Lippu 3/2015

LIPPU SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET 3/2015

MEIDÄN TARJA S. 6 ILON JA RIEMUN UTÖYA S. 12 PES JA ILLUUSIO DEMOKRATIASTA S. 16 MUISTOJA KESÄLEIRILTÄ S. 18 TUTKIMUSMATKA PERUSSUOMALAISUUDEN YTIMEEN S. 20 TÄSTÄ STARTTAA ILMARIN PALSTA S. 24 ANTTI RINNE RAVISTELEE NYT PUOLUETTA UUDISTUMAAN S. 26

2

LIPPU 3 / 2015 PÄÄKIRJOITUS

EIKÖ OLIS KIVA, JOS KENENKÄÄN EI TARTTIS PELÄTÄ

S

uomi on yksi maailman turvallisimmista maista.

Tarkalleen ottaen kuudenneksi turvallisin, ainakin GPI-indeksin (Global Peace Index) mukaan. Siltä ei kuitenkaan aina tunnu. Suomenruotsalainen arkailee puhua ruotsia julkisissa liikennevälineissä. Äiti miettii, uskaltaako päästää tummaihoisen lapsensa yksin leikkikentälle. Uuteen opiskelukaupunkiin muuttaville naisille kerrotaan ensimmäiseksi, mitä kautta ei ainakaan kannata kävellä yöllä kotiin.

Katuväkivallan tilastollinen todennäköisyys on Suomessa hyvin pieni. En todellakaan päivittäin kohtaa aggressiivista käytöstä tai kuule vihapuhetta liikkuessani kotikaupunkini kaduilla. Kokemukseeni saattaa vaikuttaa se, miten helposti sulaudun enemmistöön. Internetissä sen sijaan kohtaan vihapuhetta minäkin, vaikka en sitä tarkoituksella etsi. Iltapäivälehtien kommenttiosiot ovat matopurkkeja, joista luikertelee toinen toistaan inhottavampia herjoja, solvauksia ja valheita.

Vihapuhetta ja valheita levitetään mielellään nimettömästi. Ne, jotka jäävät kiinni niin sanotusti housut kintuissa, vetoavat sananvapauteen. Vähäinen on näiden ihmisten ymmärrys siitä, millainen ylellisyys sananvapaus on ja miten moni maailman kansalainen antaisi mitä vain, henkensäkin, oikeudesta puhua ja arvostella ilman pelkoa.

Suuri vapaus tarkoittaa suurta vastuuta. Vapaus olla jotakin mieltä ei tee jokaisesta mielipiteestä oikeaa tai hyvää. Halpamaisinta on käyttää sananvapautta epävarman tai täysin virheelliseksi tiedetyn tiedon välittämiseen.

Suomeen on rantautunut toimijoita, jotka julkaisevat väärää tietoa tahallaan. Saadakseen rahaa, muokatakseen mielipiteitä, piruuttaan. Henkilökohtaisessa elämässään harva luottaisi kaveriin, joka puhuu jatkuvasti palturia eikä edes häpeä sitä. Näihin toimijoihin moni kuitenkin tuntuu luottavan. Osa luottajista on hyväntahtoisia hölmöjä ja laiskimuksia, joille passaisi rautaisannos mediakasvatusta ja henkinen potku persuksille.

Sitten on niitä, joilla on hampaankolossa jotakin sellaista, mikä saa sulkemaan silmät totuudelta ja uskomaan vain

LIPPU

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA

PAINOPAIKKA

Sosialidemokraattiset Nuoret ry www.demarinuoret.fi

Olli Urpela / Pintaliitodesign

Kirjapaino Uusimaa, Porvoo

KIRJOITTAJAT

Berhan Ahmadi, Eetu Kinnunen, Piia Noronen, Jonne Nurmi, Ilmari Nurminen, Maria Nyroos, Mikkel Näkkäläjärvi, Joona Räsänen, Juuso Suutari, Mikko Suomalainen ja Essi Virtanen.

PAPERI

PÄÄTOIMITTAJA

TOIMITUSSIHTEERI

Iida Vallin iida.vallin@demarinuoret.fi

päätoimittaja

tietoon, joka on omalta kannalta edullista ja vahvistaa omia ennakkokäsityksiä. Pelko ja epävarmuus omasta tulevaisuudesta saavat etsimään syntipukkeja ja helppoja maaleja kaukaisia ja vieraita, joilla ei ole niin väliä. Hille Koskela on kirjassaan Pelkokierre (Gaudeamus 2009) muotoillut turvallisuuden paradokseja. Yksi niistä kuuluu seuraavasti: ”pelon kyljessä kasvaa välinpitämättömyys muita ihmisiä kohtaan.”

Kuudenneksi turvallisin tai ei, kamaluuksia tapahtuu Suomessakin. Väkivaltaa ei saa vähätellä, se on väärin uhreja kohtaan. Pelko on kuitenkin sosiaalisesti tuotettua, sen synnyllä ei välttämättä ole mitään tekemistä esimerkiksi rikollisuuden todellisen esiintyvyyden kanssa. Pelko ruokkii pelkoa ja pelko voi muuttua asioiksi, joita oikeasti pitäisi pelätä — väkivaltaisia katupartioita, ”ennaltaehkäisevää” terroria ja ääriliikehdintää. Toinen Koskelan muotoilema paradoksi kuuluukin: ”turvallisuuden nimissä tuotetaan ennakkoluulojen ja vihan kulttuuria.”

Sananvapauden väärinkäyttöä on myös sen käyttäminen muiden hiljentämiseksi. Erityisen huolestuttavaa on tutkijoihin ja tieteentekijöihin kohdistuva uhkailu. Kaiken tutkimuksen pitää olla läpinäkyvää ja tulokset pitää voida altistaa epäilykselle. On kuitenkin aivan eri asia kritisoida vaikkapa tutkimuksen huonoin perustein valittua aineistoa kuin nimetä tutkimus huonoksi sillä perusteella, että sen tulokset sotivat omaa maailmankuvaa vastaan.

Presidentti Tarja Halonen totesi Lipun haastattelussa, että pitää uskaltaa puhua totta. Maailmassa on paljon ihmisiä, joille totuuden puhumisen hinta olisi liian kallis. Maailman kuudenneksi turvallisimmassa maassakin vaatimus on raju. Mutta jos ei täällä ja nyt, niin missä ja milloin sitten.

JULKAISIJA

Essi Virtanen essi.sk.virtanen@gmail.com

ESSI VIRTANEN

kansi G-print 150g, sisäsivut G-print 90g 4/2015 ILMESTYY MARRASKUUSSA

Ilmoitusvaraukset ja -hinnat Iida Vallin, iida.vallin@demarinuoret.fi

4041 0763 Painotuote

LIPPU 3 / 2015

OTSIKOISSA

”EMME PUOLUSTA AHVENANMAATA AHVENANMAALAISTEN TAKIA”

MTV Uutiset otsikoi 9. elokuuta puolustusministeri Jussi Niinistön (ps) erikoisen Ahvenanmaa-lausunnon. Niinistöltä kysyttiin perussuomalaisten puoluekokouksessa miksi Ahvenanmaata pitää puolustaa, vaikka ahvenanmaalaiset eivät itse osallistu puolustuskustannuksiin. Niinistö vastaus kuului, että Ahvenanmaata puolustetaan sen strategisen merkittävyyden vuoksi, ei ahvenanmaalaisten itsensä takia.

Myöhemmin Niinistö pahoitteli huonosti muotoiltua vastaustaan. Epäonnista, että perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo ehti juuri ennen Niinistön lapsusta kehuskella, miten perussuomalaisille suorastaan tulvii jäsenhakemuksia Ahvenanmaalta. Näinköhän tulvii enää.

”UNIVERSUMI ON KUOLEMASSA”

Yle kertoi 10. elokuuta universumimme vetävän viimeisiään. Tai, kuten Ylen lainaama australialaistutkija Simon Driver asian muotoilee: ”universumi on istahtanut sohvalle, vetänyt peiton päälleen ja meinaa nukahtaa ikuisille torkuille.” Ihan kädessä hätä ei ole, kituuttelemme vielä joitakin miljardeja vuosia. Lisäksi meillä on Ylen mukaan mahdollisuus saada lisäaikaa, mikäli galaksimme törmää toiseen galaksiin ja tapahtuu yhteensulautuminen. Toivotaan parasta! ”HALUAMMEKO TODELLA LOUKATA 53:A PROSENTTIA AMERIKKALAISISTA ÄÄNESTÄJISTÄ?”

Yhdysvalloissa republikaanit ja demokraatit valmistautuvat esivaaleihin, joissa seulotaan puolueille presidenttiehdokkaat. Mielipidemittauksissa republikaanien pistepörssiä johtaa kiinteistömoguli Donald Trump. Kyllä, se Diilistä tuttu rääväsuu. Trumpin mielestä Amerikalla ei ole aikaa

eikä varaa olla polittisesti korrekti – siksi hän näyttääkin esimerkiksi olemalla täysin epäkorrekti ja haukkumalla vuoron perään naiset, maahanmuuttajat, naapurimaat ja kilpakumppanit. Helsingin Sanomat otsikoi 11. elokuuta USA:n oikeiston nyt kysyvän itseltään, että onkohan ihan fiksua valita ehdokas, joka todistettavasti ei tule toimeen muiden kuin itsensä kanssa. ”PERUSSUOMALAISET AIKOO PALKATA JURISTIN SELVITTÄMÄÄN SYYTÖKSIÄ”

Ilta-Sanomat otsikoi 11. elokuuta työmies Matti Putkosen (ps) uhonneen, että perussuomalaiset palkkaa juristin tutkimaan onko puolueesta puhuttu perusteettomasti ikäviä pääkirjoituksissa, kolumneissa, Twitterissä, Facebookstatuksissa, vessanseinäkirjoituksissa tai missä tahansa.

Erityisesti Putkosta hiertävät vihjaukset siitä, että puolueessa olisi äärioikeistoyhteyksiä omaavia kansane… Jäseniä.

Työmiehelle tiedoksi, että a) tehokkaallakin juristilla saattaa mennä tovi materiaalin läpikäymiseen; b) puolueen kunniaa ei voi loukata; ja c) jos se kävelee kuin ankka, ui kuin ankka ja vaakkuu kuin ankka, niin se luultavasti on ankka eikä sen kutsuminen ankaksi ole rikos. ”GRAHN-LAASONEN PUOLUSTAA PÄÄSYKOKEITA PERUSKOULUSSA”

Tuoreen tutkimuksen mukaan erikoisluokille hakeutumisesta on suurissa kaupungeissa tullut korkeasti koulutettujen ja varakkaiden vanhempien lasten reitti vältellä lähikouluja ja alempien yhteiskuntaluokkien lapsia. Helsingin Sanomat otsikoi 13. elokuuta opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen olevan kovasti huolissaan tutkimuksen osoittamasta eriytymiskehityksestä − mutta puolustavan silti erityisluokkia ja peruskoulun sisäisiä pääsykoejärjestelmiä. Hei Sanni, opetusministerinä sä voisit vaikuttaa niihin asioihin, joista sä olet huolissas.

3

Ä L Y Ä V I S !

U A U A T T U K I A V

Kerro meille mielipiteesi - Liity SDP:n kansalaispaneelin jäseneksi Lue lisää ja ilmoita itsesi mukaan: www.sdp.fi/kansalaispaneeli

PUHEENJOHTAJALTA

LIPPU 3 / 2015

ÄLÄ TÖNI MUN KAVERIA TEKSTI: Joona Räsänen KUVA:: Olli Urpela

Kuluneen kesän aikana rasismi ja vihapuhe ovat jälleen nostaneet Suomessa päätään. Kansanedustaja Olli Immosen Facebook-päivitykset ja Suomen Vastarintaliikkeen Jyväskylässä järjestämä mellakka ovat varmasti kaikilla muistissa. Samaan aikaan ihan tavalliset kansalaiset ovat alkaneet viljellä vihapuhetta verkkokeskusteluissa ja sosiaalisessa mediassa. Oulussa fasistit partioivat kaduilla ja Helsingissä kantaväestöön kuuluva aikuinen tönii maahanmuuttajataustaista lasta. Avoin, suvaitsevainen ja monikulttuurinen yhteiskunta on uhattuna.

V

ihapuheista on valitettavan usein liian lyhyt matka vihatekoihin. Neljä vuotta sitten Norjassa tapahtunutta hirmutekoa tekijä perusteli samankaltaisella retoriikalla, jota meillä nyt käyttää hallituspuolueen kansanedustaja.

Rasistisia ajatuksia on Suomessa jo liian kauan lakaistu maton alle, vähätelty olankohautuksin, sanottu yksityisajatteluksi.

Nyt tämän pitää loppua.

Me Demarinuoret emme hyväksy rasismia, vihapuheita tai -tekoja missään muodossa. Pyrimme aktiivisesti omalla toiminnallamme toimimaan näitä asioita vastaan suvaitsevamman, avoimemman ja solidaarisemman Suomen ja koko maailman puolesta. Meistä hyvinvointivaltio rakentuu ihmisten vapauden ja oikeudenmukaisuuden

pohjalle. Näitä arvoja pitää puolustaa aina ja kaikkialla.

Viimeaikaisten tapahtumien johdosta 80-luvulla lanseerattu, alun perin Ranskasta lähtöisin oleva rasisminvastainen ”Älä töni mun kaveria” -kampanjamme on jälleen ajankohtainen.

Suomessa pitää olla nollatoleranssi rasismille, vihapuheille ja -teoille. Suomalaisessa yhteiskunnassa tulee jokaisen voida kokea olevansa tervetullut, uskaltaa olla oma itsensä ja pystyä elämään ilman pelkoa. Tätä turvallisuuden tunnetta voidaan lisätä poliittisilla päätöksillä: asennekasvatusta lisäämällä, ennaltaehkäisyllä, taloudellisten epävarmuustekijöiden poistamisella sekä varhaisella puuttumisella.

Rasismi on toisen ihmisen tai ihmisryhmän syrjimistä, joka usein perustuu voimakkaisiin stereotypioihin, yleistyksiin ja ennakkoluuloihin. Se kumpuaa myös ajatuksesta laittaa yhteiskunnan ongelmat jonkun ulkopuolisen uhan syyksi. Monet tahot myös tietoisesti ruokkivat näitä vääristyneitä stereotypioita, yleistyksiä ja ennakkoluuloja.

Hiljaisuus tulkitaan helposti hyväksymiseksi.

Nyt meidän kaikkien onkin selvästi kerrottava, että joidenkin ihmisryhmien leimaaminen vihollisiksi ei ole mikään oikea ratkaisu.

Väkivaltainen käyttäytyminen ja lainvalvonnan ottaminen omiin käsiin ovat omiaan lietsomaan vain lisää pelkoa ja epävarmuutta. Sellainen ei kuulu elämänmenoomme.

Kesän tapahtumien johdosta tavalliset kansalaiset kokoontuivat sankoin joukoin eri puolella Suomea järjestettyihin Meillä on unelma -mielenilmauksiin.

Nämä rauhalliset mielenilmaukset suvaitsevan Suomen puolesta kertovat, että kansalaiset ovat huolissaan vihapuheen vaikutuksista.

Nyt on kaikkien poliittisten toimijoiden syytä olla mukana yhteisessä rintamassa ja sanoa ääneen, että väkivalta ei ole ratkaisu.

Jos sinäkin haluat olla mukana rakentamassa avointa, suvaitsevaista ja monikulttuurista Suomea, liity mukaan Demarinuoriin. LIPPU

5

6

LIPPU 3 / 2015

MEIDÄN TARJA TEKSTI: Essi

Virtanen KUVAT: Iida Vallin

Häntä on toivuttu Lippuun useasti. Nyt hän puhuu urastaan ja kehottaa meitä olemaan osa sitä muutosta, jonka haluamme maailmassa nähdä.

LIPPU 3 / 2015

7

8

LIPPU 3 / 2015

”

Pena, nyt lähdetään kaffelle!” presidentti Tarja Yksin Halonen ei katso tietä raivanneensa, edelläkävijöitä ja Halonen huudahtaa heleästi puolisolleen Pentti tientasoittajia olivat jo ennen häntä presidentiksi mielineet Arajärvelle. Olen juuri varovaisesti tiedustellut naiset, Elisabeth Rehn ja Helvi Sipilä. Vuoden 2000 vaalien presidentiltä, että liikenisikö häneltä hetki Lippualla ei kuitenkaan puhuttu presidenttiydestä sukupuolilehdelle. Optimistisina pitämäni toiveet muutamasta nokysymyksenä, innostus ensimmäisestä naispresidentistä peasti vaihdetusta kysymyksestä ylittyvät ruhtinaallisesti, purkautui vasta tuloksen selvittyä. presidentti on kahvikupposen äärellä valmis – Lapset kirjoittivat tuhansia kirjeitä. ”LAPSET KIRJOITTIVAT juttelemaan pidemmänkin tovin.

Tytöt kertoivat myös haluavansa isoina TUHANSIA KIRJEITÄ.

Lähdemme porukalla kävelemään kohti presidenteiksi. Ja minä jouduin vastaamaan, TYTÖT KERTOIVAT Kustavin Lootholman matkailualueen raettä ei tämä ole ammatti… Tehkää siis kotiMYÖS HALUAVANSA vintolaa. Koko seurue sovittaa askeleensa läksyt, hoitakaa koulu hyvin ja oppikaa jokin ISOINA PRESIDENTEIKSI. ammatti. tarkasti presidentin verkkaiseen kävelytahJA MINÄ JOUDUIN tiin ja kuuntelee korvat höröllään kohteli– Mutta se varsinainen herätys oli se pieaasti nyökkäillen, kun presidentti jutustelee VASTAAMAAN, ETTÄ EI ni poika, joka kysyi, että ”onko se totta, mitä hyväntuulisesti niitä näitä. Tilanne on vähän likat koulussa sanoo? Ettei pojista voi enää TÄMÄ OLE AMMATTI… hassu, omalle ja muiden jäykkyydelle tekee TEHKÄÄ SIIS KOTILÄKSYT, tulla presidenttejä?” Siinä kysymyksessä melkein mieli nauraa. Mutta minkäs me sille HOITAKAA KOULU HYVIN tuli esille kaksi jännää asiaa. Ensinnäkin se, voimme, että presidentin ja aivan erityiettä mielipiteet ja asenteet tosiaan voivat JA OPPIKAA JOKIN sesti presidentti Tarja Halosen tapaaminen muuttua nopeastikin, ihan muutamassa AMMATTI.” jännittää! vuodessa. Aina ei tarvitse odottaa montaa Harvassa ovat ne suomalaiset nykyposukupolvea. liitikot, jotka nauttivat samanlaista arvostusta kuin Tarja – Toinen, paljon vaikeampi esille tullut asia oli sitten Halonen. Häntä eivät kunnioita vain kollegat kotimaassa ja se, että valtaa on selvästi helpompi siirtää sukupuolelta ulkomailla, hän on esikuva monelle ihan tavallisellekin suotoiselle kuin jakaa. Ja kun kuitenkin molemmat sukupuolet malaiselle. Tuskin on kohtuutonta väittää, että sosialideovat tarpeellisia ja kivoja! Ei pitäisi olla joko-tai, pitäisi olla mokraattinen liikkeessä vaikuttaa tänä päivänä kokonainen sekä-että. sukupolvi, jonka kipinä poliittisen toimintaan on syttynyt Naiseudesta oli ensimmäiselle naispresidentille paljon juuri Tarjan innoittamana. hyötyä, Halonen huomauttaa. Hänet huomioitiin kansainvälisesti paljon laajemmin kuin vastaavankokoisen maan miespresidentti olisi huomioitu. Mutta toki hän on KUNHAN EI OLISI VIIMEINEN uteliaisuuden ohella saanut myös osakseen epäluuloa ja Halonen on murtanut monta lasikattoa. Hänen aloittaasiattomuuksia. Trollikuvia, kuten hän itse asian muotoilee. essaan uraansa SAK:n lakimiehenä vastaavissa tehtävissä Eteenpäin on kuitenkin aina menty, kotikasvatuksella: ei juuri naisia oltu nähty. Kun hänet valittiin oikeusministe– Herroja ei saa kumartaa ja kritiikkiä ei pidä pelätä. riksi, samassa tehtävässä oli aiemmin toiminut yksi nainen, Pitää uskaltaa puhua totta ja tehdä kovasti töitä. Eivät ne tämäkin niin sanottuna sitoutumattomana ammattiminismitään kovin kummallisia opetuksia ole, ihan perinteisiä terinä. Ulkoministerinä Halonen oli ensimmäinen nainen. suomalaisia.

Ja lopulta vuoden 2000 keväällä hänestä tuli Suomen Ensimmäisenä oleminen ei ole helppoa. Mutta toive tasavallan ensimmäinen naispresidentti. siitä, että ei olisi viimeinen, auttaa jaksamaan.

Katoista viimeisin lienee ollut vaikein murrettavaksi.

LIPPU 3 / 2015

ULKOISET ODOTUKSET JA JATKUVA ESILLÄ OLEMINEN

Esitän Haloselle ikään kuin tunnettuna tosiasiana, että hänhän oli presidenttinä perinteisestä valtiomiesstereotypiasta poikkeava hahmo, paljon miellyttävämpi kuin tummissa puvuissaan pönöttävät kivikasvot. Yllättäen tämä ei kuitenkaan ollut se vaikutelma, jota Halonen itse tavoitteli.

– Niin, kai minä sitten olin… Vaikka kovasti yritinkin sekä kampauksella että vaatteilla saada aikaan vaadittua uskottavuutta.

Halosta arvosteltiin tasavallan presidenttinä milloin käsilaukusta, milloin hatusta tai hatun puutteesta. Hän arvelee, että ulkonäköön ja vaikutelmaan kohdistuvat odotukset ovat saattaneet muuttua. Uusille sukupolville on täysin normaalia, että presidentti pukeutuu Marimekon Pikku unikko -kuosisiin housuihin ja kevyesti tikattuun bleiseriin − kuten Halonen haastattelupäivänä.

Tämän päivän naisjohtajilla on enemmän tilaa varioida ja ehkä jopa mahdollisuus päästä tilanteeseen, jossa he ovat ihan vaan johtajia ilman etuliitettä.

Haastattelua tehdessä presidentin turvamies istuskelee parin pöydän päässä.

Presidentti on presidentti lopunikäänsä, osa yksityisyydestä on peruuttamattomasti menetetty. Halosta on joskus tituleerattu Muumimammaksi, niin helposti lähestyttävä ja kansanomainen hän presidenttinä oli − ja on edelleen.

Myös aviomies Pentti ja pariskunnan Meggi-kissa ovat esillä julkisuudessa, mutta muille läheisilleen Halonen toivoisi yksityisyyttä. Kännykkäkamera on Halosen mielestä sekä älyttömän hieno että todella ikävä keksintö.

– Poliittisessa nuorisoliikkeessäkin kannattaisi tosissaan pohtia tätä asiaa. Vaikka puhutaan avoimesta yhteiskunnasta, niin tietynlainen kohteliaisuus ja vapaus itse päättää esillä olemisesta ovat toisen identiteetin kunnioittamista.

– Mutta kaiken kaikkiaan Suomen kansa on ylitsevuotavan ystävällistä. Jopa siinä määrin, että emme käy koskaan iltaisin ravintoloissa, Halonen nauraa.

KAIKKI ALKOI KOTIKANSAINVÄLISYYDESTÄ

Laakereillaan 71-vuotias Halonen ei ole levännyt sen jälkeen, kun presidentin virka-asunnon ovet kolme vuotta sitten sulkeutuivat hänen takanaan. Esimerkiksi viime kevään hän vietti vierailevana luennoitsijana Yhdysvalloissa, Harvardin yliopistossa. Tulevan syksyn kohokohta on YK:n huippukokous. Siellä toivottavasti hyväksytään kestävän kehityksen Post 2015 -tavoitteet, joiden valmisteluun Halonen on osallistunut asiantuntijana. Lisäksi hänen syksyynsä kuuluu kestävän kehityksen mittareiden pohtimista Itävallassa, vierailu onnellisuusindeksin maassa Bhutanissa, ammattiyhdistysliikkeen tukemista Kolumbiassa ja luultavasti piipahtaminen Pariisin ilmastokokouksessa joulukuussa. Ja

paljon muuta ”pientä”.

Lukuisat asiantuntijatehtävät ovat oikeastaan perua presidenttikausilta. Kysyntää riittää, sillä saman ikäpolven naisia, joilla on takanaan yhtä vakuuttava poliittinen ura ja kokemusta kansainvälisistä kysymyksistä, ei montaa löydy.

Kansainvälisyydelle Halosen silmät avautuivat jo 60-luvun lopussa kotimaan kamaralla. Suomen ylioppilaskuntien liiton sosiaalisihteerinä hän tutustui ulkomaisiin stipendiaatteihin, jotka tulivat Suomeen opiskelemaan ylioppilaiden kehitysyhteistyörahaston avustamina. Tätä kautta tulivat tutuiksi nuoret, jotka kotimaissaan osallistuivat diktatuureja vastustaviin vapautusliikkeisiin. Solmitut ystävyyssuhteet ovat kantaneet näihin päiviin asti. Erikseen nimeltä Halonen mainitsee Nickey Iyambon, Namibian nykyisen varapresidentin.

– Ystävyydet kestävät vuosikymmeniä, ja niillä oli tavattoman suuri merkitys rakenteilla olevien demokratioiden kehittämiselle. Mutta myös meille – me tajusimme mitä se elämä muualla on.

Väittäisin, että kansainvälisen yhteistyön toinen merkitys on se, että me täällä teollisissa tai jälkiteollisissa maissa ymmärtäisimme, minkälaisia uhrauksia vaatii esimerkiksi ryhtyä ammattiyhdistysaktiiviksi Latinalaisessa Amerikassa.

GLOBALISAATIO EI OLE VALINTAKYSYMYS

Halonen puhuu mielellään kestävästä kehityksestä.

Se ei ole mikään yksittäinen teema, jonka parissa voisi vain askarrella, kun siltä tuntuu. Hyvinvoinnin ylläpitäminen kotimaassa nyt ja tulevaisuudessa vaatii, että olemme kiinnostuneet siitä muuallakin. Köyhyys ja luonnonkatastrofit eivät kunnioita kansallisvaltioiden rajoja. Halonen vaatii katsomaan globalisaatiota silmästä silmään.

– Se on toki tosi kiusallista. Maailma on ihan lähellä ja kaikki kaukana tapahtuva vaikuttaa meihin. Ja samanaikaisesti se kaikki on niin kaukana, että päätöksentekoon vaikuttaminen tuntuu aina vaan vaikeammalta.

Globalisaatio voi tuntua ”HERROJA EI SAA siltä kuin maa murtuisi KUMARTAA JA KRITIIKKIÄ jalkojen alta. Monelle se EI PIDÄ PELÄTÄ. PITÄÄ on uhka, johon on luonnolUSKALTAA PUHUA TOTTA lista reagoida menemällä JA TEHDÄ KOVASTI siilipuolustukseen. HaloTÖITÄ. EIVÄT NE MITÄÄN sen mielestä pitäisi toimia juuri päinvastoin: ei alistua KOVIN KUMMALLISIA muutokselle vaan pyrkiä OPETUKSIA OLE, aktiivisesti vaikuttamaan IHAN PERINTEISIÄ sen suuntaan.

SUOMALAISIA.” − Toisin sanoen tärkeäksi tulee paitsi se työ, jota tehdään ruohonjuuritasolla ja kansallisesti, myös ne yhteydet, joita ylläpidetään kansainvälisesti eri tasoilla. Ei siis vain hallitusten välillä vaan eri tasoilla, eri maiden ihmisten

9

10

LIPPU 3 / 2015

välillä. Näiden yhteyksien rakentamisella on tavaton kiire. ihmisiin. Hän uskoo, että pienen harkinnan jälkeen enem− Yritysmaailma on jo täysin globalisoitunut, siksi toimistö ihmisistä kyllä hahmottaa, mitä on diskriminaatiolla votan lämpimästi tervetulleeksi ammattiyhdistysliikkeen kivetetyn tien päässä. voimistuvan kansainvälisyyden.

– Historiasta on esimerkki, jota ei tarvitse ”SUOMEN MAINE toistaa. Silmien sulkeminen, ovien lukitseJOTAIN MÄTÄÄ EUROOPASSA ON TÄRKEÄ. MUTTA minen, kansalliskiihkoilu, rasismi… Eivät raHYVÄT IHMISET, VIELÄ kenna uutta maailmaa vaan tuhoavat senkin, Siilipuolustuksesta puheen ollen: EurooTÄRKEÄMPÄÄ PITÄISI pan yli ovat tällä vuosikymmenellä pyyhmissä nyt ollaan.

OLLA SE, MINKÄLAISTA kineet populismin tuulet, joiden kanssa Halonen jos kuka on sopiva henkilö arvioiMEIDÄN ON ASUA TÄSSÄ maan sitä kuuluisaa Suomen mainetta. eläminen on ollut vaikeaa erityisesti sosialidemokraateille. Niistä Haloselta kyseltiin – Suomen maine on tärkeä. Mutta hyvät MAASSA.” paljon Harvardissakin. ihmiset, vielä tärkeämpää pitäisi olla se, min− ”Jotain mätää Euroopassa” Shakespearea lainaten. kälaista meidän on asua tässä maassa.

Onnistuimme ainakin tavallaan poistamaan vanhan kahtiajaon, mutta nyt olemme kovaa vauhtia rakentamassa uusia.

PRESIDENTTI JOUTUI JONOTTAMAAN PUOLUEESEEN Muualla maailmassa sanotaan helposti, että Eurooppa on sisäänpäin kääntynyt. Vaikka olemme halunneet ilmastoHalosella ei ole taustaa sosialidemokraattisessa nuorisopolitiikassa ja monessa muussa näyttää olevamme lipunliikkeessä. Opiskelijapolitiikkaankin hän lähti ensin yleiskantajia, käytämme silti yhä enemmän aikaa sen miettimivasemmistolaisena. Puolueeseen hän liittyi vuonna 1971 seen mikä on yksin Eurooppaan tulevaisuus. oltuaan jo hetken töissä SAK:ssa – jäsenhakemus oli tosin Ymmärrystä sille, miksi populistit menestyvät, Haloselta jätetty jo edellisen vuoden syksyllä, mutta se ”unohtui” kyllä löytyy. Jälkiviisaasti voi todeta, että Euroopan unionin puolueosaston puheenjohtajan pöytälaatikkoon ja löytyi kasvua ja vahvistamista on pidetty niin pyhinä asioina, että vasta, kun vuosikokous oli jo pidetty. kaikenlainen kritiikki on leimattu pahaksi. Paine sai kasvaa Tasavallan presidentti ei ole Suomessa minkään puolukauan, talouskriisien myötä se alkoi purkautua − osin halliteen jäsen. Presidenttikautensa päätyttyä Halonen kuitenkin semattomasti. Kannatusta saavat nyt paitsi EU-kriittiset, liittyi uudestaan puolueeseen. Presidentti pidättäytyy etäälmyös täysin EU-vastaiset puheenvuorot. lä päivänpolitiikasta, mutta tämän hän sanoo: Halosesta on parempi, että Euroopan ongelmista nyt – Nyt ollaan kuulkaa sataprosenttisesti oppositiossa. puhutaan eikä niitä enää hyssytellä ja yritetä pitää niin Mutta siitä voi hyötyä, jos enemmän rakentaa kuin selittää. sanotusti perheen sisäisinä.

Sitten onkin aika lähteä jatkamaan ohjelmaa. DemariDialogin ylläpitäminen silloinkin, kun se tuntuu pään nuorten ja SONKin kesäleiriläiset odottavat Halosta puhulyömiseltä seinään, on Halosen mielestä tärkeää myös maan kansainvälisen politiikan haasteista. LIPPU ääriliikkeiden ja ääriajattelun ehkäisemiksi. Monissa liemissä keitetyllä poliitikolla on yhä jäljellä ilahduttava usko

LIPPU 3 / 2015

MIELIPIDE: LAPSELLA ON OIKEUS ISÄÄN JA ÄITIIN TEKSTI: Jonne Nurmi KUVA: Essi Virtanen

Kaikki muistavat viimesyksyisen keskustelun tasa-arvoisesta avioliittolaista (tai miksi sitä ikinä halutaankaan kutsua). Kyseisen lain kylkiäisenä tuli myös laki samaa sukupuolta olevien parien adoptiooikeudesta.

A

doptio-oikeutta vastaan olleet perustelivat mielipidettään muun muassa seuraavilla argumenteilla: ”paras ympäristö lapselle on kasvaa biologisten vanhempiensa kanssa”, ”lapsi tarvitsee isän ja äidin” tai ”lapsen perusoikeuksia loukataan, jos hänen

huoltajansa on joku muu kuin biologiset vanhemmat”.

Vastustajat ovat mitä ilmeisemmin itse kasvaneet kahden vanhemman ydinperheissä, koska eivät osaa ottaa huomioon perheiden erilaisuutta. Eräskin pitkään yhteiskunnassamme ollut perhemuoto, jossa nämä lainalaisuudet eivät toteudu, ovat yksinhuoltajaperheet. Syitä yksinhuoltajuuteen on monia, osa tietoisesti valittuja ja osa taas pakon sanelemia. On vain ja ainoastaan lapselle hyväksi, jos yksinhuoltajaksi jäänyt vanhempi on ottanut toisesta huoltajasta eron esimerkiksi tämän juopottelun ja/tai väkivaltaisuuden vuoksi − sanovat nämä ”ydinperheen” puolestapuhujat mitä tahansa. Voisi kuvitella, etteivät hekään halua lasten elävän pelon armoilla vain, ”koska lapsella on oikeus molempiin vanhempiin”. Vai pitävätkö he näitä yksinhuoltajia syyllisinä siihen, että nämä ovat vieneet lapseltaan ”perusoikeuden”?

Entäpä, jos molemmat vanhemmat ovat kykenemättömiä pitämään huolta lapsestaan? Onko silloinkin parempi jatkaa kuin ei mikään olisi vialla − vai pitäisikö asialle tehdä jotain, vaikka seurauksena olisikin lapsen sijoittaminen pois biologisten vanhempiensa luota esimerkiksi kahden samaa sukupuolta olevan henkilöiden hoidettavaksi? Olisiko se niin kauheaa, jos lopputuloksena olisi tasapainoinen yksilö?

Kukaan ei varmaankaan voi väittää etteikö lapselle olisi parasta syntyä henkisesti ja taloudellisesti tasapainoiseen perheeseen. Mutta tämä ei ole aina mahdollista. Sen takia on syytä miettiä myös vaihtoehtoisia tapoja, jotta tämä pieni viaton ihminen saisi ansaitsemansa huoltajan/huoltajat, jotka ovat tukemassa häntä matkalla kohti itsenäistä aikuisuutta. LIPPU

11

12

LIPPU 3 / 2015

ILON JA RIEMUN UTÖYA TEKSTI: Mikkel Näkkäläjärvi, Demarinuorten varapuheenjohtaja & Pohjoismaiden ja Baltian maiden Demarinuorten (FNSU) puheenjohtaja KUVAT: Matias Mäkynen “Rakas Utöya, olemme palanneet kotiin! 22. heinäkuuta tulee olemaan aina osa saaren historiaa, mutta niin myös tämä päivä (7.8.2015), jona otimme saaren takaisin siihen käyttöön, jossa se on vuosikymmenet ollut”, julisti Norjan demarinuorten (AUF) puheenjohtaja Mani Hussaini kesäleirin avajaispuheessaan. Puheeseen tiivistyy hyvin koko leirin henki. *** Saavuimme Osloon leirin alkamista edeltäneenä iltana. Astuin ulos linja-autosta. Oikealla puolellani näin kyltin, jossa luki ”Utöya”. Käänsin katseeni vasemmalle ja näin muutaman sadan metrin päässä siintävän saaren.

Siinä se oli, Utöyan saari, jossa kaikki muuttui vain neljä vuotta sitten. Ilta oli tässä vaiheessa jo hieman hämärtynyt ja saari usvan peitossa. Pysäyttävä ja epätodellinen hetki, jota en unohda koskaan. *** AUF:n kesäleiri, ensimmäinen Utöyalla sitten vuoden 2011, alkoi virallisesti perjantaiaamuna. Leirille oli saapunut yli tuhat nuorta ympäri Norjan, suuri määrä median edustajia, kansainvälisiä vieraita yli 20 maasta sekä Norjan entistä ja nykyistä valtionjohtoa: Gro Harlem Brundtland, pääministeri 1990-luvulta, Jens Stoltenberg, pääministeri vuosina 2005–2013, sekä Norjan työväenpuolueen nykyinen puheenjohtaja Jonas Gahr Störe.

Suomesta vierailulle oli itseni lisäksi tullut Demarinuorten poliittinen sihteeri Matias Mäkynen ja SONKin puheenjohtaja Hanna Huumonen. Myös Antti Rinne lähetti

tervehdyksen meidän nuorten mukana. Paluu saarelle oli tärkeä tilaisuus, jota moni halusi olla tukemassa. *** Kesäleirille mennessä oletin, että tunnelmat saarella tulisivat olemaan apeat. Totta kai ne aluksi olivatkin, mutta melko pian avajaisseremonian jälkeen vanhojen muistelu kääntyi iloksi ja tulevaisuuden pohtimiseksi.

Sadat nuoret kulkivat leirillä iloiten, näimme upeita musiikkiesityksiä ja jalkapallo- ja lentopalloturnaukset pyörivät koko ajan muun leiriohjelman taustalla.

Lahjakkaat nuoret, nuorimmat vasta 15-vuotiaita, pääsivät pitämään poliittisia puheitaan suurelle yleisölle.

Puheiden aiheet olivat hyvin tulevaisuusorientoituneita: ilmastonmuutoksen pysäyttäminen, naisten aseman parantaminen, kansainvälinen solidaarisuus, ydinaseiden kieltäminen ja feministinen ulkopolitiikka.

Muun muassa.

En ollut saapunut viikonlopun mittaiseen muistotilaisuuteen vaan kesäleirille, joka oli ilon juhlaa ja nuorille tilaisuus tutustua saman ikäisiin ja saman henkisiin tovereihin. *** Paluu Utöyalle merkitsi kotiinpaluuta.

Torstaina vietetty muistotilaisuus oli viikonlopun ainut hetki, jolloin neljän vuoden takainen nousi puheisiin. Leiriviikonloppuna kirjoitimme uuden sivun historiaan.

Meidän ei pidä koskaan unohtaa Utöyan saaren vuoden 2011 tapahtumia ja niiden syitä. Breivikin isku oli julma hyökkäys ihmisyyttä, sananvapautta ja demokratiaa vastaan. Niitä arvoja ja asioita, joita meidän sosialidemokraattien on aina puolustettava.

Meidän on näytettävä, että väkivallalla ei pystytä hiljentämään ihmisiä, viemään kenenkään vapautta tai loukkaamaan demokratiaa. Täyden kukoistuksensa voi saavuttaa vain sellainen yhteiskunta, jossa jokainen on vapaa tekemään niitä asioita, joita haluaa ja joissa on hyvä.

Sen Utöya ja AUF minulle opettivat, että vaikka tapahtuisi miten hirveitä asioita tahansa, eteenpäin voi ja pitää aina mennä.

AUF:n Mani toivoi, että Utöya olisi sellainen paikka, josta voisi yhä saada uusia hyviä muistoja. Sellainen se ainakin minulle onkin. Ilon ja riemun Utöya. LIPPU

LIPPU 3 / 2015

13

14

LIPPU 3 / 2015

ARVIO: HYVÄSTI AFRIKKA TEKSTI: Lipun toimitus KUVA: Suomen elokuvakontakti ry / Visa Koiso-Kanttila

Mikä tavaton onni, että maailma on saattanut yhteen ystävykset Riitta Kujalan ja Catherine ”Kata” Othienon.

Muuten olisi jäänyt syntymättä Iiris Härmän dokumentti Hyvästi Afrikka, koskettava tarina voimakastahtoisista naisista ja raudanlujasta ystävyydestä.

Lisäksi maailma olisi aavistuksen epäoikeudenmukaisempi paikka: ilman Riittaa ja Kataa esimerkiksi pienessä ugandalaisessa kyläyhteisössä elävän Daizy Kimbowan tyttäret eivät ehkä kertoilisi kameralle miten naisten oikeuksista innostunut äiti on paljon leppoisampi tapaus kuin jatkuvien raskauksien ja huolen uuvuttama äiti.

Y

li 25 vuotta Ugandassa viettänyt Riitta ja ugandalainen sairaanhoitaja Kata antavat seksuaalivalistusta uskonnollisten yhteisöjen johtajille ja voimahahmoille. Idea on loistava, sillä uskonnolliset johtajat pitävät käsissään muutoksen avaimia. Jos he alkavat vannoa perhesuunnittelun nimeen, kansa kyllä ottaa onkeensa.

Eivätkä Riitta ja Kata valista vain ehkäisystä. Yhtä tärkeää opettaa miehiä kuuntelemaan vaimojaan ja vaimoja vaatimaan suunvuoroa. Yhdessä tehdyt päätökset ja sopuisat avioliitot kestävät. Miehilläkin on mukavampaa, kun vaimo nalkuttaa vähemmän.

Tehdyn työn vaikuttavuudesta kertoo se, että jollekin Riitta ja Kata muodostuvat uhaksi. Nimetön ilmiantaja väittää naisten levittävän lapsiin homoseksuaalisuutta.

Syytös on vakava maassa, jossa taannoin harkittiin kuolemanrangaistusta homoille. Naisten työ vaarassa loppua, jos tarvittavia lupia ei saada ja suomalainen Solidaarisuus joutuu lopettamaan valistusprojektin rahoituksen.

Riitta kiroilee (ja laulaa) ketjupolton karhentamalla äänellään kuin merimies, mutta paineen alla hänestä paljastuu herkempi puoli. Tällöin Kata on vahva heidän molempien puolesta ja juttelee Riitalle heidän englantia ja suomea sotkevalla yhteisellä kielellään.

Kun vaikeudet on voitettu, on Katan vuoro murtua.

Tunteikkaan dokumentin raain hetki koetaan, kun murskatuista opiskeluhaaveista, seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja avioeron kulttuurisesta stigmasta selvinnyt Kata itkee hysteerisesti toimistossaan. Minä olen selvinnyt, minä en ole katkeroitunut, minusta on tullut minä – miksi joidenkin on niin vaikea hyväksyä sitä?

Riitan ja Katan työ kiinnostavaa, mutta dokumentin selkäranka on silti naisten ystävyys. Ugandan pimenevässä

illassa toinen tanssii villisti afrikkalaisen musiikin tahtiin ja toinen lukee tupakka suussa kirjaa otsalampun valossa.

Kontrastia löytyy, mutta pohjimmiltaan molemmat ovat samanlaisia sisunaisia, jotka eivät toisiaan rouvittele. Kun Riitan on aika matkata koti-Suomeen eläkepäiviä viettämään, hyvästien katsominen on kivuliasta katsojallekin.

Kehitysyhteistyöstä kertovat filmit pakkaavat usein olemaan puisevia. Hyvästi Afrikka ei sitä ole, sekä päähenkilöt että heidän työnsä on kuvattu elämänmakuisesti. LIPPU

HYVÄSTI AFRIKKA / LEAVING AFRICA

Suomi 2015 Dokumentti Ohjaus: Iiris Härmä Pääosissa: Riitta Kujala, Catherine Othieno (Kata) ja Daizy Kimbowa Kenelle: herkkiksille ja niille, joiden mielestä kehitysyhteistyöstä leikkaamisella ei ole merkitystä

LIPPU 3 / 2015

TOIMISTOJYYRÄN TYYLITUOMIOISTUIN Tässä artikkelissa julkaistavat mielipiteet ja näkemykset eivät edusta liiton tahi minkään muun osapuolen näkemyksiä, vaan ovat anonyyminä pysyttelevän kirjoittajan omia käsityksiä maailmanmenosta.

IN:

OUT:

Rannehikinauhat

Collegehousujen käyttö julkisilla paikoilla

Nyt kun tämä fitness-humputus on jo saavuttanut kulminaatiopisteensä, on aika luoda kulttuuria sellaiselle terveelle urheiluhommalle, joka ei vaadi itsensä ryydyttämistä loputtomassa laihdutuskierteessä tahi dopingissa. Koska urheilu on kuitenkin pohjimmiltaan hyvä ja iloinen asia, se saa näkyä myös vaatetuksessa. Jos ei halua vetää överiksi, voi käyttää rannehikinauhoja, ne kun ovat näpsäköitä.

Rannehikinauhojen avulla voi myös tunnustaa väriä. Värin tunnustaminen on aina muodissa, jopa nyt, kun se ei ole yhtään muodissa.

Collegehousut, eli tuttavallisemmin collarit, ovat mitä ilmeisemmin Amerikan Yhdysvalloistakin tutuista collegeista jotenkin ihmeellisellä tavalla nimensä saaneet housut. Collegehousut ovat siinä määrin rento vaatekappale, että niitä voi käyttää kevyesti urheillessa tai jotain sellaista, mutta ihmisten ilmoille ne eivät käy. Koska sanon niin.

Massatapahtumat Kesän festivaalimenot ja meiningit ovat vähintäänkin loppusuoralla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nyt pitäisi aloittaa syrjäytymisen SM-kilpailut. Se on nimittäin sellainen homma, että ihminen on yhteisöllinen eläin eikä tyhmyys tiivisty joukossa. No, välillä tiivistyy, pakko myöntää. Yleensä ne sellaiset ovat kuitenkin niitä pienempiä joukkoja, eivät todella isoja joukkoja. Hyvää meininkiä on syytä jatkaa, vaikka säät viilenevätkin. Muuten ei ole hyvä.

Suvaitsevaisuus Tämä on aina in, mutta nyt enemmän kuin koskaan. Pitäisi olla sanomattakin selvää, että kaikkien ihmisten ja heidän lähtökohtiensa suvaitseminen on aivan eri juttu kuin kaikkien mielipiteiden suvaitseminen. Itseasiassa koko ajatus siitä, että kaikki mielipiteet pitäisi pystyä suvaitsemaan tai edes sulattamaan, on kokonaisuudessaan aivan järjetön.

Säären puoleen väliin ulottuvat housut Jos on kuuma, pukeudutaan shortseihin tai hameeseen.

Jos on kylmä, laitetaan päälle pitkät housut tai pidempi hamonen. Tässä vaihtoehdot, joilla pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Näiden lahjemallien välimalli taas on mitätöntä, pointless. Välimallin lahje on kauhistus.

Perusteettomat ennakkoluulot Ihan jokaisella on ennakkoluuloja. Eri asia on sitten se, perustaako käyttäytymisensä niiden pohjalle. Omia ennakkoluulojaan tulee tarkastella kriittisesti ja niitä tulee päivittää, jos ja kun huomaa olleensa väärässä. Muuten on vähän torspo. Ihmisellä on tapana lokeroida toisia ihmisiä ja osaltaan ihmiset tapaavat hakeutua lokeroihin. Nämä tämmöiset lokerot ovat kuitenkin pelkästään sosiaalisia konstruktioita ja henkilökohtaisia presumptioita. Näillä sivistyssanoilla ryyditettynä tämäkin palsta sai taas muutaman rintakarvan lisää.

15

16

LIPPU 3 / 2015

PES JA ILLUUSIO DEMOKRATIASTA TEKSTI: Juuso Suutari ja Maria Nyroos KUVAT: Juuso Suutari

Juuso ja Maria kävivät Budapestissä tutustumassa eurooppalaisen demaripuolueen päätöksentekoon.

JUUSO: Osallistuimme Marian kanssa Demarinuorten tarkkailijoina kesäkuussa Budapestissa järjestettyyn Euroopan sosialidemokraattisen puolueen (Party of European Socialists, tuttavallisesti PES) puoluekokoukseen. Jo puolueen nimi kertoo, että nyt ovat seinät leveällä ja katto korkealla: PESsin jäsenpuolueet kääntävät eurooppalaisen kattojärjestönsä nimen omalle kiellelleen eri tavoin, sosialidemokraattisissa puolueissa puhutaan sosialidemokraattisesta ja sosialistissa puolueissa sosialistisesta kattojärjestöstä. Italian demokraattisen puolueen liityttyä hiljattain PESsin jäseneksi kattojärjestön logoon lisättiin sen virallisen nimen alle vielä tarkennus Socialists & Democrats.

MARIA: Sattumoisin Socialists & Democrats (S&D tai SD) on myös nimi-

tys, jota sosialistien ja sosialidemokraattien ryhmä käyttää itsestään Euroopan Parlamentissa. Puolue ja ryhmä ovat aikoinaan olleet yksi ja sama, mutta järjestely koettiin hankalaksi. Nykyään PES hallinnoi Euroopan demaripuolueiden yhteistyötä ja mepit puolestaan tekevät EU-politiikkaa S&D-ryhmässä.

JUUSO: Suomesta PESsiin kuuluu SDP. PESsin puoluekokoukseen oli kutsuttu myös puolueen sisarjärjestöt, eli naisten PES Women (joka piti oman kokouksensa ennen varsinaista puoluekokousta) sekä nuorten YES (Young European Socialists), jonka jäsen myös Demarinuoret on.

Kyselijöille sain siis uudelleen ja uudelleen vastata olevani PESsissä YESsin delegaatiossa SDY (Social Democratic Youth) Finlandin edustajana. Monimutkaista!

BUDAPESTIN LOISTE JA SEN VARJOT

JUUSO: Puoluekokouksen paikkavalinta oli osuva. Oikeistodiktatuuriin ja rasismiin luisuvassa Unkarissa oltiin näyttämässä solidaarisuutta paikallisille tovereille, joille puolestaan oli todella tärkeää päästä osoittamaan Euroopalle,

LIPPU 3 / 2015

että on olemassa myös toisenlainen Unkari – vapauden, suvaitsevaisuuden ja demokratian puolesta toimiva Unkari.

Unkari on myös ääriesimerkki siitä kehityksestä, josta kaikki EU-maat kärsivät tällä hetkellä enemmän tai vähemmän: sosialidemokraattisen puolueiden kyvyttömyys muodostaa uutta poliittista linjaa sekä niiden poliittisen uskottavuuden romahtaminen ovat kanavoituneet oikeistopopulistien ja osittain jopa äärioikeiston eduksi.

MARIA: Budapest on uskomattoman hieno kaupunki.

PESsin sisarjärjestöt olivat organisoineet meille iltaohjelmaa, kuten jokilaivaristeilyn Budapestin keskustan läpi.

Oli maagista ihailla toverien keskellä Budapestin vanhojen linnojen valaistuja torneja laivan lipuessa hiljalleen siltojen ali. Kannella juotiin viiniä ja sisällä soitti livebändi. Romanttisuus vei hetkeksi pois siitä kurjasta todellisuudesta: konservatiivit hallitsevat edelleen Eurooppaa, äärioikeisto on noussut varteenotettavaksi oppositioksi ja sosialistit räpiköivät arvokeskustelussa ilman minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka Eurooppa nostetaan taloudellisesta ja sosiaalisesta suosta.

OLEMATON DEMOKRATIA

JUUSO: Suomen tiukkaan järjestökulttuuriin tottuneelle oli sokki huomata, että toiseksi suurimman eurooppalaisen puolueen puoluekokous oli etukäteen taputeltu ja kokouskäytänteet loistivat poissaolollaan. Etukäteen laadituista julkilausumista ei käyty debattia eikä niille ollut vastaehdotuksia, ne vain naputeltiin läpi puheenjohtajan aristokraattisen brittiaksentin saattelemana (puhetta sosialistien puoluekokouksessa johti brittiläinen paronitar. Ironiaa ei suinkaan vähentänyt se, että puhetavaltaan ja maneereiltaan puheenjohtaja muistutti Thatcheria). ”Dear comrades, now we have to vote on the resolution, so please put your hands up everyone - yes, the resolution is carried, congratulations!” Äänten laskeminen, valtakirjojen tarkastaminen tai kielteisten äänten pyytäminen ei ollut tarpeellista.

Ainoa todellinen äänestys järjestettiin puolueen puheenjohtajasta, mutta siinäkin toinen ehdokas vetäytyi ennen äänestystä (hänen todellinen rikoksensa oli kuitenkin 20 minuuttia kestäneen linjapuheen pitäminen − vetäytymisestään huolimatta!). Jatkokaudelle valittiin ilman vastaehdokkaita − mutta ei yksimielisesti − bulgarialainen Sergei Stanishev.

MARIA: Saman tyyppinen näytelmä esitettiin PES Women:in puheenjohtajavaalissa. Unkarilainen Zita Gurmai voitti vaalit sataprosenttisella ääniosuudella, kukaan ei edes äänestänyt tyhjää. Puheenjohtaja Gurmai on nauttinut naisjärjestön luottamusta jo kymmenen vuotta. Siis kymmenen!

Voidaanko jo puhua diktatuurista vai onko hän vaan niin älyttömän hyvä, että kukaan ei edes vaivaudu haastamaan?

Ihmettelimme kokouksen aikana Juuson kanssa mo-

nesti, miten kaikki eurooppalaiset sosialistijohtajat kävivät lavalla huutamassa muutoksen ja uusiutumisen puolesta samalla, kun heidän oma kattojärjestönsä on käytännössä jämähtänyt paikoilleen.

Ainoa PESsin jäsenpuolue, joka oikeasti on välttänyt murskatappion viimeisen parin vuoden aikana, on naapurimme Ruotsin demaripuolue. Stefan Löfven saikin aikaiseksi hurjan kuhinan ja raikuvat aplodit saapuessaan paikalle, mutta puheet toimivista kampanjoista ja poliittisista agendoista jäivät silti vähälle. Oikeasti merkitykselliset kokoukset käytiin lounastauoilla ja illallisilla, niihin tavallisella tarkkailijalla tai aktiivilla ei ollut menemistä.

VALOA TUNNELIN PÄÄSSÄ

JUUSO: Ulkomaalaisten toverien kohtaaminen palautti uskoani maltillisen vasemmiston tulevaisuuteen paljon tehokkaammin kuin demokratiavajeensa takia lähinnä kulissilta vaikuttanut puoluekokous. Ympäri Eurooppaa saapuneiden nuorisoaktiivien näkemykset esimerkiksi Euroopan pakolaisongelmasta ja harjoitetusta austerity-politiikasta olivat jopa yllättävän yhteneväiset. Toki poikkeuksiakin mahtui joukkoon: esimerkiksi sveitsiläisten nuorisoaktiivien tavoite avioliiton lakkauttamisesta vaikutti melkoisen radikaalilta suomalaiseen korvaan. Silti yhteinen sävel löytyi helposti kaikkien kanssa.

Suomen talouskeskustelusta tuttu kriisitietoisuus tuntui olevan kaikilla hyvin hallussa: nuoret puolueaktiivit olivat kaikissa keskusteluissa erittäin vahvasti tietoisia siitä, että nyt eletään eurooppalaisen sosialidemokratian kohtalonhetkiä. Toivotaan, että nuoria kuunnellaan puolueiden johdossa herkällä korvalla − tai ehkä pikemminkin pitäisi toivoa, että nuoret ottavat itse ohjat käsiinsä puolueissaan.

MARIA: Kansainvälisen toiminnan suola on tavata tovereita ympäri maailmaa. Lounastauolla juttelin itävaltalaisen toverin kanssa uskonnon roolista yhteiskunnassamme, illallisella väittelin YESin aktiivien kanssa järjestön tulevista kampanjoista, auringon laskettua keskustelin brittitoverin kanssa naisten roolista politiikassa ja aamun pikkutunneilla neuvottelin taksissa YESin kesäleirin ohjelmasta – ja muutamaa viikkoa myöhemmin sainkin vahvistuksen, että pääsen pitämään kyseisellä leirillä kaksi koulutusta. Niin pienestä se on kiinni!

Kansainvälisillä kentillä törmää myös harvinaiseen ilmiöön, jota toisinaan kaivattaisiin myös suomalaisessa politiikassa: kansainväliset toverit kehuvat. Kun pidät puheenvuoron, he taputtavat olalle ja kehuvat innokkuuttasi. Kun kerrot eriävän mielipiteen, he jälkeenpäin kiittävät hedelmällisestä keskustelusta.

Kun raivoat sosialidemokraattien vaikeuksista Euroopassa, he pyytävät lupaamaan, että et koskaan jätä tätä liikettä.

LIPPU

17

18

LIPPU 3 / 2015

1.

MUISTOJA KESÄLEIRILTÄ Demarinuoret ja SONK järjestivät yhteisen nelipäiväisen kesäleirinsä heinä-elokuun vaihteessa Kustavin Lootholmassa. Alustusten kuuntelun, niiden pohjalta käydyn poliittisen keskustelun ja järjestötoiminnan kehittämisen lisäksi leiriin sisältyi käytännön työpaja-askartelua, leikkimielistä urheilua, improvisaatiota, saunomista, makkaranpaistoa ja tietenkin hauskaa yhdessäoloa kauniissa saaristomaisemissa.

TEKSTI:

Eetu Kinnunen KUVAT: Iida Vallin

LIPPU 3 / 2015

1. Leirille tultiin ympäri Suomen ja osanottajia oli kaikista Demarinuorten osastoista. Kustavin pimenevässä illassa oli lystiä puhaltaa saippuakuplia.

2.

3.

2. Demarinuorten puheenjohtaja Joona Räsänen ja SONKin puheenjohtaja Hanna Huumonen avasivat kesäleirin torstaina ja kävivät läpi tulevaa ohjelmaa.

3. Torstaina leiriläisiä kävi tervehtimässä myös SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne, joka kertoili muun muassa SDP:n aikeesta avata varjoyhteiskuntasopimusneuvottelut.

4.

5.

4. Aamut avattiin pienillä leikki- tai improilutuokiolla, joilla virittäydyttiin päivän ohjelmaan.

Aamunavaukset vaihtelivat pöhköistä hassuihin ja kevensivät tunnelmaa kummasti!

5. Leiriläisten päällä nähtiin paljon kantaaottavia tai muuten vain veikeitä vaatteita. Poliittinenkin voi olla siistiä tai hauskaa!

6.

8.

7.

9.

6. Tiukan poliittisen keskustelun ja vakavien alustusten vastapainoksi tehtiin myös konkreettista tulosta. Työväenliikkeen hengessä työn sankarit tekivät osastoille ja piireille bannereita työpajassa.

7. Perjantaina leiriläisten vieraaksi saapui presidentti Tarja Halonen puhumaan ulkopoliittisista kysymyksistä. Lähes kaikki leiriläiset halusivat yhteiskuvaan Tarjan kanssa!

8. Lauantai-iltana biletettiin, kun Vaasasta asti paikalle saapuivat Hilandersit viihdyttämään leiriläisiä rockilla ja tanssimusiikilla.

Juhlia jaksettiin keikan jälkeen pikkutunneille asti saunan ja grillikatoksen suojissa.

9. Demarinuorten puheenjohtaja Räsänen ja pääsihteeri Lönnqvist pitivät huolta siitä, että hiillos pysyi kuumana ja kaikille riitti syötävää, vaatipa maku sitten hiillosmakkaraa tai soijachorizoa!

10.

10. Lopulta oli aika lähteä kotiin.

Viimeiseen yhteiskuvaan järjestäydyttiin Älä töni mun kaveria -kampanjan paitoihin pukeutuneina vastauksena lauantaina Jyväskylässä tapahtuneelle uusnatsien mellakoinnille.

19

20

LIPPU 3 / 2015

TUTKIMUSMATKA PERUSSUOMALAISUUDEN YTIMEEN TEKST JA KUVATI: Essi

Virtanen

”Kaksikymmentä vuotta eikä suotta,” kukkii perussuomalaisten työmies Matti Putkosen runosuoni tämän ohjeistaessa puoluekokousväkeä ennen spektaakkelin alkua. Olo on kuin sudella lampaan vaatteissa. Olen tullut perussuomalaisten elokuiseen Turun puoluekokoukseen murtamaan omia ennakkoluulojani.

P

erussuomalaisten yhdestoista puoluekokous osui skuuppimaakarien kannalta herkulliseen saumaan.

Puolueen tarinassa oli juuri alkanut uusi luku. Astuminen hallitusvastuuseen vaati puolueelta hallitusohjelman allekirjoittamista ja reipasta omien kulmien pyöristämistä. Eurokriisin jatkohoito, odotuksiin nähden laimeat maahanmuuttolinjaukset, omaan äänestäjäkuntaan kipeästi osuvat leikkaukset, autoveron lakkautuksen vesittyminen ja työntekijän kannalta epäilyttävä yhteiskuntasopimusviritelmä poikivat puolueen virallisille Facebook-sivuille tulikivenkatkuista kansalaispalautetta.

Jatkaisivatko puolueaktiivit hallituskritiikkiä puoluekokouksessa?

*** Lisäodotuksia kokoukseen latasi kansanedustaja Olli Immonen, joka perussuomalaisten kokousjärjestelyjä stressaavan puoluetoimiston kannalta täysin pyytämättä ja yllättäen julkaisi yön pimeinä tunteina surullisenkuuluisan taistelukutsunsa.

Perussuomalaisten nuivasta fraktiosta, siis maahanmuuttoon erityisen kriittisesti suhtautuvasta kuppikunnasta, on puhuttu vuoden 2011 jytkystä lähtien. Julkinen muistutus sen elinvoimaisuudesta kaksi viikkoa ennen puoluekokousta kirvoitti lomailevan Soinin suusta varmasti ärräpäitä.

Perussuomalaisten menestyksen salaisuus lienee suurilta osien puoluetta jo vuodesta 1997 luotsanneen Soinin kyky silotella sisäisiä kupruja ja marssittaa joukkojaan eteenpäin näennäisen yhteneväisessä tahdissa. Voi vain kuvitella, mitä puolueelle kävisi ilman vahvaa puheenjohtajaansa.

Ei siis ihme, jos Soinia ei napannut ”harjata” sooloilevaa Immosta ennen puoluekokouksen henkilövalintoja – ja täten riskeerata, että joku Immosen kohtelusta mielensä pahoittanut nuiva masinoisi kokouksessa näkyvän protestin taas uudelle jatkokaudelle pyrkivää puheenjohtajaa vastaan. *** Perussuomalaisten puoluejohdon tuskaa eivät kokouksen alla ainakaan lievittäneet 15 000 ihmisen rasisminvastainen mielenosoitus ja uusnatsien riehuminen

LIPPU 3 / 2015

Jyväskylässä. Puolue reagoi ovelasti kääntämällä syytökset Immos-kohun lepsusta hoidosta päälaelleen: meitähän tässä kiusataan!

Kokoukset turvatoimia kiristetään, puolueen nuorisojärjestö neuvoo jäseniään liikkumaan Turun kaduilla vain ryhmässä. Neljä päivää ennen kokousta puolue ilmoittaa tiedotteella peruvansa toritapahtumansa, jotta kokousta ”ei häirittäisi ulkopuolisten ryhmien taholta”.

Pari tuntia tiedotteen julkistamisen jälkeen saan Matti Putkosen allekirjoittaman sähköpostiviestin: ”valitettavasti meillä ei ole mahdollisuutta akkreditoida Sinua kokoukseemme.” Syyksi Putkonen ilmoittaa tilan puutteen.

Menen kuitenkin kokouspäivänä muina naisina kokouspaikalle − olinhan ilmoittautunut mukaan jo kaksi kuukautta aiemmin. Yllättäen minulle on varattu kulkukortti ja ilmoittautumiseni on aivan kunnossa. Väkeä on paljon, mutta kulttuurikeskus Logomoon mahdumme helposti. Jonottaa ei tarvitse edes vessaan. Kukaan ei vaikuta erityisen pelokkaalta enkä minäkään ajatellut ryhtyä häiriötekijäksi.

Viime kuntavaalien alla joku ilkeämielinen väsäsi nettiin Per Looks -kuvablogin, jonka tarkoitus oli ilmeisesti hihitellä perussuomalaisten vaalikuville, tuulitakeille ja Karjala-lippiksille. No, miltä ne sitten livenä näyttivät, ne perussuomalaiset? Yhtä paidatonta kesämiestä lukuun ottamatta väki oli siististi pukeutunutta. Läpileikkaus perussuomalaisista, sanan laajemmassa merkityksessä. Mukavia ja kohteliaita.

Silmiinpistävää oli kokousväen miesvaltaisuus, karkeasti arvioituna naisia on korkeintaan yksi kolmasosa. Epätasapaino korostui puhujapöntössä, jota kansoittivat keski-iän ylittäneet miehet. Erityisesti nuoret naiset loistivat poissaolollaan. ***

Jussi Hallaaho tuo kokoukselle europarlamenttiryhmän terveiset.

Puheen pihviä ei kauan tarvitse odotella. Media on systemaattisesti pyrkinyt saamaan perussuomalaiset näyttämään huonoilta. Immoskohussa on kyse siitä, että jotkut kokevat olevansa demokratian yläpuolella arvostellessaan *** vaaleilla valitun kansanedustaKokoussali jan ulostuloja. valaistus hämärDemokratian vityy, valtavalle hollisiin kuuluvat seinästä seinään ”veistä heilutteulottuvalle levat Vastarintascreenille ilmesliikkeen miehet” tyy ensin rivi kesekä ”kiviä vyessä tuulenviheittelevät niin reessä lepattavia sanotut antifasiniristilippuja. sistit” – ja lisäksi ”SOINI TOISTELEE, ETTÄ Salin akustiikka pääsee oikeuksiinsa Sibepääkirjoitustoimittajat, kolumnistit ja liuksen Finlandian uhkaavien alkutahtien poliitikot, jotka eivät kunnioita kansaPERUSSUOMALAISTEN vyöryessä kokousväen yli.

AGENDAN MÄÄRITTELEVÄT laisten vaaleissa osoittamaa tahtoa.

Liput väistyvät, silmiemme eteen Halla-ahon puhe saa villit aplodit, PERUSSUOMALAISET ITSE. levittäytyy kuvapotpurin muotoon puettu seuraavana pönttöön kapuava Soini saa HASSUA KYLLÄ, SOININ perussuomalainen idylli. Jylhiä kansallistyytyä laiskempiin taputuksiin. Soini PUHEEN JA OIKEASTAAN maisemia, tehtaan piippuja, palomiehiä toistelee, että perussuomalaisten agenKOKO PUOLUEKOKOUKSEN dan määrittelevät perussuomalaiset itse. sammutustöissä, ryppyisiä vanhuksia, vauAGENDAN TUNTUVAT van varpaita ja laulujoutsenia. Lähiviikkojen Hassua kyllä, Soinin puheen ja oikeasMÄÄRITTÄNEEN monikulttuurisuuskeskustelu kaihertaa taan koko puoluekokouksen agendan NIMENOMAAN takaraivossa: löydän itseni toivomasta, että tuntuvat määrittäneen nimenomaan ulnäkyisipä screenillä edes yksi ei-sininen ULKOPUOLISET: LEIJONANOSA kopuoliset: leijonanosa puheesta menee silmä tai kaistale ruskeaa ihoa. Jotain, joka PUHEESTA MENEE EPÄREILUN epäreilun ja huonokäytöksisen median osoittaisi tämän taideteoksen tekijän tai kurmuttamiseen.

JA HUONOKÄYTÖKSISEN tilaajan halunneen hienovaraisesti kunnioit- MEDIAN KURMUTTAMISEEN.” Mediavastaisuus tarttuu myöhemmin taa suomalaisuuden moninaisia kasvoja. Ei tavallisten kokousedustajien puheennäy. Se tuntuu hiukan kiusalliselta. vuoroihin. Toteaapa yksi edustaja jopa, että neljänneltä valtiomahdilta voi ottaa vallan pois − jos *** niikseen on. Kokoussalissa tuntuu vallitsevan liikuttava yksimielisyys siitä, että perussuomalaisia kohdellaan epärei-

21

22

LIPPU 3 / 2015

lusti. Suorastaan vainotaan.

Soini ei ota puheessaan selvää kantaa Immos-kohuun. Hallitukseen menoa hän puolustelee toteamalla, että ilman perussuomalaisia hallituksessa istuisivat vihervasemmistolaiset – ja tietysti RKP (tätä kauhistusta Soini painottaa niin, että tyhmempikin tajuaa: siis ÄR-KOO-PEE). *** Perussuomalaisten puoluekokous poikkeaa sikäli muiden puolueiden vastaavista kokouksista, että kokousedustajiksi voivat ilmoittautua kaikki puolueen jäsenmaksun maksaneet jäsenet. Äänioikeutettuja onkin kokouksessa yli 1300. Edustajat edustavat ensisijaisesti vain itseään, se tulee hyvin ilmi kun valitaan puoluevaltuustoa. Piirien puheenjohtajat ovat aamuhämärissä sorvanneet junttalistan, mutta se ei kelpaa kaikille. Joudutaan äänestämään. ***

istuvan Juho Eerolan ja nuorisojärjestöä johtavan Sebastian Tynkkysen välillä. EU-kriittinen Tynkkynen on ainut ehdokas, joka kampanjoi näkyvästi kokoussalin lämpiössä. Hänellä on esitteitä ja rintanappeja, kannatuspuheenvuorot ovat hyvin valmisteltuja Tynkkynen voittaa Eerolan toisella äänestyskierroksella selvin lukemin 376–269. Valinta tulkitaan laajasti näpäytykseksi Soinille. *** Tarkkaan laskelmoidut juhlapuheet eivät kiinnosta, mielin kuulla mitä tavallisilla kunnanvaltuutetuilla ja rivijäsenillä on sydämellään.

Aloitteita kokouksessa ei käsitellä, poliittiset ohjelmat eivät ole auki. Toisen kokouspäivän ohjelmaan on sentään merkitty ”yleiskeskustelu”. Se alkaa Riikka Slunga-Poutsalon juontamalla ministerien kyselytunnilla. Puoluesihteeri kysyy puolueen neljältä ministeriltä ensin lämmittelykysymyksiä, jotka sattumalta koskevat puolueen pahimpia poliittisia kipupisteitä.

Pajatso on jo puolityhjä, kun kokousedustajat pääsevät kyselemään.

Yleiskeskustelu ei ole varsinaisesti keskustelua, sillä replikointiin ei ole mahdollisuutta.

Iso osa kokousedustajista on jo jättänyt kokouspaikan. Irtonaiset puheenvuorot käsittelevät milloin mitäkin kysymystä, maanmuutosta puhutaan paljon. Osa sitä koskevista puheenvuoroista edustaa sisäsiistiä maahanmuuttokritiikkiä. Osa on sekavaa mutuilua laumoittain Suomeen hyökkäävistä pakolaisista ja ulkomaalaisten aiheuttamista kustannuksista, jotka ”me kaverin kans yks ilta

Kokouksessa ei päätetä mistään muusta kuin henkilövalinnoista. Niitäkin varten on ilmeisen tarkka käsikirjoitus. ”Vaalivaliokunta” tekee esityksiä, siis puoluejohto ilmaisee haluavansa vanhojen jatkavan.

Puheenjohtaja Soinin ainoa vastaehdokas, puolueen Oulun piirin taloudenhoitaja, vetäytyy kisasta jo ”ROSOA PUOLUEESEEN ennen kokouksen alkua. Kun keskustelu MAHTUU EDELLEEN, MUTTA puheenjohtajasta avataan, pöntössä esiNIIN MYÖS PYRKIMYSTÄ tetään yksi poikkipuolinen puheenvuoro.

Mies sanoo, että vallanhimo on sokaissut SALONKIKELPOISUUTEEN.” Soinin. Paljon pitemmälle ei hän ei pääse.

Mikrofoni sulkeutuu minuutin aikarajan ylityttyä ja mies jää aukomaan suutaan kuin kala kuivalla maalla. laskettiin”.

Vastaesitystä ei tule, Soini valitaan yksimielisesti jatEi sillä etteikö aivopieruilla olisi paikkansa myös esikoon. Sali on tuolloin puolityhjä ja minun tekee melkein merkiksi SDP:n kokoontumisajoissa. Mutta meillä sentään mieli kysyä vieressä istuvalta, että oliko se nyt siinä. Soini yleisö yleensä älähtää pahimmille ylilyönneille. käy pöntössä julistamassa olevansa teidän miehenne, I’m your man. *** Ensimmäisenä varapuheenjohtajana jatkaa Jussi Niinistö, toisena Hanna Mäntylä. Vastaehdokkaita on, mutta Perussuomalaisten puoluekokous oli tarkasti orkestroitu heidän esittelynsä kuulostavat suunnilleen siltä, että idea spektaakkeli, jonka tarkoitus oli viestiä puolueen yhtenäiehdokkuudesta virisi kymmenen minuuttia ennen kohdan syydestä. Penseä suhtautuminen eliitteihin on yhä syvällä käsittelyä. puolueen kollektiivisessa tajunnassa, mutta enää protestiKun Mäntylää valitaan, istun kahvilassa lounaalla. henki ei voi kohdistua hallitusherroihin – niinpä tulilinjalla (Kasvisvaihtoehdot olivat kunnossa eikä liharuokakaan on media. ollut perussuomalaista karjalanpaistia). Ympärilläni on Rosoa puolueeseen mahtuu edelleen, mutta niin myös oikein mukava pappaporukka, joka ei jaksa ottaa paineita pyrkimystä salonkikelpoisuuteen. Puoluekokouksen puithenkilövalinnoista: ”ohan ne jo päätetty.” Henkilövaaleissa teet olivat hulppeat, vain tökeröhkö puoluelogo on jäljellä äänioikeuttaan käyttää järjestään alle puolet edustajista. takavuosien kotikutoisesta tekemisestä. Puheenjohtaja Soini jaksoi muistuttaa kokousväkeä aina mikrofonin varteen *** päästessään kokouksen diplomaattivieraista sekä omista lämpimistä suhteistaan vanhan puolueen sanakirjamääriYllätys on vain kolmas varapuheenjohtaja. Kisa käydään telmään, Britannian konservatiivipuolueeseen. LIPPU

LIPPU 3 / 2015

MAISTERISJÄTKÄ JATKAA SMP:N PERINTÖÄ TEKSTI:

Piia Noronen ja Essi Virtanen

T

imo Juhani Soini (s. 30.5.1962) valittiin elokuisessa Turun puoluekokouksessa yksimielisesti jatkamaan perussuomalaisten puheenjohtajana. Soini on johtanut puoluetta yhtäjaksoisesti vuodesta 1997 saakka, hän on siis istunut puheenjohtajan pallilla kauemmin kuin kukaan muiden nykyisten eduskuntapuolueiden puheenjohtajista.

Soini tekee mielellään pesäeroa muihin suuriin puolueisiin kutsumalla niitä ”vanhoiksi puolueiksi” ─ toisaalta kuitenkin myös perussuomalaisten juuret ulottuvat kauas, vuonna 1959 perustettuun Suomen Pientalonpoikien Puolueeseen (SPP). Vuonna 1967 SPP muutti nimensä Suomen Maaseudun Puolueeksi, tuttavallisemmin SMP:ksi. SMP edusti Suomen puoluekentällä keskustapopulismia, joka puolueen alkuaikoina sai käyttövoimansa suomalaisen yhteiskunnan niin sanotuista suurista murroksista, elinkeinorakenteen muutoksista ja siihen liittyneestä kaupunkeihin suuntautuneesta muuttoliikkeestä.

SMP henkilöityy pitkäaikaiseen puheenjohtajaansa Veikko Vennamoon, jonka antoi nimensä SMP:lle ominaiselle niin kutsutulle vennamolaisuudelle. Vennamolaisuus on poliittinen ideologia, jossa yhdistyvät sosiaalinen radikaalius, konservatiiviset arvot ja kansallismielisyys. Parhaiten Vennamo ja vennamolaisuus muistetaan populistista lohkaisuista (”Rötösherrat kuriin!”), joissa haluttu sanoma tiivistetään lennokkaaseen iskulauseeseen; perinne, jota

Timo Soini on jatkanut ansiokkaasti.

Nuori Timo Soini tuli mukaan SMP:n toimintaan 1970-luvun lopussa. Seuraavalla vuosikymmenellä Soinin kiinnostus politiikkaan syveni ja hän toimi muun muassa puolueen nuorisojärjestön puheenjohtajana sekä puolueen varapuheenjohtajana. SMP:n sisäinen kuohunta paheni 1990-luvun alussa. Eduskuntaryhmän riitaisa hajoaminen kärjisti puolueen taloudelliset ongelmat, jotka lopulta vuonna 1995 ajoivat SMP:n konkurssiin. Tarina kertoo, että idea SMP:n henkistä perintöä jatkavasta perussuomalaisesta puolueesta syntyi neljän miehen saunareissulla. Yksi näistä miehistä oli Timo Soini, joka SMP:n loppuaikoina oli kohonnut puoluesihteeriksi.

Poliittisella urallaan Timo Soini on toiminut Espoon kaupunginvaltuutettuna, kansanedustajana, Euroopan parlamentin jäsenenä ja ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana. Viimeksi mainittu oli Soinin omin sanoin ”mieluisa homma”, mikä osaltaan selittänee miksi hän tämän vuoden keväällä valitsi itselleen ulkoasiain-ja eurooppaministerin salkun painavamman valtiovarainministerin salkun sijaan.

Soini harrastaa raviurheilua, fanittaa Millwall FC:tä ja päivittää ajatuksiaan nettisivujensa ”Plokiin”. Soini on kirjoittanut kaksi kirjaa, jotka ovat nimeltään Maisterisjätkä (2008) ja Peruspomo (2014). LIPPU

23

24

LIPPU 3 / 2015

LIPPU 3 / 2015

DEMARINUORET RYNNIVÄT SUOMEN EDUSKUNTAAN! Ilmari Nurminen, SDP:n nuorin kansanedustaja Anrietta Kousku

TEKSTI: KUVA:

Vaali-iltana tunne oli epätodellinen tällaiselle 24-vuotiaalle opiskelijanuorelle. Vuosien aktiivisuus politiikassa sekä kuukausien hikipisaroita ja paljon naurua vaatinut vaalityö oli tuottanut tulosta.

Arkadianmäen portit aukenivat.

H

eti seuraavana päivänä matkasin eduskuntatalolle Helsinkiin. Uusien ihmisten tapaaminen oli mieluisaa ja taloon tutustuminen otti aikansa.

Kuljin aluksi ympäriinsä kartan kanssa, koska varsinainen eduskuntatalo on remontissa ja talon toiminnot ovat hajautuneet ympärillä oleviin rakennuksiin.

Ikimuistoinen hetki oli pitää kädessään virallista kansanedustajan valtakirjaa. Tuntui niin pieneltä, vaikka yli 190 senttimetriä pitkä olenkin!

Mediaa pörräsi ympärillä, jokainen kyseli tuntemuksia.

Eihän siinä muuta voinut kuin nöyränä fiilistellä ja yrittää pukea se sanoiksi. Taisinpa astua myös uusille kansanedustajille viritettyyn ansaan: Iltalehti tenttasi heti tuoreeltaan uusilta edustajilta muun muassa valtion budjetin tarkkaa loppusummaa ja valtion kokonaisvelan määrää. Eli kun Sinä aloittelet ensimmäistä päivääsi kansanedustaja: opettele muutama nippelitieto, mutta fiilistele luvalla − olet sen ansainnut!

Sitten asiaan. Vaikka harmiksemme sosialidemokraatit kokivat vaalitappion, monia erittäin lahjakkaita nuoria valittiin eduskuntaan. Lisäkseni läpi pääsivät Sanna Marin, Nasima Razmyar ja Joona Räsänen. Uudet kansanedustajat sijoitetaan aina istumaan istuntosalin takariveille (ja nykyisessä väistötilassa vielä ylälehterin lipan alle) − etteivät he vahingossakaan saa puheenvuoroa! Tämä on joku iankaikkisen vanha perinne, mutta mepä olemme tästä huolimatta onnistuneet pääsemään ääneen muutama kerran nousemalla itse puheenvuoroa vaatimaan.

Viikko vaalien jälkeen sosialidemokraattien eduskuntaryhmä järjestäytyi ja puheenjohtajaksi valittiin Antti Lindtman. Valiokuntapaikkojen jaossa sain paikan työelämä- ja

tasa-arvovaliokunnassa sekä varajäsenen paikat sosiaali- ja terveysvaliokunnassa sekä suuressa valiokunnassa.

Tutustuminen varsinaiseen lainsäädäntötyöhön alkoi.

Valiokunnissa käsitellään valtavasti asioita ja läpi käytävän materiaalin määrä on huimaava. Kuitenkin yhtään liioittelematta voin sanoa, että kansanedustajan työ on äärettömän mielenkiintoista ja palkitsevaa.

Toukokuun alussa vastaanotimme ikävät uutiset keskustan puheenjohtaja Juha Sipilältä. Tuleva pääministeri ei pyytänyt meitä sosialidemokraatteja mukaan hallitusneuvotteluihin. Hallitus muodostettiin oikeistokonservatiiviselle pohjalle, meille näytettiin suunta kohti oppositiota.

Kuten tiedämme, hallitusohjelma on odotettuakin jyrkempi. Muun muassa eläkeläisiin, opiskelijoihin ja sairaisiin kohdistuvat rankat leikkaukset meidän pitää pyrkiä torjumaan. Mehän emme anna piiruakaan periksi taantumuksellisille konservatiivivoimille!

Ennen kesän istuntovapaan alkua eduskunnassa käsiteltiin hallituksen ensimmäinen välibudjetti. Siinä hallitus päätti vähentää kehitysapumäärärahoja. Myöskään työttömyyden hoitoon ei satsattu tarvittavalla tavalla. Tukenamme oppositiossa on vahva yhteistyö, sillä vasemmistoliitto, vihreät ja osittain myös RKP ja kristilliset jakavat huolemme työttömyyden lisääntymisestä ja palveluiden rapautumisesta. Oppositiopuolueista ainakin vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa meillä on hyvät mahdollisuudet tehdä yhteistä politiikkaa, koska meitä sitovat samankaltainen arvopohja ja elämänkatsomus.

Ennen sanottiin, että puolueiden erot eivät suomalaisessa politiikassa erotu. Enää sellaista vaaraa ei kyllä ole!

LIPPU

TÄSTÄ STARTTAA ILMARIN PALSTA

Viime vaalikauden nuorin demarikansanedustaja ja Lipun kolumnisti Antti Lindtman on nyt siirtynyt ikämiessarjaan. Lippu kiittää Anttia kuluneista vuosista onnea ja menestystä toivottaen! Viimeisen Antin palstan voit lukea Lipun numerosta 1/15.

Antin itseoikeutettu manttelinperijä on 24-vuotias sastamalalainen ensimmäisen kauden kansanedustaja Ilmari Nurminen. Ilmari on paitsi nuorin demarikansanedustaja, myös koko eduskunnan kuopus. Eduskunnassa Ilmari toimii työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä sekä suuren valiokunnan ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan varajäsenenä. Tervetuloa Ilmari!

25

26

LIPPU 3 / 2015

LIPPU 3 / 2015

ANTTI RINNE RAVISTELEE NYT PUOLUETTA UUDISTUMAAN TEKSTI:

Essi VIrtanen KUVAT: IIda Vallin

Reilu vuosi sitten Antti Rinteestä tuli SDP:n puheenjohtaja ja valtiovarainministeri. Nyt hän asettelee jalkojaan oppositiopomon saappaisiin ja haluaa ravistella puoluetta uudistumaan.

siä meidän omista arvoistamme ja yhteiskuntapoliittisista tavoitteistamme käsin. Hallituksen ohjelma selkeästi jakaa suomalaista yhteiskuntaa kahtia: menestyjiin ja niihin, jotka eivät menesty. Jo pelkästään tämä lähtökohta tarjoaa mahdollisuuden tehdä ihmisille avautuvaa oppositiopolitiikkaa ja tarjota vaihtoehtoja.

Rinne kertoo olevansa huolissaan oikeistopopulistisesta liikehdinnästä ja sen synnyttämästä ilmapiiristä, jossa suhtaudutaan negatiivisesti esimerkiksi yhteisvastuuseen ja kansainvälisyyteen. Hän sanoo ymmärtävänsä, että omasta toimeentulostaan epävarman ihmisen on helppo haluta esällä Antti Rinne vietti pari viikkoa lomaa veneikäpertyä sisäänpäin ja nähdä pelottavaa vieraassa. Mutta lemällä vaimonsa kanssa. Jos nyt lomailusta voi sitä, että joku tahallaan lietsoo tällaisia tunteita, Rinne puhua, sillä mies arvioi tuona aikana puhuneenpitää käsittämättömänä ja pahimmillaan yhteiskunnan sa ainakin parikymmentä tuntia Kreikasta, joka polarisaatiota voimistavana. Siksi oppositiopolitiikka onkin keskellä kesää häilyi jo maksukyvyttömyyden partaalla. ankkuroitava syvälle: Enää Rinne ei ole valtiovarainministeri ─ Haluamme elää avoimessa ja demoeikä hän matkusta Brysseliin kertomaan, kraattisessa yhteiskunnassa, jossa kaikkia ”JOTENKIN ON mitkä ovat Suomen ehdot Kreikan lisäkohdellaan yhdenvertaisesti. On tärkeää saTURRUTTU tuelle ja mitä maan jo olemassa olevalle, noa ääneen, että tämä on SDP:n perusviesti, valtavalle velkataakalle pitäisi tehdä. Nyt LUULEMAAN, ETTÄ jonka pohjalta olemme reilut sata vuotta Rinteen johdolla sorvataan vain Suomen yhteiskuntaa rakentaneet.

TÄMÄ KAHDEKSAN suomalaista suurimman oppositiopuolueen linjoja.

Rinne kertoo ilahtuneensa siitä, että Siirtyminen hallitusvastuullisesta suomalaiset ovat kesän aikana lähteneet PROSENTIN vakuuttavaksi oppositiovaihtoehdon esituseamman kerran joukolla kaduille ja toTYÖTTÖMYYSASTE täjäksi ei tapahdu yhdessä yössä. Uudelle reille osoittamaan mieltään moniarvoisen ja ON NORMAALITILA, suvaitsevan Suomen puolesta. hallitukselle on reilua antaa mahdollisuus vähintäänkin osoittaa se suunta, johon se MUTTA SE EI on politiikkaansa viemässä. Jonkinlainen TODELLAKAAN SITÄ IKÄVÄT TOSISEIKAT merkkipaalu saavutetaan syksyllä, kun keskustan, perussuomalaisten ja kokooHuoli SDP:n tilasta oli se, mikä aiemman OLE.” muksen muodostama hallitus täyttää sata työuransa ammattiyhdistysliikkeessä, ensin päivää. Rinne on luvannut, että SDP tulee juristina ja sitten liittojohtajana, tehneen tarjoilemaan ”tiukka oppositiopolitiikkaa”.

Rinteen sai alun perin lähtemään tavoittelemaan puolueen – Se tarkoittaa sitä, että arvioimme hallituksen esitykpuheenjohtajuutta.

K

27

28

LIPPU 3 / 2015

Puhuessaan puolueen nykytilasta Rinne ei turhaan kuulijan korvia säästele. Eikä kaunistelematon puhe ole tarkoitettu vain tovereiden väliseksi, samat faktat hän lyö pöytään kaikille kysyjille. Puolueen ongelmat ovat saaneet kasvaa korkoa vuosia, eduskuntavaalitappio ja kannatuskäppyrän sukeltaminen historiallisiin pohjamutiin ovat vain kirsikkana kakussa. Toivoa Rinne ei suinkaan ole menettänyt, mutta ”eteenpäin katsominen vaatii, että tunnistetaan missä me nyt ollaan”.

Puolueen ikärakenne on epäterve.

Aktiiviset toimijat, puolueen järjestöllinen selkäranka, vanhenevat. Puolueosastoissa ei puhuta tarpeeksi politiikkaa.

TYÖTÄ TARVITAAN, MUTTA SE EI OLE ARVO SINÄNSÄ

Myös peruskannattajakunta, puolueen varmat äänestäjät, ikääntyvät.

Ja osa heistä on pettynyt perinteisiin puolueisiin ja siirtynyt äänestämään protestina perussuomalaisia saatuaan tuta globalisaation lieveilmiöt.

– Euroopasta on tullut hitaan talouskasvun alue. Suomi vientivetoisena kansakuntana on kärsinyt erityisesti, 2000-luvulla 160 000 vientityöpaikkaa on menetetty eikä tilalle ole tullut uusia.

Vaikka Rinne sanookin, että SDP:n pitäisi ehkä miettiä uudestaan onko työ oikeasti itseisarvo vai vain väline hyvinvoinnin saavuttamiseen, työn ja työpaikkojen luominen on hänen puheissaan silti SDP:n ykköstavoite.

– Jotenkin on turruttu luulemaan, että tämä kahdek-

san prosentin työttömyysaste on normaalitila, mutta se ei todellakaan sitä ole. Meidän talouspoliittinen linja rakentuu sille, että on saatava kasvua, joka pohjaa viennin varaan.

Vientiin pitää saada mukaan uutta maailman megatrendin pohjalta: puhdas vesi, puhdas ilma, energiatehokkuus, koulutusjärjestelmät, ICT:n käyttö vanhustenhuollossa… Talouskasvu pitää hakea uusista ja kehittyvistä markkinoista, ja sitä kautta saada hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja turvattua.

– Kotimarkkinoilla kannattaa nyt tässä ajassa tehdä niitä investointeja, joihin talouspolitiikan kehikot ja Euroopan sääntely antavat mahdollisuudet. Teitä pitää parantaa, koulut ja sairaalat korjata pois homeesta… Näen, että SDP:n linja vaatii myös tätä kotimaista elvytystä. Sen kautta saadaan myös työpaikkoja.

Urheiluseuroissa, yhdistyksissä, nuorisotaloilla ja vanhainkodeissa on tarvetta käsipareille. Pitkäaikaistyöttömille Rinne rakentaisi välityömarkkinoita. Yhdellä tärkeällä ehdolla: – Työstä pitää maksaa työehtosopimuksen mukainen palkka.

OLEMME RAKASTUNEET JÄRJESTELMIIN

Sosialidemokraattien tapa puhua on järjestelmälähtöinen. Rinne pohtii, miksi esimerkiksi hän itse vaaliväittelyissä aloitti sote-asioista puhumisen selostamalla miten palveluiden järjestämisvastuut pitäisi SDP:n mielestä jakaa – ihan kuin lasten päivähoitopaikkaa miettivä perhe tai kolmatta kuukautta erikoislääkärille jonottava vanhus olisivat erityisen kiinnostuneet nimenomaisesti siitä, kuka heidän

LIPPU 3 / 2015

tarvitsemansa palvelut järjestää.

SDP on leimautunut ei-liikkeeksi. Rakastunut rakentamiinsa järjestelmiin, niin kuin Rinne asian muotoilee.

– Emme me mikään ei-liike ole, vaan tulevaisuusliike.

Mutta kannamme jonkinlaista historian painolastia. Kun on joskus rakennettu jotakin hyvää ja toimivaa, haluamme pitää siitä kiinni. Sitten sanomme helposti uusissa tilanteissa uusille ideoille, että ne ovat huonoja ja vaikeita toteuttaa eikä niitä siksi kannata edes kokeilla. Tästä meidän pitää päästä irti.

Kesän aikana Rinne onkin heittänyt koepalloja. SDP esimerkiksi alkaa selvittää kantaansa perustuloon – avaus, jonka Rinne vinosti hymyillen antaa ymmärtää poikineen omilta paljon palautetta, myös risuja.

Rinne ei itse toistaiseksi ilmoittaudu perustoimeentuloksi kutsumansa perustulon kannattajaksi. Syyperusteisuus ja tarveharkintaisuus voivat olla osa SDP:n sosiaaliturvamallia tulevaisuudessakin, mutta Rinne luettelee joukon syitä, miksi selvitystyötä ”KUN ON JOSKUS ja mallin rukkaamista ajanmukaiseksi RAKENNETTU tarvitaan. TyömarkkiJOTAKIN HYVÄÄ nat ovat muuttuneet.

JA TOIMIVAA, Järjestelmä on nykyiHALUAMME PITÄÄ sellään niin monimutkainen, että tuensaajat SIITÄ KIINNI.” eivät itsekään ymmärrä, miten heidän toimeentulonsa muodostuu. Eikä toimeentulo läheskään aina ole riittävä.

– Meillä on liian paljon ihmisiä köyhyysrajan alapuolella.

Yli satatuhatta ihmistä, joiden kuukausitulot ovat alle 750 euroa.

– Meidän tilanne on muuttunut. On paljon ihmisiä, jotka eivät pääse töihin, vaikka kuin yrittävät. On osatyökykyisiä, joiden tilanne on heikko. Ja sitten opiskelijoita, jotka joiden on pakko käydä töissä päätoimisen opiskelun ohella, koska toimeentulo ei riitä.

JA LAIMINLYÖNEET AATEPOLIITTISEN KESKUSTELUN

Onko SDP Rinteen mielestä arvo- vai eturyhmäpuolue?

Rinne osoittaa oppineensa poliitikon tavoille vastaamalla SDP:n olevan ”arvoista lähtevä edunvalvojapuolue” ja naurahtamalla päälle.

– SDP on omista arvoistaan politiikan pohjan rakentava puolue, jolla on yhteiskunnallinen tehtävä liittyen oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon. Kaikki pidetään mukana ja kaikille annetaan yhtäläiset mahdollisuudet.

Puolueessa aika-ajoin vellovaa keskustelua siitä, pitäisikö siirtyä ”pari piirua vasemmalle” tai julistautua keskustavasemmistolaiseksi, Rinne ei pidä kovin hedelmällisenä.

Julistukset eivät puolueen tavoitteita edistä. Pikemminkin puolueen pitäisi asemoitua asiakysymysten kautta ja kertoa, miten SDP:n vaihtoehto eroaa muista puolueista.

SDP uudistaa parhaillaan periaateohjelmaansa. Kyseessä on sikäli harvinaislaatuinen uudistustyö, että periaateohjelmia ei ole ollut tapana päivittää aivan joka puoluekokouksessa. Periaateohjelmia on ollut puolueen olemassaolon aikana yhteensä neljä. Ohjelmat ovat vuosilta 1903, 1952, 1987 ja 1999. Rinne esittää toivomuksen, että myös puolueen nuoret jäsenet osallistuisivat ohjelmatyöhön ja ennen kaikkea kävisivät aktiivista keskustelua.

– Nyt, kun yhteiskunnan rakenteet ovat ihan toisella tasolla kuin SDP:n syntyessä, ratkaisut ajan epäkohtiin eivät enää ole yhtä selkeästi hahmotettavissa kuin esimerkiksi kahdeksan tunnin työaika, terveyskeskus tai peruskoulu aikoinaan olivat. Niiden asioiden, jotka tässä ajassa pitää

ratkaista, hahmottaminen vaatii aatepoliittista keskustelua.

Siitä tämä liike saa voimansa. Laajaa aatepoliittista keskustelua SDP:ssä on pitkään käyty aivan liian vähän ja hyvin harvoissa joukoissa. LIPPU

”LAAJAA AATEPOLIITTISTA KESKUSTELUA SDP:SSÄ ON PITKÄÄN KÄYTY AIVAN LIIAN VÄHÄN JA HYVIN HARVOISSA JOUKOISSA.”

MITÄ SDP:N TULISI TEHDÄ TOISIN? MITEN PUOLUETTA PITÄISI MUUTTAA? ANNU KOMULAINEN ”Asiat pitäisi tehdä helposti ymmärrettäviksi.

Välillä puhumme asioista niin, että puhujat eivät itsekään ymmärrä sanomaansa. Tarvitaan konkretiaa ja selkeitä esimerkkejä. Meidän pitäisi myös muistaa yrittää kuunnella ja ymmärtää ihmisten ongelmia ja haasteita, ei vain sanoa ”ei, ei, ei” ja todeta, että ”asiat nyt vaan ovat tällä tavalla”.”

TOPI RAJALA ”Toivoisin, että sosialismia korostettaisiin nykyistä enemmän puolueen aatteellisena lähtökohtana.”

SARA HOLAPPA ”Ainakin puolueen pitäisi olla nuorekkaampi. Siis pitäisi päästä eroon sellaisesta mielikuvasta, että SDP on vanhojen ihmisten puolue. Nuoria koskevista asioista pitäisi puhua enemmän ja nuorille toimijoille antaa lisää näkyvyyttä.”

KENNET MATTFOLK ”Arvot ovat tärkeitä, mutta pitäisi myös miettiä miten niistä puhutaan ja miten puolue haluaa näkyä. Ei ole hyvä, että mielikuva SDP:stä muodostuu esimerkiksi vain lehtien välityksellä.

Toiminnan pitäisi suuntautua enemmän ulospäin niin, että ihmiset saisivat itse tulla kysymään mitä demarit ovat ja mitä mieltä olemme asioista. Jos mietin itseäni, niin en oikeastaan tiennyt SDP:stä kovinkaan paljon ennen kuin kaverini pyysi minua tutustumaan ja tulemaan mukaan toimintaan.”

29

30

LIPPU 3 / 2015

MEIDÄN KAIKKIEN PUOLESTA – AJATUKSIA SOSIALIDEMOKRATIASTA 2010-LUVULLA

S

osialidemokratia merkitsee kaikkien ihmisten yhdenmukaista ja luovuttamatonta tasa-arvoa, heikompien puolustamista, yhdenvertaisia mahdollisuuksia, kansalliset rajat ylittävää vastuunkantoa ja oikeudenmukaista tulonjakoa.

Sosialidemokratian kunniakas historia kumpuaa työväen sivistysliikkeestä: jokaisella on oikeus maksuttomaan koulutukseen sekä sen myötä vapaus ja vastuu yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä.

Sosialidemokratia on edelleen työn liike, mutta ei pelkästään palkkatyön: hyvinvointi, hyvä elämä ja vastuunkanto kuuluvat yhtä lailla yrittäjille, opiskelijoille, eläkeläisille, nuorille ja vanhoille, kansakoulun käyneille, maistereille, tarjoilijoille tai vaikka tuplatohtoreille.

Forssan ohjelmassa vuonna 1903 sosialidemokraattinen puolue julisti vastustavansa ”lausuntovapauden sortoa sekä kaikkea valtiollista ja kirkollista holhontaa”. 2000-luvun sosialidemokratian tulee yhtä lailla vastustaa omassa ajassaan holhoamista sekä kannattaa jokaisen tasavertaista vapautta ja vastuuta.

Olemme sosialidemokraatteja arvojen, emme rakenteiden vuoksi. Kannatamme sopimusyhteiskuntaa, kun se toimii demokraattisesti. Puolustamme ansiosidonnaista työttömyysturvaa, jos se merkitsee yhtäläisiä oikeuksia ja turvaa myös heikommassa asemassa oleville. Vaadimme julkisia palveluja, kun ne ovat tehokkain keino turvata palvelut yhdenvertaisesti ja oikeudenmukaisesti kaikille.

Tasa-arvoisen yhteiskunnan kannattajina meistä on oikein, että hyvätuloiset maksavat yhteiseen kassaan enemmän kuin köyhät. Oikeudenmukainen tulonjako kuuluu demokraattisen yhteiskunnallisen päätöksenteon piiriin, eikä sitä tule jättää hyväntekeväisyyden varaan.

Meille sosialidemokratia on, ja haluamme sen myös jatkossa olevan, johtava sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon aate, johtava sivistysliike ja johtava kansainvälisyyden puolustajien liike. Meitä eivät kiinnosta gallupvetoinen politiikka tai jaot oikeisiin ja vääriin demareihin.

Olemme liittyneet puolueeseen, koska uskomme sen perusajatukseen ja ydinarvoihin.

Suomen sosialidemokraattinen puolue on tärkeämpi kuin mitkään todelliset tai kuvitteelliset kuppikunnat sen sisällä. Yhdelläkään ryhmittymällä ei ole yksinoikeutta puolueeseen, vaan se kuuluu kaikille sen jäsenille. Tästä

syystä niiden, joilla valta-asemaa puolueessa on, tulee sitä vastuullisesti käyttää. Puoluetta arvokkaampi puolestaan on sosialidemokraattinen aate, joka kuuluu yhtälailla jokaiselle, jolle sosialidemokraattiset arvot ovat tärkeitä.

Me haluamme puolueen, joka seisoo arvojensa ja periaatteidensa takana. Puolueen, joka seisoo niiden takana silloinkin kun se on vaikeaa. Me haluamme puolueen, jossa jokainen voi tehdä töitä paremman yhteiskunnan eteen omana itsenään, omalla tavallaan. Puolueen tulee olla läsnä ihmisten arjessa, ja ymmärtää herkemmin mistä hyvinvointiin ja tulevaisuuteen liittyvät kysymykset kumpuavat. Puolueen tulee määrittää itsensä läsnäolon ja ymmärtämisen, ei rakenteiden ja työväentalojen kautta.

Me haluamme, että puolue toimii rohkeasti sen omien arvojen ja tavoitteiden eteen ymmärtäen nykymaailman haasteet ja mahdollisuudet. Me haluamme puolueen, joka esittää äänestäjille oman näkemyksensä paremmasta tulevaisuudesta ja keinoista, joilla sinne päästään. SDP ei saa jäädä loistokkaan historiansa vangiksi, vaan sen täytyy ottaa takaisin se arvojohtajan asema, joka sillä on vuosikymmeniä ollut. SDP:n tulee myös tulevaisuudessa se puolue, joka on ensimmäisenä puolustamassa vapautta, hyvinvointia ja ihmisten tasaarvoista mahdollisuutta elää ja olla onnellinen, sekä aina puolustaa niitä, jotka ovat liian heikkoja puolustamaan itseään.

Me haluamme puolueen, joka elää tässä päivässä, katsoo aina eteenpäin, ja päivittää todellisen yhdenvertaisuuden 2020-luvulle.

Suomalainen yhteiskunta on rakennettu sosialidemokratian arvojen varaan.

Me olemme valmiita työskentelemään se eteen, että myös suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus on rakennettu näiden arvojen varaan. Työn, vapauden ja tasa-arvon varaan. *** Oheista kirjoitusta suunnittelemassa ovat olleet muun muassa Teemu Hirvonen, Jenni Karjalainen, Marina Lampinen, Antti Malste, Juha Töyrylä, Mikkel Näkkäläjärvi ja Eveliina Heinäluoma

LIPPU 3 / 2015

KUVAT:

31

IIda Vallin

MEILLÄ ON UNELMA ”Valitettavasti ääriliikkeet ovat jälleen kerran nostaneet päänsä — vaikka elämme jo 2000-luvulla!

Edelleen monet ihmiset saavat pelätä lähtiessään yksin kävelylle.

Edelleen monet pelkäävät ilmaista mielipiteitään väkivallan uhan takia.

Edelleen ihmiset saavat pelätä henkensä puolesta.

tuhoa, niin silloin olemme jo luovuttaneet. Rasismille ja fasismille pitää sanoa EI, EI ja vielä kerran EI! Suomen ja Suomen kansan on oltava edistyksellisiä ja edelläkävijöitä.

Meidän ei tule suvaita suvaitsemattomuutta. Meidän ei pidä sallia sellaisia ryhmiä, puolueita ja puheenvuoroja, jotka lietsovat väkivaltaa, pelkoa ja sotaa!

Suomi ja Suomen kansa ovat aina olleet monikulttuurisia ja tulevat olemaan sellaisia jatkossakin. Faktat ovat meidän puolellamme. Nyt meidän täytyy pitää ääntä asiasta ja pitää huolta siitä, että jatkossakin äänemme kuuluu!”

LIPPU Lounais-Suomen Demarinuorten puheenjohtaja Berhan Ahmadi Turullakin on unelma -mielenosoituksen iltajuhlassa.

V

iimeaikaiset tapahtumat ja puheenvuorot ovat antaneet jälleen syitä sille miksi meidän, Suomen kansan, pitää yhdistyä ja puolustaa yhteistä Suomea. Suomea, joka on monikulttuurinen ja vastustaa ääriliikkeitä. Rasismi ja fasismi ovat meidän yhteisiä vihollisiamme, koska rasismi ja fasismi vastustavat ihmisyyttä, rauhaa ja erilaisuutta.

Meidän ei tule olla hiljaa. Meidän ei pidä sallia rasismia.

Meidän ei pidä taipua ääriliikkeiden edessä. Me olemme Suomen kansa ja me vastustamme rasismia! Meidän pitää oppia läksymme historiasta ja olla toistamatta vanhoja virheitä. Jos väheksymme rasistien ja fasistien kykyä tehdä

60x62mm_Lippu.indd 1

10.8.2015 14:34:37

32

LIPPU 3 / 2015

Helsinki Pridessa marssi komea demariblokki, etunenässä SDP:n nuoret kansanedustajat. Mukana marssilla olivat myös presidentti Tarja Halonen ja SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne. (Kuva: Demarinuoret) Uudenmaan Demarinuorten perinteikäs Punainen Juhannus juhlittiin tänä vuonna Tuusulassa. Myös petankkipysti antoi kaikkensa. (Kuvat: Mirva Saarelainen) Lounais-Suomen Demarinuoret mökkeilivät kesäkuussa Taivassalossa ja lakkasivat elokuussa sateenkaarikynsiä Nuorten Turku Pridessa (Kuvat: Lounais-Suomen Demarinuoret)

LIPPU 3 / 2015

Etelä-Suomen herruudesta miteltiin kesän aikana useampaan otteeseen Uudenmaan ja Stadin Demarinuorten kohdatessa toverifutiksen merkeissä. (Kuvat: Maria Nyroos) Savo-Karjalan Demarinuoret edustivat heinä-elokuun vaihteessa Kuopiorockissa. Festarikävijät pääsivät Demarinuorten kojulla kisaamaan ajankohtaisissa takinkääntökisoissa. (Kuvat: Savo-Karjalan Demarinuoret) Demarinuoret edustivat runsaslukuisina Meillä on unelma -mielenosoituksissa ympäri maan. Viesti oli selvä: älä töni mun kaveria. Tunnelmia Helsingistä (kuvat: Iida Vallin)

33

LIITON TOIMISTON YHTEYSTIEDOT:

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT:

JAOSTOJEN JA TYÖRYHMIEN YHTEYSTIEDOT:

Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki

HELSINKI

Liittohallitus päättää jaostojen ja työryhmien perustamisesta liittokokouskaudelle. Mikäli sinulla on idea työryhmästä tai jaostosta, voit esittää ne pääsihteerille sähköpostitse paasihteeri@ demarinuoret.fi. Ideat viedään eteenpäin liittohallitukselle.

Joona Räsänen 050 547 5590 joona.rasanen@demarinuoret.fi

Toimisto: Kaarlenkatu 3-5, 00530 Helsinki, (09) 763 990, helsinki@demarinuoret.fi Toiminnanjohtaja: Juuso Suutari, 040 933 0309, juuso.suutari@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Wiking Vuori, 044 566 9767, wiking.vuori@gmail.com

VARAPUHEENJOHTAJA

UUSIMAA (UUDENMAAN JA HÄMEEN VAALIPIIRIT):

PUHEENJOHTAJA

Petra Peltonen 050 371 3920 petra.peltonen@demarinuoret.fi PÄÄSIHTEERI

Miikka Lönnqvist 050 542 0160 miikka.lonnqvist@demarinuoret.fi TALOUSPÄÄLLIKKÖ

Elisa Selinummi 0400 671 203 elisa.selinummi@demarinuoret.fi POLIITTINEN SIHTEERI

Matias Mäkynen 040 509 4409 matias.makynen@demarinuoret.fi TIEDOTTAJA

Iida Vallin 044 307 2281 iida.vallin@demarinuoret.fi

Toimisto: Asematie 11 B, 01300 Vantaa Järjestösihteeri: Mirva Saarelainen 040 513 1889, mirva.saarelainen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Eemeli Peltonen, 050 557 9092, eemeli.peltonen@jarvenpaa.fi LOUNAIS-SUOMI (SATAKUNNAN JA VARSINAISSUOMEN VAALIPIIRIT) Toimisto: Eerikinkatu 30, 20100 Turku,

(02) 414 5200 Järjestösihteeri: Eero Kivinen, 045 121 3284, eero.kivinen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Berhan Ben Ahmadi, 040 326 0157, berhan.ben@gmail.com LÄNSI-SUOMI (KESKI-SUOMEN, PIRKANMAAN JA VAASAN VAALIPIIRIT)

Toimisto: Hämeenpuisto 28, 33100 Tampere, Järjestösihteeri: Henna Kuivalainen, 040 679 2270, henna.kuivalainen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Eetu Kinnunen, 050 545 3173, eetu.j.kinnunen@gmail.com KAAKKOIS-SUOMI

Toimisto: Kalevankatu 13 B, 45100 Kouvola, Järjestösihteeri: Ilona Pilli, 046 574 4820, ilona.pilli@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Nina Peltonen, nina.peltonen@nuva.fi SAVO-KARJALA (POHJOIS-KARJALAN, ETELÄ-SAVON JA POHJOIS-SAVON VAALIPIIRIT)

Toimisto: Kauppakatu 32, 80100 Joensuu, Järjestösihteeri: Eveliina Reponen, 040 933 0309 eveliina.reponen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Joakim Kärkäs, joakimkarkas@gmail.com POHJOIS-SUOMI (OULUN JA LAPIN VAALIPIIRIT)

Toimisto: Pakkahuoneenkatu 28 4 krs., 90100 Oulu, piiri-hallitus@osdn.fi Järjestösihteeri: Kauko Keskisärkkä, 040 484 6773, kauko.keskisarkka@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Liisa Komminaho, 044 019 8790, liisa.komminaho@gmail.com FSUD (SVENSKSPRÅKIG DISTRIKT) Ordförande Jacob Storbjörk, 050 407 4233, jacob@storbjork.fi Kaikki yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta www.demarinuoret.fi. Tutustu myös piirien ja liiton facebook-sivuihin ja ryhmiin!

34

KV-TYÖRYHMÄ

Työryhmä koordinoi Demarinuorten toimintaa ja politiikkaa kansainvälisissä kattojärjestöissä.

Työryhmän puheenjohtajana toimii Mikkel Näkkäläjärvi (mikkel.nakkalajarvi@gmail.com) ja häneen voit olla yhteydessä kansainvälisissä asioissa. Työryhmän sihteerinä toimii Demarinuorten talouspäällikkö Elisa Selinummi (elisa.selinummi@demarinuoret.fi).

Työryhmän jäsenet valitaan liittokokouskaudeksi.

Jäseniä ovat: Tomi Kontkanen, Milla Granlund, Kai Alajoki, Jenni Lang, Jenna Vertanen ja Ermin Zec. TASA-ARVOTYÖRYHMÄ Työryhmä toimii tasa-arvoasiantuntijana Demarinuorissa. Toiminnasta voi kysyä lisää puheenjohtaja Maria Nyroosilta, marianyroos@ outlook.com, 040 370 0618. Työryhmän sihteerinä toimii Elisa Selinummi, elisa.selinummi@ demarinoret.fi.

Jäsenet: Miika Kautto, Serveh Khalili, Elisa Penders, Sonja Kekkonen ja Eetu Kinnunen TURVALLISUUSPOLIITTINEN TYÖRYHMÄ Demarinuorten turvallisuuspoliittinen työryhmä pyrkii kartoittamaan Suomen turvallisuuspolitiikan tulevaisuutta sosialidemokraattisesta näkökulmasta. Työryhmän puheenjohtajana toimii Jani Kokko (kokkojani@suomi24.fi).

Jäseniä ovat: Kari Katajainen, Esko-Jaakko Lehti, Tino Aalto, Simo Rissanen, Eemeli Peltonen ja Petra Peltonen.

TULEVAT TAPAHTUMAT

LIPPU 3 / 2015

9 SYYSKUU 12.-13.9.

Piirihallitusten koulutus, Lappeenranta 10 LOKAKUU 2.-4.10.

TT3 Mediakoulutus, Ylöjärvi

23.10.-25.10 Syysseminaari Helsinki

12 JOULUKUU 2.12 Glögit, Helsinki

Liityn jäseneksi demarinuoriin

demarinuoret maksaa postimaksun

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demarinuorista Liityn jäseneksi demariopiskelijoihin En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demariopiskelijoista Osoitteenmuutos (täytä myös kohta vanha osoite)

Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelinnumero Syntymäaika Sähköpostiosoite (Vanha osoite) (Vanha postinumero ja -toimipaikka)

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET RY TUNNUS 5005170 00003 VASTAUSLÄHETYS

35