Amnesty-lehti 3/2012

.FI STY NE AM

3

2012

c92E.

Hinta / Pris 5,50 €

Naisiin kohdistuva väkivalta jatkuu, koska sen annetaan jatkua.

ANOUDU S IRTI na i s i i n

18 hyvä paha boikotointi

ko

l väkival

a t s a v h d i st u

20 irakiin palautetut

asta

23 olavi uuSivirta

3

2012

10–11 Ei sankari, mutta nälkäinen Pohjois-Korean vankileirillä syntynyt Shin Dong-hyuk onnistui pakenemaan sieltä mistä ei paeta. Nyt hän kiertää ympäri maailmaa puhumassa Pohjois-Korean julmuuksista. Niin kauan kuin maailma kysyy ainoastaan todisteita pohjoiskorealaiset jatkavat kuolemista. Sen he osaavat hyvin, Shin sanoo.

4–5 & 23–24 Amnesty kuntavaalien alla: väkivallan uhreille palvelut kuntoon!

12–15 Pakkohäätö on ihmisoikeusloukkaus

”Suomessa väkivaltaan suhtaudutaan kaksijakoisesti. Lööpeissä kyllä kauhistellaan, mutta kun kunnissa tehdään päätöksiä resurssien jakamisesta, väkivallan – varsinkaan naisiin kohdistuvan – estämistä ei pidetä tärkeänä”, Amnestyn naisten oikeuksien asiantuntija Pia Puu Oksanen sanoo.

”Puskutraktori saapui kymmeneltä aamulla. Paikalla oli ilmavoimien sotilaita ja poliiseja. Kukaan ei puhunut meille mitään, he vain aloittivat kotien tuhoamisen”, kuvailee Nairobissa sijaitsevan Pumwanin slummin asukas Teresia Munee.

PÄÄKIRJOITUS / LEDARE PÄIVI MATTILA

Palvelut eivät ole utopiaa

Tjänster är ingen utopi

missä Suomen kunnassa asut? Minä asun Helsingissä. Haluan, että kotikuntani turvaa minulle palvelut, mikäli joudun väkivallan uhriksi. Haluan, että ne täällä asuvat naiset ja tytöt, jotka eivät osaa suomen kieltä, saavat nopeasti apua kun uhkaava tilanne on päällä. Entä jos lähin turvakoti on yli sadan kilometrin päässä?

Tai jos omaishoitajana toimiva kumppani on pahoinpitelijäni? Kuka minua silloin auttaa?

i vilken av Finlands kommuner bor du? Jag bor i Helsingfors.

Jag vill att min hemkommun garanterar mig tjänster ifall jag skulle bli offer för våldsbrott. Jag vill att de kvinnor och flickor som bor här men som inte kan finska snabbt får hjälp då de råkar ut för hotfulla situationer. Tänk om det är över hundra kilometer till närmaste skyddshem? Eller om min partner som fungerar som närståendevårdare är min misshandlare. Vem hjälper mig då?

Syksyn kuntavaalien alla kampanjoimme sen puolesta, että Suomen kunnat vihdoin turvaisivat peruspalvelut väkivaltaa kokeneille ja sen uhan alla eläville naisille. Tämä ei ole utopiaa.

Väkivallasta irtisanoutuminen alkaa meistä jokaisesta. Meillä aikuisilla on vastuu väkivaltakulttuurin siirtämisestä. Kaikki yleisesti hyväksytyt käytännöt eivät ole säilyttämisen arvoisia: kun lapset lyövät, poikien ei pidä ”saada olla poikia”. Mikäli parisuhdeväkivaltaan puututtaisiin aiemmin, myös lapsia suojeltaisiin. Kuten viime aikojen tuskalliset perhesurmat osoittavat, kyse voi olla henkien pelastamisesta.

Under höstens kommunalval bedriver vi kampanj för att Finlands kommuner äntligen skulle garantera bastjänster till kvinnor som har utsatts för våld. Detta är ingen utopi.

Att frånsäga sig våld är något som börjar hos oss alla. Vi vuxna har ett ansvar ändra på våldskulturen. Alla allmänt accepterade kutymer är inte värda att bevara: då barn slår skall pojkar inte få ”vara pojkar”. Ifall man tidigare skulle ingripa i våld i parrelationer skulle även barnen skyddas. Det kan vara frågan om att rädda liv, vilket den senaste tidens grymma familjmord visar.

non suunnitelmia, palveluja ja niille riittävät varat. Tällä hetkellä vain seitsemässä kunnassa yli 300:sta on osoitettu varoja ohjelmiin, joilla puututaan parisuhdeväkivaltaan. Teiltä Amnestyn tukijoilta pyydämme syksyn kuntavaalien alla yhtä tekoa: allekirjoittakaa tämänkin lehden takasivulta löytyvä vetoomus.

Amnesty on jäsendemokraattisesti päättänyt keskittyä naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Mutta olisin erittäin iloinen, jos muut tahot, kuten miesjärjestöt tai urheiluseurat, ryhtyisivät tekemään vaikuttamistyötä miehiin kaduilla tai kodeissa kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Myös se on vakava yhteiskunnallinen oikeuskysymys.

Päivi Mattila toimii joulukuuhun 2012 Amnestyn Suomen osaston vt. toiminnanjohtajana.

2 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2012

Mikko Kuivalainen

me amnestyssa vaadimme nyt konkretiaa kuntatasolla: kun-

Det vi behöver nu är konkreta åtgärder på kommunal nivå: ordentliga planer, tjänster och tillräckligt med medel för dem. För tillfället har bara sju av 300 kommuner riktat medel till program som bekämpar våld i parrelationer. Vi ber er, Amnestys anhängare, om en sak under höstens kommunalval: Underteckna appellen som även finns på denhär tidningens baksida.

Amnestys medlemmar har demokratiskt beslutat att fokusera på våld mot kvinnor. Jag skulle dock vara mycket glad ifall även andra instanser och föreningar, såsom herrorganisationer eller idrottsföreningar, skulle börja påverka män på gatan och arbeta mot våld i hemmet. Även det är en allvarlig samhällelig rättsfråga.

Päivi Mattila arbetar som Amnesty Finlands verksamhetsledare till december 2012.

Teksti Kirsi Pere kuva Juho Heikkinen

Ääni väkivaltaa vastaan Helena Ewalds tuntee suomalaisen parisuhdeväkivallan monet kasvot. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö tietää, että avun saamisessa asuinpaikalla on merkitystä.

Kunnat ovat avainroolissa naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa työssä, sillä keskeiset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat niiden vastuulla. Miten kunnat hoitavat tehtävänsä?

Vaikka tietoisuus on lisääntynyt ja lainsäädäntö kehittynyt, käytännössä palvelujen saatavuudessa on isoja kuntakohtaisia eroja. Hajaasutusalueilla ja pienissä kunnissa ei usein ole samoja resursseja kuin suurissa kaupungeissa ja kunnissa.

Kunnat painivat heikon taloustilanteen kanssa, ja parannusta vaativien palvelujen lista on pitkä. Mistä rahat väkivallan ehkäisemiseen saadaan?

Kyse ei ole vain rahasta, vaan tiedosta, asenteesta ja halusta kehittää toimintaa. Esimerkiksi Jyväskylässä on osoitettu, että muutos voidaan tehdä olemassa olevilla resursseilla.

Miten muutos tehdään kunnissa?

Olennaista on yhteistyö poliisin, sosiaali- ja terveyspuolen sekä järjestöjen kesken. Jokaisessa kunnassa pitäisi peruspalvelujen, kuten vaikkapa lääkärikäynnin yhteydessä, selvittää, onko asiakkaan elämässä väkivallan riskiä. Tämä on erityisen tärkeää riskiryhmien kanssa: erotilanteissa, raskaana olevien ja vastasynnyttäneiden kanssa. Samoin tehdään jo nyt terveydenhuollossa tupakan ja alkoholin käytön suhteen.

Haasteena on muun muassa sairaanhoidon toimenpidekeskeisyys.

Päivystyksissä keskitytään usein vain yksittäisen vamman hoitoon, vaikka olisi ilmiselvää, että potilas on parisuhdeväkivallan uhri ja tarvitsisi laajempaa apua.

Voiko kuntavaaleissa äänestämällä vaikuttaa? Äänestämällä voi vaikuttaa. Monessa kunnassa yksittäinen päättäjä on vienyt asioita eteenpäin. Väkivalta tulee kunnalle kalliiksi. Se synnyttää pitkäaikaisten fyysisten ja psyykkisten terveysongelmien lisäksi sosiaalisia ongelmia monella tasolla. Se myös siirtyy usein sukupolvelta toiselle. Mitä nopeammin väkivallan kierre päästään katkaisemaan, sen parempi.

LEHDENTEKIJÄT TÄSSÄ NUMEROSSA

Päätoimittaja Ilpo Kiiskinen ToimitussihteeriT Marie Kajava & Heli Sariola AD Jesse Pasanen KUVATOIMITUS Jesse Pasanen & Anu Merenlahti Pain0 Lehtisepät Oy, Pieksämäki julkaisija Amnesty International Suomen osasto ry. Kultti ry:n jäsen.

Joukkojulkaisu ISSN 1458-3879 Ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Seuraava lehti ilmestyy 28.11.2012.

Aineistot viimeistään 7.11.2012 Juttutarjoukset ja palautteet osoitteeseen heli.sariola@amnesty.fi. Lehti ei vastaa toimitukseen lähetetystä aineistosta, jonka julkaisusta ei ole sovittu etukäteen.

Kirjoituksissa esiintyvät mielipiteet eivät ole Amnestyn virallisia kannanottoja.

Toimituskunta Anu-Elina Ervasti, Aino Frilander, Johanna Frondelius, Inka Granqvist, Teemu Granström, Teemu Hirvilinna, Hanna-Kaisa Hämäläinen, Sanni Jokinen, Jaakko Kaartinen-Koutaniemi, Kirre Koivunen, Katriina Koskinen, Teemu Kuusimurto, Aura Lindeberg, Oona Loman, Susanna Lyytikäinen, Juha Mäkinen, Kirsi Pere, Alexandra Peth, Juha Peurala, Minna Rajainmäki, Niklas Sandström, Paula Sundell, Katja Tähjä, Kaisa Viitanen, Jarkko Virtanen, Mari Waegelein, Timo Wright, Heli Yli-Räisänen, Silja Ylitalo kirjoittajat Anu-Elina Ervasti, Jussi Förbom, Inka Granqvist, Tero Ikäheimonen, Frank Johansson, Jaakko Kaartinen-Koutaniemi, Marie Kajava, Sirpa Kyyrönen, Nina Lindberg, Susanna Lyytikäinen, Päivi Mattila, Maija Muinonen, Kirsi Pere, Heli Sariola, Kaisa Viitanen Kuvaajat/Kuvittajat Juho Heikkinen, Salla Johanna, Mikko Kuivalainen, Teemu Kuusimurto, Jesse Pasanen, Paula Pauliina, Martti Penttilä, Miikka Pirinen, Katja Tähjä, Timo Wright KanSI Jesse Pasanen KANNEN KUVAT Teemu Kuusimurto OIKOLUKU Meri Haikarainen

NINA LINDBERG Mikä ihmisoikeusloukkaus mietityttää sinua juuri nyt?

Syyrian tilanne on viime aikoina ollut päällimmäisenä mielessäni.

Jokainen osapuoli syyllistyy vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, ja pelkään, ettei tilanteeseen saada ratkaisua pitkään aikaan.

Sotaa on aina vaikea ymmärtää, mutta Syyrian tilanne tuntuu äärimmäisen pahalta.

Nina Lindberg opiskelee valtio-oppia Jyväskylän yliopistossa, asuu Tampereella ja työskentelee syksyn 2012 viestintäharjoittelijana Amnestyssa.

Amnesty-lehti tehdään pääosin vapaaehtoisvoimin. Lehden avustajat ovat vapaaehtoisia alan ammattilaisia.

Ota yhteyttä, anna palautetta: heli.sariola@amnesty.fi

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2012

3

hyviä uutisia

620 000

”

Azerbaidžanilaisia mielipidevankeja vapautettu

allekirjoitusta asekauppasopimuksen puolesta luovutettiin YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonille New Yorkissa heinäkuussa.

Allekirjoitusten joukossa olivat myös kaikki Amnestyn Suomessa keräämät nimet.

Azerbaidžanissa yhdeksän ihmisoikeusaktivistia vapautui vankilasta kesäkuussa. Aktivistit vangittiin vuoden 2011 keväällä, koska he olivat järjestäneet hallinnon vastaisia mielenosoituksia. Amnesty pitää vapautuksia tervetulleina, mutta toivoo, etteivät ne vie huomiota maan heikosta sananvapaustilanteesta.

Jos avun hakeminen on valtavan byrokratian ja lukemattomien viranomaistapaamisten takana, se vaatii väkivallan traumatisoimalta ihmiseltä suorastaan supervoimia.”

Teksti ANU-eLINA ERVASTI kuvITUS SALLA Johanna

Palveluita, kiitos!

Amnesty vaatii kuntavaalien alla kuntien päättäjiä tarttumaan toimiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.

Parisuhdeväkivalta, kunniaväkivalta, vainoaminen, seksuaalinen ahdistelu... Näitä väkivallan muotoja yhdistää paitsi se, että uhrina on useimmiten tyttö tai nainen, myös avun hakemisen hankaluus.

Väkivallan vyyhti perustuu usein uhrin alistamiseen, jolloin tämä ei jaksa tai uskalla hakea apua. Tuen tarjonta on monin paikoin heikkoa ja sen hakeminen monen mutkan takana, joten tehtävä voi olla ylivoimainen.

Amnestyn naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen Joku raja! -kampanja muistuttaa kunnallisvaalien kynnyksellä, että väkivaltaan on olemassa lääkkeitä. Kyse on vain siitä, halutaanko ne ottaa käyttöön.

4 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2012

Lääke 1 asenteiden muuttaminen Kun väkivalta kohdistuu leimallisesti tiettyyn ihmisryhmään eivätkä päättäjät puutu siihen, on kyse syrjinnästä. ”Suomessa väkivaltaan suhtaudutaan kaksijakoisesti. Lööpeissä kyllä kauhistellaan, mutta kun kunnissa tehdään päätöksiä resurssien jakamisesta, väkivallan – varsinkaan naisiin kohdistuvan – estämistä ei pidetä tärkeänä”, kertoo naisten oikeuksien asiantuntija Pia Puu Oksanen Amnestyn Suomen osastosta.

Naisiin kohdistuva väkivalta pohjautuu sukupuolten välisiä valtasuhteita koskeviin asenteisiin. Kun uhreille tarjotaan kattavaa ja pitkäkestoista apua, puretaan samalla väkivallan sallivaa ilmapiiriä. Samalla ra-

kennetaan tasa-arvoista yhteiskuntaa, jossa ketään ei syrjitä.

Lääke 2 vastuun vaatiminen Kansanterveys- ja erikoissairaanhoitolait velvoittavat kuntia edistämään asukkaidensa terveyttä ja sosiaalista turvallisuutta. Silti esimerkiksi turvakotien perhepaikkoja ja raiskauskriisikeskuksia on Suomessa vähemmän kuin EU:n vaatimukset edellyttävät.

Väkivallan uhreille ei ole ympärivuorokautista neuvontapuhelinta eikä helposti saavutettavia pistäytymispaikkoja, joista tukea voisi hakea nimettömänä. Turvakoteja on sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan liian vähän, ja kuntien

kustantamat toipumisjaksot ovat lyhyitä.

Amnesty vaatii kuntapäättäjiä tuntemaan vastuunsa naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnassa.

Asiasta löytyy rohkaisevia esimerkkejä: muun muassa Ouluun on luotu yksityiskohtainen toimintaohjelma, ja Mikkelin kaupunki on kustantanut hälytysjärjestelmiä vainon kohteeksi joutuneille.

Lääke 3 avun hakemisen helpottaminen Väkivallan uhreiksi joutuneille naisille tarjotut tukipalvelut vaihtelevat suuresti eri paikkakunnilla. Monilla alueilla palveluita ei ole lainkaan tai niihin on kuukausien jono.

Myös viranomaisten välinen tiedonkulku on

Kamerunilainen Jean-Claude Roger Mbede pääsi vankilasta Kamerunilainen opiskelija Jean-Claude Roger Mbede vapautui väliaikaisesti vankilasta heinäkuussa. Hänet tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankeuteen huhtikuussa 2011, kun kamerunilainen rikostuomioistuin totesi hänet syylliseksi homoseksuaalisuuteen. Tuomiota ei ole kuitenkaan kumottu lopullisesti, ja valituksen käsittelyä on siirretty.

Kamerunin rikoslaki kieltää seksuaalisuhteet samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa vankeuden ja sakkojen uhalla. Amnesty jatkaa kampanjointia Mbeden vapauttamisen jälkeen syrjivän lakipykälän kumoamiseksi ja sen perusteella pidätettyjen vapauttamiseksi.

Kuusi faktaa naisiin kohdistuvasta väkivallasta • Suomi ei tue väkivallan uhreja. Suomessa on turvakotipaikkoja alle Euroopan neuvoston suositusten ja raiskauskriisikeskuksia vain murto-osa suosituksista. Ympärivuorokautista, valtakunnallista neuvontapuhelinta ei ole ollenkaan.

• Väkivalta on kalliimpaa kuin sen torjuminen. Naisiin kohdistuva väkivalta tuottaa valtavasti välillisiä ja välittömiä kuluja. Perustamalla matalan kynnyksen pistäytymispaikkoja uhreille väkivallan kierre on mahdollista katkaista alkuunsa.

• Valtio ja kunnat syrjivät naisia. Vain seitsemän suomalaista kuntaa on osoittanut budjetissaan rahaa väkivallan vastaisten toimintaohjelmien toteuttamiseen. Erityisen haavoittuvassa asemassa olevien, kuten päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien tai ihmiskaupan uhrien, on vaikea saada apua.

• Väkivallan torjuminen on kuntien asia. Nyt on tekojen aika. Valtuutetut päättävät kunnan tarjoamista palveluista. Heidän vastuullaan on turvata palvelut väkivallan uhreille.

• Kuntarakenne muuttuu, naisiin kohdistuva väkivalta pysyy. Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttuminen ei voi odottaa. Kuntapäättäjillä on valtaa heti kuntavaalien jälkeen, riippumatta kuntarakenteiden muutoksista.

• Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa yleistä. Suomessa naisen riski tulla surmatuksi parisuhteessa on yli kaksinkertainen verrattuna Ruotsiin ja Hollantiin. 36 prosenttia suomalaisista kertoo tuntevansa läheisesti jonkun, joka on kohdellut naista väkivaltaisesti kotona.

usein tahmeaa, ja avunhakijan on palloteltava lukemattomien eri tahojen välillä.

Esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmista kärsivät naiset eivät aina pääse turvakotiin, vaikka nämä ongelmat kytkeytyvät usein väkivaltaan ja lisäävät henkirikoksen riskiä. Myös muiden heikossa asemassa olevien, kuten vammaisten, turvapaikanhakijoiden ja ihmiskaupan uhrien, tarpeita tunnistetaan huonosti. ”Jos avun hakeminen on valtavan byrokratian ja lukemattomien viranomaistapaamisten takana, se vaatii väkivallan traumatisoimalta ihmiseltä suorastaan supervoimia. Yhdeltä luukulta on saatava mahdollisimman paljon apua”, Oksanen vaatii.

Suurin osa tuen hakijoista on väkivaltaa kokeneita naisia ja tyttöjä. Palveluita on kuitenkin oltava tarjolla myös muille väkivallan uhreille, väkivallan tekijöille sekä väkivaltaa kotonaan näkeville lapsille.

Lääke 4 lisää rahaa ja resursseja Amnesty kampanjoi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan jo vuoden 2008 kunnallisvaalien alla, ja edistystä onkin tapahtunut.

Vuonna 2010 Suomessa julkaistiin valtakunnallinen naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma. Harvassa kunnassa tehtävään on kuitenkaan tartuttu toden teolla. Aluehallintoviranomaisten

mukaan 72 kunnasta löytyy perhe- ja lähisuhdeväkivallan vastainen toimintaohjelma, mutta budjettirahoitusta sille on varattu vain seitsemässä kunnassa.

Sosiaali- ja terveysministeriön viimevuotisen selvityksen mukaan monet kuntatyöntekijät kokevat, että väkivallan vastaiset toimintaohjelmat jäävät muiden asioiden jalkoihin eivätkä saa tukea kunnan johdolta. Usein ohjelmien toimeenpaneminen on kiinni yksittäisistä ihmisistä, jotka ajavat asiaa muiden töidensä ohessa.

Rahan puutteeseen vetoaminen ei ole kestävä perustelu. Inhimillisten kärsimysten lisäksi väkivalta käy myös taloudellisesti kalliiksi.

Jos esimerkiksi Helsinkiin suunnitellussa pistäytymiskeskuksessa voitaisiin auttaa kahta asiakasta päivässä ja pysäyttää väkivallan kierre, keskus kattaisi laskelmien mukaan toimintakulunsa sosiaali-, terveysja oikeuskuluissa säästetyillä rahoilla.

Vaikka kuntarakenteet ovat suurten mullistusten keskellä, päättäjien on uskallettava rakentaa palveluja silloin, kun niitä tarvitaan – toisin sanoen nyt. Väkivaltaan puuttuminen arjen tasolla on ihmisoikeusteko, joka hyödyttää koko yhteiskuntaa. ”Toivottavasti näiden vaalien jälkeen yhä useampi kunnallispoliitikko kokee itsensä ihmisoikeuspuolustajaksi ja pitää tehtävänään torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa”, Pia Puu Oksanen sanoo.

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2012

5

AMNESTY KUVINA

MEKSIKO

NORJA

THAIMAA

VENEZUELA

Eri puolilla maailmaa asekauppaA vastaan Amnestyn Meksikon osasto rakensi pahvista keltaisen panssarivaunun Yhdysvaltain lähetystön eteen Meksikossa. Panssarivaunu oli mielenilmaus Yhdysvaltain vetäytymisestä asekauppasopimuksen viime metreillä. Venezuelan pääkaupungissa Caracasissa tehtiin aseväkivaltaa vastustavaa katutaidetta.

RANSKA

Putin Pariisissa – ihmisoikeudet osaksi illan menua!

Kun Venäjän presidentti Vladimir Putin vieraili kesäkuussa Pariisissa, Amnestyn Ranskan osasto vaati presidentti François Hollandea pitämään ihmisoikeudet osana illalliskeskusteluja.

6 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2012

Pussy Riotin puolesta Oslossa Vigelandin puistossa kivipatsaat saivat peittävät Pussy Riot -huput kasvoilleen.

Feministisen punk-bändin vangitseminen lähetti aktivistit liikkeelle ilmaisunvapauden puolesta myös Thaimaassa.

TEKSTI Heli Sariola KUVA MIKKO KUIVALAINEN

I

NYC

Lobbausta Egyptin ja Tunisian suurlähetystöissä, perustuslain kirjoittamista kuvitteelliselle valtiolle, rap-sanoituksia ihmisoikeuksista…

Muun muassa näistä oli tehty Amnestyn pohjoismainen nuorisotapaaminen vuosimallia 2012.

Nordic Youth Conference (NYC) kokosi Helsinkiin elokuun alussa noin 50 nuorta Amnesty-aktiivia Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Islannista, Latviasta ja Färsaarilta.

Elokuun alussa järjestetyn konferenssin teemana oli Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan tilanne, johon nuoret perehtyivät luennoilla, työpajoissa ja kampanjoiden Helsingin kaduilla.

Erna Lindberg hyppäsi mukaan NYC:in suunnitteluun toukokuun puolivälissä, kun hän aloitti kolmen kuukauden harjoittelunsa Amnestyssa. Hän kertoo, että ohjelman

suunnittelussa pidettiin silmällä tilanteen kehittymistä Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, jotta osallistujat saisivat mahdollisimman ajankohtaista tietoa. ”Suunnittelua ohjasivat konferenssin tavoitteet: nuorten verkostoituminen ja kokemusten jakaminen, sisällöllinen koulutus Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän ihmisoikeustilanteesta ja Amnestyn toiminnasta näillä alueilla sekä käytännön työvälineiden antaminen kampanjointiin.”

Yhteistyö Amnestyn asiantuntijoiden, vapaaehtoisten ja pohjoismaisten nuorisokoordinaattoreiden välillä oli tiivistä ja takasi, että ohjelmasta tuli monipuolinen.

Entä lopputulos, sujuiko kaikki odotusten mukaan? Kyllä, ja ylikin, Lindberg hymyilee – vaikka myöntää, että ”pientä säätämistä oli siellä täällä”. ”Oli hienoa päästä tapaamaan luovia ja maailman tilanteesta kiinnostuneita nuoria, joilla on täydet mahdollisuudet toimia tulevaisuuden vaikuttajina ja rakentaa parempaa maailmaa. Mieleen jäi palavasti yhden osallistujan kommentti kolmantena konferenssipäivänä, kun kysyin miksi hän oli niin väsynyt: ’Ei viitsi edes öisin nukkua kun on niin paljon saman maailmankuvan jakavia ihmisiä juttukavereina, tämä on mahtavaa!’”

Kuten arvata saattaa, tiiviin nelipäiväisen yhdessäolon jälkeen kotiinlähdön koittaessa ei kyyneliltä vältytty. Onneksi on Facebook, jossa kokemusten jakaminen jatkuu. Ja ensi vuonna nähdään Oslossa!

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2012

7

hyviä uutisia

Ruotsalainen jalkapallojoukkue pelasi ihmisoikeuksien puolesta Ruotsalainen jalkapallojoukkue AIK kohtasi Moskovassa elokuussa venäläisen CSKA Moskva -joukkueen pukeutuneena Amnestyn logolla varustettuihin pelipaitoihin. Pääsponsori, ruotsalainen Åbropanimo, luovutti paikkansa Amnestylle, koska venäläiset lait eivät salli alkoholimainoksia jalkapallo-otteluissa.

”On hienoa, että ruotsalainen jalkapallojoukkue antoi tukensa Amnestyn työlle ja osoitti, että ihmisoikeudet koskevat meitä jokaista”, iloitsi Amnestyn Ruotsin osaston pääsihteeri Lisa Bergh.

Kansalaisjärjestöt vetosivat vahvan asekauppasopimuksen puolesta YK:n päämajan edessä New Yorkissa sopimuskokouksen avauspäivänä 2. heinäkuuta.

3.7.

Ekin päivä New YORKISSA vaa päästä YK:n en helteestä on helpotta ”New Yorkin yli 30 aste on istunut seitssa sali Kun in. sali kokous päämajan ilmastoituun us on kaukana lavu juh uu, mitään tapaht semän tuntia ilman, että ellisuus YK:n tod unut. Tämä oli kuitenkin ja olo on lähinnä turhaut in kokousta ei jollo , änä päiv nä äise imm asekauppakokouksen ens aan. siis päästykään aloittam itysyhteiseen oli illalla ilo kuulla keh Päivän kokousfarssin jälk ki TuomioErk usta kut heh ajan eenjoht työjärjestö Oxfamin puh ppasopimuksen tä roolista koko asekau jan ja Suomen tärkeäs alkuvaiheessa.” taja Suomen osaston toiminnanjoh Frank Johansson, Amnestyn Tuolileikin jälkeen n asekauppakokous käyntii piti vahvan avai sihteer Ban Ki-moon ”Puoliltapäivin YK:n pää ksen puuttuimu sop ppa si, että asekau jaispuheen, jossa hän tote in mukaan maailma Ban eä. häp aali glob minen tähän saakka on alirahoitettu. on yliaseistettu ja rauha ja kumppaille luovutettiin Amnestyn Ban een jälk än Hetki täm kirjoitukset asekaupalle isen ihm 000 620 niemme keräämät yli pasopimuksen puolesta.”

4.7.

Frank Johansson

ouksessa Helleaalto helpotti, kok ma nel tun edelleen kuuma voa tekstiä, josta oikeasti neu ei siis ole mitään virallist än läkä isen ”Vie sma ajai pain e tule osta viimeisestä viik teltaisiin. Tällä vauhdilla taan saada. kiireinen, jos tulosta halu kanssa, jaekustellaan diplomaattien Hyvässä hengessä kes ymyksistä, kys ista olev ä apereita pöydäll taan Amnestyn taustap kokouksen kulusta (-). uja juor ja toja kan , kysytään kuulumisia .”

Sanalla sanoen lobataan n nsso Joha k Fran

10.7.

us New Yor kiss a mahdol lisu tehdä his toriaa maan suurlätyn edustajana 27 EU”Tiistaina puhuin Amnes n ydinkohkse imu sop ä. Nyt keskustelut hettiläille. Viesti on selv tetaan johtajuutta. odo ä teilt ja vat, alka dasta eli ns. kriteeristöstä sen yhteydet kohdistuva väkivalta ja Torstain teema oli naisiin sti teemasta järje tio en. Suomen delegaa asekauppasopimukse staja puki sen saedu in law Ma sa. atis oheistapahtuman konsula kuin sotilas. rallisempaa olla nainen noiksi: Kongossa on vaa Puheenjohtajisto halusi a. loot aba hul n sitte in Loppupäivä olik tit juoksivat än mennessä, ja delegaa tekstiehdotuksia iltapäivä .” leen ksil otu ehd ille om da tukea edestakaisin yrittäen saa Frank Johansson

13.7.

LYHYESTI

Amnesty kiinnittää huomiota ulkomaalaislain epäkohtiin Amnesty jätti sisäministeriölle kesäkuussa lausunnon, jossa se toteaa, että Suomen ulkomaalaislaki sallii ulkomaalaisten mielivaltaisen vapaudenriiston. Tällä hetkellä ulkomaalaislaissa on kohta, jonka nojalla voidaan määrätä säilöönotosta, jos ”ulkomaalaisen henkilökohtaiset ja muut olot huomioon ottaen on perusteltua aihetta olettaa hänen syyllistyvän rikokseen Suomessa”. ”Laki ja sen esityöt eivät tarkenna millaisissa tilanteissa lainkohtaa sovelletaan ja ketä sen nojalla otetaan säilöön”, Am-

8 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2012

nestyn oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen sanoo.

Amnesty katsoo, että rikosepäilyyn perustuva säilöönotto ulkomaalaislain nojalla ei ole hyväksyttävää. Viranomaisilla on käytettävissä muita pakkokeinoja, joita sovelletaan rikoksista epäiltyihin: kiinniottaminen, pidättäminen ja vangitseminen.

Yleensä rikoksesta ”todennäköisin syin” epäilty voidaan pidättää tai vangita tietyin edellytyksin. Mutta laki sallii nyt ulkomaalaisen vapaudenriiston silloin kun ”on perusteltua aihetta olettaa hänen syyllistyvän rikokseen”.

”Tällaista voidaan pitää ennaltaehkäisevänä pidättämisenä, koska laki sallii ulkomaalaisen vapaudenriiston rikoksesta, jota ei vielä ole tapahtunut – vaan jonka oletetaan tapahtuvan”, Mehtonen sanoo.

Myös YK:n kidutuksen vastainen komitea on kiinnittänyt huomiota ongelmaan Suomea koskevassa raportissaan.

Ihmisoikeussopimukset edellyttävät, että vapaudenriiston tulee perustua lakiin, jonka on oltava täsmällinen ja ennakoitavissa. Muutoin vapaudenriisto voi olla mielivaltainen.

”Pahimmillaan nykyinen laki voi johtaa tilanteisiin, joissa kokonaisia perheitä otetaan säilöön vain siksi, että jompaan kumpaan vanhempaan kohdistuu tällainen absurdi epäily.”

Amnesty pitää kyseisen lainkohdan nojalla tehtyjä vapaudenriistoja mielivaltaisena, ulkomaalaisia syrjivänä kohteluna ja vaatii lain muuttamista kansainvälisten velvoitteiden mukaisiksi.

Teksti Marie Kajava

Aung San Suu Kyi Euroopassa Burmalainen poliitikko ja ihmisoikeuspuolustaja Aung San Suu Kyi vieraili kesäkuussa Euroopassa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1988. Kotiarestissa 15 vuotta ollut oppositiojohtaja vastaanotti historiallisella matkallaan vuonna 1991 saamansa Nobelin rauhanpalkinnon.

TEKSTI marie kajava & heli Sariola KUVA AMNESTY INTERNATIONAL

Asekauppasopimukselle aikalisä Vaikka kansainvälinen asekauppakonferenssi New Yorkissa päättyi tuloksettomana, Amnesty uskoo vakaasti sopimuksen syntymiseen.

Kansainvälisestä asekauppasopimuksesta neuvoteltiin YK:ssa koko helteinen heinäkuu. Pöydällä oli jo valmis sopimusluonnos, mutta kokouksen viimeisenä päivänä Yhdysvallat ilmoitti haluavansa lisäaikaa, jotta sopimukseen voitaisiin tehdä muutamia muutoksia.

Amnestyn tietojen mukaan Yhdysvaltain päätös tuli suoraan Valkoisesta talosta.

Venäjä ja Kiina tukivat aikalisää, minkä jälkeen kokous oli käytännössä ohi.

Aivan kokouksen lopuksi pettymystä neuvottelujen kariutumisesta lievensi Meksikon puheenvuoro salin enemmistön eli 93 maan puolesta. Nämä maat olisivat olleet valmiita hyväksymään luonnoksen, ja ne sitoutuivat etenemään nopeasti sopimuksen saavuttamiseksi.

Amnesty on kehottanut sopimuksen alun perin YK:hon tuoneita maita eli Argentiinaa, Australiaa, Costa Ricaa, Iso-Britanniaa, Japania, Keniaa ja Suomea tuomaan pöytään uuden päätöslauselman, jossa ehdotetaan, että sopimusluonnoksesta järjestettäisiin suora äänestys YK:n yleiskokouksessa lokakuussa.

Vaihtoehtona ehdotettu etenemistapa, jossa prosessia jatkettaisiin uudella konferenssilla, tuskin toisi sopimukseen parannuksia. Se saattaisi päinvastoin heikentää sitä.

”Olemassa oleva luonnos sisältää Amnestyn vaatiman kultaisen säännön, joka kieltäisi aseiden viennin, jos on olemassa merkittävä riski, että niitä käytetään vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin.

Aseiden kattavuuden ja kaupankäynnin eri muotojen laajuudesta Amnesty olisi toivonut enemmän, mutta tässäkin muodossa sopimus olisi huima edistysaskel”, toteaa Amnestyn Suomen osaston tällä hetkellä virkavapaalla oleva toiminnanjohtaja Frank Johansson, joka osallistui heinäkuun kokoukseen Amnestyn edustajistossa.

Kokouksen jälkeen Amnesty on jo käynnistänyt uuden vaikuttamiskierroksen eri puolilla maailmaa nopean äänestyksen puolesta YK:ssa. Suomessa asiasta on puhuttu suoraan ulkoministeri Erkki Tuomiojan kanssa. ”Nyt vaaditaan vielä lisäponnistuksia, jotta vahvaa sopimusta kannattavat valtiot saavat riittävän monta maata äänestämään sen puolesta. Olemme päässeet näin lähelle ensimmäistä kansainvälistä asekauppasopimusta sen ansioista, että sadat tuhannet ihmiset ovat sitä vaatineet. Ihmisoikeustyössä ei jaeta pikavoittoja, mutta tulevina kuukausina sinnikkyytemme voidaan palkita”, Johansson sanoo.

18.7.

Irlannissa hänelle luovutettiin Amnestyn Ambassador of Conscience -palkinto, joka myönnettiin hänelle vuonna 2009. Amnesty kamppaili vuosia Aung San Suu Kyin vapautumisen puolesta ja on pitänyt esillä maan vaikeaa ihmisoikeustilannetta.

Neu vot tel ut puo livä liss ä, pal jon töi tä vie lä ede ssä

”Maanantain aikana mo ni totesi, että vihdoin on päästy hiukan neuvottelumoodiin. Se tarkoittaa, että enää kaik ki puheenvuorot eivät noudata totuttua kaa vaa, vaan niissä tehdää n konkreettisia ehdotuksia ja pyritään edistämään asioita. Lisä ksi se tarkoittaa, että toiveikkuuteen on syytä.”

Eekku Aromaa, rauhanjärjes tö Sadankomitean pääsihteeri

20.7.

Diplomaatit ylitöissä

”Normaalin kokouspäiv än jälkeen kuudelta siirr yttiin toiseen huoneeseen, jossa ei ole ilma stointia, jossa ei ole tuo leja kaikille osallistujille, eikä tulkkausta lainkaan. Tällä metodilla saatiin aikaan tulos, jota olen kuullut arvioitavan muun muass a hauraaksi sovuksi yhdestä sopimukse n osiosta.”

Eekku Aromaa

25.7.

Eikä vieläkään asekauppasopimusta

”Täytyy sanoa, että viik onlopun istuminen näy ttää olleen hyödyllistä. Äsken saimme sop imusluonnoksen käsiimm e, ja se näyttää paljon pelättyä paremma lta. (-) sopimus, joka väh entäisi aseiden päätymistä ihmisoikeuslou kkauksiin, humanitaarisen lainsäädännön loukkauksiin ja ase elliseen väkivaltaan, on hyvä sopimus, askel oikeaan suuntaan. ”

Eekku Aromaa

27.7.

Hyvä, huono tai jotain siltä väliltä

”Se, onko tämä se sitova ja vahva sopimus, jonk a eteen on tehty töitä vuosikaudet, riippuu nyt vielä viimeisen päivän tapahtumista.

Jos sopimusta heikenn etään tästä versiosta, siitä tulee liian löysä ja kelvoton. Jos sopimu sta saadaan tiukennettu a, siitä todennäköisesti tulee olosuhteisi in nähden varsin kohtuu llinen.”

Eekku Aromaa

30.7.

Emme ole pettyneitä, jatkamme päättäväisesti

”Kun selvisi, että Yhdysv allat viime hetkellä oli vetä nyt maton alta sopimukselta, oli pää llimmäinen tunne tavaton tyhjyys. Mutta samalla sisältäni nousi päättäväisyys. Ei tämä tähän kaadu, kyllä se sopimus sieltä tulee.

Jos sitä on vaadittu koh ta 12 vuotta, niin muutama kuukausi lisä odotusta kyllä kestetään.

Ja paiskitaan lujasti töitä sen varmista miseksi.”

Frank Johansson Tekstit ovat lyhennettyjä otteita Amnestyn Suomen osaston blogeista, jotka ovat luettavi ssa kokonaan osoitteessa amnesty.fi/blogi.

Teksteissä esitetyt mielipit eet ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä edusta Amnesty Inte rnationalin virallista linja a.

EU-parlamentti vaatii vankilentojen tutkintaa Euroopan unionin parlamentti hyväksyi täysistunnossaan 11. syyskuuta raportin, joka vaatii unionin jäsenvaltioilta kattavan, riippumattoman ja julkisen selvityksen osallisuudestaan CIA:n vankilentoihin. Raportissa mainitaan myös Suomi, jonka osuus vankilentoihin on vielä selvittämättä. ”Tämä on tärkeä virstanpylväs. Raporttia tuettiin laajasti kaikissa poliittisissa ryhmissä, mikä on voimakas viesti EU-maiden hallituksille”, sanoo Amnestyn Suomen osaston oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen.

Yksikään EU-maa ei ole vielä tehnyt kattavaa tutkimusta omasta osuudestaan vankilennoissa. Suomen ulkoministeriö julkisti marraskuussa 2011 Amnestyn vaatimuksesta tiedot noin 200 lennosta, jotka aiemmin on yhdistetty CIA:n vankikuljetuksiin ja salaisiin vankiloihin. Amnestyn mukaan julkaistu materiaali herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia, mutta ulkoministeriö ei aio jatkaa asian selvittelyä.

EU-parlamentin tuore päätös toteaa, että Suomella on velvollisuus tutkia lennot.

Myös Amnesty on vaatinut Suomen hallitukselta vastuunkantoa sekä konkreettista yhteistyötä eri viranomaisten kanssa vankilentojen selvittämiseksi.

Amnestyn tavoitteena on saada totuus lennoista julki ja varmistaa, ettei kukaan joudu vastaavien ihmisoikeusloukkausten kohteeksi tulevaisuudessa. EU:n parlamentin päätös on merkittävä ja korostaa entisestään jokaisen maan oikeudellista velvollisuutta selvittää perinpohjaisesti osuutensa vankilentoihin.

Teksti Nina Lindberg

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2012

9

”

kaikkia romanikerjäläisiä on kohdeltava hyvin.”

10 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2012

TEKSTI MARIE KAJAVA KUVA TIMO WRIGHT

Nälkä Pohjois-Korean vankileireillä elää jopa 200 000 vankia.

Shin Dong-hyuk onnistui pakenemaan leiriltä numero 14, jossa hän on syntynyt.

Mies istuu tuolilla. Hänen selkäänsä ja takapuoleensa sattuu. Hän on väsynyt ja lyhytsanainen.

Tämä ei ole hänestä laisinkaan mukavaa. Mutta on uhrauduttava, mies korostaa. Koska tälläkin hetkellä Pohjois-Korean vankileireillä kärsii satoja tuhansia ihmisiä, jonkun on uhrauduttava, jotta ihmiset muistaisivat heidät. Ja uhraus on äärimmäisen pieni verrattuna kipuihin vankileirissä, mies korostaa.

Hänestä kerrotaan sankaritarinaa – ihmeyksilöstä, poikkeuksellisesta erityiskyvystä, miehestä, joka ainoana maailmassa syntyi siellä ja pakeni sieltä, mistä ei paeta.

Mutta kun kyse ei ollut sankariteosta tai poliittisesta kannanotosta – kyse oli arkisesta nälästä. ”Kuulin, että on maailma, jossa ihmiset voivat syödä, mitä haluavat. Minä halusin syödä ja siksi päätin paeta”, Shin Donghyuk sanoo.

Ensin taakse jäi vankileiri, sitten PohjoisKorea, sitten Kiina, sitten Etelä-Korea, sitten Yhdysvallat.

Syyskuussa suomennettu Blaine Hardenin kirjoittama journalistinen kirja Leiri 14 – pako Pohjois-Koreasta viskoo tällä hetkellä miestä ympäri maailmaa kertomaan tarinaansa ja markkinoimaan kirjaa.

Shin Dong-hyuk SYNTYI vuonna 1982 Pohjois-Korean vankileirillä numero 14. Hän oppi selviytymään kilpailemalla ruoasta, varastamalla ruokaa, märehtimällä sekä syömällä rottia, käärmeitä ja muuta löytämäänsä.

Pohjois-Korean hallitsija Kim Il-sung oli säätänyt vuonna 1972 maahan lain, jonka mukaan ”luokkavihollisten” sekä heidän perheensä ja sukunsa siemen on tuhottava kolmanteen polveen asti. Edelleen vain harvalla pohjoiskorealaisella on käsitys siitä, miksi he ovat vankileirillä.

Shinille selvisi myöhemmin, että vanhemmat olivat joutuneet vankileirille perheidensä sovittamattomien tekojen vuoksi.

Koska isä oli taitava sorvinkäyttäjä, vartijat tarjosivat hänelle avioliiton mahdollisuuden, joka oli lisäetu vangille ja toi mukanaan hieman paremmat asumis- ja työolot. Äiti kasvatti lapsensa lyömällä, ja kilpailu ruoasta oli raivokasta perheen sisällä. Tuossa kasvuympäristössä saattoi saada lisää ruokaa tai työhelpotuksia kielimällä toisista.

Keneenkään ei voinut luottaa.

Kun Shin Dong-hyuk oli 14-vuotias, hänen pakoa suunnitelleet perheenjäsenensä eli äiti ja veli teloitettiin. Shin oli ilmiantanut heidät, kärsinyt kuukausien kidutuksesta ja väisti äitinsä katsetta seuratessaan teloituksia. Ei ollut käsitettä rakkaus tai perhe. Oli vain viha ja häpeä siitä, että oma perhe oli suunnitellut systeemin vastaista tekoa.

Ja oli nälkä ja oma selviytyminen.

Shinin mielestä Pohjois-Korean pahin ihmisoikeusloukkaus on lähtökohtaisesti se, että valtio vangitsee viattomia ihmisiä eliniäksi. ”Minä synnyin leirillä – synnyin siis rikollisena, ja koulussa minulle opetettiin, että minut oli armosta jätetty eloon ja minun oli sovitettava syntejäni työllä.”

Tarkemmin katsottuna kyseessä on laajeneva ihmisoikeusloukkausten vyyhti, sillä vartijat pakottavat vankeja lisääntymään eli tuottavat jatkuvasti lisää orjatyövoimaa valtiolle.

Leirien säännöt määräävät kaikesta. Ne, jotka rikkovat sääntöjä vaikkapa vaikenemalla toisen vangin pakosuunnitelmasta, laiminlyömällä työkiintiönsä tai varastoimalla elintarvikkeita, ammutaan heti. Vartijat käyttävät nälkää kontrollointikeinona: palkinnot esimerkiksi ilmiannosta annetaan hieman suurempina ruoka-annoksina – mikä voisikaan olla kroonisessa nälässä elävälle ihmiselle merkittävämpää.

Ulkopuoliselle maailmalle Pohjois-Korea on käsite, outo mahdottomuus, musta aukko, sarjakuvatodellisuus, häpeäpilkku, jatkuva ydinaseuhkan pelko. Samanaikaisesti suljetussa maassa elää ihmisiä, jotka ovat syntyneet vankileirillä ja joilla ei ole minkäänlaista käsitystä ulkomaailman olemassaolosta, todellisuudesta leirin aitojen ulkopuolella, maailmasta Pohjois-Korean rajojen ulkopuolella.

Kun Shin tammikuun 2. päivänä vuonna 2005 pakeni leiriltä numero 14, hän oli 23-vuotias. Sopeutuminen elämään leirin ulkopuolella on ollut vaikeaa: post-traumaattiset oireet, opintoihin tai työhön liittyvät vaatimukset, vaatimus tuntea – kaikilla Pohjois-Koreasta paenneilla on vaikeuksia uuden maailman kanssa.

Nykyisin Shin Dong-hyuk asuu EteläKoreassa ja työskentelee perustamassaan Inside NK -ihmisoikeusjärjestössä, joka

jakaa tietoa Pohjois-Korean ihmisoikeustilanteesta. Järjestö haastattelee PohjoisKoreasta paenneita ja rohkaisee näitä kertomaan kokemuksistaan – moni loikannut kun on niin peloissaan tai häpeissään, ettei uskalla puhua synnyinmaansa rajojen ulkopuolellakaan.

Tietoja Pohjois-Koreasta tihkuu maailmalle nykyään hieman useammin. Loikkareiden lisäksi uusi tekniikka, dvd:t, muistitikut, tuovat tiedonsirusia suljetusta valtiosta. ”On tärkeä näyttää ihmisille, miltä arki ja elämä Pohjois-Koreassa näyttää juuri nyt.”

Shin jakaa näitä tiedonsirusia, jotta ihmisoikeustilanne Pohjois-Koreassa ”ehkä joskus paranisi”. Suurin fyysinen ponnistus ihmisoikeustyössä on epäilemättä häpeällistenkin muistojen avaaminen tuoreen kirjan sivuilla.

Ihmiset kysyvät todisteita sille, puhuvatko pohjoiskorealaiset loikkarit totta.

Ihmiset kysyvät, miksi pohjoiskorealaiset eivät tee mitään Pohjois-Korean tilanteelle.

Ihmiset kysyvät, mitä vapaus tai rakkaus on.

Mies vastaa: Niin kauan kun maailma kysyy ainoastaan todisteita, pohjoiskorealaiset jatkavat kuolemista. Sen he osaavat hyvin.

Mies vastaa: Kukaan ei kysynyt tuota Hitlerin keskitysleirillä olleilta. Eikä kukaan keskitysleirillä ollut kysyisi tuota pohjoiskorealaiselta.

Mies vastaa: Vapaus on ennen kaikkea vapautta syödä mitä haluaa, vapautta pukea yllensä mieleiset vaatteet, vapautta nähdä asioita, vapaus liikkua tai matkustaa.

Rakkaudesta en tiedä, tiedätkö sinä mitä se on?

Shin Dong-hyuk on äärimmäisen rauhallinen puheissaan. Häntä katsoessaan voi lähestulkoon kuulla sen onton kuminan, jonka samojen lauseiden toistaminen, itsensä koneellistaminen, samoihin kysymyksiin vastaaminen, aiheuttaa. ”Olen väsynyt tähän”, Shin myöntää. On raskasta kertoa häpeällisimmistä asioistaan ja siitä, miltä tuntuu siirtyä eläimellisistä olosuhteista kohti moraalisempaa ajattelua.

Hän katsoo silmiin rauhallisesti, nyökkää.

Hän venyttelee hieman selkäänsä, kävelee kiepin. Sitten hän hakeutuu syrjään, etsii mukavan lepoasennon sohvasta ja uppoutuu kännykkäpeliin.

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2012

11

TEKSTI Tero Ikäheimonen KUVAT Martti Penttilä

PAKKOHÄÄDETYT Yli tuhannen Pumwanin slummin asukkaan unelmat lanattiin puskutraktorilla matalaksi.

Teres 60-vu

”Puskutrakt

voimien sotilai vain aloittivat k Asuin talos elämäni ja rak ta, sillä kukaa En saanut p kaikki jäivät si jaksi ystävältä

12 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2012

Jokaisella on oikeus kotiin • Oikeus asuntoon on perustavanlaatuinen ihmisoikeus, ja siksi pakkohäädöt ovat ihmisoikeusloukkaus. Valtioiden velvollisuus on kieltää ja estää pakkohäädöt.

• Pakkohäädöt koskettavat erityisesti maailman köyhimpiä ihmisiä.

Köyhyydessä ei ole kyse vain rahan ja tavaran puutteesta vaan myös systemaattisesta syrjinnästä.

• Laillisessa häädössä viranomaisten tulee informoida ja konsultoida ihmisiä riittävän ajoissa ennen häätämistä, tarjota kunnollinen asuinvaihtoehto ja riittävä korvaus menetyksistä. Viranomaisten on lisäksi varmistettava, ettei kukaan jää kodittomaksi tai altistu muille ihmisoikeusloukkauksille häädön vuoksi.

• Käytännössä köyhien ihmisten häädöissä viranomaiset eivät usein noudata edellä mainittuja velvoitteita, jolloin häädöistä tulee pakkohäätöjä, joihin liittyy usein myös viranomaisten liiallista voimankäyttöä.

sia Munee, uotias

tori saapui kymmeneltä aamulla. Paikalla oli ilma-

ita ja poliiseja. Kukaan ei puhunut meille mitään, he kotien tuhoamisen. ssa kuuden lapseni kanssa. Olen asunut täällä koko kensin taloni itse. En osannut odottaa mitään tällaisan ei kertonut meille häädöistä etukäteen. pelastettua talostani mitään. Tuolit, sängyt, vaatteet, isälle. Päälläni olevat vaatteet sain myöhemmin lahäni.”

Jackline Nyambura, 26-vuotias ”Pian puskutraktori ilmaantui paikalle. Mukana oli parisataa sotilasta, tai ehkä poliiseja. Juoksimme karkuun. Koko aikana kukaan ei kertonut minulle, miksi näin tapahtuu.

Ehdin pelastaa talostani vain kaksi peittoa ja lapseni. Kutsuimme tuhoaluetta Bagdadiksi, koska kaikki oli kuin pommituksen jäljiltä.

Ihmisten keskuudessa liikkuu huhu, että kodit tuhottiin turvallisuussyistä. Terroristijärjestö Al-Shabaab rekrytoi paljon jäseniä lähialueilta, eikä ilmavoimat halua, että kentän läheisyydessä on asumuksia.”

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2012

13

Joseph Chege, 23-vuotias ”Revin itse taloni seinät alas, jotta puskutraktori ei tuhoaisi kaikkea. Tuntui kuin tulevaisuuteni olisi pysähtynyt yhdessä hetkessä.

Vein perheeni turvaan tätini luokse Motherlandsin slummiin.

Pidän lapsille ja nuorille tanssitunteja ansaitakseni elantoni. Itse tulen edelleen öisin yöpymään vanhan kotini viereen. Muut eivät saa tietää salaisesta majastani, muuten joku voi vallata sen.

Lehdessä meille luvattiin korvaus tuhotusta omaisuudesta, mutta mitään ei ole tapahtunut. Yusuf Hassan lupasi tuoda meille telttoja. Niitä ei koskaan tullut.

Olen syntynyt ja elänyt koko ikäni täällä, ei minulla ole muuta paikkaa.”

Joseph Ngomo, 24-vuotias ”Tuhon jälkeen asuin teltassa kolme kuukautta, ennen kuin pääsin vaimoni ja kolmevuotiaan poikani kanssa ystäväni luokse asumaan. Nyt olen työtön, minulla ei ole tuloja eikä keinoa elättää perhettäni.

Hallituksen pitäisi näyttää meille, minne mennä. Kukaan ei kertonut häädöstä etukäteen, emmekä voineet varautua häätöihin mitenkään. Jälkeenpäin kuulin, että kotimme oli tuhottu Somalian tilanteen takia.

Olen hyvin vihainen. Kotini oli koko elämäni, nyt minulla ei ole mitään. En usko, että tilanne muuttuu yhtään paremmaksi.

Asiat ovat vain menneet huonompaan suuntaan.”

14 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2012

Nairobin slummit

Kodittomia kahdessa tunnissa Pumwanin slummin entiset asukkaat vaativat Kenian hallitukselta korvauksia menetetystä omaisuudesta sekä ennen kaikkea pakkohäätöjen lopettamista.

Joulukuinen aamu vuonna 2011 alkoi Pumwanin slummissa tavanomaiseen tapaan. Aurinko oli noussut kuuden jälkeen ja slummi oli herännyt täyteen elämään. Sepät takoivat pellistä kattiloita ja kampaamoissa palmikoitiin hiuksia. Ilmassa leijaili kitkerä savu, joka nousi sadoista ulkoilmauuneista ympäri slummia.

Noin 30 000 ihmisen Pumwani sijaitsee kivenheiton päässä Kenian pääkaupungin Nairobin keskustasta.

Kymmenen aikaan aamulla ihmiset pysähtyivät kuuntelemaan outoja ääniä, jotka kantautuivat asuinalueen laitamilla sijaitsevan ilmavoimien lentotukikohdan suunnasta. Paikalle oli saapunut saattue: puskutraktori sekä parisensataa sotilasta, poliisia ja muuta viranomaista.

Ihmiset juoksivat varoittamaan naapureitaan ja ystäviään. Sana muukalaisista kiiri läpi slummin.

Mutta mitään ei ollut tehtävissä. Puskutraktori lanasi maan tasalle kaikki kodit,

jotka sijaitsivat 15 metrin etäisyydellä lentokenttäalueesta. Hiljaiset poliisit ja sotilaat estivät ihmisiä pelastamasta omaisuuttaan kotien raunioista.

Kaikki oli ohitse parissa tunnissa. Noin tuhat ihmistä menetti kotinsa. Jäljelle jäi vain raunioita, vääntynyttä peltiä ja murskattua savea.

Pumwanin asukkaiden tarinat ovat surullisen tavallisia. Pumwani on yksi Nairobin arviolta 180 slummista, joiden savesta ja pellistä rakennetuissa asumuksissa asuu jopa puolet kaupungin asukkaista – noin kaksi miljoonaa ihmistä.

Slummit ovat vain viitisen prosenttia Nairobin asutuspinta-alasta. Esimerkiksi Nairobin ja samalla Afrikan suurimmassa slummissa Kiberassa asuu noin miljoona ihmistä alueella, joka on kooltaan vain puolet Helsingin ydinkeskustasta.

Suurin osa slummien asukkaista joutuu elämään häätöjen pelossa. Tarkkoja lukuja

• Yli puolet Nairobin väestöstä, noin kaksi miljoonaa ihmistä, asuu slummeissa ja epävirallisilla asuinalueilla. He ovat ahtautuneet alueille, jotka vastaavat vain yhtä prosenttia kaupungin pinta-alasta.

Kaupungistuminen kiihdyttää slummien kasvua.

• Länsi-Nairobissa sijaitseva Kibera on Afrikan suurin slummi. Arviot siellä asuvien ihmisten määrästä vaihtelevat 200 000 ja 500 000 välillä. Kolme muuta Nairobin suurinta slummia ovat Mukuru, Mathare ja Korogocho. Niissä kussakin asuu noin 100 000–200 000 ihmistä.

• Hygienia- ja turvallisuusolosuhteet ovat heikot Nairobin slummeissa, ja useat niistä sijaitsevat riskialttiilla alueilla öljyputkien, voimalinjojen ja rautateiden läheisyydessä.

• Slummeissa asuvat ovat erityisen alttiita pakkohäädöille. Niiden seuraukset ovat usein katastrofaalisia ja vaikutukset laajenevat kaikille elämän osa-alueille. Koulunkäynti, työssäkäynti ja juomaveden saanti vaikeutuvat ja väkivallan sekä seksuaalisen hyväksikäytön riski kasvavat. Erityisesti naiset ja tytöt altistuvat väkivallalle.

on mahdotonta arvioida, mutta häätöjen pelko on osa satojen tuhansien ihmisten arkea Nairobissa. Arvioiden mukaan Afrikassa on häädetty kodeistaan jopa kuusi miljoonaa ihmistä.

Kuvio toistaa usein tuttua kaavaa: maanomistajana esiintyvä ihminen vuokraa tai myy maata slummien asukkaille, jotka rakentavat paikalle asumuksensa.

Sitten, ilman ennakkovaroitusta, paikalle saattaa saapua valtionyhtiöiden edustajia tai muita virkamiehiä, jotka ilmoittavat, ettei maa sovi asuttavaksi. Perusteluita on monia: asumukset ovat voimalinjojen alla, viemäriverkostojen päällä, tai kuten Pumwanissa syynä on turvallisuusriski.

Hyvässä tapauksessa ihmisille annetaan vuorokausi tai pari tyhjentää kotinsa, mutta useimmiten he eivät saa etukäteen minkäänlaista ilmoitusta häädöstä. Jälkeenpäin häätöjen syistä tiedotetaan niukasti, jos ollenkaan.

Kun vierailimme Pumwanissa maaliskuun lopulla 2012, tapahtumista oli kulunut muutama kuukausi. Osa haastateltavistamme asui ystäviensä luona, osa edelleen pressuista ja muista löydetyistä rakennusmateriaaleista kyhätyissä asumuksissa.

Vaikka asukkaiden kertomuksissa kuului ymmärrettävästi viha ja katkeruus, häädetyt eivät halunneet verhoutua uhrin viittaan. He vaativat Kenian hallitukselta korvauksia menetetystä omaisuudesta – sekä ennen kaikkea muutosta tapaan, jolla häädöt toteutetaan. Jos hallitus olisi antanut ihmisille mahdollisuuden muuttaa toiseen paikkaan, heidän ei tarvitsisi asua muiden nurkissa tai taivasalla, kuului häädettyjen viesti.

Ensi vuonna järjestettävät presidentin- ja eduskuntavaalit ovat herättäneet kenialaispoliitikot vastustamaan häätöjä. Tammikuussa pääministeri Raila Odinga kuvasi häätöjä ”epäinhimillisiksi” ja lupasi uuden perustuslain takaavan kaikille oikeuden kotiin.

Pumwanissa viranomaisten puheisiin suhtaudutaan epäilevästi. Asukkaat pelkäävät, että häädöt jatkuvat vaalien jälkeen entiseen tapaansa. Ja vaikka häädöt loppuvat, jo kodeistaan häädetyt eivät saa minkäänlaista apua.

Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Uusi, vuonna 2010 voimaan astunut perustuslaki saattaa muuttaa Kenian epävirallisissa asumuksissa elävien asemaa, mutta vain, jos paikalliset poliitikot näkevät sen aiheelliseksi.

Ilmoita koulusi päivätyökeräykseen!

Amnestyn päivätyökeräys keskittyy lukuvuonna 2012– 2013 asumisoikeuksiin. Ohjaa koulusi keräyssumma Amnestylle – ja olette mukana turvaamassa kaikille oikeutta kotiin.

4 amnesty.fi/paivatyo

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2012

15

Pakoon päässyt Shin Dong-hyuk on ensimmäinen PohjoisKorean vankileirillä syntynyt ja sieltä paennut ihminen. Nyt hänen tarinansa on yksien kansien välissä – osta kirja Amnesty Storesta!

Uusi Sananvapaus Amnestyn huippusuosittu Sananvapaus-mallisto saa jatkoa. Uutuustuotteista löytyy tuttu huuli-printti entistä ehompana. Nyt saatavilla on erilaisia tunikoita mustan ja harmaan väreissä!

Supersuositut lusikkakorut ovat täällä taas!

Tilaa oma lusikkasi ja näytä mitä mieltä olet.

Anna korvisten heilua!

Venäläinen ihmisoikeusaktivisti Anna Politkovskaja murhattiin 7. lokakuuta 2006. Pujota nämä korut korviisi – samalla tuet näkyvästi Amnestyn työtä Venäjän sananvapaustilanteen parantamiseksi.

Onnellisen metsän koru Nurmi Designin korut on valmistettu käsin koivuista, jotka ovat kasvaneet puusepän omassa metsässä.

Amnesty International Føroya Deild • Färsaaret sijaitsee pohjoisella Atlantilla, suunnilleen Norjan, Islannin ja Skotlannin välissä.

• Amnestyn Färsaarten osasto perustettiin vuonna 1965, eli se on yksi vanhimmista Amnesty-osastoista.

• Färsaarten asukkaista noin 3–4 prosenttia on Amnestyn tukijoita (vrt. suomalaisista alle yksi prosentti on Amnestyn tukijoita).

• Ihmisoikeustyön keskiössä ovat naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ ja ihmisoikeuskasvatus.

Amnesty-aktivistit olivat näkyvästi mukana Färsaarten Pride-kulkueessa kesällä 2012.

teksti heli sariola kuvAT AMNESTY INTERNATIONAL

Itsenäistä ihmisoikeustyötä AMNESTY MAAILMALLA Färsaarilla, jossa on lampaita kaksi kertaa

enemmän kuin ihmisiä, tehdään vaikuttavaa työtä muun muassa naisten oikeuksien ja ihmisoikeuskasvatuksen parissa.

Amnestyyn voi törmätä myös keskellä Norjanmerta. Maailman pienimmässä pääkaupungissa Tórshavnissa sijaitsee Amnestyn Färsaarten osaston toimisto, jossa toimintaa pyöritetään kolmen työntekijän ja vapaaehtoisten voimin.

Saariryhmän vajaasta 50 000 asukkaasta Amnestyn tukijoita on hurja määrä, noin 1 800. Uusia jäseniä rekrytoidaan joka toinen vuosi kadulle jalkautuen, ja Amnesty näkyy myös mielenilmauksissa, Pride-kulkueessa ja kulttuuritapahtumissa. Oman haasteensa työhön tuo se, että Färsaaret koostuu nimensä mukaisesti 18 saaresta, joista 17 on asuttuja. ”Ihmiset suhtautuvat pääasiassa erittäin positiivisesti ihmisoikeuksiin ja kampanjateemoihimme. Suurimmat haas-

teemme liittyvät jäsenten aktivointiin ja siihen, miten vakuutamme paikalliset siitä, että kansainvälisesti polttavat kysymykset ovat tärkeitä myös täällä”, kertoo Färsaarten osaston toiminnanjohtaja Katrin á Neystabø.

Viime vuosina Färsaarilla on kampanjoitu esimerkiksi naisten oikeuksien puolesta.

Amnestylla oli keskeinen rooli, kun Färsaarille perustettiin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajava järjestö. ”Satsaamme paljon myös ihmisoikeuskasvatukseen. Meillä on vuosittainen ihmisoikeuskasvatusohjelma opiskelijoille ja opettajille, ja noin 500 opiskelijaa vierailee joka vuosi koulutuskeskuksessamme”, Neystabø kertoo.

Färsaarilla lobataan ahkerasti. Färsaaret kuuluu Tanskalle, mutta sillä on ollut autonomia vuodesta 1948. Färsaarilla on oma kansanedustuslaitos, Løgtingið.

Neystabø antaa esimerkin onnistuneesta lobbauksesta, jonka seurauksena naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön saatiin tarvittava rahoitus. Kaikki alkoi marraskuussa 2010, jolloin Amnesty ja muut järjestöt järjestivät puolueille tilaisuuden, jonka tavoitteena oli lisätä tietoisuutta lähisuhdeväkivallasta ja sen vaikutuksista uhreihin. Samanaikaisesti avattiin vetoomus, jonka allekirjoitti lyhyessä ajassa 600 ihmistä. ”Maaliskuussa 2011 tasa-arvo- ja oikeusministeriö hyväksyi väkivallan vähentämiseen tähtäävän viisivuotissuunnitelman, ja sen toimeenpanoon varattiin varoja budjetista. Poliittista tahtoa ja rahaa löytyi”, Neystabø muistelee läpimurtoa.

Kuten monet muutkin Amnestyn osastot, myös Färsaarten osasto on tehnyt paljon kulttuuriyhteistyötä. Viime vuonna se järjesti sanoituskilpailun, johon kuka tahansa saattoi lähettää ihmisoikeusaiheisia laulujaan. Kymmenen niistä äänitettiin, ja kansainvälisenä ihmisoikeuksien päivänä 10. joulukuuta julkaistiin levy Free and Equal, joka on ollut myyntimenestys.

Amnesty on näkynyt myös festivaaleilla, muun muassa saarten suurimmilla ulkoilmafestivaaleilla G!:ssä. Festareilla on viimeisten kolmen kesän aikana kerätty allekirjoituksia vetoomuksiin ja kerrottu kiinnostuneille Amnestysta – satoi tai paistoi.

Heinäkuussa 2012 sääolot olivat sellaiset, että G!:n kansainväliset pääesiintyjät eivät päässeet laskeutumaan saarelle. Tähän on totuttu saarilla, joissa arkea eletään sään ehdoilla.

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2012

17

”

Järjestönä Amnesty ei koskaan suosittele minkään maan boikotoimista.”

teksti Jaakko Kaartinen-Koutaniemi kuvAT KATJA TÄHJÄ

hyvä paha boikotointi teetä ja ihmisoikeuksia Ihmisoikeuksia loukkaavia valtioita

tekee mieli boikotoida. Mutta millaiset teot toimivat parhaiten ihmisoikeuksien puolesta?

Viime kesänä pianisti Iiro Rantala vieraili Amsterdamissa. Yhtenä päivänä hotellissaan hän alkoi lukea verkkouutisia Pussy Riot -kollektiivin jäsenten pidätyksestä Venäjällä. Mitä enemmän Rantala asiaa tutki, sitä tuohtuneemmaksi hän kävi.

Keikkakalenterissa oli ensi talvelle soolokonsertti moskovalaisella jazz-klubilla.

Henkilökohtaisena protestina Rantala päätti asiaa puntaroituaan perua konsertin. ”Päätös oli ihan tunnepitoinen: ilmoitin konsertin järjestäneelle suomalaiselle taholle, etten voi soittaa, vaan jätän sen väliin. Lisäksi postasin päätöksestäni Facebookiin”, Rantala sanoo. ”Venäjän tilanne ärsyttää minua suunnattomasti: Putin, vaalivilpit ja kaikki. Valtionjohto yrittää esiintyä sulavasti maailmalla ja lakaista tällaiset asiat maton alle.”

Rantala teki henkilökohtaisen boikottipäätöksen, koska näki mahdollisuuden vaikuttaa.

18 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2012

”Halusin näyttää, että muualla kiinnitetään huomiota siihen, mitä Venäjällä tapahtuu. Näinä sosiaalisen median aikoina on mahdollista tehdä tällaisia Suomen virallisesta kannasta poikkeavia omia kannanottoja.” ”Kun yksilönä tekee päätöksiä, näkökulma voi olla tunnepitoinen, mutta se saa minusta ollakin. Esimerkiksi itselleni Pussy Riot -jutussa erityinen kipukohta oli, että juuri muusikoita pidettiin tutkintavankeudessa.”

Amnestyn vt. toiminnanjohtaja Päivi Mattila tykkää Rantalan yhden miehen kampanjasta. ”Kuulostaa tosi arvokkaalta, että tuollainen päätös nousee omista kokemuksista ja moraalista. Arvostan paljon viestiä, jonka annat näyttäessäsi, missä rajasi kulkee”, Mattila sanoo Rantalalle. ”Julkisuuden henkilönä voit herätellä huomiota ja on todella hyvä, että nousee esille tilanteita, joiden kautta Venäjän kehitys tulee esille. Suomessa siitä ei riittävästi puhuta.”

Mattila muistuttaa, että järjestönä Amnesty ei koskaan suosittele minkään maan boikotoimista eikä ota ylipäätään kantaa sen suhteen, pitäisikö boikotteihin lähteä vai ei. ”Meille kyllä soittaa jatkuvasti toimittajia, jotka kyselevät, pitäisikö esimerkiksi Suomen boikotoida milloin mitäkin asiaa. Valko-Venäjän jääkiekon MM-kisojen ja viime kesänä Ukrainassa järjestettyjen jalkapallon EM-kisojen yhteydessä oli paljon puhetta siitä, että kisoja pitäisi boikotoida. Samoin kävi Euroviisujen kanssa Azerbaidžanissa.” ”Tuollaisissa vaatimuksissa on poliittisen populismin sävy sekä tiettyä kaksinaismoraalia: valtiot tekevät kyllä kauppaa, vaikka vaativat yleisellä tasolla muuta.

Ja yleensä ehdotetaan vain pienempien maiden boikotointia eikä esimerkiksi Yhdysvaltojen, vaikka sielläkin teloitetaan ihmisiä.”

Amnesty työskentelee ihmisoikeuksien puolesta YK:n ihmisoikeusjulistuksen perustalta. Jotta järjestö voi tehdä työnsä hyvin, sen pitää säilyttää uskottavuutensa. Kaikenlaiset boikottisuositukset veisivät sen nopeasti, ja varsinainen työ vaikeutuisi. Boikotoinnin sijaan Amnesty kannustaa kansalaisaktivismiin.

”Vaikuttakaa! Kampanjoikaa!” yllyttää Mattila.

Rantalan Pussy Riot -boikotista tuli uutisjuttu. Yleisradion haastattelussa hän perusteli päätöstään sanomalla, että on parempi tehdä jotain kuin ei mitään.

Yhden konsertin jazz-boikotti niveltyi osaksi kansainvälisten muusikkojen kampanjaa Pussy Riotin puolesta. Henkilökohtaisesti Rantala päätti jo pari vuotta sitten antaa nimensä ja hiukan aikaansa Amnestyn kampanjoille. ”Impulssi siihen tuli itse asiassa U2:n konsertissa. Siellä tuli se hetki keikkaa, jolloin ajattelin, että ’no niin, nyt puhutaan hyvää’. Sitten Amnestyn aktivistit tulivat lavalle lyhtyineen, ja minä oivalsin siinä vähitellen, että Bonohan tekee tämän jokaisessa kaupungissa. Tämän kampanjoinnin näkee viikossa 150 000 ihmistä. Että näin hienosti muusikko voi toimia! Siinä on valtava mahdollisuus vaikuttaa.” ”Toivoisin, että taiteilijat olisivatkin jonkinlainen äänitorvi näille asioille”, Rantala toteaa. ”Seuraan, miten muut muusikot ja taiteilijat toimivat. Kaikesta voi oppia ja miet-

Päivi Mattila on Amnestyn Suomen osaston vt. toiminnanjohtaja. Hän on toiminut parikymmentä vuotta ihmisoikeuksien parissa kansalaisaktivistina, asiantuntijatehtävissä sekä yliopisto-opettajana ja tutkijana.

Iiro Rantala on pianisti ja säveltäjä sekä Trio Töykeiden perustaja. Rantala perui konserttinsa Moskovassa protestina Venäjän sanan- ja ilmaisunvapauden tilasta. teksti Maija Muinonen kuvA R&A

Ai Weiwei ei suostu pelinappulaksi tiä, mitä itse voisi tehdä. Vaikkapa Daniel Barenboimin nuoriso-orkesterin Israel– Palestiina-toiminta: hienoa kampanjointia rauhan puolesta.”

”On tosi jees, kun ihmiset ajattelevat itse tällaisia asioita ja haluavat kertoa sen ääneen. Iiron teolla olikin oikea tiedotusvaikutus. Hän toimi oman moraalitajunsa mukaan, se on tärkeää”, Mattila miettii.

Vastaavasti boikotit, joihin ihmiset liittyvät vain verkossa klikkaamalla, tekemättä mitään muuta, jäävät Mattilan mielestä illuusioksi. ”Netti on hyvä väline tiedon lisäämiseen.

Petollista verkon välittömyydessä kuitenkin on, että siellä ihmisoikeustyön haluttaisiin helposti olevan yhtä yksinkertaista kuin tykkää-napin painaminen.” ”Pussy Riot ei vapaudu yhden teon takia, mutta kampanjoinnin pienet purot, myös nettiaktivismin, ovat niitä, joiden yhteinen vaikutus lopulta saattaa tuottaa tuloksia.”

Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla näytettävä dokumenttielokuva seuraa maailmankuulun kiinalaistaiteilijan elämää. ”Pidän itseäni ennemminkin shakinpelaajana”, Kiinan kansainvälisesti tunnetuin taiteilija ja poliittinen kriitikko Ai Weiwei toteaa kysymykseen, miten hän kuvaisi itseään taitelijana. ”Vastustajani tekee siirron, minä teen siirron. Nyt odotan vastustajani seuraavaa siirtoa.”

Ai Weiwein työssä taiteilijuus ja aktivismi kietoutuvat yhteen. Hän on saanut töillään kiinalaishallinnon raivostumaan: hänen bloginsa on suljettu, hänen kotistudionsa ulkopuolelle on asennettu valvontakamerat ja uusi studio on purettu.

Amerikkalaisohjaaja Alison Klaymanin dokumentti Ai Weiwei: Never Sorry kuvaa Ain elämää, yhteiskunnallista toimintaa ja taidetta. Työn alla on muun muassa Sichuanin vuoden 2008 maanjäristystä käsittelevä kampanja, yritys haastaa oikeuteen chengdulainen poliisi, joka pahoinpiteli Ain, sekä näyttelyt Müncheniin, Lontooseen ja São Paoloon.

Ai Weiwei on ollut pitkään tunnettu ulkomailla. Vuoden 2008 maanjäristyksen jälkeinen kampanjointityö nosti hänet laa-

jempaan tietoisuuteen myös Kiinassa. Ai ja vapaaehtoiset julkaisivat maanjäristyksen kuolonuhreista tietoja, jotka kiinalaishallinto halusi salata. Uhrit olivat pääosin koululaisia, jotka menehtyivät huonosti rakennettujen koulujen raunioihin. Tragediasta valmistui myös 9 000 pienestä koulurepusta koottu installaatio.

Ai Weiweille internet ja blogit ovat suuria keksintöjä, jotka antavat ihmisille mahdollisuuden vaikuttaa. Taiteilijan kasvot koristavat t-paitoja, eikä ajatus brändiksi muuttumisesta haittaa. Ai sanookin olevansa brändi liberaalille ajattelulle ja individualismille.

Ai Weiwei opiskeli New Yorkissa vuosina 1983–93. Hän kuuluu ensimmäiseen sukupolveen, jolle Kiinan 1970-luvun lopun uudistuspolitiikan seurauksena avautui mahdollisuus opiskella ulkomailla.

Kenties tuo 80–90-lukujen New York on taiteilijalle myös ihannemaailma, jota hän työllään tavoittelee.

Ai Weiwei pidätettiin Pekingin lentokentällä 3. huhtikuuta 2011. Hän oli pidätetty-

nä 81 päivää. Pidätys sai paljon kansainvälistä huomiota, ja Art Review -lehti nimesi Ain maailman vaikutusvaltaisimmaksi taitelijaksi. Kiinan viranomaislausunnon mukaan taiteilijaa syytetään talousrikoksista.

Vuoden 2011 alkupuolella Kiinassa pidätettiin lukuisia aktivisteja, asianajajia ja bloggaajia. Hallituksen pelko arabikevään innoittamasta jasmiinivallankumouksesta on johtanut iskuihin toisinajattelijoita vastaan. Ai Weiwei ei osallistunut jasmiinivallankumouksen mielenilmauksiin. Amnestyn mukaan hänen pidätyksensä viesti, että avoimen kritiikin aika Kiinassa on ohi.

Ai Weiwei vapautettiin takuita vastaan. Häneltä kiellettiin muun muassa pidätystä koskevien haastattelujen antaminen ja Pekingin ulkopuolelle matkustaminen vuoden ajaksi.

Elokuvan lopulla Ai palaa vankilasta kotiin ja sulkee oven perässään, kamerat jäävät ulkopuolelle. Haastattelunauhalla hän toteaa, että jokaisen taiteilijan vastuulla on suojella ilmaisun vapautta. Katsoja jää odottamaan hänen seuraavaa siirtoaan.

4 Dokumenttielokuva Ai Weiwei: Never Sorry esitetään Rakkautta & Anarkiaa -festivaalien päätösviikonloppuna 29.9. klo 14 ja 30.9. klo 18.30 elokuvateatteri Kino Engelissä.

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2012

19

sinua tarvitaan VAPAAEHTOISTYÖ

Haluatko osallistua Amnestyn ihmisoikeustyöhön?

Tule mukaan aktivistiksi tai vapaaehtoiseksi. Oman panoksesi voit antaa monella eri tavalla.

PAIKALLISTOIMINTA Vapaaehtoisten aktivistien Amnesty-ryhmiä toimii eri puolilla Suomea. Amnesty-ryhmät tekevät työtä vakavien ihmisoikeusloukkausten kohteena olevien ihmisten puolesta, osallistuvat kansainvälisiin ja valtakunnallisiin kampanjoihin ja järjestävät tapahtumia ja tempauksia.

Det finns Amnesty-grupper också på svenska i Helsingfors, Åbo och Vasa.

Katso oman paikkakuntasi Amnesty-ryhmän tiedot 4amnesty.fi/mukaan-toimintaan/ amnesty-paikkakunnallasi Eikö paikkakunnallasi ole vielä Amnestyryhmää? Haluaisitko aloittaa toiminnan?

Ota yhteyttä paikallistoiminnan koordinaattoriin 4 outi.haapanen@amnesty.fi

PIKAVETOOMUSVERKOSTO Amnestyn kansainväliseen sihteeristöön Lontooseen tulee päivittäin tietoa ihmisoikeusloukkausten uhreista, jotka tarvitsevat pikaista apua. Liittymällä Amnestyn maailmanlaajuiseen pikavetoomusverkostoon saat tekstiviestillä tai sähköpostiisi säännöllisesti vetoomuspyyntöjä.

Liity pikavetoomusten tilaajaksi 4amnesty.fi/sms

VERKKOVETOOMUKSET Amnestyn verkkosivuilla julkaistaan säännöllisesti vetoomuksia yksittäisen ihmisen tai tietyn maan tilanteen parantamiseksi. Allekirjoittamalla vetoomuksia osallistut Amnestyn kansainväliseen kampanjointiin yhdessä satojen ja tuhansien muiden kanssa.

Allekirjoita vetoomuksia 4amnesty.fi/vetoomukset

ERIKOISRYHMÄT ja TEEMAKOORDINAATIOT Erikoisryhmät ovat erikoistuneet tiettyyn teemaan, ja osa niistä on järjestäytynyt ammatilliselta pohjalta. Ryhmät seuraavat omaan alaansa liittyviä ihmisoikeuskysymyksiä, tiedottavat niistä ja kampanjoivat.

Joku raja! -verkosto keskittyy naisten oikeuksiin ja tekee käytännön ihmisoikeustyötä naisten aseman parantamiseksi.

Haluatko mukaan?

4 Joku raja! -verkoston koordinaattori Helka Repo helka_repo@hotmail.com

20 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2012

teksti Kaisa Viitanen kuvITUS PAULA PAULIINA

”minulla ei ole tässä maassa yhtään mitään” Irakin parlamentti kielsi vihdoin pakkopalautukset. Mutta miten käy tuhansien jo Irakiin palautettujen ihmisten?

Linnut ne vain laulelevat, ja puiden oksat siivilöivät iltapäivän kuuminta paahdetta. Puistonpenkillä istuu kaksi hiusvahalla kampauksensa muotoillutta opiskelijanuorukaista pohtimassa matematiikan koulutehtävää.

Parin korttelin päässä rahanvaihtajat pitävät toimistoa jalkakäytävälle asettelemiensa puulaatikoiden päällä pläräillen setelinippujaan.

Heidän ohitseen kävelee käsi kädessä nuoripari, joka yhtäkkiä – siis noin vain – suutelee toisiaan.

Pohjois-Irak ja Suleymanian kaupunki elävät todellakin muutoksen aikaa. Siitä on jo parikymmentä vuotta, kun Saddam Hussein tankkeineen hyökkäsi pohjoisen vuoristoisille kurdialueille. Sittemmin myös Yhdysvallat on vetänyt joukkonsa koko maasta. Ja vaikka muualla Irakissa voi huonolla tuurilla edelleen joutua pommi-iskun uhriksi, Pohjois-Irakissa on ollut varsin rauhallista.

Kurdistanin elintaso on nousussa, ja se näkyy ja kuuluu. Joka puolella Suleymanian kaupunkia sementtimyllyt kolisevat, kun asukkaat kunnostavat ja laajentavat kotejaan. Kaupungin siluetti uudistuu peiliseinäisten pilvenpiirtäjien noustessa yhä korkeammalle. Tienlaidoilla hikiset myyjät kauppaavat kylpyhuonekaakeleita, ja näyteikkunoiden takana näkyy krumeluureja, jopa kullanvärisiä sohvaryhmiä.

Kurdistanissa useimmat liikemiehet ovat tulevaisuuden suhteen toiveikkaita, ja Irakin johtajat tekevät kaikkensa, jotta tieto maan kehityksestä leviäisi ulkomaillekin.

Viralliselle Irakille on eduksi, jos ulkomaiset sijoittajat innostuvat yhteistyöstä Irakin kanssa. Se takaa uusia investointeja, suurempia kauppoja ja lisää rahaa. Se on niin tärkeä tavoite, että sen edessä ihmisten oikeudet on lakaistu sivuun. Niistä on Irakissa muutenkin tapana vaieta.

Mutta huhtikuisena hellepäivänä Suleymanian parlamenttitalon edessä ei totisesti ole hiljaista. Paikalle on tullut satakunta vihaista miestä ja naista, megafoni kiertää ja väki huutaa kurdinkielisiä iskulauseita: ”Karkotukset seis!”

Turhautuneet ihmiset vaativat, että Irakin johto kieltää eurooppalaisia valtioita lähettämästä irakilaissiirtolaisia takaisin vasten heidän tahtoaan. ”Pakkokarkotus on ihmisoikeusloukkaus”, väkijoukko huutaa.

Eurooppalaiset valtiot ja niiden maahanmuuttovirastot ovat toista mieltä. Niiden mielestä Pohjois-Irak on turvallinen paikka. Siksi EUmaiden poliisit keräävät irakilaisia miehiä, naisia ja lapsia ja sulkevat

heidät ensin säilöönottokeskuksiin eli koko ajan yleistyviin ulkomaalaisvankiloihin. Sieltä väki viedään lopulta jopa väkivaltaa käyttäen lentokoneisiin ja karkotetaan Irakiin. Alkuvuodesta pelkästään Suleymanian kaupungissa pakolaisjärjestö IFIR rekisteröi yli 5 000 pakolla palautettua irakilaista, useimmiten he ovat kurdeja.

Yksi palautetuista on parikymppinen Faisal, jonka Britannia edellisviikolla palautti Irakiin viiden englantilaisessa kasvattiperheessä vietetyn vuoden jälkeen. ”Minulla ei ole tässä maassa yhtään mitään. Koko elämäni on Englannissa”, Faisal tokaisee ja kääntyy puimaan nyrkkiä parlamenttitaloon päin.

Megafoniin tarttuu rauhallisen näköinen Dashty Jamal, kansainvälisen irakilaispakolaisjärjestö IFIR:n vetäjä. Ilme on tyyni, mutta kaiuttimesta leviävät perustelut teräviä. ”Pakolla palautetut siirtolaiset putoavat Irakissa tyhjän päälle, koska useimmat heistä ovat muuttomatkaa varten myyneet kotinsa ja koko omaisuutensa. Meidän oikeuslaitoksemme ei toimi, korruptio rehottaa, puoluejohtajat kahmivat Kurdistanin öljytulot omiin taskuihinsa.”

Lisäksi irakilaiset suhtautuvat palautettuihin siirtolaisiin usein maanpettureina. Heille ei tarjota työtä, apua eikä sympatiaa. ”Irak ei ole valmis vastaanottamaan satoja tuhansia ulkomaille paenneita ja siellä uuden elämän aloittaneita ihmisiä”, Dashty Jamal jatkaa.

Mielenosoitus päättyy, megafonit sujahtavat kasseihin ja väkijoukko leviää huojentuneina eri suuntiin. ”Sehän meni hyvin. Poliisi ei ampunut ketään. Irakilaisessa mielenosoituksessa se on jo hyvä saavutus”, huomauttaa eräs töihinsä lähtevä mies.

Vuotta aiemmin suleymanialaiset vastustivat kaduilla johtajiensa korruptiota, mihin poliisi vastasi ammuksin. Kymmenen kuoli ja yli 200 vahingoittui.

Euroopassa Amnesty, monet muut järjestöt ja tuhannet aktiiviset kansalaiset ovat taistelleet siirtolaisten rinnalla karkotuksia vastaan.

Vuosia työ vaikutti turhalta. Kunnes lopulta kesäkuussa Bagdadista leviää uskomaton uutinen. Irakin parlamentti on lopultakin kuullut omaa kansaansa ja päättänyt kieltää ulkomaisten karkotuslentojen laskeutumisen ja päättänyt sakottaa kieltoa uhmaavia yrityksiä. ”Tämän suurempaa voittoa ei ole”, Dashty Jamal huokaisee.

Mutta missä on Faisal? Huhtikuussa Suleymanian mielenosoituksesta väkijoukkoon häipynyt, täydellistä brittienglantia puhuva nuorukainen ei saanut nauttia parlamentin päätöksestä. Hän ja tuhannet jo karkotetut saavat selvitä ankarassa kotimaassaan omin voimin.

JURISTIRYHMÄ keskittyy erityisesti rankai-

semattomuuden vastaiseen työhön ja muihin kansainvälisen oikeuden tuntemusta vaativiin tehtäviin. Voit tulla mukaan, jos olet juristi tai opiskelet oikeustiedettä. Ryhmä toimii myös kansainvälisestä oikeudesta kiinnostuneiden juristien keskustelufoorumina. jos haluat mukaan, Ota yhteys oikeudelliseen asiAntuntijaan 4 susanna.mehtonen@amnesty.fi

kuolemanrangaistuksen vastaisen työn koordinaatio

Koordinaattorit seuraavat maailman kuolemanrangaistustilannetta sekä auttavat vaikuttamistyössä ja kampanjoinnissa.

Jos haluat mukaan, ota yhteys oikeudelliseen asiantuntijaan 4 susanna.mehtonen@amnesty.fi

HLBTI-VERKOSTO on avoin toimintaryhmä

teksti NINA LINDBERG kuvA Teemu Kuusimurto

Ei unohdeta Annaa Anna Politkovskajan kuolemasta on kulunut kuusi vuotta. Tänä aikana Venäjän ihmisoikeustilanne ei ole parantunut – päinvastoin.

Anna Politkovskajan murhan vuosipäivänä 7. lokakuuta Helsingissä kokoonnutaan jälleen kynttilämielenilmaukseen. Taustalla on kuitenkin tieto siitä, että venäläisen ihmisoikeuspuolustajan murhaa ei ole vielä kuuden vuoden jälkeenkään selvitetty eikä syyllisiä ole tuotu oikeuteen. ”Murhan selvittämättä jättäminen on räikeä osoitus siitä, että ihmisoikeuspuolustajiin ja toimittajiin kohdistuneiden rikosten tutkinta on tehotonta. Se kertoo myös Venäjällä vallitsevasta rankaisemat-

tomuuden kulttuurista”, sanoo Amnestyn ihmisoikeustyön johtaja Anu Tuukkanen.

Anna Politkovskaja ammuttiin kotitalonsa hissiin lokakuussa 2006. Hän oli yksi harvoista toimittajista, joka uskalsi paljastaa Venäjän valtion tekemiä ihmisoikeusloukkauksia.

Ihmisoikeuspuolustajien ja toimittajien turvallisuus on Venäjällä yhä uhattuna.

Epäkohtia paljastavat saavat jatkuvasti uhkauksia ja heidän työtään häiritään. Tänä vuonna Politkovskajan muistopäivää viete-

tään aikana, jolloin Venäjällä vallanpitäjien ja kansalaisyhteiskunnan väliset jännitteet ovat kasvaneet huomattavasti ja sananvapautta on kavennettu.

Anu Tuukkasen mukaan Politkovskajan muistopäivänä on tärkeää kääntää katse Venäjään ”tässä ja nyt”. Ilmaisunvapauden räikeästä rajoittamisesta ovat esimerkkeinä Pussy Riotin tuomio sekä oppositiopoliitikkoja vastaan nostetut kyseenalaiset syytteet. ”Putinin presidenttikauden alettua kansalaisyhteiskunnan toiminnan rajoituksia on järjestelmällisesti tiukennettu”, Tuukkanen toteaa. Amnesty vaatii edelleen Anna Politkovskajan murhan perusteellista ja riippumatonta tutkintaa ja syyllisten tuomista oikeuteen.

4 Anna Politkovskajan muistopäivänä kokoonnutaan Helsingissä Venäjän lähetystön eteen kynttilämielenilmaukseen klo 18.30. Lisätietoja ja muiden kaupunkien tapahtumat osoitteessa amnesty.fi.

Minä olen tyyny,

Sana

kaikille homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten ihmisoikeuksista kiinnostuneille. Ryhmä seuraa aktiivisesti Amnestyn kansainvälistä työtä HLBTI-ihmisten puolesta ja järjestää omaa aktiivitoimintaa.

Liity joukkoon!

4 amnesty@amnesty.fi

Ammattiyhdistysryhmä kiinnittää

huomiota ay-aktiiveihin kohdistuviin ihmisoikeusloukkauksiin ja poliittiseen vainoon kaikkialla maailmassa. Ryhmä tiedottaa ay-toimintaan liittyvistä loukkauksista ja vetoaa eri maiden hallituksiin tilanteen korjaamiseksi.

Tule mukaan!

4 amnesty@amnesty.fi

AmnesTyn kouluvierailijaVerkosto Haluatko kertoa ja keskustella ihmisoikeuksista? Oletko kiinnostunut kuulemaan nuorten ajatuksia? Haluatko kartuttaa esiintymiskokemustasi? Amnesty tarjoaa yläkouluille ja lukioille 1–2 oppitunnin mittaisia kouluvierailuja.

Vierailijat ovat Amnestyn kouluvierailijakoulutuksen käyneitä vapaaehtoisia.

Kouluvierailukoulutuksia järjestetään säännöllisin väliajoin. Osallistuminen edellyttää innostunutta mieltä ja sitoutumista 2–4 kouluvierailuun.

Kiinnostuitko?

4 maarit.pihkala@amnesty.fi

lämpötyyny, koristetyyny, terveystyyny,

vaahtomuovityyny, olkiukkotyyny, tyynysotatyyny, turvallinen ja raskas, rakas

vapaus

Palstalla runoillaan ihmisoikeuksista.

Sirpa Kyyrönen on helsinkiläinen runoilija ja runoyhdistys Nihil Interitin puheenjohtaja. Kyyrönen on kirjoittanut kaksi runokokoelmaa: Naispatsaita (2010) ja Lempeät tukaanit (2012).

jos sinä kosket minuun,

tyynyä tulee aika ajoin pöyhiä ilmavuuden ja pehmeyden lisäämiseksi

jos sinä kosket

minun lapseeni, sinä kosket minuun

Jos sinä jätät koskematta minun lapseeni, sinä kosket minuun

Jos sinä et koske minua. Sinä kosket minua

Jos sinä kosket perintöposliineihini sinä kosket, jos sinä kosket minuun, sinä kosket minuun.

Aaltojen raivo ulapalla ei kuulu ei näy ei meren seinien sisällä, yleistä ei yksityistä, anna minulle kuusi kättä ja valo, anna minulle

miksi mies lyö? miksi nainen ei syö?

iskun jälkeen kolme viikkoa ehtaa romantiikkaa tik, tik tik, Sepossa on kello ja kellossa viisari,

lapset hakkaa pleikkaa keikkaa tuoli nurin ja päässä kuhmu, tik tik

tikka hakkaa hakkaa hikkaa hakee hakee tikkalikkaa, piikalikkaa, likan pilkkaa,

Ihmisoikeuskasvatusryhmä Ryhmä tukee ja koordinoi Suomen osastossa tehtävää ihmisoikeuskasvatustyötä, suunnittelee ja vetää koulutuksia sekä kehittää koulutusmateriaaleja. Ryhmä tapaa noin kerran kuussa.

Lisätietoja 4 maarit.pihkala@amnesty.fi

AMNESTY STORE Amnestyn tuotemyyntiä hoidetaan vapaaehtoisvoimin Tampereella Amnesty Storessa.

Vapaaehtoiset huolehtivat tuotteiden pakkauksesta ja postituksesta.

Lisätietoja 4 store@amnesty.fi

ei Seppo,

ei Seppo ole vaimonsahakkaaja,

Seppo on puunhakkaaja, sitä vartenhan sitä mökille lähdetään Seppo, oikeus voi auttaa sinua selviytymisessä, auttaa minua selviytymisessä,

sillä sinun on valta voima ja kunnia

piiloutua näennäisen tasa-arvon taakse, poikamme synkeä syyllinen,

poikamme lämmin, hellä ja pehmoinen.

kiinnostaako tuotesuunnittelu ja design?

Haluatko olla mukana suunnittelemassa Amnesty Storen tuotteita?

OTA YHTEYS 4 selena.hakkarainen@amnesty.fi

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2012

21

Syysseminaariin!

Syysseminaari on kaikille amnestylaisille avoin kohtaamispaikka. Olet lämpimästi tervetullut mukaan – tavataan lauantaina 27. lokakuuta Helsingissä!

PUHEENJOHTAJA JUSSI FÖRBOM

Ohjelma 9.30 Ilmoittautuminen ja aamukahvi 10–10.30 Tervetuloa ja syksyn kuulumisia, puheenjohtaja Jussi Förbom ja vt. toiminnanjohtaja Päivi Mattila 10.30–12 Individuals@Risk. Mitä uutta yksilötyössä? Yksilötyön kampanjapäällikkö Bryna Subherwal, Amnestyn kansainvälinen sihteeristö 12–13 Lounas 13–16 Vaihtoehtoisesti Ihmisoikeuskoulutus: Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja niiden valvonta, Jarna Petman, Helsingin yliopisto TAI Työpaja: Suunnittele kanssamme 10 päivää ihmisoikeuksille -kampanjaa!

16–18 Vapaata oleskelua

4 Amnestyn Suomen osaston syysseminaari lauantaina 27.10. Messukeskuksessa Helsingissä (kokous- ja kongressipalvelut, kokoustila 216, sisäänkäynti Holiday Inn -hotellin pääovesta).

4 Ilmoittautumiset 12.10. mennessä osoitteessa amnesty.fi/syysseminaari tai puh. (09) 5860 440 (ma–to klo 12–16).

Historia tapahtuu nyt

Det är historia nu

Vierailin äskettäin Berliinissä holokaustin muistomerkillä ja sen yhteydessä toimivassa informaatiokeskuksessa. Muistomerkki on avoin tila, jossa voi kävellä valtavien kivipaasien keskellä. Sen voi kokea monella tavalla, mutta kun laskeudutaan paasien alle ja tutustutaan taitavasti rakennettuun historiakatsaukseen, ihmiset hiljenevät yhdessä.

Yhdessä pimeässä huoneessa neljälle seinälle heijastetaan holokaustissa kuolleiden ihmisten nimiä, ja kaiuttimista kuuluu kunkin uhrin lyhyt elämäkerta. Se on poikkeuksetta ahdistava. Jos kaikkien holokaustissa kuolleiden tarinat luettaisiin ääneen, aikaa kuluisi yli seitsemän vuotta.

Muistomerkiltä lähdettyäni kuljin ystäväni kanssa monen kilometrin matkan entisen Berliinin muurin reittiä. Mukanamme oli GPS-opas, ja jälleen meille jaettiin valtava määrä informaatiota siitä, miten väkivaltaisin tavoin valtio saattoikaan pakottaa kansalaisensa valtansa alle. Kun tulimme perille muurin muistoksi rakennettuun puistoon, paikalla oli jälleen kovaääninen, josta luettiin ääneen ihmisten nimiä ja heidän kohtaloitaan. 136 ihmistä kuoli yrittäessään paeta muurin toiselle puolelle.

Jag besökte nyligen Förintelsemonumentet i Berlin och monumentets underjordiska informationscentrum. Monumentet är en öppen plats där man kan promenera bland enorma stenblock. Man kan uppleva det på många olika sätt men då man går ner under jorden och bekantar sig med den skickligt uppbyggda historieöversikten tystnar alla tillsammans.

I ett mörkt rum projiceras namn på människor som dött i förintelsen på väggen och från högtalarna hör man offrens livshistoria. Det är utan undantag ångestfyllt. Ifall man skulle läsa upp livshistorien på alla människor som dog i förintelsen skulle detta ta över 7 år.

Efter besöket vid minnesmonumentet promenerade jag tillsammans med en vän flera kilometrar längs med den rutt där Berlinmuren låg. Vi hade med oss en GPS-guide och vi fick igen en enorm mängd information om hur staten med våld tog sig makt över medborgarna. Då vi kom fram till parken som har byggts till minne av muren lästes namn och människoöden upp från högtalaren. 136 människor dog då de försökte fly till andra sidan av muren.

Me tarvitsemme muistomerkkejä, jotta emme unohtaisi, vaan jotta oppisimme. Hiljentyminen ja nimien kuunteleminen on jokaisen ihmisoikeusaktivistin velvollisuus, sillä jokaisella uhrilla on nimi. Siksi kunnioitan valtavasti pohjoiskorealaiselta vankileiriltä paenneen Shin Dong-hyukin väsymättömyyttä: hän haluaa, että me tiedämme leireistä, joilla yhä viruu 200 000 ihmistä. Meidän on tajuttava, että historia ei ole ohi.

Vi behöver minnesmärken för att inte glömma och för att lära oss.

Att tystna och lyssna på namn är varje människorättsaktivists skyldighet eftersom varje offer har ett namn. Detta är orsaken till att jag beundrar Shin Dong-hyuk, som flydde från ett nordkoreanskt fångläger, och hans otröttlighet något oerhört. Han vill att vi vet om lägrets existens och att där fortfarande sitter 200 000 människor inspärrade. Vi måste inse att historia händer nu.

teksti Susanna Lyytikäinen KuvITUS JESSE PASANEN

tee testamentti ihmisoikeuksille Tiesitkö, että Amnestya voi tukea myös testamenttilahjoituksella? ”Lahjoitusmuoto ei ole Suomessa yhtä tunnettu kuin esimerkiksi Isossa-Britanniassa, jossa järjestöt voivat saada jopa puolet keräämistään varoista testamenttilahjoituksina”, Amnestyn Suomen osaston varainhankintapäällikkö Nora Huhta kertoo.

Amnesty on saanut historiansa aikana useita testamenttilahjoituksia, joilla on suuri merkitys sen toiminnalle. Eräs testamenttilahjoitus on mahdollistanut pitkäjänteisen työn naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan sekä Suomessa että kansainvälisesti.

Jos henkilö ei ole laatinut testamenttia, omaisuus jaetaan hänen kuoltuaan perimisjärjestyksessä. Jos perillisiä ei ole, omaisuus luovutetaan valtiolle. ”Jokainen kantaa eniten huolta läheisistään, mutta moni haluaa jättää jotakin myös omaksi kokemalleen järjestölle tai aatteelle”, Huhta kuvailee.

Koska Amnesty on yleishyödyllinen järjestö, sen ei tarvitse maksaa perintöveroa.

22 AMNESTY INTERNATIONAL 3/2012

Huhta korostaa, että testamenttilahjoitukset eivät ole vain varakkaiden vaihtoehto. ”Lahjoituksen suuruudesta ja muodosta päättää lahjoittaja. Amnesty vastaanottaa mielellään myös pienempiä lahjoituksia.”

Testamenttilahjoitusta koskevissa kysymyksissä voi kääntyä Amnestyn puoleen, mutta testamentin tekemisestä ei ole pakko ilmoittaa etukäteen. Testamenttikyselyt käsitellään luottamuksellisesti.

Koska Amnesty on testamenttilahjoituksen saadessaan edunsaaja, se ei voi auttaa testamentin laatimisessa. ”Kumppaniasianajajamme neuvovat testamenttiasioissa sopimushintaan”, Huhta opastaa.

4 Infotilaisuus testamenttilahjoitusten tekemisestä Amnestyn toimistolla (os. Hietaniemenkatu 7 A, Helsinki) ma 15.10. klo 17.30. Paikalla Amnestyn edustajia sekä asianajaja Jussi Sarvikivi asianajotoimisto Fredman&Månssonista. Ilmoittautumiset 13.10. mennessä puh. 040 753 0250 tai nora.huhta@amnesty.fi.

Lisätietoja testamenttilahjoituksesta osoitteessa amnesty.fi/testamentti.

teksti Heli Sariola KuvaT MIIKKA PIRINEN

TURPA AUKI Olavi Uusivirran on vaikea pitää suunsa kiinni, kun hänellä on sanottavaa. Jokapaikan-Bonoksi hän ei kuitenkaan halua.

Olavi Uusivirta on kiireinen mies. Näyttelijä-Uusivirta esiintyy Helsingin juhlaviikoille valmistuneessa teoksessa Nylén & Linkola sekä Kansallisteatterin HOMO!-esityksessä.

Muusikko-Uusivirta säveltää musiikkia Kokkolan kaupunginteatterille, ja haastattelun jälkeisenä päivänä starttaa keikkakiertue Lappeenrannasta.

Kansalaisaktivisti-Uusivirta on toiminut esimerkiksi poliittisen osallistumisen, homojen oikeuksien ja seksuaalilainsäädännön uudistamisen puolesta. ”Minulle tuntuu luontaiselta puhua, jos on jotain mielen päällä. Aktiivisuus myös ruokkii itseään. Mutta jos on liian monessa mukana, on inflaation riski äkkiä läsnä.”

Uusivirta puhuu ”Bono-efektistä” ja sanoo itse ennemminkin välttelevänsä hyväntekeväisyystilaisuuksia. ”Kukaan ei ole sielultaan täysin puhdas, eikä siis sen parempi esimerkki kuin joku toinen.”

Hän ymmärtää ja kunnioittaa myös niitä taiteilijoita, jotka antavat teostensa puhua puolestaan. Se ei tee heistä passiivisempia. Itsekin Uusivirta haaveilee hiljaisesta vuodesta, jolloin voisi vain ”kuunnella, lukea, kirjoittaa – märehtiä”.

Haastatteluhetkellä ihmisiä puhuttaa jääkiekkoväkivalta. Tapaus on Uusivirran mielestä esimerkki ihmisen primitiivisestä suhtautumisesta väkivaltaan: kun

muut hurraavat vieressä, lähtee itsekin herkästi mukaan, vaikka kotona kiekkoväkivalta tuntuisi tuomittavalta. Sama pätee niin koulukiusaamiseen kuin poliittisiin ääriliikkeisiin. ”On jokaisen velvollisuus puuttua väkivaltaan. Jos passiivisena todistaa väkivaltaa eikä reagoi, sehän on kuin avunanto rikokseen.”

Uusivirta pohtii syitä siihen, miksi suomalainen mies lyö. Hän maalaa kuvaa miehestä, joka irtisanotaan työstään ja joka joutuu tyhjän päälle. Mies polttaa apaattisena tupakkaa parvekkeella, tylsistyy, lähtee yhdelle oluelle, sitten toiselle, kunnes juo joka päivä. Jos vaimo yrittää puuttua miehen käytökseen, mies ajattelee: ”Turpa kiinni ämmä, nalkuta vielä kerran niin tapan sut.”

Uusivirta miettii, ketä tässä tapauksessa voi syyttää – mikä on esimerkiksi potkujen antajan vastuu?

Vastuuta peräänkuuluttaa myös Amnesty kunnallisvaalien alla. Kotien ja työpaikkojen lisäksi sitä on kannettava kunnissa, joiden päättäjät istuvat niiden rahojen päällä, joilla voidaan turvata palvelut väkivallan uhreille. Uusilla valtuutetuilla on valta – ja vastuu siitä, että näin myös tapahtuu.

AMNESTYN SUOMEN OSASTON TOIMISTO Amnesty International Suomen osasto ry.

Toimisto Hietaniemenkatu 7 A 00100 Helsinki Asiakaspalvelu avoinna ma–to 12–16 Puh: 09 5860 440 Fax: 09 5860 4460

Toimiston työntekijät Toimiston sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@amnesty.fi Toiminnanjohtaja (vt) Päivi Mattila Ihmisoikeustyön johtaja (vs) Anu Tuukkanen Maakohtaisen työn asiantuntija (vs) Reeta Metsänen Sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Pia Oksanen Oikeudelliset asiantuntijat Susanna Mehtonen ja Tiina Valonen Ihmisoikeuskasvatuksen koordinaattori Maarit Pihkala

Uusivirta puhuu turvaverkoista ja kuntien rakennemuutoksesta, siis samoista asioista kuin poliitikot. Kuten esimerkiksi mielenterveyspotilaiden kohdalla, myös naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisessä ennaltaehkäisy on tärkeintä. ”On iso kynnys myöntää oma avuttomuutensa ja pyytää apua. Miten saataisiin turvaverkko kuntoon, niin että tieto ongelmista kantautuu oikeille ihmisille tarpeeksi ajoissa. Myös väkivallan tekijä on avun tarpeessa.”

Uusivirran mielestä poliitikot tekevät arvokasta työtä, vaikka osa heistä onkin kohuissa ryvettyneitä. ”Asialleen omistautuneet poliitikot tekevät käsittämättömän määrän töitä yhteisen hyvän eteen. Tänä päivänä politiikalla vain on tietty maine, eivätkä työmyyrät kiinnosta mediaa.”

Lokakuun kunnallisvaaleissa valitaan taas paikallistason puurtajia. ”Jos kannatti äänestää presidentinvaaleissa, nyt se on monin verroin tärkeämpää. Nyt valitaan ne ihmiset, jotka ovat lähimpänä arjen ratkaisuja. Jos ei äänestä, on turha urputtaa ABC-huoltoasemasta, joka tulee kotikuntaan ja jyrää muut palvelut”, Uusivirta muistuttaa.

VETOOMUS

VETOOMUS OLAVI UUSIVIRTA

AMNESTYN SUOMEN OSASTON JOHTOKUNTA 2012–2013 Viestintäpäällikkö Ilpo Kiiskinen Tiedottaja Heli Sariola Art Director Anu Merenlahti Kampanjakoordinaattori verkkokampanjointi Markus Viljasalo Kampanjakoordinaattori kampanjatapahtumat ja aktivismi Outi Haapanen Graafinen suunnittelija Antti Kyrö

Varainhankintapäällikkö Nora Huhta Varainhankintavastaava Selena Hakkarainen Varainhankintavastaava Ruut Karhunen Varainhankintavastaava Annika Eriksson Jäsen- ja lahjoittajapalvelusihteeri Leena Hernesniemi Televarainhankintakoordinaattori Hanna Valkama

Toimistopäällikkö Katri Rautio Henkilöstöasiantuntija Mia Mikkola ICT-asiantuntija Jukka Vallisto Talous- ja toimistosihteeri Maarit Raja-aho Toimistosihteeri Roosa Haimila

Osaston puheenjohtaja Jussi Förbom jussi.forbom@iki.fi Taloudenhoitaja Tuomas Laine tuomas.m.laine@gmail.com

Muut jäsenet Juha Jokela juha.jokela@fiia.fi Anna Moring Ninni Sandelius ninni.sandelius@uta.fi Päivi Sinkkonen paivi.sink@gmail.com Ida Staffans Markus Terho markus.terho@gmail.com

AMNESTY INTERNATIONAL 3/2012

23

ka Miik en

Pirin

n se a k ka s jo ko , , ta uu on as ut tk n a e n is j S i a m k a i t a. lt to ra ta va l on n a i a u k k a n e iv l ud o vä k l o j ll ä u n i a v u a , ö v t s u s ma ij aa ti st va el ek uv Ir g t di t n n h s e . so e, ko di ti ua e. eu ll oh un tk k i in k K ll a i e i i j o r s n n . s s ta i i n uh aa ta ap mi il Na si m l l aa h n n i u o t i n la na ut as le ne a ku sa al no st il an aj n v ii a i is v a i i k s l o e l d k k i l j k a ä o t a v ka nä sa Va ru ir a ai än n es . j a ä p v a m a u i ä a o in j t n st el k ä ät t o Su a v k t v i t l i y ll ät ri ko pa ka yt va pä a a i a a a lö j a k t v t o nt re vä ta al rj ku uh a aa iv t ta s a t k s vi va vä va on le ta tu a t ja s u tu u i a Ap hd in . ka ko n ad t ä a o n V j kä ii it a, . is p j a na n n lu i ä e o v k lv tä ai pa it n i e r ud ja ka o or vu

1. lähde mukaan kampanjaan

2. IRTISANOUDU veRKOSSA

3. ole mukana vaikuttamassa

Naisiin kohdistuva väkivalta jatkuu, koska sen annetaan jatkua. Kuntien vastuulla on tarjota palveluja väkivallan uhreille, tekijöille ja väkivaltaa kotonaan näkeville lapsille.

Irtisanoudu naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja allekirjoita vetoomus verkossa osoitteessa amnesty.fi. Amnestyn tukijat kutsutaan mukaan kampanjaan myös sähköpostilla.

Vetoomus liitetään osaksi kunnissa tehtäviä kuntalaisaloitteita. Jättämällä yhteystietosi olet mukana Amnestyn kampanjassa.