Amnesty lehti 1 2013

Hinta 5,50 € 1

Ihmisoikeuksien puolesta.

1/2013

Katjan idylli Naisten radio soi Ugandassa · Ärsyttävätkö feissarit?

Amnesty-lehti uudistui

Ihmisoikeuksien puolesta.

1/2013

Tässä numerossa

9

Oikeudet ahtaalla ”Nämä uudet lait on muotoiltu epämääräisesti. Niitä on mahdollista soveltaa mielivaltaisesti tiettyihin järjestöihin, joihin viranomaiset eivät ole tyytyväisiä”, kommentoi Amnestyn Moskovan johtaja Sergei Nikitin Venäjän ihmisoikeustilannetta.

17

Viimeinen ateria Syyskuuhun 2011 asti Teksasin kuolemaantuomitut saivat toivoa, mitä halusivat syödä ja juoda ennen teloitusta.

28

Kenen kaupunkitila? ”Veikkaan, että feissaaminen ei olisi ollut mahdollista 80-luvulla. Nykyisenkaltaista kaupunkikulttuuria oli vähän ja kadulla toimiminen olisi ollut liian radikaalia”, Demos Helsingin tutkija Outi Kuittinen arvioi.

Lisäksi 3 5 6 8 12 16 25 27 31 32 33 34 35

Tekijät: Lehden uudet kasvot Pääkirjoitus: Amnestyn sihteeristö muuttaa Nyt: Asekauppasopimus YK:ssa Uskalla kysyä: Mikä ihmeen rankaisemattomuus?

Henkilö: Katja Tukiainen Kolumni: Ananasmehun jäljillä Asiaa: Eetterissä Mama FM Matkalla: Kasvu ja asumisoikeudet Accrassa Kulttuuri: Todellisuutta ja fantasiaa valkokankaalla Aktivisti: Festareita ja post-punkia Toimi! Tule Amnestyyn vapaaehtoiseksi Kolumni: Tasa-arvoinen avioliittolaki Menot: Naistenpäivänä tapahtuu

Tekijät.

Miksi Amnesty­lehti näyttää tältä, Antti Kyrö? ”Toivon mukaan lehti näyttää itseltäni – asialliselta ja luotettavalta, mutta toisaalta lähestyttävältä ja hauskalta.

Kun aloitin Amnesty-lehden AD:na, aika oli otollinen lehtiuudistukselle.

Tabloid-koosta päätettiin luopua, ja halusin selkeyttää lehden ulkoasua ja tehdä siitä luettavamman. Lehdessä käsiteltävät asiat ovat usein vakavia, minkä vuoksi olen pyrkinyt antamaan lehdelle entistä kevyemmän ja hengittävämmän muodon.

Tätä numeroa tehdessä olin mukana lehden kuvauksissa. Oli hienoa huomata, miten kaikki malleista kuvaajiin ja haastateltaviin olivat niin messissä.

On mahtavaa kuulua porukkaan, jossa kaikki tekevät parhaansa hyvän asian puolesta. Toivon, että toimituksen ja avustajien tinkimätön halu tehdä hyvää lehteä välittyy uuden lehden lukijoille.”

Miksi ihmisoikeudet, Jarkko Virtanen? ”Muun muassa siksi, että ihmisoikeudet ovat alku ympäristön suojelulle ja eläinten oikeuksien kunnioittamiselle.”

Kahvia vai teetä? ”Kahvia (ja pullaa).”

Mikä on tärkeintä? ”Eläytyminen.”

Jarkko on helsinkiläinen elokuvaaja ja valokuvaaja. Hän on toiminut Amnestyn vapaaehtoisena vuodesta 2006. Tähän numeroon Jarkko kuvasi Katja Tukiaisen ja Amnesty Storen mainoksen.

Antti on Amnesty-lehden uusi AD, joka tekee myös lastenkirjakuvituksia.

3

Mikä on tärkeää uudessa Amnesty­ lehdessä, Heli Sariola? ”Uusi Amnesty-lehti näyttää raikkaammalta, mutta sisältö on edelleen täyttä asiaa. Pitkä reportaasi nostaa esiin ja syventyy kulloinkin valittuun ihmisoikeusaiheeseen. Tässä numerossa kokeilimme pohjoismaista yhteistyötä: sivulta 17 alkavan kuvareportaasin kuvat on julkaistu aikaisemmin Amnestyn Tanskan osaston lehdessä. Tätä lisää!

Lisäksi pidämme lukijamme ajan tasalla siitä, mitä ihmisoikeuskentällä tapahtuu. Tahdomme, että lehdessä ääneen pääsevät ihmiset, jotka toimivat ihmisoikeuksien puolesta – kaikkialla maailmassa.”

Murtomaahiihto vai laskettelu? ”Laskettelu, laudalla. Nyt tosin ajatukseni ovat jo keväässä ja siinä hetkessä, kun voi laittaa tennarit jalkaan ja nousta pyörän selkään. Siitä haaveilen, sitä odotan, ja muutaman viikon päästä odotus palkitaan!”

Heli on Amnestyn Suomen osaston tiedottaja ja lehden toimitussihteeri.

PÄÄTOIMITTAJA Anu Merenlahti TOIMITUSSIHTEERIT Marie Kajava & Heli Sariola ULKOASU & TAITTO Antti Kyrö KUVATOIMITUS Antti Kyrö PAINO Lehtisepät Oy, Jyväskylä JULKAISIJA Amnesty International Suomen osasto ry. Kultti ry:n jäsen.

JOUKKOJULKAISU ISSN 1458­3879

Ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Seuraava lehti ilmestyy 6.6.2013.

Aineistot viimeistään 15.5.2013.

Juttutarjoukset ja palautteet osoitteeseen heli.sariola@amnesty.fi.

Lehti ei vastaa toimitukseen lähetetystä aineistosta, jonka julkaisusta ei ole sovittu etukäteen.

Kirjoituksissa esiintyvät mielipiteet eivät ole Amnestyn virallisia kannanottoja.

TOIMITUSKUNTA Marie von Bell, Anu-Elina Ervasti, Johanna Frondelius, Inka Granqvist, Teemu Hirvilinna, Hanna-Kaisa Hämäläinen, Jaakko Kaartinen-Koutaniemi, Maija Karasvaara, Evelin Kask, Kirre Koivunen, Teemu Kuusimurto, Aura Lindeberg, Nina Lindberg, Oona

Loman, Juha Mäkinen, Kirsi Pere, Alexandra Peth, Juha Peurala, Miikka Pirinen, Minna Rajainmäki, Katriina Rosavaara, Paula Sundell, Katja Tähjä, Erja Vainikka-Howard, Kaisa Viitanen, Jarkko Virtanen, Mari Waegelein, Timo Wright, Heli Yli-Räisänen, Silja Ylitalo KIRJOITTAJAT Marie von Bell, Anu-Elina Ervasti, Linda Forssell, Jussi Förbom, Frank Johansson, Jaakko Kaartinen-Koutaniemi, Marie Kajava, Maija Karasvaara, Annukka Kolehmainen, Nina Lindberg, Tuukka Liukkonen, Be Nordling, Kirsi Pere, Alexandra Peth, Minna Rajainmäki, Lise Rønfeldt Bagger, Heli Sariola, Erja Vainikka-Howard, Sonja Vartiala, Kaisa Viitanen

KUVAAJAT/KUVITTAJAT Valeria Gasik, Anna-Kaisa Jormanainen, Mikko Kuivalainen, Antti Kyrö, Lea Meilandt, Miikka Pirinen, Denis Sinyakov, Katja Tähjä, Jarkko Virtanen, Mari Waegelein KANNEN KUVA Jarkko Virtanen OIKOLUKU Meri Haikarainen Amnesty-lehti tehdään pääosin vapaaehtoisvoimin. Lehden avustajat ovat alan ammattilaisia. Ota yhteyttä, anna palautetta: heli. sariola@amnesty.fi www.amnesty.fi

”Maailma, jossa kukaan ei elä pelossa sukupuolensa vuoksi.”

Laura Birn, näyttelijä

Katja Tukiaisen Joku raja! -mallisto Idylli nyt Amnesty Storessa. Anna valintasi näkyä.

Pääkirjoitus.

Amnestyn sihteeristö muuttaa eri mantereille

Amnestys sekretariat flyttar till olika kontinenter

helmikuun alussa Amnestyn kansainvälinen johtokunta, koko kansainvälisen sihteeristön johto sekä osastojen puheenjohtajat ja toiminnanjohtajat kokoontuivat Alankomaihin keskustelemaan järjestön historian suurimmasta muutoksesta.

Tarkoituksena on sijoittaa iso osa Lontoon kansainvälisestä sihteeristöstä eri puolille maailmaa yhdeksään alueelliseen toimistoon.

Haluamme olla lähempänä ihmisiä, joiden kanssa teemme työtä ihmisoikeuksien puolesta. Suunnitelmia on tehty jo pari vuotta ja siirrosta on puhuttu jo toistakymmentä vuotta. Nyt se tapahtuu. Ensimmäiset toimistot Hong Kongissa ja Johannesburgissa avataan kevään aikana.

Muutoksessa on valtavasti pieniä yksityiskohtia: informaatioteknologian toimivuus, toimistojen sijainti ja työntekijöiden turvallisuus sekä paikallinen työlainsäädäntö ja palkkataso. Yhtä vaikeita kysymyksiä liittyy vastuun delegointiin alueelliselle tasolle ja ennen kaikkea siihen, ketkä työntekijät siirtyvät uusiin toimistoihin. Lontoosta häviää 180 työntekijää eli noin joka kolmas työpaikka.

i början av februari samlades Amnestys internationella styrelse, hela det internationella sekretariatets ledning och alla sektioners ordförande och verksamhetsledare i Nederländerna för att diskutera organisationens största förändring någonsin. Avsikten är att distribuera en stor del av det internationella sekretariatet till nio regionala kontor.

Vi vill vara närmare de människor, som vi jobbar med för de mänskliga rättigheterna. Planer har gjorts redan i ett par år och idén om flytten har funnits i närmare tjugo år. Nu sker den. De första kontoren i Hong Kong och Johannesburg öppnas under våren.

En sådan här förändring innehåller en massa små detaljer: hur fungerar informationsteknologin, var skall kontoret placeras, hur ska de anställdas säkerhet garanteras, hur fungerar den lokala arbetslagstiftningen fungerar och vad är lönenivån. Lika svåra är frågorna om hur ansvaret delegeras till den regionala nivån och framförallt vem som skall flytta till de nya kontoren. Cirka 180 jobb, en dryg tredjedel av alla, väntas försvinna från London.

”Haluamme olla lähempänä ihmisiä, joiden kanssa teemme työtä ihmisoikeuksien puolesta.”

matkalle lähtöön suhtaudutaan eri tavoin.

Jotkut haluavat tietää kaiken etukäteen. Toiset ovat sitä mieltä, että ongelmia tulee hyvästä suunnittelusta huolimatta ja niihin löydetään ratkaisuja ajallaan. Jotkut kiirehtivät lähtöä, toiset haluavat edetä hitaammin.

Kokouksessa ei piiloteltu sitä, että matkavalmisteluissa on ollut puutteita. Erityisesti sihteeristön henkilökunta on ollut tyytymätön ja on viime syksynä jopa lakkoillut. Osastot haluavat, että kansainvälinen johto kertoo paljon yksityiskohtaisemmin, mitä ihmisoikeustuloksia muutoksen toivotaan tuottavan ja mitä muutto maksaa.

Olimme kuitenkin yksimielisiä siitä, että matkalle on lähdettävä. Se on jo alkanut.

vi förhåller oss olika till att åka på en resa.

En del vill veta allt på förhand. Andra anser att problem uppstår oberoende av bra planering och att vi inte kan finna lösningen på dem förrän vi står inför dem. En del vill skynda iväg, andra vill framskrida långsammare.

Under mötet doldes inte att förberedelserna varit bristfälliga. Speciellt sekretariatets personal har varit missnöjd och därför till och med strejkat under hösten. Sektionerna vill också att den internationella ledningen berättar mycket noggrannare hur flytten antas leda till människorättsresultat och vad den kommer att kosta.

Men vi var ändå enhälliga om att vi skall åka på resan. Den har redan börjat.

Frank Johansson Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja.

VAPAALLA

1. Lue Oksana Tšelyševan kirja He seurasivat minua kadulla, joka kuvaa, kuinka venäläisestä opettajasta tuli maanpaossa Suomessa asuva aktivisti. 2. Aki Ollikaisen romaania Nälkävuosi ei turhaan ole kehuttu. Miten kaunis onkaan ihminen, vaikka maailma on täynnä köyhyyttä ja luokkaeroja. 3. Katso tanskalainen rikosdraama Rikos Yle Fem -kanavalta. Olen koukussa.

5

Nyt.

6

Asiaa ihmisoikeuksista eri puolilta maailmaa

Tekstit Nina Lindberg ja Heli Sariola

Romanilasten syrjintä kouluissa kiellettiin unkari . Euroopan ihmisoikeustuomio­

istuin tuomitsi helmikuussa Unkarin syylliseksi romanioppilaiden oikeuksien loukkaamiseen kouluopetuksessa. Tuomioistuimen päätöksen mukaan romanilapset oli eristetty muista oppilaista ja sijoitettu vammaisille lapsille tarkoitettuun kouluun.

Vuonna 2006 alkaneen oikeusjutun kantajina oli kaksi tavallisesta koulusta eristettyä Unkarin romania. Tuomioistuimen mukaan kantajien kokema syrjintä lisäsi heidän oppimisvaikeuksiaan ja vaaransi heidän henkilökohtaisen kehittymisensä. ”Voisi kuvitella, että tämän päivän Euroopassa lasten eristäminen erityiskouluun etnisen taustan vuoksi olisi mahdotonta. Sitä kuitenkin tapahtuu aivan liian usein. Unkarin tapaus on tästä jälleen yksi esimerkki”, sanoo Amnestyn Euroopan ja Keski-Aasian kam-

panjakoordinaattori Fotis Filippou.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lisäksi monet paikalliset tuomioistuimet eri Euroopan maissa ovat tuominneet romanilasten syrjinnän. Tuomiot osoittavat, että toimia tarvitaan – ja pian.

Amnestyn mukaan kouluissa tapahtuva romanilasten erottelu johtuu laajalle levinneistä ennakkoluuloista ja historiallisesta syrjinnästä. Se on tuhoisaa romanilasten tulevaisuudelle ja ruokkii entisestään rasismin kierrettä ja suvaitsemattomuutta romani­ väestöä kohtaan.

Fotis Filoppou toivoo, että kierre katkaistaisiin. ”On aika toimia, jotta romanilapset eivät joutuisi enää syrjityiksi tai elämään köyhyydessä ja eristyksissä.”

Amnesty International

Vankilennot oikeusasiamiehen syynissä suomi . Viime vuoden marraskuussa edus-

kunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen pyysi 15 suomalaisviranomaiselta tarkempia selvityksiä tiedoista, joiden epäillään liittyvän Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA:n salaiseen vankilento-ohjelmaan. Tietoja pyydettiin helmikuun 2013 loppuun mennessä.

Amnesty on jo pitkään vaatinut Suomea tekemään riippumattoman, kattavan ja julkisen selvityksen Suomen mahdollisesta osallisuudesta vankilento-ohjelmaan. Sen puitteissa Yhdysvallat pidätti ja lennätti ihmisiä eri maissa sijaitseviin salaisiin vankiloihin.

Ainakin Liettuassa, Puolassa ja Romaniassa on sijainnut CIA:n vankiloita. Suomen kautta kulki esimerkiksi lentoja, jotka saattavat liittyä Liettuan salaiseen vankilaan. ”’Terrorismin vastaisen sodan’ varjolla tehtiin vakavia ihmisoikeusloukkauksia, joihin syyllistyneet on saatava vastuuseen teoistaan ja joiden uhrien on saatava oikeutta. Oikeusasiamiehen selvityspyyntö on askel oikeaan suuntaan”, Amnestyn oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen sanoo.

17 828

suomalaista allekirjoitti vetoomuksen kiinalaisen Li Yanin armahduksen puolesta. Avioliitossaan erittäin julmaa väkivaltaa kokenut Li tuomittiin kuolemaan miehensä tappamisesta.

7

Mari Waegelein

Ykkönen lehdistön­ vapaudessa suomi . Toimittajat ilman rajoja -järjestön leh-

distönvapauslistan kärjessä komeili kolmatta vuotta peräkkäin Suomi. Järjestön mukaan Suomi kunnioittaa parhaiten lehdistönvapautta. Listan toisena ja kolmantena olivat Alankomaat ja Norja. Kolmen kärki oli sama myös viime vuonna.

Järjestön vuoden 2013 lehdistönvapaus­ indeksi laittoi järjestykseen 179 maata. Maita arvioitiin esimerkiksi lainsäädäntöä ja toimittajien kohtaamaa väkivaltaa koskevilla kriteereillä. Edellisvuoden tapaan huonoin lehdistönvapaustilanne on järjestön mukaan Eritreassa, Pohjois-Koreassa ja Turkmenistanissa.

Lehdistönvapaus heikkeni eniten eli peräti 74 sijaa Malissa, joka putosi sijalle 99.

Sotilasvallankaappaus ja aseellisten joukkojen valtataistelu johtivat erityisesti maan pohjoisosissa sensuuriin ja toimittajien väkivaltaiseen kohteluun. Lehdistönvapauden heikkenemiseen saattavat johtaa myös muut syyt kun konfliktit: esimerkiksi Japani putosi yli 30 sijaa Fukushiman onnettomuuteen liittyneen huonon tiedonkulun vuoksi.

Vuosi 2012 oli järjestön seuraamista vuosista vaarallisin toimittajille: 90 toimittajaa, 6 avustajaa ja 48 verkkoaktiivia kuoli työtehtäviä hoitaessaan. Erityisen paljon toimittajia tapettiin Somaliassa, Syyriassa, Meksikossa ja Pakistanissa.

amnestyn mielenilmaus , Guantánamon ”viimeiset syntymäpäivät”, järjestettiin vankileirin 11-vuotispäivänä Helsingissä. Amnesty vaatii Yhdysvaltain presidentti Barack Obamaa lunastamaan lupauksensa ja sulkemaan leirin välittömästi.

Asekauppa­ sopimuksesta neuvotellaan YK:ssa usa . Maailman hallitukset kokoontuvat jäl-

leen neuvottelemaan kansainvälisestä asekauppasopimuksesta New Yorkiin 18.–28. maaliskuuta. Edellinen kokous viime heinäkuussa päättyi tuloksettomana, kun Kiina, Venäjä, Yhdysvallat ja muutamat muut maat estivät viime hetkellä historiallisen sopimuksen synnyn. ”Olemme päässeet näin lähelle ensimmäistä kansainvälistä asekauppasopimusta sen ansiosta, että sadattuhannet ihmiset ovat sitä vaatineet. Olen itse kampanjoinut sopimuksen puolesta 12 vuotta ja tiedän, että se toteutuu ennen pitkää”, sanoo Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Jo­ hansson, joka osallistuu kokoukseen Amnestyn delegaatiossa.

Amnesty International

8

Uskalla kysyä!

Rankaisemattomuus

Pieni voitto Niger­joella

Amnesty on tehnyt vuosikymmenten ajan työtä rankaisemattomuutta vastaan. Kenen rankaisemattomuutta ja miksi, oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen?

niGeria . Neljän nigerialaisen maanviljelijän ja Shellin välinen oikeustaistelu Niger-joen suistoalueen ympäristötuhoista päättyi tammikuun lopussa. Hollantilainen tuomioistuin hylkäsi kolmen maanviljelijän kanteet, mutta määräsi Nigerian Shellin maksamaan korvauksia yhdelle viljelijöistä.

Oikeuden päätöksen mukaan Nigerian Shell ei ollut hoitanut velvollisuuksiaan estääkseen öljylähteiden peukaloinnin ja korjatakseen niistä seuranneet öljyvuodot.

Oikeuden päätös voidaan tulkita pienenä voittona mutta samalla se osoittaa, kuinka vaikeaa on saattaa monikansalliset yritykset vastuuseen ympäristöä vahingoittavasta toiminnasta.

Suurin osa öljyvuodoista on syntynyt putkien huonon kunnon ja ylläpidon takia. Amnestyn ja muiden kansalaisjärjestöjen mielestä Shell on liioitellut sabotaasin merkitystä suistoalueen ympäristön saastumisessa. Öljyvuotoja ei ole päästy tutkimaan puolueettomasti, koska Shell on miltei poikkeuksetta johtanut tutkintaa suistoalueella.

Amnestyn mukaan oikeuden päätöksen jälkeen Shell ei voi enää esittää syytöntä Niger-joen suistoalueen katastrofiin. Päätös oli silti suuri isku kolmelle maanviljelijälle, joiden vaatimukset hylättiin.

Oikeusistuimen tuomio on osa suurempaa taistelua suistoalueen tilanteen parantamiseksi. Amnestyn mukaan Nigerian on korjattava lainsäädäntönsä puutteet, jotka tulivat ilmi Alankomaissa käydyssä oikeudenkäynnissä. Nykyisellä lainsäädännöllä öljy-yhtiöitä ei voida saattaa vastuuseen aiheuttamistaan tuhoista.

” rankaisemattomuuden ongel-

ma liittyy kaikkein suunnitelmallisimpiin ja vakavimpiin ihmisoikeuksien loukkauksiin, joita ovat esimerkiksi kidutus, sotarikokset ja joukkotuhonta. Joukkotuhonta eli kansanmurha tarkoittaa sitä, että esimerkiksi etninen, uskonnollinen tai kielellinen ryhmä tuhotaan järjestelmällisesti tappamalla, pakkosiirtämällä tai huonontamalla ryhmän elinehtoja.

Rankaisemattomuus on sitä, että näihin tekoihin syyllistyneet eivät joudu oikeudelliseen vastuuseen teoistaan. Sen vuoksi myöskään rikosten uhrit eivät saa oikeutta eikä totuus tapahtumista tule julki.

Viimeksi ihmisoikeusrikokset ovat nousseet esille Länsi-Afrikan Malissa, jossa niin armeija kuin islamistiset kapinalliset syyllistyvät erittäin vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, kuten siviilien tappamiseen ja lapsisotilaiden rekrytointiin. Näistä rikoksista on viipymättä aloitettava tutkinta.

Rankaisemattomuuteen on syynsä. Syyllisiä on vaikeaa saada oikeuden eteen, jos lainsäädännössä ei määritellä vaikkapa rikosta ihmisyyttä vastaan. Kymmenien maiden lainsäädäntö on näiltä osin edelleen puutteellinen.

Sotien romuttamissa maissa ei välttämättä edes ole toimintakykyistä oikeusjärjestelmää, jolta tutkintaa, syyttämistä ja tuomiota voisi edellyttää. Vakavista kansainvälisistä rikoksis-

ta voidaan kuitenkin nostaa syyte myös toisessa maassa. Esimerkkejä tällaisesta ovat Chilen entisen presidentin Augusto Pinochetin kansainvälinen pidätysmääräys Isossa-Britanniassa sekä ruandalaisen Francois Bazaram­ ban Suomessa saama tuomio osallisuudesta joukkotuhontaan.

YK:n perustamat tuomioistuimet Jugoslavian ja Ruandan väkivaltaisuuksien jälkeen sekä Kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaminen Haagiin vuonna 2002 ovat olleet tärkeimmät askeleet rankaisemattomuuden kulttuurin murtamisessa.

Vaikka järjestelmät olisivat kunnossa, monesti poliittiset ja diplomaattiset syyt pitävät yllä rankaisemattomuutta. Rikoksiin syyllistyneitä vallanpitäjiä ei ehkä haluta asettaa syytteeseen. Euroopassakin on laeista piittaamatta kampitettu tutkinnan ja syyttämisen prosesseja. Länsimaat eivät ole edistäneet vakavien ihmisoikeusloukkausten tutkintaa Israelissa ja palestiinalaisalueilla, Sri Lankassa, PohjoisKaukasuksella ja Yhdysvalloissa ’terrorismin vastaisen sodan’ yhteydessä.

Amnesty tekee jatkuvaa tutkimusta ja tunnistaa eri maiden lainsäädännöistä ongelmia, jotka vaikeuttavat syyllisten rankaisemista.

Kampanjoinnilla tartutaan myös poliittisiin esteisiin oikeuden toteutumiseksi.”

Teksti Jaakko Kaartinen­Koutaniemi

”Rankaisemattomuuteen on syynsä. Syyllisiä on vaikeaa saada oikeuden eteen, jos lainsäädännössä ei määritellä vaikkapa rikosta ihmisyyttä vastaan. ”

Amnesty International

9

AFP / Lehtikuva

Vladimir Putin moskovalaisessa planetaariossa kuukautta ennen kolmannen presidenttikautensa alkua.

SUMUINEN TULEVAISUUS Sananvapautta ja kansalaisjärjestöjä koskevaa lainsäädäntöä kiristettiin Venäjällä viime vuonna roimasti. Mihin uusia pykäliä aiotaan käyttää? venäjä . Feministipunkkarit tuomitaan

vankeuteen Vladimir Putinia pilkanneesta mielenilmauksesta. Aktivisti saa sakot tuotuaan kaupungintalon edustalle ”Homoseksuaalisuus ei ole perversio” -julisteen. Venäjän sananvapaustilanne on jo pitkään ollut pulmallinen, mutta vuosi 2012 näytti tavallistakin synkemmältä.

Presidentti Putinin toukokuisen virkaanastumisen jälkeen maassa on säädetty sar-

ja lakeja, jotka rajoittavat sanan- ja ilmaisunvapautta sekä kansalaisjärjestöjen toimintaa.

Ihmis­oikeusjärjestöt ovat tiukasta linjasta huolissaan. Esimerkiksi Human Rights Watch -järjestön tuore vuosiraportti kuvailee hevoskuuria pahimmaksi sitten Neuvostoliiton kaatumisen. kukaan ei tiedä , kuinka uutta lainsäädäntöä sovelletaan jatkossa. ”Homopropagandan” kieltävä laki on

muotoiltu niin väljästi, että tuomio voisi käytännössä rapsahtaa vaikkapa suutelemisesta julkisella paikalla. Kunnianloukkaustuomioiden koventamisella voidaan tukahduttaa myös perusteltua kritiikkiä viranomaisia kohtaan, ja kiellettyjen verkkosivujen määritelmä on tulkinnanvarainen.

Maanpetoksen määritelmää laajentanut laki taas saattaa tarkoittaa, että esimerkiksi ihmisoikeusloukkauksista raportoiminen ul-

Denis Sinyakov/Reuters

10

Robert Doisneaux AFP/Lehtikuva

komaisille järjestöille voitaisiin tulkita maanpetokseksi.

Yksi eniten kohua herättäneistä laeista velvoittaa kaikki ulkomaista rahoitusta saavat ja poliittiseen toimintaan osallistuvat venäläisjärjestöt rekisteröitymään ”ulkomaisiksi agenteiksi”. Venäjällä termi viittaa vieraan vallan vakoojiin.

Ulkomaisten agenttien listalle on tosin ilmoittautunut vain yksi ihmisoikeusjärjestö, sekin lähinnä tiedonsaantimielessä. Yllättäen oikeusministeriö hylkäsi anomuksen tammikuussa: Kilpi ja miekka -järjestön ihmisoikeus­ työtä ei ministeriön mukaan laskettu poliittiseksi toiminnaksi. ”Mutta se ei tarkoita sitä, ettei mielipide voisi vaihtua. Nämä uudet lait on muotoiltu epämääräisesti. Niitä on mahdollista soveltaa mielivaltaisesti tiettyihin järjestöihin, joihin viranomaiset eivät ole tyytyväisiä”, kommentoi Amnestyn Moskovan-toimiston johtaja Ser­ gei Nikitin. kaiken takana on pelko. Putinin vastainen oppositio on kasvanut, Yhtenäinen Venäjä -puolue kärsi tappion joulukuun 2011 parlamenttivaaleissa ja vaalien jälkeisiin mielenosoituksiin osallistui kymmeniä tuhansia kansalaisia.

Kiristystoimet alkoivat toukokuun 2012 presidentinvaihdoksen jälkeen. Yksi ensimmäisistä lakimuutoksista kovensi luvattomista mielenosoituksista saatavia rangaistuksia. ”Kyseessä on eliitin reaktio siihen vastarinnan aaltoon, joka löi heidät ällikällä. Toistaiseksi tämä ei kuitenkaan merkitse dramaattista muutosta”, arvioi Helsingin yliopis-

ton Aleksanteri-instituutin johtaja, professori Markku Kivinen.

Kivisen mukaan Kremlissä pelätään paitsi opposition voimistumista, myös värivallankumouksen mahdollisuutta. Siksi ulkomaisista – varsinkin amerikkalaisista – vaikutteista halutaan eroon. Venäläislasten adoptointi Yhdysvaltoihin kiellettiin vuodenvaihteessa ja Yhdysvaltain kehitysapuvirasto USAID

 Pussy Riot -yhtyeen jäsenet esiintyivät Punaisella torilla Moskovassa tammikuussa 2012.  Kannattajat protestoivat Pussy Riotin pidätystä moskovalaisen oikeustalon edustalla heinäkuussa 2012.

11

karkotettiin syyskuussa Venäjältä.

Myös kulttuuriset muutokset ovat uhka konservatiiviselle eliitille. Niin Pussy Riotin vankeustuomio kuin homoaktivistien hiljentäminenkin pönkittävät nykyisten vallanpitäjien edustamia arvoja. lakien tarkkoja vaikutuksia Kivinen ei lähde spekuloimaan. Hän arvioi, että esimerkiksi mielenosoituksia ja internetin vapautta rajoittavat lait säädettiin pitkälti varmuuden vuoksi. Järeitä keinoja ei oteta käyttöön niin kauan kuin eliitti pysyy vahvasti vallan kahvassa. ”Pelkäsin syksyllä, että jotain väkivaltaa tulisi, mutta toistaiseksi hallitus on ollut maltillinen tukahduttamistoimien suhteen. Raju väkivalta on edelleen harvinaista”, Kivinen kertoo.

Opposition ja aktivistien ydinjoukkoa säädökset tuskin pysäyttävät, mutta heidän vähemmän sitoutuneet kannattajansa tahdotaan säikäyttää. Pelon ilmapiirillä halutaan pitää protestit pieninä ja vallanpitäjille vaarattomina. ”Vaikka näitä toimia ei käytettäisi, jo uhka saa varmasti ihmiset miettimään, mihin kannattaa osallistua.”

Kivinen muistuttaa, että opposition kärkinimiä on Venäjällä vainottu jo vanhojen lakien aikana. Räikeimmät ihmisoikeusongelmat liittyvätkin yhä Pohjois-Kaukasuksen tilanteeseen sekä yksittäisiin aktivisteihin ja toimittajiin kohdistuviin hyökkäyksiin. pelon lisäksi lakimuutokset kertovat eliitin kyvyttömyydestä keskusteluun kansalaisyhteiskunnan kanssa. ”Ilmeisesti viranomaiset haluavat luoda suvaitsemattomuuden ilmapiirin ihmisoikeusjärjestöjä ja -aktivisteja kohtaan, ja siinä on myös onnistuttu”, Sergei Nikitin kertoo.

Tilannetta pahentaa sananvapauden puute. Vaikka kritiikki Putinia kohtaan on voimistunut, valtamediasta saatava tieto on yksipuolista ja ihmisiltä puuttuu tietoa ihmisoikeuksista.

Monet pitävät koko ihmisoikeusajattelua länsimaisena tuontitavarana. ”Suuri osa ihmisistä pitää nykyistä tilannetta hyvänä. Heidän näkökulmastaan aktivistit ja mielenosoittajat tahtovat sabotoida heidän rauhallista elämäänsä. Tavalliset ihmiset eivät juuri välitä ihmisoikeusasioista, elleivät ne vaikuta heihin itseensä”, Nikitin selittää.

HLBTI-aktivistit ovat kuitenkin saaneet viime vuosina yhä enemmän sympatiaa. ”Kun viranomaiset ovat kiinnittäneet huomiota seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin, ihmiset ovat kiinnostuneet asiasta enemmän.

Aktivistien elämästä on tullut vaarallisempaa, mutta he ovat saaneet enemmän kannatusta tavallisilta kansalaisilta”, Nikitin sanoo.

Teksti Anu­Elina Ervasti

Amnestya siedetään puolueettomuuden takia kiristynyt ilmapiiri näkyy myös

Amnestyn Moskovan-toimiston työssä. Toimiston johtaja Sergei Nikitin ei kuitenkaan ole peloissaan lakimuutosten vuoksi. ”En sanoisi, että tällä hetkellä on mitään uhkaa, mutta uusia lakeja voidaan käyttää myös Amnestya vastaan.

Varsinkin maanpetoslaki voi olla tukijoillemme vaarallinen. Eniten olemme kuitenkin huolissamme venäläisistä järjestöistä ja aktivisteista”, Nikitin sanoo. kansainvälisen järjestön edus-

tajana Amnestyn toimistoa ei katsota ulkomaiseksi agentiksi. Kokonaan tiukennuksilta ei silti ole säästytty: nykyään toimiston on toimitettava vuosittain hintava tilintarkastus ja varauduttava viranomaisten yllätystarkastuksiin. ”Tämä on yleinen suuntaus. Säädetään uusia määräyksiä, ylimääräisiä raportteja ja tarkastuksia, jotka estävät järjestöjä tekemästä oikeaa työtään”, Nikitin kritisoi.

Myös yleisen ilmapiirin viilentyminen tuntuu toimiston arjessa. Ihmisten epäluulo on tehnyt ihmisoikeuskasvatuksesta lähes mahdotonta. ”Alueelliset viranomaiset eivät enää

tahdo olla tekemisissä ihmisoikeusjärjestöjen kanssa. Vielä pari vuotta sitten pääsimme esimerkiksi yliopistoihin puhumaan opiskelijoille ja pitämään vetoomuspöytiä. Viime joulukuussa yritimme järjestää vetoomusmaratonin tutun moskovalaisen yliopiston tiloissa, mutta lupaa ei enää saatu”, Nikitin kertoo. tilanne on kuitenkin parempi

kuin monella muulla järjestöllä, sillä Amnestyn tunnettu nimi tuo jonkin verran suojaa. ”Amnestya siedetään puolueettomuuden takia, sillä se kritisoi niin Venäjää, Yhdysvaltoja kuin EU-maitakin. Viranomaiset voivat myös hyötyä meistä. Esimerkiksi Venäjän parlamentti on julkaissut raportteja ihmisoikeusloukkauksista Yhdysvalloissa ja Euroopassa, ja niissä on käytetty Amnestyn materiaaleja”, Nikitin kertoo.

Tulevaisuudessa toimistolla aiotaan keskittyä etenkin ilmaisunvapauskysymyksiin. ”On hyvin mahdollista, että mitä paremmin kampanjointimme onnistuu, sitä enemmän ongelmia tulee. Mutta onnistumiset lisäävät uskottavuuttamme, mikä taas suojelee meitä”, Nikitin uskoo.

”Ilmeisesti viranomaiset haluavat luoda suvaitsemattomuuden ilmapiirin ihmisoikeusjärjestöjä ja -aktivisteja kohtaan, ja siinä on myös onnistuttu.”

12

Henkilö.

Oikeus vaaleanpunaiseen fantasiaan Katja Tukiainen ei pidä itseään poliittisena taiteilijana: hän ei julista yhtä viestiä vaan uskoo ennemminkin keskusteluun. kuvataiteilija , tarkemmin määriteltynä taidemaalari

ja sarjakuvataiteilija. Entinen kuusankoskelainen lukiolainen, joka puhui eläinten oikeuksista, maalasi nahkatakkiinsa sodanvastaisia iskulauseita ja erotettiin seurakunnan nuorisokuorosta rajun pukeutumistyylin takia. Samalla Katja Tukiainen tekee selväksi, ettei ole koskaan ollut kovin villi tai rajoja rikkova – tai "ehkä korkeintaan puoliasiallisella tavalla".

Silti pastellisävyisistä fantasiamaailmoista, söpöistä eläinhahmoista ja isosilmäisistä tytöistä tunnettu taiteilija löysi itsensä tammikuussa tilanteesta, jossa hän joutui miettimään, mitä taideteoksella voi ja saa sanoa. idea teoksesta syntyi pyöräillessä töihin. Pussy Riot

oli ollut jälleen uutisissa, ja Tukiainen valmisteli paraikaa veistoksia, joista jokaisella oli eri naisen nimi. Hän päätti maalata Kisu-nimisen, Stockmannin taidetapahtumaan tulevan tyttöveistoksen t-paitaan tekstin ”Free Pussy Riot”.

Veistos päätyi keskustan tavarataloon, mutta hetken kuluttua se peitettiin. Tavaratalolle yllätyksenä tullut kantaaottavuus vaati hetken mietinnän, kunnes muutaman tunnin jälkeen teos oli jälleen näkyvillä. Stockmann hoiti Tukiaisen mielestä asian hyvin. ”Teos ei kommentoinut politiikkaa ja kritisoinut esimerkiksi Putinin hallintoa, vaan otti kantaa sananvapauden puolesta”, Tukiainen sanoo nyt, muutama kuukausi tapahtuman jälkeen.

Etenkin Venäjää ajatellen moni sanoisi, että sananvapaus liittyy niin kiinteästi poliittiseen järjestelmään, ettei asioita voi erottaa toisistaan, mutta Tukiaiselle itselleen teos oli puhtaasti kannanotto sananvapauden puolesta. ”Teos voi olla keskustelun avaus, paljastaa miten järjestelmä toimii. Samalla kommentoin kuitenkin myös sitä, miten jostain tapahtumasta tulee osa populaarikulttuuria. Vaikka

teos tukee Pussy Riotia, kannanotosta tulee nopeasti slogan ja eräänlainen tuote.”

Tukiainen käyttää esimerkkinä Che Guevaraa. Miten nopeasti sissistä ja vapaustaistelijasta tulikaan ikoni, osa halpojen t-paitojen ja julisteiden vakiokuvitusta? Tukiaisen mielestä se ei kuitenkaan haittaa, sillä jokainen mahdollisuus synnyttää keskustelua on tärkeä. ”Merkitykset syntyvät taideteoksen ulkopuolella, katsojan mielessä. Olisi pahempi, ettei puhuttaisi asioista ollenkaan – tai että joku asia olisi niin pyhää tai vakavaa, ettei siitä voisi puhua. Jos lapsi kysyy Free Pussy Riot -tekstin nähtyään vanhemmiltaan ’mikä toi on’, se on mahtava tilaisuus kertoa, mistä on kyse”, Tukiainen sanoo.

Tukiaisen mukaan kaikilla asioilla on kaksi puolta. Jos suuryritys tekee jotain hyvää, sanotaan, että se tekee niin vain kiillottaakseen julkisuuskuvaansa. ”Olisiko sitten parempi olla tekemättä mitään? Ei se voi niin olla”, hän painottaa. tukiainen ei pidä itseään poliittisena taiteilijana. Hä-

nen töillään ei ole yhtä viestiä, jota julistaa – ei idyllisestä fantasiamaailmasta, ei politiikasta tai ihmisoikeuksista. Taiteilijana hän kokee olevansa etuoikeutetussa asemassa, kun hänellä ei ole työantajaa sanomassa, mitä pitää tehdä ja mitä saa sanoa. ”Olisi hirveän uuvuttavaa toimia koko ajan keskustelun avaajana. Tasapaino on tärkeää”, Tukiainen sanoo. Huumori on kuitenkin töiden keskeinen piirre. Tukiaisen mielestä asioita ei ole syytä ottaa liian vakavasti. Se ei auta ketään.

Tukiainen muistelee, miten hänen omassa lapsuudessaan mummo kertoi tarinoita sota-ajasta. Hurjimmissakin tarinoissa oli aina huumoria mukana. ”Huumori ei ole vaarallista. Ihmiset pelkäävät myös ottaa kantaa ja vaihtaa mielipidettä. Suomessa sitä kutsutaan takin

13

14

15

kääntämiseksi, jolla on heti kielteinen merkitys. Keskustelussa saattaa joutua vaihtamaan mielipidettä.”

Sehän lienee keskustelun tarkoituskin. Että etsitään yhteistä tarttumapintaa ja yritetään ymmärtää toista. Keskustelu ylipäätään on Tukiaiselle tärkeä asia. ”Olen aina ja monen mielestä varmaan idealismiinkin saakka valmis keskustelemaan. Luotan aina siihen, että keskustelulla saadaan asioita eteenpäin.” eräs keskustelu sai alkunsa vuonna 1999, kun Tukiai-

nen matkusti ensimmäisen kerran Intiaan Karasanooriin, Tamil Nadun osavaltioon pitääkseen sarjakuvatyöpajaa alueen ihmisoikeusaktivisteille. Tämän jälkeen työmatkoja on kertynyt viisi eri puolille Intiaa, ja Tukiainen kuuluu suomalaisena osapuolena työpajoja järjestäneen Maailman sarjakuvat ry:n hallitukseen.

Muutamasta päivästä viikkoon kestävissä sosiaalisen sarjakuvan tai niin kutsutun ruohonjuuri-sarjakuvan työpajoissa käsitellään sarjakuvien ja keskustelun kautta yhteisössä tärkeitä teemoja. Aiheina ovat olleet niin kastijärjestelmä, naisten ja tyttöjen oikeudet, ympäristöongelmat, äänien ostaminen vaaleissa, suuryritysten viemät pohjavedet, myötäjäiset kuin huumeetkin. Sarjakuvatyöt päätyvät usein esille tavalla tai toisella: kylän muurin seinään, kiertävän pakettiauton kylkeen tai mihin milloinkin. Aiheesta riippuen tekijän nimi on työn yhteydessä joko näkyvissä tai ei. ”Ehkä päällimmäisenä työpajoista on jäänyt mieleen se omistautuminen, jolla ihmiset ovat olleet mukana työpajoissa. Ja se, että tarinoilla on usein onnellinen loppu”, hän kertoo. Työpajat jatkuvat nykyisin paikallisin voimin.

Tämä on Tukiaisen mielestä hyvä merkki ja osoitus siitä, että työpajoille on tarvetta. Voiko sarjakuva sitten muuttaa maailmaa? ”Täytyy uskoa siihen, että ainakin tällainen ruohonjuurisarjakuva voi muuttaa maailmaa. Tulokset eivät ehkä näy heti, mutta pitää uskoa siihen, että muutosta tapahtuu, vaikkei se edes tapahtuisi meidän sukupolvemme aikana.”

Tukiainen muistuttaa, että sarjakuvaa on kuitenkin monenlaista, eikä taiteella sinänsä saa olla tehtävää. Design-esineellä on suunniteltu tehtävä, mutta ei taiteella. ”Minulla on paljon maalauksia, joilla ei ole mitään määrättyä tehtävää, mutta katsoja saa siitä silti itselleen jotain erityistä. Merkitys riippuu katsojasta. Taidetta voi kyllä käyttää myös välineenä”, hän sanoo.

ovat omia valintoja”, Tukiainen melkein kimmastuu.

Banaanin ostaminen on helppoa, kun tarjolla on esimerkiksi luomua ja reilua kauppaa. Kun kyseessä on vaikka talvitakki, on taustojen selvittäminen jo paljon vaikeampaa.

Toisaalta jokainen meistä käyttää päivittäin tuotteita, joiden alkuperästä ei ole tietoa. ”Pitäisi olla ihan tavallista tietää, mistä tuotteet ovat peräisin. En minäkään silti tiedä, kuinka reilua on se pellava, jota ostan taulujen kankaaksi!”

Kuitenkin, Katja Tukiainen kysyy: jos ihmisellä on varallisuutta ostaa unelmia, haluaako hän ostaa timantteja, joiden alkuperä on usein epäselvä vai vaikka kotimaista taidetta, joka on pääosin melko reilua kauppaa?

Pahinta on tuntea voimattomuutta ja ahdistua niin paljon, että lamaantuu.

tukiaisen mielestä suomalaiset ovat etuoikeutetus-

sa asemassa, sillä tietoa vaikkapa tuotteiden taustoista on nykyään saatavilla jo melko paljon – jos vain haluaa ottaa niistä selvää. Arjen pienillä eettisillä teoilla on merkitystä, ja esimerkiksi kuluttamalla voi vaikuttaa. ”Etuoikeudesta seuraa vastuuta. Usein sanotaan, että kuluttajia ja yrityksiä ei saa syyllistää. Kyllä saa! Meidän on kestettävä se tieto ja myönnettävä, että kulutuspäätökset

pahinta on tuntea voimattomuutta ja ahdistua niin paljon,

että lamaantuu. Moni tekee jo nyt työssään ja arjessaan huomaamattaan hyviä tekoja päivittäin. Opettajina, sairaanhoitajina, bussikuskeina. Tukiainen muistuttaa, että arjen pienet teot ratkaisevat. Ja se tasapaino. ”Siksi tarvitaan huumoria ja kauneutta. Asiat eivät ole mustavalkoisia”, hän sanoo hymyillen.

Teksti Kirsi Pere Kuvat Jarkko Virtanen

Kolumni.

16

Turpa kiinni

Håll käften

yritystoiminnan globaaleja vaiku-

tuksia tutkiva Finnwatch julkisti tammikuussa raportin, joka paljasti, että suomalaisten kauppojen hyllyissä olevia ananasmehuja tuotetaan Thaimaassa pakkotyövoimalla ja hyödyntämällä ihmiskauppaa.

Emme olleet koskaan epäilleet mitään tutkimaamme yritystä näin törkeistä ihmisoikeusloukkauksista. Ilmoitimme löydöksistämme jo joulukuussa Thaimaan ministeriöille yksityiskohtaisella kirjeellä.

Thaimaan viranomaisten reaktio yllätti meidät. Ministeriön virkamiehet ryntäsivät kenttätutkimuksestamme vastanneen siirtolaisasiantuntija Andy Hallin työpaikalle ja kehottivat hankkiutumaan hänestä eroon. Andy menetti työpaikkansa.

medborgarorganisationen Finnwatch, som bevakar den finländska affärsverksamhetens globala effekter, publicerade i januari en avslöjande rapport. Ur rapporten framgick att flera sorter av i Thailand producerad ananasjuice på finländska butikshyllor kan kopplas till tvångsarbete och människo­handel.

Vi hade aldrig tidigare misstänkt något av de företag vi granskat för så här grova människorättskränkningar. Redan i december rapporterade vi om våra upptäckter till det thailändska ministeriet i ett brev som innehöll detaljerad information om övergreppen.

De thailändska myndigheternas reaktion kom som en chock. Ministeriets tjänstemän störtade till Andy Halls arbetsplats. Andy, som är migrationsexpert, ansvarade för fält­arbetet i våra granskningar.

Han förlorade sitt jobb. det finns också andra länder där man kan det där med att få tyst på folk. I maj förra året framställde vi en rapport över allvarliga problem i den bangladeshiska textilindustrin. Vi framförde krav på stöd för kvinnors fackliga organisering och löner som det går att leva på. Några veckor innan rapporten publicerades hittades textilbranschens fackliga ledare i ett dike, torterad och mördad.

Med tanke på mitt eget jobb är det tursamt att Finland ligger på första plats i Press Freedom -indexet som jämför länders tryckfrihetsgrad. Forskardoktor Merja Pentikäinen anser också att mediebevakningen hos oss förbättrar företagsansvaret snabbare än lagstiftningen förmår.

Men utmaningar finns det också i Finland. Med hänvisning till affärshemligheter underlåter företag att ge ut information om sina underleverantörskedjor i högriskländer. De hävdar att kollektivavtal som de ingått i Mexiko är "interna dokument" och att de själva inte har "resurser" att tillhandahålla landsspecifika uppgifter om bokslut.

”Ju mer man vill att vi ska hålla tyst, desto högre måste vi ropa.”

muissakin maissa osataan laittaa naamat umpeen. Viime toukokuussa laadimme raporttia Bangladeshin tekstiili­ teollisuuden vakavista ongelmista. Vaadimme naisten järjestäytymisasteen lisäämistä ja elämiseen riittävää palkkaa. Pari viikkoa ennen raportin julkaisua paikallisen tekstiilialan liiton johtaja löytyi ojasta kidutettuna ja tapettuna.

Oman työni kannalta on onnekasta, että Suomi on ykkönen lehdistön vapautta mittaavassa Press Freedom -indeksissä. Tohtoritutkija Merja Pentikäisen mukaan mediahuomio viekin yritysvastuuta eteenpäin nopeammin kuin lainsäädäntö.

Suomessa riittää silti haasteita. Yritykset vetoavat liikesalaisuuksiin eivätkä anna tietoa riskimaissa sijaitsevista alihankintaketjuistaan. Ne kertovat Meksikossa solmimiensa työehtosopimusten olevan "sisäisiä asiakirjoja" eikä niillä ole "resursseja" maakohtaisten tilinpäätöstietojen julkaisemiseen. ihmisoikeuspuolustajia , ay-aktiiveja ja toisinajattelijoita vaiennetaan yhä enemmän, ja meilläkin joudutaan kiinnittämään entistä enemmän huomiota niin työntekijöiden kuin lähteinä toimivien ihmisten suojeluun. Iso osa voimavaroista kuluu myös yritysten hiljaisuuden muurin yli kiipeämiseen.

Avoin yhteiskunta on kuitenkin välttämätöntä ihmisoikeuksien toteutumiseksi. Mitä enemmän meidän halutaan olevan hiljaa, sitä lujempaa on huudettava.

nedtystandet av människorättskämpar, fackliga aktivister och oliktänkare ökar, och också hos oss tvingas vi allt oftare att uppmärksamma skyddet av våra anställda och våra informationskällor. En stor andel av våra resurser går också till att klättra över den mur av tystnad som företagen bygger upp omkring sig.

Likväl är ett öppet samhälle grunden för att de mänskliga rättigheterna ska uppfyllas. Ju mer man vill att vi ska hålla tyst, desto högre måste vi ropa.

Sonja Vartiala Kirjoittaja on Finnwatchin toiminnanjohtaja.

d ar

g La

ro

lo , te e n

i

Viimeinen ateria: viisi palaa murha. m o is pais l o k , tett 4 0 ua .20 2 kan .

1 1 aa, u t C te t

17

oc aC ol

at

ai

Dr

Pe e pp

r.

Ed w

Reportaasi.

VIIMEINEN ATERIA Yhdysvalloissa 33 osavaltiossa on voimassa kuolemanrangaistus. Osavaltioista Teksas on teloittanut eniten ihmisiä. Syyskuuhun 2011 asti vangit saivat toivoa viimeisen ateriansa. Näin he halusivat syödä ja juoda.

Tekstit Marie Kajava, Lise Rønfeldt Bagger, Erja Vainikka­Howard Kuvat Lea Meilandt

18

James Powell, teloitettu 10.1.2002, murha.

Viimeinen ateria: kuppi kahvia.

Cornelius Coss, teloitettu 23.2.2000, murha.

Viimeinen ateria: banaani, kookospähkinä ja makea hedelmä.

John Elliot, 4.2.2003, raiskaus ja murha.

Viimeinen ateria: kuppi teetä ja kuusi suklaakeksiä.

19

Gerald Mitchell, teloitettu 22.10.2001, ryöstö ja murha. Viimeinen ateria: pussi Jolly Rancher -karkkeja.

Kokki 220 kuolemaantuomitulle kun kuolemaantuomittu Lawrence Russell Brewer 21.

syyskuuta 2011 tilasi viimeisen ateriansa ennen teloitustaan teksasilaisessa vankilassa, saivat viranomaiset tarpeekseen.

Brewer tilasi muun muassa kanapihvejä, triplapekonijuustohampurilaisen, suuren kulhon paistettua ohraa, puoli kiloa grillilihaa, kolme fajitasta, pizzan, munakkaan, paketin Blue Bell -jäätelöä, maapähkinävoitoffeeta ja kolme olutta. Saatuaan ruuat Brewer antoi niiden olla eikä maistanut muruakaan.

Tämä sai senaattori John Whitmiren näkemään punaista. Hän vaati viimeisten aterioiden käytäntöihin muutoksia, ja siitä lähtien kuolemaantuomitut ovat voineet valita vankilakeittiön erilaisten perusaterioiden väliltä. päätös oli entisen vankilakokin, Brian Pricen mukaan sydämetön. Price valmisti 220 viimeistä ateriaa Teksasissa vuosina 1991–2003. Hän oli vankilakokki, joka suoritti 14 vuoden tuomiota lankonsa sieppauksesta ja entiseen vaimoonsa kohdistamasta seksuaalisesta väkivallasta.

Price julkaisi vankilakokemuksistaan vuonna 2004 kirjan Meals to Die for.

The Guardianille kirjansa ilmestymisen aikoihin antamassaan haastattelussa Price totesi, että kuolemaantuomitut toivoivat viimeiseksi ateriakseen usein sellaista ruokaa, johon olivat elämänsä aikana tottuneet – meksikolaiset meksikolaiseen ruokaan ja niin edelleen. Suosituin viimeinen ateria oli Pricen kokemuksen mukaan juustohampurilainen ja ranskalaiset perunat. nykyään Brian Pricellä on oma ravintola. Hän tarjosi Tek-

sasin viranomaisille vaihtoehtoa, jonka mukaisesti hän valmistaisi kuolemaantuomittujen viimeisen ateriatoiveen ilmaiseksi. ”On väärin lakkauttaa viimeinen ateria. Me sanomme, että oikeus tapahtuu, kun ihminen teloitetaan. Mutta miksi emme voi osoittaa myötätuntoa näinä viimeisinä hetkinä?” kysyi Brian Price CNN:n haastattelussa. ”Tässä ei ole kyse rahasta vaan pikemminkin tavasta, josta olemme siirtyneet pois”, Teksasin rikostuomioistuimen puhemies Jason Clark kommentoi. Tuomioistuin hylkäsi exvankilakokin tarjouksen.

20

kuolemanrangaistus tarkoittaa rikoksesta tuomitun henkilön tuomitsemista kuolemaan.

Kuolemanrangaistukseen tuomitseminen on eri asia kuin rangaistuksen täytäntöönpano.

teloitus tarkoittaa kuolemantuomion täytäntöönpanoa, jossa ihminen surmataan rangaistukseksi rikoksesta. Käytössä olevia teloitustapoja ovat mm. myrkkyruiske, ampuminen, mestaus ja hirttäminen.

selvä enemmistö maailman maista on lopettanut kuolemanrangaistuksen käytön.

maailmassa on noin 60 valtiota, jotka käyttävät edelleen kuolemanrangaistusta. Osa valtioista pitää kuolemanrangaistuksen käyttöä valtionsalaisuutena eikä anna siitä julkisia tietoja.

kuolemanrangaistusta käyttävistä maista ainakin 20 panee täytäntöön teloituksia. Vuoden 2011 aikana teloitettiin ainakin 676 ihmistä.

21

vuoden 2011 lopussa maailmassa oli noin 18 750 kuolemaantuomittua.

kiinan valtio pitää kuolemanrangaistuslukuja valtionsalaisuutena. Kiinassa teloitetaan ihmisiä enemmän kuin koko muussa maailmassa yhteensä.

euroopassa ainoa maa, joka käyttää ja toimeenpanee kuolemanrangaistuksia, on Valko-Venäjä.

Lähi-idän maista eniten teloitetaan Irakissa, Iranissa, Saudi-Arabiassa ja Jemenissä. G8-maista vain Yhdysvallat ja Japani suorittavat teloituksia.

kuolemanrangaistus loukkaa perustavanlaatuisinta ihmisoikeutta eli oikeutta elää. Amnesty vastustaa kuolemanrangaistuksen käyttöä kaikkialla ja kaikissa tapauksissa.

valtaosassa maista , joissa tuomitaan kuolemanrangaistukseen tai teloitetaan, oikeudenkäynnit eivät vastaa kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita.

William Wyatt, teloitettu 3.8.2006, raiskaus ja murha. Viimeinen ateria: kieltäytyi ateriasta.

22

Charles Edward Smith, teloitettu 16.5.2007, murha. Viimeinen ateria: yhdeksän tacoa, yhdeksän enchiladaa, ranskalaisia perunoita, salaatti kastikkeella, fajitoja häränlihalla, kuppi tulista kastiketta ja juustoraastetta, jalopenoja, mansikkaleivos ja 16 Pepsiä.

Bobby Wayne Woods, teloitettu 3.12.2009, raiskaus ja murha. Viimeinen ateria: kaksi kanapihviä, kaksi grillattua kananrintaa, kolme grillattua porsaanfileetä, kaksi hampurilaista salaatilla, tomaatilla, sipulilla ja kastikkeella, neljä palaa leipää, 250 grammaa paistettua perunaa, 250 grammaa sipulirenkaita ketsupilla, suklaakakkua kuorrutteella ja kaksi lasillista maitoa.

23

Erik Charles Nenno, teloitettu 28.10.2008, raiskaus ja murha. Viimeinen ateria: grillattu juustohampurilainen, neljä kalapateeta, kuusi kovaksi keitettyä kananmunaa ja kuppi kahvia.

Stanley Hall, teloitettu 16.3.2005, murha. Viimeinen ateria: t-luupihvi, ranskalaiset perunat, pirtelö ja katkarapusalaatti kastikkeella.

Kuolemanrangaistuksen kannatus hiipuu Yhdysvalloissa mielipidetiedustelussa vuoden 2011 lokakuussa 61

prosenttia amerikkalaisista kannatti kuolemanrangaistuksen säilyttämistä laissa. Vaikka luku saattaa tuntua korkealta, se on alhaisin sitten vuoden 1972. Yleensä kannattajien määrä on ollut 80 prosentin luokkaa.

Viisi osavaltiota on viiden viime vuoden aikana lakkauttanut kuolemanrangaistuksen, ja Kaliforniassa järjestetyssä kansanäänestyksessä rangaistuksen vastustajat hävisivät vain täpärästi.

Amnestyn Yhdysvaltain osaston kuolemanrangaistuksen vastaisen kampanjan johtaja Brian Evans ennustaa Marylandin osavaltiosta seuraavaa kuolemanrangaistuksen lakkauttajaa. ”Kuolemanrangaistuksesta luopumisesta on tullut jo jonkinlainen trendi Yhdysvalloissa”, hän arvioi. Matkaa on silti vielä: viime vuonna Yhdysvalloissa annettiin 77 kuolemantuomiota ja teloitettiin 43 ihmistä. 3 170 kuolemaantuomittua odottaa rangaistuksen toimeenpanoa. kampanjoinnissa kuolemanrangaistusta vastaan Am-

nestylla on kumppaneina muun muassa murhien uhrien omaisia. Syitä tähän on monia. ”Kaikkine vetoomuksineen kestää yleensä kymmeniä vuosia ennen kuin tuomio pannaan täytäntöön, ja prosessin kuluessa murhaajasta tulee julkkis. Moni perhe kokee, että on repivää palata tuskallisiin tapahtumiin yhä uudelleen”, Evans selvittää.

Osa omaisista taas katsoo, että uuvuttavaan prosessiin käytetyt rahat kannattaisi mieluummin käyttää rikosten torjuntaan tai vaikkapa asiantuntija-avun tarjoamiseen uhrien läheisille.

”Kuolemanrangaistuksen vastaista mielialaa on lisännyt se, että yhä useammat amerikkalaiset ovat vihdoin todenneet, että maan oikeuslaitos voi tehdä virheitä. Niiden vuoksi syyttömiäkin ihmisiä on tuomittu kuolemaan”, Evans kertoo.

Vastustajat ovat tuoneet julkisuuteen useita oikeustapauksia, joissa tuomio on annettu todella heikoin perustein. Evans mainitsee esimerkkinä georgialaiselle Troy Davisille poliisin murhasta langetetun kuoleman­tuomion. kuolemanrangaistuksen kannattajat puolustavat

usein kantaansa muun yhteiskunnan suojelemisella rikoksentekijältä. Nykyisin amerikkalaisista noin joka toisen mielestä elinkautinen rangaistus ilman armahduksen mahdollisuutta takaisi riittävästi sen, ettei tekijästä ole vaaraa muille ihmisille.

Kuolemanrangaistuksen vastaista työtä Yhdysvalloissa hidastaa ennen kaikkea se, että osavaltioilla on omat lait, ja lakkauttamispäätös on tehtävä jokaisessa niistä erikseen. ”Kuolemanrangaistus on voimassa vielä 33 osavaltiossa.

Vastustajien on siis kampanjoitava ja voitettava vielä 33 kertaa”, Brian Evans konkretisoi.

Toisena merkittävänä hidasteena Evans näkee oikeuslaitoksen syyttäjäkunnan. Syyttäjistä monet haluavat säilyttää kuolemanrangaistuksen uhkan äärimmäisenä neuvotteluvalttina kuulusteluissa.

Myös sensaatiohakuisella amerikkalaismedialla on osuutensa asiassa. Vaikka murhien määrä Yhdysvalloissa on laskenut, tiedotusvälineiden kauhutarinoita seuraamalla saa asiasta päinvastaisen käsityksen.

amnesty.fi/vetoomukset Allekirjoita vetoomus yksitt채isen ihmisen tai tietyn maan ihmisoikeustilanteen parantamiseksi.

Asiaa.

25

MAMA FM ANTAA NAISILLE ÄÄNEN Afrikan ensimmäinen naisten pyörittämä radioasema valistaa ja rikkoo perinteisiä asetelmia Ugandassa. ” vanhassa buganda-kulttuurissa mies

on perheen pää. Minäkin uskoin ennen, että vaimon tehtävä on palvella miestään”, Jo­ seph Kibirige sanoo päätään pudistellen. ”Tultuani töihin Mama FM:ään aloin kuitenkin ymmärtää, että miesten ja naisten on oltava tasa-arvoisia.”

Kibirige tekee ohjelmaa naisten yhteisöradio Mama FM:ään, joka on toiminut vuodesta 2001 lähtien Ugandan pääkaupungissa Kampalassa. Radion perusti Ugandan naistoimittajien yhdistys UMWA, joka on edistänyt mediassa työskentelevien naisten asemaa jo vuodesta 1983.

Radiokanavan lisäksi UMWA koordinoi lähi­suhdeväkivallan vastaista hanketta, kouluttaa maaseudun naisia ja julkaisee The Other Voice -lehteä, jossa on juttuja ihmisoikeuksista, tasa-arvosta sekä naisten ja vähemmistöjen asemasta. yksi mama fm : n päätavoitteista on antaa ääni niille ryhmille, joita ei muuten kuulla yhteiskunnassa eikä poliittisessa päätöksenteossa. ”Mama FM on koko Afrikan ensimmäinen naisten radio. Se perustettiin, koska naistoimittajien oli vaikea saada töitä tiedotusvälineistä, eikä heitä kuunneltu miehisessä mediamaailmassa. Toki meillä työskentelee myös miehiä, mutta esimerkiksi teknikot ovat naisia, samoin johtoporras. Koska kaupalliset kanavat ovat miesjohtoisia, halusimme tuoda vähän tasapainoa tilanteeseen”, Mama FM:n toiminnanjohtaja Margaret SentamuMasagazi kertoo. ”Monet naiset eivät pysty kouluttautumaan toimittajiksi taloudellisista syistä. Siksi koulutamme jatkuvasti uusia vapaaehtoistoimittajia ja yritämme hankkia naisille opiskelustipendejä.”

Mama FM:n laaja ohjelmatarjonta ulottuu urheilusta politiikkaan ja lastenohjelmista keskusteluohjelmiin, mutta yksi kanavan päätehtävistä on valistaa kuulijoitaan. Radio on etenkin maaseudulla tärkeä tietolähde, jonka avulla lukutaidottomatkin saavat kuulla ympäröivästä yhteiskunnasta ja omista oikeuksistaan. Siksi Mama FM lähettää paljon ohjelmaa esimerkiksi naisten oikeudellisesta

asemasta, terveydestä ja ympäristönsuojelusta. Työntekijät järjestävät myös työpajoja ja koulutusta yhdessä UMWA:n kanssa.

yksi tärkeimmistä koulutus- ja valistushankkeista on kolme vuotta sitten käynnistetty lähisuhdeväkivallan vastainen hanke.

Sen vapaaehtoiset käyvät maaseutuyhteisöissä tapaamassa ihmisiä ja kertomassa lähisuhdeväkivallan seurauksista ja sen ehkäisemisen tärkeydestä. ”Minunkin asenteeni muuttuivat vähitellen, kun seurasin vapaaehtoistemme työtä ja keskustelin heidän kanssaan. Nyt haluan jakaa kokemuksiani muille. Ikivanhoja perintei-

tä ei kitketä hetkessä, mutta sitkeän työmme avulla olemme jo saaneet aikaan muutoksia”, sanoo Joseph Kibirige, joka toimii nykyisin aktiivisesti hankkeessa.

Myös Margaret Sentamu-Masagazi saa voimaa nähdessään työnsä tulokset. ”Jos yksikin nainen uskaltaa Mama FM:n ansiosta kertoa tarinansa ja hakea parannusta tilanteeseensa, tiedämme, että meitä tarvitaan. Tulen valtavan onnelliseksi, kun kuulijat kertovat ohjelmiemme auttaneen heitä elämässä eteenpäin.”

Teksti Annukka Kolehmainen Kuvitus Anna-Kaisa Jormanainen

Vuosikokous ja koulutus pakolaisten oikeuksista Turussa 23.–24.3.

Tänä vuonna Amnesty kampanjoi pakolaisten ja siirtolaisten oikeuksien puolesta. Jokainen matka vuotavalla veneellä Välimerellä on hengenvaarallinen. Tule kuulemaan lisää ja osallistu Amnestyn vuosi­kokoukseen!

Ohjelma

Tutustu johtokuntaehdokkaisiin VUOSIKOKOUKSESSA VALITAAN johtokunnalle taloudenhoitaja sekä kolme jäsentä kahden vuoden kaudelle. Tutustu ehdokkaisiin osoitteessa amnesty.fi/vuosikokous2013.

EHDOLLE EHTII VIELÄ – jos olet kiinnostunut johtokuntatyöstä laita pikaisesti viestiä osoitteeseen jk-rekry@amnesty.fi.

Kokouspaikka on Åbo Akademin Arken, Tehtaankatu 2, Turku.

Lauantai 23.3.

9.30–10

AAMUPALA JA ILMOITTAUTUMINEN

10–13

MIKSI JA MITEN AMNESTY TEKEE PAKOLAISTYÖTÄ?

Pakolaisuuden oikeudellinen perusta, sopimukset ja tilastot.

Oikeustieteen tohtori Ida Staffans, Amnestyn oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen.

13–14.30

LOUNAS JA AMNESTYN TIETOISKUJA

14.30–16.30

THE CLOSED SEA -ELOKUVA JA KESKUSTELU ELOKUVASTA

16.30

KOULUTUSPÄIVÄN LOPETUS, PALAUTE JA OHJEISTUS ILLAKSI Iltaohjelmasta vastaa Amnestyn Turun ryhmä.

Ilmoittaudu!

ILMOITTAUDU KOULUTUKSEEN JA VUOSI­KOKOUKSEEN osoitteessa amnesty.fi/vuosikokous2013 viimeistään 20.3. Jos haluat osallis-

tua yhteisiin ruokailuihin tai tarvitset majoituksen, ilmoittaudu 11.3. mennessä. Matkoista voi hakea korvausta.

LISÄTIETOJA: Toimistosihteeri Anna Nurmi, anna.nurmi@amnesty.fi tai (09) 5860 440 (ma–to klo 12–16).

Sunnuntai 24.3.

10.30–13.30

AMNESTYN SUOMEN OSASTON SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VUOSIKOKOUS

Kokouskutsu

Möteskallelse

Amnesty International Suomen osasto ry:n sääntömääräinen vuosikokous järjestetään Turussa sunnuntaina 24.3. klo 10.30–13.30.

Amnesty International Finländska sektionen rf:s stadgeenliga årsmöte hålls i Åbo söndagen den 24 mars kl 10:30-13:30.

Kokouspaikka on Åbo Akademin Arken, Tehtaankatu 2, Turku

Mötesplats är Åbo Akademis Arken, Fabriksgatan 2, Åbo

Helsingissä 24. helmikuuta 2013 Johtokunta

Helsingfors den 24 februari 2013 Styrelsen

ALOITTEET JÄSENILTÄ Jäsenillä on mahdollisuus tehdä aloitteita kokouksen käsiteltäviksi. Aloitteiden tulee olla johtokunnan puheenjohtajalla Jussi Förbomilla (forbom@iki.fi) tai toimistolla (Hietaniemenkatu 7 A, 00100 Helsinki) viimeistään maanantaina 11.3.2013.

MEDLEMSMOTIONER Medlemmarna har en möjlighet att lämna in motioner för behandling på mötet. Motionerna bör vara hos styrelsens ordförande Jussi Förbom (forbom@iki.fi) eller på kontoret (Sanduddsgatan 7 A, 00100 Helsingfors) senast måndagen den 11.3.2013.

ESITYSLISTA 1. Kokouksen avaus 2. Kokouksen puheenjohtajan valinta 3. Kokouksen sihteerin valinta 4. Kahden pöytäkirjan tarkastajan ja kahden ääntenlaskijan valinta 5. Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 6. Esityslistan hyväksyminen 7. Katsaus vuoden 2012 toimintaan 8. Vuoden 2012 tilinpäätöksen käsittely ja tilintarkastajien lausunto 9. Tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen johtokunnalle 10. Tilintarkastajan valinta 11. Taloudenhoitajan ja kolmen johtokunnan jäsenen valinta 12. Päätetään vuoden 2014 jäsenmaksun suuruudesta 13. Amnestyn Suomen osaston suunnitelmat vuodelle 2013 14. Vuoden 2013 talousarvion vahvistaminen 15. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusohjelman vahvistaminen 16. Henkilöstösuunnitelma ja johtokunnan työjärjestys (tiedoksi) 17. Jäsenten vähintään kolme viikkoa ennen kokousta johtokunnalle jättämien aloitteiden käsittely 18. Rekrytointiryhmän valinta 19. Vuoden 2014 vuosikokouksen ajasta ja paikasta sopiminen 20. Muut mahdollisesti esille tulevat asiat 21. Kokouksen päättäminen

FÖREDRAGNINGSLISTA 1. Mötet öppnas 2. Val av ordförande för mötet 3. Val av mötessekreterare 4. Val av två protokolljusterare och två rösträknare 5. Mötets lagenlighet och beslutmässighet 6. Godkännande av föredragningslistan 7. Översikt av verksamheten år 2012 8. Behandling av bokslutet för år 2012 och revisorernas utlåtande 9. Fastställande av bokslutet och beviljande av ansvarsfrihet för styrelsen 10. Val av revisor 11. Val av styrelsens kassör och tre andra styrelsemedlemmar 12. Beslut om medlemsavgiftens storlek år 2014 13. Finländska sektionens verksamhet 2013 14. Fastställande av budgeten för år 2013 15. Fastställande av sektionens jämlikhets och jämställdhetsplan 16. Sektionens personalplan och styrelsens arbetsordning (för information) 17. Behandling av motioner som av medlemmarna lämnats in till styrelsen tre veckor före mötet 18. Val av rekryteringsgruppen 19. Årsmötets tidpunkt och plats år 2014 20. Eventuella övriga ärenden 21. Mötets avslutning

Matkalla.

27

Reissaajien ahaa-elämyksiä maailmalta

KOTI SE ON HÖKKELIKIN Länsi-Afrikan talousbuumi nostaa Ghanan pääkaupunkiin lasiseinäisiä pilvenpiirtäjiä, kun katse pitäisi suunnata slummeihin. mineraalivesi kuplii liikemiesten laseissa. Ghanan pääkaupungissa Accrassa Mövenpick-luksushotellin aulapöydissä palaveeraa innokkaita ulkomaalaisia sijoittajia, jotka haluavat varmistaa pääsyn Ghanan markkinoille.

Ghana on koko Länsi-Afrikan talouden veturi. Rannikolla öljynporaajat pumppaavat mustaa kultaa Yhdysvaltojen markkinoille.

Myös muut raaka-aineet, kuten oikea kulta, palmuöljy ja kaakao käyvät hyvin kaupaksi.

Accra imee investointeja ja ihmisiä. Ulkomaiset yritykset rakennuttavat peiliseinäisiä toimistoja, ja niiden työntekijät ostavat upouusia autoja – ja sen jälkeen autonsa ikkunasta katumyyjiltä viipaloituja hedelmiä ja purukumia. Vaikka työmiehet rakentavat Ghanan paahtavassa auringossa uusia kaistoja, useimmiten liikenne seisoo. kehittyvä kaupunki houkuttelee myös uusia, köyhempiä asukkaita. Heidän ensimmäinen kotinsa Accrassa on yleensä jossakin kaupungin monista slummeista.

Parin miljoonan asukkaan Accrassa noin 80 000 ihmistä asuu slummeissa. Heillä ei ole vesijohtoja, viemäreitä, vessoja, kouluja eikä virallista kaupunkilaisen asemaa.

Kaksi valkotakkista liikennepoliisia istuu lautahökkelin varjossa. He kertovat sakottavansa ilman rekisterikilpiä ajavia kuskeja, mutta ehtivät myös kommentoida ympäristöä. ”Kaikki nämä mökit ja majat pitäisi lanata matalaksi. Ei täällä saisi asua, mutta slummiasukkaat uskovat vain puskutraktoria”, nimettöminä pysyttelevät poliisit selostavat.

Kasvava kaupunki etsii koko ajan uutta rakennusmaata. Ghana on saanut Kiinalta kolmen miljardin dollarin lainan, jolla on tarkoitus laittaa rautatie kuntoon. Se tarkoittaa, että vanhan radan laitamien epäviralliset hökkelit ja niiden asukkaat ovat vaarassa. slummien asukkaita verrataan usein rikollisiin, joista on päästävä eroon. Huonosta maineestaan huolimatta slummit ovat aitoja yhdenmiehen ja -naisen yrityskeskittymiä, joissa kukaan ei pärjää laiskottelemalla. Esimerkiksi suuri osa Accran tarvitsemista vihanneksista tulee slummien kautta, koska maaseudulta ruuan tuovat tori­kauppiaat yleensä asuvat halvimmilla asuinalueilla. Ilman slummiväkeä kaupunki pysähtyisi.

Amnesty on kampanjoinut slummiasukkaiden oikeuksien puolesta ja tuloksia on syntynyt. Jopa Ghanan ex-presidentti John Evans Atta Mills totesi, ettei ihmisiä saa häätää kodeistaan ilman erityislupaa. ”Emme vastusta kaupungin kehittämistä, vaan vaadimme, että se on tehtävä ihmisiä kunnioittaen”, sanoo Amnestyn Ghanan osaston johtaja Lawrence K. Amesu.

Päättäjät ovat periaatteessa hyväksyneet Amnestyn vaatimukset: häädöistä on tiedotettava ajoissa ja asukkaille on korvattava menetys. Ketään ei saa häätää väkivalloin eikä sateella tai pimeällä. Ongelmana on usein tiedonkulku. Virkamiehet ja poliisit ovat asenteellisia, eivätkä asukkaat tiedä oikeuksistaan.

radan varressa seisoskeleva Gra­ ce Addon, 48, odottelee asiakkaita suihkupisteelleen. Slummikodeissa ei yleensä ole vesihanoja. Grace tarjoaa 20 sentin maksua vastaan suihkun suojaisassa kopissa tai kevyemmän puolipesun hanan alla 12 sentillä.

Grace on asunut radan varressa yhdeksän vuotta, mutta ei ole koskaan kuullut Kiinan ratalainasta tai asukkaiden häätösuunnitelmista. ”Kukaan ei ole kertonut minulle mitään”, huolestunut nainen sanoo. ”Minne me menisimme? Tämä on meidän kotimme.”

Teksti Kaisa Viitanen Kuvitus Antti Kyrö

28

Teetä ja ihmisoikeuksia.

Keskustelua oikeasti tärkeistä asioista

Yhden riesa – toisen rikkaus Kevät tuo jälleen kaduille feissarit. Tutkija Outi Kuittinen ja Amnestyn varainhankintavastaava Ruut Karhunen pohtivat, miksi järjestön kannattaa jalkautua kaupunkiin.

29

outi kuittinen on ajatushautomo Demos Helsingin tutkija. Kuittinen on tehnyt tutkimusta demokratiasta ja julkisesta tilasta.

helsingin kolmen sepän patsaan ympärillä on perjantai-iltapäivänä ruuhkaista. Eri järjestöjen jäsenhankkijat ovat paikalla tuttu näky. Ohikulkijoita pysäyttävät face to face -jäsenhankkijat eli feissarit ovat tärkeitä järjestöille taloudellisesti, mutta he ovat myös järjestöjen kasvot kaupungilla. ”Feissaamisen voi sanoa mullistaneen monen järjestön toiminnan. Amnesty aloitti feissaamisen vuonna 2004, ja sen jälkeen kuukausitukijoiden määrä on noussut noin kuudella tuhannella vuosittain”, kertoo Amnestyn varainhankintavastaava Ruut Kar­ hunen.

Karhusen mukaan kaduilla ja tapahtumissa kohdatut ihmiset saavat ainutlaatuisen kontaktin järjestöön. ”Feissarimme ovat toimintamme käyntikortti ja elintärkeä ihmiskontakti Amnestyn ja kaupunkilaisten välillä.”

ruut karhunen aloitti vuonna 2006 Amnestylla jäsenhankkijana. Hän toimii nykyään Amnestyn varainhankintavastaavana.

aikana he pysäyttävät ohikulkijoita ilman suurempaa suojavarustusta”, Karhunen täsmentää.

Ajatushautomo Demos Helsingin tutkija Outi Kuittinen kuuntelee kiinnostuneena välittämättä ohi kiirehtivistä ihmisistä. ”Kaupunkitilan käytöstä on tullut entistä säännöstellympää. Feissareilla on käytössään alue kaupallisten tilojen keskellä ja välissä – tai ikään kuin kaupallisen tilan puristuksessa.”

Kuittinen jatkaa pohdintaa nostamalla esiin viime vuosina tapahtuneen muutoksen kaupunkikulttuurissa.

toimiminen olisi ollut liian radikaalia”, Kuittinen arvioi. kahvikupit höyryävät helmikuun pakkasilmasta. Keskustelu etenee syvempään pohdintaan kaupallisuudesta ja järjestötoiminnasta. Karhusen mielestä voidaan puhua ristiriidasta kaupallisten intressien ja näiden ulkopuolelle jäävän tilan välillä. ”Julkista tilaa voi vuokrata isolla rahalla, mutta esimerkiksi kerjääminen puhuttaa ja ärsyttää ihmisiä.”

Vaikka julkinen tila on täynnä kaupallisia viestejä, saatetaan feissaaminen kärkevimmissä kommenteissa rinnastaa kerjäämiseen. ”Joidenkin mielestä heikompien ääni ei saisi kuulua tai näkyä. Mainonta ja maksettu mainostila ei herätä ihmisissä samankaltaisia tunteita”, Karhunen huomauttaa. Syitä feissaamiseen kohdistuvalle kritiikille voidaan etsiä myös suomalaisesta kulttuurista. ”Suomessa on runsaasti tilaa verrattuna tiheämmin asuttuihin maailman kolkkiin, joissa elintila on pienempi. Muualla elämä on keskittynyt enemmän kaduille ja kohtaamisiin ollaan näin tottuneempia”, Kuittinen lisää.

Kolmen sepän juurella puhaltaa kolea viima. Feissaamisen haasteista huolimatta Karhunen korostaa kohtaamisten olevan ensisijaisesti positiivisia. ”Ihmiset haluavat vaikuttaa, ja kadulla

”Julkista tilaa voi vuokrata isolla rahalla, mutta esimerkiksi kerjääminen puhuttaa ja ärsyttää ihmisiä.”

feissaaminen ilmestyi suomalaiseen katukuvaan 2000-luvulla, ja toiminta on keskittynyt kaupunkien vilkkaisiin risteyskohtiin. Vaikka joitakin feissarin lähestyminen ärsyttää, järjestöjen näkyvyys on myös synnyttänyt tilaisuuden kohdata ihmisiä. ”Joitakin saattaa ärsyttää suora lähestyminen tai feissareiden kasvanut määrä keskeisillä paikoilla. Ihmisten kohtaamisessa on näin haasteensa. Feissarit tekevät työtä edustamalleen järjestölle, mutta työpäivän

”Yksittäiset ihmiset ja ryhmät ovat ottaneet tilaa yhä näkyvämmin käyttöönsä. Kansalaislähtöisillä kaupunkitapahtumilla ja -paikoilla luodaan itse omalla toiminnalla sellaista yhteiskuntaa ja kaupunkia kuin toivotaan. Samalla haastetaan sitä, kuka voi näkyä ja kuka ei ja pitääkö toimimiseen pyytää aina viranomaiselta lupa vai onko ihmisillä lähtökohtainen oikeus toimia julkisessa tilassa.” ”Veikkaan, että feissaaminen ei olisi ollut mahdollista 80-luvulla. Nykyisenkaltaista kaupunkikulttuuria oli vähän ja kadulla

30

kynnys siihen on matala. Haasteenamme on ollut toiminnan avoimuus ja ihmisten luottamus järjestöön. Ihmisoikeustyöhön liittyy paljon arkaluontoisia keskusteluja. Ihmiset saattavat myös kokea, että kansainvälinen työmme on ulkopolitiikkaa, joka ei yksityishenkilöille kuulu.” yhtä varmasti kuin tulevat Kauppatorille mansikat ja lokit, tulevat myös feissarit.

Kevään ja kesän aikana Amnestyssa aloittaa noin 150 uutta jäsenhankkijaa. Osa heistä ihastuttaa ja vihastuttaa juuri Kauppatorin tuntumassa, Helsingin rautatieaseman edessä – ja Kolmen sepän patsaalla.

Mutta mitä sitten? Millainen on varainhankinnan tulevaisuus?

Karhunen visioi mahdollisuutta kahden portaan järjestelmään, jossa taloudellinen tuki on vain yksi osa kohtaamista. Tiedottamiselle ja keskustelulle tulee saada enemmän tilaa.

”Mielestäni järjestöön liittyminen on palvelu, joka tulee olla ihmisten saatavilla. Kohtaamisissa halutaan päästä kertomaan ihmisille ihmisoikeustyöstä, ja asioista tulee olla myös mahdollisuus kysyä”, Karhunen kuvailee.

Outi Kuittinen nyökkäilee ja vertaa visiota ajatukseen julkisesta tilasta keskustelun areenana. ”Kohtaamiset kehittävät ihmisten ymmärrystä asioista. On hyvä tulla pysäytetyksi kadulla. Järjestöjen aktiivisuus tuo kaupunkitilaan erilaisia intressejä ja muuten piiloon jääviä keskusteluja. ”Mutta mikä on ’seuraava feissaus’? Voisiko ihmiset saada yksittäisten ohikulkijoiden sijaan joukkoina kiinni?” Kuittinen kysyy. ”Esimerkiksi ovelta ovelle kampanjointiin tullaan panostamaan enemmän. Jatkossa tulee miettiä, missä uusissa paikoissa voimme kohdata ihmiset”, Karhunen vastaa.

Feissari saattaa siis koputtaa myös koti-

ovelle, mutta kynnyksen yli hän ei astu. Tällaisella jäsenhankinnan muodolla Amnesty tavoittaa uusia ihmisiä – ja ennen kaikkea aikaa ihmisoikeustiedon jakamiseen ja ajatustenvaihtoon on kotiovella enemmän kuin kaupungin vilskeessä.

Kolmen sepän patsaalla pahviset kahvikupit ovat tyhjentyneet. Jykevät kiviseinät ja yritysmainokset ympäröivät aukiota. Karhunen unelmoi, että lähitulevaisuudessa Amnestyn feissari pääsisi kolkuttamaan myös yritysten ovia. ”Yritysten ja työpaikkojen kautta pääsisimme kasvotusten niiden ihmisten kanssa, joille katu ei kenties ole oikea miljöö pysähtyä.

Uskon, että niin yrityksille kuin työntekijöillekin ihmisoikeudet ja Amnestyyn liittyminen näyttäytyvät vakavasti otettavana yhteiskunnallisena tekona.”

Teksti Maija Karasvaara Kuvat Miikka Pirinen

Kulttuuri.

31

TODELLISUUTTA JA FANTASIAA Yksittäisten ihmisten tarinoista ponnistavat elokuvat herättävät ajatuksia – toden ja tarun keinoin. vuosi 2013 on käynnistynyt kiinnostavin elokuvin, kunhan tarjonnan paljouden keskeltä löytää ne oman maun mukaiset leffat.

Benh Zeitlinin ensimmäinen pitkä elokuva on tavanomainen kasvutarina, mutta tuoreella tavalla tehty. Pienen budjetin ja amatöörinäyttelijöin toteutettu indie-elokuva Beasts of the Southern Wild onnistui myös siinä, mistä monet suurtuotannot uneksivat.

Se oli Oscar-ehdokas peräti neljässä eri kategoriassa.

Elokuva kertoo tytöstä nimeltä Hushpuppy (Quvenzhané Wallis), joka asuu kahdestaan ärhäkän isänsä (Dwight Henry) kanssa saarella nimeltä Bathtub. Yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytynyt pieni, mutta sitäkin sinnikkäämpi asukaskunta elää hökkelitaloissa. Ruoka on niukassa, mutta väki vaikuttaa onnelliselta. elokuva on sekoitus todellisuutta ja fantasiaa. Hushpuppyn mielikuvitusmaailmassa on ihmeitä, kuten ihmisten ja eläinten sydämen kieli. Siellä on myös suuria pelkoja, jotka ottavat muodon muinaisina hirviöinä.

Ne pääsevät vapaaksi maailman järjestyksen horjuessa, kuten silloin, kun Bathtubissa sattuu suuri tulva ja Hushpuppyn isä sairastuu vakavasti.

Kuusivuotias Wallis näyttelee huikeasti.

Elokuva kertoo ihmisten oikeudesta määrätä omasta elämästään sekä kuolemastaan.

Kasvutarinana se on enemmän pohdiskeleva kuin dynaaminen. Sympaattisessa elokuvassa on jotain sellaista, mitä isolla rahalla ei voisi kuvata.

miltä tuntuisi elää ilman tavaraa? Sen dokumentaristi Petri Luukkainen päättää selvittää. ”Minulla on huoneet täynnä tavaraa, mutta sisältä olen yhä tyhjä”, Luukkainen toteaa dokumentin alussa. Tyttöystävän jätettyä

Luukkainen on ostanut asuntonsa täyteen tavaraa. Kuten Luukkaisen sympaattinen mummo toteaa, tavara on vain rekvisiittaa.

Onni tulee muualta.

Edessä on vuoden mittainen ihmiskoe.

Kaikki omaisuus viedään varastoon säilöön jääkaappia ja kännykkää myöten. Sääntöjä on kaksi: mitään uutta ei saa ostaa ja tavaroita saa hakea varastosta ainoastaan yhden päivässä.

Tavarataivas-dokumenttielokuva on rehellinen ja lämmin, ja se saa katsojansa hyvälle tuulelle. Luukkainen laittaa itsensä todella likoon. Tavara jää lopulta sivuosaan, kun Luukkainen huomaa, miten ilman kännykkää voi elää ja kuinka yhdet farkut riittävät yllättävän pitkälle.

Luukkainen tulee siihen tulokseen, että sata tavaraa on hänelle välttämättömyys. Sata lisää tekee elämän mukavaksi. Tavarat ovat vahvasti osa identiteettiä, minkä takia dokumenttielokuvassa miehen vinyylilevyt palaavat varastosta käyttöön ennen muita hyödyl-

lisempiä tavaroita. Luukkainen myös valitsee kauluspaidan ennen huomattavasti tarpeellisempaa villapaitaa.

Tavarataivas on leppoisa eikä sinänsä pyri kritisoimaan yhteiskuntaa, vaan on kuvaus yhden henkilön suhteesta omaisuuteensa.

Teksti Alexandra Peth

Aktivisti.

32

FESTAREITA JA POST-PUNKIA Mitä kevät tuo tullessaan, Outi Haapanen?

1. maailma kylässä

”Suunnittelemme parhaillaan pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin liittyvää kampanjaa. Omalla pöydälläni ovat siihen liittyvät tapahtumat. Kampanja käynnistyy huhtikuussa, ja se on yksi Amnestyn kansainvälisistä teemoista. Keväällä kampanja on esillä muun muassa Maailma kylässä -festivaalilla Helsingissä 25.–26. toukokuuta.

Teemme festivaalin kanssa nyt laajempaa yhteistyötä, sillä sen tämänvuotinen teema on ihmisoikeudet.”

2. amnestyn vuosikokous

”Amnestyn vuosikokous järjestetään Turussa

23.–24. maaliskuuta. Kokous on hyvä paikka tavata eri tavoin Amnestyn toiminnassa mukana olevia ihmisiä. Meillä on paikallisaktivismia eri puolilla Suomea, ja uudet toimijat ovat aina tervetulleita. Amnestyn kampanjat toteutuvat valtakunnallisina nimenomaan paikkakunnilla toimivien vapaaehtoisten aktiivien ansiosta. On ihan mahtavaa, että he jaksavat innostua kampanjoinnista vuodesta toiseen.”

3. tampere

”Menen tampereelle lauantaina 9. maaliskuuta katsomaan suomalaisen hienon post-punk-bändin Silent Screamin keikkaa. Samaan aikaan 6.–10. maaliskuuta

Tampereella on elokuvajuhlat. Siellä on tarjolla hyvää kotimaista lyhytelokuvaa, sekä fiktiota että dokumentteja. Olen ollut elokuvajuhlilla useampana vuonna, ja Amnesty on aiemmin tehnyt yhteistyötäkin festivaalin kanssa.”

Outi Haapanen on Amnestyn Suomen osaston tapahtumista ja paikallisaktivismista vastaava kampanjakoordinaattori.

Teksti Minna Rajainmäki Kuva Antti Kyrö

Toimi!

33

Amnestyssa ajankohtaista juuri nyt

Toimistovapaaehtoisia tarvitaan Monet tärkeät rutiinit hoituvat Amnestyn toimistolla vapaaehtoisten voimin! Toimistovapaaehtoisten tehtäviin kuuluu mm. jäsenrekisterin päivitystä, arkistointia ja postitusta.

Vapaaehtoiset työskentelevät toimistolla Helsingissä tiistaisin klo 12–18. Tehtäviin opastetaan paikan päällä. Tarjolla on kahvia, teetä ja pientä purtavaa. Osallistujilta toivotaan 1–4 käyntiä kuukaudessa, sesongista riippuen.

Tuntikin kerrallaan riittää!

Office volunteers wanted! We are looking for people who can help with easy tasks at Amnesty office in Helsinki at least once a month. Whether you’re able to give a little or a lot of your time, help will be appreciated!

Lisätietoja / further information: toimistosihteeri Anna Nurmi, anna.nurmi@amnesty.fi, puh. (09) 586 0440.

Mukaan työelämäryhmään Työelämäryhmä tekee tunnetuksi maailmalla tapahtuvia työelämään liittyviä ihmisoikeusloukkauksia ja kampanjoi kansainvälisten ayoikeuksien puolesta.

Lisätietoja: amnesty.tyoelama@gmail.com

Vetoa tekstiviestillä Liity Amnestyn maailmanlaajuiseen pikavetoomusverkostoon, saat tekstiviestillä säännöllisesti vetoomuspyyntöjä.

Tilaa pikavetoomukset matkapuhelimeesi: amnesty.fi/sms

Maakoordinaattoriksi Vapaaehtoiset maakoordinaattorit seuraavat oman alueensa ihmisoikeustilannetta ja tukevat Suomen osaston ja paikallisryhmien kampanjatyötä. Nyt haemme Kiina-koordinaattoria sekä venäjän kielen hallitsevaa Venäjä-koordinaattoria.

Tehtävässä tarvitaan omaan alueeseen liittyvän asiantunte-

muksen ja kiinnostuksen lisäksi perustietoja ihmisoikeuksista, hyvää englannin ja suomen kielen taitoa sekä kiinnostusta toimia yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa.

Jos olet valmis sitoutumaan tehtävään vähintään kahdeksi vuodeksi, lähetä vapaamuotoinen hakemus, jossa kerrot taus-

tastasi (opinnot, työ- ja järjestökokemus, kielitaito) ja miksi olet kiinnostunut tehtävästä.

Lisätietoja ja hakemukset: maakohtaisen työn asiantuntija Anu Tuukkanen, anu.tuukkanen@amnesty.fi , puh. 040 833 0485.

HLBTI-verkosto

Uusi medi-ryhmä Amnesty Store

HLBTI-verkosto on avoin kaikille homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten ihmisoikeuksista kiinnostuneille. Tänä keväänä verkosto keskittyy erityisesti Pride-aktivismin suunnitteluun Suomessa ja Baltiassa. Amnesty's LGBTI network operates in English and in Finnish. Liity joukkoon!

Medi-ryhmä on terveydenalan ammattilaisille ja opiskelijoille tarkoitettu verkosto, joka keskittyy terveyteen liittyviin ihmisoikeuskysymyksiin. Ryhmää ollaan perustamassa, uudet jäsenet ovat lämpimästi tervetulleita!

Lisätietoja: mediryhma@amnesty.fi

Lisätietoja: Pride-koordinaattorit Danielle Gargour, dagargour@hotmail.com ja Katja Orpana, katja.orpana@ helsinki.fi

Coordinator for English speaking local groups We are seeking for a volunteer coordinator for English speaking local groups around Finland. The coordinator also acts as a group secretary for the English speaking Amnesty group operating in Helsinki.

Working as a volunteer coordinator requires good oral and written skills in English and an interest to human rights issues. Basic oral and written skills in Finnish and some experience of working as a volunteer in Amnesty are appreciated.

We offer an interesting insight to the work and cam-

paigns of an international human rights organisation in Finland and a possibility to meet and network with various groups of human rights activists all over the country.

The working time is approximately 10–25 hours per month.

Further information and applications: Campaign Coordinator Outi Haapanen, outi.haapanen@ amnesty.fi Please leave in applications no later than 2.4.

Amnestyn tuotemyyntiä hoidetaan vapaaehtoisvoimin Tampereella Amnesty Storessa.

Vapaaehtoiset huolehtivat tuotteiden pakkauksesta ja postituksesta.

Lisätietoja: store@amnesty.fi Kiinnostaako tuotesuunnittelu ja design? Haluatko olla mukana suunnittelemassa Amnesty Storen tuotteita?

Lisätietoja: varainhankintavastaava Katarina Pettersson, katarina. pettersson@amnesty.fi

Haluatko tehdä jotain muuta?

Lisää vapaaehtoistyön muotoja osoitteessa: amnesty.fi/mukaantoimintaan

Kolumni.

34

Avioliittolaissa on kyse yhdenvertaisuudesta ” avioliittolailla

Äktenskapslagen handlar om jämlikhet ei ole

mitään tekemistä ihmisoikeuksien kanssa. Mikäli tämä olisi ihmisoikeuskysymys, olisimme ajat sitten saaneet huomautuksen EU:n ihmisoikeustuomioistuimelta”, vastaa kansanedustaja Anne Holmlund kansalaispalautteeseen. Hänestä kyse on eduskunnan sisäisistä pelisäännöistä: lakivaliokunta ei voi käsitellä lakialoitetta, jonka on allekirjoittanut vain 76 kansanedustajaa.

Rekisteröidyn parisuhteen osapuolilla on Holmlundin mukaan Suomessa ”kaikki samat oikeudet kuin aviopareilla pois lukien oikeus samaan sukunimeen sekä oikeus ei-biologisen eli ulkopuolisen lapsen adoptioon”.

” äktenskapslagen har inget att göra med

de mänskliga rättigheterna. Om detta vore en människorättsfråga, hade vi för länge sedan fått en reprimand från EU:s människorättsdomstol”, skriver riksdagsledamot Anne Holmlund i sitt svar till responsen från allmänheten. Enligt henne handlar det om riksdagens interna spelregler: lagutskottet som hon leder kan inte behandla ett lagförslag som endast undertecknats av 76 ledamöter.

I Finland har parterna i ett registrerat parförhållande enligt Holmlund ”alla samma rättigheter som äkta par, förutom rätten till samma efternamn och rätten till att adoptera ett icke-biologiskt, dvs utomstående, barn”.

i verkligheten behandlar äktenskapslagen, och därmed också samhället, människor olika på basis av deras kön eller sexuella orientering. Det är fråga om en långt djupare jämlikhet än vad Holmlund vill begripa.

Finland riskerar att hamna på efterkälken till och med i jämförelse med konservativa Storbritannien när det gäller äktenskapslagstiftningen. Britterna verkar ha förstått att folk vill gifta sig, vad paragraferna än må säga. Det handlar om en omvänd politisk kamp och seger, som är så oundviklig, att man lika bra kan leva som om den redan vore verklighet. Dock behöver vi en lagändring – samhället måste erkänna att folk lever, och vill leva, jämlikt.

todellisuudessa avioliittolaki ja yhteiskunta kohtelevat ihmisiä eriarvoisesti sen perusteella, millainen heidän sukupuolensa tai seksuaalinen suuntautumisensa on. Kyse on syvemmästä yhdenvertaisuudesta kuin Holmlund suostuu käsittämään.

Suomi uhkaa jäädä jälkeen jopa Ison-Britannian konservatiiveista avioliittolainsäädännön korjaamisessa. Britit ovat ilmeisesti ymmärtäneet, että ihmiset ovat pykälistä välittämättä ryhtyneet menemään naimisiin. Kyse on käänteisestä poliittisesta kamppailusta ja voitosta, joka on niin väistämätön, että yhtä hyvin voidaan elää niin kuin se olisi jo tosiasia. Lainmuutosta tarvitsemme silti – yhteiskunnan on tunnustettava, että ihmiset elävät ja haluavat elää yhdenvertaisesti. kärleken är stark , men ännu starkare brinner vi för samhällsutvecklingen. När min vän berätrakkaus on suuri , mutta vielä suurempi on into- tade för mig, med en blick som strålade av lycka, om himo yhteiskunnalliseen murrokseen. Kun ystäväni ker- hur partnern svarat ja på frieriet, såg jag också en toi silmät loistaen, miten kosi puolisoaan korkealla kalli- liten glimt av uppror. I Holmlunds politik har uppolla, näin loisteessa myös kapinan poltetta. Holmlundin roret däremot för alltid smulats sönder. politiikasta taas kapina näyttää iäksi murentuneen.

”Suomi uhkaa jäädä jälkeen jopa Ison-Britannian konservatiiveista avioliittolainsäädännön korjaamisessa.”

Jussi Förbom Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston puheenjohtaja.

Menot.

35

TERVETULOA SEKSUAALIOIKEUKSIEN ABSURDISTANIIN! Miltä tuntuisi olla raskaana ja saada kipulääkkeeksi Madonnan kuva?

Entä jos joutuisit vankilaan ”homomaisen” pukeutumisen vuoksi? ”vakavaan

aiheeseen saadaan roolileikin avulla uutta näkökulmaa hauskalla ja ajatuksia herättävällä tavalla”, Joku raja!

-verkoston koordinaattori Helka Repo kuvailee naistenpäivän Lavaklubin tapahtumaa.

Vieraat kutsutaan Lavaklubilla absurdiin roolileikkiin.

Maaliskuun 8. päivänä, osana Amnestyn kansainvälistä naistenpäivän kampanjaa otetaan kantaa seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiin. Naistenpäivänä on perinteisesti kokeiltu erilaisia taidemuotoja vuoden teeman välittäjäksi. Tänä vuonna vuorossa on rastien kautta kulkeva roolipeli. ”Ajatus absurditeetin teemasta sai alkunsa erilaisista uskomattomista tositarinoista. Roolipelin avulla osallistuja voi samaistua epätodellisilta tuntuviin tilanteisiin”, Repo sanoo.

roolileikin ei ole tarkoitus olla ahdistava. Vierailija saa itselleen roolin, jonka jälkeen rasteilla pääsee osallistumaan näytelmänomaisiin kohtauksiin. Kohtaukset ovat osin käsikirjoitettuja, mutta osa myös improvisoidaan. Erilaisia roolihahmoja ovat muun muassa raskaana oleva yhdeksän lapsen äiti ja transihminen. Vaikka kyseessä on naisten päivä, roolivalikoimasta löytyy eri sukupuolten edustajia. Seksuaalioikeudet koskettavat jokaista.

Absurdit tarinat saattavat tuntua kaukaisilta ja vaikeasti käsiteltäviltä. Roolipelin avulla vierailija pääsee hiukan lähemmäksi tilannetta, joka on toiselle ihmiselle arkitodellisuutta. ”Roolipelin tarinat auttavat meitä ymmärtämään millaisessa maailmassa todella elämme. Absurdeilta kuulostavat tarinat pal-

jastavat, miten erityisesti naisten ja tyttöjen seksuaali­oikeuksia loukataan jatkuvasti eri puolilla maailmaa”, Repo pohtii.

Roolipelien jälkeen naistenpäivän vieras voi päästää roolistaan irti ja seurata muuta ohjelmaa. Lavaklubilla on juhlapuhujana tänä vuonna kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvaohjaaja Elina Hirvonen. Kirjailija Laura Gustafs­ son ja Huorasatu-kuoro valtaavat lavan ennen feminististä kabareeyhtyettä Kitkerät neitsyet.

Kansainvälisen naistenpäivän Amnestytapahtuma järjestetään Kansallisteatterin Lavaklubilla 8.3. alkaen klo 19. Ilmainen sisäänpääsy. K-18.

Teksti Marie von Bell Kuvitus Valeria Gasik

Miltä maailma näyttää 50 vuoden päästä?

JÄTÄ PERINTÖ TULEVILLE SUKUPOLVILLE. ”Vasta kun viimeinen mielipidevanki on vapautettu, viimeinen kidutuskammio on suljettu ja ihmisoikeudet toteutuvat kaikille maailman ihmisille, työmme on tehty.”

Peter Benenson Amnesty Internationalin perustaja

A

mnesty International on maailman suurin riippumaton ihmisoikeusjärjestö, jolla on yli kolme miljoonaa tukijaa ympäri maailmaa. Työmme perustuu siihen, että suuri joukko ihmisiä haluaa toimia toisten ihmisten puolesta. He ovat päättäneet sytyttää kynttilän – eivätkä kirota pimeyttä. Auta varmistamaan, että Amnesty pysyy vahvana myös seuraavat 50 vuotta.

Ihmisoikeustyössä ei jaeta pikavoittoja. Amnesty jatkaa työtään, kunnes ihmisoikeudet toteutuvat

jokaiselle, kaikkialla maailmassa. Voisitko sinä, sen jälkeen kun olet varmistanut perheesi ja läheistesi turvan, ajatella jättäväsi testamenttilahjoituksen Amnestylle?

Tukemalla Amnestyn ihmisoikeustyötä jätät arvokkaan perinnön, joka vaikuttaa ihmisten elämään. Auta Amnestya sytyttämään kynttilä, jonka liekki ei sammu. Jätä perintö tuleville sukupolville.

Lisätietoa: www.amnesty.fi/testamentti tai varainhankintapäällikkö Nora Huhta, 040 753 0250.

Testamentin laatiminen ei ole vaikeaa. Kysy lisää kumppaniasianajajiemme tarjoamasta avusta.

Olen muistanut Amnesty International Suomen osastoa testamentissani

Nimi

Haluan lisätietoa testamenttilahjoittamisesta

Osoite

LÄHETÄ OSOITTEESEEN: AMNESTY INTERNATIONAL TUNNUS 5007696 00003 VASTAUSLÄHETYS Amnesty maksaa postimaksun.

Puh.nro S-posti