Lippu 4/2014

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET 4/2014

DEMARINUORTEN UUSI ILME! S. 6 YHDESSÄ TEKEMINEN ON TÄRKEINTÄ S. 8 OMA KOTI KULLAN KALLIS S. 11 KAUPUNGIT KAIPAAVAT RAKENTEIDEN UUDISTAMISTA S. 14 JÄRJESTÖTOIMINNAN VIEMÄÄ S. 18 PITÄISIKÖ NAISTEN MENNÄ LAKKOON? S. 21 JAA/EI SOTILAALLISELLE LIITTOUTUMISELLE S. 24

2

LIPPU 4 /2014

PÄÄKIRJOITUS

MINÄ JA #PORUKKA

D

emarinuoret järjesti alkusyksystä sosiaalisessa mediassa mainion #porukka-kampanjan. Kampanjan ideana oli kertoa maailmalle, minkälaista porukkaa me demarinuoret olemme ja miksi kukin meistä on tämän kelkkaan hypännyt.

Minutkin haastettiin Facebookissa kertomaan oma tarinani. Haastaja varmaan luuli haasteen menneen minulta ihan sivu suun, mutta ähäkutti! Päätoimittajuuden etuihin kuuluu, että saa kirjoittaa lehteen lempiaiheestaan (itsestään) eikä kukaan voi estää.

Liityin Demarinuoriin noin kahdeksan vuotta sitten ollessani 16-vuotias. Olin alkanut seurata uutisia, politiikkaa ja poliitikkoja jo yläkouluiässä. Näin jälkikäteen ajateltuna olin kuitenkin tuolloin politiikan suhteen melko naiivi. Minun oli vaikea ymmärtää, miksi köyhyyttä ja kurjuutta ei oltu onnistuttu kitkemään edes Suomesta, maailman mittakaavassa vauraasta ja tasa-arvoisesta kotimaastani.

En ole perhetaustaltani demari, mutta koen silti siinä mielessä syntyneeni demariksi, että sosialidemokratian kolme ydinarvoa – solidaarisuus, vapaus ja tasa-arvo – ovat minulle itsestään selviä oikeudenmukaisen yhteiskunnan peruspilareita.

Tietenkään demareilla ei ole näihin arvoihin patenttia, ja poliittinen koti olisi voinut löytyä muualtakin. Oikeistopuolueet oli kuitenkin helppo sulkea pois laskuista, sillä niiden tulkinnat kolmesta arvosta eivät vastanneet omiani. Minulle solidaarisuus ei ole huolehtimista vain itseni kanssa samanlaisista ihmisistä, vapaus johonkin on minulle ensisijaisempaa kuin vapaus jostakin ja tasa-arvo tarkoittaa minusta paljon muutakin kuin näennäistä lähtökohtien tasaamista.

Minulle oli myös tärkeää, että puolue, jonka nuorisotoimintaan lähdin, korosti toiminnassaan suvaitsevaisuutta ja jokaisen oikeutta määrittää itse oma elämäntyylinsä.

Sosialidemokratian saavutukset ja SDP:n vakuuttava historia tekivät minuun vaikutuksen, ja kieltämättä ne säväyttävät vieläkin. Ilman sosialidemokratiaa Suomesta tuskin olisi tullut sellainen maa millaisena sen nyt tunnemme. Sosialidemokratia on ollut muutosvoima ja muutosta

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA

PAINOPAIKKA

Sosialidemokraattiset Nuoret ry www.demarinuoret.fi

Olli Urpela / Pintaliitodesign

Kirjapaino Uusimaa, Porvoo

KIRJOITTAJAT

Kai Alajoki, Nelli Baran, Sara Etola, MiikkaAukusti Heiskanen, Tiina Irjala, Serveh Khalili, Eetu Kinnunen, Jani Kokko, Jussi Kukkola, Antti Lindtman, Eemeli Peltonen, Elisa Penders, Simo Rissanen, Inna Rokosa, Mikko Suomalainen, Iida Vallin

PAPERI

PÄÄTOIMITTAJA

TOIMITUSSIHTEERI

Iida Vallin iida.vallin@demarinuoret.fi

päätoimittaja

on pääsääntöisesti tapahtunut kohti parempaa. Ilman sosialidemokratiaa oma elämänikin olisi kovin erilainen.

Tuskin esimerkiksi olisin koskaan voinut haaveilla korkeakouluopinnoista.

Katseeni kääntyi lopullisesti kohti demareita, koska SDP näyttäytyi yleisvasemmistolaisena puolueena, jonka seinät ovat tarvittaessa leveällä ja katto korkealla. Tämä koski sekä mielipiteitäni että ulkoista olemustani. Ensimmäisissä Demarinuorten valtakunnallisissa tapahtumissa, joihin osallistuin, olin valtavan onnellinen ja yllättynyt siitä miten erilaisia muut osanottajat olivat. Oli nuoria pukumiehiä, oli vähän vaihtoehtoisempaa lookkia ja sitten oli meitä ihan tavallisia teinejä. Oli hiljaista ja vähän kovaäänisempää.

Ilokseni huomaan, että varsin moni noissa ensimmäisissä tapahtumissa kohtaamistani demarinuorista vaikuttaa liikkeen parissa yhä. Useammalle voisi myös antaa äänensä tulevissa eduskuntavaaleissa.

Onnittelen nuorempaa itseäni siitä, että minulla naiiviudestani huolimatta viisautta valita vaihtoehto, joka ei ollut liian ehdoton tai liian jyrkkä. Nyt vähän vanhempana sosialidemokraattisen liikkeen valmius tehdä kompromisseja ja halu rakentaa konsensusta on noussut arvoon arvaamattomaan.

En enää katso maailmaa niin mustavalkoisesti kuin 16-vuotiaana. Uskon, että ihmiset eivät keskimäärin ole pahoja ja tahdo yhteiskuntaa, jossa joku joutuu kärsimään ja elämään huonoa elämää. Mutta näkemykset siitä, miten yhteiskunta voisi tulla paremmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi, vaihtelevat. Osaa niistä en voi hyväksyä, mutta suurinta osaa voin vähintäänkin ymmärtää. Sosialidemokraatit ovat Suomessa olleet se poliittinen voima, joka on kyennyt kutsumaan yhteiseen neuvottelupöytään hyvinkin erilaisia näkemyksiä ja neuvottelemaan lopputuloksia, jotka eivät ehkä ole olleet kenenkään riemuvoittoja, mutta eivät myöskään kenenkään murskatappioita.

JULKAISIJA

Essi Virtanen essi.sk.virtanen@gmail.com

ESSI VIRTANEN

kansi G-print 150g, sisäsivut G-print 90g 1/2015 ILMESTYY MAALISKUUSSA

Ilmoitusvaraukset ja -hinnat Iida Vallin, iida.vallin@demarinuoret.fi

LIPPU 4 /2014

OTSIKOISSA

”KUINKA MONI SUOMALAINEN LÖYTÄÄ ITSENSÄ RYHMÄSTÄ, JOKA TIENAA ALLE 2 100 EUROA TAI 2 600 EUROA?”

No, noin puolisen miljoonaa suomalaista. Tuore sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty (kok.) arvosteli 22. elokuuta Verkkouutisten haastattelussa SDP:n esittämää, lapsilisäleikkauksia kompensoivaa verovähennysmallia väärin kohdennetuksi. Rädyn mukaan ”vain hyvin pieni osa” vanhemmista tienaa alle 2600 euroa kuukaudessa. Seuraavana päivänä Räty jo pahoittelikin lausuntoaan korostaen kuitenkin, että kyse oli huonosti asetelluista sanoista eikä siitä, että hän olisi pihalla kuin lumiukko oman hallinnonalansa arkitodellisuudesta. ”RÄTY VEROSUUNNITTELUSTA: MORAALISESTI VÄÄRIN”

Rädyn ministerikauden ensiaskeleet muuttuivat hienoisen horjuvista hasardin kompuroiviksi heti seuraavalla viikolla.

Räty, siviiliammatiltaan lääkäri, oli muuntanut yksityisvastaanotostaan saamiaan tuloja holdingyhtiön avulla verottomiksi osingoiksi ja luontaiseduksi. Laillisuudestaan huolimatta menettely oli, kuten Räty itsekin myönsi Kauppalehden otsikossa 25.elokuuta, moraaliton ja yhteiskunnan kokonaisedun vastainen. ”LASSE MÄNNISTÖ TORJUU PULIVEIVAUSSYYTÖKSET”

Yle otsikoi 28. elokuuta ministeri Rädyn ja kansanedustaja Lasse Männistön (kok.) jakkaroiden vaihdosta. Männistö valittiin Rädyn sijaiseksi hoitamaan Helsingin apulaiskaupunginjohtajan tehtävää, jolloin Räty puolestaan nousi eduskuntaan Männistön tilalle. Puliveivausta tai ei, järjestely näytti niin pahalta, että Männistö päätyi vetämään pois eroanomuksensa eduskunnasta ja jättämään apulaiskaupunginjohtajan tehtävän vastaanottamatta.

”IHAN HYVÄ AIKA.”

Kiristynyt maailmanpoliittinen tilanne ja kriisipesäkkeet ovat pitäneet ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sdp.) kiireisenä myös syksyllä. Hyvä kunto on jaksamisen edellytys, ja ministeri onkin hyvin tunnettu juoksuharrastuksestaan.

Iltalehti otsikoi 4. lokakuuta Ylen Ykkösaamussa vierailleen Tuomiojan kuittailleen hienovaraisesti pääministerille tämän uudesta maratonennätyksestä (3.11.24.). ”Se on ihan hyvä aika, en minä ole juossut kuin neljänä kertana paremmin”, Iltalehti kertoo Tuomiojan todenneen. ”GRAHN-LAASONEN JÄÄDYTTI SOIDENSUOJELUOHJELMAN”

Yle uutisoi 15. lokakuuta miten ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) jäädytti pitkään valmistellun soidensuojeluohjelman. Pakkosuojelun sijaan ministeri toivoi, että lisäämällä maanomistajien ”positiivista asennetta luonnonsuojelutyöhön” suojelu voidaan hoitaa vapaaehtoisesti.

Lippu suosittelee, että Grahn-Laasonen pyytää kokemusasiantuntija Laura Rädyltä konsultointia aiheista vapaaehtoisuus, yhteinen hyvä ja oma taloudellinen etu. ”VANHEMMAT JÄRKYTTYIVÄT UUDESTA MUUMIELOKUVASTA: ”ONKO TÄMÄ SOVELIASTA?””

Tove Janssonin alkuperäistarinalla uskollisesta Muumit Rivieralla -elokuvasta järkyttyneen perheenäidin närkästys otsikoitiin Iltalehdessä 20. lokakuuta. Elokuvassa keikistellään bikineissä, poltetaan sikaria, pelataan uhkapelejä, juodaan vaapukkamehua vahvempaa ja nukutaan veneen alla. Perheenäidin kuppi meni kuitenkin lopullisesti nurin elokuvassa esiintyvästä ”kiintiöhomosta”: koirasta, joka pitää kissoista. ”SIPILÄ: ”SUOMI VAIPUNUT APATIAAN””

”MINÄHÄN EN TIEDÄ, PITÄÄKÖ SE PAIKKANSA!”

Kansanedustaja Piia Kauma (kok.) takasi syyskuussa jatkon kokoomuksen kiusalliselle mediahuomiolle kertomalla, miten hevosmiesten tietotoimiston mukaan maahanmuuttajat saavat lastenvaunuihin avustusta avokätisemmin kuin kantaväestö. Kauma totesi 2. syyskuuta MTV Uutisille, että väitteessä voi olla tai olla olematta perää, mutta kyseessä on silti merkittävä keskustelunavaus, joka tulisi ottaa vakavasti. Lippu pelkää, että lisää merkittäviä keskustelunavauksia saadaan, jos Kauma joskus löytää Suomi24:n ja vauvapalstan. ”11 ASIAA, JOTKA VAIN POIKIEN VANHEMMAT YMMÄRTÄVÄT”

Iltalehti julkaisi 27. syyskuuta nettisivujensa perheosiossa 11 asiaa, jotka vain poikalasten vanhemmat voivat ymmärtää. Listalta löytyivät muun muassa sellaiset helmet kuin ” 3. Pojilta saa parhaat halaukset”, ”6. Mikä tahansa käy aseesta”, ”8. Pojat eivät kuuntele” ja ”11. Pojat rakastavat ehdoitta”. Niin, ja kirsikkana kakussa ”2. Samaan aikaan vihaat ja olet kiitollinen niistä etuoikeuksista, jotka poikasi saa aikuistuttuaan”. #facepalm

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä visioi 25. lokakuuta Yrittäjät.fi:n haastattelussa, että Suomi saadaan nousuun vähentämällä eläköitysmisten kautta julkiselta sektorilta ”kymmeniätuhansia” virkamiehiä. Lippu epäilee, että kunnanvaltuutettujen määrällä mitattuna Suomen suurimman kuntapuolueen kentältä saattaa kuulua älähdyksiä, kun Sipilän virkamiesjuustohöylä vie opettajat oman kunnan pikkukouluista ja lääkärit pikkuterveyskeskuksista.

3

4

LIPPU 4 /2014

Toivotamme kaikille Rauhallista Joulua ja Onnea vuodelle 2015 Jos sosialidemokratia ei ole kehittämässä ja vahvistamassa pohjoismaista hyvinvointivaltiota ja tekemässä työtä maailmanlaajuisen kestävän kehityksen saavuttamiseksi, niin kuka muu sen tekisi?

tuomioja.org

Ihmiset tukevat, auttavat ja ilahduttavat toinen toistaan arjen pyörteissä joka päivä kaikkialla maailmassa. Nyt tuomme sen yhdessä näkyviin.

Jaa solidaarisuustekosi!

Människor stöder, hjälper och glädjer varandra i vardagslivet varje dag överallt i världen. Nu tar vi fram solidariteten tillsammans. Dela din insats för solidaritet!

Www.SoLiDaArIsUuStEot.Fi Www.InSaTsErFoRsOlIdArItEt.Fi

Rentouttavaa joulun odotusta ja aatteellista vuotta 2015!

PUHEENJOHTAJALTA

LIPPU 4 /2014

UUSI TOIVO TEKSTI: Joona Räsänen KUVA:: Olli Urpela

Jos me nuoret menetämme uskomme Suomen menestymiseen lopullisesti, vaikeutuu taantumasta nousu entisestään. Siksi on tärkeää, että valamme tulevaisuuden uskoa itseemme ja muihin.

S

uomen tilanne on synkkä. Sama viesti toistuu päivittäin. Vientimme ei vedä, työttömyys lisääntyy, valtio velkaantuu, kunnat kriisiytyvät ja hyvinvointipalvelumme rapautuvat. Näiden viestien keskellä ei ole ihme, että apatia vallitsee. Meistä tuntuu, että maan talous on pysähtynyt, ilmapiiri pelokas, moraalimme horjahtelee ja tulevaisuutemme on sumea.

Aivan kuin odottaisimme laivan kannella, että suuri aalto pyyhkäisisi meidät pois.

Voivottelulla ei kuitenkaan Suomea nosteta taantumasta. Meillä on edelleen käsissämme ne valttikortit, joilla kansainvälisellä kentällä pärjätään.

Monien kansainvälisten vertailujen mukaan olemme edelleen maailman kärkimaita. Hyvä paikka elää ja yrittää.

Ongelmien keskellä on aina tärkeää muistaa, että kaikki on kuitenkin mahdollista. Tiedämme, mistä ongelmat johtuvat. Tiedämme, missä meillä on eniten parannettavaa.

Tiedämme, mitä meidän tulee tehdä. Ainaisen valittamisen ja synkistelyn sijaan nyt on siirryttävä tekemisen puolelle.

Suomi on loistava esimerkki maasta, joka on kyennyt nostamaan itsensä muutamassa vuosikymmenessä köyhästä ja syrjäisestä valtiosta maailman parhaimpien ja onnellisimpien maiden joukkoon.

Nykyisistä vaikeuksista huolimatta Suomen tarinassa on voimaa.

Tarvitaan uutta toivoa ja optimismia. Menestyksemme lähtee siitä, että Suomi on avoin ja vakaa maa, jossa jokaisella on vapaus omaan elämäänsä ja mahdollisuus tehdä unelmatyötään reilussa työelämässä.

Vaikeassakaan tilanteessa ei ole syytä luopua unelmista, sillä yleensä suurimmat saavutuksemme ovat lähteneet niistä liikkeelle. Vaikka muut kuinka synkistelisivät, ainakin itse uskallan edelleen toivoa nykyistä tasa-arvoisempaa ja sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa Suomea, jossa vallitsevat myönteinen yhteisöllisyys, heikommasta välittäminen ja turvallinen arki.

Emme voi vain katsella vierestä, kun ihmisiä on sadoin tuhansin työttöminä. Työttömyys on pahin yhteiskuntaamme vaivaavista ongelmista. Meille Demarinuorille on tärkeää, että yhteiskunta kantaa kriisien keskellä vastuuta ihmisten hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Meille se tarkoittaa aktiivista työvoimapolitiikkaa, julkisia investointeja ja yritysten toimintaedellytysten parantamista sekä vientimme hartioiden leventämistä.

Meidän on myös uudistettava hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteita vastaamaan tätä päivää. Näillä toimenpiteillä meidän on mahdollista saada uusi kasvu käyntiin ja varmistaa hyvinvointipalveluidemme toimivuus myös tulevaisuudessa.

Tätä on uusi toivo. Se on myös oikeudenmukaisuustekoja nuorelle sukupolvelle. Rasismia, syrjintää ja kiusaamista ei hyväksytä, jokaiselle taataan kohtuuhintainen asuminen, vanhempien tulot eivät saa vaikuttaa opiskelijan opintotukeen, pätkätyökulttuurista päästään eroon, nuorisotakuu takaa oikeasti työpaikan ja alipalkkaus tehdään rangaistavaksi.

Myös SDP tarvitsee uutta toivoa. Tätä tuovat uudet, nuoret poliitikot, jotka ovat valmiita nousemaan vaaleissa puolueen eturiviin vastuunkantajiksi ja suunnannäyttäjiksi. Meidän tehtävämme on tehdä tulevaisuuteen katsovaa, rohkeaa ja aatteellista politiikkaa, joka puhuttelee nuoria ja luo luottamusta puoluepolitiikkaa ja SDP:tä kohtaan.

Minä ainakin laitan toivoni eduskuntavaaleissa nuoriin, toivottavasti sinäkin.

Tehdään uusi toivo yhdessä. LIPPU

5

6

LIPPU 4 /2014

Logo

Liikemerkki

D

Logotyyppi

emarinuoret uudisti visuaalisen ilmeensä ja sisältöä. Nettisivuille luotiin myös oma sivu ensi keväänä nettisivunsa. Uudistuksen taustalla oli halu käytäviä eduskuntavaaleja varten. kehittää nuorisoliiton viestintää nuorekkaamUuden visuaalisen ilmeen myötä myös Demarinuopaan, selkeämpään ja vuorovaikutteisempaan ren logo ja värimaailma uudistettiin. Logo haluttiin pitää suuntaan. Nettisivujen Web-suunnittelusta vastasi Teemu yksinkertaisena ja yksivärisenä, jotta sitä voidaan käyttää Demarinuorten logo koostuu Jukka dynaamista ruusua esittävästä liikemerkistä, sekä logotyypistä ns. logon tekstiosiosta.

Into ja visuaalisen ilmeen suunnittelusta Kujansivu mahdollisimman monipuolisesti erilaisissa materiaaleissa.

Joissain tapauksissa liikemerkkiä ja on logotyyppiä erillään toisistaan.

Pääasiallinen käyttösuositus logolle on We Are Home -mainostoimistosta.

Kuvituksen suunni- voidaan käyttää Siinä on käytetty ajatonta funktionalistista kirjasintyyppiä kuitenkin ylläolevan kaltainen, jossa liikemerkki ja logotyyppi ainaruususymbolia, yhdessä muodostaen -logon. tellut tamperelainen kuvataiteilija Aino Louhi. sekä näyttäytyvät modernisoitua jokaDemarinuoret kunnioittaa sosiaUuden visuaalisen ilmeen ja uusien nettisivujen tarkoilidemokraattisen liikkeen perinteitä tuoreella tavalla. tuksena on kannustaa ja haastaa demarinuoria osallistu”Demarinuorten logo ilmentää dynaamista, modernia ja maan rohkeasti keskusteluun. Demarinuorten jäsenistö on ajassa kiinni olevaa henkeä. Sen sydämenä on modernisoitäynnä hyvin aktiivisia viestijöitä ja tätä liitto haluaa tuoda tu ruususymboli, jossa esiintyy niin osiin pilkottu hashtagjatkossa laajemmin esiin. Uudet nettisivut toimivat taustasymboli, kuin D-kirjainta muistuttava ruusun keskiö, sydän. na kaikelle toiminnalle ja keskustelulle, jota Demarinuoret Logo on suunniteltu keskustelun avaajaksi”, kuvailee AD järjestönä sekä jäsentensä välityksellä käyvät eri puolilla Jukka Kujansivu nuorisoliiton uutta logoa. sosiaalista mediaa. Sivuston alaosassa oleva some-osio Uudet nettisivut ja uusi ilme ovat osa laajempaa kerää hashtagien avulla yhteen eri kanavissa tapahtuvan viestinnällistä uudistusta, jolla Demarinuorten viestintää keskustelun ja kuvavirran. kehitetään kokonaisuudessaan vaikuttavampaan, visuNettisivujen rakenne on myllätty täysin uuteen uskoon aalisempaan, innostavampaan ja vuorovaikutteisempaan ja jäsennelty uudella tavalla. Nyt sivustolta on helpompi suuntaan. Jatkossa on tarkoituksena, että liiton suunnasta löytää tietoa ja se on visuaalisesti kiinnostavammassa tapahtuvan tiedottamisen ja markkinoinnin ohella yhä muodossa. suuremmassa roolissa järjestön viestintää ovat DemariLiittohallituksen blogi, kannanotot ja uutiset nostettiin nuorten jäsenet itse. Millaisen viestijäroolin sinä haluat etusivun paraatipaikalle, ja sivustolle tehtiin paljon uutta ottaa? LIPPU

LIPPU 4 /2014 HALUATKO OLLA #ROHKEASTIDEMARI?

-Seuraa meitä Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä – pyydä myös kavereitasi tekemään samoin -Osallistu keskusteluun ja Demarinuorten somekampanjoihin -Käytä #demarinuoret-hashtagiä tai osoita viestisi meille @Demarinuoret -Tykkää, jaa, kuvaa, kommentoi, twittaa, retweettaa – osallistumiskeinoja on monia -Jos toimit piirihallituksessa, lataa materiaalipankista uudet logot ja kuvat omille Facebook- ja Twitter-sivuillenne

7

8

LIPPU 4 /2014

MATKALLA ARKADIANMÄELLE 2/4

YHDESSÄ TEKEMINEN ON TÄRKEINTÄ TEKSTI: Essi Virtanen

Matkalla Arkadianmäelle -juttusarjassa seurataan kahden demarinuoren, Maria-Riitan ja Arin, eduskuntavaalikampanjoiden edistymistä. Rovaniemeläinen Maria-Riitta Mällinen (28) on ehdolla eduskuntaan Lapin vaalipiirissä ja euralainen Ari Reunanen (30) Satakunnan vaalipiirissä. Juttusarjan toisessa osassa päivitetään kuulumisia ja kysytään vinkkejä vaalityöhön osallistumiseen.

T

ätä juttua kirjoitettaessa kevään eduskuntavaaleihin on aikaa viitisen kuukautta ja puolueiden ehdokaslistat alkavat pikkuhiljaa olla valmiina.

Maria-Riitta ja Ari ovat olleet liikkeellä hyvissä ajoin, sillä he ovat jo pitkin syksyä jalkautuneet omien vaalipiiriensä markkinoille ja muihin syksyisiin ulkoilmatapahtumiin. Aikainen lintu ehkä todella nappaa madon, sillä muita ehdokkaita ei ole toreilla ja turuilla vielä paljon näkynyt: - Kuulin juttua, että eräs paikallinen toisen puolueen edustaja oli todennut, että ”se Reunanen on kyllä joka paikassa, sehän taitaa olla ihan tosissaan!” Ari nauraa. – Ja tottahan se on. Haluan osoittaa, että teen tätä juttua nyt yhtä pitkäjänteisesti kuin tekisin kansanedustajan työtäkin.

Aikainen aloitus on antanut mahdollisuuden tavoittaa potentiaaliset äänestäjät ennen pahinta vaaliähkyä, joka alkaa vaivata ihmisiä, kun mainosten ja karkin tyrkyttäjiä on jo joka nurkalla. Molemmat ehdokkaat kertovatkin, että

ihmisten reaktiot ovat olleet hämmentyneitä (”mitä, onks jotkut vaalit tulossa?!”), mutta positiivisia. Äänestäjät arvostavat ehdokkaan läsnäoloa ja sitä, että kyse ei ole pelkästä vaalimainosten tuputtamisesta.

- Ja on se ollut itsellekin mukavaa, että on vaan voinut jutella rauhassa ihmisten kanssa eikä ole tarvinnut koko ajan miettiä, että nyt on hirveä kiire ja täytyy ehtiä puhumaan mahdollisimman monelle. Olen yleensä vaan juttutuokion päätteeksi antanut käyntikorttini ja sanonut, että se kannattaa pitää mielessä ensi kevättä silmälläpitäen, Maria-Riitta sanoo.

Toistaiseksi vaalikentillä ei vielä ole virittäydytty puhumaan puolueiden vaaliteemoista ja seuraavasta vaalikaudesta. Ihmisiä ovat kiinnostaneet ajankohtaisaiheet Ukrainan kriisistä kotimaan työllisyystilanteeseen.

- Satakunnassa erityisesti kielteinen päätös OL4-hankkeen periaatepäätöksen jatkoajasta on herättänyt paljon huolta maakunnan työllisyydestä tulevaisuudessa. Käymieni keskustelujen innoittamana päätinkin ryhtyä toimeen ja perustin kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan ydinenergialain muuttamista niin, että jatkoaikahakemus pitäisi tuoda eduskunnan käsiteltäväksi, Ari kertoo.

TARJOLLA OPPIA, KAVEREITA JA MAHDOLLISUUS VAIKUTTAA

Juttusarjan ensimmäisessä osassa molemmat ehdokkaat korostivat, että suu mutrulla ei voi tehdä hyvää kampanjaa.

Onko hyvä henkeä siis syntynyt?

- Mulla ainakin on ollut kivaa, toivottavasti muillakin!

Intoa on riittänyt ja on asennoiduttu niin, että tavoite on tiedossa ja sitä kohden mennään, vastaa Ari. - Ehdokas itse ei saa murjottaa vaan aina pitää muistaa kiittää ja kannustaa muita, se pitää yllä ystävällistä ilmapiiriä. Lisäksi olen kampanjatiimin kokouksissa halunnut antaa kaikille mukana oleville mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon. Olemme yhdessä miettineet kampanjan teemoja. Tiimiläiset ovat esimerkiksi nostaneet esiin kokemuksiaan työelämän epäkohdista, jolloin olen itse saanut

LIPPU 4 /2014

arvokasta tietoa ja hyviä esimerkkejä vaalikeskusteluihin, Maria-Riitta selittää.

Kampanjatyöstä harvemmin maksetaan rahapalkkaa, mutta tukijoukkojen kokoaminen ei silti ole ollut MariaRiitalle ja Arille ongelma. Molempien joukoissa häärii sekä puolueen jäseniä että niitä, jotka ovat halunneet vain lähteä tukemaan hyvää tyyppiä.

Parhaat lähihistorian tuntemat esimerkit kampanjoista, jotka antoivat tekijöilleen niin paljon, että moni näistä päätyi itsekin aktivoitumaan politiikassa, ovat varmasti Tarja Halosen presidentinvaalikampanjat. Vaikka mittakaava onkin eduskuntavaaleissa vähän eri, samantyyppisiä kokemuksia myös Maria-Riitta ja Ari haluavat tarjota tiimiläisilleen.

- Osallistumalla vaalityöhön pääsee konkreettisesti edistämään omaa ajatusmaailmaansa, Maria-Riitta sanoo.

- Ja oppii paljon politiikasta, markkinoinnista ja projektityöskentelystä, Ari lisää.

Ennen kaikkea molemmat ehdokkaat muistuttavat, että kyse on yhdessä tekemisestä. Kavereiden saaminen ei ole lainkaan huono syy lähteä mukaan.

OMAN PANOKSENSA VOI ANTAA MONELLA TAVALLA

Viimeaikaiset gallup-mittaukset ovat antaneet viitettä siitä, että SDP:n kannatuksen pohjakosketus on jo tapahtunut ja nyt ollaan matkalla kohti parempia aikoja. Myös Ari on pannut merkille virkistymisen: - On huomattu, että meidän kannattaa kertoa oma näkökulmamme asioihin, vaikka se ei aina olisikaan se voittanut näkökulma. Nyt omassa väessä on herännyt uutta uskoa siihen, että täältähän voidaan vaikka nousta.

Maria-Riitan ja Arin viesti onkin, että nyt kannattaa lähteä mukaan vaalityöhön, koska puolueen menestyksessä on lopulta kyse vain siitä, miten ehdokkaat menestyvät paikallisesti. Kumpikaan ei ole omassa kampanjaorganisaatiossaan halunnut tehdä liian tarkkaa roolitusta sille, kuka tekee mitäkin, vaan tehtäviä jaetaan joustavasti tekijöiden osaamisen, mieltymysten ja aikataulujen mukaan.

- Ihmiset ovat niin erilaisia. Aika hyvin tiedän keitä kannattaa pyytää tekemään mitäkin. Jotkut esimerkiksi tykkäävät jututtaa ihmisiä, joten heitä on luontevaa pyytää mukaan teltalle toritapahtumiin. Ja joillekin kiireisille olen sanonut, että voit osallistua vaikka luukuttamalla mainoksia sitten lähempänä vaaleja, Maria-Riitta sanoo.

- Osallistumisen muotoja on monia. Itse olen viime aikoina puhunut paljon siitä, että meidän pitäisi muistaa näkyä sosiaalisessa mediassa, koska erityisesti nuoret äänestäjät ovat siellä. Monet kuitenkin tuntuvat luulevan, että kampanjointi sosiaalisessa mediassa ei ole oikeaa vaalityötä. Pitäisi päästä eroon siitä ajatuksesta, että pelkästään herääminen aikaisin keittämään hernekeittoa vaalitorille on poliittista tekemistä, Ari jatkaa.

- Niin, ja demareilla on usein sellainen tapa, että tullaan vaalitilaisuuksiin vain, jos ollaan siellä töissä. Myös se, että tulee käymään tai kuuntelemaan johonkin tilaisuuteen, on jo osallistumista, Maria-Riitta huomauttaa.

VINKKEJÄ VAALIKENTILLE

Jokainen vaalityöhön tai mihin tahansa kampanjointiin osallistunut tietää, että ihmisten lähestyminen ei aina tunnu kovin helpolta. Mitä, jos minua ei halutakaan kuunnella tai sanomaani suhtaudutaan kielteisesti? Maria-Riitasta ja Arista on jo kehkeytymässä jonkinlaisia alan asiantuntijoita: - Kannattaa olla kädessä jokin sisäänheittotuote, jonka voi antaa ihmiselle kohdatessa. Eikä pidä koskaan kysyä, että ”otatko omenan?”, koska siitä on helppo kieltäytyä.

Pitää sanoa, että ”otapa omena!” Maria-Riitta nauraa.

Ja on hyvä pitää mielessä, että tilanne voi olla jännittävä myös sille, jolle mennään juttelemaan. Ihmisiä ei pidä säikyttää esittämällä kaikkitietävää poliitikkoa. Tasa-arvoinen ja rento lähestymistapa sulattaa jään.

- Keskustelun voi aloittaa epäpoliittisella aiheella, esimerkiksi kysymällä kuulumisia. Usein vie hetken ennen kuin ihmiset rohkaistuvat puhumaan politiikkaa. Small talkia voi myös harjoitella etukäteen, Maria-Riitta neuvoo.

Joskus, mutta onneksi hyvin harvoin, vastaan tulee niitä ikävämpiä kohtaamisia. Vastapuoli voi olla päihtynyt tai käyttäytyä muuten ikävästi. Vastaväitteiden esittäminen jollekin, joka ei ole niistä kiinnostunut, on yleensä turhaa. Vaikeissa tilanteissa vaalitiimin jäsenet voivat auttaa toisiaan ja pelastaa pulaan joutuneen esimerkiksi repliikillä ”anteeksi, mutta sua tarvitaan nyt tuolla teltalla”.

- Vaalityön tekeminen jonkun toisen puolesta on sinänsä helpompaa kuin itse ehdolla oleminen, että arvostelu ei koskaan kohdistu omaan persoonaan. Ehdokkaan täytyy laittaa itsensä täysillä peliin, Ari toteaa. LIPPU

G

OLETKO OSALLISTUNUT VAALIKAMPANJOINTIIN? MITEN OSALLISTUIT? Jonne Nurmi ”En ole aikaisemmin osallistunut vaalikampanjointiin. Tulevissa eduskuntavaaleissa voisin osallistua jonkun ehdokkaan vaalityöhön, mutta on vaikea valita kenen, koska hyviä ehdokkaita on niin monta. Osallistuisin mielelläni esimerkiksi torikampanjointiin, sillä ihmisten kanssa jutteleminen on minusta mukavaa.”

Iris Pitkäaho ”Olen ollut itse ehdolla viime kunnallisvaaleissa ja Metallin vaaleissa. Kunnallisvaaleissa minulla oli vaalimateriaaleina muistaakseni ihan perinteisiä nessupaketteja ja postikortteja. Taisin myös luukuttaa vähän mainoksia.

Pääasiassa kampanjointi oli kuitenkin sitä, että keskityin olemaan ihmisten keskellä, tapaamaan mahdollisimman paljon väkeä ja juttelemaan mahdollisimman monen kanssa.

Metallin vaaleissa kampanjoin tekemällä työpaikkavierailuja. Yhteen työpaikkaan vein itse tekemäni voileipäkakun, jonka pintakoristeluna oli äänestysnumeroni!”

Janne Siltanen ”Olen osallistunut Eero Vainion kunta- ja eurovaalikampanjoihin. Päädyin mukaan Eeron kampanjapäällikön pyytämänä. Osallistuin jakamalla flyereita erilaisissa tapahtumissa ja messuilla. Lisäksi olin mukana kampanjoimassa SDP:n jäsenristeilyllä, jossa kaikilla puolueen eurovaaliehdokkailla oli omat esittelypisteensä.”

Antti Koskela ”Olin itse ehdolla vuoden 2012 kuntavaaleissa Helsingissä. Vaalibudjettini oli kolminumeroinen, eli varsin pieni. Kampanjoin jakamalla itse printattuja mainoksia omalle kotialueelleni.

No, kotialueelta ei paljon ääni tullut, muualta kylläkin!”

9

Osuuskunnan jäsenille edut Ovat arkipäivää Nämä edut saat aina näyttämällä Tradekan jäsenen PINS-korttiasi. Jäsenetuina mm. -30 % alennus päivän huonehinnasta kaikissa Restelin hotelleissa ja kylpylöissä, ruokaravintoloissa alennus

on -20 % ja pikaruokapaikoissa -10 %. Muista hyödyntää myös arvosetelit, jotka olet saanut jäsenkorttipostituksen mukana.

Lisätietoa www.tradeka.fi.

www.tradeka.fi

Kilpailukykyiset edut ja palvelut kuuluvat kaikille Osuuskunta Tradekan jäsenille vuoden ympäri. Eduissa painotetaan niin hyvinvointia, rentoutumista kuin monipuolista hemmottelua.

OSK_Yleis_Lippulehti_210x280mm.indd 1

20.10.2014 12.35

LIPPU 4 /2014

OMA KOTI KULLAN KALLIS TEKSTI: Essi VIrtanen

Asunnottomuus on yhä merkittävä sosiaalinen ongelma, jota asuntopolitiikka voisi merkittävästi lievittää. Ongelman poistaminen kokonaan kuitenkin vaatii meitä ymmärtämään asunnon olevan yhteiskuntaan kiinnittymisen lähtökohta.

K

yselin tätä lehteä varten muutamalta demarinuorelta, mitä sana ”koti” heille merkitsee. Odotetusti koti ei merkinnyt vastaajille pelkästään paikkaa, johon vain rojahdetaan nukkumaan pitkän päivän jälkeen. Kodista tulivat mieleen läheiset, lämpö ja oma rauha – kaikki asioita, joiden läsnäolo tuottaa meille turvallisuuden ja pysyvyyden tunteita. Koti ei ole pelkästään seinät, katto ja lattia, vaan lisäksi se on turvapaikka, johon vetäydytään rauhoittumaan ja keräämään voimia.

Englanninkielessä asunnottomuuteen on tapana viitata termillä ”homelessness”. Suomenkielessä asunnottomuus ja kodittomuus erotetaan toisistaan. Ehkäpä asunnottomuusongelma otettaisiin vakavammin, jos käyttäisimme tunteisiin vetoavampaa sanaa kodittomuus?

NUORTEN ASUNNOTTOMUUS EI VÄHENE

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n selvityksen mukaan Suomessa oli viime vuonna noin 7500 asunnotonta yksittäishenkilöä ja 450 asunnotonta perhettä. Oletettavasti todelliset luvut ovat vielä tilastoitujakin suuremmat, sillä asunnottomuuden tilastointiperusteet vaihtelevat kunnittain. Jos tilastointiperusteena käytetään vain sosiaalitoimen asiakastietoja, osa erityisesti lyhytaikaisesta asunnottomuudesta jää huomaamatta.

Huolestuttavaa asunnottomuudessa ja erityisesti nuorten asunnottomuudessa on, että ongelmaa ei ole onnistuttu merkittävästi pienentämään koko 2000-luvulla. Kaikista asunnottomista alle 25-vuotiaita on noin neljäsosa. Toinen huolestuttava ilmiö on maahanmuuttajien asunnottomuuden voimakas kasvu aivan viime vuosina: vuonna 2013 asunnottomien maahanmuuttajien määrä nousi Helsingissä peräti 450 hengellä. Asunnottomista perheistä maahanmuuttajataustaisia oli 60 prosenttia.

Katuasunnottomia, stereotyyppisesti puiston penkeillä tai siltojen alla nukkuvia, on onneksi hyvin vähän. Enemmistö asunnottomista asuu väliaikaisesti sukulaisten tai ystävien sohvilla. Pieni osa on laitoksissa, kuten vankiloissa.

ASUMINEN OSAKSI NUORISOTAKUUTA

Asunnottomuus on leimallisesti pääkaupunkiseudun ja muiden suurten kaupunkien ongelma. Lyhytaikaiseen asunnottomuuteen, jota kaikesta asunnottomuudesta on noin kaksi kolmasosaa, purisikin kohtuuhintaisten asuntojen saatavuuden parantaminen kasvukeskuksissa.

Lyhyt aikainen asunnottomuus voi kohdata, jos jää yllättäen vaille asuntoa, ei ole varaa markkinahintaisiin vuokriin tai menetetyt luottotiedot vaikeuttavat uuden asunnon saamista. Lyhytaikaiseenkaan asunnottomuuteenkaan ei tulisi suhtautua kevyesti, sillä esimerkiksi nuorelle epävarmuus seuraavan yön majapaikasta voi olla syy jättää vastaanottamatta työ- tai opiskelupaikka. Lisäksi kavereiden sohvilla nukkuminen on omiaan rasittamaan ystävyys- ja sukulaissuhteita, siis heikentämään sosiaalista turvaverkkoa. Demarinuoret onkin linjannut, että asuminen tulisi kirjata osaksi nuorisotakuuta.

ASUNTO ENSIN!

Pitkäaikaisasunnottomuus on kovempi pähkinä purtavaksi, sillä taustalla sen on usein päihde- ja mielenterveysongelmia, velkaantumista ja aiempia asumisen epäonnistumisia. Moninaiset ongelmat vaativat ratketakseen moninaisia tukipalveluita.

Suomessa on pitkään yritetty ratkaista pitkäaikaisasunnottomuutta niin sanotulla porrasmallilla, jossa eteneminen kohti omaa asuntoa on edellyttänyt sitoutumista tukipalveluihin ja päihteettömyyteen. Malli on ongelmallinen, jos asuminen ymmärretään perustarpeena, jonka tyydyttäminen on osa ihmisarvoista elämää.

Porrasmallin haastaa Asunto ensin -periaate, jonka mukaan asuntoa ei tarvitse ansaita ottamalla vastaan tukea.

Asunto on lähtökohta, jonka turvaamisen jälkeen henkilölle tarjotaan mahdollisuus saada tukea taustaongelmien ratkaisemiseksi.

Siinä missä porrasmalli kohtelee ihmisiä objekteina, joiden ongelmat yritetään ratkaista pakolla, Asunto ensin -periaate luottaa vapaaehtoisuuteen ja ihmisten omaan toimijuuteen. Ehkäpä nämä kaksi erilaista lähestymistapaa tekevät ymmärrettäväksi myös asunnottomuuden ja kodittomuuden eron.

Asunnottomuus on kodittomuutta helpommin paikannettava ongelma, se on asunnon puutetta. Koti on henkinen tila, jota yhteiskunta ei voi kenellekään väkisin rakentaa. Sen sijaan yhteiskunta voi ja sen pitää tehdä töitä sen eteen, että meillä jokaisella olisi fyysinen asunto, johon uskallamme alkaa rakentaa kotia. LIPPU Lähteet: ARA:n selvitykset 2/14: Asunnottomat 2013 ja www.asuntoensin.fi

11

12

LIPPU 4 /2014

/// FAKTA /// - Nuorisoasuntoliitto ry NAL on vuonna 1971 perustettu, 26 paikallisyhdistyksen sekä seitsemän jäsenjärjestön valtakunnallinen keskusliitto - NAL toimii lähes kaikilla samoilla paikkakunnilla kuin Demarinuoret - Demarinuoret on NAL:n jäsenjärjestö.

Demarinuorten edustaja NAL:n johdossa on varapuheenjohtajana toimiva Timo Kontio - Paikallisyhdistysverkoston kanssa liitto rakennuttaa ja vuokraa asuntoja, kehittää ja tarjoaa itsenäistä asumista tukevia palveluja sekä toimii nuorten edunvalvojana asumista koskevissa kysymyksissä - NAL:n toimintaan voi tulla mukaan paikallisyhdistyksen kautta. Yhdistyksen luottamushenkilönä on mahdollisuus vaikuttaa asuntopolitiikkaan paikallisesti, ja liiton kautta on mahdollista päästä näköalapaikalle valtakunnan asuntopolitiikkaan - Paikallisyhdistysten yhteystiedot ja lisätietoa toiminnasta: www.nal.fi - Asumisen ABC -opetuspaketti: www.asumisenabc.fi

LIPPU 4 /2014

PIENET TULOT, SUURI VUOKRA – NUORET ASUNTOMARKKINOILLA TEKSTI: Tiina Irjala, kehittämispäällikkö, Nuorisoasuntoliitto ry KUVA: Nuorisoasuntoliitto ry

Nuorten asumista määrittävät pienet ja vakiintumattomat tulot sekä muuttuva elämäntilanne.

tarpeen syynä on taloudellinen osaamattomuus. NAL onkin pyrkinyt vaikuttamaan opetussuunnitelmien perusteiden valmistelutyöhön, jotta asumisen taidot ja oman talouden hallinta saataisiin osaksi peruskoulun ja toisen asteen opetusta. NAL:n lanseeraama opetuspaketti Asumisen ABC on saanut ammattikouluissa ja lukioissa hyvää palautetta Nuoruudessa muutetaan pois lapsuudenkodista, vaihdeopiskelijoilta. Moni on saanut hyödyllistä tietoa, jota ei olisi taan opiskelu- ja työpaikkaa, solmitaan parisuhde, hanitse osannut etsiä tai edes arvannut tarvitsevansa. kitaan ehkä lapsia tai asutaan lyhyitä jaksoja ulkomailla.

Ihannetilanteessa itsenäistyvällä nuorella on lapsuuVuokra-asuminen on sekä elämäntilanteen että pienten den perheen tarjoama turvaverkko – joku, jonka puoleen tulojen vuoksi nuorille yleinen kääntyä pulmatilanteissa. Niille nuorille, asumismuoto: 70 prosenttia joilla luonnollista turvaverkkoa ei ole, “AINA ITSENÄISTYMINEN alle 30-vuotiaista asuu vuokyhteiskunnan täytyy se tarjota. Nuorten EI SUJU ONGELMITTA, ralla. itsenäistymistä tukevien ennaltaehkäiItsenäistyminen lapsuuNUORTEN VELKAANTUMINEN sevien palvelujen kuten asumisohjaukdenkodista vaatii monenlaisia sen, asumisneuvonnan ja tuetun asumiJA MAKSUHÄIRIÖT OVAT taitoja. Oma taloudenhallinta sen rahoitus on turvattava. Varhaisella tulee todenteolla ajankohtaipuuttumisella voidaan säästää paitsi KASVAVA ONGELMA.” seksi tässä elämänvaiheessa. inhimillistä kärsimystä myös yhteiskunAina itsenäistyminen ei suju ongelmitta, nuorten velkaannan varoja, kun ongelmien ei anneta kasvaa liian suuriksi. tuminen ja maksuhäiriöt ovat kasvava ongelma. KymmeAsumisen onnistumisen turvaaminen on edellytys nellä prosentilla 20–24-vuotiaista on maksuhäiriömerkintä, opintoihin ja työelämään hakeutumiselle. Asuminen pitäisi joka vaikeuttaa huomattavasti vuokra-asunnon saamista. siis huomioida myös nuorisotakuussa, jos siihen liittyvien Nuorisoasuntojen hakijoiden tulotaso on hyvin matala. tavoitteiden halutaan toteutuvan.

Puolella hakijoista tulot ovat alle 1 000 euroa kuukaudessa, ja lähes 90 prosenttia tienaa alle 2 000 euroa kuukauASUMISEN HINTA ALAS dessa. Tästä huolimatta entistä suurempi osa hakijoista on valmiita maksamaan vuokraa yli 700 euroa kuukaudessa.

Nuorten asumisen turvaamiseksi ja nuoren työvoiman Nuorilla on siis melko realistinen käsitys vuokratasosta, houkuttelemiseksi tarvitaan pieniä, kohtuuhintaisia asuntomutta onko käsitys omasta maksuvalmiudesta yhtä realisja. Tarvitaan valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa sekä tinen? kunnilta aktiivista kaavoitus- ja maapolitiikkaa. KasvualueilRealistisuudesta ei toisaalta voida palkita myöskään le on varattava riittävä määrä ARA-hintaisia tontteja valtion asumistukijärjestelmää. Yleinen asumistuki ja opintotuen tukemaa vuokra-asuntotuotantoa varten. asumislisä ovat molemmat jääneet jälkeen vuokratason Myös rakennusmääräykset nostavat asuntojen vuokria. kehityksestä. Opintotuen asumislisää saavista 84 prosenRakentamisessa on syytä huomioida nuorten erityisryhmän tilla ja yleistä asumistukea saavista nuorista 80 prosentilla tarpeet ja olla harkitusti valmis tinkimään asuntojen keskivuokran määrä ylittää Kelan vuokrakaton. koosta, kaikkia asuntoja koskevista esteettömyyssäädöksistä, pakollisista autopaikoista ja väestönsuojista. LIPPU EIKÖ TÄTÄ OPETETA KOULUSSA?

Nuorisoasuntoliitto ry (NAL) tekee vaikuttamis- ja edunvalvontatyötä sekä tukee nuoria itsenäisen asumisen kysymyksissä. NAL:n palveluiden käyttäjien yleisimpänä tuen

13

14

LIPPU 4 /2014

KAUPUNGIT KAIPAAVAT RAKENTEIDEN UUDISTAMISTA TEKSTI: Eetu Kinnunen

Asumisen kohtuuttomat kustannukset erityisesti kasvukeskuksissa ovat seurausta hajautetusta ja tehottomasta kaupunkirakenteesta.

LIPPU 4 /2014

R

akennusyhtiöt valittelevat esteettömyysnormiHajautumista edistetään myös politiikkatoimilla, kuten tuksia ja hissivaatimuksia yli kaksikerroksisiin muun muassa tukemalla työmatkaliikennettä ja hinnoittetaloihin. Demareiden lääke on julkisissa puheissa lemalla kaikki joukkoliikennematkat saman taksan mukaan usein ollut tuottaa asuntoja yhteiskunnallisen matkan pituudesta riippumatta. Loikkanen mainitsee lisäksi rakennuttajan kautta, jotta voitaisiin unohtaa kaupalliset erikseen yrityksille jaettavat “euron tontit”, jotka yleensä intressit ja rakentaa edullisia vuokra-asuntoja myös alueilsijaitsevat jossain muualla kuin kunnan halutuimmalla le, joissa asunnot menevät kaupaksi kovalla rahallakin. yritystonttimaalla.

Normien purkamisesta saatava säästö on autopaikkanormia lukuun ottamatta mitäRAKENNEUUDISTUS VAATII AJATTELUtön. Esteettömyysnormi haittaa “ASUNTOPULAA EI TAVAN MUUTOSTA jonkin verran pienimpien yksiöiRATKAISTA SILLÄKÄÄN, den rakentamista, mutta niissäkin Asumisen hinnan alas saamiseksi pyykkikonepaikka syö enemmän pitää luopua halvan tonttimaan tavoitETTÄ RAKENNETAAN VAAN lattiapinta-alaa. Hissittömät telusta ja tehostaa maankäyttöä. NyVEREN MAKU SUUSSA LISÄÄ, kyisten normien puitteissa tehokkainta vuokrakasarmit eivät useimpien mielikuvissa sovi 2010-luvun kauVAIKKA SITTEN TAPPIOLLA rakentamista on kaupunkien vanhoilta punkien sosiaaliseen asuntotuotuttu korttelirakenVERONMAKSAJIEN PIIKKIIN.” keskusta-alueilta tantoon. Asuntopulaa ei ratkaista taminen 5–6-kerroksisina taloina. Tätä silläkään, että rakennetaan vaan korkeammilla taloilla toki saataisiin veren maku suussa lisää, vaikka sitten tappiolla veronmakenemmän kerrosneliömetrejä hehtaarille, mutta asuntojen sajien piikkiin. auringonvalon saantia säätelevä normi estäisi asuntojen sijoittamisen sisäpihoille alimpiin kerroksiin ja vaatisi korttelien väliin jääviltä kaduilta leveyttä, joka ei valtaväyliä SUOMALAISET KAUPUNGIT KASVAVAT TEHOTTOMASTI lukuun ottamatta ole tarkoituksenmukainen.

Emeritusprofessori Heikki A. Loikkanen Helsingin Korttelirakenne voittaa tehokkuudessa myös tornirayliopistosta on tutkinut suomalaisia kaupunkirakenteita kentamisen. Löyhemmälläkin autopaikkanormilla pysälaajasti. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n köintitilat tekisivät pilvenpiirtäjistä hajallaan törröttäviä toukokuussa 2013 julkaisemassa selvityksessä Loikkanen torahampaita betonierämaassa. Umpikortteli on toimiva toteaa suomalaisten kaupunkirakenteiden hajautuvan ja täkaavoituksen perusmalli senkin vuoksi, että se soveltuu män kehityksen jatkuvan myös tulevaisuudessa, erityisesti kerrostalojen lisäksi pienkerrosrakentamiselle ja rivitaloille. pääkaupunkiseudulla. Hajautunut kaupunkirakenne on Esimerkiksi Helsingin vanhassa Käpylässä on hyviä esitärkeimpiä asuntojen hintaan vaikuttavia tekijöitä. merkkejä onnistuneesta pientalorakentamisesta kortteleiAsuntoa etsivien halu asua lähellä palveluita nostaa hin. hintoja keskustoissa ja aluekeskuksissa. Toisaalta halu Kaupunkisuunnittelussa on otettava huomioon myös väljään asumiseen ohjaa päättäjiä kaavoittamaan välittöliikennejärjestelyt. Meluaitojen ja viherkaistojen kaupunmien keskusten ulkopuolelle pientaloja ja suuria asuntoja kirakenteesta eristämä moottoritie on huono kaupunkisuurilla pihoilla. Kehitystä vauhdittaa kuntien keskinäinen väylä. Suojarakenteet syövät tonttimaata ja niiden varkilpailu asukkaista. Loikkanen ei näe maakuntakaavojen relle sijoitetut pysäkit ovat väistämättä kaukana ihmisten koordinoivan maankäyttöä laajemmasta näkökulmasta, ne kotiovista. Suoraan asuinalueen läpi kulkeva bulevardi tai vain toteavat kunkin kunnan päätökset. joukkoliikennekatu nopeuttaa matkantekoa ja mahdollistaa Suomalaista maankäyttösuunnittelua ohjaa ajatus liikehuoneistojen ja asumisen rakentamisen aivan väylän työpaikkojen ja asuntojen sijoittamisesta lähekkäin, vaikka reunaan. käytännössä työntekijöiden on mahdotonta etenkään kahSujuva joukkoliikenne on nuorten asukkaiden ja muiden den työssäkäyvän aikuisen kotitapienituloisten kannalta merkittävä loudessa löytää sopivaa asuntoa tekijä asuinpaikkaa valittaessa. Tämän “ASUMISEN HINNAN ALAS ja kahta työpaikkaa läheltä toivuoksi huonosti saavutettavissa oleva SAAMISEKSI PITÄÄ LUOPUA edullinen asuinalue ei helpota kantasiaan. Kaupunkeja laajennetaan ensisijaisesti ulospäin halvemkaupungin asuntopulaa. LiikenneväyliHALVAN TONTTIMAAN man tonttimaan perässä, vaikka välissä asuinalueet jäävät eristykTAVOITTELUSTA JA TEHOSTAA en hajautuva kaupunkirakenne vain siin toisistaan, jolloin niistä toiseen MAANKÄYTTÖÄ.” vahvistaa edellistä ongelmaa ja liikkuminen on epäkäytännöllistä ja syö asukkailta kaupunkiasumisen hankalaa. Tästä johtuen niin julkisia etuja. kuin yksityisiäkin palveluita on vaikea Myös yritysten keskuksiin sijoittumisesta saamat hyödyt sijoittaa kaupungin liikekeskusten ulkopuolelle saavutettapienenevät hajautumisen myötä, ja liikennejärjestelmän vasti. riippuvaisuus yksityisautoilusta lisääntyy. Kalliista ja rajalDemareiden tulisi kiinnostua kaavoitukseen ja maankäylisesta keskustan tonttimaasta suuri osa tulee käytetyksi tön suunnitteluun liittyvistä kysymyksistä. Niitä käsitteleliikenneväyliin ja pysäköintitiloihin. Pysäköintipaikkojen vissä pöydissä tehdään ratkaisut, jotka pitkälti määräävät tarve asuinalueilla on merkittävä asuntojen hintaan vaikutasumisen hinnan ja sen, kuinka saavutettaviksi terveyskestava tekijä. Maanalaisen pysäköintitilan rakentaminen on kukset, kirjastot ja koulut asukkaille saadaan. Lisäksi tähän kallista ja maan pinnalle sijoitettu pysäköinti taas on pois kytkeytyy kysymys siitä, mahdollistaako kaupunkirakenne tontin asuinrakentamisesta. Asukaspysäköinti kaupungin yhdenvertaisen liikkumisen ilman omaa autoa. Kaupunkiravuokra-asuntoyhtiössä voi nostaa asukkaiden vuoraa jopa kennepolitiikka on tasa-arvopolitiikkaa. LIPPU sata euroa kuukaudessa, riippumatta siitä omistaako autoa vai ei.

15

16

LIPPU 4 /2014

ASUNTOPULA UHMAA KOULUTUKSEN TASAARVOISUUTTA TEKSTI: Tomi

Kontkanen, kuluvan lukuvuoden vaihto-opiskelija belgialaisessa KU Leuvenin yliopistossai

Belgiassa opiskelijoiden yleisin asumismuoto on niin sanottu KOTasuminen. Kirjoittaja kysyy, voisiko kimppa-asumisen lisääminen olla ratkaisu opiskelijoiden asuntoongelmiin myös Suomessa.

S

uomi on maailmalla tunnettu koulutuksen laadukkuudesta ja koulutusjärjestelmän tasa-arvoisuudesta. Tosin meilläkin on tasa-arvoisuutta uhkaavia epäkohtia, joista eräs on kasvava pula kohtuuhintaisista opiskelija-asunnoista − ei meillä muuten olisi mitään ’’Sohvalle Stadiin” -kampanjoita!

Valitettavasti ongelma ei koske pelkästään kohtuuhintaisten opiskelija-asuntojen määrää vaan myös opiskelijaasuntojen vuokrat ovat nousussa, mikä osaltaan tekee tilanteesta enenevissä määrin kestämättömän. Parannettavaa Suomessa on myös asumista koskevissa asenteissa.

Asenneongelmaa kuvastavat opiskelija-asumiseen liiteyt ongelmalliset ja vääristävät käsitteet kuten “itsemurhasolu”.

Belgiassa opiskelija-asumiseen liitetyt käsitteet ja odotukset ovat aivan erilaiset kuin Suomen vastaavat.

Suomessa opiskelijat haluavat välttämättä asua omassa kohtuuhintaisessa asunnossa, joko yksiössä tai kaksiossa.

Vaihtoehtoisesti opiskelija voisi kuitenkin asua kimpassa muiden opiskelijoiden kanssa isossa asunnossa.

Yleisin opiskelija-asumisen muoto Belgiassa on niin sanottu KOT-asuminen. Tämä asumisen muoto toimii

G

periaatteessa siten, että kokonainen talo tai rappu toimii KOT-asuntolana. KOT-asuntolat saavat valtiollista tukea, jotta asuminen niissä olisi kohtuuhintaista. Yliopistot, kuten KU Leuven, toimivat yleensä välittäjinä KOT-asuntomarkkinoilla. KU Leuven toimii paitsi välittäjänä myös laadun takaajana, sillä se poistaa listoiltaan kaikki ongelmalliset vuokranantajat. KOT-asumismuotoon kuuluu, että opiskelijalla on asuntolassa oma huone vaihtelevin varustein. Huoneet soveltuvat vallan mainiosti opiskeluun. Tämän lisäksi yliopisto toimittaa asuntoloihin Internet-yhteyden.

Yleensä KOT-asuntolassa opiskelijat jakavat toistensa kanssa keittiön, yleiset tilat ja kylpyhuoneet. Eikä tämä ole mikään ongelma, asumismuoto kannustaa ihmisiä olemaan sosiaalisempia. Omassa huoneessa ei tule vietettyä paljonkaan aikaa – enimmäkseen aika kuluu kampusalueella ja muualla kaupungissa. Jokapäiväisiä aamiaisia ja illallisia ei tarvitse nauttia yksin. On normaalia järjestää yhteisiä juhlia, joihin kutsutaan ystäviä kylään. Tärkeintä on kuitenkin asenneilmapiiri: en ole ikinä kuullut Belgiassa kenenkään puhuvan asunnostaan niin latautuneilla ja surullisilla käsitteillä kuin itsemurhasolu.

Kohtuuhintaisten opiskelija-asuntojen määrän ja opiskelija-asumisen hinnan nykykehitys pakottavat meidät miettimään opiskelija-asumisen käsitteitä ja asenteita Suomessa. Mielestäni meillä on paljon opittavaa belgialaisilta.

Tosiasia on se, että nykytilanne Suomessa on kestämättömällä pohjalla: vuosi vuodelta tilanne muuttuu yhä tukalammaksi ja yhä enemmän opiskelijoita jää vaille kunnollista asuntoa. Tämä osaltaan lisää, epäsuorasti, koulutuksen epätasa-arvoisuutta. KOT-asuminen on mielenkiintoinen käsite ja asumisen muoto. Voisimmeko soveltaa tätä myös Suomeen? LIPPU

MIKÄ ON TÄRKEINTÄ OMASSA KODISSA? MIKÄ TEKEE KODIN?

JENNI HOTAKAINEN

PEKKA SÄKKINEN

ESSI RAJAKANGAS

LIISA KOMMINAHO

JONI OLLIKAINEN

”Tärkeintä on se, että koti on yhteinen. Muutimme mieheni kanssa yhteen aika nuorina.

Meillä ei aluksi ollut paljon mitään tavaroita, mutta pikkuhiljaa olemme yhdessä valinneet kotiin kaikenlaista ja ikään kuin rakentaneet oman kodin.”

”Turvallisuus ja oma sänky! Ja, vaikka tämä kuulostaakin vähän tylsältä, niin rakkaus ja perheenjäsenet.”

”Oma rauha oli ykköskriteeri, kun valitsin nykyistä asumismuotoani. Halusin, että ympärillä on tilaa ja naapurit eivät ole liian lähellä.

Myös itse omistaminen tuntui tärkeältä. Toisaalta, jos mietin kotia käsitteenä, koti on aina siellä, missä perheenikin on.”

”Jos ajattelen kotiin liittyviä tunteita, niin tärkeintä on, että kotona pystyy rauhoittumaan. Koti ei kuitenkaan ole vain asunto.

Myös Oulu kaupunkina tarkoittaa minulle kotia, sillä siellä asuvat monet minulle ihmiset ja kotikaupunkiin liittyy paljon hyviä muistoja.”

”Kodin pitää olla sellainen paikka, jossa jokainen voi rauhoittua ja tuntea olonsa turvalliseksi. Opiskelijana minulle on tärkeää, että saan asua yksiössä, jossa omaan rauhaan on mahdollisuus.”

Ä L Y Ä V I UUS UTTAA! K I A V

Kerro meille mielipiteesi - Liity SDP:n kansalaispaneelin jäseneksi Lue lisää ja ilmoita itsesi mukaan: www.sdp.fi/kansalaispaneeli

18

LIPPU 4 /2014

JÄRJESTÖTOIMINNAN VIEMÄÄ VAIKUTAMME TÄÄLLÄKIN! TEKSTI: Inna Rokosa, Nelli Baran ja Kai Alajoki

Järjestötoiminnalla on tapana temmata mukaansa. Me demarinuoret olemme aktiivista sakkia, harva tyytyy tekemään parempaa maailmaa vain Demarinuorissa tai muissa demarijärjestöissä. Lippu esittelee kolme tarinaa, kolme nuorta ja kolme erilaista kansalaisjärjestöä.

Lähdin mukaan Väli-Suomen syömishäiriöperheet ry:n toimintaan vuoden 2011 loppupuolella. Olin juuri täyttänyt 19 vuotta ja koin, että haluan tehdä jo- takin edistääkseni yhteistä hyvää. Syömishäiriöön sairastuneiden ja heidän läheistensä auttaminen tuntui luontevalta, sillä olen aina kokenut vahvuudekseni kykyni kuulla ja kuunnella. Lisäksi sairastin itse syömishäiriötä yläkouluikäisenä. Oman kokemukseni kautta tiesin, kuinka tuhoava sairaus syömishäiriö voi olla. Toisaalta tiesin myös, että syömishäiriöstä voi parantua.

Väli-Suomen syömishäiriöperheet ry on Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n jäsenyhdistys. Liitto on valtakunnallinen vaikuttaja, kun taas yhdistyksemme toimii alueellisesti täysin vapaaehtoispohjalta. Väli-Suomen syömishäiriöperheet järjestää alueellista toimintaa erityisesti Jyväskylässä, Lahdessa ja Tampereella. Keskeisin toimintamuotomme on vertaistukitoiminta. Järjestämme vertaistukiryhmiä ja kahdenkeskisiä tapaamisia syömishäiriöön sairastuneille ja heidän läheisilleen. Osallistumme myös esimerkiksi kansainväliseen Älä laihduta -päivään jalkautumalla kaduille juttelemaan ihmisten kanssa ja jakamaan Älä laihduta -rintamerkkejä.

Aloitin yhdistystoimintani ohjaamalla syömishäiriöön sairastuneiden vertaistukiryhmää Tampereella. Ohjatessani koin tärkeimmäksi tehtäväkseni aidon, rohkaisevan ja ymmärtävän ilmapiirin luomisen. Sain kuulla paljon koskettavia tarinoita herkiltä, mutta vahvoilta naisilta.

Lähes puolentoista vuoden ohjaamisen jälkeen siirryin Väli-Suomen syömishäiriöperheet ry:n hallitukseen, jossa vaikutan tälläkin hetkellä. Keväästä 2014 asti olen toiminut myös liiton hallituksessa.

Hallitustyöskentely on hyvin erilaista vertaistukitoimintaan verrattuna. Yhdistyksellämme ei ole työntekijää, joten teemme kaiken itse. Joskus hallitustoiminta on puuduttavaa, sillä iso osa ajastamme kuluu muun muassa pakolliseen paperityöhön. Tällaisina hetkinä pyrin kuitenkin ajattelemaan yhdistyksemme tarkoitusta. Teemme tätä työtä, koska haluamme toimia syömishäiriöön sairastuneiden ja heidän läheistensä yhdyssiteenä ja tukijana, edistää jäsenistömme hoitoa ja kuntoutusta, toimia jäsenistömme oikeuksien valvojana ja tehdä tunnetuksi edustamamme ryhmän erityispiirteitä. Kun tekemämme työn tarkoitus on selkeä ja arvokas, paperityötkin hoituvat helposti.

- Inna

LIPPU 4 /2014

Aikoinaan minut veti politiikkaan mukaan kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin. Halusin olla mukana tekijöiden joukossa. Aluksi politiikka ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen oli vain harrastusta koulun ohella. Kuin varkain koulusta tuli harrastus politiikan ohella. Viisi vuotta sitten rohkenin osallistumaan ensimmäiseen Demarinuorten kansainväliseen tapahtumaan. Sen jälkeen kansainvälisyys, kotikansainvälisyys ja solidaarisuustyö ovat olleet erottamaton osa poliittista arkeani.

Aktiivinen toiminta Demarinaisten riveissä on vienyt minut myös mukaan Demo Finlandin toimintaan. Demo Finland on suomalaisten eduskuntapuolueiden yhteistyöverkosto. Se tukee uusien ja kehittyvien demokraattisten maiden poliittisten liikkeiden toimintaa. Gender-työryhmän pääteema on sukupuolten välisen tasa-arvon toteutuminen kohdemaassa. Demo Finlandin toiminnan kautta olen saanut olla esimerkiksi suunnittelemassa koulutuksia ja koulutusmateriaaleja nepalilaisille naispoliitikoille. Lokakuun lopulla sain myös olla vastaanottamassa iranilaisia Demon vieraita. Aiemmin olen ollut mukana sambialaisten naispoliitikkojen vierailulla.

Eräänä kauniina syyspäivänä reilu vuosi sitten sain soiton SDP:n kv-asioiden vastaavalta. Solidaarisuuden hallitus kaipasi täydennystä ja minua oli suositeltu paikkaan.

Suostuin empimättä. Solidaarisuus tekee kehitysyhteistyötä Nicaraguassa, Somalimaassa ja Ugandassa. Solidaarisuus tukee sukupuolten välistä tasa-arvoa ja paikallisten ihmisten mahdollisuuksia löytää itselleen toimeentulon lähde.

Hallituksessa saa olla mukana suunnittelemassa ja päättämässä projekteista. Solidaarisuus on yksi Nenäpäivän taustaorganisaatioista.

- Nelli Pohjola-Nordenin Nuorisoliitto on kaksikielinen, puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton nuorisojärjestö, jonka ensisijainen tarkoitus on saada pohjoismaalaisia nuoria tapaamaan toisiaan ja siten edistämään pohjoismaista yhteistyötä. PNN järjestää

pohjoismaisia kursseja ja koulutuksia, juhlia, seminaareja, keskustelutilaisuuksia ja matkoja sekä paikallisesti täällä Suomessa että yhdessä pohjoismaisten sisarjärjestöjen kanssa muualla Pohjolassa. PNN:n kautta oppii tuntemaan ihmisiä kaikista Pohjoismaista ja itsehallintoalueilta.

PNN on myös yhteiskunnallinen vaikuttaja. Tarkoituksenamme on nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun kysymyksiä, jotka koskettavat Pohjoismaita ja erityisesti nuoria.

Olemme parin viime vuoden aikana ottaneet kantaa yhteispohjoismaisen televisiokanavan perustamiseen, vaatineet pohjoismaisen korkeakouluhakujärjestelmän perustamista ja ehdottaneet, että opiskelijat saisivat alennusta joukkoliikenteessä kaikkialla Pohjoismaissa. Jäsenjärjestöillemme, joista Demarinuoret on yksi, tarjoamme tilaisuuksia ja tietoutta kehittää pohjoismaista toimintaa.

Lähdin itse mukaan Pohjola-Nordenin Nuorisoliiton toimintaan vuonna 2012, kun Demarinuoret etsivät edustajaa PNN:n liittohallitukseen. Siitä lähtien olen ollut liittohallituksessa, varapuheenjohtajana ja nyt liiton puheenjohtajana. PNN on avannut silmäni aivan uudella tavalla kaikkiin niihin mahdollisuuksiin, joita Pohjoismaat tarjoavat kulttuurielämässä, työmarkkinoilla, politiikassa, opiskelussa ja monella muullakin elämän osa-alueella. Mitä enemmän pohjoismaista yhteistyötä teen, sitä vakuuttuneemmaksi tulen sen tarpeellisuudesta Suomelle. Maiden väliltä löytyy toki paljon eroja, mutta minusta ne vain tekevät koko hommasta hauskempaa! Pohjoismaiset arvot ja tapa katsoa yhteiskuntaa muodostavat tukevan perustan hedelmälliselle yhteistyölle.

Korkealentoiset tavoitteet ja ambitiot eivät kuitenkaan ole mikään vaatimus sille, että voisi osallistua pohjois-

maiseen yhteistyöhön. PNN:ssä yhteistyö tarkoittaa myös suomalais-tanskalaiseen saunakulttuuriin tutustumista SaunaExpressenissä, jäätelön syöntiä islantilaisella kioskilla, huippuartistien keikkoja Roskildessa, fäärin kielen opiskelua ja Vallan linnakkeen juonenkäänteistä keskustelemista. PNN on yksinkertaistettuna sopiva sekoitus ruohonjuuritason pohjoismaisia kohtaamisia ja politiikkaa yhteisten arvojen puolesta.

- Kai

19

20

ANTIN PALSTA

LIPPU 4 /2014

ÄÄNESTYSPROSENTIT LASKEVAT AUTTAISIKO RUOTSIN MALLI? TEKSTI: Antti

Lindtman, SDP:n nuorin kansanedustaja KUVAT: Olli Urpela

Ruotsalaiset äänestivät ahkerasti syyskuisissa vaaleissaan. Saisiko siirtyminen listavaaliin myös suomalaiset aktiivisemmin vaaliuurnille?

Kokeneet konkarit täällä eduskunnassa ovat kertoneet, että kun vaalit lähestyvät, kilpailu näkyvyydestä kiristyy. Kuka saa pitää ryhmäpuheen, kuka pääsee paneelikeskusteluihin ja niin edelleen. Tunnelma tulee kuulemma tiivistymään huhtikuuta kohti mentäessä.

Näkyvyyttä pitää saada, jotta pääsee vaaleissa läpi.

Tämä johtuu siitä, että Suomen vaalijärjestelmä on hyvin yksilökeskeinen, Suomessa ääni on totuttu antamaan henkilölle.

Siksi pienillä resursseilla varustettujen ei-julkkisehdokkaiden - kuten monien nuorten - on vaikea päästä edes läpimenon kynnykselle eduskuntavaaleissa. Henkilökeskeistä vaalijärjestelmää on perusteltu muun muassa vaalien kiinnostavuudella.

Siitä huolimatta äänestysprosentit ovat täällä Suomessa olleet laskusuunnassa jo pitkään.

Syyskuussa käydyissä Ruotsin vaaleissa lopullinen äänestysprosentti oli 85,31. Suomalaiset äänes-

tysprosentit jäävät kauaksi Ruotsin tasosta. Ruotsalaiset laittoivat hyvin ahkerasti pitkiä listojaan kolmeen eri uurnaan - yhteen uurnaan eduskuntavaalilistan, seuraavaan maakäräjälistan ja kolmanteen uurnaan kuntavaalilistan. Siis oman puolueen listan, jossa ehdokkaat ovat siinä järjestyksessä minkä paikallinen piirijärjestö on päättänyt. Vastaavanlainen listakäytäntö on myös muissa Pohjoismaissa ja lähes kaikissa Euroopan maissa.

Suomessa on siis henkilövaali, muualla pääosin listavaali. Muualla vaaleja on lisäksi harvemmin kuin Suomessa.

Ruotsissa myös puoluekentän jako on selvempi. Ruotsissa äänestäjä tietää, mitä on odotettavissa - meillä vaalien jälkeen alkavat pitkät ja hankalat hallitusneuvottelut, joiden lopputulos voi olla ihan jotain muuta, mitä äänestäjä oli ajatellut. Useissa maissa hallitus/oppositioasetelma on läsnä myös paikallistasolla, eli kunnissa.

Yleistä on myös johtajien kansanvaltaisuusperiaate, Suomessa meillä on varsin virkamiesmäinen hallintokulttuuri. Äänestysprosenttien välillä on suuri ero – Ruotsissa äänestetään ahkerasti, Suomessa taas äänestysprosentit ovat olleet laskussa. Suomen ja Ruotsin vaalijärjestelmät ovat hyvin erilaiset. Voisiko erilaisella järjestelmällä olla vaikutusta siihen, että Ruotsissa äänestetään aktiivisemmin? On välttämätöntä pohtia, mitä pitäisi tehdä. Pitäisikö Suomessa nyt siis herätä ja nostaa kissa pöydälle? LIPPU

LIPPU 4 /2014

MITÄ JOS NAISET MENISIVÄT LAKKOON LOPPUVUODEKSI? TEKSTI: Elisa

Penders, PAMin aluetoimitsija ja Demarinuorten tasa-arvotyöryhmän jäsen

Sukupuolten välinen tasa-arvo ei toteudu työelämässä ja palkkauksessa vieläkään. Ongelmana on naisten yliedustus matalapalkka-alojen osa-aikaisissa ja määräaikaisissa tehtävissä.

nössä sitä, että naiset tekevät töitä palkatta lokakuusta joulukuun loppuun. Luitte oikein, palkatta! Kuka meistä suostuu menemään työhön, josta ei saa vastiketta? En usko, että kukaan. Ja silti edelleen me naiset teemme niin, joka vuosi aina uudelleen ja uudelleen.

OIKEUTTA KOKOAIKATYÖHÖN VAHVISTETTAVA

Ongelma on siinä, että naiset ovat yliedustettuina matalapalkka-alojen osa-aikaisissa ja määräaikaisissa tehtävissä, jotka kokoaikaisinakin olisivat pienipalkkaisia. ansainvälisen työjärjestö ILO:n vuoden 1951 Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n 1. varapuheenjohyleissopimuksella pyritään turvaamaan naisille ja taja Jaana Ylitalon mukaan osa-aikaisuus on mitä suurimmiehille sama palkka samasta ja samanarvoisesmassa määrin tasa-arvokysymys, jonka takia työntekijän ta työstä. Oikeus syrjimättömään palkkaukseen oikeutta kokoaikatyöhön on vahvistettava. siis velvoittaa hallitusta ja työmarkkinajärjestöjä edistäPienipalkkaisia, naisvaltaisia aloja ovat esimerkiksi mään sekä kansainvälisesti että kansallisesti työelämässä ravintola-ala, kaupan ja matkailun alat sekä siivous- ja naisten ja miesten välistä tasa-arvoista palkkausta. Käytänhoitotehtävät. Tutkijoiden Liljan ja Savalan (2013) mukaan nössä tämä tarkoittaa palkkaperusteita, jotka on määritelsukupuolten välinen keskimääräinen palkkaero kaventuisi, ty ilman työntekijän sukupuolen perusteella tapahtuvaa jos muun muassa näillä aloilla osa-aikaisesta ja määräaisyrjintää. kaisesta työstä maksettaisiin yhtä suurta keskimääräistä Myös Euroopan unionin perustamissopimuksessa on palkkaa kuin kokoaikaisesta ja vakinaisesta työstä. taattu naisten ja miesten samapalkkaisuusperiaatteen Miksi sitten edelleen on kovin helppoa pitää esimerkiksi noudattaminen. Suomessa ”sama palkka samasta työstä” myyjiä osa-aikatyössä ilman, että heidän työtuntejaan nos-periaate on kirjattu myös tasa-arvolakiin. tettaisiin, vaikka asia on kirjattu lakiin? Tai jos työvoiman Samanarvoisen työn vaatimus on erittäin oleellinen tarve on ilmeinen, miksi kaikilla aloilla kirjoitetaan nollaSuomessa, jossa työmarkkinat ovat voimaktyösopimuksia joustavuuden nimissä kaasti eriytyneet miesten ja naisten aloihin – laillisesti? Käytännön toimenpiteet “SAMANARVOISEN ja työtehtäviin. tässä asiassa vastaa lain tarkoitusTYÖN VAATIMUS ON eivät ta eivätkä edesauta palkkatasa-arvoa, NAISTEN PALKKAPÄIVÄ ERITTÄIN OLEELLINEN vaikka se olisi kaikkien työmarkkinaEi ole yllätys, että miehille ja naisille osapuolten edun mukaista jo kansantaSUOMESSA, JOSSA maksetaan eri palkka samasta työstä – ei loudellisestakin näkökulmasta.

TYÖMARKKINAT aina, mutta valitettavasti usein. Lokakuussa vietettiin Naisten palkkapäivää. Tämä päivä OVAT VOIMAKKAASTI TUKALIMMASSA ASEMASSA YKSINHUOLmuistuttaa meitä siitä, että naisen euro on TAJAT keskimäärin 80 senttiä, edelleenkin. Tilanne ERIYTYNEET MIESTEN ei ole korjaantunut vuosien saatossa, vaikka JA NAISTEN ALOIHIN JA Kahden tulonsaajan talouksissa kulut ongelma on tunnustettu kaikissa päättävissä jaetaan puolison kanssa, mutta kysyTYÖTEHTÄVIIN.” elimissä kautta Suomen. mys kuuluukin miten käy sitten niille Naisten palkkapäivä tarkoittaa käytännaisille, joilla ei ole toista puoliskoa

K

jatkuu seuraavalla sivulla

21

22

LIPPU 4 /2014

taloudellisesti tukemassa? näistä 69 prosenttia yhden vanhemman perheitä. Kaikista Ei kovin hyvin. Naisten palkkapäivän hengessä loppuyhden vanhemman perheistä peräti 41,6 prosenttia sai vuosi pitäisi käytännössä kyetä taikomaan asumistukea, kun vastaava osuus muista “ONGELMA ON SIINÄ, lapsiperheistä 5,2 prosenttia. lapsille ruuat sekä maksamaan vuokrat, harrastukset ja laskut ilman palkkaa. Tässä Pienituloisuuden kasvua selittävät ETTÄ NAISET OVAT tilanteessa yhteiskunta yrittää tukea yksintyöttömyyden kasvu, perhevapaiden YLIEDUSTETTUINA huoltajaa erinäisillä tuilla sen sijaan, että käytön yleistyminen ja lamavuosina kurottaisiin ensisijaisesti kiinni miesten ja tehdyt perhe-etuuksien leikkaukset MATALAPALKKAnaisten välistä palkkakuilua. sekä niiden ostovoiman heikkeneminen.

ALOJEN OSAYksinhuoltajaperheiden köyhyys on kasYksinhuoltajaäidit ovat myös puolisoäiAIKAISISSA JA vanut viimeisen kymmenen vuoden aikana tejä vähemmän koulutettuja, ja erot ovat huomattavasti ja yhden vanhemman peredelleen kasvaneet viimeisen 15 vuoden MÄÄRÄAIKAISISSA heiden lapsilla on erityinen köyhyysriski. aikana.

TEHTÄVISSÄ, JOTKA THL:n vuoden 2012 toimeentulotukitilaston Valitettavan usein yksinhuoltaja myös mukaan lähes neljännes yhden vanhemtyöskentelee osa-aikaisissa tai määräaiKOKOAIKAISINAKIN man perheistä on saanut toimeentulotukea. kaisissa tehtävissä jo mainituilla yksityiOLISIVAT Kelan mukaan vuonna 2012 asumistuen sen sektorin matalapalkka-aloilla. saajista 37 prosenttia oli lapsiperheitä ja PIENIPALKKAISIA.” AMMATTILIITOT HALUAVAT EDISTÄÄ SAMAPALKKAISUUTTA

Monet ammattiliitot ovat tarttuneet toimeen edistääkseen palkkatasa-arvon toteutumista edustamillaan aloilla. Esimerkiksi Palvelualojen ammattiliitto on ollut mukana osallistumalla samapalkkaisuusohjelmaan, joka aloitettiin työmarkkinajärjestöjen vuonna 2011 laatimaan raamisopimukseen kirjattujen samapalkkaisuustavoitteiden mukaisesti. Ohjelman tavoitteena on tukea palkkausjärjestelmien kehitystä naisten ja miesten samapalkkaisuuden edistämiseksi.

Mukaan yhteiseen kehittämiseen lähtivät kaupan ala sekä matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palvelut. Alat työllistävät yhteensä noin 300 000 palkansaajaa, eli noin viidenneksen yksityisen sektorin palkansaajista. Juuri näiden alojen haasteena ovat pätkätyöläisyys, osa-aikatyö ja matalapalkkaisuus.

Samapalkkaisuusohjelma päättyy ensi vuonna, joten toivokaamme sille jatkoa! Voisiko yhteisen kehittämisen tulevana kärkenä toimia se, että ”samasta työstä sama palkka” -periaatteen toteutumista edistettäisiin erityisesti määräaikaisten ja osa-aikaisten työsuhteiden osalta?

MITÄ NAISTEN PITÄISI SITTEN ASIALLE TEHDÄ?

No, mennä lakkoon! Löisimme hanskat tiskiin sekä työettä kotirintamalla. Vai olisiko jokin rakentavampi ratkaisu mahdollinen? Vaatisimme korupuheiden sijaan päättäjiltä tekoja ja toimintaa. Kaikki kiittelevät kuinka arvokasta työtä me naiset teemme, oli se sitten äitinä, kaupan kassana tai presidenttinä, mutta kiitoksesta ei valitettavasti elätä itseään ja perhettään.

Me tarvitsemme tämän päivän työelämää koskevaa, ajan tasalla olevaa lainsäädäntöä ja sopimuksia, joilla voimme turvata oikeuden kokoaikatyöhön. Niinpä vaatikaamme oikeutta samaan palkkaan samasta työstä, sukupuolesta riippumatta! LIPPU

LIPPU 4 /2014

TOIMISTOJYYRÄN TYYLITUOMIOISTUIN Tässä artikkelissa julkaistavat mielipiteet ja näkemykset eivät edusta liiton tahi minkään muun osapuolen näkemyksiä, vaan ovat anonyyminä pysyttelevän kirjoittajan omia käsityksiä maailmanmenosta.

IN:

OUT:

Pipo

Rusketus

Pää on harvinaisen paljas ruumiinosa ja täten ilmojen kylmetessä se myös paleltuu helposti. Näin ollen pään suojaaminen kylmältä on hyväksyttävää ja tähän soveltuu parhaiten pipo. On huomattava, että pipoa saa ylipäänsä käyttää vain kahdesta syystä: jos ulkona on kylmä tai jos on huono tukkapäivä. Pipo on hyvä, saa olla melkein minkälainen pipo vaan, kunhan ei ole tyhmän näköinen pipo.

Syksyllä ei kuulu olla ruskettunut. Aurinkoa tai keinoaurinkoa ottamalla saavutettu ruskettuneisuus pompsahtaa luonnottamasti esiin väenpaljoudesta ─ saati sillon, jos yksilö sattuu keskitalvella seisomaan lumista taustaa vasten.

Rusketus on muutenkin epäterveellistä, vaikka auringosta saakin D-vitamiinia.

Mutuilu ja yhden henkilön otantatutkimukset

Ihan tavalliset hanskat Käsien kanssa on vähän sama juttu kuin pään kanssa, mutta hanskojen kuuluu olla tavalliset. Tämä johtuu siitä, että jos ne ovat tosi ihmeelliset, ihmiset kiinnittävät liikaa huomiota kämmeniin, jotka eivät ole mikään iso juttu, paitsi sillä yhdellä venäläisellä entisellä painijalla. Sillä kaverilla oli varmasti myös kohtuullisen isot hanskat.

Mutuilu, eli musta tuntuu -olettamaan perustuva päättely, on paikallaan, mikäli faktaa ei ole saatavissa. Jos taas faktaa on ja silti mutu-tuntumalta heitellään aivan toiseen suuntaan johtavia toteamuksia, missään ei pian ole päätä eikä häntää. Faktat ovat hyvästä ja vielä paremmasta ovat faktoista loogisesti vedetyt johtopäätökset. Päätöksiä ei pidä tehdä arvailupohjalta.

Rintarossit

Liivit

Syksy ja alkutalvi ovat suurten juhlien aikaa. On pikkujouluja, Linnan juhlia ja kaiken maailman törsäkkeitä, joita en jaksa edes luetella. Juhlissa saa olla pukeutunut, ja kun pukeutuu kunnolla, saa laittaa rintarossin päälle. Lasken tässä yhteydessä myös miesten pikkutakkien kauluksissa olevat arvomerkit ja solmioneulat rintarosseiksi. Kun en ymmärrä rintarosseista muutoin yhtikäs mitään, en rupea määrittelemään niiden ulkomuotoa. Totean vaan, että sellaisen käyttäminen on asiallista.

Liivit on periaatteessa out ihan aina, mutta tämä on aivan yhtä hyvä hetki niiden tuomitsemiseen kuin mikä hyvänsä muukin hetki. Liivit ovat käsittämätön vaatekappale jo siitäkin syystä, että ihmisen raajat ovat muuta ruumista kylmemmät. Ja liivien tarkoitus on lämmittää muuta kehoa, paitsi raajoja. Liivien käyttölogiikka on siis täysin ihmisjärjen ulottumattomissa.

23

24

LIPPU 4 /2014

SOTILAALLINEN LIITTOUTUMINEN: JAA VAI EI? TEKSTI: Simo Rissanen ja Miikka-Aukusti Heiskanen KUVA: NATO Newsroom KUVANKÄSITTELY: Olli Urpela

Kiristynyt maailmanpoliittinen tilanne on kuluvana vuonna ruokkinut Suomen turvallisuuspoliittista keskustelua. Keskustelun ytimessä on kysymys Suomen turvallisuuspoliittisesta statuksesta nyt ja tulevaisuudessa. Tulisiko Suomen harkita sotilaallista liittoutumista vai pitäytyä liittoutumattomana?

Pitäisikö Natolle sanoa kyllä vai ei?

P

ienenä valtiona Suomelle paras tapa vaikuttaa asioihin on aina ollut kansainvälinen yhteistyö. Tästä syystä päätettiin Suomen paikan olevan Euroopan unionissa. Unionin muodostuessa entistä vahvemmaksi on Suomessa eri foorumeilla nykyisen yhteistyön ohelle haikailtu myös yhteistä puolustusta.

Suomalaiset eivät ole olleet toiveidensa kanssa yksin. Tähän päivään mennessä 21 EU-valtiota on yhdistänyt voimansa ja liittynyt puolustusliitto Natoon. Siihen kuuluvissa maissa asuukin jo 95 % kaikista EUkansalaisista, ja Naton nykyisenä pääsihteerinä toimii Norjan entinen pääministeri ja työväenpuolueen puheenjohtaja. Tästä huolimatta Natoa pidetään Suomessa arveluttavana ja uhkaavana ajatuksena.

On hieman hassua miten samat valtiot, joiden kanssa Suomi tekee jatkuvasti yhteistyötä niin ulkopolitiikan kuin kaupankäynninkin saralla, muuttuvat arveluttaviksi ja uhkaaviksi kun toiminta tapahtuu Naton lipun alla. On hyvä myös muistaa, että toisin kuin EU:ssa, on Natossa jäsenvaltioilla mahdollisuus jättäytyä veto-oikeudella päätösten ulkopuolelle. Suomi ei siis jäsenyydellä sitoutuisi muuhun kuin puolustamaan muita jäsenmaita, mikäli niihin hyökättäisiin.

Natoa verrataan usein vakuutukseen.

Vakuutuksen hankkimista perustellaan sillä, ettei kaikkiin tilanteisiin voida varautua ja että tulevat tapahtumat ovat usein meistä riippumattomia ja vaikeasti ennustettavissa. Natojäsenyyden voisi siis katsoa olevan Suomelle suvereniteettia suojaava vakuutus vaikeasti ennustettavassa maailmassa. Jokainen, joka on väittänyt Euroopan tai Suomen tilanteen olevan vakaa tai ennustettava, voi miettiä omaa kantaansa seuratessaan Itä-Ukrainan tapahtu-

mia tai pakotteita, joihin Suomikin on sitoutunut yhdessä muiden länsimaiden kanssa. Kun voimapolitiikka nostaa naapurissa päätään, en toivoisi näkeväni maatani yksin vailla liittolaisia, jotka ovat sitoutuneet auttamaan hädän hetkellä. Tehokkain tapa toimia on liittoutua niiden kanssa, jotka jakavat kanssamme samat arvot ja tavoitteet.

Venäjä on allekirjoittanut Naton rauhankumppanuussopimuksen ja osa sen suurimmista kauppakumppaneista on Nato-maita.

Huolet Suomen ja Venäjän välisten kauppasuhteiden kariutumisesta Naton myötä tuntuvat siis mielestäni liioittelulta. Aiemmat uhkakuvat Venäjän vihamielisyydestä eivät ole toteutuneet, vaikka Suomi on aikoinaan solminut EEC-sopimuksen ja myöhemmin liittynyt Euroopan unioniin. Maamme on lisäksi ollut aktiivisesti mukana muiden länsimaiden kanssa pakotteissa, joita Venäjää vastaan on asetettu seurauksena sen harjoittamasta politiikasta. Tästä huolimatta keskusteluvälit Suomen ja Venäjän välillä ovat olleet kunnossa myös 2000-luvulla.

Suomi on ajautunut tilanteeseen, jossa se toimii Naton kanssa tiiviissä yhteistyössä, on osallistunut lähes kaikkiin Naton toimeenpanemiin operaatioihin, hankkinut Natoyhteensopivaa kalustoa sekä allekirjoittanut Naton isäntämaasopimuksen. Meillä siis on jo velvollisuuksia Natoa kohtaan, mutta oikeudet turvatakuisiin ja päätöksentekoon osallistumiseen puuttuvat. Nämä oikeudet Suomi voisi itselleen lunastaa Nato-jäsenyydellä.

JAA - Simo Rissanen

LIPPU 4 /2014

Suomi on todellinen maailman pasifistivaltio. Rauhanneuvottelutaitojamme on punnittu Jugoslaviassa, Indonesiassa ja tällä hetkellä Ukrainassa. Tämä ei olisi mahdollista, ellemme me todella olisi liittoutumaton diplomaattivaltio.

Tällä hetkellä voi sanoa, että Suomi on ainoa Euroopan unionin jäsenvaltio, joka ei ole poltellut siltojaan Venäjän kanssa. Populistisimmat väittävät tätä uuden suomettumisen ajaksi, mutta kyseessä on enemmänkin eritoten Tarja Halosen rakentama keskusteluyhteys, millaista millään muulla valtiolla ei ole. Venäjää kuitenkin tunnutaan pelättävän jo niin paljon, että on uuden NATO-keskustelun aika... Yllättäen ennen eduskuntavaaleja!

Todella yllättävää.

Tuleeko se Venäjä rajan yli vai ei? Tällä hetkellä Putin etsii Neuvostoliiton vanhaa etupiiriä. On suorastaan koomista, mikäli Suomi mieltää itse kuuluvansa siihen ja pelkää siksi Venäjää.

Apua tähän pelkoon haetaan Natosta.

Kovimmat sotilaallisen liittouman kannattajat vetoavat tällä hetkellä siihen, että suomalaiset eivät tiedä millaisesta ryhmittymästä Natossa on kyse. Puhutaan kauniita sotilasliiton yksimielisistä päätöksistä ja pelotellaan, ettei mitään Nato-optiota ole olemassa, jos nyt hannaamme. Miksi sen option pitäisi olla olemassa? Emme me halua optiota asiaan, jota emme tarvitse. Mitä tulee yksimielisiin päätöksiin, niin Tšekin entinen pääministeri totesi osuvasti muinoin, että Tšekillä olisi ollut yhtä paljon sananvaltaa Varsovan liitossa kuin Natossa − eli ei mitään jakoja, vaan mennään suurvaltojen mielen mukaan.

Nato-kannattajat syyttävät toisinaan liittouman vastustajia Yhdysvaltojen vihaamisesta.

Miksei Yhdysvaltoja saisikin karsastaa? Yhdysvallat on sotavankeja kiduttava ja siviilejä pommilennokein salaa murhaava suurvalta, joka valjastaa sotajoukkonsa uuskolonialismin palveluksiin. Missä on kriisi, siellä ovat yhdysvaltalaiset markkinavaltaajat. Thaimaan tsunami, Haitin maanjäristys, Irakin ja Afganistanin sodat − kaikissa tapauksissa USA on lähettänyt paikalle urakoitsijoiden armeijan, joka on vallannut sisämarkkinat. Natoakin on

kivasti valjastettu tähänkin temppuun, kovaa peliä pelataan toisten hädällä. Eikä auta, vaikka oltaisiin liittolaisia: vainoharhainen Yhdysvallat kärähti hiljattain Euroopan suurimman sotilasmahdin liittokanslerin, Angela Merkelin, vakoilusta.

Kuulemma Natossa saa itse määritellä kuinka koviin paikkoihin mennään. Onko lause ”emme voi olla vapaamatkustajia” tuttu? Pitäisi olla, sillä sitä viljelevät nykyisten Nato-maiden oikeistopoliitikot. Se on myös Suomen tulevaisuus, mikäli Natoon menemme. Emme voi olla vapaamatkustajia, joten sotilaat pitää lähettää koviin paikkoihin. Suomi on osallistunut YK:n rauhanturvaoperaatioihin 1950-luvulta lähtien ja tähän mennessä suomalaisia on näissä tehtävissä menehtynyt vajaa 50 henkilöä. Vertailun vuoksi, pelkästään Afganistanissa virolaisia kuoli yhdeksän ja lähes sata haavoittui. Naton Afganistanin operaation komentaja Stanley A. McChrystal totesi tästä vapaamatkustelusta, ettei hän tiennyt Viron olevan edes liittouman jäsen.

Katsokaamme siis kokonaiskuvaa.

Tämä pallo keikkuu pitkälti jenkkien ja Kiinan kilpailevien taloudellisten intressien mukaan. Me voimme olla piskuisesta koostamme huolimatta keskeisessä asemassa rakennettaessa tasapainoa. Valtio ei ole uskottava diplomaatti, jos se hengailee yhteisessä sotilasliitossa maailman suurimman terroristin kanssa. Monet Afrikan nousevat taloudet diggaavat Kiinasta ja Eurooppa tykkää Jenkeistä. Osa Aasiasta leikkii Venäjän kanssa.

Tämän kaiken kauhun keskellä seisoo Suomi, liittoutumaton diplomaattivaltio, joka osaa keskustella ilman aseita tai uhittelua. Tällaisen Suomen puolesta olen aina valmis taistelemaan.

EI

- Miikka-Aukusti Heiskanen

25

26

LIPPU 4 /2014

MIKÄ IHMEEN TURPO? TEKSTI: Jani Kokko, Turvallisuuspoliittisen työryhmän puheenjohtaja KUVA: NATO Newsroom

Demarinuorten turvallisuuspoliittinen työryhmä, eli tuttavallisemmin TURPO, on aloittanut työskentelynsä tänä syksynä. Idea ryhmän perustamiseen lähti liikkeelle viime liittokokouksesta, jossa käytiin erittäin vilkas turvallisuuspoliittinen keskustelu. Liittokokous teki myös merkittävän turvallisuuspoliittisen linjauksen, sillä se hyväksyi kirjauksen, jonka mukaan Suomen Nato-jäsenyydestä tulisi järjestää kansanäänestys.

V

iime liittokokouksen keskustelu inspiroi liittojohtoa perustamaan työryhmän, jonka pyrkimyksenä on nostaa Demarinuorten profiilia myös turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Tarvetta tähän on, sillä nuorisoliikkeiden parissa käytävää turvallisuuspoliittista keskustelua ovat jo pitkään hallinneet kokoomusnuoret, joiden ulostuloista voi olla montaa mieltä.

Tarve keskustelun monipuolistamiselle on ilmeinen!

Muutenkin analyyttinen keskustelu turvallisuuspolitiikasta tuntuu tässä maassa olevan yhtä totta kuin joulupukki. Suurimmat keskustelut käydään kokoomuksen Nato-kiimaisen Tupu-Hupu-Lupu-kolmikon ja yksipuolista aseistariisuntaa vaativan vasemmiston Lapintien välillä. Ääripäät hautaavat tehokkaasti järkevät kommentit alleen.

TYÖ ON ALKANUT

Turvallisuuspoliittisen kokonaiskuvan rakentaminen käynnistyi jo Demarinuorten kesäleirillä TURPO-työpajan myötä. Osallistujat saivat tiiviin katsauksen Suomen turvallisuuspolitiikkaan ja pääsivät ryhmätöissä tekemään siitä SWOT-analyysin sekä visioimaan millaiselta sosialidemokraattisen turvallisuuspolitiikan tulisi näyttää. Työpajan

tuotoksia tullaan hyödyntämään TURPO-ryhmän työssä.

Työryhmän jäsenet valittiin syksyllä yleisen, avoimen haun kautta. Jäseniksi valikoitui joukko turvallisuuspolitiikkaan perehtyneitä tovereita, joilla on jo tietämystä ja asiantuntemusta aiheesta. Työryhmän toimikausi on vain yksi vuosi, joten työn sujuvoittamiseksi ryhmä on pieni ja tiivis. Lopullinen tuotos tullaan luovuttamaan liittohallitukselle viimeistään ensi kesän alussa.

MITÄ TURPO TEKEE?

Työryhmän perustehtävänä on pyrkiä luomaan realistinen kuva Suomen turvallisuuspolitiikasta ilman, että näkemyksiin vaikuttavat perinteiset ideologiset rasitteet tai liiallinen unelmointi.

Työskentelyn pohjana on laaja turvallisuuskäsite. Emme pelkästään keskity sotilaalliseen toimintaan ja sisäiseen turvallisuuteen, vaan otamme mukaan myös muun muassa taloutta, ympäristöä ja kansalaisten hyvinvointia koskevia kysymyksiä. Työryhmän työskentelyä ohjaa pyrkimys pois yksipuolisesta turvallisuuskeskustelusta, jota hallitsevat Venäjä, Nato ja enemmän tunteet kuin järki.

Työryhmän tuotos tullaan luovuttamaan liittohallitukselle työskentelyn päätyttyä. Liittohallitus päättää sen käytöstä. Näin työskentelyn alkuvaiheessa ryhmä ei ole vielä tehnyt päätöstä lopullisen tuotoksen muodosta. Se voi olla keskusteluasiakirja, ohjelma, julkilausuma, selvitys tai jokin muu vastaavaa. Liittohallitus on tässä suhteessa antanut työryhmälle varsin vapaat kädet toimia ja työskennellä.

KYSYMYKSIÄ, KYSYMYKSIÄ, KYSYMYKSIÄ

Jo alkuvaiheessa työryhmä on herättänyt paljon keskustelua, niin puolesta kuin vastaan.

Parhaimpia kuulemiani kommentteja ovat olleet ”kuuluuko tällainen teema nuorisoliitolle?” ja ”kappas, saimme oman Natosiiven”.

Turvallisuuspolitiikka, jos mikä, on pitkälle tulevaisuuteen katsova politiikan osa-alue. Eteenpäin katsovalla ja edistyksellisellä nuorisoliikkeellä tulisi siis olla selkeä visio myös turvallisuuspolitiikasta. Tällä hetkellä Demarinuorilla ei sellaista ole, ja esimerkiksi poliittisessa ohjelmassa turvallisuuspolitiikkaa käsitellään vain yhden liuskan verran.

Tähän loppuun voin tyynnytellä niitä tovereita, jotka pelkäävät Demarinuoriin muodostetun Nato-ryhmän. Työmme ei keskity pelkästään Natoon vaan se on vain yksi osa laajassa kokonaisuudessa. Sinällään olisi naurettavaa tehdä turvallisuuspoliittinen selvitys, josta tuo nelikirjaiminen organisaatio olisi kokonaan unohdettu.

Mikäli työryhmä tai sen työskentely herättää kysymyksiä, voi niiden tiimoilta olla yhteydessä työryhmän puheenjohtaja Jani Kokkoon (kokkojani@suomi24.fi). LIPPU

LIPPU 4 /2014

TURVALLISUUSPOLITIIKKA HAASTAA PUOLUEET TEKSTI: Eemeli Peltonen, liittohallituksen jäsen

Turvallisuuspolitiikka on nousemassa kovaa vauhtia kevään eduskuntavaalien keskeiseksi vaalikysymykseksi. Venäjä, Ukrainan kriisi sekä terroristijärjestö ISIS ovat omalta osaltaan ruokkineet keskustelua ja herättäneet aiheellisia pelkoja kotimaan turvallisuudesta.

Samaan aikaan puolustusvoimat on pitänyt aktiivisesti esillä omaa taloudellista tilannettaan ja Suomen puolustuskyvyn ajankohtaisia haasteita.

E

duskuntapuolueet joutuvat hyvin todennäköisesti keväällä, osana turvallisuuspoliittista keskustelua, ottamaan kantaa ainakin puolustusmäärärahojen korotukseen ja sotilasliitto Naton jäsenyyteen.

Ronskin säästökuurin läpikäynyt puolustusvoimat on ojentanut hattuaan jo hyvissä ajoin lisämäärärahojen toivossa. Puolustusvoimat on laskenut tarvitsevansa ainakin 150 miljoonaa euroa lisää rahaa tulevalla vaalikaudella uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämiseksi.

Puolustusvoimien toive puolustusmäärärahojen kasvattamisesta on perusteltu. Vuoden 2015 loppuun mennessä puolustuksesta on säästetty osana puolustusvoimauudistusta yhteensä 825 miljoonaa euroa. Säästetty summa on suuri verrattuna minkä tahansa valtion hallinnonalan kokemiin leikkauksiin kuluneella vaalikaudella.

Maavoimien ahdinkoa on syventänyt entisestään käytettyjen aseiden markkinoiden lähes totaalinen hiipuminen Ukrainan kriisin seurauksena. Erityisesti maavoimat on nojannut aikaisemmissa hankinnoissaan juuri käytettyihin

puolustusmateriaaleihin.

Lisämäärärahat puolustusvoimat käyttäisivätkin juuri materiaalihankintoihin. Edessä on mittavia lisäpanostuksia ja päivityksiä meri- ja ilmavoimien kalustoon, jotka jo yksistään näyttelevät keskeistä osaa Suomen kokonaispuolustuksesta.

On taas aivan eri asia, päästäänkö 150 miljoonan lisärahasta poliittiseen yhteisymmärrykseen. Kokoomus, SDP, keskusta, RKP ja kristillisdemokraatit todennäköisesti olisivat valmiita kaavailtuun lisärahoitukseen vaalien jälkeen. Sen sijaan vihreät ja vasemmistoliitto hangoittelevat arvatenkin vastaan.

Perussuomalaiset sen sijaan antaisivat puolustusvoimille enemmän kuin nämä ovat edes pyytäneet. Onkin mahdollista, että perussuomalaiset ryhtyvät populistiseen huutokauppaan siitä, kuka on valmis kanavoimaan rahaa eniten puolustusvoimille. Tämän tarjouskilpailun äänestäjät toivottavasti jättävät omaan arvoonsa. Perussuomalaisten kun tuskin täytyy kantaa vastuuta vaalien jälkeen tekemistään lupauksista.

Vaikeampi kysymys onkin, mistä rahat puolustusvoimille otetaan. Valtiontalouden heikentyessä entisestään jokaista vaalipuheissa luvattua senttiä seurataan entistä tarkemmin.

Kakulla on jälleen enemmän syöjiä kuin leipojia.

Kysymys suhteesta sotilasliitto Natoon lieneekin eduskuntapuolueille aavistuksen helpompi. Oletettavaa kun on, ettei suuri suomalaisten enemmistö tälläkään kertaa lämpene liittymiselle Naton jäseneksi. Puolueiden ei kuitenkaan tule sortua ennalta määriteltyihin asetelmiin, vaan heittäytyä ennakkoluulottomasti mukaan turvallisuuspoliittiseen keskusteluun. Vain keskustelun kautta myytit ja tosiasiat esimerkiksi sotilaallisen liittoutumisen eduista ja haitoista saadaan esiin äänestäjien arvioitaviksi.

Myös SDP:n on syytä tarkastella kantojaan rehellisesti ennen astumista vaalikentille. Turvallisuuspoliittisen ilmaston muuttuminen on vaikuttanut varmasti myös äänestäjiin, jotka nyt tarkastelevat myös puolueiden kantoja uudessa valossa. LIPPU

27

28

LIPPU 4 /2014

KUVA: MATTIAS VEPSÄ

RUOTSISSA PUHALSIVAT MUUTOKSEN TUULET TEKSTI: Sara Etola ja Jussi Kukkola

Ruotsin kaksi vaalikautta kestänyt porvarivalta tuli päätökseen syyskuun vaaleissa, kun sosialidemokraatit nousivat maan suurimmaksi puolueeksi. Muutos ei kuitenkaan tullut itsestään vaan vaati demareilta kovaa työtä ja uudistumista. SDP:n ja Työväen Sivistysliiton Poliittisen korkeakoulun opiskelijat pääsivät opintomatkallaan tutustumaan länsinaapurin vaalihumuun ja kampanjointiin.

V

aalitappioiden jälkeen Ruotsin demarit olivat alkaneet pohtia puolueen menneisyyttä ja tulevaisuutta: puolueella oli komea historia hyvinvointivaltion rakentajana sekä edelleen tärkeät ja ajankohtaiset arvot. Miksi suosio oli silti hiipunut? Puolue päätti lopettaa menneisyyden loiston muistelemisen ja alkaa rakentaa päättäväisesti uutta, katse tulevaisuudessa.

Tästä sai alkunsa puolueen nykyinen slogan “framtidspartiet”, tulevaisuuspuolue.

Vaaliteemoikseen Ruotsin sosialidemokraatit ottivat kolme ihmisille tärkeää, selkeää aihetta: työ, koulu ja hyvinvointi. Työllisyyspolitiikalta peräänkuulutettiin nuorisotakuuta, ammattikoulupaikkojen lisäämistä sekä lisää julkisia investointeja niin asuntotuotantoon kuin ympäristöönkin.

Koulutuspoliittisia vaatimuksia olivat luokkakokojen pienentäminen ja resurssien lisääminen kouluihin, joissa on paljon erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Hyvinvointipolitiikasta haluttiin poistaa voitontavoittelu lisäämällä palveluiden laatukriteereitä. Käsipareja vaadittiin enemmän vanhustenhoitoon ja vähemmän byrokratiaan.

KAMPANJOINNISSA KAIKKI KEINOT KÄYTÖSSÄ

Länsitoverien kampanjointi oli tehokasta ja monipuolista. Alusta alkaen kampanjoinnissa olivat vahvasti mukana myös liitot ja sisarjärjestöt, kuten esimerkiksi Ruotsin paikallinen Työväen Sivistysliitto.

Ruotsalaiset uskoivat keskustelun olevan paras kampanjointikeino, joten kampanjassa panostettiin eniten ihmisten kohtaamiseen. Vapaaehtoiset kampanjatyöntekijät kiersivät ovelta ovelle keskustelemassa alueiden asukkaiden kanssa.

LIPPU 4 /2014

Lisäksi vapaaehtoiset soittelivat äänestäjille. Kaikki ovilla, puhelimessa ja toreilla käydyt keskustelut raportoitiin ja saavutettujen kontaktien määrää seurattiin tarkasti. Vaalityöntekijöiden avuksi oli laadittu opas, joka antoi vinkkejä äänestäjän kohtaamiseen ja keskustelujen eteenpäin viemiseen.

Kampanjakeskuksia oli perustettu lähiöihin tavallisiin kerrostaloasuntoihin. Keskuksissa paitsi organisoitiin alueella sijaitsevien vaalimökkien tapahtumia ja ovelta ovelle -kampanjointia myös soiteltiin alueen asukkaille. Puoluetoimistolla työskenteli vaalien aikaan kymmeniä vaalityöntekijöitä, lisäksi alueilla työskenteli tuhansia vapaaehtoisia.

Varsinaiset vaalimökit sijaitsivat lähiöissä kauppakeskusten tai muiden vilkkaampien kohtaamispaikkojen vieressä.

Puolueet olivat tavattavissa keskitetysti samassa paikassa.

lisesta mediasta vastaava porukka keskittyi hakukoneoptimointiin, reagoimaan vastustajien ulostuloihin videoiden, nettisivujen ja uutiskirjeiden avulla sekä puolueen johdon markkinoimiseen.

OIKEISTOBLOKKI KAMPANJOI PELOLLA

Siinä missä sosialidemokraattien vaalimainonta keskittyi kolmen vaaliteeman ja yhteisten mainoksien ympärille, olivat oikeistoblokin mainonnan pääsanomana punavihreän tulevaisuuden uhkakuvat. Vaalimainoksissa kerrottiin kärjistetysti vasemmiston vaaliteemoista ja siitä, mille kaikelle saisi heittää hyvästit, mikäli punavihreä blokki voittaisi vaalit. Pelkästään Tukholman lokakampanjointiin porvarillinen allianssi käytti yli 20 miljoonaa kruunua.

Tukholmassa vaalimainoksia löytyi lähes jokaisesta tolpasta, sillan kaiteesta ja kaikkialta muualta, mihin niitä keksittiinkin kiinnittää. Mainostamista ei oltu rajattu, mutta mainosten siivoaminen on puolueiden ja ehdokkaiden vastuulla. Mikäli vaalimainoksia löytyy niiden siivoamiselle asetetun määräajan umpeuduttua, seuraa sakkoja.

TULIAISET SUOMEEN

KUVA: ANDERS LÖWDIN

Tukholman kaduilla kävellessä kenellekään ei voinut jäädä epäselväksi, että vaalit ovat tulossa. Vaalimainoksia oli valtava määrä ympäri kaupunkia. Vaalien suureen näkyvyyteen vaikutti myös se, että Ruotsissa pidettiin kolmet vaalit samana päivänä. Sosialidemokraatit mainostivat näkyvästi. Ulkoasu ja ilme oli siisti, selkeä sekä vaikuttava.

Mainoksissa esiintyi usein useampi ehdokas kerrallaan.

Myös sosiaaliseen mediaan panostettiin ja sen parissa työskenteli vaalien aikaan toistakymmentä henkilöä. Asioihin ja keskusteluihin haluttiin reagoida nopeasti. Sosiaa-

POLIKOLAISET JALKAUTUIVAT TEKEMÄÄN VAALITYÖTÄ.

Tunnelma vaalien alla oli innostunut, aikaansaava ja jännittynyt. Ruotsin demarit olivat onnistuneet luomaan kattavan kampanjan ja henki vaalityöntekijöiden keskuudessa oli äärimmäisen hyvä. Vaalityön ja keskustelujen seuraaminen oli voimaannuttava kokemus. Muutoksen kaipuun näki myös kansasta.

Polikon opintomatkaporukka pääsi mukaan myös demarien vaalivalvojaisiin. Matkatessamme valvojaisiin punaiset sosialidemokraattien huivit kauloissamme taksikuskit soittivat meille torvea ja näyttivät peukaloa. Monet kadullakulkijat toivottivat onnea sanoen ”me voitetaan nämä vaalit!”.

Mitään uusia ja ennenkuulumattomia kampanjointivinkkejä emme saaneet matkalta Suomeen tuomisiksi. Onnistuneen vaalikampanjan osatekijät olivat Ruotsissa perinteiset: selkeät vaaliteemat, monipuolinen markkinointi ja ennen kaikkea vaalihuuman ja yhteishengen luominen yhdessä sisarjärjestöjen kanssa. LIPPU

29

30

LIPPU 4 /2014

IUSY:n kesäleirillä Maltalla puhuttiin politiikkaa ja nautittiin auringosta. Kotimatkalla Frankfurtin lentokentällä Demarinuorten delegaatio törmäsi presidentti Tarja Haloseen!

(Kuva: Demarinuoret) Itä-Suomen Demarinuorten ständillä Joensuun Joen Yössä askarreltiin pinssejä ja iloittiin sananvapaudesta. Lisäksi piirin syksyyn ovat kuuluneet muun muassa uusien jäsenten leffailta, osallistuminen Asunnottomien yöhön ja Skype-keskustelutunnin lanseeraaminen. (Kuvat: Eveliina Reponen/Itä-Suomen Demarinuoret) Vuoden 2014 Tulevaisuuden Tekijät -koulutuksen viimeinen osa kokosi lokakuun alussa Voionmaan opistolle parikymmenen demarinuoren porukan oppimaan lisää mediasta ja esiintymisestä. Viikonlopun aikana keskusteltiin tiedonvälityksestä tulevaisuudessa, pidettiin puheita, harjoiteltiin radio- ja TV-esiintymistä sekä kokeiltiin, millaista on olla toimittajien grillattavana. (Kuvat: Demarinuoret)

LIPPU 4 /2014

Pohjois-Suomen Demarinuoret syyskokousti lokakuun lopussa Rovaniemellä. Kokoukseen osallistui myös europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari, joka piti nuorille poliittisen tilannekatsauksen. (Kuvat: Maria-Riitta Mällinen/ Pohjois-Suomen Demarinuoret) Rebecca Åkers framför FNSUs hälsning på Finlands svenska socialdemokraters kongress som ordnades i oktober i Helsingfors. (Foto: FSUD) Lounais-Suomen Demarinuoret järjestää syksyllä yhteistyössä Varsinais-Suomen SDP:n kanssa Kuuluuko Ääni?

-opintojakson. Jakson toisen kokoontumiskerran teemoina olivat talouspolitiikka, työllisyys ja työelämä sekä sosiaalipolitiikka. (Kuvat: Lounais-Suomen Demarinuoret)

31

32

LIPPU 4 /2014

AURINKOA, POLITIIKKA JA TOVEREITA: IUSY:N KESÄLEIRI 2014 MALTALLA TEKSTI JA KUVAT: Serveh Khalili

A

urinkoinen Maltan saarivaltio ja Maltan työväenpuoleen nuorisojärjestö isännöivät 20.–26.8. maailman suurimman poliittisen nuorisojärjestön, IUSY:n (International Union of Socialist Youth), parin vuoden välein järjestettävää kesäleiriä, IUSY World Festivalia. Demarinuoret lähetti leirille oman delegaationsa.

Tapasimme varhain keskiviikkoaamuna Helsinki-Vantaalla vielä hieman väsyneen, mutta innostuneen delegaatiomme kanssa. Kylmä ja sateinen Suomi jäi taakse, kun suuntasimme Maltan lämpöön IUSY:n kesäfestivaaleille, tuhannen muun ympäri maailmaa kotoisin olevan toverin seuraksi.

Näissä tapahtumissa yksi asia on ylitse muiden: kun henkilövalintoja ei ole, kaikki ovat rentoutuneita ja aidosti kiinnostuneita tutustumaan toisiinsa. Kansainvälisiin tovereihin tutustumisen lisäksi tutustuimme myös toisiimme rennoissa merkeissä.

Järjestäjät olivat panostaneet festivaalin huikeaan avajaisseremoniaan todella paljon. Maltan pääministeri, työväenpuolueen Joseph Muscat toi seremoniaan ter-

vehdyksensä yhdessä muiden poliitikkojen kanssa. Leirin ohjelmatarjontaan kuuluvien mielenkiintoisten teemaseminaarien lisäksi puhuimme ajankohtaisista poliittisista asioista myös Länsi-Saharan, Marokon, Sveitsin ja Ranskan delegaatioiden kanssa delegaatiotreffeillä. Perinteitä noudattaen järjestimme myös yhteisen illanvieton FNSU:n kanssa. Illanvietossa esittelimme omaa kulttuuriamme pohjoismaisille tovereille kotitekoisen salmarin muodossa.

Koska koti-Suomessa oltiin siirrytty jo kesästä syksyyn, nautimme viikon täydeltä myös aurinkoa. Toki muistimme rantapyyhkeillä maatessamme puhua myös politiikka ja vaihtaa ajatuksia liittyen esimerkiksi uskontoihin, ympärileikkaukseen, prostituutioon ja Natoon. Parhaat keskustelut käydäänkin mielestäni nimenomaan muualla kuin kokoushuonetunnelmissa!

Saimme viikon leirillä huomata paljon puhutun maltalaisten vieraanvaraisuuden olevan täyttä totta. Leirin yleisjärjestelyt saavatkin kokonaisuudessaan kiitettävän arvosanan, vaikka vessapaperia ei tietenkään voi olla koskaan liikaa. LIPPU

LIPPU 4 /2014

JÄSENHANKINTAA SOMESSA – PORUKALLA TEKSTI: Iida Vallin, Demarinuorten tiedottaja

Ovatko häshtägit #rohkeastidemari tai #porukka sinulle tuttuja? Oletko mahdollisesti jopa itse käyttänyt niitä sosiaalisessa mediassa? Jos vastasit kyllä, olet mukana ydintiimissä tekemässä Demarinuorten jäsenhankintaa ja innostamassa, rohkaisemassa ja kannustamassa kavereita ympärilläsi tekemään samoin.

D

emarinuoret järjesti keväällä ja alkusyksystä jäsenhankintakampanjat, jotka näkyivät erityisesti sosiaalisessa mediassa. Kampanjoiden tarkoituksena oli hankkia uusia jäseniä, innostaa ja sitouttaa demarinuoria sekä tehdä näkyvämmäksi sekä järjestöä että järjestössä toimivia ihmisiä.

Kampanjoihin osallistuttiin Facebookissa, Twitterissä sekä Instagramissa. Niiden aikana ihmiset julkaisivat sosiaalisessa mediassa hauskoja, liikuttavia ja elämänmakuisia kuvia ja tekstejä. Niiden arvo on mittaamaton, sillä ne näyttävät aidoimmillaan millaista toimintaa ja porukkaa Demarinuorissa on. Sitä ei kukaan mainosmies olisi isollakaan rahalla

pystynyt tuottamaan.

On vaarallista, jos järjestöt tuudittautuvat hokemaan ”järjestötoiminta ei kiinnosta nykypäivän nuoria” -mantraa.

Kyseinen selitys laskeville jäsenmäärille olisi aivan liian helppo. Järjestöjen on pyrittävä löytämään ja houkuttelemaan uusia jäseniä eri tavalla kuin ennen. Ja tässä sinä astut kuvaan.

Ylhäältä käskeminen ei enää auta. Kasvottoman organisaation on paljon vaikeampaa houkutella ihmisiä mukaan toimintaan kuin toisen ihmisen. Organisaatio pystyy kuitenkin tarjoamaan kanavan tälle suosittelulle.

Demarinuoret voi järjestönä julkaista jäsentensä lähettämiä kuvia, blogeja, retweetata twiittejä ja käynnistää osallistavia some-kampanjoita. Järjestö mahdollistaa ”pöhinän”, jonka jäsenistö luo. Järjestö ei voi tehdä sitä yksin.

Turhaa tämä some-vouhotus ei ole. Demarinuorten Facebook-sivujen tykkäysmäärä on kasvanut yli 100 % viimeisen puolen vuoden aikana. Demarinuorten Twittertiliä seuraa nyt 45 % enemmän ihmisiä kuin viime maaliskuussa. Nuorisoliittoa on myös keväästä asti voinut seurata Instagramissa, ja Snapchat-palvelunkin käyttöä aloitellaan.

Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa, että Demarinuorten viesti saavuttaa yhä useamman suomalaisen nuoren.

Toivottavasti tästä yksittäisestä nuoresta, joka näkee sinun julkaisemasi #porukka-kuvan, tulee jonain päivänä jäsen.

Ja toivottavasti hän ajattelee, että on aika hauskaa kuulua juuri tähän porukkaan. LIPPU

33

LIITON TOIMISTON YHTEYSTIEDOT:

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT:

JAOSTOJEN JA TYÖRYHMIEN YHTEYSTIEDOT:

Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki

HELSINKI

Liittohallitus päättää jaostojen ja työryhmien perustamisesta liittokokouskaudelle. Mikäli sinulla on idea työryhmästä tai jaostosta, voit esittää ne pääsihteerille sähköpostitse paasihteeri@ demarinuoret.fi. Ideat viedään eteenpäin liittohallitukselle.

PUHEENJOHTAJA

Joona Räsänen 050 547 5590 joona.rasanen@demarinuoret.fi

Toimisto: Kaarlenkatu 3-5, 00530 Helsinki, (09) 763 990, helsinki@demarinuoret.fi Toiminnanjohtaja: Teppo Suontakanen teppo.suontakanen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Roby Mountrakis, 044 990 5455, roby.mountrakis@gmail.com

PÄÄSIHTEERI

Miikka Lönnqvist 050 542 0160 miikka.lonnqvist@demarinuoret.fi TALOUSPÄÄLLIKKÖ

Elisa Selinummi 0400 671 203 elisa.selinummi@demarinuoret.fi POLIITTINEN SIHTEERI

Matias Mäkynen 040 509 4409 matias.makynen@demarinuoret.fi TIEDOTTAJA

Iida Vallin 044 307 2281 iida.vallin@demarinuoret.fi

UUSIMAA (UUDENMAAN JA HÄMEEN VAALIPIIRIT):

Toimisto: Asematie 11 B, 01300 Vantaa Järjestösihteeri: Taina Räsänen, 044 523 4937, taina.räsänen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Eemeli Peltonen, 050 557 9092, eemeli.peltonen@hotmail.com LOUNAIS-SUOMI (SATAKUNNAN JA VARSINAISSUOMEN VAALIPIIRIT) Toimisto: Eerikinkatu 30, 20100 Turku,

(02) 414 5200 Järjestösihteeri: Nelli Baran, 045 121 3284, nellibaran@gmail.com Puheenjohtaja: Piia Noronen, 044 5769 457, piia. noronen@hotmail.com LÄNSI-SUOMI (KESKI-SUOMEN, PIRKANMAAN JA VAASAN VAALIPIIRIT)

Toimisto: Hämeenpuisto 28, 33100 Tampere, Järjestösihteeri: Henri Kultalahti, 040 679 2270, henri.kultalahti@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Milla Granlund granlund.milla@gmail.com KYMI

Puheenjohtaja: Teemu Kokkonen, 045 357 1511, teemu.kokkonen.student@ksao.fi ITÄ-SUOMI (POHJOIS-KARJALAN, ETELÄ-SAVON JA POHJOIS-SAVON VAALIPIIRIT)

Toimisto: Kauppakatu 32, 80100 Joensuu, Järjestösihteeri: Eveliina Reponen, 040 933 0309 eveliina.reponen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Joonas Honkimaa, 040 540 6458, joonas.honkimaa@gmail.com POHJOIS-SUOMI (OULUN JA LAPIN VAALIPIIRIT)

Toimisto: Pakkahuoneenkatu 28, 4 krs. 90100 Oulu, piiri-hallitus@osdn.fi Järjestösihteeri: Kauko Keskisärkkä, 040 484 6773, kauko.keskisarkka@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Liisa Komminaho, 044 019 8790, liisa.komminaho@gmail.com FSUD (SVENSKSPRÅKIG DISTRIKT) Ordförande Jacob Storbjörk, 050 407 4233, jacob_331@hotmail.com Kaikki yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta www.demarinuoret.fi. Tutustu myös piirien ja liiton facebook-sivuihin ja ryhmiin!

34

KV-TYÖRYHMÄ

Työryhmä koordinoi Demarinuorten toimintaa ja politiikkaa kansainvälisissä kattojärjestöissä.

Työryhmän puheenjohtajana toimii Mikkel Näkkäläjärvi (mikkel.nakkalajarvi@gmail.com) ja häneen voit olla yhteydessä kansainvälisissä asioissa. Työryhmän sihteerinä toimii Demarinuorten talouspäällikkö Elisa Selinummi (elisa.selinummi@demarinuoret.fi).

Työryhmän jäsenet valitaan liittokokouskaudeksi.

Jäseniä ovat: Tomi Kontkanen, Milla Granlund, Kai Alajoki, Jenni Lang, Jenna Vertanen ja Ermin Zec. TASA-ARVOTYÖRYHMÄ Työryhmä toimii tasa-arvoasiantuntijana Demarinuorissa. Toiminnasta voi kysyä lisää puheenjohtajalta Maria Feodorowilta, mariafeodorow@hotmail.com, 040 370 0618.

Työryhmän sihteerinä toimii Elisa Selinummi, elisa. selinummi@demarinuoret.fi.

Jäsenet: Miika Kautto, Sonja Kekkonen, Serveh Khalili, Eetu Kinnunen, Roby Mountrakis, Elisa Penders TURVALLISUUSPOLIITTINEN TYÖRYHMÄ Demarinuorten turvallisuuspoliittinen työryhmä pyrkii kartoittamaan Suomen turvallisuuspolitiikan tulevaisuutta sosialidemokraattisesta näkökulmasta. Työryhmän puheenjohtajana toimii Jani Kokko (kokkojani@suomi24.fi).

Jäseniä ovat: Kari Katajainen, Esko-Jaakko Lehti, Tino Aalto, Simo Rissanen, Eemeli Peltonen ja Petra Peltonen.

TULEVAT TAPAHTUMAT

12 JOULUKUU

3.12.

Glögit, Helsinki 1

TAMMIKUU

9.-11.1.

Aktiivipäivät, Tampere 31.1-1.2.

Vaaliristeily, Turku 2 HELMIKUU

27.2.-1.3.

Tulevaisuuden Tekijät 1, Oulu

Tykkääthän jo meistä Facebookissa?

Demarinuoret - Sosialidemokraattiset Nuoret ry

Liityn jäseneksi demarinuoriin

demarinuoret maksaa postimaksun

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demarinuorista Liityn jäseneksi demariopiskelijoihin En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demariopiskelijoista Osoitteenmuutos (täytä myös kohta vanha osoite)

Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelinnumero Syntymäaika Sähköpostiosoite (Vanha osoite) (Vanha postinumero ja -toimipaikka)

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET RY TUNNUS 5005170 00003 VASTAUSLÄHETYS