Amnesty-lehti 1/2015

Hinta 5,50 €

1

Ihmisoikeuksien puolesta.

1/ 2015

SÄILÖSSÄ Donatella Rovera tutkii kriisejä • Sri Lankan uusi alku?

Eduskuntavaalit 2015

Ihmisoikeuksien puolesta.

1 / 2015

Tässä numerossa 17

Suomen sulkemat ”En enää pystynyt ajattelemaan järkevästi.

Aloin nähdä näkyjä, joissa puhuvat päät hokevat, että sinun on pakko palata Italiaan”, kolmen lapsen äiti Oyinola Ibidokun kuvailee viikkoja Konnunsuon säilöönottokeskuksessa. Sitten kaikki sumeni.

28

Voiko sanavapaudelle asettaa rajat? ”Jos haluaa kertoa terrorismista, ei pidä piirtää pommia profeetan päähän, vaan käsitellä terrorismin taustaa ja sitä, mistä se johtuu”, sanoo toimittaja Wali Hashi. Hän keskustelee graafikko Ville Tietäväisen kanssa vapaudesta, vastuusta ja velvollisuudesta.

3 5 6 8 9 12 16 25 27 31 32 33 35

Tekijät: Voikukkia ja munia Pääkirjoitus: #FreeRaif Lyhyesti: Boko Haramin hyökkäykset Uskalla kysyä! Onko puhdas ympäristö ihmisoikeus?

Nyt: Eduskuntapuolueet Amnestyn tentissä Henkilö: Kiharatukka kriisien ytimessä Kolumni: Hyvää matkaa persläpeen!

Asiaa: Muutoksen tuulia Sri Lankassa Matkalla: Balin puolustajat Kulttuuri: Merkintöjä Guantánamosta Aktivisti: Asianajaja antaa risuja Suomelle Toimi! Nuorten aktivistien tapaaminen Ruotsissa Menot: Ruusuja vai ei?

Tekijät.

Yksityiskohta maalauksesta, Wikipedia

3

Miltä ihmisoikeudet näyttävät, Maikki Rantala? ”Voikukan höytyviltä. Koin vuosia sitten yllättävän ihmisoikeushetken Tretjakovin galleriassa Moskovassa. Opas halusi päättää kierroksensa Vasili Surikovin 1887 maalaaman Pajaritar Morozovan eteen. Kuvassa 1600-luvun keskusvaltaa ja ortodoksikirkon uudistuksia vastustanutta aatelisnaista viedään teloituspaikalle ja kansa toljottaa toisinajattelijaa hihitellen. ’Katsokaa millaisia me olemme!’ aloitti opas. ’Venäläiset ovat kuin voikukan höytyviä, emme ota mistään vastuuta ja vain leijailemme taivaan tuulissa tahdottomina. Mutta sanon teille, että taivaaseen ei ole asiaa, jos ei ole ottanut vastuuta maanpäällisessä elämässä.’

Museo-oppaalla oli selvästi tavoite: havainnollistaa helppotajuisesti, mikä hänestä venäläisessä kansanluonteessa on pielessä. Edelleen, kun luen uutisia Venäjältä, ajattelen voikukkia.”

Maikki Rantala on Amnesty-lehden uusi graafinen suunnittelija.

PÄÄTOIMITTAJA Frank Johansson TOIMITUSSIHTEERIT Marie Kajava & Heli Sariola ULKOASU & TAITTO Maikki Rantala PAINO Lehtisepät Oy, Jyväskylä JULKAISIJA Amnesty International Suomen osasto ry. Kultti ry:n jäsen.

JOUKKOJULKAISU ISSN 1458-3879 Ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Seuraava lehti ilmestyy 4.6.2015. Aineistot viimeistään 13.5.2015.

Miksi juuri ihmisoikeudet, Sanni Mylly-aho? ”Koska mikään ei ole liian pientä tai suurta ihmisoikeuksille. Kun lasketaan tuloja ja menoja ja piirretään isoja linjoja, on helppo sivuuttaa marginaalit vähäpätöisinä asioina. Ihmisoikeudet antavat välineitä tuoda ne päivänvaloon.”

Mämmi vai suklaamuna? ”Muna! Mämmiä käytettäkööt ainoastaan kansainvälisten vieraiden pelotteluun.”

Ihmisoikeudet vai -velvollisuudet? ”Asettelu on mielenkiintoinen! Vapaus tuo aina mukanaan vastuun, mutta ihmisoikeudet ovat luovuttamattomia.

Jokaisen vähimmäisvelvollisuus on kunnioittaa muiden oikeuksia. Ihannetilanteessa tämä riittäisi kaikkien ihmisoikeuksien toteutumiseen.”

Miten valokuva voi loukata ihmisoikeuksia, Roni Rekomaa? ”Ajattelen, että loukkaisin ihmisoikeuksia, jos olisin valokuvaajana tilanteessa, jossa sattuisi jotain ihmisoikeuksien kannalta kyseenalaista ja päättäisin dokumentoida tilanteen, mutta en jakaisi kuvia eteenpäin. Yleisesti ottaen valokuva itsessään ei vielä loukkaa ihmisoikeuksia, mutta liitettynä johonkin tiettyyn asiayhteyteen kuva voi olla erittäin vahingollinen.”

Mistä tietää, että kevät on saapunut? ”Auringon kovavalo, joka saa ihmiset irvistelemään, on varma merkki alkavasta keväästä.”

Roni Rekomaa on helsinkiläinen vapaa valokuvaaja. Tähän lehteen hän kuvasi Teetä ja ihmisoikeuksia -palstan.

Sanni Myllyaho on Amnestyn viestintäharjoittelija. Hänen supervoimansa on elokuvien loppuratkaisun arvaaminen.

Lehti ei vastaa toimitukseen lähetetystä aineistosta, jonka julkaisusta ei ole sovittu etukäteen.

Kirjoituksissa esiintyvät mielipiteet eivät ole Amnestyn virallisia kannanottoja.

TOIMITUSKUNTA Anna Autio, Marie von Bell, Anu-Elina Ervasti, Johanna Frondelius, Inka Granqvist, Satu Helin, Hanna-Kaisa Hämäläinen, Noora Jussila, Jaakko Kaartinen, Evelin Kask, Kirre Koivunen, Teemu Kuusimurto, Nina Lindberg, Aura Lindeberg, Iina Lindeman, Oona Loman, Mari Mäkiö, Kirsi Pere, Alexandra Peth, Juha Peurala, Miikka Pirinen, Minna Rajainmäki, Roni Rekomaa, Katriina Rosavaara,

Paula Sundell, Katja Tähjä, Veera Vehkasalo, Kaisa Viitanen, Jarkko Virtanen, Mari Waegelein, Timo Wright, Heli Yli-Räisänen KIRJOITTAJAT Frank Johansson, Jaakko Kaartinen, Marie Kajava, Sanni Myllyaho, Reetta Räty, Heli Sariola, Pia Vuolteenaho KUVAAJAT/KUVITTAJAT Mikko Kuivalainen, Yasmine Pekonen, Maikki Rantala, Roni Rekomaa, Katja Tähjä, Mari Waegelein KÄÄNTÄJÄT Katarina Pettersson OIKOLUKU Meri Haikarainen

KANNEN KUVA Katja Tähjä Amnesty-lehti tehdään pääosin vapaaehtoisvoimin. Lehden avustajat ovat alan ammattilaisia.

Juttutarjoukset ja palautteet: marie.kajava@amnesty.fi heli.sariola@amnesty.fi Amnesty International Suomen osasto ry Hietaniemenkatu 7A 00100 Helsinki

GuiLLem mOrenO

Aziza Brahim (ESH/ESP/ARG) Lauantaina 23.5.

Maailmanparannus ei vaadi ihmetekoja

Yli 150 esitystä, vapaa pääsy!

Koko ohjelma: maailmakylassa.fi # maailmakylassa | #MK2015 Pääpartnerit:

Tapahtumaa tukevat: Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Helsingin kulttuurikeskus

Pääkirjoitus.

#FreeRaif

#FreeRaif

tammikuussa tapahtunut saudi- piskandet av den saudiarabiske bloggaren och akarabialaisen bloggarin ja aktivistin tivisten Raif Badawi i januari var ett chockerande Raif Badawin ruoskinta oli järkyttä- exempel på att Amnesty behövs. Samtidigt visar Badavä osoitus Amnestyn tarpeellisuudesta. wis öde också hur väl den här organisationen fungerar, Samalla Badawin kohtalo kertoo meille, när maskineriet sätts igång. miten hyvin tämä järjestö toimii, kun Badawi dömdes våren 2014 till tio års fängelse, sen koneisto lähtee pyörimään.

1 000 piskrapp, tio års reseförbud, förbud till att anBadawi tuomittiin keväällä 2014 kymmenen vuoden vända media och till över 200 000 euros böter. Hans vankeuteen, 1 000 raipaniskuun, kymmenen vuoden ”brott” var grundandet av webbsidan Saudi Arabian matkustuskieltoon, kieltoon käyttää tiedotusvälineitä Liberals för att skapa offentlig debatt. sekä yli 200 000 euron sakkoihin. Hänen ”rikoksensa” oli Saudi Arabian Liberals -nimisen verkkosivuston i början av januari piskades Raif Badawi en gång: perustaminen julkista keskustelua varten. han fick 50 offentliga slag efter fredagsbönen. Efter det här första piskandet följde en flod av appelraif badawi ruoskittiin ensimmäisen kerran tammi- ler. Från olika delar av världen deltog över en miljon kuun alussa: hän sai 50 julkista raipaniskua perjantai- människor i Amnestys krav på hans frigivning och rukouksen jälkeen. Ruoskintaa seurasi vetoomusten ett slut på det omänskliga piskandet. Utanför sautulva. Eri puolilla maaildiska ambassamaa yli miljoona ihmistä der demonstreosallistui Amnestyn vaarades, aktivister har skrivit direkt timukseen lopettaa epäinhimillinen ruoskinta ja till eller ringt upp ambassader, FN:s vapauttaa Badawi. SaudiArabian suurlähetystöjen människorättsulkopuolella on osoitettu kommissarie och otaliga ministrar mieltä, aktivistit ovat kirjoittaneet ja soittaneet suurlähetystöihin. YK:n ihmis- har deltagit i kravet på en frigivning. oikeusvaltuutettu ja lukuisat ministerit ovat liittyneet I Finland har över 18 000 människor skrivit på vår mukaan vaatimuksiin Badawin vapauttamisesta. appell och utrikesministeriet har kallat in saudiske Suomessa yli 18 000 ihmistä on allekirjoittanut ve- chargé d’affaires för samtal. Raif Badawis öde har upptoomuksen Badawin vapauttamisen puolesta ja ulko- repade gånger figurerat i media, för att inte tala om ministeriö on kutsunut Saudi-Arabian asiainhoitajan den sociala median. puhutteluun. Raif Badawin kohtalo on ollut toistuva aihe uutisissa – sosiaalisesta mediasta puhumattakaan. det är just för det här, som Amnesty finns till.

En enskild människas öde uppför och tvingar till tätä varten Amnesty on olemassa. Yksittäisen ih- handling. Vi erbjuder en vettig kanal och instruktiomisen kohtalo kuohuttaa ja pakottaa toimimaan. Me ner för hur man kan agera. När jag skriver detta har tarjoamme järkevän kanavan ja ohjeet siihen, miten det gått över en månad sedan Raif Badawis första kannattaa toimia. Tätä kirjoitettaessa Raif Badawin och hittills enda piskning. Sex fredagar i rad har ensimmäisestä ja toistaiseksi ainoasta ruoskinnasta piskningen inhiberats. Kunde det vara så fint, att vår on kulunut yli kuukausi. Kuutena perjantaina ruoskin- allas gemensamma handling här leder till resultat? ta on peruttu. Olisikohan niin, että yhteinen toimin- Följ med hur vår #FreeRaif-kampanj framskrider tamme tuottaa tulosta? Seuraa jatkossakin #FreeRaif- via olika kanaler! kampanjointia eri kanavissa!

Suomessa yli 18 000 ihmistä on allekirjoittanut vetoomuksen Badawin vapauttamisen puolesta.

Frank Johansson Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja.

VAPAALLA

1. Lue Anni Kytömäen Finlandia-ehdokkaana ollut romaani Kultarinta. En tiedä milloin olisin lukenut yhtä vivahteikasta luontokuvausta suomeksi. 2. Mene aurinkoisena päivänä keväthangille hiihtämään. 3. Käy uudistuneessa Kiasmassa. Ovet avataan 13.3. muun muassa valokuvataiteilija Robert Mapplethorpen laajalla retrospektiivillä.

5

Lyhyesti.

6

Asiaa ihmisoikeuksista eri puolilta maailmaa

Tekstit Marie Kajava, Sanni Myllyaho ja Heli Sariola

Ihmisoikeusvuosi 2014 Nigerian viranomaisia varoitettiin Boko Haramin hyökkäyksistä nigeria. Nigerian armeija sai toistuvasti ja

ennakkoon varoituksia ääri-islamistisen Boko Haram -joukon tulevista iskuista Bagaan ja Mongunoon, joissa sadat ihmiset menettivät henkensä. Armeija ei kuitenkaan tehnyt tarvittavia toimenpiteitä suojellakseen siviilejä.

Vanhemman sotilaslähteen mukaan Bagassa olevat joukot informoivat jo kauan ennen tammikuun alun iskuja Abujan päämajaa, että olivat nähneet Boko Haramin joukkoja partioimassa alueella ja vahvistamassa joukkojaan. He kertoivat myös nähneensä lähikylien siviilien pakenevan alueelta.

Myös eräs Mongunon kylän asukas kertoi Amnestylle, että asukkaita oli varoitettu.

Boko Haramin joukot olivat kehoittaneet asukkaita lähtemään kylästä, koska joukot hyökkäisivät kasarmille. Kyläläiset kertoivat asiasta sotilaille.

”nigerian sotilasjohto

on epäonnistunut tehtävässään suojella siviilejä Boko Haramilta. Tilanteen pitäisi soittaa hälytyskelloja Nigerian johdossa, Afrikan unionissa ja kansainvälisesti. Koillis-Nigerian sadattuhannet siviilit tarvitsevat suojelua Boko Haramin hyökkäyksiltä”, Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson sanoo.

Boko Haram on vuodesta 2009 lähtien hyökännyt tarkoituksella siviilejä vastaan, kidnapannut ihmisiä ja tehnyt pommi-iskuja. Sadattuhannet ovat joutuneet jättämään kotinsa. Iskut ovat yleistyneet ja niistä on tullut tuhoisampia: vuosien 2013 ja 2014 aikana ryhmittymä on suorittanut vähintään 350 iskua tai pommitusta ja tappanut vähintään 5 400 siviiliä. Viime huhtikuussa Boko Haram sieppasi 276 koulutyttöä Chibokin kylästä. Heistä 219 on edelleen kateissa.

asekauppasopimus astui voimaan ++ Kansainvälinen joulukuussa. 130 valtiota on allekirjoittanut ja 62

++ ++

ratifioinut sopimuksen, joka torjuu asekauppaa ihmisoikeuksia loukkaavien maiden kanssa.

YK:n yleiskokouksessa kuolemanrangaistuksen toimeenpanon kieltävän päätöslauselman puolesta äänesti 117 valtiota. Uusina valtioina teloituksia vastustivat Eritrea, Fidži, Niger, Päiväntasaajan Guinea ja Suriname.

Suomen eduskunta hyväksyi äänin 105–92 samaa sukupuolta olevien avioliitot. Tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan 1.3. vuonna 2017.

amnesty arvostelee Nigerian armei-

jaa ja poliisia siitä, etteivät ne tee riittävästi suojellakseen siviilejä Boko Haramin ihmisoikeusloukkauksilta. Ääri-islamistisen liikeen toimia ei ole tutkittu tehokkaasti eivätkä taistelijat ole joutuneet vastaamaan teoistaan kansainvälisen oikeuden edessä.

Monen Afrikan maan tavoin myös Nigeriassa on vaalit tulevana keväänä. Boko Haramin iskujen vuoksi vaaleja on jouduttu lykkäämään, ja uudeksi vaalipäiväksi on määrätty 28. maaliskuuta. Amnesty korostaa, että huolimatta Nigerian jännitteisestä nykytilasta ja aiempiin vaaleihin liittyvistä väkivaltaisuuksista, on tärkeää varmistaa, että maassa voidaan toteuttaa ihmisoikeuksia kunnioittavat vaalit.

aseellisten ryhmittymien väkivalta −− Ei-valtiollisten siviilejä kohtaan lisääntyi. Ne syyllistyivät ihmisoikeusloukkauksiin ainakin 35 maassa.

3 400 ihmistä hukkui Välimerellä yrittäessään −− Ylipäästä Eurooppaan. Maailmassa on eniten pakolaisia

−−

sitten toisen maailmansodan.

Sananvapautta rajoitettiin lähes 120 maassa. 118 toimittajaa kuoli työtehtävissä: erityisen moni menetti henkensä Pakistanissa ja Syyriassa.

7

Richard Burton / Amnesty International

Tansaniassa äänestetään perustuslaista tansania. Kevään 2015 aikana

peräti 18 Afrikan maassa järjestetään kansanäänestyksiä. Helmikuun loppuun mennessä Sambiassa sekä São Tomé ja Príncipen saarivaltiossa on järjestetty presidentinvaalit ja Komoreihin sekä Lesothoon on valittu uusi parlamentti.

Huhtikuun lopussa Tansaniassa äänestetään uudesta perustuslakiluonnoksesta, joka on alkusoittoa lokakuun parlamentti- ja presidentinvaaleille. Varmaa on, että enimmäispituuden eli kaksi kautta istunut presidentti Jakaya Kikwete väistyy. ”Kaikki muu on vaaleissa vielä auki”, toteaa Suomen Tansanian suurlähetystön ulkoasiainsihteeri Simo-Pekka Parviainen.

Valtapuolue CCM on ollut vallassa koko Tansanian itsenäisyyden ajan, mutta nykyinen hallitus on ryvettynyt erilaisissa korruptioskandaaleissa.

Toinen isommista oppositiopuolueista on jo ilmoittanut boikotoivansa uutta perustuslakiluonnosta. ”Ihmisoikeuksien kannalta nyt luonnosteltu perustuslaki on edistyksellinen: paimentolaisten asema on virallisesti tunnustettu ja naisten sekä lasten muita heikompi asema on huomioitu”, Parviainen sanoo.

Tansanian ihmisoikeuspuolustajien liittouma valmistautuu tuleviin presidentinvaaleihin valistuskampanjoin, sillä ihmisoikeusloukkausten oletetaan lisääntyvän vaalien alla.

jordania. Zaatarin pakolaisleirillä Jordaniassa opetetaan taekwondoa Syyriasta paenneille lapsille ja nuorille.

Pieni eteläkorealainen kansalaisjärjestö tarjoaa tunteja neljästi viikossa 150 lapselle. Zaatarin leirillä asuu 80 000 pakolaista, joista puolet on lapsia. Viisi vuotta jatkuneessa Syyrian konfliktissa on kuollut 190 000 ihmistä, ja lähes neljä miljoonaa ihmistä on joutunut pakenemaan lähinnä naapurimaihin.

8

1000

Uskalla kysyä!

Onko oikeus puhtaaseen ympäristöön ihmisoikeus, Amnestyn ihmisoikeustyön johtaja Niina Laajapuro?

raipaniskun ruumiillinen rangaistus ja kymmenen vuoden vankeus on tuomio, jonka saudiarabialainen bloggari Raif Badawi sai toukokuussa 2014. Ensimmäiset 50 raipaniskua Badawi sai tammikuun 9. päivänä 2015.

Tämän jälkeen hänen julkinen raippatuomionsa on lykätty viikoittain. Amnesty on muiden toimijoiden joukossa kampanjoinut kidutuksenkieltoa räikeästi rikkovan ruoskintatuomion pysäyttämiseksi.

” turvallinen , puhdas, terveellinen ja kestävä elinympäristö on edellytys monien keskeisten ihmisoikeuksien toteutumiselle. Tällaisia ovat oikeus elämään, terveyteen, ravintoon sekä veteen ja sanitaatioon. Ilman puhdasta ympäristöä ihmisarvoisen elämän edellytykset eivät täyty.

Monet valtiot ovatkin sisällyttäneet tämän perustuslakeihinsa: Suomen perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon.

Ymmärrys ihmisoikeuksien ja ympäristön välisestä yhteydestä on lisääntynyt viime vuosina, mutta monet kysymykset ovat vielä avoimia.

YK:n ihmisoikeuksien ja ympäristön erityisraportoija julkaisi vuonna 2013 selvityksen, jonka mukaan valtioilla on lukuisia ympäristöön liittyviä velvoitteita. Ensinnäkin on olemassa menettelytapoihin liittyviä velvoitteita, kuten ympäristövaikutusten arviointi ja ympäristöä koskevan tiedon julkisuus. Toiseksi valtioilla on velvollisuus suojella ihmisiä ympäristövahingoilta, jotka vaikeuttavat ihmisoikeuksien toteutumista. Kolmannen näkökulman tarjoaa yleinen syrjinnän kielto. Kaikille ihmisille kuuluu yhdenvertainen suojelu myös ympäristölainsäädännön puitteissa. Lisäksi kansainväliset sopimukset sisältävät tiettyjä ihmisryhmiä

Hongkongilainen työnantaja vastuuseen hyväksikäytöstä dettiin syylliseksi kahden indonesialaisen kotiapulaisen äärimmäisestä hyväksikäytöstä. Luvassa voi olla pitkä vankeustuomio.

Oikeudenkäynnissä kävi ilmi, että toista kotiapulaisista oli lyöty, pidetty lukkojen takana ja uhkailtu. Häneltä oli myös kielletty ruoka kahdeksan kuukauden aikana. Työnantaja oli takavarikoinut kotiapulaisen passin, evännyt häneltä vapaapäivät ja jättänyt palkkoja maksamatta. ”Tuomio on todiste siitä, että Hongkongin hallinto on epäonnistunut uudistamaan järjestelmää, joka jättää naiset hyväksi- ja väärinkäytön kierteeseen”, sanoo Aasian ja Tyynenmereen alueen siirtolaistyöntekijöiden oikeuksien tutkija Norma Kang Muico.

Amnestyn tutkija korostaa, että Hongkongin viranomaiset eivät voi enää sulkea silmiä hyväksikäytöiltä ja käsitellä niitä yksittäisinä sattumuksina.

Hongkongissa työskentelee yli 300 000 siirtolaista kotiapulaisena. Heistä noin puolet on kotoisin Indonesiasta ja lähes kaikki ovat naisia.

Amnestyn arvioiden mukaan heistä kymmenettuhannet ovat ihmiskaupan ja hyväksikäytön uhreja.

Yasmine Pekonen

hongkong. Työnantaja Law Wan-tung to-

koskevia velvoitteita: esimerkiksi alkuperäiskansojen maiden hyödyntäminen kaivostoimintaan on mahdollista ainoastaan, mikäli asukkailta on saatu vapaaehtoinen ja tietoon perustuva suostumus.”

Miten ympäristön turmeleminen vaikuttaa ihmisoikeuksien toteutumiseen? ”Esimerkiksi öljyteollisuuden vuosikymmenten aikana aiheuttama ympäristökatastrofi Nigerjoen suistossa Nigeriassa on johtanut laajamittaisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Öljyvuodot ovat vahingoittaneet asukkaiden pääelinkeinoja eli maataloutta ja kalastusta. Näin ympäristötuhot ovat loukanneet esimerkiksi oikeutta ruokaan ja elannon hankkimiseen työn avulla. Öljyvuodot ovat myös saastuttaneet juomiseen ja ruoanlaittoon käytettäviä vesivarantoja. Ympäristön pilaaminen loukkaa myös oikeutta korkeimpaan saavutettavissa olevaan terveyteen.

Lisäksi Nigerin suistossa ei ole tehty asianmukaista ihmisoikeusvaikutusten arviointia, alueen yhteisöille ei ole tarjottu riittävästi tietoa eikä heitä ole konsultoitu öljyoperaatioiden ihmisoikeusvaikutuksista. Tehokkaat oikeussuojakeinot puuttuvat. Pientä edistystä tapahtui tammikuussa, kun Shell suostui oikeusprosessin seurauksena sopimukseen, jonka mukaan se maksaa Bodon alueen asukkaille korvauksena kuuden vuoden takaisista öljyvuodoista 55 miljoonaa puntaa.”

Millaisena ihmisoikeuksien ja ympäristön suhde näyttäytyy tulevaisuudessa? ”Ymmärrys ihmisoikeuksien ja ympäristökysymysten keskinäisestä suhteesta lisääntyy tutkimuksen, oikeustapausten ja YK:n erityisraportoijan työn myötä, ja valtioiden sekä muiden toimijoiden velvoitteet tarkentuvat. Tämä voi helpottaa ympäristötuhoihin syyllistyneiden saamista vastuuseen teoistaan ja lisätä valtioiden vastuunottoa. Toisaalta haasteet todennäköisesti lisääntyvät esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä: merenpinnan nousu, kuivuuden ja tulvien lisääntyminen sekä trooppisten myrskyjen voimistuminen voivat vaikuttaa negatiivisesti monien eri ihmisoikeuksien toteutumiseen. Valtioiden kykenemättömyys toimia tehokkaasti ilmastonmuutoksen estämiseksi voi johtaa laajamittaisiin ihmisoikeusloukkauksiin.”

Teksti Marie Kajava

Nyt. ”Syyrian sodan takia kiintiötä [pakolais] korotettiin viime vuonna ja kiintiön korottamista päätettiin jatkaa tänä vuonna.” ”Mahdollisuus säilöönottoon tulee säilyttää, mutta sitä on käytettävä vain, mikäli ensisijaisia turvaamiskeinoja ei voida käyttää.”

SDP

9

”Transsukupuolisten henkilöiden oikeus tasa-arvoon, ruumiilliseen koskemattomuuteen sekä yksityis- ja perheelämään eivät toteudu Suomessa.”

VIHR.

KOK.

”Lähisuhdeväkivaltaan puuttuminen ja uhrien auttaminen ovat tärkeitä hyvinvointiyhteiskunnan tehtäviä, joiden hoitaminen on turvattava kaikkialla Suomessa.”

KESK.

Tentissä ihmisoikeudet Eduskuntapuolueet osoittavat tukea Amnestyn vaalivaatimuksille.

Ne ovat yksimielisiä siitä, että turvakoteja on saatava lisää. Transihmisten ja turvapaikanhakijoiden oikeudet aiheuttavat enemmän hajontaa näkemyksissä.

eduskuntavaalit järjestetään 19. huhtikuuta. Amnestyn Suomen osasto lähetti tammikuussa sähköpostikyselyn nykyisten eduskuntapuolueiden puheenjohtajille, puoluesihteereille sekä eduskuntaryhmien puheenjohtajille. Kaikki puolueet vastasivat kyselyyn.

Amnestyn vaalikyselyssä selvitettiin suomalaisten eduskuntapuolueiden kannat naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisiin toimenpiteisiin, translain muuttamiseen sekä turvapaikanhakijoiden kohteluun. ”Puolueet kannattavat naisiin kohdistuvan väkivallan uhrien palvelujen kehittämistä – kaikki haluavat lisää turvakoteja ja matalan kynnyksen palvelukeskuksia”, summaa ihmisoikeustyön johtaja Niina Laajapuro.

Translain muuttamista transihmisten itsemääräämisoikeutta kunnioittavampaan suuntaan kannattaa kahdeksasta puolueesta viisi. Kristillisdemokraatit, kokoomus ja perussuomalaiset vastustavat lain muuttamista.

Puolueista kaikki paitsi kokoomus ja perussuomalaiset olisivat val-

miita helpottamaan pakolaisten pääsyä Suomeen muun muassa humanitaaristen viisumien avulla. Turvapaikanhakijoiden säilöönottoa vastustettiin laajasti – vain kristilliset ja perussuomalaiset sallisivat lasten säilöönoton myös jatkossa. matka sanoista tekoihin on pitkä. Lähes kaikki puolueet kannattivat jo neljä vuotta sitten vastaavassa Amnestyn kyselyssä lasten säilöönoton kieltämistä, mutta esitys uudesta säilölaista ei tuonut Amnestyn toivomia muutoksia tällä hallituskaudella. ”Lupauksia on kuultu riittävästi. Nyt on vastuullisen, ihmisoikeusmyönteisen päätöksenteon vuoro. On korkea aika inhimillisemmälle Suomelle”, Niina Laajapuro sanoo. ”Kehottaisin äänestäjiä haastamaan ehdokkaita ottamaan selkeästi kantaa ihmisoikeuskysymyksiin ja seuraamaan, millaisia päätöksiä oma kansanedustaja tekee tulevan neljän vuoden aikana.”

10

Ihmisoikeushaaste #1: Naisiin kohdistuva väkivalta

”Turva kotipaikkamäärän turvaamiseksi hallitus siirsi turvakotitoiminnan rahoituksen kunnilta valtiolle.”

SDP

Kyllä

Ei

1.

Pitääkö Suomen hallituksen laatia Istanbulin sopimuksen edellyttämä toimeenpano-ohjelma ja rahoitussuunnitelma?

KD, Kesk., Kok., RKP, SDP, Vas., Vihr.

PS

2.

Pitääkö Istanbulin sopimuksen edellyttämien toimenpiteiden toteuttamiseksi luoda resursoitu ja riittävän korkean tason koordinaatioelin?

KD, Kok., RKP, SDP, Vas., Vihr.

Kesk., PS

3.

Tuleeko väkivallan uhrien palveluja kehittää lisäämällä turvakotipaikkoja ja perustamalla matalan kynnyksen palvelukeskuksia?

suomi allekirjoitti Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisen yleissopimuksen eli niin sanotun Istanbulin sopimuksen ensimmäisten maiden joukossa vuonna 2011.

Suomi todennäköisesti ratifioi sopimuksen tämän vuoden aikana.

Amnestyn tavoitteet Istanbulin sopimuksen toimeenpanemiseksi saavat laajasti kannatusta eduskuntapuolueilta. Sopimuksen toteuttamiseksi tarvittavan toimeenpano-ohjelman ja rahoitussuunnitelman laatimista kannattavat perussuomalaisia lukuun ottamatta kaikki puolueet.

Keskustaa ja perussuomalaisia lukuun ottamatta kaikki puolueet tukevat sopimuksen edellyttämän koordinaatioelimen perustamista. Kaikki eduskuntapuolueet ovat sitä mieltä, että turvakotipaikkoja ja matalan kynnyksen palvelukeskuksia tarvitaan lisää.

KD, Kesk., Kok., PS, RKP, SDP, Vas., Vihr. ”Naisiin kohdistuvasta väkivallasta aiheutuu Suomessa varovaisten arvioiden mukaan vuosittain ainakin 90 miljoonan euron välittömät kustannukset. Istanbulin sopimuksen edellyttämien toimenpiteiden toteuttaminen maksaisi vuodessa noin 40 miljoonaa euroa”, sanoo sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Katariina Heikkinen Amnestyn Suomen osastosta.

Hän painottaa, että väkivallan ehkäisy on aina edullisempaa kuin sen seuraukset. Heikkisen mukaan osa vastauksista kielii, ettei Istanbulin sopimuksen velvoitteita ole täysin ymmärretty. ”Esimerkiksi koordinaatioelimen perustaminen on pakollista, ei valinnaista. Suomessa tehdään jo nyt hyvää työtä väkivaltaa vastaan, mutta tehokas koordinaatio puuttuu. Se auttaisi tehostamaan työtä ja levittämään hyviä käytäntöjä kattavasti koko maahan”, Heikkinen korostaa.

Ihmisoikeushaaste #2: Transihmisten oikeuksia loukkaava translaki

1.

Pitääkö Suomen nykyistä translakia muuttaa niin, että se kunnioittaa transihmisten itsemääräämisoikeutta ja turvaa heidän ihmisoikeuksiensa toteutumisen?

suurin osa eduskuntapuolueista kannattaa Amnestyn tavoitetta translain muuttamiseksi. Kristillisdemokraatit, kokoomus ja perussuomalaiset eivät muuttaisi nykyistä lakia.

Vuonna 2014 peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd) valmisteli translain muuttamista niin, että sukupuolen juridiseksi vahvistamiseksi vaadittava lisääntymiskyvyttömyys ja siviilisäädyn muutokset poistettaisiin laista. Lakiesitystä ei kuitenkaan annettu eduskunnalle.

Amnesty vaatii translaille kokonaisvaltaisempaa muutosta, joka ei loukkaa sukupuoltaan juridisesti vahvistavan oikeutta muun muassa yksityisyyteen, syrjimättömyyteen ja itsemääräämisoikeuteen. YK:n kidutuksen vastainen erityisraportoija on huomauttanut Suomea lisäänty-

”Eurooppalaisen konsensuksen puuttuessa ja ottaen huomioon asian luonne Suomella on katsottava olevan laaja harkintavalta asian [translaki] sääntelyssä.”

KD

Kyllä

Ei

Kesk., RKP, SDP, Vas., Vihr.

KD, Kok., PS

miskyvyttömyyden vaatimuksesta, joka pahimmillaan johtaa pakkosterilisointiin. ”Suomessa juridisen sukupuolen vahvistamiseksi on käytävä läpi vuosia kestävä lääketieteellinen prosessi huolimatta siitä, että monet transihmiset ovat tyytyväisiä omaan kehoonsa eivätkä koe sen muuttamista tarpeelliseksi”, sanoo Amnestyn asiantuntija Katariina Heikkinen.

Hän korostaa, että Suomi on sitoutunut periaatteisiin, joiden mukaan sukupuolen juridisen vahvistamisen eli henkilötodistuksen sukupuolimerkinnän muuttamisen on oltava vaivatonta ja sujuvaa. Vahvistamisen on perustuttava henkilön omaan ilmoitukseen. Heikkisen mukaan Suomen on aika osoittaa nämä sitoumukset käytännössä.

11

Ihmisoikeushaaste #3: Turvapaikanhakijoiden kohtelu ja säilöönotto Kyllä

Ei

1.

Pitääkö laillisia maahantulokeinoja (esimerkiksi humanitaarisen viisumin käyttämistä) lisätä?

KD, Kesk., RKP, SDP, Vas., Vihr.

Kok., PS

2.

Pitääkö säilöönoton olla äärimmäinen keino johon turvaudutaan vain, jos ensisijaisia turvaamiskeinoja ei voida käyttää?

KD, Kesk., Kok., RKP, SDP, Vas., Vihr.

Kesk., Kok., RKP, SDP, Vas., Vihr.

Pitääkö Suomen kieltää lasten, lapsiperheiden ja haavoittuvassa asemassa olevien säilöönotto?

maailmassa on tällä hetkellä eniten pakolaisia sitten toisen maailmansodan. Amnestyn kyselyssä kaikki eduskuntapuolueet kokoomusta ja perussuomalaisia lukuun ottamatta ovat valmiita lisäämään keinoja, joilla pakolaiset voisivat tulla Suomeen laillisesti. ”On positiivista, että puolueet suhtautuvat – ainakin paperilla – laillisten maahantulokeinojen lisäämiseen myönteisesti. Toisaalta vielä parempi olisi, jos useammalla valtiolla olisi pysyvästi riittävän suuri pakolaiskiintiö”, toteaa Amnestyn Suomen osaston oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen.

Viime eduskuntavaalien tapaan Amnesty kysyi puolueiden kantoja turvapaikanhakijoiden säilöönottoon. Ainoastaan perussuomalaiset käyttäisi säilöönottoa ensisijaisena toimenpiteenä, ja vain kristilliset ja perussuomalaiset sallisivat lasten säilöönoton.

”Rahat on […] budjetissa osoitettava ja velvoitteet täysimääräisesti toteutettava, tai Istanbulin sopimus jää kuolleeksi kirjaimeksi.”

VAS.

”Sukupuoltaan korjanneita henkilöitä ei ole syytä velvoittaa avioeroon, jos he eivät itse sitä halua. Myöskään lisääntymiskyvyttömyysvaatimukselle ei ole perusteluja.”

RKP

PS

KD, PS

Vaikka puolueet sanovat vastustavansa lasten säilöönottoa, nykyinen hallitus ei saanut läpi esitystä, joka kieltää sen. ”Hallituksen esitys viime syksyltä kieltää yksin maahan saapuneiden alle 15-vuotiaiden lasten säilöönoton kokonaan ja rajaa 15–17-vuotiaiden säilöönoton enintään kuudeksi vuorokaudeksi. Esitys sallii kuitenkin edelleen lapsiperheiden säilöönoton jopa vuodeksi”, Mehtonen sanoo.

Amnesty jatkaa kampanjointia sen puolesta, että lasten, lapsiperheiden ja esimerkiksi kidutuksen uhrien ja raskaana olevien naisten säilöönotto kielletään Suomessa.

”Kaikkien alaikäisten säilöönoton pitäisi olla kaikissa tilanteissa kiellettyä. Säilöönottoa ei koskaan voida pitää lapsen edun mukaisena.”

VIHR.

Teksti Heli Sariola Kuvat Maikki Rantala

”Riittävää rahoitusta tarvitaan, jotta uhrien tukena on turvakoteja ja osaavia ihmisiä.”

KOK.

”Ulkomaalaisten säilöönottoa koskevia säännöksiä ei tule väljentää.

Säilöön ottaminen on tarkoituksenmukainen keino hallitun maahanmuuton valvomiseksi.”

PS

KESK.

Tu t k y va s ustu e s os ta lyn am oitt uksi ne ees in st sa y.fi

3.

”Suomen on ehdottomasti otettava enemmän vastuuta pakolaisten vastaanottamisesta.”

12

Henkilö.

"En ole mikään Rambo" Donatella Rovera ei ole tottunut sotiin vaikka on tehnyt työtä niiden keskellä suuren osan elämästään. tunnelma lontoolaisessa kokoushuoneessa säh-

köistyy, kun Amnestyn kriisitutkija Donatella Rovera astuu sisään. Hänet esitellään yleisölle järjestön ”rocktähtenä”.

Rovera onkin isotukkainen ja pienikokoinen nainen, mutta hän ei laula tai kaipaa huomiota. Roveran työ on yhtä kaikki julkista: hän matkustaa suuren osan vuodesta maailman kriisipesäkkeissä ja raportoi todistamistaan ihmisoikeusloukkauksista.

Rovera kertaa yleisön edessä vuoden 2014 matkoja: Helmikuussa hän työskenteli Keski-Afrikan tasavallassa, jossa laskettiin ruumiita neljä päivää aikaisemmin tapahtuneen verilöylyn jäljiltä. Toukokuussa Rovera oli Etelä-Sudanissa. ”Mutta sen maan tilanne ei kiinnosta ketään”, hän kuittaa. Lisäksi Rovera oli viime vuonna kolmeen eri otteeseen Pohjois-Irakissa, jossa valtaa pitää ääri-islamistinen Isis-järjestö.

Irakissa Rovera teki 40–50 haastattelua päivässä. Monet haastateltavista olivat seksuaalista väkivaltaa kokeneita naisia.

Tällaisissa tilanteissa tutkijan etiikka laitetaan koetukselle. ”Johonkin täytyy vetää raja ja todeta, että ihminen on kokenut tarpeeksi. Tällöin ei ole oikein tunkea mikrofonia hänen naamansa eteen”, Rovera sanoo.

Hän kertoo esimerkin Bosnian sodan ajalta: eräs toimittaja, joka etsi haastateltavaksi naisia, oli tiettävästi huudellut pakolaisleirillä, onko täällä ketään joka on raiskattu ja joka puhuu englantia.

Tällainen käytös saa Roveran inhon valtaan.

Kriisitutkija matkustaa konfliktialueelle, haastattelee ihmisiä ja kerää muuta todistusaineistoa ja kirjoittaa materiaalista raportin, jonka Amnesty julkaisee. ”Työskentelen enimmäkseen ulkomailla. En ole oikein koskaan ollut toimistoihminen, kahdeksasta neljään -tyyppi”, Rovera sanoo. Keskustelemme hetken kaksin neuvotteluhuoneessa. Rovera nostaa nilkkatuessa olevan jalkansa penkille lepäämään. Vanha vamma on vaatinut leikkausta.

Silloin kun Rovera ei matkusta, hänen tukikohtanaan on Amnestyn kansainvälisen sihteeristön toimisto, joka sijaitsee Lontoossa. Vertaus rocktähteyteen tuntuu yhä vähemmän osuvalta, kun Rovera kertoo työskentelevänsä mieluiten matalalla profiililla ja yksin. Hän korostaa, että Amnesty ei ole YK, jolla on käytössään panssaroituja autoja ja henkilökuntansa suojana mittavat turvajärjestelyt. Tällöin näkymättömyys on hyvä strategia. ”Käytän paljon aikaa siihen, että saan hankittua hyvän autokuskin, jolla on autossaan bensaa ja joka tietää, mistä sitä saa lisää”, Rovera kertoo.

Rovera ei myöskään käytä tulkkeja. Hän puhuu arabiaa, englantia, ranskaa, espanjaa, hepreaa ja italiaa. Lähi-idässä työskennellessään hän pukeutuu pään peittävään huntuun eli hijabiin ja tarvittaessa myös ainoastaan silmät paljastavaan niqabiin. Roveran mielestä naisena on usein helpompi työskennellä, koska monissa yhteiskunnissa naiset ovat näkymättömämpiä kuin miehet. ”Minuun ei juuri kiinnitetä huomiota, jos vain osaan käyttäytyä. Naisilta esimerkiksi kysytään paljon miehiä harvemmin papereita. Viranomaiset eivät odota, että olet tekemässä jotain heidän mielestään epäilyttävää.”

Aivojensa lisäksi Rovera listaa tärkeimmiksi työkaluikseen muistiinpanovälineet, kameran ja kompassin, jonka avulla tietää, mihin suuntaan juosta pakoon. Matkapuhelin on kaksi-

Naisena on helpompi työskennellä, koska monissa yhteiskunnissa naiset ovat näkymättömämpiä kuin miehet.

donatella rovera syntyi Italiassa argentiinalaiselle

isälle ja romanialaiselle äidille, kasvoi Ranskassa ja opiskeli Lontoon yliopistossa Lähi-idän ja Afrikan tutkimusta. Hän aloitti työskentelyn Amnestyn tutkijana 1990-luvulla. Ensimmäinen kohdemaa oli Algeria.

13

14

teräinen miekka: erittäin hyödyllinen, mutta sen sisältämä tieto voi saattaa tutkijan myös suureen vaaraan. ”Ja hyvät housut”, Rovera lisää. ”Kerran ylitin Syyrian rajan laittomasti, eikä minulla ollut vaihtovaatteita mukana. Pidin samoja housuja kuukauden.”

päästäneet Amnestyn tutkijoita maahan. Vuoden 2013 lopusta lähtien puolueettoman tutkimuksen tekeminen ei ole ollut mahdollista, koska suuret alueet ovat olleet Isis-järjestön vallassa. Roveran synkkä ennuste on, että Isis pysyy kuvioissa vielä ainakin 50 vuotta emmekä ole toistaiseksi nähneet pahinta.

kriisitutkijalla ei ole kahta samanlaista työpäivää.

jokainen konflikti on erilainen – ja kaikissa on yhdis-

”Tiedät mitä tapahtuu vasta, kun ajat autolla tarkastuspisteelle. Tämä työ vaatii joustavuutta, ja suunnitelmia täytyy pystyä muuttamaan lennosta”, Rovera kuvaa.

Hän kertoo esimerkin 2014 elokuulta, jolloin saapui työskentelemään Bagdadiin. Samoihin aikoihin Isis aloitti suurhyökkäyksen Pohjois-Irakin kurdialueilla.

Rovera onnistui pääsemään pohjoiseen ja alkoi tutkia ihmisoikeusloukkauksia, joita ei vielä matkan alkaessa ollut tapahtunut. ”Yritämme aina keksiä keinon päästä sinne, minne haluamme. Kerran vuokrasimme pienlentokoneen ja lensimme Sudaniin ilman lupaa. Mutta riskit on aina puntaroitava tarkkaan ja työt täytyy saada tehdyksi. Mitään sotaturismia tämä ei ole.”

Paikat, joissa tilanne on erittäin huono ja vaarallinen, eivät ole Amnestyn tutkijoiden tavoitettavissa. Tällä hetkellä tietyille alueille Kameruniin ja Tšadiin, jonne ihmiset pakenevat Koillis-Nigeriasta Boko Haramin terroria, ei ole turvallista matkustaa. Roveralla ei ole myöskään asiaa Syyriaan, jossa hän on työskennellyt aiemmin laittomasti, koska viranomaiset eivät

”Työt täytyy saada tehdyksi. Mitään sotaturismia tämä ei ole.”

täviä piirteitä. Konflikteja yhdistää Donatella Roveran mukaan se, että ihmiset tekevät kauheita asioita. ”Konfliktit muuttavat ihmistä, hyvässä ja pahassa. Epäpoliittiset ihmiset voivat kiinnostua politiikasta, ihmisoikeuksista ja taistella oikeuksiensa puolesta henkensä uhalla. Toisissa ihmisissä sota saa esiin huonot puolet”, Rovera sanoo.

Hän kertoo Syyriassa neljä vuotta sitten tapaamistaan nuorista miehistä, jotka olivat suloisia eivätkä todellakaan tienneet, mikä ase edes on. Nyt he taistelevat Isisin riveissä. ”He ovat kirjoittaneet minulle, että ’kaipaamme sinua, mutta et voi tulla tänne koska ystävämme tappaisivat sinut’.”

Rovera on vuosien varrella joutunut tiukkoihin paikkoihin työnsä vuoksi. On hyvin yleistä, että viranomaiset ottavat hänet kiinni muutamaksi tunniksi, mutta toistaiseksi hän on selvinnyt tilanteista puhumalla.

Rovera korostaa, että potentiaalisista vaaroista täytyy olla tietoinen. Häneltä ei heru sympatiaa tyhmiä riskejä ottaville. ”Jos joudun pulaan, asetan luultavasti samalla muita ihmisiä vaaraan. Tässä työssä pitää kantaa se raskas vastuu. Voin tehdä työtäni hyvällä omallatunnolla vain jos tiedän, että olen tehnyt kaikkeni muiden suojelemiseksi. En ole mikään Rambo, enkä halua ollakaan”, Rovera korostaa.

15

”En itke sen vuoksi mitä näen. Olen realisti.”

Sodan tai muun konfliktin keskellä elävät ihmiset arvostavat sitä, että muukalainen on kiinnostunut heidän elämästään.

Rovera tietää, että joitakin ihmisiä on kuulusteltu, koska he ovat puhuneet kriisitutkijan kanssa. Mitään sen pahempaa hän ei tiedä tapahtuneen. afrikassa työskentely poikkeaa Roveran mukaan

esimerkiksi työnteosta Lähi-idässä siinä, että ihmiset ovat usein paljon köyhempiä. Aikaa menee paljon sen selittämiseen, ettei Amnestyn tutkijalla ole juuri konkreettista annettavaa. ”Jos ihmiset luulevat saavansa jotain, he kertovat mitä vain haluat kuulla. Epätoivoiset ihmiset ovat valmiita tekemään tai kertomaan rahasta mitä tahansa. On minun vastuullani, ettei ihmisiä käytetä hyväksi.”

Syyt, joiden vuoksi ihmiset tappavat toisiaan, eivät Roveran mukaan kuulu hänelle. ”Nämä eivät ole minun sotiani. Minun sotani on kaikkia niitä vastaan, jotka tekevät ihmisoikeusloukkauksia.”

Turhautua ei saa, ja muutenkin tunteiden hallitseminen on tärkeää. Rovera uskoo rakentaneensa henkisiä muureja, jotka auttavat suhtautumaan työasioihin vähemmän henkilökohtaisesti. Vain siten saa työnsä tehdyksi. ”En itke sen vuoksi mitä näen. Olen realisti. En pysty muuttamaan maailmaa, mutta voin yrittää tehdä siitä vähemmän pahan paikan. Haluaisin, että työlläni ja sillä työllä mitä Amnesty tekee, olisi vielä paljon suurempi vaikutus.” rovera uskoo , että ihmisoikeudet voivat vielä joskus to-

teutua kaikille ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaisesti. Niin ei kuitenkaan tapahdu pian. Tällä hetkellä ihmisoikeuksia pilkkaavat äärijärjestöt ovat kasvattamassa suosiotaan.

Samaan hengenvetoon Rovera kritisoi ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden käsitettä, koska hänestä ei ole olemassa yhteistä ymmärrystä siitä, mitä ihmisoikeudet tarkoittavat.

Kun terrori-iskut vaativat Pariisissa 17 uhria, miljoonat ihmiset ympäri maailman osoittivat tukensa ranskalaisille. ”Paljon pahempaa tapahtuu koko ajan, eikä kukaan välitä.

Väkivaltainen käyttäytyminen on kummalla tavalla hyväksyttävämpää toisissa maissa kuin toisissa”, Rovera sanoo.

Hänen mukaansa on paradoksi, että ne, jotka puhuvat universaalisuudesta, käyttäytyvät tavalla, joka heikentää ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta. Esimerkiksi Israel on saanut pommittaa Gazaa kerta toisensa jälkeen muun maailman katsoessa vierestä.

Työt eivät siis ole loppumassa kriisitutkijalta aivan heti. Pian Rovera lähtee Jemeniin, ja tarkoituksena on palata Irakiin ainakin kerran tänä vuonna.

Amnestyn tähtitutkijalla ei ole pr-avustajaa kertomassa, koska haastattelu täytyy lopettaa, mutta Rovera vilkuilee kännykkäänsä siihen malliin, että hänen pitäisi lähteä. ”Sodat ovat kamalia. En ole tottunut sotiin, vaikka olen tehnyt töitä niiden keskellä suuren osan aikuisesta elämästäni”, hän toteaa.

Sodan keskellä ihmiset elävät arkeaan. Henkisten muurien rakentamisesta huolimatta Roveran voimakas ääni pehmenee, kun hän puhuu vuosien aikana kohtaamistaan ihmisistä: Syyrialaisista miehistä, jotka tunsi hyvin. Nyt kaikki 13 ovat kadonneet. Miehestä, jonka lattialla sai yöpyä ensimmäisillä Syyrian matkoillaan. Puolitoista vuotta myöhemmin mies oli palaamassa perheineen Turkista, kun perhe ammuttiin rajalla. ”Olin puhunut miehen kanssa puhelimessa kaksi päivää aikaisemmin. Kysyin mitä voisin tuoda mukanani. Hän vastusteli ensin, mutta sanoi sitten, että lämmin takki tulisi tarpeeseen.”

Teksti Heli Sariola Kuvat Amnesty International ja Lehtikuva

16

Kolumni.

Hyvää matkaa persläpeen! Lycklig resa till rövhålet! miksi sä haluat muuttaa Kiinaan? Se on hirveä maa.

Iraniin? Oo nyt varovainen siellä!

Intiaan? Lasten kanssa??? Menkää nyt ihmeessä jonnekin muualle!

Siihen olemme tottuneet, että keskustelupalstoilla vakioräyhääjät haukkuvat mamuja, islamia, fundamentalisteja, suvakkeja, milloin ketäkin. Mutta kyllä me osaamme viljellä ennakkoluulojamme myös omissa some-virroissamme. Tsiisus mikä persläpi, sanomme, kun jaamme uutisia Intian raiskauksista. Ihana maa, kommentoimme ironisesti, kun kuulemme iranilaisten saamista rangaistuksista heidän tanssittuaan Happy-biisin tahtiin. V***n Kiina, kirjoitamme FBystävillemme Kiinan viranomaisten tavasta pimittää ilmanlaatumittauksia. kyllä, Intian raiskaajat, Iranin fundamentalistit tai Kiinan sortajat ovat persläpeä ja ansaitsevat halveksuntaa, mutta kommenttien ongelma on sumea yleistäminen: eivät pahoja tekoja tee maat eivätkä varsinkaan niiden kansalaiset yhtenä ryhmänä. Meidän pitäisi jaksaa erottaa toisistaan ihmiset ja hallitukset, yksittäiset hullut ja kokonaiset kansat. Aivan erityisen tökeröä on inhota johtajien tekojen takia kansaa, joka EI ole itse valinnut johtajiaan.

Ihmistä ei saa syyttää siitä, millainen on hänen maansa hallinto. Maailman jokaisen hallinnon taas saa panna vastuuseen siitä, millaisia vaihtoehtoja se kansalaisille – omille ja muille – mahdollistaa.

varför vill du flytta till Kina? Det är ett hemskt

land.

Till Iran? Var nu försiktig där!

Till Indien? Med barnen??? Far nu för all del nån annanstans!

Vi har vant oss vid det här, att de vanliga gaphalsarna skäller ut invandrare, islam, fundamentaliser, påhejare av mångkulturalism, och så vidare. Men nog lyckas vi älta våra fördomar också i våra egna flöden inom de sociala medierna. Vilket jävla rövhål till land, säger vi, när vi delar nyheter om våldtäkter i Indien. Vilket ljuvligt land, konstaterar vi ironiskt, då vi hör om iranier som blivit bestraffade för att ha dansat till låten Happy. F****ns Kina, skriver vi till våra FB-vänner, om hur de kinesiska myndigheterna mörkar luftkvalitetsmätningar. jo, indiens våldtäktsmän, Irans fundamentalister

och Kinas förtryckare är rövhål och förtjänar att föraktas. Problemet med kommentarerna är det blinda generaliserandet: de onda dåden begås inte av länderna, och i synnerhet inte av deras befolkningar som enhetliga grupper. Vi borde orka skilja på människor och regeringar, enskilda dårar och hela folk. Alldeles särskilt idiotiskt är det att avsky ett folk på grund av deras ledares gärningar – ett folk som INTE valt sina egna ledare.

En människa kan inte beskyllas för hurdana makthavare hennes land har. Världens alla makthavare kan å andra sidan ställas till svars för hurdana alternativ de möjliggör för sina egna såväl som andra länders medborgare.

En människa kan inte beskyllas för hurdana makthavare hennes land har.

olin hiljattain Iranissa. Kuuntelin nuoria aikuisia, jotka tietävät hyvin, miltä heidän kotimaansa Iranin mainitseminen kuulostaa niin monen ihmisen korvissa ja mielissä. ”People are people, government is government”, he sanoivat, kerta toisensa jälkeen.

He puolustautuivat, vaikka kukaan ei hyökännyt.

Sillä tiedättekö, matkaopas Lonely Planet on oikeassa sanoessaan, että Iranissa asuvat ehkä maailman ystävällisimmät ihmiset. Miksi en ollut lukenut sitä mistään muualta?

Juuri niihin paikkoihin, joista sanotaan v***nkiina ja persläpi, on syytä matkustaa. Oppii, mitä kaikkea ei näistä paikoista tiedä.

jag var nyligen i Iran. Där lyssnade jag på unga vuxna, som så väl vet hur namnet på deras hemland klingar i många människors öron och sinnen. ”People are people, government is government”, sade de gång på gång.

De försvarade sig, fastän ingen anföll. Visste ni att guideboken Lonely Planet har rätt då den säger att de som bor i Iran är världens vänligaste människor? Varför hade jag inte läst det någon annanstans?

Det är precis de ställen som kallas för f****nskina och rövhål, som man har skäl att resa till. Då lär man sig allt man inte visste om dessa ställen.

Reetta Räty Kirjoittaja on on journalisti ja matkanainen.

Kolumnissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä edusta Amnestyn virallista kantaa.

Reportaasi.

Konnunsuon uudessa säilöönottokeskuksessa ulkomaalainen tuntee itsensä vangiksi. Päivät ovat pitkiä eikä tulevaisuudesta ole tietoa.

LUKKOJEN TAKANA Teksti Kaisa Viitanen Kuvat Katja Tähjä

18

”POIKANI PELASTI HENKENI” Viime vuoden lokakuussa Oyinola Ibidokun astui poliisiautosta aidatulle pihalle ja yritti ymmärtää, mihin oli lastensa kanssa joutunut. Poliisit sulkivat portin. Nelimetrisen aidan päällä kimmelsi piikkilanka, ja edessä kohosi punatiilinen kerrostalo, jonka ikkunoissa oli kalterit. Nainen oli ymmällään.

35-vuotias Ibidokun nosti nelikuisen Diamond-pojan syliinsä ja katsoi, että kolmevuotias Daniel ja kahdeksanvuotias David pääsivät liikkeelle. Eteisessä henkilökunta tutki koko perheen metallinpaljastimilla ja kirjasi heidät taloon tuleviksi. ”Mihin meidät oikein on tuotu?” Ibidokun kysyi.

Säilöönottokeskukseen, kuului vastaus. ”Olin jo arvannut sen, mutta silti vastaus romahdutti minut.”

Ibidokun tiesi mitä säilöönottokeskus tarkoittaa. Hän oli asunut Suomessa vastaanottokeskuksissa. Ne ovat turvapaikanha-

kijoiden avoimia asuntoloita, joista voi lähteä ulos. Säilöönottokeskuksesta – tai oikeaoppisesti sanottuna vastaanottokeskuksen säilöönottoyksiköstä – ei pääse ulos, ja silloin kun ovi aukeaa, saattajana on yleensä poliisi ja suuntana lentokenttä.

Ennen Joutsenon säilöönottokeskukseen joutumista nigerialainen Ibidokun odotti turvapaikkahakemuksensa käsittelyä kahdeksan kuukautta. Hän tuli Suomeen Italiasta, jossa hän elätti itsensä seksityöläisenä. Esikoispoika David syntyi Nigeriassa, Daniel Italiassa ja Diamond kesällä Suomessa.

Syksyllä 2014 Suomen maahanmuuttovirasto löysi Ibidokunin sormenjäljet eurooppalaisesta tietokannasta. EU-käytännön mukaisesti viranomaiset päättivät siirtää perheen takaisin Italiaan tutkimatta Ibidokunin hakemusta. ”Henkilökunta kertoi, että Konnunsuon säilöönottokeskus oli ihan uusi ja olimme melkein ensimmäisiä asukkaita”, Ibidokun kuvailee saapumista Joutsenoon odottamaan palautusta. ennen joutsenon säilöönottoyksikön avautumista Suomes-

sa oli vain yksi säilöönottoyksikkö, joka sijaitsee Helsingin Metsälässä. Sen 40 petipaikkaa ovat jatkuvasti täynnä, ja poliisi joutuu makuuttamaan ulkomaalaisia poliisiputkissa.

Konnunsuon entiseen vankilaan remontoitiin aikuisten miesten huoneiden lisäksi erityinen lapsiperheiden osasto. Sieltä Ibi-

19

dokunin perhe sai huoneen. Pojat nukkuivat kerrossängyssä, äidille ja vauvalle oli parisänky. Daniel ihastui leluhuoneen pehmo-Karviseen, David pelasi käytävän tietokoneella.

Perheosastolla sai liikkua vapaasti, mutta jos lapset halusivat ulos keinumaan tai laskemaan liukumäkeä, tarvittiin vartija availemaan ovia. Ibidokun ei stressiltään pystynyt keskittymään lapsiinsa. Häntä itketti jatkuvasti. Välillä hän aneli esikoistaan vaihtamaan vauvan vaipat, kun ei itse pystynyt. ”Paluu kolmen lapsen kanssa Italiaan tuntui mahdottomalta.”

Ibidokunilla ei ole Italiassa kotia eikä sukua. Ainoa tapa ansaita elantoa olisi palata kadulle seksityöhön. Ibidokun mietti, kuinka lasten kävisi. Suomessa oleskelun aikana Ibidokunin italialainen turvapaikanhakijan oleskelulupa oli umpeutunut. Jos Italian viranomaiset palauttaisivat hänet Nigeriaan, vastassa olisivat samat vaikeudet, joiden vuoksi hän lähti. ”En enää pystynyt ajattelemaan järkevästi. Aloin nähdä näkyjä, joissa puhuvat päät hokivat, että sinun on pakko palata Italiaan”, Ibidokun kuvailee sietämättömältä tuntuneita viikkoja säilössä.

Sitten kaikki sumeni. ibidokun heräsi kosketukseen ranteellaan. Lääkäri kertoi hänen

päätyneen sairaalan psykiatriselle osastolle. ”Minulle kerrottiin, että olin yrittänyt hirttäytyä lakanaan, mutta David oli ehtinyt hälyttää apua.”

Kun äiti kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan, lapset otettiin pikaisesti huostaan ja vietiin lappeenrantalaiseen sijaisperheeseen. Sairaalassa Ibidokunin rintoja pakotti, ja hän kysyi, voisiko saada edes Diamond-vauvan luokseen imetettäväksi. Lääkäri ei suostunut.

Kun lääkäri viidennen päivän jälkeen arvioi Ibidokunin olevan kotiutumiskunnossa, papereihin kirjattiin paluu vastaanottokeskukseen. Poliisi kuljetti kuitenkin Ibidokunin säilöönottokeskuksen askeettiseen eristysselliin. Henkilökunnan mielestä se oli ainoa vaihtoehto, koska itsetuhoinen käytös vaati tarkkailua ja ainoastaan eristyssellissä oli kameravalvonta.

Saavuttuaan takaisin säilöönottokeskukseen vahvasti lääkitty Ibidokun nukahti heti mutta järkyttyi herättyään sellistä. ”Ne lukot saivat minut hulluksi.”

Seuraavana päivänä Ibidokun vietiin takaisin perheosastolle, jossa hänen tavaransa oli siirretty toiseen huoneeseen. Siitä Ibidokun oli kiitollinen. Päivää myöhemmin palasivat lapset. ”Daniel juoksi hellyydenkipeänä suoraan syliini. David oli etäinen ja hoki haluavansa päästä vankilasta takaisin sijaisperheeseen”, Ibidokun kuvailee. Hän yritti imettää vauvaa, mutta tämä kieltäytyi ottamasta rintaa.

Kun Ibidokun oli ollut toipumassa itsemurhayrityksestään sairaalassa, poliisit olivat edistäneet palautusta Italiaan. Kun perhe oli jälleen päässyt yhteen Joutsenossa, poliisit tulivat kertomaan lähtöpäivän. Liputkin oli jo hankittu. ”Kun konstaapelit kysyivät, suostunko lähtemään hyvällä vai heittäydynkö hankalaksi, en osannut sanoa mitään. He vakuuttivat vievänsä minut vaikka käsiraudoissa”, Ibidokun sanoo. ibidokun ja lapset eivät ole enää Konnunsuolla. Viimeisenä

keinonaan Ibidokun naputti säilöönottokeskuksen tietokoneella hakusanat ”asyl”, ”law” ja ”Finland”. Hän löysi siirtolaisasioihin erikoistuneen lakimiehen, joka pyysi Ibidokunia kirjoittamaan tarinansa vaikka käsin. Henkilökunta faksasi paperit Helsinkiin, ja lakimiehen onnistui keskeyttää palautuslennon valmistelu.

Nyt perhe asuu Kristiinankaupungin vastaanottokeskuksessa ja odottaa uuden turvapaikkahakemuksen käsittelyä. Uusi toivo Suomeen jäämisestä on herännyt.

Jos lapset halusivat ulos keinumaan tai laskemaan liukumäkeä, tarvittiin vartija availemaan ovia.

20

”VANKEUS PAHENTAA KAIKKEA” Huppupäinen Idemudia Godwin liukastelee jäisellä pihalla.

Aidat tulevat nopeasti vastaan, mutta Godwin on päättänyt käydä joka päivä ulkona. Sitä säilöönottokeskuksen terveydenhoitaja hänelle suositteli, kun 31-vuotias Godwin valitti päänsärystä ja ahdistuksesta. ”Pelkään tulevani hulluksi. Haluaisin avata ikkunan ja paeta”, Godwin sanoo. Miehen tennarit lipsuvat jäällä. Aidan yli ei näe. ”Vaikka pääsisinkin vapaaksi, minne menisin? Täällä on pelkkää metsää.”

Godwinin takki ei pidä kauan kylmää. Vartija avaa oven ja Godwin lampsii portaat miesten osastolle. Jokaisella asukkaalla on oma selli ja siihen oma avain. Sänky on vankilan vanhaa, vankkaa armeijamallia. Pöytä on tilaa säästävästi taitettava ja jakkara siirreltävissä. Jääkaappi pitää Godwinin ruokalautasen kylmänä. ”Herään miten sattuu. Haen lounas- ja päivällisruuan tänne ja syön sitten kun on nälkä”, nigerialainen Godwin kertoo.

”ENITEN IKÄVÖIN ÄITIÄ” Tupakkahuoneessa Dogus Açer kumartuu seinää vasten, painaa sytyttimen katkaisijaa – ja pian jo henkoset lievittävät hermostuneen 19-vuotiaan miehen oloa. Tulitikut ja sytkärit ovat täällä pannassa. Turkkilainen Açer laskee olleensa säilössä 40 vuorokautta. ”Sukulaiseni Turkissa ja Suomessa ovat huolissaan. Kukaan ei ymmärrä, miksi jouduin lukkojen taakse”, Açer sanoo.

Tupakan jälkeen Açer palaa huoneeseensa ja alkaa järjestellä jääkaapistaan herkkuja pöydälle. Suomessa asuva setä on toimittanut hänelle hedelmiä, pistaasipähkinöitä, mehuja

Hän valvoo yöt, koska unilääkkeet eivät tehoa. ”Jos nukahdan, painajaiset ovat kammottavia. Vankeus pahentaa kaikkea.”

Godwin on ollut Suomessa kuukauden. Kun mies saapui lentokentälle, hän kuvitteli päässeensä suojaan ja anoi turvapaikkaa. Poliisi pidätti hänet saman tien, koska Godwinilla ei ollut passia tai muuta henkilöpaperia. Vankilamaisiin oloihin telkeäminen oli Godwinille yllätys, mutta säilöönottoyksikön henkilökunta saa häneltä kehuja. ”He todella huolehtivat meistä. Pyysin henkilökuntaa ostamaan päivärahoillani vanupuikkoja ja vartalovoidetta. Hämmästyin, kun he toivat vaihtorahatkin takaisin”, Godwin kertoo. Hän, kuten muutkin säilöönottoyksikön varattomat asukkaat, saa kahden euron päivärahaa.

Godwin on käynyt kahden viikon välein oikeudessa kuulemassa, että säilöönottoa jatketaan hänen taustansa selvittämiseksi. ”Ilman televisiota oloni olisi paljon, paljon pahempi. Kun olen tosi yksinäinen, nigerialaiset elokuvat sentään lohduttavat.”

Joka televisioista näkyy 200 kanavaa, 22 kielellä. Pelkästään arabiankielisiä kanavia on 22. Godwin katselee nigerialaiskanavien lisäksi BBC:tä ja Al Jazeeraa. Suomalaisohjelmia hän ei ole koskaan katsonut. ”En tiedä miltä suomen kieli kuulostaa.”

ja kääretorttua. Yhtäkkiä pienessä sellissä on juhlatarjoilu.

Açer näyttää kannettavalta koneeltaan Facebookista kuvia kotiin Istanbuliin jääneestä moottoripyörästä, autosta ja ennen kaikkea äidistä. ”Äiti soittelee minulle jatkuvasti. Minulla on häntä valtava ikävä.”

Açer ei osaa englantia kovin hyvin, joten hän näppäilee setänsä numeron. Suomessa parikymmentä vuotta asunut mies kertaa Açerin tilanteen: Hän on joutunut Turkissa ongelmiin poliisin kanssa ja viettänyt ennen Suomeen lähtöään puoli vuotta vankilassa. Kurdiperhe kuuluu alaviittivähemmistöön, minkä vuoksi heitä vainotaan. Nyt perhe pelkää, että jos Açer palautetaan Turkkiin, hän päätyy vuosiksi vankilaan.

On pakko vain odottaa, mitä maahanmuuttovirasto sanoo turvapaikkahakemuksesta.

Puhelun päätyttyä Açer kertoo olevansa tylsistynyt ja huolissaan. Tekemistä ei juuri ole: ”Näittekö ulkona lumiukon?

Minä tein sen eilen.”

21

”EPÄTIETOISUUS HAJOTTAA PÄÄN” Gambialaisen Mame Malick Joben huoneessa soi reggae.

Pöydällä on mikropopcornpakkaus, jonka entinen säilökaveri lahjoitti ennen käännytysmatkaansa. ”Yritän pysytellä tyynenä ja nauttia hyvistä olosuhteista”, Jobe sanoo. 29-vuotias mies ei käy kuntosalilla eikä ulkona. Television kanavatarjontakaan ei häntä kiinnosta. Jobe kuuntelee musiikkia ja käy alakerran tupakkahuoneessa. ”Totta puhuen on tosi turhautunut olo.”

Vielä reilu kuukausi sitten Jobe asui Rovaniemen vastaanottokeskuksessa ja tienasi elantonsa jakamalla mainoksia.

Sitten yhtäkkiä turvapaikkahakemus ei mennyt läpi, ja poliisit ilmoittivat käännyttävänsä miehen Gambiaan. ”Ne käyttivät sähköistä lamautinta vaikka makasin jo lattialla”, Jobe kertoo. Hän lensi kolmen poliisin saattelemana Rovaniemeltä Helsinkiin, sieltä Brysseliin ja lopulta Gambiaan. ”Gambialaiset poliisit alkoivat heti solvata minua. Suomalaispoliisien piti rauhoittaa tilanne. Lopulta gambialaiset kieltäytyivät ottamasta minua vastaan”, Jobe kuvaa saapumista Gambiaan.

Koko seurue palasi takaisin ja Jobe tuotiin Konnunsuolle odottamaan jatkoa. Jobe näyttää ranteitaan, joissa näkyvät kuukauden vanhat, liian tiukkojen käsirautojen aiheuttamat avoimet hiertymät.

Uudesta käännytyksestä ei ole ollut puhetta. Jobe ei voi muuta kuin odottaa. Hän haluaisi tietää säilöönoton keston. ”Epätietoisuus hajottaa pään”, Jobe kuvailee. Vaikka palautus ensi kerralla onnistuisi, mies aikoo tavalla tai toisella palata takaisin Eurooppaan. ”Olen asunut Espanjassa yhdeksän vuotta, mutta Rovaniemellä viihdyin parhaiten. Voisin jatkaa siellä töitä”, Jobe sanoo.

Hän lensi poliisien saattelemana Rovaniemeltä Helsinkiin, sieltä Brysseliin, lopulta Gambiaan – ja taas takaisin Helsinkiin.

22

”MITEN VIATON VOI JOUTUA VANKILAAN?” Kuntosalin ovi aukeaa kuudelta. Huoneessa, joka on yhdistetty kahdesta vankisellistä, on kuusi erilaista kuntoilulaitetta.

Ghanalainen Raj Salifu tempaisee paidan päältään ja alkaa temppuilla tangolla. ”Kaikki tietävät, että minä olen tämän paikan paras”, 24-vuotias mies sanoo. Vuorossa on vatsalihasliikkeitä, kuntopyörää ja varovasti ylätaljaa. ”Olen kertonut henkilökunnalle, että tämä laite on rikki. Se voi tempaista olkapään sijoiltaan. Silti kukaan ei korjaa sitä”, Salifu sanoo ja osoittaa ylätaljaa.

Ghanalainen Salifu on nähnyt Suomesta vain sen, mitä säilöönottokeskuksen ikkunoista näkyy: lumisen pihan ja vasta-

päisen tiilitalon, jossa toimii turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus. Sen asukkaat kulkevat kahdesti päivässä pihan halki ruokalaan. Salifun puolelta vapauteen ei pääse, ja henkilökunta tuo keittiön valmistaman ruuan suljetun osaston ruokapöytään. ”Henkilökunta väittää, ettei tämä ole vankila, mutta mikä muu tämä muka on.”

Salifu lensi Suomeen toisen ihmisen passilla. Tarkoitus oli hakea turvapaikkaa ja aloittaa uusi elämä. ”Euroopassa puhutaan ihmisoikeuksista, mutta meillä niitä ei ole. Ei ketään voi laittaa vankilaan ilman rikosta”, Salifu sanoo.

Hän näyttää älypuhelintaan ja kertoo saaneensa sen veljeltään, joka pelasi aiemmin Moskovassa jalkapalloa. ”Puhelin on täynnä hänen kuviaan. Siellä on myös kuva hänen passistaan. Nyt Suomen poliisi luulee, että se olen minä, ja kaikki paperini on tehty hänen nimellään.”

Salifu vetää treenin jälkeen mustan t-paidan päälleen. Se on vähän iso. Maahan saapuessaan hänellä oli vain yksi vaatekerta. Keskuksen muut asukkaat antoivat joitakin vaatteita.

Toissapäivänä henkilökunta toi talvitakin, hanskat ja pipon, mutta niitä Salifu ei ole vielä tarvinnut.

Säilöönotto Suomessa suomessa suljetaan vuosittain noin 1500 ulkomaa-

laista säilöönottokeskukseen. Säilöönottoyksiköitä on kaksi: Helsingin Metsälässä ja Joutsenon Konnunsuolla. Paikkoja on yhteensä 70.

Ulkomaalainen voi joutua säilöön monesta syystä. Säilöönottoyksikön ovi aukeaa, jos ulkomaalaisen henkilöllisyys on epäselvä tai jos viranomaisen mielestä säilöönotto on välttämätöntä henkilön maasta poistamisen varmistamiseksi. Viranomaiset voivat sulkea ulkomaalaisen säilöön myös silloin, jos he epäilevät hänen syyllistyvän Suomessa rikokseen. Laki jättää viranomaisille paljon tulkinnanvaraa etenkin siitä, missä tilanteissa säilöönoton katsotaan varmistavan maasta poistamisen. Siksi säilöönotetut kokevat vapaudenriiston usein mielivaltaisena.

Päätöksen säilöön ottamisesta tekee poliisi tai rajavartiolaitos. Käräjäoikeus tutkii päätöksen oikeellisuuden kahden viikon välein, mutta päätökset muuttuvat harvoin oikeudessa.

Säilöönoton kesto vaihtelee joistain päivistä pisimmillään jopa vuoteen. Konnunsuon säilöönottoyksikössä on lokakuusta

alkaen ollut kuusi perhettä ja yhteensä 12 lasta. Nuorin lapsista oli alle puolivuotias. Perheet ovat olleet Irakista, Nigeriasta, Syyriasta ja Albaniasta, ja säilöönotot ovat kestäneet keskimäärin 10 vuorokautta. säilöönottokeskus ei ole hyvä paikka lapselle.

Useissa lääketieteellisissä tutkimuksissa säilöönoton on todettu olevan lapsille erittäin haitallista: he eivät kehity ikätoveriensa tavoin, ovat usein masentuneita, itsetuhoisia ja tekevät ikätovereitaan enemmän itsemurhia. Vanhemmat menettävät säilöönottoyksikössä usein kyvyn huolehtia lapsistaan. Suomessakin on tehty useita huostaanottopäätöksiä säilöönottoyksiköissä.

Säilöönotolle on olemassa useita vaihtoehtoja, kuten ilmoittautumisvelvollisuus, elektroninen valvonta ja valvottu asuminen. Kahta jälkimmäistä ei kuitenkaan ole kirjattu nykyiseen lainsäädäntöön, joten viranomaiset turvautuvat usein suoraan säilöönottoon.

23

Säilöönottokeskuksen arki toistaa samaa kaavaa. Kuntosalilla käynti on Raj Salifun päivän kohokohta. Taustalla Dogus Açer ja Idemudia Godwin.

24

”MINUT VIEDÄÄN VÄÄRÄÄN MAAHAN”

Kawsu Jawneh pelkää käännytystä eikä pysty nukkumaan. Päivärytmi on sekaisin. Hän syö ensimmäisen ateriansa vasta kello 20.45.

Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä tekevät parhaillaan valokuvadokumentaristista tietokirjaa, joka kertoo karkotetuista siirtolaisista.

Kello lähestyy iltayhdeksää, kun Kawsu Jawneh tulee huoneestaan. Henkilökunta on peililasin takana omassa tilassaan.

Heihin saisi yhteyden kumartumalla keskusteluluukun luokse, mutta parikymppisellä Jawnehilla ei ole heille enää mitään asiaa.

Mies työntää lautasellisen kanaa ja riisiä mikroon ja istahtaa odottamaan aamiaisensa lämpenemistä. Jawneh on lähdössä Konnunsuolta ylihuomenna. Poliisi on varannut lennon Gambiaan. ”En ymmärrä miksi Gambiaan. Minä olen malilainen”, Jawneh sanoo. Hänellä on käsitys, että Gambia valikoitui käännytyskohteeksi hänen puhumansa mandinka-kielen vuoksi. ”Eihän mandinka mitään todista. Sitä puhutaan seitsemässä Afrikan maassa.”

Unet ja ruokahalu ovat kadonneet. Jawneh on laihtunut säilöönoton aikana. Hän kertoo ajattelevansa jatkuvasti Afrikasta Eurooppaan taittamaansa matkaa, sen vaatimia uhrauksia ja työmäärää. ”Venematka Libyasta Italiaan oli painajainen. Nyt minua ollaan palauttamassa takaisin. En voi kestää sitä”, Jawneh sanoo.

Eniten hän pelkää menettävänsä mielenterveytensä. ”Afrikassa monet hullut ovat Euroopasta palautettuja nuoria miehiä, jotka eivät kestä paluuta. Rukoilen, ettei minusta tule sellaista.”

Asiaa.

25 Amnesty International

UUSI ALKU? Sri Lankan saarivaltion lähihistoria ja nykyisyys on ihmisoikeuksien näkökulmasta murheellinen. Maa sai uuden presidentin vuoden 2015 alussa. yli 100 000 kuolonuhria vaatinut Sri Lankan sisällissota kesti vuodesta 1983 vuoteen 2009. Kymmeniätuhansia ihmisiä on sodan vuosilta kadoksissa, eikä katoamisia ole selvitetty.

YK:n ihmisoikeusneuvosto aloitti maaliskuussa 2014 kansainvälisen tutkinnan Sri Lankan sisällissodan ihmisoikeusloukkausten ja mahdollisten sotarikosten selvittämiseksi.

Syyniin joutuivat erityisesti sodan viimeiset neljä kuukautta, jolloin siivilien uhriluku nousi 40 000:een. toiveet ihmisoikeusloukkausten ja mahdollisten sotarikosten selvittämisestä ovat nousseet varsinkin vuoden 2015 alusta, jolloin Sri Lanka sai Maithripala Sirisenasta uuden presidentin. Vaalit sujuivat oletettua rauhallisemmin, ja julkisen tuloksen mukaan Sirisena voitti vaalit täpärästi 51,3 prosentin äänisaldolla. ”Se, että vastuuta ei ole kannettu aiemmista ihmisoikeusloukkauksista, on muodostunut traagisesti säännöksi Sri Lankassa viimeisen vuosikymmenen aikana. Sadattuhannet uhrit ja perheenjäsenet odottavat edelleen oikeuden toteutumista, ja uuden hallinnon on taattava, että niin tapahtuu”, Amnestyn Aasian ja Tyynenmeren johtaja (vt.) David Griffiths sanoo.

Väistynyt presidentti Mahinda Rajapaksa kiisti vuosien ajan sotarikokset eikä kansain-

välisistä vaatimuksista huolimatta kantanut vastuuta sodanaikaisten ihmisoikeusloukkausten selvittämisestä. saarivaltion sisällissodan taustalla on saaren pohjoisosassa asuvan tamilivähemmistön pyrkimys itsenäisyyteen. Siinä missä saaren 21 miljoonasta asukkaasta valtaosa on singaleeseja, joiden pääuskonto on buddhalaisuus, tamilit ovat pääasiassa hinduja. Kyse on siis laajasti vähemmistöoikeuksista ja etnisten ryhmien ristiriidoista.

Tamilit hävisivät lopulta sodan Sri Lankan hallitukselle. Sotarikoksista epäillään sekä hallitusta että tamilikapinallisia eli niin sanottuja tamilitiikereitä. Sodan viimeisinä kuukausina raportoitiin tamilijoukkojen käyttäneen siviilejä ihmiskilpenä ja toisaalta Sri Lankan hallituksen kieltäytyneen aselevosta. Lisäksi epäillään, että sodassa on käytetty esimerkiksi lapsisotilaita, tarpeettomia siviileihin kohdistuneita joukkopommituksia ja kidutusta.

Muun muassa YK on myöntänyt riittämättömyytensä siviilien suojelemiseksi erityisesti sodan loppuvaiheessa.

26 vuotta sotaa on jättänyt jälkensä eri-

tyisesti saarivaltion pohjois- ja itäosiin, joissa tamilialueet sijaitsevat. Tie kohti demokraattisempaa valtiota ja tulevaisuutta vaatii selonteon menneisyydestä. Amnesty korostaa kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä, jotta oikeu-

denmukaisuus ja vastuunkanto voidaan varmistaa ja rankaisemattomuuden kulttuuri saadaan Sri Lankassa päätökseen.

Vaikka osa sodanaikaisista poikkeuslaeista on kumottu, Sri Lankassa on edelleen voimassa lakeja, jotka mahdollistavat esimerkiksi henkilön pidättämisen ilman oikeudenkäyntiä. David Griffiths korostaa erityisesti näiden kumoamisen tärkeyttä. ”Uudella hallituksella on nyt mahdollisuus saattaa valtio uudelle aikakaudelle, johon kuuluu aito ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Ihmisoikeuksien toteutumisen on oltava asialistan kärjessä.” sisälllissodan päättyminen vuonna 2009 ei ole tarkoittanut levottomuuksien, seksuaalisen ja fyysisen väkivallan, katoamisten ja kidutuksen loppumista. Erityisesti ihmisoikeuspuolustajiin, journalisteihin ja tamileihin on raportoitu kohdistuneen häirintää.

Uhatussa asemassa ovat myös pakolaiset ja muut sotaa pakoon lähteneet, jotka saapuvat takaisin kotisaarelleen paluumuuttajina.

YK:n ihmisoikeusneuvosto ilmoitti helmikuussa, että Sri Lanka -tutkinnan tulokset valmistuvat hieman aiottua myöhemmin, syyskuussa 2015.

Teksti Marie Kajava Lähteet: YK, global.finland.fi ja Amnesty

28.–29.3. Tampereella Vapriikki, Alaverstaanraitti 5

AMNESTYN KEVÄTSEMINAARI JA VUOSIKOKOUS LAUANTAI 28.3.

SUNNUNTAI 29.3.

9.45–10.15

9.30–10.15

Mikä on maailmanlaajuinen ihmisoikeusjärjestö Amnesty International? Miten voit olla mukana? Ihmisoikeuskasvatuksen asiantuntija Maarit Pihkala ja aktivistit kertovat.

Aamun perehdytyksessä johtokunnan jäsenet kertovat, miten sinä voit vaikuttaa vuosikokouksessa. Kuulet, miten päätöksenteko Suomen osastossa ja kansainvälisen, demokraattisen järjestön osana toimivat ja mitä oikein ovat ICM ja IEC.

10.45–12.15

9.30–10.15

Amnestyn eduskuntavaalikampanjan päätapahtumassa kuullaan, miten puolueet ja Pirkanmaan ehdokkaat ovat sitoutuneet ihmisoikeuksiin. Vaalipaneelissa ovat mukana Sauli Ahvenjärvi (KD), Anna-Kaisa Heinämäki (Vihr.), Pauli Kiuru (Kok.), Anna Kontula (Vas.), Sanna Marin (SDP), Lea Mäkipää (PS) ja Jouni Ovaska (Kesk.) Kommentoimassa Amnestyn ihmisoikeustyön asiantuntijat ja aktivistit.

Seksin myyjiin kohdistuu monenlaisia ihmisoikeusloukkauksia. Olemme viime vuoden aikana käyneet keskustelua siitä, miten Amnesty voi parhaiten toimia näitä loukkauksia vastaan. Tule kuulemaan, miten kansainvälinen konsultaatio on edennyt ja osallistu keskusteluun. Mukana ihmisoikeustyön johtaja Niina Laajapuro ja johtokunnan jäseniä.

Lounastauko

10.30–15.30

Amnestya aloittelijoille

Amnesty on demokraattinen

Nyt on korkea aika inhimillisemmälle Suomelle!

Miten turvata seksiä myyvien ihmisten oikeudet?

Sääntömääräinen vuosikokous

13.30–16.45

Vie Amnestya eteenpäin Mihin järjestö keskittyy lähivuosina? Lauantai-iltapäivänä voit vaikuttaa Amnestyn kansainväliseen strategiaan, tuleviin kampanjoihin ja Suomen työn painopisteisiin. Strategiapajoja vetävät Amnestyn aktivistit, asiantuntijat ja johtokunnan jäsenet.

18.00 Kevätseminaarin jatkot

TUTUSTU JOHTOKUNTAEHDOKKAISIIN Vuosikokouksessa valitaan johtokunnalle puheenjohtaja vuodeksi sekä taloudenhoitaja ja kolme jäsentä kahdeksi vuodeksi. Tutustu ehdokkaisiin osoitteessa amnesty.fi/vuosikokous. Ehdolle ehtii vielä! Jos olet kiinnostunut johtokuntatyöstä, toimi pian ja lähetä viestiä rekrytointiryhmän puheenjohtajalle osoitteeseen ninni.sandelius@gmail.com.

ILMOITTAUTUMINEN 23.3. mennessä (Huom! ilmoittauduthan jo 18.3. mennessä, mikäli haluat osallistua yhteisiin ruokailuihin ja 11.3. mennessä, mikäli tarvitset majoituksen). Amnesty osallistuu jäsenten ja tukijoiden välittömiin matkakuluihin. Ilmoittautuminen osoitteessa amnesty.fi/vuosikokous tai puhelimitse (09) 5860 440. Lisätietoja: toimistosihteeri Roosa Haimila, roosa.haimila@amnesty.fi.

KOKOUSKUTSU

Amnesty International Suomen osasto ry:n sääntömääräinen vuosikokous järjestetään Tampereella sunnuntaina 29. maaliskuuta 2015 klo 10.30–15.30. Vuosikokousta ennen tarjotaan aamiainen klo 9 ja noin klo 12 lounas. Kokouksessa käsitellään sääntömuutoksia sääntöjen kohtiin 7, 8, 9, 11 ja 16. Kokouspaikka on Vapriikki (Alaverstaanraitti 5, Tampere).

Helsingissä 1. helmikuuta 2015, Johtokunta

Aloitteet jäseniltä

Jäsenillä on mahdollisuus tehdä aloitteita kokouksen käsiteltäviksi. Aloitteiden tulee olla johtokunnan varapuheenjohtajalla Thomas Hackmanilla (thomas.hackman@helsinki.fi) tai toimistolla (Hietaniemenkatu 7 A, 00100 Helsinki) viimeistään perjantaina 13.3.2015.

Esityslista Kokouksen avaus Kokouksen puheenjohtajan valinta Kokouksen sihteerin valinta Kahden pöytäkirjan tarkastajan ja kahden ääntenlaskijan valinta Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus Esityslistan hyväksyminen Katsaus vuoden 2014 toimintaan Vuoden 2014 tilinpäätöksen käsittely ja tilintarkastajien lausunto Tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen johtokunnalle Vuosikokoukselle tiedoksi johtokunnan hyväksymät henkilöstösuunnitelma ja vapaaehtoisohjelma sekä ohjeet väärinkäytösten ilmiantamisesta Tilintarkastajan valinta Esittely vuoden 2015 toiminnasta Vuoden 2015 talousarvion vahvistaminen

MÖTESKALLELSE

Amnesty International Finländska sektionen rf:s stadgenliga årsmöte hålls i Tammerfors söndagen den 29 mars 2015 klo 10.30-15.30. Före årsmötet bjuds på en frukost kl 9 och cirka kl 12 lunch. På mötet behandlas ändringsförslag till stadgans paragrafer 7, 8, 9, 11 och 16. Mötesplatsen är Vapriikki (Alaverstaanraitti 5, Tampere).

I Helsingfors den 1 februari 2015, Styrelsen

Medlemsmotioner

Medlemmarna har en möjlighet att lämna in motioner för behandling på mötet. Motionerna bör vara hos styrelsens viceordförande Thomas Hackman (thomas.hackman@helsinki.fi) eller på kontoret (Sandviksgatan 7 A, 00100 Helsingfors) senast fredagen den 13.3.2015.

Föredragningslista Keskustelu Amnestyn Suomen osaston kannoista kansainvälisen edustajainkokouksen ICM:n asialistalla oleviin asioihin Sääntömuutosehdotukset sääntöjen kohtiin 7, 8, 9, 11 ja 16 Rekrytointiryhmän sääntömuutokset Puheenjohtajan, taloudenhoitajan ja kolmen johtokunnan jäsenen valinta Rekrytointiryhmän valinta Päätetään vuoden 2016 jäsenmaksun suuruudesta Jäsenten vähintään kolme viikkoa ennen kokousta johtokunnalle jättämien aloitteiden käsittely Vuoden 2016 vuosikokouksen ajasta ja paikasta sopiminen Muut mahdollisesti esille tulevat asiat Kokouksen päättäminen

Mötet öppnas Val av ordförande för mötet Val av mötessekreterare Val av två protokolljusterare och två rösträknare Mötets lagenlighet och beslutmässighet Godkännande av föredragningslistan Översikt av verksamheten år 2014 Behandling av bokslutet för år 2014 och revisorernas utlåtande Fastställande av bokslutet och beviljande av ansvarsfrihet för styrelsen Årsmötet informeras om tre dokument, som styrelsen godkänt: personalplanen och programmet för frivilliga samt riktlinjer för angivandeförfarande Val av revisor Översikt av planerna för 2015

Fastställandet av budgeten för år 2015 Diskussion om Finländska sektionens position gällande ärenden som tas upp på det internationella rådsmötet ICM Förslag till ändringar i stadgans paragrafer 7, 8, 9, 11 och 16 Rekryteringsgruppens nya regler Val av styrelsens ordförande, kassör och tre andra styrelsemedlemmar Val av rekryteringsgruppen Beslut om medlemsavgiftens storlek år 2016 Behandling av motioner som av medlemmarna lämnats in till styrelsen tre veckor före mötet Årsmötets tidpunkt och plats år 2016 Eventuella övriga ärenden Mötets avslutning

Matkalla.

27

Reissaajien ahaa-elämyksiä maailmalta

KALLIS KOTISAARI Balilainen protestiliike vastustaa tiukasti suunnitelmia rakentaa saaren kylkeen turismintäyteinen keinosaari.

bali on yksi niistä paikoista, joiden kohdalla jo nimen mainitseminen riittää herättämään voimakkaita mielikuvia. Silmien eteen heijastuvat kuvat ruskettuneesta ihosta, hiekkarannoista, palmuista ja auringonpaisteesta. Nämä mielikuvat eivät ole sattumaa, sillä turismibisnes kattaa häkellyttävät 80 prosenttia Balin taloudesta. Saaren eteläkärki natisee tätä nykyä liitoksistaan: hiekkarantojen ja temppeleiden lisäksi saarelta löytyy lukematon määrä hotelleja, ravintoloita, golfkenttiä sekä kaikenkattavia elämyskeskuksia.

Ja uusia rakennetaan kaiken aikaa.

Liikarakentamisen jatkeeksi Balin kaakkoisrannikolle kaavaillaan parhaillaan massiivista keinosaariprojektia. Suunnitelman mukaisesti merenpohjamaata on tarkoitus ottaa hyötykäyttöön samaan tapaan kuin Dubain kuuluisilla Palmusaarilla. Uudelle saarelle nousisi lisää hotelleja, huvipuisto – ja mahdollisesti jopa formularata.

Turismin sanelemaa liikarakentamista ja saaren ilmiselvää ylikuormitusta ei siis hoideta siirtymällä kohti kestävämpää kehitystä vaan toistamalla vanhat virheet uudessa ympäristössä. Toteutuessaan rakennusprojektin pelätään vaikuttavan peruuttamattomalla tavalla saaren ympäristöön ja kulttuuriin. tilanne balilla on silti kaukana toivottomasta. Rakennushanke on houkutellut saaren maaperästä esiin myös jotain kaunista: niin eteläisen Balin ruuhkaisilla kaduilla kuin pohjoisen utuisilla vuoristoreiteillä on mahdotonta liikkua törmäämättä jättimäiseen julisteeseen, joka julistaa Balin kieltäytyvän maantäytöstä, ”Bali Tolak Reklamasi”.

Julisteiden takana on ForBali, koko saaren laajuiseksi kasvanut protestiliike. Vaikka julisteissa ilmaan nousevat nyrkit, on liike tosiasiassa rauhanomaisen protestin perikuva.

Liike on koonnut yhteen ihmisiä kaikilta elämän osa-alueilta kultturivaikuttajista maanviljelijöihin ja kerännyt runsaasti kannattajia myös saaren ulkopuolella. Nyrkkien sijaan ForBali vastustaa rakennussuunnitelmia musiikin ja taiteen keinoin. ForBalin järjestämissä mielenosoituksissa ja suurkonserteissa lavalle

nousevat saaren suurimmat artistit. Intohimo, jolla balilaiset puolustavat kotisaartaan, on sanalla sanoen vaikuttavaa. tunnelma balilla on jännittynyt ja ForBali-protestiliikkeellä on vastassaan suuret voimat. Maan edellinen presidentti Susilo Bangbang Yudhoyono hyväksyi ennen valtakautensa päättymistä vuoden 2014 lopulla asetuksen, joka antaa rakennusprojektin takana olevalle suursijoittajalle vapaat kädet toi-

mia. Protestijulisteiden rinnalle onkin noussut suuria bannereita, jotka vaikenevat projektin aiheuttamista ympäristöhaitoista ja hehkuttavat sen sijaan merenpoukaman ”elvyttämisen” mukanaan tuomia etuja. Vastoinkäymisistä huolimatta ForBali on kuitenkin jo todistanut yhden kiistattoman tosiasian – Balilla on paljon puolustamisen arvoista.

Teksti Pia Vuolteenaho Kuvitus Yasmine Pekonen

28

Teetä ja ihmisoikeuksia.

Keskustelua oikeasti tärkeistä asioista

Rajapinnoilla Toimittaja Wali Hashi ja graafikko Ville Tietäväinen pohtivat sitä, voiko sananvapaudelle asettaa rajoja.

29

”Periaatteessa minulla on oikeus loukata – mutta miksi tekisin niin?”

kun terroristiveljekset hyökkäsivät ranskalaisen Charlie Hebdo -lehden toimitukseen ja surmasivat kaksitoista ihmistä, isku kohdistui myös yhteen keskeisistä ihmisoikeuksista. Surun ja järkytyksen lisäksi tapahtuma herätti pelkoa: mitä enää uskaltaa sanoa tai piirtää?

Graafikko Ville Tietäväinen ja toimittaja Wali Hashi eivät tunteneet iskun uhreja henkilökohtaisesti. Molemmat ovat kuitenkin joutuneet usein pohtimaan sananvapauden käyttöä ja rajoja. Hashi ja Tietäväinen kommentoivat työssään ajankohtaisia asioita rehellisesti, joskus kärjistäenkin. Sellainen voi herättää suuttumusta. suomen perustuslain mukaan sananvapauteen sisältyy oikeus ”ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä”. Jälkikäteen sanoistaan voi kuitenkin joutua vastuuseen, jos niillä on loukannut toisten oikeuksia. Toisin sanoen sananvapautta ei kukaan saa rajoittaa etukäteen – paitsi kenties sen käyttäjä itse. ”Ehkä vapaudesta voidaan puhua silloin, jos sananvapaudella ei ole ulkopuolisia rajoja, vaan ihminen itse määrittelee, mitä päästää suustaan”, Ville Tietäväinen pohtii.

Wali Hashille lain turvaama sananvapaus tuntuu erityisen tärkeältä. Hän on asunut Suomessa 24 vuotta, mutta käy edelleen kouluttamassa kollegoitaan toisessa kotimaassaan Somaliassa. ”Siellä toimittajia tapetaan, jos he kertovat korruptiosta tai raiskauksista. En voi sanoa heille, että heillä on oikeus sanoa tai kirjoittaa ihan mitä tahansa”, Hashi kertoo.

Vaikka Suomen tilanne on kansainvälisessä vertailussa hyvä, Tietäväinen toivoisi tiedotusvälineisiin lisää räväkkyyttä. ”Olisin mieluummin työntämässä sananvapauden raja-aitoja ulospäin kuin päinvastoin”, hän sanoo. charlie hebdon tapaista iskua on pelätty myös Pohjoismaissa. Vuonna 2005 tanskalaisessa Jyllands-Postenissa haluttiin kokeilla

sananvapauden rajoja. Lehti julkaisi kaksitoista pilakuvaa profeetta Muhammedista, jonka kuvaaminen on joissain islamin tulkinnoissa kielletty. Moni suuttui, ja ääriliikkeiden jäsenet uhkasivat lehteä ja tanskalaisia jopa terrori-iskuilla.

Kolmisen viikkoa tämän haastattelun jälkeen aseistautunut mies hyökkäsi Kööpenhaminassa keskustelutilaisuuteen, jossa käsiteltiin taidetta ja ilmaisunvapautta. Mies ampui kaksi ihmistä.

Hänen arvellaan tavoitelleen tilaisuuteen osallistunutta taiteilija Lars Vilksiä, joka on myös herättänyt kohua Muhammed-pilakuvilla.

Jyllands-Postenin kuvien julkaiseminen oli typerää, sanovat Hashi ja Tietäväinen. Syynä ei kuitenkaan ole se, etteikö islamia saisi kritisoida. ”Ne olivat täyttä paskaa! Ei se ollut hyvää satiiria”, älähtää itsekin sarjakuvia piirtävä Tietäväinen.

Hänen mielestään hyvä satiiri ei ainoastaan ärsytä, vaan herättää ajattelemaan, tuo uusia näkökulmia ja antaa suhteellisuudentajua. ”En usko, että pelkkä mielipahan aiheuttaminen muuttaa mitään. Pitää tarjota jokin oivallus yleisölle”, hän sanoo. ”Periaatteessa minulla on oikeus loukata, sanoa idioottimaisia asioita ja jopa valehdella – mutta miksi tekisin niin?”

Muhammedin kuvaaminen ei haittaa Hashia muslimina mutta journalistina hän ei pitänyt Jyllands-Postenin kuvista. Hänen mielestään uskontoon kohdistuva pilkka on pilkkaajan ja Jumalan välinen asia; juttu oli huonoa journalismia. ”Jos haluaa kertoa terrorismista, ei pidä piirtää pommia profeetan päähän, vaan käsitellä terrorismin taustaa ja sitä, mistä se johtuu”, Hashi sanoo. ”Mitä uutta tietoa se antaa yhteiskunnalle, että pilkataan tuhansia vuosia sitten kuollutta profeettaa?”

Suomessa suurimmat mediat eivät julkaisseet Jyllands-Postenin pilakuvia, mutta julkisuudessa äärioikeistolaisena pidetty Suomen Sisu -liike julkaisi kuvat verkkosivuillaan, omien sanojensa mukaan sananvapautta puolustaakseen.

Hashi huomauttaa, että jokainen on omasta mielestään sananvapauden puolustaja. Käytännössä monilla riittää kuitenkin suvaitsevaisuutta vain silloin, kun kritiikin kohteena on joku muu.

”Jos heitä itseään pilkattaisiin, se ei varmasti olisi heidän mielestään sananvapautta”, Hashi sanoo.

Tietäväinen on huomauttanut jo hetkeä aiemmin, että kaikki sananvapaudella ylpeilevät eivät sitä todellisuudessa käytä tai edes kannata. ”Charlie Hebdo -tragedian jälkeen Hesarissa haastateltiin päätoimittajia, joiden mukaan toimitukselliset käytännöt eivät muutu tapauksen johdosta. Se tuntui hurskastelulta. Suomalaisessa valtamediassa ei ole kunnon satiirin perinnettä, joten lupaus on helppo pitää”, Tietäväinen kritisoi. on tuskin sattumaa , että terroriuhkat kohdistuivat piirtäjiin. Keskustelijoiden mielestä kuva voi olla jopa tekstiä tehokkaampi. ”Kuva on mahtava keino kertoa myös sellaisia asioita, mitä tekstillä ei voi sanoa. Se on suorempi kuin teksti ja kiinnittää lehden aukeamalla huomion ensimmäisenä. Kuva hyökkää heti päähän”, Tietäväinen miettii. Kuvan merkitys voi myös muuttua täysin, jos se irrotetaan asiayhteydestään. ”On veikattu, että Charlie Hebdon iskun tekijät eivät olleet eläessään lukeneet koko lehteä”, Tietäväinen sanoo. ”Eivät he edes tienneet siitä. Joku oli vain kertonut, että heidän uskontoaan on pilkattu”, arvelee Hashi.

Tietäväinen piirsi reilut kymmenen vuotta sitten kuvituskuvan, jossa islamia symboloiva kuunsirppi lävisti naisen vartalon. Taustalla oli kaksi uutistapahtumaa: raiskatuksi tulleen nigerialaisen Amina Lawalin saama kivitystuomio sekä Nigeriaan vuonna 2002 suunniteltu Miss World -kilpailu. ”Myöhemmin ruotsalainen sanomalehti julkaisi kuvan jutussa, joka kertoi satiirin vaikeudesta ja piirtäjiin kohdistuvasta uhasta. Kuva oli täysin irti asiayhteydestä”, Tietäväinen kertoo.

Lehti pyysi lopulta kuvittajalta anteeksi, mutta tapauksesta jäi paha maku suuhun. ”Nykyään, kun on tullut perhettä, en ehkä lähtisi kuvittamaan tuolla idealla.”

30

”Jos haluaa kertoa terrorismista, ei pidä piirtää pommia profeetan päähän, vaan käsitellä terrorismin taustaa ja sitä, mistä se johtuu.”

”Kuva hyökkää heti päähän.”

Tietäväinen huomasi myös erilaisen suhtautumisen kuvaan ja sanaan, kun hän kuvitti Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen juttua suomalaisesta uskonlahkosta. Yhdessä piirroksessa lahkon johtaja piteli naisjäseniä Jeesus-henkisessä asennossa ja valmistautui suutelemaan yhtä heistä kieli suusta törröttäen. Tilaaja oli kuviin tyytyväinen – yhtä asiaa lukuun ottamatta. ”Yritin keskustella asiasta, mutta kieli poistettiin”, Tietäväinen sanoo. Hän uskoo, että muutos tehtiin oikeusjutun pelossa, vaikka myös tekstissä puhuttiin lahkon kielisuudelmatavasta.

Wali Hashi on työskennellyt vapaana toimittajana 15 vuoden ajan. Suomessa hän on voinut ilmaista mielipiteitään vapaasti, mutta joillekin asioille on ollut helpompi saada julkisuutta kuin toisille.

Hashin mukaan islamisteja, terroristeja ja kunniaväkivaltaa – toisten ongelmia – koskevat jutut menevät kaupaksi paremmin kuin esimerkiksi rasismista kertovat. Loukkaavuus voi riippua myös siitä, kuka asioita sanoo.

Kun Hashi kirjoitti suomalaisten alkoholinkäyttöä kritisoivan kolumnin, hän sai närkästynyttä sähköpostia. ”Vaikka minähän elän tässä yhteiskunnassa. Jos loukkaan suomalaisia, loukkaan myös itseäni.” onko mitään sellaista , josta Hashi ja Tietäväinen eivät itse puhuisi tai piirtäisi kärkevään sävyyn? ”Ei tule mieleen. Mutta täytyy olla hyvä syy.

Koen, että minun täytyy ottaa kantaa asioihin,

jotka ovat minusta väärin: jos joku käyttää tai yrittää käyttää valtaa väärällä tavalla”, Tietäväinen pohtii.

Myös Hashi on valmis kritisoimaan julkisuuden henkilöitä tai uskonnon varjolla tapahtuvia vääryyksiä. Itse uskonnosta hän ei kuitenkaan tekisi pilaa. Silloin jäisi pimentoon, kuinka paljon eri ajatuksia ja suuntauksia uskontojen sisällä on.

Julkisessa keskustelussa törmää usein ”me vastaan muut” -ajatteluun, jossa kaikkien muslimien kuvitellaan vastustavan sananvapautta ja muita läntisinä pidettyjä arvoja. Se huolestuttaa Hashia. ”Äitini on hyvin uskovainen muslimi. Hän inhoaa wahhabilaisuutta (sunnalaisuuden fundamentalistinen suuntaus) ja terroristien ajatusmaailmaa. Kun sanoin, että menen naimisiin kristityn naisen kanssa, äiti helpottui: onneksi ei ole wahhabilainen”, Hashi nauraa.

Hänen mukaansa ääriajatukset rehottavat yleensä sellaisissa maissa, joissa koulutustaso on matala ja yhteiskunta rauhaton. ”On miljoonia nuoria, jotka eivät tiedä uskonnosta mitään, vaan uskovat kaiken, mitä joku imaami saarnaa”, Hashi sanoo. ”Olisi kamalaa kuulua laajaan ryhmään, joka määrittyisi muiden mielessä terroritekojen kautta. Se olisi kuin Anders Behring Breivik edustaisi minua”, Tietäväinen lisää tuohtuneena. ajatus vapauden mukanaan tuomasta vastuusta nousee keskusteluun yhä uudelleen. Ennen suun avaamista tai kynään tarttumista täytyy pohtia, mitä sanoista voi seurata.

Wali Hashi on tehnyt juttuja muun muassa Afganistanista. Toimittajana hän on ollut vaikean ristiriidan edessä: yleisölle on kerrottava rehellisesti, mitä maailmassa tapahtuu, mutta juttua varten haastateltujen ihmisten turvallisuudesta on pidettävä huolta. ”En ikinä haluaisi, että joku tapettaisiin, koska minun sananvapauden käyttöni on aiheuttanut hänelle ongelmia. Mieluummin olisin vaikka ilman sananvapautta”, Hashi pohtii.

Hänestä sananvapauden raja kulkee siinä, että ei valehtele eikä saata muita vaikeuksiin.

Kerrotulle tulee myös olla perusteet. ”Kun teen juttua, minun pitää miettiä, mitä uutta se tuo ja miten se voi auttaa yhteiskunnan rakentamisessa”, Hashi miettii. ”Tuo on hyvä. Ehkä pitäisi puhua sananvelvollisuudesta kertoa jotain uutta ja merkityksellistä”, Tietäväinen lisää.

Teksti Anu-Elina Ervasti Kuvat Roni Rekomaa

Kulttuuri.

31

VANKI VAIKKA SYYTÖN Guantánamon vanki Mohamedou Slahi kirjoitti kokemuksistaan päiväkirjan. Vaikka hänet määrättiin vuonna 2010 välittömästi vapautettavaksi, hän on vankileirillä edelleen. tammikuussa suomeksi ilmestynyt Mohamedou Slahin kirjoittama Guantánamon päiväkirja avaa ovet pahamaineisen vankileirin arkeen. Mauritaniassa syntynyt Slahi siepattiin ja vangittiin Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n toimesta vuonna 2001. Hänen tiensä kulki CIA:n lennättämänä Mauritaniasta Jordanian ja Afganistanissa sijaitsevan Bagramin lentotukikohdan kautta Guantánamon vankileirille Kuubaan. kidutuksen kielto on yksi perustavanlaatuisista ja ehdottomista ihmisoikeuksista. Sitä on todistettavasti loukattu monin tavoin Guantánamossa ja laajemmin niin sanotun terrorismin vastaisen sodan toimissa.

Mohamedou Slahin päiväkirjamerkinnät kertovat tarkasti niistä lukuisista eri tavoista, joilla häntä on kidutettu, henkisesti ja fyysisesti, vuosien ajan.

Liken kustantama 450-sivuinen kirja, jonka on toimittanut yhdysvaltalainen pitkän linjan ihmisoikeusaktivisti ja kirjailija Larry Siems, kuvaa tarkasti Slahin elämää. Alkuperäisen päiväkirjan Mohamedou Slahi kirjoitti käsin vuoden 2005 kesän ja syksyn aikana eristyssellissään. Teos kuvaa elämänmakuisesti arkea vankileirillä, kuulusteluja, kidutusta, vankien keskinäistä elämää ja esimerkiksi suhdetta vanginvartijoihin.

Ennen kuin Siems pääsi toimittamaan Sla-

hin päiväkirjamerkintöjä kirjaksi, Yhdysvaltain viranomaiset kävivät sen läpi tarkasti: tästä muistona läpi kirjan sanoja, kappaleita ja sivuja on peitetty mustin palkein sensuuritarkoituksessa. noin 14 vuotta sitten pidätetty Slahi on edelleen vangittuna Guantánamossa.

Vuonna 2009 Slahi kyseenalaisti niin sanotun habeas corpus -menettelyn nojalla vangitsemisensa. Menettely tarkoittaa sitä, että syyttäjän on tutkittava, onko ihmisen vangitseminen tai pidättäminen tapahtunut laillisesti. Jos on, henkilöä syytetään, mutta mikäli häntä vastaan ei voida nostaa syytteitä, hänet on vapautettava. Vuonna 2010 Yhdysvaltain liittovaltion tuomari James Robertson määräsi Slahin vapautettavaksi juuri habeas corpus -anomuksen nojalla. Yhdysvaltain hallinto valitti päätöksestä, ja asian käsittely on edelleen kesken.

Guantánamossa on ollut vuosien aikana yhteensä 779 vankia, joista yli 600 on vapautettu ilman syytteitä. Koko aikana vain kahdeksan henkilöä on tuomittu sotilastuomioistuimessa, ja seitsemän vankia odottaa oikeudenkäyntiä.

Tammikuussa vuonna 2009 presidentti Barack Obama lupasi sulkea pidätyskeskuksen heti ja viimeistään vuoden kuluessa.

Guantánamossa on silti edelleen 127 vankia, joista 59 on määrätty vapautettavaksi.

slahi vangittiin muun muassa Los Angelesin lentokentälle suunnitellun terroriiskun ja mahdollisten Al-Qaida-kytkösten nojalla. Myöhemmin häntä on Guantánamossa kovisteltu myös osallisuudesta 9/11-iskuihin.

Todisteita ei ole löytynyt.

CIA aloitti syyskuun 11. päivän terroriiskun jälkeen salaisen ohjelman, jossa terrorismista epäiltyjä ihmisiä siirrettiin maasta toiseen. Terrorismista epäilty saattoi kadota, hänet saatettiin siepata, vangita ilman oikeudenkäyntiä ja kuljettaa eri puolille maailmaa kidutettavaksi salaisiin vankiloihin.

Valtiot ovat osallistuneet Yhdysvaltain niin sanotun terrorismin vastaisen sodan toimiin joko aktiivisesti eli luovuttamalla henkilöitä – kuten Mauritania luovutti vuonna 2001 Mohamedou Slahin – tai passiivisesti eli antamalla ilmatilaansa ja lentokenttiään CIA-lentojen käyttöön. Myös moni Euroopan valtio on osallistunut CIA:n toimiin. Esimerkiksi suomalaisille kentille laskeutui koneita, jotka on yhdistetty CIA:n kidutuslentoihin.

Mohamedou Slahi (toim. Larry Siems): Guantánamon päiväkirja. Like 2015.

Kirjaa myydään myös Amnesty Storessa amnestystore.fi.

Teksti Marie Kajava

sty

ne

Am

l

na

tio na

er Int

Aktivisti.

32

IHMISTEN PUOLELLA Kun asianajaja Ville Punto hakee maahanmuuttaja-asiakkailleen oikeudenmukaisia päätöksiä, hän törmää siihen, ettei Suomi ole ihmisoikeuksien mallioppilas.

1. päätöksiä ei tehdä lain mukaan

3. maahanmuutosta puhutaan ihmisten ohi

”Työpöydälläni on esimerkiksi tällainen ongelma, että somalialaisten perheenyhdistämiset on poliittisista syistä viime aikoina käytännössä katkaistu. Ydinperhettäkään ei saa Suomeen. Perusteiksi annetaan, ettei perhesuhteesta ole todisteita – useista lapsista huolimatta. Etiopian suurlähetystössä tehdyt haastattelut, joihin päätökset perustuvat, on toteutettu kohtuuttomilla tavoilla ja usein asenteellisesti. Dna-kokeita ei oteta, vaikka niihin olisi osapuolten suostumus. Tämä kohdistuu vain somalialaisiin – halutaan antaa viesti, että Suomeen ei kannata hakeutua. Päätöksiä ei tehdä lain mukaan, vaan tarkoitushakuisesti lakia tulkitsemalla.”

”Maahanmuuttokeskustelua käydään irrallaan todellisuudesta. Puhutaan vaikka tarpeesta tiukentaa oleskeluluvan myöntämistä ilman käsitystä siitä, kuinka vaikeaa tai sattumanvaraista sen saaminen on. Ylipäätään sekä maahanmuuton vastustaminen että hyvää tarkoittava pakolaispuhe tekevät ihmisistä kansallisuuden ja uskonnon edustajia tai avuttomia kohteita.

Jokaista tulisi kohdella asiassaan yksilönä.”

2. supo suututtaa ”Asema, joka suojelupoliisille on annettu kansalaisuusasioita koskevissa oikeudenkäynneissä, suututtaa minua. Supolle on varattu oikeus antaa lausunto käsiteltävästä henkilöstä niin, että hänet avustajineen poistetaan salista. Tämä on sekä vastoin lakia oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa että vastoin Euroopan ihmisoikeussopimusta.

Asianomainen ei saa kuulla, mitä väitettyä tietoa hänestä on, eikä voi todistaa asiassaan sitä vastaan. Tämä on räikeä ongelma, johon Suomessa ei ole halua puuttua.”

Ville Punto on oleskelulupa- ja kansalaisuusasioihin erikoistunut asianajaja. Hänen mielestään maahanmuuton pitäisi olla juridinen ja hallinnollinen kysymys. Kun siitä tulee politikointia, Punto haluaa asettua ihmisten puolelle vallankäyttöä vastaan.

Teksti Jaakko Kaartinen Kuva Mari Waegelein

Toimi!

33

Amnestyssa ajankohtaista juuri nyt

Tykkääthän meistä jo Facebookissa?

Ilta naisten oikeuksista Kuopiossa Amnestyn Kuopion paikallisryhmä kampanjoi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan ja järjestää Joku raja! -illan ja Minnan päivien viralliset jatkot ravintola Introssa lauantaina 21. maaliskuuta klo 19. Illan esiintyjinä ovat rap-artisti Mercedes Bentso ja kuopiolainen Babylone. Vapaa pääsy.

Hei 16–25-vuotias!

Haluatko tavata nuoria Amnesty-aktiiveja muista Pohjoismaista ja osallistua Amnestyn kidutuksenvastaiseen Stop Torture -kampanjaan? Hae Nordic Youth Conferenceen, joka järjestetään Ruotsissa 3.-6.8. Konferenssi on

englanninkielinen. Amnesty kustantaa osallistujien matkat, majoituksen ja ruokailun.

Kun seuraat Amnestya sosiaalisessa mediassa, pysyt ajan tasalla tuoreimmista ihmisoikeusuutisista ja Amnestyn vetoomuksista. 50 000 seuraajaamme ovat elintärkeä viestinviejä ihmisoikeusasialle!

Lisätietoja: facebook.com/amnestyfinland

Lisätietoja: amnesty.fi/tapahtumat/ nyc2015

Lisätietoja: amnesty.fi/tapahtumat

Vetoa verkossa Hae töihin feissariksi Amnesty rekrytoi face-to-facevarainhankkijoita ja tiiminvetäjiä ympäri Suomea.

Hae meille töihin, jos olet ulospäin suuntautunut, rohkea ja sanavalmis et pelkää uusia haasteita, pelästy työn tulostavoitteellisuutta ja toimit hyvin paineen alla olet valmis työskentelemään 4,5 tuntia viitenä päivänä viikossa puhut sujuvaa suomea.

Feissareita haetaan seuraaviin kaupunkeihin: Helsinki, Hämeenlinna, Joensuu, Jyväskylä, Lahti, Oulu, Pori, Seinäjoki, Tampere ja Turku.

Lisätietoja: Lähetä vapaamuotoinen hakemus osoitteeseen marko. pajula@amnesty.fi. Kirjoita otsikoksi ”F2f-varainhankkija” ja kaupunki, johon haet.

Amnestyn vaalikampanja paikkakunnallasi Amnesty esittelee eduskuntavaalikampanjaansa ympäri Suomea maaliskuussa – tule mukaan!

Muistuta vaalien alla kansanedustajaehdokkaita omalla paikkakunnallasi, että nyt on korkea aika inhimillisemmälle Suomelle, joka toimii tehokkaasti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan, kantaa vastuunsa pakolaisten hädästä ja turvaa transihmisten oikeudet. Kampanjan esittelytilaisuudet paikkakunnilla: 11.3. Tampere, 17.3. Helsinki, 17.3. Oulu, 19.3.

Rovaniemi, 23.3. Turku, 23.3. Joensuu, 24.3. Kuopio ja 26.3. Lahti.

Lisätietoja: amnesty.fi/tapahtumat sekä kampanjakoordinaattori Outi Haapanen, outi.haapanen@ amnesty.fi

Vetoa teksti­viestillä Liity Amnestyn maailmanlaajuiseen pikavetoomusverkostoon, saat tekstiviestillä säännöllisesti vetoomuspyyntöjä.

Amnestyn verkkosivuilla julkaistaan säännöllisesti vetoomuksia yksittäisen ihmisen tai tietyn maan ihmisoikeustilanteen parantamiseksi. Allekirjoittamalla vetoomuksia osallistut Amnestyn kansainväliseen kampanjointiin.

Lisätietoja: amnesty.fi/sms

Lisätietoja: amnesty.fi/vetoomukset

Seuraa Amnestya Twitterissä Twitteristä bongaat Amnestyn tuoreimmat kansainväliset ja suomalaiset uutiset, raportit ja vetoomukset. Jakamalla twiittejämme autat meitä ihmisoikeusasian viemisessä eteenpäin!

Lisätietoja: @amnestyfinland Twitterissä

Lisää vapaaehtoistyön muotoja osoitteessa: amnesty.fi/osallistu

Tule mukaan vaaliTyöhön Nyt on korkea aika inhimillisemmälle Suomelle. Suomelle, joka kantaa vastuunsa pakolaisten hädästä, toimii tehokkaasti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan ja kieltää transihmisten pakkosterilisaation. Tule mukaan tekemään vaalityötä kanssamme!

Naisiin kohdistuva väkivalta on otettava tosissaan Naisiin kohdistuva väkivalta on yksi Suomen laajimmista ihmisoikeusongelmista. Väkivallan vastainen työ maksaa rahaa, mutta jos mitään ei tehdä, ovat kustannukset moninkertaiset. Eduskunnan on turvattava naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn rahoitus.

Pakolaisten hädästä on kannettava vastuuta Maailmassa on sotaa, vainoa ja köyhyyttä pakenevia ihmisiä eniten sitten toisen maailmansodan. Suomi ei kanna riittävästi vastuuta heidän hädästään. Eduskunnan on varmistettava, että laillisen maahantulon keinoja lisätään, Suomeen tulevia pakolaisia ja siirtolaisia kohdellaan inhimillisesti eikä alaikäisiä suljeta lukkojen taakse.

Transihmisten itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava Suomi loukkaa juridisen sukupuolensa korjaavien ihmisten oikeuksia räikeästi pakottamalla heidät sterilisaatioon ja eroamaan aviopuolisostaan.

Eduskunnan on säädettävä laki, joka kunnioittaa transihmisten itsemääräämisoikeutta.

Korkea aika toimia! Lue lisää kampanjasta, teemoista ja tilaisuuksista ympäri Suomen: amnesty.fi/vaalit.

Kampanjan tunniste sosiaalisessa mediassa on #korkeaaika. Tehdään Suomesta yhdessä inhimillisempi.

Menot.

35

HURRAA, NAISET! Kun Venäjällä naistenpäivänä hemmotellaan naisia, Ghanassa järjestöt muistuttavat naisten oikeuksista. amnesty valmistautuu naistenpäivän alla eduskuntavaaleihin ja laittaa päivän kunniaksi jalalla koreasti Helsingin Lavaklubilla, mutta miten päivää juhlistetaan muualla?

Venäjällä maaliskuun kahdeksas on kansallinen vapaapäivä. ”Työpaikoilla naisia juhlitaan jo edellisenä päivänä. Miespuoliset kollegat tuovat kukkia ja lahjoja työpaikan jokaiselle naiselle, ja erityisohjelman järjestämiseksi on kerätty etukäteen kolehti”, kertoo pietarilainen Maria Drozdova. ”Aiemmin työskentelin isossa yrityksessä, jossa oli varattu naistenpäivän kunniaksi yllin kyllin syötävää ja vuokrattu iso elokuvateatteri. Koko päivä kului napostellessa ja elokuvia katsellessa. Toimitusjohtaja piti puheen siitä, kuinka hienoa on työskennellä niin monen naisen kanssa.”

Venäjällä naistenpäivän historia juontaa juurensa neuvostoajoilta, jolloin haluttiin lisätä tehtaissa työskentelevien naisten arvostusta.

”Välillä pohdiskelen, mikä naistenpäivän merkitys on nykyään: yhä harvempi mies tai nainen työskentelee tehtaissa. Oma juhlintani onkin usein maltillista, ja annan lahjan vain äidilleni ja muutamalle läheiselle ystävättärelleni.” ghanasta suomeen muuttanut Edem Agbekey-Taylor ihmettelee suomalaisten intoa ostaa kukkia naistenpäivänä, sillä ghanalaisessa kulttuurissa kukilla ei ole paljon arvoa. ”Kukkien ostaminen on kuin heittäisi rahaa roskiin, sillä mitä järkeä on lahjassa, joka kestää vain hetken? Haluan lahjaksi mieluummin jotain käytännöllistä ja kestävää. Olenkin kieltänyt aviomiestäni ostamasta minulle kukkia”, Agbekey-Taylor naurahtaa.

Hän on perustanut Suomeen oman kosmetiikkayrityksen, jonka tuotteiden raakaaineet ovat peräisin ghanalaisten naisten pelloilta. Agbekey-Taylor on ylpeä siitä, että näillä

naisilla on työn ansiosta varaa lähettää lapset kouluun. ”Ghanassa naistenpäivä ei ole yleinen vapaapäivä eikä se näy erityisesti katukuvassa.

Naisjärjestöt ja muut kansalaisjärjestöt järjestävät kuitenkin tapahtumia, joissa muistetaan naisten tekemiä ponnistuksia perheiden ja koko maan hyvinvoinnin eteen”, AgbekeyTaylor sanoo ja korostaa, että naistenpäivä tarjoaa tärkeän tilaisuuden korottaa äänensä naisten oikeuksien puolesta.

Amnestyn Joku raja! -verkosto ja NYTKIS ry juhlistavat naisia 5.3. Kansallisteatterin Lavaklubilla (Läntinen Teatterikuja 1) vaalikeskustelun ja musiikin merkeissä.

Tapahtumaan on vapaa pääsy. Ohjelmaa myös muilla paikkakunnilla, amnesty.fi/tapahtumat.

Teksti Sanni Myllyaho Kuvitus Maikki Rantala

Donatella Rovera

Amnestyn kriisitutkija