Yliopisto yritysyhteistyö

Kaaviosta näkyy, että sekä opettajat että opiskelijat kannattavat opiskelijoiden itsenäistä oppimista ja opiskelijoiden itse tuottaman opintosisällön hyödyntämistä.

Kerätyistä tuloksista havaitaan, että opiskelijat ovat hyvin tietoisia innovatiivisista lähestymistavoista kuten luovasta ongelmanratkaisusta, muotoiluajattelusta, aivoriihistä, hissipuheiden tai pitchauksen käytöstä ja kilpailusta sekä niiden käytöstä liike-elämässä. Luovan ajattelun kehittäminen oli yksi opettajien tavoitteista, ja sitä käytetäänkin jo. Opiskelijat mainitsivat myös pelillisyyden useita kertoja. Opettajat käyttävätkin jo tätä menetelmää työssään. Voimme kuitenkin sanoa, että opiskelijat toivoisivat näkevänsä vielä enemmän pelillistettyä ja digitalisoitua sisältöä. Myös opettajat kannattavat digitaalisten taitojen käyttöä innovaatioiden tukemiseksi.

Sekä opiskelijat että opettajat ovat yhtä mieltä siitä, että yhteistyö yritysmaailman kanssa tukisi yrittäjämäistä ja innovatiivista opetustapaa.

Opettajat mainitsivat useita kertoja, että yrittäjyyskoulutuksen yhteydessä on pidettävä mielessä, että yrittäjyys ja yrittäjäksi ryhtyminen eivät sovi kaikille. Yrittäjyyttä voidaan opettaa ja yrittäjyystaitoja kehittää, mutta opiskelijoita ei pidä painostaa ryhtymään yrittäjiksi. Keskusteluissa liiketoiminnan edustajat toivat esiin mielipiteen, että yrityksen menestymiseksi tarvitaan erilaisia työntekijöitä, ja että yritykset tarvitsevat myös työntekijöitä, jotka ovat oman alansa asiantuntijoita ja vähemmän yrittäjämielisiä. Näin yritykset voivat varmistaa, että työntekijät, joilla on yrityksen tarvitsemia taitoja, pysyvät yrityksen palveluksessa eivätkä alituisesti etsi muita työmahdollisuuksia.

Useita kertoja tuli esiin myös se, että opiskelijoita on opintojen aikana ohjattava tunnistamaan tuleva työidentiteettinsä, ja heitä on tuettava siirtymässä opiskelijan roolista työuralle. Valmistuessaan opiskelijat eivät pidä itseään työttöminä, vaan pikemminkin näkevät olevansa siirtymässä opiskelusta työelämään. Opiskelijat mainitsivat, että koulutuksen järjestäjien ja yritysten pitäisi nähdä tämä siirtymäkausi uudenlaisesta näkökulmasta, ja näiden olisi hyvä tarjota entisille opiskelijoille lisämahdollisuuksia uransa rakentamiseen (esim. verkostoituminen, erityistaidot, mentorointi jne.).

Jotkut haastatelluista yrittäjistä olivat äskettäin valmistuneita ja monet heistä mainitsivat, että he olisivat toivoneet saaneensa lisää käytännön tietoa liiketoiminnan harjoittamisesta (esim. lainsäädännöstä ja verotuksesta) opintojensa aikana. Tästä olisi ollut apua siirtymässä yrittäjäksi ja työnantajaksi. He kokivat, että yrittäjyyskoulutusta tarjoavan yliopiston vastuulla oli myös tarjota heille välineitä liiketoiminnan käytännön tilanteista selviytymiseen.

Kuten edellä on todettu, opettajat ja opiskelijat kannattavat yritysyhteistyön kehittämistä. Se on myös melko yleistä koulutusalalla. Haastatellut yrittäjät ovat asiasta samaa mieltä, ja ehdottavat erilaisia kehittämistoimenpiteitä.

Yrittäjät toivovat, että viestintää oppilaitoksien kanssa kehitettäisiin. He toivoivat esimerkiksi nimettyä yhteyshenkilöä, johon voisivat ottaa yhteyttä sen sijaan, että käyttäisivät mahdollisia henkilökohtaisia kontaktejaan. Yliopistoilta toivottiin myös selkeämpää kommunikointia pitkän aikavälin strategioistaan, joihin yritykset voisivat viitata selvittääkseen tavoitteidensa yhteneväisyyksiä. Yksi yrittäjä mainitsi, että toisaalta professorit ja luennoitsijat ovat helposti tavoitettavissa, ja että yhteistyön järjestäminen voi olla hyvin epämuodollista ja tapahtua nopealla aikataululla.

Yrityksissä toivottiin myös, että opiskelijoilla olisi paremmat digitaaliset taidot ja että he kykenisivät tiimityöskentelyyn ja toisivat yritykseen luovaa ajattelua. He haluaisivat opiskelijoiden olevan itsenäisempiä työssään esimerkiksi harjoittelun aikana, koska aloittelevilla yrityksillä ei ole resursseja harjoittelijoiden kouluttamiseen. Opiskelijoilta kaivattiin enemmän itsenäisyyttä ja aloitekykyä. Useat liiketoiminnan edustajat totesivat kokevansa haasteeksi myös opiskelijoiden motivaation tai sen puutteen, koska monesti opiskelijat työskentelevät yrityksessä saadakseen opintopisteitä, mutta heillä ei ole henkilökohtaista motivaatiota hankkia kokemusta ja soveltaa taitojaan. Tämä käy yksiin opiskelijoiden kommenttien kanssa. He haluaisivat opintojensa olevan yhtenäisempiä kokonaisuuksia ja integroituvan yksittäiseen projektityyppiseen työhön. Tämä auttaisi paremmin ymmärtämään, miten opetettuja taitoja voi soveltaa käytännössä.

Yritykset mainitsivat useasti, että oppimiskulttuurin tulisi muuttua sellaiseksi, että opiskelijat

pelkäisivät vähemmän virheiden tekemistä. Opiskelijoiden tulisi oppia epäonnistumisesta ja saada kokemusta siitä, miten nousta epäonnistumisen jälkeen. Tämä opettaisi sinnikkyyttä.

Havainto vastaa hyvin opettajien yhä useammin hyödyntämän yritys ja erehdys -menetelmän tavoitteita.

Jotkut opiskelijat mainitsivat, että harjoittelut olivat vähemmän tehokkaita kuin he toivoivat esimerkiksi siksi, että heille annetut tehtävät eivät vastanneet heidän osaamistaan ja olivat