Amnesty-lehti 1/2012

WW ST NE AM W. I Y.F

1

4 NIGERIAN ÖLJY

10 Märta Tikkanen

2012

c92E.

Hinta / Pris 5,50 €

12 Vuosikokous tampereella

1

2012

23 Väkivallan rajat ovat selkeät ”Väkivalta missään muodossa ei ole hyväksyttävää.

Väkivallan rajat ei ole veteen piirrettyjä vaan hyvin selkeitä”, näyttelijä Elena Leeve painottaa kansainvälisen naistenpäivän alla.

8–9 Vaientaminen ei ole enää mahdollista Amnesty korostaa naisten roolia Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maiden yhteiskunnallisessa muutoksessa. ”On tärkeä saavutus, että naiset ja miehet ovat samalla viivalla ajamassa muutoksia. Mutta toiseksi on muistettava, että aina epävarmoissa oloissa, kuten kansannousun jälkeen, naisten oikeudet voidaan myydä ensimmäisinä tai ne poistuvat agendalta”, akatemiantutkija Susanne Dahlgren Helsingin yliopistosta kuvailee.

18–19 Puuplantaasit ja ihmisoikeudet Dokumenttielokuvia ohjaava Mika Koskinen ja toimittaja Hanna Nikkanen ovat selvittäneet suomalaisten metsäyritysten globaaliin toimintaan liittyviä ympäristökysymyksiä ja törmänneet niiden ihmisoikeusvaikutuksiin.

LEDARE FRANK JOHANSSON

Asekauppasopimus häämöttää

Ett vapenhandelavtal är nära

Kansainvälinen asekauppasopimus (Arms Trade Treaty, ATT) on ollut Amnestyn ja omalla pöydälläni yli kymmenen vuotta. Ensimmäiset yhteydenotot ulkoministeriöön tehtiin jo vuonna 2001. Nyt asekauppasopimuksen aikaansaaminen häämöttää, se on tarkoitus hyväksyä YK:ssa heinäkuussa.

Amnestylle kansainvälisen asekaupan sääntely on tärkeää siksi, että noin 60 prosenttiin järjestön dokumentoimista ihmisoikeusloukkauksista liittyy aseiden käyttö tai niillä uhkailu. Vuosittain yli puoli miljoonaa ihmistä kuolee aseellisissa selkkauksissa tai aseelliseen väkivaltaan. Amnesty vaatii vahvaa ja kattavaa asekauppasopimusta, joka estää aseiden myynnin, silloin kun on olemassa merkittävä riski, että niitä käytetään vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin.

Det internationella avtalet om vapenhandel (Arms Trade Treaty, ATT) har varit på Amnestys och mitt eget bord i över tio år. De första kontakterna med utrikesministeriet gjordes redan 2001. Nu är vi nära ett ATT, det är meningen att avtalet skall godkännas i FN i juli.

För Amnesty är en reglering av den internationella vapenhandeln viktig för att i ungefär 60 procent av alla de människorättskränkningar som vi dokumenterat spelar vapen eller hot med vapen en del. Årligen dör över en halv miljon människor i väpnade konflikter eller i väpnat våld. Amnesty kräver ett starkt och omfattande vapenhandelsavtal, som hindrar att vapen säljs, om det finns en märkbar risk att de används för allvarliga människorättskränkningar.

Nyt loppusuoralla oleva prosessi kertoo kaksi asiaa. Ensinnäkin ihmisoikeustyössä tarvitaan useimmiten kärsivällisyyttä, tulokset näkyvät vasta kymmenien vuosien työn jälkeen. Toiseksi, kun me Suomessa vaikutamme omaan hallitukseemme, sillä voi olla kansainvälistä merkitystä.

Ilman Suomen aktiivista kiinnostusta asekauppasopimuksen aikaansaamiseksi, joka 2000-luvun puolivälissä käytännössä tarkoitti koko kansainvälisen prosessin johtamista, olisimme aikataulusta ainakin pari vuotta jäljessä. Ulkoministeriön edustaja oli mukana jo ensimmäisessä tapaamisessa järjestöjen ja hallitusten välillä Cambridgessa syksyllä 2003. Saman vuoden joulukuussa ulkoministeri Erkki Tuomioja oli sopimuksen ensimmäisiä julkisia hallitustason kannattajia.

Seuraavana kesänä Vantaan Königstedtin kartanossa asekauppasopimuksesta keskusteli jo useampi hallitus eri puolilta maailmaa, ja keväällä 2005 Suomi rahoitti ja käytännössä järjesti kokouksen Dar es Salaamissa, jossa monet Afrikan maat saatiin sopimuksen taakse.

Syksyllä 2006 Suomi oli yksi seitsemästä maasta, jotka ehdottivat sopimusprosessin aloittamista YK:ssa.

Processen, som nu är på slutrakan, berättar två saker: det behövs tålamod i människorättsarbetet, resultaten syns först efter tiotals år, och när vi påverkar vår egen regering i Finland, kan det ha internationell betydelse.

Utan Finlands aktiva intresse för ATT, vilket betydde att Finland i mitten av 2000-talet i praktiken ledde den internationella processen, skulle tidtabellen vara åtminstone ett par år efter.

Utrikesministeriets representant var med på det första mötet mellan organisationerna och regeringar i Cambridge hösten 2003 och i december samma år var utrikesminister Erkki Tuomioja en av de första offentliga anhängarna av avtalet på regeringsnivå.

Följande sommar på Königstedt gård i Vanda diskuterade redan flera regeringar från olika delar av världen ATT och våren 2005 finansierade och i praktiken ordnade Finland ett möte i Dar es Salaam, där många afrikanska stater ställde sig bakom avtalet. Hösten 2006 var Finland en av sju stater som förslog att avtalet skulle förberedas i FN.

Mutta ei pidä juhlia ennenaikaisesti. Vielä on paljon tehtävää, jotta sopimuksesta saadaan niin vahva, että sillä on oikeasti merkitystä. Tarvitsemme tässä Suomen vahvaa ääntä. Tulevan kevään kampanjatyössä tämä on päätavoitteemme.

2 AMNESTY INTERNATIONAL 1/2012

Timo Wright

PÄÄKIRJOITUS FRANK JOHANSSON

Men vi skall inte fira i förtid. Ännu finns det en hel del att göra, för att avtalet skall bli så starkt att det faktiskt har en betydelse. För detta behöver vi en stark finländsk röst. I vårens kampanjarbete, är det här vårt huvudmål.

Teksti Jaakko Kaartinen-Koutaniemi kuva JUHA PEURALA

Pintaa – ja sisältöä Kansainvälisesti palkittu kuvittaja ja graafinen suunnittelija Janine Rewell käyttää oivallusta ilon ja ajatusten herättämiseen. Tällä metodilla hän suunnitteli myös Amnestyn Joku raja! -kampanjan tuotteille uuden printin.

Mikä sai sinut kiinnostumaan Joku raja! -kampanjasta?

Amnestyn Joku raja! -kampanjaa lähdin tekemään, koska asia on lähellä sydäntäni. Naisena olen itsekin tavannut kaikenlaisia tyyppejä ja tunnen naisia, jotka ovat joutuneet väkivallan kohteiksi.

Miten Amnestylle tekemäsi kuva syntyi?

Viesti, jonka kampanjan aihepiiristä nostin esiin, on että naisten pitää pyrkiä rauhaan itsensä ja toisten kanssa. Pitää uskaltaa vaatia parempaa kohtelua, pitää myös saada rohkeutta lentää pois tilanteista, jotka ovat itselle vahingollisia. Tämän kuvaamiseksi valitsin feminiinisyyden, rauhan ja vapauden symboliikkaa – siitä siis kärjellään seisova kolmio ja siivilleen nouseva kyyhky.

Voiko designilla parantaa maailmaa?

Ehkä sillä tavalla, että ihmiset voivat käyttää designia ilmaistakseen, keitä he ovat ja mitä he haluavat. Design on rikastuttavaa, se laajentaa omalta osaltaan vapauden määrää, koska se tuo vaihtoehtoja. Ja kun tulee tilaa erilaisille persoonille, tulee tilaa myös uusille keskusteluille. Tasa-arvossahan on kyse sitä, että kaikilla erilaisilla ihmisillä olisi yhtä paljon painoarvoa, ei siitä, että kaikki ovat samanlaisia.

Mikä tekee suunnittelutyöstä hyvää?

Hyvää on kerroksellisuus ja katsojalle tai käyttäjälle lahjoitettu oivaltamisen mahdollisuus. Parhaimmillaan design on kokemuslähtöistä. Ja esimerkiksi kuvituksen vahvuus on siinä, että yhdistelemällä toisilleen vieraita asioita voidaan luoda uutta todellisuutta, jopa uusia tunteita. Oivallukset tuottavat iloa ja hyvää oloa!

4 Janine Rewell suunnitteli printin Amnestyn uusiin Joku raja! -kampanjan mekkoihin ja toppeihin.

Lisätietoja www.amnestystore.fi

LEHDENTEKIJÄT TÄSSÄ NUMEROSSA

Päätoimittaja Ilpo Kiiskinen ToimitussihteeriT Marie Kajava & Heli Sariola AD Jesse Pasanen KUVATOIMITUS Jesse Pasanen & Anu Merenlahti Pain0 Lehtisepät Oy, Pieksämäki julkaisija Amnesty International Suomen osasto ry. Kultti ry:n jäsen.

Toimituskunta Anu-Elina Ervasti, Aino Frilander, Johanna Frondelius, Inka Granqvist, Teemu Granström, Teemu Hirvilinna, Hanna-Kaisa Hämäläinen, Sanni Jokinen, Jaakko Kaartinen-Koutaniemi, Kirre Koivunen, Katriina Koskinen, Teemu Kuusimurto, Aura Lindeberg, Oona Loman, Susanna Lyytikäinen, Juha Mäkinen, Kirsi Pere, Alexandra Peth, Juha Peurala, Minna Rajainmäki, Niklas Sandström, Paula Sundell, Katja Tähjä, Kaisa Viitanen, Jarkko Virtanen, Mari Waegelein, Timo Wright, Heli Yli-Räisänen, Silja Ylitalo

Joukkojulkaisu ISSN 1458-3879 Ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Seuraava lehti ilmestyy 16.5.2012.

Aineistot viimeistään 25.4.2012 Juttutarjoukset ja palautteet osoitteeseen heli.sariola@amnesty.fi. Lehti ei vastaa toimitukseen lähetetystä aineistosta, jonka julkaisusta ei ole sovittu etukäteen.

Kirjoituksissa esiintyvät mielipiteet eivät ole Amnestyn virallisia kannanottoja.

kirjoittajat Zuzeeko T. Abeng, Jussi Förbom, Frank Johansson, Annimari Juvonen, Jaakko Kaartinen-Koutaniemi, Marie Kajava, Juha Mäkinen, Jani Nieminen, Kirsi Pere, Minna Rajainmäki, Anne Salomäki, Heli Sariola, Kaisa Viitanen Kuvaajat/Kuvittajat Teemu Hirvilinna, Kalle Kataila, Minna Mäkipää, Jesse Pasanen, Juha Peurala, Miikka Pirinen, Julia Strand, Jarkko Virtanen, Hanna Weselius, Timo Wright KanNEN KUVITUS Janine Rewell OIKOLUKU Meri Haikarainen

Amnesty-lehti tehdään pääosin vapaaehtoisvoimin. Lehden avustajat ovat vapaaehtoisia alan ammattilaisia.

Ota yhteyttä, anna palautetta: heli.sariola@amnesty.fi

ZUZEEKO T. ABENG Why human rights?

“In 2005, I survived from brutality and inhuman treatment in the hands of security forces during a student demonstration in Buea, Cameroon. Two students were killed with impunity and many others suffered violations during the demonstration. I promised myself thereafter to work for human rights and stand in solidarity with victims of violations. It has been said that if you are neutral in situations of injustice, you have chosen the side of the oppressor.”

Zuzeeko T. Abeng on kotoisin Kamerunista. Hän työskentelee harjoittelijana Amnestyn vaikuttamis- ja asiantuntijatiimissä. Abeng on valmistunut maisteriksi Lundin yliopistosta Ruotsista pääaineenaan kansainväliset ihmisoikeudet.

AMNESTY INTERNATIONAL 1/2012

3

hyviä uutisia

5 000

Isä Solalinden tilanne on vakaa suomalaista vaati ennätysajassa Pietarin seksuaalivähemmistöjä syrjivän lain pysäyttämistä.

Meksikolainen ihmisoikeuspuolustaja Alejandro Solalinden turvallisuustilanne ja työrauha on vakiintunut, eikä hän tarvitse tällä hetkellä Amnestyn aktiivista kampanjointia.

Katolinen pappi Solalinde ylläpitää suojapaikkaa Oaxacassa ja tarjoaa yösijan lisäksi humanitaarista apua siirto-

laisille, jotka matkaavat kohti Yhdysvaltoja. Solalindea ja hänen työtovereitaan on uhkailtu ja peloteltu, mutta he ovat jatkaneet työtään rohkeasti. Kansainvälisen kampanjoinnin ansiosta Isä Solalinde sai vuoden 2011 alussa kaksi henkilökohtaista turvamiestä.

TEKSTI JUHA MÄKINEN KUVAT AMNESTY INTERNATIONAL

Mustan kullan tahrima Nigeria Amnesty vaatii Shelliä kantamaan vastuunsa Niger-joen öljytuhoista.

Niger-joki piirtää Länsi-Afrikan kartalle yli 4 000 kilometrin mittaisen bumerangin. Ennen Guineanlahden aaltoihin sekoittumistaan joki muodostaa massiivisen suistoalueen Nigerian rannikolle.

Suistoalueen maaperässä on runsaasti öljyä. Musta kulta on ollut Nigerialle sekä siunaus että kirous. Valtion tuloista lähes 80 prosenttia tulee öljy- ja kaasuteollisuudesta, mutta kansantalouden riippuvaisuus öljystä ja sitä hyödyntävistä suuryrityksistä on myös johtanut ihmisoikeuksien polkemiseen ja vakaviin ympäristöongelmiin.

Vuonna 2008 Ogonimaassa sijaitsevan Bodon kaupungin alueella tapahtui kaksi suurta öljyvuotoa, joissa ympäristöön pääsi tuhansia barreleita raakaöljyä.

Amnesty ja nigerialainen kansalaisjärjestö CEHRD julkaisivat viime vuoden lopulla raportin Bodon öljyvuotojen aiheuttamista tuhoista.

4 AMNESTY INTERNATIONAL 1/2012

Kalastus ja kalankasvatus ovat tärkeitä elinkeinoja Bodon alueella. Öljyn saastuttamalla alueella kalansaaliit ovat pienentyneet. Öljy on pilannut myös viljelymaita ja heikentänyt niiden tuottavuutta. Saaliiden ja satojen romahdettua ruoan hinta on noussut dramaattisesti.

Amnesty vaatii Shelliä maksamaan noin miljardi dollaria alkupääomana YK:n ehdottamalle rahastolle. Rahaston varoja käytettäisiin tuhojen korjaamiseksi.

Tähän mennessä Shellin ainoa konkreettinen hyvitys on ollut muutama sata säkkiä riisiä, papuja ja muita elintarvikkeita, jotka se toimitti Bodoon keväällä 2009.

Amnesty kehottaa Nigerian valtiota tekemään ryhtiliikkeen ja uudistamaan öljyteollisuutta, lainsäädäntöä sekä sen valvontaa niin, että vastaavilta tuhoilta vältyttäisiin jatkossa.

Nigerian öljyteollisuutta säätelevä lainsäädäntö on enimmiltä osin periaattees-

sa kunnossa – ongelmana on, että lakeja ei noudateta eikä valvota, eikä niiden rikkomisesta rangaista. Lakien mukaan öljy-yhtiöiden pitäisi korjata vuodot välittömästi ja aloittaa puhdistustoimet 24 tunnin kuluessa vuodon havaitsemisesta. Lisäksi todetaan, että riippumatta vuodon suuruudesta, veden pinnalla ei saisi olla silmin havaittavissa olevaa öljyä 30 päivän jälkeen vuodosta.

Bodon tapauksessa vuodot jatkuivat viikkokaupalla ennen kuin ne korjattiin.

Ympäristön siivoustöitä ei ole edes aloitettu. Amnestyn ja CEHRD:n tutkijoiden käydessä alueella viime vuoden toukokuussa öljyn vaikutukset olivat selvästi nähtävissä.

Esimerkiksi kasvillisuus oli kuollut laajoilta alueilta.

Nigeria on kaukainen maa ja Shell monikansallinen yhtiö, jonka päämaja on Hollannissa. Suomesta käsin voi tuntua vaikealta vaikuttaa asiaan.

Ihmisoikeustyön johtaja Päivi Mattila Amnestyn Suomen osastosta kehottaa silti suomalaisiakin osallistumaan kampanjaan; sen voi tehdä esimerkiksi allekirjoittamalla internetistä löytyvän vetoomuksen tai kirjoittamalla kirjeitä vastuullisille tahoille. ”Viestin pitää olla globaali. Siihen pitää saada todella iso määrä ihmisiä mukaan”, Mattila korostaa.

Lisäksi ainakin yhdellä suomalaisella on hyvinkin suuri vaikutusvalta Shellin tekemisiin ja tekemättä jättämisiin: öljyjätin hallituksen puheenjohtajan nuijaa pitelee käsissään Jorma Ollila. ”Voisi toivoa, että suomalainen puheenjohtaja haluaisi nähdä Shellin ihmisoikeus- ja ympäristökysymyksissä mieluummin edelläkävijänä kuin yhtiönä, joka reagoi vasta pakon edessä”, Päivi Mattila sanoo. ”Toukokuisessa johtokunnan kokouksessaan Shellin on sitouduttava YK:n vaatimuksiin.”

Dylan-covereita Amnestylle Neljän cd-levyn kokoelma Chimes of Freedom: The Songs of Bob Dylan Honoring 50 Years of Amnesty International sisältää 76 Bob Dylanin sävellystä yli 80 huippuartistin esittämänä. Kokoelmalla esiintyvät muun muassa Adele, Lenny Kravitz ja Patti Smith.

Chimes of Freedom on omistettu 50-vuotiaalle Amnestylle ja ihmisoikeuspuolustajille ympäri maailmaa. Levyä voi ostaa Amnesty Storesta sekä valituista kaupoista. Amnestyn tukijat saavat levystä 10 prosentin alennuksen Storessa syöttämällä koodin ”Storen ystävät”.

”

Shellin ainoa konkreettinen hyvitys on ollut muutama sata säkkiä riisiä, papuja ja muita elintarvikkeita”

Vaadi Shelliä korvaamaan Niger-joen öljytuhot!

4 Allekirjoita vetoomus osoitteessa amnesty.org/en/appeals-for-action/shell/clean -up

Uskonnollisen väkivallan kierre kiihtyy Öljytuhojen ohella Nigeriaa riivaa kiihtyvä väkivallan kierre. Ääri-islamilainen Boko Haram -ryhmä on viime vuosina tehnyt useita tuhoisia terrori-iskuja niin viranomaisia kuin siviilejä kohtaan. Pelkästään vuonna 2011 ryhmän iskuissa kuoli Amnestyn mukaan ainakin 500 ihmistä.

Nigerian 160-miljoonainen väestö on jakautunut suunnilleen kahtia kristittyihin ja muslimeihin. Muslimit asuvat pääasiassa maan pohjoisosassa, kristityt etelässä. Pohjoisessa toimivan Boko Haramin uhreiksi ovat joutuneet kristittyjen ohella myös maltilliset muslimit. Maan eteläosassa puolestaan on tehty kostoiskuja siellä asuvia muslimeja kohtaan. Nigerian hatara oikeuslaitos ei ole juuri kyennyt saattamaan syyllisiä vastuuseen.

Presidentti Goodluck Jonathan on verrannut tilannetta 1960-luvun lopun sisäl-

lissotaan. Hänen mukaansa Boko Haramin väkeä on saattanut soluttautua maan hallintoon.

Tilanteen kärjistymisen estämiseksi olisi tärkeää saada iskujen tekijät oikeuden eteen ja tuomituiksi. Toisaalta myös syytettyjen ihmisoikeuksia on tärkeää kunnioittaa, korostaa Päivi Mattila. Jos hallinto syyllistyy esimerkiksi pidätettyjen kidutukseen, se vaikeuttaa yhteiskunnallisen luottamuksen ylläpitämistä.

Nigerian yhteiskuntarauhaa on horjuttanut myös polttoaineiden hintojen jyrkkä nousu sen jälkeen, kun hallitus lakkautti polttoaineen hinnan valtiontuen.

Tuhannet ihmiset ovat osallistuneet protesteihin kohonneita hintoja vastaan.

Amnesty on kritisoinut Nigerian poliisivoimia mielenosoitusten kovaotteisesta tukahduttamisesta.

Bodon öljyvuoto on vaikeuttanut huomattavasti Celia ja Emmanuel Kurun sekä heidän lastensa toimeentuloa.

AMNESTY INTERNATIONAL 1/2012

5

AMNESTY KUVINA

RANSKA

ISO-BRITANNIA

Guantánamo 10 vuotta Guantánamon vankileirin perustamisesta tuli 11. tammikuuta kuluneeksi kymmenen vuotta. Ranskassa Amnesty-aktiivit järjestivät vapaudenpatsaan kopion edessä mielenilmauksen ja Belgiassa amnestylaiset toivat Brysselin ydinkeskustan ostoskadulle pahvisia Guantánamon vankeja.

Ihmisoikeuksia Syyriaan Amnestyn Iso-Britannian osasto oli mukana järjestämässä lokakuun lopussa 2011 mielenilmausta Syyrian ihmisoikeustilanteen parantamiseksi. Marssiin osallistui noin 2 000 ihmistä, joista suuri osa oli Britanniassa asuvia syyrialaisia.

KANADA

BELGIA

6 AMNESTY INTERNATIONAL 1/2012

Shine a Light Niagaran putoUs kimmelsi keltaiseksi valaistuna 50 vuotiaan Amnestyn kunniaksi. Shine a Light -tapahtumaa vietettiin joulukuussa kansainvälisenä ihmisoikeuspäivänä eri puolilla maailmaa.

TEKSTI Minna Rajainmäki KUVITUS MINNA MÄKIPÄÄ

Vapaus matkaA maailmalle Amnestyn 50-vuotisjuhla-albumi on lähtenyt maailmankiertueelle. Levy lähetetään 11 ihmisoikeuspuolustajalle, joille kappaleet on omistettu.

Osa levyistä on jo löytänyt perille.

Amnestyn 50-vuotisjuhlalevy julkaistiin toukokuussa 2011. Karri ”Paleface” Miettinen tuotti levyn, sillä hän halusi, että turvallisessa Suomessakin muistetaan olla kiitollisia vapaudesta.

Mitä vapaus on -levyllä ja sen yhteydessä julkaistussa kirjassa kerrotaan yksitoista tarinaa ihmisistä, jotka ovat nousseet puolustamaan sorrettujen ja syrjittyjen oikeuksia ja joutuneet itse uhatuiksi.

Amnesty päätti lähettää levyjä niille, joista laulut kertovat: ihmisoikeuspuolustajille tai heidän läheisilleen. Suomen osasto on lähettänyt levyt jo Anna Politkovskajan

tyttärelle Vera Politkovskajalle ja Aleksei Sokoloville. ”Sokolov oli todella otettu lähetyksestä, mutta emme me oleta saavamme palautetta kaikilta”, maakohtaisen työn asiantuntija Anu Tuukkanen sanoo.

Levyn yhteydessä julkaistu kirja on käännetty olennaisin osin englanniksi, jotta sen saajat pystyvät lukemaan tekstejä.

Levy on tarkoitus lähettää Amnestyn kansainvälisen sihteeristön kautta kaikille niille, joiden elämäntarinat sillä kuullaan.

Mitä vapaus on -levyn kappaleita on omistettu muun muassa kiinalaiselle pariskunnalle Hu Jialle ja Zeng Jinyanille, naisten fyysistä koskemattomuutta puolustavalle

guatemalalaiselle Norma Cruzille ja meksikolaiselle isä Alejandro Solalindelle.

Muusikko Jukka Gustavsonin esittämä Blues for Aleksei kertoo vangitun ihmisoikeuspuolustajan tilanteesta. Aleksei Sokolov on venäläinen ihmisoikeuspuolustaja, joka oli vangittuna kolme vuotta. Hänet vapautettiin viime kesänä. ”Sain kauniin paketin, jossa oli kirje, kirja ja cd-levy Suomesta. Luin ja hämmästyin miellyttävällä tavalla”, Sokolov kirjoittaa blogissaan.

Sokolov kiittää kappaleen tekijää ja esittäjää Jukka Gustavsonia sekä kaikkia Amnesty Internationalissa toimivia myötätunnosta hänen kohtaloonsa. ”Syvä kunnioitukseni”, Sokolov päättää viestinsä.

AMNESTY INTERNATIONAL 1/2012

7

hyviä uutisia

Amnesty ja SASK ay-oikeuksien puolesta Amnesty ja Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ovat aloittaneet yhteistyön, jonka tavoitteena on lisätä tietoisuutta erityisesti työelämän oikeuksista. Joissakin maissa työntekijöitä uhkaillaan sen vuoksi, että he kuuluvat ammattiliittoon, ja kohtuullisia oloja vaativia työntekijöitä

vangitaan. Amnesty ja SASK haluavatkin muistuttaa, että ay-oikeudet ovat ihmisoikeuksia.

Yhteistyö alkaa vetoomuksella Iranin ay-oikeuksien puolesta. Kampanjasivut avautuvat maaliskuun alussa osoitteessa www.ay-oikeudet.fi.

TEKSTI MARIE KAJAVA KUVAT AMNESTY INTERNATIONAL KUVANKÄSITTELY JESSE PASANEN

Vaientaminen on mahdotonta Arabikevät aktivoi kaikenikäiset naiset ja miehet Lähi-idän ja PohjoisAfrikan alueilla. Jemenissä kansalaisliikehdintä sai pelon väistymään ihmisten mielistä ja presidentin pois virasta mutta ei vallasta.

Kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi Amnesty katsoo kohti Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa. Vuosi 2011 oli alueella merkityksellinen. Miljoonat ihmiset – nuoret etujoukoissa – täyttivät kadut ja vaativat yhteiskunnallista muutosta.

He jatkoivat vaatimustensa tuomista esiin armeijan ja turvallisuusjoukkojen väkivaltaisesta vastarinnasta huolimatta.

Amnesty korostaa naisten roolia yhteiskunnallisessa muutoksessa. Naiset arabimaissa vaativat sukupuoleen perustuvan syrjinnän lopettamista kaikilla elämän osa-alueilla: julkisuudessa, po-

litiikassa, sosiaalisessa elämässä. Naiset ovat osoittaneet valtioiden ja hallitusten suorittamia ihmisoikeusloukkauksia ja vaatineet syyllisiä vastuuseen. Monia naisaktivisteja on ahdisteltu, pidätetty, kidutettu tai kohdeltu muutoin kaltoin sukupuolen takia.

”Arabikevään jälkeen on olennaista huomioida kaksi tärkeää näkökulmaa. Ensinnäkin, naiset nousivat miesten rinnalle yhteiskunnallisina toimijoina kaikissa kansannousun maissa. On tärkeä saavutus, että naiset ja miehet ovat samalla viival-

”

la ajamassa muutoksia. Mutta toiseksi on muistettava, että aina epävarmoissa oloissa, kuten kansannousun jälkeen, naisten oikeudet voidaan myydä ensimmäisinä tai ne poistuvat agendalta”, akatemiantutkija Susanne Dahlgren Helsingin yliopistosta kuvailee.

Egyptissä, Tunisiassa ja Libyassa on jo liikehditty uuteen suuntaan, uusia valtaeliittejä muodostuu ja naiset joutuvat olemaan varpaillaan oikeuksiensa suhteen.

Dahlgren nostaa polygamian eli moniavioisuuden erääksi esimerkiksi tämän hetken kiistakysymyksistä. Libyassa siirtymäkauden neuvoston johtaja esitti, että polygamian naista suojelevat rajoitukset poistetaan avioliittolaista. ”Kyse ei ole kuitenkaan niin yksinkertai-

sesta tilanteesta, että vetoamalla shariaan voitaisiin tehdä mitä tahansa. Juuri näissä kamppailutilanteissa naisten tulee tietää oikeutensa. Samoista asioista voidaan oppia maista, joissa naista suojelevien lakien kanssa on kamppailtu aiemmin.”

Amnestyn kampanjointityö keskittyy naisten ihmisoikeuskysymyksiin Jemenissä.

Maa on myös Dahlgrenin erityisalaa. ”Jemen poikkeaa siten, että arabikevät ei voittanut maassa. Kansalaisliikehdintä on ollut laajaa ja naiset siinä mukana, mutta entisen presidentti Ali Abdullah Salehin perhe on edelleen vallassa. Se, että hänen sukulaisensa jatkavat armeijan ja turvallisuusjoukkojen johdossa, kertoo siitä, että mitään muutosta ei ole tapahtunut.”

NAISTEN TULEE TIETÄÄ OIKEUTENSA.”

LYHYESTI

AMNESTY INTERNATIONAL

Asekauppaneuvottelut nytkähtivät eteenpäin

8 AMNESTY INTERNATIONAL 1/2012

Neuvottelut kansainvälisestä asekauppasopimuksesta nytkähtivät askeleen eteenpäin helmikuussa New Yorkissa pidetyssä viimeisessä valmistelukokouksessa ennen heinäkuun asekauppakonferenssia.

Kokouksessa nähtiin, mistä lähtökohdista kesän neuvotteluihin mennään.

Kokous, jossa piti vain sopia varsinaisen sopimuskonferenssin asialistasta ja kokoussäännöistä, oli muuttua farssiksi, kun muutamat maat hidastivat kokouksen etenemistä tiukoilla vaatimuksilaan.

Egyptin johtama arabirintama sekä Kuuba, Iran, Pakistan ja muutamat muut maat

vaativat yksimielisyyttä kaikista päätöksistä, mikä käytännössä merkitsisi sopimusneuvotteluiden jumiutumista tai täydellistä vesittymistä. Toisaalta Meksiko piti tiukasti kiinni kannastaan, että päätösten ei tarvitse olla yksimielisiä, jos halutaan kunnon sopimus.

Valmistelukokouksen lopputulos oli viivästyksistä huolimatta odotettu: kesän kokouksessa asioista voidaan äänestää, mutta lopullisen sopimuksen taakse tarvitaan kaikki maat.

Amnesty on jo yli kymmenen vuotta kampanjoinut vahvan ja kattavan asekauppasopimuksen puolesta. Aseet ovat osallisena

kahdessa kolmesta ihmisoikeusloukkauksesta, minkä vuoksi niiden saatavuuden rajoittaminen on tärkeää.

Amnestyn delegaatio keskittyi valmistelukokouksessa asiakysymyksiin. Tavoitteenamme oli viedä perusviestimme kaikille hallituksille: aseita ei tule myydä maihin, jos on olemassa merkittävä riski, että niitä käytetään vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Tässä kysymyksessä vastahankaan asettuivat pykälistä tapelleiden maiden lisäksi myös suurvallat Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat.

Teksti Frank Johansson

Romanilasten syrjintä kouluissa kiellettiin Slovakiassa Slovakialainen käräjäoikeus päätti joulukuussa, että romanilasten erotteleminen omiin luokkiin ilman kunnollista perustelua on syrjintää.

Päätöksen mukaan erottelu slovakialaisissa kouluissa on vastoin maan kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita ja se on kiellettävä.

Jemen ei Dahlgrenin mukaan tarvitse dialogia vaan valtakoneiston ja hallinnon totaalisen remontin – siis vallankumouksen. Pelkästään Salehin syrjäyttäminen ei riitä, koska häntä ympäröivä valtakoneisto on Dahlgrenin sanoin läpimätä. ”Köyhyys ja eriarvoisuus on Jemenissä järjetöntä. Ongelmat ovat perusasioissa, kuten puhtaan veden, ravinnon, sähkön, koulutuksen puutteessa. Maa tarvitsee hallituksen, joka käyttää sen vähäisiä varoja peruspalveluihin eikä eliitin ruokkimiseen tai varasteluun.”

Jemeniläistytöt kärsivät köyhyydestä poikia kovemmin. Köyhyyden vuoksi kynnys pitää tytöt kotona työvoimana ja naittaa heidät varhaisessa iässä on matala. ”Jemen on syvien ristiriitaisuuksien maa. Joillakin maaseudun alueilla tapakulttuuriin kuuluu, että tytär voidaan naittaa, kun hän on sukukypsä. Toisaalta taas kaupungeissa korkeasti koulutettujen naisten määrä ylittää miesten määrän.”

Varjoon jääneinä mutta vakavina ongelmina Dahlgren nostaa esiin myös uudelleen ongelmaksi nousseet tyttöjen ym-

pärileikkaukset joillakin alueilla sekä koko koulutusjärjestelmän romahduksen. ”Jemen on maa, jonka luonnonvarat ovat niukat ja kansa kasvaa hurjalla vauhdilla. Maa on jollain tavalla varjossa, ja saamme siitä tietoa vain vähän. Yhdysvaltojen Al-Qaida-jahti, jota presidentti Saleh käytti hyväkseen pönkittäkseen asemaansa, sulki Jemenin, ulkomaalaiset tarkkailijat eivät saa tällä hetkellä lainkaan viisumeja maahan.”

Huolimatta siitä, että vallankumousta ei ole vielä tapahtunut Jemenissä, vuoden 2011 kevät on saanut aikaan paljon positiivista. Nuoret ihmiset aktivoituivat, internet, sosiaaliset mediat ja perinteinen suullinen viestintä onnistuivat kokoamaan valtavia joukkoja vastarintaan. ”Vaientaminen ei ole enää mahdollista. Pelko on Jemenissä ja muissa maissa väistynyt ja vaihtanut puolta – nyt vanha valtaeliitti on se, joka pelkää”, Dahlgren arvioi. Tutkijan mielestä kuvaavaa on arabien itsensä keväästä 2011 käyttämä nimitys eli karama-kumous – sana ”karama” merkitsee itsekunnioitusta ja omanarvontuntoa.

Päätös on läpimurto Amnestyn kampanjassa, joka on vuodesta 2007 lähtien vedonnut romanilasten samanarvoisen koulutuksen puolesta Slovakiassa.

Naiset ja syrjintä Jemenissä Kaikki tiet vievät autonomiaan – ja sen puutteeseen Jemeniläiset naiset kohtaavat systemaattista syrjintää ja väkivaltaa arjessaan. Niin maan laki kuin totunnaiset tavat toimia näkevät naiset kakkosluokan kansalaisina. Naisten kohtaama syrjintä liittyy avioliittoon ja erotilanteeseen, perimäasemaan sekä huoltajuuskysymyksiin. Valtio ei ole kantanut vastuuta kotiväkivallan ennaltaehkäisemisestä ja siitä rankaisemisesta.

Naisten epätasa-arvoinen asema korostuu perheen sisäisessä hierarkiassa. Mies on perheenpää ja naisen autonomia puuttuu täysin. Naiset eivät ole vapaita avioitumaan kenen kanssa haluavat, ja tyttöjen järjestetyt lapsiavioliitot ovat yleisiä. Vaimon on toteltava aviomiestään ja pyydettävä lupa poistua kodista. Jemenissä ei ole lakeja, jotka suojelisivat naista väkivallalta.

Amnestyn kampanjointityö keskittyy Jemenissä arabikevään jälkeen naisten kansalais- ja poliittisiin oikeuksiin, mutta naisten oikeuksien asiantuntija Pia Puu Oksanen korostaa, että niistä on vaikea puhua ilman, että seksuaalioikeudet ja yksilön itsemääräämisoikeus nostetaan rinnalle.

Naisten yksilönoikeuksien puute on häpeäpilkku. ”Tytöt syntyvät Jemenissä isiensä omaisuudeksi ja siirtyvät myöhemmin aviomiestensä omaisuudeksi”, Oksanen kuvaa.

Vaikka naiset olivat näkyvästi esillä arabikevään tapahtumissa, Oksanen korostaa tilanteen ristiriitaisuutta. ”Arabikevät näytti, että niin kauan kaikki on hyvin, kun tytöt ja naiset tukevat isiään ja miehiään kadulla. Mutta nyt, kun on siirrytty peräänkuuluttamaan naisen yksilöllistä oikeutta autonomiaan, hankaluudet nostavat päätään.”

säilöönotoN säännökset syyniin

JESSE PASANEN

Sisäasiainministeriö aloitti joulukuussa kaksivuotisen hankkeen, jossa tarkastellaan säilöön otettuja ulkomaalaisia koskevia säännöksiä.

Hankesuunnitelma sisältää Amnestyn eduskuntavaalikampanjan vaatimukset säilöönoton vaihtoehtojen kehittämisestä ja yksin tulleiden lasten säilöönoton kieltämisestä laissa.

Amnesty oli hanketta vetävän työryhmän kuultavana tammikuussa. ”On hienoa, että hallitus on ryhtynyt näin nopeasti valmistelemaan säilöönottoon liittyviä muutoksia ja myös kuullut kansalaisjärjestöjä hankkeesta.

Suomi liittynee pian niiden maiden joukkoon, joissa lasten säilöönotto on kielletty”, sanoo Amnestyn Suomen osaston oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen. ”Myös lapsiperheiden säilöönotosta tulisi luopua. Tutkimuksissa on todettu, että vanhempien kyky huolehtia lapsista heikkenee merkittävästi säilöönoton aikana”, jatkaa Mehtonen.

Amnestyn mielestä säilöönoton kielto voitaisiin ulottaa myös muihin haavoittuvassa asemassa oleviin: odottavat äidit, sairaat, vanhukset, kidutustraumoista kärsivät, väkivaltaa kokeneet naiset ja ihmiskaupan uhrit eivät kuulu säilöön.

Toinen Amnestyn esille tuoma epäkohta on turvapaikanhakijoiden ja siirtolaisten säilöminen putkassa. Amnestyn ehdotus on käyttää poliisiputkan sijaan ulkomaalaislain edellyttämiä ensisijaisia vaihtoehtoja, kuten ilmoittautumisvelvollisuutta tai matkustusasiakirjan luovuttamista viranomaiselle. ”Toivomme, että Suomessa pohdittaisiin rohkeasti uusia vaihtoehtoja säilöönotolle, esimerkiksi ohjattua asumista Belgian malliin. Tämän lisäksi eri tahoja tulisi kouluttaa säilöönotosta, sen perusteista ja vaihtoehdoista”, Mehtonen toteaa.

Teksti HELI SARIOLA AMNESTY INTERNATIONAL 1/2012

9

10 AMNESTY INTERNATIONAL 1/2012

TEKSTI MARIE KAJAVA KUVA JARKKO VIRTANEN

Haasteena oma huone Kirjailija Märta Tikkanen on elänyt suomalaisen naisen arkea vuosikymmenten ajan. Päiväkodit, e-pillerit, lupa puhua julkisesti – paljon on muuttunut, mutta paljon pysyy samana.

Nainen avaa oven, pahoittelee, että on vielä aamutakissa. Hän on saapunut edellisyönä Norjasta ja unohtanut aamuisen tapaamisemme. Keitämme teetä, hän pukeutuu.

Kevätaurinko paistaa jo, viherkasvit hamuavat kohti valoa. Katselemme ikkunasta yli Pikku Huopalahden siksak-kattojen. Koko seinän peittävä hylly on täynnä kirjoja, monien kyljessä lukee erilaisin käsialoin ja fontein sama kirjailijan nimi, Märta Tikkanen.

Nainen hymyilee lämpimästi. Paljon on tapahtunut sitten lapsuuden töölöläistyttönä, yhteiselämän aviomies, taiteilija Henrik Tikkasen kanssa, omien lasten syntymän, kirjailijuuden alkutaipaleen.

Märta Tikkanen on 17 teosta julkaissut, lukuisin kerroin palkittu kirjailija. Hän on suomenruotsalainen nainen, joka on kirjoittanut monissa romaaneissa naisten oikeuksiin ja asemaan sekä parisuhteen dynamiikkaan liittyvistä aiheista, joista on aiemmin vaiettu.

Tikkasen kanssa rinnakkain on muuttunut myös suomalaisen naisen arki. ”Yleisellä tasolla on tapahtunut paljon.

Kun minä olin nuori, ei ollut e-pillereitä ja raskaaksi tuleminen oli todellinen pelko naiselle. Toinen mahtava uudistus on päiväkodit. Ne ovat merkinneet naisille hirveän paljon.”

Tikkanen, joka kirjoitti ensimmäisen romaaninsa kotiäitinä Haukilahdessa, tietää miten elintärkeää oman tilan ja ajan merkitys on. Ja se, että perheen työt olisi mahdollista jakaa. ”Nykyajan isille on selvää, että hekin voivat nousta yöllä ja hoitaa lasta. Mutta minä muistan, kuinka Henrik toi ensimmäisen lapsemme synnytyssairaalaan, jossa olin synnyttämässä toista, koska lapsella oli kakka vaipassa”, Tikkanen naurahtaa.

Hän uskoo, että miehille on todella tärkeää, että saavat pitää pientä vauvaa sylissään, ihoa vasten. ”Lapsi luo tuntemuksen, että sinä hoidat ja minä luotan. Sitä kautta koko politiikka saa uuden sävyn. Myös suojatiet ja liikennesäännöt muuttuvat turvallisemmiksi – kun isät tietävät, että pian tämäkin pieni kulkee tuolla ulkona suojateitä pitkin.”

Tikkanen on kirjoittanut vuosikymmenten ajan tarkkanäköisesti aiheista, joista naisen

ei ole sopinut kirjoittaa: raiskauksesta, al”Lukijat tulevat kiittämään siitä, että ovat koholistin rinnalla elämisestä, parisuhteen tunnistaneet romaaneissani olevia tilanteita. valta-asetelmista, tyttärensä ADHD-häiriöstä, He saattavat sanoa, että ’mullakin on tältasa-arvon toteutumattomuudesta. laista’. Sen oivaltaminen, että nämä arkiset Vuonna 1975, kun hänen romaaninsa kokemukset ovat kirjoittamisen arvoisia, etMän kan inte våldtas (suom. Miestä ei voi tä niistä saa ja täytyy puhua, on edelleen raiskata, 1976) oli ilmestynyt, tuntematon todella tärkeää.” rouvashenkilö löi Tikkasta ja oli monia, jotka Naisiin, erityisesti nuoriin naisiin, kohdiseivät suostuneet kävelemään samalla puo- tuvat paineet ovat saaneet uusia muotoja. len katua hänen kanssaan. Nainen ei oli”Kun minä olin nuori äiti, tehtiin lihasopsi saanut kirjoittaa julkisesti raiskauksesta paa ja siitä riitti moneksi päiväksi. Se oli hyvä, ja kostosta. Naisen kuului alistua hiljaiseen sillä en ole mikään ruoanlaittaja. Nykyään häpeäänsä. naisilla on aikamoinen tehtävä ulkokuori”Romaanissahan minä nöyryytän miehiä, keskeisen kulttuurin keskellä. Pitää tehdä ja se nähtiin aivan kauheana asiana. Ja kun ’body buildningia’, pitää syödä terveellistä, seuraavaksi kirjoitin Vuosisadan rakkausta- ostoskorista on löydyttävä sitä ja tätä vegaarinassa, että alkoholisti haisee pahalle, sitä nista ja pitää pukea lapset tietynnäköisiksi”, pidettiin aivan yhtä lailla kiellettynä.”

Tikkanen listaa. ”Noihin aikoihin se, että nainen kirjoitti Hänen on vaikea ymmärtää ja sietää aiomasta elämästään, oli ennenkuulumaton- kamme minä minä minä -asennetta ja kaita. Ja samaan aikaan puolisollani Henrikil- ken kaupallisuutta. Hän kaipaa yhteishenlä oli Helsingin Sanomissa joka sunnuntai keä ja solidaarisuutta. kaksi aukemaa minä minä minä -kirjoitustilaa.”

Märta Tikkasen vauhti on huima, yhtenä päivänä hän puhuu teoksistaan Norjassa, Jos Tikkanen kirjoittaisi nyt teoksen Män toisena Ruotsissa tai Saksassa. Lisäksi on kan inte våldtas, kirja olisi toisenlainen. perheen ja muiden läheisten asioita hoidetVaikkakin perusasia eli se, että naista tai tavana. miestä ei saa raiskata, pysyisi samana. KirHän on opetellut suojelemaan itseään, jailijan myydyimmät kaksi romaania eivät mutta elämän suurin puute on edelleen ajan välttämättä ole hänen itsensä mielestä ne ja tilan puute. Oma huone eli tila ajattelulle hienoimmat. ja kirjoittamiselle on etsittävä yhä uudelleen. ”On selvää, että kun kertoo aiheestaan Se on vapaalle taiteilijalle elämänmittainen tarpeeksi henkilökohtaisesti, ihmiset voivat haaste. samaistua. Mutta sitten on tämä yhteiskunMärta Tikkanen ei glorifioi työtään kirjainallinen taso ja se, että kirja osuu ajankoh- lijana. taiseen aiheeseen. Siihen ei voi vaikuttaa, ”On sattunut niin, että elämässäni on tamutta taiteilijoilla on usein jonkinlainen vais- pahtunut paljon, myöskin vaikeita asioita, ja to tulevasta.” minun tapani on kirjoittaa niistä. Eikä kirjaiKun Män kan inte våldtas ilmestyi, Ruot- lija voi saada parempaa palautetta kuin se, sissa uudistettiin seksuaalirikoslainsäädän- että omat sanat ovat osuneet lukijaan.” töä ja puhuttiin tuoreista tutkimustuloksista.

Pian 77 vuotta täyttävä Tikkanen ei ole Henki oli se, että raiskaukselle on nyt an- ehtinyt miettiä, millaista on olla ikääntyvä nettu historia ja on pidettävä huolta, että nainen Suomessa. Nytkin olohuoneessa on sillä ei ole tulevaisuutta. Vaikka Tikkasen jossain karkuteillä muistilappu asioista, jotka romaanin vastaanotto oli Suomessa tyrmis- on hoidettava. tynyt, se ilmestyi Ruotsissa täydelliseen aiNainen saapui edellisyönä Norjasta. Aikaan. nakin hänen pitää purkaa laukut, lukea rästiin jääneet sanomalehdet, kirjoittaa pakina, Vaikka suomalaisen naisen arki on muuttu- kastella viherkasvit. Kevätaurinko paistaa nut, paljon pysyy samana. Tikkanen puhuu edelleen valoisaan huoneeseen. Tee on jo naisen ja miehen välisistä suhteista, jännit- jäähtynyt. teistä ja kuvioista, jotka elävät kotiseinien ”Sen voi heittää kukille, eikö vaan,” Tikkasisäpuolella. nen naurahtaa.

AMNESTY INTERNATIONAL 1/2012

11

e e r e p Tam

2 1 0 2 s u o k o k i s o Vu

Ohjelma LAUANTAI 24.3.

Linna, Tampereen yliopisto (Kalevantie 5), Tampere

9.30

ILMOITTAUTUMINEN Aamukahvi

10.30

TERVETULOA JA VUOSIKOKOUSINFO Osaston puheenjohtaja Jussi Förbom

10.35–13.30

SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VUOSIKOKOUS

13.30

LOUNAS

15.00–17.30

ASEKAUPPA JA SEN KANSAINVÄLINEN SÄÄNTELY (AVOIN SEMINAARI)

15.00

Ulkoministeri Erkki Tuomioja kertoo Suomen toimista kansainvälisen asekauppasopimuksen aikaansaamiseksi

15.45

Tutkija Jarmo Pykälä esittelee Suomen aseviennin kipupisteet

16.15

Amnestyn kampanjapäällikkö Brian Wood kertoo kansainvälisen asekaupan todellisuudesta ja esittelee Amnestyn kampanjan asekauppasopimuksen aikaansaamiseksi (englanniksi)

Program LÖRDAG 24.3.

Linna, Tammerfors universitet (Kalevantie 5), Tammerfors

9.30

ANMÄLAN Kaffe

10.30

VÄLKOMMEN OCH ÅRSMÖTESINFORMATION Sektionens ordförande Jussi Förbom

10.35–13.30

STADGEENLIGA ÅRSMÖTET

13.30

LUNCH

15.00–17.30

VAPENHANDEL OCH DESS INTERNATIONELLA REGLERING (ÖPPET SEMINARIUM)

15.00

Utrikesminister Erkki Tuomioja berättar om Finlands verksamhet för att åstadkomma ett internationellt avtal om vapenhandel (finska)

15.45

Forskaren Jarmo Pykälä presenterar problemen i Finlands vapenexport (finska)

16.15

Amnestys kampanjchef Brian Wood förklarar den internationella vapenhandeln och presenterar Amnestys kampanj för ett internationellt vapenhandelsavtal ATT (engelska)

Ilmoittaudu!

Ateriapaketti, joka sisältää lounaan Linnassa sekä aamupäiväkahvin, maksaa jäsenille 6 euroa/päivä. Paketti tilataan ilmoittautumisen yhteydessä.

Eräpäivään mennessä maksamatta jätetyt tilaukset raukeavat. Ilman varausta saapuvan jäsenen on itse huolehdittava majoituksestaan ja ruokailuistaan.

Ilmoittautuminen on mahdollista 20.3.2012 asti. Voit ilmoittautua sähköisellä lomakkeella Amnestyn verkkosivuilla (amnesty.fi) tai puhelimitse 09 5860 440 / 050 465 5490, ma–to klo 12–16.

Majoitus kahden hengen huoneessa Sokos Hotel Villassa (Sumeliuksenkatu 14) maksaa jäsenille 30 euroa/yö. Hintaan sisältyy aamiainen. Jos olet kiinnostunut halvemmasta patjamajoituksesta, voit kysyä siitä Amnestyn toimistolta!

Vuosikokousmateriaali jaetaan etukäteen tutustuttavaksi sähköisessä muodossa Amnestyn verkkosivujen kautta. Kun annat sähköpostiosoitteesi ilmoittautumisen yhteydessä, saat viestin, kun materiaali on noudettavissa verkosta.

Kokouspaikka on Tampereen yliopiston Linna (Kalevantie 5). Paikalle pääsee sujuvasti junalla. Kokouspaikka sijaitsee lähellä Tampereen rautatieasemaa.

Maksut majoituksista ja ruokailuista suoritetaan 7.3. mennessä tilille 800010– 01205435. Viestikentässä mainittava ”Vuosikokous 2012” ja osallistujan nimi.

Matkakorvaukset: Kaikki 20.3. mennessä vuosikokoukseen ilmoittautuneet jäsenet ja lahjoittajat voivat hakea 50 % matkakorvausta kotipaikkakuntansa ja Tampe-

Ilmoittaudu vuosikokoukseen 7.3.2012 mennessä, jos osallistut yhteisiin ruokailuihin ja/tai tarvitset majoituksen. Kaikki tähän päivämäärään mennessä ilmoittautuneet saavat myös nopean ilmoittautujan edun!

12 AMNESTY INTERNATIONAL 1/2012

reen välisestä meno-paluu-matkasta halvimman julkisen liikenteen vaihtoehdon mukaan. Matkalaskulomakkeita saa vuosikokouksesta tai sen voi tulostaa Amnestyn verkkosivuilta. Matkalasku ja -liput lähetetään osoitteella Amnesty International Suomen osasto ry, Matkalasku, Hietaniemenkatu 7 A, 00100 Helsinki.

Lisätietoa: Toimistosihteeri Roosa Haimila roosa.haimila@amnesty.fi 050 465 5490

ella 24.3.

Johtokuntaehdokkaat Amnestyn Suomen osaston johtokunnassa vapautuu keväällä 2012 puheenjohtajan ja kolmen jäsenen paikat. Puheenjohtajan ja uusien jäsenten valinta tapahtuu Amnestyn vuosikokouksessa 24. maaliskuuta.

Puheenjohtajaehdokas Jussi Förbom Förbom on suomalaista turvapaikkapolitiikkaa seuraava vapaa toimittaja ja tietokirjailija. Hän on toiminut johtokunnan puheenjohtajana neljä vuotta. ”Olen yhä hyvin sitoutunut kantamaan vastuuta osaston johtamisesta ja kehittämisestä. Ilman ihmisarvoa ei ole mitään.

Amnesty on vahva ja kovaääninen ihmisarvon puolustaja.”

Johtokunnan jäsenehdokkaat Hildur Boldt Boldt on tiedotus- ja hallintosihteeri. ”Uskon, että ihmisoikeuksien toteutuminen on paremman tulevaisuuden ja oikeudenmukaisemman maailman edellytys. Amnesty on kansainvälisenä, asiantuntevana ja riippumattomana järjestönä oleellinen ihmisoikeuksien vahtikoira ja tunnetuksi tekijä.”

Juha Jokela Jokela on 40-vuotias helsinkiläinen maailmanpolitiikan ja Euroopan unionin tutkija. Hän johtaa Ulkopoliittisen instituutin EU-tutkimusta. Jokela on ollut mukana ihmisoikeustyössä 2000-luvun puolesta välistä. ”Homoseksuaalisuus on rikos yli 80 maassa, ja Suomessa transsukupuoliset voivat joutua edelleen pakkosterilisaation kohteeksi. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, ja Amnesty on toiminnallaan osoittanut, että pienetkin teot ovat tärkeitä ihmisoikeustyössä.”

Krister Karttunen Karttunen on biologi ja tutkija Suomen ympäristökeskuksessa.

Hän on toiminut Amnestyssa noin kuusi vuotta eri paikallisryhmissä ja hlbti-ryhmän vetäjänä sekä perehtynyt ihmisoikeusjuridiikkaan ja aktivismiin eri puolilla maailmaa. ”Olen mukana Amnestyssa, koska se on globaali ja riippumaton järjestö, jonka ei tarvitse kumartaa mihinkään suuntaan ja jonka toiminta perustuu kansalaisaktivismiin. Amnestyssa työtä tekevät ihmiset ihmisten puolesta.”

Ida Staffans Staffans on 32-vuotias oikeustieteen tohtori ja pitkän linjan Amnesty-aktiivi. Johtokunnan jäsenenä hän haluaisi osallistua toiminnan kehittämiseen ja puitteiden luomiseen tehokkaan ihmisoikeustyön tueksi. Staffans har som jurist specialiserat sig på människorättsfrågor, och speciellt på flyktingrätt. ”Amnesty förenar i sin verksamhet två saker som för mig är väldigt viktiga: För det första är Amnesty en högklassig, oberoende människorättsorganisation, som obundet arbetar för de mänskliga rättigheterna. Toiseksi Amnesty aktivoi ja herättää kansalaisia ja vie ihmisoikeusajattelun ihmisten lähelle.”

Markus Terho Kestävän kehityksen johtaja, Markets, Nokia. Terho on ollut vuodesta 2008 Amnestyn johtokunnan jäsen. Hän haluaa tuoda johtokuntatyöhön näkemyksiä strategiatyöstä, organisaatiosuunnittelusta, toimimisesta monikansallisessa ympäristössä sekä henkilöstöjohtamisesta. ”On ollut hienoa olla mukana kehityksessä, jossa yksilötyö on noussut takaisin vaikuttamistyön keskeiseksi teemaksi. Työskentelytavat ovat hioutuneet niin, että varainhankinta, viestintä ja vaikuttaminen integroituvat tukemaan yhteisiä projekteja.

Kiinnostuksen kohteenani on erityisesti sananvapauteen ja syrjintään liittyvä vaikuttamistyö.”

Kokouskutsu

Möteskallelse

Amnesty International Suomen osasto ry:n sääntömääräinen vuosikokous järjestetään Tampereella lauantaina 24. maaliskuuta 2012 klo 10.30–17.00. Varsinainen kokous on klo 10.30–13.30, iltapäivällä on avoin seminaari asekauppasopimus ATT:sta.

Amnesty International Finländska sektionen rf:s stadgeenliga årsmöte hålls i Tammerfors den 24 mars 2012 klockan 10.30–17.00. Det egentliga årsmötet är från 10.30–13.30, på eftermiddagen ordnas ett öppet seminarium om vapenhandelsavtalet ATT.

Kokouspaikka on Linna, Tampereen yliopisto (Kalevantie 5), Tampere

Mötesplats är Linna, Tammerfors universitet (Kalevantie 5), Tammerfors

Helsingissä 11. helmikuuta 2012 Johtokunta

Helsingfors den 11 februari 2012 Styrelsen

ALOITTEET JÄSENILTÄ Jäsenillä on mahdollisuus tehdä aloitteita kokouksen käsiteltäviksi. Aloitteiden tulee olla johtokunnan puheenjohtajalla Jussi Förbomilla (forbom@iki.fi) tai toimistolla (Hietaniemenkatu 7 A, 00100 Helsinki) viimeistään maanantaina 5.3.2012.

MEDLEMSMOTIONER Medlemmarna har en möjlighet att lämna in motioner för behandling på mötet.

Motionerna bör vara hos styrelsens ordförande Jussi Förbom (forbom@iki.fi) eller på kontoret (Sanduddsgatan 7 A, 00100 Helsingfors) senast måndagen den 5.3.2012.

ESITYSLISTA 01. Kokouksen avaus 02. Kokouksen puheenjohtajan valinta 03. Kokouksen sihteerin valinta 04. Kahden pöytäkirjan tarkastajan ja kahden ääntenlaskijan valinta 05. Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 06. Esityslistan hyväksyminen 07. Katsaus vuoden 2011 toimintaan 08. Vuoden 2011 tilinpäätöksen käsittely ja tilintarkastajien lausunto 09. Tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen johtokunnalle 10. Tilintarkastajan valinta 11. Puheenjohtajan ja kolmen johtokunnan jäsenen valinta 12. Päätetään vuoden 2013 jäsenmaksun suuruudesta 13. Amnestyn Suomen osaston toimintasuunnitelma 2012–2013 14. Vuoden 2012 talousarvion vahvistaminen 15. Jäsenten vähintään kolme viikkoa ennen kokousta johtokunnalle jättämien aloitteiden käsittely 16. Rekrytointiryhmän valinta 17. Vuoden 2013 vuosikokouksen ajasta ja paikasta sopiminen 18. Muut mahdollisesti esille tulevat asiat 19. Kokouksen päättäminen

FÖREDRAGNINGSLISTA 01. Mötet öppnas 02. Val av ordförande för mötet 03. Val av mötessekreterare 04. Val av två protokolljusterare och två rösträknare 05. Mötets lagenlighet och beslutmässighet 06. Godkännande av föredragningslistan 07. Översikt av verksamheten år 2011 08. Behandling av bokslutet för år 2011 och revisorernas utlåtande 09. Fastställande av bokslutet och beviljande av ansvarsfrihet för styrelsen 10. Val av revisor 11. Val av styrelsens ordförande och tre andra styrelsemedlemmar 12. Beslut om medlemsavgiftens storlek år 2013 13. Finländska sektionens verksamhetsplan 2012-2013 14. Fastställandet av budgeten för år 2012 15. Behandling av motioner som av medlemmarna lämnats in till styrelsen tre veckor före mötet 16. Val av rekryteringsgruppen 17. Årsmötets tidpunkt och plats år 2013 18. Eventuella övriga ärenden 19. Mötets avslutning

AMNESTY INTERNATIONAL 1/2012

13

Uusi Joku raja! -mallisto nyt myynnissä Vaatteiden printin on suunnitellut Janine Rewell.

Amnestyn uusi vaatemallisto juhlistaa kansainvälistä naistenpäivää. Mallistoo n kuuluvat hupparimekko, tunikamekko ja toppi. Vaatteet on valmistettu eettisesti Reilun kaupan luomupuuvillasta.

Neljä levyllistä Bob Dylania

Nyt Storessa myynnissä Chimes of Freedom -kokoelmalevy. Levy sisältää 76 uudelleenlevytettyä Bob Dylanin biisiä yli 80 huippuartistin esittämänä. Kokoelmalla kuullaan tulkintoja muun muussa Johnny Cashilta, Lenny Kravitzilta sekä Patti Smithilta.

Osta Mifukon laukku

Store laajensi Mifukon tuotteiden valikoimaa uusilla laukuilla ja koruilla. Joukossa on muun muassa Bega-olkalaukku, joka on valmistettu osin kierrätysmateriaalista Bombolulu-työpajassa Mombasassa sekä Rift Valley Leather -työpajassa Nairobissa.

amnestystore

.fi

Lähetä kevättervehdys!

Sanna Pelliccionin suunnittelemat kortit ovat

saavuttaneet suuren suosion. Kortteja voi käyttää tervehdyskortteina tai niitä voi askarrella ja värittää. Kirigamit on painettu Suomessa

ympäristöystävälliselle paperille. Saatavana neljällä erilaisella kuvituksella.

Kiboun koruja jälleen saatavilla

Storessa on jälleen myynnissä paljon kysyttyjä Kiboun koruja. Valikoima on kasvanut, ja nyt saatavana on mustia ja värikkäitä kaulakoruja sekä niin isoja kuin pieniäkin korvakoruja.

Eettisyys ja ekologisuus on huomioitu Amnesty Storen tuotteissa.

Teksti Anne Salomäki

”

Kidutus jättää jäljet

Hallituksenne on tehtävä itsenäinen, puolueeton ja perusteellinen selvitys vankilennoista.”

Amerikkalaisen toimittajan Joshua Phillipsin kirja antaa äänen kidutuksen uhreille, heidän läheisilleen ja kiduttajille. Kukaan ei ole päässyt helpolla – lukuun ottamatta Yhdysvaltain sotilaallista ja poliittista johtoa.

George W. Bushin aikainen hallinto toisteli, että terrorismin vastaisessa sodassa kidutus oli paitsi laillista, myös tarpeellista ja hyödyllistä.

Poliitikoiden mukaan kidutusta käytettiin vain harvoihin vankeihin, eikä esimerkiksi vesikidutus heidän mukaansa aiheuttanut uhreille pysyviä haittoja.

Joshua Phillips on toista mieltä. Kirjaansa None of Us Were Like This Before varten hän haastatteli Afganistanissa ja Irakissa palvelleita sotilaita ja kidutuksen uhreja sekä heidän läheisiään. Kidutuksen uhreiksi joutuivat myös ne vangit, joiden terrorikytköksistä ei ollut todisteita.

PHILIPSIN MUKAAN monet sotilaat lähtivät Irakiin luullen, että paikan päällä keskitytään joukkotuhoaseiden etsimiseen. Sen sijaan he saattoivat päätyä valvomaan vankiloita, joissa terrorismista epäiltyjä pidettiin. Osa Phillipsin haastattelemista soti-

laista kertoi tylsistyneensä ja turhautuneensa yksitoikkoisten rutiinien keskellä. Yhden sotilaan mukaan ainoa asia, joka toi jännitystä tympeisiin päiviin, oli kiduttaminen.

KIDUTUKSEN KOHTEEKSI joutuneet kärsivät loppuikänsä kidutuksen aiheuttamista traumoista. Phillips kertoo myös useiden entisten sotilaiden kärsivän post-traumaattisesta stressihäiriöstä. Jotkut sotilaat ovat todenneet traumojen olevan nimenomaan kidutuksen, ei taisteluiden syytä.

Phillips pitää tärkeänä, että Yhdysvaltain nykyhallinto tekee selkeän pesäeron edeltäjänsä asenteisiin. Monet tiesivät kidutuksesta ja jopa rohkaisivat siihen, mutta esimerkiksi George W. Bush ei ole edelleenkään joutunut kantamaan vastuuta toimistaan. ”Jos menneisyyttä ei tutkita, siihen saatetaan palata. Kidutus on tuomittava, jotta siitä päästään eroon lopullisesti.”

Teksti Heli Sariola KUVA JUHA PEURALA

Guantánamon Nähnyt Amnestyn terrorismiasiantuntija Julia Hallin mukaan suomalaisilla viranomaisilla on riittävästi tietoa mahdollisista CIA-lennoista. Asian selvittäminen on tahdosta kiinni. terrorismiasiantuntija Julia Hall myöntää, ettei koskaan voinut kuvitella tekevänsä töitä Suomen tai Tanskan kaltaisten maiden parissa. Kun vuonna 2009 paljastui, että Liettuassa on ollut kaksi Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n vankilaa, Amnestyn tutkimukset CIA:n salaisesta vankilento-ohjelmasta laajenivat Pohjois-Eurooppaan – ja viime syksynä myös Suomeen.

Suomalaisviranomaisia joulukuussa tavannut Hall kertoo yllättyneensä positiivisesti, kun ministeriöt julkaisivat Amnestyn vaatimia lentotietoja. ”Muualla en ole nähnyt asiassa poliittista tahtoa, vaan vankilennot ovat olleet julkinen salaisuus.”

Hall uskoo, että ratkaiseva hetki Suomen roolin selvittämiseksi on käsillä. Hän kuitenkin epäilee, löytyykö asian selvittämiseksi poliittista halua. ”Ehkä viranomaiset erehtyivät luulemaan, että lentodatan julkistaminen riit-

tää. Näin ei kuitenkaan ole, vaan hallituksen on tehtävä tiivistä yhteistyötä esimerkiksi suojelupoliisin kanssa Suomen roolin selvittämiseksi. Hallituksenne on tehtävä itsenäinen, puolueeton ja perusteellinen selvitys vankilennoista”, Hall tiivistää Amnestyn vaatimuksen.

Terrorismi on ollut amerikkalaisen Hallin työsarkaa jo paljon ennen 11.9.2001 terrori-iskuja. Syyskuun 11. muutti kuitenkin paljon, myös ammatillisesti. ”Ihmisoikeusjärjestöt tuntuivat lamaantuvan hetkeksi, kukaan ei kommentoinut iskuja välittömästi niiden jälkeen. Järjestöt eivät halunneet, että niiden ulostuloja voitaisiin tulkita terrorismia tukevina. Töitä alkoi vyöryä pöydälle: terrorismin määritelmä, YK:n turvallisuusneuvoston terrorismia koskeva päätöslauselma”, Hall muistelee.

Terrori-iskujen jälkeen Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA aloitti salaisen operaation, jonka puitteissa epäiltyjä

terroristeja siirrettiin maista ja vankiloista toiseen. Yli 800 epäiltyä vietiin Guantánamo Bayn pidätyskeskukseen Kuubaan.

Julia Hall toimi vuonna 2008 tarkkailijana oikeudenkäynnissä, jossa syytettynä oli Osama Bin Ladenin entinen autonkuljettaja Salim Hamdan. Hall asui yhdeksän päivän ajan teltassa Guantánamo Bayn tukikohdassa. Tukikohdan vankilaan hän ei päässyt, eikä puhumaan vangeille. ”Saapuessani minua oli vastassa pieni vene, jossa oli neljä sotilasta konepistoolien kanssa. Seurassani oli koko ajan vartija. Lakimiesten muistiinpanot käytiin läpi ja oli tiukat ohjeet, mitä saa julkaista ja mitä ei. Se on outo paikka, siellä eivät päde normaalit säännöt”, Hall kuvaa Guantánamoa.

Ainoa ajankohta, jolloin ympäristöön sai tutustua ilman vartijaa, oli aamuvarhaisella juostut lenkit merkityillä poluilla.

Tuolloin tutuksi tulivat siirtolaistyöläiset, jotka keräsivät roskia kahden dollarin tuntipalkalla.

Kansainvälisellä yhteisöllä ja ihmisoikeusjärjestöillä oli kovat odotukset presidentti Barack Obamalle, joka lupasi sulkea Guantánamon heti virkaan astuttuaan.

Hallin mukaan Obaman hallitus on kuitenkin ollut suuri pettymys. ”Vangittujen oikeidenkäynnit käydään edelleen sotilastuomioistuimissa, ei siviilituomioistuimissa, kuten Obama lupasi.

Hallinto on myös jättänyt avoimeksi mahdollisuuden käyttää vankilentoja ja salaisia vankiloita tulevaisuudessa. Yhdysvaltain politiikka jatkuu muuttumattomana”, Hall toteaa pettyneenä.

Amnestyn osastot eri maissa ovat hänen mukaansa tehneet paljon vankilentojen paljastamiseksi. Amnesty oli myös ensimmäinen järjestö, joka vaati Guantánamon sulkemista. ”Pitkän tähtäimen tavoite on saattaa lakia rikkoneet ihmiset vastuuseen. Nopeita voittoja ei tässä työssä kannata odottaa”, Hall toteaa.

AMNESTY INTERNATIONAL 4/2011

15

16 AMNESTY INTERNATIONAL 1/2012

Amnestyn Portugalin osaston nuorisoryhmä kampanjoi kadulla köyhyyttä vastaan.

Amnistia Internacional Portugal • Portugalin osasto on perustettu vuonna 1981.

• Lissabonin toimistossa työskentelee johtaja ja 12 työntekijää.

• Portugalissa on noin 12 500 Amnestyn jäsentä.

teksti annimari juvonen kuvAT AMNESTY INTERNATIONAL

Suurten vesien äärellä AMNESTY MAAILMALLA Hiljattain 30 vuotta täyttänyt Amnestyn

Portugalin osasto on kampanjoinut erityisesti naisten oikeuksien puolesta. Tulevaisuudessa painottuvat köyhyyden kehän katkaiseminen ja yhteydet entisiin siirtomaihin.

Portugalissa on viime vuosi-

Entiset siirtomaat Mosambik, Angola,

kymmenet eletty avautumisen aikaa. Lähes viisikymmentä vuotta kestänyt diktatuuri päättyi vuonna 1974.

Sen myötä vuosisatoja kestänyt siirtomaavalta purkautui lopullisesti. Vielä muutamaa vuotta ennen Amnestyn toimiston perustamista maassa elettiin ilmapiirissä, jossa eriävistä mielipiteistä ja vapautta vaativista mielenilmauksista rangaistiin.

Amnestyn synty sai alun perin kipinänsä juuri Portugalista. Amnestyn perustaja Peter Benenson suivaantui kahden portugalilaisopiskelijan vangitsemisesta ja aloitti kansanliikkeen ihmisoikeusloukkauksia vastaan. Mielipidevangit ja kidutus ovatkin olleet tärkeitä osa-alueita portugalilaisessa ihmisoikeustyössä.

Kap Verde, Guinea-Bissau, São ToméPrincipe, Itä-Timor, Brasilia, Guinea ja Macao muodostavat Portugalin kanssa neljälle mantereelle ulottuvan kieliyhteisön.

Näistä maista Portugali on ainoa, jossa on Amnestyn toimisto.

Portugalin toimisto seuraa tiiviisti kieliyhteisön maiden ihmisoikeustilannetta, ja sillä on esimerkiksi ollut ratkaiseva ja kansainvälisesti tunnustettu rooli huomion suuntaamisessa Itä-Timorin kriisiin. ”Olemme edistäneet Amnestyn laajenemista myös muihin portugalinkielisiin maihin. Uskomme, että meillä on tässä erittäin tärkeä rooli”, kampanjakoordinaattori Ana Monteiro kertoo.

Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen kampanja näkyi lissabonilaisen vaatekaupan ikkunassa.

Portugalissa on saatu uudenlaista potkua naisten oikeuksien edistämiselle kampanjalla, joka aloitettiin vuonna 2004 ja joka osui merkittävään hetkeen. ”Portugalissa perheväkivallasta tuli rikos vasta kampanjan aikana”, Monteiro kertoo.

Kampanjalla on haluttu saavuttaa uusia yleisöjä kohdistamalla se nuoriin naisiin ja käyttämällä totutusta poikkeavia kanavia. Naistenlehdet noteerasivat vaateketju Women’s Secretin kanssa toteutetun yhteistyön ja Rossion rautatieasemalla esitetyt performanssit, joissa tunnetut näyttelijät ja mallit esittivät kohtauksia väkivallan kohteeksi joutuvan naisen elämästä. ”Tämä oli menestys, joka sittemmin toistettiin osittain Espanjassa”, Monteiro kertoo. Työ naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamiseksi jatkuukin yhtenä Portugalin kärkikampanjoista.

Parin viime vuoden aikana Amnesty on kampanjoinut tyttöjen ympärileikkausten lopettamiseksi. Aihe koskettaa Portugalin

kansalaisia: Guinea-Bissausta tulleiden joukossa on vanhempia, jotka vievät tyttölapsensa lähtömaahan ympärileikattavaksi. Käytäntö on kummankin maan lakien vastainen.

Ana Monteiro uskoo, että kotimaassa tehtävän työn painoarvo kasvaa talouskriisin seurauksena. Demand Dignity -kampanja kääntää katseet köyhyyden luomaan syrjäytymiseen. ”Emme ole järjestö, joka toimittaa ihmisille ruokaa – sitä varten on olemassa muita järjestöjä. Me haluamme voimaannuttaa ihmisiä: heillä on oikeuksia, joita heidän tulisi vaatia. Meidän täytyy muistaa myös oma maamme, talouskriisillä on syviä vaikutuksia”, Monteiro muistuttaa.

Hän peräänkuuluttaa hallitus- ja yritysvastuuta Portugalissa. ”Säästötoimiin liittyvät uhraukset painottuvat epätasaisesti kohdistuen köyhimpään väestönosaan. Amnesty ei voi olla tekemättä mitään.”

AMNESTY INTERNATIONAL 1/2012

17

Teksti Jaakko Kaartinen-Koutaniemi KUVAT KALLE KATAILA

Ihmisoikeudet puuplantaasien varjossa teetä ja ihmisoikeuksia Dokumentaristi Mika Koskinen ja toimittaja

Hanna Nikkanen ovat kumpikin selvittäneet suomalaisten metsäyritysten globaaliin toimintaan liittyviä ympäristökysymyksiä ja törmänneet niiden ihmisoikeusvaikutuksiin.

Mika Koskisen elokuvassa Punaisen metsän hotelli näytetään, miten suomalaisen Stora Enson yritystoiminta kytkeytyy sekä suoraan että välillisesti Kiinan yhteiskunnalliseen muutokseen ja sen ongelmiin koskien luontoa sekä ihmisten elämää.

Filmillä kiinalaismies puhkeaa itkuun kertoessaan, miten häntä ja muita kotikylän asukkaita pahoinpideltiin raa’asti. Kylä sijaitsee alueella, jonne raivattiin Stora Enson kumppanuusyritysten eukalyptuspuuviljelmiä.

Elokuvan mukaan ainakin osa hanketta vastustaneista paikallisista asukkaista

18 AMNESTY INTERNATIONAL 1/2012

pakotettiin luovuttamaan metsä- ja viljelysmaansa väkivalloin. Suoria ihmisoikeusloukkauksia liittyy erityisesti maanlunastuksiin useissa maissa, joissa suomalaisetkin toimivat.

Koskinen maistelee teetä Hanna Nikkasen kanssa Mbarissa Helsingin ydinkeskustassa. Tässä kahvilassa julkaistiin viime vuonna Nikkasen kirja Viaton imperiumi, josta hän sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon.

Kirjassaan Nikkanen selvittää muun muassa Stora Enson toimintaa Brasiliassa. Siellä sellutehdas on vauhdittanut ra-

kennemuutosta, joka rikastuttaa yritystä ja niitä paikallisia, jotka hyötyvät tehtaasta suoraan tai välillisesti. ”Perinteisten elinkeinojen hävitessä tehdas ja eukalyptusplantaasit ovat kuitenkin luoneet enemmän työttömyyttä kuin työpaikkoja. Muutos on aiheuttanut paljon sosiaalista pahoinvointia”, Nikkanen kuvaa.

Metsäteollisuuden vaikutukset ympäristöön ovat usein avain myös sosiaalisiin ongelmiin. Teollisten investointien mittakaava on niin suuri, että ne muuttavat rajusti elinympäristöjä, elinkeinoja ja paikallista kulttuuria.

le maailmalla toimivien suomalaisyritysten vastuu ulottuu? ”Ainakaan silloin, jos yritykset pohjustavat toimintaansa esimerkiksi rahoittamalla paikallisia poliitikkoja, ne eivät voi pestä käsiään kyseenalaisista menettelytavoista tai rikkomuksista, joihin samat poliitikot kytkeytyvät”, Hanna Nikkanen toteaa.

Koskinen asettaa vastuun laajempaan kehykseen: ”Parannetaanko silloin ihmisoikeuksia, kun tullaan ja synnytetään taloudellisia mahdollisuuksia saada vatsa täyteen?

Vai silloin, kun taataan ihmiselle oikeus määrätä omaa elämäänsä?”

Kun yritys sijoittaa tuotantolaitoksen

Hanna Nikkanen ei pidä rakennemuutok-

maahan, jossa on meneillään taloudellinen ja sosiaalinen rakennemuutos, onko se vastuussa ihmisten oikeuksien kaventumisesta ja suorista ihmisoikeusloukkauksista, joita muutokseen liittyy? Miten pitkäl-

sia sinällään pahana. Köyhyyskin aiheuttaa ihmisoikeusongelmia, ja siksi syrjäseuduille pitää tuoda uusia toimeentulon lähteitä. Ongelma onkin se, miten muutokset hoidetaan ja mihin niillä pyritään.

KULTTUURIPALAT

Hanna Nikkanen Valtion tiedonjulkistamispalkinnon viime vuonna Viaton imperiumi -kirjastaan saanut Hanna Nikkanen on digitaalisiin oikeuksiin, siirtolaisuuteen, Latinalaiseen Amerikkaan ja 2000-luvun kansanliikkeisiin erikoistunut toimittaja ja kirjailija. Vuonna 2010 Nikkanen sai Euroopan komission erikoispalkinnon köyhyyttä ja syrjintää käsittelevästä journalismistaan.

Text Zuzeeko T. Abeng PHOTO HANNA WESELIUS

Excitement and sadness Paperisilta takes theatre, dance and music to asylum seekers’ reception centres around Finland.

Mika Koskinen Uutiskuvaaja ja dokumentaristi, jonka Kiinan metsäteollisuuden ongelmia käsittelevä elokuva Punaisen metsän hotelli on saanut kansainvälistä huomiota. Punaisen metsän hotelli on Kiinassa asuvan Koskisen neljäs pitkä dokumenttielokuva.

cer Nina Hyvärinen and actor Jussi Lehtonen. The trio use performing arts with a combination of music, gesture, dance and sound to present the everyday life experiences of asylum seekers.

The Finnish National Theatre

I attended the presentation three days

started its Vastaanotto project last March. One part of the project was the play Paperiankkuri at the National Theatre which premiered in September last year and which illustrated the encounters of asylum seekers and Finns.

Another part of the project is the Paperisilta, a performance which tours the Finnish reception centres. It premiered on Independence Day, 6 December 2011 in Kyläsaari reception centre in Helsinki and will tour in almost all Finnish reception centres by the end of this year.

Paperisilta is directed by Hanna Brotherus and is presented by three Finnish artists: musician Mikko Perkola, dan-

after its premiere at the asylum seekers' reception centre in Uudenmaankatu in Helsinki.

The p��������������������������������� resentatio����������������������� n lasted about 30 minutes, but made a lasting impression.

After the performance, the presenters encouraged the audience to express their feelings and thoughts.

Paperisilta evoked mixed emotions of excitement and sadness – excitement triggered by the skills and talents exhibited.

On the other hand, sadness was evoked by the staged experiences of asylum seekers – experiences that came across as horrific and traumatizing.

Teksti Marie Kajava

Maan ääriin ”Suomalaiset ovat oppineet satsaamaan ympäristövaikutusten arviointiin.

Insinöörit osaavat huomioida ja laskea ympäristöön liittyvät kulut ja riskit. Ikävää, että sosiaaliset vaikutukset eivät vielä mahdu samaan päähän”, Nikkanen sanoo.

Koskinen ja Nikkanen nostavat työssään esille sekä yksittäisiä että rakenteellisia ongelmia. On hankalaa, että yksittäisille ihmisille tapahtuneet vääryydet kiinnostavat yleisöä enemmän kuin talouden ja geopolitiikan rakenteelliset kysymykset.

Heidän mielestään yksittäiset ihmisoikeusloukkaukset ovat tärkeä asia, joka pitää nostaa esille, mutta rakenteet ovat kaikkein tärkeimpiä. Ne ovat yksittäisten ongelmien varsinainen syy.

Punaisen metsän hotelli -elokuvassa Stora Enson viestintäjohtaja toteaa Kos-

kiselle, että ”…me ei niinkään aiheuteta konflikteja tai väkivaltaisuuksia, mutta me aiheutetaan muutos, joka aiheuttaa sitten asioita”. ”Niin se on – suomalaiset muuttavat maailmaa. Etenkään metsäsektorilla emme ole mikään pieni tekijä. Suomalaiset asiantuntijat ja yritykset vaikuttavat kehittyvissä maissa tehtäviin päätöksiin suoraan”, Mika Koskinen miettii. ”Yritykset mittaavat tekojensa vaikutusta rahalla. Kun rahaa tulee puupeltojen ja tehtaiden mukana köyhille alueille, sillä voidaan osoittaa, että toiminnan vaikutus on ollut hyvä. Paikallisesti muutokset saattavat kuitenkin tuntua aivan toisenlaisilta.

Elämä muuttuu suuntaan, jota ihmiset eivät itse ole valinneet ja jota he vastustavat”, Koskinen sanoo.

Olipa kerran nainen, ja oli mies. He kävelivät halki Galilean vehreiden laaksojen ja vaikeakulkuisten vuorten. He kävelivät pysyäkseen elossa – ja pitääkseen lapsensa elossa.

Heidän ympärillään sodittiin käsittämätöntä, loputonta sotaa.

Olipa kerran... mutta oikeastaan kaikki alkoi jo kauan ennen, eräässä israelilaisessa sairaalassa vuonna 1967. Siellä tapasivat tyttö ja kaksi poikaa, Ora, Ilan ja Avram, siellä myös alkoi heidän kolmiodraamansa.

Ja senkin tähden Ora ja Avram vaeltavat Israelissa.

Oran poika Ofer on lähtenyt ylimääräiseen palvelukseen, eturintamalle. Äiti on päättänyt, että poika pysyy elossa niin pitkään, kun hän ei itse ole kotona vastaanottamassa suruviestiä. Vaellus alkaa. Kävellessään Ora puhuu lakkaamatta Oferista,

ja hänen sanansa tervehdyttävät ja voimistavat sodan kiduttamaa Avramia.

IsraelilaisKirjailija ja pasifisti David Grossman on kirjoittanut poikkeuksellisen hienon romaanin – sellaisen, jonka jokaisen ihmisen toivoisi lukevan. Sellaisen, joka liikuttaa ajatuksia ja jonka voi ajatella aidosti lisäävän maailmanrauhaa edistäviä tekoja.

Sota jatkuu Israelissa. Ja ihmiset koettavat elää aivan tavallista arkea, pieninä hippusina sodan tomussa.

4 Sinne missä maa päättyy.

David Grossman. Otava 2011.

AMNESTY INTERNATIONAL 1/2012

19

sinua tarvitaan VAPAAEHTOISTYÖ

Haluatko osallistua Amnestyn ihmisoikeustyöhön?

Tule mukaan aktivistiksi tai vapaaehtoiseksi. Oman panoksesi voit antaa monella eri tavalla.

PAIKALLISTOIMINTA Vapaaehtoisten aktivistien Amnesty-ryhmiä toimii 18 paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Amnesty-ryhmät tekevät työtä vakavien ihmisoikeusloukkausten kohteena olevien ihmisten puolesta, osallistuvat kansainvälisiin ja valtakunnallisiin kampanjoihin ja järjestävät tapahtumia ja actioneita.

Det finns Amnesty-grupper också på svenska i Helsingfors, Åbo och Vasa.

Katso oman paikkakuntasi Amnestyryhmän tiedot 4 http://www.amnesty.fi/mita-sina-voittehda/paikallistoiminta Eikö paikkakunnallasi ole vielä Amnestyryhmää? Haluaisitko aloittaa toiminnan?

Ota yhteyttä paikallistoiminnan koordinaattoriin 4 riikka.seppala@amnesty.fi

PIKAVETOOMUSVERKOSTO Amnestyn kansainväliseen sihteeristöön Lontooseen tulee päivittäin tietoa ihmisoikeusloukkausten uhreista, jotka tarvitsevat pikaista apua. Liittymällä Amnestyn maailmanlaajuiseen pikavetoomusverkostoon saat tekstiviestillä tai sähköpostiisi säännöllisesti vetoomuspyyntöjä.

Liity pikavetoomusten tilaajaksi 4 http://www.amnesty.fi/sms

VERKKOVETOOMUKSET Amnestyn verkkosivuilla julkaistaan säännöllisesti vetoomuksia yksittäisen ihmisen tai tietyn maan tilanteen parantamiseksi.

Allekirjoittamalla vetoomuksia osallistut Amnestyn kansainväliseen kampanjointiin yhdessä satojen ja tuhansien muiden kanssa.

Allekirjoita vetoomuksia 4 http://www.amnesty.fi/mita-sina-voittehda/verkkovetoomukset

ERIKOISRYHMÄT ja TEEMAKOORDINAATIOT Erikoisryhmät ovat erikoistuneet tiettyyn teemaan, ja osa niistä on järjestäytynyt ammatilliselta pohjalta. Ryhmät seuraavat omaan alaansa liittyviä ihmisoikeuskysymyksiä, tiedottavat niistä ja kampanjoivat.

Joku raja! -verkosto keskittyy naisten oikeuksiin ja tekee käytännön ihmisoikeustyötä naisten aseman parantamiseksi.

Haluatko mukaan?

4 Joku raja! -verkoston koordinaattori Helka Repo helka_repo@hotmail.com

teksti KAISA VIITANEN kuvITUS JESSE PASANEN

Kuka kelpaa Kanarialle?

PARATIISIN VARJOT Lomasaarilla

turisti kohtaa enää lähinnä kaltaisiaan.

Lentokoneen renkaat tömähtävät Las Palmasin kiitorataan. Minä ja parisataa muuta matkustajaa työnnämme kalpeat pohjoiseurooppalaiset kasvomme koneen ikkunoihin ahnehtiaksemme palmusaarten kirkasta valoa.

Eurooppa rypee lamassa, mutta Kanariansaaret vetävät väkeä. Arabimaiden levottomuuksien takia moni Egyptin-ystäväkin lentää tänä vuonna takuuturvallisille espanjalaissaarille.

Lentokentän laukkuhihnojen äärellä näkyy Kanariansaarten matkailuviranomaisten himoitseman kohderyhmän koko kirjo: patikointireissulle tulleita saksalaiseläkeläisiä, rintareppuisia vauvaperheitä Suomesta ja Playa del Inglesin bilemekkaan matkaavia hilehattuisia brittihomoja.

Mutta niitä ei-toivottujakin tulijoita näillä saarilla vielä on. Seitsemän vuotta sit-

20 AMNESTY INTERNATIONAL 1/2012

”

Enää Obomin venekunta ei pääsisi Kanarialle.”

ten puuveneen kapea kokka tömähti hiekkaan Gran Canarian etelärannassa, lähellä Maspalomasin suosittuja hiekkadyynejä.

Vaarallisen merimatkan uuvuttama Obom Darass, gambialainen 21-vuotias hitsari, pystyi hädin tuskin nousemaan paatista.

Punaisen ristin työntekijät toivat rantahiekassa hytiseville matkalaisille vilttejä ja kuumaa kahvia.

Silloin, vuonna 2006, Kanarialle saapui veneillä ennätysmäärä afrikkalaissiirtolaisia, virallisten tietojen mukaan yli 32 000 ihmistä.

Osa tulijoista onnistui jatkamaan matkaansa Manner-Espanjaan, osan Espanja karkotti takaisin.

Enää Obomin venekunta ei pääsisi Kanarialle. EU:n jäsenmaat ovat löytäneet kutistuvista budjeteistaan miljoonia ja taas miljoonia euroja, joilla ne ovat hankkineet laivoja, helikoptereita ja uusinta tutkatekniikkaa. Tämän armeijansa avulla rajaturvallisuusvirasto Frontex havaitsee lähtijät jo Afrikan rannikolla ja estää ihmisten tulon. Viranomaisia ei kiinnosta, miksi ihmiset pyrkivät Eurooppaan, eikä heille anneta mahdollisuutta anoa turvapaikkaa.

Paremman elämän tavoitteleminen ei silti lakkaa maailmasta. Kanarian sulkeuduttua Eurooppaan pyrkijät suuntaavat nyt kulkunsa kohti Italiaa ja Kreikan saaristoa.

Obom kaataa limonadia laseihin. Hän asuu lähiössä Las Palmasin reunalla, kaukana turistirannoista ja vanhan kaupungin terasseista. Täällä hän jakaa pienen kolmion kahden guinealaisnaisen kanssa. Olohuoneessa on iso pahvilaatikko, jossa on Obomin kirpputoreilta kokoama kotiväelle Gambiaan lähtevä kenkälahjoitus.

Kohotamme lasimme ja syytä onkin.

Euroopan kiristyvän siirtolaispolitiikan aikana Obom on onnistunut siinä, mistä miljoonat siirtolaiset haaveilevat: elätettyään itsensä vuosikausia paperittomana autonpesijänä Las Palmasin teollisuusalueella hän onnistui lopulta saamaan oleskeluluvan. Nyt mies työskentelee hitsarina Las Palmasin satamassa, ansaitsee säännöllistä, liiton suosittamaa kuukausipalkkaa ja käy sunnuntaisin pelaamassa lähiönsä kentällä jalkapalloa.

JURISTIRYHMÄ keskittyy erityisesti rankai-

semattomuuden vastaiseen työhön ja muihin kansainvälisen oikeuden tuntemusta vaativiin tehtäviin. Voit tulla mukaan, jos olet juristi tai opiskelet oikeustiedettä. Ryhmä toimii myös kansainvälisestä oikeudesta kiinnostuneiden juristien keskustelufoorumina. jos haluat mukaan, Ota yhteys oikeudelliseen asiAntuntijaan 4 susanna.mehtonen@amnesty.fi

kuolemanrangaistuksen vastaisen työn koordinaatio

Koordinaattorit seuraavat maailman kuolemanrangaistustilannetta sekä auttavat vaikuttamistyössä ja kampanjoinnissa.

Jos haluat mukaan, ota yhteys oikeudelliseen asiantuntijaan 4 susanna.mehtonen@amnesty.fi

HLBTI-VERKOSTO on avoin toimintaryhmä kaikille homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten ihmisoikeuksista kiinnostuneille. Ryhmä seuraa aktiivisesti Amnestyn kansainvälistä työtä HLBTI-ihmisten puolesta ja järjestää omaa aktiivitoimintaa.

Liity joukkoon!

4 amnesty@amnesty.fi

Ammattiyhdistysryhmä kiinnittää

huomiota ay-aktiiveihin kohdistuviin ihmisoikeusloukkauksiin ja poliittiseen vainoon kaikkialla maailmassa. Ryhmä tiedottaa ay-toimintaan liittyvistä loukkauksista ja vetoaa eri maiden hallituksiin tilanteen korjaamiseksi.

Tule mukaan!

4 amnesty@amnesty.fi

teksti Kirsi Pere kuvitus JULIA STRAND

RAJATON NAISEUS?!

Lavaklubilla mietitään, miten naiseuden rajoja voi muuttaa positiivisella tavalla. Nykyistä joustavampi naiseuden määrittely vaikuttaisi myös väkivaltakulttuuriin.

Mitä on olla nainen ja millaisia ovat naiseuden rajat? Miten väkivalta rikkoo minuuden rajoja? Voiko naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vähentää purkamalla naiseutta määritteleviä normeja? Näitä teemoja tutkitaan 9. maaliskuuta Rajaton naiseus?! -juhlassa Kansallisteatterin Lavaklubilla.

Lavalle astuvat muun muassa Hunajamelonit, Duo Hurme sekä kirjailija Katja Kettu, joka on päätoimittanut Pimppini on valloillaan – naisiin kohdistuva seksuaalinen vallankäyttö -antologian. Antologiaan on kirjoittanut myös Amnes-

Sana

tyn Suomen osaston naisten oikeuksien asiantuntija Pia Puu Oksanen.

”Seksuaalinen väkivalta on äärimmäinen vallankäytön muoto. Sen kautta pyritään myös määrittelemään yleisesti hyväksyttyä naiseutta”, Oksanen sanoo.

Oksasen mukaan tämä näkyy esimerkiksi oikeusprosesseissa, joissa väkivallan tekijä saattaa oikeuttaa tekonsa sillä, ettei uhri ole tekijän mielestä niin sanottu kunnon nainen tai tyttö. ”Naiseuden määritelmä ja liikkumavara ovat edelleen aika ahtaita vaikka eletään 2000-luvun alkua”, hän muistuttaa.

Illan aikana nähtävien esitysten kautta pohditaan myös sitä, miten naiseuden rajoja voi muuttaa positiivisella tavalla. Oksanen uskoo, että jos naiseuden määrittely olisi nykyistä joustavampaa, sillä olisi vaikutusta myös väkivaltakulttuuriin. ”Kun naisten ja naistapaisten seksuaa-

lista itsemääräämisoikeutta vahvistetaan, vapautetaan samalla sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus valloilleen”, hän sanoo.

Ovatko miehet ja miestapaiset sitten tervetulleita Lavaklubille? ”Sukupuoli on jatkumo, eikä naiseuden ja sukupuolen ilmaiseminen ole fyysisestä olomuodosta kiinni. Kaikki ovat tervetulleita sukupuolikokemuksestaan riippumatta – ja mielellään ajoissa: paikka tulee täyttymään ääriään myöten”, Oksanen sanoo hymyillen.

4 Rajaton naiseus?! Irti väkivallan ja normien kahleista -tapahtuma Kansallisteatterin Lavaklubilla (Läntinen Teatterikuja 1, Helsinki) perjantaina 9.3. kello 19. Ovet avautuvat kello 17.

Tilaisuus on maksuton ja K-18.

Lisätietoja lavaklubi.fi.

Johdimme peliä 2–0 kun kuorma-autot saapuivat nostattivat pölypilven kentälle

vapaus

Palstalla runoillaan ihmisoikeuksista.

Jani Nieminen on kirjoittanut kaksi runoteosta Kylässä (Like, 2009) ja Kodittomille koirille (Like, 2011).

Erityisesti lasten ja nuorten oikeudet ovat runoilijalle tärkeitä.

ja siirsivät peltipurkeista tehdyt maalitolpat syrjään. Äitien takertuvat kädet olivat napsahtelevia oksia kun sotilaat heittivät meidät auton lavalle.

Ajoneuvojen jyrinän läpi kuulimme äitiemme itkun ja huudon.

Vieraskentällä keskellä vihellyskonserttia heitimme räjähtäviä sivurajaheittoja jouduimme muuriksi laukauksille

juoksimme miinoihin

VAPAAEHTOISET KÄÄNTÄJÄT Kansainvälinen järjestömme toimii useilla eri kielillä. Vapaaehtoiset kääntäjämme kääntävät tekstejä Amnestyn käyttöön.

Yleisimmät kieliparit ovat englanti-suomi ja ruotsi-suomi, mutta muitakin kieliä tarvitaan tilanteen mukaan. Jos sinulla on kokemusta kielenkääntämisestä ja tunnet ihmisoikeusterminologiaa, työpanoksesi kääntäjäverkostossa otetaan kiitollisuudella vastaan.

Sovi koekäännöksestä!

4 tiedottaja heli.sariola@amnesty.fi

AmnesTyn kouluvierailijaVerkosto Haluatko kertoa ja keskustella ihmisoikeuksista? Oletko kiinnostunut kuulemaan nuorten ajatuksia? Haluatko kartuttaa esiintymiskokemustasi? Amnesty tarjoaa yläkouluille ja lukioille 1–2 oppitunnin mittaisia kouluvierailuja.

Vierailijat ovat Amnestyn kouluvierailijakoulutuksen käyneitä vapaaehtoisia.

Kouluvierailukoulutuksia järjestetään säännöllisin väliajoin. Osallistuminen edellyttää innostunutta mieltä ja sitoutumista 2–4 kouluvierailuun.

Kiinnostuitko?

4 maarit.pihkala@amnesty.fi

AMNESTY STORE Amnestyn tuotemyyntiä hoidetaan vapaaehtoisvoimin Tampereella Amnesty Storessa.

Vapaaehtoiset huolehtivat tuotteiden pakkauksesta ja postituksesta.

Lisätietoja 4 store@amnesty.fi

kiinnostaako tuotesuunnittelu ja design?

Haluatko olla mukana suunnittelemassa Amnesty Storen tuotteita?

OTA YHTEYS 4 selena.hakkarainen@amnesty.fi

eikä pelipaidoissamme ollut nimiä.

AMNESTY INTERNATIONAL 1/2012

21

Kiinnostaako johtokunnan jäsenyys?

Amnestyn johtokunta kaipaa riveihinsä uusia kasvoja eri puolilta Suomea! Asetu ehdolle johtokuntavaaleihin, jos sinulla on näkemystä Amnestyn Suomen osaston tulevaisuuden suunnasta ja haluat sitoutua vastuulliseen tehtävään kahdeksi vuodeksi.

Tällä kertaa vuosikokouksessa valitaan puheenjohtaja ja kolme muuta jäsentä kahden vuoden kaudelle. Johtokuntaan valittavien on oltava Amnestyn jäseniä.

Johtokunnan tehtävä on johtaa Amnestyn toimintaa vuosikokousten välillä. Johtokuntatyöhön kuuluu säännöllisiä kokouksia ja yhteydenpitoa sähköpostitse. Kullakin johtokunnan jäsenellä on myös oma erityisvastuualueensa, josta jäsen vastaa tutustumalla aiheeseen liittyviin dokumentteihin ja valmistelemalla niihin liittyviä kannanottoja.

Johtokunnan jäsenehdokkaaksi voi ilmoittautua vuosikokoukseen asti.

4 Jos kiinnostuit, ota pikaisesti yhteyttä rekrytointiryhmään osoitteeseen kari.lehti@gmail.com

Oletko harkinnut testamentin tekemistä?

Testamenttilahjoituksilla on tärkeä merkitys Amnestyn ihmisoikeustyölle. Amnestylle osoitetut lahjoitukset ohjataan tutkimustyöhön, kampanjointiin ja vaikuttamistyöhön. Yleishyödyllisenä yhdistyksenä Amnesty ei maksa perintöveroa lahjoituksista.

LisätietoJa 4 amnesty.fi/testamentti varainhankintapäällikkö Nora Huhta nora.huhta@amnesty.fi tai 040 753 0250.

Kaikki testamenttikyselyt käsitellään luottamuksellisesti.

Nordic Youth Conference Helsingissä Nuoret amnestylaiset eri Pohjoismaista kokoontuvat aktivistitapaamiseen Helsinkiin 6.–9. elokuuta. Tapaamisessa jaetaan kokemuksia, perehdytään Amnestyn kansainvälisiin kampanjateemoihin ja opitaan uutta tapahtumien järjestämisestä. Erityisenä teemana on PohjoisAfrikan ja Lähi-idän ihmisoikeustilanne.

Jos olet alle 27-vuotias ja toimit aktiivisesti Amnestyn ryhmässä, koordinaatiossa tai muuten vapaaehtoisena, olet tervetullut osallistumaan kansainväliseen tapaamiseen!

Amnesty kustantaa kaikille osallistujille matkat Helsinkiin, majoituksen ja ruokailut tapaamisen aikana, osallistumismaksu 50 euroa.

PUHEENJOHTAJA JUSSI FÖRBOM

OIKEUS JA KOHTUUS

Rätt och rimligt

Olen miettinyt viime aikoina paljon epäinhimillisyyttä. Mervi Junkkosen Jälki elämässä -dokumentissa kerrotaan neljän kidutetun miehen kokemuksista. Yhden heistä, afrikkalaisesta maasta kotoisin olevan Kebin, poliisi vie pakahduttavassa kohtauksessa vastaanottokeskuksesta palautettavaksi.

Suomi palauttaa vuosittain jopa kymmeniä kidutettuja turvapaikanhakijoita kotimaihinsa. Juridinen näkökulma asiaan on, että pelkkä kidutuksen uhriksi joutuminen ei aina riitä turvapaikan tai muun oleskeluluvan perusteeksi. Jos henkilöä on esimerkiksi kidutettu kymmenen vuotta sitten maassa, jonka hallinto on sen jälkeen vaihtunut, ei henkilö voi automaattisesti vedota kidutukseen suojelun perusteena – varsinkaan, jos muuta vainon perustetta ei voida osoittaa.

Esimerkiksi Kebin kotimaassa tällaista hallinnon muutosta ei kuitenkaan ole tapahtunut, ja maan ihmisoikeustilanne on erittäin heikko. Häntä ovat myös kiduttaneet nimenomaan viranomaiset.

Kun hänet palautettiin, hänet alistettiin samojen viranomaisten armoille, mikä on yksinkertaisesti epäinhimillistä.

Den senaste tiden har jag tänkt mycket på vad som är omänskligt.

Mervi Junkkonens dokumentär Jälki elämässä berättar om fyra torterade mäns erfarenheter. En av dem, afrikanska Kebi, för polisen i en gripande scen bort från mottagningscentralen för att utvisas.

Finland utvisar årligen ett tiotal torterade asylsökande tillbaka till deras hemland. Den juridiska aspekten på saken är att det att man endast blivit offer för tortyr inte alltid räcker som grund för asyl eller uppehållstillstånd. Ifall en person för tio år sedan torterats i ett land, där regeringen sedermera har bytts ut, kan personen inte automatiskt åberopa tortyr som grund för skydd. Speciellt inte ifall man inte kan påpeka andra grunder för förföljelse.

I t.ex. Kebis hemland har ett dylikt regeringsskifte dock inte ägt rum och landets människorättssituation är oerhört svag. Han har även uttryckligen torterats av myndigheterna där. I och med utvisningen från Finland fick dessa myndigheter rätten att bestämma över hans öde, vilket helt enkelt är omänskligt.

Jokaisen mahdottomaan tilanteeseen joutuneen ihmisen kohdalla on siis aina kyse paitsi byrokraattisista, myös inhimillisistä muuttujista. Kaltaiseni humanistikouhottaja myös ajattelee, että ihmisoikeudet joko toteutuvat tai ne hylätään juuri inhimillisyyden rajapinnassa, ja että oikeuksia ei voi tarkastella vain juridisena viitekehyksenä.

Oikeus ja kohtuus olisi, että Kebiä ei olisi palautettu. Onko lopulta muita argumentteja, jotka olisivat yhtä painavia?

Det är således alltid såväl byråkratiska som mänskliga faktorer det är frågan om då individer ställs inför en orimlig situation. En humanist som jag tycker att de mänskliga rättigheterna antingen förverkligas eller så förvägras rättigheterna i gränszonen för vad som är mänskligt. Jag anser även att rättigheter inte går att granska enbart som juridisk referensram.

Det enda rätta och rimliga skulle ha varit att inte utvisa Kebi. Finns det slutligen andra argument som skulle ha vägt lika tungt?

UUDET KASVOT

teksti Heli Sariola Kuva Jesse Pasanen

SUORAAN UUTEEN TOIMISTOON Selena Hakkarainen aloitti varainhankintavastaavana vuoden alussa. Hän vastaa erityisesti verkkokauppa Amnesty Storesta. Ennen Amnestya Selena työskenteli AD:na mainostoimistossa, viimeksi Saksassa. Mikä on parasta uudessa toimistossa? ”On tosi kiva, että istutaan kaikki samassa tilassa yhdessä kerroksessa.”

Amnestyn toimistosihteerinä on aloittanut Roosa Haimila. Roosa on monille en-

simmäinen, johon törmää toimistolle soittaessa tai siellä käydessä. Yhden päivän viikossa Roosa pyhittää uskontotieteiden opiskelulle. Mitä jäät kaipaamaan vanhalta toimistolta? ”Punaista sohvaa – se on jännän upottava ja sympaattinen yksityiskohta.”

Toimistolla on nähty jälleen myös paluumuuttajia, kun henkilöstöasiantuntija Mia Mikkola palasi perhevapaalta. Mia pyörit-

tää ”yhden hengen henkilöstöosastoa” ja pitää huolta amnestylaisten työhyvinvoinnista ja koulutuksesta.

Mikä muuttuu? ”Aikanaan ensimmäinen työhuoneeni oli nykyisessä kopiokopissa, sitten sain oman huoneen. Nyt meitä odottavat uudet, hienot tilat Hietaniemenkadulla.”

Ilmoittautumiset 4.5.2012 mennessä ja lisätietoja 4 koulutuskoordinaattori Maarit Pihkala, maarit.pihkala@amnesty.fi tai 050 357 9838.

Ihmisoikeuskasvatusryhmä Ryhmä tukee ja koordinoi Suomen osastossa tehtävää ihmisoikeuskasvatustyötä, suunnittelee ja vetää koulutuksia sekä kehittää koulutusmateriaaleja. Ryhmä tapaa noin kerran kuussa.

uuttaa! m o t s imi o t Amnestyn

Ryhmän kokousaikataulut kevät 2012: Ke 28.3. klo 17.00 Amnestyn toimisto (Hietaniemenkatu 7 A) Ke 25.4. klo 17.00 Amnestyn toimisto (Hietaniemenkatu 7 A) Ke 30.5. klo 17.00 Piknik (paikka varmistuu myöhemmin)

e on 1.3. alkaen m m ee tt oi os si u U ,

tu 7 A Hietaniemenkai.

00100 Helsink

Lisätietoja 4 koulutuskoordinaattori Maarit Pihkala, maarit.pihkala@amnesty.fi tai 050 357 9838.

Roosa Haimilan (vas.), Selena Hakkaraisen ja Mia Mikkolan työmatka muuttuu maaliskuun alussa.

22 AMNESTY INTERNATIONAL 1/2012

VETOOMUS ELENA LEEVE

” teksti Heli Sariola Kuvat MIIKKA PIRINEN

Vahvojen roolien nainen Väkivallan rajat ovat selkeät, uskoo monia rankkojakin naiskohtaloita näytellyt Elena Leeve.

Näyttelijä Elena Leeve on innoissaan roolistaan Amnestyn Joku raja! -vaatemalliston keulakuvana. Hän esittelee päällänsä olevaa malliston tunikaa ja kehuu kampanjan nimeä ja saavutuksia. Naisiin kohdistuva väkivalta on aihe, josta Leeve haluaa puhua. ”Väkivalta missään muodossa ei ole hyväksyttävää. Väkivallan rajat ei ole veteen piirrettyjä vaan hyvin selkeitä”, Leeve painottaa.

Teurastajan tytärtäkin Putous-ohjelmassa esittänyt Leeve tunnetaan parhaiten vahvoista naisrooleistaan. Parhaillaan työn alla on filosofi Hannah Arendtin osa Hannah ja rakkaus -näytelmässä, joka jatkuu keväälle kiertueena kaupungeissa eri puolella Suomea. ”Näytelmän teemoja ovat vallankäyttö ja kontrollointi. Näytelmän epäsymmetrinen rakkaustarina sivuuttaa myös henkisen väkivallan tai pikemminkin ihmissuhteissa tapahtuvan vallankäytön arkipäiväisyyttä.”

Samoja teemoja sivuttiin Putoavia enkeleitä -elokuvassa, jossa Leeve näytteli nuorta Aila Meriluotoa ja Helenaa, kirjailija Lauri Viidan ja Meriluodon kuvitteellista tytärtä. Naisiin kohdistuva väkivalta

oli pääosassa myös Q-teatterin näytelmässä Aivan kuin minua ei olisi, joka käsitteli Bosnian sotaa.

Roolejaan luetellessa Leeve huomaa itsekin, että monet niistä ovat käsitelleet naiseuden rajoja – ja ovat olleet ”aika rankkoja”.

Elena Leeve aloitti näyttelemisen nuorena.

Hän voitti jo yläasteikäisenä Jussi-palkinnon elokuvasta Tulennielijä. Toinen Jussi tuli kymmenen vuotta myöhemmin elokuvasta Putoavia enkeleitä.

Teatteri oli hyvä vastapaino koululle. ”Pääsi irrottelemaan, tuulettamaan”, Leeve kuvaa ja jatkaa, ”näytellessä voi unohtaa kaikki käyttäytymisnormit. Teatteri on

AMNESTYN SUOMEN OSASTON TOIMISTO Amnesty International Suomen osasto ry.

Toimisto Hietaniemenkatu 7 A 00100 Helsinki Asiakaspalvelu avoinna ma–to 12–16 Puh: 09 5860 440 Fax: 09 5860 4460

Toimiston työntekijät Toimiston sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@amnesty.fi Toiminnanjohtaja Frank Johansson Ihmisoikeustyön johtaja (vs) Päivi Mattila Maakohtaisen työn asiantuntija Anu Tuukkanen Naisten oikeuksien asiantuntija Pia Oksanen Oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen Koulutuskoordinaattori Maarit Pihkala

aina kommunikaation ja kontaktin harjoittelemista, kohtaamista. Tämä aika, jota me eletään, on yksilökeskeistä puurtamista, mutta teatteri on aina kollektiivista.”

Hän ei osaa sanoa, voiko teatterilla parantaa maailmaa. Sen Leeve kuitenkin allekirjoittaa, että taiteen ja teatterin kautta voi tehdä paljon hyvää. ”Koskaan ei tiedä, miten joku teatteriesitys vaikuttaa yksittäiseen katsojaan.”

Kansainväliseen naistenpäivään kiireisellä näyttelijällä liittyy mukava perinne – oman perheen naisten kesken: ”Ollaan käyty useampana vuonna äidin ja siskon kanssa Yrjönkadun uimahallissa uimassa”, Leeve hymyilee.

VETOOMUS

Väkivallan rajat ei ole veteen piirrettyjä vaan hyvin selkeitä.”

AMNESTYN SUOMEN OSASTON JOHTOKUNTA 2010–2011 Viestintäpäällikkö Ilpo Kiiskinen Tiedottaja Heli Sariola Art Director Anu Merenlahti Kampanjakoordinaattori verkkoviestintä Markus Viljasalo Kampanjakoordinaattori kampanjatapahtumat ja aktivismi Riikka Seppälä Graafinen suunnittelija Antti Kyrö

Varainhankintapäällikkö Nora Huhta Varainhankintavastaava Selena Hakkarainen Varainhankintavastaava Ruut Karhunen Varainhankintavastaava Annika Eriksson Jäsen- ja lahjoittajapalvelusihteeri Leena Hernesniemi Televarainhankintakoordinaattori Hanna Valkama F2F-varainhankintakoordinaattori Raita Huhta

Toimistopäällikkö Katri Rautio Henkilöstöasiantuntija Mia Mikkola ICT-asiantuntija Jukka Vallisto Talous- ja toimistosihteeri Maarit Raja-aho Toimistosihteeri Roosa Haimila

Osaston puheenjohtaja Jussi Förbom jussi.forbom@iki.fi Taloudenhoitaja Tuomas Laine tuomas.laine@uta.fi

Muut jäsenet Mikko Häkkinen mikko.hakkinen@ncp.fi Anna Moring Ninni Sandelius ninni.sandelius@uta.fi Päivi Sinkkonen paivi.sink@gmail.com Markus Terho markus.terho@gmail.com Maila-Katriina Tuominen maila-katriina.tuominen@aamulehti.fi

AMNESTY INTERNATIONAL 1/2012

23

nen Piri kka Mii

Arvo isa pres iden vaad tti in J Abde Rabb m enin ihmi u Ma vira soik nsou n e omai uslo r Ha murr sia ukka di, osva p u u k u s i t i h tuma in n eess muut an n yt, a. N osta aisi kun aise vaat in k y t torj h t o i eisk vat viss ohdi ua n unta olle a pr stuv aisi e o iin elää t ke test in k skei eiss ohdi sess a. O stuv Syrj ä ro n vi aa v ivä olis rano äkiv lain sa m nais a s a l äädä iste taa ten n n j t a ö v o a i s j s k y a ku tuul euks rjin nais lttu la ia s tää. ia s uris yste yrji vast e m v t a ä a t käyt ttis aava lait ännö esti t ka ja k t lo . Va nsai ä y ukka adin t nväl ä n n avat öt j isiä t Jeme e itä a va nin ihmi muut rmis v s i o t r i amaa anom tama oike keus n aist an, uksi velv en o että en t oitt ja i n o e n t i t e e t oimi utum a. tsem ttav isek äärä väki a na si. miso valt i H ikeu sten eitä aan den ja t on s Jeme syyl louk yttö u nin o l j k i e a s jen l u t v t k y i ava silt neet rano väli v a mais ä . o nen k n i N v a a t alla isii sete en o tasa lta n ko ttav n va -arv hdis a va rmis o ja tuva stuu tett ette an seen ava i sy nais teoi rjin ten s tää t a an. ja m tapa iest hdu. en

1. PÄÄTÄ OSALLISTUA

2. ALLEKIRJOITA VETOOMUS

Vetoomustyö on Amnestylle tärkeä kansainvälisen vaikuttamistyön kanava, jonka kautta sadattuhannet ihmiset osallistuvat säännöllisesti maailman muuttamiseen.

Allekirjoita Amnestyn vetoomus verkkosivuilla www.amnesty.fi

Ole yksi heistä!

Toimi nopeasti!

3. AMNESTY TOIMITTAA VETOOMUKSESI PERILLE