JÄMI FLY-IN 2013 Lentävät ja muut härvelit

Lentävät ja muut härvelit

Teksti Hanna Räihä, kuvat Mikko Maliniemi

Jämi Fly-In 2013

Jämi Fly In -tapahtuma järjestettiin jälleen kerran heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Jämijärvellä. Aiemmin suunnitellun Warbirds- teemaan jouduttiin tekemään muutoksia ja näin päädyttiin teemaan ”Lentävät ja muut härvelit”.

Lentonäytös aloitettiin lauantaina hauskasti ESLA-pyöräkelkkojen kisalla. Mukana kisassa oli kolme tuunattua kelkkaa, joihin oli asennettu jos jonkinlaista moottoria. Parhaimmillaan pyöräkelkka saatiin kulkemaan 69 kilometrin tuntivauhtia ikinuoren Aino Baumgartnerin ohjaamana. Näytöksen taiteellisen johtajan, Sami Saikkosen ESLA taas savusi ja paukkui mutta vauhtia siihen ei saatu. Ehkä hyvä niin. Joka tapauksessa tämä sai hymyn monen huulille jo ennen näytöksen alkua. Sunnuntain näytöksen avasi Ari Tolonen Fouga Magisterilla ja matalapommitusnäytöksellä. Pyrotekniikka toimi ja aloitus oli näyttävä.

Tuttuja kasvoja ja historian havinaa

Jämillä nähtiin monia tuttuja koneita ja kasvoja – tapahtuma on omalla osallaan yksi niistä kesän tapahtumista, johon on pakko päästä. Moni tulee tapaamaan ystäviä, tuttuja ja kollegoja, viettämään aikaa ilmailuhenkisessä porukassa ja nauttimaan Jämin tunnelmasta.

Mikael Carlson Ruotsista on niin viehättynyt Jämiin, että saapui paikalle jo kolmannen kerran. Aiemmin Mikael on nähty ohjaamassa niin Blério-

tia kuin kolmitaso-Fokkeriakin, tällä kertaa mukana saapui Fokker D.VII, jolla hän lensi mainion näytösohjelman. Koneen on suunnitellut Reinhold Platz ja se voitti suunnittelukilpailun vuonna 1918. Yksi tunnetuimmista koneen koelentäjistä oli Manfred von Richthoff en, punainen paroni. Se oli hyvin käytetty – ja pelätty – kone ensimmäisen maailmansodan aikana ja kertoman mukaan erinomainen lennettävä. Koneen kestävyys ja suorituskyky ovat ainutlaatuisia verrattuna aikalaisiinsa ja Jämillä nähtiinkin tämä ilmassa. Fokker kykeni todellisiin taitolentoliikkeisiin Mikaelin ohjaamana. Suomeen koneita oltiin hankkimassa alun perin 2030 kappaletta, mutta kaupat peruuntuivat Saksan antauduttua 1918. Lopulta Suomeen saapui kuitenkin kolme yksilöä Uttiin vuonna 1919. Koneet poistuivat onnettomuuksien kautta ilmavoimien riveistä vuoteen 1924 mennessä.

Mikaelin Jämillä nähty kone on uutta tuotantoa, mutta siinä on kuitenkin alkuperäinen moottori ja ainoastaan alkuperäisiä osia ja materiaaleja. Koneen ensilento oli keväällä 2011.

Mikaelin kokoelmista löytyy myös aiemmin Jämil-

lä nähdyt Blériot XI sekä Fokker Dr. 1 sekä vielä Suomessa näkemättömät Tummelisa, Boeing Stearman sekä Piper L-4H. Tuttuja kasvoja edustivat myös viimeistä kertaa nähty Team Tuulia, jossa Turun lentokerhon Antti Mäkelä ja Asa Saarinen ohjastivat Tuuliansa kauniiseen tanssiin taivaalla. Team Tuuliaa ei enää näytöksissä nähdä, koska koneita halutaan säästää ylimääräiseltä rasitukselta. Harmi, koska näiden lento on erinomaisen kaunista, rauhallista ja ylvästä katsottavaa.

Vauhtia ja vaarallisen näköisiä tilanteita

Näytöksen vauhtiosuuden suorittivat näytöksen Airboss ykkösenä toiminut Ari Tolonen Fouga Magister –koneella. Koneen näytösohjelman oli suunnitellut musiikin kera esitettäväksi tanssija-koreografi , Jämi Fly In tapahtuman taiteellinen johtaja Sami Saikkonen.

Monelle kone on tuttu jo aiemmista näytöksistä, mutta nyt ohjaaja oli uusi. Tolonen kehuu konetta miellyttäväksi lennettäväksi ja erinomaiseksi käsitellä. Kone on hänen mukaansa johdonmukainen ja tekee mitä pyydetään, kunhan muistaa pyytää nätisti. Tolonen on lentänyt konetta nyt muutaman vuoden ja harjoitellut ahkerasti näytöstä varten. Mukana on ollut pitkän linjanpilotti Risto Viljanen, jonka melkein puolentoista tuhannen

tunnin Fouga-kokemuksesta Ari on ammentanut tietoa ja oppia. Koneen kotikenttä on Porissa ja kone tullaan Arin ohjaamana näkemään jatkossakin näytöksissä. Ruotsista oli paikalle saapunut myös kansainvälisissä taitolentokilpailuissakin nähty Daniel Ryfa. Jos ilmailu usein mielletään miesten jutuksi, tuo hymyilevä Daniel naisillekin silmäniloa. Daniel on pitkän linjan ilmailija joka aloitti ”uransa” jo 14-vuotiaana purjelentämällä. Taitolentokilpailuihin hän lähti mukaan vuonna 2005 ja on sittemmin voittanut useita kilpailuja, ensin Ruotsin mestaruuksia, pohjoismaiden mestaruuksia ja on voittanut taitolennon EM-kilpailut Advanced-luokassa vuonna 2009 Radomissa Puolassa.

Nyt tavoitteena on Unlimited-luokan mestaruus ja seuraava kilpailu Danielilla onkin tämän vuoden lokakuussa kun kilpailut järjestetään Texasissa. Elantonsakin Ryfa hankkii lentämällä. Daniel esiintyi Sukhoi 26 -koneella, joka taas tarjoaa ”korvaniloa” kaikille katsojille sukupuoleen katsomatta. Tähtimoottorin jyly tuskin jättää ketään kylmäksi. Koneessa on 400 hevosvoimaa ja sen tuottaa 9-sylinterinen tähtimoottori. Kone on rakenteeltaan vahvin rakennettu taitolentokone, jossa yhdistyvät ruostumaton teräs, titaani, magnesium, hiilikuitu sekä kevlar. Koneen siipisalon on mitattu kestävän jopa 23G:n kuormitusta.

Normaalista Sukhoi 26:sta poikkeavaksi Danielin koneen tekee modifi oitu potkuri, jonka halkaisija on jopa 273 senttiä. Tässä Sukhoissa on siis maailman suurin potkuri ja se mahdollistaa koneen leijumisen näytöslennon aikana. Koneen suorituskyky on muutenkin erinomainen. Sen G-rajat ovat huikeat +12 - -10 ja suurin ilmanopeus 450 km/h ja kierrenopeus huikeat 420 astetta sekunnissa. Nämä ominaisuudet tekevät koneesta yhden suorituskykyisimmistä taitolentokoneista maailmassa. Taitolennon kotimaisesta osuudesta pitivät huolen Mikko Teerilahden Sbach, jota lensi Jämillä Tapio Pitkänen sekä Raimo Nikkanen ja Kimmo Jokela Pitts Special S1-koneillaan. Raimon moni on tottunutkin näkemään Suomen näytöksissä mutta Kimmo on uusi tulokas Kauhavalta. Toista kesää esiintyvä nuorimies tietää mitä tekee ja käskyttää Pittsiään sen mukaisesti. Kimmo toteutti lapsuuden haaveensa vuonna 2012 esiintymällä ensimmäistä kertaa elämässään lentonäytöksessä Kauhavalla Lentäjien juhannuksessa. Lentäjien juhannusta ei enää ole, mutta Kimmo tultaneen näkemään jatkossakin taivaalla kieppumassa eri näytöksissä ja tapahtumissa.

Rauhallisemmasta taitolennosta piti huolen Saksan Christoph Zahn DFS Habicht E-koneellaan. Christoph on kokenut Jämin kävijä ja esiintyi edellisen kerran koneellaan vuonna 2010. Sittemmin Christoph on nähty myös kotimaisen SZD-59 Acron ohjaimissa mutta tänä vuonna saimme jälleen nauttia punavalkoisen kaunottaren sulavasta lennosta Jämin tyynellä taivaalla – ja jo tavaramerkiksi muodostuneesta YEEEEEHAAAAA-kiljahduksesta viimeisen ohilennon aikana.

Christoph – ja hänen koneensa – osaavat ottaa yleisönsä. DFS Habicht on rakennettu Zahnin perheen voimin, sitä on ollut rakentamassa kolme sukupolvea, Christoph, isänsä ja isoisänsä. Kauneutta ja kiiltoa Jos Fouga kiilteli Jämin auringossa kauniisti, niin tekivät myös vakiovieraana tunnettu kotimaan DC-3 sekä sen Ruotsista saapunut toveri ”Congo Queen”. Kotimaan kolmonen lensi matkustajien kanssa Malmilta Jämille ja takaisin, Congo Queen saapui perjantaina ja lähti kotimatkalle sunnuntaina. Ruotsin konetta ohjasi Åke Jansson, joka on tuonut koneen mukanaan Afrikasta, jossa operoi lentotoimintaa 30 vuotta. Koneen kotikenttä on Arlandan ja Tukholman välissä Vallentunassa, jossa toimintaa pyörittää Vallentuna Aviatörföreningen.

Molemmat kolmoset nähtiin myös yhteislennolla. Vaikuttava näky kaiken kaikkiaan. Valitettavasti Congo Queenin kotimatka ei sujunut aivan kuten oli suunnitelmissa vaan Åke joutui tekemään laskun Poriin heti Jämiltä lähdön jälkeen. Syynä oli moottorissa ilmennyt öljyvuoto-.

Maasta se pienikin…

Näytöksen lennokkipuolesta pitivät huolen muun muassa Mikko Sairanen freestyleohjelmalla, F2Dtiimi siimacombat-esityksellä, Esa Lumaja RC-kopterinäytöksellä sekä RC-Jet team Finland. Mikko Sairasen freestylelennätys Sbachilla ja Petri Mäkelän BAe Hawk Mk51 ovat Suomen huippua ja molemmat edustavatkin maatamme kansainvälisillä areenoilla loppuvuodesta. Mikko lähtee edus-

tamaan Freestyle-lennätyksen EM kisohin Tsekkeihin ja Petri osallistuu Jet World Masterskilpailuun yhdessä muutaman muun lennättäjän kanssa.

Maaohjelmaa

Oheisohjelmaksi näytösten välille oli bookattu Cageriders, joka veti yleisöä puoleensa magneetin lailla ja surmanajajat saivat houkuteltua jopa yleisöä seisomaan häkkiin ajon ajaksi. Kun näytöksen ohjelma oli jaettu kolmeen osaan, oli kävijöillä mahdollisuus tauoilla tutustua alakentän, yläpihan ja areenan tarjontaan, sekä pitää huolta omasta tankkauksestaan. Näin ei menettänyt itse näytöksen lentävästä osasta mitään. Jämillä kävi viikonlopun aikana noin 4 000 katsojaa. Koneyksilöitä Fly Inniin laskeutui noin 130 kappaletta. Se on vähemmän, kuin aiempina vuosina. Lentonäytöksen järjestäminen Suomessa on riski. Aina. Sää on vaihteleva ja koskaan ei tiedä miten käy. Tämän vuoden Fly Innistä puuttui kuitenkin se varsinainen vetonaula.

Suomi on lentonäytösten suhteen pieni maa ja kesä on lyhyt. Tarjontaa on enemmän kuin yleisöä. Kuitenkin Jämillä onnistuttiin niin hyvin, että ensi vuonna nähdään taas. Jäämme jännittyneenä odottamaan, mitä Jämi Fly In -tiimi keksii ensi vuodeksi.

Hans ja Echo Golf kotimaisemissaan.

Hans Tefke 1967-2013

YLÄ-PIEKSÄN LENTOSIRKUS HILJENI

Kesäkuu lopussa suomalaisen ilmailuyhteisön hiljensi uutinen Vehmersalmella tapahtuneesta vesikoneonnettomuudesta, jossa menehtyi tunnettu ilmailuja Hans Tefk e yhdessä vaimonsa Miian ja vanhemman poikansa Niklaksen kanssa. Pientä lohtua tapahtuneeseen toi nuoremman pojan, Marcuksen, selviäminen ilman mainittavia fyysisiä vammoja.

Allekirjoittaneella oli lukuisten muiden suomalaisten ilmailijoiden ohella ilo ja kunnia tuntea Hans paitsi ammattimekaanikkona myös ystävänä. Ja kuten edelleen monelle muullekin, tuttuja olivat myös Hansin vaimo Miia, lentäjä hänkin, ja kummatkin pojat. Eikä kaikkiin tutustumista olisi voinut välttääkään, sillä perhe kulki ja vietti aikaa yhdessä sekä ilmailun että sen ulkopuolella esimerkillisen terveellä ja rakastavalla tavalla.

Hans tunnettiin ilmailupiireissä ennen kaikkea mekaanikkona, vesilentäjänä ja savolaisena. Jälkimmäinen näkyi paitsi huumorissa niin ennen kaikkea uskomattomana verbaalisena ilmaisuna. Kun Hansille soitti ja kysyi koneen huoltoon tai korjaamiseen liittyvää asiaa, vastaus saattoi kuulua seuraavasti:

- Lennäpä se keksintö tänne Hanneksen liiteriin niin pistetään vähän diu-diu ja sitten männään tuolla vesikonneella Ylä-Pieksään saunomaan.

Hans tiivisti yhteen lauseeseen siis korjaamonsa ajanvarauksen, huolto-ohjelman sisällön, majoituskysymyksen ja ilta-ohjelman. Samalla se kertoi miehen luonteen, joka oli rento, joustava ja vieraanvarainen. Ei siis ihme, että lähes poikkeuksetta Hansin asiakkaista tuli vuosien myötä myös ystäviä.

Ilmailu-uransa Hans aloitti purjelennolla Mikkelissä. Sen jälkeen vuorossa oli yksityislentäjän lupakirja, jonka myötä mies ajautui mekaanikoksi. Hän itse kertoi syyn tähän löytyneen yhdestä keikasta MopoCessnalla. Lentämisestä innoissaan ollut Hans oli lentänyt tankit tyhjiksi ja laskeutunut tämän seurauksena maantielle. Laskussa toinen siipi oli osunut pylvääseen kärsien kalliita vaurioita.

- Sen maksettuani tiesin missä puuhassa raha liikkuu, Hans kertoi pilke silmäkulmassaan.

Mekaanikkona Hans toimi sekä omassa yrityksessään että muun muassa Blue 1:n leivissä. Vaikka päivätyö piti kiinni lentokoneiden parissa, ei ilmailukärpäsen purema hellittänyt missään vaiheessa. Erityisen rakkaaksi Hans mainitsi usein vesilentämisen Lapin kalarikkailla järvillä ja lentokonehylkyjen jäljillä. Tätä varten hänellä oli Cessna 185, OH-CEG, johon mahtui koko perhe varusteineen.

Kokonaan oma lukunsa on tapa, jolla Hans yhdisti ilmailun ammattilaisuuden ja harrastuksen. Muistan, kuinka soitin hänelle kerran vähän puolenyön jälkeen kysyäkseni jotain Hinun magneettojen asennuksessa ilmennyttä ongelmaa. Sen sijaan, että olisin saanut saarnan epäinhimillisestä vuorokaudenajasta tai osaamattomuudestani, Hans kertoi miten puuha tehdään, varmisti vielä kerran tekemäni työvaiheet ja toivotti sen jälkeen hyvät yöt. Ja kutsui tapansa mukaan saunomaan.

Otsikossa mainittu Ylä-Pieksän Lentosirkus on tuttu käsite niille, jotka soittivat Hansille. Se oli yksi niistä monista tavoista, joilla mies vastasi puhelimeen.

Keveät mullat haudallesi Hans.

Kusti