Amnesty-lehti 3/2009

2009

c92E.

Anu Merenlahti

Hinta / Pris 5,50 €

ihmisoikeudet asuvat täällä

3/2009 SUOMEN OSASTON LEHTI – FINLÄNDSKA SEKTIONENS TIDNING 17.6.2009

3Kuolemantuomion Oppositiojohtaja Aung San Suu Kyi joutui

iran

4 Baltic Pride-tapahtuman helsinki tukimielenosoitus Helsingissä 17.5. kokosi kymmeniä aktiiveja vastustamaan syrjintää.

6 Venäjän pääministeri Vladimir Putin kohtasi Suomen-vierailullaan kesäkuussa Amnestyn ja suomalais-venäläisen kansalaisfoorumin mielenosoittajat.

helsinki

3 Iran teloitti alaikäisenä kuolemaan tuomitun Delara Darabin 1.5. Amnestyn tukijat ympäri maailmaa kokoontuivat mielenilmauksiin vastustamaan Iranin kuolemanrangaistuskäytäntöä.

burkina faso

näin naapurissa

grannens vardag

Venäläisen ihmisoikeusliikkeen toimintatila kapenee koko ajan. Aktivisteja häiritään, heidän kotonaan tehdään etsintöjä, heitä pidätetään. Toimittajia ja asianajajia, jotka puolustavat aktivisteja, häiritään yhtä lailla. Erimielisyys ja varsinkin sen ääneen sanominen on kielletty. Tämän te olette ehkä kuulleet aiemminkin, Amnestylta ja muilta. Yleisen arvion takaa löytyy kuitenkin lukuisia oikeita ihmisiä, jotka ovat vihaisia, surullisia ja epätoivoisia.

Den ryska människorättsrörelsens möjligheter att verka blir

Helsingissä toukokuussa järjestetty kolmas suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi kokosi taas kerran useita kymmeniä venäläisiä ihmisoikeusaktivisteja, rohkeita henkensä uhalla työtä tekeviä ihmisiä, kertomaan tarinansa. Eräs heistä on nuori toimittaja Jelena Maglevannaja, joka päätti kokouksen jälkeen hakea Suomesta turvapaikkaa. Jelenan suuri synti on se, että hän on julkisesti kertonut 30-vuotiaan tšetšeenin Zubair Zubairajevin tarinan ja vaatinut tälle oikeutta. Helmikuussa 2007 Zubair katosi. Myöhemmin hänet löydettiin Groznyin poliisin hallusta, kynnet irti revittynä ja sähköiskuja saaneena. Kesäkuussa 2007 Zubair tuomittiin oman ”tunnustuksensa” perusteella poliisin murhasta ja laittomasta aseiden hallussapidosta viideksi vuodeksi vankilaan. Siitä saakka kidutus on jatkunut tauotta: sähköiskuja, jalkojen hakkaamista vedellä täytetyillä muovipulloilla, seisottamista paljain jaloin lumessa, epämääräistä lääkitystä, ja jalkojen kiinni naulaamista lattiaan.

Koska Jelena kertoi Zubairin tarinan, hänet tuomittiin toukokuussa 4600 euron sakkoihin vankilajohtajan kunnialoukkauksesta. Jelena pelkää, että Zubair kuolee kohta ja hän pelkää myös itsensä puolesta. Ennen Vladimir Putinin kesäkuista vierailua Suomessa kirjoitin pääministeri Matti Vanhaselle ja pyysin, että Zubairin tarina olisi asialistalla. Olihan se esillä, Matti?

2 AMNESTY INTERNATIONAL 3 / 2009

hela tiden snävare. Aktivisterna trakasseras, deras hem letas, de grips. Journalister och jurister, som försvarar dem, trakasseras på samma sätt. Oliktänkande och framförallt högt är förbjudet. Det här har ni hört förut, av Amnesty och av andra. Men bakom det här allmänna utlåtandet finns otaliga riktiga människor, som är arga, lessna och desperata.

pääkirjoitus / ledare frank johansson

Timo Wright

Myanmar

vastainen päivä toukokuussa oikeuteen syytettynä kotiarestin määräysten rikkomisesta. Häntä uhkaa jopa viiden vuoden nt autatie tion-Amnesty vaatii Myanmarin sotilashalvankeustuomio. sequisis nibh eu- Suu Kyin vankilasta välittömästi. litusta vapauttamaan guercin eraessit ullandip esent del ullaore riureet velesto od mod diam vendree tuerillut la ad dipsum dolortie magna consed tat. Is augait laoreratue eugiatetue ea amcommo lenibh et lumsan ectet ing ea faccum volenim vel et alit lobor ing exeriure facilla facin ercil exeriusci estrud euis autpatio od ea ad modolutpat nullam augiam, com exeriure facilla facin ercil helsinki amnesty ympäri maailmaa exeriusci estrud euis autpatio od ea ad modolutpat nullam augiam, commodio dunt accum velit augue cortion sequat prat diam modio dunt accum velit augue cortion sequat prat diam

”ammattilaisten ja vapaaehtoisten työn välillä ei tarvitse olla ristiriitaa.”

I maj samlade det tredje finsk-ryska medborgarforumet i Helsingfors igen tiotals ryska människorättsaktivister, modiga människor, som arbetar med sitt eget liv som insats, för att berätta sina historier. En av dessa är den unga journalisten Jelena Maglevannaja, som efter mötet beslöt söka politisk asyl i Finland. Jelenas stora synd är att hon offentligt berättat om den 30-årige tjetjenen Zubair Zubairajevin och krävt rättvisa för honom. I februari 2007 försvann Zubair. Senare hittades han hos polisen i Groznyj. Naglar hade rivits loss, han hade getts elchocker. I juni 2007 dömdes Zubair på basen av sin egen ”bekännelse” till fem år i fängelse för mord på polis och olagligt vapeninnehav. Sedan dess har tortyren fortsatt oavbrutet: elchocker, slag mot fötterna med plastflaskor fyllda med vatten, stående i snön barfota, tvetydig medicinering och fastspikande av fötterna i golvet.

För att Jelena berättade om Zubair dömdes hon i maj till 4600 euros böter för att ha skymfat fängelsedirektören. Jelena befarar att Zubair snart dör och hon är rädd för sitt eget liv. Före Vladimir Putins besök i Finland i juni skrev jag till Matti Vanhanen och begärde att Zubair skulle tas upp på mötet. Visst togs det, Matti?

Venäjällä ihmisoikeuspuolustajat joutuvat yhä ahtaammalle. Sen on saanut kokea myös asianajaja Karinna Moskalenko.

Amnestyn kansainvälinen sihteeristö Lontoossa linjaa järjestön toiminnan. Minkälainen on päivä päämajassa?

20 vuotta Tiananmenista

– onko mikään Kiinassa muuttunut? Sami Sillanpää ja Raisa Asikainen teellä.

Juha Itkonen vaatii Brasiliaa suitsimaan milicia-joukkojen toimintaa slummeissa. Vaadi sinäkin!

Teksti aura lindeberg kuva Niklas Sandström

korvat auki! joku raja! Viulisti Pekka Kuusiston suvi sujuu Tuusulanjärven kamari-

musiikki -festivaalin taiteellisena johtajana. Tänä vuonna kamarimusiikki tuo kuulijoiden korviin myös ihmisoikeusasiaa.

Festivaalin teema on ”Auttakaa!” Mitä se tarkoittaa? Tuttavien kanssa syntyi idea auttamiseen keskittyvästä teemasta. Pyysimme yhteistyöhön seitsemää kansalaisjärjestöä. Viikon mittaisessa tapahtumassa jokainen järjestö sai oman teemapäivänsä. Onko tällaisella teemalla järjestetty klassisen musiikin tapahtuma uusi asia? Itselleni ei ainakaan tule vastaavia esimerkkejä mieleen. Tapahtumaa kehitetään yhteistyössä järjestöjen kanssa. Yleisölle on tarjolla Auttakaa-lippu, jonka ostamalla voi tukea järjestöjen toimintaa. Amnestyn teemapäivän konsertit liittyvät naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen Joku raja! -kampanjaan. Mitä on luvassa? Amnestyn kolmessa konsertissa Joku raja! -kampanjan teema kuuluu selvästi. Tarjolla on esimerkiksi Carlo Gesualdon madrigaaleja. Teokset ovat hienoja, mutta niitä kuunnellessa ei tule mieleen, että säveltäjä oli myös vaimontappaja. Leoš Janáček taas inspiroitui kirjoittaessaan Kreutzer-sonaatiksi nimettyä jousikvartet-

toaan sekä Beethovenin samannimisestä sonaatista että Tolstoin novellista, jossa mustasukkainen mies surmaa vaimonsa. Kaikkien konsertteihin valittujen kappaleiden takana on jokin tarina. Voiko musiikin avulla syventyä ihmisoikeuksiin? Musiikki aiheuttaa usein välittömiä tunnereaktioita ja avaa parhaimmillaan korvien lisäksi myös silmät näkemään erilaisia asioita ympäröivästä maailmasta. Hyvän musiikin tehtävä on herättää ajatuksia ja antaa kuuntelijoille uusia kokemuksia. Mitä haluaisit sanoa niille, joille kamarimusiikki on uutta, outoa ja vierasta? Tervetuloa! Musiikkia pitäisi tulla kuuntelemaan korvat auki. Kaikkea ei tarvitse tietää valmiiksi. Eihän metsässä kävelemisestä nauttiakseenkaan tarvitse olla biologi.

nauti kesästä! 4 Tuusulanjärven kamarimusiikki 26.7. – 1.8. Amnesty-konsertit 28.7. Tuusulanjarvifestival.fi

lehdentekijät tässä numerossa

Päätoimittaja Frank Johansson (vs) Toimitussihteeri Anu-Elina Jaskari AD Anu Merenlahti Pain0 Lehtisepät Oy, Pieksämäki julkaisija Amnesty International

Suomen osasto ry. Kultti ry:n jäsen.

Joukkojulkaisu ISSN 1458-3879

Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy 3.9.2009. Aineistot viim. 19.8.2009. Juttutarjoukset ja palautteet osoitteeseen anu-elina. jaskari@amnesty.fi. Lehti ei vastaa toimitukseen lähetetystä aineistosta, jonka julkaisusta ei ole sovittu etukäteen. Kirjoituksissa esiintyvät mielipiteet eivät ole Amnestyn virallisia kannanottoja.

Toimituskunta Viivi Handolin, Kristiina Juutinen, Marie Kajava, Milla Karppinen, Katriina Koskinen, Aura Lindeberg, Susanna Lyytikäinen, Teemu Kuusimurto, Sonja Lakaniemi, Laura Muinonen, Maria Manner, Niklas Sandström, Katja Tähjä, Kaisa Viitanen kirjoittajat Jussi Förbom, Outi Haapanen, Anu-Elina Jaskari, Frank Johansson, Marie Kajava, Milla Karppinen, Aura Lindeberg, Susanna Lyytikäinen, Karin Metsäpelto, Tiina Riippa, Kaisa Viitanen, Heli YliRäisänen Kuvaajat/Kuvittajat Kalle Björklid, Teemu Kuusimurto, Hanna Lah-

ti, Anu Merenlahti, Karin Metsäpelto, Juha Peurala, Tiina Rekola, Tiina Riippa, Katri Saarteinen, Niklas Sandström, Katja Tähjä

Kansi Anu Merenlahti Kääntäjä Susanna Gulin

lehdentekijät vastaavat

Mikä ihmisoikeusuutinen on viimeksi pysäyttänyt sinut?

Marie Kajava ”Olen seurannut vuosien ajan Sri Lankan siviilien kärsimystä. Maa oli tsunamin jälkeen kuin pieni tyhjä ranta, josta kukaan ei ole kiinnostunut. Tänä keväänä valtamedia paukuttaa yhtäkkiä otsikoissa, kuinka ”Sri Lankan sota ruhjoo siviilejäkin”. Teki mieli huutaa, että sota alkoi 26 vuotta sitten, olette vähän myöhässä.” 29-vuotias helsinkiläinen vapaa kirjoittaja, jolla on pakkomielle tekstin muotoon, rytmiin ja dramaturgiaan. Kiinnostunut tasa-arvosta, pienistä äänistä, kohtaamattomuudesta ja ihmettelystä. Kirjoitti tähän lehteen henkilökuvan kenialaisesta Wanjiku wa Ngugista.

kielentarkistus Meri Haikarainen

Milla Karppinen ”Venäläisen riippumattoman sanomalehden Novaja Gazetan päätoimittaja kielsi lehtensä toimittajia kirjoittamasta tšetšenialaisiin kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista, sillä toimittajat ovat jatkuvassa hengenvaarassa. Silti monet haluavat jatkaa kirjoittamista.” Helsinkiläinen toimittaja tekee työelämävalmennusta pienkustantamossa ja toimittaa Meksikon kansalaisliikkeestä kertovaa kirjaa. Kiinnostunut maahanmuutosta, vähemmistöjen asemasta ja bolivialaisista tansseista. Kirjoitti tähän lehteen Teetä ja ihmisoikeuksia –palstan.

Amnesty-lehti tehdään pääosin vapaaehtoisvoimin. Lehden avustajat ovat vapaaehtoisia alan ammattilaisia. Ota yhteyttä, anna palautetta: anu-elina.jaskari@amnesty.fi

AMNESTY INTERNATIONAL 3 / 2009

135

alaikäisenä tuomittua odottaa kuolemantuomion täytäntöönpanoa Iranissa. Iran on maailman ainoa valtio, joka teloittaa alaikäisiä. Toukokuun alussa teloitettu Delara Darabi on tänä vuonna jo toinen iranilainen, joka teloitettiin syytettynä alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta. Darabi teloitettiin, vaikka Iranin korkein oikeusviranomainen oli lykännyt kuolemantuomion toimeenpanoa. ”Edes korkeimman oikeuden päätöksillä ei tunnu olevan painoarvoa ja ne jätetään provinsseissa huomiotta”, arvostelee Amnestyn ihmisoikeustyön johtaja Taina Järvinen.

Guantánamo-vanki pääsi Ranskaan 4 Yli seitsemän vuotta Guantánamossa ilman syytteitä vangittuna ollut Lakhdar Boumediene vapautettiin toukokuussa. Boumediene ei voinut palata kotimaahansa, joten vapautuminen viivästyi, kunnes Ranska tarjoutui apuun. Myös Portugal ja Irlanti ovat luvanneet tukea Guantánamon sulkemista vastaanottamalla vankeja jotka eivät voi palata kotimaihinsa. Amnesty vaatii myös muita EU-maita kantamaan vastuunsa vankien sijoittamisessa.

Teksti aura lindeberg KuVA KATJA TÄHJÄ

VENÄJÄLLÄ VALLITSEE PELON ILMAPIIRI

SUUT KIINNI, PYSYKÄÄ KOTONA VENÄJÄ Perusteettomia kuulusteluja, olemattomia virheitä verotiedoissa,

tappouhkauksia. Venäjällä ihmisoikeusjuristit ajetaan yhä ahtaammalle, sanoo Anna Politkovskajan perheen asianajaja Karinna Moskalenko. Asianajaja Karinna Moskalenko on puolustanut öljy-yhtiö Jukosin vangittua pääjohtajaa Mihail Hodorkovskia, shakkimestaria ja oppositiojohtajaa Garri Kasparovia ja murhatun toimittajan Anna Politkovskajan perhettä. Moskalenkon Moskovaan perustama Kansainvälisen puolustuksen tukikeskus vastaa sadoista venäläisvalituksista Ranskan Strasbourgissa sijaitsevaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Nykyisin Moskalenko työskentelee itsekin Strasbourgissa. Syy Moskovan toimiston sisarorganisaation perustamiselle kaupunkiin ei ole pelkästään ihmisoikeustuomioistuimen sijainti. ”Kyllä, asianajajien työtä häiritään Venäjällä jatkuvasti. Moni on jo luovuttanut ja siirtynyt muihin töihin”, Moskalenko kertoo. Viranomaiset vaikeuttavat ihmisoikeusjuristien työtä huomattavasti. Ministeriöiden virkamiehet pompottelevat, toisinaan taas verottaja löytää verotiedoista olemattomia virheitä. Moskalenkon johtaman keskuksen työntekijöitä on kuulusteltu. Häneltä itseltään on yritetty viedä asianajajan toimilupa. Ihmisoikeusjuristin työ voi käydä myös konkreettisesti hengenvaaralliseksi. Viime syksynä julkisuuteen tuli tapaus, jossa Moskalenkon autosta löytyi Ranskassa elohopeaa. Virallisesti tapaus kuitattiin kertomalla, että myrkky oli peräisin auton edellisen omistajan rikkoutuneesta kuumemittarista. Vaikka Karinna Moskalenko on tullut tunnetuksi ihmisoikeusasianajajana ajamistaan oikeusjutuista, suurin osa hänen asiakkaistaan on tavallisia venäläisiä. Moskalenkon mukaan venäläiset tietävät, että Strasbourgin tuomioistuimeen voi

vedota monenlaisissa tapauksissa. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut sitovat valtioita ja ovat siksi tärkeitä. Moskalenko korostaakin, että yksittäisen tapauksen käsittely

”Annan kuolema todisti, että kuka tahansa voi tulla pahoinpidellyksi tai tapetuksi mihin tahansa aikaan tai missä tahansa paikassa.” ihmisoikeustuomioistuimessa on usein tärkeää ennakkotapauksena monille ihmisille. Työsarkaa on kuitenkin vielä jäljellä. Esimerkkinä Moskalenko mainitsee öljy-yhtiö Jukosin oikeudenkäynnit. ”Kaikki tietävät, että ne tapaukset joihin liittyy Jukos, ovat erityisen hankalia. Kun puhutaan Jukosista, ihmisoikeudet on unohdettava”, Moskalenko sanoo ja vitsailee vain puoliksi. Monet yhdistävät Venäjän kehnon ihmisoikeustilanteen toimittaja Anna Politkovskajan murhaan. Tšetšenian sodan ja vallanpitäjien arvostelijana tunnettu Politkovskaja ammuttiin kotiovelleen lokakuussa 2006. ”Annan kuolema todisti, että kuka tahansa voi tulla pahoinpidellyksi tai tapetuksi mihin tahansa aikaan tai missä tahansa paikassa.” Moskalenko toimii Politkovskajan perheen asianajajana. Noin puolitoista vuotta sitten viranomaiset ilmoittivat löytäneensä syylliset. Murhaoikeudenkäynti päättyi helmikuussa, ja syytteessä olleet tšetšeeninuorukaiset vapautettiin. Moskalenko ei ole tyytyväinen.”Viranomaiset pelaavat pelejä, jotka täytyy lopettaa”, hän kritisoi.

finrosforum 2009: ”Venäjä on yhä vankileirien saaristo” Venäjän vankilajärjestelmä on uudistettava, vaativat toukokuussa järjestetyn suomalais-venäläisen kansalaisfoorumin osallistujat.

4 AMNESTY INTERNATIONAL 3 / 2009

Amnestyn vuosiraportin mukaan vankien kidutus ja epäinhimillinen kohtelu oli yleistä Venäjällä viime vuodenkin aikana. Pahoinpitelyt, sähköshokit, tukehduttaminen ja tuskallisiin asentoihin pakottaminen kuuluivat kidutuksen keinovalikoimaan. Toukokuussa kolmatta kertaa järjestetyssä suomalais-venäläisessä kansalaisfoorumissa venäläisten vankien kohtelu nousi myös keskusteluun. Neuvostoliiton vankileirijärjestelemästä kertova teos

Vankileirien saaristo oli aikoinaan shokki maailmalle, mutta olot eivät ole noista ajoista juuri kohentuneet, foorumissa todettiin. ”Perestroika ei koskaan yltänyt vankileireihin saakka”, sanoi toimittaja, entinen mielipidevanki Jelena Sannikova. ”Stalinin aikaista vankilajärjestelmää ei voi uudistaa. Se on korvattava uudella”, Sannikova vaati. Venäjällä vankien olot ovat surkeat. Tilaa

saattaa olla niin niukasti, että vankien on nukuttava vuoroissa. Tunnustuksia puristetaan kiduttamalla, minkä jälkeen omaisilta vaaditaan takuita. Jos rahaa ei ole, häkki voi heilahtaa jopa kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Toimittaja Jelena Maglevannajan mukaan kaikkein huonoimmassa asemassa ovat tšetšeenivangit. Heistä useimmat ovat nuoria, 20–30-vuotiaita, ja he saavat yleensä hyvin pitkän tuomion tai elinkautisen.

Sotarikostutkimukset alkavat Bangladeshissa

Lehtikuva / AFP Photo / Aleksei Sazonov

4 Bangladesh on pyytänyt YK:lta apua tutkiakseen maassa vuonna 1971 käydyn itsenäisyyssodan vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Neljä tunnettua sotarikosasiantuntijaa on nimetty avustamaan Bangladeshin hallitusta. Amnesty on tammikuusta 2008 asti vaatinut hallitusta osallistumaan vuoden 1971 sotarikosten selvittämiseen ja rankaisemattomuuden kierteen katkaisemiseen. Jopa miljoonan siviilin arvioidaan kuolleen itsenäisyyssodassa.

”

Olisinko valmis tuhlaamaan vaivoin ansaittuja

rahojani pysyvän asumuksen rakentamiseen, jos tietäisin, että hallitus voi häätää minut ja perheeni milloin tahansa?

Amnestyn tutkija Jennifer Bilec-Sullivan blogissaan Deepsean slummin olosuhteista Kenian Nairobissa. LUE LISÄÄ VERKOSSA 4 http://livewire.amnesty.org

oikeudet kuvina HANNA LAHTI

Karinna Moskalenko neuvotteli Anna Politkovskajan tyttären Veran ja pojan Iljan kanssa murhaoikeudenkäynnin päättymisen jälkeen helmikuussa 2009. Tuomioistuin vapautti kaikki syytetyt.

Moskalenkon mukaan murhaa ei ole tutkittu kunnolla eikä tutkintaa olisi aloitettu lainkaan, elleivät Politkovskajan ystävät ja sukulaiset olisi sitä sitkeästi vaatineet. Nyt juttu on viety Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, mutta Moskalenko ei ole optimistinen, sillä ylityöllistetty tuomioistuin toimii hyvin hitaasti. Viime vuosien tapahtumat ovat Moskalenkon mukaan vaikuttaneet ihmisten turvallisuudentunteeseen Venäjällä. ”Venäjällä vallitsee nyt pelon ilmapiiri. Ihmisoikeusaktivistien murhat ja niiden tutkinnan välinpitämättömyys ovat viestejä kansalle: pysykää hiljaa ja poissa ihmisoikeustapahtumista.” Venäjällä keväällä 2006 voimaan tullut järjestölaki rajoittaa kansalaisyhteiskunnan toimintaa ja sananvapautta rajusti. Lain mukaan kaikkien Venäjällä toimivien järjestöjen on rekisteröidyttävä tiukkojen sääntöjen mukaan tai viranomaiset voivat lopettaa niiden toiminnan laittomina. Karinna Moskalenko pitää viranomaisten ja venäläisen valtamedian toimintaa myös propagandan levittämisenä. Hänen mukaansa propagandaa levitetään, jotta ihmiset eivät ryhtyisi itse toimimaan aktiivisesti. Kotimaansa presidentinvaihdosta Moskalenko ei osaa vielä arvioida. Moskalenkon mukaan Putinin hallinnon vaikutus Venäjän ihmisoikeustilanteeseen oli yksiselitteisesti kielteinen. Hänen kaudellaan vihamielisyys ihmisoikeusliikettä kohtaan ainoastaan lisääntyi. Medvedeviä Moskalenko ei pidä yhtä itsenäisenä johtajana. ”Vaikka hänen puheensa olisivat pelkkää retoriikkaa, kaikki muutos on tässä vaiheessa kohti parempaa.”

Sarjassa vapaaehtoiset visualistit kertovat ajankohtaisista ihmisoikeustapahtumista kuvan keinoin. Tällä kertaa kuvittaja Hanna Lahti muisti Iranissa toukokuussa teloitettua Delara Darabia.

Teksti anu-elina jaskari KuVA ANU MERENLAHTI

tuesta toimintaan Mitä teemme Viime syksynä Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan Amnestyosastot julkistivat yhteisen raportin raiskauksen uhrin oikeusturvan puutteista Pohjoismaissa. Vaatimukset tunnustettiin, mutta muuttuiko mikään? Ruotsissa vain 12 prosenttia ilmoitetuista raiskauksista etenee oikeudenkäyntiin. Suomessa osassa seksuaalirikoksia uhri joutuu yhä itse vaatimaan tekijälle rangaistusta. Sekä Tanskassa että Suomessa raiskaus lieventyy seksuaaliseksi hyväksikäytöksi, jos uhri ei koe fyysistä väkivaltaa. Syksyllä julkistettu pohjoismaisten Amnestyosastojen yhteinen Case Closed -raportti osoitti, kuinka raiskauksen uhrin oikeudet eivät toteudu lainsäädännön puutteiden vuoksi. Raportti sai paljon julkisuutta kaikissa Pohjoismaissa, ja se otettiin hyvin vastaan. Amnestyn vaatimukset lainsäädäntömuutoksista ja uhrien palvelujen parantamisesta saivat hiljaista hyväksyntää tutkijoilta, viranomaisilta ja myös korkean tason poliittisilta päättäjiltä. Mutta onko mikään vielä muuttunut?

liisin ja seksuaalirikoksiin erikoistuneiden tutkijoiden kanssa jatkuvat kaikissa osastoissa. Vaikuttamistyössä suuri kysymys on, miten vaatimusten tunnustamisesta edetään todellisiin muutoksiin. Ja vaikka lainsäädäntöön vaikuttaminen on hidasta, vielä verkkaisempaa on asenteiden muuttaminen.

”Lakimuutos on konkreettinen asia, ja siitä on siksi vielä melko helppo viestiä ulospäin. Vaikeampaa on saada perille viesti siitä, että uhrin oikeusturva paranee vasta, kun raiskauksen uhreja kohtaavat muuttavat asenteitaan. Tämä ei koske vain poliiseja tai oikeuslaitoksen edustajia, vaan meitä kaikkia”, Katarina Bergehed sanoo. ”Kampanjointia pitää jatkaa sitkeästi, sillä muutokset eivät tapahdu nopeasti. Raportti on pohja lähivuosien työlle”, Bergehed summaa.

”Ruotsissa hallituksen vastaus raporttiin

”Kokonainen sukupolvi on vankilassa. Siellä he joutuvat usein heti eristyksiin. Heitä kidutetaan. Moni kuolee, mutta virallisten tietojen mukaan kuolemat johtuvat sairauksista. Jotkut katoavat, ja sukulaiset joutuvat etsimään heitä. Kaikki tämä oikeutetaan terrorisminvastaisuudella,” Maglevannaja sanoi. Teksti Susanna Lyytikäinen

ei ole ollut riittävä. Tarvitsemme lisää organisaatioita vaatimusten taakse, jotta äänemme kuuluu. Seuraavaksi aiomme lisätä yhteistyötä seksuaalirikosten uhreja auttavien järjestöjen kanssa”, kertoo kampanjapäällikkö Katarina Bergehed Amnestyn Ruotsin osastosta. Ruotsissa Amnesty kirjoittaa yhdessä muiden järjestöjen kanssa raporttiin perustuvan kirjeen tasa-arvoministerille. Suomessa kampanjoidaan, jotta seksuaalinen väkivalta otetaan huomioon hallituksen naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa toimintaohjelmassa. Keskustelut syyttäjien, käräjätuomareiden, po-

Vaikuttamistyössä suuri kysymys on, miten vaatimusten tunnustamisesta edetään todellisiin muutoksiin. Ja vaikka lainsäädäntöön vaikuttaminen on hidasta, vielä verkkaisempaa on asenteiden muuttaminen. katarina bergehed

AMNESTY INTERNATIONAL 3 / 2009

Uusia kasvoja toimistolla

1500 koululaista kuuli Amnestysta

4 Väki vaihtuu toimiston varainhankintatiimissa. Database-koordinaattorin äitiyslomasijaisena on toukokuussa aloittanut Leena Hernesniemi. Leenan vastuulla on Amnestyn 35 000 tukijan jäsenrekisteri. ”Avustan myös toimiston face to face-koordinaattoreita ja asiakaspalvelua”, Leena kertoo.

4 Amnestyn kouluvierailut tavoittivat keväällä 70 luokkaa ja 1500 yläasteen ja lukion oppilasta ympäri Suomen. Vierailuilla Amnestyn tekemää ihmisoikeustyötä käsiteltiin muun muassa havainnollistavien esimerkkien ja osallistavien harjoitusten avulla. ”Opin, kuinka eri lailla ihmisiä kohdellaan maailmassa”, kiteytti eräs yläasteen oppilas vierailun annin palautteessaan.

Teksti Heli Yli-Räisänen Kuvitus Amnesty Internationalin vuosiraportti

G20-maat loukkaavat ihmisoikeuksia muita enemmän

loppu valikoivalle politiikalle Amnestyn vuosiraportti 2009 Viime vuonna globaali talouskriisi

Sananvapautta rajoitettiin 81 maassa.

sekä lisäsi ihmisoikeusloukkauksia että vei niiltä huomiota, kertoo Amnestyn toukokuussa julkistettu vuosiraportti. Johtavissa teollisuusmaissa loukkauksia tapahtui suhteessa enemmän kuin muualla. G20-maiden valikoiva ihmisoikeuspolitiikka on tullut tiensä päähän viimeistään nyt, raportti toteaa. Maailmanlaajuinen taloustaan-

Ihmisiä pidettiin vangittuna mielipiteensä vuoksi 50 maassa.

tuma löi viime vuonna kovimmin köyhää etelää. Maailmanpankki arvioi, että tänä vuonna 53 miljoonaa ihmistä putoaa köyhyyteen. Viime vuonna ruokakriisi kosketti 150 miljoonan ihmisen arkea. Amnestyn vuosiraportti osoittaa, että monien maiden hallitukset reagoivat ylimitoitetusti taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia oloja arvosteleviin protesteihin. Talouskriisin aiheuttama yhteiskunnallinen liikehdintä tukahdutettiin väkivalloin 17 maassa. “Levottomuudesta ja poliittisesta väkivallasta on yhä enemmän merkkejä, eli taloustaantuma uhkaa johtaa sorron lisääntymiseen,” sanoo Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson. Johanssonin mukaan viime vuoden aikana haurautensa osoittanut globaali talousjärjestelmä oli jo sellaisenaan epäoikeudenmukainen maailman köyhyydessä elävälle väestölle, sillä se ei ottanut huomioon kaikkien talous- ja sosiaalioikeuksia. ”Kriisi tarjoaa kuitenkin aina myös mahdollisuuden uusiutumiseen. Talouskriisi ei ratkea ilman ihmisoikeusnäkökulman huomioimista ja vahvistamista”, Johansson sanoo.

Ainakin 27 valtiota palautti turvapaikanhakijoita maihin, joissa heitä uhkasivat laittomat pidätykset, kidutus ja jopa kuolema.

6 AMNESTY INTERNATIONAL 3 / 2009

Vuosiraportin mukaan G20-maissa eli johtavissa teollisuusmaissa ihmisoikeusloukkauksia tapahtui suhteessa enemmän kuin muissa maissa. G20-maiden ihmisoikeusloukkausten listaan lukeutuvat muun muassa kidutus, epäoikeudenmukaiset oikeudenkäynnit ja laittomat pidätykset. ”Mukana G20-ryhmittymässä on myös niin sanottu kehitysmaiden kerma, joka toimii suunnannäyttäjänä kehitysmaiden joukossa. Köyhien maiden ihmisoikeustilanteeseen G20-maiden toimilla on sitäkin kautta merkittävä vaikutus”, Johansson sanoo.

G20-maiden ihmisoikeuspolitiikan kaksoisstandardit saavat vuosiraportissa Amnestyn moitteet. Samaan aikaan, kun muiden maiden ihmisoikeustilannetta arvostellaan, silmät ummistetaan oman valtion ihmisoikeusloukkauksilta. ”Kuvaava esimerkki on Yhdysvallat, joka ulkopolitiikassaan puhuu vahvasti ihmisoikeuksien puolesta, mutta ei ainoana G20-maana ole ratifioinut talous- ja sosiaalioikeuksia koskevaa yleissopimusta eikä siis edes tunnusta niitä varsinaisiksi ihmisoikeuksiksi”, Johansson sanoo. Suomen ihmisoikeuksien tilasta Johansson antaa raportin perusteella kou-

luarvosanan 6+. Arvosanaa painaa alaspäin se, että vuosiraportin Suomen osuudessa samat ongelmat – naisiin kohdistuva väkivalta sekä turvapaikanhakijoiden ja aseistakieltäytyjien oikeudet - toistuvat vuosi toisensa jälkeen. Suomella ei vieläkään ole kattavaa ohjelmaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Turvapaikanhakijoita on demonisoitu talouskriisin myötä entisestään. Aseistakieltäytyjiä hallitus kohtelee talvisodan aikaisesti jakaen vankilatuomioita. Myös Suomi syyllistyy Johanssonin mukaan G20-maiden tapaan valikoivaan ihmispolitiikkaan. ”Suomi on kovasti viemässä demokratiaa ja oikeusvaltiota esimerkiksi Turkkiin, Keniaan ja Kosovoon, siis valtioihin, joilla ei ole maailmanpolitiikassa kovinkaan suurta valtaa. Samalla se välttelee puuttumasta ihmisoikeusloukkauksiin Venäjällä, Yhdysvalloissa, Israelissa ja palestiinalaisalueilla. Maailmanpolitiikan eliitille tehdään myönnytyksiä, vaikka muuten metelöidään ihmisoikeuksista”, Johansson suomii. Suomen arvosanaa nostaa se, että hallitus on viimein luvannut tuottaa poikkihallinnollisen ohjelman naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Tyytyväinen Amnesty on kuitenkin vasta silloin, kun ohjelma on olemassa, sillä on riittävät resurssit ja nähdään, että se todella tuottaa tulosta. ”Nyt tarvitaan uutta globaalia sitoutumista ihmisoikeuksiin. Se ei tarkoita, että tarvitaan uusia ihmisoikeusstandardeja tai allekirjoitettavia sopimuksia, vaan että hallitukset täyttävät ne ihmisoikeusvaatimukset, joihin ne ovat jo sitoutuneet”, Johansson sanoo .

Pakkohäätöjä tapahtui 24 maassa

G20-maat • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

Argentiina Australia Brasilia Etelä-Afrikka Etelä-Korea Indonesia Intia Italia Iso-Britannia Japani Kanada Kiina Meksiko Ranska Saksa Saudi-Arabia Turkki Venäjä Yhdysvallat Euroopan unioni

Intialainen mielipidevanki vapaaksi 4 Intian korkein oikeus vapautti mielipidevanki Binayak Senin toukokuussa takuita vastaan. 59-vuotias lääkäri oli vangittuna kaksi vuotta. Amnestyn mukaan syytteet Seniä vastaan nostettiin, koska hän puolusti alkuperäisväestön oikeutta terveydenhuoltoon Chhattisgarhin alueella.

Senin puolesta vedottiin EU-maiden suurlähetystöihin Intiassa. Amnesty kehottaa jatkamaan Intian viranomaisten painostusta, jotta kaikista syytteistä Seniä vastaan luovuttaisiin. Sen kiittää kampanjoinnista vapauttamisensa puolesta. Hän jatkaa ihmisoikeuksien puolustamista Chhattisgarhissa.

Teksti tiina riippa KuVAt tiina riippa, lehtikuva

1325-päätöslauselma tukee naisten roolia konfliktien ehkäisyssä ja ratkomisessa.

naisten oikeuksien tukeminen on kaikkien etu joku raja! Naiset-sanan käyttö ei vielä tee kriisinhallinnasta tasa-

arvoista. Konfliktimaiden naisilla täytyy olla aktiivinen rooli rauhanprosessissa, sanoo YK:n Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman Suomen toteutukseen osallistuva Päivi Mattila. Suomen kansallinen toimintaohjelma YK:n Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman toimeenpanemiseksi on vahva paperi, sanoo taustatyössä mukana ollut kehitysmaatutkija Päivi Mattila. ”Jos kaikki toimintaohjelmaan kirjattu todella tehdään, siviili- ja sotilaskriisinhallinta voi tehostua merkittävästi”, Mattila sanoo. 1325-päätöslauselman tavoite on edistää naisten ja tyttöjen oikeuksia konfliktimaissa ja tehdä mahdolliseksi naisten osallistuminen rauhan rakentamiseen. Kehitysyhteistyö ja kriisinhallinta konfliktien jälkeisillä alueilla ovat monimutkaisia tehtäviä, jotka vaativat suunnitelmallisuutta. Esimerkki hyvien tarkoitusperien epäonnistumisesta on Suomen tukemassa Afganistanin naisvankila-hankkeessa keväällä paljastunut naisvankien alistaminen prostituutioon. Mattila korostaa, että Afganistan on vaativa yhteistyökohde, missä sotilas- ja siviilikriisinhallinnan sekä kehitysyhteistyön suhde on osoittanut vaikeutensa. Päivi Mattila on huolissaan myös kehitysyhteistyön militarisoitumisesta, joka on kansainvälinen ilmiö. Rauhanturvaajien

osallistumisella vaikkapa naisvankilan rakentamiseen pyritään parantamaan paikallisten suhtautumista sotilaisiin. Paikallisväestön silmissä roolit kuitenkin hämärtyvät, kun sotilaat ja ihmisoikeusjärjestöt toimivat osin samoissa tehtävissä. ”Siinä missä kehitysyhteistyön asiantuntijat eivät voi esiintyä sotilaallisen kriisinhallinnan asiantuntijoina, eivät sotilaatkaan voi olla kehitysyhteistyön asiantuntijoita. Naisten oikeuksien edistäminen vaatii asiantuntemusta ja pitkäjänteistä sitoutumista.”

Mattilan mukaan tukija- ja kohdemaiden naisten saaminen mukaan kriisien ratkomiseen ei pitäisi olla ongelma. Maasta kuin maasta löytyy kokeneita ja koulutettuja naisia, jotka ovat valmiita aktiiviseen rooliin. Konfliktin jälkimainingeissa kansainväliset toimijat ja paikalliset miesvaltaiset ryhmittymät kuitenkin ottavat usein tilanteen haltuunsa, ja paikalliset naiset sysätään syrjään. Mattilan mukaan näin näyttäisi käyneen muun muassa Irakissa. ”Kansainväliset toimijat tuovat omat ennakkokäsityksensä mukanaan eikä naisten kykyihin uskota. Se on eräänlaista nykypäivän kolonialismia.” ”Naiset-sanan varjolla myös tuetaan

pieniä ja perinteisiä projekteja, jotka eivät välttämättä edistä naisten ja tyttöjen oikeuksia”, Mattila kritisoi. Kansallisen toimintaohjelman takarajana on vuosi 2011, jolloin toteutus arvioidaan. ”Nyt tarvitaan rahaa, jotta voidaan palkata asiantuntija ja työvoimaa huolehtimaan ohjelman suunnitelmallisesta toimeenpanosta. Kehitysyhteistyön ja kriisinhallinnan asiantuntijoiden kouluttamisessa tarvitaan sukupuoli- ja ihmisoikeuksien ohella lisää kulttuurista ymmärrystä. Suomessa on paljon konfliktimaista tulleita ihmisiä, jotka voisivat toimia kouluttajina.”

”Suomessa on paljon konfliktimaista tulleita jotka voisivat toimia kouluttajina”, ehdottaa Päivi Mattila.

Mikä ihmeen 1325? •

YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi 1325-päätöslauselman ”Naiset, rauha ja turvallisuus” vuonna 2000. Päätöslauselmalla tuetaan naisten roolia ja päätösvaltaa konfliktien ehkäisyssä, ratkaisemisessa, rauhanrakentamisessa ja yhteiskunnan vakauttamisessa mm. niin, että sukupuoleen ja tasaarvoon liittyvät kysymykset ovat osana kaikkea sotilas- ja siviilikriisinhallintaa.

•

Suomi hyväksyi päätöslauselman kansallisen toimintaohjelman syyskuussa 2008. Sen tavoitteet ovat osa hallitusohjelmaa ja Suomen hankkeita kriisi- ja konfliktialueilla. Kansallinen toimintaohjelma on voimassa vuoteen 2011 asti, jonka jälkeen ohjelmaa päivitetään.

•

Päivi Mattila toimi Suomen toimintaohjelman taustavaikuttajaksi perustetun 1325-verkoston puheenjohtajana 2006-2008. Verkostossa on mukana kansalaisjärjestöjen edustajia ja tutkijoita.

AMNESTY INTERNATIONAL 3 / 2009

”Synnyin perheeseen, jossa kysymykset ihmisyydestä ja oikeuksista olivat läsnä koko ajan. Olennaisinta on kysyä, miksi on väärin kyseenalaistaa asioita.”

8 AMNESTY INTERNATIONAL 3 / 2009

TEKSTI marie kajava KUVA teemu kuusimurto

poissa, mutta ei kaukana Wanjiku wa Ngugi syntyi Keniassa, eli nuoruutensa New Yorkissa ja asuu nykyään Vuosaaressa. Tunnetun ihmisoikeusaktivistin tytär ei koe milloinkaan eläneensä maanpaossa – ainoastaan poissa kotoa. wanjiku wa ngugi työntää vaunuja läm- ”Kun on lapsi, kaikki tuo on elämää, tavallista pimän asfaltin rapinassa. Aurinko on saa- arkea. Vasta myöhemmin on analyysin tai ymmärpunut Helsingin Vuosaareen ja tuore äiti tämisen aika”, Wanjiku korostaa. pitää siitä. Hän ei koe eläneensä maanpaossa, vaan poisJos kahden kuukauden ikäinen vauva ei ha- sa kotoa. lua nukahtaa, Wanjiku laulaa sille hieman, kiku”Isälle muutto oli pakko, mutta ei muulle perjun kielellä. Vauvalla on kaksi nimeä: toinen on heelle. Maanpakolaisuus tarkoittaa minulle sitä, Nyambura (hän joka tulee sateesta) ja toinen suo- ettei ole mahdollista palata kotimaahansa.” malaisittain Sade. Kun Kenian hallitusta kritisoi, joutui hankaKeniassa, pienessä Limurun kylässä syntynyt luuksiin. Ja noihin hankaluuksiin, maanpakoon, Wanjiku miettii omaa lapsuuttaan, omaa nimeään. vankiloihin, joutui suurin osa Wanjikun perheen Kun hän oli pieni tyttö, lapsille annettiin kolonialis- ystäväpiiriä. min varjossa englanninkieliset nimet. ”Isäni koetti palata Keniaan vuonna 2004, mut”Muistan, että koulussa minulta kysyttiin, mik- ta hän joutui taas hyökkäyksen kohteeksi”, Wansei minulla ole englanninkielistä nimeä. Ensin en jiku kuittaa. ymmärtänyt, mistä oli kysymys, myöhemmin vanWanjiku wa Ngugi haluaa kuitenkin korostaa, hempani selittivät.” että kyse ei ole ainoastaan menneestä eikä muuWa Ngugin isä Ngugi wa Thiong’o on yksi Af- tamista nimekkäistä kansalaisaktivisteista. Kenirikan tunnetuimmista kirjailijoista ja ihmisoikeus- assa kuka tahansa nuori mies voi yhä joutua taaktivisti. Hän on myös kikuju, Kenian suurimman petuksi. etnisen ryhmän edustaja. Oli selvää, että lapsille ”Maaseudulla ja provinsseissa on aktiivisia poannetaan paikalliset ja perinteiseen mytologiaan liittisia ryhmiä, joissa on paljon nuoria miehiä. He viittaavat nimet. tulevat osoittamaan mieltään kaupunkeihin ja Wanjikun oma lapsuus oli ripaus satua, pienen saattavat käyttäytyä väkivaltaisestikin. Oikeudenkylän elämää, teatteria, kirjoja, juurevia perintei- käynnin sijaan heidät yksinkertaisesti vaan tapetä. Mutta 1970-luvun Kenialla oli toisetkin kasvot. taan”, Wanjiku kuvailee kotimaataan tänään. Wanjiku wa Ngugi muistaa, kuinka hänen isänsä vietiin pois kotoa yhtenä yönä. Wanjiku katsoo Keniaa yhtä aikaa läheltä ja ”Hän joutui vuodeksi vankilaan, ilman oikeu- kaukaa. Hän on asunut poissa synnyinmaastaan denkäyntiä.” jo 20 vuoden ajan, mutta seuraa maan tapahtuBrittien siirtomaa Kenia oli itsenäistynyt vuon- mia intensiivisesti – ja kaipaa Keniaan koko ajan. na 1963, ennen Wanjikun syntymää. Siitä tuli ykHän koettaa olla aktiivinen etäältä. Siis kirjoitsipuoluevaltio, josta hallitus piti kiinni kovin ottein. taa. Wanjikun isän juuret olivat vasemmalla, vapauWanjiku wa Ngugi on lukenut ja kirjoittanut tustaistelijoiden leirissä. Hän oli mukana toimin- koko elämänsä. ”Kaikkialla pyörivät paperit olinassa, joka kritisoi vallalla olevia. vat erottamaton osa lapsuuttani”, hän naurahtaa. Myös perhettä peloteltiin. Wanjiku muistaa vä- Myöhemmin Wanjiku opiskeli New Yorkin yliopiskivaltaa, murtoja, ikäviä puheluita. tossa politiikkaa ja sosiologiaa sekä toimi unelma”Pieni lapsi pelästyy paljon jo siitä, että vastaa ammatissaan kustannustoimittajana. puhelimeen, ja se on mykkä.” Juuri kustannustoimittajan työ vei naisen vuonMyöhemmin, 1980-luvun alussa, Ngugi wa na 2000 New Yorkista Eritreaan. Amerikkalainen Thiong’on oli muutettava pakoon Yhdysvaltoihin. kustantamo oli avaamassa maahan toimistoa, Perhe seurasi perässä. mutta sitten tuli sota. Konfliktin keskellä Wanjiku

koki uudenlaisen hallitsemattomuuden – sellaisen, joka kohdistuu viattomiin massoihin, lapsiin, naisiin. Varsinkin kuluneen vuoden aikana, raskauden ja ensimmäisen lapsen syntymän vuoksi, Eritrea on ollut Wanjikun mielessä usein. ”Eritrea oli selvinnyt juuri edellisestä sodasta, johon naiset olivat lähettäneet miehensä, isänsä, setänsä, enonsa. Tuolloin tuli toinen sota, ja sotaan jouduttiin lähettämään jo pojatkin.” Eritrea toi Wanjikun kuitenkin Suomeen. Hän löysi sodan keskeltä suomalaisen miehensä. Ja siksi Wanjiku kirjoittaa nykyään Vuosaaresta käsin.

Wanjiku wa Ngugin sydäntä lähellä ovat naiskysymykset, niin Keniassa kuin kenialaisena naisena maailmalla. ”Lisäksi kirjoitan artikkeleita väkivaltaisuudesta ja korruptiosta Kenian Daily Nation -lehteen.” Wanjiku tekee, minkä voi. ”Jos eläisin Keniassa, olisin varmasti aktiivisempi. Nyt en voi kun kirjoittaa.” Toisaalta, hän hymyilee. Etäältä voi sanoa hieman enemmän. Hänen mukaansa Keniassa elävät ihmisoikeusaktivistit ovat omassa maassaan vaarassa. Silti, kunhan Nyambura-vauva hieman kasvaa, perhe aikoo muuttaa Keniaan. ”Jonain päivänä”, Wanjiku hymyilee toiveikkaasti. Hän on etäisyyteen ja sen tuomaan passiivisuuteen hitusen turhautunut. Vaikka, Wanjiku korostaa, hän ei koe olevansa ihmisoikeusaktivisti. Se on vain termi, nainen ilmoittaa. Mutta aktiivinen hän on ja haluaa olla. Eikä se ole ollut valinta, vaan asenne, johon Wanjiku wa Ngugi on kasvanut. ”Synnyin perheeseen, jossa kysymykset ihmisyydestä ja oikeuksista olivat läsnä koko ajan. Olennaisinta on kysyä, miksi on väärin kyseenalaistaa asioita.”

AMNESTY INTERNATIONAL 3 / 2009

teksti kAISA VITANEN kuvat kATJA TÄHJÄ

PÄIVÄ PÄÄMAJASSA

amnesty ympäri maailman Amnesty toimii yli 150 maassa, mutta järjestön

hermokeskus on edelleen sen syntysijoilla Lontoossa. Amnestyn kansainvälinen sihteeristö tuottaa tutkimusta, raportteja ja kampanjoita koko maailmanlaajuisen ihmisoikeusliikkeen käyttöön. Tervetuloa tutustumaan! Kansainvälinen sihteeristö

international Secreteriat (is)

• • • • •

ihmisoikeusloukkausten tutkimus ja raportointi vaikuttamistyö ja lobbaus kampanjoiden suunnittelu ja maaosastojen kampanjoinnin koordinointi 450 työntekijää 50 maasta Ohjelmat: Afrikka, Amerikat, AasiaTyynimeri, Eurooppa ja Keski-Aasia, Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka

10 AMNESTY INTERNATIONAL 3 / 2009

Lontoon punaiset bussit kaasuttavat aamuruuhkassa punatiilisen kerrostalon ohi. Maailman tunnetuimman ihmisoikeusjärjestön julkisivu on vaatimaton, mutta tuttu kynttilälogo ikkunateippauksessa paljastaa Amnestyn oven. Harva ohikulkija arvaa, millainen tietomäärä ja asiantuntijakoneisto seinien sisällä on, koska Amnestyn kansainvälinen sihteeristö ei ole naapurustolle avoin eikä se palvele julkista yleisöä. Jäseniä ja yhteydenottoja varten Amnestylla on Lontoossa Shoreditchin kaupunginosassa toinen toimitalo, siis samanlainen maatoimisto kuin Suomessa Helsingin Ruoholahdessa. Amnestyn kansainvälisen sihteeristön tehtävänä on ohjata ja palvella koko kansainvälistä ihmisoikeusliikettä. Se ei nykyään ole ihan pieni tehtävä.

Siitä on 48 vuotta, kun lontoolainen lakimies Peter Benenson vuonna 1961 perusti Amnestyn ensimmäisen toimiston kotiinsa Juvel Roadille. Vapaaehtoisten kansalaisaktivistien ryhmä alkoi lähettää hallituksille kirjeitä, joissa he vaativat epäoikeudenmukaisesti vangittujen ihmisten vapauttamista. Kovalla työllä Amnesty on levinnyt yli 150 maahan. Nyt järjestöllä on 2,2 miljoonaa jäsentä ja erittäin tunnettu maine. Järjestön hermokeskuksessa kansainvälisessä sihteeristössä työskentelee 450 asiantuntijaa. He perehtyvät maailman eri kolkkien ihmisoikeustilanteisiin ja laativat tutkimustensa perusteella vetoomuksia ja kampanjoita, joiden avulla maaosastot ja jäsenet voivat vaatia epäkohtiin muutosta. Toimisto on valtava, lähes korttelin ko-

koinen. Amnestylaiset täyttävät kaksi kerrostaloa, joiden väliin kadun yläpuolelle on rakennettu yhdyskäytävä. Vastaanottovirkailija haluaa tarkistaa jokaisen sisään saapuvan asian. Taloon tulee säännöllisesti pommiuhkauksia, joten sisään pääsee vain sähköisten turvaovien kautta. Aula on yllättävän yksinkertainen. Pöytälevyyn upotetuissa tv-ruuduissa pyörii taltiointeja Amnestyn mielenosoituksista ja kampanjatapahtumista.

”Tervetuloa Amnestyyn”, toivottaa Javier Zuníga . Mies on työskennellyt Amnestyssa 32 vuotta, lähes kaikilla osastoilla ja edennyt senioriasemaan erityisasiantuntijaksi. Javier jos kuka on paras mies esittelemään sihteeristön arkista toimintaa. ”Tämä on vanha maalitehdas. Kun muutimme taloon 1980-luvulla, ympäristö oli suttuista teollisuusaluetta”, Javier kertoo. Nyt naapuruston vanhoissa teollisuushalleissa on toimistoja ja kivijaloissa houkutteleva kattaus eri maiden ruokia tarjoavia lounaskuppiloita. Vanha maalitehdas on remontoitu jo toistamiseen uuteen uskoon. Käytävien varrella on valoisia avotoimistoja. Puunkaarna reunustaa pikkuisia

pyöreitä neuvo kunta tarvitsee ja vanhaa kam vastaisia julist rohkaisevia ku kirjallisuutta. ääressä aherta tavat tuntevat lapaitaherran. ”No, olen o osastoilla, Javie ”Javier osaa aina kysyä ne kehuu. Amnestyn työntekijät edu sallisuutta ja h Kohdealueiden tärkeää, kun t nimutkaisten kehittyneiden ja etsiä niihin r ”Hyvin harv suoraan yliop Vaatimukset ov Mies tuli i pereilla. Javie Ranskassa, ku -sanomalehdes erityisasiantun

otteluhuoneita, joita henkilöe jatkuvasti. Hyllyissä on uutta mpanjamateriaalia: aseviennin teita, tyttöjen koulunkäyntiin uvia, mappeja, lehtikasoja ja Javier tervehtii koneidensa avia ihmisiä ja kaikki vaikuttämän kumaraselkäisen vil-

ollut töissä oikeastaan kaikilla er myöntää. a neuvoa kaikkia, häneltä voi euvoa”, tiedotusosaston väki

kansainvälisen sihteeristön ustavat yhteensä yli 50 kanhe osaavat kymmeniä kieltä. n kulttuurin tuntemus on tehtävänä on ymmärtää moja vuosikymmenien aikana ihmisoikeusongelmien syyt ratkaisuja. voin pystymme palkkaamaan pistosta valmistuvia ihmisiä. vat kovat”, Javier sanoo. itse taloon agronomin paer työskenteli 1970-luvulla un hän huomasi Le Monde stä, että Amnesty etsi Chilen ntijaa. Javier palkattiin ja vä-

Amnestyn kattopuutarha on voittanut jopa puutarhapalkintoja.”Liian harvoin tänne ehtii kesken päivän”, Javier Zuniga tunnustaa.

Proteiinikeksit muistuttavat olosuhteista Ruandan pakolaisleirillä.

hitellen työkenttä laajeni koskemaan koko Latinalaista Amerikkaa. Vielä Javierin uran alkuaikoina työntekijät jääväsivät itsensä kotimaata koskevista asioista, mutta myöhemmin säännöstä luovuttiin. Javier on kotoisin Meksikosta ja työskennellyt etenkin naisiin kohdistuvan väkivallan ja murhien vastustamiseksi maassa.

Amnestyn tunnetuin saavutus, vuonna 1977 järjestölle ja sen henkilökunnalle myönnetty Nobelin rauhanpalkinto roikkuu neuvotteluhuoneen seinällä. ”Amnestysta on tullut erittäin tunnettu järjestö, mikä helpottaa työtä kovasti, Javier sanoo. Järjestö on kasvanut tasaisesti, ja etenkin länsimaissa jäsenmäärä kasvaa koko ajan. Budjetin ja osaamisen kasvun myötä toimintakenttä on laajentunut. ”Alkuaikoina toimimme lähinnä mielipidevankien ja kidutettujen auttamiseksi. Nykyään Amnesty tekee työtä ihmisoikeuksien puolesta paljon laajemmin”, Javier sanoo ja käyttää esimerkkinä toukokuussa käynnistynyttä kansainvälistä Kuuluu kaikille -kampanjaa, jonka perusajatus on taistella köyhyyteen kytkeytyviä ihmisoikeusloukkauksia vastaan.

”Maailmassa miljoonat ihmiset elävät köyhyydessä, jossa heiltä puuttuu oikeus koulutukseen, terveydenhuoltoon, turvallisuuteen ja sananvapauteen. Päättäjien on ymmärrettävä köyhyyden yhteys ihmisoikeusongelmiin.” Viime vuosina entistä useampi Amnestyn maaosasto on alkanut tehdä omaa tutkimusta. Silti Lontoon sihteeristö tar-

kastaa aina, että tiedot ovat oikein ja julkilausumat järjestön linjausten mukaisia. ”Amnesty on vahva brändi. Meidät tunnetaan kaikkialla maailmassa ja ihmisten on jatkossakin voitava luotaa Amnestyn sanaan. Meillä on suuri vastuu siinä, että raporttimme ovat varmasti totuudenmukaisia”, oppaamme toteaa. Lontoon tutkijat matkustavat koh-

Miten Amnestyn maankäyttökampanja on käynnistynyt Paraguayssa? Joanna Bernie tutkii ja päivittää verkkosivuja.

AMNESTY INTERNATIONAL 3 / 2009

KUULUU KAIKILLE

KUULUU K

teksti kAISA VITANEN kuvat ai

Made in London kuuluu kaikille Lontoossa kansainvälisen sihteeristön

kampanjaosaston pöydällä on pino vielä tulostuksen jäljiltä lämpöisiä julisteita. Niissä on vahvoja kuvia: naisia Brasilian slummeissa, lapsityöläisiä Kongon kaivoksilla, Nigerian öljyntuotannossa saastuneen suistoalueen asukkaita. Brian Wood ja Chiara Misto kuuluvat Amnestyn aseviennin vastaiseen tiimiin. Pallo on vanhaa kampanjamateriaalia.

demaihin, keräävät tietoa ja tapaavat hallintoa, ihmisoikeusaktivisteja ja tavallisia ihmisiä. Sen jälkeen kun Amnestyn tutkijat ovat antaneet raporttinsa esimerkiksi siviiliväestöön kohdistuneista ihmisoikeusloukkauksista Gazan konfliktissa, Turkin turvapaikkapolitiikan ongelmista tai meksikolaisnaisten syrjinnästä, alkaa toimintaosaston työ – siis kampanjointi. ”Amnesty on joukkoliike, jonka voima on jäsenissä ja vapaaehtoisissa”, Javier sanoo. Palkattu henkilökunta ei koskaan saavuttaisi järjestön tavoitteita yksin. Koko toiminta perustuu jäsenten ja vapaaehtoisten apuun, joka on hyvin monipuolista: vetoomusten allekirjoittamista, katukampanjoihin osallistumista, kuukausittaisena lahjoittajana taustavaikuttamista tai vaikkapa toimistolla oman työpanoksen antamista ilman palkkaa. Kansainvälisen sihteeristön 450-päisestä henkilökunnasta noin 50 on vapaaehtoisia. ”Tulijoita olisi enemmän kuin kerroksiimme enää mahtuu”. Javier pysähtyy tutkimaan kollegansa Joanna Bernien näyttöruutua. Ympärillä on toimistoon rakennettu pieni studio, jossa tv-ryhmät usein haastattelevat Amnestyn asiantuntijoita. Vierailupäivänä Amnestylla on lehdistötilaisuus Paraguayssa. Javier kyselee Joanna Bernielta tuoreimpia uutisia maan presidentin tapaamisesta. Kollegat kävivät Paraguayassa muutama vuosi sitten. Silloin alkuperäiskansoihin kuuluvilta vietiin viljelymaat ja perheet jäivät ilman elinmahdollisuuksia. Nyt Amnesty kampanjoi Paraguayssa näyttävästi ja maan ihmisoikeustilanne on kohentunut. Tällaiset hetket ovat ihmisoikeustoimistossa tärkeitä välietappeja kohti suurta muutosta. Työ on usein hidasta, byrokraattista ja vaatii paljon lakiosaamista. ”Amnesty on usein ensimmäinen muutoksen vaatija. Hyvä esimerkki on Guantánamon vankileiri, jonka sulkemista me aloimme vaatia jo vuonna 2001. Muut liittyivät kuoroon vasta paljon myöhemmin.” Amnestyn toiminnan monipuolisuuden ymmärtää pysyttelemällä Javierin kintereillä, kun mies kulkee kerroksista toiseen ja ylittää talojen välisen käytävän. Tuolla tutkitaan Euroopan asioita, täällä Latinalaista Amerikkaa, tuolla Afrikkaa. Kaikille osastoille on omat tutkijansa ja kampanjaosastonsa. Samalla, kun järjestö pyrkii yhtenäiseen linjaan, työntekijöiden on pysyttävänä tarkkana ja muistettava, miten monipuolisessa

12 AMNESTY INTERNATIONAL 3 / 2009

maailmassa Amnesty toimii. Toimintatavat on mukautettava ympäristöön. Javier naureskelee, ettei hänen kotimaassaan Meksikossa koskaan voisi laittaa mielenosoittajia hassuissa asuissa heilumaan parlamentin edustalle, mikä taas on tehokas huomionherättäjä Euroopassa. Myös varainhankinnassa maiden välillä on eroja, koska kaikkialla posti ei toimi ja sähköpostin käyttöei ole yleistä.

kansainvälisessä sihteeristössä paras ajatusten stimuloija on talon katolla. Javier haluaa esitellä puutarhalehdissäkin palkitun japanilaishenkisen vesipuutarhan. Valtava ruosteinen metalliveistos muodostaa suuren kynttilän, jonka ympärillä on piikkilankaa, kasvit kiemurtelevat vesialueiden laidoilla ja tuuli pyyhkii rauhoittavasti. Penkillä on nytkin menossa vapaamuotoinen kahden kollegan palaveri. Haastattelun jälkeisellä viikolla Javier on lähdössä Peruun. Sen jälkeen kalenterissa on Algerian työmatka Maghrebmaiden ryhmäkokoukseen. Javier puntaroi, onko hänen käytävä myös Tunisiassa, jossa hallitus on jälleen kerran uhkaillut Amnestyn paikallisia työntekijöitä. ”Kaikkialla ei ole samanlaista sananvapautta kuin Lontoossa. Tunisiassa Amnesty saisi kyllä puhua vaikkapa Marokon tai Suomen ihmisoikeusongelmista, mutta omia ongelmia ei saisi tuoda esiin.”

Kierros päättyy oppaan työpöydän luokse. Javier näyttää valokuvia palestiinalaiskaupunki Jeninistä, jossa hän oli vuonna 2002 ensimmäinen ulkopuolinen ihmisoikeustarkkailija. Se oli surullinen matka, Javierin kamera tallensi paljon kuolleita ja loukkaantuneita. ”Joskus ihmiset kysyvät, enkö masennu kaikkien kuulemieni ongelmien keskellä. En ole masentunut vielä kertaakaan ja uskon sen johtuvan tunteesta, että teen jotain hyödyllistä.” Vuonna 1996 Javier otti työstään virkavapaata ja lähti vapaaehtoiseksi Ruandaan ja Haitille. Ruandassa hän avusti YK:n kanssa yli miljoonaa pakolaista palaamaan kotiseudulleen. Ihmiset olivat nääntymässä nälkään, joten heille jaettiin proteiinikeksejä. Samoja keksejä Javier pitää nyt lasipurkissa hyllynsä reunalla. ”Keksit muistuttavat minua työn käytännön merkityksestä. Kuka tahansa voi huutaa toivottomana taivaalle, että nälkäiset lapset pitää ruokkia. Mutta jonkun on paras tehdä asian eteen jotakin.”

Julisteet kuuluvat Amnestyn uuteen, maailmanlaajuiseen ihmisoikeuskampanjaan köyhyyden ja ihmisoikeusloukkausten välisistä yhteyksistä. Kampanjaosaston johtaja Guadalupe Marengo silmäilee painojälkeä kriittisin silmin. ”Olemme valmistelleet tätä kampanjaa viisi vuotta. Tuntuu, kuin oma lapsi olisi syntymässä”, Marengo sanoo. Englanniksi kampanjan nimi on Demand Dignity. Suomessa se tunnetaan sloganista Kuuluu kaikille. Amnestylle uusi kampanja on merkittävä ponnistus entistä laajempaan ihmisoikeustyöhön. Kampanja kestää ainakin kuusi seuraavaa vuotta. Guadalupe Marengon odotukset ovat korkealla. Hän toivoo, että Amnesty onnistuu muuttamaan paitsi maailmanlaajuista köyhyyskeskustelua, myös kansainvälisiä sopimuksia ”Maailman johtajien on ja sitä kautta miljoonien ihmisten eläymmärrettävä, että köyhyys ja mää. ihmisoikeuksien puuttuminen ”Maailman johtajien on ymmärretovat yhteydessä toisiinsa”, tävä, että köyhyys ja ihmisoikeuksien sanoo Guadalupe Marengo. puuttuminen ovat yhteydessä toisiinsa.” Seuraa napakka luento maailman epätasa-arvoisuudesta ja köyhyyteen liittyvästä turvattomuuden, syrjinnän ja osattomuuden kierteestä. Köyhyydessä elävillä ihmisillä on Guadalupe Marengon sanoin puute muustakin kuin rahasta tai ruuasta. Heiltä puuttuu usein mahdollisuus koulutukseen, terveydenhuoltoon, jopa perusturvallisuuteen. Köyhyyteen pudonneella ihmisellä ei usein ole sananvaltaa häntä itseään koskevissa asioissa, ja siksi asioiden muuttaminen on vaikeaa. Kyseessä voi olla yhtä hyvin slummista karkotettu perhe Brasiliassa, synnytykseen menehtyvä nainen Yhdysvalloissa tai kaivostyöntekijä Kiinassa. Köyhyyden takia ilman ihmisoikeuksia eläviä ihmisiä on yksinkertaisesti liikaa. Arvioiden mukaan esimerkiksi slummeissa asuvien määrä kaksinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä, jos nykyinen linja jatkuu. ”Olemme pettyneitä YK:n vuosituhattavoitteisiin köyhyyden puolittamiseksi vuoteen 2015 mennessä. Ne jättävät huomiotta liian monet köyhyyteen liittyvät ihmisoikeusloukkaukset. Vuosituhattavoitteet eivät esimerkiksi vaadi hallituksia tekemään selkoa siitä, miten köyhyys vaikuttaa eri ihmisryhmiin, vaikka erilaiset vähemmistöt muodostavat suhteettoman suuren osan maailman köyhistä.” Guadalupe Marengo muistuttaa, että köyhyys ei ole vain kolmannen maailman ongelma. ”Tiesitkö, että Yhdysvalloissa musta nainen kuolee synnytykseen neljä kertaa todennäköisemmin kuin valkoinen?” Tulevina kuukausina ja vuosina Amnestyn jäsenet kampanjoivat Kuuluu kaikille -kampanjan alla slummeissa asuvien ihmisten oikeuksien puolesta, äitiysterveyden parantamiseksi ja yritysten juridisen vastuun ulottamiseksi valtioiden rajojen yli. Suomessa kampanjointi aloitetaan slummiteemalla. Kesäkiertue ”Ihmisoikeudet asuvat täällä” vie tietoa slummeissa elävien ihmisten ihmisoikeuksista kesä-Suomen tapahtumiin, festivaaleille, kaduille ja toreille.

KUULUU KAIKILLE

Teksti outi haapanen Kuvat juha peurala

Kaupungin rikkailla alueilla on erilaista. Siellä ajatellaan, että poliisin täytyy hyökätä, tappaa ja tuhota kaikki mitä täällä on. he eivät ymmärrä, että tämä on yhteisö, jossa ihmiset käyvät töissä ja lapset opiskelevat.

Lucia Cabral, poliisiväkivallan koettelemalta Complexo de Alemãon alueelta Rio de Janeirosta teksti outi haapaneN kuvat ai, juha peurala

ihmisoikeudet asuvat täällä Amnestyn kansainvälinen köyhyyden vastainen Kuuluu kaikille -kampanja käynnistyy Suomessa teemalla ”Ihmisoikeudet asuvat täällä”. Kampanjan kesäkiertue vie tietoa slummeissa elävien ihmisten ihmisoikeuksista eri puolille Suomea kesätapahtumiin, festivaaleille, kaduille ja toreille. Slummien ihmisoikeusasiaa avataan erityisesti Brasilian faveloiden asukkaiden arjen kautta.

miljardi ihmistä maailmassa elää slummeissa, asuinalueilla, joilla vesi- ja jätehuolto, terveydenhuolto ja muut yhteiskunnan peruspalvelut ovat puutteellisia. Asunnot ovat huonolaatuisia ja elintilaa on riittämättömästi. Väkivalta on yleinen uhka. Slummien asukkaat kokevat syrjintää, eikä heidän ääntään kuulla heidän omaa elämäänsä ja asuinympäristöään koskevassa päätöksenteossa. Yhteisöjä uhkaavat ilman ennakkovaroitusta toteutettavat pakkohäädöt.

AMNESTY VAATII IHMISOIKEUKSIEN TOTEUTUMISTA SLUMMEISSA • Pakkohäädöt on lopetettava. Slummeissa asuville ihmisille on taattava yhtäläinen oikeus julkisiin palveluihin. • Slummeissa asuville ihmisille on taattava mahdollisuus osallistua aktiivisesti asuinalueidensa parantamista koskeviin suunnitelmiin ja päätöksiin.

MITÄ SINÄ VOIT TEHDÄ? • Allekirjoita vetoomus. Vaadi enemmän ihmisoikeuksia Brasilian faveloissa asuville ihmisille. Lue lisää sivulta 19. • Tue Amnestya. Ryhdy kuukausilahjoittajaksi. • Tule mukaan toimintaan. Löydä itsellesi sopivin tapa toimia.

katso paikkakunnat 4tapahtumakalenteri s. 18 haluatko mukaan kampanjoimaan?4maria.leskinen@amnesty.fi Juha Peurala

KAIKILLE

AMNESTY INTERNATIONAL 3 / 2009

travel - kesäkassit Amnestyn uudet puuvillakassit Väreinä musta, vihreä ja keltainen. Hinta 10 €.

osta amnesty-tuotteita ja

tee ihmisoikeudet näkyviksi Amnesty-tuotteet on valmistettu Reilun kaupan puuvillasta. ostamalla tuotteita takaat oikeudenmukaisen korvauksen tuotantoketjumme työntekijöille myös kehitysmaissa.

the rights! - ketään ei saa kiduttaa Vaatesuunnittelija Jarno Tiaisen mallisto The rights!- on suunniteltu Ihmisoikeusjulistuksen kunniaksi. Miesten paitaan on kuvattu artikla 5: Ketään ei saa kiduttaa. Koot: XS-XL: Väri: musta Hinta: 39 €

kuule, näe ja pidä ääntä! Nyt oranssit apinapaidat koko perheelle. Koot: Naisten ja miesten S, M ja L. Lasten 90-130 cm.Hinta 25 e.

the rights! -oikeus liikkua vapaasti Artikla 13 – oikeus liikkua vapaasti - on aiheena naisten vaaleansinisessa hupparissa. Koot:XS-XL. Hinta: 60 €

tilaa nyt 4store.amnesty.fi 14

AMNESTY INTERNATIONAL 3 / 2009

tapahtuu nyt

4 4 4 4 4

tule mukaan ryhmään sivu 16–17 avoimet vapaaehtoistehtävät ja työpaikat sivu 16–17 tapahtumakalenteri sivu 18 toimiston yhteystiedot sivu 18 puheenjohtajalta sivu 19

Miksi

ihmisoikeudet? Sami Sillanpää asui Pekingissä Helsingin Sanomien Kiinan-kirjeenvaihtajana vuosina 2003–2008. Toimittajana hän on kiinnostunut ruohonjuuritason aktivismista ja kirjoitti muun muassa laajan henkilökuvan ihmisoikeusaktivisti Hu Jiasta Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen. Raisa Asikainen on Itä-Aasian historian tutkija ja assistentti Helsingin yliopistossa. Hän on yksi Taivaallisen rauhan aukion verilöylyn taustaa ja kontekstia selvittävän kirjan Pekingin kevät 1989 toimittajista.

Pekingin Taivaallisen rauhan aukion eli Tiananmenin verilöylystä tuli 4.6.2009 kuluneeksi 20 vuotta. Sotilaat tulittivat rauhanomaisen demokratiamielenosoituksen osanottajia sarjatuliaseilla. Yhteenotoissa kuoli satoja, jopa tuhansia kiinalaisia.

YKSI VAI MONTA KIINAA? teetä ja ihmisoikeuksia Tiananmenin verilöylystä tuli kesäkuussa

kuluneeksi kaksikymmentä vuotta. Kymmeniä, jopa satoja mielenosoittajia on yhä vankilassa. Onko kiinalaisten liikkumavara lisääntynyt ollenkaan? Alkukesän hellepäivänä Am-

”Monia unettomia öitä kului pohtiessa, mistä pitäisi kirjoittaa ja mistä ei”, Sami sanoo. ”Jutuistasi päätellen kuitenkin pärjäsit siellä”, Raisa huomauttaa. Hän on selvästi seurannut Kiina-uutisointia tarkkaan. Tiananmenin aukion verilöylystä tuli kesäkuun alussa kuluneeksi kaksikymmentä vuotta. Tapahtuman merkitys kiinalaisille itselleen ei ole yksiselitteinen. Läheskään kaikki eivät tiedä, mitä kaksikymmentä vuotta sitten tapahtui ”Kiinalaiset eivät välttämättä ollenkaan osaa yhdistää Taivaallisen ”Täällä ajatellaan usein, että on vain yksi Kiina. rauhan aukiota vuoden 1989 tapahtumiin”, Rai Kiinalaiset itse näkevät maassaan useita sa kertoo. ”Monille aukio rinnakkaisia järjestelmiä. On virheellistä on vain Kiinan keskeisin paikka, jossa käydään ot ajatella, että kaikki olisi täysin kommunistisen tamassa turistivalokuvia.” puolueen kontrolloimaa. Kiinassa käydään ”Koulussa tapahtumista ei kerrota mitään ja myös vilkasta yhteiskunnallista keskustelua.” media vaikenee vuosipäivästä”, Sami lisää. vuotta kestäneeltä ulkomaankomennukTiananmenin tapahtumien vuoksi on yhä selta Helsingin Sanomien Kiinan-kirjeenvangittuna kymmeniä, jopa satoja ihmisiä. vaihtajana. Kiinan johto vaikenee vangittujen lukumääSuuresta maasta raportoiminen ei ole rästä. Yhdeksän vangin nimet tiedetään. helppoa. Länsimaiden kuva Kiinasta on ”Painostuksesta huolimatta puolue ei usein kapea-alainen ja painottuu joko ihsuostu kertomaan, keitä vankilassa on ja misoikeusloukkauksiin tai talouskasvuun. miksi”, Sami kertoo. Kiinan johto varauTodellisuudessa kiinalaisten elämä ja arki tui vuosipäivään sulkemalla toisinajatteon monimuotoista, ristiriitaistakin. nestyn toimistolla on hiostavan kuuma. Tunnelma tiivistyy entisestään, kun toimittaja Sami Sillanpää ja tutkija Raisa Asikainen alkavat pohtia Kiinaa kaksikymmentä vuotta sitten ja tänään. Keskustelijoista kumpikaan ei tyydy yksipuoliseen kuvaan maasta. Raisa Asikainen on historiantutkija ja opettaja, ja hän on asunut pitkään Shanghaissa. Sami Sillanpää puolestaan palasi tammikuussa Pekingistä Suomeen viisi

lijoita kotiarestiin tai vankilaan. Julkista keskustelua tukahdutettiin tiukentamalla internetin sensuuria. Toisinajattelijoiden blogeja suljettiin ja useiden nettisivujen sisältöjä sensuroitiin. ”Valvonta on hyvin tiukkaa”, Raisa arvioi. ”Vuonna 1989 Tiananmenin aukiolla oli enimmillään yli miljoona ihmistä, ja yli sadassa kaupungissa osoitettiin mieltä samaan aikaan. Nykyisin ei ole liikettä, jonka vuoksi ihmiset kokoontuisivat. Useimmille vuosipäivä ei ole erityinen päivä. Toisaalta ne, joiden henkilökohtainen elämä on kietoutunut tapahtumiin, muistavat hyvin.” Mitä hyötyä tapahtumien muistelemisesta sitten enää on? ”On tärkeää, että merkittävistä historiallisista tapahtumista puhutaan ja vääryyksiä selvitetään”, vastaa Sami. ”Se on tapa rakentaa tulevaisuutta.”

Kiinasta on julkaistu viime aikoina Suomessakin tavallista enemmän kirjallisuutta. Samin ja Raisan mielestä suomalaisten Kiina-tietous on kuitenkin vielä rajallista. ”Kiina on hyvin erilainen nyt kuin kaksikymmentä vuotta sitten”, Raisa sanoo. ”Suomalaisen on aika vaikea nähdä muutosta.” ”Ihmisoikeustilanne on parantunut, mutta muut muutokset yhteiskunnassa ovat vielä rajumpia”, Sami pohtii. Parissa vuosikymmenessä elintaso Kiinassa on noussut. Maan teollistuminen ja kansainvälistyminen edistyvät huimaa vauhtia. ”Kiinan johto haluaa ohjata huomion kasvaviin kaupunkeihin ja investointeihin”, Raisa toteaa. ”Suomenkin nykyinen kiinnostus Kiinaan on taloudellinen ja sen

imussa ei välttämättä muisteta ihmisoikeusloukkauksia.” Toimeentulon epävarmuus on monelle kiinalaiselle kaikkein akuutein ongelma. ”Hyvin koulutetun kaupunkilaisen ajatukset ihmisoikeuksista ovat todella kaukana viljelymaansa menettäneen köyhän maalaisen mahdollisuuksista ajaa asiaansa”, Raisa sanoo. Teekannu on siirretty hetkeksi syrjään valokuvauksen ajaksi. Raisa kaataa itselleen toisen kupillisen ja haastaa sen perään suomalaisten tiedostamattomat oletukset Kiinasta. ”Täällä ajatellaan usein, että on vain yksi Kiina. Kiinalaiset itse näkevät maassaan useita rinnakkaisia järjestelmiä. On virheellistä ajatella, että kaikki olisi täysin kommunistisen puolueen kontrolloimaa. Kiinassa käydään vilkasta yhteiskunnallista keskustelua.” Kriittinen journalismi on saanut uusia kanavia esimerkiksi blogikirjoittelun myötä. ”Yksilön vapaus Kiinassa on kasvanut enemmän kuin lännessä ajatellaan”, Sami sanoo. ”On myös kaupallista lehdistöä, joka pyrkii tekemään oikeaa journalismia. Tietyn rajan ylittäminen voi aiheuttaa vaikeuksia, mutta kiinalaiset itse sanovat mielellään, että suunta on parempaan päin.” Vapaus on kuitenkin aina suhteellista. ”Esimerkiksi sisustamisesta voi puhua ja riidellä millä foorumilla tahansa”, Raisa sanoo. ”Mutta Pekingin kaupunkisuunnittelu on jo paljon vaikeampi aihe.”

Teksti Milla Karppinen Kuva Katja Tähjä AMNESTY INTERNATIONAL 3 / 2009

tapahtuu nyt

Tule koordinoimaan Venäjä-työtä 4 Amnestyn Venäjä-maakoordinaatio etsii vapaaehtoista maakoordinaattoria, jonka tehtäviin kuuluu maan ihmisoikeustilanteen ja Amnestyn kantojen seuraaminen, oman alueensa asiantuntijana toimiminen, osallistuminen vaikuttamis- ja tiedotustyöhön sekä kampanjoihin. Maakoordinaattorilta edellytetään vankkaa kiinnostusta kohdemaan asioihin, kielitaitoa, organisointikykyä ja pitkäjänteistä sitoutumista. Vapaamuotoiset kirjalliset hakemukset 4 30.7. mennessä: aino.pennanen@amnesty.fi

teksti karin metsäpelto kuva kalle björklid

pienistä sanoista isoihin tekoihin pikavetoomusverkosto Amnestyn tukijat ovat vuosikymmenten ajan vedonneet viranomaisiin ihmisoikeusloukkausten uhrien puolesta. Perinteisten kirjeiden sijaan vetoomukset kulkevat yhä useammin sähköpostitse. Suomessa pikavetoomusverkoston toimintaa uudistettiin keväällä. Amnestyn kansainväliseen sihteeristöön Lontooseen tulee päivittäin ilmoituksia ihmisoikeusloukkausten uhreista, jotka tarvitsevat pikaista apua. Jos ihminen vangitaan mielipiteensä vuoksi, häntä kidutetaan, hänet tuomitaan kuolemaan tai hän ”katoaa”, aktivoidaan pikavetoomuskirjoittajien maailmanlaajuinen verkosto. Parhaimmillaan viranomaiset vastaanottavat vuorokauden kuluessa tuhansia vetoomuksia verkoston noin 85 000 jäseneltä. Pikavetoomuksia saavat kirjoitettavakseen verkostoon liittyneet vapaaehtoiset aktiivit. He saavat tapauksen tiedot sähköpostiinsa ja voivat sen jälkeen kirjoittaa omakohtaisen vetoomuksen ohjeistettuun osoitteeseen. Suomen osastossa pikavetoomusverkoston toimintaa uudistettiin keväällä. ”Aiemmin oli kolme erillistä pikavetoomusryhmää. Jotkut vetosivat kerran viikossa, toiset kaksi kertaa kuukaudessa ja jotkut kerran kuussa. Nyt ryhmät on yhdistetty ja kaikille vetoomusverkostoon liittyneille lähtee pikavetoomus noin kerran viikossa ”, kertoo Amnestyn verkkokampanjakoordinaattori Miika Saukkonen. ”Tietenkään tämä ei tarkoita, että kaikkien pitäisi nyt kirjoittaa vetoomuksia kerran viikossa. Kukin saa luonnollisesti yhä ottaa osaa vetoomuksiin oman aikataulunsa mukaan”, Saukkonen sanoo. Pohjois-Pohjanmaalla asuva Sari Leinonen pitää vetoomustoimintaa melko vaivattomana tapana tehdä ruohonjuuritason ihmisoikeustyötä.

Maakoordinaatiot Vapaaehtoiset maakoordinaattorit toimivat oman alueensa asiantuntijoina tukien toimiston henkilöstöä ja paikallisryhmiä kampanjoinnissa. Jos olet kiinnostunut maakoordinaatiotyöstä, ota yhteys koordinaattoreihin tai maakohtaisen työn asiantuntijaan Aino Pennaseen aino.pennanen@ amnesty.fi.

16 AMNESTY INTERNATIONAL 3 / 2009

Pohjois-Pohjanmaalla asuva Sari Leinonen on ollut pikavetoomusverkostossa

mukana muutaman vuoden ajan. Hän pitää uudistusta hyvänä. ”On hyvä pysyä ajan tasalla vetoomuksista, vaikkei ehtisikään ottaa osaa kaikkiin.” Leinonen pitää vetoomustoimintaa melko vaivattomana tapana tehdä ruohonjuuritason ihmisoikeustyötä. ”Jos jotakuta esimerkiksi uhkaa teloitus, voi helposti tuntua, ettei yksi ihminen voi kuitenkaan tehdä asialle mitään. Sitten tulee ajatelleeksi, millainen merkitys vastaavassa tilanteessa olisi itselle, että ihmiset vetoaisivat puolestani.” Leinonen kertoo lukeneensa tapauksista, joissa on onnellinen loppu ja nämä tarinat motivoivat häntä vetoamaan. ”Sillä voi oikeastikin olla merkitystä, jos painostus on tarpeeksi suurta.”

Liity Amnestyn pikavetoomusverkostoon 4 http://www.amnesty.fi/mitasina-voit-tehda/pikavetoomusverkosto Verkkovetoomuksia unohtamatta! Verkkovetoomukset tukevat Amnestyn ajankohtaisten kampanjoiden tavoitteita. Verkkovetoomukset löytyvät valmiina Amnestyn sivuilta, joilta niitä voi lähettää suoraan. Jos kyseessä on toimiston keräämä joukkovetoomus, allekirjoitukset kerätään ja lähetetään Amnestyn toimiston kautta eteenpäin. Voimassa olevat verkkovetoomukset 4 http://www.amnesty.fi/mita-sina-voit-tehda/ verkkovetoomukset/kaikki-voimassa-olevat

paikallisryhmät Balkan Paula Schuth paula.schuth@helsinki.fi

Kiina Simo Salmela simo.salmela@uta.fi

Indonesia ja Itä-Timor Anna-Maija Teppo anna_maija_teppo@hotmail.com

Maghreb Maiju Kaipiainen maijukaipiainen@gmail.com

Israel ja Palestiina Heidi Kumpulainen heidimarja@yahoo.com

Turkki Pekka Pykari pekka.pykari@tse.fi

pääkaupunkiseudun aluevastaava Sakari Nummila sajunu@utu.fi

Sudan Milka Suuniittu milka.suuniittu@uta.fi Henna Paasonen henna.paasonen@luukku.com

Yhdysvallat Veli-Matti Koljonen vmkoljonen@gmail.com

pohjois-suomen aluevastaava Jussi Kejo jussi@amnestyoulu.fi

Keski-Amerikka Tuomas Törrönen tuomas.torronen@helsinki.fi Silja Ylitalo silyli@utu.fi

Venäjä Laura Rantanen laura.j.rantanen@gmail.com

Amnestyn toimintaan voit tulla mukaan noin 18 paikkakunnalla. Oman alueesi toiminnasta voit kysyä lisää paikallisryhmien yhteyshenkilöiltä.

Heinola Eija Kolari eija.kolari@phnet.fi

Helsinki / Helsingfors ja Espoo Grupp 2 Ninni Rask ingeborg.rask@helsinki.fi Ryhmä 6 Ida-Lotta Strömgård ida.stromgard@helsinki.fi Ryhmä 13 Päivi Ristolainen-Husu Paivi.Ristolainen-Husu@edu.hel.fi Ryhmä 14 Jaana Raitio jaanaraitio@hotmail.com Ryhmä 26 Markku Porvali markku_porvali@hotmail.com

Ryhmä 31 Antti Salovaara antti.s.salovaara@helsinki.fi Ryhmä 22 Leena Vainiomäki leenamarjatta2002@yahoo.com Ryhmä 30 Outi Maksimainen outi.maksimainen@tkk.fi Ryhmä 34 Hanna Mäkinen hanna.makinen@welho.com Ryhmä 43 Erja Säkkinen erja.sakkinen@gmail.com Hämeenlinna Henna Paasonen henna.paasonen@luukku.com

ll a! inhankinnassa. t yötä taatyröpjo va ra i aikk oj a f2fa pa noks es

Amnestyn toimisto kesälaitumilla

m aa n om as ti. Viel ä va pa it ja tule an ta un loppuun feis sa riksi aa n sy ys ku yn et st tk ja ne a Am ta in H ae va ra inha nk työl le . F2f.a mne st y.fi ihmis oikeus www 4 t he ty sohjee lä n te us H ak em

4 Amnestyn toimisto hiljenee heinäkuussa. Asiakaspalvelu on kiinni 6.-27.7. Muina aikoina asiakaspalvelu palvelee normaalisti maanantaisin ja keskiviikosta perjantaihin klo 12-16 ja tiistaisin klo 12-18. Kaunista ja aurinkoista kesää!

Koonneet Karin Metsäpelto, Anu-Elina Jaskari kuvitus Katri Saarteinen henkilökuvat anu merenlahti

relaa & kelaa

Elokuvat

Henrik Linnavirta, face to face-koordinaattori, Amnesty

Kesä on täällä taas. Mökkilaiturin nokassa, puistossa tai kesäkaupungin kaduilla on aikaa antaa ajatusten ajelehtia ihmisoikeuksiin. Amnestyn väki antaa kirja-, elokuva-, musiikki- ja kuvataidevinkit kesän joutilaisiin päiviin.

fernando meirelles: Uskollinen puutarhuri Kaunis kuvaus idealismista, rakkaudesta ja periksiantamattomuudesta. Ajankohtainen tarina sijoittuu Keniaan ja punoutuu lääkefirmojen vastuuttoman ja rikollisen toiminnan ympärille. Stephen Daldry: lukija Elokuva mahdottomasta rakkaudesta ja anteeksiannosta ja yksilön vastuusta musertavan koneiston alla. Tärkeä ja erilainen näkökulma Hitlerin aikaiseen Saksaan.

Kirjat

Taina Järvinen, ihmisoikeustyön johtaja, Amnesty

Michael Ondaatje: Anilin varjo

Srilankalaissyntyisen kanadalaiskirjailijan Michael Ondaatjen teoksen keskeinen hahmo on nimetön luuranko, yksi Sri Lankan sodan tuhansista uhreista, jonka henkilöllisyyttä oikeuslääkäri ja arkeologi yrittävät selvittää. Kirjan lumo on Ondaatjen runollisessa ja monikerroksisessa kerronnassa, mutta se on myös aiheeltaan edelleen valitettavan ajankohtainen.

Pramoedya Ananta Toer: The Girl from the Coast

Indonesian tunnetuimman kirjailijan Pramoedya Ananta Toerin isoäidin tarinaan perustuva kirja sijoittuu 1800-1900 -luvun vaihteen Jaavalle, jossa kalastajakylän nuori tyttö myydään varakkaalle aristokraatille jalkavaimoksi. Vaikka tarina sijoittuu historialliseen feodaaliyhteiskuntaan, tytön kohtalo on yhä tuttu aivan liian monelle köyhyyteen syntyneelle tytölle. Pramoedyan teoksessa tämä ilmenee sekä itse tarinassa että sen kerronnassa. Tytön nimeä ei esimerkiksi mainita lainkaan. Pramoedya oli lähes kolmekymmentä vuotta vankilassa ja kotiarestissa ja hänen kirjansa olivat kiellettyjä Suharton ajan Indonesiassa. Hänen teoksiaan on käännetty liki kolmellekymmenelle kielelle, mutta valitettavasti ei suomeksi.

Duong Thu Huong: Beyond Illusions

”Beyond Illusions” kertoo nimensä mukaisesti ihanteiden särkymisestä. Vietnamilaiskirjailijan tarinan voi lukea kertomuksena kahden ihmisen avioliitosta, mutta ilmestyessään vuonna 1987 sen tulkittiin kuvaavan kriittisesti myös Vietnamin kommunistista järjestelmää. Kirjasta tuli kotimaassaan myyntimenestys. Duong Thu Huongin kolmas kirja oli jo liikaa valtaapitäville ja hänen kirjansa kiellettiin Vietnamissa. Kirjailija oli myös jonkin aikaa pidätettynä, jolloin hän oli Amnestyn mielipidevanki. Nykyisin hän asuu Pariisissa.

Joensuu Maija Helminen maija.helminen@joensuu.fi

Oulu Katja Henttonen katja.henttonen@inbox.com

Jyväskylä Leena Hjelt leena.k.hjelt@jyu.fi

Pori Nadia Tammi nadia.tammi@wippies.fi Rovaniemi Janita Korva jakorva@ulapland.fi Tiia Orjasniemi tiorjasn@ulapland.fi

Keski-Uusimaa Elina Saario elina.saario@gmail.com Kouvola Katri Luotonen katri.luotonen@student.kyamk.fi Kuopio Mikko Hirvonen amnestykuopio@gmail.com Lahti Maiju Heino mheinoenator@gmail.com

Savonlinna Stephen Condit stephen.condit@joensuu.fi Tampere Antti Larjo antti.larjo@tut.fi Satu Helin satu.helin@uta.fi

sean penn: Into the Wild Sekä poliittisuudessaan että samanaikaisesti epäpoliittisuudessaan puhdistava ja ajatuksia herättävä elokuva. Hieno musiikki Pearl Jamista tunnetun Eddie Vedderin tulkitsemana vangitsee tunnelman.

musiikki

Jukka Vallisto, IT-asiantuntija, Amnesty

kuvataide

Paula Schuth, vapaaehtoinen maakoordinaattori, Amnestyn Balkan-koordinaatio

Holocaust- muistomerkki, Berliini

Berliinin Holocaust-muistomerkki muistuttaa Euroopan juutalaisten kansanmurhasta toisen maailmansodan aikana. Yhdysvaltalaisen arkkitehdin Peter Eisenmanin 20 000 neliömetrin taideteos pystytettiin Berliinin keskustaan lähelle Brandenburgin porttia 2000-luvun alussa. Muistomerkki muodostuu sadoista erikokoisista betonipaaluista. Sen yhteydessä oleva museo on vaikuttava vierailukohde.

Sly & The Family Stone- Anthology (cd) Kitkeränsuloista ihmisrakkautta 60-70-lukujen vaihteen Kalifornian ikuisesta kesästä.

Tropicália (genre)

Brasilialainen psykedeelisen popin ja yhteiskunnallisen valveutumisen sulautuma. ”É Proibido Proibis!”

M.A. Nummisen lastenlaulut (vinyyli, cd) Mauri Anteron mielestä lapsetkin ovat ihmisiä.

Melvins (live)

Ihmisyyden hankalampia puolia taiten luotaava yhtye. Tänä kesänä Melvins esiintyy Suomessa Pitkä kuuma kesä-festivaalilla (Suvilahti, Helsinki 27.6).

Turku / Åbo Ryhmä 3 Annukka Kolehmainen annkol@utu.fi Grupp 27 Maria Ikola ria.ikola@gmail.com Ryhmä 44 Miia Pöllänen mkpoll@utu.fi Vaasa / Vasa Ryhmä 8 Seija Lautamäki seija.lautamaki@jippii.fi Malin Söderholm m_soderholm@hotmail.com Åland Grupp 7 Tanja Sabel tanja.sabel@karingund.ax

Balkan Art Week, Lontoo

Amnestyn Balkan-koordinaattorina suosittelen syyskuussa Lontoossa järjestettävää Balkan Art Weekia. Viikon aikana pääsee tutustumaan Balkanin alueen valokuva- ja videotaiteen, multimediateosten, nykytanssin ja performanssitaiteen tunnettuihin ja tuntemattomampiin tekijöihin ja heidän töihinsä. Balkanin taideviikot järjestetään Lontoossa jo viidettä kertaa. www.terminal00.org

http://www.holocaust-mahnmal.de/en

Kommunistien uhrien muistomerkki, Praha

Vuonna 2002 Prahan keskustan läheisyyteen Petrin kukkulan alle pystytetty muistomerkki on oiva osoitus nykytaiteen ja historian kohtaamisesta. Taideteos koostuu yksittäisiä ihmishahmoja kuvaavista veistoksista, jotka symboloivat kommunistisen hallinnon aikana poliittisista ja muista syistä sorrettuja ihmisiä. Taideteoksen ovat luoneet tunnettu tsekkiläinen kuvanveistäjä Olbram Zoubek ja arkkitehdit Jan ja Zdeněk Hölzel. http://cz.prague-stay.com/lifestyle/clanek/225pamatnik-obetem-komunismu/

erikoisryhmät ja teemakoordinaatiot

Erikoisryhmät ovat erikoistuneet tiettyyn teemaan ja osa niistä on järjestäytynyt ammatilliselta pohjalta. Ryhmät seuraavat omaan alaansa liittyviä ihmisoikeuskysymyksiä, tiedottavat niistä ja kampanjoivat.

joku raja!-verkosto Naisten oikeuksista kiinnostuneille Pia Puu Oksanen pia.oksanen@amnesty.fi Ammattiyhdistysryhmä Peter Boldt peter_j_boldt@hotmail.com Ulla Käyhkö ulla.kayhko@jippii.fi HLBTI-ryhmä Homo-, lesbo-, bi-, trans- ja intersukupuolisten ihmisten oikeuksista kiinnostuneille Taru Höykinpuro taru.hoykinpuro@gmail.com

Ihmisoikeuskasvatus ja kouluvierailut Maarit Pihkala maarit.pihkala@amnesty.fi

Pakolaistyön koordinaatio Ida Staffans ida.staffans@helsinki.fi

Juristiryhmä Susanna Mehtonen susanna.mehtonen@ amnesty.fi

Kuolemanrangaistuksen vastainen työ Noora Rauhala noora.rauhala@surffi.net Susanna Mehtonen susanna.mehtonen@ amnesty.fi

Mediryhmä Lääkäreille ja muille hoitoalan ihmisille Paula Tiittala paula.tiittala@helsinki.fi

AMNESTY INTERNATIONAL 3 / 2009

tapahtumakalenteri Tiina Rekola

HUOM! tarkista ajankohtaisimmat tapahtumatiedot verkkosivujen tapahtumakalenterista: www.amnesty.fi/mita-tapahtuu Juha Peurala

22.8. Joku raja! -verkosto koolla Joku raja! -verkosto tapaa lauantaina 22.8 klo 12 brunssin merkeissä Amnestyn toimistolla, Tapaamisessa suunnitellaan syksyn ja talven toimintaa. Verkoston jäsenet myös Helsingin ulkopuolelta tervetuloa! Sitovat ilmoittautumiset: pia.oksanen@amnesty.fi.

JOENSUU 17.–19.7. Ihmisoikeudet asuvat täällä Amnestyn kampanjateltta Ilosaarirockissa

lahti amnestyn julistenäyttely 30 artiklaa + 30 julistetta = YK:n ihmisoikeuksien julistus 60 vuotta. Amnestyn Know Your Rights -näyttely esillä Lahden historiallisessa museossa 3x1=1 näyttelyssä. (Lahdenkatu 4) 29.5.-18.10. haluatko mukaan kampanjoimaan? 4maria .leskinen@amnesty.fi

HELSINKI 11.7. Ihmisoikeudet asuvat täällä – ranta-action Amnestyn Ihmisoikeudet asuvat täällä -kesäkampanja lähtee auringonottoon kesäiselle uimarannalle lauantaina 11.7. Tule mukaan tekemään tapahtumaa! Olet lämpimästi tervetullut aktivistijoukkoomme osallistumaan tapahtuman käytännön järjestelyihin sekä ennen tapahtumaa että paikan päällä. Ota yhteyttä: maria.leskinen@ amnesty.fi tai outi.haapanen@amnesty.fi

PORI 18.7. Ihmisoikeudet asuvat täällä Porin Amnesty-ryhmä Mahdollisuuksien torilla

TAMPERE 24.–25.7. Ihmisoikeudet asuvat täällä Tampereen Amnesty-ryhmä Puntala Rockissa 6.8. Ihmisoikeudet asuvat täällä Tampereen Amnesty-ryhmä Tapahtumien yössä

RAASEPORI 31.7.–2.8. Ihmisoikeudet asuvat täällä Amnestyn kesäkampanja Faces Etnofestivaaleilla, Billnäs

Lahden historiallinen museo ja taidemuseo esittelevät tänä kesänä yhteiskunnallisen julistetaiteen parhaimmistoa. Lahden historiallisen museon 3x1=1 –näyttely on kolmen julistenäyttelyn kokonaisuus. YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 60 vuotta juhlivan Amnestyn Know Your Rights! -näyttelyn lisäksi esillä on brasialaisen suunnittelijan Felipe Tabordan työryhmän Kabum! Mix. Se kertoo 16-19 -vuotiaiden nuorten näkemyksen puhtaasta vedestä, ihmisoikeuksista ja teiniraskauksista. Graafinen suunnittelija Martti Mykkänen (k. 2008) tuli tunnetuksi suomalaisen julistetaiteen edistäjänä ja kuvittajana. Mykkänen tunnetaan Tuntematon sotilaskirjan kansisuunnittelijana. Lahden 17.julistebiennaalessa taidemuseossa on esillä julistetaiteen kansainvälinen parhaimmisto. Näyttelyn sosiaalisessa ja aatteellisessa sarjassa on mukana esimerkiksi työvoiman vapaata liikkuvuutta ja muukalaisvihaa käsitteleviä töitä. 3x1=1-näyttely Amnesty, Taboda & Mykkänen Lahden historiallisessa museossa 18.10. asti (Lahdenkatu 4) Lahden 17. julistebiennaale Lahden taidemuseossa 29.8. asti (Vesijärvenkatu 11)

Haluatko Know Your Rights!-näyttelyn omalle paikkakunnallesi? 4 ota yhteyttä: outi.haapanen@amnesty.fi

ändringar möjliga / muutokset mahdollisia

Aktivistitreffit 1.7 ja 19.8.

Yhteiskunnallisia julisteita Lahdessa

www.faces.fi | office@faces.fi

RasePoriJazz 17–18.7.09 Ekenäs/ Tammisaari | Sixties Revival 5.9.09 Billnäs | Carelian Faces 18–20.9.09 Petrozavodsk/ Petroskoi

amnestyn suomen suomen osaston osaston toimisto amnestyn toimisto

Amnesty International Suomen osasto ry. Toimisto Ruoholahdenkatu 24 D 00180 Helsinki Asiakaspalvelu avoinna arkisin 12–16, ti 12–18 Puh: 09 5860 440 Fax: 09 5860 4460

Toimiston työntekijät Toimiston sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@amnesty.fi. ellei toisin mainita. Toiminnanjohtaja Frank Johansson Ihmisoikeustyön johtaja Taina Järvinen

18 AMNESTY INTERNATIONAL 3 / 2009

Maakohtaisen työn asiantuntija Aino Pennanen Naisten ihmisoikeusasiantuntija Pia Oksanen Asiantuntija –syrjintä- ja pakolaiskysymykset Outi Lepola Oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen

Viestintäpäälikkö Noora Jokinen Tiedottaja Anu-Elina Jaskari Koulutuskoordinaattori Maarit Pihkala Varainhankintapäällikkö Ritka Heino Apulaisvarainhankintapäällikkö Else Hukkanen

Varainhankintavastaava Adam Kral Graafinen suunnittelija Anu Merenlahti Kampanjakoordinaattori kampanjatapahtumat ja aktivismi Outi Haapanen Kampanjakoordinaattori verkkokampanjointi Miika Saukkonen

Database-koordinaattori Leena Hernesniemi Database-koordinaattori Anna Sryapchieva F2F-koordinaattori Janne Räikkönen F2F-koordinaattori Henrik Linnavirta F2F- ja televarainhankinnan koordinaattori Nina Blomqvist

Toimistopäällikkö Katri Rautio Talous- ja toimistosihteeri Maarit Raja-aho Toimistosihteeri Anna Nurmi IT-vastaava Jukka Vallisto

vetoomus4

puheenjohtaja jussi förbom

Visioiden priorisoinnista

Juha Itkonen vetoaa Brasilian faveloissa asuvien puolesta:

Amnestyn tuleva kansainvälinen strategia on värikkäistä laatikoista ja iskulausemaisista tekstinpätkistä koostuva kartta. Siitä ilmenee, että aiomme tulevina vuosina puolustaa muun muassa liikkeellä olevia, suojattomia ja köyhiä ihmisiä, joita valtio tai aseelliset ryhmät uhkaavat, ja että aiomme tehdä tämän yhdessä näiden ihmisten kanssa emmekä vain heidän puolestaan. Iskulauseet heijastelevat visiota, jossa lähes kaikki ihmistä koskevat ongelmat nousisivat liikkeessämme etusijalle. Näin ei kuitenkaan tapahdu, sillä samalla, kun vielä kummastelemme kartan värivalintoja, järjestön johdossa suunnitellaan jo tosissaan kahden seuraavan vuoden varsinaista toimintaa.

oikeus elämään ilman väkivaltaa

Strategian voimallisin muutospaine ei kohdistu visionääriseen vaan operationaaliseen prosessiin. Amnestyn johto haluaa vahvistaa liikkeen statusta kasvuhakuisesti organisoituna konsernina, jonka päätuote olisi yhtäläisten oikeuksien toteutumiseen perustuva ihmisarvoinen elämä − ja joka tarttuisi maailman kaikkiin ihmisoikeusongelmiin. Yhä tiukemmin johdettu ja alati ammattimaisemmin työskentelevä ihmisoikeusliike siis kampanjoisi juuri sen polttavimman intuition ajamana, joka saa tavallisen ihmisen ryhtymään vapaaehtoiseksi ihmisoikeusaktivistiksi.

Clevelandissa, peltihökkelit Johannesburgin Sowetossa, Rio de Janeiron favelat. Osattomuus yhteiskunnasta leimaa slummeissa asuvien elämää samalla tavalla kaikkialla maailmassa, sanoo kirjailija Juha Itkonen.

Onko tämä mahdollista? Ryhdyn omalta osaltani etsimään vastausta blogis-

Brasilian Rio de Janeiron slummeissa, faveloissa, mellastavat rikollisjengien lisäksi miliciat, epäviralliset poliisijoukot. Valtion välinpitämättömyys on luonut faveloihin valtatyhjiön, jota entisten poliisien ja sotilaiden joukkiot täyttävät. Ihmisten arjessa turvattomuus ja väkivalta lisääntyvät entisestään. Parlamenttiedustaja Marcelo Freixo johtaa selvitysryhmää, joka tutkii viranomaisten yhteyksiä milicia-joukkoihin. Jatkuva pelottelu ja tappouhkaukset varjostavat ryhmän työtä. Kirjailija Juha Itkonen vaatii, että Freixoa ja muita selvitysryhmän jäseniä suojellaan ja heidän työnsä tunnustetaan julkisesti. Vetoomus on osa Amnestyn maailmanlaajuista kampanjaa, jossa vaaditaan ihmisoikeuksien toteutumista slummeissa. ”Vaikuttaminen paikallistasolta ylöspäin on tärkeää Brasilian kaltaisessa yhteiskunnassa, jossa ei ole vahvaa valtiota ja julkista sektoria. Ei muutos ainakaan sieltä toisesta suunnasta lähde”, Itkonen sanoo.

sani osoitteessa blogi.amnesty.fi/puheenjohtaja. Samalla pohdin, miten Suomen osasto löytää paikkansa visionääristen operaatioiden tiimellyksessä, ja mikä lopulta olisi ihmisoikeuksien kannalta kaikkein oleellisinta.

jussi förbomin blogi 4 blogi.amnesty.fi/puheenjohtaja.

Om prioritering av visioner Amnestys framtida internationella strategi består av en karta som är sammansatt av färgrika lådor och slagordsliknande textsnuttar. Av kartan framgår att vi under de kommande åren har för avsikt att försvara bl.a. fattiga och skyddslösa människor som är i rörelse och som hotas av en stat eller av beväpnade grupper, och att vi har för avsikt att göra detta tillsammans med dessa människor och inte bara för deras räkning. Slagorden reflekterar en vision där nästan alla problem som rör människan kunde ges företräde i vår rörelse. Så blir det emellertid inte, för samtidigt som vi ännu reflekterar över kartans färgval planeras de två följande årens huvudsakliga verksamhet redan på allvar i organisationens ledning. Strategins starkaste krav på förändring inriktar sig inte på den visionära utan på den operationella processen. Amnestys ledning vill stärka rörelsens status som en på ett tillväxtorienterat sätt organiserad koncern, vars främsta produkt är ett människovärdigt liv som baserar sig på förverkligandet av likadana rättigheter för alla – och som griper tag i världens alla människorättsproblem. Den allt stramare ledda och allt mer yrkesmässigt arbetande människorättsrörelsen skall alltså föra en kampanj, driven just av den mest brinnande intuition som får den vanliga människan att bli en frivillig människorättsaktivist.

VETOA NYT Asuntovaunukylä Ohion

Toimittajan työtä aiemmin tehnyt kirjailija on käynyt juttumatkoilla slummeissa eri puolilla maailmaa.

Syrjäytymisenvaikutukset ovat kaikkialla samat. ”Viime syksynä kävin Clevelandissa Ohiossa yhdellä alueista, joille subprime-luottokriisi oli iskenyt kovimmin. Eriarvoisuus, kuilu ’meidän ja heidän’ välillä näkyi siellä ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi Johannesburgin Sowetossa”, hän sanoo.

Köyhyyden ja auttamisen teemoja Itkonen kertoo miettineensä paljonkin. Thaimaata tsunamin jälkeen kuvaavassa Kohti -romaanissa on vastakkain kaksi auttamisen tapaa: rahan lahjoittaminen ja ruohonjuuritason avustustyö. Kirjan kehitysyhteistyöjärjestön esikuva on Khao Lakissa toiminut riippumaton amerikkalaisjärjestö, jonka toimintaan Itkonen tutustui vuosi tsunamin jälkeen. ”Toiminta oli laajaa ja organisoitua, projektit olivat todellisia ja apu meni perille. Yrityksiltä ja yksityisiltä saatu raha ja halu auttaa kohtasivat. Mutta kyse oli avustusrahasta. Pitäisi myös kysyä, miten globaali talousjärjestelmä ylipäänsä toimii.” Tekeillä oleva romaani pitää Itkosen tänä kesänä kotimaassa, työhuoneella Helsingin Suvilahdessa. ”Alan vähitellen päästä kirjoittamisen vauhtiin. Viime syksynä oli vähän blokkia, mutta nyt tekstiä syntyy.” Uuden kirjansa aiheesta hän vaikenee, mutta kertoo, että työpöydällä on myös ensimmäinen näytelmä. ”Siinä on tuttuja aineksia. Rakkaus, työ, perheelämä, niistä se on tavannut lähteä.” teksti Anu-Elina Jaskari kuva teemu kuusimurto

Är detta möjligt? Jag börjar för min egen del söka efter svaret i min blogg under adress blogi.amnesty.fi/puheenjohtaja. Samtidigt funderar jag på hur den finländska sektionen skall hitta sin plats i de visionära operationernas vimmel, och vad som slutligen kunde vara det mest väsentliga med tanke på de mänskliga rättigheterna. jussi förboms blogg 4 blogi.amnesty.fi/puheenjohtaja.

amnestyn suomen osaston johtokunta 2008–2009 Osaston puheenjohtaja Jussi Förbom jussi.forbom@iki.fi Taloudenhoitaja Tuomas Laine tuomas.laine@uta.fi Muut jäsenet Heikki Kerkkänen hemakerk@jyu.fi Maija Jäppinen maija.jappinen@helsinki.fi Ninni Sandelius ninni.sandelius@uta.fi Päivi Sinkkonen paivi.sink@gmail.com Mikko Häkkinen mikko.hakkinen@ncp.fi Markus Terho markus.terho@gmail.com

allekirjoita vetoomus marcelo freixon puolesta 4Katso ohjeet takasivulta.

AMNESTY INTERNATIONAL 3 / 2009

vetoa tekstarilla!

Teemu

Kuusim

urto

Lähetä viesti ”slummit” etunimi sukunimi paikkakunta” numeroon 173 175

Helsi

ngiss

Hyvä

ä 16. 6.20

kuver

nööri Sérgi o de puoli Olive sotil ira C aalli ja vo abral s t imist e n Santo milic unut Tämä s Fil i a R i joukk on oi o ho, d e o re va J j a yleis e n n toi eiron ltion en tu m i s n l ta on vuosi ummei rvall Milic kaus ssa, isuu ia favel laajentunu käytö -joukot li den kriisi ia jatkune oiss t ks esta sä ä välin a. suoje iä. Ne est ävät yhtei kohtaan. p i lua j ä t s vät ämätt öjen a uhk ömyyd koke aavat yhteisöjä estä nautt maa syrjin koko i t demok m ä a ä s t j a val a vää raatt Parla t r isen menta valti ion tarjoa ina r on ra sekä i m s a e a n kenne ti se tta. toimi etyt rohke lvitystyör ne at po liisi yhmän joht vaiku et milicia t, sy aja M tusva j o uk yt ar llan vähen kojen ja k täjät ja t celo Freix tämis o u o r oma r u Vaadi ptoit eksi. n, et uneid rit ovat tä pa e suosi n polii rlam tu sien nopea kset tunnu entaarisen sti s s t s e e t l a v ekä v altio an ja pann itystyöryh n ett aan t Väkiv ä oimee män antama osava alta n ma t l t ja uh ioide selvi kauks n tas hdollisimm tysty e o t an ö l r la. v julki sesti yhmän työt arjostavat ä M . Pyy vasta dän t parlamenta an ta arcelo Fre e a istel i x suoje o n evien ja mu itä tunnus risen luaan i t t d a y e m jatke taan. ön ja vaad n milicia- aan in, e joukk Kunni t oja tä he oitta idän vasti Juha Itkon en

Päätä, että osallistut

Vetoomustoiminta on Amnestylle tärkeä kansainvälisen vaikuttamistyön kanava, jonka kautta sadat tuhannet ihmiset osallistuvat säännöllisesti maailman muuttamiseen. Ole yksi heistä!

Allekirjoita vetoomus

A. Tekstiviestillä.

Lähetä viesti: SLUMMITI ETUNIMI SUKUNIMI PAIKKAKUNTA numeroon 173175. (esim: SLUMMIT VENLA VETOAJA VANTAA).Viestin hinta on 0,25 e + oman operaattorisi tekstiviestimaksu. Palvelu toimii DNA:n, Elisan, Go Mobilen, Kolumbuksen, Saunalahden, Soneran ja Tele Finlandin liittymissä.

B. Amnestyn verkkosivuilla4 www.amnesty.fi. Toimi nopeasti! Vetoomus on auki 1.9.2009 saakka.

Vetoomus menee perille

Tekstiviestinä ja verkossa kerätyt allekirjoitukset kerätään Amnestyn toimistolla listaksi, joka lähetetään Rio de Janeiron kuvernöörille Sérgio de Oliveira Cabral Santos Filholle.

3Lue mitä Juha Itkonen ajattelee köyhyydestä ja ihmisoikeuksista