Amnesty-lehti 3/2011

WW I Y.F ST NE AM W.

3

2011

c92E.

Hinta / Pris 5,50 €

12 ROMANIAN ROMANIT 17 NÄKYMÄTTÖMÄT KÄDET 21 AKI KAURISMÄKI

3

2011

4–5 Katse kohti Venäjää Laittomia pidätyksiä, tahdonvastaisia katoamisia, kidutusta, murhia… Alun perin Tšetšenian alueelle keskittyneet ihmisoikeusloukkaukset ovat levinneet muualle Pohjois-Kaukasiaan. Erityisen suuri ongelma alueella on rankaisemattomuus.

10–11 Mihin matka, Syyria?

Mania Alkhatib on asunut Suomessa jo kymmenen vuotta, mutta synnyinmaa Syyrian viimeaikaiset tapahtumat ovat vieneet häneltä yöunet.

8–9 Tasa-arvo on Nicaraguassa kaukainen haave

16 ”Se on linnunpönttö”

Presidentinvaalit eivät näytä tuovan ratkaisua sukupuolten väliseen tasa-arvokuiluun Nicaraguassa, jossa korruptio on lisääntynyt ja kansalaisoikeudet kaventuneet.

Otto Karvosen taideteoksen esikuva on Suomen ainoa säilöönottokeskus Helsingin Metsälässä. Karvonen hörppii teetä ja puhuu ihmisoikeuksista yhdessä sarjakuvataiteilija Ville Tietäväisen kanssa.

PÄÄKIRJOITUS FRANK JOHANSSON

LEDARE FRANK JOHANSSON

Vi ses på Fabriksgatan

Viisi vuotta sitten Venäjän suurlähetystön eteen Helsingin Tehtaankadulle saapui useita tuhansia ihmisiä. Pimenevässä illassa sytytimme kynttilöitä lähetystön kivimuurille. Poliisi ei voinut väkijoukolle mitään ja salli meidän tukkia koko kadun ja raitiovaunuliikenteen useaksi tunniksi. Kuin tilauksesta valtava kuu nousi kadun päässä valaisemaan mielenosoittajia.

För fem år sedan samlades tusentals människor framför den ryska ambassaden på Fabriksgatan i Helsingfors. I den skymmande kvällen tände vi ljus på ambassadens stenmur. Polisen kunde inte stoppa folkmassan och tillät att vi täppte gatan och spårvagnstrafiken i flera timmar. Som på beställning steg en enorm måne upp för att belysa demonstranterna.

Syy kokoontumiselle oli toimittaja Anna Politkovskajan murha.

Tšetšenian ihmisoikeusloukkauksista kertovista artikkeleistaan tunnettu Politkovskaja oli ammuttu kotitalonsa porraskäytävässä.

Viisi vuotta myöhemmin murha on edelleen selvittämättä, vaikka tutkimuksissa on vihdoin viime kesänä tapahtunut edistystä.

Odotimme lokakuussa 2006 paikalle ehkä pariakymmentä aktiivia, väenpaljous yllätti myös meidät. Tuntui aidosti siltä, että pahaa vastaan taisteleva hyvä voima on olemassa ja että se on Annan murhasta huolimatta voitolla.

Tilanne Pohjois-Kaukasiassa ei kuitenkaan ole muuttunut paremmaksi. Edelleen ihmisiä pidätetään mielivaltaisesti, heitä kidutetaan ja he ”katoavat”. Kun toimittajat tai aktivistit ryhtyvät selvittämään näitä ihmisoikeusloukkauksia, he joutuvat itse niiden kohteeksi. Syyllisiä ei juuri koskaan löydetä ja vain harvat tuodaan oikeuden eteen.

Orsaken till samlingen var mordet på journalisten Anna

Joka vuosi olemme murhan vuosipäivänä 7. lokakuuta kokoontuneet lähetystön eteen muistamaan Anna Politkovskajaa ja muita murhattuja ihmisoikeuspuolustajia, toimittajia ja asianajajia.

On tärkeää, että olemme paikalla, vaikka meitä ei ole ollut yhtä paljon kuin syksyllä 2006. Ihmisoikeustyössä ei annetta pikavoittoja. Työ vaatii sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä. Läsnäolomme muistuttaa Venäjän viranomaisia siitä, että maailma ei unohda.

Vaikka emme ehkä nyt ole voitolla, niin emme anna periksi.

Toivottavasti meitä on tänä vuonna paljon. Tavataan Tehtaankadulla.

2 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2011

Timo Wright

Tavataan Tehtaankadulla

Politkovskaja. Politkovskaja, som var mest känd för sina texter från Tjetjenien, hade skjutits i trappan till sin lägenhet. Fem år senare är mordet ännu inte uppklarat, även om det äntligen den här sommaren skett framsteg i utredningarna.

I oktober 2006 väntade vi att kanske ett tiotal aktivister skulle ställa upp, mängden människor överraskade också oss. Det kändes på riktigt som om det fanns en god kraft, som slåss mot det onda, och att den trots mordet på Anna skulle segra.

Men situationen i norra Kaukasus har inte förändrats till det bättre. Fortfarande grips människor godtyckligt, torteras och ”försvinner”. När journalister eller aktivister försöker reda ut dessa människorättskränkningar blir de själva målet för nya kränkningar. De skyldiga hittas nästan aldrig och bara några få förs inför rätten.

Varje år den 7 oktober har vi samlats utanför ambassaden för att minnas Anna Politkovskaja och andra mördade journalister, människorättsförsvarare och jurister.

Fast vi aldrig varit lika många som hösten 2006, är det viktigt att vi är på plats. I människorättsarbetet får man sällan snabbvinster. Arbetet kräver uthållighet och tålamod. Vår närvaro påminner de ryska myndigheterna om att världen inte glömmer.

Fast vi inte vet om vi kommer att segra, så kommer vi inte att ge upp. Jag hoppas att vi i år är riktigt många. Vi ses på Fabriksgatan.

Kohti pelotonta maailmaa

Amnesty järjestää naisiin kohdistuvan väkiv allan vastaisena päivänä 25.11. yhdessä Joku raja! -verkoston, nytkis ry:n ja Suomen kansallisen väkivaltao bservatorion kanssa keskustelutilaisuu den. Kohti pelotonta maailmaa -tilaisuudessa pohdimme Nasima Razmyarin ja muiden asiantuntijoiden kanssa sitä, miten väkivalta haavoittaa ja miten haav oittuvuus kohdataan uhreille suunnatuissa palveluissa. Voimatalon Euro oppasali (Malminkatu 16, Helsinki) .

Lisätiedot 4 www.amnesty.fi/kampa njat/joku-raja Amnesty on 25.11. mukana Valoa, ei väkivaltaa -katutempauksissa eri puol illa Suomea. Kiinnostuitko? LISÄTIEDOT4 outi.haapanen@amnesty.fi

Teksti KAISA VIITANEN kuva KATJA TÄHJÄ

Kaikkien naisten puolesta Nasima Razmyar vaatii, ettei yhdenkään Suomessa asuvan naisen kokemaa väkivaltaa enää vähätellä.

Olet tehnyt työtä Monika-naiset järjestössä auttamalla maahanmuuttajanaisia. Millaisen väkivallan uhreja kohtasit?

Helmikuun pakkasissa toimistoomme tuli ulkomaalaistaustainen nainen pelkissä sandaaleissa. Nainen oli paennut miestään, joka oli pitänyt häntä vankinaan kesästä asti. Aloitimme tapaamisen laittamalla naisen jalat lämpimään vesivatiin.

Selvittelimme järjestössä paljon kunniaväkivaltakysymyksiä. Suomalaiset eivät tiedä, miten moni maahanmuuttajanainen elää sukulaismehen tai puolison hakkaamana.

Miten väkivalta vaikuttaa naiseen?

Väkivallan uhrin tunnistaa usein voimattomuudesta. Hän tulee araksi, lakkaa huolehtimasta ulkonäöstään ja saattaa käyttää paljon kipulääkkeitä. Aloitteellisuus ja omanarvon tunne katoavat. Pitkäaikaisen väkivallan uhrit tarvitsevat apua niin paperiasioissa kuin kaupassa käymisessä.

Mediassa puhutaan usein maahanmuuttajanaisten ongelmista. Onko se liiankin leimaavaa? Eiväthän kaikki siirtolaisnaiset ole nyrkin alla.

Eivät toki, mutta maahanmuuttajanaisilla on erityistarpeita. He eivät aina osaa kieltä eivätkä tunne yhteiskuntaa. Tiedän huolta-

juuskiistoja, joissa viranomaiset ovat olleet antamassa eroperheen lapset väkivaltaiselle miehelle. Mies on esiintynyt tapaamisissa rauhallisesti ja puhunut hyvää suomea, kun nainen on ollut hysteerinen eikä kukaan ole ymmärtänyt, mitä hän yrittää sanoa. Kenttä on laaja. Apua tarvitsevat niin seksityöläiset, ihmiskaupan uhrit kuin perheenäiditkin.

Mutta kyllä suomalaisnaisiakin pahoinpidellään. Peräti joka viides suomalaisnainen kokee elämänsä aikana parisuhdeväkivaltaa.

Näin on. Nyrkki sattuu aina, riippumatta mistä se tulee. Väkivalta on valtakunnallinen ongelma ja tabu. Suomalaisnaisilla on vahva kuori ja selviytyjän maine. Täällä tavataan ajatella, että väkivalta kuuluu vain huonoihin perheisiin. Myös media tekee hallaa nostamalla esiin tapauksia, joissa nainen on väkivallantekijä. Totuus on yli 90-prosenttisesti toisinpäin.

Miten väkivallan uhassa eläviä naisia pitäisi auttaa?

Suomeen tarvitaan lisää matalan kynnyksen neuvontapaikkoja, joista pääsee tarvittaessa suoraan turvakotiin. Palveluihin on päästävä huomaamattomasti, koska kukaan ei halua leimautua uhriksi.

LEHDENTEKIJÄT TÄSSÄ NUMEROSSA

Jesse Pasanen & Anu Merenlahti Pain0 Lehtisepät Oy, Pieksämäki julkaisija Amnesty International Suomen osasto ry. Kultti ry:n jäsen.

Toimituskunta Aino Frilander, Johanna Frondelius, Teemu Granström, Teemu Hirvilinna, Hanna-Kaisa Hämäläinen, Kirre Koivunen, Katriina Koskinen, Teemu Kuusimurto, Aura Lindeberg, Oona Loman, Hanna Lukkari, Susanna Lyytikäinen, Juha Mäkinen, Erik Nyström, Kirsi Pere, Alexandra Peth, Juha Peurala, Minna Rajainmäki, Tiina Riippa, Niklas Sandström, Paula Sundell, Katja Tähjä, Erja Vainikka-Howard, Kaisa Viitanen, Jarkko Virtanen, Kaisa Väkiparta, Mari Waegelein, Timo Wright, Heli Yli-Räisänen, Silja Ylitalo

Joukkojulkaisu ISSN 1458-3879

kirjoittajat Aino Frilander, Jussi Förbom, Outi Haapanen, Frank

Päätoimittaja Frank Johansson Toimitussihteeri Marie Kajava AD Jesse Pasanen KUVATOIMITUS

Ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Seuraava lehti ilmestyy 24.11.2011.

Aineistot viimeistään 2.11.

Juttutarjoukset ja palautteet osoitteeseen heli.sariola@amnesty.fi. Lehti ei vastaa toimitukseen lähetetystä aineistosta, jonka julkaisusta ei ole sovittu etukäteen.

Kirjoituksissa esiintyvät mielipiteet eivät ole Amnestyn virallisia kannanottoja.

Johansson, Taina Järvinen, Marie Kajava, Ilpo Kiiskinen, Jere Leskinen, Susanna Lyytikäinen, Susanna Mehtonen, Juha Mäkinen, Tiina Riippa, Anne Salomäki, Sonja Vartiala, Johanna Venho, Kaisa Viitanen

Kuvaajat/Kuvittajat Mariam Afrahi, Teemu Kuusimurto, Jere Leskinen,

Oona Loman, Jesse Pasanen, Paula Sundell, Ville Tietäväinen, Katja Tähjä, Mari Waegelein, Timo Wright

Kansi Jesse Pasanen

Amnesty-lehti tehdään pääosin vapaaehtoisvoimin. Lehden avustajat ovat vapaaehtoisia alan ammattilaisia.

Ota yhteyttä, anna palautetta: heli.sariola@amnesty.fi

TEEMU KUUSIMURTO Miksi kertoa ihmisoikeuksista kuvin? ”Valokuva voi taiteena ottaa esimerkiksi poliittisesti kantaa. Dokumentaarisella kuvalla voi tuoda esiin vaikkapa epäkohtia vallalla olevassa yhteiskunnassa.

Mutta näihin asioihin pystyy monin muinkin keinoin.

Tasa-arvoisemman maailman näkökulmasta ainutlaatuista valokuvassa on se, että ihmiset jotka eivät osaa lukea, voivat katsoa kuvia ja saada niistä tietoa.

Esimerkiksi kehitysmaiden hiv-kampanjoissa käytetään usein kuvia juuri tästä syystä.”

Teemu Kuusimurto on helsinkiläinen freelancer-valokuvaaja.

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2011

3

hyviä uutisia

1000

yläaste- ja lukioikäistä nuorta sai viime kevään aikana kuulla ihmisoikeuksista ja Amnestyn työstä kouluvierailijoiden kertomana. Kouluvierailijat kiersivät 33 koulussa ympäri Suomea. Samalla jaettiin tietoa seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ja Mun rajat -kampanjasta.

Mansour Ossanlu vapaaksi takuita vastaan Iranilainen riippumattoman bussinkuljettajien ammattiliiton johtaja Mansour Ossanlu on vapautettu vankilasta. Amnestyn saamien tietojen mukaan Ossanluta ei ole pidätetty uudestaan sen jälkeen kun hänet vapautettiin kesäkuussa neljäksi päiväksi sairaalahoitoa varten.

Kaksi muuta saman ammattiliiton edustajaa ovat edelleen vankilassa. Iran on hyväksynyt järjestäytymisvapauden takaavat kansainväliset ihmisoikeussopimukset.

TEKSTI SUSANNA LYYTIKÄINEN KUVITUKSET JESSE PASANEN

Rankaisemattomuus piinaa Pohjois-Kaukasiaa VENÄJÄ Alun perin Tšetšenian alueelle keskittyneet ihmisoikeusloukkauk-

set ovat levinneet muualle Pohjois-Kaukasiaan. Erityisen suuri ongelma on rankaisemattomuus. Paikalliset viranomaiset eivät tutki rikoksia, joihin poliisi on sekaantunut. Kun rikolliset eivät saa rangaistuksia, uhrit ja heidän omaisensa eivät saa oikeutta.

Laittomia pidätyksiä, tahdon-

1.

Allekirjoita vetoomus Voit allekirjoittaa Amnestyn Venäjävetoomuksen internetissä osoitteessa www.amnesty.fi/venaja.

Voit tulostaa osoitteesta www.amnesty.fi/venaja myös vetoomuspaketin työpaikallesi tai kaveripiirissä allekirjoitettavaksi.

4 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2011

Tšetšenian tilanne on monimutkainen ongelmien vyyhti, jossa on sotkeutuneena monta asiaa: syyttäjänviraston ja oikeuslaitoksen toimimattomuus, poliittisen tahdon puute, huono taloustilanne sekä aseelliset ryhmät, jotka tekevät iskuja sekä siviileitä että poliisia ja armeijaa vastaan. Aseellisten ryhmien vastaisissa operaatioissa poliisi ja armeija käyttävät mielivaltaisia keinoja ja astuvat itse usein lain ulkopuolelle. ”Kansainvälinen mielenkiinto ei ulotu alueelle. Sotavuodet ovat ohi, mutta ongelmat jatkuvat”, luonnehtii Amnestyn Suomen osaston maakohtaisen työn asiantuntija Anu Tuukkanen.

JESSE PASANEN

TOIMI NYT!

vastaisia katoamisia, kidutusta, murhia, painostusta, uhkailua...

Amnestyn Venäjää koskevat tiedotteet kertovat karua kieltään maan ihmisoikeustilanteesta. Venäjä ja erityisesti PohjoisKaukasia ovat Amnestyn Suomen osaston syksyn ihmisoikeustyön keskiössä. Alue on erittäin vaarallinen ihmisoikeuspuolustajille, joita on viime vuosina murhattu useita.

Vuosi 2009 oli musta: viisi ihmisoikeusaktivistia murhattiin.

Alun perin Tšetšenian alueelle keskittyneet ihmisoikeusloukkaukset ovat levinneet myös muualle Pohjois-Kaukasiaan.

2.

”Erityisesti rankaisemattomuus on suuri ongelma. Paikalliset viranomaiset eivät tutki rikoksia, joissa poliisi on osallisena.”

Rankaisemattomuus liittyy ennen kaikkea poliisin, turvallisuusjoukkojen ja armeijan tekemiin ihmisoikeusloukkauksiin.

Kansalaiset eivät luota siihen, että rikoksia tutkitaan, jos niiden takana on poliisi. Kun rikolliset eivät saa rangaistuksia, uhrit ja heidän omaisensa eivät saa oikeutta ja rikolliset voivat jatkaa rikoksiaan ilman kiinni jäämisen pelkoa. Totuus tapahtumista ei tule koskaan yleiseen tietoon. ”Tutkinnat eivät edisty Tšetšeniassa niin kuin niiden pitäisi”, Tuukkanen kuvailee.

Tämä tarkoittaa, että myöskään ihmisoikeuspuolustajiin kohdistuvia rikoksia ei selvitetä.

Edistysaskeleet ovat olleet hyvin pieniä. Vuonna 2006 Moskovassa tapahtuneen toimittaja Anna Politkovskajan

murhan tutkinta eteni pidätykseen tämän vuoden elokuussa. Politkovskaja oli kirjoittanut vuonna 2001 kadonneesta opiskelijasta Zelimhan Murdalovista. Murdalovin tapaus kuuluu Tšetšeniassa niihin harvoihin ihmisoikeusloukkauksiin, joista on annettu rangaistus. Murdalovin kiduttaja Sergei Lapin tuomittiin kymmenen vuoden vankeuteen, mutta kaksi muuta hänen kidutuksestaan ja katoamisestaan syytettyä henkilöä ovat edelleen vapaalla jalalla.

Suurinta osaa tuhansista sieppauksista ja katoamisista ei ole selvitetty. Yleensä kadoksissa olevien omaisilla ei ole voimia eikä resursseja selvittää kadonneen kohtaloa ilman ulkopuolista apua.

Pohjois-Kaukasiassa tehdään paljon laittomia pidätyksiä. Käytännössä melkein kuka tahansa voi joutua syytetyksi terrorismista. ”Laittomat pidätykset liittyvät epäilyihin

Osallistu mielenilmaukseen paikkakunnallasi Anna Politkovskajan murhan muistopäivänä 7.10. eri puolilla Suomea järjestetään mielenilmauksia venäläisten ihmisoikeuspuolustajien työn turvaamiseksi.

Liity joukkoon!

Mielenilmauksia järjestetään ainakin Helsingissä, Tampereella, Turussa, Kouvolassa, Savonlinnassa, Oulussa, Vaasassa ja Joensuussa. 4 www.amnesty.fi

Venäläinen ihmisoikeuspuolustaja ehdonalaiseen Venäläisen ihmisoikeusjärjestön perustaja Aleksei Sokolov pääsi ehdonalaiseen heinäkuussa yli kahden vuoden vankeusrangaistuksen jälkeen. Amnestyn Suomen osasto on kampanjoinut Sokolovin puolesta aktiivisesti.

Sokolov pidätettiin toukokuussa 2009 ja tuomittiin vuotta

myöhemmin vankeuteen ryöstöstä epäiltynä. Syytösten arvellaan johtuvan hänen toiminnastaan vankien oikeuksien puolesta.

Sokolov kiitti Amnestya sekä muita ihmisoikeusjärjestöjä, jotka ovat työskennelleet hänen hyväkseen viimeisen kahden vuoden ajan.

Venäjällä kadonneet NYT Maailma tuntee Anna Politkovskajan kasvot, mutta näiden kadonneiden kasvoja ei. Katoamiset jatkuvat Pohjois-Kaukasiassa. Niin kauan kuin ihmisoikeuksiin syyllistyvät poliisit saavat rangaistusten sijaan ylennyksiä, tilanne ei muutu Venäjällä. Amnesty saa jatkuvasti tietoja uusista ihmisoikeusloukkauksista.

Joulukuun 11. päivä 2009 Poliisit pidättivät Islam Umarpashaevin Tšetšeniassa. Hän katosi neljän kuukauden ajaksi. Häntä oli kidutettu ja pidetty OMON-erikoisjoukkojen rakennuksen kellarissa kahlehdittuna lämpöpatteriin. Viranomaiset eivät ole myöntäneet pidätystä. Tutkinnassa on päästy eteenpäin vasta, kun se saatiin ihmisoikeuspuolustajien vaatimuksesta siirrettyä viranomaisille Tšetšenian ulkopuolelle.

aseellisten ryhmien jäsenyydestä. Valtiolla on toki oikeus puolustautua, mutta kyse on toimintatavoista. Tällä hetkellä on täysin summittaista, kehen epäilykset kohdistuvat. Tilanne on samanlainen kuin George W. Bushin Guantánamossa”, Anu Tuukkanen sanoo.

Kuvaava esimerkki laittomista pidätyksistä on tšetšenialaisen Islam Umarpashevin tapaus. Umarpashev pidätettiin joulukuussa 2009 Tšetšenian pääkaupungissa Groznyissa ja eristettiin neljäksi kuukaudeksi. Poliisi ei myöntänyt pitävänsä häntä vangittuna. Omaisille ei kerrottu, mihin hänet oli viety. Hän vapautui huhtikuussa 2010, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli puuttunut asiaan.

Umarpashev on kertonut, että häntä pidätettiin lämpöpatteriin kahlittuna Tšetšenian sisäministeriön poliisin erityisjoukkojen OMONin kellarissa. Hän on tunnistanut OMONin päällikön yhdeksi kiduttajakseen. Kun tapausta tutkiva ryhmä ha-

lusi vierailla OMONin luona keräämässä todisteita, heitä vastaan uhattiin avata tuli.

Kun Tšetšenian tunnetuimpiin ihmisoikeuspuolustajiin kuuluva Natalia Estemirova oli murhattu heinäkuussa 2009, kukaan ei hetkeen uskaltanut puhua Tšetšeniassa ihmisoikeuksien puolesta. Loppuvuodesta 2009 venäläiset ihmisoikeuspuolustajat perustivat ihmisoikeusjärjestö Memorialin ja Estemirovan työtä jatkavan Joint Mobile Groupin. Ryhmän ajatuksena on, että toiminta on turvallisempaa, kun vastuuta on jakamassa useampi ihminen lyhyitä jaksoja kerrallaan.

Joitakin uudistuksia ihmisoikeustilanteen korjaamiseksi on Venäjällä yritetty tehdä. Lakimuutokset ja hiljattain tehty poliisivoimien reformi eivät ole kuitenkaan tuottaneet toivottuja tuloksia. ”Tällä hetkellä Pohjois-Kaukasian oikeusjärjestelmä on aivan muussa kuin lakien ohjauksessa”, Anu Tuukkanen kiteyttää.

Toukokuun 9. päivä 2011 Univormupukuiset miehet sieppasivat Tamerlan Suleimanovin Groznyissa Tšetšeniassa. Tarkoista silminnäkijälausunnoista huolimatta hänen katoamisensa tutkinta ei etene.

SYYSKUUN 4. päivä 2011

3.

Tilaa kynttilä

Poliisiviranomaiset tunkeutuivat ingušialaisen Amir Chanievin kotiin ja veivät hänet mukanaan. Amir Chanievista ei ole kuultu tämän jälkeen.

Jos et pääse Anna Politkovskajan murhan vuosipäivänä mielenilmaukseen, voit tilata Amnestyn verkkosivuilta Havin lahjoittaman kynttilän, jonka toimitamme puolestasi Venäjän suurlähetystön edustalle 7.10.

JUHA PEURALA

Kuka on seuraava?

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2011

5

AMNESTY KUVINA KUVAT: PAULA SUNDELL, JESSE PASANEN & AMNESTY INTERNATIONAL

Viisikymppinen Amnesty juhli toukokuussa syntymäpäiväänsä. Mukana Suomen osaston juhlissa olivat muun muassa tasavallan presidentti Tarja Halonen puolisoineen, entinen kambodzhalainen mielipidevanki Sok Youen ja muusikot Paula Vesala sekä Karri ”Paleface” Miettinen. Juhla huipentui Global Actioniin, jossa amnestylaiset ympäri maailmaa vapauttivat ilmapallot ihmisoikeuspuolustajien puolesta. Amnestyn 50-vuotisjuhlat eivät ole ohi – juhla jatkuu läpi vuoden!

6 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2011

”Sukupolville on tärkeää rakentaa oma dialoginsa. Jos emme keskustele, meistä tulee suvaitsemattomia. Keskustelu tekee yhteiskunnasta sallivamman.”

Torstein Jóhanne Frídfinsson, Färsaaret

”Kokoontuminen yhteen auttoi vahvistamaan näkemystä siitä, mitä Amnesty edustaa.”

Mariam Afrahi, Suomi

TEKSTI OUTI HAAPANEN KUVAT Mariam Afrahi

One, two, three – action!

Amnestyn pohjoismainen nuorten aktivistien tapaaminen opetti yhdessä tekemisestä ja ihmisoikeustyön tärkeydestä. Ensi vuonna Amnestynuoret kokoontuvat Helsingissä.

Tuskin huomaamme pientä sadekuuroa, joka laskeutuu yllemme, kun lentokenttäbussi sylkäisee meidät ulos sisuksistaan Tukholman kiireisille kaduille. Tuskin huomaamme, sillä olemme intoa ja odotusta täynnä.

Kun saavumme perille idylliseen Hammarby Sjöstadiin, Sicklan kanaalin rannalle, aurinko paistaa taas. Olemme matkanneet Amnestyn vuosittaiseen pohjoismaiseen nuorten aktivistien tapaamiseen kuuden suomalaisen joukolla. Seuraavat neljä vuorokautta jaamme aikaamme ja ajatuksiamme kansainvälisessä seurassa. Pohjoismaista tulleiden 16–25-vuotiaiden amnestylaisten lisäksi joukossamme on osallistujia myös Latviasta ja Sierra Leonesta.

Toki intomme yllä on myös varjonsa. Vain reilu kaksi viikkoa aiemmin on tapahtunut jotakin, mitä ei olisi koskaan saanut tapahtua. Norjan terrori-iskut ovat kylväneet pelkoa, epäuskoa ja ihmetystä ihmisten mieliin. Miten tällainen on mahdollista? Pitääkö meidän tästä eteenpäin elää pelossa?

Mikä ihmiskuntaa vaivaa?

Vajaan viikon yhteinen aikamme vakuuttaa meidät siitä, että uskoa ja toivoa on. Opimme, näemme, koemme ja ennen kaikkea jaamme. Kuuntelemme asiantuntijoiden puheenvuoroja, käymme läpi Amnestyn kampanjasisältöjä ja viritämme vetoomustoiminnan työkaluja. Mietimme yhdessä, miksi teemme ihmisoikeustyötä.

Viesti kulkee eteenpäin, verkkosivujen vetoomuskuvagalleria kasvaa kasvamistaan.

Tapaamisen kohokohtana rakennamme Tukholman keskustaan Medborgarsplatsenille suuren katu-actionin, jolla vaadimme loppua kansalaisten väkivaltaiselle kohtelulle Syyriassa. Joukkoomme liittyy Ruotsiin paenneita syyrialaisia. Kadulla kulkevien on vaikea kieltäytyä kuuntelemasta asiaa, jota uutiset tuovat olohuoneisiin joka ilta.

4 Amnesty Nordic Youth Conference

Viimeisenä konferenssipäivänä on jäähyväisten aika. Yhdessä eletyt vuorokaudet ovat tehneet meistä hieman voimakkaampia, luottavaisempia ja juuri tuolla hetkellä hurjan onnellisia. Ei maailma ole niin toivoton eikä ihmisoikeustyö niin vaikeaa, sillä voimme tehdä sitä yhdessä. Ei meidän tarvitse, emmekä me saa antaa periksi epäluulolle ja välinpitämättömyydelle.

Päätösperinteeksi muodostuneen kimppahalauksen jälkeen pallo heitetään suomalaisille – ja me otamme kopin. Ensi kesänä tavataan Helsingissä!

2012, Helsinki -suunnittelutyö on aluillaan. Tule mukaan järjestämään pohjoismaista nuorten tapaamista! Lisätietoja maarit.pihkala@amnesty.fi

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2011

7

hyviä uutisia

Norma Cruzin uhkailijalle sakkoja Guatemalalaista Norma Cruzia vuonna 2009 uhkaillut henkilö tuomittiin heinäkuussa sakkoihin.

Norma Cruz on naisten oikeuksia puolustavan Fundación Sobrevivientes -järjestön perustaja. Cruz, hänen läheisensä sekä järjestö ovat joutuneet uhkailun kohteeksi.

Ihmisoikeustaistelijoihin kohdistuva uhkailu johtaa Guatemalassa rikostutkintaan ja tuomioihin vain erittäin harvoin. Cruzin tapauksessa kansainvälisellä painostuksella oli suuri merkitys.

Amnesty vaatii viranomaisia tutkimaan kaikki Cruzin saamat tappouhkaukset viipymättä.

Katutaiteilija Shepard Fairey suunnitteli perhoskuvan Amnestyn 50-juhlavuoden kunniaksi. Fairey haluaa teoksellaan muistuttaa naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustamisen tärkeydestä Nicaraguassa ja muualla maailmassa. Amnestyn La Mariposa -perhoskampanja rohkaisee ihmisiä eri puolilla maailmaa piirtämään ja lähettämään värikkäitä solidaarisuusperhosia naisten oikeuksien ryhmille Nicaraguassa.

TEKSTI TIINA RIIPPA JULISTE AMNESTY INTERNATIONAL

Nicaraguan seksuaalioikeudet ovat lohduttomassa tilassa Nicaragua valmistautuu marraskuun presidentinvaaleihin. Maan poliittinen kehitys on kulkenut sandinistipresidentti Ortegan kaudella alamäkeen. Vaalit eivät näytä tuovan ratkaisua sukupuolten väliseen tasaarvokuiluun. Korruptio on lisääntynyt ja kansalaisoikeudet kaventuneet.

Nicaraguan istuva presidentti Daniel Ortega saattoi asettua uudestaan ehdolle, vaikka perustuslaki estää istuvan presidentin välittömän uudelleenvalinnan. Maan korkein oikeus nimittäin katsoi kyseisen lain kohdan loukkaavan Ortegan ihmisoikeuksia. Mielipidemittaukset viittaavat siihen, että Ortega myös voittaa vaalit.

Viime vuoden lopun kyselyssä noin 40 prosenttia kansalaisista olisi äänestänyt Ortegaa. Muut ehdokkaat ovat entinen presidentti, liberaalipuolueen Arnoldo Alemán ja oppositioryhmien vaaliliiton Fabio Gadea. Perustuslaillisesti Alemáninkin ehdokkuus on kyseenalainen eikä Gadean kannatus todennäköisesti riitä. Sandinistihallitus on ilmoittanut, ettei kansainvälistä vaalitarkkailua tarvita eikä sallita. ”Kansainvälisen yhteisön täytyy olla läsnä vaaleissa ja puuttua tilanteeseen. Tilanne on toivoton, jos se jätetään ratkaistavaksi kansallisesti”, sanoo ihmisoikeusjuristi Ruth Santisteban. ”Vuoden 2010 poliittinen tilanne ei

osoittanut minkäänlaisia merkkejä siitä, että Nicaraguassa olisi vaalien jälkeenkään toivoa paremmasta, oikeudenmukaisemmasta ja esimerkiksi sukupuolten tasa-arvoa kunnioittavasta hallituksesta”, sanoo myös Nicaraguassa toimivan Solidaarisuus-säätiön ohjelmakoordinaattori Milla Mäkinen-Pottiher.

Miesvaltaisen kulttuurin maassa sukupuolten tasa-arvo on kaukainen haave.

Naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan tilastot ovat synkkiä, ja eri järjestöjen luvut piirtävät lohdutonta kuvaa.

Lehtitietoihin perustuvien Amnestyn tilastojen mukaan vuosina 2005–2007 seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutui lähes 1250 tyttöä, joista valtaosa 10–14-vuotiaita. Uhreista 16 prosenttia tuli raskaaksi.

Kasvuikäisille raskaus ja synnytys voivat olla hengenvaarallisia, mutta yhtä vaarallisia ovat salassa tehdyt abortit.

Vuonna 2006 voimaan tullut ehdoton aborttikielto ja abortin kriminalisointi vuon-

na 2008 ovat saattaneet monet seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneet naiset ja tytöt ahdinkoon. Abortti on kielletty silloinkin, kun raskaus alkaa raiskauksesta tai insestistä – vaikka uhri olisi alaikäinen.

Amnestyn yksiselitteinen vaatimus Nicaraguan viranomaisille on, että abortin täyskielto kumotaan. Amnesty vaatii myös abortin kriminalisoinnin poistamista rikoslaista. Lain mukaan rangaistavaan tekoon syyllistyvät sekä aborttia hakevat naiset että lääkärit. Laki ei anna armoa edes tilanteissa, joissa vaihtoehtona on raskaana olevan naisen hengen vaarantuminen. ”Äärimmillään tämä tarkoittaa sitä, että raiskauksen uhri voi saada vankilatuomion sen sijaan, että hän saisi apua”, toteaa naisten oikeuksien asiantuntija Pia Puu Oksanen Amnestyn Suomen osastosta.

Amnestyn kampanjoinnin tavoitteena ei ole pelkästään aborttilainsäädännön muutokset Nicaraguassa, vaan lisäksi seksuaalisen väkivallan uhreille vaaditaan hoitoa, tukea ja neuvoja myös ehkäisyvälineistä. ”Amnestyn vaatimukset Nicaraguan tulevalle presidentille ja hallitukselle ovat suomalaisesta perspektiivistä varsin maltillisia”, Oksanen toteaa. ”Mikäli onnistumme yhdessä nicaragualaisten ihmisoikeuspuolustajien kanssa kumoamaan abortin täyskiellon, tämä vahvistaa naisten seksuaalioi-

keuksia koko Väli-Amerikan alueella.”

Myös YK:n useat komiteat, mukaan lukien kidutuksen vastainen komitea ja ihmisoikeuksien komitea, ovat vaatineet Nicaragualta toimia ja kansallista suunnitelmaa väkivallan kitkemiseksi. Toimenpiteet junnaavat kuitenkin hallituksen kontrolloimassa virkakoneistossa ja oikeuslaitoksessa. ”Tilanne on surullinen, sillä maan kansalaisyhteiskunta oli aiemmin kriittinen.

1990-luvulla keskustelu demokratiasta ja ihmisoikeuksista oli avointa. Naisliike toimi vahvasti naisten aseman ja seksuaalioikeuksien eteen. Nyt avoimuutta ei enää ole”, Ruth Santisteban sanoo.

Kun tasa-arvo ei etene virallista tietä, järjestöt ovat lähteneet toimimaan paikallisyhteisöjen tasolla. Esimerkiksi Solidaarisuus-säätiö tekee tasa-arvotyötä maaseudun osuuskunnissa. Paikallisia sosiaalisia verkkoja vahvistamalla pyritään puuttumaan perheväkivaltaan.

Toivoa paremmasta herättää se, että Maailman talousfoorumin mukaan sukupuolet ovat jo tasa-arvoisia lukutaitotilastossa. Samoin Nicaraguan kouluikäisistä lapsista, sekä tytöistä että pojista, 92 prosenttia käy peruskoulun ala-asteen. Ylemmillä kouluasteilla naisia on jo enemmän kuin miehiä.

LYHYESTI

ICM-kokous pohti tulevaisuutta Elokuussa Hollannin Noordwijkerhoutissa kokoontunut Amnestyn kansainvälinen edustajainkokous eli ICM kokosi yhteen lähes 500 Amnesty-vaikuttajaa ympäri maailman. Heidän päätehtävänsä oli viedä päätökseen kaksi suurta muutosprosessia, joita Amnestyssa on työstetty useita vuosia.

Ensimmäinen prosessi koski rahaa ja taloutta: miten muuttaa liikkeen rahanjakoa siten, että entistä suurempi osa rikkaiden pohjoisen ja lännen osastojen varoista voitaisiin käyttää kehittyvissä globaalin etelän maissa.

8 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2011

Intensiivisen debatin jälkeen asiasta päätettiin kansainvälisen johtokunnan IEC:n esittämällä tavalla. Lähivuosina osastojen maksuosuus kv-liikkeelle kasvaa; samalla luodaan järjestelmä, jossa entistä vaikuttavampaa ihmisoikeustyötä voidaan rahoittaa suoraan kansainvälisestä budjetista myös niillä alueilla, joilla ei ole aiemmin ollut Amnesty-näkyvyyttä.

Osastot ovat myös sitoutuneet tavoittelemaan suurempaa talouden kasvua sekä aktivismin ja työn vaikuttavuuden kasvua.

Toinen suuri asiakokonaisuus koski Amnestyn päätöksentekoa. ICM:ssä vahvistettiin, että liikkeen strategiset painopisteet määrittää IEC ja sen valvoma kansainvälinen pääsihteeri, jolla on tukenaan osastojen johtajista valikoitu tiimi. Nämä myös koordinoivat yhdessä kansainvälisen sihteeristön kanssa globaalia taloutta ja yhteisesti toteutettua kampanjatyötä. Osastoissa työtä johtaa toiminnanjohtaja, jota valvoo johtokunta.

Teksti Jussi Förbom

Meksikolaissotilaat viimein siviilituomioistuimeen Kaksi meksikolaisnaista raiskanneet sotilaat viedään siviilituomioistuimeen.

Meksikon Me’phaa-alkuperäiskansaan kuuluvat Inés Fernández Ortega ja Valentina Rosendo Cantú joutuivat sotilaiden raiskaamiksi yhdeksän vuotta sitten. Perheitä on uhkailtu siitä lähtien.

Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan Meksikon asevoimien tekemät, siviileihin kohdistuneet ihmisoikeusrikokset täytyy vastedes käsitellä siviilituomioistuimissa sotilastuomioistuimen sijaan.

Suomen amnestylaiset ovat kampanjoineet meksikolaisnaisten puolesta vuosien ajan.

AUTTAAko kehitysapu korruptoituneen HALLINNON MAATA? Monien kansainvälisten järjestöjen toiminta Nicaraguassa on käynyt viime aikoina mahdottomaksi. Myös useat lähetystöt ovat lähteneet maasta. Suomessakin muun muassa valtion kehitysyhteistyöavustuksia Nicaragualle on mielipidekirjoituksissa kyseenalaistettu ja kysytty, kannattaako korruptoitunutta maata ylipäätään tukea.

Ulkoasiainministeriön nettisivuilla kerrotaan, että vuonna 2010 Suomen kehitysyhteistyöavustukset Nicaraguaan olivat noin 11 miljoonaa euroa. Ihmisoikeusjuristi Ruth Santisteban painottaa, että virallista ja epävirallista kansainvälistä läsnäoloa tarvitaan vaikeista oloista huolimatta.

Samaa mieltä on Milla Mäkinen-Pottiher, jonka edustama Solidaarisuus-säätiö saa valtaosan rahoituksestaan ulkoministeriöltä. Hän kertoo, että raha kanavoidaan suoraan paikallisille järjestöille ja osuuskunnille, jolloin kehitysapu tavoittaa kohteensa tehokkaasti. ”Korruptiosta kärsivässä maassa kansalaisjärjestöjen tekemä työ ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen nousevat entistä tärkeämmäksi”, Mäkinen-Pottiher korostaa.

Synkkä syyskuun viikko Syyskuun 22. päivänä, myöhään illalla Georgian osavaltio Yhdysvalloissa teloitti 42-vuotiaan Troy Davisin myrkkyruiskeella.

Davis oli vuonna 1991 tuomittu kuolemaan poliisi Mark MacPhaillin murhasta.

Tuomio perustui pääosin todistajanlausuntoihin, konkreettisia todisteita ei ollut. Oikeudenkäynnin jälkeen valtaosa avaintodistajista perui tai muutti lausuntoaan. Davisin syyllisyydestä oli vahvoja epäilyksiä ja hän vannoi syyttömyyttään loppuun saakka.

Kahdenkymmenen vuoden ajan Amnestyn aktivistit kaikkialla maailmassa kampanjoivat Troy Davisin kuolemantuomiota vastaan. Vielä päivinä ennen teloi-

tusta Georgian osavaltion viranomaisille toimitettiin Davisin puolesta lähes miljoona vetoomusta.

Syyskuinen viikko jää historiaan äärimmäisen synkkänä. Ihmisiä teloitettiin myös Teksasissa, Saudi-Arabiassa, Kiinassa ja Iranissa. Kuolemanrangaistus on epäinhimillinen, julma ja peruuttamaton rangaistus. Amnesty vastustaa sitä kaikissa tilanteissa ja vaatii kuolemanrangaistuksen poistamista kaikkialla maailmassa.

Teloittamalla nämä ihmiset syyllistyneet maat kulkevat vastavirtaan aikana, jolloin valtaosa maailman maista on luopunut tai

luopumassa kuolemanrangaistuksesta.

Teloitusta edeltäneenä päivänä Davis toimitti aktivisteille viestin: ”Taistelu oikeuden puolesta ei pääty minuun. Tätä taistelua käydään kaikkien ennen minua tulleiden Troy Davisien ja niiden puolesta, jotka tulevat minun jälkeeni.”

Työmme jatkuu.

Teksti SUSANNA MEHTONEN 4 Tule mukaan kuolemanrangaistuksen vastaiseen koordinaatioon. Lisätietoja susanna.mehtonen@amnesty.fi

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2011

9

10 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2011

TEKSTI JUHA MÄKINEN KUVA MARI WAEGELEIN

Mihin suuntaan vie Syyrian syksy? ”Tämä kansannousu on ainakin 20 vuotta myöhässä. Syyrialaiset eivät ole nousseet kapinaan, koska on pelätty, että hallitus käyttäisi ’hajota ja hallitse’ -taktiikkaa”, Suomessa asuva Mania Alkhatib arvioi synnyinmaansa Syyrian tapahtumia.

Arabikevään toiveikkuus on taittunut synkempiin syystunnelmiin. Tunisiassa ja Egyptissä vallanvaihto tapahtui suhteellisen väkivallattomasti. Libyassa Gaddafin syrjäyttäminen vaati sodan. Välimeren pohjukassa Syyriassa presidentti Bashar al-Assad pitää yhä kiinni vallasta ja pyrkii tukahduttamaan protestit voimakeinoin.

YK:n mukaan Syyrian kansannousussa on kuollut yli 2 600 ihmistä. Mielenosoituksiin osallistuneita on vangittu, kidutettu ja tapettu. Amnestyn elokuussa julkaisema raportti arvioi Syyrian turvallisuusviranomaisten syyllistyneen rikoksiin ihmisyyttä vastaan heidän käytettyään järjestelmällistä väkivaltaa siviilejä kohtaan. Amnestyllä on nimilista 1 300 syyrialaisesta henkilöstä, jotka ovat kadonneet.

Espoon Koivuhovissa Syyrian uutisia on seurannut vakavin mielin Mania Alkhatib.

Hän on asunut Suomessa jo kymmenen vuotta, mutta kotimaan tapahtumat ovat vieneet yöunet.

Suomeen muuttamisensa jälkeen Alkhatib on käynyt Syyriassa vain kerran, vuonna 2005. ”Silloin minulla ei ollut mitään ongelmia, mutta en tiedä miten kävisi, jos nyt yrittäisin mennä sinne.”

Aiemmasta elämästään Syyriassa hän kertoo, ettei ollut poliittisesti aktiivinen, mutta tunsi kyllä aktivisteja. ”Isoisäni taisteli kyllä Ranskaa vastaan 1920-luvulla, eikä isänikään kuulunut hallituksen tukijoihin.”

Sitten Alkhatib mainitsee kuin ohimennen istuneensa 15-vuotiaana kaksi kuukautta vankilassa. Syynä oli hänen koulun opettajainhuoneeseen esille laittamansa lappu, jossa luki ”Syyrian kansan pitää nousta Draculaa vastaan”. 1980-luvun Syyriassa se riitti viemään lukiolaistytön kahdeksi kuukaudeksi telkien taakse.

Alkhatib uskoo välttyneensä pahemmilta seurauksilta juuri sen vuoksi, ettei hänellä ollut yhteyksiä mihinkään poliittisiin

ryhmiin. Jos olisi ollut, tuomio olisi voinut olla ankarampi.

Alkhatibin ensimmäiset vuodet Suomessa menivät perheen kahden lapsen hoitamisessa. Nyt lapset ovat koulussa ja elämä on täyttynyt töistä maanmittausinsinöörinä sekä lukuisista kulttuuriharrastuksista. Alkhatib toimii myös Espoon kokoomuksessa, mutta sanoo ettei ollut aiemmin erityisen kiinnostunut politiikasta.

Tilanne muuttui maaliskuussa, kun Syyriasta alkoi tulla huolestuttavia uutisia. ”En voinut enää jatkaa tavallista elämää, vaan ryhdyin kartoittamaan suomalaista ihmisoikeuskenttää ja etsimään tahoja, joiden kautta voisin tehdä jotain Syyrian hyväksi.”

Alkhatib päätyi ottamaan yhteyttä Amnestyyn ja liittyi jäseneksi. Hän aikoo työskennellä mukana Amnestyn Lähi-idän koordinaatiossa.

Alkhatib uskoo vakaasti, että al-Assadin hallinto kaatuu lähitulevaisuudessa. ”Se on jo kaatunut! Sitä pidetään tällä hetkellä keinotekoisesti hengissä, se on kuin tiputuksessa oleva potilas.”

Syyrian pitkän historian viimeiseen sataan vuoteen mahtuu Osmanien valtakunnan hajoaminen, jakso Ranskan mandaattialueena ja itsenäistyminen vuonna 1944. Itsenäistymisen jälkeisinä vuosina Syyriassa koettiin vallankaappaus toisensa jälkeen. Nykyisen presidentin isä Hafiz al-Assad nousi valtaan vuonna 1971 ja toi maahan jonkinlaisen vakauden.

Alkhatibin mielestä todelliset vaikeudet alkoivat Libanonin sisällissodan puhjettua 1975. Syyria sotkeutui perin pohjin naapurimaan konfliktiin. Lisäksi Syyrian hallitus kävi omien rajojensa sisällä veristä sotaa muslimiveljeskuntaa vastaan: Haman kaupungin verilöylyssä vuonna 1982 kuoli kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Syyria on monikulttuurinen valtio.

Asukkaista noin 74 prosenttia on sunnimuslimeja, loput muun muassa pienempiä islamilaisia ryhmittymiä, kristittyjä ja druu-

seja. Etnisten ryhmien ja uskontojen kirjo tuo maan politiikkaan konfliktialttiutta. ”Tämä kansannousu on ainakin 20 vuotta myöhässä. Syyrialaiset eivät ole nousseet kapinaan, koska on pelätty, että hallitus käyttäisi ’hajota ja hallitse’ -taktiikkaa”, Alkhatib arvioi. ”Al-Assad vetoaa siihen, että hän itse kuuluu alaviittivähemmistöön. Hän väittää suojaavansa vähemmistöjä, mutta todellisuudessa hallinto käyttää vähemmistöjä suojatakseen itseään.”

Alkhatib toteaa, että Syyrian hallinto on paljon pahempi kuin Tunisian, Egyptin tai Libyan kaatuneet hallinnot. ”Lisäksi Syyrian kansa on noussut ei vain omaa hallintoaan vaan koko maailmaa vastaan, sillä monelle maalle on edullista, että Al-Assadin hallinto pysyy pystyssä. Syyria on geopoliittisesti hyvin tärkeä valtio.”

Alkhatib torjuu ehdottomasti ajatuksen ulkomaiden aktiivisesta väliintulosta. ”Syyrian kansa osaa kaataa tämän hallinnon ilman ulkopuolista apua, mutta se tehtävä on vaikeutunut, koska al-Assad on saanut paljon tukea ulkomailta.”

Kansainvälinen paine al-Assadia kohtaan on kasvanut hitaasti. Kesän mittaan kuitenkin niin EU kuin Yhdysvallatkin ovat vaatineet presidenttiä eroamaan. Myös Arabiliitto on kehottanut Syyriaa lopettamaan väkivallan ennen kuin se on liian myöhäistä.

Miten muu maailma voisi parhaiten edistää demokratiaa Syyriassa? ”Keinoja kyllä olisi, jos olisi halua: Al-Assadilla on paljon varoja ulkomailla, joten länsimaat voisivat painostaa häntä.”

Entä jos kansannousu onnistuu ja Syyriaan saadaan demokratia? Haluaisiko Alkhatib silloin palata maahan? ”Tarvittaessa olen käytettävissä. Ainakin minulla on valmiudet tehdä yhteistyötä Suomen ja Syyrian välillä. Suomessa on paljon ihania asioita, joista Syyria voisi ottaa mallia, kuten päiväkoti- ja koulujärjestelmä. Sieltä se demokratia alkaa.”

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2011

11

TEKSTI JA KUVAT JERE LESKINEN

Romanien ahdinko Miercurea Ciucin kaupunki

Romaniyhteisön laiton pakkohäätö Miercurea Ciucin laitamille jätevedenpuhdistamon lähelle sijoitetun, noin 75 ihmisen romaniyhteisön karkotus alkuperäisistä kerrostaloasunnoista sai alkunsa tyypillisestä riitatilanteesta etnisten ryhmien välillä.

Yli sadan henkilön romaniyhteisö oli asunut 1970-luvulta saakka vanhassa ja heikkokuntoisessa, kunnan omistamassa kerrostalossa Pictor Nagy Imre -kadulla. Naapurustossa sattuneen yhteenoton jälkeen poliisi kertoi romaneille, että heidän asuttamansa kerrostalo puretaan ja heidät siirretään oman turvallisuutensa vuoksi tilapäisesti kaupungin ulkopuolella sijaitsevaa jätevedenpuhdistamoa kiertävälle Primaverii-kadulle. Romaneille ei tarjottu korvaavaa majoitusta kaupungin asunnoissa.

Romanit majoittuivat metallisiin parakkeihin ja nopeasti kasattuihin hökkeleihin, jotka eivät suojaa asukkaita kesän kuumuudelta tai talven kylmyydeltä ja raskailta sateilta. Lisäksi heillä on yhteisesti käytössään vain neljä WC:tä ja yksi vesipiste.

Seitsemän vuotta myöhemmin tilapäiseksi ilmoitettu häätö on edelleen voimassa. Riidan toinen osapuoli sai jäädä asumaan kaupunkiin.

12 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2011

sijaitsee Pohjois-Romaniassa, Transilvanian itäisessä osassa.

Kaupunkia ympäröivien vuorten rinteillä kasvaa tiheää, jylhää ja tummahavuista mäntymetsää, joka taipuu kirpeiden tuulten riepotuksessa.

Alue on ollut 1800-luvun lopusta lähes yhtäjaksoisesti 1960-luvun loppuun asti Unkarin hallinnassa tai osa autonomista unkarinkielistä aluetta. Täällä radioasemat ja lehdet ovat unkarinkielisiä ja unkarinkielisten osuus asukkaista on yli 80 prosenttia.

Vaikka etnisesti romanien osuus väestöstä on täällä vain 0,62 prosenttia verrattuna koko maan 2,5 prosenttiin, Miercurea Ciuc on pitkään tunnettu kaupunkina, jossa valtaväestön ja romanien ristiriidoista on ollut dramaattisia seurauksia. Tapahtumia on dokumentoitu jo 1970-luvulta lähtien.

Yhdessä pahimmista yhteenotoista, kesäkuussa 1991, Miercurea Ciucissa poltettiin 28 romaniväestön asuttamaa taloa.

Yhteenotoista on tuomittu oikeudessa ainoastaan romaneja.

seltä, mutta vaikuttaa silti hitaasti mustuvine elementtiseinineen vaaralliselta. Auto pysähtyy tien päähän. Tästä alkaa kodeistaan seitsemän vuotta sitten häädettyjen romanien asuttama pieni alue.

Meille selviää pian, että emme ole kaivattuja vieraita.

Olen vieraillut useissa romaniyhteisöissä Itä-Euroopan maissa. Vaikka elinolosuhteet niissä ovat usein täysin epäinhimillisiä, niiden asukkaat kertovat elämästään mielellään. Primaverii-kadulla haastattelut ja valokuvaaminen kielletään heti raivokkailla käsimerkeillä.

Armoton aurinko hohtaa heinäkuussa pilvettömällä taivaalla, elohopea kipuaa lähelle neljääkymmentä. Alastomat lapset leikkivät pyykkiä pesevien naisten ympärillä – vilvoittavat roiskeet naurattavat lapsia.

Aikuiset suhtautuvat meihin vihamielisen välinpitämättömästi, mutta lapset kiinnostuvat kamerastani. Jokainen haluaa poseerata ja nähdä itsensä digitaalisen kameran ruudulla. Komea ruskea hevonen hirnuu vesipisteen vieressä, mies pesee sitä letkulla.

Miercurea Ciucin laidalla sijaitsevalle

Radu Farenc nojailee väsyneesti huteraa

Primaverii-kadulle käännytään pölyävältä soratieltä. Tie muistuttaa vanhojen Suomifilmien kärrypolkua, ja vaikka se on mitaltaan vain parisataa metriä, sen ajaminen autolla on hyvin haasteellista. Kuopat tiessä ovat lähes yhtä syviä kuin leveitä.

Vedenpuhdistuslaitos seisoo oikealla ylpeän sosialistisena. Se ei haise myrkylli-

taloaan ympäröivään reikäiseen verkkoaitaan ja suostuu lopulta keskusteluun, kun kerron, että haastattelua ei julkaista Romaniassa. Saan ottaa muutaman valokuvankin, mutta vain asuinalueen rajojen ulkopuolella seisten. ”Täällä on käynyt toimittajia jo monen vuoden ajan, eri maista ja eri lehdistä. Mi-

Jatkuu kään ei koskaan muutu, vaikka kaikki lupaavat auttaa”, Farenc sanoo.

Hän toistelee asioita ulkomuistista – kuten näyttelijä, joka on tottunut antamaan samat haastattelut satoja kertoja. Viimeisten vuosien aikana, Amnestyn kampanjoinnin tuloksena, yli 70 000 ihmistä on lähettänyt kaupungin pormestarille vetoomuksia näiden ihmisten elinolosuhteiden parantamiseksi.

Vetoomuksilla ei kuitenkaan ole ollut positiivista vaikutusta. ”Mekin olemme saaneet kirjeitä Amnestylta, mutta jos pormestari Róbert Rádulylta kysytään, hän sanoo, ettei ole saanut ainoatakaan. Emme me enää edes osaa haluta täältä pois. Haluaisimme vain kunnon tien, se on suurin ongelmamme”, kertoo Farenc.

Miercuria Ciucissa ei ole satanut moneen päivään. Silti talojen väliin jäävällä piha-alueella ja ulos vievällä tiellä on kymmeniä erikokoisia kuoppia täynnä haisevaa liejua. ”Kun sataa, koko alue on pelkkää mutaa. Katso nyt millaista täällä on, vaikka on ollut aurinkoista monta päivää. Lapsia on mahdotonta saada puhtaina kouluun. Joko he eivät pääse koulubussin kyytiin, opettaja ei päästä heitä likaisena luokkaan tai sitten muut oppilaat kiusaavat heitä. Haukkuvat, että mustalaiset ovat likaisia.”

Myöskään jätehuolto ei toimi alueella.

Jätevuori nousee metrien korkuiseksi vain kymmenen metrin päässä ensimmäisistä romanitaloista. ”Kaupungin pitäisi hakea

jätteet, mutta he eivät välitä. Kaupungin pitäisi myös korjata tie niin, ettei mutaongelmaa olisi, mutta eivät he tee sitäkään.”

Radu Farencin mukaan yksikään kaupungin edustaja ei ole käynyt romanien alueella koko seitsemän vuoden aikana.

Jos romanit itse menevät kaupungintalolle, heitä ei oteta vastaan lainkaan. Hallinnon haluttomuus puuttua asioihin ei ole mikään salaisuus.

Sibiussa, muutaman tunnin ajomatkan päässä Miercurea Ciucista, asuu ”Romanian romanien kuningas” Florin Cioabă, joka toimii aktiivisesti maan politiikassa sekä kansainvälisen romaniyhteisön varapresidenttinä. Hän kertoo olleensa Primaveriikadun tilanteesta yhteydessä Romanian presidenttiin jo vuosia sitten. ”Oikeusprosessi asiasta on meneillään, mutta tuomiota ei ole saatu. Nämä asiat tapahtuvat todella hitaasti. Suuri kysymys on se, kuka ottaa tapahtuneesta vastuun.

Mielestäni virheen teki poliisi, joka ei yrittänyt pysäyttää tilanteen kehittymistä näin pahaksi.”

Cioabăn mukaan pahoja yhteenottoja etnisten ryhmien välillä ei nykyään tapahdu kovin usein. Suurempi ongelma on romaniväestön kouluttamattomuus ja siitä seuraava köyhyys. Primaverii-kadun asukkaat kärsivät molemmasta.

Romanian ja koko itäisen Euroopan romanien tilanne on uusista yhdistämissuunnitelmista huolimatta edelleen erittäin ongelmallinen. Romanian kantaväestös-

Romania on entinen orjakaupan keskus Romaniassa asuu virallisesti yli 500 000 romania. Luku on todennäköisesti merkittävästi suurempi, sillä osalla romaneista ei ole henkilöllisyys- tai syntymätodistusta. Kaikki eivät myöskään syrjinnän pelossa tunnusta olevansa etnisesti romaneja, jos asia on mahdollista salata.

Romanian romaniväestön koko on Espanjan jälkeen Euroopan toiseksi suurin. Romanien suuri määrä Romanian alueella juontuu alueen pitkästä orjakauppahistoriasta.

1400-luvulla alue oli yksi Euroopan suurimpia orjakaupan keskuksia. Esimerkiksi vuonna 1445 armoton hallitsija Vlad Dracul toi silloisen Valakian alueelle kerralla 11 000–12 000 romaniorjaa. Romanien orjuuttaminen jatkui eri hallitsijoiden aikana seuraavat viisi vuosisataa, aina vuoteen 1856 asti.

tä köyhyysrajan alapuolella elää 24 prosenttia, mutta romeneista 75 prosenttia. Luku- ja kirjoitustaidottomuus on hyvin yleistä: romaniväestöstä jopa 30 prosenttia ei osaa kirjoittaa ja lukea.

Romanien perinteiset käsityöammatit ovat teollistumisen ja globalisaation myötä muuttuneet tarpeettomiksi tai taloudellisesti kannattamattomiksi. Lasten koulutusta vaikeuttavat niin kantaväestön syrjintä kuin romanikulttuurin oma murros. Teiniikäisten avioliitot ovat edelleen varsin yleisiä. Vanhemmat eivät välttämättä ymmärrä lasten etua järjestäessään heille avioliittoja tai opettaessaan perinteisiä käsityöammatteja sen sijaa, että lapset osallistuisivat kunnalliseen koulutukseen.

Myös kerjääminen tai lasten joutuminen ihmiskaupan uhreiksi ovat vakavia vaaroja kouluttamattomien ja täysin yhteiskunnan tukirakenteiden ulkopuolella elävien romanien keskuudessa.

Vaikka erilaiset järjestöt toimivat Romanian ja itäisen Euroopan romanien olojen parantamiseksi järjestämällä esimerkiksi naisille työllistymiseen tähtääviä kursseja, työttömyys on romaniyhteisöjen suurin ongelma alueesta riippumatta.

”Käytännössä ainoat tulomme ovat kuukausittaiset lapsilisät”, Radu Farenc kertoo. ”Meille ei löydy työpaikkoja.

Saamme kyllä sosiaaliavustuksia, mutta koska olemme antaneet haastatteluja Primaverii-kadun tilanteesta Romanian medialle, viranomaiset ovat suuttuneet ja antavat meille koko ajan vähemmän rahaa. Siksi emme enää halua puhua kenellekään.”

Aurinko hohkaa hellittämättä. Kuumuuden keskellä on vaikeaa kuvitella, että talvisin Romanian pohjoisosissa lämpötila voi laskea jopa 20 pakkasasteeseen. Parakkimaisissa asunnoissa ei ole eristystä, ja ne lämmitetään pääosin asunnon keskelle sijoitetulla kamiinalla. Kamiina täytetään polttopuulla, johon kenelläkään ei ole varaa. ”Talvisin keräämme polttopuita metsästä ja tuomme ne tänne hevosella. Viranomaiset kuitenkin sanovat että se on laitonta ja voivat sakottaa, jos jäämme kiinni.

Mutta mitä muuta voimme tehdä?”

On selvää, että romaneilla ei ole varaa sakkojen maksamiseen. Siispä kiinnijääminen saattaa johtaa vankilatuomioon.

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2011

13

Häätöjä ja syrjintää ympäri Romaniaa Miercurea Ciucin tilanne ei valitettavasti ole ainutlaatuinen.

Viimeisin Romanian hallinnon ylilyönti tapahtui muutama kuukausi sitten Baia Maren kaupungissa, jossa romanien asuttamat, surkeassa kunnossa olevat rakennukset eristettiin rakentamalla niiden ympärille parimetrinen muuri. Tätä perusteltiin esteettisillä syillä ja liikenneturvallisuuden lisäämisellä.

Viime vuonna Clujin kaupungissa monen perheen romaniyhteisö häädettiin kaupungin ulkopuolelle, kaatopaikan laitamille. Toisiakin yhteisöjä kaupungissa on uhattu vastaavalla häädöllä. Häädetyt perheet menettävät kodin lisäksi myös sosiaaliset suhteensa, työmahdollisuutensa ja pääsyn kunnallisiin palveluihin.

Amnestyn 50-vuotisjuhlassa kirjoitettiin tervehdyskortteja Miercurea Ciucin romaneille.

Farenc ja hänen vierelleen kerääntyneet ystävät kertovat koko olemuksellaan, että he ovat menettäneet toivonsa. He uskovat elävänsä Primaverii-kadulla loppuelämänsä. ”Emme me tule pääsemään täältä pois. Jos se ei ole tapahtunut seitsemässä vuodessa, se ei tapahdu koskaan. Toivomme vain, että kunta suostuisi edes parantamaan elinolosuhteita täällä”, Farenc sanoo.

14 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2011

Vaikka Primaverii-kadun asunnot näyttävät asumiskelvottomilta ja elinolot sietämättömän ala-arvoisilta, Farenc tietää, että asiat voisivat olla vielä huonommin.

Toisella puolella kaupunkia asuu hänen mukaansa romaneja, joiden luona lehtimiehet eivät käy. ”Siellä asuvilla ei ole mitään. Me saamme sentään kunnalta joitakin avustuksia ja meillä on hevonen ja juoksevaa vettä. Siellä ihmisillä ei ole mitään. He elävät kuin eläimet.”

Eri puolilla Eurooppaa kaupunkien laitamilla asuu lukemattomia romaneja, jotka eivät ole olemassa kenellekään. Ilman minkään maan kansalaisuutta, ilman virallista henkilöllisyyttä elävien ei voida sanoa edes syrjäytyneen yhteiskunnasta: yhteiskunnalle heitä ei yksinkertaisesti ole olemassa.

On aika hyvästellä. Vedenpuhdistamo jää taakse, lapset jatkavat leikkejään, miehet ja naiset jäävät odottamaan.

Me tiedämme, minkälaisissa oloissa nämä ihmiset täällä elävät ja mitä he toivovat tulevaisuudelta. Suurin osa Euroopan romanivähemmistöstä pysyy kuitenkin näkymättömissä.

e l l eri v ka Osta PAHA SETÄ!

Amnestyn aineettomilla lahjoilla olet mukana lopettamassa kidutuksia ja teloituksia kaikkialla maailmassa. Tee lahjoitus Amnestylle ja lähetä ystävälle oma Kim Jong-il, Mahmoud Ahmadinejad tai Alexander Lukashenka.

Tuomas Kärkkäisen suunnittelemat Vapauspaidat ovat saatavilla Storesta! Printti kiteyttää upeasti Amnestyn työn ihmisoikeuksien puolesta.

Reilun kaupan luomupuuvillasta valmistettuun mallistoon kuuluu miesten paita sekä naisten toppi.

Amnestyn perinteinen Fight For Human Rights -T-paita naisille. Eettinen ja ekologinen paita on valmistettu Reilun kaupan luomupuuvillasta.

Kierrätysmateriaaleista valmistetut Globe Hope for Amnesty -tuotteet ovat taas saatavilla. Hanki itselle ja lahjaksi vaikka hieno laukku tai lämmittävät käsineet!

Anna Politkovskajan muistopäivän kunniaksi Amnesty Storeen on saapunut korusuunnittelija Emma Pyykkösen suunnittelema Venäjä-korusarja. Kauniissa, käsintehdyissä koruissa on käytetty materiaalina puuta ja hopeaa.

Uudistuneet Suomessa valmistetut Amnestykynttilät ovat tämän syksyn tyylikkäin kodin koristus ja tuliainen. Viimeistä kertaa saatavilla myös perinteisiä käsinvalettuja Amnestykynttilöitä.

Amnesty Storen valikoimissa on tänäkin vuonna kymmeniä erilaisia joulukortteja, joilla voit muistaa ystäviä ja sukulaisia.

www.amnestystore. fi AMNESTY INTERNATIONAL 3/2011

15

teksti KAISA VIITANEN kuva KATJA TÄHJÄ

Muuttajien kipeät tarinat teetä ja ihmisoikeuksia Kaksi taiteilijaa istahtaa juomaan

alkusyksyn puistoteet ja keskustelemaan siitä, miten surkeasti nyky-Eurooppa kohtelee siirtolaisia.

Helsingin Karhupuistosta on tullut Kallion kaupunginosan kodikkain paikka. Ei ihme, että kuvataiteilija Ville Tietäväinen ehdottaa kollegalleen Otto Karvoselle puistokahvilaa.

Helsinkiläistaiteilijat eivät vielä tunne toisiaan, mutta ovat uteliaita tapaamaan toisensa.

Ville nostaa pöydälle painotuoreen kirjansa. Kannessa on iso käsi, ja sormen päällä seisoo pieni mies. Kirjan nimi on Näkymättömät kädet. Otto alkaa selailla tuhtia teosta.

Ville on tehnyt kirjaa peräti viisi vuotta. Alun perin hän suunnitteli piirtävänsä albumin siirtolaisesta ja luovansa tarinan omasta päästään. ”Mutta aloin miettiä, mitä merkitystä tarinalla on, jos minä keksin sen.”

Ville ystävystyi sosiaaliantropologi Marko Juntusen kanssa ja pääsi katuarabiaa puhuvan tutkijan mukaan Marokkoon, josta etenkin miehet lähtevät Eurooppaan. Myöhemmin Ville ja Marko kävivät Espanjan Almeriassa loputtomilla vihannesviljelmillä, jossa oleskeluluvattomat siirtolaiset ahertavat ilman oikeuksia ja minimipalkkaa.

Otto silmäilee Villen luoman päähenkilön, marokkolaisen perheenisä Rashidin

16 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2011

tummanpuhuvaa taivalta. Kuvissa näkyy, miten toiveikas mies hyvästelee perheensä ja suuntaa myrskyävälle merelle. ”Vaikuttavaa työtä”, Otto toteaa.

Kirjan Rashidia ei ole oikeasti olemassa, mutta hänenlaisiaan on, paljon. Arvioiden mukaan Euroopassa elää viidestä kahdeksaan miljoonaa ihmistä ilman oleskelulupaa. Rashid ei kirjassa jää poliisille kiinni, mutta jos hän jäisi, virkavalta telkeäisi hänet ennen maastakarkotusta säilöönottokeskukseen.

Nämä vankilamaiset keskukset alkoivat kiinnostaa Ottoa kolmisen vuotta sitten.

Alankomaissa tuolloin näyttelyä valmistellut mies autoili katsomaan maan kuutta säilöönottokeskusta, tosin vain ulkoapäin.

Sisälle eurooppalaismiehellä ei ollut asiaa. ”Säilöissä on enemmän piikkilankaa ja korkeammat aidat kuin vankiloissa”, Otto toteaa.

Taiteilija sai villin idean. Nyt Karhupuiston kahvipöydässä on mukana yksi Oton näyttelyn teoksista. Sarjakuvataiteilija Tietäväinen onkin jo uteliaana tutkaillut 40-senttistä pikku tönöä. ”Se on linnunpönttö”, Otto sanoo ja kääntää lentoreiän Villeen päin.

Teoksen esikuva on Suomen ainoa säi-

Otto Karvonen (vas.) toi tapaamiseen suomalaisen muukalaispalatsinsa ja Ville Tietäväinen (oik.) näytti uutta kirjaansa.

löönottokeskus Helsingin Metsälässä. Otto on matkinut sen arkkitehtuuria ulkoiluhäkkiä myöten. Tiilet hän valoi itse. Näyttelyn nimeksi tulee Muukalaispalatsi. ”Hurjan hieno idea”, Ville nyökyttelee.

Otto uskoo, että jonkun mielestä lintujen rinnastaminen ihmisiin ja siirtolaisuuteen voi olla naiivia. ”Niin, linnuthan ovat vapaita liikkumaan”, Ville huomauttaa ja hymyilee ironisesti.

Oton ensimmäiset pöntöt imitoivat metallinhohtoisia hollantilaiskeskuksia. Ne Otto ripusti viime vuonna Amsterdamin Vondelparkin lyhtypylväisiin. Suurin osa jäi tyhjiksi. ”Edes linnut eivät halua asua näissä.

Vain Rotterdamin keskukseen joku talitintti oli tehnyt pesän.”

Helsingin näyttelyyn Otto viimeistelee nyt Maltan, Espanjan, Ranskan ja Italian keskuksia. ”Vaikuttaa idealta, jota voit jatkaa loputtomiin”, Ville huomauttaa.

Euroopassa on yli 200 säilöönottokeskusta, mutta Otto uskoo viestin välittyvän ilman täydellistä pienoismallisarjaakin.

tyä asiantuntijana eikä korostaa kirjansa poliittista viestiä. ”Minusta kirjani on ennen kaikkea draamateos, yhden siirtolaisen tarina identiteetin etsimisestä ja omanarvontunteen kadottamisesta.”

Otto nyökkää. Häneltäkin toimittajat ovat tentanneet, mitä taiteilija oikein vastustaa. ”Minun linnunpönttöni eivät kerro siirtolaisista, vaan meistä eurooppalaisista ja meidän luomastamme systeemistä.”

Ville ei aio lähettää kirjaansa marokkolaistuttavilleen. Hän pelkää heidän pahastuvan kirjan alaston- ja väkivaltakohtauksista, koska he eivät ymmärrä kieltä. Ottokaan ei ole esitellyt muukalaispalatsejaan säilöönottokeskuksissa asuneille. ”En ole ihan varma, mahtaisiko heitä tällainen edes kiinnostaa.”

Ville uskoo, että säilöjen asukkaat arvostavat aiheen esiin nostamista. Harva eurooppalainen osaa asettua siirtolaisen asemaan. Otto juo kuppinsa tyhjäksi. ”Paras saamani palaute oli hetki, kun eräs mies katseli pönttöjäni hiljaa. Sen jälkeen hän kääntyi minuun päin ja kysyi, onko meillä todella tällaista.”

Ville Tietäväistä on kirjansa ansiosta haastateltu viime viikkoina moneen mediaan. ”Ne kysyvät multa aina, että mitä sitten pitäisi tehdä ja saako niitä espanjalaistomaatteja syödä.”

Se risoo taiteilijaa. Hän ei halua esiin-

4 Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet (WSOY, 2011).

4 Otto Karvosen Muukalaispalatsi -näyttely Helsingissä Kluuvin galleriassa 30.9.–16.10.2011.

Ville Tietäväisen alkusyksystä ilmestynyt teos Näkymättömät kädet (WSOY 2011) kertoo Rashidista, marokkolaismiehestä, joka koettaa löytää Euroopasta parempaa elämää itselleen ja perheelleen. Itsetuntoa ja omaa tarkoitustaan hakeva paperiton siirtolainen päätyy taistelemaan identiteettinsä säilymisen puolesta.

…AMINA? …K-KUKA? … …AMAL?…

OSAAKO ISIN RAKAS ENKELI?… ISI,

ISI TÄÄLLÄ!

…AMAL PUHUU!

…ÄL …ÄLÄ ITKE KULTA… …MITEN SINÄ VOIT?

…AMINA… SE LAPSI…

…TÄMÄ VILKUTTAA JOTAIN.

…KENEN SE ON?

…

EN K…

KUULETKO MINUA?!

…AMINA?

…MITEN

SINÄ…

…VOIT?!

125

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2011

17

Amnesty Keniassa Pääkaupunki Nairobi Asukasluku 40,9 miljoona Elinajanodote 55,6 vuotta Aikuisten lukutaito 86,5 prosenttia Suurimmat uskonnot protestantit, katoliset, paikalliset uskonnot, muslimit

AmnestyN TYö Keniassa keskittyy esimerkiksi naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseen, slummeissa tehtävään työhön, rankaisemattomuuden poistamiseen ja Somaliasta tulleiden pakolaisten kohtelun parantamiseen.

Amnestyn Kenian toimisto on kansainvälisen sihteeristön kokeiluhanke. Yleensä Amnestyn maaosastot perustetaan vasta, kun maassa toimii paikallisia vapaaehtoisryhmiä. Kenian tapauksessa toimiston on perustanut kansainvälinen sihteeristö.

Suomen Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson huomauttaa, että koska jäsendemokratia on yksi Amnestyn perusarvoista, ylhäältä johdettu ammattilaistoiminta saattaa herättää epäilyksiä kenialaisten omien toimintavalmiuksien aliarvoinnista.

Kenian Amnesty tekee työtä muun muassa pakkohäätöjen ja kidutuksen lopettamiseksi.

teksti JUSSI FÖRBOM kuvAT AMNESTY INTERNATIONAL

Ihmisoikeusperiaatteista arjen ratkaisuihin AMNESTY MAAILMALLA Kenian Amnesty antaa äänen slummien

asukkaille ja kertoo nuorille ihmisoikeuksien perusperiaatteista.

Tuloksena on vahvempi yhteisö, jossa arvostetaan moninaisuutta ja kannustetaan raportoimaan väärinkäytöksistä. ”Slummeissa on paljon konflikteja ja erimielisyyksiä. Ihmisoikeusperiaatteiden juurruttaminen yhteisöjen sisään on kuitenkin opettanut ihmisiä arvostamaan ja kuuntelemaan toisiaan paremmin”, Amnesty Kenian johtaja Justus Nyang’aya kuvailee.

Juuri slummit ja erilaiset epäviralliset asuinalueet ovat vuonna 2009 perustetun Kenian Amnestyn päätoiminta-alueita. Yksinomaan Nairobissa Amnesty on synnyttänyt 160 organisaatiota tai ryhmittymää, jotka edustavat useita tuhansia slummeissa eläviä nuoria. Heille annetaan ihmisoikeuskasvatusta luomalla yhteistyösuhteita esimerkiksi kouluihin. ”Kun ihmisoikeusperiaatteet iskostetaan nuoriin, he soveltavat niitä astuessaan itse vastuullisiin tehtäviin. Samalla jaamme valistusta myös opettajille, jolloin

18 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2011

eri osapuolet oppivat suhtautumaan toisiinsa ihmisinä, joita tulee kunnioittaa.”

Slummityön ohella Amnesty Kenia on rakentanut kumppanuuksia yliopistojen kanssa. Niissä toimintamuotona ovat ihmisoikeuskerhot, joita on jo kahdeksassa yliopistossa Keniassa ja lisäksi viidessä yliopistossa Tansaniassa, Ruandassa ja Burundissa. Näin on onnistuttu liittämään toisiinsa hyvin erillisissä todellisuuksissa eläviä ihmisiä. ”Keskiluokasta tulevat opiskelijat ovat sanoneet, että heidän ymmärryksensä hyvin toisenlaisissa oloissa eläviä ihmisiä kohtaan on laajentunut, kun he ovat käyneet slummissa ja kohdanneet niissä tapahtuvat ihmisoikeusloukkaukset”, Nyang’aya kertoo. ”Kun he sitten vievät kokemuksensa

mukanaan omiin verkostoihinsa, niissä syntyy halu ja tarve vaikuttaa slummien konkreettisiin ongelmiin, kuten naisiin kohdistuvaan väkivaltaan tai pakkohäätöihin.”

Tärkeimmäksi Kenian Amnestyn saavutukseksi Justus nostaa kuitenkin sen, että se on tavoittanut slummeissa elävät naiset, joita kukaan ei ole aiemmin kuunnellut. ”Olemme saavuttaneet luottamuksen tukemalla naisia heidän omien asioidensa ajamisessa. Kun Amnesty avaa ovia ja neuvoo, mitä päättäjille ja viranomaisille on sanottava, ihmiset voimautuvat ja kykenevät parantamaan elämäntilannettaan”, Nyang’aya kuvailee.

Naisten parissa tehtävässä työssä on kyse hyvin perustavanlaatuisesta arkielämän ongelmien selvittämisestä ja erityisten ”gender defenderien” valmentamisesta.

Nämä naisten oikeuksien puolustajat pitävät huolen esimerkiksi siitä, että naisiin kohdistuvasta väkivallasta raportoidaan poliisille. Nykyään naiset uskaltavatkin kertoa ongelmistaan vapaammin ääneen sekä yhteisön sisällä että viranomaisille.

”Me olemme siis onnistuneet tekemään rakentavia väliintuloja yhteisöihin, joissa ihmiset kokevat olevansa kaikkein haavoittuvaisimmillaan. Tämä on tehnyt meistä relevantteja toimijoita – etenkin kun olemme voineet osoittaa ihmisille, että Amnesty on maailmanlaajuinen liike, jonka kautta esimerkiksi Suomesta käsin halutaan osallistua heidän yhteisönsä vahvistamiseen.”

”Ihmisoikeustyöllä voi olla myös hyvin konkreettinen merkitys”, Justus Nyang’aya kertoo. Kuten sen vanhan naisen kohdalla, joka sai häätöilmoituksen ja kääntyi hätääntyneenä amnestylaisten puoleen. Amnesty selvitti asiaa kaupungin virastossa ja häätö peruttiin, sillä kävi ilmi, että kyseessä oli huijausyritys. ”Kahden viikon kuluttua annettiin päätös, että kyseinen maa-ala itse asiassa kuului naiselle ja kaikille niille, jotka olivat jo 30 vuotta asuneet paikalla ja vuosien ajan taistelleet asumisoikeudestaan. Tällaista työtä me siis teemme”, Nyang’aya kertoo ylpeänä.

SUUNTANA INTIA Amnestylla ei ole Intiassa maaosastoa. Suomen Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johanssonin mukaan toiminnan aloittamista paikan päällä on yritetty, mutta toistaiseksi yritys ei ole tuottanut tulosta.

Ensi vuonna toimisto perustetaan kansainvälisen sihteeristön päätöksestä. Hanke on valtava sekä laajuudeltaan että budjetiltaan.

Amnestylla on ollut vuosien mittaan useita Intian ihmisoikeustilanteeseen liittyviä kampanjoita. Johanssonin mielestä Amnestyn toimintamahdollisuudet maassa paranevat läsnäolon myötä huomattavasti.

teksti TAINA JÄRVINEN kuvITUS JESSE PASANEN

Toiveena yhteiskunnallinen muutos Kidutus, rankaisemattomuus ja yhteisöllinen väkivalta ovat yleisiä ongelmia Intiassa. Ensi vuonna maa on jälleen YK:n ihmisoikeusneuvoston arvioinnin kohteena, kertoo juristi Vrindra Grover. ”Intia pitää itseään suurena demokraattisena valtiona, mutta jos Intia haluaa kansainvälisesti merkittäväksi toimijaksi, sen on saatava ihmisoikeustilanteensa kuntoon”, delhiläinen ihmisoikeusjuristi Vrindra Grover kertoo.

Grover on edustanut oikeudessa monia poliittisia ja ay-aktivisteja, seksuaalisen väkivallan ja yhteisöllisen väkivallan uhreja sekä poliisisäilössä tapettujen ja ”kadonneiden” omaisia.

Istumme hänen pienessä ja paahteisessa toimistossaan New Delhin lähiössä.

”Kidutus on Intiassa rutiininomaista ja laajamittaista”, Grover toteaa. ”Kyse ei ole erityistapauksista esimerkiksi terroristiepäiltyjen kohdalla, vaan pahoinpitely ja kidutus ovat tavanomaisia kuulustelukeinoja. Poliisille tunnustuksen puristaminen pidätetyltä hakkaamalla on usein ainoa tutkintatapa, jonka he osaavat. Kun kidutus on yleisesti käytössä, siitä tulee tapa, jolla pidätyskeskuksia hallinnoidaan.”

Intia on viime vuosina ollut yksi maailman nopeimmin kasvavista talouksista.

Ihmisoikeudet eivät kuitenkaan ole parantuneet samaan tahtiin talouden lukujen kanssa. ”Rankaisemattomuuden kulttuuri on Intiassa keskeinen ihmisoikeusongelma”, Vrindra Grover sanoo.

Viranomaisilla on vankka lain suoja syytetoimia vastaan. Groverin mukaan kyse on osittain siirtomaa-ajan perinteestä. ”Brittihallinnon edustajien rankaisemattomuus oli selviö siirtomaa-ajalla, eikä uusilla vallanpitäjillä ole ollut kiirettä muuttaa lakeja. Itsenäistymisen jälkeen lakitekstin ’kruunun palvelijat’ vain vaihdettiin termiin ’valtion viranomaiset’.”

Tämän vuoksi esimerkiksi poliisin tai armeijan ”yhteenotto” terrorismiepäiltyjen kanssa ei johda Intiassa yleensä tutkintaan, vaan viranomaisten versio tapahtumista riittää. ”Yhteenotosta” onkin Intiassa tullut eufemismi laittomille teloituksille.

Vrinda Grover on kaikesta huolimatta optimistinen. Intiassa on taloudellisen muutoksen lisäksi käynnissä yhteiskunnallinen muutos. Esimerkkinä muutoksesta Vrindra mainitsee parhaillaan parlamentin käsittelyssä olevan kidutuksen kieltävän lakiesityksen. Se hyväksyttiin viime vuonna lähes huomaamatta ja ilman keskustelua parlamentin alahuoneessa.

Kun ihmisoikeusaktivistit ja kansalaisjärjestöt saivat esityksen käsiinsä, esityksestä nousi julkinen keskustelu, ja se siirrettiin komiteakäsittelyyn uudelleen muokattavaksi. ”Esitys oli järkyttävän huono, itse asiassa se olisi vienyt lainsäädäntöä aivan väärään suuntaan! Onneksi komitea on ollut avoin kuulemaan kansalaisyhteiskunnan kantoja, ja vaikka uusi luonnos ei täytäkään kidutuksen vastaista sopimusta, se on huomattavasti parempi kuin alkuperäinen esitys.”

Jos parlamentti hyväksyy uuden esityksen, Intiassa otetaan tärkeä askel rankaisemattomuuden vähentämiseksi.

Intia allekirjoitti kidutuksen vastaisen yleissopimuksen 1997 mutta ei ole ratifioinut sitä. ”Ensi vuonna Intia on jälleen YK:n ihmisoikeusneuvoston arvioinnin kohteena,

joten hallituksella on kiire valmistella laki, joka mahdollistaisi sopimuksen voimaan saattamisen”, Grover kertoo. ”Intian hallitus on hyvin herkkänahkainen kansainväliselle arvostelulle. ”

”Yhteisöllinen väkivalta on yksi Intian vakavista ihmisoikeusongelmista. Se, miten yhteiskunta suojelee vähemmistöjä, on suuri haaste maan demokraattiselle kehitykselle”, Grover painottaa.

Vuoden 1984 Indira Gandhin salamurhaa seurannut sikhien joukkomurha ei ole ainoa esimerkki yhteisöllisestä väkivallasta Intiassa. Vuonna 2002 Gujaratin osavaltiossa kuoli yli tuhat ihmistä hindujen ja muslimien välisissä väkivaltaisuuksissa.

Intian oikeuslaitos on uskomattoman hidas, ja oikeustapausten käsittely voi kestää jopa vuosikymmeniä. Vuotta 1984 koskevia tapauksia on edelleen oikeuden käsittelyssä.

Ihmisoikeusjuristi ei aio antaa periksi. ”Selviytyjät ja omaiset hakevat oikeutta vuosikymmenienkin jälkeen. Tämä on selkeä viesti ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneille siitä, että lopulta he joutuvat teoistaan vastuuseen. Rakastan maatani ja haluan tehdä osuuteni, että siitä tulisi parempi paikka.”

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2011

19

sinua tarvitaan VAPAAEHTOISTYÖ

TEKSTI KAISA VIITANEN KUVITUS OONA LOMAN

Haluatko osallistua Amnestyn ihmisoikeustyöhön? Tule mukaan aktivistiksi tai vapaaehtoiseksi. Oman panoksesi voit antaa monella eri tavalla.

Peput sannassa tähtien alla Elokuvafestivaali pakolaisleirissä porautuu verkkokalvolle loppuiäksi.

PAIKALLISTOIMINTA Vapaaehtoisten aktivistien Amnestyryhmiä toimii 18 paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Amnesty-ryhmät tekevät työtä vakavien ihmisoikeusloukkausten kohteena olevien ihmisten puolesta, osallistuvat kansainvälisiin ja valtakunnallisiin kampanjoihin ja järjestävät tapahtumia ja actioneita.

Tänä vuonna en mennyt Sodankylän elokuvajuhlille, vaikka filmien katselu keskiyön valossa on suosikkipuuhaani.

Sen sijaan lähdin Saharaan. Espanjalainen ystäväni oli jo monta vuotta houkutellut minua aavikon elokuvafestareille. Hän lupasi Fisaharan olevan Sodankylääkin erikoisempi tapahtuma: se kun järjestetään pakolaisleirissä.

Espanjalaiset festivaalijärjestäjät vuokraavat vuosittain Air Algerilta yksityislennon. Madridin kentällä koneen ruumaan lastattiin elokuvakelat, työkalut ja meidän kahdensadan festarivieraan rinkat.

Det finns Amnesty-grupper också på svenska i Helsingfors, Åbo och Vasa.

Katso oman paikkakuntasi Amnestyryhmän tiedot 4 http://www.amnesty.fi/mita-sina-voittehda/paikallistoiminta Eikö PAIKKAKUNNALLASI ole vielä Amnesty-ryhmää? Haluaisitko aloittaa toiminnan?

Ota yhteyttä paikallistoiminnan koordinaattoriin 4 outi.haapanen@amnesty.fi

Aamun sarastaessa koneemme laskeutui poikkeusluvalla Tindoufin sotilaskentälle. Körryytimme paikallisten jeepeillä Dakhlan leiriin ja saman tien paikallisten perheiden luokse.

Pikkuruinen, mutta sitäkin makeampi minttuteelasillinen kädessäni katselin isäntäväkeäni. En ihan tajunnut, mitä po-

PIKAVETOOMUSVERKOSTO

rukkaa tämä hiekka-aavikon keskellä sinnittelevä, huiveihin kääriytynyt sahraweiksi kutsuttu kansa oikein on.

Illalla tähdet loistivat aavikon yllä, kun istuuduin leiriläisten kanssa hiekkaan tuijottamaan rekkakontin seinään heijastettavaa elokuvaa. Suoraan sanottuna en tajunnut siitä, enkä tulevista filmeistä paljoakaan.

En nimittäin osaa arabiaa enkä espanjaa.

Viikko avasi kuitenkin silmäni. Tajusin tietämättömyyteni. Olen 35-vuotias eli yhtä vanha kuin Länsi-Saharan kriisi. Sain kuulla, että vuonna 1975 Marokko miehitti naapurimaansa Länsi-Saharan. Suurin osa asukkaista pakeni pommeja ja napalmia Algeriaan – ja ovat siellä edelleen.

Maailman uutiskoneisto on unohtanut paikallaan polkevan kriisin. Jopa Amnestyn raportit marokkolaisviranomaisten saharalaisiin kohdistuvista kidutuksista olivat menneet ohi silmieni.

Mutta kun istuin hiekassa katsomassa elokuvaa, tajusin lopun ikääni seuraavani Länsi-Saharan kysymystä ja toivovani sydämestäni tälle vieraanvaraiselle kansalle paluuta kotimaahansa, vilvoittavan ja kalaisan merensä ääreen.

Amnestyn kansainväliseen sihteeristöön Lontooseen tulee päivittäin tietoa ihmisoikeusloukkausten uhreista, jotka tarvitsevat pikaista apua. Liittymällä Amnestyn maailmanlaajuiseen pikavetoomusverkostoon saat tekstiviestillä tai sähköpostiisi säännöllisesti vetoomuspyyntöjä.

Liity pikavetoomusten tilaajaksi 4 http://www.amnesty.fi/sms

VERKKOVETOOMUKSET Amnestyn verkkosivuilla julkaistaan säännöllisesti vetoomuksia yksittäisen ihmisen tai tietyn maan tilanteen parantamiseksi.

Allekirjoittamalla vetoomuksia osallistut Amnestyn kansainväliseen kampanjointiin yhdessä satojen ja tuhansien muiden kanssa.

Allekirjoita vetoomuksia 4 http://www.amnesty.fi/mita-sina-voittehda/verkkovetoomukset

ERIKOISRYHMÄT ja TEEMAKOORDINAATIOT Erikoisryhmät ovat erikoistuneet tiettyyn teemaan, ja osa niistä on järjestäytynyt ammatilliselta pohjalta. Ryhmät seuraavat omaan alaansa liittyviä ihmisoikeuskysymyksiä, tiedottavat niistä ja kampanjoivat.

JOKU RAJA! -VERKOSTO keskittyy naisten oikeuksiin ja tekee käytännön ihmisoikeustyötä naisten aseman parantamiseksi.

Haluatko mukaan?

4 Joku raja! -verkoston koordinaattori Susanne Ståhl susanne.emilia@gmail.com

20 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2011

Sana

vapaus

Palstalla runoillaan ihmisoikeuksista.

Johanna Venho on kirjoittanut runoja ja lastenkirjoja sekä romaanin Syntysanat, joka ilmestyy wsoy:ltä lokakuun alussa.

”on kansa, tumma heimo, jonka erityisenä tehtävänä on vuosisatojen ajan ollut kantaa tietoa ihmisen osasta.” (jaana seppänen: carmenin silmät) Tien kuopat: upottavat silmät, mustelmalähteet, joihin tummunut kuvani heijastuu.

Vapautta ei ole, kirjeitä ei avata, punainen lapsen saapas lojuu ruohikossa, rautalanka repii käden, tie hukuttaa mutaan.

Kun heitän lanttini mukiin tyhjästä almusta ei kuulu ääntäkään, tuuli vie verkkoaitaan takertuneet laulunriekaleet, ne liukenevat sateeseen ja vesi täyttää taas montut tiessä jotta näkisin itseni.

TEKSTI AINO FRILANDER

JURISTIRYHMÄ keskittyy erityisesti rankai-

Vaikuta siellä, missä vaikutus on suuri

semattomuuden vastaiseen työhön ja muihin kansainvälisen oikeuden tuntemusta vaativiin tehtäviin. Voit tulla mukaan, jos olet juristi tai opiskelet oikeustiedettä. Ryhmä toimii myös kansainvälisestä oikeudesta kiinnostuneiden juristien keskustelufoorumina. jos haluat mukaan, Ota yhteys oikeudelliseen asintuntijaan 4 susanna.mehtonen@amnesty.fi

Amnestyn kouluvierailijat kertovat yläasteilla ja lukioissa ihmisoikeuksista. Joskus eteen sattuu yllättäviäkin tilanteita: vierailijan valtaa esiintymisjännitys – tai hän kaipaa kipeästi pellenenää tuekseen.

kuolemanrangaistuksen vastaisen työn koordinaatio

”Kun oppilas jää kyselemään tunnin jälkeen, että miten voisi itse vaikuttaa, on ihmisoikeuskasvatus mennyt perille”, kertoo Amnestyn vapaaehtoinen kouluvierailija Sini Salmenjoki.

Ensimmäinen kouluvierailu toki jännitti, mutta ei jäänyt Salmenjoelle viimeiseksi.

Jotain siinä siis on. Keväällä 2011 Amnestyn vapaaehtoiset tekivät yksin ja pareittain yli 30 kouluvierailua yläasteille ja lukioihin ympäri Suomea.

Osa vierailuista on käsitellyt ihmisoikeuksia ja Amnestyn toimintaa. Yksi kevään pääteemoista on ollut seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Kouluissa on puututtu

homotteluun ja huoritteluun, keskusteltu omien ja toisten rajojen kunnioittamisesta ja avattu näkökulmia turvallisen kouluympäristön rakentamiseen. ”On hieno kokemus saada nuoret innostumaan, kyselemään ja pohtimaan esimerkiksi ihmisoikeuksien toteutumista omassa koulussaan,” kertoo parikymmentä kouluvierailua tehnyt Salmenjoki.

Kaikkea ei kouluvierailijakaan tiedä, ja matkan varrella törmää erikoisiin tilanteisiin.

Kouluvierailijat kirjoittavat Amnestylle palautetta opetuskokemuksistaan. Yhdessä paperissa vierailija kehuu pärjänneensä paremmin kuin odotti: hänet valtasi totaalinen pakokauhu ennen h-hetkeä. Toisessa palautteessa vierailija kaipaa välineitä levottoman koululaisryhmän hallintaan. Hän ehdottaa apupakettia, johon kuuluisi huomiota herättävä pellenenä ja mikrofoni.

Amnestylla on yhteensä noin 70 kouluvierailijaa. Lisää tarvitaan sekä pääkaupunki-

seudulla että muualla Suomessa.

Jos voit käyttää päivästäsi silloin tällöin pari tuntia konkreettiseen ihmisoikeuskasvatustyöhön, kannattaa tulla mukaan, Salmenjoki ja koulutuskoordinaattori Maarit Pihkala kannustavat.

Helpoin tapa päästä kouluvierailijaksi on tulla Amnestyn kouluvierailijakoulutukseen ja sitä kautta kouluvierailijaverkostoon.

Seuraava koulutus järjestetään marraskuussa. Tarjolla on tuhti tietopaketti ihmisoikeuskysymyksistä. Koulutuksessa käydään läpi osallistavan oppimisen menetelmiä, tehdään tuntisuunnitelmia ja harjoitellaan oppituntien pitämistä.

4 Kouluvierailijakoulutus Helsingissä lauantaina 12.11. klo 9.30–17. Lisätiedot ja ilmoittautumiset 4.11. mennessä koulutuskoordinaattori Maarit Pihkalalle, maarit.pihkala@amnesty.fi, p. 050 357 9838. Koulutus on maksuton ja sisältää lounaan. Muilta paikkakunnilta tuleville maksetaan matkat halvimman matkustustavan mukaan.

TEKSTI SONJA VARTIALA KUVA JESSE PASANEN

Voiko T-paidalla muuttaa maailmaa? ”Se, että itse pystymme elämään pääosin vapaina, on vain onnekas sattuma”, Amnestyn vapausaiheisen suunnittelukisan voittaja Tuomas Kärkkäinen kuvailee.

Amnesty Store ja visuaalisen alan verkkoyhteisö Pingstate järjestivät keväällä vapausaiheisen suunnittelukilpailun.

Kilpailuun otti osaa kaikkiaan 14 visuaalisen alan suunnittelijaa, ja kilpailutöitä tuli useita kymmeniä. Voiton vei helsinkiläinen graafisen suunnittelun opiskelija Tuomas Kärkkäinen.

Kärkkäisen työn sanoma ja visuaalisuus saivat raadilta kiitosta.

”Kirjoittava käsi symboloi Amnestyn toiminnassa keskeisellä sijalla olevaa epäkohtien ja ihmiskohtaloiden tuomista julkisuuteen. Myös kirjoittava käsi itse on vanki ja kuvaa sitä, miten ihmisoikeuksien puolustaminen globaalisti on kaikkien vastuulla”, voittaja kuvailee.

Kärkkäinen uskoo kaikkien ihmisten olevan samassa veneessä. ”On tärkeää yrittää asettua ihmisoikeusrikkomusten uhrien asemaan. Se, että itse pystymme elämään pääosin vapaina, on vain onnekas sattuma. Yhtä hyvin olisimme saattaneet syntyä tai joutua aivan toisenlaiseen tilanteeseen.”

Kärkkäinen on mukana Amnestyn toiminnassa monella tavalla.

Osallistuminen Pingstaten ja Amnesty Storen järjestämään printtikisaan oli itsestäänselvyys. ”Amnestyn tekemää työtä merkityksellisempää on vaikea keksiä, joten on hienoa, että voin ottaa siihen osaa”, hän sanoo. ”Kyyninen asenne ja omaan voimattomuuteen tuudittautuminen tukahduttavat vapautta voimakkaammin kuin mikään sotilasjuntta.”

4 Tuomas Kärkkäisen suunnittelema Vapaus-mallisto on myynnissä Amnesty Storessa, www.amnestystore.fi. Kaikki malliston vaatteet on valmistettu eettisesti Reilu kauppa -sertifioidusta luomupuuvillasta.

Koordinaattorit seuraavat maailman kuolemanrangaistustilannetta sekä auttavat vaikuttamistyössä ja kampanjoinnissa.

Jos haluat mukaan, ota yhteys oikeudelliseen asiantuntijaan 4 susanna.mehtonen@amnesty.fi

HLBTI-VERKOSTO on avoin toimintaryhmä kaikille homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten ihmisoikeuksista kiinnostuneille. Ryhmä seuraa aktiivisesti Amnestyn kansainvälistä työtä HLBTI-ihmisten puolesta ja järjestää omaa aktiivitoimintaa.

Liity joukkoon!

4 amnesty@amnesty.fi

Ammattiyhdistysryhmä kiinnittää

huomiota ay-aktiiveihin kohdistuviin ihmisoikeusloukkauksiin ja poliittiseen vainoon kaikkialla maailmassa. Ryhmä tiedottaa ay-toimintaan liittyvistä loukkauksista ja vetoaa eri maiden hallituksiin tilanteen korjaamiseksi.

Tule mukaan!

4 amnesty@amnesty.fi

VAPAAEHTOISET KÄÄNTÄJÄT Kansainvälinen järjestömme toimii useilla eri kielillä. Vapaaehtoiset kääntäjämme kääntävät tekstejä Amnestyn käyttöön.

Yleisimmät kieliparit ovat englanti-suomi ja ruotsi-suomi, mutta muitakin kieliä tarvitaan tilanteen mukaan. Jos sinulla on kokemusta kielenkääntämisestä ja tunnet ihmisoikeusterminologiaa, työpanoksesi kääntäjäverkostossa otetaan kiitollisuudella vastaan.

Sovi koekäännöksestä!

4 tiedottaja heli.sariola@amnesty.fi

Amnesty-lehti Amnesty-lehden toimituskuntaan ovat tervetulleita ihmisoikeuksista kiinnostuneet toimittajat, kuvaajat, graafikot tai alan opiskelijat. Toimituskunta tarjoaa Amnesty-lehden tekemiseen ideointi- ja suunnittelutukea ja ammattitaitoista vapaaehtoistyövoimaa.

Jäseneksi hakeudutaan vuodeksi kerrallaan.

Toimituskunta hakee uusia jäseniä seuraavan kerran loppuvuodesta.

Kysy lisää!

4 heli.sariola@amnesty.fi

AmnesTyn kouluvierailijaVerkosto Haluatko kertoa ja keskustella ihmisoikeuksista? Oletko kiinnostunut kuulemaan nuorten ajatuksia? Haluatko kartuttaa esiintymiskokemustasI? Amnesty tarjoaa yläkouluille ja lukioille 1–2 oppitunnin mittaisia kouluvierailuja.

Vierailijat ovat Amnestyn kouluvierailijakoulutuksen käyneitä vapaaehtoisia.

Kouluvierailukoulutuksia järjestetään säännöllisin väliajoin. Osallistuminen edellyttää innostunutta mieltä ja sitoutumista 2–4 kouluvierailuun.

Kiinnostuitko?

4 maarit.pihkala@amnesty.fi

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2011

21

AMNESTY STORE Amnestyn tuotemyyntiä hoidetaan vapaaehtoisvoimin Tampereella Amnesty Storessa.

Vapaaehtoiset huolehtivat tuotteiden pakkauksesta ja postituksesta.

Lisätietoja 4 store@amnesty.fi PUHEENJOHTAJA JUSSI FÖRBOM

kiinnostaako tuotesuunnittelu ja design?

Haluatko olla mukana suunnittelemassa Amnesty Storen tuotteita?

OTA YHTEYS 4 sonja.vartiala@amnesty.fi

avoin johtokunnan kokous Syysseminaarin tilalla Amnestyn Suomen osaston johtokunta pitää tänä vuonna avoimen johtokunnan kokouksen, jossa keskitytään vuosien 2012–2013 toimintasuunnitelmaan ja puhutaan erityisesti yksilötyöstä ja ihmisten osallistamisesta.

Kokoukseen kutsutaan erikseen maakoordinaatioiden, erikoisryhmien ja paikallisryhmien edustajia, mutta tilaa on myös muutamalle ryhmien ulkopuolella toimivalle jäsenelle.

4 Kokous pidetään Helsingissä lauantaina 29.10. klo 12–16. Kiinnostuneet voivat ilmoittautua torstaina 13.10. klo 16 mennessä soittamalla asiakaspalveluun 09 586 0440. Toimisto on avoinna ma–to klo 12–16.

Älä tapa

Döda inte

Äskettäin pidetyssä republikaanipuolueen presidenttiehdokasväittelyssä haastattelija ryhtyi esittämään toiselle kärkiehdokkaista, Teksasin kuvernöörille Rick Perrylle, kysymystä kuolemanrangaistuksesta.

Under en debatt som hölls nyligen mellan de republikanska presidentkandidaterna gav sig intervjuaren till att fråga den ena av huvudkandidaterna, Texas guvernören Rick Perry, en fråga om dödsstraff.

Haastattelija muistutti, että Teksas on Perryn virkakaudella teloittanut 234 ihmistä. Tällöin yleisö keskeytti haasatttelijan suosionosoituksilla. Yleisö oli ilmeisen haltioitunut siitä, ettei kukaan toinen modernin ajan kuvernööri ole päässyt lähellekään Perryn lukemia. ”Onko ajatus siitä, että yksikin teloitetuista olisi ollut syytön, saanut teidät nukkumaan yönne huonosti”, haastattelija jatkoi. ”Ei, en ole koskaan kamppaillut sen asian kanssa”, Perry vastasi.

Tätä kirjoittaessani Perryllä on viime hetken mahdollisuus estää kahdesta murhasta tuomitun Duane Edward Buckin teloittaminen. Buckin rangaistukseen määrittämiseen vaikutti aikoinaan ratkaisevasti psykologin lausunto, jonka mukaan on todennäköistä, että tämä syyllistyisi väkivaltaan myös tulevaisuudessa, koska on musta.

Intervjuaren påminde att Texas under Perrys tid som guvernör har avrättat 234 människor. I det här skedet avbröt publiken honom med applåder. Publiken var klart begeistrade över att ingen annan guvernör i modern tid ens har kommit nära Perrys siffra. ”Har tanken om att ens en av de avrättade skulle ha varit oskyldigt dömd fått er att sova dåligt om nätterna” fortsatte intervjuaren. ”Nej, jag har aldrig kämpat med den saken” svarade Perry.

I skrivande stund har Perry en sista möjlighet att förhindra avrättningen av Duane Edward Buck, som är dömd för två mord. En psykologs utlåtande inverkade avgörande på fastställandet av Bucks straff. Psykologen ansåg att det är sannolikt att Buck skulle göra sig skyldig till bruk av våld även i framtiden eftersom han är svart.

Kuolemanrangaistus loukkaa oikeutta elämään. Jos Perry tosissaan haluaa presidentiksi, hänen on irrottauduttava tappamisen lumosta ja käännettävä uusi lehti Yhdysvaltojen mustassa oikeushistoriassa.

Hänen on myös näytettävä suuntaa muille vallanpitäjille ja sanottava: ”Älkää tappako Buckia, mutta älkää tappako myöskään vallasta syöksemiänne diktaattoreja, sillä kaikkien osapuolten ihmisoikeuksia on kunnioitettava.”

Jos hän tekisi näin, hänestä saattaisi olla ”vapaan maailman johtajaksi”. Muuten hän on vain säälittävä ja kylmäverinen valtaaseman väärinkäyttäjä.

Dödsstraff kränker rätten till liv. Ifall Perry på allvar vill bli president måste han lösgöra sig från dödandets förtrollning och vända ett nytt blad i Förenta Staternas svarta rättshistoria.

Han måste även visa vägen åt de andra makthavarna och säga: ”Döda inte Buck, och döda inte heller de diktatorer som ni har störtat eftersom allas mänskliga rättigheter bör respekteras.”

Ifall han gjorde det kunde han klassas som ”den fria världens ledare”. Annars är han bara en patetisk och kallblodig maktmissbrukare.

TEKSTI aNNE SALOMÄKI KUVA JESSE PASANEN

Uusia ja uusvanhoja naamoja Amnestyn toimisto on saanut yhden päällikön lisää: uuden viestintätiimin johtajaksi loikkasi entinen verkkoviestinnän koordinaattori Ilpo Kiiskinen. Hän keräsi voimia uuteen tehtäväänsä viiden kuukauden hoitovapaalla. Uudesta pestistä huolimatta Ilpo on toimistolla jo kulunut kasvo, sillä ensimmäisen kerran hän tuli Amnestyyn töihin jo vuonna 2004.

Viestintätiimin oikeasti uutena kasvona on aloittanut syyskuussa Heli Sariola. Heli siirtyi tiedottajan työhön tasavallan presidentin kansliasta, jossa hän toimitti lehdistöavustajan virkaa viimeiset kolme vuotta.

Koulutuskoordinaattorin paikalle on palannut Maarit Pihkala.

Maarit sai tittelin jo vuonna 2008, mutta hän jäi vuoden jälkeen äitiys- ja hoitovapaalle. Maaritin vastuulla ovat esimerkiksi jäsenten ja vapaaehtoisten kouluttaminen sekä ihmisoikeuskasvatusryhmän vetäminen.

Amnestyn päivittäisen työn aiheista, kuten kidutuksista tai katoamisista, on vaikea repiä huumoria. Silti toimistolaiset löytävät syitä nauruun. Mutta minkälaisille jutuille he nauravat? ”Arkipäivän tilannekomiikalle”, Heli toteaa. ”Toimiston kreisille porukalle ja hassuille kommelluksille”, sanoo Maarit.

Ilpo kertoo vitsin: ”Humalainen käveli yöllä ympäripäissään kadulla ja näki poliisiin. Kysyi tältä: ’Paljonko kello on?’ Poliisi kumautti miestä pampulla päähän ja sanoi ’Yksi!’ Mies: ’No onpa hyvä, etten kysynyt tuntia aiemmin!’”

22 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2011

VETOOMUS AKI KAURISMÄKI

”

teksti MARIE KAJAVA Kuvat Teemu Kuusimurto

Sokea, kuuro, hampaaton ”Niin kauan kuin oikeuslaitos ei ole Venäjällä valtiosta riippumaton, ei kukaan voi toimia vailla pelkoa. Sellaisessa tilanteessa ihmisoikeudet eivät toteudu”, elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki sanoo.

Elokuvakäsikirjoittaja ja -ohjaaja Aki Kaurismäki ei kiertele. Hän imaisee elektronista tupakkaa ja menee suoraan asiaan. ”Koko Tšetšenian tilanne on yksi räikeä ja suuri ihmisoikeusloukkaus. Anna Politkovskajan ja Natalia Estemirovan murhat ovat poliittisia murhia – kuten myös tuhansien muiden ihmisten katoamiset.”

Kaurismäen mukaan toiminta Venäjällä on häikäilemätöntä, ja Venäjän turvallisuuspalvelu saa syyttää siitä vain itseään. Poliisi, turvallisuuspalvelut ja armeija syyllistyvät Tšetšeniassa ja muualla Pohjois-

Kaukasiassa kidutuksiin, tahdonvastaisiin katoamisiin, mielivaltaisiin pidätyksiin ja laittomiin teloituksiin. ”Missä todistajat? Heitä ei kuulla – tai jos kuullaan, heistä ei enää kuulla”, Kaurismäki sanoo. ”Ihmiskunnan jaloimmat ja rumimmat piirteet tulevat esiin ääritilanteissa, kuten sodassa.”

Anna Politkovskajan murhan vuosipäivän alla Amnesty vetoaakin Venäjän presidentti Dmitri Medvedeviin: Venäjän viranomaisten on suojeltava ihmisoikeuspuolustajia ja toimittajia väkivallalta, tutkittava heihin kohdistuvat rikokset ja kunnioitettava sananvapautta.

”Hengen, sananvapauden ja ennen kaikkea fyysisen koskemattomuuden takaaminen – tällaiset asiat muodostavat vähimmäismäärän ihmisoikeutta”, Kaurismäki pohtii.

Kaurismäki lisää, että niin kauan kuin oikeuslaitos ei ole Venäjällä valtiosta riippumaton, ei kukaan voi toimia vailla pelkoa. Sellaisessa tilanteessa ihmisoikeudet eivät toteudu.

Kaurismäki ajattelee, että ihmisten velvollisuus toisia ihmisiä kohtaan on olla vaikenematta, vaikka se on usein mahdotonta. Tuota velvollisuutta toteuttavat monet rohkeat ihmiset eri puolilla maailmaa – oman henkensä uhalla. ”Ja ironista on se, että mitä parempiin yhteiskunnallisiin oloihin mennään, sitä enemmän vaietaan”, hän sanoo viitaten Suomen ja muun Euroopan hiljaisuuden kulttuuriin.

Elokuvaohjaajana Kaurismäki näkee, että dokumenttielokuvien kautta on mah-

AMNESTYN SUOMEN OSASTON TOIMISTO Amnesty International Suomen osasto ry.

Toimisto Ruoholahdenkatu 24 D 00180 Helsinki Asiakaspalvelu avoinna ma–to 12–16 Puh: 09 5860 440 Fax: 09 5860 4460

Toimiston työntekijät Toimiston sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@amnesty.fi Toiminnanjohtaja Frank Johansson Ihmisoikeustyön johtaja (vs) Päivi Mattila Maakohtaisen työn asiantuntija Anu Tuukkanen Naisten oikeuksien asiantuntija Pia Oksanen Oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen Viestintäpäällikkö Ilpo Kiiskinen

dollista olla vaikenematta, vaikuttaa yhteiskunnallisiin ja poliittisiin asioihin. ”Mutta itse olen fiktion tekijä.” ”Vanhan maksiimin mukaan sodan ensimmäinen uhri on totuus. Ja siksi toimittajat ovat ensimmäisinä tulilinjalla.”

Elokuvaohjaaja ei halua tällä erää puhua enempää elokuvista. ”Venäjä ylläpitää Tšetšeniassa nukkehallitusta. Sellaisen olemassaolo on ihmisoikeusloukkaus.”

Kaurismäki korostaa, että kaikki tiet johtavat rahaan. Venäjällä rahanjakajia riittää, mutta he eivät välttämättä ole jaloimmasta päästä. ”Ja samanaikaisesti Euroopan unioni on täysin hampaaton puuttumaan Venäjän asioihin – aina mennään ulkopolitiikka eli öljyrahat edellä.”

Kaurismäki on hetken hiljaa. ”Tai ehkä EU:lla on hampaat, mutta se on haluton käyttämään niitä.”

VETOOMUS

Vanhan maksiimin mukaan sodan ensimmäinen uhri on totuus. siksi toimittajat ovat ensimmäisinä tulilinjalla.”

AMNESTYN SUOMEN OSASTON JOHTOKUNTA 2010–2011 Kampanjakoordinaattori kampanjatapahtumat ja aktivismi Outi Haapanen Kampanjakoordinaattori verkkoviestintä Markus Viljasalo Tiedottaja Heli Sariola Art Director Anu Merenlahti Varainhankintapäällikkö Nora Huhta Varainhankintavastaava Ruut Karhunen Varainhankintavastaava Annika Weckström

Jäsen- ja lahjoittajapalvelusihteeri Leena Hernesniemi Televarainhankintakoordinaattori Hanna Valkama Toimistopäällikkö Katri Rautio Talous- ja toimistosihteeri Maarit Raja-aho Toimistosihteeri Eveliina Lindell ICT-vastaava Jukka Vallisto Henkilöstöasiantuntija Mia Mikkola

Osaston puheenjohtaja Jussi Förbom jussi.forbom@iki.fi Taloudenhoitaja Tuomas Laine tuomas.laine@uta.fi

Muut jäsenet Heikki Kerkkänen hemakerk@jyu.fi Maila-Katriina Tuominen maila-katriina.tuominen@aamulehti.fi Ninni Sandelius ninni.sandelius@uta.fi Päivi Sinkkonen paivi.sink@gmail.com Mikko Häkkinen mikko.hakkinen@ncp.fi Markus Terho markus.terho@gmail.com

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2011

23

to imur Kuus Teem u

sikeu miso h i jotja aja sta, Medv t i t o i i i v t m r ha sest ent toi ksi ityi esid tta y r r o e p u i v l a o j i Hyvä Hän viis ällä sta. enäj eksi a V e h n r a u u i m ks kul ajan kkau lee ovsk slou a tu k u s t e s i k u l i o ku Po hmis loka yjen nna aa i äilt ja A t p a s e t a s j u a ksi pal puol nass täjä avat tkin rjes u a. ä T kalt s j s s . u a an ia nan ka asi murh skel tkin a u Kauk a s t j y s t e i o een. dis imm aksi Pohj n et tä e Vaad e mpuj i d a e . u k n e n r ky ik tä aja okäs an o vat ovsk in tapp aada et o s litk s i o k o t P kavi y t e an lis n va idät a l Anna e p k a e u s l n k o el de , n , t ed ilöi myös rhaa uvat tyvä henk i mu s tävä k i t k l jatk e i l t a y t i k y e v s s l s e uk man ja nne on s ukka . Il rmei o n , ku a L a a a a t a . t s uksi ssa ois ami ut j ukka asia n te jatk o lvel k e l a u e s p a s u s K e uu uu oissoik vast llis Pohj ihmi udu urva n o ä t i j t i ö , s t y t vä isi auk t ei onta Poli oukk . ynee amat eusl t t k s n utta i ti i a o l n k s oi e uvas rää syyl e a ihmi p a n s jatk i n h e t ä i i i l i j r äl n uh a n sta enäj emaa tkä kosk uolu at V ojel eivä v u eusp a s k ä a i y t a o s si ta, koh tett ihmi omai llal jat n a elvi a a v s t r i t i k a v vä imi aad jän jia a to ei s Venä itta at j e m j m i an a m o t i ad a t tama lus . Va tomi ioit spuo a t n u a a n e t m u k l u k p va soi riip sekä väki Ihmi set a ja k a ja i o j j k u a i l r i ust uhka uvat puol dist keus h i o o k s in ihmi heih maan i k t tu a. autt nvap a n a s , edev

1. PÄÄTÄ OSALLISTUA

2. ALLEKIRJOITA VETOOMUS

Vetoomustyö on Amnestylle tärkeä kansainvälisen vaikuttamistyön kanava, jonka kautta sadattuhannet ihmiset osallistuvat säännöllisesti maailman muuttamiseen.

Allekirjoita Amnestyn vetoomus verkkosivuilla www.amnesty.fi/venaja

Ole yksi heistä!

Toimi nopeasti!

3. AMNESTY VIE VETOOMUKSESI PERILLE Amnesty luovuttaa vetoomukset Helsingissä Venäjän suurlähetystölle lokakuun loppuun mennessä.