Amnesty-lehti 4/2014

Hinta 5,50 €

Ihmisoikeuksien puolesta.

4/ 2014

Valoisaa ihmisoikeusvuotta 2015

Ihmisoikeuksien puolesta.

4 / 2014

Tässä numerossa 9

Syynissä humanitaariset interventiot

Salla Ikonen

Ihmisoikeuksien puolustaminen aseilla ei ole uusi eikä lainkaan ongelmaton ajatus. ”Tällainen hyväsydämisenä pyssymiehenä toimiminen kiristää kansainvälistä ilmapiiriä”, sanoo professori Martti Koskenniemi.

Ystäväni Rauhanaktivisti, ympäristöaktivisti ja ay-aktivisti kirjoittivat Amnestyn ystäväkirjaan. Sinä voit kirjoittaa viimeiselle sivulle omat ajatuksesi.

3 5 6 8 12 16 25 27 28 31 32 33 34 35

Tekijät: Lahjaksi kirkasvalolamppu! Pääkirjoitus: Vesi murtaa kiven Lyhyesti: Lasten säilöönotto jatkuu Uskalla kysyä: Onko ebola ihmisoikeuskysymys? Henkilö: Joulupukki, joulupukki Kolumni: Israelin sisäpolitiikasta Asiaa: Kynttiläpalkinto transaktivisteille Matkalla: Punaiset nenät Teetä ja ihmisoikeuksia: Amnesty kriisialueilla Kulttuuri: Tuulensieppaajat yössä Aktivisti: 35 vuotta ja satoja kirjeitä Toimi! Tule tekemään Amnesty-lehteä Kolumni: Mielipiteiden moninaisuudesta Menot: Hyvää iltaa, ihmisoikeudet!

Tekijät.

Rasmus Schack

Miksi juuri ihmisoikeudet, Iina Lindeman? ”Olen tunneihminen. Suhtaudun ihmisoikeuksiin intohimoisesti ja rakkaudella. Koen ne helpommaksi kokonaisuudeksi hahmottaa ja ymmärtää kuin vaikkapa ympäristöasiat. Ihmisoikeudet eivät vaadi ajatuksiltani kompromisseja.” Kirjoitit lehteen erilaisista aktivisteista. Millainen aktivisti olet itse? ”Aika maltillinen. Aktivismi on selkärangassani, niissä arkisissa asioissa. Pyrin elämään eettisesti ja ajattelevaisesti ja kannustan myös läheisiäni samaan. Toisaalta provosoidun helposti enkä pelkää mielipiteideni puolustamista.” Mitä toivot joulupukilta lahjaksi? ”Kirkasvalolamppua. Otan vastaan kaikki niksit taistelussa kaamosta vastaan!” Iina Lindeman toimii Amnestyn viestintäharjoittelijana vuoden 2014 loppuun. Hän kirjoitti lehteen mm. reportaasin.

Miltä ihmisoikeudet näyttävät, Evelin Kask? ”Oikeudenmukainen maailma syntyy välittämisestä. Teemat kuten siirtolaisuus ja pakolaisuus voivat tuntua aluksi abstrakteilta. Valokuvaajana haluan kertoa ja tuoda lähelle erilaisia todellisuuksia. Haluan saada ihmiset ajattelemaan ja esittämään kysymyksiä, joiden pohjalta syntyy kipinä toimia. Valokuva on vahva medium.” Joulupukki vai Petteri Punakuono? ”Petteri Punakuono! En juuri välitä lahjoista. Petteri osaa lentää ja voisi viedä minut tähtiin.” Millaista ihmisoikeusvuotta 2015 toivot? ”Edistyksellistä ihmisoikeusvuotta! Obaman massiivinen siirtolaislakiuudistus nytkähti marraskuussa eteenpäin ja helpottaa miljoonien paperittomien siirtolaisten elämää Yhdysvalloissa. Elämä ilman hyväksikäyttöä ja jatkuvaa pelkoa on jokaisen ihmisen oikeus.” Evelin Kask on helsinkiläinen vapaa valokuvaaja. Hän kuvasi lehteen Amnestyn Israelin ja Ukrainan osastojen johtajia.

PÄÄTOIMITTAJA Ilpo Kiiskinen TOIMITUSSIHTEERIT Noora Jussila & Marie Kajava ULKOASU & TAITTO Jesse Pasanen PAINO Lehtisepät Oy, Jyväskylä JULKAISIJA Amnesty International Suomen osasto ry. Kultti ry:n jäsen. JOUKKOJULKAISU ISSN 1458-3879 Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy 3.3.2015. Aineistot viimeistään 12.2.2015.

Lehti ei vastaa toimitukseen lähetetystä aineistosta, jonka julkaisusta ei ole sovittu etukäteen. Kirjoituksissa esiintyvät mielipiteet eivät ole Amnestyn virallisia kannanottoja. TOIMITUSKUNTA Anna Autio, Marie von Bell, Anu-Elina Ervasti, Johanna Frondelius, Inka Granqvist, Satu Helin, Hanna-Kaisa Hämäläinen, Jaakko Kaartinen, Evelin Kask, Kirre Koivunen, Teemu Kuusimurto, Aura Lindeberg, Nina Lindberg, Oona Loman, Mari Mäkiö, Kirsi Pere, Alexandra Peth, Juha Peurala, Miikka Pirinen, Minna Rajainmäki, Katriina Rosavaara, Paula Sundell, Katja Tähjä,

Mikä ihmisoikeuskysymys mietityttää juuri nyt, Tom Engström? ”Just nyt keskityn riemuitsemaan siitä, että Suomessa astuttiin tasa-arvoisen avioliittolain läpimenon myötä askel kohti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa! Jee!” Voiko kuvituksella pelastaa maailman? ”Joo, parhaimmillaan kuva voi kuljettaa vahvoja viestejä yli kulttuurirajojen. Pohjimmiltaan kuvitus on tarinankerrontaa, ja tarinoilla on voima saada ihmiset oivaltamaan jotain olennaista ihmisyydestä. Se, miten paljon kuvituksella maailmaa pelastaa, riippuu viestistä ja tarinasta.” Porkkana-, lanttu- vai perunalaatikko? ”Tietty lanttulaatikko! Siihen liittyy niin paljon lämpimiä muistoja äidistä, perheestä ja kodista.” Tom Engström on helsinkiläinen graafinen suunnittelija ja kuvittaja. Tähän lehteen hän kuvitti Matkalla-palstan.

Erja Vainikka-Howard, Veera Vehkasalo, Kaisa Viitanen, Jarkko Virtanen, Mari Waegelein, Timo Wright, Heli Yli-Räisänen, Silja Ylitalo

OIKOLUKU Meri Haikarainen

KIRJOITTAJAT Jussi Förbom, Frank Johansson, Noora Jussila, Jaakko Kaartinen, Marie Kajava, Hanne Kauppinen, Iina Lindeman, Tuomas Mustikainen

Amnesty-lehti tehdään pääosin vapaaehtoisvoimin. Lehden avustajat ovat alan ammattilaisia.

KUVAAJAT/KUVITTAJAT Tom Engström, Touko Hujanen, Salla Ikonen, Evelin Kask, Mari Mäkiö, Jesse Pasanen, Jarkko Virtanen, Mari Waegelein

Amnesty International Suomen osasto ry Hietaniemenkatu 7A 00100 Helsinki

KÄÄNTÄJÄT Be Nordling, Katarina Pettersson

KANNEN KUVA Jarkko Virtanen

Juttutarjoukset ja palautteet: marie.kajava@amnesty.fi

Hyvää syntymäpäivää,

Liu Ping!

Liu Ping täyttää joulukuussa 50 vuotta. Syntymäpäiväänsä hän viettää kiinalaisessa vankilassa. Miksikö? Koska hän vaati Kiinan viranomaisia ryhtymään toimiin korruption kitkemiseksi. Kerro Liulle, että vaikka hän on yksin sellissään, hän ei kuitenkaan ole yksin maailmassa. Me ajattelemme häntä. Lähetä syntymäpäiväviesti osoitteessa

amnesty.fi/liuping

Pääkirjoitus.

Vesi murtaa kiven

Vattnet urholkar stenen

rauhankin aikana moniin maihin vaikuttaminen on vaikeaa. Sotatilanteessa se on entistä vaikeampaa. Sodassa puolensa valinneet näkevät konfliktit mustavalkoisena, eivätkä halua kuulla omien vääryyksistä. Mitä Amnesty voi tehdä sodan keskellä Ukrainassa, Syyriassa, Irakissa, Israelissa tai Palestiinassa? (Lisää näistä voit lukea sivuilta 28–30.) Ihmisoikeusloukkausten dokumentointi ja näkyvä solidaarisuuden osoittaminen niiden kohteille ovat tärkeimmät tehtävämme. Kumpaakaan ei pidä väheksyä.

redan när det råder fred är det svårt att påverka många länder. I en krigssituation är det ännu svårare. De som valt sin sida i kriget ser konflikten svartvit och vill inte höra om oförrätter från den egna sidan. Vad kan alltså Amnesty göra mitt i krigen i Ukraina, Syrien, Irak, Israel eller Palestina? (Läs mera sidorna 28–30.) Våra viktigaste uppgifter är att dokumentera människorättskränkningar och att synligt visa solidaritet med dessas offer. Ingendera av dessa bör underskattas.

amnesty ei ole humanitaarista apua toimittava

der humanitär hjälp, så vi varken kan eller vill tävla med dessa organisationer. Det som förenar oss med dessa är att vi inte tar ställning i själva konflikten. Vi undersöker och rapporterar enbart om de människorättskränkningar som sker. Och ofta når vårt budskap också offren. De vet att resten av världen vet vad som har hänt just dem. I våra stadgar står, att: Amnesty utreder människorättskränkningar noggrant, snabbt och ihärdigt. Vi utreder systematiskt och opartiskt såväl enskilda som systematiska människorättskränkningar.

organisaatio, joten emme voi emmekä halua kilpailla näiden järjestöjen kanssa. Meitä kuitenkin yhdistää se, että emme ota kantaa itse konfliktiin. Me tutkimme ja raportoimme vain konfliktissa tapahtuvista ihmisoikeusloukkauksista. Ja usein viestimme tavoittaa myös uhrit. He tietävät, että muu maailma tietää, mitä on tapahtunut juuri heille. Säännöissämme sanotaan, että Amnesty selvittää ihmisoikeuksien loukkaukset tarkasti, nopeasti ja hellittämättömästi. Se tutkii järjestelmällisesti ja puolueettomasti niin yksittäiset kuin systemaattiset ihmisoikeusloukkaukset.

ehkä yllättävää tässä on se, että sodassa ei ainoastaan nopeus vaan myös hellittämättömyys saa suuren painoarvon. Me tutkimme ja julkaisemme, koska uskomme, että selvittämämme ihmisoikeusloukkaukset vielä joskus tuodaan oikeuden eteen. Ja tietenkin luottamuksemme perustuu siihen, että tutkimuksemme ei valitse puolta. Etelä-Amerikan sotilashallitusten rikoksia selvitetään edelleen. Kambodžan 1970-luvun kansanmurhan, Jugoslavian hajoamista seuranneiden sotien ja Ruandan kansanmurhan hirmutekoja puidaan vielä oikeudessa. Amnestyn kymmeniä vuosia sitten keräämät tiedot ovat tarpeellisia. Ihmisoikeustyössä pitää olla hellittämätön, sillä aina pikavoittoja ei ole tarjolla. Vesi murtaa hitaasti mutta varmasti kiveä. Ja tuloksia odotellessa jokainen tukiviesti loukkauksia kokeneille eri puolilta maailmaa on tärkeä.

amnesty är inte en organisation som sän-

kanske överraskande här är att under ett krig är det inte bara snabbheten utan också ihärdigheten som blir viktigare. Vi forskar och publicerar för att vi tror att de kränkningar som vi utrett någon dag kommer inför rätta. Och förstås baserar sig det förtroende som vi har på att vi inte väljer sida. Brott utförda av militärregimer i Sydamerika utreds ännu. Grymheterna i folkmordet i Kambodja på 1970-talet, under krigen som följde på Jugoslaviens sönderfall och folkmordet i Rwanda behandlas ännu i rätten. Uppgifter som Amnesty samlat för tiotals år sedan kommer till nytta. Människorättsarbete kräver ihärdighet, för oftast finns inga snabbvinster. Vattnet urholkar sakta men säkert stenen. Och medan resultaten ännu dröjer är varje stödbudskap från olika delar av världen till dem som kränkts viktigt.

Frank Johansson Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja.

VAPAALLA

1. Lue Samuel Moynin esseet Human Rights and the Uses of History. Lukukokemus on nautittava ja sivuja vain 150. 2. Lue myös Harper Leen ainoaksi romaaniksi jäänyt Kuin surmaisi satakielen. Ansaitusti todellinen klassikko! 3. Uuden vuoden 2015 aloittaa tärkeä DocPoint-dokumenttielokuvan festivaali Helsingissä 27.1.–1.2.

Lyhyesti.

Asiaa ihmisoikeuksista eri puolilta maailmaa

Tekstit Noora Jussila ja Marie Kajava

Guantánamon vankileiri

Hussain Almerfedi vapautettiin ++ Jemeniläinen Guantánamosta marraskuun 20. päivänä. asianajaja lähetti terveiset kaikille ++ Almerfedin amnestylaisille: ”Suuret kiitokset työstänne Hussainin

Lasten säilöönotto jatkuu Suomessa suomi. Hallituksen syyskuun lopulla anta-

ma esitys uudesta säilöönottolaista on riittämätön, eikä eduskunnan tule hyväksyä sitä sellaisenaan. ”Toisin kuin sisäministeriö väittää, uusi lakiesitys ei paranna säilöönotettujen oikeusturvaa. Hyvän lupauksen pohjalta alkanut lakiuudistus johti esitykseen, joka tekee säilöstä entistä vankilamaisemman paikan. Lisäksi alkuperäinen lupaus petetään”, sanoo Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson. Lupauksella Johansson viittaa vuonna 2011 laadittuun hallitusohjelmaan, jonka mukaan yksin maahan tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden säilöönotto on kiellettävä ja säilöönotolle on kehitettävä vaihtoehtoja. Kumpikaan lupauksista ei toteudu hallituksen antamassa esityksessä. Hallituksen esitys mahdollistaa edelleen lasten säilöönoton silloin, kun kyse on yksin maahan tulleista, kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista 15–18-vuotiaista.

”Lapsia voidaan uudistuksen jälkeen ottaa edelleen säilöön jopa kuudeksi vuorokaudeksi. Alle 18-vuotiaat ovat lapsia, eikä hallituksen keinottelu muuta sitä tosiasiaa”, Amnestyn oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen sanoo. Hallitus ilmoitti esityksen annettuaan, että se pyrkii kieltämään kaikkien yksin maahan tulleiden lasten säilöönoton ja laatii selvityksen säilöönoton vaihtoehtoista vielä tällä vaalikaudella. Amnestyn mukaan hallitus olisi voinut pitää lupauksensa ja kieltää lasten säilöönoton jo tässä esityksessä. ”Hallituksella on kiire, jos se aikoo pitää lupauksensa ja päästä yhteisymmärrykseen asiasta vielä ennen vaaleja. Sisäministeriön on ryhdyttävä valmistelemaan uutta esitystä heti", sanoo Johansson. Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet edellyttävät, että ulkomaalaisten säilöönottoa on vältettävä. Säilöönottoon tulee turvautua vasta viimeisenä keinona tilanteessa, jossa muut vaihtoehdot eivät ole riittäviä.

vapauttamiseksi. Tieto kampanjoinnistanne kannusti häntä, ja tiedän hänen olevan kiitollinen.” Samanaikaisesti Almerfedin kanssa vapautettiin neljä muuta Guantánamon leirillä laittomasti pidettyä vankia.

Bayn vankileirillä on pidetty vankeja −− Guantánamo terrorismin vastaisen sodan nimissä ilman syytteitä tai tuomiota jo kahdentoista vuoden ajan.

on syyllistytty toistuvasti kidutukseen tai −− Vankileirillä muuhun epäinhimilliseen ja halventavaan kohteluun. Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman −− Huolimatta päätöksestä sulkea vankileiri, Guantánamossa on edelleen vangittuna yli sata ihmistä. Kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden vastaiset laittomat ja kestoltaan rajoittamattomat vapaudenriistot on lopetettava välittömästi.

Markku Ulander / Lehtikuva

suomi . Tasa-arvoisen avioliittolain muutos hyväksyttiin eduskunnassa 27. marraskuuta. Avioliittolain uudistuksen puolesta äänesti

105 kansanedustajaa. Muutoksen myötä myös samaa sukupuolta olevat ihmiset voivat mennä naimisiin keskenään, eikä avioliitto määrity vain naisen ja miehen väliseksi liitoksi.

ivas12 / Wikimedia Dar

Nobelin sai kaksi ihmisoikeusaktivistia maailma. Pakistanilainen Malala Yosafzai

ja intialainen Kailash Satyarthi saivat lokakuussa vuoden 2014 Nobelin rauhanpalkinnon. Yosafzai on noussut koko maailman tietoisuuteen sen jälkeen, kun talibanit ampuivat häntä päähän lokakuussa vuonna 2012. Hän on työskennellyt erityisesti nuorten pakistanilaistyttöjen koulutuksen puolesta. Yosafzai on 17-vuotias ja kautta aikain nuorin Nobelin palkinnon saanut. Satyarthi on pitkän linjan ihmisoikeusaktivisti ja tehnyt työtä – kuten Nobel-komitea ilmaisee perusteluissaan – rauhan puolesta pitäen samalla yllä Gandhin perinnettä Intiassa. Satyarthi on työskennellyt vuosikymmeniä erityisesti Intian lapsityövoimaa ja ihmiskauppaa vastustavissa liikkeissä.

”Kailash Satyarthin ja Malala Yosafzain työ antaa kasvot miljoonien lasten taistelulle eri puolilla maailmaa. Palkinnon saivat nyt ihmisoikeuspuolustajat, jotka ovat omistautuneet kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten koulutuksen ja oikeuksien puolustamiseen”, Amnestyn pääsihteeri Salil Shetty sanoi. Shetty korosti, että antamalla Nobel-palkinnon Yosafzaille ja Satyarthille palkintolautakunta samalla nostaa esiin lasten oikeuksien perustavanlaatuisen merkityksen koko maailman tulevaisuuden kannalta. ”Lasten oikeuksien puolustaminen on merkittävää meille kaikille iästä, sukupuolesta, maasta tai uskonnosta riippumatta”, Shetty sanoi.

30 vuotta sitten joulukuussa tapahtui kaikkien aikojen pahin teollinen onnettomuus, kun Union Carbiden tehtaalta Intian Bhopalissa vuoti myrkyllistä kaasua. Kolmen ensimmäisen päivän aikana kuoli arviolta 7 000–10 000 ihmistä ja sadattuhannet saivat myrkytyksen. Uhrit ovat jääneet ilman oikeutta ja kunnollisia korvauksia. Union Carbide ja sen omistaja Dow Chemical Company ovat vältelleet pitkään intialaisia tuomioistuimia.

Poliisi loukkaa mielenosoittajien oikeuksia Hongkongissa hongkong . Poliisi on käyttänyt liiallis-

ta voimaa Hongkongissa syksyllä alkaneissa mielenosoituksissa. Poliisit ovat pahoinpidelleet mielenosoittajia ja estäneet toimittajia raportoimasta mielenosoituksista. ”Poliisin kovat otteet loukkaavat mielenosoittajien oikeutta mielipiteen ilmaisemiseen ja rauhanomaiseen kokoontumiseen ja uhkaavat pahentaa ennestään jännittynyttä tilannetta”, sanoo Amnestyn Hongkongin toimiston johtaja Mabel Au. Mielenosoitukset alkoivat elokuussa, kun Kiina ilmoitti, ettei se salli vapaata ehdokasasettelua vuoden 2017 hallintojohtajavaaleissa. Mielenosoittajat vaativat Hongkongiin demokratiaa ja vapaita vaaleja. Hongkong siirtyi Kiinan erityishallintaalueeksi vuonna 1997 Britannian vallan alta, ja sillä on edelleen suhteellisen laaja itsehallinto. Mielenosoittaminen on Hongkongissa yleistä, mutta koko syksyn jatkuneet mielenosoitukset ovat poikkeuksellisen suuret ja poliisin vastaus niihin poikkeuksellisen voimakas.

Uskalla kysyä! Onko ebola ihmisoikeuskysymys, ihmisoikeustyön johtaja Niina Laajapuro? ”maailman terveysjärjestö WHO:n mu-

kaan ebolaan on kuollut jo 6 000 ihmistä ja sairastuneita on yli 17 000. Ebola on mitä suurimmassa määrin ihmisoikeuskysymys. Vakavan tartuntataudin leviäminen hallitsemattomasti vaikuttaa olennaisesti siihen, miten esimerkiksi taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien (TSS-oikeudet) sopimuksessa taattu oikeus korkeimpaan saavutettavissa olevaan terveyteen toteutuu. Kriisi vaikuttaa myös monien muiden oikeuksien, kuten liikkumis- ja kokoontumisvapauden, toteutumiseen. Joidenkin maiden paikalliset viranomaiset ovat ebolaa torjuessaan toimineet ihmisoikeuksien ja toiminnan tavoitteiden kannalta kyseenalaisesti. Esimerkiksi Sierra Leonessa ebolaa sairastavien ihmisten piilottelua on kriminalisoitu ja maassa on myös määrätty kolmen päivän ulkonaliikkumiskielto. Lääkärit ilman rajoja on kritisoinut tällaisia toimia ja todennut niiden olevan jopa haitallisia: ne vahingoittavat luottamusta terveydenhoitohenkilökuntaan ja ajavat ihmisiä maan alle. Esimerkiksi karanteenit voivat olla kansainvälisen oikeuden mukaan oikeutettuja, mutta vain mikäli ne tehdään tarkoin perustellusti ja ilman syrjintää.” Mitä Amnesty tekee ebola-kriisin hillitsemiseksi? ”Köyhien Länsi-Afrikan maiden terveydenhuoltojärjestelmät eivät voi selviytyä ebolan torjunnasta yksin. TSS-sopimus sisältää myös velvoitteen antaa kansainvälistä apua sopimuksessa määriteltyjen oikeuksien toteuttamiseksi. Amnesty on vaatinut kansainvälistä yhteisöä auttamaan ebolan koettelemia mai-

ta ja kohdistanut vetoomuksia muun muassa G20-kokoukselle sekä yksittäisille valtioille. Lisäksi Amnesty peräänkuuluttaa niin kansainväliseltä yhteisöltä kuin kansallisilta viranomaisiltakin ihmisoikeusperusteisia toimia.” Miten kansainvälisen yhteisön olisi otettava ihmisoikeudet huomioon ebolan vastaisessa työssä? ”Ensinnäkin kansainvälisen yhteisön on suojeltava terveydenhuoltohenkilökuntaa ja palveluiden tarjoajia, jotka ottavat suuren henkilökohtaisen riskin työssään. Heille on tarjottava riittävät suojavarusteet ja tekninen tuki. On myös huomioitava ebola-kriisin suhteeton vaikutus naisiin – UNICEFin mukaan Sierra Leonessa ebolaan kuolleista yli 50 prosenttia on naisia ja Liberiassa maan hallituksen mukaan kuolleista 55–75 prosenttia on naisia. Tämä johtuu siitä, että naiset kantavat päävastuun sairaiden sukulaisten hoidosta ja ruumiiden pesemisestä perinteisiä hautajaisia varten. Kolmanneksi, ihmisoikeusnormistoa on hyödynnettävä ebolasta kärsivien yhteisöjen ja ihmisten turvallisuuden, ihmisarvon ja vapauksien takaamiseksi. Lisäksi kansainvälisen yhteisön tulisi tarjota pitkäaikaista tukea ebolasta kärsineille valtioille. Maailman pankin mukaan ebolaan liittyvät liikkumisrajoitukset johtavat ruokakriisiin, joka saattaa tulevina kuukausina vaikuttaa jopa miljoonan ihmisen elämään. Valtioita ja ihmisiä ei pidä jättää akuutin vaiheen jälkeen kärsimään yksin kriisin aiheuttamasta köyhyydestä.” Teksti Marie Kajava

Tommy Trenchard / Oxfam

Nyt.

Suojaa aseilla? Ihmisoikeuksien suojeleminen aseilla ei ole uusi ajatus. ”Humanitaarisesta interventiosta puhuttaessa ei saa häivyttää sitä tosiasiaa, että kyse on sodasta ja tappamisesta”, Ari Kerkkänen sanoo.

lokakuussa Pohjois-Syyriassa, aivan Turkin rajan läheisyydessä sijaitseva Kobanen kaupunki näytti jääneen yksin taistelemaan Irakissa ja Syyriassa kauhua kylvänyttä Isisääriliikettä vastaan. Isis oli piirittänyt kurdikaupungin. Länsimaissa heräsi tarve tehdä jotain. Yksi ehdotus oli tehdä humanitaarinen interventio, eli käyttää asevoimaa ihmisoikeuksien puolustamiseksi. Mutta mitä vaaditaan, kun vaaditaan humanitaarista interventiota? Asevoiman käyttö ei ole koskaan ongelmatonta, minkä historia todistaa. Kabulissa

EU-poliisioperaation suunnittelupäällikkönä työskentelevä Ari Kerkkänen nostaa esimerkeiksi Yhdysvaltain hyökkäyksen Afganistaniin vuonna 2001 ja Irakiin vuonna 2003 tehdyn intervention, jonka tavoitteena oli hallitsija Saddam Husseinin kukistaminen. Kerkkänen on aiemmin työskennellyt Kriisinhallintakeskuksen ja Suomen Lähiidän instituutin johtajana. ”Irakia ei saatu vakautettua. Sadattuhannet ihmiset – joista suurin osa oli siviilejä – kuolivat, ja radikalismi ja kasvualusta terrorismille on vain lisääntynyt. Toivoa paremmasta

ei juuri näy, ja väliintulon jälkeen miljardeilla koulutetut ja varustetut Irakin armeijan sotilaat hajosivat kuin paperitiikeri Isisin hyökkäyksen edessä”, Kerkkänen sanoo. Radikalisoitumisen taustalla on usein köyhyyttä, kouluttamattomuutta, epätasa-arvoa, työttömyyttä ja ihmisten perusturvallisuuden järkkymistä. Näitä syitä ei voida hävittää yhteiskunnasta asevoimin, sanoo Kerkkänen. ”Humanitaarisia interventioita perustellaan kohdemaan demokratisoimisella, mutta kuinka tappaminen voi olla paremman, tasa-arvoisemman, oikeudenmukaisemman

”Pitäisin onnistuneena humanitaarisena interventiona sitä, että siihen turvautuminen on vältetty.”

ja demokraattisemman yhteiskunnan tavoittelun väline?” väliintulojen motiivit ovat harvoin täysin puhtaat, eikä aseisiin tarttujien ensisijainen huoli ole aina paikallisen siviiliväestön ihmisoikeudet. ”Yksi perusongelmista humanitaarisen intervention ja suojeluvastuun kohdalla on siinä, että sitä käytetään syynä silloin, kun se sopii kansainvälisen yhteisön vahvimmille valtioille, kuten Yhdysvalloille, Ranskalle ja Britannialle, ja väliintulo palvelee niiden etuja”, sanoo Kerkkänen. Käytännössä vain rikkailla länsimailla on varaa tehdä humanitaarisia interventioita. Ne siis päättävät, minne sellainen tehdään, jos tehdään. Kukaan ei ole tosissaan ehdottanut humanitaarista interventiota diktaattorin sulkemaan Pohjois-Koreaan tai Israelin saartamien ja pommittamien gazalaisten pelastamiseksi. Humanitaariset interventiot ovat

aina poliittisia valintoja, ja nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa yhteisymmärrys niistä vaikuttaa syntyvän helpoimmin, kun iskut tehdään islamisteja vastaan Lähi-idässä. Myöskään keinot eivät aina kunnioita ihmisoikeuksia. Amnesty on arvostellut esimerkiksi Yhdysvaltain miehittämättömillä lennokeilla tekemiä iskuja Pakistanissa ja Afganistanissa. Iskuissa on kuollut useita siviilejä, jotka eivät ole millään tavalla osallistuneet taisteluihin. aseellisen voiman käyttö ihmisoikeuksien puolustamiseksi on vanha ajatus. Helsingin yliopiston professori Martti Koskenniemi ajoittaa yhden humanitaarisen intervention mallin 1800-luvulle, jolloin Britannia ja Ranska käyttivät Lähi-idän alueella voimaa suojellakseen Ottomaanisen imperiumin sortamia kristittyjä. YK:n peruskirjassa vuonna 1945 sotilaallisen voiman käyttö määriteltiin lailliseksi vain

kahdessa tapauksessa, eli itsepuolustukseksi tai YK:n turvallisuusneuvoston valtuutuksella. ”1990-luvun kylmän sodan jälkeisessä historianlopun euforiassa lähdettiin siitä, että on mahdollisuus humanitaarisiin interventioihin, koska YK:n turvallisuusneuvosto tekee mitä länsi haluaa”, Koskenniemi sanoo. YK:n turvallisuusneuvosto antoikin muutaman päätöslauselman, jotka mahdollistivat rajatun voimankäytön siviilien suojelemiseksi YK:n valvonnassa esimerkiksi Ruandassa ja Jugoslaviassa. 1990-luvun operaatiot eivät kuitenkaan onnistuneet estämään hirmutekoja. Srebrenicassa murhattiin tuhansia Bosnian muslimeja, joiden henki olisi todennäköisesti voitu pelastaa, jos YK olisi antanut luvan käyttää voimaa serbiarmeijaa vastaan. Maailmanpolitiikan painopisteet heilahtivat, eivätkä Venäjä ja Kiina hyväksyneet YK:n asevoiman käyttöä enää Kosovossa vuonna

1999. Tuolloin länsimaat käyttivät laittomasti voimaa Serbian pommituksissa. 2000-luvulle tultaessa alettiin puhua käsitteestä responsibility to protect, eli suojeluvastuusta. YK:n turvallisuusneuvosto viittasi suojeluvastuuseen näkyvimmin 2011, kun valtiot valtuutettiin käyttämään voimaa estääkseen hyökkäyksen Misratan kaupunkiin Libyassa. Interventio johti diktaattori Muammar Gaddafin syrjäyttämiseen. ”Länsi tulkitsi, että siviilien suojeleminen Libyassa edellyttää hallinnon vaihtoa. Venäjä ja Kiina raivostuivat ja totesivat, ettei responsibility to protect -päätöstä tehdä enää ikinä, kun länsi käyttää sitä niin häikäilemättä omien etujensa ajamiseen”, Koskenniemi sanoo. nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa näyttää hyvin epätodennäköiseltä, että YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyisi pitkään aikaan päätöslauselmaa humanitaarisesta interventiosta. Turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet Venäjä ja Kiina suhtautuvat suurella varauksella länsimaiden tuleviin ehdotelmiin aseellisesta puuttumisesta. Ukrainan kriisi on kiristänyt lännen ja Venäjän välejä entisestään. Ilman turvallisuusneuvoston siunausta humanitaarinen interventio on kansainvälisen oikeuden mukaan laiton, mikäli sitä ei tehdä itsepuolustukseksi. Professori Martti Koskenniemi uskoo suojeluvastuun käsitteen tulleen tiensä päähän. ”Voidaan palata 1800-luvun järjestelmään, jossa länsi omien etujensa ja oman arvomaailmansa näkökulmasta käyttää voimaa halutessaan. Tällainen hyväsydämisenä pyssymiehenä toimiminen kiristää kansainvälistä ilmapiiriä. Siihen voi liittyä sotilaallista uhkaa ja yhteistyömahdollisuuksien vähentymistä”, Koskenniemi sanoo.

”aina on muita vaihtoehtoja kuin humani-

taarinen interventio sotilaallista voimaa käyttäen”, sanoo Ari Kerkkänen. Hänen on vaikea keksiä esimerkkiä onnistuneesta humanitaarisesta interventiosta. Ehkä yhtenä sellaisena voi pitää Yhdysvaltojen tämän vuoden elokuussa tekemiä ilmaiskuja, joilla pysäytettiin ainakin silloin Isisin eteneminen Irakin Kurdistaniin ja suojattiin Isisiä Sinjar-vuoristoon paenneita jesidejä. ”Tällekin väliintulolle olisi kuitenkin pitänyt saada YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntä. Ilman sitä väliintulot ovat laittomia.” Kerkkäsen mielestä poliittiset ja diplomaattiset sekä humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön keinot jäävät usein sotilaallisten keinojen jalkoihin. Myös Suomessa olisi Kerkkäsen mukaan keskusteltava enemmän siitä, miten niin kutsuttua inhimillistä turvallisuutta voitaisiin edistää köyhissä ja konfliktialttiissa maissa ilman aseita. ”Humanitaarisesta interventiosta puhuttaessa ei saa häivyttää sitä tosiasiaa, että kyse on sodasta ja tappamisesta. Tämä on tietysti hieman hypoteettista, mutta pitäisin onnistuneena humanitaarisena interventiona sitä, että siihen turvautuminen on vältetty”, Kerkkänen sanoo. Hänen mielestään on perusteltua olettaa, että humanitaarinen interventio esimerkiksi Syyrian neljättä vuotta jatkuneeseen sisällissotaan olisi vain kiihdyttänyt sotaa, kasvattanut konfliktissa kuolleiden ja sitä paenneiden määrää ja johtanut laajempaan alueelliseen konfliktiin. Teksti Noora Jussila Kuvitus Salla Ikonen

Amnestylla ei ole valmista kantaa humanitaarisiin interventioihin amnestyn suomen osaston toiminnanjohtajan Frank Johanssonin mielestä on absurdia ajatella, että jossain tilanteessa ei olisi muita vaihtoehtoja kuin humanitaarinen interventio. ”Se osoittaa, ettei kukaan ole välittänyt niistä viesteistä, joita on tullut aika moneltakin taholta ennen tilanteen kärjistymistä”, sanoo Johansson. Amnestylla ei ole valmista kantaa humanitaarisiin interventioihin, vaan sellainen muodostetaan poikkeuksellisissa tapauksissa interventioita vastaan

tai niiden puolesta. Amnesty on ehdottanut Kongon (2005) ja Keski-Afrikan tasavallan (2014) konflikteissa jo paikalla olevia YK:n joukkoja käyttämään asevoimaa siviilien suojelemiseksi. ”Amnesty ei missään vaiheessa vaadi, että joukot lähetetään jonnekin. Kummassakin tapauksessa YK:n joukot ovat jo valmiiksi olleet paikalla ja Amnesty on omien tutkimustensa pohjalta ehdottanut, että ne toimivat järeämmin”, sanoo Johansson.

Henkilö.

Kansainvälinen valkoparta Timo Pakkasen mielestä joulurauhan ja toisten huomioon ottamisen ajatukset voisivat antaa ihmiskunnalle paljon – vuoden jokaisena päivänä.

joulupukin iphone soi jatkuvasti. Hänelle soittavat ton-

tut ja toimittajat. Joulupukin toimiston ikkunalla Helsingissä digitaalinen numero kertoo, kuinka monta yötä on jouluun. Ei ihme, että joulupukin eli Timo Pakkasen sesonki on kuumimmillaan: aatto tulee vinhaa vauhtia, se pursuaa jo tavaratalojen käytävillä ja näyteikkunoissa sekä ruokaosastojen herkkuhyllyillä. Timo Pakkanen painaa kännykän kiinni. Vaikka vaaleanharmaa, kihartuva ja pitkä parta on ensimmäinen ja silmiinpistävin piirre miehessä, hän esittelee ylpeänä nenäänsä. Se onkin kuin suoraan sadusta. ”Mä en tarvitse naamaria tai tekonenää, laitan vaan vaatteet päälleni”, Pakkanen kuvailee töihinlähtöä. Joulupukkina oleminen ei tosin vaikuta miehelle työltä vaan joltain syvemmältä: hänen puheissaan sekottuvat alituiseen joulupukin ja herra Timo Pakkasen yksityinen minä. Myös hänen äänensä on aavistuksen käheä, mutta pehmeä – aivan kuin joulupukilla. Vuoden ympäri kaupoissa ja kaduilla aikuiset ja

erityisesti lapset kuiskuttelevat ja pysähtyvät ihailemaan Pakkasta, siis ihan arkisena ja siviilivaatteissa.

” mä olen ikuinen Peter Pan”, Pakkanen sanoo ilkikurisesti hymyillen. Hän selvästi viihtyy fiktiossa. Syy joulupukiksi ryhtymiseen ponnisti aikoinaan arkisesti Espoon Haukilahden naapuruston perheiden aattotarpeesta, mutta myös siitä, että Pakkanen on satujen maailmassa kasvanut mies. Iphone soi taas. ”Kuule joulupukkia haastatellaan just, mä soitan tontulle myöhemmin sitten, selvä moi”, Pakkanen sanoo ja lopettaa puhelun nopeasti. ”Jees. Niin, äitini luki meille satuja koko ajan”, Pakkanen viittaa kirjailijaäitiinsä Kaija Pakkaseen, joka kirjoitti erityisesti lasten- ja nuortenkirjoja. Ammatinvalintaan siis johti satumainen lapsuus, ja sen sinetöi ymmärrys omasta ulkonäöstä – nenänpäätä myöten.

Joulupukkina Timo Pakkanen aloitti vuonna 1961, ja ensimmäiset 31 vuotta hän toimi perinteisenä aattopukkina eli vieraili suomalaisissa kodeissa. Pakkanen ei ole koskaan kohdannut joulupukkina ikävää vastaanottoa. ”Kaikkialla missä olen liikkunut, minut on aina otettu riemumielin vastaan – riippumatta vastaanottajien rodusta, ihonväristä, uskonnosta, iästä ja maailmankatsomuksesta.” Ainoastaan joulupukkien välillä on ollut toisinaan pahaa juopaa tai kilpailua. ”Yksi meidän suomalaisten perisyntejä on kateus. Sitä en ole kohdannut joulun aikaan perheissä, mutta toisinaan joulupukkien välillä”, Pakkanen napauttaa. Pukin hommat eivät ole pelkkää hyvää tahtoa vaan myös bisnestä. Vuosia sitten ”huippuaattona” – kuten herra itse asian ilmaisee – Timo Pakkasella oli 12 tunnissa 39 perhettä vierailtavanaan. Tämä aiheutti joulupukillekin hieman stressiä. ”Me kävimme tontun kanssa katsomassa kaikki kodit ennen aattoa, sillä aikataulu oli niin tiukka, että siinä ei ollut varaa eksyä tai etsiä ovia tai rappukäytäviä”, Pakkanen sanoo. suomalainen jouluaatto on

silön oikeus joulurauhaan lisätään Suomen perustuslakiin. Koko maailmaan joulupukki peräänkuuluttaa YK- ja EU-tason lainsäädäntöä. Pakkasen – kuten monien satuhahmojen – kohdalla ei voi olla aivan varma, milloin hän puhuu totta, milloin tarua taikka unelmaa. ”Ja olen usein sanonut, että joulupukki olisi paras mahdollinen rauhanneuvottelija”, hän lisää virnistäen. Moiseen tehtävään vaadittaisiin epäilemättä paljon lisäkoulutusta jopa joulupukilta. Timo Pakkanen ottaa kasvoilleen vakavamman ilmeen: hän on ehdottomasti sitä mieltä, että joulusta voi oppia paljon. Ylensyömisen ja lahjojen hankintaan liittyvän kilpavarustelun sijaan Pakkanen pitää merkittävänä sitä, että maailmassa on yksi päivä vuodessa, jolloin ei sodita ja tapella. Poikkeuksia toki on, globaalisti ja yksittäisten perheiden sisällä. Joulupukki toivoo, että joulurauha ei rikkoontuisi tänä jouluna, mutta myöntää samalla odottavansa pelonsekaisin tuntein esimerkiksi sitä, millaista on Isis-järjestön toiminta jouluyönä. ”Joulurauhan, väkivallattomuuden ja muiden ihmisten huomioon ottamisen soisi olevan käytäntö, ei ainoastaan jouluna, vaan ympäri vuoden. Suomessa painotan ennen kaikkea muiden ihmisten huomioon ottamisen sekä vanhusten että vähäosaisten auttamisen tärkeyttä”, Pakkanen sanoo.

”Joulupukin työ on bisneksen lisäksi myös hyväntekeväisyyttä.”

Pakkaselle menneen talven lumia. Hän on nykyisin kansainvälinen valkoparta. Viimeiset yli 20 vuotta Pakkanen on ollut joulut pääasiassa ulkomailla: hän kirjoittaa internet-sivuillaan, että mielikuvitus ja avaruus ovat ainoat rajat, jotka joulupukki hyväksyy. Muuten hän menee minne tahansa, missä ihmiset kaipaavat joulupukkia. Pienimuotoinen julkkis joulupukki on esimerkiksi Japanissa, jossa Pakkanen on työskennellyt eniten. Tulevan joulun hän viettää kuitenkin Kyproksen saarella. Joulupukin työ on Pakkaselle bisneksen lisäksi myös hyväntekeväisyyttä. Mieleenpainuvin työtehtävä oli tsunamin runtelemassa Japanissa vuonna 2011. ”Mä olisin halunnut Japaniin heti, kun sain tietää tsunamista, mutta aluksi sinne tietysti päästettiin ainoastaan avustus- ja kriisityöntekijöitä. Mut kutsuttiin sinne sitten seuraavana kesänä.” Joulupukki vieraili kriisikeskuksissa ja tsunamialueilla sekä niin lähellä Fukushiman ydinvoimalaa kuin oli luvallista. Joulupukki muistaa veden viemiä alueita, jotka näyttivät harmaudessaan aavemaisilta. Pahimmilla tuhoalueilla ei ollut jäljellä juuri mitään. ”Erään kaupungin rautatieasemalla oli hurjat määrät telineitä, joissa oli polkupyöriä. Ihmiset olivat lähteneet tuona tsunamiaamuna tavallisesti töihin, mutta eivät olleet koskaan palanneet kotiin”, Pakkanen muistaa. Pakkanen on tehnyt Tsunagari-avustusjärjestölle vapaaehtoistöitä tsunamin jälkeen. Järjestön avulla joulupukki on löytänyt niiden luo, jotka kaipaavat eniten apua ja lohtua. Hän on myös kuljettanut Japaniin suomalaisia kurahousuja, suklaata, sen sellaista. ”Kun tuhoalueille on tuotu joulukuusi, joka seisoo ihmisten keskellä, niin se valaisee aika eri tavalla kuin niin sanotusti tavallisissa olosuhteissa”, Pakkanen tiivistää. joulurauhan pitäisi Pakkasen mielestä olla kaikkien

maailman ihmisten perusoikeus. Hän ehdottaa jopa, että yk-

joulupukin toimiston seinät ovat täynnä diplomeja,

pokaaleja, palkintoja kuten keskuskauppakamarin kultainen elämäntyömerkki, valokuvia – on seinällä jättikokoinen maalauskin joulupukista. Tuon tuosta kiinnostuneen turistin naama piirtyy toimiston ikkunaa vasten. Moni räpsäyttelee valokuvia. Pakkanen hymyilee ja heiluttaa kättään ohikulkeville japanilaisille turisteille, he hymyilevät onnellisina takaisin. Iphone soi taas. Joulupukin on lähdettävä poseeraamaan iltapäivälehden kuvaajalle. Ja pian on pakattava laukut ja pakkauduttava Kyproksen koneeseen. Rauhaa on vuorossa sitten keväällä, kun lumet sulavat. Kyproksella joulupukki osallistuu kuusi viikkoa kestävään Christmas Mystery 2014–2015 Limassol -tapahtumaan. Hän istuskelee ja ottaa vastaan lapsia ja lapsenmielisiä, toivottaa kaikille joulurauhaa. Pakkanen tietää jo kaipaavansa hulinan keskellä perinteistä suomalaista maalaisjoulua. Myös joulupukki unelmoi saunasta, rekiretkestä ja imelletystä perunalaatikosta. ”Ja rosollista ja lanttulaatikosta ja porkkanalaatikosta ja lasimestarin sillistä ja kinkusta ja sinapista ja luumukiisselistä kermavaahdolla ja riisipuurosta ja...”, joulupukki Timo Pakkanen sulkee silmänsä ja näkee selvästi satumaisen joulupöydän. Sitten hänen on puettava punaiset ylleen. Teksti Marie Kajava Kuvat Touko Hujanen Valokuvaaja Touko Hujanen dokumentoi joulupukki Timo Pakkasen elämää Suomessa ja Japanissa seitsemän kuukauden ajan vuonna 2011.

Tek

Kurkistus kulisseihin

En titt bakom kulisserna

matkustin heinäkuussa toimittajana keskelle sotaa. Maailman huomio oli tiukasti Gazassa. Samaan aikaan vähäisemmälle uutisoinnille jäivät muut operaatiot, muun muassa Israelin päätös pakkolunastaa 400 hehtaaria palestiinalaisten maaalueita Länsirannalla. Se oli suurin yksittäinen maa-alueiden lunastus 30 vuoteen ja jäi täysin Gazan tapahtumien varjoon. Ja vaikka Gazan sotatoimet keräsivät paljon kritiikkiä, Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu näyttää suunnittelevan uusintanäytöksiä. Israelin toimissa on kysymys paljon enemmästä kuin, mitä yksittäinen sotaoperaatio kertoo. Israelin palestiinalaispolitiikassa on kyse muustakin kuin miehityksestä: Israelin sisäpolitiikasta.

i juli reste jag som journalist rätt in i krigszonen. Omvärldens blick var stadigt fäst på Gaza. Samtidigt blev övriga operationer föremål för avsevärt mindre nyhetsrapportering, så exempelvis Israels beslut att tvångsinlösa 400 hektar palestinska landområden på Västbanken. Det var den största enskilda annekteringen på 30 år och den överskuggades helt av händelserna i Gaza. Även om krigshandlingarna i Gaza gav upphov till mycken kritik, verkar Israels statsminister Benjamin Netanjahu förbereda ytterligare föreställningar. Israels aktioner handlar om mycket mer än vad en enskild krigshandling förtäljer. Israels palestinapolitik handlar också om annat än ockupation: om Israels inrikespolitik.

kelataanpa hieman taaksepäin.

Joulukuussa 2008 Israel aloitti Gazassa operaatio Valetun lyijyn. Tätä seurasivat Israelin Knesset- eli parlamenttivaalit alkuvuodesta 2009. Asenteet olivat puolin ja toisin koventuneet raa’an sodankäynnin jälkeen. Israelin oikeistohallitus hyötyi tästä. Samoin kävi seuraavissa vaaleissa 2013, kun asenteet koventuivat marraskuisen 2012 Gazan-operaation Puolustuksen tukipylvään jälkeen. Vuonna 2014 vaaleista ei ollut tietoa, mutta Länsirannalla traagisesti surmatut israelilaisteinit antoivat uuden syyn sodankäynnille, heinäkuiselle Gazan-operaatiolle Suojaavalle reunalle. Toinen syy sodankäynnille ovat Israelin suuret tuloerot, jotka nousevat aika ajoin julkiseen keskusteluun. Ja kun näin käy, sota tyrehdyttää keskustelun. Israelin sotilasstrategiaa tutkinut Anthony H. Cordesman on luonnehtinut Israelin sodankäyntiä näännytystaisteluksi. Ominaista sille on se, ettei aina tapahdu varsinaisia sotatoimia.

låt oss spola lite tillbaka i tiden.

I december 2008 påbörjade Israel Operation Gjutet Bly i Gaza. På detta följde Israels Knesset-val, dvs. parlamentsvalet, i början av 2009. Attityderna hade hårdnat på alla håll efter den råa krigföringen. Detta gagnade Israels högerregering. På samma sätt gick det i följande val år 2013, när attityderna hårdnade efter Operation försvarspelare i november 2012. Inga uppgifter fanns om valet år 2014, men de två israeliska tonåringarna som så tragiskt dödades gav ny förevändning för krigshandlingar, nu under namnet av Operation Skyddande egg i juli. Ett annat skäl till krigföringen är de stora inkomstklyftorna i Israel, som periodvis dyker upp i den offentliga debatten. Och när det händer, kväser kriget hela debatten. Anthony H. Cordesman, som undersökt Israels krigsstrategi, har karakteriserat Israels krigföring som utmattningstaktik. Den särskiljer sig genom att det inte alltid handlar om faktiska krigshandlingar.

”Israelin palestiinalaispolitiikassa on kyse muustakin kuin miehityksestä.”

pinnan alla kuitenkin kytee koko ajan. Tästä on lukuisia esimerkkejä: esimerkiksi lasten säännöllinen pidättäminen ja palestiinalaisten vesivarantojen säännöstely. Muun muassa näillä keinoilla pelon ilmapiiriä ylläpidettiin myös Gazan sotatoimien aikana. Ja nämäkin ovat vain yksittäisiä esimerkkejä.

under ytan pyr det ändå hela tiden. Det finns

många exempel på detta, såsom att man regelbundet arresterar barn och att man kontrollerar palestiniernas vattenreserver. Bland annat med dessa medel upprätthålls atmosfären av rädsla också under pågående krigföring mot Gaza. Och dessa detaljer utgör bara enskilda exempel.

Tuomas Mustikainen Kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija. Hänen teoksensa Kielletty kansa: Elämää palestiinalaisalueilla ilmestyi 2014. Kolumnissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä edusta Amnestyn virallista kantaa.

AMNESTYN YSTÄVÄT HAASTATTELI Iina Lindeman VALOKUVAT OTTI Mari Waegelein PIIRUSTUKSET TEKI Jesse Pasanen

VÄNI RA Ä T

ANAKTI

STI VI

MERKITTÄVIN KÄÄNNEKOHTA ELÄMÄSSÄNI TAPAHTUI, KUN olin opiskellut ammattikorkeakoulussa terveydenhoitajaksi lähes vuoden. Tuolloin tajusin, ettei tämä missään nimessä ole sitä, mitä haluan tehdä. Tuntuu käsittämättömältä, että niin nuorena on valittava se, mitä haluaa tehdä loppuelämänsä. Kuva on tietysti hirveän erilainen kansantalouden näkökulmasta kuin siitä, onko ihminen itse tyytyväinen tai onnellinen. Elämä koostuu erilaisista muutosvaiheista, enkä tiedä, voiko niistä yhtä sanoa toista merkittävämmäksi. On työteliäämpiä, antoisampia ja turhauttavampia jaksoja, mutta on hankalaa nimetä yhtä suurempaa käännöskohtaa. En ole kokenut suurta heräämistä mihinkään aatteeseen tai uskontoon. Aatteellisesti elämäni on ollut aika tasaista kehitystä tiettyyn suuntaan.

NIMENI ON Eekku Aromaa. OLEN IÄLTÄNI 33-vuotias. ASUN kahden ihmisen ja yhden kissan kanssa Helsingissä. TÄLLÄ HETKELLÄ TYÖSKENTELEN Töölön seurakunnassa nimikkeellä palvelupäällikkö. Olen päätoimittajana myös Pax-järjestölehdessä, jota julkaisevat Sadankomitea ja Rauhanliitto. HARRASTAN politiikkaa rauhanjärjestössä ja jossain määrin kunnallispolitiikassa. Ennen taas tein töitä rauhan parissa ja kirkkopolitiikka oli harrastus. On hauskaa, että työn voi muuttaa harrastukseksi ja toisin päin.

TÄLLÄ HETKELLÄ TYÖPÖYDÄLLÄNI ON paljon pieniä, selkeitä ja konkreettisia asioita. Sen sijaan maailmassa on mielestäni paljon huolestuttavia asioita, sillä maailmanpoliittinen tilanne on aika musertava. Koko Ukrainaan liittyvä problematiikka on huolestuttava. En missään nimessä sano, että se olisi minun työpöydälläni, mutta jollain tasolla sen pitäisi olla meidän kaikkien mielessä ja pään sisällä. Että jokainen miettisi, miten konflikti saataisiin päättymään ja ihmisten arki normaalille tolalle. TÄHTIHETKEÄNI VAIKUTTAMISTYÖSSÄ on vaikea määrittää. En ajattele, että olisi ollut yksittäistä tähtihetkeä. Ehkä onnistumisia pitäisi juhlia enemmän. Lopputulos on käytännössä aina kompromissi, ja kompromisseja on vaikeaa juhlia. Koko ajan mielessä pyörii se, mitä ei tavoitettu. Esimerkiksi siinä vaiheessa, kun Suomi vihdoin liittyy Ottawan miinankieltosopimukseen, päällimmäisenä ajatuksena on, miksi tämä tapahtuu niin myöhään, kun töitä sen eteen on tehty jo vuosia. Ja kansainvälisen asekauppasopimuksen hyväksymisessäkin mietityttää vielä se, miten se lopulta toimeenpannaan. Vaikuttamistyö on pitkäjänteistä. Kompromissit himmentävät voittoja, ja nopeita voittoja ei ylipäätään ole hirveästi tarjolla.

ÄVÄNI YST YMPÄ

RIS

TÖAKTIVISTI

JOS SAISIN MUUTTAA YHDEN ASIAN MAAILMASSA, se olisi ilmastonmuutos. Se on isoin asia, joka elämää maapallollamme uhkaa. Tämä muutos pitäisi pystyä tekemään yhdessä. Valtioiden pitäisi saada tehtyä sellaiset päästörajoitukset, jotka mahdollistaisivat muutoksen. Sen täytyisi tapahtua poliittisella tasolla, sillä vapaaehtoisuuden tie ei vie tätä riittävästi eteenpäin. Ilmastonmuutos vaikuttaa lopulta kaikkeen. Jos meno jatkuu samanlaisena, ennen pitkää maailmassa ei ole esimerkiksi riittävästi ruokaa. Syntyy elinkelvottomia alueita ja sen myötä uusia pakolaisaaltoja. Nämä asiat rakentavat meille myös massiivisen määrän sotilaallisia konflikteja, jotka ovat taas turvallisuusuhkien perinteisemmästä päästä. Ilmastonmuutos liittyy elämän edellytyksiin hyvin perusteellisella tavalla. Sen vaikutusta on mahdotonta irrottaa mistään.

NIMENI ON Olli Manninen.

MAAILMANKATSOMUKSENI lähtee ihmisarvon kunnioittamisesta kaikissa tilanteissa. Pyrkimyksestä siihen, että kaikki ihmiset kohdattaisiin jokaisessa tilanteessa omana itsenään, ilman taustaolettamuksia.

HARRASTAN luonnossa liikkumista. Olen parin viime vuoden aikana kartoittanut pääkaupunkiseudun metsiä ihan harrastuspohjalta. Ehkä projektia ei tule tehtyä niin verenmaku suussa, jos siitä ei saa rahaa. Se menee omalla tavallaan rentoutumisesta.

PELKÄÄN ENITEN yksinäisyyttä. Sellaista fundamentaalia kokemusta siitä, että on yksin. UNELMOIN kesästä. ERITYISTAITONI ON se, että järjestän erittäin hyviä juhlia! MOTTONI ON, että asiat eivät koskaan tapahdu. Asiat tehdään. MAAILMA MUUTTUU PAREMMAKSI, KUN ihmiset yrittäisivät ajatella vähän vähemmän itseään ja enemmän muita osapuolia. Vaikka se on hirvittävän vaikeaa, pitäisi tunnistaa ja tunnustaa, että haluaisimme päällimmäisenä ajatella aina itseämme.

OLEN IÄLTÄNI 40-vuotias. ASUN viiden hengen yhteisössä Helsingin Malmilla. Puutalossamme asuu opiskelijoita ja ympäristöaktivisteja. TÄLLÄ HETKELLÄ TYÖSKENTELEN freelance-aktivistina: olen metsäaktivisti ja luontokartoittaja. Teen töitä useille erilaisille ympäristöjärjestöille ja viranomaistahoille. Työnkuvaani kuuluu esimerkiksi suojelemattomien metsien sekä muun arvokkaan luonnon kartoittamista ja niistä raportointia sekä taustatutkimusta kampanjoinnin tueksi. Teen maastotutkimusta ympäri Pohjoismaita ja vähän Venäjälläkin. Viimeiset kuusi vuotta olen viettänyt maastokaudet pääosin Ruotsin metsissä.

MERKITTÄVIN KÄÄNNEKOHTA ELÄMÄSSÄNI TAPAHTUI, KUN törmäsin pyöräretkellä suomalaisiin metsäaktivisteihin Venäjän Karjalassa vuonna 1997. Sitä ennen en oikeastaan ollut tehnyt järjestöhommia juurikaan. Olin perinteinen luonto- ja ympäristöasioista kiinnostunut sekä maailman tilasta ahdistunut nuorimies. Oli älytön tuuri, että törmäsin retkelläni juuri suomalaisiin metsäaktivisteihin. Kun juttelimme, totesin, että kuulostaa ihan siistiltä pyöriä metsissä, käydä hakkuutyömailla rettelöimässä ja muuta pirteää nuorisotoimintaa. Ajattelin, että lähden messiin – ja sillä tiellä ollaan. TÄLLÄ HETKELLÄ TYÖPÖYDÄLLÄNI ON maastokauden jälkeistä raporttien kirjoittamista esimerkiksi Ruotsissa tehdyistä maastoreissuista. Saimme myös keväällä kasaan Helsingin arvometsät -esityksen. Olemme siis kartoittaneet Helsingin luonnoltaan arvokkaimmat metsäalueet, ja meidän esityksiämme on sittemmin syötetty erilaisiin viranomaisprosesseihin, kuten yleiskaavaan.

Nyt, kun yleiskaava painaa päälle, yritämme saada sen yhteydessä suojeltua joitakin arvokkaimpia metsäalueita Helsingistä. Täällä on itse asiassa aika vähän suojeltuja metsäalueita, vaikka yllättävän hienoja metsiä on jäljellä. TÄHTIHETKENI VAIKUTTAMISTYÖSSÄ liittyy 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa käytyihin taisteluihin Pohjois-Suomen metsien puolesta. Silloin oli käynnissä suuri metsäsota valtion omistamien metsien suojelemiseksi. Se oli aika kovaa duunia, ja pitkään tuntui siltä, ettei siellä saada mitään aikaan. Lopulta saimme reilusti yli 100 000 hehtaaria metsää suojeltua. Aika harva siihen uskoi vielä vuonna 2000. Oli mahtavaa nähdä konkreettisesti se, että on saanut jotain aikaan. Tällaiset tapahtumat auttavat jaksamaan. Lapin metsät olivat konkreettinen voitto, josta voi olla ylpeä. JOS SAISIN MUUTTAA YHDEN ASIAN MAAILMASSA, minulla olisi suuri kiusaus sanoa, että taikoisin ihmiskunnan pois. Se olisi ehkä radikaalein keino.

Ihmisen käytös on lopulta hyvin luonnollista. Kaikille lajeille on ominaista se, että ne tappelevat elintilasta ja pyrkivät saamaan omalle lajilleen ja lähipiirilleen elinmahdollisuuksia. Siinä mielessä ihmisen toiminta on hyvin loogista tällä maapallolla. Valitettavasti me ihmiskuntana olemme hieman liian ylivoimaisia muihin lajeihin nähden ja meillä on valta tuhota tämä maapallo, jos me niin haluamme. Meillä on hirveän suuri vastuu maapallosta. Jos saisin muuttaa yhden asian, toivoisin kollektiivista naksahdusta päässä, jotta ihmiset ymmärtäisivät ottaa vastuun. Muutoksen täytyy tapahtua kaikilla tasoilla. Itse näkisin ruohonjuuritason erittäin tärkeänä. Ihmisten pitäisi kantaa vastuuta omassa elämässään ja luoda painetta päätöksentekijöiden suuntaan. Ruohonjuuritaso on välttämätön, jotta muutoksia voi tapahtua ylemmillä tasoilla. Se on ehkä hieman unohdettu ympäristöliikkeessä. MAAILMANKATSOMUKSENI lienee huolestuneen maapallon asukkaan. Kun teini-iässä aloin tiedostaa tätä maailmanmenoa, minussa heräsi tietynlainen huoli ja pessi-

I I VÄN TIVIST Ä T K YS AY-A NIMENI ON Milla Leppänen. OLEN IÄLTÄNI 27-vuotias. ASUN avopuolisoni, hänen kymmenvuotiaan poikansa, seitsemän kissan ja kahden pelastetun kilpikonnan kanssa Espoossa. TÄLLÄ HETKELLÄ TYÖSKENTELEN Nokialla nimikkeellä ostaja. Menin alun perin kesätöihin Nokialle varastohommiin kahdeksan ja puoli vuotta sitten, mutta kesätyöni on vähän venähtänyt. Varastohommista sotkeennuin myös Metalliliittoon ja ammattiyhdistyskuvioihin.

mismi siitä, mitä pallolle käy ihmisten toimesta. Se on ollut minussa tosi vahvana aina. Jotenkin tämä ympäristöaktivismi on melkein kuin syy elää. Sillä jollain tavalla oikeuttaa olonsa täällä. Tykkään tästä maapallosta ja kaikesta kauniista, mitä täällä on. Ihmiskunta kokonaisuutena hahmottuu täysin hulluna ja tosi haitallisena tälle pallolle. PELKÄÄN ENITEN sitä, että ilmastonmuutoksesta tekemämme ennusteet ovat vieläkin alakanttiin. UNELMOIN siitä, että ihminen viisastuisi ja ympäristöasiat saataisiin hoitumaan. Olisi hienoa huomata, että olen ollut liian pessimistinen. Että olisin ollut väärässä ihmisen oppimiskyvyn ja maapallon sietokyvyn kannalta. MOTTONI ON, että suojelu kannattaa aina. MAAILMA MUUTTUU PAREMMAKSI, KUN ihminen päättää tehdä siitä paremman.

HARRASTAN muun muassa matkustelua ja mölkkyä ammattitasolla. En ole kauhean liikunnallinen ihminen, mutta mölkky sopii minulle, koska se on sosiaalinen laji ja samalla tulee vähän liikuttuakin. Se on myös kansainvälistä: osallistuimme esimerkiksi viime lokakuussa Japanin ensimmäisiin mölkkykisoihin. Myös ay-liike on minulle harrastus. Käytän siihen paljon vapaa-aikaani. Ensin hommat alkoivat omassa työyhteisössäni, sittemmin alueella ja seuturyhmässä sekä valtakunnallisessa nuorisotoimikunnassa. Rooli on kasvanut näissä hommissa sitä mukaa, kun olen itse halunnut edetä. Olen mukana järjestämässä esimerkiksi tapahtumia, kampanjoita, koulutuksia ja jäsenhankintaa. MERKITTÄVIN KÄÄNNEKOHTA ELÄMÄSSÄNI TAPAHTUI, KUN tapasin mieheni. Jos olisin oikeasti ollut Nokialla vain kesätöissä, en olisi ikinä tavannut miestäni. Ay-jutuista on kiittäminen, että törmäsin häneen. Rakkaus on ihana asia. Tietenkin se on iso juttu, merkittävä käännekohta. TÄLLÄ HETKELLÄ TYÖPÖYDÄLLÄNI ON Metalliliiton nuorien suunnittelema kampanja Operaatio vakiduuni. Se ei ole vain kampanja. Se on kansalaisliike, joka tulee pureutumaan esimerkiksi nollatuntisopimusten lakkauttamiseen ja lailla kieltämiseen. Asia koskee kaikkia ihmisiä, ei vain yleisesti palkansaajia tai tiettyä ikäryhmää. Nyt käynnissä on suunnittelutyötä siitä, miten kampanjaa toteutetaan Helsingissä ja Uudellamaalla. Ideoita on paljon ja olemme siirtymässä sanoista tekoihin. Ensi

maihin niin, etten ole siellä turisti, vaan pääsen oikeasti ihmisten työpaikoille ja arkeen. Suomessa ammattiliitot järjestävät kehitysyhteistyötä ja solidaarisuustoimintaa Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen (SASK) kautta. Olin SASKin talkoomatkalla Nepalissa vuonna 2012. Silloin Nepalin yhteiskunnallinen tilanne oli todella epävakaa, koska siellä ei ollut hallitusta eikä voimassa olevaa perustuslakia lainkaan. Ayliikkeet olivat täysin poliittisten puolueiden poljettavana. Haluamme auttaa rakentamaan demokraattisen ay-liikkeen, joka on yhteiskunnallinen vaikuttaja. Viemme Nepaliin ja muihin kehittyviin maihin sitä yhteisöllisyysajattelua, jota meillä on ja jota olemme rakentaneet sata vuotta. JOS SAISIN MUUTTAA YHDEN ASIAN MAAILMASSA, poistaisin köyhyyden. Sillä, että ihmiset nousevat köyhyydestä keskituloiseksi, tai edes keskituloisen alakanttiin, on kauaskantoiset vaikutukset. Omalla kohdallani kävi niin, että voittoa tuottava tehdas siirrettiin Espoosta Intiaan. Se ei vaan mahdu päähäni. Meiltä sai 450 ihmistä potkut, ja vain kourallinen työntekijöitä jäi. Juuri siksi ay-liikkeen nostaminen on tärkeää. Jos saamme Intiassa ay-liikkeen avulla parannettua paikallisten työ- ja palkkaehtoja, jossain vaiheessa tämä halvempaan maahan siirtymiseen perustuva tuotantoketju katkeaa. Kehitysyhteistyöhankkeilla mennään pienin askelin kohti parempaa.

vuonna tämä kampanja on iso juttu. Tammikuussa starttaa kansalaisaloite, johon keräämme nimiä. Operaatio vakiduuni on vielä iso möykky pöydälläni, ennen kuin se selkeytyy jäsennellymmäksi kokonaisuudeksi. Olisi tosi tärkeää saada mukaan ne ihan tavalliset ihmiset, jotka kävelevät tuolla kaduilla. Vaikka monet rivijäsenet kuuluvatkin liittoon, ”se” talo tuolla Hakaniemen torin reunassa on norsunluutorni. Ihmiset ajattelevat, että siellä ne vaan istuu ja tekee jotain. Pitää olla läsnä. Näkyvä ja läsnä.

MAAILMANKATSOMUKSENI on avara. Muistan aina, kun tätini sanoi minulle vuosia sitten, että ”älä Milla kanna koko maailman ongelmia harteillasi”. Olen tunneihminen ja olen ajatellut, että maailmankatsomukseni rakentuu tunteelle. PELKÄÄN ENITEN hukkumista. Veneilen kyllä silti. UNELMOIN ikuisesta rakkaudesta. ERITYISTAITONI ON se, että olen hyvä kuuntelija.

TÄHTIHETKENI VAIKUTTAMISTYÖSSÄ liittyy vahvasti globaaliin ay-liikkeeseen. Olen ollut mukana kansainvälisissä jutuissa jo useamman vuoden ja pidän niitä parhaina kokemuksina. Niissä yhdistyy kaksi intohimoani: matkustaminen ja ay-liike. Olen päässyt reissaamaan kehittyviin

MOTTONI ON, että ole rohkea siinä, mitä olet. MAAILMA MUUTTUU PAREMMAKSI, KUN solidaarisuudesta tulee osa arkipäivää.

YSTÄVÄNI IHMISOIKEUSAKTIVISTI NIMENI ON OLEN IÄLTÄNI ASUN

TÄLLÄ HETKELLÄ TYÖSKENTELEN

HARRASTAN

Oma kuva

MERKITTÄVIN KÄÄNNEKOHTA ELÄMÄSSÄNI TAPAHTUI, KUN

TÄHTIHETKENI VAIKUTTAMISTYÖSSÄ

JOS SAISIN MUUTTAA YHDEN ASIAN MAAILMASSA

MAAILMANKATSOMUKSENI

PELKÄÄN ENITEN UNELMOIN MOTTONI ON MAAILMA MUUTTUU PAREMMAKSI, KUN

Leikkaa sivu irti ja postita osoitteeseen:

Ystäväkirja Amnesty Suomen osasto Hietaniemenkatu 7A 00100 Helsinki

Kokoamme lähetetyistä sivuista ystäväkirjan, joka näkyy esimerkiksi Amnestyn Facebook-sivuilla. Kaikille osallistuneille lähetetään lahjaksi Amnesty-heijastin, eli laitathan postikuoreen myös osoitetietosi!

Tilaa

n e n i a ilm en채yt o! numer

nesty hti.fi/am le a v u k n aailma

n e s p a l o k n o

a k k i a p ulussa kiokaivoksessa va

a t s o r e m u n un u k i m m a t e u >l

ti t n

läpalk

Asiaa.

2014

Amnesty

ati

ona

l Suom

s en o

TRANSLAKIA ON MUUTETTAVA Amnesty palkitsee transaktivistit ja -järjestöt Kynttiläpalkinnolla ansioituneesta ihmisoikeustyöstä. nykyisen translain vuoksi juridista sukupuoltaan vaihtava joutuu Suomessa useiden ihmisoikeusloukkausten kohteeksi, vaikka valtion hyväksymien ihmisoikeussopimusten mukaan ketään ei saa syrjiä sukupuoli-identiteetin perusteella. Sukupuolen juridisella vahvistamisella tarkoitetaan henkilötodistuksen sukupuolimerkinnän muuttamista henkilön sukupuoli-identiteettiä vastaavaksi. Suomen lain mukaan henkilön, joka vahvistaa juridisen sukupuolensa, on oltava lisääntymiskyvytön. Hänen on myös esitettävä lääketieteellinen selvitys siitä, että kuuluu vastakkaiseen sukupuoleen ja elää sen mukaisessa sukupuoliroolissa. Lisäksi hänen on oltava täysi-ikäinen ja suostuttava muuttamaan mahdollinen avioliittonsa rekisteröidyksi parisuhteeksi tai eroamaan puolisostaan, ennen kuin tasa-arvoinen avioliittolaki tulee voimaan. Nykyinen translaki loukkaa perheoikeuksia, oikeutta yksityisyyden suojaan ja oikeutta olla joutumatta epäinhimillisesti kohdelluksi. Lisäksi nykyisen, vuodelta 2003 peräisin olevan lain vaatimukset altistavat syrjinnälle ja vaatimus täysi-ikäisyydestä tekee mahdottomaksi lapsen edun yksilöllisen huomioimisen. ongelma suomen lainsäädännössä on tunnistettu kansainvälisestikin: YK:n kidutuksen vastainen erityisraportoija on vaatinut lisääntymiskyvyttömyyden vaatimuksen poista-

mista laista. Sosiaali- ja terveysministeriössä onkin valmisteltu lakimuutosta, joka purkaisi vaatimuksen lisääntymiskyvyttömyydestä sekä siviilisäädyn muuttamisesta. ”Näyttää hyvin epätodennäköiseltä, että eduskunta ehtisi käsitellä translain uudistamista enää tällä vaalikaudella”, sanoo Amnestyn ihmisoikeustyön johtaja Niina Laajapuro. ”Lain uudistaminen on tärkeää, koska nykyinen menettely kajoaa oleellisesti transihmisten oikeuksiin.” amnestyn Kynttiläpalkinto annetaan kuluneen vuoden aikana ansioituneesti ihmisoikeustyötä tehneille tai epäkohtia esiin tuoneille ihmisille tai yhteisöille. Palkinto jaetaan vuosittain kansainvälisenä ihmisoikeuksien päivänä 10. joulukuuta. Suomen osasto antaa Kynttiläpalkinnon tänä vuonna ensimmäistä kertaa sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolustajille. Palkinto jakautuu moneen tärkeään osoitteeseen: palkinnon saavat Seta ry, sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia ajava Trasek ry sekä Juudas Kannisto, Luca Tainio ja Heli Hämäläinen, jotka ovat omilla kasvoillaan tuoneet esille sukupuolen juridiseen vahvistamiseen liittyviä ongelmia. ”Järjestön tasolta tuleva palkinto on merkittävä ja motivoi jatkamaan työtä. Aiemmin palautetta on tullut lähinnä ihmisiltä, joita

tämä asiaa koskettaa”, sanoo Juudas Kannisto. ”Arjen tasolla lain muuttaminen havahduttaisi siihen, että sukupuolivähemmistöt ovat olemassa ja että nämä kysymykset ovat todellisuutta meillä Suomessakin. Juridinen tunnustus johtaisi tarkistamaan esimerkiksi kouluopetuksen sisältöjä sukupuoleen liittyvissä kysymyksissä. Ja tiedon lisääntyessä asenteetkin muuttuvat.” Hän korostaa, että lakiehdotuksen jälkeenkin juridiseen muutokseen edellytettäisiin yhä täysi-ikäisyyttä, vaikka sukupuolenkorjaushoito voidaan aloittaa alaikäisenä. ”Nuoret joutuvat elämään ristiriitaisessa tilassa, jossa sukupuoli ja henkilöllisyystodistus ovat erilaiset. Se on vakava ongelma, joka altistaa monenlaiselle syrjinnälle ja suoranaiselle väkivallalle”, Kannisto sanoo. Lakiuudistus korjaisi kaksi ongelmaa, mutta työtä riittää. Juudas Kannisto uskoo, että muutos on liikkeellä ja jossain vaiheessa translaista saadaan oikeudenmukainen. Myös Amnestyn tavoitteena on, että itsemääräämisoikeuden turvaamiseksi juridinen ja lääketieteellinen prosessi on erotettava kokonaan toisistaan niin, että sukupuolen vahvistamiseen riittää henkilön oma ilmoitus. Teksti Jaakko Kaartinen

KOSKA MAAILMA ON TOTTA. OHJELMISTO JULKAISTAAN 7.1.2015. www.DOCPOINT.INFO

Matkalla.

Reissaajien ahaa-elämyksiä maailmalta

PUNAISET NENÄT Turkkilainen pakolaisleiri oli kuukauden ajan yhtä sirkuskoulua. he olivat jättäneet kotinsa Pohjois-Irakin vuoristossa vain reilu kuukausi sitten ja kävelleet rajan yli Turkin puolelle. Nyt jesideillä oli suojanaan Mardinin kaupungin liepeillä sijaitseva tyhjä linja-autoasema, johon kunnanvaltuuston kurdipoliitikot olivat päättäneet perustaa väliaikaisen pakolaisleirin. Me kansainvälisen sirkusfestivaalin osallistujat olimme pakolaisleirin johtajan pyynnöstä tarjoamassa leirillä sirkushuveja. Ruokaa ja suojaa pakolaisilla kyllä oli, mutta ei kerta kaikkiaan mitään tekemistä. Ateriatkin tarjoiltiin valmiina kolme kertaa päivässä. Oli mahdotonta opettaa sirkusta leirin sadoille lapsille ja nuorille. Niinpä valitsimme joukosta kuusitoista motivoitunutta nuorta, jotta saatoimme opettaa heille perustaidot muutamassa sirkuslajissa. Näiden nuorten tehtävänä oli levittää oppimaansa myöhemmin muille leirin asukkaille. päivien saatossa leiri alkoi hiljentyä. Huhuttiin, että Kurdistanin itsehallintoa ajava PKK-järjestö värväsi pakolaisleiriltä nuoria miehiä taistelemaan Isisiä vastaan. Jotkut olivat palanneet Irakiin. Jäljelle jääneet aiottiin viedä toiselle pakolaisleirille, mutta kukaan ei osannut sanoa tarkalleen, että minne tai milloin. Sirkuskerholaisia oli yhtäkkiä jäljellä enää kahdeksan. Jatkoimme sirkustunteja jäljelle jääneiden kanssa ja suunnittelimme sirkusfestivaalin huipennukseksi yhteistä esitystä pakolaisleirillä. Kun esitysilta vihdoin saapui, leirillä oli hyytävä tunnelma: kuulimme, että Isis oli tappanut Irakissa satoja ihmisiä, ja joukossa oli myös leiriläisten omaisia. Pelkkä ajatuskin esiintymisestä tuntui groteskilta. Palasimme vaiteliaina majapaikkaamme. Kansainvälisten vieraiden oli aika lähteä kotiin seuraavana päivänä. Me muutamat, jotka jäimme, kävimme leirillä joka päivä. Asukkaita oli jäljellä murto-osa. Emme herättäneet enää suurtakaan huomiota. Usein vain istuimme lapsikatraan ympäröimänä ja katselimme, kun sirkuskerholaiset harjoittelivat tai esittelivät meille taitojaan. Yhä useampi leirin asukkaista oli oppinut pyörittämään hulavannetta tai jongleeraamaan. Palloina toimivat kivet, hiekalla täytetyt muovipussit tai mitä milloinkin sattui löytymään.

Meille kerrottiin, että leiri tyhjennettäisiin pian. Asukkaat lastattaisiin bussiin ja vietäisiin parin tunnin ajomatkan päähän pakolaisleirille Nusaybiniin. Tai ehkä sotimaan, kuka tietää. halusimme järjestää vielä viimeisen esityksen. Toimme nuorille punaiset nenät, sidoimme rusetit kaulaan ja kiedoimme värikkäitä kankaanpaloja vaatteita koristamaan. Jongleerauspallot tehtiin muovipusseista, hiekasta ja värikkäistä teipeistä, rusetit metallinhohtoisista tiskaussienistä.

Esiintymislavan virkaa ajoi kangasrievuista punotulla köydellä rajattu puolikaari, jonka takareunassa komeili parhaat päivänsä nähnyt värivarjo. Haitarista tulvi tuttuja sävelmiä ja perkussiot antoivat rytmiä ilmassa lenteleville palloille. Esiintyjien silmät loistivat, vaikka yleisöä ei juuri ollut. Minun oli vaikea pidätellä kyyneleitä. Kahden viikon päästä he olivat kadonneet ja vieneet punaiset nenät mukanaan. Teksti Hanne Kauppinen Kuvitus Tom Engström

Teetä ja ihmisoikeuksia. Keskustelua oikeasti tärkeistä asioista

Etulinjassa Ei ole aivan helppoa johtaa ihmisoikeusjärjestöä sotaa käyvässä maassa – sen tietävät Amnestyn Ukrainan ja Israelin osastojen johtajat.

”Ihmisoikeudet ovat absoluuttista, kaikki ansaitsevat ne aina ja kaikissa tilanteissa.”

todisteita siitä , että Israelin joukot ovat valikoineet kohteeksi sairaanhoitohenkilökuntaa ja sairaaloita Gazassa. Hyökkäys YK:n kouluun Gazassa on mahdollisesti sotarikos ja se on tutkittava. Hamasin lopetettava ”tiedonantajien” laittomat teloitukset. Yhdeksän kuollut Donetskissa – joukkojen lopettava siviilien ampuminen. Ukrainan on estettävä vapaaehtoispataljoonien toistuvat ihmisoikeusloukkaukset ja sotarikokset. Yhä enemmän todisteita sotarikoksista ja Venäjän osallisuudesta. Tässä vain muutama poiminta Amnestyn tiedotteista kesältä ja syksyltä 2014. Kulunut vuosi on ollut kiireinen sekä Amnestyn Israelin osastoa johtavalle Yonatan Gherille että Ukrainan Amnestyn Tanya Mazurille. Amnestyn Ukrainan toimistossa, joka sijaitsee Kiovassa, on viisi kokopäiväistä työntekijää. Kun konfliktin keskellä asuu, se ei jätä hetkeksikään rauhaan. ”Olemme hyvin väsyneitä. Mielenosoitukset kestivät koko talven, ja se oli kunnon ukrainalainen talvi – kylmä, luminen ja tuulinen. Itä-Ukrainan konflikti alkoi heti perään”, sanoo Tanya Mazur. Hänen mielestään työtä vaikeuttaa eniten se, ettei Ukrainan tilanteen kehittymistä voi ennustaa. Amnestyn toimintaa on vaikea suunnitella pitkälle. ”Samaan aikaan tapahtuu niin paljon ihmisoikeusloukkauksia, että meidän on priorisoitava. Joskus se on todella vaikeaa.” Israelin ja Gazan heinäkuinen konflikti ei yllättänyt Yonatan Gheria. Alueella tapahtuu ihmisoikeusloukkauksia säännöllisesti, ja hänen mukaansa konflikti vain kiihdyttää niitä. Konfliktitilanteessa Amnestyn Israelin osaston resursseista iso osa menee konfliktista viestimiseen, ihmisoikeusloukkausten dokumentointiin ja kampanjointiin. ”Emme kuitenkaan voi keskeyttää rutiinityötämme, eli Israelissa asuviin palestiinalaisiin kohdistuvan syrjinnän ja pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kohtelun dokumentoimista. Israelin hallitus rakastaa etenemis-

tä näissä asioissa silloin, kun kansainvälisen yhteisön huomio on muualla”, Gher sanoo. amnesty raportoi kaikkien osapuolien tekemistä ihmisoikeusloukkauksista ja sotarikoksista. Se ei ole kiitollinen tehtävä varsinkaan, jos näihin syyllistyy oman maan hallitus. Ukrainassa omia sotilaita pidetään sankareina, eikä kukaan tahdo uskoa heidän syyllistyvän sotarikoksiin. Amnesty on saanut paljon vihaisia viestejä ja suoranaisia uhkauksia. Kiovan toimistolle on tehty turva- ja evakuointisuunnitelma kaiken varalta. ”Ihmiset tahtovat, että valitsemme puolen ja puhumme yhdestä ihmisoikeusloukkauksesta mutta emme toisesta. Meidän tahdotaan vertailevan, kumpi on ihmisoikeuksien kannalta parempi ja kumpi pahempi osapuoli”, Mazur sanoo. Gher korostaa, että Ukrainassa on käynnissä jotain uutta, josta kaikkien odotetaan olevan innostuneita. Amnesty kuitenkin kritisoi sitä. ”Israelissa tilanne on jatkunut jo sukupolvien ajan. Ihmisoikeusjärjestöjä pidetään valtion vihollisina, jotka pyrkivät vahingoittamaan Israelia ja juutalaisia. Jos kritisoi Israelin valtiota, niin lopulta syytetään juutalaisvastaisuudesta”, Gher sanoo. Israelissa äärioikeisto häiritsee Amnestyn mielenilmauksia ja käyttää suoraa väkivaltaakin. ”Siihen tottuu. Meillä on turvallisuusohjeet ja puramme tilanteet toimistolla. Samalla pyrimme vastaamaan negatiivisiin viesteihin parhaamme mukaan. Usein meitä syytetään siitä, että keskitymme vain siihen, mitä Israel tekee. Me selitämme raportoivamme molempien osapuolien tekemistä ihmisoikeusloukkauksista ja sotarikoksista”, Gher sanoo. niin ukrainan ja Venäjän kuin Israelin ja Gazankin konfliktien osapuolia on syytetty totuuden vääristelemisestä. Venäjä väitti syyskuussa, että Itä-Ukrainassa on 400 ruumiin joukkohautoja. Amnesty julkaisi lokakuun lopulla raportin, jossa tämä väite osoitetaan perättömäksi.

Tanya Mazur kertoo, että ukrainalainen media uutisoi usein Venäjä-mielisten separatistien tekemistä ihmisoikeusloukkauksista ja venäläinen media valikoi uutisiinsa Ukrainan armeijan tekemät loukkaukset. Amnestyn on oltava todella varovainen toimittajien suhteen ja pyrittävä puhumaan raporteissa kummankin osapuolen tekemistä ihmisoikeusloukkauksista. ”Kollegani Sergei Nikitin Moskovan-toimistosta antaa vain suoria haastatteluja, jos hän ei luota tiedotusvälineeseen. Muuten haastatteluja voidaan leikata palvelemaan median tarkoitusperiä”, Mazur sanoo. Gherin mukaan propagandakoneisto käyttää yhtä osatotuutta. ”Me voimme kampanjoida ja kertoa myös toisen puolen totuudesta. Yksikään Amnestyn osasto ei voi yksinään luoda samanlaista volyymia kuin kyseisen maan hallitus, mutta koko kansainvälinen liike voi”, Gher sanoo. amnestyn liikkumista Itä-Ukrainassa ei ole yritetty rajoittaa, joskin se on taisteluiden vuoksi vaarallista. Lisäksi hankaluuksia tuottaa se, että ihmisoikeusloukkausten uhrit ja niiden silminnäkijät eivät tahdo puhua, koska he pelkäävät. Heinäkuun konfliktin aikana Israel eväsi Amnestyn ja muiden ihmisoikeusjärjestöjen tutkijoilta pääsyn Gazaan. Se ei yllättänyt Yonatan Gheriä, mutta ärsytti kylläkin. ”Kun julkaisemme raportin ja meitä arvostellaan, ihmiset sanovat usein, että entäs Saudi-Arabia? Saudi-Arabia ei ole demokratia. Israel pyrkii olemaan moderni demokratia. Kun Amnestyn pääsy Gazaan evätään, se tekee hallaa Israelin omille tavoitteille olla demokraattinen”, Gher sanoo. ”Huolimatta Israelin monista hirmuteoista se, että Israelissa ylipäätään on Amnesty todistaa, että meillä kaikesta huolimatta on sananvapaus.” konfliktitilanteissa Amnesty tutkii, tarkkailee, dokumentoi, raportoi, antaa suosituksia ja kampanjoi. Aina Amnestylta ei kuitenkaan löydy kantaa. Aina ei myöskään

”Amnestyn osasto ei voi yksinään luoda samanlaista volyymia kuin kyseisen maan hallitus, mutta koko kansainvälinen liike voi.”

Tanya Mazur

ole helppoa työskennellä maailmanlaajuisessa, toisinaan hidasliikkeiseessä järjestössä, kun konflikti tapahtuu omalla takapihalla. Tanya Mazur sanoo ajattelevansa monen ukrainalaisen tavoin, että Ukrainalla on oikeus puolustautua. Hän ei kuitenkaan voi hyväksyä, että Ukrainan sotilaat syyllistyvät ihmisoikeusloukkauksiin. Vaikein hetki hänelle oli, kun Amnestyn tutkijat palasivat Itä-Ukrainasta ja kertoivat saaneensa todisteita ukrainalaisten vapaaehtoispataljoonien syyllistymisistä ihmisoikeusloukkauksiin. Gher korostaa, että kun työskentelee ihmisoikeuksien puolesta ja välittää ihmisoikeuksista, ei voi olla ottamatta tilanteita henkilökohtaisesti. Ihmisellä on olemassa oma kantansa miehitykseen, sotaan ja rauhaan. Vaikeinta hänelle on se, että Amnestylla ei ole kantaa: miehitys itsessään ei ole ihmisoikeuskysymys. ”Miehittäjällä on kansainvälisen oikeuden mukaan tiettyjä velvoitteita, ja näiden valvomisessa Amnestylla on rooli, mutta järjestö ei ota kantaa siihen pitäisikö miehitys lopettaa”, Gher sanoo. Vaikka vuosi on ollut tiukka, ei kumpikaan vaihtaisi työtään toiseen. Mazurin mielestä media on kiinnostunut raportoimaan vain siitä, kuka on sodassa häviöllä ja kuka voitolla.

”Kuolleet ovat vain numeroita, eikä heistä kerrota miten ja miksi he ovat kuolleet. Me kerromme konfliktista uhrien näkökulmasta. Voimme tarjota aivan erilaisen näkökulman”, sanoo Mazur. Yonatan Gherin mukaan ihmisoikeusdiskurssi tarjoaa merkittävän lisän keskusteluihin, jotka käsittelevät muuten liiaksi retoriikkaa tai erilaisia narratiiveja eli kertomuksia. Kun puhutaan eri maiden intressiristiriidoista, Israelista ja Palestiinasta, Venäjästä ja Ukrainasta, Gherin mukaan kertomuksia on erityisen paljon. ”Ihmisoikeudet taas ovat absoluuttista, kaikki ansaitsevat ne aina ja kaikissa tilanteissa”, sanoo Yonatan Gher. ”Toivottomalta tuntuvassa tilanteessa – jollaisia konfliktit ovat usein – on uskomaton etuoikeus olla töissä Amnestylla. Se antaa toivoa. Minulla on keinoja vaikuttaa, keinoja pienentää muiden kärsimystä”, Gher sanoo. ”Vuosi sitten, kun elämä oli normaalia, olin oikeastaan hieman kyllästynyt. Nyt minusta tuntuu että olen aivan etulinjan ihmisoikeuspuolustaja”, Tanya Mazur sanoo. Teksti Noora Jussila Kuvat Evelin Kask

Yonatan Gher

Kulttuuri.

KUN ELÄMÄ KIIPEÄÄ SEINILLE Tuulensieppaajat-dokumenttielokuva seuraa pixadorien elämää niin São Paulon yössä kuin Berliinin biennaalissakin. suomalainen elokuvaohjaaja Amir Escandari lähti alun perin Brasilian São Pauloon etsimään junasurffareita. Vanhoja junia, joiden ikkunoista on pääsy katoille surffaamaan, oli kuitenkin liikenteessä enää vähän. Tilalle löytyi jotain kiinnostavampaa. Pixadorit eli graffititaiteilijat, jotka tekevät rakennusten seiniin vertikaaleja mustia tekstejä, ovat brasilialaisia faveloissa ja niiden laitamilla kasvaneita nuoria miehiä. Heidän tapansa olla näkyvä muodostuu kirjaimiksi mitä vaikeimmin kiivettävien rakennusten seinille. ”Yhteiskunta on rankaissut heitä, ja nyt he rankaisevat yhteiskuntaa”, Escandari kuvailee. escandarin dokumenttielokuvassa Tuulensieppaajat pixação-graffiteja tekevien miesten ajatuksista ja puheista välittyy kaipuu tulla nähdyksi, halu olla unohtumaton sekä brasilialaiseen yhteiskuntaan ja eriarvoisuuteen kohdistuva viha. Ja toisaalta, jos yhteiskunta ei hylkisi faveloiden näkymättömiä asukkaita, ei olisi tarvetta vallankumoukselle, ei tarvetta maalata olemassaoloaan seinille – eikä sen tuomaa hauskuutta. Tuulensieppaajat on puolitoistatuntinen

mustavalkoinen helmi. Mustavalkoisuus ei tässä viittaa asenteeseen, päinvastoin, se kertoo elokuvan värimaailmasta. Elokuva tapahtuu pixadorien arjessa. Se ei kaunistele eikä puolustele kohteitaan. On entisiä huumekauppiaita, on isät jotka kaipaavat poikiaan ja mieheksi kasvaneet pojat, jotka ovat katkeria isilleen. Pääosissa esiintyy neljä pixadoria. Hyvyyden ja pahuuden tematiikat sekä asetelmat taiteen ja politiikan sekä puhumisen ja tekemisen välillä ovat virkistäviä. Elokuva nostaa esiin yksilöt ja heidän elämänsä mutta ennen kaikkea yhdessä olemisen tärkeyden ja vaikeudenkin. Elokuvan mittaan faveloiden yössä kiipeävät pixadorit tulevat nähdyiksi: he saavat kutsun Berliinin taidebiennaaliin, heidät halutaan urheilumerkki Puman mainokseen. Maailma on auki ja kiinnostunut kiipeilevistä anarkisteista.

” vietin paljon aikaa heidän kans-

saan – yhteensä siinä kului vuosia”, Amir Escandari kertoo. Vaikka junasurffaus oli vähiten kiinnostavaa, mitä pixadorit tekivät, lopulta ohjaaja myös surffasi junan katolla heidän kanssaan. ”Se oli avainhetki, samanaikaisesti niin jän-

nittävää ja pelottavaa. Ymmärsin pixadoreja paremmin: Unohdin aivan kaikki asiat, kun surffasin. Elämä oli tässä ja nyt, hallinnassa.” Escandari korostaa, että nuo hetket ovat merkittäviä. Elämä faveloissa on todella kovaa ja ihmisiä kuolee paljon. Huumekauppaa ja baareja ylläpitävien jengien aseet hallitsevat mutta luovat myös sääntöjä ja turvaa alueilla. Escandari ei ole nähnyt viime vuosina faveloissa positiivista kehitystä. Köyhät ovat köyhtyneet, oikeudet ja asema eivät ole kohentuneet. Brasilialaisen yhteiskunnan halveksunnan kohteena olevat pixadorit jatkavat maalaamista. Tuulensieppaajat ja sen ohjaaja matkustavat joulukuussa elokuvan Brasilian ensi-iltaan São Pauloon. Paikalla pitäisi olla ainakin tuhat pixadoria. Monilla festivaaleilla palkittu elokuva saa tuolloin juuri sen ensi-iltansa, joka jännittää ohjaajaa eniten. Teksti Marie Kajava Dokumenttielokuva Tuulensieppaajat on nähtävissä elokuvateattereissa eri puolilla Suomea.

Aktivisti.

KIRJOITTAJA Lahtelainen Hanna Jalkanen on 35 vuoden aikana kirjoittanut satoja kirjeitä, joissa hän on vaatinut mielipidevankien vapauttamista.

1. työstä harrastukseksi ”Tein yli 30 vuoden ajan kriminaalihuoltotyötä ja näin, miten omat asiakkaani kärsivät vankiloissa. Siitä se kumpusi – että kun suomalaiset, lakien mukaan tuomitut vangitkin voivat huonosti, niin miten mahtavat voida he, jotka on tuomittu mielivaltaisesti mielipiteidensä vuoksi ja joita kidutetaan ja tuomitaan kuolemaan. Kirjeiden ja vetoomusten kirjoittamisessa oli tärkeää se, että niitä pystyi kirjoittamaan omassa kodissa, hissukseen ja rauhassa. Amnestyssa on aina ollut positiivista se, että voi vaikuttaa vaikka oman kirjoituspöydän ääressä.”

2. ihmisoikeuspuolustajien kohtalot ”Tällä hetkellä minua askarruttavat eniten kiinalaisen ihmisoikeusjuristin Gao Zhishengin ja ylipäätään ihmisoikeuspuolustajien kohtalot. On kauhistuttavaa, että vankilaan laitetaan myös heitä, jotka yrittävät omalla toiminnallaan auttaa toisia. Myös Jyri Jaakkolan kuolema tuli lähelle. Olin vuosia kirjoittanut Meksikoon kirjeitä ja toivonut, että tilanne muuttuisi parempaan suuntaan, ja sitten Jyri

tapettiin. Olen saanut vuosien mittaan vastauksia vetoomuksiini ja viesteihini eri maiden hallituksilta. Suurin osa vastauksista on ihan puuta heinää.”

3. iloitse onnistumisista ”Tässä harrastuksessa ei tarvitse pelätä, että työ loppuisi kesken. Täytyy osata iloita pienistä edistysaskeleista ja siitä vähästä, mitä voi tehdä. Ihmiselle tekee hyvää huomata, miten hyvässä asemassa on itse, kun saa olla omassa kodissaan ja on oikeudet ja mielipiteenvapaus. Nämä ovat arvokkaita asioita. Olen aina kokenut, että pystyn suomalaisessa järjestelmässä vaikuttamaan. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät pysty vaikuttamaan millään tavalla asioihinsa.” Teksti Noora Jussila Kuva Mari Mäkiö

Toimi!

Amnestyssa ajankohtaista juuri nyt

Tule Amnesty-lehden vapaaehtoiseksi! Amnesty-lehden toimituskunta etsii uusia jäseniä! Lehden jutut syntyvät vapaaehtoisten toimituskuntalaisten voimin. Mukaan ovat tervetulleita suomen- ja ruotsinkieliset ihmisoikeuksista kiinnostuneet toimittajat, valoku-

vaajat, kuvittajat ja alojen opiskelijat. Jäseneksi sitoudutaan vuodeksi kerrallaan. Toivomme aktiivista osallistumista lehtityöhön. Lähetä vapaamuotoinen hakemus ja CV 31.12.2014 mennessä toimitussihteerille.

Lisätietoja: Toimitussihteeri Marie Kajava, marie.kajava@amnesty.fi

Koulutusviikonloppu Kiinnostaako johtokunnan jäsenyys?

Tykkääthän meistä jo Facebookissa?

Amnestyn johtokunta kaipaa riveihinsä uusia kasvoja eri puolilta Suomea! Asetu ehdolle johtokuntavaaleihin, jos sinulla on näkemystä Amnestyn Suomen osaston tulevaisuuden suunnasta ja halu sitoutua vastuulliseen tehtävään kahdeksi vuodeksi. Johtokuntaan valitaan vuosittain maaliskuussa pidettävässä vuosikokouksessa neljä uutta jäsentä. Tällä kertaa valitaan taloudenhoitaja ja kolme muuta jäsentä kahden vuoden kaudelle. Vuosikokous järjestetään Tampereella 28.–29. maaliskuuta 2015. Valittavien on oltava Amnestyn jäseniä. Johtokunnan tehtävä on johtaa Amnestyn toimintaa. Työhön kuuluu säännöllisiä kokouksia ja yhteydenpitoa sähköpostitse. Ilmoittaudu johtokuntaehdokkaaksi helmikuun 2015 loppuun mennessä!

Kun seuraat Amnestya sosiaalisessa mediassa, pysyt ajan tasalla tuoreimmista ihmisoikeusuutisista ja Amnestyn vetoomuksista. 50 000 seuraajaamme ovat elintärkeä viestinviejä ihmisoikeusasialle!

Lisätietoja:  Rekrytointiryhmän puheenjohtaja Ninni Sandelius, ninni.sandelius@uta.fi, puh. 044 7630 759.

Lisätietoja: Liity siis joukkoon – löydät meidät osoitteesta facebook.com/amnestyfinland

Seuraa Amnestya myös Twitterissä Twitteristä bongaat Amnestyn tuoreimmat kansainväliset ja suomalaiset uutiset, raportit ja vetoomukset. Jakamalla twiittejämme autat meitä myös ihmisoikeusasian viemisessä eteenpäin! Lisätietoja: @amnestyfinland -seuraajat Twitterissä

Aktivistien koulutusviikonloppu järjestetään Helsingissä 7.-8. helmikuuta 2015. Koulutus on suunnattu ensisijaisesti uusille ja vanhoille kouluvierailijoille, paikallisryhmien ryhmäsihteereille ja maa- ja teemakoordinaatioissa toimiville. Ohjelmassa on peruskoulutus uusille kouluvierailijoille, vapaaehtoisryhmien tapaamisia sekä koulutusta Amnestyn toimintatavoista ja kampanjateemoista. Tarkempi ohjelma ilmestyy tammikuussa tapahtumakalenteriin amnesty.fi/tapahtumat. Alustavat ilmoittautumiset koulutus@amnesty.fi Lisätietoja: Ihmisoikeuskasvatuksen koordinaattori Maarit Pihkala maarit.pihkala@amnesty.fi

Vetoa tekstiviestillä Liity Amnestyn maailmanlaajuiseen pikavetoomusverkostoon, saat tekstiviestillä säännöllisesti vetoomuspyyntöjä. Lisätietoja: amnesty.fi/sms

Mukaan paikallistoimintaan Vapaaehtoisten aktiivien Amnesty-ryhmät toimivat 17 paikkakunnalla. Paikallisryhmät tekevät vetoomustyötä oman nimikkohenkilönsä puolesta ja järjestävät kampanjatapahtumia. Toiminta on avointa kaikille kiinnostuneille. Lisätietoja: Kampanja-avustaja Maria Talvela maria.talvela@amnesty.fi

Lisää vapaaehtoistyön muotoja osoitteessa: amnesty.fi/mukaantoimintaan

Kolumni.

Malka omasta silmästä pois

Bort med bjälken ur ens eget öga

on hyvin tärkeää, että ihmisoikeusjärjestössä toimii hyvin erilaisia ihmisiä. Tai toisin päin: olisi hyvin onnetonta, jos etenkin järjestön johdossa toimisi vain kaikesta samaa mieltä olevia ihmisiä. Tämä toive nousee mieleen aika ajoin, kun esimerkiksi sosiaalisessa mediassa törmää käsitykseen, jonka mukaan Amnesty on tiukasti yhden totuuden edustaja. Käsitystä tukee mielipide, jonka mukaan tämä ”yksi totuus” – arvoliberaali maailmankuva, jossa kaikki eri ihmisenä olemisen muodot nähdään yhdenvertaisina – on väärä. Tähän mielipiteeseen on toki kenellä tahansa oikeus. Mielipidettä siivittää usein vahva näkemys siitä, että ”Amnestyn totuutta julistava” ihminen on itse jotenkin viallinen. Tämä on hämmentävää – enhän minä ole ollut päättämästä kaikesta, mitä Amnesty julkisuudessa sanoo. Eikä kaikki, mitä esimerkiksi Facebookissa kirjoitan, ole nimenomaan Amnestyn viestintää.

det är viktigt att inom en människorättsorganisation jobbar olika sorters människor. Eller omvänt: det vore ytterst olyckligt om det i synnerhet i organisationens ledning enbart skulle jobba människor som är av samma åsikt om allt. Denna tanke väcks hos mig ibland, till exempel då jag på sociala medier stöter på uppfattningen att Amnesty bara förespråkar en enda sanning. Uppfattningen stöds av åsikten att denna "enda sanning" – den värdeliberala världssynen där alla sorters människor ses som lika mycket värda – är felaktig. Denna åsikt, som vem som helst givetvisz har rätt till, grundar sig ofta på en stark uppfattning om att den människa som "predikar Amnestys sanning" på något sätt i sig själv är felaktig. Detta är förbryllande – jag har ju inte varit med om att besluta om allt som Amnesty säger i offentligheten. Inte heller är allt som jag säger på Facebook nödvändigtvis Amnestys åsikt.

”Man bör påminna sig själv om att varje människa förtjänar respekt.”

men det händer att bjälken fastnar i ens eget öga. Då har man kommit på sig själv med att till exempel kritisera politiker på ett silti malka juuttuu joskus myös omaan silmään. sätt som mera handlar om person än om personens Silloin saa itsensä kiinni siitä, että kommentoi esimer- argument. Sådana gånger får man lov att putsa bort kiksi poliitikkoja tavalla, jossa on enemmän kyse ihmi- bjälken ur sitt eget öga och be om ursäkt. Man bör ocksen kuin hänen argumenttiensa arvostelemisesta. Jos så påminna sig själv om att varje människa förtjänar näin käy, on pyyhittävä roska silmästä pois ja pyydettä- respekt, oberoende av om hennes världsbild kan känvä anteeksi. On myös muistutettava itseään siitä, että nas underlig och främmande. jokainen ihminen ansaitsee aina ehdottoman kunnioitukseni, vaikka hänen maailmankuvansa näyttäy- låt oss sträva efter en sann mångfald av åsikter. Den som upplever Amnesty som en ensidig samhältyisi outona ja vieraana. lelig tänkare kan ta ett steg in i sin obekvämlighetszon on pyrittävä todelliseen mielipiteiden moninai- och komma med i verksamheten själv. För oss som jobbar inom organisationen gäller suuteen. Jos Amnesty näyttäytyy yksipuolisena yhteiskunnallisena ajattelijana, voi ottaa askeleen epämuka- det att välkomna även oliktänkare. De mänskliga vuusalueelle ja tulla itse mukaan toimintaan. rättigheterna tillhör alla – precis som försvarandet Meidän, jotka jo olemme järjestössä sisällä, on puo- av dem. lestaan toivotettava myös eri tavoin ajattelevat tervetulleeksi. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille – samoin kuin niiden puolustaminen.

Jussi Förbom Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston puheenjohtaja

Menot.

Tero Ahonen

Sini Mäenpää

Yle

AINO VENNA

JUKKA NOUSIAINEN DUO

HYVÄÄ ILTAA, IHMISOIKEUDET! Ihmisoikeuksien päivää juhlitaan Amnestyn voimin eri puolilla Suomea. Luvassa on musiikkia, elokuvaa ja kirjemaratoneja. joulukuun 10. päivänä vuonna 1948 YK:n yleiskokous hyväksyi kansainvälisen ihmisoikeuksien julistuksen. Ei mikään pieni syy juhlistaa oikeuksia – ja samalla muistaa heitä, joiden kohdalla oikeudet eivät toteudu täysin. Amnestyn Suomen osasto viettää juhlapäivää tänä vuonna musiikin ja elokuvan merkeissä Helsingin keskustan legendaarisessa Dubrovnikissa. Tapahtuma on osa kansainvälistä Kirjeitä vapaudelle -kampanjaa. Illan avaa Kino Andorrassa koskettava dokumenttielokuva In the Shadow of the Sun. Dokumentti kuvaa albiinojen kohtaamia ennakkoluuloja ja väkivaltaa Tansaniassa. Dokumenttielokuvan esittelevät Docventuresin seikkailijat Riku Rantala ja Tuomas Milonoff. Riku ja Tunna ovat myös mukana elokuvaa koskevassa yleisökeskustelussa yhdessä Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtajan Frank Johanssonin kanssa. Tilaisuudessa jaetaan myös Amnestyn Suomen osaston Kynttiläpalkinto kuluneen vuoden aikana ihmisoikeuksien hyväksi tehdystä työstä. ilta jatkuu Bar Dubrovnikin puolella vahvassa nosteessa olevien muusikkojen

Aino Vennan ja Jukka Nousiaisen tahdittamana. Aino Venna julkaisi marraskuun alussa toisen albuminsa Tin Roof, joka on jo nyt valloittanut niin kriitikoiden kuin suuren yleisön sydämet. Aino Venna viihdyttää yleisöä duo-kokoonpanon voimin. Jyväskyläläisestä Räjäyttäjät-yhtyeestä tunnettu Jukka Nousiainen julkaisi syyskuussa sooloalbumin Huonoa seuraa, jonka omalaatuiset poplyriikat ovat niin ikään keränneet laajalti kiitosta. Aino Venna Duoa ja Jukka Nousiaista lämmittelevät yhtyeet Tanka ja Planeetta. helsingin lisäksi kansainvälistä ihmisoikeuksien päivää vietetään amnestylaisittain ainakin Lahdessa, Kuopiossa ja Oulussa. Lahdessa luvassa on kirjemaraton-tempaus kaupunginkirjastolla. Kuopiossa pohdiskellaan oman vaikuttamisen mahdollisuuksia vetoomustempauksessa King’s Crownissa. Oulussa vetoomuskirjeitä kirjoitetaan Café Antellissa. Iltaa säestää paikallinen yhtye Anna Sipilän Lapsi. Tapahtumaan on vapaa pääsy.

Teksti Iina Lindeman

kansainvälistä ihmisoikeuksien

päivää vietetään 10.12. Amnestyn Helsingin tapahtuma järjestetään Dubrovnikissa (Eerikinkatu 11). Helsingin tapahtuman ennakkoilmoittautuminen on täynnä, mutta peruutuspaikkoja voi kysyä ennen tapahtuman alkua Dubrovnikin ovelta.

Hanki hyv채n mielen joululahjat Amnesty Storesta!