Amnesty-lehti 3/2010

3

2010

c92E.

4,19 Venäjä Vie sanat suusta 8 KuKa on Mr. aMnesty? 11 KansanMurhaKäräjillä PorVoossa

3/2010

SUOMEN OSASTON LEHTI – FINLÄNDSKA SEKTIONENS TIDNING 18.5.2010

3 Keskustelua kampanjateltalla.

Romaneja kohdellaan kuin roskaa –kampanja sai paljon huomiota kaduilla, kesätapahtumissa ja mediassa.

5

Julkkis antaa kasvot

8

Jos saisit kysyä

11

3 Nordic Youth Conference kokosi heinä-elokuun vaihteessa Kööpenhaminaan kymmeniä nuoria amnestylaisia Suomesta, Ruotsista, Tanskasta ja Norjasta.

6 Amnesty oli mukana heinäkuisessa Helsinki Pride-kulkueessa.

15

ihmisoikeusloukkauksille, mutta kaikki maailman vääryydet eivät saa puolestapuhujaa.

Amnestyn uudelta pääsihteeriltä yhden kysymyksen, mikä se olisi?

Ruandasta Porvooseen Kansanmurhasta käräjöitiin Suomessa – kuinka kävi?

Teetä ja ihmisoikeuksia

Voivatko ihmisoikeudet olla uskonto, pohtivat tohtorismiehet Stephen Hopgood ja Petri Merenlahti.

17

Paperittomat

20

Taiteilija Katja Kettu

Amnesty-aktiivit Katja Tähjä ja Kaisa Viitanen tekivät kirjan unohdetuista ihmisistä.

vetoaa Venäjän sananvapauden puolesta.

Paras palkinto

Den bästa belöningen

Elokuun lopussa toimistoomme tuli sähköpostitse iloviesti. Me´phaa-alkuperäiskansan puolesta työskentelevä meksikolainen ihmisoikeuspuolustaja Raúl Hernández oli vapautettu yli kahden vuoden vankeudesta.

Hernández vangittiin tekaistujen murhasyytteiden perusteella kaksi vuotta sitten Guerreron osavaltiossa Meksikossa. Amnestyn mukaan vangitseminen oli viranomaisten kostotoimenpide hänen työnsä vuoksi alkuperäiskansan oikeuksia ajavassa OPIM-järjestössä.

Amnestyn Suomen osasto aloitti työn Hernándezin puolesta marraskuussa 2008 heti sen jälkeen, kun tutkijamme olivat varmistaneet, että hän oli mielipidevanki. Päävastuu tässä työssä oli Meksiko-koordinaatiolla ja Joensuun ryhmällä. Mutta myös Helsingissä, Tampereella ja Turussa aktivistimme osallistuivat työhön. Viime maaliskuussa vuosikokouksessa mukana olleet muistavat, että sielläkin kerättiin Raúl Hernándezin puolesta kuvavetoomuksia eteenpäin lähetettäväksi.

Mielipidevangin puolesta kirjoittaminen on se, mistä Amnesty lähes 50 vuotta sitten lähti liikkeelle, ja edelleen se on toimintamme ydintä. Mielipidevangin vapautuminen taas on paras palkinto Amnestyssa tehdystä työstä. Lue Hernándezin vapautumisesta lisää lehden sivulta 6.

Olemme viime vuoden aikana päättäväisesti lähteneet vahvistamaan vetoomustoimintaa Suomen Amnestyssa. Rakenteellisten ongelmien ratkaisemiseksi on tehty suuria ja onnistuneita satsauksia, joista tärkein on naisiin kohdistuvan väkivallan vastustaminen omassa maassamme. Työ jatkuu edelleen. Mutta näiden tehtävien rinnalle nostamme ajoittain vähemmälle huomiolle jäänyttä, pitkäaikaista sitoutumista toisen ihmisen auttamiseksi.

Vain muutama päivä Raúl Hernándezin vapautumisen jälkeen OPIM:in jäseniä uhkailtiin taas. Uhkauksissa mainittiin nimeltä myös Hernández. Juhlitaan siis hänen vapautumistaan, mutta työ – nyt yhdessä hänen kanssaan – jatkuu.

I slutet av augusti fick vi via epost ett glädjebudskap. Den mexikanska människorättsförsvararen Raúl Hernández, som jobbar för Me´phaa folkets rättigheter hade frigivits efter över två år i fängelset.

Raúl Hernández fängslades på basen av fabricerade mordanklagelser för två år sedan i delstaten Guerrero i Mexiko. Enligt Amnesty var straffet en hämnd från myndigheternas sida för att han jobbat för ursprungsfolkets rättigheter i organisationen OPIM. Amnestys Finländska sektion började jobba för Hernández i november 2008 genast efter att våra forskare försäkrats om att han var en samvetsfånge. Huvudansvaret för jobbet hade Mexiko-samordningen och vår grupp i Joensuu. Men också i Helsingfors, Tammerfors och i Åbo deltog våra aktivister i arbetet. De som var med på årsmötet i Åbo i mars minns, att vi där tog fotoappeller för Hernández, som sedan skickades vidare.

Att skriva för en samvetsfånge är det som Amnesty för snart 50 år sedan startade och fortfarande är det kärnan i vårt arbete. Samvetsfångens frihet är å sin sida den bästa belöningen för arbete i Amnesty. Läs mer om Hernández på sidan 6.

Vi har under det senaste året målmedvetet börjat förstärka det här arbetet i finländska Amnesty. Stora och lyckade satsningar för att lösa strukturella problem, främst arbetet för att stoppa våld mot kvinnor i vårt eget land, fortsätter förstås. Men jämsides med dessa vill vi igen lyfta fram långsiktigt arbete för att hjälpa enskilda människor.

Bara några dagar efter att Raúl Hernández frigivits hotades OPIMs medlemmar igen. I hoten nämndes Hernández vid namn.

Vi skall absolut fira Raúl Hernández frigivning, men arbetet fortsätter – nu tillsammans med honom själv.

2 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2010

pääkirjoitus / ledare

Timo Wright

frank johansson

”Olemme viime vuoden aikana päättäväisesti lähteneet vahvistamaan vetoomus toimintaa Suomen Amnestyssa.”

Teksti Kaisa mäenpää kuva katja tähjä

Köyhyys on kohdattava kuuluu kaikille Amnestyn köyhyydenvastainen

romanikampanja on herättänyt tunteita äärilaidasta toiseen. Aktivisti Susanna Hulkkosen mielestä eurooppalainen syrjintä on tuotava kaikkien tietoon.

Ne, jotka eivät ole vielä ehtineet, voivat allekirjoittaa Amnestyn romanivetoomuksen lokakuun aikana!

Miksi olet mukana tässä kampanjassa?

Romanikampanjassa minua kiehtoo ehkä eniten se, että kyseessä on vaikea asia, joka jokaisen on kohdattava silmästä silmään. Ovathan romanit näkyvä osa kaupunkikuvaamme. Kampanja kutsuu ihmisiä miettimään, miksi joku on niin heikossa yhteiskunnallisessa asemassa, että joutuu kerjäämään kadulla.

Minkälaisen vastaanoton romanikampanja on saanut?

Ainakin voin sanoa, että ihmiset ovat todella kiinnostuneita!

Suuri osa selkeästi ymmärtää, mikä on kampanjan perimmäinen idea: että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Usein ihmisten suhtautuminen muuttuu keskustelun myötä positiivisemmaksi; toisinaan ihmiset taas jäävät junnaamaan ennakkoluuloisiin asenteisiinsa.

Miksi ihmiset suhtautuvat negatiivisesti romanikysymykseen?

Voin kuvitella, että moni ihminen ajattelee romanikysymyksen ”tunkevan” elämäänsä. On vaikea antaa rahaa, aikaa tai ajatuksia asioille, jotka koskevat tuntemattomia ihmisiä. Monilla on vaikeuksia tulla toimeen omien ongelmiensa kanssa.

Olen silti sitä mieltä, että etenkin romanikysymyksessä kissa on nostettava pöydälle. Muiden auttaminen ei ole pois meiltä itseltämme.

Mikä asia on jäänyt kirkkaimmin mieleesi kampanjasta?

No, täytyy myöntää, että U2:n keikka oli aika kova! Keräsimme ensin monta tuntia Stadionin edessä vetoomukseen nimiä.

Sen jälkeen pääsimme kävelemään konserttilavalle 50 000 ihmisen eteen ja kuuntelimme lyhdyt käsissämme, kuinka Bono kiitti Amnestya. Silloin tuntui, että nimien keräämisestä oli ihan oikeasti jotain hyötyä.

ella an kuin Tule muk aan Romaneja kohd iin! ir rosk aa –k ampanjan loppuk akausi on

ahtum aneja kohdellaan kuin roskaa -tap Kevääl lä käy nnisty nyt Rom een ja kuvineen ksin oitu kirj alle ldo ssa jan vetoomu loppusuoralla. Amnestyn kampan päi en vän 17.10. jälkeen.

Kiviniemelle köyhyyden vastais luovutetaan pääministeri Mari kirjoitusten ja ä ympäri Suomen loppukiriin alle Ennen luovutusta lähdemme viel nilla lokakuun kun kka pai illa sia järjestetään use auk mp ute Kat si! isek äm kerä kuvien hyyden vastaista päivää. ikkona 13. lokapuolenvälin tienoilla, ennen köy jan puolesta tempaistaan keskivi Helsingissä keskustassa kampan ww.amnesty.fi/mita-tapahtuu kuuta. Tarkemmat tiedot http://w romanien syrjintää vastaan!

Tule mukaan ottamaan kantaa tutempauksen omalla ja kohdellaan kuin roskaa -ka ane Rom ää est järj ko uat Hal 4 paikkakunnallasi? mnesty.fi Ota yhteyttä: outi.haapanen@a

lehdentekijät tässä numerossa

Päätoimittaja Frank Johansson ToimitussihteeriT

Anu-Elina Jaskari & Marie Kajava AD Jesse Pasanen KUVATOIMITUS

Jesse Pasanen & Anu Merenlahti Pain0 Lehtisepät Oy, Pieksämäki julkaisija Amnesty International Suomen osasto ry. Kultti ry:n jäsen.

Joukkojulkaisu ISSN 1458-3879

Ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Seuraava lehti ilmestyy 1.12.2010.

Aineistot viim. 11.11. Juttutarjoukset ja palautteet osoitteeseen anu-elina. jaskari@amnesty.fi. Lehti ei vastaa toimitukseen lähetetystä aineistosta, jonka julkaisusta ei ole sovittu etukäteen.

Kirjoituksissa esiintyvät mielipiteet eivät ole Amnestyn virallisia kannanottoja.

Toimituskunta Aino Frilander, Johanna Frondelius, Teemu Hirvilinna, Kristiina Juutinen, Marie Kajava, Katriina Koskinen, Aura Lindeberg, Susanna Lyytikäinen, Kirre Koivunen, Teemu Kuusimurto, Minna Rajainmäki, Tiina Riippa, Niklas Sandström, Katja Tähjä, Anna Valvanne, Laura Varja, Kaisa Viitanen, Timo Wright, Silja Ylitalo kirjoittajat Jussi Förbom, Outi Haapanen, Anu-Elina Jaskari,

Frank Johansson, Kristiina Juutinen, Maiju Kaipiainen, Marie Kajava, Ilpo Kiiskinen, Aura Lindeberg, Kaisa Mäenpää, Pia Puu Oksanen, Minna Rajainmäki, Tiina Riippa, Heli Yli-Räisänen, Anna Valvanne Kuvaajat/Kuvittajat Teemu Hirvilinna, Enni Koistinen, Teemu

Kuusimurto, Oona Loman, Anu Merenlahti, Jesse Pasanen, Juha Peurala, Katja Tähjä, Anette Virtanen, Kai Widell Kansi Jesse Pasanen

JESSE PASANEN

Mikä juttu pysäytti tässä lehdessä?

Jäin lukemaan artikkelia julkkiksista ja ihmisoikeuksista. Erityisesti Karri ”tekemistä Miettisen alias Palefacen ajatukset kiinnostavat. Hänen asenteensa kohtaan on esimerkillinen. Uskon Palefacen musiikin inspiroivan sekä kotimaisen hiphopin tekijöitä että kuulijoita.”

Vastikään Taideteollisesta korkeakoulusta valmistunut graafinen suunnittelija ja Amnesty-lehden uusi AD. Tuli töihin Amnestyyn, koska järjestön vahva visuaalinen ilme miellytti. Aikoo houkutella suunnittelijaystäviään tekemään kuvituksia Amnestylle – yksi esimerkki löytyy tämän lehden keskiaukeamalta.

OIKOLUKU Meri Haikarainen

Amnesty-lehti tehdään pääosin vapaaehtoisvoimin. Lehden avustajat ovat vapaaehtoisia alan ammattilaisia. Ota yhteyttä, anna palautetta: anu-elina.jaskari@amnesty.fi

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2010

3

hyviä uutisia

825

rohkeaa ihmistä on jo antanut kasvokuvansa Amnestyn Romaneja kohdellaan kuin roskaa -kuvavetoomukseen. Tämän lehden kannessa näet heistä muutaman. Julkisessa keskustelussa romanikerjäläiset on leimattu elintasoshoppareiksi ja heidän tilanteestaan huolissaan olevat sinisilmäisiksi hyvinvoinnin romuttajiksi. Syrjinnän lopettamista vaativa kuvavetoomus luovutetaan pääministeri Mari Kiviniemelle lokakuussa.

Lapset pois terrorisminvastaisten lakien varjosta 4 Turkin parlamentti on hyväksynyt lakimuutoksen, joka lopettaa alaikäisten lasten asettamisen syytteeseen terrorisminvastaisten lakien nojalla. Parlamentin hyväksymä lakimuutos kumoaa myös aiemmin syytettyjen alaikäisten tuomiot.

Turkki on syyttänyt tuhansia alaikäisiä terrorisminvastaisten lakien nojalla. Nuorimmat syytetyt olivat jopa alle 12-vuotiaita.

Usein syytteet ovat liittyneet Turkin kurdivähemmistön puolesta järjestettyihin mielenosoituksiin. Amnesty on sitoutunut seuraamaan lain toimeenpanoa ja muistuttaa Turkkia, että alaikäisiä rikoksentekijöitä tulee tuomita vain erityisissä alaikäisten asioita käsittelevissä tuomioistuimissa.

Teksti Minna Rajainmäki KuVAt AMNESTY INTerNATIONAL

KIELLETYT KUVAT JA SANAT venäjä Venäjä ei pysäytä pelkästään journalistien kynää, vaan ahtaalla

ovat myös taiteilijat ja tutkijat. Elokuvaohjaaja Andrei Nekrasov ja moni muu sananvapauttaan puolustava taiteilija pelkää turvallisuutensa puolesta. Toiset vaikenevat vapaaehtoisesti.

Moskovalaisessa Sakharov-museossa on kesällä 2007 esillä Kielletyn taiteen näyttely. Se pyrkii herättämään keskustelua taiteen vapaudesta. Yhdessä teoksista Jeesuksen tilalla on piirroshahmo Mikki Hiiri. Näyttely herättää kohun ja sen järjestäjät saavat syytteen uskonnonvastaisen vihan lietsomisesta.

Oikeudenkäynti Tretjakovin gallerian nykytaiteen osaston entistä johtajaa Juri Samodurovia ja Sakharov-museon entistä johtajaa Andrei Jerofejevia vastaan alkaa kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 2009.

Vuoden 2010 kesällä 13 tunnettua venäläistaiteilijaa vetoaa presidentti Dmitri Medvedeviin syytettyjen puolesta.

Allekirjoita kirje Anna Politkovskajan muistopäivänä Anna Politkovskajan elämäntyötä kunnioitetaan hänen murhansa vuosipäivänä 7.10. mielenilmauksissa eri puolilla Suomea. Mielenilmauksissa voi allekirjoittaa Venäjän suurlähetystölle osoitetun Amnestyn Suomen osaston kirjeen, jossa otetaan kantaa sanan- ja kokoontumisvapauden puutteisiin Venäjällä.

Helsingissä vuosipäivänä kokoonnutaan aiempien vuosien tapaan Venäjän lähetystön edustalle (Tehtaankatu 1 B) klo 18.

4 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2010

”Langettava tuomio olisi isku venäläistä nykytaidetta vastaan. Se olisi jälleen uusi askel kohti kulttuurista sensuuria”, taiteilijat kirjoittavat.

Heinäkuussa Samodurov ja Jerofejev tuomitaan noin 5 000 euron sakkorangaistukseen. Amnesty tuomitsee sakkotuomion sananvapauden rajoituksena.

Näyttelyn järjestäjien tuomio on esimerkki siitä, että Venäjällä sananvapauden rajoitukset eivät kohdistu pelkästään lehdistöön. Sensuurin hampaisiin joutuvat myös taiteilijat ja tutkijat.

Venäläinen dokumenttiohjaaja Andrei Nekrasov arvioi, että seuraukset näyttelyn

järjestämisestä olivat odotettavissa. Venäjällä uskonto on yhteinen pyhä aihe, jota ei tulisi käsitellä. ”Uskonto koskettaa ihmisten tunteita ja on osa kulttuuria, luontoa ja rakkautta.” ”Muita aiheita, joita ei saisi käsitellä julkisesti ovat muun muassa Tšetsenian ja Georgian sodat, vakooja Aleksandr Litvinenkon murha, korruptio ja virkamiesten rikosepäilyt”, Nekrasov luettelee.

Andrei Nekrasov on tunnettu dokumenteistaan Disbelief, Rebellion, The Litvinenko Case ja Russian Lessons. Suomessakin esitetyt teokset käsittelevät Moskovan kerrostaloräjäytyksiä, Aleksandr Litvinenkon kuolemaa ja Georgian sotaa.

Venäjällä demokraattiseen oppositioliikkeeseen Solidarnostiin kuuluvan Nekrasovin dokumentteja ei ole esitetty. ”Joskus tulee koskettaneeksi vaikutusvaltaisten ihmisten asioita, ihmissuhteita tai rikoksia”, Nekrasov sanoo.

Hän myöntää kokevansa itsensä uhatuksi kotimaassaan.

Nekrasov ei ole yksin. Taiteilijoihin kohdistuvasta uhasta ei ole tilastotietoja, mutta journalistien ahdinko kertoo maan ilmapiiristä. Kansainvälisen sananvapausjärjestö PENin mukaan Venäjällä on 2000-luvulla tapettu 18 toimittajaa työnsä takia. Vain yhden tappaja on tuomittu. Toimittajien keskuudessa pelko henkensä menettämisestä johtaa usein itsesensuuriin.

Venäjän lehtimiesliiton puheenjohtaja Pavel Gutiontovin mukaan Venäjällä on ajauduttu tilanteeseen, jossa lehdistö ei todellisuudessa enää edes tarvitse sananvapautta. ”Koska todellista demokratiaa ei ole, lehdistön merkitys on olematon”, Gutiontov sanoo.

Journalismia kansainvälisessä yliopistossa Moskovassa opettava Gutiontov kertoo, että 80 prosenttia maan lehdistöstä on

Kiinalainen ihmisoikeusaktivisti vapautettu

Amnesty korostaa, että vapautuminen on hyvä uutinen, mutta Chen Guangchenin ei olisi alun perinkään pitänyt päätyä vankilaan. Guangchen joutui vankilaan vastustettuaan kotikaupunkinsa käytäntöä rajoittaa syntyvyyttä. Suomen amnestylaiset Helsingissä ja Vaasassa kirjoittivat kirjeitä Chenin puolesta.

4 Naisten oikeuksien puolustamisesta vangittu Chen Guangcheng on vapautettu neljän vuoden tuomion jälkeen.

Hän on edelleen tiukassa valvonnassa, eikä Amnestylla ole mahdollisuutta tavata häntä tai hänen perhettään.

MITÄ TEEMME

paikallishallinnosta riippuvaisia aluelehtiä.

Yliopiston tekemässä tutkimuksessa ilmeni, että paikallislehtien numeroissa kuvernööri mainitaan keskimäärin viisi kertaa.

Tutkimusten mukaan suurin osa venäläisistä luottaakin kansalliseen mediaan ja tukee hallitusta.

Andrei Nekrasov uskoo, että Venäjällä television merkitys tiedonvälittäjänä on korostunut lehdistön kustannuksella. ”Parhaaseen katseluaikaan televisiosta tulee poliittisesti täysin merkityksetöntä ohjelmaa, kuten katsaus runoilijan kesämökillään pitämästä taidenäyttelystä tai suomalaista suojalkapalloa. Katsoja ei voi saada tällaisesta paljonkaan irti. Televisio jakaa puuroa väestölle”, Nekrasov sanoo.

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev on toistuvasti todennut kannattavansa sananvapautta. Heinäkuussa presidentti kuitenkin hyväksyi lain turvallisuuspalvelu FSB:n oikeuksien laajentamisesta. Oppo-

sitio uskoo, että lailla pyritään estämään heidän toimintaansa.

Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi vetosi heinäkuussa Medvedeviin, ettei hän allekirjoittaisi lakiesitystä.

Ahdingossakin venäläiset pyrkivät silti pitämään kiinni sananvapaudestaan. Jokaisen kuukauden 31. päivänä Venäjällä järjestetään mielenilmauksia kokoontumisvapauden puolesta. Tähän asti viranomaiset ovat tukahduttaneet kokoontumiset.

Pidätettyjen joukossa ovat olleet muun muassa palkittu ihmisoikeuspuolustaja Ludmila Alexejeva ja oppositiopoliitikko Boris Nemtsov. 31-mielenosoituksia järjestetään venäläisten tueksi ympäri maailman – Suomessakin.

Kirjoittaja haastatteli Andrei Nekrasovia ja Pavel Gutiontovia Suomalais-venäläisessä kansalaisfoorumissa Helsingissä heinäkuussa.

vetoa venäjän sananvapa

4 Ohjeet takasivulla.

uden puoles ta.

Meksikossa keväällä surmattu ihmisoikeusaktivisti Jyri Jaakkola vieraili viime marraskuussa Amnestyn Aktivistitreffeillä Helsingissä kertomassa meksikolaisen Chiapasin osavaltion ihmisoikeusongelmista.

Meksikosta ei mitään uutta Amnesty vaatii ihmisoikeuspuolustajien suojelemista Meksikossa. Tilanne on kuitenkin vaikea. ”Erityisesti paikallistasolla valtaintressit vaikuttavat usein oikeusjärjestelmän toimintaan”, Anu Tuukkanen Amnestysta sanoo.

Huhtikuussa murhatun aktivisti Jyri Jaakkolan murhan tutkimukset jatkuvat edelleen Meksikossa.

Varsinaista edistystä jutun tutkinnassa ei ole tapahtunut. Tutkintaa hoitaa liittovaltion yleinen syyttäjä, minkä toivotaan olevan paikallistasoa tehokkaampi tie. Tämä oli alusta asti myös Suomen valtion ja Amnesty Internationalin vaatimus.

Aseistetut miehet murhasivat Jyri Jaakkolan ja meksikolaisen Beatriz Alberta Cariñon 27. huhtikuuta Oaxacan osavaltiossa Meksikossa. Uhrit kuuluivat saattueeseen, jonka tarkoituksena oli toimittaa elintarvikkeita San Juan Copalan alkuperäiskansayhteisölle ja samalla dokumentoida alueen ihmisoikeustilannetta.

”Murhien selvittäminen on hidasta, ja

Jokaisen kuukauden 31. päivänä moskovalaiset ihmisoikeusaktiivit osoittavat mieltään kokoontumisvapauden puolesta. Rauhanomaisia mielenosoittajia on toistuvasti estetty kokoontumasta haluamallaan aukiolla. Samana päivänä järjestetään tukimielenosoituksia ympäri maailmaa. Päivämäärä on valittu siksi, että Venäjän perustuslain 31. pykälä takaa kokoontumisvapauden kaikille.

tyypillistä on, että tutkimuksissa ei tapahdu yhtään mitään”, Amnestyn maakohtaisen työn asiantuntija Anu Tuukkanen toteaa.

Esimerkiksi vuonna 2006 surmatun yhdysvaltalaisen kuvajournalistin murhaa ei ole vieläkään selvitetty.

Vaikutusvaltaiset tahot ovat vaatineet ihmisoikeusaktivistien murhien selvittämistä ja tuomitsemista. Meksiko on myös presidentti Calderonin johdolla sitoutunut kansainvälisesti ja omassa kansallisessa ihmisoikeusohjelmassaan suojelemaan kaikkia vaarassa olevia ihmisoikeuspuolustajia.

”Meksikossa ongelmana on oikeusjärjestelmän monimutkaisuus ja toimimattomuus. Erityisesti paikallistasolla valtaintressit vaikuttavat usein oikeusjärjestelmän toimintaan”, Anu Tuukkanen sanoo.

Myös Jyri Jaakkolan vanhemmat ovat kampanjoineet ahkerasti poikansa murhan selvittämiseksi. Syyskuun alussa he vierailivat Meksikossa tapaamassa syyttäjäviranomaisia.

San Juan Copalassa on sattunut murhia ja välikohtauksia myös huhtikuun jälkeen.

Alue on hyvin epävakaa, sillä aseistautuneet joukot ovat taistelleet poliittisesta vallasta alueella jo vuosien ajan. ”San Juan Copalan yhteisön jäsenet ovat jatkuvasti väkivaltaisten hyökkäysten kohteena”, Tuukkanen kertoo.

Amnestyn mukaan ihmisoikeuspuolustajiin kohdistuvista loukkauksista Meksikossa vain hyvin harvat tutkitaan tehokkaasti ja vielä harvemmat päätyvät oikeuteen. ”Amnesty vaatii asenneilmapiiriin vaikuttamista Meksikossa. Ihmisoikeuspuolustajat eivät ole häiriköitä vaan ihmisiä, jotka pyrkivät luomaan ratkaisuja ja muuttamaan tilannetta”, Anu Tuukkanen muistuttaa.

Teksti Aura Lindeberg KuVA AMNESTY

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2010

5

hyviä uutisia

Valko-Venäjä vapauttaa aseistakieltäytyjän 4 Valkovenäläisen aseistakieltäytyjän vapautuminen on tervetullut uutinen Amnestylle. Yevgeny Yakovenko tuomittiin kesäkuussa vuodeksi vankeuteen ”asepalveluksen välttelystä”, vaikka hän oli jo pitkään perustuslain nojalla vaatinut pääsyä siviilipalvelukseen. Siviilipalveluksen määrittelevää lakia ei kuitenkaan ole vielä hyväksytty. Kieltäytyminen asepalveluksesta omantunnon perusteella on ihmisoikeus, joka on turvattu kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa.

U2 & Amnesty & ihmisoikeudet 1986 Näkyvä yhteistyö alkaa Conspiracy of Hope –kiertueella. Amnestyn jäsenmäärä Pohjois-Amerikassa tuplaantuu.

1993 Zooropa-kiertueella yhtye ottaa suoria satelliittiyhteyksiä sodan repimään Sarajevoon ja puhuu yhtenäisen Euroopan puolesta.

1990- ja 2000-luvuilla yhtye avustaa konserteilla, sävellyksillä ja varainkeruulla monia hyväntekeväisyyshankkeita ja aktivistien toimintaa muun muassa köyhien maiden velkojen anteeksiantamiseksi ja Tshernobylin lasten hyväksi.

2005 U2 saa Amnestyn Ambassador of Conscience -palkinnon ihmisoikeuksien hyväksi tehdystä työstä 2008 Kitaristi The Edge on mukana avaamassa Amnestyn Small Places -kiertuetta YK:n ihmisoikeusjulistuksen 60-vuotisjuhlan kunniaksi.

KUVANKÄSITTELY JESSE PASANEN

2010 Amnestyn vapaaehtoiset ovat mukana 360°-kiertueen kaikissa Euroopan-konserteissa.

LYHYESTI

Meksikolainen ihmisoikeuspuolustaja Raúl Hernández vapaaksi Myös Amnesty-vapaaehtoiset Suomessa lähettivät kirjeitä ja osallistuivat kuvavetoomustapahtumiin Hernándezin puolesta.

Me´ pha a-alkuper äisk ansan puolesta työskentelevä ihmisoikeuspuolustaja Raúl Hernández on vapautunut vankilasta. Hernández vangittiin tekaistujen syytteiden perusteella tammikuussa 2008.

Hernández pidätettiin epäiltynä Guerreron osavaltiossa El Camaloten kylässä tapahtuneesta Alejandro Feliciano Garcian murhasta. Oikeudenkäynnin aikana tuomioistuin ei ottanut huomioon silminnäkijälausuntoa, jonka mu-

6 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2010

kaan Hernández ei ollut osallisena murhaan. Murhapaikkatutkimukset osoittivat myös, että Raul Hernándezin syyllisyyteen viitanneet todisteet eivät pitäneet paikkaansa.

Amnesty pitää selvänä, että Hernándezin syyttäminen oli viranomaisten kostotoimi hänen työstään alkuperäiskansan oikeuksia puolustavassa OPIM-järjestössä. Hernández on myös paljastanut paikallisten viranomaisten, armeijan ja poliitikkojen väärinkäytöksiä.

Vain muutama päivä Hernándezin vapautumisen jälkeen OPIM- ja OFPMjärjestön jäseniä uhkailtiin jälleen. Hernándezin kollegan Inez Fernándezin tytär sai tappouhkauksia, joissa viitattiin myös Raul Hernándeziin.

Amnesty International on kampanjoinut Hernándezin vapautumisen puolesta marraskuusta 2008 lähtien, jolloin Amnesty julisti hänet mielipidevangiksi.

Suomen amnestylaiset osallistuivat työhön Hernándezin puolesta lähettämällä vetoomuskirjeitä ja järjestämällä kuvavetoomustapahtumia.

teksti Ilpo Kiiskinen

Naimisiinmenosta tasavertainen oikeus Argentiinassa

Uusia kasvoja

4 Argentiina on tehnyt tärkeän päätöksen laillistamalla ensimmäisenä Latinalaisen Amerikan maana samaa sukupuolta olevien avioliitot. Lakiesitys meni senaatissa läpi äänin 33-27, vaikka maassa vaikutusvaltaisen katolisen kirkon arkkipiispa ilmoitti aiemmin viikolla vastustavansa lakimuutosta. Uusi lainsäädäntö odottaa enää presidentti Cristina Kirchnerin hyväksyntää.

4 Tobias Lohikko aloitti syyskuun puolessa välissä Amnestyn uutena varainhankintavastaavana. Hän kehittää varainhankinnan tietojärjestelmiä sekä Amnestyn nettikauppaa. Tuore kauppatieteilijä on kiinnostunut löytämään uusia, innovatiivisia tapoja saada ihmisoikeusasiat entistä paremmin tukijoiden ulottuville. ”Juuri tukijat ovat elinehto Amnestyn toiminnalle”, hän muistuttaa.

TEKSTI Tiina Riippa KUVat Juha Peurala

Mitä mieltä?

U2 ja ihmisoikeudet

KASVOT vääryyksille

”Unohtakaa kyynisyys”, tuumivat Amnestyn teltalle tulijat U2:n Helsingin-konserteissa.

Kun julkisuuden henkilö antaa kasvonsa ihmisoikeuksille, ei vastassa ole pelkkää päänsilitystä. Julkinen keskustelu on usein muiden kuin ihmisoikeustyötä tekevien tai sen kohteiden käsissä. ”Mitkä asiat saavat puolestapuhujan, mitkä taas eivät?” tutkija Riina Yrjölä pohtii.

Elokuussa Olympiastadionille pakkautunut suomalaisyleisö pääsi rockspektaakkelin ohella todistamaan U2:n ja sen keulakuvan, Bonon, ihmisoikeuskannanottoja.

Yleisö yhtyi kertosäkeeseen, kun U2 esitti poliittisten kappaleiden klassikoihin kuuluvan Sunday, Bloody Sundayn. Walk on –kappaleen aikana sympatia Burman vaiennettua demokratia-aktivistia Aun Sang Suu Kyitä kohtaan oli käsinkosketeltavaa. Amnestyn vapaaehtoiset olivat molemmissa konserteissa lavalla lyhtyjen kanssa.

Tätä on maailmanluokan artistien ihmisoikeustyö hienoimmillaan, sanoo itsekin Amnestyn kanssa yhteistyötä tekevä hiphop-artisti ja dj Karri ”Paleface” Miettinen. ”U2 ja Bono eivät ole tehneet varsinaisesti poliittisia lauluja sitten 1980-luvun, mutta silti bändiä pidetään yhteiskunnallisena. Karrikoiden sanottuna he laulavat rakkaudesta, mutta soittavat politiikkaa.”

Amnesty näkyi meneillään olevan U2:n 360°-kiertueen Euroopan konserteissa köyhyyden vastaisen Kuuluu kaikille -kampanjan kautta. Vuonna 2005 Amnesty palkitsi U2:n ihmisoikeuksien hyväksi tehdystä työstä, mutta bändin Amnestyyhteistyön juuret ovat kauempana, liki 25 vuoden takana.

Moni kyseenalaistaa artistien hyväntekeväisyys- ja ihmisoikeustyön auvoisuu-

den. Bonoa nälvitään siitä, että hänen kasvonsa koristavat kaikkia mahdollisia rauhanneuvotteluja. Miettisen mukaan jotkut pitävät musiikin ja ihmisoikeuksien tai politiikan yhdistämistä saarnaamisena, joka ei sovi hauskanpitoon.

Julkisuuden henkilöihin ja politiikkaan perehtynyt valtio-opin tutkija Riina Yrjölä arvioi, että ihmisoikeuksien esiin tuominen artistien kautta on hyvin erilaista politiikkaa kuin esimerkiksi keskustelu globaalin köyhyyden kysymyksistä tai se, millaisia mielikuvia Afrikasta esimerkiksi Bono ja Bob Geldof ovat kannanotoillaan luoneet.

Ihmiset, joiden puolesta ja rinnalla työtä tehdään, eivät itse pääse tuomaan asiaansa esiin, vaan keskustelu on muiden käsissä. Yrjölän mukaan on merkillepantavaa, mitkä ihmisoikeusloukkaukset nousevat puheenaiheiksi. ”Esimerkiksi Pohjois-Korealla, Afganistanilla, Irakilla tai Iranilla ei ole länsimaista superjulkkista puhemiehenä. Julkkispolitiikka, humanitarismi tai diplomatia – mistä vinkkelistä asiaa sitten tutkii ja mitä nimeä haluaa käyttää – on myös kansainvälispoliittisesti kiinnostava ilmiö. Kenen ääni nostetaan median ääniaalloille, kenen ei?

Mistä julkkikset voivat puhua, mistä eivät?”

Yrjölä pohtii. ”Tavallaan julkkistoiminnassa myös tuotetaan käsitystä siitä, mitkä asiat koetaan ihmisoikeusloukkauksiksi ja mitkä eivät. Ikään kuin kaikki ihmiset eivät kuuluisi länsimaiseen maailmaamme ja pelastuk-

Aila Määttänen En ymmärrä, miksi artistien tekemään hyväntekeväisyyteen suhtaudutaan niin ivallisesti.

Kannattaisi miettiä, kuinka suuri merkitys esimerkiksi Live Aidilla oli 1980-luvulla Etiopian nälänhädän tuomisessa ihmisten tietoon.

semme piiriin”, hän jatkaa.

Toisaalta, kaikissa maissa artistit ja ihmisoikeudet -yhdistelmää ei myöskään valitettavasti siedetä. Moskovassa miliisi pidätti U2-konsertin yhteydessä viisi Amnestyn aktivistia. He olivat järjestämässä yhtyeen pyynnöstä Kuuluu kaikille -kampanjaan liittyvää tapahtumaa.

Kipinä ihmisoikeusasiaan voi syttyä stadionkonsertissa.

Karri Miettisen mukaan etenkin hip-hopyleisö on vastaanottavaista ja tiedostavaa. ”Tavoitamme paljon ihmisiä. Olen yrittänyt muistaa kehottaa ihmisiä kyseenalaistamaan ympärillä olevia rakenteita”, sanoo Miettinen, joka on itse juuri julkaissut kantaa ottavan levyn Helsinki - Shangri-la.

Jos Palefacea pyydetään mukaan kampanjaan, hankkeen ja tavoitteen pitää olla oikeita. ”Jotkut niin sanotut ’puhtaita neuloja lapsille’ -konsertit ovat hivenen kyseenalaisia, kun pääsponsorina on usein joku banaanijätti tai autofirma.”

Miettinen ihmettelee, miksi Bonon piti tavata pääministeri Mari Kiviniemi. Bono saisi hänen puolestaan pysyä erossa puoluepolitiikasta, muuten kaikki julistaminen on pelkästään positiivista. ”Jengi urputtaa, että U2 tahkoaa rahaa muiden kärsimyksellä, mutta olen eri mieltä. Hatunnosto äijille, ottakoot he vielä rohkeammin kantaa!”

Pekka Ryhänen Mielelläni käytän rahani sellaisen bändin keikkaan, joka edes yrittää vaikuttaa maailmantilanteeseen.

Toisaalta on paljon artisteja, kuten vaikka Alice Cooper, joiden hyväntekeväisyystyöstä ei kukaan puhu mitään.

Ami Huttunen Olen huomannut, että U2:n levynkansissakin pyydetään liittymään Amnestyyn. Ihmiset ajattelevat helposti, että kaikki ihmisoikeusaktivistit ovat hippejä. Ehkä Bonon tapaiset keulakuvat muuttavat sitä mielikuvaa.

TEKSTI Anu-elina jaskari

Guantánamo-vanki Omar Khadr joutui sotilaslautakunnan eteen Sotilaslautakunta voi käyttää vankeusajan lausuntoja todisteina 15-vuotiaasta saakka Guantánamossa vangittuna ollutta Khadria vastaan.

Amnesty tuomitsee 15-vuotiaana vangitun Omar Khadrin oikeudenkäynnin sotilaslautakunnassa Guantánamossa kansainvälisen oikeuden vastaisena. Yhdysvallat aloitti oikeudenkäynnin YK:n ja kansainvälisen yhteisön voimakkaasta vastustuksesta huolimatta.

Kansainvälinen oikeus kieltää vangitsemishetkellä alaikäisen henkilön asettamisen sotilaslautakunnan eteen.

Amnesty on vastustanut Yhdysvaltain

vuonna 2001 luomaa sotilaslautakuntajärjestelmää alusta alkaen.

Omar Khadr vangittiin Afganistanissa vuonna 2002. Häntä syytetään amerikkalaissotilaan surmaamisesta käsikranaatilla sekä neljästä muusta ”sotarikoksesta”. 15-vuotiasta Kanadan kansalaista kuulusteltiin ensin Bagramin lentotukikohdassa, josta hänet siirrettiin myöhemmin Guantánamoon.

Asianajajan Khadr sai tavata ensimmäisen kerran oltuaan vangittuna reilut kaksi vuotta.

Sotilastuomioistuin päätti jo ennen oikeudenkäyntiä, että Khadrin vankeudessa antamia lausuntoja voidaan käyttää todisteina häntä vastaan. Puolustuksen mukaan lausunnot on annettu kidutuksen ja muun epäinhimillisen kohtelun alaisina. Itse oikeudenkäynti alkoi seitsemän sotilastuomarin valinnalla. Sotilaslautakunnat eivät täytä oikeudenmukaisen ja riippumattoman oikeudenkäynnin kriteerejä.

Jos Omar Khadr todetaan syylliseksi, häntä uhkaa elinkautinen vankeustuomio. Vaikka lautakunta katsoisi Khadrin syyttömäksi, hänen pidättämistään voidaan jatkaa Yhdysvaltain noudattaman käytännön mukaan määrättömästi. Am-

nesty on useiden vuosien ajan vaatinut Khadrin palauttamista Kanadaan.

Omar Khadr on yksi vangeista, joille saattoi viime vuoden Postikortti Guantánamoon-kampanjassa lähettää kortin tai kirjeen. Hänelle kirjoittivat myös kymmenet suomalaiset Amnesty-aktiivit.

teksti Anna Valvanne AMNESTY INTERNATIONAL 3/2010

7

8 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2010

TEKSTI marie kajava KUVITUS JESSE PASANEN

Mr. Amnesty, otaksun?

Salil Shetty on Amnesty Internationalin uusi kansainvälinen pääsihteeri. Hän uskoo järjestön 2,8 miljoonan jäsenen joukkovoimaan ja kykyyn ponnistaa alhaalta ylöspäin.

Jos teillä olisi mahdollisuus yhteen ainoaan kysymykseen Amnesty Internationalin uudelle pääsihteerille Salil Shettylle, mikä se olisi?

Kelataanpa rullaa taaksepäin.

Tehtävä: kirjoita henkilökuva Amnestyn uudesta kansainvälisestä pääsihteeristä. Todellisuus: Salil Shettyn työpaikka on Lontoossa, minä olen Helsingissä. En pääse tapaamaan häntä. Shetty ei ehdi edes antaa erillistä haastattelua, mutta voi vastata sähköpostitse kysymykseen tai kahteen. Saan käteeni pitkän rimpsun tekstiä. Se on materiaali, jonka kansainvälinen Amnesty lähettää uudesta pääsihteeristä maaosastoilleen.

Hmm, en ole koskaan tehnyt henkilöhaastattelua näin kaukaa. Henkilökuvaa kirjoittaessa on yleensä tarkoitus päästä ihan lähelle ihmistä, iholle. Mutta tällä kertaa mahdollisuudet ovat niukat.

On otettava paperinippu ja google kauniiseen käteen. Millainen mies on Amnestyn uusi kansainvälinen pääsihteeri?

Salil Shetty piirtyy mieleen etäisyyden kautta. Tuo intialainen, Amnestyn ikäinen 49-vuotias mies. Internetin valokuvissa hän esiintyy kauluspaidassa, hänen hiuksensa ovat hieman harmaantuneet. Shettyn ilme on lähestulkoon aina vakava, mutta hyvin lämmin.

Yhdistelmä herättää luottamuksen. Hänestä on paljon kuvia ympäri maailmaa erilaisten puhujapönttöjen takana.

Herra Shetty vaikuttaa toimeliaalta ihmiseltä, eikä ihme: hän syntyi aktiiviseksi, mutta enemmän politiikan ja kansalaisoikeuksien kuin varsinaiseen köyhyydenvastaisen työn saralla. Salil Shettyn äiti oli lakimies ja erittäin aktiivinen naistenliikkeessä. Hänen isänsä oli toimittaja ja aktiivijäsen intialaisessa Dalit-liikeessä. Perheen puhelimia kuunneltiin, poliisitarkkailijat hiippailivat talon ulkopuolella ja Shettyn isä pidätettiin monta kertaa. Lapsuudenkoti Bangaloressa oli kokoontumistila monille aktivisteille, ja Shettyn lapsuus- sekä nuoruusvuodet olivat hyvin levottomia Intiassa.

Opiskeluvuosinaan Indian Institute of Managementissa Salil Shetty toimi oppilaskunnan puheenjohtajana – tuo aika oli myös protestien ja vastarinnan aikaa epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Vuonna 1976 julistettiin hätätila, ihmisten oikeuksia rajoitettiin ja se synnytti voimakasta liikehdintää muun muassa toimittajien, opiskelijoiden ja taiteilijoiden keskuudessa.

Shettyn curriculum vitae on näyttävä. Hän opiskeli Intian vuosien jälkeen sosiaalipolitiikkaa London School of Economicsissa. Ennen Amnestya hän työskenteli kuusi vuotta YK:n vuosituhattavoitekampanjan johtajana. YK:n vuosituhattavoitteet tähtäävät maailman vakavimpien kehitysongelmien kuten köyhyyden, lukutaidottomuuden ja sairauksien, merkittävään vähentämiseen vuoteen 2015 mennessä.

Ennen YK-pestiään Salil Shetty työskenteli kansainvälisen kehitysyhteistyöjärjestön ActionAidin pääjohtajana. Vuosina 1998–2003 Shetty johti ActionAidin yhdeksi maailman vaikutusvaltaisimmista köyhyyden vastaisista järjestöistä.

Mieleni tekisi kysyä häneltä: mistä ponnistaa kiinnostuksesi köyhyyden vastaiseen työhön?

Mutta tähän kysymykseen vastaa Amnestyn tiedote oitis. Paperit kertovat Shettyn tehneen ActionAidissa töitä aluksi Aasiassa ja Afrikassa. Hän siirsi järjestön päämajankin Lontoosta Etelä-Afrikan Johannesburgiin. Tuolloin hän sai läheisen tuntuman siihen, miten ihmiset elävät kaikkein köyhimmissä, etäisimmissä ja syrjäytyneimmissä yhteisöissä. Salil Shetty vietti paljon aikaa kylissä ja slummeissa, koska halusi ymmärtää ihmisten elettyä todellisuutta.

Vaikuttaisi aivan siltä, että miehessä puhujapöntön takana, lehtien kuvissa ja haastatteluissa yhdistyy hienolla tavalla ymmärrys paperi- ja ruohonjuurityöhön.

Salil Shetty kertoi The Observer -lehden haastattelussa elokuun puolivälissä, että hänen mielestään Amnesty eli me ”tarvitsemme energisemmän ja elinvoimaisemman läsnäolon Intiassa, Brasiliassa, Afrikassa, niin että paikalliset ihmiset tekevät tutkimustyön ja kampanjoinnin, eivät ihmiset, jotka istuvat Lontoossa”.

Palataan Amnestyyn. Salil Shetty on innoissaan suuren järjestön tarjoamista voimavaroista käytännön aktivismille. Hänen mielestään ainoa tapa saada poliittisia muutoksia aikaan on ihmisten organisoituminen ja äänen korottaminen sekä paineen luominen. Tällainen aktivismi on keskeistä kaikessa muutoksessa. ”Yksi suurimpia houkuttimia, joka sai minut mukaan osaksi Amnesty Internationalia, olivat sen 2,8 miljoonaa jäsentä, joilla on kyky ponnistaa alhaalta ylöspäin”, paperilappu kertoo Shettyn äänellä. Mies on siis innostunut järjestön energiasta ja mahdollisuuksista vaikuttaa, sekä tehtävästään ihmisoikeusjärjestön johdossa aikana, jolloin ihmisten luottamus poliittisiin ja yritysjohtajiin rakoilee, mutta luottamus Amnestyn kaltaisiin järjestöihin on voimakas.

Mutta mikä on uuden kansainvälisen pääsihteerin suhde ihmisoikeuksiin tai -arvoon?

The Observer -lehden haastattelussa Shetty korostaa, että on yleinen virhe käsittää ihmisoikeudet lahjana, jonka länsi antaa kehittyviin maihin. Salil Shetty näkee, että perusoikeuksien, kuten oikeuden koulutukseen tai ilmaisunvapauteen, on sulauduttava paikallistason elämään.

Paperi-Shettyn mielestä Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on selkeä: jokaisen ihmisen tulee saada olla vapaa ja tasa-arvoinen ihmisarvoltaan ja oikeuksiltaan. Shetty tietää, että ihmisarvon merkityksestä käydään monimutkaista filosofis-akateemista väittelyä. Mutta hänelle ihmisoikeudet perustuvat ajatukseen kunnioituksesta, ihmisoikeuksista ja sellaisen elämän elämisestä, jossa perustarpeet tulevat tyydytetyiksi. Perustarpeilla Shetty ei tarkoita ainoastaan ihmisen materiaalisia tarpeita vaan myös sosiaalisia, poliittisia ja kulttuurisia tarpeita.

Lauseet paperilla ovat aika ”perustavaraa”.

Kerään vielä hitusen rohkeutta – on aika lähestyä herra Shettyä omalla kysymyksellä.

Kirjoitan sähköpostin: Dear Secretary General, Mr. Salil Shetty. Lähestyn teitä yhdellä kysymyksellä. Amnesty Internationalin perustaja Peter Benenson sytytti 50 vuotta sitten kynttilän unohdettujen vankien puolesta. Kenen puolesta sytyttäisit kynttilän tänä päivänä – ja miksi? Toivon että voitte vastata kysymykseeni mahdollisimman pian.

Painan lähetä-toimintoa ja jään odottamaan.

Kuluu kaksi viikkoa eikä vastausta kuulu. Herra Shetty on varmasti kiireinen, ajattelen. Harmittaa hiukan.

Mietin, missä herra Shetty on juuri nyt, kun kirjoitan hänestä tässä koneen ääressä? Google sen kertoo: Amnestyn kansainvälinen pääsihteeri on YK:n kokouksessa New Yorkissa, puhumassa vuosituhattavoitteista.

Shetty on vaatinut YK-johtajilta vastuuta ja läpinäkyvyyttä – ja sen varmistamista, että ihmisoikeudet otetaan entistä paremmin huomioon, kun mietitään, miten vuosituhattavoitteet voidaan saavuttaa.

Tälle jutulle on pantava piste. Sähköpostini on epäilemättä hukkunut tuhansien muiden viestien joukkoon, eikä siihen vastaaminen tunnu enää kovin tärkeältä. Herra Shettyllä riittää kyllä parempaakin tekemistä.

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2010

9

Teksti Anu-Elina Jaskari Kuvitus Enni Koistinen

Tuomiolla Ruandalainen turvapaikanhakija Francois Bazaramba tuli Suomeen vuonna 2003. Seitsemän vuotta myöhemmin Porvoon käräjäoikeus tuomitsi hänet elinkautiseen vankeuteen joukkotuhonnasta. Bazaramban mukana Suomeen saapui kansanvälinen rikosoikeus.

1.9.2009 Porvoo. Oikeudenkäynti alkaa.

Francois Bazaramban lisäksi salissa istuu kolme tuomaria sihteereineen, kolme syyttäjää, kolme puolustusasianajajaa ja tulkki. Toimittajien ja kuvaajien joukko seuraa syytteenlukua. Kotimaisten tiedotusvälineiden lisäksi mukana ovat Reuters, BBC ja Al-Jazeera. Porvoon käräjäoikeus on tuskin aiemmin saanut osakseen vastaavaa kansainvälistä mediahuomiota.

Oikeudenkäynnin avauspäivänä käräjäsalissa istui myös Amnestyn Suomen osaston oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen.

Amnesty seurasi oikeudenkäyntiä, koska se oli merkittävä kansainvälisen rikosoikeuden toteutumisen kannalta. Vakavimmissa kansainvälisissä rikoksissa, kuten juuri joukkotuhonnassa, oikeutta voidaan käydä syytetyn kansallisuudesta ja rikoksen tekopaikasta riippumatta missä tahansa valtiossa.

Nyt sama universaaliperiaate, joka saattoi esimerkiksi Chilen entisen diktaattorin Augusto Pinochetin rikosoikeudelliseen vastuuseen ihmisoikeusloukkauksista, toi Francois Bazaramban käräjille Porvooseen.

Oikeudenkäynnistä sanottua

”

”En näe syytä, miksi Suomi ei Ruotsin tapaan olisi voinut luovuttaa syytettyä Ruandaan tuomittavaksi.”

Porvoon käräjäoikeuden laamanni Lars Karlsson, Hufvudstadsbladet 27.7.2009.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin keskeytti ruotsalaisepäillyn luovutuksen kesällä 2009.

10 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2010

”

Ruandassa syytetylle ei voitu taata oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Toimintaansa lopetteleva YK:n Ruanda-tuomioistuin ei voinut ottaa enempää juttuja.

Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n toimivalta ulottuu vasta vuoden 2002 jälkeen tehtyihin rikoksiin.

Jäljelle jäi Suomi, jossa Bazaramba oli turvapaikanhakijana rikosepäilyjen tullessa tietoon. ”Monelle suomalaiselle syntyi ehkä mielikuva, että oikeutta olisi voitu käydä muuallakin. Mutta tässä tapauksessa Suomi toteutti kansainvälistä ihmisoikeusvel-

”Oikeudenkäynti on merkittävä askel työssä rankaisemattomuutta vastaan.

Vakavista kansainvälisistä rikoksista epäillyille ei saa antaa mahdollisuutta paeta oikeutta.”

Amnesty Internationalin lausunto 31.8.2009.

”

voitettaan eikä kyseessä ollut poliittinen päätös”, Susanna Mehtonen sanoo.

Mutta palataanpa hetkeksi Porvooseen.

Käräjäoikeuden istuntosalissa oli ruuhkaa, mutta yksi tärkeä paikka pysyi tyhjillään.

Keskusrikospoliisi yritti esitutkinnan aikana tuloksetta tavoittaa joukkotuhontarikoksen uhreja. Oikeus linjasi, että asianomistajien läsnäolo ei ole välttämätöntä, koska rikoksena joukkotuhonta kohdistuu koko yhteisöön.

Ihmisoikeusloukkausten selvittämisen näkökulmasta tulkinta ei välttämättä kestä. Oikeutta kun ei käydä vain syyllisten

”Matkapäätöksemme eivät koskaan lähde siitä, että kustannuksista viis, vaan journalistinen hyötysuhde mietitään aina tarkkaan. Arvioimme, että tämä on poikkeuksellisen kiinnostava uutisaihe.”

STT:n päätoimittaja Mika Pettersson, Journalisti 8.10.2009. STT oli yksi yhdeksästä suomalaismediasta, jotka lähettivät toimittajan Ruandaan.

rankaisemiseksi, vaan myös siksi, että totuus selvitetään ja uhrit saavat äänensä kuuluviin.

Niinpä kansainvälinen oikeus katsoo nykyisin, että kansanmurhan tapaisissakin rikoksissa yksilöt voivat olla asianomistajia – vaikka heitä olisi kymmeniä tuhansia. ”On tärkeää tunnustaa, että uhria vastaan on tehty rikos, josta hänellä on oikeus saada korvauksia. Jos mahdollisuus evätään, merkittävä osa oikeudenkäyntiä jää oikeastaan kokonaan pois. Poliisilla olisi pitänyt olla enemmän resursseja asianomistajien etsimiseen”, Susanna Mehtonen sanoo.

Lokakuu 2009, Vantaan vankila. Porvoon käräjäoikeus on muuttanut syyskuussa Ruandan pääkaupunkiin Kigaliin kuullakseen 19 syyttäjän nimeämää todistajaa.

Francois Bazaramba seuraa oikeudenkäyntiä Vantaan vankilassa videolinkin välityksellä.

Bazaramban tapauksessa syyttäjän todistajista lähes kaikki olivat jollakin tavalla osallistuneet kansanmurhaan. Monet heistä olivat yhä vankilassa Ruandassa.

Oikeudessa todistajat kertoivat pahoinpitelyistä, joilla heitä oli painostettu tunnustamaan osallisuutensa julmuuksiin ja tiukattu ilmiantoja. Joskus lyöminen oli jatkunut vielä tunnustamisen jälkeenkin.

YK:n kidutuksen vastainen yleissopimus kieltää kiduttamalla hankitun tiedon käyttämisen todistusaineistona. Bazaram-

”

ban puolustus esittikin, että todistukset tulee jättää huomiotta. Porvoon käräjäoikeus päätyi hylkäämään kahden todistajan kertomukset kiduttamisen takia, loput hyväksyttiin.

Amnestyn kanta on sinänsä selvä. Kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun kielto on ehdoton. Kun on epäilyskin, että tietoa on saatu kiduttamalla, epäilyt on heti tutkittava eikä todistusaineistoa saa tuoda oikeuden arvioitavaksi. Mutta käytännössä kysymys on monimutkaisempi.

Monissa maissa ja kansainvälisissä tuomioistuimissa todisteiden hyväksyttävyys arvioidaan erillisessä prosessissa. Suomessa sen sijaan kaikki todisteet tuodaan oikeuden eteen ja tuomioistuin päättää niiden uskottavuudesta. ”Kun lähdetään selvittämään totuutta ja käsitystä tapahtumien kulusta, voi olla vaikea sulkea pois tiettyjä kertomuksia ja ottaa huomioon vain tiettyjä”, Susanna Mehtonen sanoo.

Dar es Salaam, Tansania, 24.2.2010.

Porvoon käräjäoikeuden toinen Afrikanurakka alkaa. Kolmen viikon aikana oikeus kuulee pariakymmentä puolustuksen todistajaa viidestä Afrikan maasta. Oikeutta istutaan paikallisen hotellin konferenssihuoneessa, jonne on rakennettu käräjäsali. Käräjäoikeus on jo syksyllä päättänyt kuulla todistajat Tansaniassa, jotta heitä voidaan kuulla samassa paikassa.

Bazaramban puolustuksen todistajis-

ta monet olivat paenneet Ruandasta kansanmurhan yhteydessä tai sen jälkeen.

He pelkäsivät kostotoimia tai joutuvansa itse syytteeseen eivätkä halunneet todistaa avoimessa oikeudenkäynnissä.

Kansainvälisissä tuomioistuimissa keinoja todistajien suojelemiseksi on jouduttu pohtimaan jo pitkään. Todistaja voi esiintyä väärällä henkilöllisyydellä tai muunnetulla äänellä. Todistajansuojeluohjelmissa heitä tuetaan ennen oikeudenkäyntiä, sen aikana ja sen jälkeen.

Suomessa pelkäävä todistaja voi todistaa ilman suoraa näköyhteyttä vastaajaan, mutta todistajan henkilöllisyyden suojelemiseksi ainoa vaihtoehto on oikeudenkäynti suljettujen ovien takana. Sen järjestämisen edellytykset ovat tiukat, mutta täyttyivät Bazaramban tapauksessa.

Susanna Mehtosen mukaan myös todistajien suojeluun liittyy mutkikkaita ihmisoikeuskysymyksiä. Tuomioistuimella on velvollisuus suojella todistajaa – toisaalta avoimuus on tärkeä osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. ”Suojamekanismit eivät saa olla liian rajuja”, Mehtonen sanoo.”Suomen pitäisi kuitenkin selvittää, ovatko keinomme todistajansuojeluun riittäviä. Näitä asioita tulee ilmi myös lähisuhdeväkivalta- ja ihmiskauppajutussa.”

11.6.2010 Porvoo. Televisiokamerat ovat jälleen läsnä, kun Porvoon käräjäoikeus julistaa tuomionsa. Francois Bazaramba

tuomitaan elinkautiseen vankeusrangaistukseen osallistumisesta joukkotuhontaan.

Puolustus ilmoittaa valittavansa päätöksestä hovioikeuteen.

Julkisuudessa kansanmurhaoikeudenkäynnin päättyminen sai huomiota erityisesti sen 2,8 miljoonan euron kustannusten takia. Oikeusministeriö suhteutti keskustelua vertaamalla hintalappua Suomen siviilikriisinhallinnan 18 miljoonan euron vuosibudjettiin.

Rahakohun varjoon jäi oikeudenkäynnin kansainvälinen ulottuvuus. Ruandan kansanmurhasta käydään oikeutta tällä hetkellä Kanadassa, Hollannissa, Ranskassa, Belgiassa, Britanniassa, Saksassa ja Espanjassa. Ruotsissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin keskeytti syytetyn luovutuksen Ruandaan. Ranska linjasi vastikään, että oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei toteudu Ruandassa vieläkään.

Eikä joukkotuhontaoikeudenkäynti välttämättä jää ainoaksi Suomessakaan. Miten kansainvälisen rikosoikeuden soveltamisessa onnistuttiin ensimmäistä kertaa?

Susanna Mehtonen miettii hetken ja vertaa sitten Suomea kilttiin runotyttöön.

Kansainvälisiin sopimuksiin kyllä liitytään ja ne pannaan auliisti toimeen. ”Sitten kun säännökset ovat lakikirjassa, jäädään helposti kuplaan kuvittelemaan, että ei näillä asioilla ole käytännön merkitystä.

Mutta nyt kävi toisin. Näimme, kuinka paljon asiantuntemusta kansainvälisen oikeuden soveltaminen tuomioistuimissa vaatii.”

Ruandan kansanmurha ”Kansanmurhaa koskevat oikeudenkäynnit ovat harvinaisia, ja jokainen luovutuspäätös harkitaan yksittäistapauksena.

Suomen muut kansainväliset oikeusvaltio- ja kriminaalipolitiikkaan liittyvät taloudelliset velvoitteet ovat selvästi suuremmat.

--- Siviilikriisinhallintaan, jossa on mukana myös tuomareita, syyttäjiä ja vankeinhoitoviranomaisia, Suomi käyttää vuodessa noin 18 000 000 euroa.”

Oikeusministeriö suhteuttaa lausunnossaan (11.6.2010) Ruanda-oikeudenkäynnin 2,8 miljoonan euron kuluja.

Vuonna 1994 joukko äärihuturyhmiä tappoi noin 800 000 tutsia ja maltillista hutua. Syynä kansanmurhaan pidetään muun muassa kolonialismin aiheuttamia heimojännitteitä. YK, Ranska ja muu kansainvälinen yhteisö puuttuivat joukkomurhaan liian myöhään.

Kansanmurhasta on käyty oikeutta sekä Ruandassa että YK:n perustamassa Ruanda-tuomioistuimessa.

Ruandan hallitus aloitti kansanmurhaoikeudenkäynnit vuonna 1996. Prosessi on ollut pitkä - noin 100 000 syytettyä ja tuomittua on yhä vankilassa. Epävirallisissa Gacaca-kansantuomioistuimissa rikoksiin syyllistyneet ovat voineet tunnustaa tekonsa ja saada anteeksi lievemmät rikokset.

Tansaniassa toimivan YK:n Ruanda-tuomioistuimen on määrä lopettaa toimintansa tänä vuonna. Amnesty on kampanjoinut toiminnan jatkumisen puolesta.

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2010

11

Katuteatteria. Kotona tapahtuvaa väkivaltaa vastaan on joskus tehokkainta kampanjoida draaman keinoin.

”Oikeutta”. Nepalin Amnesty-aktiivit vaativat parannusta Tiibetin ihmisoikeustilanteeseen.

Nepal ja ihmisoikeudet • Nepalissa raportoitiin vuonna 2009 satoja tappoja ja sieppauksia, joiden tekijänä olivat valtion armeija ja aseelliset ryhmät. Myös siviilit olivat hyökkäysten kohteina.

• Poliisi käytti tarpeetonta ja liiallista voimaa poliittisten mielenosoitusten lopettamiseksi.

• Poliittisten vankien kidutusta on raportoitu laajalti Nepalissa.

• Naisiin kohdistuva väkivalta on Nepalissa vakava ongelma, ja myös naisten oikeuksien puolustajia on uhkailtu, pahoinpidelty ja tapettu.

• Kuolemanrangaistus on lakkautettu kaikista rikoksista Nepalissa.

Lähde: Amnesty International, Vuosiraportti 2010

Teksti Kristiina Juutinen Kuvat Amnesty International / Nepalin osasto

Rankaisemattomuuden maa amnesty ympäri maailmaa Nepalin ihmisoikeustilanne on yhtä

värikäs ja sekava kuin sen pääkaupunki Kathmandu. Maailman katolla suuri osa rikoksista jää rankaisematta.

Kathmandun kadut mutkittelevat oman logiikkansa mukaan, täynnä moottoripyöriä, ihmisiä, lehmiä ja elämää. Talot paistattelevat päivää kirkkaan värisinä ja koristeltuina. Oikeaa rakennusta on vaikea löytää – eihän täällä ole osoitteitakaan.

Nepalin oikeuskäytäntö on yhtä värikäs ja sekava. Kun maan Amnestyn toiminnanjohtajalta Rameshwar Nepalilta kysyy Nepalin ihmisoikeustilanteesta, vastaus on selkeä: se on todella huono. ”Tilanne on kamala eikä edes paranemassa. Rankaisemattomuuden kulttuuri on huikea. Sisällissodan aikana katosi 1 300 ihmistä, joita ei ole vieläkään löydetty. Teloituksia tehtiin ilman virallisia oikeudenkäyntejä. Ennen sisällissotaakin tapahtui katoamisia, mutta ne on melkein jo unohdettu.”

Rameshwar Nepal luettelee epäkohtia Kathmandussa: Erilaista syrjintää seksuaalivähemmistöjä, naisia ja niin sanottuja koskemattomia kohtaan tapahtuu järjestelmällisesti. On perheväkivaltaa, ja pidätettyjen kidutus on yleistä. Toimittajia ja viranomaisia häiritään ja uhkaillaan. Poliittista painostusta on paljon. Etelässä toimii poliisin mukaan kymmenen aseistettua ryhmää, jotka painostavat eri tahoja poliittisin motiivein. Nepalin Amnestyn arvion mukaan ryhmiä on yli sata.

12 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2010

Pahin ongelmista on rankaisemattomuus. Se antaa vaikutelman, että jos jollakulla on valtaa, hän voi tehdä mitä vain joutumatta vastuuseen teoistaan. Nepal nostaa esimerkiksi Maina Sunuwarin, joka kidutettiin kuoliaaksi 15-vuotiaana. Tästä teosta syytettiin neljää sotilasta kenttäoikeudessa, mutta he saivat vain kurinpidollisia rangaistuksia. Myös Amnesty vaati oikeutta Sunuwarille ja hänen kiduttajiensa sekä tappajiensa saattamista vastuuseen teoistaan. Tekijöitä ei ole koskaan saatu siviilioikeuteen. Päinvastoin, yksi tekijöistä lähetettiin rauhanturvaajaksi Tsadiin, josta hänet sittemmin palautettiin Nepaliin. Armeija suojelee yhä nelikkoa, eikä poliisi ole osoittanut intoa tehdä pidätystä. ”Rankaisemattomuus koskee myös muita tahoja. Vähän aikaa sitten raportoitiin, että poliisi tappoi ihmisen, joka oli pidätetty – mutta häntä ei edes syytetty.

Nämä ovat vain esimerkkejä siitä, miten institutionalisoitunutta rankaisemattomuus on ja miten rankaisemattomuus saa sekä hallituksen että puolueiden tukea”, Rameshwar Nepal kertoo.

Amnestyn Nepalin osasto perustettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1969. Kuningaskunnan ja poliittisten käänteiden alla sillä ei ollut tilaa toimia, ja osasto lakkautettiin vuonna 1982. Vasta kun Nepaliin saatiin monipuoluedemokratia, ajan henki oli

jälleen suotuisa kansalaisjärjestöille ja Amnestyn maaosasto perustettiin uudestaan vuonna 1993. Vaikka poliittinen painostus on Nepalissa lähes ”maan tapa”, Amnesty on saanut toimia vapaasti. ”Monella järjestöllä on linkkejä puolueisiin. Amnestya pidetään puolueettomana, uskottavana ja läpinäkyvänä. Viestimet pyytävät usein meidän kannanottojamme.

Valtio ei ole häirinnyt meidän toimintaamme. Sekä hallitus että oppositiossa olevat maolaiset kunnioittavat meitä”, Rameshwar Nepal kertoo. ”Meidän toimintaamme ei puututtu edes sisällissodan aikaan – vaikka totta kai olemme saaneet kritiikkiäkin. Doramban tapauksessa armeijaa syytettiin 20 pidätettyinä olleen maoistin tappamisesta.

Armeija väitti heidän hyökänneen väijyksistä.” Tuolloin Amnestyn raportissa esitetyt todisteet puhuivat armeijaa vastaan, ja hallitus syytti järjestöä siitä, että se pilaa maan maineen. ”Toisaalta maoistit olivat vihaisia ja syyttivät meitä asioiden vääristelystä, kun nostimme esiin kysymyksen lapsisotilaista”, Rameshwar Nepal muistelee.

Nepal itse on ollut mukana Amnestyn toiminnasta 18 vuotta, toiminnanjohtajana viimeiset viisi vuotta. Jotain hyvää sinäkin aikana on tapahtunut. Nykyään ihmiset osaavat ilmoittaa rikkomuksista. He

tietävät oikeutensa – Amnestyn vastuulle jää usein muistuttaa myös 29. artiklasta, siitä että yksilöllä on velvollisuuksia yhteisöä kohtaan. ”Myönteinen muutos on perheväkivallan vastainen laki, joka on vajaat kaksi vuotta vanha. Ongelma tosin on, että sen täytäntöönpanoa varten tarvittavia säädöksiä ei ole tehty, minkä vuoksi laki on toistaiseksi hyödytön”, Rameshwar Nepal toteaa.

Nepalin Amnestyn toimistolla on yhdeksän palkattua työntekijää, joista viisi varsinaisissa toimistotöissä. Maksavia jäseniä on yli 6 000, heistä yli puolet on alle 25-vuotiaita. Nuorten into osallistua toimintaan on yllättänyt Amnestyn henkilökunnan. Rameshwar Nepal on kuitenkin sitä mieltä, ettei se riitä ja ettei pelkkä Nepalissa tehtävä työ ei ole tarpeeksi. Tarvitaan ulkopuolista tukea. ”Olemme saaneet selvitettyä joitain katoamistapauksia menestyksekkäästi, koska ihmiset ympäri maailman ovat lähettäneet tuhansia vetoomuksia keskeisille tahoille.

Vetoomusten ansiosta tapaukset on huomioitu. Meillä on yhä ongelmia ja tarvitsemme yhä ulkopuolista tukea. Jatkakaa! Nepalilaiset odottavat solidaarisuutta.”

Juttusarjassa vieraillaan Amnestyn toimistoissa eri puolilla maailmaa.

Asenne esiin – voittoja ja uusia haasteita JOku raja! Seksuaalisen väkivallan uhrien oikeuksia ei saa polkea riittämättömän resurssoinnin tai lainsäädännön varjolla, kirjoittaa Amnestyn naisten oikeuksien asiantuntija Pia Puu Oksanen.

Väitetään, että Iranin korkeimman oikeuden tuomari on vuonna 2008 todennut, että jos yksittäistä naista epäillään pelkästään aviorikoksesta, ei oikeuslaitoksen voimavaroja pidä tuhlata tällaiseen. Naisten syyllisyys pitää tutkia siellä, missä rikos on tapahtunut: perhepiirissä tai kyläyhteisössä. Miehiin kohdistuvat rikosepäilyt etenevät useammin viranomaisten tietoon – heidän kansalaisstatuksensa on vahvempi.

Tämän vuoksi on tärkeää, että Amnesty tukee iranilaisia tasa-arvo-aktivisteja, kuten Campaign for Equality -ryhmää. Ryhmä tekee näkyväksi syrjiviä käytäntöjä ja laintulkintoja pönkittäviä asenteita.

kaan nukkuvan, vammaisen tai humalan takia tiedottoman ihmisen raiskaus ei ole raiskaus, vaan seksuaalinen hyväksikäyttö, jos uhrin tila on tekijästä riippumaton.

Asenne on selvä – ei humalaisen tytön raiskaus niin suuri synti ole, mitä joi itsensä koomaan. Amnestyn näkemys on kirkas: tässä on kyse lainsäädännön siunaamasta syrjinnästä eikä uhrin syyttäminen ole ihmisoikeusnäkökulmasta katsottuna hyväksyttävää.

Esimerkkimme toimi täällä Suomessa.

Oikeusministeriö reagoi kiitettävän rivakasti, ja lainsäädäntömuutos on jo lausuntokierroksella.

Miten Iranin tasa-arvoaktivistien työ liit-

ti merkittävän etapin syyskuun lopussa, kun naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen poikkihallinnollinen toimintaohjelma julkaistiin. Ohjelman toimenpide-ehdotuksissa luvataan kehittää seksuaalisen väkivallan uhreille matalan kynnyksen palveluja. Tällä on myös rikosoikeudellis-

tyykään Amnestyn toimintaan Suomessa?

Monella tapaa – kuten paljastamalla lainsäädännön ja asenteiden välisen yhteyden. Valitsimme viime talvena Asenne esiin -kampanjaan esimerkin, jossa yhteys on selkeä. Voimassa olevan rikoslain mu-

Amnestyn Joku raja! -kampanja saavut-

ta merkitystä: tukea saanut seksuaalisen väkivallan uhri voi olla valmiimpi tekemään kohtaamastaan rikoksesta ilmoituksen.

Mutta kas, rahaa koko ohjelman toimeenpanoon on valtion budjetista varattu – hetkinen – nolla euroa? Mitä tämä tarkoittaa?

Että tilattiin piirustukset talonrakennusta varten, mutta puutavaran ostoon ei anneta lantin lanttia?

Nimittäin jos valtiolliset tahot eivät katso näitä asioita niin tärkeiksi, että toimeenpanoon varataan aikaa, rahaa ja ihmisiä, naisiin kohdistuva väkivalta eri muodoissaan painuu yksityisen sfääriin ”pois oikeusjärjestelmää kuormittamasta”. Mieleen nousee kysymys siitä, ymmärretäänkö aliresursoinnin seurauksia? Amnestyn tehtävä on – edelleen – paljastaa syrjiviä asenteita ja vaatia todellisia poliittisen tahdon ilmauksia kehiin.

TEKSTI Pia Puu Oksanen, naisten oikeuksien asiantuntija

4 Jos haluat liittyä Joku raja!

-verkoston sähköpostilistalle, ilmoittaudu pia.oksanen@amnesty.fi.

UUTUUS

people behind bars

ARE NOT ALWAYS SERVING DRINKS Ota kantaa mielivaltaisin perustein vangittujen puolesta käyttämällä Amnestyn People Behind Bars -tuotteita.

Kaikki malliston tuotteet on valmistettu reilun kaupan puuvillasta. RAJOITETTU ERÄ.

VIHREÄ HUPPARIMEKKO 49€

MUSTA Kassi 10€

VIHREÄT naisten ja miesten Hupparit, koot s-Xl, 60€

Amnesty Storen tuotteiden tilaaminen on upea tapa tukea kampanjointia ihmisoikeuksien puolesta. Varmistamme tuotteidemme koko tuotantoketjun eettisyyden alusta loppuun. tue näkyvästi ihmisoikeuksia. tilaa4 store.amnesty.fi

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2010

13

14 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2010

Petri Merenlahti

on koulutukseltaan teologian tohtori. Hän työskentelee Kirkon Ulkomaanavussa kirkollisen työn ja kansalaistoiminnan päällikkönä.

Merenlahti oli Amnestyn johtokunnan puheenjohtaja vuosina 2003–2005 ja Amnestyn kansainvälisen johtokunnan (IEC) jäsen 2005–2007.

Stephen Hopgood

työskentelee tutkijana ja luennoitsijana School of Oriental and African Studies -laitoksella Lontoon yliopistossa.

Vuonna 2006 hän julkaisi tutkimuksen Keepers of the Flame – Understanding Amnesty International.

Miksi ihmisoikeudet?

Amnesty International täyttää ensi vuonna 50 vuotta. Hopgood ja Merenlahti ovat olleet järjestön työssä mukana pitkään – toinen tekijänä, toinen tutkijan roolissa.

teksti Heli Yli-Räisänen kuva Teemu Hirvilinna

Uskontona ihmisoikeudet? teetä ja ihmisoikeuksia Ihmisoikeudet ovat osa monen ihmisen moraalista ajattelua ympäri maailmaa. Täyttävätkö ne maallistuneessa maailmassa jopa paikan, jossa uskonto sijaitsi ennen? Kun kaksi ihmisoikeuksista ja uskonnoista valveutunutta ihmistä keskustelee, ei puhe jää pinnalliseksi.

Kesä on vaihtumassa syksyksi, kun sadepisarat ropisevat ikkunaan Helsingin Käpylässä. Sisällä sateelta turvassa istuvat Stephen Hopgood ja Petri Merenlahti. Hopgood kirjoitti vuonna 2006 tutkimuksen Keepers of the Flame – Understanding Amnesty International, jossa hän pohtii kansalaisaktivismia, valtaa sekä globaalia hallintaa ja Amnestyn osuutta näissä. Merenlahti puolestaan on Kirkon Ulkomaanavun kirkollisen työn ja kansalaistoiminnan päällikkö ja Amnestyn johtokunnan entinen puheenjohtaja.

Hopgood rinnastaa tutkimuksessaan Amnestyn ihmisoikeuksien arvomaailmaa perinteisesti uskontojen tarjoamaan moraaliajatteluun. Tämän vuoksi onkin mielenkiintoista, että teekupposen ääressä hänen kanssaan keskustelee Merenlahti, joka on koulutukseltaan teologi.

”Ennen ihmiset syntyivät yhteisöön, jossa esimerkiksi uskonnollinen johtaja oli moraalinen auktoriteetti, nyt läntisessä maailmassa arvot ovat melko lailla itse valittavissa. Ihmisoikeudet tukevat useiden ihmisten moraalista ajattelua, ja siksi he

haluavat kannattaa järjestöjä kuten Amnesty”, Merenlahti pohtii. ”Jossain määrin arvojen valinnanvapaus on tehnyt moraalista myös kauppatavaraa, sillä sitä pitää osata markkinoida.

Ihmisoikeus- ja humanitaarisen työn järjestöt ja organisaatiot tarvitsevat jäseniä ja rahoittajia voidakseen tehdä työtään, ja silloin ihmiset on saatava kiinnostumaan arvoista ja asiasta”, hän jatkaa.

Hopgood on samaa mieltä, mutta toteaa samaan hengenvetoon, että Amnestyn nerokkuus on alusta asti ollut helppo osallistaminen ihmisoikeustyöhön muutenkin kuin maksamalla jäsenmaksua. ”Vetoomuskirjeen kirjoittaminen päättäjälle yksilön puolesta on loistava tapa tehdä jotain konkreettisesta sen asian puolesta, johon uskoo. Sitä paitsi on vaikea pyytää ihmisiltä heidän aikaansa ja rahaansa, ja harva antaa kumpaakaan”, hän lisää.

Merenlahti nyökkäilee ja jatkaa pohdintaa jäsenyydestä. ”Kuten uskonnoissa, myös Amnestyssa on toimijoiden joukko ja sitten ovat rivijäsenet. Kaikkia tarvitaan joka tapauksessa. Ihmisoikeustyön vaikein

osa on varmaankin sekä jäsenten että varsinaisten toimijoiden kohdalla sen kohtaaminen, että idealistisista teorioista on pitkä – ellei mahdoton – matka johdonmukaiseen ja aukottomaan käytännön työhön.”

Merenlahti korostaa sitä, että on tärkeä tiedostaa, että moraaliset teot ovat käytännössä hirmuisen vaikeita. Niistä seuraa lähes aina uusia moraalisia ongelmia. Tuon tosiasian ymmärtäminen on kuitenkin itseisarvo. ”Amnestyn toiminta lähti liikkeelle ’toimitaan sen sijaan että vain kauhistellaan asioita’ -ajatuksesta. Toiminnan jälkeen on pitänyt sietää tuska siitä, että ongelmat eivät lopu niitä ratkomalla”, Merenlahti naurahtaa.

Mutta palataanpa vielä hetkeksi ihmisoikeuksien ja uskonnon rinnastamiseen. Hopgood pohtii, että kulttuureissa, joissa uskonnoilla on edelleen vahva rooli, on yleensä ratkaisevaa saada ensin uskonnollinen johtaja kuuntelemaan. Hänen kauttaan oman asiansa saa myös muun yhteisön kuultaville. ”Jos jokin yhteisön omassa näkemyksessä tukee ihmisoikeusnäkökulmaa,

muutokset tapahtuvat nopeammin. Esimerkiksi naisten ja lasten oikeuksia ajatellen monesta uskonnollisesta ajattelusta löytyy helposti yhteisymmärrys siitä, että kaikkien yhteisön jäsenten hengissä pysyminen on tärkeää”, Hopgood kertoo.

Hopgood lisää, että useissa kulttuureissa on jopa vaikeaa tulla kohdatuksi ateistina. ”Täyteen ihmisyyteen näissä kulttuureissa kuuluu usko johonkin korkeampaan voimaan, ja ihminen vailla uskoa mihinkään on kummajainen – ilman uskontoa ei ole moraalia”, hän sanoo.

Merenlahti nyökkäilee sensuuntaisesti, että tunnistaa Hopgoodin mainitseman ilmiön. Sade ulkona lakkaa, ongelmat maailmasta eivät. Kumpikin mies uskoo kuitenkin vakaasti, että jokainen palava kynttilänliekki on askel eteenpäin.

Juttusarjassa kaksi toisilleen tuntematonta henkilöä tapaavat ja keskustelevat ihmisoikeuksista.

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2010

15

23.–24.10.

tapahtuu nyt Ajankohtaisia Amnesty-tapahtumia

4 http://www.amnesty.fi/mita-tapahtuu

Paratiisin varjot -palstalla ihmisoikeuksista kiinnostuneet maailmanmatkaajat löytävät paratiisien varjopuolet.

sinua tarvitaan VAPAAEHTOIStyö Haluatko osal-

listua Amnestyn ihmisoikeustyöhön? Tule mukaan aktivistiksi tai vapaaehtoiseksi. Oman panoksesi voit antaa monella eri tavalla.

PAIKALLISTOIMINTA Vapaaehtoisten aktivistien Amnestyryhmiä toimii 18 paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Amnesty-ryhmät tekevät työtä vakavien ihmisoikeusloukkausten kohteena olevien ihmisten puolesta, osallistuvat kansainvälisiin ja valtakunnallisiin kampanjoihin ja järjestävät tapahtumia ja actioneita.

Det finns Amnesty-grupper också på svenska i Helsingfors, Åbo och Vasa.

Katso oman paikkakuntasi Amnesty-ryhmän tiedot 4 http://www.amnesty.fi/mita-sina-voit-tehda/ paikallistoiminta

Uusien illat Tule tutustumaan paikallistoimintaan ja amnestylaisiin omalla paikkakunnallasi!

Paikallisryhmät järjestävät monilla paikkakunnilla uusien aktivistien iltoja: Helsinki, opiskelijaryhmä, 27.9.

Uuden ylioppilastalon kokoushuone Cajsa klo 18 Jyväskylä, monikulttuurikeskus Gloria 29.9. klo 18

AAVIKON RUUSUT Saharan autiomaassa eletään hiekkamyrskyjen ja paahteen armoilla, toisinaan telttakodit tuhoavien rankkasateidenkin. Karuissakaan olosuhteissa tyylistä ei tingitä.”Katso, aavikon ruusu”, vierelläni seisova pakolaisleirin asukas luonnehtii meitä kohti käyvää värikästä olemusta.

Todellakin, näyttävä purppura ja hento puna vuorottelevat elegantisti hulmuavassa sifonkivaatteessa hiekkamerta vasten.

En tarkalleen tiennyt, mitä olin odottanut näkeväni algerialaisessa Dakhlan pakolaisleirissä, jonne olin saapunut keltanokkana seuraamaan Länsi-Saharan sahrawikansaa tukevia filmifestivaaleja.

Ruusutarhojen sijaan Dakhlassa sahrawiperheet koettavat kasvattaa kasviksia telttojensa takapihoilla. Täyden kypsyyden hankkinut minitomaatti työntyy esiin vihertävien varsien joukosta: se muistuttaa hiekalla asuvia universumin värimaailman laajuudesta.

Luonnon kaikennielevään ankeuteen saattaa vielä tottua, mutta tuskin sentään elämään kansainvälisen oikeuden ja yleisen reiluuden vähimmäistajun katveessa. Länsi-Saharan sahrawikansa elää Atlantin rannalla ilman lukuisissa YK:n asiakirjoissa vahvistettua oikeutta päättää itse tulevaisuudestaan.

Aselepoa sahrawien itsenäisyysliikkeen Polisarion ja Marokon välillä on jatkunut 19 vuotta. Dakhlassa tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Pakolaisille kotimaasta syntyy helposti romantisoitu mielikuva. Paratiisi Länsi-Sahara tosin olisi vasta Marokon vetäessä miehitysorganisaationsa pois alueelta. Milloin, sitä ei tiedä kukaan.

Paratiisipuhetta en silti aavikolla kuullut. Tutummaksi se on tullut Länsi-Saharan miehitettyä aluetta koskevassa Marokon virallisessa turistipropagandassa. Kutsuhuudot ”Tule surffaamaan kauniille merelle, asu luksushotellissa! Jos palvelu on huonoa, palautteen kuulee itse kuningas!” voimistuvat vuosi vuodelta. Tässä retoriikassa paratiisimaisuus syntyy eri aineksista kuin alueella asuvien sahrawien mielissä. Herää epäilys, puhutaanko edes samasta paikasta.

Länsi-Saharan todellisuuksissa on räikeä ero. Alkuperäisväestölle tarjolla on työttömyyttä, syrjintää, sananvapauden kahleita ja muuta kurjistavaa, Marokosta muuttaneille uudisasukkaille veroetuja ja palkankorotuksia, turisteille lokoisuutta ja ylistyslaulua ”Marokon Saharan huimasta kehityksestä”.

Huomio takaisin Algerian aavikolle: aterialla tarjotaan thaimaalaista purkkitonnikalaa, omien vesien runsaista kalakannoista huolimatta. Samaan aikaan kun EU-komissio ja Marokko keskittyvät tyhjentämään LänsiSaharan vedet arvokaloista ja turistit taiteilevat lautoineen ihanteellisilla surffiaallokoilla, monet sahrawipakolaiset vain kuvittelevat, miltä meri näyttää. Kaikki eivät ole koskaan nähneet merta, vaikka koti kerran sijaitsi sen rannalla.

Paratiisi à la Marokon kuningaskunta langettaa pitkän varjon. Se ulottuu hiekkadyyneille Saharan tähtitaivaan alle. Käärmeeksi tässä autuudessa ei lasketa sitäkään, että kaupiteltava alue on anastettu. teksti Maiju Kaipiainen kuvitus oona loman

Länsi-Saharaa pidetään Afrikan viimeisenä siirtomaana. Vuonna 1975 YK:n yleiskokous vahvisti alueen asukkaiden, sahrawien, itsemääräämisoikeuden. Heti Länsi-Saharan itsenäistymisen jälkeen Marokko miehitti alueen ja itsenäisyysliike Polisario aloitti taistelut miehitysjoukkoja vastaan. Vuoden 1991 rauhansopimuksessa Marokko lupasi sahraweille kansanäänestyksen tulevaisuudestaan. Kansanäänestystä ei ole vieläkään järjestetty.

Joensuu, kaupunginkirjaston kahvila Pilkku 6.10. klo 17.30 Lahti, Multi-Cult 12.10. klo 17.30 Seuraa myös muita tapahtumia paikkakunnilla verkkosivujen tapahtumakalenterista: 4 http://www.amnesty.fi

Eikö kotiseudullasi ole vielä Amnestyryhmää? Haluaisitko aloittaa toiminnan?

Ota yhteyttä paikallistoiminnan koordinaattoriin 4 outi.haapanen@amnesty.fi, 050 558 9997

Erja Säkkinen, Israel ja Palestiina -koordinaaTio

PIKAVETOOMUSVERKOSTO

Amnestyn kansainväliseen sihteeristöön Lontooseen tulee päivittäin tietoa ihmisoikeusloukkausten uhreista, jotka tarvitsevat pikaista apua. Liittymällä Amnestyn pikavetoomusverkostoon saat sähköpostiisi säännöllisesti vetoomuspyyntöjä, joiden perusteella voit nopeasti kirjoittaa oman vetoomuksesi ja toimia näiden varaan joutuneiden ihmisten puolesta.

Pikavetoomusverkosto on maailmanlaajuinen ja toimii pääasiallisesti englannin kielellä.

Liity pikavetoomusten tilaajaksi 4 http://www.amnesty.fi/mita-sina-voit-tehda/ pikavetoomusverkosto

16 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2010

1 CAFE BIALIK, ALLENBY STREET, TEL AVIV jalat maassa

Palstalla Amnestyn maakoordinaattorit antavat vinkkejä kohdemaistaan

Boheemi kahvilaravintola, joka muistuttaa ulkoapäin amerikkalaisista leffoista tuttuja dinereita, mutta voisi sisustukseltaan yhtä hyvin olla Pariisissa. Aamiaista tarjoillaan koko päivän, ja iltaisin Bialikissa järjestetään taidenäyttelyitä, keikkoja, runoiltoja ja klubeja. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen on shakshuka, ratatouillea lähellä oleva Lähi-idän perinteinen aamiaisruoka. Loppupäivä kuluu rattoisasti parinsadan metrin päässä rannalla.

4 Tule Kynttilätalkoisiin!

Syksyn pimetessä on taas aika valaa Amnesty-kynttilöitä. Kynttilöitä myydään vuoden mittaan tapahtumissa ja Amnestyn toimistolla.

Valamistekniikka opetetaan talkoovuorojen alussa. Talkoot pidetään yhteistyössä Espoon Mielenterveysyhdistyksen (EMY) kanssa.

Kynttilöitä valetaan kahdessa vuorossa 23. ja 24.10.: klo 9–13 ja klo 12–16.

Talkoopaikka on EMY:n jäsentalo Espoon keskuksessa, Pappilantie 7.

Ilmoittaudu mukaan 4 tobias.lohikko@amnesty.fi

VERKKOVETOOMUKSET

Amnestyn verkkosivuilla julkaistaan säännöllisesti vetoomuksia yksittäisen ihmisen tai tietyn maan tilanteen parantamiseksi. Allekirjoittamalla vetoomuksia osallistut Amnestyn kansainväliseen kampanjointiin yhdessä satojen ja tuhansien muiden kanssa.

Allekirjoita vetoomuksia 4 http://www.amnesty.fi/mita-sina-voit-tehda/ verkkovetoomukset

MAAKOORDINAATIOT

Amnestyn vapaaehtoiset maakoordinaattorit ovat tietyn maan tai maantieteellisen alueen asiantuntijoita. He seuraavat maan ihmisoikeustilannetta, suunnittelevat kampanjointia ja tukevat paikallisryhmien maakohtaista työtä.

Suomen osaston erikoistumisalueet: Indonesia, Israel ja Palestiina, Kiina, Meksiko, Venäjä Kiinnostuitko?

Ota yhteys 4 maakohtaisen työn asiantuntijaan anu.tuukkanen@amnesty.fi

ERIKOISRYHMÄT ja TEEMAKOORDINAATIOT Teksti MARIE KAJAVA Kuva TEEMU KUUSIMURTO

Paperittomat – kuvin ja sanoin Amnesty-aktiivit Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä tekivät Euroopassa elävistä paperittomista kirjan. Ääneen pääsevät ihmiset, joita yhteiskunta ei näe tai kuule.

Paperittomia ihmisiä elää Euroopassa 5–8 miljoonaa. Yhtä moninaisena piirtyvät kuvat heidän todellisuudestaan vast’ikään ilmestyneessä Paperittomat-teoksessa: luvaton maahanmuuttaja piileskelee helsinkiläisissä kellareissa, kun Belgian Gentissä paperiton tervehtii reippaasti poliisia kadulla.

Amnestyn pitkäaikaiset aktiivit, toimittaja Kaisa Viitanen ja valokuvaaja Katja Tähjä, ovat koonneet 20 paperittoman ihmisen tai perheen tarinan eri puolilta Eurooppaa.

Kaikki alkoi vuonna 2008 Amsterdamissa.

Syyskuussa ilmestyneessä teoksessa tarinoita on lisäksi muun muassa Suomesta, Kreikasta, Ruotsista, Espanjasta ja Iso-Britanniasta.

Kirjan lisäksi Helsingissä Lasipalatsin aukiolla avautui syyskuun lopussa kirjan kuvista koostuva Paperittomat-valokuvanäyttely ja Lasipalatsin galleriassa käynnis-

2

tyi osana projektia Paperittomien olohuone -vapaa kaupunkitila. Kiertävä Paperittomatvalokuvanäyttely on nähtävillä myös Turussa 30.9. – 24.10.

Katja Tähjä on valokuvannut Amnestylehteen vuodesta 2002. Hän halusi mukaan toimintaan, koska koki olevansa etuoikeutettu ja halusi tehdä maailman ”järjettömälle epätasa-arvoisuudelle” jotain, oman osansa. ”Ymmärsin, että voin auttaa ammattini kautta. Olen toiminut lehden lisäksi aktiivisesti Amnestyn Suomen osastossa naisten oikeuksien ja lehdistön sanavapauden parissa”, Tähjä kertoo.

Kaisa Viitanen tuli Amnestyyn Tähjän myötä. ”Minäkin halusin tehdä lehtityön vastapainoksi jotain ihmisoikeusasiaa. Olin tuolloin päivätyössä reportaasitoimittajana MeNaisissa”, Viitanen kuvailee.

JERUSALEM

Yksi Lähi-idän kriisin symboleista on ajoittain hämmentäväkin kokoelma eri kansanryhmiä, uskontoja, kieliä, perinteitä ja naapurustoja.

Jerusalemista onnistuu myös rajanylitys Länsirannan miehitetyille palestiinalaisalueille. Kaupungin ainutlaatuisuus konkretisoituu viimeistään vanhan kaupungin Itkumuurilla, jossa samaan aikaan korviin kantautuvat niin juutalaisten rukoushetki, kristillisten kirkkojen kellot kuin moskeijoiden rukouskutsukin.

Järjestöistä juuri Amnesty sopi naisille mainiosti: sillä on hyvä maine, ja järjestö todella saa aikaan paljon. ”Kyllä voisin olla Greenpeacessakin, mutta mä nyt uskon, että ihmiset pitää ensin pelastaa pulasta”, Viitanen summaa.

Viitanen korostaa arkisen kahvipöytäkeskustelun tärkeyttä, kun on kyse maailman tilasta ja ongelmista. ”Siinä, puhutaanko laittomista siirtolaisista vai paperittomista, on iso ero. Tuo ero heijastuu kielestä myös laajemmin ihmisten asenteisiin. Jos kieli muuttuu, muuttuvat asenteetkin. Eihän kukaan enää puhu neekereistä eikä mustalaisistakaan.”

Paperittomat piilossa Miltä tuntuu elää Euroopassa salaa?

Lasipalatsin Näyttelytila 28.9.–17.10.

Mannerheimintie 22-24, Helsinki

Erikoisryhmät ovat erikoistuneet tiettyyn teemaan, ja osa niistä on järjestäytynyt ammatilliselta pohjalta. Ryhmät seuraavat omaan alaansa liittyviä ihmisoikeuskysymyksiä, tiedottavat niistä ja kampanjoivat.

JOKU RAJA! -VERKOSTO keskittyy naisten oikeuksiin ja tekee käytännön ihmisoikeustyötä naisten aseman parantamiseksi.

Haluatko mukaan?

Ota yhteys 4 naisten oikeuksien asiantuntijaan pia.oksanen@amnesty.fi

JURISTIRYHMÄ keskittyy erityisesti rankaisemattomuuden vastaiseen työhön ja muihin kansainvälisen oikeuden tuntemusta vaativiin tehtäviin. Voit tulla mukaan, jos olet juristi tai opiskelet oikeustiedettä. Ryhmä toimii myös kansainvälisestä oikeudesta kiinnostuneiden juristien keskustelufoorumina.

Kiinnostuitko?

Ota yhteys 4 susanna.mehtonen@amnesty.fi

HLBTI-ryhmä on avoin toimintaryhmä kaikille homo-, lesbo-, bi-, trans- ja intersukupuolisten ihmisten oikeuksista kiinnostuneille. Ryhmä seuraa aktiivisesti Amnestyn kansainvälistä työtä HLBTI-ihmisten puolesta ja järjestää omaa aktiivitoimintaa.

Liity joukkoon! 4 amnesty@amnesty.fi

Ammattiyhdistysryhmä kiinnittää huo-

miota ay-aktiiveihin kohdistuviin ihmisoikeusloukkauksiin ja poliittiseen vainoon kaikkialla maailmassa. Ryhmä tiedottaa ay-toimintaan liittyvistä loukkauksista ja vetoaa eri maiden hallituksiin tilanteen korjaamiseksi

3

HA-ARETZ

Toinen Israelin suurimmista päivittäisistä sanomalehdistä, jonka kanta miehitykseen on muuttunut entistäkin kriittisemmäksi. Artikkelit ovat paikoitellen hyvinkin teräväsanaisia.

Luettavissa myös netissä, hepreaksi www.haaretz.co.il ja englanniksi www.haaretz.com

Tule mukaan! 4 amnesty@amnesty.fi

VAPAAEHTOISET KÄÄNTÄJÄT

Kansainvälinen järjestömme toimii useilla eri kielillä. Vapaaehtoiset kääntäjämme kääntävät tekstejä Amnestyn käyttöön. Yleisimmät kieliparit ovat englanti-suomi ja ruotsi-suomi, mutta muitakin kieliä tarvitaan tilanteen mukaan. Jos sinulla on kokemusta kielenkääntämisestä ja tunnet ihmisoikeusterminologiaa, työpanoksesi kääntäjäverkostossa otetaan kiitollisuudella vastaan.

Sovi koekäännöksestä 4 tiedottaja anu-elina.jaskari@amnesty.fi

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2010

17

”Suurin haaste on selviytyä jatkuvasta häirinnästä ja uhkailusta. Monet paikallisviranomaiset, rikollisjengit ja huumekauppiaat eivät halua minun jatkavan siirtolaisten auttamista. He haluavat eroon ihmisoikeuspuolustajista.”

Meksikolaissiirtolaisista kertova Invisible victims. Migrants on the move in Mexico –valokuvanäyttely on tilattavissa pian.

Seuraa nettisivuja tai kysy lisää 4 anu.tuukkanen@amnesty.fi

Isä Solalinde auttaa Meksikosta Yhdysvaltoihin pyrkiviä paperittomia siirtolaisia.

AMNESTY-LEHTI

Amnesty-lehden toimituskuntaan ovat tervetulleita ihmisoikeuksista kiinnostuneet toimittajat, kuvaajat, graafikot tai alan opiskelijat. Toimituskunta tarjoaa Amnesty-lehden tekemiseen ideointi- ja suunnittelutukea ja ammattitaitoista vapaaehtoistyövoimaa. Toimituskuntaan valitaan uusia jäseniä seuraavan kerran joulukuussa 2010.

Kysy lisää tiedottajalta 4 anu-elina.jaskari@amnesty.fi

MINÄ MENEN… SYYSSEMINAARIIN

AMNESTY STORE

Amnestyn tuotemyyntiä hoidetaan vapaaehtoisvoimin Tampereella Amnesty Storessa. Vapaaehtoiset huolehtivat tuotteiden pakkauksesta ja postituksesta.

Eva Hämäläinen toivoo kohtaavansa muita amnestylaisia lokakuun syysseminaarissa

Lisätietoja 4 store@amnesty.fi

Helsingin yliopiston opiskelijaryhmäs-

Amnestyn syysseminaari 30.–31.10.2010 Ensi linja 1, 00530 Helsinki Amnestyn syysseminaari on kaikkien amnestylaisten – aktivistien, jäsenten, tukijoiden, työntekijöiden – yhteinen kohtaamispaikka. Tule mukaan syysseminaariin pohtimaan ja rakentamaan Amnestyn ydintyötä ja tulevaa 50-vuotisjuhlavuotta!

Puheenvuoroja ja yhteistä keskustelua: • Miksi Amnesty toimii yksittäisten ihmisten puolesta?

• Miten toimimme ihmisten puolesta? Mitä tarkoittaa pitkäjänteinen sitoutuminen?

• Miksi vetoomukset ovat Amnestyn ydintyötä?

• Keiden puolesta tällä hetkellä työskentelemme Suomen osastossa?

• Miten teemme Amnesty-työtämme tulevaisuudessa?

sä toimiva Eva Hämäläinen tuli mukaan Amnestyn toimintaan muutama vuosi sitten Uusien ilta -tapahtuman kautta.

Viime syksystä lähtien hän on toiminut yliopistoryhmän toisena ryhmäsihteerinä.

Hämäläinen odottaa lokakuun lopussa järjestettävää syysseminaaria, koska haluaa tavata muita amnestylaisia. ”Odotan syyssemmalta eniten muiden kohtaamista.

Toivottavasti paikalle tulee paljon ihmisiä ympäri Suomea!”

Lisäksi syysseminaarissa Hämäläistä houkuttaa mahdollisuus oppia lisää Amnestyn yksilötyöstä, joka onkin esillä Amnestyn 50-vuotisjuhlavuotena 2011. ”Teemme paikallisryhmän kanssa yksilötyötä indonesialaisen Johan Teterissan puolesta ja järjestämme yliopiston käytävillä actioneita. Toivottavasti syysseminaari tarjoaa myös lisätyökaluja yksilötyön tekemiseen.”

Amnestyn työn ydin nyt ja 50 vuotta sitten – siis vainottujen ihmisten tarinoiden kertominen ja järjestäytynyt toiminta esimerkiksi ihmisoikeusaktivistien työn turvaamiseksi – on Hämäläisen mukaan konkreettista ja palkitsevaa. ”Yksilötyön tekeminen merkitsee minulle auttamista ruohonjuuritasolla. Hyvistä uutisista tulee itsellekin hyvä mieli!

Jos ei maailmaa voi muuttaa kerralla, niin ainakin vääryyksiin voi puuttua yksi kerrallaan.”

Viikonlopun aikana toteutamme myös Venäjän sanan- ja kokoontumisvapauden loukkauksia vastustavan mielenilmauksen.

Tule mukaan! 4 Ilmoittaudu 13.10. mennessä www.amnesty.fi tai 09 586 0440 (ma–to klo 12–16).

teksti MARIE KAJAVA

amnestynsuomen suomenosaston osastontoimisto toimisto amnestyn

Amnesty International Suomen osasto ry.

Toimisto Ruoholahdenkatu 24 D 00180 Helsinki Asiakaspalvelu avoinna arkisin 12–16, ti 12–18 Puh: 09 5860 440 Fax: 09 5860 4460

18 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2010

Toimiston työntekijät Toimiston sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@ amnesty.fi Toiminnanjohtaja Frank Johansson

Ihmisoikeustyön johtaja (vs) Tiina Valonen Maakohtaisen työn asiantuntija Anu Tuukkanen Naisten oikeuksien asiantuntija Pia Oksanen Oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen

Kampanjakoordinaattori kampanjatapahtumat ja aktivismi Outi Haapanen Kampanjakoordinaattori verkkokampanjointi Ilpo Kiiskinen Tiedottaja Anu-Elina Jaskari Art Director Anu Merenlahti Graafinen suunnittelija Jesse Pasanen

Toimistopäällikkö Katri Rautio Varainhankintapäällikkö Annukka Klinge Varainhankintavastaava Else Hukkanen Varainhankintavastaava Tobias Lohikko Database-koordinaattori Leena Hernesniemi

Talous- ja toimistosihteeri Maarit Raja-aho Toimistosihteeri Eveliina Lindell IT-vastaava Jukka Vallisto Henkilöstöasiantuntija Mia Mikkola

puheenjohtaja jussi förbom

vetoomus4 teksti Kaisa Mäenpää Kuvat Kai Widell

Romanit eivät ole lieveilmiö Keskustelin Slovakian Amnestyn puheenjohtajan kanssa Bratislavassa 30. elokuuta tapahtuneesta verilöylystä, jossa ainakin seitsemän ihmistä kuoli 50-vuotiaan miehen luoteihin. Kun oli selvinnyt, että uhreista kuusi kuului samaan romaniperheeseen, paikallisten ihmisten ensijärkytys oli muuttunut vihaksi: mies oli varmasti romanien väkivallan tai rikosten uhri.

Romanit ovat slovakialaisten enemmistön silmissä epäkelpoja, ja mikä pahinta, yhteiskunnallisten ongelmien syntipukkeja. Sen sijaan, että yhteisö uskaltaisi kohdata syrjimänsä vähemmistön ihmisinä, se sortuu yhä jyrkempään erotteluun. Äskettäin Ranskan sisäministeri Brice Hortefeux haukkui oppositiota romanien asumusten tuhoamisen ja karkotusten vastustamisesta. Hänen mukaansa ”sosialistipuolue ei ole oppinut mitään, ei muista mitään eikä ymmärrä mitään yhdestä yhteiskunnan päähaasteista: rikollisuuden torjunnasta.” Rikollisuuden torjunta on ministerin mielestä siis yhtä kuin romanien torjunta.

Todellisten ihmisten todellista elämäntilannetta ei oteta yhteiskunnallisessa keskustelussa huomioon. Se unohtuu slovakialaisilta, jotka kannustavat yhteiskuntaansa syrjintään. Sen ignoroivat eurooppalaiset valtiojohtajat, jotka haluavat vain ajaa ”roskat” painepesurilla viemäriin. Sen sivuuttaa myös sisäministeri Anne Holmlundin (kok.) asettama kerjäämisen kieltoa pohtiva työryhmä väliraportissaan: ”Kerjäämisellä on laajemmat romanien syrjintään ja köyhyyteen liittyvät eurooppalaiset näkökulmat, jotka työryhmä rajaa oman työnsä ulkopuolelle.” Viis köyhyyden juurista, me keskustelemme vain sen kieltämisestä. ”Tämä on tietenkin myöskin meidän lain allekirjoittajien tarkoitus, että kun emme nopealla vauhdilla pysty koko köyhyyttä Euroopasta ja Euroopan jäsenvaltioista poistamaan, yritämme ainakin häivyttää niitä lieveilmiöitä omasta kotimaastamme”, sanoo puolestaan Petri Salo (kok.) 26.5.2010 kerjäämiskiellon lakialoitetta koskevassa eduskuntakeskustelussa.

On kestämätöntä takertua lieveilmiöihin, kun on kyse kokonaisen ihmisryhmän perusoikeuksia rapauttavista loukkauksista. Euroopalla ei ole varaa ensin ampua romaneja selkään ja sitten syyttää heitä luodin eteen asettumisesta. Asenteet on murrettava.

Romer är inga biprodukter Jag diskuterade med Slovakiens blodbadet i Bratislava den 30 augusti, där sju personer blev skjutna av en 50 årig man med Slovakiens Amnesty ordförande.

När det blev klart att sex av offren var romer förändrades lokalbefolkningens känslor från chock till vrede: mannen hade säkert själv varit offer för våld eller brott utförda av romer.

Majoriteten av Slovakiens befolkning ser romerna som odugliga, som syndabockar för samhällets problem. Och istället för att samfundet skulle våga möte den diskriminerade minoriteten som människor, gör det sig skyldigt till grövre åtskillnad.

Nyligen ondgjorde sig Frankrikes inrikesminister Brice Hortefeux oppositionen för att motsätta sig förstörandet av romernas bosättningar och romers utvisning på följande sätt: ”socialistpartiet har inte lärt sig något, kommer inte ihåg något och förstår inget av samhällets stora utmaning: bekämpningen av brottsligheten.” För ministern är brottsbekämpning samma sak som bekämpning av romer.

Taiteilija Katja Kettu vaatii Venäjää lopettamaan sananvapauden loukkaukset:

Sanaa on suojeltava VETOA NYT Katja Kettu korostaa, että

taiteen kenttä on tyhjä, jos ideologinen sensuuri saa jyrätä rauhassa. ”Jokainen meistä on potentiaalisesti sekä viestin lähettäjä että sen vastaanottaja”, taiteilija Katja Kettu muistuttaa rauhallisella äänellä. Keskustelu ilmaisunvapaudesta on lähellä hänen sydäntään. ”Tosin Venäjällä sanoista ja kuvista tulee nopeasti lainsuojattomia, jos ne eivät tue hallitusta.”

Kirjailijana, animaattorina ja muusikkona itsensä elättävälle Ketulle on elintärkeää saada ilmaista itseään. Symboleilla on mahdollista näyttää paljon sellaista, mikä muuten jäisi mielen pimentoon. ”Kuvalla ja sanalla on valtaa, koska ne näyttävät ihmisille asioita, joita he eivät välttämättä halua nähdä”, Kettu kuvailee. ”Siksi taide herättää voimakkaita tunteita. Ikävä kyllä Venäjän viranomaisten tarkoituksena on joko hiljentää yhteiskuntakriitikot – kuten kävi Anna Politkovskajan tapauksessa – tai saada heidät sensuroimaan itseään.”

Venäjän piittaamattomuus ihmisoikeusasioissa saa Ketun veren kuohahtamaan. ”On uskomatonta, että keneltä tahansa ihmiseltä voidaan noin vain ottaa autonomia pois, ja vielä ihan näkyvästi!” hän puuskahtaa.

Kettu viittaa tapahtumiin Moskovan Sakharov-museossa vuonna 2007. Tuolloin esillä ollut Kielletyn taiteen näyttely suljettiin sen nostat-

taman kohun vuoksi. Kaksi vuotta myöhemmin näyttelyn järjestäjät Juri Samodurov ja Andrei Jerofejev joutuivat oikeuteen uskonnollisen vihan lietsomisesta. ”Vallankäyttö Venäjällä on pelottava asia, koska siihen on niin vaikea vastata. Voin vain vaatia Venäjän hallitusta tekemään asialle jotakin – ja pian.”

Amnestyn vetoomuksen myötä Kettu haluaa tukea Samodurovin ja Jerofejevin kaltaisia ihmisiä, jotka uskaltavat painostuksesta huolimatta tukea poliittista sananvapautta. Se, että on valmis uhraamaan koko elämänsä ihmisoikeuksien puolesta, vaatii valtavaa siviilirohkeutta, Kettu sanoo ja korostaa samalla, että olisi parempi, jos kenenkään ei tarvitsisi uhrautua. ”Silti on hienoa, että jotkut pyrkivät toimimaan eettisesti, vaikkei se käytännössä olisikaan mahdollista. Taiteen kenttä on tyhjä, jos ideologinen sensuuri saa jyrätä rauhassa.”

Katja Kettu näkee yhtenä demokraattisen yhteiskunnan kulmakivenä sen, että se on jatkuvan läpivalaisun kohteena. Hän ei kuitenkaan usko, että vallan kanssa voi koskaan olla täydellisessä vuorovaikutuksessa. ”Sekä kansaa että taiteilijoita tarvitaan, etteivät vallanpitäjät käy vallattomiksi”, Kettu tähdentää. ”Monen eri toimijan on jatkuvasti osallistuttava yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Venäjän viranomaisten harjoittama sensuuri kertoo koko systeemin haavoittuvaisuudesta. Valtaapitävät ovat selvästi tietoisia maan ongelmista.”

Verkliga människors verkliga livssituation beaktas inte i den samhälleliga debatten. Slovakerna, som uppmuntrar till diskriminering, glömmer det. De europeiska statscheferna ignorerar frågan, då de vill spruta ner ”skräpet” i avloppet med högtryckstvätt. Arbetsgruppen som dryftar frågan om att förbjuda tiggeri, tillsatt av inrikesminister Anne Holmlund (saml.), åsidosätter även problemet i sin mellanrapport. ”Tiggeriet har ett bredare europeiskt perspektiv då det gäller diskriminering av romer och deras fattigdom, men den här frågan faller utanför arbetsgruppens arbete”. Strunt i fattigdomens rötter, vi diskuterar bara att förbjuda den. ”Det här är förstås det som undertecknarna av lagmotionen vill, då vi inte snabbt kan få bort all fattigdom från Europa och EU:s medlemsländer, försöker vi i alla fall få bort dessa biprodukter från vårt eget land”, sade Petri Salo (saml.)

26.5 då lagförslaget om att förbjuda tiggeri diskuterades i riksdagen.

Det är ohållbart att tala om biprodukter som ett fenomen, när det i själva verket handlar om att riva grundvalen från en hel människogrupps grundrättigheter. Europa har inte råd att först skjuta romerna i ryggen och sedan beskylla dem för att ställa sig framför skotten. Sådana attityder måste brytas ner.

allekirjoita vetoomus presidentti medvedeville sananvapauden puolesta.

4 ohje takasivulla.

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2010

19

Helsi

ngiss

Arvoi

ä 28.

9.2

010

Kai W ide

ll

sa pr eside

1

ntti Venäj Medve än jo dev, hdon ja ka i h misoi nsala keusm isakt yönte ivist Etnis isist i t ovat et vä ä puh jatku hemmi eista yksis vasti stöt huoli tä. V kärsi ihmis matta u o d v loukk en 20 oikeu ät Ve maan aantu 10 al slouk näjäl ihmis nut r kupuo kaust lä la oikeu asist lella en ko ajami sIhmis i h t s k teena taisi issa ymmen oikeu . s h i t y s ä a ökkäy puolu ihmis rasis ahdis ksiss staji iä on tisis tella ä. a, to ta hy a k n u , o tikoi i l v m l ökkäa i u ngita ttaji t ja ta ja a a y n , l i sat histo ja jo asian ilmai a on rioit pa mu ajaji stuaa sijoi rhata a ja n täy t a ä a n l s . Lis ymyst in la on va Kokoo äksi öä uh illis inott ntumi taite kaill e u s t s j i v a apaut i aan, hoinp m t l i u i e o joita lipit mittu ta ja itely , tai eensä vanke ilmai ovat d lisil . ekrii uteen sunva rutii la va pautt heidä nia m nkile a n o n r ireil ella ajoit Tuhan lä, r polii etaan sia i angai siase edell hmisi s m tanis t a een. u l ssiir ä on la, v sa, m Kidut t k i o a r l d allis issä oissa onnut us ja saan” i p l o j j l paliisi a arm äljet a ja piitt e t e j i ö p aa Ve a arm jassa miin ävira vakav näjän eija .

Tšetš lat ih eivät enias kansa misoi muude s i ” a k n t , e välis error uslou Ingus n ilm istä ismin kkauk iassa apiir ihmis vasta s i e ja Da s t s ä.

Vaadi tapah oikeu isiss gesn Tei tuvat svelv a ope l o r tä vä laaja tteis aatio den l littö lle l ta. K isopett miä t evinn aikki amise lisiä o e i e n k m n ä si Ve ia ih mä ranka ihmis näjäl misoi isema oikeu lä. V keusl t t svelv o aadin oukka oitte usten Venäj ita j än jo ja ra a oik htoa nkais eusva Kunni nouda ematt ltiop oitta ttama omuueriaa en, an ka t t e ita.

Katja nsain väKettu

Päätä, että osallistut

Vetoomustoiminta on Amnestylle tärkeä kansainvälisen vaikuttamistyön kanava, jonka kautta sadattuhannet ihmiset osallistuvat säännöllisesti maailman muuttamiseen.

Ole yksi heistä!

2

Allekirjoita verkossa

Mene verkkoon osoitteeseen www.amnesty.fi ja allekirjoita verkkovetoomus. Nimet kerätään listaksi ja lähetetään Amnestyn toimistolta presidentti Medvedeville.

3

Lähetä vetoomuskirje

Kirjoita presidentti Medvedeville henkilökohtainen vetoomus mallikirjeen avulla venäjäksi tai suomeksi ja postita se osoitteeseen: President of the Russian Federation Dmitri Medvedev Ul. Ilinka, 23 103132 Moscow Russian Federation

3Lue mitä Katja Kettu ajattelee Venäjän sananvapaustilanteesta.