Lippu 4/2012

Olli Urpela

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET 4/2012

PALUU KOLMEN SUUREN AIKAAN S. 6 VAALIT OHI - MITEN KÄY KUNTAUUDISTUKSEN S. 10 ISLANTI TALOUSKRIISIN JÄLKEEN S. 14 ITSE AIHEUTETTU EUROKRIISI S. 16 KANSANTALOUDEN KURSSIA KÄÄNTÄMÄSSÄ S. 18 LIPUN TAIVAL DEMARINUORTEN PÄÄ-ÄÄNENKANNATTAJANA S. 22

PÄÄKIRJOITUS

PALUU PÄIVÄJÄRJESTYKSEEN

H

avahduin eräänä lokakuun harmaana aamuna huomaamaan, että vuosi olisi pian ohi. Kyseinen aamu ei ollut aivan mikä tahansa maanantaiaamu, vaan vaalien jälkeinen maanantai. Kaiken vaalikiireen ja jännityksen loputtua oli hämmentävää huomata, että vuosi olisi pian pulkassa. Oli aika palata jälleen päiväjärjestykseen arkisine askareineen. Arjen pienet teot tuntuivat erityisiltä, kun ei enää tarvinnut huolehtia mainosten jakamisesta tai muusta vaalitouhusta. Mutta koko ajan mielessä pyöri ajatus siitä, kuinka paljon on taas ehtinytkään tapahtua vain yhden vuoden sisällä.

Kulunut vuosi oli tapahtumarikas niin meillä kuin muuallakin. Historiankirjat tulevat varmasti korjaamaan minua myöhemmin, kun nyt totean vuoden olleen varmasti yksi vuosikymmenen tapahtumarikkaimmista. Eurokriisi, äärioikeiston nousu ja Barack Obaman uudelleenvalinta ovat vain esimerkkejä niistä tapahtumista, joita olemme saaneet – ja toisinaan myös joutuneet tahtomattamme – todistamaan. Meillä Suomessa hallituskriisit, kuntauudistus ja menneet vaalit olivat vuoden ehdottomia ykkösaiheita.

Vauhti on ollut kovaa ja monelle on varmasti helpotus, kun jouluna voi sulkea uutiset, sammuttaa tietokoneen tarjoaman tolkuttoman uutisvirran ja vetäytyä omaan rauhaan ilman jatkuvaa tietotulvaa. Se joulun mahdollisuus kannattaa käyttää.

Jos vuosi on ollut tapahtumarikas allekirjoittaneelle, on se ollut tapahtumarikas myös sosialidemokraattiselle liikkeelle. Vielä on vaikea sanoa, miten paljon vuosi 2012 on vaikuttanut meihin liikkeenä, mutta se voidaan kuitenkin jo nyt sanoa, että nuorison esiinmarssi on kuluneena vuonna ollut pitkästä aikaa suurta SDP:ssä. Demarinuoret on ollut näkyvillä paikoilla vaikuttamassa ja tekemässä ratkaisuja, jotka ovat vaikuttaneet koko yhteisen liikkeemme tilaan.

Enkä nyt puhu vain puoluekokouksesta – aktiivista ja näkyvää työtä nuorten nousun eteen puolueen ja yhteiskuntamme eri tasoille on tapahtunut niin paikallisissa puolueosas-

EEMELI PELTONEN

päätoimittaja

toissa kuin kuntiemme valtuustoissa. Tästä saamme olla yhdessä ylpeitä, kukin toinen toisistamme.

Kuntavaalien valtakunnallinen tulos ei ehkä ollut vallankumouksellinen, mutta meidän nuorten kannalta se sisälsi ilon pilkahduksen. Nuorten demarivaltuutettujen määrä kasvoi kolmanneksella Suomen valtuustoissa.

Tähän lukuun ei vielä sisälly varavaltuutettujen ja muiden luottamustehtävien saavien määrää. Puhumattakaan siitä joukosta eri-ikäisiä nuoria, jotka osallistuivat kampanjointiin kaduilla, kouluissa ja sosiaalisessa mediassa. Tämän lokakuisen ponnistuksemme tulos on ollut näkyvää ja pysyvää – kun ajattelee niitä nuoria, jotka ovat omasta työstämme ja ponnistuksistamme inspiroituneet ja pohtineet demarinuoriin liittymistä, voimme olla ylpeitä aikaansaamastamme. Uskon, että nyt vaalien jälkeen liikkeemme tulee taas houkuttelemaan yhä enemmän uusia toimijoita ympäri maata. Piirijärjestöjemme haasteelliseksi tehtäväksi jääkin näistä nuorista kopin ottaminen. Kaikille uusille löytyy varmasti mielekästä tehtävää järjestömme parissa.

Minulle itselleni kulunut vuosi on ollut antoisa ja haasteita täynnä. Sitä se on varmasti ollut myös monelle muulle järjestömme toimijalle. On ollut ilo saada toimia päätoimittajana ja nähdä se innostus, joka nuorilla demariaktiiveilla on ollut lehden tekoon. Nyt on kuitenkin joulutauon aika ja vihdoin hetki levähtää ja miettiä tulevaa. Entäpä jos istahtaisit sohvalle ja nappaisit vaikka tämän lehden ja lasillisen höyryävää glögiä mukaasi?

Tämänkertaisessa numerossa palaamme kuntavaaleihin ja analysoimme tuloksia meidän nuorten kannalta. Lisäksi mukana on taas paljon muutakin; asiaa euron kriisistä, Islannin nykytilasta ja monesta muusta polttavasta kysymyksestä. Lipun seuraava numero ilmestyy taas ensi vuonna ja silloin luvassa uusia kujeita ja juttuja maailman menosta.

Antoisia hetkiä Lipun parissa, nähdään taas ensi vuonna!

JULKAISIJA

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA

PAINOPAIKKA

Sosialidemokraattiset Nuoret ry www.demarinuoret.fi

Olli Urpela / Pintaliitodesign

Kirjapaino Uusimaa, Porvoo

TOIMITUSKUNTA

PAPERI

PÄÄTOIMITTAJA

Tommi Heino, Anniina Ihamäki, Kirsi Lamberg, Antti Lindtman, Petra Peltonen, Jacob Storbjörk, Pekka Suhonen, Mikko Suomalainen

kansi G-print 150g, sisäsivut G-print 90g

Eemeli Peltonen, eemeli.peltonen@hotmail.com TOIMITUSSIHTEERI

Elisa Selinummi elisa.selinummi@demarinuoret.fi

LIPPU 4/ 2012

1/2013 ILMESTYY HELMIKUUSSA

Ilmoitusvaraukset ja -hinnat Miikka Lönnqvist, 050 542 0160 miikka.lonnqvist@demarinuoret.fi

3

4

LIPPU 4 /2012

AJANKOHTAISTA

ISLANNIN ILMAVALVONTA PUHUTTAA

Suomen osallistuminen yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa yhteiseen operaatioon Islannin ilmavalvonnan takaamiseksi on herättäny vilkasta keskustelua. Sinänsä yksinkertainen päätös lähettää koneita Islantiin on taipunut Suomalaisella mittakaavallakin perin kummalliseksi sanaharkaksi. Oppositio toitottaa operaation olevan askel kohti NATO-jäsenyyttä, kun taas eripurainen hallituskoalitio ei näytä olevan edes itsensä kanssa yksimielinen operaatioon osallistumisesta. Jää nähtäväksi, viittaako Suomi jälleen kintaalla pohjoismaiselle yhteistyölle vai ottaako Suomi rohkeasti vastuuta valtioperheen yhteisestä asiasta.

KOKOOMUSNUORET SUOMEN TEEKUTSULIIKE?

Oikeistoakselilla tanner tömisee jälleen – tällä kertaa kokoomusnuorten aktiivien tulilinjalla ovat lapsilisät.

Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Saul Schubak esitti facebook-sivuillaan lapsilisien poistamista ”heikommalta ainekselta”. Schubakin argumentaatioharjoituksella ei tietenkään liiton johdon tukea ole, mutta kannanotto kertoo selkeää viestiä kokoomusnuorten radikalisoitumisesta. Liitto pyyhältää yhä kovempaa tahtia kohti äärioikestolaisuutta – verot alas ja tuet pois on pääsanoma liiton kannanotoissa. On mahdollista, että emäpuolueestaan pesäeron tehneestä nuorisoliitosta on tulossa Suomen ikioma teekutsuliike.

KUNTAVAALEISSA PALUU KOLMEN SUUREN AIKAAN

Lokakuun kuntavaalit palauttivat Suomen poliittisen kartan tutuille uomilleen. Perussuomalaisten jytkyvoitto jäi toteutumatta ja puolue kohosi vain keskisuuren kuntapuolueen kastiin kokoomuksen, SDP:n ja keskustan tehdessä irtiottoa puolueesta. Kuntavaalitulos on selkeä viesti paluusta kolmen suuren puolueen aikaan, josta vuoden 2011 eduskuntavaaleista uskottiin jo päässeen pysyvästi eroon. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa näemme, siirtyykö vanha marssijärjestys puolueiden kannatuksissa myös valtakunnantasolle. Jos näin tulee käymään, pääsemme todistamaan perussuomalaisten orastavaa auringonlaskua Suomen poliittisella kentällä.

PRESIDENTILLISTÄ KIRJALLISUUTTA TARJOLLA

Loppuvuoden kirjauutuudet ovat täällä taas. Pukin kontista saattaa monen kirjallisuuden ystävän toiveissa pilkistää ainakin kaksi presidentillistä teosta. Sekä presidentti Tarja Halosesta, että Tasavallan presidentti Sauli Niinistöstä kertovat kirjat saapuvat myyntiin loppuvuodesta. Jotakin kirjojen päähenkilöistä kertoo se, että vain Tarja Halonen suostui haastatteluihin kirjan koonneen toimittajan pyynnöstä. Niinistö sen sijaan kieltäytyi raottamasta presidentinlinnan ovia ja jätti toimittajaparan kokoaamaan teostaan vanhojen haastattelujen pohjalta.

LIETTUAN VAALEISSA VALLANVAIHDOS

Liettua äänesti lokakuun parlamenttivaaleissa vallanvaihdoksen puolesta. Paikallinen sosialidemokraattinen puolue nousi selkeästi vaalien voittajapuolueeksi ja on matkalla kohti hallitusvastuuta oppositiokauden jälkeen. Alustavien tietojen mukaan hallituskoalitio olisi syntymässä sosialidemokraattien ja kahden populistisen kansanpuolueen ympärille. Vasemmistolaisen politiikan puolesta puhuu hallitusrintaman yhteinen tavoite minimipalkkojen nostamisesta.

SUOMEN SEURAAVA NOKIA VASTATUULESSA

Talvivaaran kaivos nousi jälleen otsikoihin haitallisten jätevesivuotojen tultua ilmi. Talvivaaran esimerkki osoittaa karmaisevalla tavalla kaivosteollisuuden laiminlyönnit ja niiden seuraukset. Presidentti Sauli Niinistön tituleeraama kaivosteollisuus, ”Suomen seuraava Nokia”, näyttäisi olevan pahasti vastatuulessa. Ainakin nyt näyttää siltä, että Talvivaaran kaivos muistuttaa enemmän Nokian kunnan taannoista vesivahinkoa kuin porskuttavaa pörssiyhtiötä.

BARACK OBAMA VALITTU JATKOKAUDELLE

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama voitti itselleen jatkokauden presidenttinä 6.11. järjestetyissä Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Tiukka kisa demokraattien Obaman ja republikaanien Mitt Romneyn välillä päättyi varhain aamuyöllä Suomen aikaan yllättävänkin selkeään vaalitulokseen.

Ennakkoon oli jo spekuloitu, että tiukka kisa saattaisi johtaa vuoden 2000 vaalien kaltaiseen hämmennystilaan. Niin ei kuitenkaan käynyt Obaman onnistuttua voittamaan taakseen keskeisten vaa’ankieliosavaltioiden valitsijamiehet.

Lippu toivottaa Obamalle menestystä jatkokaudelle!

LIPPU 4 /2012

5

PUHEENJOHTAJALTA

AATTEELLA VOITTOON Työn ja oikeudenmukaisuuden viestin ympärille on rakennettu hyvä pohja, josta on meidän on ponnistettava vielä pidemmälle.

Todellisena työväenliikkeenä meidän sosialidemokraattien tavoitteena on oltava täystyöllisyys ja sitä kautta rakennettu hyvinvointi.

Varmistamalla, että kaikilla on mahdollisuus elättää itsensä työllä, luodaan edellytykset tasa-arvoiselle yhteiskunnalle, jossa ihmisillä on todellinen vapaus toteuttaa itseään ja elää haluamaansa elämää.

T

yö ei synny tyhjästä. Täystyöllisyys on tavoite, jonka saavuttamiseksi on löydettävä oikeat keinot. Talous- ja veropolitiikan keskeisenä tehtävänä on oltava elinkeinorakenteen muutoksen ja työllisyyden tukeminen sekä tuloerojen kaventaminen. Olemassaolevaa teollisuutta on tuettava ja erityisesti sen kehittämistä eteenpäin. Me emme pärjää enää perinteisellä tuotannolla, vaan yrityksiä on tuettava, jotta Suomessa voidaan tulevaisuudessa luoda pitkälle jalostettuja teollisuuden tuotteita. Vanhan rinnalle on luotava jotain aivan uutta: vihreä teollisuus, palvelualan uudet innovaatiot, tietotekniikka ja kaivosteollisuus. Kaikissa näissä Suomella on mahdollisuus olla edelläkävijä.

Löytääksemme uusia innovaatioita, meidän on laitettava huomattavasti enemmän resursseja pienten ja keskisuurten yritysten tukemiseen, jotta niissä uskalletaan ottaa ratkaisevat askeleet. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen on laitettava lisää rahaa ja uusille teollisuuden aloille koulutettava enemmän osaavaa

työvoimaa. Tieto ei nykymaailmassa ole enää yksittäisten ihmisten ase valtaan, vaan enemmän voimavara, jonka tulee olla mahdollisimman helposti saatavilla. Julkisten tietovarantojen vapauttamisella ja patentti- ja tekijänoikeusjärjestelmiä tarkastelemalla voidaan avata aivan uusia mahdollisuuksia.

Suomi tarvitsee uusia avauksia, uuden suunnan ja sosialidemokraattien on oltava eturintamassa. Samat ajatukset, samat linjat on nostettava myös Euroopan tasolle, kun ennen eduskuntavaaleja kisataan parlamenttipaikoista kesällä 2014. Siellä suunta on vielä enemmän hukassa ja me olemme aina vain kauempana sosiaalisesti oikeudenmukaisesta ja tasa-arvoisesta Euroopasta.

Euroopassa nuorisotyöttömyys on räjähtänyt käsiin, tuloerot jatkavat kasvuaan ja talouskriisi ruokkii epävarmuutta ihmisten arkeen. Koko Euroopan unionin alueella tarvitaan vielä kipeämmin uusia ajatuksia ja innovaatioita.

Meidän on muistettava ja palautettava alkuperäinen tavoite yhtenäisyydestä ja ihmisten vapaudesta liikkua.

Meillä on mahdollisuus muuttaa Euroopan unioni vapaaksi ja yhtenäiseksi. Tavoitteena on oltava eurooppalainen nuorisotakuu, vastuullinen ja eettinen markkinatalous sekä oikeudenmukainen tulonjako. Ihmisten ja tiedon liikkuvuus on turvattava ja samoin demokratiaa on vahvistettava niin parlamentin, komission kuin Euroopan keskuspankin osalta.

Näiden isompien kokonaisuuksien tulee olla tavoitteena ja sosialidemokraattisen liikkeen on löydettävä vastaukset siihen, miten ne voidaan nykytilanteessa ja -maailmassa saavuttaa. Europarlamentti- ja eduskuntavaaleihin on vielä aikaa ja silloin äänestäjillä on mahdollisuus muuttaa politiikan suuntia.

Heillä pitää kuitenkin olla jotain, jonka pohjalta tehdä päätöksensä.

Sosialidemokraattisen liikkeen on luotava ja tarjottava äänestäjille selkeä kokonaiskuva siitä, miten me haluamme kehittää Suomea, Eurooppaa ja maailmaa. Vuoden 2013 aikana on mahdollisuus luoda uutta ja vahvistaa poliittisia sisältöjä, jotta olemme oikeasti valmiita eurovaaleihin ja ennen kaikkea eduskuntavaaleihin, sillä torjuntavoittoja on saatu aivan tarpeeksi. Työ- ja oikeudenmukaisuus tarvitsevat arvoisensa sisällön ja sosialidemokratia arvoisensa suunnan sekä vaalivoiton kautta todellista valtaa saavuttaakseen ne. LIPPU

6

LIPPU 4 /2012

PALUU KOLMEN SUUREN PUOLUEEN AIKAAN TEKSTI: Eemeli Peltonen

Lokakuun kuntavaalit kruunasivat pitkän ja tapahtumarikkaan vuoden Suomen poliittisella kentällä. Ennakko-odotuksia runsaasti herättänyt ja tiukaksi enteilty vaali kääntyi äänestyspäivänä kuitenkin kaikkien osapuolien kannalta tasapaksuksi tulokseksi – kansa päätti jäädä kotiin. Äänestysprosentti tippui ennätysalas, eikä yksikään puolue päässyt tavoitteisiinsa. Muuttuiko vaaleissa oikeastaan yhtään mitään? suuresta puolueesta, jopa keskustasta. Puolueen menestys ei siis ollut aivan toivotunlaista ja sen saattoi vaali-iltana nähdä myös puheenjohtaja Timo Soinin kasvoilta. Vaalien nnakko-odotukset lokakuun kuntavaaleista olivat lopputuloksesta on helppoa tehdä se johtopäätös, että monenkirjavat – perussuomalaisten tukijat odotpoliittinen kenttä on palannut jälleen kolmen suuren puotivat jytkyvaaleja ja keskusta pelkäsi romahdusta lueen aikaan. Se, toistuuko paluu samaan asetelmaan myös samalla, kun suurimmat hallituspuolueet taistelitulevissa vaaleissa, on aivan toinen kysymys. Onko jytkystä vat suurimman puolueen tittelistä. Piti tulla muutosvaalit, silloin enää mitään jäljellä? mutta mitään ei juuri tapahtunutkaan. Kokoomus säilytti Miten SDP pärjäsi vaaleissa? On rehellistä myöntää, ykköspaikkansa pienestä takapakista huolimatta, SDP säiettä 19,6 % tulos oli tappio – gallupit povasivat pitkään lytti asemansa ja keskusta onnistui torjumaan romahdukennen vaaleja parempaa. Sosialidemokraattien kampanja sensa. Perussuomalaisten kannatus jäi kauas tavoitteista, oli innokas ja vireä, mutta vesittyi ennakkoäänestyksen vaikka puolue silti oli vaalien ainoa yksiselitteinen voittaja. loputtua. Kunnonajoitus ei tällä kertaa ollut kohdallaan.

Pienpuolueiden osalta muutokset olivat olemattomia. Miksi Mutta tilanne ei kokonaisuudessaan ole täysin synkkä – lokakuun kuntavaaleissa ei monella tapaa tuntunut tapah- esimerkiksi nuorten demarivaltuutettujen määrä kasvoi tuvan yhtään mitään? vaaleissa kolmanneksella. Tätä voidaan pitää voittona siinä Ennätysalhainen äänestysprosentti viestii siitä, että suhteessa, että nuoria valtuutettuja valittiin yli puoluerajokuntavaalit eivät kiinnostaneet suurta yleisöä. Osin tässä jen valtakunnallisesti vähemmän kuin viime vaaleissa. on peiliin katsomisen paikka puoluejohtajilla – lukuisista toimittajien yrityksistä huolimatta puoluejohtajat epäonLÄHTÖKOHDAT HAASTAA KOKOOMUS SEURAAVISSA VAAnistuivat synnyttämään rakentavaa keskustelua kuntien LEISSA OVAT HYVÄT tulevaisuudesta. Sen sijaan, että vaalien keskeisistä teemoista olisi käyty avointa ja rakentavaa debattia, jumiuMutta myös onnistumisia nähtiin. Monissa kunnissa tuivat puoluejohtajat tuttuihin jo aikaisemmin nähtyihin SDP:n kannatus pysyi samana, kuin viime vaaleissakin tai asetelmiinsa. Televisiotenteissä nähtiin yhden populistin jopa kasvoi. Esimerkiksi Vantaalla SDP onnistui nousemaan sijaan kahdeksan kilpailevaa populistia, joista kukin pyrki hiuksenhienolla erolla kokoomusta suuremmaksi. Alueellivetämään kotiin mitä pienimpiin yksityiskohtiin tarrautuen. sesti vaalit monella paikkakunnalla kääntyivät eräänlaiseksi Vaalien turhimman kiistanaiheen tittelin saa keskustelu torjuntavoitoksi, kun asemat muihin puolueisiin nähden yksityistämisen ja ulkoistamisen eroista. pysyivät samoina paikkamenetyksistä huolimatta. Edellisiin kuntavaaleihin verrattuna ero kokoomuksen ja SDP välillä on pienentynyt. Lähtökohdat haastaa kokoomus seuraaONKO JYTKYSTÄ ENÄÄ MITÄÄN JÄLJELLÄ? vissa eduskuntavaaleissa ovat hyvät – jos puolue onnistuu Vaalien mielenkiintoisin asetelma kohdistui perussuolöytämään oman tekemisen meiningin ja tahdon, on voiton malaisiin – miten on mahdollista, että suurin voittaja muravaimet mahdollista saavuttaa eduskuntavaaleihin menjottaa tulosten jälkeen eniten? Perussuomalaisten tulos oli nessä. LIPPU toki voitollinen, mutta gallupit olivat luvanneet aivan muuta. Perussuomalaiset jäivät kauas kolmesta perinteisestä PITI TULLA MUUTOSVAALIT, MUTTA MITÄÄN EI JUURI TAPAHTUNUTKAAN

E

KUUKAUDEN FACEBOOK

”Sulattelee vaalitulosta, joka kertoo että liike polkee paikallaan.”

-Erkki Tuomioja

”Lämmin kiitos kaikille SDP:n äänestäjille, ehdokkaille ja aktiiveille.”

- Jutta Urpilainen “Piti aamulla mennä nettiin tarkistamaan, että olinko nähnyt vain unta. En ollut. Puolue nousi takaisin suurten sarjaan. ” - Timo Laaninen “Vaalit on ohi. Tulos ankara tappio kansanvallalle. Äänestysprosentti nolon alhainen. Jään odottamaan tutkittua tietoa. Sitä ennen kiitos äänestäneille.”

- Jukka Gustafsson “Kiitos.”

- SDP “Kiitos tätäkin kautta 7000 ehdokkaallemme ja kaikille vaalityöhön tavalla tai toisella osallistuneille! Kiitos myös kaikille äänioikeutensa käyttäneille. Otan vastaan vinkkejä siitä, miten äänestysaktiivisuuden lasku saadaan käännetyksi toiseen suuntaan.”

- Reijo Paananen “Vaaleista tuli hopeinen työvoitto, hyvältä tuntuu vauhdikkaiden viikkojen jälkeen.”

- Krista Kiuru ”Kiitos ja kumarrus. Niin se kansa puhuu, ja sitä on kuuleminen.”

- Tarja Filatov

LIPPU 4 /2012

ABC

VALTUUTETUN – MITEN SINÄ VOIT VAIKUTTAA VALTUUTETTUNA TEKSTI: Lipun toimitus

Lokakuun 2012 kuntavaaleissa Suomen valtuustoihin valittiin uusia nuoria tekijöitä rakentamaan hyvinvointisuomea. Jotta valtuustotyö olisi mahdollisimman tehokasta ja vaikutusväylät avautuisivat valtuuston penkiltä, kokosi Lippu vinkkejä uusille demarivaltuutetuille. Lue vinkit ja vaikuta!

A

Perehdy asioihin huolella. Ihan kaikkea ei valtuustopapereista tarvitse lukea, mutta kokonaiskuva ja keskeiset kysymykset on hyvä hahmottaa. Lautakunnissa virkamieskoneisto on sinua varten, kysy, jos jokin asia ei ole ilmaistu selkeästi tai jokin hiertää papereissa. Muista myös yhteistyö ryhmäsi toisten valtuutettujen kanssa – usein kokenut valtuutettu auttaa mielellään. Varaa viikosta jokin hetki valtuustoasioihin syventymiseen, niin saat muodostettua rautaisen rutiinin työskentelylle.

B C D E

Yhteistyö, yhteistyö, yhteistyö. Valtuustotyöskentelyssä kaikki lähtevät samalta viivalta – olitpa sitten ääniharava tai viimeinen läpimenijä, on jokainen valtuutettu samanarvoinen. Jokaisella on vain yksi ääni käytössään. Tärkeää onkin siis asioiden eteenpäin ajamiseksi tehdä yhteistyötä niin omassa ryhmässä, kuin muidenkin ryhmien kanssa.

Jalkaudu kautesi aikana. Muista, että äänestäjät eivät katoa valtuustokauden aikana. On hyvä jalkautua vähintään kaksi kertaa vuodessa lähialueesi toritapahtumiin tai kouluihin ja ottaa kontaktia kuntalaisiin. Usein kuntalaisilla on paljon kerrottavaa valtuutetuille – kuuntelemalla myös oma nimesi pysyy muistissa seuraaviin vaaleihin!

Ota yhteyttä mediaan. Media ei ole vihollinen vaan ystävä. Jos koet, että sinua on kohdeltu väärin tai päätös ei ole kantasi mukainen, ota rohkeasti yhteys paikallislehtiin. Kannanottosi saatetaan napata mukaan lehden palstoille hyvinkin helposti, sillä lehtien tehtävänä on tuoda esiin eriäviä mielipiteitä. Häiriköimään ei kuitenkaan kannata ruveta.

Nauti kokouseväitä. Kokouksissa tarjotaan yleensä kahvia, kahvileipää ja pientä makeaa. Muista nauttia eväitä kokouksen ajan tasaisesti, niin verensokeri ei putoa ja mielen vireys pysyy yllä. Muista myös sopivissa välein venytellä!

F G H I J

Hankkiudu keskeisille lautakuntapaikoille. Heti vaalien jälkeen on jaossa kunnan keskeiset lautakuntapaikat. Valtuutettuna olet pienessä etuajooikeudessa lautakuntapaikoissa muihin puolueen toimijoihin nähden. Hankkiudu siis itseäsi eniten kiinnostavaan lautakuntaan ja vaikuta – lautakunnissa tehdään suuri osa valtuustotyöstä.

Pidetään asiat asioina. Muista aina, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Toisinaan intohimot purkautuvat valtuustosalissa kinasteluna, mutta siitä ei kannata provosoitua. Ole rauhallinen ja muista, että välien rikkominen toisiin valtuutettuihin ei auta sinua, eikä ketään muutakaan.

Vaihda kokemuksia. Jos kotikuntaasi koskettaa jokin uusia ja uskomaton uudistus, joka tuntuu ylitsepääsemättömältä, on toisinaan hyvä katsoa kauas nähdäkseen lähelle. Vertaile valtuustokollegoidesi kanssa heidän omien kuntiensa tilanteita ja ongelmia oppiaksesi, mitä oma kuntasi voisi oppia kyseisistä esimerkeistä. Vertailu helpottaa ajattelua!

Vaalit ovat ohi. Muista, että kuntavaalit ovat taas ohitse neljän vuoden ajalta. Kannattaa siis keskittyä tekemiseen ja tekoihin valtuustoissa. Jatkuva kampanjointi on toki hyvästä katutasolla, mutta sitä ei kannata ulottaa valtuustototyöhön. Pahimmillaan se voi polttaa siltoja muihin puolueisiin. Kampanjointi jatkuu taas ennen vaaleja.

Lepää ja rentoudu. Valtuustoissa voi joskus olla rankkoja ja pitkiä kokouksia. Muista siis rentoutua valtuustotyön ohessa – ei ole mitään järkeä polttaa itseään loppuun. Jaksota työskentelyäsi muun tekemisen kanssa niin, että muodostat eheän kokonaisuuden luottamustoimen, harrastusten ja työn välille. Hyvät yöunet eivät ole pahitteeksi. LIPPU

9

10

LIPPU 4 /2012

VAALIT OHI – MITEN KÄY KUNTAUUDISTUKSEN? TEKSTI: Pekka Suhonen TEKSTI: Pekka Suhonen ja Janne Suhonen/valtioneuvoston kuvapankki

Kuntauudistus on suurin muutos vuosikymmeniin suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa.

Uudistusta on valmisteltu 2000-luvun alkuvuosista asti, poliittisista voimasuhteista riippuen eri puolueiden johdolla ja vaihtelevalla menestyksellä. Aivan aluksi on syytä kerrata, mitä tähän mennessä on tapahtunut.Paras-hanke 2005-2012

U

uden vuosituhannen ensimmäinen kuntauudistushanke käynnistettiin pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) ensimmäisellä hallituskaudella kuntaministeri Hannes Mannisen johdolla.

Tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus eli Paras-hanke oli ensimmäinen suuri yritys ratkaista kuntien ongelmia ja valmistella kuntakenttää kohtaamaan tulevaisuuden haasteita. Hanketta varten valmisteltiin ns. Paras-laki, jossa määriteltiin tavoiteltavimmat palvelujen järjestämistavat. Huomattavimpana hankkeen tuloksena on kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden vastuun sälyttäminen vähintään 20 000 asukkaan yhteistoiminta-alueille. Osittain hanke on käynnissä päällekkäin nykyisen kuntauudistuksen kanssa, sillä hanketta säätelevä ns. Paras-puitelaki on voimassa vuoden 2012 saakka, mihin mennessä hankkeen keskeiset tavoitteet tuli olla saavutettu.

myös hallitusvastuun vaihtuessa. Tällä kertaan aiheeseen tartuttiin aiempaa määrätietoisemmin ja erilaisista lähtökohdista. Sinipunainen sateenkaarihallitus linjasi, että kuntia on yhdistettävä suuremmiksi yksiköiksi, kuntien toimintaa keskeisesti säätelevä kuntalaki uudistettava ja että sosiaali- ja terveydenhuolto on järjesteltävä rakenteiden ja rahoituksen osalta kokonaan uudelleen. Myös merkittävän osan kuntien rahoituksesta muodostava valtionosuusjärjestelmä muotoillaan uudelleen. Uudistus on henkilöitynyt kokoomuslaiseen kuntaministeri Henna Virkkuseen, joka tunnetaan määrätietoisena ja kylmähermoisena uudistajana.

Kuntauudistuksen ytimenä on vahva peruskunta, joka istuvan hallituksen hallitusohjelman mukaan ”muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista ja on riittävän suuri pystyäkseen itsenäisesti vastaamaan peruspalveluista vaativaa erikoissairaanhoitoa ja vastaavasti vaativia

KESKUSKAUPUNGIT KYLLÄ SUOSTUISIVAT MUOKKAAMAAN KUNTARAKENNETTA YHTENÄISEMPÄÄN SUUNTAAN, MUTTA YMPÄRYSKUNNAT RATKAISISIVAT ONGELMAA ERILAISILLA YHTEISTYÖELIMILLÄ. sosiaalihuollon palveluja lukuun ottamatta.” Uudistuksella yritetään selkeyttää hallinnon rakenteita tuomalla yhä useammat asiat peruskunnan päätettäväksi. Nyt monista suurista asioista kuten erikoissairaanhoidosta päätetään kuntayhtymissä, joiden toimintaan ja päätöksentekoon yksittäisten kuntien on usein vaikeaa vaikuttaa moniportaisten hallintomallien takia.

POLIITTINEN TEMPPU JA MITEN SE TEHDÄÄN

KUNTAUUDISTUS 2011-

Nyt käynnissä oleva kuntaauudistus sai alkunsa keväällä 2011 hallitusneuvotteluissa, jolloin todettiin, että kunta- ja palvelurakenteen uudistustyötä on jatkettava

Suomen nykyinen kuntakartta on puoluepoliittisesti pinta-alaltaan eniten Keskustan vihreän kirjomaa. Keskustapuolueella on erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä Pohjanmaan maakunnissa ollut määräävä valta-asema

LIPPU 4 /2012

koko itsenäisen Suomen historian ajan. Asema on edelleen kunnissa vahva, vaikka kuntavaaleissa 2008 ja 2012 Perussuomalaiset ovat sitä horjuttaneet.

Kuntavaalien vaalitulosten lisäksi kuntien politiikkaa ja uudistumisen mahdollisuuksia määrittelevät lisäksi eduskuntavaalit. Meneillään olevan kuntauudistuksen on mahdollistanut hyvin pitkälti Keskustan oppositioasema. SDP ja Kokoomus ovat ainakin jossakin määrin tuloksekkaasti löytäneet yhteisiä linjoja siitä, miten hallinnon rakenteita tulisi yksinkertaistaa ja taata palveluiden saatavuus myös tulevaisuudessakin.

KUNTAUUDISTUSTA VOISI VERRATA TAVARAJUNAAN. VETUREINA OVAT PÄÄHALLITUSPUOLUEET, MATKA ON PITKÄ JA TAAKKA RASKAS. VAALIT OHI – MUUTTUUKO MIKÄÄN?

Kunnallisvaaleissa tällä kertaa suurin voittaja oli nukkuvien puolue. Äänestysprosentti jäi paikoitellen hälyttävän alhaiseksi, ja valtakunnallinenkin aktiivisuus oli laskusuunnassa edellisistä vaaleista. Hereillä olevien puolueissa, Perussuomalaiset pois lukien, kannatukset olivat laskevia.

Kolme suurinta eli Kokoomus, SDP ja Keskusta menettivät kaikki kannatustaan, kun taas Perussuomalaisten kannatus nousi seitsemällä prosentilla. Soinin puolue sai lisäpaikkoja valtuustoihin kautta maan, mutta on lisätuoleista huolimatta valtuustoissa yhä alakynnessä kolmeen suureen nähden.

Vasta alkavalla valtuustokaudella nähdään, mitä Perussuomalaiset saavat kasvaneella kannatuksellaan kuntakentällä aikaan.

Kuntauudistuksen suhteen vaalitulos jättää arvailujen varaa. Kokoomuksen ja SDP:n asema edelleen suurimpina puolueina osoittaa sen, että uudistuksella on laaja hyväksyntä. Toisaalta Keskustan vahvistuminen eduskuntavaalitulokseen nähden ja Perussuomalaisten nousu ovat viitteitä siitä, että nykyisen uudistuksen linjat eivät ole kaikkien mieleen. Keskusta on valtaamassa takaisin vanhoja asemiaan maakunnissa, mikä voidaan tulkita vastalauseeksi hallituspuolueiden suurkuntapolitiikalle.

Kaupunkiseuduilla Kokoomus ja demarit pitivät yhä

pintansa. Vaikka nämä puolueet valtakunnan hallituksessa ovat kuntauudistuksen tekijöinä, ovat näkemykset paikallistasolla ja erityisesti suurten kaupunkien ympäryskunnissa monin paikoin eriäviä. Kaupungit olisivat luontevia pohjia peruskunniksi, mutta ympäryskuntien valtuustot pitävät vallastaan itsepintaisesti kiinni ja samalla vesittävät omien emopuolueidensa valtakunnanpolitiikkaa. Kuntauudistuksen ja vahvojen peruskuntien yhtenä perusteena ovat maankäytön, asumisen ja liikenteen ongelmat erityisesti kaupunkiseuduilla. Keskuskaupungit kyllä suostuisivat muokkaamaan kuntarakennetta yhtenäisempään suuntaan, mutta ympäryskunnat ratkaisisivat ongelmaa erilaisilla yhteistyöelimillä.

SOTE – AI MITÄ?

Kuntauudistusta ei voi sivuuttaa puhumatta sosiaali- ja terveyspalveluista, jotka muun muassa vaalitenteissä nousivat näkyvästi esille. Uudistuksen tavoitteena on muuttaa ja sopeuttaa palvelurakenne vastaamaan tulevaisuudessa mm. väestön ikääntymisen myötä kasvaviin palvelutarpeisiin antamalla peruskunnille päävastuu väestönsä hyvinvoinnista ja terveydestä. Hallituspuolueet ovat tästä pääsääntöisesti yksimielisiä. Oppositio sen sijaan on tyytymätön uudistuksen hitauteen ja sekavuuteen, mikä nähtiin eduskuntakeskustelussa vaalien alla.

MITEN ETEENPÄIN?

Kuntauudistusta voisi verrata tavarajunaan. Vetureina ovat päähallituspuolueet, matka on pitkä ja taakka raskas.

Kaiken lisäksi muutamat vaunut yrittävät jarruttaa. Kun näinkin suuri massa on nyt kuitenkin saatu liikkeelle, ei sitä hevin pysäytetä. Kuntavaalien tulos voi viedä uusille raiteille, jotka kuitenkin kulkevat hyvin lähellä edellisiä.

Uudistuksen tarpeesta on Suomessa viime vuosina oltu yksimielisiä, vain puolueiden keinot ja uudistuksen muodot ovat vaihdelleet. Nyt edetään hallitusohjelman mukaisin linjauksin, joita valtio parhaansa mukaan yrittää viedä kuntatasolle. Vaan ryhtyvätkö valtuustot hidasteiksi? Se riippuu pitkälti puolueista. Toivottavasti SDP pitää linjansa, eikä ryhdy jarruttamaan. LIPPU

11

12

LIPPU 4 /2012

DEMARINUORILLE UUSI VUOSI TUO UUDISTUNEEN TAPAHTUMAKALENTERIN Uusi vuosi tuo uusia tuulia myös Demarinuorten tapahtumatoimintaan.

Tapahtumakalenteri kokee ansaitsemaansa tuuletusta, kun vanhoja pitkään jatkuneita tapahtumaperinteitä uudistetaan. Muutosten pyörteissä laadusta ei kuitenkaan tingitä tippaakaan, vaan Demarinuorten tapahtumatoiminnasta tulee entistä laadukkaampaa ja jäsenlähtöisempää. Mitä kaikkea ensi vuosi tuokaan tullessaan? Lippu otti asiasta selvää.

DEMARINUORET YLPEÄNÄ ESITTÄÄ – PUHEENJOHTAJAPÄIVÄT 26.-27.1.

AY-LIIKETTÄ UNOHTAMATTA – DAY-TAPAHTUMAT OVAT TÄÄLLÄ JÄÄDÄKSEEN 9.-10.3. JA 26.-28.7.

Tammikuussa perinteisten aktiivipäivien sijaan pidetään Demarinuorten Puheenjohtajapäivät, jonne kokoontuvat piirien ja osastojen puheenjohtajat. Tapahtuman tarkoituksena on tutustuttaa piirien vetäjät toisiinsa ja kehittää heidän kykyään organisoida sekä johtaa toimintaa.

Piiriaktiivien kouluttamisesta vastaavat piirijärjestöt.

DAY-tapahtumat keräävät yhteen ammattiyhdistysliikkeessä toimivat ja aiheesta kiinnostuneet nuoret sosialidemokraatit. Tulevana keväänä huipputapahtuma järjestetään Murikka -opistolla Tampereella. Toinen DAY-tapahtumista on perinteiseen tapaan Työväen musiikkitapahtuma. Älä missaa näitä vuoden huipputapahtumia!

KOULUTUSTA UUSILLE – TULEVAISUUDEN TEKIJÄT JATKUU PERINTEISEEN TAPAAN

AATTEEN PALOA JA ILOISTA MIELTÄ - POLITIIKKAPÄIVÄT ELOKUUSSA

Jo aikaisemmilta vuosilta tutuksi tullut Tulevaisuuden tekijät – tapahtumasarja jatkaa Demarinuorten uusien aktiivien kouluttamista. Tulevaisuuden tekijät järjestetään kolme kertaa vuodessa ja agendalla koulutuksissa ovat sosialidemokraattisen liikkeen koukerot ja poliittinen vaikuttaminen – hauskanpitoa ja tovereihin tutustumista unohtamatta. Koulutus sopii erityisesti uusille kasvoille, mutta myös vähemmän toiminnassa olleille koulutukset ovat hyvä tilaisuus aktivoitua uudelleen!

ASIAA JA ASIANTUNTIJOITA – D-TOURILTA AJATTELEMISEN AIHETTA 8.-9.6. JA 16.–17.11.

Demarinuorten D-TOUR -seminaarit kokoavat yhteen tovereita ympäri Suomen. Seminaarit ovat ajankohtaisiin ja haastaviin teemoihin syventyviä seminaareja, joita säestävät huipputason puhujat. D-TOURilta oppii paljon uutta ja tapaa vanhoja tuttuja sekä uusia kasvoja. Kevään D-TOUR -seminaari järjestetään Turussa ja teemana on SNK:n Turun liittokokouksesta 40 vuotta – Kansan valtaa ja aatteen hehkua. Lisätiedot seminaareista tulevat yleisölle julki myöhemmin vuoden kuluessa.

Koko jäsenistölle tarjotaan järjestöllisen koulutuksen sijaan ajatusten täydeltä poliittista sisältöä ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Politiikkapäivät järjestetään ensimmäistä kertaa elokuussa ja tapahtumassa käydään läpi Demarinuorten ja Sosialidemokraattisen puolueen ajankohtaisia poliittisia sisältöjä. Tule mukaan vaikuttamaan ja viettämään kesän viimeisiä päiviä toverillisessa seurassa!

TYÖTÄ, TYÖTÄ JA VIELÄ KERRAN TYÖTÄ – JÄRJESTÖPÄIVÄ 14.9.

Demarinuorten Järjestöpäivään kutsutaan piirien ja osastojen puheenjohtajat sekä työntekijät. Yhden päivän koulutus järjestetään Helsingissä. Koulutuksessa tapaa tuttuja piiritoimijoita ja oppii uutta piirin pyörittämisestä. LIPPU

LIPPU 4 /2012

MITT MODERSMÅL ÄR SVENSKA, MITT HEMLAND ÄR FINLAND, SOCIALDEMOKRATIN ÄR MITT EGET VAL TEXT: Jacob Storbjörk

D

en 6 november firades Svenska dagen. Det är av svenska frågor. Men jag tror inte bästa resultat uppnås en dag för allmän flaggning. Svenska dagen som bäst genom att samla allt stöd till enbart ett litet parti. För har firats i Finland sedan år 1908, instiftades för det är trots allt en identitet, ett språk vi vill bevara, inte ett att alla svenskspråkiga i Finland skulle känna en politiskt parti. Här har Folktinget en viktig roll. Att de polisamhörighet med varandra. Med andra ord ses Svenska tiska partierna kan mötas vid samma bord och tillsammans dagen av oss finlandssvenskar som en symbol för vår rätt komma på strategier för ett tvåspråkigt Finland är väldigt att tala svenska i Finland. För det är skäl att påpeka att angeläget. Svenska Folkpartiet kan inte bevaka det svenska modersmålet är en del av identiteten. Eller som President språket ensamt utan behöver stöd från andra partier.

Sauli Niinistö uttryckte det på huvudfesten i Esbo: ”moderFör det tål att betonas att en stor del av den finskspråkimålet är en av identitetens hörnstenar”. ga befolkningen är välvilligt inställd till ett Under Svenska dagen ordnas det SOCIALDEMOKRATIN Finland med två nationalspråk, finska och olika festligheter och evenemang runt svenska. Det är därför viktigt att samI FINLAND ÄR OCH om i Finland. President Sauli Niinistö var la detta stöd via organisationer så som HAR ALLTID VARIT huvudgäst på Svenska Dagens huvudfest Folktinget. och belönades med Folktingets förtSocialdemokratin i Finland är och har TVÅSPRÅKIG jänstmedalj. Även presidenterna Martti alltid varit tvåspråkig. Enligt min åsikt Ahtisaari och Tarja Halonen har tidigare kan jag som finlandssvensk försvara mitt belönats av Folktinget för sitt lånvariga engagemang och modersmål bättre tillsammans med mina finskspråkiga starka stöd för de två nationalspråken. Svenska Finlands kamrater i ett starkt tvåspråkigt parti som SocialdemokraFolkting är ett samarbetsorgan som fungerar över de politerna. Och bland de finländska politikerna så finns det nog tiska gränserna. Folktinget är också den organisation som ingen som har arbetet lika målmedvetet för ett Finland ordnar huvudfesterna på Svenska dagen. med två nationalspråk som tidigare statsministern Paavo Själv firade jag dagen på den lokala Svenska dagen Lipponen. Lipponen har för övrigt varit en stor politisk festen i Jakobstad. Festen följde den traditionella dagordförebild för mig. Dessutom finns det också andra viktiga ningen, först en välkomsthälsning som sedan efterföljs av politiska frågor förutom frågan om det svenska språket. musik och körsång och ett festtal. Festen avslutades givetHur ska till exempel servicen, vården, skolan och ekonomin vis med Modersmålets sång av J.F. Hagfors. vara utformad?

Svenska dagen väcker varje år en stor och viktig fråga.

Socialdemokraterna spelar en viktig roll i SvenskfinHur blir det i fortsättningen, kommer Finland ha två natioland. Vi är de som ska erbjuda ett annat alternativ till den nalspråk? Sauli Niinistö sade i sitt tal att ”Finland är och mörkblåa borgerliga politik som Svenska Folkpartiet driver. förblir tvåspråkigt”.

Socialdemokraterna är ett löntagarparti vars politik bygger Det svenska språkets överlevnad i Finland kräver att det på arbete och rättvisa. Viktiga dygder för oss är rättvisa, finns krafter som vill bevara det tvåspråkiga Finland, andemokrati, frihet, jämlikhet och solidaritet. Jag tror att nars riskerar svenskan och den finlandssvenska identiteten dessa saker är viktiga för väldigt många finlandssvenskar. att dö ut. Det finns ett litet politiskt parti, Svenska FolkLIPPU partiet, som gärna profilerar sig som främsta försvarare

13

14

LIPPU 4 /2012

PIENI JA ITSEPÄINEN TEKSTI JA KUVAT: Kirsi Lamberg, liittohallituksen jäsen

Pieni ja itsepäinen - sellainen todellakin on maa, joka on noin kolmanneksen Suomen pinta-alasta.

Islannin suurimpia vientituotteita ovat teollisuus- ja kalatuotteet ja saarta koettelee ympäri vuoden voimakas tuuli ja sade.

K

arun luonnon vaikutuksia sai kokea koko Eurooppa vuonna 2010 mantereen koko lentoliikenteen seistessä viikkoja Eyjafjallajökullin tulivuoren purkauduttua. Islannissa on historiallisen vahva demarikannatus ja luottamus, josta kertoo muun muassa maan ensimmäisen naispääministerin Jóhanna Sigurdardóttirin pitkä ja arvostettu poliittinen ura. Islanti koki historian suurimman kriisinsä vuonna 2008 ja selvisi. Mikä on kreppa? Ja miten siitä selvittiin? Minulle tuli uskomaton mahdollisuus päästä yliopiston kautta vaihtoon tähän maahan ja selvittää, miten tämä kaikki tapahtui ja millaisen jäljen se jätti kansaan.

TAVALLISILLE IHMISILLE KRIISI TARKOITTI ASUNTOLAINOJEN PAISUMISTA, TYÖPAIKKOJEN MENETYSTÄ, PALKKOJEN ALENNUKSIA SEKÄ PERUSTUOTTEIDEN HINTOJEN NOUSUA. KRIISIN TAUSTAT Islantilaisten taloudellinen nousukausi ja hyvinvointi kasvoivat tasaisesti pitkin 2000-lukua. Maahan virtasi ulkomaalaista pääomaa Alcoan alumiininvalmistajan saapuessa Islantiin. Islannin korkotaso oli korkeampi kuin muualla, mikä sai monet ulkomaalaiset luottolaitokset tarjoamaan edullisia lainoja islantilaisille yrityksille ja kotitalouksille.

Useat perheet ottivat suuria lainoja, koska eihän mikään voinut mennä pieleen. Vuoden 2008 alussa Islannin

pankkisektori oli kasvanut mammuttimaisen suureksi, eikä keskuspankilla ollut varoja kattamaan liian suuria valuuttalainoja. Kupla puhkesi, kun Islannin Glitnir-pankki kaatui ensimmäisenä elokuussa 2008. Odotetusti sijoittajat vetivät rahansa kiireesti Islannista ja aiemmin vahvan kruunun arvo romahti. Vain muutamassa viikossa kaikki oli hajonnut ja seuraavien kahden viikon aikana päivän uutiset kertoivat aina vain alemmasta kruunun arvosta. Kukaan ei vain ollut valmis tai riittävän rohkea myöntämään tätä!

Lokakuussa 2008 taloudellinen kasvu ja kruunun arvo romahti ennätysalhaisiin lukemiin muutamassa viikossa.

Tuolloin valtio joutui ottamaan kolme Islannin pankkia haltuunsa. Yritykset ja yksityiset kotitaloudet eivät enää selvinneet ottamistaan lainoista. Pahimpana päivänä Islannin kruunun arvo putosi jopa kolmanneksen euron arvosta. Kriisi löi kovaa pieneen valtioon, jonka elämä muuttui kerralla. Asuntolainat kasvoivat moninkertaisiksi, mikä aiheutti useita henkilökohtaisia konkursseja.

Kriisiä syvensi myös työttömyys, joka nousi vuoden 2007 0.7 prosentista vuonna 2009 8,2 prosenttiin.

Tavallisille ihmisille kriisi tarkoitti asuntolainojen paisumista, työpaikkojen menetystä, palkkojen alennuksia sekä perustuotteiden hintojen nousua. Moni koki järjestelmän pettäneen heidät. Kolmannes kansasta kertoi kyselyiden mukaan kriisin alussa harkitsevansa maastamuuttoa. Kansa oli luottanut vaaleilla valittuihin päättäjiinsä. Jokainen uskoi median antamaan kuvaan vilpittömästi siitä, että päättäjät tekivät työnsä, vahtivat pankkeja, turvasivat valuuttavarantoa, säätelivät korkotasoa ja toimivat yleensäkin pätevästi.

Useat maassa haastattelemani nuoret ihmiset kokivat päättäjiensä pettäneet heidät. Tulevaisuuden suunnitelmat olivat lipsumassa käsistä, työpaikat vähenivät ja eläminen

LIPPU 4 /2012

kallistui, kun ruoanhinta nousi ennätys korkeaksi. Yleensä hyvin rauhallinen kansa koki tulleensa petetyksi, mikä purkautui mielenosoituksina, joihin rauhallisessa Islannissa ei ole totuttu. Kaikenikäiset ihmiset osoittivat turhautumistaan maan hallitusta kohtaan, joka lopulta nöyrtyi eroamaan.

Juuri eläköitynyt Islannin ensimmäinen naispääministeri Jóhanna Sigurdardóttir sanoi vuonna 2008: ”Yksityiset pankit epäonnistuivat, valvontajärjestelmä epäonnistui, politiikka epäonnistui, tiedotusvälineet epäonnistuivat ja säätelemättömät vapaat markkinat epäonnistuivat täysin.”

Islannin uusi hallitus otti haltuunsa yhteensä kolme pankkia ja haki kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä apua kriisiinsä ensimmäisenä länsimaalaisena valtiona sitten 70-luvun.

Hallitus otti haltuunsa muutamia pankkeja, mutta antoi myös useiden pankkien kaatua.

Nobel-palkittu Paul Krugman pitää Islannin tekemään päätöstä oikeana. Samaan aikaan kun muualla maailmassa valtio yritti pelastaa pankkeja, Islanti antoi pankkiensa kaatua ja laajensi jopa sosiaalista turvaverkkoaan, jotta pahasti velkaantuneet kansalaiset eivät jäisi ilman sosiaaliturvaa.

Islannin nopeaa toipumista on selitetty myös jättäytymisellä euron ulkopuolelle.

Kriisin jälkeen Islannin kansa vaati perustuslain muutosta. Tämä perustuslain muutosta suunniteltiin avoimesti ja sen vaiheita pystyttiin seuraamaan tarkkaan. Lokakuussa 2012 uusi perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä.

Islannin liittymisestä Euroopan Unioniin järjestetään myös kansanäänestys. Pienen maan demokratia toimii, kun kansalaisilla on tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin. Ne tuntuvat omilta!

MONI KOKI JÄRJESTELMÄN PETTÄNEEN HEIDÄT. MITÄ OPITTAVAA?

Islannin talouden romahtaminen ja sen jälkeinen nousu takaisin jaloilleen on upea esimerkki siitä, kuinka koko maata järisyttäneen kriisiin jälkeen ei jääty tuleen makaamaan.

Maa on muuttunut ja kansa sen mukana. Vahvan kansan itsetuntoon syntyi lommo ja palattiin takaisin perinteisten arvojen pariin. Perhesuhteet ovat talouskriisin jälkeen korostuneet, minkä voi huomata kasvavina syntyvyyslukuina.

Kaikkien ohjeiden vastaisesti Islannissa ei alettu säästämään voimakkaasti kaikista julkisista menoista. Kovia julkisia leikkauksia tehtiin, mutta niitä pyrittiin tekemään niitä kohdentamatta kaikkein heikoimmassa asemassa oleville.

Tällä hetkellä kaikkien tulot ovat pudonneet, mutta vä-

hiten pienituloisimmalla, joten tuloerot ovat jopa tasoittuneet. Työttömyys on jatkuvasti laskussa ja maan talous on nousussa. Tämä on mielestäni esimerkki siitä, että hyvinvointivaltion malli ei ole liian anteliasta tai kallis. Tukemalla julkisia palveluita ja etuisuuksia talouskriisin ja laman aikana, voi olla suuri voimavara etteivät tuloerot ja sosiaalinen epätasa-arvo kasva kohtuuttomasti.

Islanti ei varmasti ole ainut esimerkki, kuinka talouden romahtamisen jälkeen on noustu takaisin jaloilleen entistä vahvempana. Samalla on säilytetty julkiset palvelut tasokkaina, joka on hieno esimerkki kaikille muille taantuman ja laman kanssa taisteleville maille.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion sosiaalipolitiikalla pyritään yhdistämään väestöä, eikä jakamaan sitä edunsaajiin ja maksajiin. Tästä periaatteesta ei pidä tinkiä, vaikka esimerkiksi luopuminen varakkaiden oikeudesta lapsilisistä tuntuisi hetkittäin kuinka oikeudenmukaiselta. Koko väestön pitäminen mukana etuuksien maksajina ja saajina takaa järjestelmän oikeutuksen ja mahdollistaa toimivat, yhteisesti rahoitetut ja järjestetyt palvelut, jotka ovat niin korkeatasoisia ja kattavia, että tarvetta hankkia yksityisiä palveluja ei synny.

MUUTTUNUT NAINEN

Tätä lukiessanne Suomeen palaa nuori nainen, joka on reilun kolmen kuukauden aikana tullut entistä tietoisemmaksi eurooppalaisuudestaan, mutta ennen kaikkea mitä tarkoittaa olla pohjoismaalainen. En ehkä vieläkään olisi ensimmäiseksi avaamassa pankkitiliä Islannissa, mutta ottaisin kuitenkin oppia noista omapäisistä ihmisistä. Kaikkien kokemuksien sekaan mahtuu huikea määrä erilaisia ihmisiä ja hienoja hetkiä, mutta myös niitä rankkoja päiviä. Mieleeni parhaiten on jäänyt osallistuminen väittelyyn oikeistolaisen itäeurooppalaisen lakimiehen kanssa hyvinvointivaltioiden tulevaisuudesta. Täällä ollessani olen oppinut lähes kaiken olevan mahdollista, kunhan on ensin valmis tekemään töitä. Tästä hienona esimerkkinä olen ollut todistamassa muun muassa Islannin talouden elpymistä. Lisäksi olen saanut tavata uskomattomia poliittisia toimijoita, ensimmäinen Islannin naispääministeri Johanna Sigurdardottirin päättäväisyys sekä Britannian työväenpuolueen poliitikon David Milibandin osaaminen tekivät vaikutuksen.

Joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Saavutetun hyvinvoinnin ylläpitäminen sekä julkisen sektorin kehittäminen on kaikkien pohjoismaalaisten yhteinen haaste.

Palveluita tulee kehittää myös vaikeassa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Samanlainen kulttuuritausta ja pohjoismaalainen hyvinvointivaltion malli ripauksineen omanlaisiaan piirteitä on sellainen rikkaus, jossa on tehtävä entistä tiukempaa yhteistyötä Euroopan Unionin laajentuessa.

Lisäksi muiden maiden nuorisoliittojen välistä yhteistyötä tulee entisestään tiivistää. Tulevia eurovaaleja ajatellen voin kertoa jokaiselle liikkeemme jäsenelle, että meillä ei ole mitään hävettävää maailmalla oman osaamisemme tai itsemme puolesta. Erästä liikkeemme työntekijää lainaten: nöyriä saadaan olla, mutta ei me nöyristellä! LIPPU

15

16

LIPPU 4 /2012

ITSE AIHEUTETTU EUROKRIISI TEKSTI: Tommi Heino KUVAT Karim Boulif/Eu audiovicual services press.

Jo syksystä 2008 alkanut maailmantalouden epävarmuus ja kitulias taloudellinen kasvu sekä niistä johtuvat lomautukset ja ytneuvottelut värittävät suomalaista uutisointia ja yhteiskunnallista keskustelua tulevanakin talvena.

Tilauskirjojen ohetessa yritykset lykkäävät investointejaan ja supistavat toimintaansa, mikä näkyy lähes päivittäin uusina irtisanomisina tai lakkauttamisina. Monet talousviisaat ja pankkimiehet ennustavatkin varsin synkkää tulevaisuutta ja uuden taantuman jo kolkuttelevan ovella.

Lisävelkaantumisen pelossa poliittiset päättäjät ovat väläytelleet merkittäviä valtion menojen supistamisia ja veronkorotuksia. Elämme monin tavoin suurten valintojen aikaa. Mutta kuinka tähän on tultu ja onko meillä mitään tietä ulos?

JÄLJET JOHTAVAT ATLANTIN TAA

Y

hdysvalloissa sijoituskeinottelusta ja asuntokuplan puhkeamisesta alkunsa saanut rahoitusmarkkinoiden kaaos huipentui syksyllä 2008 investointipankki LehmanBrothersin kaatumiseen ja siitä seuranneeseen maailmantalouden kaaokseen ja syvään lamaan. Epävarmuuden vallitessa pankkien välinen luotonanto ja rahaliikenne hyytyivät lähes tyystin, minkä reaalitaloudelliset seuraukset näkyivät varsin pian konkursseina ja joukkotyöttömyytenä valtameren molemmin puolin.

Yleinen epävarmuus ja kulutuksen voimakas vähentyminen laukaisivat itseään vahvistavan noidankehän, jossa vuorottelivat yritysten vähenevät myyntitulot ja niistä johtuvat lomautukset ja irtisanomiset.

Julkinen valta ei kuitenkaan seurannut tilannetta sivusta ja niin Yhdysvalloissa kuin osin Euroopassakin aloitettiin

mittavat talouden elvytysohjelmat, jotka koostuivat hallituksien väristä riippuen joko valtion menojen lisäyksistä tai verojen keventämistä. Aktiivinen suhdannepolitiikka näyttikin tuottavan tulosta ja maailma saattoi taas hengittää vapaammin suuren laman uhan väistyttyä. Luottamuksen elpyminen ja kansalaisten paluu kuluttamaan saivatkin aikaan orastavaa kasvua, ennen kuin valokeilaan nousivat valtioiden paisuneet velkasuhteet, Kreikka etunenässä.

VAPAIDEN MARKKINOIDEN DOGMI VALTASI TALOUSPOLIITTISEN KESKUSTELUN JA TASAISEN TULONJAON JA TÄYSTYÖLLISYYDEN SIJAAN TAVOITTEIKSI ASETETTIIN TEHOKKUUS JA KILPAILUKYKY. TALOUSTIEDE ETSII SUUNTAANSA

Kuten myös kuluva kriisinkin on osoittanut, on taloudellisten laskusuhdanteiden ja taantumien taustalla kokonaiskysynnän eli yrityksien ja kotitalouksien kulutuksen mittava väheneminen, vaikka sen voi laukaista eri tekijä, kuten tässä tapauksessa asuntokuplan puhkeamisesta seurannut epävarmuus. Kun yritysten tuotteille ei ole markkinoita ne eivät investoi tai tilanteen pitkittyessä turvautuvat irtisanomisiin, mikä leikkaa edelleen ihmisten ostovoimaa ja uskoa tulevaisuuteen, saaden heidät entistä enemmän kiristämään kukkaroidensa nyörejä. Näin kierre onkin valmis.

1930-luvun suuren laman vuosina brittiläinen taloustieteilijä John Maynard Keynes kehitti kuuluisan talousteoriansa, jonka keskiössä olivat kokonaiskysynnän vaihtelut.

Suurilla julkisilla investoinneilla ja aktiivisilla työllistämistoimilla voitiin Keynesin mukaan tehokkaasti taistella taloudellisia taantumuskausia vastaan, vaikka se lyhyellä tähtäimellä merkitsisikin valtion lisävelkaantumista. Toisen maailmansodan jälkeen keynesiläinen suhdannepolitiikka vakiintui monien läntisten sosialidemokraattisten hallitusten politiikkaan yhdessä hyvinvointivaltio kehityksen kanssa.

1970-luvulla talouden ja pääomamarkkinoiden liberalisointi monetarististen talousoppien myötä kuitenkin painoin aktiivisen suhdannepolitiikan taka-alalle ja vallitseva poliittinen retoriikka alkoi painottaa valtioin mahdollisimman pientä roolia taloudellisessa elämässä, sekä sääntelyn purkamisen välttämättömyyttä. Vapaiden markkinoiden dogmi valtasi talouspoliittisen keskustelun ja tasaisen tulonjaon ja täystyöllisyyden sijaan tavoitteiksi asetettiin tehokkuus ja kilpailukyky. Siirryttiin kysyntää tukevasta talouspolitiikasta tarjonnan politiikkaan.

Aktiivinen suhdannepolitiikka näytti kuitenkin tekevän paluun, niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin syksyn 2008 kaaoksen hillitsemisessä, kun hallitukset vastasivat

LIPPU 4 /2012

napapereiden koroilla ja käytännössä ulosmitannut näiden maiden poliittisen päätöksenteon demokraattisesti valituilta poliitikoilta markkinavoimille. EKP:n tiukka mandaatti hintavakauden valvojana, onkin asetettu kyseenalaiseksi niin poliitikkojen kuin taloustieteilijöidenkin toimesta.

TIE ETEENPÄIN

kriisiin omia menojaan lisäämällä. Kuitenkin lisääntyneet velkaluvut saivat eurooppalaiset päättäjät varsin pikaisesti vaihtamaan elvyttävästä talouspolitiikasta jälleen valtion menojen supistamiseen ja vyönkiristyspolitiikkaan.

MIKSI JUURI EURON KRIISI?

Vaikka syksyn 2008 turbulenssi ja sen seuraukset saivat alkunsa Yhdysvalloista, ovat viimeisen kahden vuoden ajan talouslehtien otsikoissa pysyneet eurooppalaiset taloudet ja niiden ahdinko. Vaikka kriisi on globaali ja sen seuraukset tuntuvat kaikkialla, on euroalueella monia sellaisia piirteitä ja rakenteita, jotka ovat hankaloittaneet akuutin kriisin hoitoa ja jotka se on nostanut esille. Kriisi ei alun perin ollut eurooppalaista alkuperään, mutta silti voidaan perustellusti puhua juuri euron kriisistä.

Euroopan unioni ja Euroopan talous- ja rahaliitto ovat monin tavoin ainutlaatuisia rakennelmia, niin nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa kuin historiankin valossa. Molemmat ovat itsenäisten valtioiden muodostamia poliittisia yhteenliittymiä, joissa valtiot ovat vapaaehtoisesti luovuttaneet omaa suvereniteettiaan ja päätäntävaltaa yhteisen edun rakentamisen nimissä.

Huomionarvoista on myös se, että kummankaan instituution kehitys ei ole millään tavalla ”staattisessa” tilassa, vaan ne kehittyvät yhteisten poliittisten valintojen ja kamppailujen kautta. Usein Euroopan Unionin historiassa juuri kriisiajat ovat olleet unionin kehittämisen dynaamisinta aikaa. Merkittävä ulkoinen paine saa poliitikot hakemaan kompromisseja vastakkainasettelun sijaan. Nykyisen talouskriisin hoidossa on unioni ja varsinkin talous- ja rahaliitto ottaneet suuria harppauksia yhä tiiviimmän integraation ja yhteistyön suuntaan.

Tällä hetkellä talous- ja rahaliitossa on monia institutionaalisia piirteitä, jotka estävät jäsenmaita harjoittamasta tehokkaasti elvyttävää talouspolitiikkaa. Sopimukset talouskurista ja budjettialijäämien rajoittamisesta estävät pitkälti jäsenvaltioita laajentamasta julkisia investointeja työllisyyttä kohentavaan suuntaan. Samoin laajan ja heterogeenisen valuutta-alueen omaavan euron ulkoinen arvo ei ole joustanut merkittävästi alaspäin, kuten usein taantumia kohdanneissa valtioissa tapahtuu. Näin ollen tämäkään ei ole pystynyt tasaamaan kriisivaltioiden kroonisen negatiivisiksi muodostuneita kauppataseita.

Suurin yksittäinen syy on kuitenkin Euroopan Keskuspankin, EKP:n, haluttomuus toimia valtioiden viimekätisen maksukyvyn turvaajana, mikä on antanut markkinoille lähes täydellisen vallan spekuloida velkaisten maiden lai-

Viimeisen kahden kuluneen vuoden aikana euroalueen poliitikot ovat yrittäneet padota kriisiä ja kehittää euroaluetta vaihtelevalla menestyksellä. Kun Kreikan todellinen velkamäärä selvisi keväällä 2010, saaden sen lainapapereiden korot nousemaan pilviin, päättivät euroalueen johtajat pikaisella aikataululla tukea Kreikkaan ensin kahdenvälisillä lainoilla ja pidemmällä tähtäimellä perustamalla rahoitusvakausvälineen, jonka tehtäväksi muodostui rahoitusvaikeuksiin joutuneiden jäsenmaiden tukeminen.

EKP:N TIUKKA MANDAATTI HINTAVAKAUDEN VALVOJANA, ONKIN ASETETTU KYSEENALAISEKSI NIIN POLIITIKKOJEN KUIN TALOUSTIETEILIJÖIDENKIN TOIMESTA. Poliitikkojen taustaoletuksena kuitenkin oli, että kriisi oli vain seurausta valtioiden holtittomasta varainhoidosta ja että ne pystyisivät palaamaan takaisin normaalin markkinarahoituksen piiriin, kunhan vain saisivat tulonsa ja menonsa tasapainoon. Tämän vuoksi yhteiseen apuun turvautumaan joutuneille jäsenmaille on määrätty leikkauslistoja ja lähes epärealistisia säästöohjelmia. Pahimmillaan nämä ovat vain kurjistaneet tilannetta entisestään kokonaiskysynnän yhä pudotessa.

Sen sijaan vähemmän poliittista keskustelua ovat saaneet osakseen ne keinot joilla luodaan vanhalle mantereelle uutta kasvua ja työllisyyttä. Yleisen epävarmuuden oloissa ja kuluttajien ostovoiman heiketessä sekä yritysten investointien laahatessa ovat leikkaustoimenpiteen vain kurjistaneet entisestään euroalueen kansalaisten tilannetta kuin parantaneet tilannetta tai edes useimmissa tapauksissa vähentäneet velkaantumista. Osin syynä on Eurooppaa tällä hetkellä hallitseva oikeistolainen leikkauspolitiikka, mutta myös vasemmiston omat talousteesit näyttäisivät olevan tällä hetkellä hukassa.

Nyt tarvittaisiin kaikissa jäsenmaissa perusteellinen keskustelu kriisin nykyisistä hoitokeinoista ja niiden tuloksista.

On uskallettava myötää, että leikkauspolitiikalla tätä kriisiä ei tulla ratkaisemaan, vaan tarvitaan kasvua ja työllisyyttä tukevia sekä sosiaalisesti oikeudenmukaisia keinoja työttömyyden voittamiseksi ja kurjistumisen kierteen katkaisemiseksi. Samalla on käytävä kattava keskustelu myös koko euroalueen rakenteen uudistamisesta vakaammaksi ja avoimemmaksi sekä työllisyyttä tukevaksi, sillä vain näin voidaan jatkossa estää nykyisenkaltaisten kriisien toistuminen ja rakentaa sosiaalisesti oikeudenmukaista Eurooppaa.

LIPPU

17

18

LIPPU 4 /2012

KANSANTALOUDEN KURSSIA KÄÄNTÄMÄSSÄ – LISÄÄ TYÖTÄ, TALOUSKASVUA JA YRITTÄJYYTTÄ?

TEKSTI: Lipun toimitus KUVA: Demarinuoret

Onko valtionvelka karannut käsistä? Mitä valtio voi tehdä tukeakseen pienyrityksiä?

Romuttaako huoltosuhteen rappiotila pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin? Näihin ja moniin muihin kansantalouden suuriin kysymyksiin haettiin vastausta Demarinuorten D-TOUR: Talous, työllisyys ja yrittäjyys -seminaarista.

Asiantuntijaseminaari kokosi yhteen nuoria demariaktiiveja ympäri Suomen keskustelemaan ja ratkaisemaan valtiontaloutta vaivaavia kysymyksiä. Löytyikö vastauksia?

A

mmattiliitto Pro:n tiloissa Ruoholahdessa vallitsi marraskuisena aamuna odottava tunnelma – edessä olisi korkeatasoinen asiantuntijaseminaari kansantalouden kipukohdista. Vaaliväsymyksen selättänyt huikea 45 osallistujan joukko sai lämpimän vastaanoton Demarinuorten puheenjohtajan Joona Räsäsen tervehdyssanoissa. Vaaleista vielä toipuvaa osallistujajoukkoa Räsänen innosti puheessaan toteamalla, nuorten demarivaltuutettujen määrän kasvaneen kolmanneksella.

Koleassa aamussa tieto tuntui lämmittävän monia.

Seminaarissa ei kuitenkaan sen enempää ollut tarkoitus käsitellä kuntavaaleja – ja hyvä niin. Alkuvuoden seminaarit ja tapahtumat olivat keskittyneet niin vahvasti vaaliasiaan ja vaalihurmoksen lietsontaan, että oli miellyttävää jälleen syventyä asiakysymyksiin vaalikampanjoinnin sijaan.

heenvuorolla, joka lähti liikkeelle talouden globalisaatiokehityksestä. Rinne peräänkuulutti suomalaisen elinkeino –ja talouspoliittisen ohjelman tarvetta. Ohjelmassa tulisi määritellä ne painopistealueet, joista löytyy kasvun aineksia ja mahdollisuuksia uusille työpaikoille. Tästä esimerkkinä ovat muun muassa metsäteollisuuden käyttämättömät patentit.

Tilaisuuden ehdottomasti kiinnostavin ja odotetuin puheenvuoro tuli valtiosihteeri Raimo Sailakselta. Työllisyyden vaikutuksista valtiontalouteen puhunut Sailas korosti esityksessään erityisesti Suomen huoltosuhdetta ja sitä kuvaavaa kehityskäyrää. ”Jos haluat testata hermojasi, katso ennen nukkumaanmenoa tätä kuvaajaa”, Sailas tokaisi ja nauratti osallistujia. Suorasanainen Sailas ei omien sanojensa mukaan halua pelotella ketään, mutta tosiasiat on hyvä tunnustaa. Talouden vaikeita aikoja eivät jättäneet korostamatta myöskään muut tilaisuudessa puhuneet.

ISOT ASIAT SAIVAT TAUSTOITTAJIKSEEN ISOT NIMET

Alustajajoukko oli seminaarissa korkeatasoinen ja nimekäs. Tapahtuman ohjelmallisen osuuden alkupäästä vastasivat Ammattiliitto Pro:n puheenjohtaja Antti Rinne, palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnas, sekä odotetuin puhuja valtiosihteeri Raimo Sailas. Lisäksi lavalla kuultiin yksityisen sektorin ääntä Suomen yrittäjien varatoimitusjohtajan Timo Lindholmin ja Elinkoeinoelämän keskusliiton PK-johtajan Pentti Mäkisen suilla. Ensimmäisen päivän tiukan talousasian huipensi paneeli perustulosta, jossa SAK:n ekonomisti Ilkka Kaukoranta ja Helsingin vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Ville Ylikahri mittelivät perustulomallien toimintamahdollisuuksista.

Ammattiliitto Pro:n puheenjohtaja Antti Rinne selvitti teollisuuden työllisyysnäkymiä avarakatseisella pu-

OHJELMALLISEN OSUUDEN JÄLKEEN OLI AIKA JUHLIA

Ensimmäisen päivän haastavan, mutta kiinnostavan ohjelmallisen osuuden jälkeen oli aika juhlia. Demarinuorten kuntavaalien kiitosbileet kokosivat seminaariin osallistujien lisäksi suuren joukon muita demariaktiiveja. Kiitosbileiden aikana saattoi bongata vanhan punanutun juhlakansan joukosta. Antoisan tilaisuuden päätti kiitosbileiden jälkeisenä aamuna keskustelu viikonlopun annista. Kaikkiin kansantalouden kohtalonkysymyksiin ei ehkä saatu vastauksia, mutta ainakin alkuun päästiin. D-TOUR –seminaari jäi varmasti kaikkien osallistujien mieliin onnistuneena ja antoisana tapahtumana. Näitä lisää, kiitos! LIPPU

LIPPU 4 /2012

NÄIN SE TEHTIIN VANTAALLA TEKSTI: Antti Lindtman, ensimmäisen kauden kansanedustaja

Kunnallisvaaleissa SDP otti takapakkia viime vaaleihin verrattuna, mutta puolueen puheenjohtajaa lainatakseni, ”hoppee ei oo häppee”.

Joillakin paikkakunnilla puolue kuitenkin saavutti lisäkannatusta.

Tampere on tästä hyvä esimerkki.

M

yös Vantaalla vaalit sujuivat erinomaisesti.

Kannatus nousi 0.4 prosenttiyksikköä ja SDP nousi suurimmaksi puolueeksi ohi Kokoomuksen. Vaikka vaalitulos vantaalaisittain oli hieno, vieläkin mahtavampi tosiseikka on se, että SDP:n 18 valtuutetusta neljä on demarinuoria eli kolmekymppisiä tai sitä nuorempia. Eikä tämä ole edes mitenkään poikkeuksellinen tilanne Vantaalla. Yhtä monta demarinuorta valtuustoon valittiin viimeksi vuoden 2004 kunnallisvaaleissa. Itse asiassa Vantaan valtuustoon on valittu nuoria demareita kaikissa kunnallisvaaleissa tällä vuosituhannella. Miten tämä on ollut mahdollista?

Ensinnäkin, demarinuorten perustoiminta ja jäsenhankinta on hoidettu hyvin. Tämä on taannut sen, että uusia nuoria vaikuttajia on tullut mukaan.

Toiseksi, ukkopuolueen väki on ymmärtänyt, että nuorille kannattaa myös antaa vastuuta. Tällä on ollut ratkaiseva merkitys Vantaan Demarien menestykselle ja sille, että jatkuvuus on pystytty turvaamaan.

Kunnallisvaalien ehdokasasettelussa asetettiin tavoitteeksi, että vähintään viidennes ehdokkaista on nuoria.

Tavoitteessa on onnistuttu jo neljä kertaa peräjälkeen. Parhaimmillaan lähes kolmannes ehdokkaista on ollut demarinuoria, kiitos jäsenäänestyksen. Määrä ei tietenkään korvaa laatua, mutta listoilla on hyvä olla erilaisia ja monipuolisia ehdokkaita. Nuorilla on monenlaisia verkostoja ja esimerkiksi luontaista osaamista kampanjointiin sosiaalisissa medioissa. Tämä pääoma ja osaaminen on hyödynnettävä. Nuoret ja kokemattomat ehdokkaat eivät välttämättä heti taida kampanjoinnin kaikkia saloja, mutta jostain on aloitettava. Sitä paitsi, innokkuus saattaa usein nuorten kohdalla korvata pienet mokat kampanjoinnissa.

Usein on esitetty huoli siitä, että nuoret nostetaan vain mannekiineiksi ehdokaslistoille ja sen jälkeen heidät unohdetaan. Vantaalla toimitaan toisin. Heille, jotka laittavat itsensä vaaleissa likoon

on annettava myös vastuuta. Vantaalla on pyritty siihen, että jokaiseen lautakuntaan valitaan vähintään yksi nuori demari. Nuoret pääsevät vastuupaikolle kasvamaan korkoa seuraaviin vaaleihin ja haasteisiin. Heille annetaan vastuuta kunnallisen päätöksenteon ’kovimpia’ paikkoja myöten.

Olin itse ensimmäistä kertaa ehdolla vuoden 2000 kunnallisvaaleissa. Toimin silloin Vantaan nuorisovaltuuston puheenjohtajana ja ajattelin, että näkyvyys riittäisi valtuustopaikkaan. Se jäi kuitenkin haaveeksi ja pettymys oli tietenkin suuri. Pääsin kuitenkin lautakuntatyöhön mukaan, joten motivaatio kantoi seuraaviin vaaleihin ja sittemmin valtuustopaikkaan asti.

On tärkeää, ettei valtaa keskitetä liikaa. Politiikka on joukkuepeliä. Mahdollisimman monelle on annettava mahdollisuus kehittyä ja näyttää kyntensä. Siksi vanhemmilta ja kokeneemmilta tovereilta on syytä odottaa ymmärrystä.

Olen taannoin kuullut esimerkkejä siitä, kuinka joillakin paikkakunnilla vanhemmat toverit ovat halunneet haalia itselleen kaikki paikat, eivätkä ole antaneet nuorille mahdollisuutta kasvaa. Tällaista toimintaa vastaan kannattaa hieman kapinoidakin, sillä liikkeen tulevaisuus on nuorissa. Onneksi monilla paikkakunnilla demarinuoria ollaan nyt nostamassa jopa valtuustojen ja hallitusten johtopaikoille.

Vaikuttamistyö on pitkäjänteistä; olen itse oppinut sen kantapään kautta. Vinkki kaikille teille, joille valtuustopaikka ei vielä irronnut: rohkeasti mukaan lautakuntiin ja vaikuttamistyöhön, näyttäkää kyntenne, oppikaa ja asettakaa tähtäin seuraaviin vaaleihin! Tämä vaatii ymmärrystä kokeneemmilta tovereilta, mutta myös nuorten omaa halua. Vaikuttamistyö vaatii kovaa tahtoa ja loputonta työtä. Lannistua ei kannata, vaan asettaa tähtäin aina eteenpäin. Ei kannata jäädä odottelemaan seuraavia kunnallisvaaleja, jotka ovat neljän vuoden päästä. Nyt kannattaa tehdä kaikkensa niissä tehtävissä, joita jo nyt on ja joita tulee seuraavaksi saamaan. Kannattaa perehtyä asioihin, tutustua ihmisiin, oppia ja kokea. Kyllä ne seuraavat vaalit sieltä tulevat ja silloin olet jo paljon valmiimpi. Tähän kannustamisen ilmapiiriin kannustan kaikissa kunnissa! LIPPU

19

20

LIPPU 4 /2012

YHDESSÄ PYSTYMME KAIKKEEN, YKSIN EMME MIHINKÄÄN! TEKSTI: Eemeli Peltonen KUVA: Pasi Järvenpää

Lokakuun 2012 kuntavaaleissa Sastamalan kunnassa pamahti - nuori kunnallisvaaliehdokas Ilmari Nurminen valittiin kaupunginvaltuustoon äänivyöryllä.

Lippu haastatteli Ilmaria ja otti selvää, miten huikea äänisaalis mahdollistui.

T

arkastuslaskennan jälkeen Ilmari Nurmisen lopulliseksi äänisaaliiksi varmistui 812 ääntä.

Tulos on järisyttävän hyvä ja samaisella äänimäärällä olisi päässyt läpi myös maamme suurimmissa kaupungeissa. Tulos oli paitsi korkea, myös historiallinen - Nurmisen 812 ääntä on koko kaupungin ääniennätys ainakin 35-vuoteen. Vertailun vuoksi on hyvä todeta, että esimerkiksi kokoomuksen paikallinen istuva kansanedustaja Arto Satonen sai 360-ääntä. ”ENNAKKOÄÄNTEN TULTUA TUNNELMA RÄJÄHTI KATTOON”

MINUA ON OHJANNUT AITO HALU VAIKUTTAA MEIDÄN YHTEISIIN ASIOIHIN.

Aivan aluksi onkin syytä kysyä, miltä tuntui kun tulos varmistui? Tulos taisi olla ainakin läpimenon osalta selvä jo ennakkoäänien selvittyä.

- Olin perheeni ja lähisukulaisteni kanssa jännittämässä illan tuloslähetystä kotonamme. Ennakkoäänten tultua tunnelma räjähti kattoon ja olimme suunnattoman hämmentyneitä, mutta samalla niin iloisia saamastani luottamuksesta.

Osasin odottaa, että voisin mennä läpi, koska olin tehnyt hyvän mielestäni onnistuneen kampanjan ja olin edellisten seurakuntavaalien ääniharava, mutta tulos veti silti nöyräksi ja yllätti kaikki odotukseni, Ilmari kuvailee tulosiltaa.

Ensikertalaisena mukana vaaleissa ollut Nurminen on ollut jo aikaisemmin kiinnostunut politiikasta, eikä into lähteä mukaan syttynyt vasta vaalien alla. Aikaisempaa vaikuttajataustaa Nurmiselta löytyy paljon.

- Olen ollut pienestä pojasta lähtien kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista: olen toiminut jo yläkoulussa oppilaskunnan puheenjohtajana, lukioaikanani nuorisovaltuuston

LIPPU 4 /2012

puheenjohtajana ja myöhemmin aktiivisesti demarinuorissa. Minua on ohjannut aito halu vaikuttaa meidän yhteisiin asioihin.

Ilmarin taustasta puhuttaessa on pakko nostaa esille se kaikkein perinteisin kysymys. Vastausta ei toimittaja joudu kauaa odottamaan.

- Demarien hyvinvointipolitiikka veti puoleensa ja oli minulle muutenkin luonnollinen vaihtoehto jo pienestä pitäen, Nurminen vastaa ammattilaisen varmuudella.

Vaalien alla nähtiin jos jonkinlaisia vaaliteemoja. Oli työtä ja turvallisuutta, kotiin tuloa ja kristillisyyttä. Tärkeät sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistävät teemat toimivat vaalivoittajalla: - Terveyspalvelut on säilytettävä lähellä ihmistä ja niiden ajautuminen monikansallisten yhtiöiden haltuun on estettävä. Meidän on taattava vanhuksille hyvä ja laadukas hoito rahapussiin katsomatta sekä yksinäisyys ja syrjäytyminen on todellisuutta, johon on puututtava.

Kuntauudistus muovaa Suomen kuntakarttaa uusiksi ja on oletettu, että uusiin kuntakokonaisuuksiin mentäisiin aikaisintaan vuonna 2017. Päivämäärä on vielä kaukana ja paljon ehtii tapahtua ennen sitä. Paljon riippuu myös eduskuntavaaleista ja on päivänselvää, että keskusta tavoittelee pääministeriyttä päästäkseen murskaamaan sinipunahallituksen kuntauudistusaikeet. Ja sitten on vielä se SOTE-uudistus ja kuntien kurjistuva taloustilanne. Hyvältä ei näytä juuri missään.

Uudistusten varjoja ei pääse karkuun yksikään kuntien valtuutettu varsinkaan peruskuntien läheisyydessä. Monen valtuutetun toivomuslista oli vaalien alla pitkä kuin joululahjalista –hyvää ja kaunista lupailtiin olan takaa. Nurminen ei lahjalistoja luonut, vaan hän aikoo edistää konkreettisia tavoitteita. Oikeudenmukaiset terveys- ja vanhuspalvelut on turvattava ja riittävällä henkilöstömitoituksella edistetään henkilöstön työhyvinvointia.

- Aion olla edistämässä nuorten vaikutuskanavia päätöksissä ja puuttua syrjäytymiseen. Paikallisesti aion olla edistämässä myös uimahallin rakentamista paikkakunnalle, Nurminen kertoo.

EI PERINTEISEN JALKATYÖN VOITTANUTTA

KÄYKÖ ASKEL JO KOHTI EDUSKUNTAA?

Uusille valtuustoihin yrittäville pyritään aina toitottamaan, että pyörää ei kannata keksiä uudelleen kampanjatyössä. Hyväksi jo aikaisemmin todetut kikat toimivat usein myös toisellakin kerralla. Nurminen kuvailee oman kampanjansa tapoja ja taktiikkoja realistisesti mutta tarkasti.

- Perinteinen jalkatyö oli mielestäni kaikista tärkeintä.

Tapasin hyvin paljon ihmisiä toreilla, kävin kertomassa teemoistani erilaisissa keskustelutilaisuuksissa, kirjoitin ahkerasti lehtiin ja yritin profiloitua ajamieni teemojen kautta ihmisten mieliin. Käytin jonkin verran myös facebook-markkinointia ja minulla oli omat nettisivut, joita voin erittäin lämpimästi suositella.

Kuntavaalit ovat monelle työn alku, mutta vasta välietappi niille, jotka pyrkivät valtakunnanpolitiikan kärkipaikoille.

- Omana haaveenani on olla joku vuosi eduskunnassa, mutta siitä päättävät kuntalaiset ja pirkanmaalaiset sosialidemokraatit. Aitoa kiinnostusta ja halua toimia näiden asioiden puolesta kyllä on, Nurminen tiivistää vaatimattomasti.

Vaikka vaaleista on jo tovi, on helppo uskoa, että Ilmari Nurmisesta kuullaan varmasti myös valtuustokauden aikana, eikä hän huku rivivaltuutettujen harmaaseen massaan.

Ja mitä valtuustokauden jälkeen seuraakaan, on taivas vain rajana. Ilmari Nurmisen nimi kannattaa painaa mieleen, kun miettii tulevien vuosien nousevia demarinimiä. LIPPU

MIKSI JUURI SDP?

TERVEYSPALVELUT ON SÄILYTETTÄVÄ LÄHELLÄ IHMISTÄ JA NIIDEN AJAUTUMINEN MONIKANSALLISTEN YHTIÖIDEN HALTUUN ON ESTETTÄVÄ Erityisesti Nurminen korostaa muutamien aihekokonaisuuksien jatkuvaa toistamista. Sen avulla nuori jää ihmisten mieliin eikä äänestäjälle jää liian epäselvää kuvaa.

Suuren ehdokasmäärän vuoksi kuntavaaleihin piirtyy aivan omaa paikallista väriä ja kommervenkkien loistoa.

- Mieleenpainuvin muisto kampanjani ajalta oli, kun mummuni valjastettiin hänen siskonsa kanssa jakamaan mainoksiani ympäri Sastamalaa. Mielikuva: mummuni ajaa autoa ja siskonsa tiputtaa ikkunasta käsin mainoksiani postilaatikkoihin ympäri Sastamalaa. Toki myös toreilla tapahtuneet keskustelut ovat piirtyneet mieleeni, mutta pointti: yhdessä pystymme kaikkeen, mutta yksin emme mihinkään!

REALISTISIA TAVOITTEITA JA AATTEEN PALOA

Tulevan valtuustokauden aikana Suomi tulee kohtaamaan uusia muutoksen tuulia kaikissa maan osissa.

VIISI POINTTIA ILMARISTA

1. Ilmari Nurminen valittiin lokakuun 2012 Sastamalan kaupunginvaltuutetuksi 812 äänen turvin.

2. Ääniharavuus ei ole Nurmiselle täysin uutta, sillä hän menestyi erinomaisesti myös edellisissä seurakuntavaaleissa, saaden kaupungin suurimman äänimäärän.

3. Ikää Nurmisella on 21-vuotta ja Nurminen opiskelee parhaillaan Tampereen yliopistossa hallintotieteitä.

4. Nurminen on toiminut aikaisemmin muun muassa nuorisovaltuustossa ja erilaisissa järjestöissä. Vaikuttaminen ei ole siis Nurmiselle ihan vieras asia, vaan kokemusta löytyy reilusti!

5. Ilmari Nurminen valittiin Demarinuorten XXIV liittokokouksessa Demarinuorten liittohallitukseen, varsinaiseksi jäseneksi.

Lue lisää ja seuraa Ilmarin matkaa politiikassa ja maailmalla Ilmarin kotisivuilta www.ilmarinurminen.fi. Ilmarin löydät myös facebookista!

21

22

LIPPU 4 /2012

VANKILATUOMIOISTA JÄRJESTÖUUTISIIN – LIPUN TAIVAL DEMARINUORTEN PÄÄÄÄNENKANNATTAJANA TEKSTI: Eemeli Peltonen

Sosialidemokraattiset Nuoret ry:n pää-äänenkannattaja Lipun perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta. Vuodesta 1972 ilmestynyt julkaisu on kokenut vuosien varrella muutoksia ja uudistuksia ja ehtinyt aiheuttaa pahennusta niin puolueen kuin nuorisoliitonkin piirissä. Ja löytyypä lehden värikkäästä historiasta eräskin kommellus, jonka seurauksena lehden lukijakuntaan liittyivät myös maamme suurlähetystöjen diplomaatit.

MITEN LIPUSTA TULI LIPPU?

SDP:n nuorisoliiton jäsenlehtien pitkässä historiassa Lippu ei kuitenkaan ole ensimmäinen. Jo ennen Lipun perustamista liitolla oli ollut monia erinimisiä jäsenlehti nimissään. Voidaankin sanoa, että niin kauan, kun nuorisoliitto ylipäätään on ollut olemassa, on sillä ollut jonkinasteinen jäsenlehti julkaistavana. Miten siis Lippuun päädyttiin?

Vuonna 1906 perustettu Suomen Sosialidemokraattinen Nuorisoliitto ryhtyi jo taipaleensa alussa julkaisemaan omaa lehteä. Lehti sai nimen Tuohus ja sen ensimmäinen numero, joka toimitti näytenumeron virkaa, ilmestyi vuonna 1907. Lehden taival oli kuitenkin kivinen, sillä vuoteen 1908 mennessä vain kuusi Tuohusta näki päivänvalon, vaikka lehden oli alunperin tarkoitus ilmestyä joka kuukausi. Vuodesta 1910 eteenpäin lehden julkaisu ja tekeminen pääsi kuitenkin kunnolla vauhtiin, kun liitto onnistui suoriutumaan kirjapainoveloistaan. Vuodesta 1911 eteenpäin lehti alkoi ilmestyä uudella nimellä Työläisnuoriso.

PÄÄTOIMITTAJA JOUTUI KYMMENEKSI KUUKAUDEKSI VANKEUTEEN

Työläisnuoriso oli omana aikanaan jyrkkä ja radikaali julkaisu. Sen teräväkieliset kirjoittajat antoivat huutia niin kirkolle, kuin valtaa maassa pitäneelle Venäjän keisari-

1906 Sosialidemokraattinen Nuoriso perustetaan

1900 1906 Tuohus perustetaan

1911 Lehti saa nimen Työläisnuoriso

1910 1914 Lehti lakkautetaan Venäjän vastaisena

kunnalle. Suomen suuriruhtinaskunnan virkamiehet eivät suvainneet lehteä ja sen jyrkän kriittistä linjaa ja sille langetettiin yhteensä yksitoista syytettä. Näihin syytteisiin lukeutuivat muun muassa syyllistyminen majesteettirikokseen, syyllistyminen yllyttämiseen valtiovaltaa vastaan, sekä syyte jumalanpilkasta. Vielä pidemmälle mentiin, kun vuonna 1914 lehden päätoimittaja joutui kymmeneksi kuukaudeksi vankeuteen lehdessä julkaistujen kriittisten tekstien takia. Vankeustuomio johti pian lehden lakkauttamiseen kokonaan.

Työläisnuoriso teki vaikean alun jälkeen paluun itsenäistyneeseen Suomeen, kun nuorisoliitto nyt vapautuneimmissa olosuhteissa ryhtyi julkaisemaan lehteä uudelleen.

Helppo ei lehden suhde valtiovaltaan ollut kuitenkaan 1920-luvullakaan, sillä jo toisen kerran lehden päätoimittajaa odotti vankeustuomio. Nyt päätoimittaja joutui lusimaan kuukauden kakun syyllistyttyään keskusrikospoliisin halventamiseen pääkirjoituksessaan.

PALUU JÄRJESTÖUUTISIIN JA PUOLUEKRITIIKKIIN

1930- ja 1940-luvuilla lehti otti opiksi ja kevensi sisältöään koskemaan enemmän järjestön sisäisiä uutisia ja jäsenten omia kolumneja. Järjestöuutisten lisäksi lehti pyrki aktiivisesti kommentoimaan SDP:n sisäisiä muutoksia ja tapahtumia. Kriittisiä sanankäänteitä ei tarvinnut säästellä, kun oli kyse ukkopuolueesta, jonka halventamisesta ei ainakaan toistaiseksi ole tuomittu ketään vankeuteen.

1950-luvulla Suomi ja koko läntinen maailma oli jälleen uusien tuulien kohteena. Työläisnuoriso vaihtoi nimensä Nuorin siivin -lehdeksi ja sen sisältöön alkoi voimakkaasti vaikuttaa uudet nousevat nuorisokulttuurit. 1970-luvulla lehti koki toistaiseksi pitkäaikaisimmaksi jääneen nimenvaihdoksen, kun uusi liittojohto muutti lehden nimen Lipuksi. Nimellä Lippu jäsenlehti onkin kulkenut aina tähän päivään asti.

LIPPU SAA TUULTA PURJEISIINSA

Lippu-lehti palasi osittain lehden aikaisemman historian mukaiseen radikaaliin aatteelliseen kommentointiin. Lehti pilkkasi puolueen järjestökulttuuria ja julkaisi värikkäitä tarinoita ryyppyreissuilta liiton tapahtumissa. Asiapuoltakaan ei kuitenkaan unohdettu, sillä Lipussa haastateltiin monia puolueen kantavia voimia, muun muassa istuvaa pääministeriä Kalevi Sorsaa.

Liiton nykyisen jäsenlehden nimen valinta ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Lehden nimeksi tulikin aluksi Kuriiri,

1920 Päätoimittaja kuukaudeksi vankeuteen keskusrikospoliisin halventamisesta

1920 1914 Päätoimittaja saa 10 kk vankilatuomion (Venäjän loukkaaminen)

1930 1930 Paluu järjestöuutisiin, sisältö kevenee

LIPPU 4/2012

mutta nimestä jouduttiin luopumaan, sillä maassa jo julkaistiin toista samannimistä lehteä. Niinpä lehden nimeksi tuli kompromissien kanssa Lippu, viitaten työväenliikkeen kantavaan tunnukseen – punalippuun. ”SOSIALIDEMOKRAATTEJA ON LYÖTÄVÄ JOKA PÄIVÄ”

Alun perin Lippu ilmestyi tabloidkokoisena sanomalehtenä ja nykyiseen aikakauslehtiasuun päästiin vasta myöhemmin. Lehden jutut jatkoivat keskustelun herättämistä – muun muassa Neuvostoliitto kommentoinut Neukku-Lippu sai osakseen kovaa kritiikkiä Neuvostoliiton suurlähetystöstä. Aikana, jolloin itänaapurin kritisoiminen oli harvojen herkkua, pidettiin Lipun kritiikkiä pöyristyttävänä. Lehden sisältöä kommentoivat jopa yli puoluerajojen valtakunnantason poliitikot. Hilpeyttä joissakin lukijoissa herätti lehden takakanteen painettu sitaatti Josef Stalinilta, ”Sosialidemokraatteja on lyötävä joka päivä”. Lehdellä jos ei muuta, niin onnistuttiin ainakin tekemään pesäeroa kommunismiin ja kommunisteihin.

Lipun ulkopoliittinen anti ei kuitenkaan loppunut Neuvostoliiton kommentointiin – osansa sai myös länsi ja ”vapaan maailman johtaja”. Lipun Yhdysvaltoja kommentoinut Jenkki-Lippu otti edeltäjänumeronsa tavoin kärkkäästi kantaa länsinaapurin sisäpoliittisiin ja erityisesti ulkopoliittisiin toimiin. Latinalaisen Amerikan sananvapaustilanteesta kovaa ääntä pitänyt numero syytti Yhdysvaltoja imperialismista etelänaapurissaan.

SDP IRTISANOUTUU LIPUN VAALINUMEROSTA

Suuren kansan tietoisuuteen Lippu ponnahti nopeasti vuonna 1987, kun silloisia eduskuntavaaleja markkinoinut Vaali-Lippu julkaistiin. Lehti ristittiin uudelleen PornoLipuksi iltapäivälehdissä, sillä sen sisältämä korttikampanja alastomine malleineen oli aikanaan hyvinkin radikaalia.

Joutuipa puolueen silloinen puoluesihteeri Erkki Liikanenkin kommentoimaan lehden numeroa ja irtisanoi puolueen

1980-luvulla Lippu ottaa askeleen kohti nuorisokulttuureja

19 80

1980 Jukka Halonen päihittää Eero Heinäluoman päätoimittajavaalissa yhdellä äänellä

19 70

1972 Lehden nimi vaihdetaan Lipuksi

KRITIIKKIÄ ATLANTIN TAKAA

Lehden sivuilla ilmestyi aatteellisten tekstien ja uutisten lisäksi myös julisteita. Vuonna 1983 Lipun välistä saattoi löytää ”Tuulen viemää” –elokuvaa parodioivan julisteen Ronald Reaganista ja Margaret Thatcherista. Julisteen markkinointiteksti kuului näin ”Nainen lupasi seurata häntä maailman loppuun – ja mies lupasi järjestää sen!” Kuvassa Yhdysvaltain presidentti kantaa britannian pääministeriä ja kaihoisan auringonlaskun sijaan heidän taustallaan räjähtää ydinpommi. Julisteesta tuli myös kaupallinen menestys, sillä julistetta sai tilata nuorisoliitolta 15 markan hintaan – ja kaupaksi se kuulemma menikin!

Värikkäät vaiheet ovat sävyttäneet nuorisoliiton lehden taivalta aina 1900-luvun murrosvaiheista 2000-luvun ja uuden vuosituhannen taitteeseen saakka. Ronald Reaganin uudelleenvalinnan vastustaminen julistekampanjalla ja Euroopan Unioniin liittymisen puoltaminen omalla nimikkolehdellä ovat vain esimerkkejä lehden värikkäistä vaiheista.

Menneitä muistellessa voi vain toivoa lehdelle pitkää ikää jatkossakin. LIPPU

1994 Lippu tukee EUjäsenyyttä

1990

2012 Lippu täyttää 40-vuotta

2012

LIPUN KUULUISIA NUMEROITA

Lipun teemanumerot ovat aina herättäneet mielipiteitä.

Lippu listasi historiansa kohutuimmat numerot.

1985 Jenkki-Lippu ja NeukkuLippu ilmestyvät

Puoluekokous-Lippu (1972) Nostatti kritiikkiä puolueen toimintatapoja kohtaan

1985 Suomen-Neuvostoliiton suurlähettiläät ärähtävät lehden sisällöstä

Neukku-Lippu (1985) Kritisoi reaalisosialismin muotoja

1987 Vaali-Lippu kohauttaa ja herättää pahennusta 1970-luvulla Lippu palaa radikaaleille linjoilleen

täysin kyseisestä lehdestä. Lehden korttikampanjan legendaarisia sloganeja olivat muun muassa lause ”Nukkuvien puolue ei nai” ja ”Asuminen on perusoikeus. Asu vuokralla, maksat luonnossa”. Pilke silmäkulmassa tehty vaalimateriaali peitti alleen pääasialliset kampanjateemat, kuten kohtuuhintaisen asuntojentuotannon. Vaikutti lehti vaalien tulokseen tai ei, kärsi SDP vuoden 1987 vaaleissa tappion Lipun oma tunnuslause nousi 1980-ja 1990 – luvuilla uudestaan lehden kansiin. Lippu on kulkenut demariaktiivien postilaatikoihin monien tunnuslauseiden alla, joista muistettavimpia ovat ”Suvaitsevien nuorten ykköslehti”, ”Elämä ilman Lippua on kuin elämä ilman sosialidemokratiaa” sekä ”Ikuisten epäilijöiden aikakauslehti”.

1987 Puoluesihteeri Liikanen irtisanoutuu Vaali-Lipun sisällöstä

Jenkki-Lippu (1985) Pilkkasi länsinaapurin ulkopolitiikkaa ja kulttuuria Vaali-Lippu (1987) Julkaisi runsasta alastomuutta sisältäneen korttikampanjan EU-Lippu (1994) Puolusti väkevin sanankääntein EU-jäsenyyttä, mutta osaltaan kritisoi järjestelmää

23

24

LIPPU 4 /2012

JÄÄVUOREN HUIPULLA – LIPUN ENTISET PÄÄTOIMITTAJAT MUISTELEVAT TEKSTI: Eemeli Peltonen

Lippu-lehti on seilannut 40 vuoden ajan monenlaisilla vesillä. Ajoista ja keskustelunaiheista huolimatta päävastuu lehden linjasta on aina ollut päätoimittajalla. Lippu haastatteli lehden kahta entistä päätoimittajaa lehden teon vaiheista.

JUKKA HALONEN - LIPUN PÄÄTOIMITTAJANA VUOSINA 1980–1983

L

ippu lehden päätoimittajana aivan vuosikymmenen alusta toimi Jukka Halonen. Halosen valinta uudeksi päätoimittajaksi ei ollut itsestäänselvyys, sillä Halosella oli myös vastaehdokas. ”Valinnastani äänestettiin liittotoimikunnassa, voitin yhdellä äänellä Eero Heinäluoman. Se oli hyväksi molemmille – Eerosta tuli erinomainen poliitikko, minusta toimittaja”, Halonen muistelee täpärää valintaansa.

Halonen kiinnostui lehden tekemisestä aikanaan monen mutkan kautta. ”Aloitin journalistin urani Pohjolan Työn elokuva-arvostelijana vuonna 1975. Ongelma oli, että pääs-

LIPPU SIIRTYI AINAKIN MUODOLLISESTI PUNK-AIKAAN. syt katsomana K18-elokuvia, joita silloin oli paljon. Lippulehteen aloin kirjoittaa punk-juttuja. Lukion jälkeen mietin, että parempi olla pelkkä toimittaja kuin tyhjäntoimittaja.,” Halonen kuvaa uransa alkua.

1980-luvun Lippuja selaillessa mieleen tulee väistämättä viimevuosisadan nuorisolehdet, sillä nuorisokulttuurien näkyvyys on lehden numeroissa suuri. Mutta mikä on silloisen päätoimittajan näkemys? ”Suurin avaus oli, että yritin muuttaa Lippua kirkasotsaisesta vallankumousretoriikasta ja dialektiikan ylistyksestä hieman nuorisoa kiinnostavammaksi. Lippu siirtyi ainakin muodollisesti punk-aikaan, parhaat sosialidemokratian aatteelliset tarinat säilyttäen”, Halonen vastaa kysymykseen.

Halonen kertoo mieleenpainuvimman muistonsa päätoimittajavuosiltaan liittyvät Lipun ”Tuulen viemää” – julistekampanjaan. ”Ensimmäisen päätoimittamani Lipun

kanteen vedettiin komeasti ensimmäisen Tuuliajolla –kiertueen juliste. Se oli kirjapainollekin liikaa. Jälki oli kamalaa suttua. Juice Leskistä, Eppuja ja Hassisia ei erottanut etsimälläkään. Siitä saivat runsaasti riemua nuorisoliiton toverit, jotka syyttivät minun yrittävän tehdä SNK:n äänenkannattajasta uutta Suosikkia.”

HANNA KUNTSI – LIPUN PÄÄTOIMITTAJA VUOSINA 20002003

Kaksituhatluvun ensimmäisenä Lipun päätoimittajana toimi Hanna Kuntsi. Hieman vajaan kolmisen vuotta päätoimittajana työskennellyt Kuntsi ei aloittanut lehdessä ilman aikaisempaa kokemusta. ”Olin toiminut aiemmin Pirkanmaan piirin Piiri- Kairamon päätoimittajana ja ajatus koko liiton tiedotuksen kehittämisestä houkutti. En kyllä kovinkaan hyvin tiennyt mihin ryhdyin, mutta kannatusta silti tuli ja toimitussihteeri Anu Ginström oli ammattitaitoineen onneksi suurena apuna”, Kuntsi taustoittaa.

Myös 2000-luvulla lehti koki suuria sisällöllisiä uudistuksia. ”Luovuin heti teemanumeroista ja siirryimme perusjärjestöviestinnän ja -tiedottamisen suuntaan. Ajatuksena oli luoda Lipulle selkeämpi oma ilme, monipuolistaa juttutyyppejä ja käyttää lehteä tehokkaammin toiminnan markkinoinnissa. Keskiaukeama erotettiin ”keskustoimisto tiedottaa” osioksi, lehdelle tilattiin oma sarjakuva ja viimeiselle sivuille paikkansa vakiinnutti kevyempi pakina.”

Myöskään Kuntsi ei säästynyt hauskoilta sattumuksilta lehteä tehdessä. ”Eduskuntavaalien lähestyessä teimme Hakaniemessä kevyen katugallupin, eli kysymme neljältä kohdalle osuneelta nuorelta aikovatko he äänestää ja onko puolue jo tiedossa. Juttu kuvineen oli kiva kevennys. Kaksi vastaajista kuitenkin oli tarkentanut äänestyspäätöstään kertomalla puolueen ihan nimeltä, eikä julkaisupäivänä mennyt montaa tuntia, kun minuun otettiin yhteyttä aika korkealta taholta SAK:sta ja tivattiin olenko menettänyt arvostelukykyni, kun lehdessä julkaisemme tukipuheenvuoroja Vihreille”, Kuntsi kuvailee. LIPPU

SAK:STA TIVATTIIN OLENKO MENETTÄNYT ARVOSTELUKYKYNI, KUN LEHDESSÄ JULKAISEMME TUKIPUHEENVUOROJA VIHREILLE.

LIPPU 4 /2012

OMAN TIENSÄ KULKIJAN TARINA TEKSTI: Eemeli Peltonen KUVA: Demarinuoret

Rohkea keskustelija vai itsepintainen jankuttaja? Koko kansan presidentti vai vasemmistoeliitin viimeinen edustaja? Presidentti Tarja Halonen jos kuka on kokenut miltä tuntuu käydä läpi politiikan myötä – ja vastatuulet. Uusi teos Halosesta paljastaa presidentin uran valot ja varjot – ketään säästämättä, vähiten itseään.

Hannu Lehtilä on kirjoittanut kattavan teoksen presidentti Tarja Halosen elämästä. Kirja nojaa Lehtilän ja Halosen käymiin keskusteluihin ja haastatteluihin vuosien varrelta. Lehtilän asiantuntemus Halosen uran käännekohdista juontaa juurensa jo pitkään jatkuneeseen yhteistyöhön, jonka tuloksena syntyi henkilökuva ”Tarja Halonen – yksi meistä”, joka julkaistiin vuonna 2005. Lehtilällä on siis ollut käytössään laaja lähdemateriaali – ja hyvä niin.

Olen lukenut paljon muistelmateoksia ja yleensä ne heikoimmasta päästä olevat ovat joko haamukirjoittajan tai vapaan toimittajan tekeleitä ilman, että itse kirjan päähenkilö on niihin kirjoittanut merkkiäkään. Hannu Lehtilän ja Tarja Halosen yhteistyön tulos ”Tarja Halonen – paremman elämän puolesta” on positiivinen yllätys juuri siksi, että se ei ole Halosen itsensä kirjoittama.

Kirja kattaa Halosen uran päävärit aina lapsuusajoista Karjalohjalla ja Helsingissä aina toisen kauden tavoitteluun vuoden 2006 presidentinvaaleissa. Kirja on tarkka, muttei liian tarkka – usein elämäkerralliset teokset sortuvat pikkutarkkuuksiin, mutta Lehtilä on onnistunut välttämään tällaiset sudenkuopat. Lehtilä kokoaa taitavasti aikalaiskuvausta ja Halosen haastattelukommentteja eheäksi kokonaisuudeksi. Suurta plussaa on Lehtilän mainio taito palauttaa Halosen läpikäymien vaiheiden tilanteet niin, että lukija pääsee helposti kartalle vaikkapa niistä asetelmista, jotka vallitsivat Halosen pyrkiessä presidentiksi.

Iltapäivälehdet ehtivät riepotella kirjaa otsikoissaan melkoisella tavalla - lehtijuttuihin liitetyt skandaalimaiset lainaukset kirjasta eivät tuntuneet siltä tutulta Haloselta, jonka olemme tottuneet televisiossa näkemään. Osin näiden kommenttien kummeksuttamana päätin lukea Lehtilän kirjan. Teoksen lukeminen paljastaa eittämättä iltapäivälehtien lainaukset kontekstista irrotetuiksi ja siksi harhaanjohtaviksi. Eli toisin sanoen, jos odotat kirjalta skandaalimaisuutta, jätä se lukematta. Skandaalimaisuus on pelkkä iltapäivälehtien illuusio.

Halosen kirja on toki paljastava, muttei skandaalimainen. Keskeisintä ainesta kirjassa on Halosen ensimmäinen ja toinen kausi presidenttinä. Teoksessa kuvataan tarkasti Halosen suhdetta kautensa pääministereihin. Keskeisellä

sijalla ovat myös Halosen kauden ulkoministeri; Kanerva, Stubb ja Tuomioja. Halonen toteaa kirjassaan Tuomiojan olleen etäinen ja itsenäinen –ehkä liikaakin. ”Ulkoministeri tekee mitä lystää, eikä ole kovin kiinnostunut yhteydenpidosta presidentin kanssa”, Halonen kritisoi. Kanervaa ja Stubbia Halonen kehuu sosiaalisesti osaaviksi, mutta etenkin Stubbia taidoiltaan heikoksi.

Ison osan kirjasta viekin Halosen ja hänen kriitikkojensa välinen vuoropuhelu. Lehtilä antaa Halosen vastata kirjassaan liikaakin kriitikoidensa tölväilyihin, jopa niin paljon, että Halosesta välittyy hieman katkera vaikutelma. Mauno Koiviston sanat ”ei pidä provosoitua jos provosoidutaan” näyttävät tältä osin unohtuneen.

Mutta onko ”Tarja Halonen – Paremman maailman puolesta” lukemisen arvoinen kirja? Kyllä on. Teos on kattava analyysi niistä kahdestatoista vuodesta, joina Halonen johti Suomea keulakuvana. Laaja-alainen kuvaus Halosen uran vaiheista tarjoaa kiinnostavia näkökulmia Suomen ensimmäisen naispresidentin vaiheisiin. Kohuja kirja ei tarjoa, mutta sitäkin enemmän aineksia rakentavaan pohdintaan nyky-Suomen tilasta. LIPPU

TARJA HALOSEN SANOMAA

”Olen oman tieni kulkija” ”Bushin ja Putinin vitsit olivat yhtä suorasukaisia kuin kotona Kalliossa. Tulin heidän kanssaan hyvin juttuun.” ”Ongelmana on ollut se, että puolustusministerit ovat koettaneet kasvattaa valtaansa.” ”Suomen etu on maailman etu. Maailmalle on luotava pelisäännöt, että Suomikin pärjää. Eihän Suomi voi pärjätä maailmassa, jossa vain isoilla valtioilla on oikeuksia.” ”En pitänyt arvojohtajuudesta, koska arvojohtajaksi ei voida valita, eikä siihen voi palkata. Olin luja ja laillinen, ja käytin presidentinvaltaa.” ”Olen tyytyväinen ja vapautunut, että homma on nyt ohitse.”

25

26

LIPPU 4 /2012

TYÖ TEKIJÄÄNSÄ KIITTÄÄ TEKSTI: Eemeli Peltonen KUVA: Pohjois-Suomen Demarinuoret

Demarinuorten palkkalistoilla tapahtuu loppuvuodesta muutoksia, kun liiton pitkäaikainen järjestösihteeri Paulus Toropainen siirtyy uusiin tehtäviin SDP:n puolelle.

Lippu-lehti haastatteli Paulusta työuran huippuhetkistä, hauskoista sattumuksista ja työskentelystä Demarinuorissa.

mihin se teltta pystytetään, vai pystytetäänkö sitä ja milloin on sopiva aika pitää vessatauko.

Lippu: Mitä uutta työ Demarinuorissa on sinulle opettanut?

Lippu: Milloin aloitit työsi Demarinuorten leivissä?

Paulus: Aloitin marraskuussa 2007, kun sain Demarinuorten tiedotussihteerin paikan. Samalla se tiesi muuttoa Vaasasta Helsinkiin ja tietenkin ihan uutta vaihetta elämässä.

Lippu: Mikä sai sinut aikanaan hakemaan töihin Demarinuoriin?

Paulus: Eduskuntavaalit 2007 oli demareilta aikamoinen pohjakosketus. Olin opiskeluaikanani Vaasassa ollut vähän mukana VSDO:n toiminnassa ja Punavihreän ryhmän jäsen ylioppilaskunnan edustajistossa. En kuitenkaan opiskeluaikana halunnut lähteä mukaan toimintaan laajemmin, koska halusin suorittaa opintoni loppuun. Vaalit saivat minut toisiin ajatuksiin ja pikkuhiljaa kyti ajatus aktiiviksi ryhtymisestä. Sopivan työn tarjoutuessa päätin hakea. Oma roolinsa tietenkin on isällä, joka aktiivisesti ottaa Oulussa osaa paikallisen työväenyhdistyksen toimintaa.

Lippu: Olet varmasti järjestöurasi aikana kokenut monia vaaleja. Mitkä vaalit sinulle jäivät parhaiten mieleen liitossa työskennellessäsi?

Paulus: Aika monet vaalithan tässä on käyty. Parhaiten on mieleen jääneet kunnallisvaalit 2008, jolloin Demarinuoret teki unelmien kampanjan tien päällä. Keskustoimisto jalkautui minibussilla itään, länteen ja pohjoiseen. Pitkillä automatkoilla oppii paljon muista ihmisistä, ja kun viikon viettää hotellielämää, on kotiinkin aika kiva tulla. Kaiken kruunasi paikallisten nuorten ehdokkaiden into. Vielä näinä päivinäkin tulee tuon ajan työntekijöiden kanssa mietittyä matkalla tapahtuneita kommelluksia ja keskusteluja siitä,

Paulus: Työ Demarinuorissa, niin kuin järjestötyö yleensäkin opettaa sosiaalisia taitoja, suurten linjojen hahmottamista. Tässä työssä pitää olla lehmän hermot, asiat pitää ottaa tosissaan, mutta ei liian tosissaan. Täytyy muistaa pitää ero työn ja vapaa-ajan välillä, sekä iloita, kun on sen aika.

Lippu: Kerro yksi hauska kokemus tai ikimuistoinen hetki uraltasi.

Paulus: Hauskoja kokemuksia on vaikea lähteä yksilöimään. Ehkä ikimuistoisinta oli, kun olimme Lippu-lehden lukijamatkalla Liettuassa Vilnassa ja nukuin silloisen koulutussihteeri Jani Ryhäsen kanssa samassa huoneessa. Olin ollut tuolloin töissä vasta muutaman viikon, mutta tuon matkan jälkeen opin Janista ja elämästä aika paljon. Jani voinee joskus tätä asiaa selvittää.

Lippu: Kenelle suosittelisit työskentelyä poliittisessa nuorisojärjestössä?

Paulus: Poliittiseen nuorisojärjestöön kannattaa hakeutua töihin, jos tuntee arvot omikseen ja itsensä avoimeksi persoonaksi. Pitkää pinnaa pitää olla ja valmiutta pistää itsensä likoon. Virkamiehenä tänne ei kannata pyrkiä.

Lippu: Mikä on suuntana seuraavaksi?

Paulus: Seuraavaksi suuntana on Rovaniemi, Napapiiri ja Lappi. Sain työpaikan 1/3 Suomen Sos.Dem. piirin toiminnanjohtajana ja vastuulle tulee pohjoisimman Suomen SD-toiminta. LIPPU

LIPPU 4 /2012

27

LIITTOHALLITUKSEN KUULUMISET

VAIN SANAKIRJASSA MENESTYS TULEE ENNEN TYÖTÄ TEKSTI: Petra Peltonen

Viime keväänä valittu liittohallitus ei ole levännyt laakereillaan.

Keskustoimisto uudistuu vauhdikkaasti ja tuli tuossa pyöräytettyä yhdet kunnallisvaalitkin.

Ne menivät miten menivät, nyt katse suunnataan reippaasti tulevaisuuteen.

Kiinnekohtana on jo vuosi 2015.

MIKSI LIITTOHALLITUS TÄHYILEE PITKÄLLE ETEENPÄIN?

Puolueen kannatuksen lasku on otettava tosissaan myös nuorisoliitossa. Tulevaisuudessa me olemme se puolue.

Syksyn kunnallisvaaleissa vaalityön alku lupaili hyvää. Ensi kerralla ei olekaan muita mahdollisuuksia kuin vielä peli voitokkaasti loppuun asti.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja valmistautuminen on avain menestykseen. Pyrkimyksemme on olla Suomen suurin ja vaikutusvaltaisin nuorisoliike muutamassa vuodessa. Valmista vaan ei tule yhdessä yössä. Kuten useasti kuulee todettavan, vain sanakirjassa menestys tulee ennen työtä. Siksi liittohallitus alkaa välittömästi tehdä töitä menestystä ja sitä konkretisoivia seuraavia eduskuntavaaleja varten.

Liittohallitus ottaa tehtävänsä liikkeemme johdossa vakavasti. Jäsenistölle on tarjottava innostavaa ja ennen kaikkea kehittävää toimintaa. Meidän tehtävämme on tarjottava nuorille sosialidemokraateille mahdollisuus kehittyä, jotta vuoden 2015 eduskuntavaaleissa on ehdolla asiansa osaavia, itsevarmoja sosialidemokraattisen nuorison edustajia. Nämä pyrkimykset mielessä uskallamme tehdä liikkeessä suurempiakin muutoksia.

MITEN LIITTOHALLITUS TOTEUTTAA TÄMÄN?

Vuosi 2013 on mitä mainioin aika tehdä työtä tulevaisuuden menestyksen eteen. Meillä ei ole valtakunnallisia vaaleja eikä edes puolue- tai liittokokousta. Koko Suomen laajuudella sd-tahot pyrkivät käyttämään ensi vuoden hyödykseen. Niin myös Demarinuoret.

Tällä hetkellä työn alla on keskustoimiston resurssien

uudelleenjärjestelyt. Toimiston työntekijäkaarti on voimakkaasti uudistunut ja sen myötä myös työnimikkeitä on muutettu. Suurin muutos on varmasti talousasioiden siirto kokonaan täysipäiväiselle talouspäällikölle. Panostamme entistä enemmän myös viestintään sekä tietysti tapahtumien laatuun.

JÄSENISTÖLLE ON TARJOTTAVA INNOSTAVAA JA ENNEN KAIKKEA KEHITTÄVÄÄ TOIMINTAA. Toimintaa kehitetään niin alueen, piirin kuin liitonkin tasolla. Ensi vuoden toiminnan suunnitteleminen on jo pitkällä. Marraskuun D-TOUR: Talous, työllisyys ja yrittäjyys – seminaari oli ensimmäinen taidonnäyte kovan luokan tapahtumasta, jollaisia liikkeemme tarvitsee lisää.

Perinteisen järjestökoulutuksen kohdalla vastuu on annettu piireille. Lounais-Suomen piirin puheenjohtajana voin todeta, ettei tämä ole mikään pieni vastuu. Paikallistoiminnan aktivoiminen on kuitenkin avain jäsenmäärän kasvattamiseen. Demarinuoret eivät kehity pelkästään sillä, että pieni joukko liittohallituslaisia keskustelee ongelmista keskenään. Jalkatyö tehdään alue- ja piiritasolla.

NUORIA ON NOSTETTAVA ESILLE

Kenties haastavin tehtävämme seuraavien vuosien aikana on nuorten poliitikonalkujen esille nostaminen.

Aatteemme kannatuksen nousu nuorten keskuudessa edellyttää sitä, että meillä on näkyviä, asiansa tuntevia nuoria demareita. Puolueen johdossa nuorennusleikkausta on jo tehty, mutta emme voi tyytyä nykyiseen tilanteeseen.

Nuorien kykyjen esille tuominen edellyttää myös nuorten omaa panosta. Jos tunnet palavasi halusta vaikuttaa yhteiskuntaan, avaa suusi. Nuorille riittää paikkoja puolueessa kaikilla tasoilla, kunhan osoitamme halukkuutemme kantaa vastuuta. Meidän on otettava rohkeasti paikkamme sosialidemokraattisessa liikkeessä.

Rauhallista loppuvuotta koko liittohallituksen puolesta.

Nyt kannattaa levätä, sillä ensi vuonna Demarinuoret tulee suurempana ja mahtavampana kuin koskaan aiemmin!

LIPPU

28

LIPPU 4 /2012

ALUEIDEN ÄÄNI

KALAKUKKOJA, KARJALANPIIRAKOITA JA KAPPALE KAUNEINTA SUOMEA TEKSTI: Anniina Ihamäki, Itä-Suomen Demarinuorten järjestösihteeri KUVAT: Itä-Suomen demarinuoret

I

tä-Suomen Demarinuoret ry on yksi Sosialidemokraattiset Nuoret ry:n piirijärjestöistä. Se syntyi Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Etelä-Savon piirien yhdistyessä vuoden 2010 alussa. Aktiiviset paikallisosastot löytyvät tällä hetkellä Joensuusta ja Kuopiosta.

Piirin toimisto sijaitsee Joensuussa, jossa sijaitsee siis myös piirin järjestösihteerin työpiste.

Itä-Suomen piiri on maantieteellisesti laaja alue, jonka rajojen sisäpuolelle mahtuvat hyvin niin savolainen kuin pohjoiskarjalainenkin kulttuuri. Joidenkin mukaan Savossa ollaan, tulet ymmärretyksi sanoessasi ”piärynäjiätelö”. Ja kaikkihan tuntevat Leevi and the Leavings’in sanat, joiden mukaan Pohjois-Karjalaan tultaessa voi farkut vaihtaa rennosti ihan verkkarihousuun. Laajalle alueelle mahtuu myös paljon demareita! Puolueen kannatus alueella on mukiinmenevä: kaikissa kolmessa alueella toimivassa vaalipiirissä SDP oli esimerkiksi kunnallisvaaleissa 2012 kannatukseltaan toisiksi suurin puolue. Jollain paikkakunnilla, esimerkiksi Joensuussa ja Varkaudessa, demarit saivat vaaleissa puolueista suurimman kannatuksen.

Kolmen maakunnan rajojen sisäpuolelle mahtuu tietysti myös monenlaista toimijaa ja mielipidettä. Tämä koetaan Itä-Suomessa suureksi rikkaudeksi! Toinen toistaan arvostavassa, yhteenkuuluvuutta henkivässä ilmapiirissä on kaikkien mukavaa toimia ja vaikuttaa. Monesti itäsuomalaisista puhuttaessa kuuleekin lausahduksen ”Hyvä meininki!” Usein myös sanotaan, että ihminen voi lähteä Itä-Suomesta, mutta Itä-Suomi ei voi lähteä ihmisestä.

Vaikka esimerkiksi joensuulaisista aktiiveista iso osa on niin sanotusti ”junan tuomia”, on kaikkiin tarttunut tietynlainen itäsuomalainen asenne – ja se ei hevillä katoa. Vaikka piiri onkin iällisesti melko nuori, on sille ehtinyt kehittyä myös jo yhteisiä perinteitä, joita yhdessä toteutetaan esimerkiksi liittokokouksissa.

Itäsuomalaiset käyvätkin hyvin ahkerasti ja isolla porukalla liiton järjestämissä valtakunnallisissa tapahtumissa.

Myös kansainvälisyys on todella lähellä itäsuomalaista sydäntä. Tämä näkyi esimerkiksi kesällä 2012 järjestetyn sosialidemokraattisten nuorisojärjestöjen euroopanlaajuisen katto-organisaation, ECOSY:n kesäleirillä. Suomen hieman yli 20 henkilön kokoisessa delegaatiossa oli mukana kuusi itäsuomalaista. Itäsuomalaisia on myös mukana Demarinuorten kansainvälispoliittisessa työryhmässä. Yksi mielenkiintoinen ja luonteva suunta itäsuomalaisen kansainvälisyyden tulevalle kehittämiselle voisi olla esimerkiksi lähialueyhteistyö rajan takaiseen Karjalaan.

Piiri järjestää jäsenilleen myös omaa toimintaansa.

Esimerkiksi vuonna 2013 on tarkoitus kokoontua yhteen kolmena eri viikonloppuna kokoustamisen, asiaohjelman ja rennon yhteisolon merkeissä. Luvassa on myös yhdessä pohjoissuomalaisten kanssa toteutettava, Suomen periferioilla vaikuttavien Demarinuorten perinteinen ja maineikas SPeDe-viikonloppu. Toimintaa järjestetään paljon myös paikallistasolla. Paikallistoiminta voi olla kaikenlaista toimintaa yhteisestä juhannusgrillailuista pikkujouluihin ja keilailusta leffailtoihin. Esimerkiksi Joensuussa järjestetään myös perinteisesti ”Kipinä-klubi” –nimellä kulkevia keskustelutilaisuuksia. Vuonna 2012 Kipinä-klubeissa on jo keskusteltu esimerkiksi työelämän murroksesta ja monikulttuurisuudesta.

Tapahtumien ja toiminnan järjestämisen lisäksi Itä-Suomen Demarinuorilla on luonnollisesti myös toinen tärkeä tehtävä: koko Suomen, mutta aivan erityisesti Itä-Suomen alueen asioihin vaikuttaminen. Vuonna 2012 Itä-Suomen Demarinuoret on ottanut kantaa muun muassa alueen nuorisotyöttömyyteen liittyen. Itä-Suomen keskeisiä haasteita ovatkin jo pitkään olleet väestön väheneminen ja toisaalta korkea työttömyysaste. Itä-Suomen Demarinuorten mielestä alueella toimivien työnantajien – kuntien, yritysten ja kolmannen sektorin – on herättävä nuorisotyöttömyyteen.

Toimijoiden on kartoitettava omia mahdollisuuksiaan toimia nuorten työllistäjinä sekä nuorisotakuun toteuttajina.

Kysymys on alueellisesti tärkeä, sillä nuoria työllistämällä mahdollistetaan myös nuorten pysyminen maakunnissa.

Yksi Itä-Suomen alueen erityispiirteistä sekä alueen nuoria yhdistävistä tekijöistä on myös alueella toimiva yliopisto, jolla on kampuksensa Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Itä-Suomen yliopisto syntyi Joensuun ja Kuopion yliopistojen yhdistyessä vuonna 2010. Se on yksi Suomen suurimmista ja monialaisimmista tiedeyliopistoista. Kuten yliopistokin, myös yliopiston ylioppilaskunta – opiskelijoiden edunvalvoja – vaikuttaa kolmella eri paikkakunnalla.

Ylioppilaskunnan ylintä päätäntävaltaa käyttävässä edustajistossa istuu tällä hetkellä kolme Demariopiskelijaa. Demarinuoret tekevätkin Itä-Suomessa myös paljon yhteistyötä sosialidemokraattisen opiskelijaliikkeen kanssa.

Tiivistetysti ilmaistuna Itä-Suomesta löytyy siis rutkasti raikasta toimintaa, huipputyyppejä ja tahtoa vaikuttaa!

LIPPU

LIPPU 4 /2012

TOIMISTOJYYRÄN TYYLITUOMIOISTUIN Tässä artikkelissa julkaistavat mielipiteet ja näkemykset eivät edusta liiton tahi minkään muun osapuolen näkemyksiä, vaan ovat anonyyminä pysyttelevän kirjoittajan omia käsityksiä maailmanmenosta.

IN:

OUT:

Viikset Yksi hyvän myyntimiehen tärkeimpiä ominaisuuksia on viikset, vaikka jotkut viiksiä omaamattomat saattavatkin väittää, että hyvät puheenlahjat, asiakkaan kuuntelutaito ja miellyttävä olemus vaikuttaisivat enemmän. Kunnon viikset tuovat mieheen isällistä uskottavuutta. Tosin jos erehtyy nuoruuden testosteronihöyryissä kasvattamaan viiksiä, eikä saa aikaiseksi kuin hennot maitohaivenet, lähtee se vähäkin uskottavuus pois. Viiksienkasvatus on kirurgintarkka laji.

Lahkeiden kääriminen polviin marraskuussa

Riittävä vaalikampanjointipukeutuminen

Haastavuus

Vaalikampanjoidessa tuppaa tulla kylmä, joku älypää kun on aikanaan keksinyt, että vaalit kuin vaalit pitää järjestää mahdollisimman hankalaan vuodenaikaan, ettei vaan vahingossakaan pääsisi liian helpolla. Tähän auttaa yleensä se, että pukeutuu riittävästi. Ilmasto antaa pikaisesti muistiaisen, jos ei ole tarpeeksi vaatetta päällä. Omana vinkkinä pitkät seslarit housujen alle, villasukat jalkaan, paksumpi takki niskaan ja hanskat käteen. Pipoa saa käyttää vasta kun hypotermia alkaa iskemään kunnolla päälle.

Tässä yhteydessä ei ole kyse siitä, etteikö elämä saisi olla haastavaa, sillä elämän täytyy olla jossain määrin rankkaa, jotta tietää elävänsä. Sen sijaan sana haastava on pannassa, koska media-alan ammattilainen sanoi, että nykyään on typerää kun sanalla haastava korvataan tarpeettomasti sana vaikea. Jokainen, joka jatkossa käyttää kyseistä sanaa, joutuu kärsimään Hammurabin laissa tästä määrätyn rangaistuksen, joka tarkoittaa tässä yhteydessä sanalla lyömistä.

Pikkujouluilut

Kumisaappaat kaupunkikäytössä

Vaikka loppusyksy onkin yleisesti ottaen iljettävää aikaa johtuen vetisestä ja kylmästä säästä sekä yleisestä pimeydestä, vuodenajan pelastaa pikkujoulumeiningit, jotka saattavat toisaalta lipsahtaa ylilyöntien puolelle paremmissakin piireissä. On hyvä kuitenkin huomioida, että nämä elämän vuoristoradan alamäkikohdat ovat hienoja juonenkäänteitä isossa tarinassa ja siksi ne ovat osaltaan tarpeellisia.

Pikkujouluihin tulee suhtautua asianmukaisella hartaudella ja ottaa ilo irti omista ja muiden tössimisistä.

Kumisaappaat ovat ilmeisesti virallisessa trendivirtauksessa hyväksyttäviä asusteita urbaanissa toimintaympäristössä, mutta itsehän en sorru tälläiseen koskaan. En, vaikka heittäisi millaisen vedenpaisumuksen kadulle. Se ei vaan ole tyylikästä. Kas kun eivät rupea kurahaalareita ja -hanskoja käyttämään, siitähän se riemu vasta repeäisi. Se mikä toimii päiväkerholaisella, ei todennäköisesti toimi aikuisella.

Näin marraskuun alkupuolella henkilön pyöräilevän Helsingin keskustan liepeillä kylmällä kelillä. Henkilön housunlahkeet oli kääritty polviin ja minua A) puistatti, koska ulkona oli kylmä ja satoi räntää, B) puistatti, koska kaveri näytti kohtuullisen typerältä käärittyine lahkeineen ja C) puistatti, koska kenelläkään ei pitäisi muutenkaan olla syytä kääriä lahkeita tuolla lailla ikinä missään. Sitä varten on keksitty shortsit.

29

30

LIPPU 4 /2012

TYÖ, OIKEUDENMUKAISUUS JA ETELÄ-AFRIKKA TEKSTI: Lipun toimitus KUVAT: Rami Lindström

Matias Mäkynen ja Rami Lindström osallistuivat Globaalikouluun Etelä-Afrikassa. Globaalikoulu on pohjoismaisten työväen sivistysjärjestöjen yhteistyössä järjestämä projekti, johon Matias osallistui Demarinuorten ja Rami SONK:n eli demariopiskelijoiden edustajana. Kurssiin kuului muun muassa koulutusta ja työharjoittelua eteläafrikkalaisessa, namibialaisessa tai zimbabwelaisessa ammattiyhdistyksessä tai kansalaisjärjestössä.

Lippu-lehti seurasi Matiaksen ja Ramin matkaa heidän bloginsa välityksellä ja kokosi yhteen otteita matkan varrelta.

TULOEROJEN LUVATTU MAA

”

joutuvat poikkeuksetta vankilaan. Pahimmat esimerkit kertovat ryöstöön osallistuneista nuorista, jotka voivat joutua lähemmäs kymmeneksi vuodeksi vankeuteen, kun Suomessa henkirikoksesta voi selvitä puolella siitä.” 8.11.

TYÖLÄINEN ON TYÖLÄINEN KAIKKIALLA MAAILMASSA

”Neljän kurssipäivän jälkeen olemme saaneet huomata, että ongelmat ja keskustelunaiheet Etelä-Afrikassa ja Suomessa ovat hämmästyttävän samanlaisia. Sosiaaliset kysymykset ja ay-liikkeen haasteet ovat yhteneviä ympäri maailman. Se on yksi syy, miksei liike saa jämähtää oman maan rajojen sisälle, vaan sen tulee olla valtioiden rajat ylittävää. Työläinen on työläinen kaikkialla maailmassa.” 8.11.

KULTTUURIA JA MEDIAA

”Tänään saimme tutustua EteläAfrikkalaisen Workers World Media Production -nimisen järjestön toimintaan. WWMP:n tarkoitus on tarjota työväestölle tietoa ja mahdollisuuksia median hyödyntämiseen. Yhdistys tuottaa työelämää ja sen ongelmia käsitteleviä tv- ja radio-ohjelmia, joita esitetään paikallisilla kanavilla ja internetissä. Yhdistyksen tuottama työelämää koskeva keskusteluohjelma on Etelä-Afrikan katsotuin paikallisesti tuotettu tv-ohjelma.” 8.11.

AY-LIIKKEELLÄ ON TULEVAISUUS

”Ammattiyhdistysliike on lakkojen ja palkkavaatimuksien ansiosta vahvistumassa, kun ihmiset ymmärtävät voivansa vaikuttaa toimivalla yhdessä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä olisi hyvä muistaa myös meillä Suomessa, kun tuskailemme työelämän vaikeuksien kanssa.” 15.11. LIPPU

Etelä-Afrikassa tuloeroja pääsee katsomaan silmästä silmään. Korkeilla aidoilla ja piikkilangalla suojattujen luksustalojen vieressä seisoo hökkelikylä, joissa ihmiset asuvat ilman toivoa paremmasta. Neljännes ihmisistä on työttömiä, sosiaaliturva on mitätön ja pienimmät palkat ovat 300 randia, noin 30 euroa kuukaudessa ja ihmiset suojautuvat toisiltaan asein.

Elokuussa poliisi ampui Marikanan platinakaivoksen 34 työntekijää, jotka osallistuivat lakkoon vaatiessaan 1200 euron kuukausipalkkaa itselleen.” 6.11.

KIINNOSTUITKO?

RIKOS JA RANGAISTUS

Blogi avartaa hämmästyttävällä tavalla näköalaa EteläAfrikan todellisuuteen ja ihmiskohtaloiden laajuuteen.

Matkakertomuksen lukeminen ei ole vain kokemus, se on opettavainen elämys.

”Etelä-Afrikassa rikosvastuulla ei ole alaikärajaa, joten nuorimmat tuomitut ovat alakouluikäisiä. Vasta muutaman vuoden ajan alaikäisten vankilatuomioille on ollut vaihtoehto, Youth Care Center. Kaikki yli 18-vuotiaat kuitenkin

Lue lisää Ramin ja Matiaksen blogista ”Umuntu ngumuntu ngabantu - kokemuksia eteläafrikkalaisesta työstä, elämästä ja työelämästä”.

Blogin löydät osoitteesta: http://blogit.demari.fi/ygap/

Facebookissa perheväkivaltaa vastaan

Osana yhteiskuntavastuutamme olemme tukeneet Ensi- ja turvakotien liiton toimintaa vuodesta 2007 lähtien. Tänä vuonna Osuuskunnan tuella uudistetaan liiton Facebookissa ylläpitämän nettiturvakodin toimintaa. Jatkossa nettiturvakodissa päivystää entistä useammin väkivaltatyön ammattilainen, jolta saa anonyymisti ja ilman rekisteröitymistä neuvoja ja apua omaan tai läheisensä tilanteeseen. Facebookin ja muun sosiaalisen median roolia tehostetaan myös perheväkivaltaa ja auttamisen keinoja koskevassa tiedonvälityksessä.

www.tradeka.fi

www.turvakoti.net

Opi rakentamaan työhyvinvointia l

Ilmoittaudu vuoden 2013 dian käyttö l Ennakkoluuloista TSL -kursseille kohtaamisiin l Kaverit kasaan osoitteessa Medialukutaito ja sosiaalisen me-

nuorten ammattiyhdistystoiminta l Aikaa itselle - ajankäytön valin-

www.tsl.fi

Toverillista joulua!

– Antti Lindtman

nat l Hyvä kokous - valtaa ja vastuuta l Jaksaminen ja hyvinvointi

Yksi teko on enemmän kuin tuhat sanaa.

vapaaehtoistoiminnassa l Pipo kiristää vai kiristääkö? Työn iloa etsimässä l Nyt, kun aikaa on - kurssi liittojen työttömille

Jos sosialidemokratia ei ole kehittämässä ja vahvistamassa pohjoismaista hyvinvointivaltiota ja tekemässä työtä maailmanlaajuisen kestävän kehityksen saavuttamiseksi, niin kuka muu sen tekisi?

www.tuomioja.org

020745 7457600 7611 WWW.TSL.FI • 020

LIITY JÄSENEKSI Löydät meidät myös Facebookista www.facebook.com/sosialidemokraatit

LIITON TOIMISTON YHTEYSTIEDOT:

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT:

JAOSTOJEN JA TYÖRYHMIEN YHTEYSTIEDOT:

Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki Fax: (09) 712 752/demarinuoret

HELSINKI

Liittohallitus päättää jaostojen ja työryhmien perustamisesta liittokokouskaudelle. Mikäli sinulla on idea työryhmästä tai jaostosta, voit esittää ne pääsihteerille sähköpostitse paasihteeri@ demarinuoret.fi. Ideat viedään eteenpäin liittohallitukselle.

PUHEENJOHTAJA

Joona Räsänen 050 547 5590 joona.rasanen@demarinuoret.fi PÄÄSIHTEERI

Miikka Lönnqvist 050 542 0160 miikka.lonnqvist@demarinuoret.fi TALOUSPÄÄLLIKKÖ

Mikko Suomalainen 050 410 9935 mikko.suomalainen@demarinuoret.fi POLIITTINEN SIHTEERI

Elisa Selinummi 0400 671 203 elisa.selinummi@demarinuoret.fi TIEDOTTAJA (7.1.2013 ALKAEN)

Sara Salomaa sara.salomaa@demarinuoret.fi

Toimisto: Kaarlenkatu 3-5, 00530 Helsinki, (09) 763 990, helsinki@demarinuoret.fi Toiminnanjohtaja: Kati Oksman 045 633 2636, kati.oksman@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Lauri Väänänen, 040 701 2339, lauri.vaananen@helsinki.fi UUSIMAA (UUDENMAAN JA HÄMEEN VAALIPIIRIT):

Toimisto: Asematie 11 B, 01300 Vantaa Järjestösihteeri: Taina Viikari, 044 523 4937, taina.viikari@demarinuoret.fi Varapuheenjohtaja: Juha Häkkinen, 040 772 4636, juha.hakkinen@helsinki.fi LOUNAIS-SUOMI (SATAKUNNAN JA VARSINAISSUOMEN VAALIPIIRIT) Toimisto: Eerikinkatu 30, 20100 Turku,

(02) 414 5200 Järjestösihteeri: Nelli Baran, 045 121 3284, nellibaran@gmail.com Puheenjohtaja: Petra Peltonen, 050 371 3920, petrapelt@gmail.com LÄNSI-SUOMI (KESKI-SUOMEN, PIRKANMAAN JA VAASAN VAALIPIIRIT)

Toimisto: Hämeenpuisto 28, 33100 Tampere, Järjestösihteeri: Maija Kuntsi, 040 679 2270, maija.kuntsi@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Milla Granlund granlund.milla@gmail.com KYMI

Puheenjohtaja: Ninni Taavitsainen, 050 376 7895, ninni.taavitsainen@kotka.fi ITÄ-SUOMI (POHJOIS-KARJALAN, ETELÄ-SAVON JA POHJOIS-SAVON VAALIPIIRIT)

Toimisto: Kauppakatu 32, 80100 Joensuu, Järjestösihteeri: Anniina Ihamäki, 040 484 6774, anniina.ihamaki@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Eveliina Reponen, eve.reponen@gmail.com POHJOIS-SUOMI (OULUN JA LAPIN VAALIPIIRIT)

Toimisto: Pakkahuoneenkatu 28, 4 krs. 90100 Oulu, piiri-hallitus@osdn.fi Järjestösihteeri: Paulus Toropainen 040 484 6773, paulus.toropainen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Linda Venetkoski, 044 571 4177, linda.venetkoski@gmail.com FSUD (SVENSKSPRÅKIG DISTRIKT) Ordförande Jacob Storbjörk, 050 407 4233, jacob_331(a)@hotmail.com Kaikki yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta www.demarinuoret.fi. Tutustu myös piirien ja liiton facebook-sivuihin ja ryhmiin!

33

KANSAINVÄLINEN JAOSTO

Työryhmä koordinoi Demarinuorten toimintaa ja politiikkaa kansainvälisissä kattojärjestöissä.

Ryhmän puheenjohtajana toimii Ossi Ollikainen (ossi-pekka.ollikainen@cimo.fi) ja häneen voi olla yhteydessä kansainvälisissä asioissa. Työryhmän sihteerinä toimii poliittinen sihteeri Elisa Selinummi (elisa.selinummi@demarinuoret.fi).

Työryhmän jäsenet valitaan liittokokouskaudeksi.

Jäseniä ovat: Tino Aalto, Nina Castén, Hanna Hylkilä, John Kaye, Serveh Khalili, Jussi Kukkola, Roby Mountrakis ja Jannina Viljakainen.

TULEVAT TAPAHTUMAT

1

TAMMIKUU 26.-27.1 Puheenjohtajapäivät

2 HELMIKUU

7 HEINÄKUU

Politiikkapäivät 26.-28.7.

DAY-tapahtuma

10 LOKAKUU 15.-17.2 Tulevaisuuden Tekijät 1 11.-13.10.

Tulevaisuuden Tekijät 3 3 MAALISKUU

9.-10.3.

DAY-seminaari 5 TOUKOKUU 10.-12.5.

Tulevaisuuden tekijät 2 6 KESÄKUU

11 MARRASKUU

16.-17.11.

D-TOUR -seminaari 12 JOULUKUU

5.12.

Glögit

8-9.6.

D-TOUR: SNK:n Turun Liittokokouksesta 40 vuotta - Kansan valtaa ja aatteen hehkua

Tykkääthän jo meistä Facebookissa?

Demarinuoret - Sosialidemokraattiset Nuoret ry

Liityn jäseneksi demarinuoriin

demarinuoret maksaa postimaksun

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demarinuorista Liityn jäseneksi demariopiskelijoihin En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demariopiskelijoista Osoitteenmuutos (täytä myös kohta vanha osoite)

Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelinnumero Syntymäaika Sähköpostiosoite (Vanha osoite) (Vanha postinumero ja -toimipaikka)

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET RY TUNNUS 5005170 00003 VASTAUSLÄHETYS

www.demarinuoret.fi