Amnesty-lehti 3/2013

Hinta 5,50 € 1

Ihmisoikeuksien puolesta.

3/2013

Aung San Suu Kyi on kenties tunnetuin heistä. Mutta miksi Johan, JeanClaude, Pertti, Zhenping, Mansour ja Raúl joutuivat telkien taakse?

Ihmisoikeuksien puolesta.

3/2013

Tässä numerossa Suvi-Tuuli Kankaanpää

12

Ihmisoikeudet ja Syyrian sota ”Hyvät legitiimit tavoitteet, kuten ihmisoikeudet, katoavat samalla, kun ihmiset tarttuvat aseisiin”, sanoo Suomen Lähi-idän instituutin johtaja Ari Kerkkänen.

17

Ihmisiä vaiennetaan eri syistä Vapaudessa eläville ihmisille näyttäytyy käsittämättömänä se, että mielipide voi viedä vankilaan. Kiinassa kaltereiden taakse saattaa joutua ajatusten vuoksi, Iranissa jos ne lausuu ääneen.

na

han

a Jo

Elin

3 5 6 8 9 16 25 27 28 31 32 33 34 35

Tekijät: Villasukkia ja ihmisoikeuksia Pääkirjoitus: Totuus vallalle Lyhyesti: Viharikoksia Euroopassa Uskalla kysyä: Mikä raja?

Nyt: Levoton Turkki Kolumni: Ymmärrämmekö todella?

Asiaa: Kreikan vähemmän aurinkoiset saaret Matkalla: Mustat amerikkalaiset Teetä ja ihmisoikeuksia: Lobbaus Kulttuuri: F niin kuin fundamentalismi Aktivisti: Oksana Tšelyševa Toimi! Uusi e-lasku käyttöön Kolumni: Yhteinen valtameri Menot: Rakkautta ja anarkiaa

Tekijät.

Miksi juuri ihmisoikeudet, Mari Waegelein? ”Ihmisoikeuksien alle lukeutuu niin paljon sellaista, minkä puolta haluan osaltani pitää. Vaikka mediahuomio on hetkeksi laantunut, kysymykset seksuaali­vähemmistöjen oikeuksista ovat edelleen mielessä.”

Mikä oli parasta kesässä? ”Parhaiden muistojen joukkoon kipuaa kyllä pitkästä aikaa vietetty rehellinen loma – kotoilua, Afrikka-romaani, vadelma­puskissa pyörimistä ja merituulta.”

Mari on helsinkiläinen freelance-valokuvaaja. Hän kuvasi tähän lehteen Teetä ja ihmisoikeuksia -sarjan tunnelmia.

Mihin uskot, Jaakko KaartinenKoutaniemi? ”Minä uskon ihmisoikeuksiin. Ei meillä oikeastaan ole muuta kuin tämä ihmisyys ja mahdollisuus jakaa se toisten kanssa – elämämme. Se on niin arvokasta ja kaunista, että haluan puolustaa jokaisen oikeutta siihen. Siksi ihmisoikeudet!”

Mitkä ihmisoikeuskysymykset askarruttavat Suomessa? ”Esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tai maahanmuuttajien oikeuksien kohdalla on parannettavaa.

Ja Amnestyn Joku raja! -kampanja on minulle tärkeä.”

Taittuuko syksyllä villasukkien kutominen? ”Joskus osasin kutoa sukat ja kantapäänkin. Haluaisin osata villapaidan!”

Jaakko on helsinkiläinen toimittaja. Hän kirjoitti tähän lehteen lobbauksesta.

PÄÄTOIMITTAJA Ilpo Kiiskinen TOIMITUSSIHTEERIT Marie Kajava & Heli Sariola ULKOASU & TAITTO Antti Kyrö PAINO Lehtisepät Oy, Jyväskylä JULKAISIJA Amnesty International Suomen osasto ry JOUKKOJULKAISU ISSN 1458-3879 Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy 5.12.2013. Aineistot viimeistään 13.11.2013. Juttutarjoukset

3

Kirsi Pere – miksi juuri ihmisoikeudet? ”Koska ne kuuluvat kaikille. Ja maailma ei ole niiden osalta vielä valmis, työtä riittää. Valitettavasti.”

Mikä ihmisoikeuskysymys mietityttää juuri nyt? ”Syyrian ja Venäjän tilanteet eivät voi olla pysäyttämättä. Sananvapauden rajoittaminen näennäisesti toimivissa yhteiskunnissa ja sen hiljainen hyväksyntä mietityttävät aina.”

Osaatko kutoa villasukat? ”Haaveilen joka vuosi, että teen villasukat joululahjaksi. Oikeasti olen kutonut sukat viimeksi koulun käsityötunnilla, joten saattaa olla, että tyydyn tänäkin vuonna kaulaliinaan.”

Kirsi työskentelee viestintäkonsulttina.

Tähän lehteen hän haastatteli Suomen Lähi-idän instituutin johtajaa Ari Kerkkästä.

ja palautteet osoitteeseen heli.sariola@amnesty.fi. Lehti ei vastaa toimitukseen lähetetystä aineistosta, jonka julkaisusta ei ole sovittu etukäteen.

Katriina Rosavaara, Paula Sundell, Katja Tähjä, Erja Vainikka-Howard, Kaisa Viitanen, Jarkko Virtanen, Mari Waegelein, Timo Wright, Heli Yli-Räisänen, Silja Ylitalo

KÄÄNTÄJÄT Be Nordling, Katarina Pettersson

Kirjoituksissa esiintyvät mielipiteet eivät ole Amnestyn virallisia kannanottoja.

KIRJOITTAJAT Anu-Elina Ervasti, Jussi Förbom, Mikko von Hertzen, Frank Johansson, Jaakko KaartinenKoutaniemi, Marie Kajava, Kirre Koivunen, Nina Lindberg, Kirsi Pere, Heli Sariola, Erja VainikkaHoward, Kaisa Viitanen

KANNEN KUVA Arja Kärkkäinen

KUVAAJAT/KUVITTAJAT Anna Autio, Elina Johanna, Suvi-Tuuli Kankaanpää, Emma Kantanen, Karoliina Knuuti, Mikko Kuivalainen, Antti Kyrö, Arja Kärkkäinen, Laura Oja, Heli Pekkonen, Mari Waegelein

Amnesty International Suomen osasto ry Hietaniemenkatu 7A 00100 HELSINKI

TOIMITUSKUNTA Marie von Bell, Anu-Elina Ervasti, Johanna Frondelius, Inka Granqvist, Teemu Hirvilinna, Hanna-Kaisa Hämäläinen, Jaakko Kaartinen-Koutaniemi, Maija Karasvaara, Evelin Kask, Kirre Koivunen, Teemu Kuusimurto, Aura Lindeberg, Nina Lindberg, Oona Loman, Juha Mäkinen, Kirsi Pere, Alexandra Peth, Juha Peurala, Miikka Pirinen, Minna Rajainmäki,

OIKOLUKU Meri Haikarainen

Amnesty-lehti tehdään pääosin vapaa­ehtoisvoimin. Lehden avustajat ovat alan ammattilaisia.

Ota yhteyttä, anna palautetta: heli.sariola@amnesty.fi

www.amnesty.fi

!

AT J A TT

E

ET

JA

OP

S

I LA

U

L OU

K

Vuonna 2011 Välimerellä hukkui 1 500 ihmistä matkalla turvaan.

Heidän joukossaan on nuoria, jotka pakenivat turvattomilla veneillä sotaa, vainoa ja köyhyyttä. Tämä ei saa jatkua.

Amnestyn päivätyökeräys puolustaa tänä vuonna pakolaislasten ja -nuorten oikeuksia. Koululaiset voivat tukea ihmisoikeustyötä lahjoittamalla päivän aikana ansaitsemansa palkkarahat Amnestyn työn tukemiseen. Koululaiset ja opettajat: tehdään yhdessä kaikkemme, ettei yksikään lapsi tai nuori enää joudu tekemään vaarallista matkaa turvaan! Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan: amnesty.fi/paivatyo.

”Kaikilla maailman lapsilla ja nuorilla on oikeus elää turvassa.”

Jukka Poika, muusikko, Amnestyn päivätyökeräyksen tukija

Pääkirjoitus.

Makten och sanningen

Totuus vallalle viime vuosina on keskustel-

under de senaste åren har de nya ekonomis-

tu paljon uusien talousmahtien noususta ja siitä, miten maailmanpolitiikka tämän myötä muuttuu.

Useimmiten puhutaan ns. BRICSmaista (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina, Etelä-Afrikka), jotka eri yhteyksissä haastavat lännen. Hiljattain avattu verkkosivu opendemocracy.net/openglobalrights käy tätä keskustelua ihmisoikeuksien näkökulmasta.

Monien kirjoittajien mielestä ihmisoikeuksien kulta-aika on hiipumassa. Heidän mukaansa 1970-luvulla alkanut ihmisoikeuspuheen voimistuminen saavutti lakipisteensä heti kylmän sodan päättymisen jälkeen 1990-luvulla, jolloin läntinen valta laajemmin alkoi puhua ihmisoikeuskieltä. Nyt, voimatasapainon muuttuessa, Länsi-Eurooppa ja Yhdysvallat eivät enää yksin pysty hallitsemaan keskustelua haluamallaan tavalla. Sen seurauksena ihmisoikeuksien tehokkuus on laskussa. Osaltaan tähän on vaikuttanut myös lännen tekopyhyys: terrorismin vastaisen taistelun ylilyönnit ja pakolaisten epäinhimillinen kohtelu.

ka makternas ökade inflytande och de påföljande förändringarna i världspolitiken väckt mycken debatt.

Oftast talar man om de sk. BRICS-länderna (Brasilien, Ryssland, Indien, Kina och Sydafrika), som i olika sammanhang utmanar västvärlden. Nyligen öppnades nätsidan opendemocracy.net/openglobalrights, där den här diskussionen förs ur ett människorättsperspektiv.

Många skribenter anser att de mänskliga rättigheternas guldålder redan är förbi. Enligt dem nådde människorättsdiskussionen, som vuxit starkare ända sedan 1970-talet, sin kulmen strax efter det kalla krigets slut på 1990-talet, då de västerländska makterna började tala människorättsspråk på ett allmännare plan. Nu, då maktbalansen förändrats, kan Västeuropa och Förenta Staterna inte längre ensamma kontrollera diskussionen som de skulle vilja. Därför försvagas de mänskliga rättigheternas effektivitet. Här har också västvärldens skenhelighet – övertrampen i kampen mot terrorismen, och behandlingen av flyktingar – inverkat.

toiset näkevät tilanteen optimistisem-

andra ser mer optimistiskt på situationen.

De mänskliga rättigheterna håller inte på att försvinna. Tvärtom. Definitionen av de mänskliga rättigheterna utvidgas hela tiden, och människorättsrörelsen är i dag mycket mer mångfacetterad än för 20 år sedan.

Många nya aktörer använder kanske inte vårt språk, utan pratar hellre om samhällelig rättvisa. De mänskliga rättigheterna mår bra, men västvärlden bestämmer inte längre över deras innehåll och mening.

Självklart är det här en av orsakerna till att Amnesty under de kommande åren kommer att etablera nya regionala kontor och satsa på medlemsvärvning i den globala södern. Vi behöver dessa röster och synvinklar.

Självklart påminner det oss också om att världen inte kan delas in i goda och onda stater. Vi bör alltid förhålla oss skeptiskt till allianser med makt. När de västliga makterna pratar om de mänskliga rättigheterna, är det maktens röst som hörs. Vårt jobb är att konfrontera makten med sanningen.

”Maailmaa ei voida jakaa hyviin ja pahoihin maihin.”

min. Eivät ihmisoikeudet ole häviämässä mihinkään.

Päinvastoin. Ihmisoikeuksien määritelmä laajenee koko ajan, ja ihmisoikeusliike on tänään paljon monimuotoisempi kuin 20 vuotta sitten. Monet uudet toimijat eivät ehkä aina käytä ihmisoikeuskieltä vaan puhuvat sen sijaan esimerkiksi yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Ihmisoikeudet voivat hyvin, mutta länsi ei enää määrää niiden sisältöä ja tulkintaa.

Itsestään selvästi tämä on syy sille, että Amnesty tulevina vuosina perustaa uusia alueellisia toimistoja ja panostaa jäsenhankintaan globaalissa etelässä. Me tarvitsemme näitä ääniä ja näkökulmia.

Itsestään selvästi tämä myös muistuttaa meille, että maailmaa ei voida jakaa hyviin ja pahoihin maihin.

Meidän pitää aina suhtautua varauksellisesti liittoihin vallan kanssa. Kun läntinen valta puhuu ihmisoikeuksista, se on aina vallan ääni. Meidän tehtävämme on puhua totuutta vallalle.

Frank Johansson Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja.

VAPAALLA

1. Lue Harry Brownen The Frontman ja tiedä, minkälaista hyvää Bono oikeasti tekee. 2. Katso Pablo Larraínin elokuva No, joka kysyy, kaatoivatko mainosmiehet Pinochetin (Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalilla 19.–29.9.). 3. Lue ja katso Jonas Gardellin romaanitrilogia ja siitä tehty tv-sarja Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Lupaan, että itket.

5

Lyhyesti.

6

Asiaa ihmisoikeuksista eri puolilta maailmaa

Tekstit Anu-Elina Ervasti, Marie Kajava ja Heli Sariola

Homo- ja transfobisia viharikoksia ei torjuta Euroopassa belgia . Amnesty kritisoi Euroopan unio-

nia ja sen jäsenvaltioita siitä, etteivät ne tee riittävästi torjuakseen homo- ja transfobisia viharikoksia. Amnestyn tuoreen raportin mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä ei suojella syrjinnältä, häirinnältä ja väkivallalta.

Esimerkiksi Bulgarian, Tšekin, Saksan, Italian ja Latvian lainsäädännöissä viharikoksen määritelmä ei kata rikoksia, joissa tekijän motiivi liittyy uhrin seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin. Kroatiassa ja Kreikassa poliisi ei aina kirjaa tai tutki kunnolla rikosten homo- ja transfobisia syitä. ”Viharikokset ovat uhreille erityisen haitallisia ja niillä on pitkäkestoisia vaikutuksia.

Kansainvälisessä oikeudessa seksuaalinen

suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti ovat kiellettyjä syrjintäperusteita, mutta näin ei ole kaikissa EU-maissa”, sanoo sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Tiina Oikarinen Amnestysta.

Viharikoksen motiivi liittyy syrjintään, mikä erottaa sen muista rikoksista ja tekee siitä ihmisoikeusloukkauksen. Kun uhrin sek­ suaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-­ identiteetin perusteella tehtyjä rikoksia tutkitaan, poliisin ja oikeusviranomaisten olisi tehtävä kaikkensa, jotta syyt rikoksen taustalla selvitetään.

Tuoreen, koko EU:n kattavan tutkimuksen mukaan 80 prosenttia homo- ja transfobisesta väkivallasta jää ilmoittamatta poliisille. Usein syynä on se, että uhri pelkää insti­ tuutioissa vallitsevaa homo- ja transfobiaa.

Etelä-Amerikan ja Karibian seksuaalioikeudet

ensimmäisessä väestö- ja kehityskonferens++ Alueen sissa Uruguayssa saatiin aikaan historiallinen yhteisymmärrys seksuaalioikeuksista.

tunnustettiin keskeisiksi edellytyk++ Seksuaalioikeudet siksi köyhyyden vähentämiselle ja YK:n vuosituhatta-

++

voitteiden toteutumiselle. Tiukan aborttilainsäädännön vaikutus niihin myönnettiin ensi kertaa.

Seksuaalioikeudet tunnustettiin lisääntymisestä erillisinä oikeuksina, jotka kuuluvat kaikille seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä riippumatta.

REUTERS/Max Rossi

perustuva väkivalta on saavuttamassa −− Sukupuoleen Etelä-Amerikan ja Karibian alueella epidemian kaltaiset mittasuhteet.

alueen maassa abortti on kielletty kaikissa −− Viidessä olosuhteissa. asemassa olevien nuorten −− Heikoimmassa keskuudessa yleistyvät raskaudet nähtiin erityisen huolestuttavana asiana.

7

Karoliina Knuuti

suomi . Amnestyn aktivistit päivystivät Naantalissa Kultarantaan vievän tien varressa kesäkuussa, jolloin

Venäjän presidentti Vladimir Putin kävi Suomen presidentin vieraana. Amnesty vaati presidentti Putinia varmistamaan kansalaistensa sananvapauden ja muut kansalaisoikeudet, joita on rajoitettu törkeästi hänen kaudellaan. Ihmisoikeudet nousivatkin esiin naapurimaiden presidenttien lehdistötilaisuudessa.

Sotarikokset kiihtyvät Syyriassa syyria . Ihmisoikeusloukkaukset jatkuvat

DigitalGlobe/Atrium/Analysis by AAAS

Luoteis-Syyriassa sijaitsevan Aleppon kaupungin tuhot näkyvät Amnestyn julkaisemissa sateliittikuvissa. Vasemmalla kuva kaupungista ennen ilmapommituksia, oikealla oleva kuva on toukokuulta 2013.

kriisiin ajautuneessa Syyriassa. Konfliktissa on kuollut yli satatuhatta ihmistä, lukemattomat ovat vammautuneet ja kaikki osapuolet ovat syyllistyneet sotarikoksiin.

Amnestyn uusimmat satelliittikuvat todistavat Aleppon kaupungissa tapahtuneita tuhoja. Kuvista näkyy, millaista jälkeä hallituksen ilmapommitukset ovat aiheuttaneet syyskuun 2012 alun ja toukokuun 2013 lopun välisenä aikana. Kaupungin asukkaista puolet on joutunut jättämään kotinsa.

Amnesty on raportoinut yhä kiihtyvistä sotarikoksista, kuten kiellettyjen aseiden käytöstä, joukkoteloituksista ja mielivaltaisista teloituksista. Siviilien asuinalueita on pommitettu summittaisesti ja lapsia on tapettu joukoittain. Hallituksen iskujen lisäksi asukkaat kärsivät aseistettujen oppositioryhmittymien väkivallasta. ”Kaupunki on tuhoutunut täysin, ja valtava joukko ihmisiä joutuu pakenemaan. Monet ovat kuitenkin ansassa kaupungissa, johon heidät on piiritetty”, Amnestyn tutkija Donatella Rovera kuvaili tilannetta elokuussa.

8

7 vuotta tulee kuluneeksi venäläisen toimittaja Anna Politkovskajan murhasta 7. lokakuuta. Ihmisoikeuspuolustajanakin tunnetuksi tullut Politkovskaja murhattiin kotitalonsa rappukäytävään vuonna 2006.

Murhan tutkinta on edennyt hitaasti, eikä murhakäskyn antajasta ole edelleenkään tietoa. Amnesty vaatii murhan perusteellista ja riippumatonta tutkintaa ja murhaan syyllistyneiden tuomista oikeuteen. Murhan vuosipäivänä Amnesty järjestää mielenilmauksen Venäjän suurlähetystöllä Helsingissä.

Turvapaikan­ hakijoita eristetään Sveitsissä sveitsi . Turvapaikanhakijoita on joissain

sveitsiläiskaupungeissa kielletty liikkumasta tietyillä julkisilla paikoilla. Kiellettyjen alueiden joukossa on muun muassa kouluja, uima- ja urheilupaikkoja ja kirkkoja.

Paikallisviranomaiset sanovat, että tarkoituksena on ehkäistä jännitteitä paikallisten asukkaiden kanssa. Sveitsin hallituksen mukaan kiellot eivät ole virallisia, mutta maahanmuuttovirasto on suostunut niihin, kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC. Asia tuli julkisuuteen elokuussa.

Amnestyn oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen muistuttaa, että kun liikkumisvapautta rajoitetaan ilman laillista, tosiasioihin pohjautuvaa perustetta ja kiellot kohdistetaan tiettyyn vähemmistöön, kyse on syrjinnästä. ”Tämä on huolestuttava osoitus siitä, kuinka arvot ovat koventuneet ja koventumassa Euroopassa”, Mehtonen sanoo.

Myös YK:n pakolaisjärjestö UNHCR korostaa, että turvapaikanhakijat ovat Sveitsissä laillisesti eivätkä ole tehneet mitään rikollista.

He ovat jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa eikä heidän asemaansa tulisi vaikeuttaa entisestään syrjimällä ja eristämällä heitä.

Myös turvapaikan hakemisen ehtoja kiristettiin Sveitsissä kesäkuussa.

Uskalla kysyä!

Miksi Joku raja! on ihmisoikeustyötä, asiantuntija Tiina Oikarinen? ” joku

raja ! on Amnestyn naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen kampanja. Naisiin kohdistuvalla väkivallalla tarkoitetaan esimerkiksi lähisuhde- ja seksuaalista väkivaltaa, väkivaltaa aseellisten konfliktien yhteydessä sekä ihmiskauppaa seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa. Näitä eri väkivallan muotoja yhdistää naisten ja tyttöjen sek­suaalisen ja sosiaalisen itsemääräämisoikeuden kaventaminen väkivallan keinoin.

Naisiin kohdistuva väkivalta määritellään ihmisoikeusloukkaukseksi siksi, että se liittyy niihin syrjiviin rakenteisiin, jotka aiheuttavat naisen alisteisen aseman perheessä, parisuhteessa ja yhteiskunnassa.

Suomessa vuonna 2005 tehdyn naisuhritutkimuksen mukaan lähes 20 prosenttia parisuhteessa elävistä 18–74-vuotiaista naisista on joutunut puolisonsa tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai sillä uhkailun kohteeksi.”

Millaisia voittoja naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ on saavuttanut? ”Ensi vuonna Joku raja! -kampanja täyttää 10 vuotta. Sinnikkäällä yhteistyöllä aktivistien ja yhteistyöjärjestöjen kanssa olemme saavuttaneet monia tavoitteitamme. Kampanjan alusta lähtien vaatimamme naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma astui voimaan vuonna 2010. Ohjelma sisältää lukuisia parannusehdotuksia väkivallan ehkäisytyöhön ja uhrien palveluihin.

Kaksi pitkään vaatimaamme lakimuutosta astui voimaan vuonna 2011. Lievä pahoinpitely lähisuhteessa muuttui virallisen syytteen alaiseksi, ja seksuaalirikoslakia muutettiin niin, että tahdonvastainen yhdyntä on raiskaus myös silloin, kun uhri on vammainen, sammunut tai muulla tavoin kykenemätön ilmaisemaan tahtoaan.

Väkivallan kohteeksi joutuneiden naisten oikeuksien turvaaminen vahvistaa samalla kaikkien väkivallan uhriksi joutuneiden oi-

keuksia sukupuoleen katsomatta.”

Miltä näyttää Joku raja! -työn tulevaisuus? ”Työmme jatkuu! Suomi ei edelleenkään täytä Euroopan neuvoston asettamia minimivaatimuksia: turvakoteja on vajaa viidennes suosituksista, raiskauskriisikeskuksia murto-osa, ympärivuorokautista ja valtakunnallista neuvontapuhelinta tai matalan kynnyksen palvelupisteitä ei ole lainkaan.

Jatkamme aktivismia ja vaikuttamista myös seksuaalirikoslain uudistamiseksi. Tekeillä oleva lakiehdotus sisältää monia Amnestyn vuosia vaatimia muutoksia, kuten sen, että kaikki raiskausrikokset muuttuvat virallisen syytteen alaisiksi. Uudistus uhkaa kuitenkin jäädä kesken, sillä fyysiseen väkivaltaan keskittyvä lainsäädäntö jättää huomiotta uhrin henkisen kärsimyksen. Tätä viestiä viemme eteenpäin myös tänä syksynä.”

Teksti Kirre Koivunen Anna Autio

PMMP-yhtye julkaisi vuonna 2007 Joku raja -nimisen kappaleen. Yhtye on muutenkin kampanjoinut näkyvästi Amnestyn rinnalla naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.

”Ensi vuonna Joku raja! -kampanja täyttää 10 vuotta.”

Nyt.

9

AFP / Lehtikuva

MITÄ NYT, TURKKI? Suurimmat mielenosoitukset ovat rauhoittuneet, mutta turkkilaiset eivät ole tyytyväisiä. Amnestyn Turkin osaston johtaja Murat Cekicin mielestä maan on opittava kestämään kansalaistensa kritiikkiä ja avauduttava keskustelulle. turkki . ”Kahvia, teetä”, huutelee hikinen

mies kantaessaan painavia termospulloja Istanbulin Gezi-puistossa.

Alle kouluikäinen poika kiertelee väsyneen näköisen isänsä kanssa kauppaamassa nenäliinapakkauksia, isä kertoo heidän olevan Syyrian pakolaisia. Kauppiaiden jälkeen rauhallinen puistokäytävä täyttyy lähinnä turisteista: ruotsalaisperhe tutkii karttaa, saudiperhe astelee määrätietoisesti kohti hotellia.

alkukesästä puistossa oli toisenlainen tunnelma. Koko Turkkia ravisuttanut mielenosoitusten aalto sai alkunsa täällä Istanbulin keskustassa, Taksim-aukion viereisessä puistossa. Aluksi plataanipuiden alle leiriytyi puistoa puolustavia luonnonsuojelijoita, jotka vastustivat pääministeri Recep Tayyip Erdoganin aikeita rakentaa puiston paikalle ostoskeskus.

Rauhallinen mielenilmaus sai yllättävän käänteen, kun poliisi ja kaupungin turvalli-

suuspartio iskivät aamuyöllä teltoissa nukkuvien kaupunkilaisten kimppuun. Virkavalta sumutti ilmaan kyynelkaasua ja sytytti teltat tuleen. Seuraavina päivinä puistossa oli moninkertaisesti väkeä, kun tuohtuneet istanbulilaiset tulivat osoittamaan tukeaan puiston puolustajille ja vastustamaan pääministerin kovaa linjaa.

Kansainväliset uutiskamerat ja ihmisten puhelimet levittivät kuvaa täpötäydestä Gezin puistosta. Puisto keräsi yhteen luonnonsuo-

10

Kaupungissa oli tuhansia joukkueina marssivia poliiseja, jotka pidättivät ihmisiä sattumanvaraisesti.

jelijoita, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajia, kurdiaktivisteja, mutta ennen kaikkea tavallisia kaupunkilaisia, jotka halusivat osoittaa tyytymättömyytensä nykyhallintoa kohtaan. Moni oli saanut tarpeekseen konservatiivihallinnosta, joka oli kieltänyt alkoholin nauttimisen ulkoterasseilla ja komentanut perheet lastentekoon. Toiset vaativat maahan sananvapautta, kolmannet mielipidevankien vapauttamista. Vaatijoilla ei ollut yhteistä sanomaa, mutta yhteishenki oli vahva.

Erilaisia mielenosoituksia syntyi ympäri Turkkia, Istanbulin lisäksi ainakin Ankarassa, Izmirissä, Adanassa ja Konyassa. Erityisesti Istanbulissa poliisin otteet olivat rajut.

Kyynelkaasu, vesikanuunat ja pamput olivat kovassa käytössä. Viisi ihmistä kuoli, kymmenkunta menetti vesikanuunan voimasta näkönsä ja muilla tavoin loukkaantui tuhansia turkkilaisia. mukana gezin ihmisjoukossa oli myös Amnestyn Turkin osaston johtaja Murat Cekic.

Puistosta Amnestyn toimistoon on kymmenen minuutin kävelymatka. Toimisto muuttui mielenosoitusten aikana ensiapuklinikaksi ja satojen kaupunkilaisten turvapaikaksi.

”Poliisi katkaisi julkisen liikenteen, eivätkä ihmiset päässeet koteihinsa. Täällä Istanbulissa se tarkoittaa, että asukkaat olivat todella jumissa, koska kaupunginosien, Euroopan ja Aasian välissä, on merenlahti. Kotiin olisi päässyt vain uimalla”, hän kertoo.

Myös Cekic sai osansa kaikkialla leijailleesta kyynelkaasusta ja varustautui puistossa käydessään katukauppiaiden myymillä uimalaseilla ja ohuilla hengityssuojaimilla. ”Kyynelkaasu aiheuttaa palamisen tunteen.

Et voi nähdä, puhua tai hengittää.”

Ihmiset harhailivat keskustassa turvaa etsien. Kaupungissa oli tuhansia joukkueina marssivia poliiseja, jotka pidättivät ihmisiä sattumanvaraisesti. Osa liikkeistä ja kahviloista sulki ovensa hätääntyneiden kaupunkilaisten edestä, mutta Cekic päätti avata Amnestyn oven. Hän näyttää videota, jonka kuvassa toimiston huoneissa seisoskelee hämmentyneen näköistä väkeä, odottaen tilanteen raukeamista ja hoitoa.

Amnesty sai avuksi parikymmentä lääketieteen opiskelijaa, jotka tutkivat pääasiassa ruhjeita ja hengitysvaikeuksia saaneita ihmisiä. Vakavampia vammoja saaneet he ohjasivat kaupungin täpötäysiin sairaaloihin.

Cekic pudistelee vieläkin päätään. Toimiston 15-henkinen väki ei nukkunut kolmeen päivään. Osa työntekijöistä auttoi tulijoita, mutta suurin työ oli kaupungilla vellovan huhumyllyn tarkistamisessa ja oikean tiedon antamisessa. ”Amnesty ei osallistunut mielenosoituksiin, mutta me puolustimme ihmisten oikeutta osoittaa mieltään”, Cekic selventää. mielenosoitusten laannuttua Amnestyn Turkin osasto on kritisoinut poliisin kohtuuttoman voimakkaita toimia. Lokakuun alussa Amnesty julkaisee selvityksen, jossa kerrotaan esimerkiksi miehestä, jonka poliisi ampui Ankarassa. ”Selvästä videokuvasta huolimatta poliisi pääsi jo vapaaksi ilman syytettä. Hallinto on edelleen erittäin suojelevainen omiaan kohtaan ja hyökkääväinen protestoijia kohtaan.”

Mielenosoittajat ovat raivostuneet siitä, että turkkilaiset valtion omistamat kanavat eivät näyttäneet kuvia mielenosoituksista vaan leimasivat ne huligaanien toimiksi. Amnestyn johtaja lähtisi purkamaan tilannetta viranomaisvirheistä. ”Poliisiväkivalta tulisi tutkia tarkasti. Turk-

11 NarPhotos

Amnestyn Turkin osaston Murat Cekic sai osansa kyynelkaasusta.

Uusia protesteja – ja lisätilaus kyynelkaasua syyskuun puolivälissä poliisi

käytti jälleen kyynelkaasua ja vesitykkejä mielenosoittajia vastaan Istanbulissa ja muissa turkkilaiskaupungeissa.

Protestien uusi aalto sai alkunsa, kun nuori mielenosoittaja kuoli epäselvissä olosuhteissa Etelä-Turkissa Hatayn maakunnassa 10. syyskuuta.

Medialähteiden mukaan Turkin poliisiviranomaiset ovat tilanneet ulkomailta lisää mellakkavarusteita, muun muassa 100 000 kanisteria kyynelkaasua ja yli 100 panssaroitua ajoneuvoa. Joidenkin tietojen mukaan tilaus on suurempi. Poliisi käytti 130 000 kanisteria kyynelkaasua mielenosoitusten ensimmäisten 20 päivän aikana touko–kesäkuussa.

Turkin lääketieteellinen yhdistys on raportoinut yli 8 000 ihmisen loukkaantuneen mielenosoituksissa. Kolme kuolemantapausta on yhdistetty poliisin liialliseen voimankäyttöön. Amnesty ja monet muut järjestöt todistivat paikan päällä, kuinka kyynelkaasua käytettiin alueilla, joissa se on erityisen haitallista terveydelle.

Amnesty vaatii Turkin viranomaisilta puolueetonta selvitystä poliisin toiminnasta ja ulkomailta aseviennin lopettamista siihen saakka, kunnes viranomaiset varmistavat mielenosoittajien oikeuden rauhanomaiseen kokoontumiseen ja sananvapauteen.

ki tarvitsee uudenlaista avointa keskustelua.

Päättäjien on sallittava oikeus mielipiteen osoittamiseen ja sananvapauteen”, Cekic korostaa. turkki on vaurastunut viimeisen 15 vuoden aikana ennennäkemättömällä tavalla. Istanbulin keskustassa on huikaisevia, bisneksen täyttämiä pilvenpiirtäjiä. Uusia ostoskeskuksia on syntynyt ympäri kaupunkia. Cekic korostaa, että paljon hyvää on tapahtunut myös ihmisoikeuksien suhteen.

Esimerkiksi Istanbulin Pridessa marssi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta 50 000 ihmistä, ilman ikäviä välikohtauksia. ”Sama ei voisi tapahtua kaikissa EU-maissa, vaikkapa Unkarissa.”

Myös lainsäädännössä on tapahtunut parannuksia; esimerkiksi naisiin kohdistuva väkivalta on kriminalisoitu. Samaan hengenvetoon Cekic huomauttaa, että Turkissa lakien säätäminen on aina ollut eri asia kuin niiden noudattaminen. Etenkin poliisi ja oikeuslaitos tulkitsevat lakeja edelleen oman mielensä mukaan. ”Vankiloissamme on nytkin ainakin 50 toimittajaa ja kirjailijaa, ja etninen, uskonnollinen ja seksuaalinen syrjintä jatkuvat edelleen”, hän sanoo.

Talouskasvun aikana myös monet köyhät ovat jääneet sivuun. Aivan Amnestyn toimiston naapurissa on juuri tyhjennetty Tarlabasin asuinalue. Tilalle on tulossa uusi vauraan keskiluokan asuinalue. ”Raadollisinta on, ettei alueen asukkaille korvattu kodin menetystä. Nyt alueella asuneet kurdit, romanit, transseksuaalit ja seksityöläiset etsivät uutta kotia vastaavilta, jo erittäin täysiltä köyhälistön alueilta. Siellä hinnat nousevat ja ihmisten ahdinko pahenee entisestään.” turkki sijaitsee lännen ja idän rajalla. Monelle siirtolaiselle maa on välipysäkki, jonne tie tyssää vuosiksi. Viime keväänä Turkki uudisti siirtolaislakiaan, ja nyt Cekic odottaa, miten maa yhdenmukaistaa pakolaisstandardeja ja ihmisten kohtelua. ”Ongelmana on se, että Turkki pysyttelee edelleen vuonna 1951 asetetussa Geneven pakolaissopimuksessa. Silloin toisen maailmansodan jälkeen pakolaiset tulivat Euroopasta. Sen takia Turkki ei myönnä turvapaikkoja muille kuin eurooppalaisille, ja päättäjät ovat haluttomia muuttamaan lakia.”

Arvioiden mukaan Turkissa on parhaillaan puoli miljoonaa pakolaista odottamassa YK:n pakolaisjärjestön haastattelua ja jonkun kolmannen maan kutsua. Samaan aikaan Istanbulin puistoissa ihmiset jatkavat kokoontumisiaan. Poliisit ovat estäneet suuren luokan protestit, mutta ihmisten keskustelunjano ei sammu. Gezin puistokin on edelleen pystyssä.

Teksti Kaisa Viitanen

12

Henkilö.

Ihmisoikeudet Syyrian kriisin jaloissa Suomen Lähi-idän instituutin johtaja Ari Kerkkänen muistuttaa, että koskaan ei ole vain sotaa, vaan myös hyväksikäyttöä ja rikollista toimintaa. Kun sota loppuu, pahuudet harvoin päättyvät. Tavallisilla ihmisillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin elää arkea sodan keskellä – ja sen jälkeen.

edessäni istuu nuhaisen oloinen mies. Suomen

Lähi-idän instituutin johtaja Ari Kerkkänen on lähdössä seuraavana päivänä Beirutiin, Libanoniin, jossa instituutti on toiminut väliaikaisesti Syyrian sotaa paossa jo vuoden alusta lähtien. Poskiontelontulehdus vaivaa ja vieressä Irina-tytär odottaa jo. Kun puhe kääntyy Syyrian tilanteeseen, kello kuitenkin saa käydä.

Kerkkänen on huolissaan. ”Edessä on katastrofi, jos poliittista ratkaisua ei löydy. Syyria on avainvaltio, jonka rauha voi vakauttaa koko alueen”, hän sanoo vakavana.

Syyria sijaitsee Kerkkäsen mielestä avainasemassa ennen kaikkea geostrategisen asemansa takia: maa sijaitsee Euroopan, Afrikan ja Aasian sekä toisaalta eri uskontojen ja ennen kaikkea eri islamin suuntausten risteyskohdassa. Maan tilanne ei voi olla vaikuttamatta lähiympäristöön.

Kerkkänen uskoo poliittiseen ratkaisuun: YK:n entisen pääsihteerin Kofi Annanin laatima rauhansuunnitelma helmikuussa 2012 olisi ollut hyvä ratkaisu siinä vaiheessa, kun kuolonuhreja oli noin 6 000. Nyt kuolonuhrien määrä on YK:n arvion mukaan yli 100 000 ja yli miljoona pakolaista on jättänyt maan.

Kansainvälisen yhteisön tulisi kiireesti saada osapuolet – pois lukien radikaalit islamistit – saman neuvottelupöydän ääreen ja luoda tiekartta ja suuntaviivat rauhaan. Vuosien saatossa ja

kansainvälisen yhteistyön avulla maasta voisi tulla yhtenäinen. ”Hyvät legitiimit tavoitteet, kuten ihmisoikeudet, katoavat samalla, kun ihmiset tarttuvat aseisiin. Aseellinen yhteenotto vei pohjan, sulki pois mahdollisuuden uudistuksiin, joita olisi saavutettu rauhanomaisilla mielenosoituksilla”, Kerkkänen sanoo.

– toisin kuin monet, Kerkkänen uskoo vakaasti, että Syyriassa olisi vähitellen tapahtunut uudistuksia, vaikka hänkin myöntää, että ”hallituksen vastaantulo tapahtui enemmän paperilla kuin todellisuudessa”.

Nyt sodan muuttuessa yhä rumemmaksi moni tavallinen syyrialainen kokee tulleensa petetyksi. ”Syyria oli autoritaarinen poliisivaltio, jossa oli todellinen poliittisen vapauden puute sekä laajalle levinnyttä korruptiota, joista nimenomaan korruption uskon olleen jopa merkittävämpi syy mielenosoituksille.” Kerkkänen arvioi, että hallinnon reak­tiot ensimmäisiin rauhanomaisiin mielenosoituksiin olivat brutaaleja. ”Nyt sodan kustannus on hirvittävä, ja tekojen takana ovat sekä hallitus että kapinalliset. Sekä kriisiin sekaantuneet ulkomaat”, hän lisää.

Kerkkänen suhtautuu epäilevästi väkivaltaisten kansannousujen mahdollisuuksiin. Historia osoittaa, että ne ovat harvoin päättyneet hyvin ja onnistuneet synnyttämään pluralistisia

Vuosien saatossa ja kansainvälisen yhteistyön avulla maasta voisi tulla yhtenäinen.

tosiaan

1313

Ari Kerkk채nen Helsingiss채.

14

yhteis­kuntia. Ja vaikka sosiaalisen median merkityksestä arabikevään tapahtumissa ja Iranin päätään yhä korkeammalle nostavassa kansalaisaktivismissa on puhuttu paljon, Kerkkänen ei usko sen ihmeitä tekevään voimaan. ”Sosiaalinen media ei voi rakentaa instituutioita. Tarvitaan strategista visiota ja ymmärrystä siitä, että muutokset eivät ole saavutettavissa nopeasti”, hän sanoo.

Kerkkänen uskoo, että muutoksiin olisi tarvittu 20–30 vuotta.

Nuorille, Euroopassa ja muualla maailmassa matkustaneille ja maansa tilanteeseen kyllästyneille vuosien hiljainen odottaminen ei enää ollut vaihtoehto. Etenkään, kun presidentti Bashar al-Assad ei odotuksista huolimatta ollut tehnyt merkittäviä poliittisia uudistuksia yli kymmenen vallassaolovuotensa aikana. kerkkäsen ammatillinen tausta ponnistaa siviilikrii-

sinhallinnasta ja rauhanturvaamisesta. Hän toimi Kuopioon vuonna 2007 perustetun kriisinhallintakeskuksen ensimmäisenä johtajana. Lähi-itään Kerkkäsen tie vei ensimmäistä kertaa yli 30 vuotta sitten, vapaaehtoistyöhön ja opiskelemaan. Varsinainen työura alkoi 27-vuotiaana rauhanturvaajana Libanonissa 1990-luvun alussa ja jatkui entisen Jugoslavian alueella sekä rauhanturvaajana että tarkkailijana sodan loppumisen jälkeen.

Jugoslavia seurasi Kerkkästä myös akateemisessa maailmassa: Helsingin

Lähi-idän instituutti on tiedeinstituutti , joka kes-

kittyy Lähi-idän klassisten ja nykyisten kielten, kulttuurien ja uskontojen sekä yhteiskuntien tutkimukseen. Instituuttia ylläpitää Suomen Lähi-idän instituutin säätiö, jonka tarkoituksena on tukea ja edistää tutkimusta ja opetusta sekä suomalaisten taiteellista toimintaa Lähi-idässä.

Instituutti tekee omaa tutkimustyötä, tukee Suomessa tapahtuvaa Lähi-idän tutkimusta ja opetusta yhteistyössä suomalaisten yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa sekä edistää tieteellistä yhteistyötä Suomen ja Lähi-idän välillä. Instituutti myös toteuttaa kulttuuritapahtumia ja tekee kulttuuriyhteistyötä Suomen ja Lähi-idän maiden välillä.

Lähi-idän instituutti sijaitsee tällä hetkellä Beirutissa Libanonissa, jonne se muutti Syyriasta. Varsinainen Damaskoksessa sijaitseva Suomen Lähi-idän instituutin 1850-luvulla rakennettu talo on kärsinyt vaurioita sodan vuoksi.

yliopiston silloiselle Aasian ja Afrikan kielen ja kulttuurin laitokselle tehty väitöskirja käsitteli Jugoslavian juutalaisten selviytymistä sekä toisen maailmansodan että maan hajoamisen jälkeen.

Kymmenen vuoden jälkeen Jugoslavia palasi jälleen osaksi arkea, kun Kerkkänen suuntasi perheineen Haagiin, Hollantiin.

Siellä hän selvitti entisen Jugoslavian sotarikoksia tutkineessa tuomioistuimessa rikoksia, jotka olivat tapahtuneet tutuissa paikoissa. Ja vaikka takana oli työskentelyä juuri sodasta selvinneillä kriisialueilla, Kerkkänen sanoo, että sotarikosten tutkiminen Haagissa pysäytti. Todistusaineistoa läpikäydessään hän huomasi ihmettelevänsä, millaisiin julmuuksiin ihminen pystyy. ”Silloin oikeastaan ensimmäistä kertaa tajusin sodan järjettömyyden. Sodassa on jotain mikä saa ihmiset mobilisoitumaan ja tekemään hirveitä tekoja. Kun sitten kuluu aikaa, ihmiset tajuavat, että eihän tässä ole mitään järkeä”, Kerkkänen sanoo. ”Poliittiset johtajat osaavat manipuloida historialla ja levittää propagandaa, jonka avulla saavat ihmiset uskomaan, että he ovat uhattuja. Silloin ihan tavallisesta naapurista tulee yhtäkkiä uhka.”

Haagissa vietetty aika avasi silmät myös sodan kääntöpuolelle. Sille, että aina on myös niitä, jotka hyötyvät sodasta. Kerkkänen muistuttaakin, että koskaan ei ole vain pelkkää sotaa, vaan myös hyväksikäyttöä ja rikollista toimintaa, jotka harvoin päättyvät, kun sota loppuu. ”Aina uudestaan törmään siihen, että tavallisilla ihmisillä ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää selvitä ja elää arkipäivää sodan keskellä ja sen jälkeen”, hän toteaa.

”Poliittiset johtajat osaavat manipuloida historialla ja levittää propagandaa, jonka avulla saavat ihmiset uskomaan, että he ovat uhattuja.”

kerkkänen puhuu niin sanotun inhimillisen turvalli-

suuden käsitteestä, jossa yhteiskunnan turvallisuutta tarkastellaan yksilön kokeman turvallisuuden näkökulmasta: voiko oikeuslaitokseen luottaa, riittääkö työtä ja miten turvallista arki on elää. Myöskään ihmisoikeuksia ei Kerkkäsen mukaan voi käsitellä erillisenä asiana, vaan osana inhimillistä turvallisuutta ja poliittista tilannetta. Juuri inhimillisen turvallisuuden puuttuminen on Kerkkäsen mielestä suurin syy siihen, että ihmiset ovat lähteneet arabimaissa kaduille. ”Ihmisten kokema inhimillinen turvallisuus luo yhteiskuntaan aidosti vakautta. Tämä on pitkälti puuttunut arabivaltioista. Autoritaarinen hallinto luo kovaa turvallisuutta”, hän toteaa.

Kun Kerkkänen vieraili elokuussa Damaskoksen vanhassa kaupungissa sijaitsevassa instituutissa, alkoi ”kranaattiviikko”. Tytär vieressä muistuttaa autopommista sitä edellisellä vierailulla toukokuussa. Pelottaako Kerkkästä itseään, kun hän liikkuu Syyriassa? ”Ei oikeastaan”, hän sanoo rauhallisesti. ”On aika epätodennäköistä, että jotain sattuu. Suurempi todennäköisyys on jäädä auton alle suojatietä ylittäessä täällä Suomessa.”

Päivä alkaa kääntyä iltaan ja on aika jatkaa matkaa. Kun Kerkkänen heilauttaa kättään hyvästiksi ja harppoo hetken kuluttua yli suojatien keskellä kovin hiljaista Helsinkiä, ei voi olla toivomatta, että hän on oikeassa.

Teksti Kirsi Pere Kuvat Suvi-Tuuli Kankaanpää ja Heli Pekkonen

1515

Ari Kerkk채nen Libanonissa.

16

Kolumni.

Ymmärrämmekö todella?

Förstår vi verkligen?

tämä moskovan kisojen uudelleen kir- den här regnbågsdiskussionen som tävlingarna i Moskvoittama sateenkaarikeskustelu. Nämä la- va eldade under. De här förlamande gammalmodiga teismaannuttavan teistiset ja vallanjanoiset asen- tiska och makthungriga attityderna. Våra självcentrerade teet, egomme ja haluttomuutemme ymmärtää. egon och vår ovilja att förstå. Det är dags att se sig i spegeln.

On peiliin katsomisen paikka.

Hur kan detta barbari fortfarande genomsyra vårt samMiten tällainen barbaarisuus edelleen läpäi- hälle: är människans värde och rätt till liv förknippat med see yhteiskuntamme: onko ihmisen arvo ja oi- hur och vem hon älskar? Är det så att utrotning av kärlek keus elää linkittynyt siihen miten ja ketä rakastaa? Onko är människolivets kulmen, ett darwinistiskt klimax? rakkauden kitkeminen ihmiselämän darwinistinen kliiDet är en totalt absurd tanke att kärlek kunde begränmaksi? On täysin absurdi ajatus, että rakkautta voisi rajata sas eller ”likriktas”. Var och en som en gång älskat vet att tai ”eheyttää” toisenlaiseksi. Jokainen joka on joskus ra- just det sist och slutligen är det enda som räknas. All you kastanut tietää, että muulla ei ole väliä. All you need is love. need is love. minua vaivaa käsitys siitä, että he, joilla on jokin jag bekymras av uppfattningen att de som har en uskonnollinen tai henkinen elämänkatsomus, ovat muka religiös eller andlig livsåskådning skulle vara mer trångpohjimmiltaan ahdasmielisiä ja rakkaudettomia, vasta- synta och kärlekslösa än andra. Som om deras tro och kohtaisia nykypäivän liberaalille ajattelulle. värderingar skulle vara motpoler till dagens liberala tanEn pitänyt Pussy Riot -yhtyeen jäsenten kirkossa kesätt. Så är det inte, och ändå hånas deras tro. meuhkaamista fiksuna tekona. On yhtä lailla sietämäJag tyckte inte att gruppen Pussy Riots medlemmars töntä lukea itäisen naapurimme vainoista homoja koh- härjande i kyrkan var ett smart drag. Det förde inget gott taan kuin radikaalien feministi-ryhmien hyökkäyksistä med sig. Det är precis lika motbjudande att läsa om hur kirkonmiehiä vastaan. Olemmeko ajautuneet pisteeseen, homosexuella förföljs i vårt östra grannland, som om rajossa nk. vähemmistöt saavat äänensä kuuluviin vain rai- dikala feministgruppers attacker mot kyrkans män. Har voamalla kuminaamarit päällä kirkossa? världen blivit sådan att s.k. minoriteter får sin röst hörd Katson aihetta eri näkövinkkelistä, sillä elän uskossa. endast genom att iklädda gummimasker vråla i kyrkor?

Olen asunut ja vietän edelleen aikaa Intiassa Äiti Amman Jag ser på ämnet ur en annan synvinkel, för jag lever i tro. ashramissa. Meillä kaikenlaisilla ihmisillä on siellä samat Jag har bott och tillbringar fortfarande tid i Moder Ammas säännöt ja oikeudet. ashram i Indien, där alla slags människor lever tillsammans i samförstånd. Där har vi alla samma regler och rättigheter. arki ashramissa perustuu perinteiseen gurukulatraditioon, jossa yhteisenä päämääränä on ymmärrys ja vardagen i ashram baserar sig på gurukula-traoivaltaminen. Amma on radikaali, mutta koska hänen ditionen, där den gemensamma målsättningen är förståopetuksensa kumpuavat elämän syvemmästä ymmär- else och insikt. Amma är radikal, men eftersom hennes tämisestä, hänellä on siihen varaa. Hän hiljentää pro- lära går ut på att förstå livets djupaste mening, har hon testoijat rakkaudellisilla teoillaan. Hänelle me emme ole råd med det. Dem som protesterar tystar hon ner med munkkeja, nunnia, heteroita, perheellisiä, perheettömiä, sina kärleksfulla handlingar. För henne är vi inte munkar, kristittyjä, hinduja, homoja tai lesboja. Hänelle me olem- nunnor, heteror, familjemedlemmar, familjelösa, kristna, me rakkauden ilmentymiä, saman Jumalan lapsia. En ole hinduer, homor eller lesbor. För henne är vi människor neljänkymmenen elinvuoteni aikana tavannut ketään, kärlekens uttryck, barn av samma Gud. Under min fyrjoka rakastaisi yhtä paljon kuin hän – ja saisi niin paljon tioåriga livstid har jag inte träffat någon som skulle älska pyyteetöntä rakkautta vastakaikuna takaisin. Hän ym- lika mycket som hon – och som skulle få lika villkorslös märtää jotain, mitä me emme ymmärrä. kärlek i gengäld. Hon förstår något som vi inte förstår. ymmärrys on avainsana. Muinaisissa veda-kirjoi-

förståelse är ledordet. Enligt de gamla vedornas tuksissa avatun filosofian mukaan ihmisen keho ja koke- filosofi är människans kropp och uppfattning om den fysismus fyysisestä ja aistittavasta maailmasta on kuin huntu, ka och andliga världen som en slöja som vilar på den sanna joka lepää todellisen ymmärryksen päällä. Se estää meitä förståelsen. Den hindrar oss från att inse vad vi egentligen är. oivaltamasta, mitä me todellisuudessa olemme.

Det sanna jaget är förståelse och ett tillstånd av insikt Todellinen minä on ymmärrys ja tietoisuuden tila, joka som är välsignat vilsam – enskildheten. Det är upplevelon autuaan levollinen – ykseys. Se ei tunne kategorioita ja sen av existens utan kategorier eller uppdelning. Då vi erottelua. Kun asioita tarkastelee tästä näkövinkkelistä, elä- försöker se saker ur denna synvinkel, får vi lugn i livet. mään saapuu rauha. Tarvitsemme vain nöyryyttä ja asen- Vi behöver bara en attityd som inte måste vara egoistisk teen, jolla ei ole tarvetta olla egoistinen tai pelokkaan ennak- eller skrämt fördomsfull – och en vilja att förstå det som koluuloinen – ja halun ymmärtää erilaisuutta. Se on ainoa är annorlunda. Det är det enda synsättet som är värt att vaalimisen arvoinen lähestymistapa, itsessämme ja toisissa. bevaras, i oss själva och andra. Och småningom, genom Ja vähitellen, harjoittelemalla ymmärtämistä, sydämemme att öva förståelse, öppnas våra hjärtan, och vi inser att vi avautuu ja oivallamme olevamme itse rakkaus. Peace. själva är kärlek. Peace.

Mikko von Hertzen Kirjoittaja on Von Hertzen Brothers -yhtyeen laulaja, kitaristi ja lauluntekijä.

Reportaasi.

17 17

Yksi sanoi rohkeasti ääneen, mitä ajatteli, ja hänestä tuli sellainen.

Toinen tanssi torilla ja kärsi vuosia sellaisena.

Kolmas syntyi sellaiseksi.

Kukaan ei tiedä heidän todellista lukumääräänsä. Kukaan ei tiedä, miten heidän elämäntarinansa jatkuvat. Heidän on itse lähes mahdotonta vaikuttaa elämänsä kulkuun juuri nyt. Sen tähden Amnestyn ihmisoikeustyön keskiössä ovat edelleen

MIELIPIDEVANGIT Teksti Marie Kajava ja Heli Sariola Kuvitus Elina Johanna ja Arja Kärkkäinen

18

Amnestyn työn kohteena olevat mielipidevangit tulevat yli 30 maasta.

rakkaalla lapsella on usein monta nimeä, mut-

ta Amnestyn ”esikoisen” nimi on pysynyt alusta asti samana: mielipidevanki on yhä ihmisoikeustyön ytimessä, ja alkuperäisellä nimellään. Eikä käsitteen syntyä voi edes erottaa Amnestyn synnystä.

Järjestön perustaja Peter Benenson käytti termiä ”mielipidevanki” (englanniksi prisoner of conscience) vuonna 1961 artikkelissa brittilehti The Observerissa.

Artikkelissa kerrottiin ihmisistä, jotka olivat joutuneet vankilaan eri puolilla maailmaa mielipiteidensä vuoksi, ja haastettiin lukijoita mukaan työskentelemään puolueettomasti ja rauhanomaisesti mielipidevankien vapauttamiseksi. Tästä artikkelista alkoi Amnesty Internationalin toiminta.

Tarinan mukaan Benenson sai sysäyksen artikkeliinsa luettuaan portugalilaisista opiskelijoista, jotka olivat kohottaneet maljan vapaudelle. Salazarin diktatuurissa tämä oli riittävä syy tuomitsemaan nuoret vankilaan.

Tällä hetkellä Amnesty työskentelee noin 250 yksilön tai yhteisön puolesta, joista reilut 60 on mielipidevankeja.

Amnestyn työn kohteena olevat mielipidevangit tulevat yli 30 maasta. ”Monissa maissa työskentelemme ainoastaan yhden mielipidevangin puolesta, joissakin emme yhdenkään.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että näissä maissa ei olisi mielipidevankeja; yksilöiden puolesta voidaan tehdä muunlaista työtä ja maassa saattaa tapahtua vakavia ihmisoikeusloukkauksia”, kertoo Bryna Subherval Amnestyn kansainvälisestä sihteeristöstä, jossa hän työskentelee yksilötyön kampanjapäällikkönä.

Esimerkiksi Azerbaidžanissa, Myanmarissa, Uzbekistanissa ja Valko-Venäjällä Amnesty kampanjoi useiden

mielipidevankien puolesta. Selvästi eniten mielipidevankeja, joiden puolesta Amnesty toimii, on Iranissa (12 ihmistä tai yhteisöä) ja Kiinassa (10 ihmistä).

Suomessakin on mielipidevankeja: Amnesty määrittelee ase- ja siviilipalveluksesta kieltäytyvät totaalikieltäytyjät mielipidevangeiksi. mielipidevangin määritelmä on säilynyt lä-

hes samana läpi vuosikymmenten. Amnestyn mukaan mielipidevanki on ihminen, joka on vangittu yksinomaan mielipiteensä, etnisen alkuperänsä, sukupuolensa, ihonvärinsä, kielensä, kansallisuutensa tai sosiaalisen alkuperänsä, taloudellisen asemansa, seksuaalisen suuntautumisensa tai muun vastaavan syyn vuoksi. Amnesty vaatii hallituksia vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki mielipidevangit.

Keskeistä Amnestyn määritelmässä on, että mielipidevangiksi määritellään vain henkilö, joka ei ole syyllistynyt väkivaltaan tai puoltanut sen käyttöä. Tämän vuoksi burmalainen oppositioaktivisti Aung San Suu Kyi oli Amnestyn määrittelemä mielipidevanki, mutta EteläAfrikan entinen presidentti Nelson Mandela oli sitä ainoastaan vuosina 1962–1964.

Kun Mandela vuonna 1964 tuomittiin elinkautiseen ANC-puolueensa aseellisen siiven tekemästä sabotaasista, Amnesty päätti, ettei se enää voinut pitää Mandelaa mielipidevankina. Päätös oli vaikea, ja sitä seurasi kiihkeä keskustelu järjestön sisällä. Vaikka Amnesty ei tulevina vuosina voinut vaatia Mandelan vapauttamista mielipidevankeuden perusteella, järjestö seurasi tarkkaan esimerkiksi oikeudenkäyntien oikeudenmukaisuutta ja vankilaoloja Etelä-Afrikassa.

19

alkuvaiheissa amnestyn työ keskittyi mieli­ pidevankien olojen selvittämiseen ja vapaaehtoiset kirjoittivat kirjeitä vangeille ja eri maiden viranomaisille vaatien vankien vapauttamista. Kylmän sodan päättymisen jälkeen yksilötyö on laajentunut kohti rakenteellisten ihmisoikeusongelmien ratkaisua: aluksi työ ulotettiin koskemaan kidutuksen uhreja, tahdonvastaisia katoamisia ja kuolemanrangaistusta, sittemmin muun muassa köyhyyttä ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Amnestyn ”adoptoimien” mielipidevankien määrä on puolestaan vähentynyt merkittävästi. ”Vuonna 1974 Amnestylla oli reilun puolen miljoonan euron budjetti ja noin 2 500 mielipidevankia. Tällä hetkellä meillä on vaikeuksia ylläpitää 250 henkilön yksilötyön ohjelmaa, vaikka kansainvälinen vuosibudjettimme on noin 45 miljoonaa euroa”, Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson tiivistää.

Laajentuneen työkentän lisäksi tämä johtuu siitä, että nykyään Amnesty pyrkii olemaan yhteydessä suoraan vankeihin tai heidän omaisiinsa, mikä vie aikaa ja muita resursseja. ”Digitaalisen tiedonvälityksen rooli on ollut ratkaiseva: aikaisemmin toimimme kirjeiden ja puhelimen varassa ja saattoi vasta jälkikäteen selvitä, että työstämme oli joillekin yksilöille jopa haittaa. Nykyään olemme paljon tarkempia tämän suhteen”, Johansson sanoo. ”Amnesty tarvitsee ihmisen tarinan, meidän täytyy tietää, kenen puolesta teemme työtä. Yksilötyön tekeminen niin, että oikeasti kysymme ihmiseltä, mihin hänen tarinaansa voi käyttää, on vaativaa”, hän korostaa. ”Mielipidevankien kulta-aika”, kuten Johansson Amnestyn alkuaikoja kutsuu, ei ollut kaikilta osin hyvin hoidettu. Jos tietyn mielipidevangin puolesta kirjeitä kirjoittanut ryhmä hajosi tai työn kohdetta vaihdettiin, saattoi hänen puolestaan tehty työ loppua äkillisesti. Ja kun ihminen vapautui vankilasta, loppui Amnestyn häneen kohdistamansa huomio. Jotkut entiset mielipidevangit ovatkin kritisoineet Amnestya, koska he ovat kokeneet tulleensa ”hylätyiksi”. ”Mielipidevangin status on ylevä, ja hinkua mielipidevangiksi oli. Jossakin vaiheessa Amnesty hyväksyi vangeiksi kaikki, joista järjestöllä oli tietoa. Kun ohjelma paisui, mielipidevankien tietojen päivittäminen ja hallinnoiminen muuttui mahdottomaksi”, Johansson sanoo.

Tuolloin päätettiin, että ohjelmaa ei voida jatkaa samassa laajuudessa, vaan yksilöitä valitaan työn kohteeksi sen perusteella, kuinka hyvin yhden henkilön tarina valottaa yleisempää ongelmaa.

Tämäkään ei Johanssonin mielestä ole täysin ongelmatonta: se, että ihmisestä luodaan jonkin ihmisoikeusloukkauksen esimerkkitapaus, sotii mielipidevangin olemuksen ydintä vastaan. Keskiössähän on nimenomaan ainutkertainen yksilö ja hänen tarinansa. jotkut mielipidevangit ovat yhteiskunnassaan

näkyviä yksilöitä, kuten taiteilijoita, juristeja, poliitikkoja ja ay-aktiiveja, jotka ovat haastaneet vallalla olevia näkemyksiä. Monet mielipidevangeista ovat kuitenkin tavallisia naisia, miehiä ja jopa lapsia, jotka on pidätetty ennemminkin sen vuoksi, mitä he ovat, kuin sen vuoksi, että he olisivat toimineet esimerkiksi poliittisesti.

20

Olisiko Snowden mielipidevanki? rajanvetoa siitä, kuka on Amnes-

tyn linjaama mielipidevanki, käydään jatkuvasti. Esimerkeistä tuoreimpia ovat yhdysvaltalaiset Wikileaks-vuotaja Chelsea Manning (ent. Bradley Manning) ja tietovuotaja Edward Snowden.

Manning ei ollut Amnestyn määrittelemä mielipidevanki vaikka Amnesty kampanjoikin hänen vapauttamisensa puolesta. Jos Manning olisi paljastanut tietoja ainoastaan ihmisoikeusloukkauksista, olisi hänet todennäköisesti nimetty mielipidevangiksi. Hänen Wikileaksille paljastamansa tieto oli kuitenkin laajaa luottamuksellista tietoa.

Tietovuotaja Snowden sitä vastoin saattaisi olla mielipidevanki, mikäli hänet vangittaisiin: hänen tekemänsä paljastukset keskittyivät Yhdysvaltain hallituksen massaurkintaan, joka loukkaa miljoonien ihmisten yksityisyydensuojaa. ”Amnesty on historiallisista syistä hyväksynyt sen, että hallituksilla on oikeus pitää tiettyjä tietoja salaisina. Manning toi julki salaisen palvelun sisäistä kommunikaatiota. Snowden kertoi julkisuuteen sen, miten valtio kerää tietoja, mutta ei paljastanut sisältöä”, selventää Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson.

Amnestyn "agenttilinjaus", jota käytettiin myös Manningin ja Snowdenin kohdalla, pohjaa israelilaisen ydinfyysikko Mordechai Vanunun vangitsemiseen liittyviin yksityiskohtiin. Vanunu vangittiin vuonna 1986 Roomassa sen vuoksi, että hän oli vuotanut tietoja Israelin ydinohjelmasta brittilehdistölle. Hän sai 18 vuoden tuomion. Vuoden 2004 vapautumisensa jälkeen Vanunu on muun muassa vangittu kolmeksi kuukaudeksi, koska hän oli tekemisissä lehdistön kanssa. Hän on jatkuvan tarkkailun alla eikä saa matkustaa ulko­ maille. ”Vanunua ei ensin määritelty mielipidevangiksi, koska hän oli vuotanut valtion salaista tietoa ja Amnestyn mukaan hallituksilla on oikeus pitää joitain tietoja salaisina. Kuitenkin Vanunun kohtelu hänen kärsimänsä pitkän vankeusrangaistuksen jälkeen aiheutti sen, että hänet luokiteltiin sellaiseksi myöhemmin”, Johansson sanoo.

Amnestyn linjauksen mukaan mielipidevanki on henkilö, joka joutuu maan hallituksen rankaisutoimenpiteiden kohteeksi tuotuaan julki vastuullisin keinoin tietoa esimerkiksi ihmis­ oikeusloukkauksista, joita valtio tai hallitus yrittää pitää salassa.

21

Iranilaisen riippumattoman bussinkuljettajien ammattiliiton johtaja Mansour Ossanlu sai kuuden vuoden vankilatuomion toiminnastaan vapaan ammattiyhdistysliikkeen edistämiseksi. Häntä pahoinpideltiin pidätyksen yhteydessä ja vankilassa. Myös Ossanlun perheenjäseniä uhkailtiin. Hän pääsi elokuussa 2012 ”humanitaariseen ehdolliseen vankeuteen” ja hakee turvapaikkaa Yhdysvalloista.

Indonesialainen opettaja Johan Teterissa tanssi rauhanomaisen mielenosoituksen aikana torilla ja nosti molukkien vähemmistökansan itsenäisyyslipun salkoon – ja sai 15 vuoden vankeustuomion. Valkovenäläinen ihmisoikeuspuolustaja ja ihmisoikeuskeskus Viasnan johtaja Ales Bialiatski tuomittiin vuoden 2011 marraskuussa epämääräisin verosyyttein neljän ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen. Amnestyn mukaan tuomiolla pyritään estämään hänen ihmisoikeustyönsä.

Kiinalainen Chen Zhenping puolestaan kärsii kahdeksan vuoden vankeustuomiota Falun Gongin harjoittamisesta. Falun Gong on kiinalainen hengellinen liike, jonka edustajia vainotaan heidän vakaumuksensa vuoksi. Chen Zhenpingiä on toistuvasti kidutettu vankeuden aikana, ja hänen sukulaisiaan ja auttajiaan on häiritty.

Kuten yllä olevat esimerkit osoittavat, telkien taakse voi viedä väkivallaton poliittinen aktivismi, itsehallintoa tavoittelevaan vähemmistöryhmään kuuluminen, tietyt uskonnolliset tavat tai lakkoihin ja mielenosoituksiin osallistuminen. Se, miten ihmisiä kohdellaan ja missä kohdin heidät esimerkiksi vangitaan, vaihtelee valtioittain ja maanosittain. Moni arkinen teko Suomessa johtaisi vankilaan tai jopa kuolemantuomioon Kiinassa tai Iranissa. mielipidevankien taustoja voi hahmottaa

kahta reittiä: on niitä, joiden mielipide ei vastaa vallalla olevaa ja niitä, jotka syntyvät esimerkiksi vähemmistön edustajina, ja siksi toleranssi heidän sanojensa tai tekojensa suhteen on matala. ”Tässä on tapahtunut selkeä muutos: ihminen päätyy mielipidevangiksi yhä useammin identiteettinsä kuin toimintansa vuoksi. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat uusi iso ryhmä”, Frank Johansson sanoo.

Kamerunilainen Jean-Claude Roger Mbede pidätettiin maaliskuun alussa vuonna 2011 miespuolisen tuttavansa tapaamisen yhteydessä. Mbede vangittiin epäiltynä homoseksuaalisuuden harjoittamisesta ja hänet tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Heinäkuussa 2012 hänet vapautettiin väliaikaisesti. Tuomiota ei kuitenkaan kumottu, ja valituksen käsittelyä vetoomustuomioistuimessa lykättiin toistuvasti. Joulukuussa 2012 tuomio­ istuin päätti pitää kolmen vuoden vankeusrangaistuksen voimassa.

Intian alkuperäisväestöön, adivaseihin, kuuluva aktivisti Kartam Joga vapautettiin viime tammikuussa 29 kuukauden vankilassa istumisen jälkeen. Hän oli raportoinut adivaseihin kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista ja hyväksikäytöstä, kuten murhista, raiskauksista ja muusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä kotien polttamisista.

Adivasit ovat esimerkki ihmisistä, jotka syntyvät vähemmistön jäseniksi oloihin, joissa valtio tai muu taho sortaa heidän oikeuksiaan suoraan tai heidän tekemi-

Amnesty on nostanut mielipidevankien listalle Yodokin vankileirin, jolla pidetään noin 50 000 ihmistä. sensä ovat erityisen tarkkailun alla.

Räikein esimerkki tällaisesta ovat Pohjois-Korean vankileirit. Amnesty on nostanut mielipidevankien listalle Yodokin vankileirin, jolla pidetään noin 50 000 ihmistä. Pohjois-Koreassa vangitsemiseen riittää väärä sana. Vankileireillä on ihmisiä, jotka ovat syntyneet ja elävät siellä esimerkiksi isovanhempiensa mielipiteen tähden.

Olosuhteet vankileireillä ovat järkyttävät: miehiä, naisia ja lapsia kidutetaan henkisesti ja fyysisesti, heitä pidetään nälässä ja heidät pakotetaan työskentelemään tauotta. kukaan ei tiedä mielipidevankien todellista ja

tarkkaa lukumäärää. Jokaista Amnestyn puolustamaa vankia kohden lienee olemassa satoja muita. ”Ennen kylmän sodan päättymistä valtaosa Amnestyn mielipidevangeista oli Latinalaisesta Amerikasta ja Itä-Euroopasta, entisen Neuvostoliiton alueelta. He olivat lähinnä poliittisessa tai uskonnollisessa oppositiossa toimivia miehiä”, muistelee itsekin Amnestyn paikallisryhmässä kirjeitä kirjoittanut Johansson.

Mielipidevangit jakautuvat nykyään maantieteellisesti tasaisemmin, mutta valtaosa heistä on edelleen miehiä.

Miehillä on monissa yhteiskunnissa pääsy työn tai muun toiminnan kautta asemaan, jossa saattaa todennäköisemmin päätyä mielipidevangiksi.

Valinnan siitä, kenestä tulee mielipidevanki, tekee Amnestyn kansainvälinen sihteeristö Lontoossa. Yksilöt pyritään valitsemaan niin, että he edustavat kattavasti tiettyä ongelmaa ja maantieteellistä aluetta. ”Saamme paljon enemmän pyyntöjä kuin mihin voimme vastata, kirjaimellisesti kymmeniätuhansia vuodessa.

Esimerkiksi se, onko meillä luotettavaa tietoa henkilön tilanteesta ja todellisia vaikutusmahdollisuuksia, vaikuttavat siihen, alammeko tehdä työtä henkilön puolesta ja miten kampanjoimme”, Bryna Subherval selittää.

Joskus kampanjointistrategiaa on vaihdettava. Eristäytyneessä ja naapureilleen vihoittelevassa Eritreassa Amnesty lopetti suoran vetoamisen mielipidevankien puolesta vuonna 2009 ja siirtyi vaikuttamaan Eritrealle kahdenvälistä tukea antaviin maihin ja Euroopan komissioon. Eritrean presidentti Isaias Afewerki oli sanonut julkisesti, että länsimaisilla kansalaisjärjestöillä ei ole vaikutusta hänen politiikkaansa, ja Amnestyn analyysin mukaan kirjeistä olisi saattanut olla vangeille enemmän haittaa kuin hyötyä. se , että maassa ei ole Amnestyn määrittelemiä

mielipidevankeja, ei tarkoita, että maan ihmisoikeusti-

22

lanne olisi kunnossa. Esimerkiksi 1980-luvulla Guatemalassa Amnestylla ei ollut lainkaan mielipidevankeja.

Tämä johtui pitkälti siitä, että maassa tehtiin niin paljon poliittisia murhia, että ennen kuin Amnesty ehti adoptoida mielipidevangin, hänet oli useimmissa tapauksissa ehditty surmata. ”Väkivaltakoneistot ovat löytäneet vangitsemista tehokkaampia keinoja hiljentää toisinajattelijoita: ihmisiä kidutetaan, murhataan ja häiritään esimerkiksi turvallisuusteknologiaa käyttämällä. On harvinaista, että mielipidevanki tuomitaan vankilaan ilman, että siihen liittyy kidutusta tai hänen perheensä häirintää”, Frank Johansson kertoo.

Bryna Subherval vahvistaa, että Lontoossa ollaan hyvin tietoisia siitä, että tietyissä maissa, joiden ihmisoikeus­ tilanne on huono, ei näyttäisi juurikaan olevan mielipidevankeja. Sotaa käyvissä maissa ei välttämättä edes ole vakaata keskushallintoa, joka voisi vangita ihmisiä. Esimerkiksi syyrialaisia mielipidevankeja Amnestyn tietokannassa on neljä, ja he kaikki ovat ajalta ennen Syyrian konfliktia.

Eräänlaisen lohkon muodostavat yhteiskunnat, joissa ei ole kenties mahdollista toimia ilman väkivaltaa. Esimerkiksi Israelissa ja palestiinalaisalueilla on hyvin vähän Amnestyn nimeämiä mielipidevankeja; väkivalta on keino, jota kaikki konfliktin osapuolet käyttävät. ”Tällaisissa ympäristöissä voi olla mielipidevankeja, mutta statuksesta päättäminen on mutkikkaampaa kuin yleensä. Jos maa on sekaantunut konfliktiin, toleranssi niitä kohtaan, jotka eivät halua liittyä siihen – olivatpa he siviilejä tai sotilaita – on huono. Esimerkiksi Israelissa ja palestiinalaisalueilla Amnestylla on kaksi mielipidevankia, joista toinen on vasemmistolainen poliittinen kommentaattori ja toinen ydinvoimaa vastustava ilmiantaja.”

Totaalikieltäytyjät – suomalaiset mielipidevangit amnesty päätti jo vuonna 1966, et-

tä vangituille aseistakieltäytyjille voidaan myöntää mielipidevangin asema. Amnestyn ensimmäinen suomalainen mielipidevanki oli vuonna 1984 aseistakieltäytyjä Pertti Haaparanta, jonka anomus siviilipalvelukseen hylättiin. Käytännössä mielipidevangin statuksen voivat Suomessa saada totaalikieltäytyjät.

Asepalveluksen rinnalla pitää Amnestyn mukaan olla vaihtoehtoinen palvelus, jonka pituus ei saa olla rangaistuksen luontoinen. Siviilipalveluksen kesto on Suomessa tällä hetkellä 347 päivää eli noin 11,5 kuukautta. Siviilipalveluksen pituus on yli kaksi kertaa lyhyimmän

ja yleisimmän asepalveluksen (noin 5,5 kuukautta) mittainen. YK:n ihmisoikeus­ komitea on kritisoinut sitä, että siviilipalvelus on Suomessa niin pitkä, että se muistuttaa rangaistusta. Samalla kannalla ovat monet muutkin kansainväliset ihmisoikeuselimet ja järjestöt.

Toiminnanjohtaja Frank Johansson kertoo, että Amnestyn Suomen osasto nostaa kysymyksen aika ajoin esille. ”Tällä hetkellä totaalikieltäytyjiä on vuosittain muutamia kymmeniä. Määrä on niin pieni, että heillä ei ole puolustuspoliittista merkitystä. Vapaudenriisto sen sijaan on yksi vakavimmista ihmisoikeusloukkauksista.”

23

Vaatimus väkivallattomuudesta voi toteutua myös väkivaltaisessa ympäristössä. Meksikossa Amnesty työskenteli pitkään mielipidevanki Raúl Hernándezin vapauttamiseksi. Vuoden 2008 huhtikuussa me'phaa-alkuperäiskansan oikeuksia puolustavan OPIM-järjestön Hernández ja neljä muuta aktivistia pidätettiin ja asetettiin syytteeseen murhasta tekaistujen syytteiden perusteella. Hernández istui vankilassa yli kaksi vuotta.

Amnesty ja muut ihmisoikeusjärjestöt kampanjoivat hänen vapauttamisensa puolesta. Hernández vapautettiin lopulta 27. elokuuta vuonna 2010. kriittisiä ääniä voidaan hiljentää myös välillisesti,

esimerkiksi säätämällä niin tiukkoja lakeja, että sananvapaus tukahtuu. ”Mielipidevangit saavat joissakin tapauksissa runsaasti kansainvälistä huomiota. Jotkut hallitukset etsivät mieluummin muita vaientamisen keinoja kuin vangitseminen. Olisiko Amnestyn vuosikymmenten työllä ollut jotain vaikutusta?” pohtii Amnestyn Suomen osaston maakohtaisen työn asiantuntija Anu Tuukkanen.

Hän kertoo, että esimerkiksi Venäjällä on käytössä lukuisia ”pehmeämpiä” oikeudellisia ja hallinnollisia keinoja hiljentää toisinajattelijoita. Kansalaisten toimintavapautta rajoitetaan jo näillä keinoilla paljon.

Toisaalta erityisesti Pohjois-Kaukasiassa toimittajia ja ihmisoikeus­aktivisteja katoaa ja heitä tapetaan.

Venäläisiä mielipidevankeja löytyy Amnestyn listoilta vain muutamia, mutta he ovat sitäkin tunnetumpia: punkyhtye Pussy Riotin vangitut jäsenet sekä liikemiehet Mihail Hodorkovski ja Platon Lebedev. Lisäksi kolme Moskovan Bolotnaja-aukiolla presidentti Putinin virkaanastujaisten yhteydessä mieltään osoittanutta miestä saattavat päätyä Amnestyn mielipidevankien listalle. nykyään sananvapautta toteutetaan uusin vä-

linein: internet ja sosiaalinen media luovat myös uusia syitä vangita ihminen. Egyptiläinen opiskelijabloggari Karim Amer tuomittiin vuonna 2007 neljäksi vuodeksi vankilaan sen vuoksi, että hän oli julkaissut islamia ja entistä presidenttiä Hosni Mubarakia kritisoivaa materiaalia. ”Azerbaidžanilainen Jabbar Savalan pidätettiin sen jälkeen, kun hän oli kertonut Facebookissa osallistuvansa rauhanomaiseen mielenilmaukseen. Kampanjoimme hänen puolestaan kirjemaratonissa, ja hän vapautui pian”, Bryna Subherval kertoo. Hän uskoo, että niin kauan kuin maailmassa on mielipidevankeja, Amnesty kampanjoi heidän puolestaan. ”Amnestyn tuki apua tarvitseville ihmisille on ollut mittaamaton”, Frank Johansson uskoo. ”Mielipidevanki-termi on nerokas. Se on yksinkertainen, eettinen ja esteettinen ele: perehdyt toisen ihmisen asemaan, vaikket välttämättä olisi hänen kanssaan samaa mieltä. Kirjoitat kirjeitä, parhaassa tapauksessa olet yhteydessä ihmiseen, hänen perheeseensä ja toisen maan aktivisteihin”, Johansson sanoo. Näin syntyy kansainvälinen verkosto ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että kyseisen henkilön ei pitäisi olla vankilassa.

Joskus yksinkertainen ele voi muuttaa ihmisen elämän.

Asiaa.

25

TURVAAN EUROOPPAAN? Kreikan viranomaiset loukkaavat pakolaisten ja siirtolaisten ihmisoikeuksia.

Euroopan unioni on tästä tietoinen mutta välinpitämätön.

puolentoista tunnin venematkan päässä Turkin rannikolta sijaitsee Kreikalle kuuluva Lesboksen saari. Kreikkalaisen runoilija Sapfon asuinpaikkana tunnetuksi tullut saari edustaa tänä päivänä monelle sotaa ja vainoa pakenevalle ihmiselle uutta mahdollisuutta ja turvapaikkaa. Todellisuus on kuitenkin toinen.

Turkin ja Kreikan välisen Evros-joen rajavalvontaa tiukennettiin vuonna 2012, ja monet Euroopasta turvaa etsivät ovat siitä lähtien ylittäneet Kreikan ja Turkin rajan meriteitse.

Lyhyelle mutta hengenvaaralliselle merimatkalle lähdetään yleensä yön turvin täysissä kumiveneissä. Virtaukset Lesboksen ja Turkin välisellä Egeanmerellä ovat voimakkaat, ja veneet haaksirikkoutuvat helposti. amnestyn raportin mukaan Kreikan merivartioston piittaamattomuus ihmishenkiä kohtaan on räikeää. Laittomat käännytykset ovat suuri ongelma koko Välimeren alueella. Viranomaiset Kreikan saarilla työntävät veneitä takaisin Turkin aluevesille välittämättä yksittäisen ihmisen avun tarpeesta. Raporttia varten haastatellut pakolaiset ja siirtolaiset ovat kertoneet, kuinka merivartiosto on puhkonut ja jopa kaatanut heidän veneitään.

Viranomaisten toiminta on piittaamatonta myös Kreikan rajojen sisäpuolella. Turvapaikanhakijat voidaan ottaa Kreikan lain mukaan

säilöön jopa 18 kuukaudeksi. Olot säilöönottokeskuksissa ovat epäinhimilliset. Pääsy saniteetti- sekä ulkotiloihin on hyvin rajoitettua, samoin kuin yhteydenpito ulkomaailmaan.

Säilöönotto ei katso ikää eikä terveydentilaa: myös lapset ja raskaana olevat naiset joutuvat viettämään kuukausia säilöönottokeskuksissa.

Pakolaiset ja siirtolaiset ovat kertoneet, kuinka merivartiosto on puhkonut ja jopa kaatanut heidän veneitään.

Amnesty vaatii Euroopan unionia tukemaan Kreikan viranomaisia pakolaisten ja siirtolaisten oikeuksien toteutumiseksi. Talousvaikeuksissa oleva Kreikka on vastuussa suuresta määrästä siirtolaisia ja pakolaisia, jotka toivovat pääsevänsä maan kautta turvaan muualle Eurooppaan. Kreikan rajavalvontaviranomaisten ihmishenkiä vaarantavalle toiminnalle ei ole kuitenkaan olemassa oikeutusta.

Teksti Nina Lindberg

Amnesty International

Hyviä ja huonoja uutisia saarelta osallistuin Amnestyn kansainväli-

selle ihmisoikeusleirille Lesboksella heinäkuussa noin 60 muun aktivistin kanssa.

Leirin tavoitteena oli lisätä tietoisuutta pakolaisten ja siirtolaisten sietämättömästä tilanteesta, joka on huonontunut huomattavasti viime vuosien aikana Kreikassa. Eräs leirimme osallistujista kertoi, että hän ei siirtolaistaustansa takia voi luottaa edes poliisiin, joka katsoo läpi sormien rasistisia hyökkäyksiä.

Siirtolaisten ala-arvoinen kohtelu on saanut Lesboksen saaren asukkaat tarttumaan toimeen. He auttavat pakolaisia ja siirtolaisia antamalla vaatteita, ruokaa ja terveydenhoitoa. Asukkaat eivät voi katsoa sivusta, kun viranomaiset kääntävät selkänsä kiireellistä apua tarvitseville.

Paikallisten toiminta Lesboksella antaa toivoa paremmasta. Toivo ei kuitenkaan auta tällä hetkellä hädässä olevia.

Muutama päivä lähtömme jälkeen Lesbokselta kuului jälleen huonoja uutisia: kaksi ihmistä kuoli ja 13 katosi samana päivänä kahdessa erillisessä veneonnettomuudessa Lesboksen rannikolla.

Viime vuonna Nobelin rauhanpalkinnon saaneella Euroopan unionilla olisi mahdollisuus osoittaa, että se on saamansa palkinnon arvoinen. Euroopan rajoilla tarvitaan apua juuri nyt.

AMNESTYN SYYSSEMINAARI 26.–27.10.2013

KANSALAISOIKEUDET VENÄJÄLLÄ Hietaniemenkatu 7 A, 00100 Helsinki, 2. krs

Mikä on kansalaisoikeuksien tilanne Venäjällä? Miten Suomesta käsin voidaan edistää oikeuksien toteutumista? Amnestyn syysseminaarin lauantaipäivä keskittyy Venäjän kansalaisoikeuksiin. Yhteen kokoontuu venäläisiä ja suomalaisia kansalaisyhteiskunnan vaikuttajia. Paikalla ovat riippumattoman Novaya Gazeta -lehden toimittaja Vera Tšelištševa, kansalaisjärjestö Agoran juristi Pavel Tšikov, Saša Semjonova hlbti-järjestö Vyhodista sekä Amnestyn Moskovan toimiston johtaja Sergei Nikitin. Katso koko ohjelma ja ilmoittaudu mukaan: amnesty.fi/syysseminaari.

OHJELMASSA MUUN MUASSA Lauantai

Sunnuntai

9.30–10.00 Ilmoittautuminen ja aamukahvi

9.30–10.00 Aamukahvi. Frank Johansson haastattelee kirjailija Shahram Khosravia

10.00–12.30 Tervetuloa! Venäläisten vieraiden puheenvuoroja (SU/EN)

10.00–10.15

13.30–16.45 Teemakeskustelut (SU/EN)

10.15–12.00 Toimintasuunnitelma 2014–2015: keskustele ja vaikuta

16.45–17.30 Yhteenveto ja seminaariohjelman päätös

13.00–16.00 Koulutus: Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja niiden valvonta –

18.00–21.00 Illallista ja ohjelmaa

tarkastelussa kidutuksen kielto ja seksuaalioikeudet, kouluttajana dosentti Jarna Petman

ICM-vartti. Terveisiä Amnestyn kansainvälisestä edustajainkokouksesta

Matkalla.

27

Reissaajien ahaa-elämyksiä maailmalta

”I HAVE A DREAM...”

Yhdysvalloissa rotuerottelun synkin perintö kohdataan silloin, kun yksi kuolee väkivaltaisesti ja toinen joutuu siitä tuomiolle. Silloin sekä tuomitun että uhrin etnisellä taustalla on merkitystä. muistikuva viime tammikuulta: Kymmeniätuhansia amerikkalaisia kokoontuneena Washingtonin keskuspuistoon juhlimaan maan ensimmäisen tummaihoisen presidentin Barack Obaman uudelleenvalintaa. Väkeä oli tullut Yhdysvaltain kaikista osista. Heidän taustansa oli eri kulttuureissa, heidän ihonsa väri vaihteli kaikissa sävyissä valkoisesta mustaan. Päivä Washingtonissa oli kuulas, tunnelma täynnä yhteenkuuluvuutta ja toivoa. muutamaa kuukautta myöhemmin istuin kahvilassa pohjoiscarolinalaisessa pikkukaupungissa ja seurasin toisella silmällä televisiolähetystä George Zimmermanin oikeudenkäynnistä. Floridalainen korttelivahti Zimmerman oli oikeudessa tuomittavana, sillä hän oli ampunut kuoliaaksi aseettoman 17-vuotiaan Treyvor Martinin. Zimmerman selitti tekoaan sillä, että oli luullut huppariin pukeutunutta mustaa teinipoikaa rikolliseksi.

Zimmermanin vapauttaminen murhasyytteistä heinäkuussa raivostutti monet amerikkalaiset. Mielenosoitukset eri puolilla maata jatkuivat päiväkausia, sillä moni piti ampumista viharikoksena ja tuomiota siksi vääränä. Myös presidentti Obama kommentoi tuomiota poikkeuksellisen henkilökohtaisella tavalla, vaikka hän yleensä välttää mainitsemasta ihonväriään. Obama huomautti, että ammuttu poika olisi voinut olla hän itse 35 vuotta aikaisemmin.

Presidentti kuvaili puheessaan pelkoa, jota monet tuntevat mustia miehiä kohtaan. Kaupassa heidän jokaista askeltaan seurataan, hississä naiset tarraavat tiukemmin käsilaukkuihinsa mustan miehen astuessa sisään. Kadulla kävellessään he kuulevat, kuinka autojen ovet napsautetaan hätäisesti lukkoon. mietin , mistä tuo pelko syntyy.

Sitten muistin, miten näyttävästi pohjoiscarolinalainen paikallislehti oli samana kesänä kertonut kiinalaisen ravintolan työntekijästä, jonka kolme tummaihoista nuorta poikaa oli ampunut kuoliaaksi. Vaikka kaupungissa viidennes asukkaista on taustaltaan amerikanafrikkalaisia, lehden kuvat ovat vuosien mittaan olleet jokseenkin ainoa kosketukseni heihin.

Sama pätee useimpiin paikallisiin tuttaviini. He asuvat valtaosin valkoisten asuttamissa lähiöissä, tapaavat valkoisia ystäviä, ja jopa

heidän kirkkonsa ovat yhden etnisen ryhmän kansoittamia. Se jättää tilaa pelottaville stereotypioille mustista miehistä. He eivät suinkaan ole maassa ainoita, jotka tekevät rikoksia, mutta juuri heidät leimataan vaarallisiksi.

Rotuerottelun synkin perintö Yhdysvalloissa kohdataan usein silloin, kun joku kuolee väkivaltaisesti, ja joku toinen joutuu siitä tuomiolle.

Silloin sekä tuomitun että uhrin etnisellä taustalla on merkitystä. Valkoisen amerikkalaisen murhasta tuomitaan kuolemaan moninkertaisesti useammin kuin mustan tai latinon. Mustien osuus kuolemaantuomituista on isompi kuin heidän osuutensa murhasta syytetyistä. tuore esimerkki oikeusjärjestelmän ongelmista on teksasilaisen Kimberly McCarthyn tapaus. Amerikanafrikkalainen McCarthy teloitettiin kesäkuun lopulla iäk-

kään valkoisen naapurinsa murhasta. Hänet tuomitsi kuolemaan dallasilainen valamiehistö, jonka epäsuhtaiseen kokoonpanoon muun muassa Amnesty kiinnitti huomiota.

Vaikka Dallasin piirikunnan asukkaista lähes neljäsosa on mustia, valamiehistön jäsenistä yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat valkoisia.

Martin Luther King unelmoi 50 vuotta sitten Yhdysvalloista, jossa ihonväri ei rajoittaisi ihmisen mahdollisuuksia. Elokuun lopulla tuhannet ihmiset kokoontuivat jälleen Washingtonin keskustaan, nyt juhliakseen Kingin unelmaa. Sen toteutumiseen on kuitenkin matkaa: puolen vuosisadan takaista epäoikeudenmukaisuutta ja sortoa ei ole vielä pyyhitty olemattomiin.

Teksti Erja Vainikka-Howard Kuvitus Emma Kantanen

28

Teetä ja ihmisoikeuksia.

Keskustelua oikeasti tärkeistä asioista

Hyvää lobataan faktoilla Lobbari hakee yhteiskunnallisia muutoksia pitkällä pinnalla ja muistilla. Vaikuttamisessa ja edunvalvonnassa on pohjimmiltaan kyse ihmisten vakuuttamisesta.

29

niina laajapuro työskentelee ihmis­oikeustyön johtajana Amnestyn Suomen osastossa, jossa hän luotsaa kuuden hengen vaikuttamistiimiä.

ihmisoikeusjärjestöä ja palkansaajajärjestöä yhdistää se, että molemmat lobbaavat eli pyrkivät vaikuttamaan arvojen ja niihin sidottujen sopimusten puolesta.

Amnestyn ihmisoikeustyön johtaja Niina Laajapuro nojaa työssään YK:n ihmisoikeuksien julistukseen, SAK:n elinkeinopoliittinen asiantuntija Pia Björkbacka puolestaan YK:n alaisen kansainvälisen työjärjestön ILO:n peruskirjaan.

SAK on olemassa lobatakseen työntekijöiden hyvän puolesta, Amnesty ihmis­oikeuksien toteutumisen. Vaikuttaminen on ihmisoikeusjärjestön ja edunvalvonta­ järjestön olemusten ytimessä. ”Meillä toiminta alkoi yksittäisten ihmisten kirjekampanjoina, joilla pyrittiin vaikuttamaan yksittäisten mielipidevankien tilanteeseen.

Nykyään toimimme paljon myös asiantuntijoiden voimin. Kun maailma on muuttunut, Amnestykin on laajentanut vaikuttamistyötään”, Niina Laajapuro sanoo.

pia björkbacka on Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön (SAK) elinkeinopoliittinen asiantuntija, joka on erikoistunut kestävän kehityksen ja kasvun kysymyksiin.

pohjalta. Yhteisesti hyviksi todettujen asioiden luulisi olevan itsestäänselvyyksiä ainakin Suomessa. ”Eivätpä kuitenkaan ole. Yleiset ihmisoikeudet ja työoikeudet liittyvät toisen maailmansodan jälkeiseen maailmaan, jossa et-

kansalliseen turvallisuuspolitiikkaan niin paljon, että kidutuksen vastaisen sopimuksen absoluuttisuus alkoi rapautua.” arvoja pitää lobata, muuten ne uhkaavat jäädä sivuun. Kun arvojen pohjalta saadaan uusia sopimuksia, viimeksi kansainvälinen asekauppasopimus, alkaa puolestaan niiden toteuttamisen lobbaaminen. Kansainvälisten sopimusten kirjaaminen lakiin ja niiden täytäntöön paneminen on monimutkaista. Ja kun lainsäädäntö on valmis, sen vaikutuksiakin pitää seurata. ”Hyvää lobbausta on vaikuttaa asioihin jo varhaisimmassa valmisteluvaiheessa. Se edellyttää politiikan ja ministeriöiden työn jatkuvaa seuraamista”, Pia Björkbacka toteaa.

Laajapuro sanoo, että Amnestyssa yritetäänkin kehittää yhä järjestelmällisempää tapaa seurata päätösasioiden etenemistä.

Laajapuro ja Björkbacka sanovat, että tutkimukseen perustuva tieto on työn perusta.

On vaikeaa vakuuttaa epäilevää, ellei sanojen tueksi voi esittää kylmää faktaa.

Vaikuttamista tai edunvalvontaa – lobbauksessa kysymys on vakuuttamisesta.

”Yhteiskunnallista keskustelua käydään pitkälti taloudellisin termein ja talouden logiikalla.”

sekä laajapuro että Björkbacka toimivat maailmanlaajuisesti ratifioitujen sopimusten ja niiden taustalla olevien arvojen

sittiin rauhaa ja pelättiin sotaa. Viime vuosikymmeninä trendit ovat muuttuneet.

Yhteiskunnallista keskustelua käydään pitkälti taloudellisin termein ja talouden logiikalla. Siinä puhe yksilön oikeudesta itselleen arvokkaaseen työhön ei ole ollenkaan itsestään selvä”, Björkbacka toteaa. Niina Laajapuro nyökkää. ”Yleisten ihmisoikeuksien puolella ei ehkä tapahdu samanlaista kyseenalaistamista taloudellisten suhdanteiden mukaan kuin työhön liittyvissä kysymyksissä. Mutta esimerkiksi syyskuun 11. päivän terrori-iskut Yhdysvalloissa vaikuttivat kansainväliseen ja

30

”Eikä tätä työtä jaksaisi tehdä, ellei perimmiltään uskoisi siihenkin, että jonkinlainen yleinen ihmisyys ja hyvyys on olemassa.”

Pyrkimys on voittaa: päätösasian valmistelijan mielipide, lakitekstin muoto, äänestystulos, toimeenpanon malli, muutos ohjeistukseen ja niin edelleen. Yritetään saada ihmiset oman asian puolelle ja asiat haluttuun suuntaan. amnesty käyttää vakuuttamiseen myös oikeiden ihmisten tarinoita. Suomessakin käy Amnestyn kautta ihmisiä kertomassa poliitikoille ja virkamiehille, miten esimerkiksi jokin ihmisoikeusloukkaus todellisuudessa vaikuttaa. ”Esimerkiksi tahdonvastaisia katoamisia koskevan sopimuksen etenemiseen Suomessa vaikutti mielestäni osaltaan se, että päättäjät kohtasivat laittomasti kadonneiden omaisia, jotka kuvasivat, miten katoaminen vaikuttaa elämään”, Niina Laajapuro sanoo.

Lobbarin vakuutettavana on virkamiehiä ja poliitikkoja, joiden voi kuvitella ajattelevan

rationaalisesti ja punnitsevan perusteita. ”Toisaalta pitää tiedostaa, että jotkut vain lukitsevat korvansa asioilta, joita yrität ajaa.

Sen oppii näkemään kuulijasta: sellaisiin ihmisiin on turha tuhlata aikaa. Sen sijaan pitää etsiä vaa’ankieliasemassa olevat ihmiset ja varmistaa, että omalla puolella olevat eivät lipeä lehmänkauppoihin”, Pia Björkbacka kertoo. hyvän lobbaajalle on tietysti turhauttavaa, kun itsestäänselvyyksinä pitä­ miään asioita joutuu selittämään ja puolustamaan uudestaan ja uudestaan. Laajapuro ja Björkbacka nyökkäävät. ”Joskus tavoitteet etenevät pari askelta eteenpäin ja sitten otetaan taas askel taaksepäin. Pitää olla pitkä pinna ja pitkä muisti.

Eikä tätä työtä jaksaisi tehdä, ellei perimmiltään uskoisi siihenkin, että jonkinlainen ylei-

nen ihmisyys ja hyvyys on olemassa”, Björkbacka naurahtaa. ”Amnestyn toiminnassa on lähtökohtaisesti totuttu siihen, että ihmisoikeustyö etenee hitaasti. Olin pitkään aktivistina ennen kuin tulin tänne töihin, joten olen kasvanut siihen ajatukseen”, Niina Laajapuro sanoo. ”Suomikin vetää globaalisti edistyksellistä linjaa ihmisoikeuskysymyksissä, mutta omassa maassa ei sitten menekään ihan niin.

Esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaan liittyy paljon vaikuttamistarpeita. Mutta toisaalta tiedän senkin, että tahkoamalla syntyy lopulta tuloksia.” ”Vaikka hitaastikin, ihmisoikeudet kyllä etenevät maailmassa”, Laajapuro lisää.

Teksti Jaakko Kaartinen-Koutaniemi Kuvat Mari Waegelein

Kulttuuri.

31

NIIN KUIN FUNDAMENTALISMI päätin kesällä, että koetan oppia ymmärtämään maailmaa hieman paremmin, sana kerrallaan. Toisinaan on vaikea lukea sanomalehdistä uutisia, sillä ne vilkkuvat liian monia käsitteitä, joiden todellisia merkityksiä ei tiedä tai muista. Kirjaimet ovat niin popularisoituneita, että niiden taakse ei näe.

Ensimmäiseksi valitsin termeistä voimakkaimman: uskonnolliset ääriryhmät, pyhien kirjojen kuten Raamatun tai Koraanin tulkitseminen kirjaimellisesti, Israelin ja palestiinalaisalueiden konflikti, intialaisten leskien poltaminen elävältä, WTC-iskut ja muut terroriteot – fundamentalismilla on monenlaiset ja usein pelottavat kasvot. f - sanan käyttöä valottaa kirjailija ja tutkija Malise Ruthven teoksessaan Fundamentalismi, jonka Into-kustannus suomensi vast'ikään. Teos ei anna yhtä vastausta vaan nimenomaisesti keskittyy fundamentalismin monenlaisiin kasvoihin. Se on ihanaa ja raivostuttavaa. Fundamentalismia ei voi ottaa haltuun, se on jonkinlainen hämärän ilmiö.

Fundamentalismissa on kyse halusta löytää alkuperäinen totuus. Ja häivyttää tuota totuutta tai sen paljastumista häiritsevät tekijät.

Jonkinlaisesta oppositioasemasta on myöskin usein kyse, mitä tulee valtaan.

Ruthven kirjoittaa fundamentalismista, että ”sen kuvaama ilmiö (tai pikemminkin ilmiöt) on todellinen, vaikka sille ei pystyttäisikään antamaan yhtä tarkkaa määritelmää.

Laajimmillaan sitä voidaan kuvata uskonnolliseksi olemassaoloksi, joka ilmenee strategiassa, jonka avulla ahdistuneet uskovai-

set yrittävät säilyttää identiteettinsä yksilöinä ja ryhminä modernissa ja maallistuneessa maailmassa”. fundamentalismi purkaa joitain merkityksiä, joita f-sana kantaa – ja valottaa myös tilanteita, joissa puhutaan fundamentalismista vaikkei siitä olisi todellisuudessa kyse.

Suuressa osassa maailmaa pelkoa tai ikäviä assosiaatioita herättävä sana sai alkunsa 1900-luvun alun Yhdysvalloissa, jossa veljekset Milton ja Lyman Steward alkoivat tukea ilmaiseksi jaettavaa pamflettisarjaa The Fundamentals: A Testimony of Truth, johon konservatiiviset yhdysvaltalais- ja brittiteologit kirjoittivat.

Ruthvenin fokus on f-sanan uskonnollisissa puolissa. Hän esittelee fundamentalismia esimerkiksi suhteessa islamiin, kristinuskoon, hindulaisuuteen; pohtii pyhien kirjojen tulkitsemista kirjaimellisesti – mikä on selvästi fundamentalismia yhdistävä piirre. Ruthven avaa fundamentalismin, nykyajan ja postmodernismin suhteita unohtamatta naisen alistettua asemaa ja rasismia. Kirjoittajan perehtyneisyys islamin ja arabimaailman piirteisiin ja henkilöihin opettaa lukijaansa.

Mitä minulle jäi käteen? Käsitys, että fundamentalismin nimissä tehdään vaarallisia tekoja ja toisaalta pyritään löytämään muuttuvassa maailmassa alkulähde tai perusta, johon luottaa aina. Tieto, että fundamentalistiset liikkeet ja teot todellakin loukkaavat perustavanlaatuisesti ihmisoikeuksia eri puolilla maailmaa.

Teksti Marie Kajava Kuvitus Antti Kyrö

Luettavaa ja katsottavaa jos haluaa lukea fundamentalismista, Mohsin Hamidin kirjoittama, vuonna 2007 ilmestynyt romaani Fundamentalisti vastoin tahtoaan (Tammi) on kaunokirjallisuuden puolella must. Siinä suhde f-sanaan on henkilökohtainen.

Romaanin kertojaääni on oppineen muslimimiehen, Changezin, joka kävi huippuyliopistot ja menestyi Yhdysvalloissa kunnes tapahtui 11.9.2001 ja WTC-tornien romahtaminen – ja mies itse alkoi symboloida ympäristölleen pelkoa. Toisten silmissä, omassa päässään, miehen elämä oli jatkuvia tuijotuksia ja ennakkoluuloa. Romaanissa mies kertoo vuosia myöhemin tarinansa Pakistanissa amerikkalaisturistille.

Hamidin teokseen pohjautuen valmistui myös intialaisohjaaja Mira Nairin elokuva The Reluctant Fundamentalist vuonna 2012.

Merkittävä lukukokemus on myös Ayan Hirsi Alin esseekokoelma Neitsythäkki – islamilainen nainen ja fundamentalismi (Otava).

Teos sai ilmestyessään vuonna 2002 varsinaisen kohuvastaanoton, ja se suomennettiin vuonna 2005. Nimensä mukaisesti se keskittyy islamilaisten naisten oikeuksien puolustamiseen ja mahdollisuuksiin purkaa ahdas sukupuolirooli.

Aktivisti.

32

VAIKUTTAVIA TYÖMATKOJA Helsinkiläistynyt Oksana Tšelyševa kiertää maailmalla puhumassa Venäjällä vaarassa olevista. Kun pulassa olevien kohtalot alkavat ahdistaa, hän lähtee metsään.

1. helsinki - vantaa ”Syksystä on tulossa kiireinen. Ensin käyn Varsovassa puhumassa ETYJin ihmisoikeus- ja demokratiakokouksessa. Matkalle on mukava lähteä, koska Venäjän viranomaiset eivät enää häiritse minua. Suomen ulkoministeriö on tukenut työtäni, venäläiset tietävät sen ja käyttäytyvät siksi kunnioit­tavammin. Käyn myös Bosniassa Sarajevon sananvapauskonferenssissa. Aion nostaa esiin Venäjän ja Kazakstanin entisestään huonontuneen toimittajatilanteen. Syksyn kolmas matkani suuntautuu Alankomaihin. Vaadin selvityksiä venäläisen poliittisen aktivistin Alexander Dolmatovin hollantilaisessa säilöönottokeskuksessa tekemästä itsemurhasta. Jo nyt on selvää, etteivät hollantilaiset toimineet tilanteessa oikein.”

2. viestejä maailmalle ”Päätyön teen työhuoneessani Helsingissä. Raskainta ovat ne sadat kirjeet ja viestit, joita saan pääasiassa Venäjällä ja Tšetšeniassa työskenteleviltä ihmisoikeusaktivisteilta. Tehtäväni on välittää tietoa heidän tilanteistaan poliitikoille, virkamiehille ja järjestöille Suomessa ja maailmalla.

Kerään rahoitusta, tiedotan ja vaadin muutoksia. Moni odottaa nopeita ratkaisuja, mutta näissä hommissa asiat etenevät hitaasti, mikä syö välillä kaikkien hermoja.”

3. kaipausta ”Muutin Suomeen Venäjältä viisi vuotta sitten, kun olosuhteet kävivät liian vaarallisiksi. Suomessa minua ei uhkailla eikä minun tarvitse koko ajan anoa muiden apua, joten työt sujuvat aiempaa joutuisammin. Olen myös saanut paljon ystäviä ja tukijoita. Mutta jokainen vanhempi, joka on pakon edessä joutunut eroon lapsestaan, ymmärtää, miten vaikeaa lapsen kaipaaminen on. Tyttäreni on nyt 19-vuotias ja vietti Suomessa luonani kolme viikkoa. Skypetämme ahkerasti. Kun työstressi ja ikävä tytärtäni kohtaan kasvavat, lähden metsäkävelylle. Ehkä jonain päivänä hankin vielä pienen kesämökin.”

Oksana Tšelyševa on asunut Helsingissä vuodesta 2008. Hän muutti Suomeen Venäjältä, jossa ei tuntenut oloaan turvalliseksi ihmisoikeustyönsä vuoksi.

Teksti Kaisa Viitanen Kuva Laura Oja

Toimi!

33

Amnestyssa ajankohtaista juuri nyt

Töihin televarainhankkijaksi?

E-lasku korvaa suora­veloituksen

Direktdebitering blir e-faktura

Haluatko tehdä työtä, jonka koet tärkeäksi? Toivotko joustavia työaikoja? Amnestyn teletiimi etsii televarainhankkijoita Helsingin toimistolle!

Suomalainen suoraveloituspalvelu päättyy nykyisessä muodossaan 31.1.2014. Tilalle tulee elasku verkkopankissa asioiville ja suoramaksu konttori­asiakkaille. Muutos ei edellytä kuukausittain suoraveloitettavilta tukijoilta toimenpiteitä, vaan Amnesty hoitaa pankkien kanssa maksutavan muutoksen. Jokainen suoraveloituksella maksava tukija saa Amnestylta vielä tämän vuoden aikana kirjeen maksutavan muutoksesta ja muutosaikataulusta.

Den finländska direktdebiteringstjänsten upphör i sin nuvarande form 31.1.2014. Direktdebiteringen ersätts med e-faktura för nätbankskunder eller en direktbetalning för kontorskunder. Förändringen kräver inga åtgärder av bidragsgivare som betalat sitt understöd via direktdebitering. Amnesty tar hand om förändringarna i betalningssätt tillsammans med din bank. Varje bidragsgivare som betalat sitt stöd via direktdebitering kommer i år att få ett brev om förändringen i betalningssätt samt information om tidtabellen.

Lisätietoja: amnesty.fi/tietoa-meista/ avoimet-tyopaikat

HLBTI-verkosto

Lisätietoja: amnesty.fi/elasku, varainhankinta@amnesty.fi tai 09 5860 440

HLBTI-verkosto on avoin kaikille homojen, lesbojen, bi-, trans- ja intersukupuolisten ihmisten oikeuksien edistämisestä kiinnostuneille. Tänä syksynä verkosto toimii erityisesti Venäjän hlbtiihmisten puolesta.

Jouluapulaiseksi Amnesty Storeen!

Lisätietoja: sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Tiina Oikarinen, tiina.oikarinen@ amnesty.fi

Amnesty Store on muuttanut Tampereelta Helsinkiin ja etsii vapaaehtoisia apulaisia marraskuussa alkaviin joulumyynteihin.

Vetoa teksti­ viestillä Liity Amnestyn maailmanlaajuiseen pikavetoomusverkostoon, saat tekstiviestillä säännöllisesti vetoomuspyyntöjä.

Lisätietoja: amnesty.fi/sms

Vapaaehtoisten tehtäviin kuuluu Amnestyn oman verkkokaupan tilausten paketointi ja postitus.

Postitukset järjestetään arki-ilta­ päivisin Amnestyn toimistolla Helsingin keskustassa.

Lisätietoja: varainhankintavastaava Katarina Pettersson, katarina.pettersson@amnesty.fi

Kuoleman­ rangaistuksen vastainen työ Kuolemanrangaistuksen vastaisen työn koordinaatio seuraa maailman kuolemanrangaistustilannetta ja osallistuu kampanjointiin.

Ryhmälle etsitään uusia innokkaita jäseniä ja koordinaattoria!

Lisätietoja: oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen, susanna.mehtonen@amnesty.fi

Venäjä-maakoordinaattoria haetaan!

Vapaaehtoiset maakoordinaattorit seuraavat oman alueensa ihmisoikeustilannetta ja tukevat Suomen osaston ja paikallisryhmien kampanjatyötä. Nyt haem­ me venäjän kielen hallitsevaa Venäjä-koordinaattoria.

Tehtävässä tarvitaan alueeseen liittyvän asiantuntemuksen ja

kiinnostuksen lisäksi perustietoja ihmisoikeuksista, hyvää venäjän, englannin ja suomen kielen taitoa sekä kiinnostusta toimia yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa.

Jos olet valmis sitoutumaan tehtävään vähintään kahdeksi vuodeksi, lähetä vapaamuotoinen hakemus, jossa kerrot taustastasi

(opinnot, työ- ja järjestökokemus, kielitaito) ja miksi olet kiinnostunut tehtävästä.

Lisätietoja ja hakemukset:  maakohtaisen työn asiantuntija Anu Tuukkanen, anu.tuukkanen@amnesty.fi, puh. 040 833 0485.

Mukaan paikallis­ toimintaan Vapaaehtoisten aktiivien Amnesty-ryhmät toimivat 17 paikkakunnalla. Paikallisryhmät tekevät vetoomustyötä oman nimikkohenkilönsä puolesta, kirjoittavat vetoomuskirjeitä ja järjestävät kampanjatapahtumia. Toiminta on avointa kaikille kiinnostuneille.

Lisätietoja: kampanjakoordinaattori Outi Haapanen, outi.haapanen@amnesty.fi

Lisää vapaaehtoistyön muotoja osoitteessa: amnesty.fi/mukaantoimintaan

Kolumni.

34

Sama valtameri, samat oikeudet australian pääministeri Kevin

Rudd ilmoitti heinäkuussa, että maahan meritse yrittävät turvapaikanhakijat siirretään välittömästi PapuaUuteen-Guineaan. Kyseisen maan edellytykset kantaa vastuuta pakolaisista ovat täysin riippuvaisia Australian taloudellisesta tuesta. Vaikka hakijoille myöhemmin myönnettäisiin turvapaikka, he eivät saa enää asettua Australiaan. Käytännössä pääministerin ilmoitus merkitsee, että Australia sulkee rajansa pakolaisilta. mutta mitä tapahtuukaan Euroopassa? Hei-

näkuun alussa vain muutaman päivän sisällä yhteensä 394 somalialaista ja eritrealaista ihmistä pelastettiin tai pelastautui Välimereltä Maltalle. Samanaikaisesti Maltan hallitus ilmoitti jälleen harkitsevansa siirtolaisalusten ”työntämistä takaisin” Pohjois-Afrikan puolelle, ennen kaikkea Libyaan. Siellä, aivan kuten PapuaUudessa-Guineassa, turvapaikanhakijoiden olosuhteet ovat kammottavat.

Myös Italia on, EUkomission hyväksyvän katseen alla, sopinut siirtolaisten välittömästä palauttamisesta esimerkiksi Libyan ja Tunisian kanssa. ”Yhteistyö” on ollut sanelua: jos ette toimi näin, emme ole teidän ystäviänne.

Aivan viime kuukausina Italia on määrännyt kaupallisia rahtialuksia pelastamaan ihmisiä mereltä ja kuljettamaan heidät takaisin Libyaan.

Samma världshav, samma rättigheter australiens statsminister Kevin Rudd medde-

lade i juli att asylsökande som försöker ta sig havsvägen till landet omedelbart kommer att skickas vidare till Papua Nya Guinea. Ifrågavarande lands förutsättningar att ta ansvar för flyktingarna är helt beroende av ekonomiska stöd från Australien. Om sökandena längre fram skulle beviljas asyl får de inte längre slå sig ned i Australien. I praktiken innebär statsministerns meddelande att Australien stänger sina gränser för flyktingarna.

men vad händer då i Europa? I början av juli, inom loppet av några få dagar, räddades eller räddade sig 394 somalier och eritreaner från Medelhavet till Malta. Samtidigt meddelade Maltas regering att man igen överväger att tvinga tillbaka flyktingfarkosterna till nordafrikanska områden, framför allt till Libyen. Där, precis som i Papua Nya Guinea, är asylsökandenas omständigheter under all kritik.

Också Italien har, med EU-kommissionens tysta medgivande, avtalat med t.ex.

Libyen och Tunisien om att med omedelbar verkan skicka tillbaka migranterna. ”Samarbetet” har främst inneburit ett diktat: gör ni inte så här så är vi inte era vänner.

De allra senaste månaderna har Italien beordrat kommersiella fraktfartyg att rädda människor ur havet och föra dem tillbaka till Libyen.

”Sekä Australiassa että Euroopassa jokaisen turvapaikanhakijan asia on käsiteltävä avoimesti ja oikeudenmukaisesti. ”

därför måste vi nu vara vaksamma och inte låta oss förblindas av avståndet. Både i Australien och antaa hämätä. Sekä Australiassa että Euroopassa jo- i Europa ska varje asylsökandes sak behandlas öppet kaisen turvapaikanhakijan asia on käsiteltävä avoi- och rättvist, och ingen får återföras till ett land där mesti ja oikeudenmukaisesti, eikä ketään saa palaut- hon eller han hotas av förföljelse eller någon annan taa maahan, jossa häntä uhkaa vaino tai muu julma tai form av grym eller omänsklig behandling. epäinhimillinen kohtelu.

Om den internationella rätten kränks i Australien Jos kansainvälistä oikeutta loukataan Australiassa, ska inte europeiska politiker ta modell av det. Det är eurooppalaisten poliitikkojen ei pidä antaa ottaa tästä vårt ansvar att göra väsen om saken. mallia. On meidän tehtävämme nostaa asiasta meteli. siksi nyt on oltava hereillä, eikä etäisyyden pidä

Jussi Förbom Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston puheenjohtaja.

Menot.

35

OKSETTAVA ELOKUVA Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin pääelokuva läväyttää katsojan eteen miehet ja todellisuuden Indonesian joukkotuhonnan takana. järkyttävä . kohtuuton . Tosi.

Käppänä mies seisoo jonkinlaisella terassilla, hän näyttää: näin ja näin ja näin minä tapoin ihmisiä täällä. Ja sitten heidät raahattiin pois. Seuraavassa hetkessä mies kertoo, miten raskas tuhoaminen vaati vastapainoksi huvia, tanssia ja elokuvia. Nytkin hän hieman tanssii, cha-cha-cha.

Indonesian kansanmurhaan osallistuneiden nykyistä ja mennyttä elämää valottava dokumenttielokuva The Act of Killing on tämän vuoden Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaalin pääelokuva, eikä syyttä.

Elokuva on fyysisesti ja psyykkisesti järkyttävä. Palkitun elokuvan taustat ovat Indonesian kansanmurhassa, joka tapahtui vuoden 1965 vallankaappauksen jälkeen. Yli miljoona ihmistä kuoli. dokumenttielokuvan keskiössä ovat miehet, jotka kiduttivat ja tappoivat tuolloin ihmisiä. Elokuvan ohjaaja Joshua Oppenheimer pyysi joukkosurmaaja Anwar Congoa lavastamaan elokuvallisiksi kohtauksiksi joukkotuhonnan aikaisia hirmutekoja. Seuraa cha-cha-chata, mustanpuhuvaa näyttämökuvaa, ylimielisyyttä, palavia rakennuksia, kärsiviä ihmisiä, silmitöntä väkivaltaa – ja yltiöpäisen pinkkejä, absurdeja tanssikohtauksia.

Mutta myös jonkinlaista muutosta päähenkilön ajattelussa. Ehkä katumusta. amnesty järjestää yhteistyössä Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin kanssa Amnesty-päivän 28. syyskuuta elokuvateatteri Andorrassa. Tuolloin nähdään The Act of Kil-

The Act of Killing -elokuvassa kuvataan absurdilla tavalla lavastettu tanssikohtaus.

ling -elokuvan lisäksi Juan Reinan ohjaama dokumenttielokuva 6954 kilometriä kotiin, joka kuvaa perheen matkaa Ruandan pakolaisleiriltä Suomeen. Amnesty-päivän kolmas elokuva on Richard Rowleyn samannimiseen kirjaan pohjautuva dokumenttielokuva Dirty Wars. Rakkautta ja anarkiaa -festivaali järjestetään Helsingissä 19.– 29. syyskuuta.

Lattarileffoja ja ihmisoikeuspuolustajia

Teksti Marie Kajava

Lokakuun lopussa järjestettävä Latinalaisen Amerikan elokuvafestivaali Cinemaissi on kutsunut Suomeen kaksi ihmisoikeuspuolustajaa, joiden puolesta Amnesty kampanjoi: Helsinkiin vieraaksi saapuvat isä Alejandro Solalinde Meksikosta ja Eriberto Gualinga Ecuadorista. Vierailuihin liittyvät elokuvat, kuten The Invisibles, The Shelter ja The Children of the Jaguar esitetään jo ennen varsinaisen festivaalin alkua Cinemaissin ihmisoikeuspäivänä 12. lokakuuta Bio Rexissä.

Kansanmurhaan osallistunut Anwar Congo (takapenkillä keskellä) ajelulla Indonesiassa.

Cinemaissi Helsingissä 16.–20.10.

Lisätietoja cinemaissi.org

Suosittu Kynttilä-mallisto on jälleen myynnissä. Hanki lämmittäviä vaatteita koko perheelle Amnesty Storesta!