r o m n aniyht puhdis ucissa ty mit eisön tamon häätiv ään he j v a i ereen. ät kau asutti idän r vat he Seitse iittäm idät k män vu Tilann ättömi aupunoden a en asu e ei a ikana inoloj inoast välisi ei ole ensa p aan ri ä ihmi teha k r o a n R t o a s m m o a i i n s k i e eusvel an oma oikeus ksi. voitte a laki asunto ita, j a, vaa on ilm otka s n myös an syr Vaadin i t kansai j o i v n at Rom tää ja Romani naniaa. suojel an hal omaise N u i l i p i t a t ä k u t taka kohäät sta va ovat avat j öjä va rmista le uud äteved staan. maan, en sop e että p npuhdi ivan a aikall stamon siä ja sumisp iset v vieres heille aikan. irans ä a t Romane suvill ulee t heidät i e a t a a r t sijoit omanei a aito on kuu etaan lltava mahdol tuntij asumaa ennen lisuus a- ja n p . ä v ä R a t t o i a ö manian kuttaa loudel kRomane lista hallit siihen iden i apua a uksen , n m t i e h g in sumiss on taa roimis perust uunnit ttava eksi M eellin elman asianiercur en suu kehitt ea Ciu nnitel ämisee cin yh ma. n. t e isöön 16.5.2 tarvit 011 He a a lsingi n ssä Kunnio ittava sti, Janett e Grön fors

SINUA TARVITAAN! Vetoomustoiminta on Amnestylle tärkeä kansainvälisen vaikuttamistyön kanava, jonka kautta sadattuhannet ihmiset osallistuvat säännöllisesti maailman muuttamiseen.

Ole yksi heistä!

Mene osoitteeseen www.amnesty.fi/romanit ja allekirjoita verkkovetoomus. Nimilista lähetetään Amnestyn toimistolta Romanian viranomaisille.

TAI Kirjoita terveysministerille henkilökohtainen vetoomus mallikirjeen avulla ja postita se osoitteeseen: Attila Cseke Minister of Health Intr. Cristian Poposteanu, nr. 1-3, Sector 1, Bucuresti, 010024 Romania

Liity pikavetoomusverkostoon ja tilaa Amnestyn vetoomukset kännykkääsi.

Tekstaa VETOOMUS LIITY OMA NIMESI numeroon 173 175. 20 vetoomusta vuodessa, viestin hinta 0,90€.

Tule mukaan toimintaan omassa kaupungissasi.

Paikallisryhmät toimivat nimettyjen ihmisoikeuspuolustajien ja mielipidevankien puolesta, kirjoittavat vetoomuskirjeitä ja järjestävät kampanjatapahtumia.

Toimi nyt: www.amnesty.fi

3Lue, mitä Janette Grönfors ajattelee romanien syrjinnästä Euroopassa.