1/2012 SOSIALIDEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI
TEEMA:
IDEALISMI.
Debatti. Miekkaa terävämpi. Debatti on sosialidemokraattinen mielipidelehti, jota julkaisee Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry. Debatti ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1991, ja sen edeltäjänä voidaan pitää vuosina 1982–1991 ilmestynyttä Punakynää. Kirjoittajatiimimme koostuu demariopiskelijoiden lisäksi vierailevista tähdistä.
Debatti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuonna 2012 lehti ilmestyy viikoilla 11, 19, 35, 46. Vuonna 2012 Debatin päätoimittajana toimii helsinkiläinen valtiotieteiden ylioppilas Siiri Saastamoinen , 21. Löydät meidät myös netistä! facebook.com/debatti.lehti sonk.fi/politiikka/debatti
Lehti lähetetään automaattisesti kaikille SONKin jäsenille, mutta sen voi myös tilata Kultti ry:n nettisivuilta osoitteesta kultti.net/tilaus/16. Tiedustelut toimitussihteeriltä ja päätoimittajalta, paasihteeri@sonk.fi siiri.saastamoinen@gmail.com
SISÄLLYS Päätoimittaja Siiri Saastamoinen Toimitussihteeri Anni Lahtinen Kirjoittajat Tapio Bergholm Tommi Heino Johannes Koskela Noora Luukka Johannes Niemeläinen Sarita Niemi Ari Reunanen Siiri Saastamoinen Samuli Sinisalo Reijo Valta Yhteystiedot Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki Puh. 09 47 898 261 www.sonk.fi Graafinen ulkoasu Fredrik Bäck www.fredrikback.fi
Pääkirjoitus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 Siiri Saastamoinen
Runoilijan idealistinen projekti. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5 Reijo Valta
Katuvisioita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 Siiri Saastamoinen
Anteeksi pyytämättä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 Debatti ennen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Teema: Idealismi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 Murros eettiseen markkinatalouteen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
Paino Erweko Oy www.erweko.fi
Ilmoitusten myynti Anni Lahtinen Puh. 045 277 5070 paasihteeri@sonk.fi
Ari Reunanen
Ilmastopolitiikka - idealismia ja oikeudenmukaisuutta . . . . . . . 12
Samuli Sinisalo
Sosialidemokratia ja uusi vuosituhat. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
Tommi Heino
Älämölöpuolueitako. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
Johannes Niemeläinen
Missä viipyy marxilainen talouden kritiikki?. . . . . . . . . . . . . . . . 19
Noora Luukka
Vaatteidensa alla keisari on alaston. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
Johannes Koskela
SONKin alumnipalsta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22 Tapio Bergholm
Puheenjohtajan palsta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 Sarita Niemi
Osastojen yhteystiedot. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 Toimintakalenteri. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
rami lindström
4 | PÄÄKIRJOITUS
Pääkirjoitus
Rohkeutta Suomi
Vuoden ensimmäisen Debatin teema on idealismi. Se on asia, jota toisinaan ihaillaan aivan liikaa ja johon toisinaan turhaudutaan aivan liian harvoin. Se on asia, joka voi syöstä yhteiskunnan joko tuhoon tai valoon. Suomalainen yhteiskunta on noussut tasa-arvoiseen ja solidaariseen kukoistukseensa pitkälti sosialidemokraattisen idealismin ansiosta. Nyt kehityksen suunta on kuitenkin hämärtymässä; tiedämmekö itsekään, mihin suuntaan haluamme mennä? Debatin teemaosiossa kirjoitetaan tulevaisuuden pienistä utopioista ja dystopioista eli antiutopioista. Tässä maailmassa matka kohti dystopiaa tuntuu olevan lyhyempi kuin matka utopiaan. Tarvitaan idealismia kääntämään tämän karmaisevan kehityskulun suunta.
Toisenlainen maailma on mahdollinen, on sen jo historiakin osoittanut. Joidenkin mielestä tämä toisenlainen maailma on sellainen, jossa jokainen ihminen saa menestyä muiden kustannuksilla ilman minkäänlaista sosiaalista vastuuta ja olla oman onnensa seppä. Meille nuorille sosialidemokraateille tämä toisenlainen maailma on kuitenkin sellainen solidaarinen visio, jossa heikoista pidetään huolta niin omassa yhteiskunnassamme kuin globaalistikin, tietenkin rakasta maapalloamme unohtamatta. Tie toisenlaiseen maailmaan on kuitenkin pitkä ja vaikea. Tarvitaan rohkeita, ehkä jopa radikaalejakin idealistisia kannanottoja ja näkemyksiä. Toisaalta on oltava uskollinen sosialidemokraattisille juurille, toisaalta otettava niihin etäisyyttä. Tätä etäisyyttä SONK otti rohkeasti
puoluekokousaloitteessaan, jossa se esitti muutosta translakiin. Valitettavasti tätä aloitetta ei otettu avarakatseisesti ja rohkeasti puolueessa vastaan. Puoluekokousaloite oli rohkea, vaikka se saattoikin puolueen mielestä tuntua liian radikaalilta ja idealistiselta. Tällaisia askeleita meidän on kuitenkin otettava, sillä samanlaisia rohkeita idealistisia askeleita on SDP oman historiansa aikana tehnyt. Rohkein askelin toisenlaiseen maailmaan, Siiri Saastamoinen
päätoimittaja
KIRJA-ARVOSTELU | 5
Runoilijan idealistinen projekti Henriikka Tavi Tammikuu Poesia 2012
Henriikka Tavi
Henriikka Tavi
TAMMIKUU
ainen sää:
1/12 POESIA
www.poesia.fi 82.2
1/12
eivät koskaan sovi isin on zumba i-illat eivät ikinä sovi -iltaisin on zumba?
TAMMIKUU
an yltä olisi kaadettu a minuun kysyn vain: minuun?
Talouskeskustelujen hokema on, että ihmisen on elätettävä itsensä omalla työllään. Perusteen kuulee usein silloin, kun yhteiskunnan tukijärjestelmiä halutaan heikentää, yksinkertaistaa tai poistaa kokonaan. Pienen kielialueen kulttuuri-ihmiset ovat tyrmistyneitä tämän ajatuksen edessä. Vain kourallinen kirjailijoita kykenee elättämään itsensä kirjojensa myyntituloilla. Yksikään heistä ei ole runoilija. Työskentelyapurahat ovat monille välttämättömyys. Runoilija Henriikka Tavi on tehnyt laskelmia. Keskimääräinen suomalainen runokirja myy kahdestasadasta kolmeensataan kappaletta. Kirjailijaliiton suositusten mukainen palkkio myydystä kirjasta on vajaat kolme euroa. EU:n määrittelemän virallisen köyhyysrajan ylittääkseen olisi hankittava yli 1080 euroa kuukaudessa. Jotta näissä oloissa runoilija saisi toimeentulon, hänen olisi julkaistava 24 kirjaa vuodessa. Tavi helpottaa hieman hanketta taideprojektiksi. Kun runoilija taittaa itse teoksensa, ja kustantaja tarvepainattaa kirjat, niin kaksitoista teosta vuodessa pitäisi riittää köyhyysrajan ylittämiseen. Ajatusleikki on alkanut muuttua lihaksi. Helmikuun puolivälissä il-
mestyi Tavin Kaksitoista-projektin ensimmäinen teos, Tammikuu. Itse itsensä elättävä kirjailija on taakkaansa helpottaakseen päättänyt nimetä teoksensa kirjoituskuukausien mukaan. Tulossa on siis Helmikuu, Maaliskuu, Huhtikuu ja niin edelleen. Kirjalliset tavoitteet Tavi on asettanut korkealle. Jokaisen kahdestatoista teoksesta tulisi olla julkaisukynnyksen ylittävä korkeatasoinen kaunokirjallinen teos. Teossarjalle asetettua kokonaistavoitetta pystyy arvioimaan vasta korkeintaan vuoden, mieluiten parin vuoden päästä. Tavi on jatkoopiskelija Jyväskylän yliopiston kirjoittamisen opinto-ohjelmassa. Tarkat analyysit kokeen taloudellisista ja kirjallisista vaikutuksista tullevat sitä kautta tutustuttaviksi. Ensimmäinen osasuoritus, Tammikuu, on arvioitavissa. Tavi on aloittanut teoksen kirjoittamisen tammikuun toinen päivä kello 8:30. Runot elävät ajassa, vaihteleva tammikuinen talvisää näyttäytyy usein teoksessa. ”Kaksi huoltomiestä kahlaa reisiään / myöten tuulessa.” ”Pulkkamäki on muuten hyvä / mutta sen joutuu kiivetä ylös / puolessa välissä ei jaksa / ja mäki menee liian nopeasti alas”.
Tavi tekee myös talveen liittyviä hauskoja havaintoja: ”toppapuku inhoaa lasta sisällään (siksi kahisten)”. Tammikuu on perusteltu nimi teokselle sisällöllisestikin. Teossarjan pohjalla olevaa ajatusleikkiä lienevät muutkin mielessään pyöritelleet. Ajatus muuttuu todellisuudeksi vasta tietoisten tekojen kautta. Jään mielenkiinnolla seuraamaan vuoden kulkua ja odottamaan lopputulosta. Projektin etenemistä voi seurata Tavin blogista henriikkatavi.wordpress.com/ Teoksia voi lukea kustantajan nettisivuilta www.poesia.fi/12/ teksti: Reijo Valta
Kirjoittaja on Oulussa asuva pitkän linjan humanisti.
6 | LEVYARVOSTELU
Silmät kiinni, korvat auki Perhosveitsi-Heikki & Lika-Aki Katuvisioita Yellowmic 2012
Mikään ei toistaiseksi ole kyennyt täysin täyttämään Suomessa yhteiskunnallisen musiikin vajetta AgitPropin ja KOM-teatterin jälkeen. Yritystä kuitenkin on kovasti, ja se yritys on lähtöisin kotimaisesta räpmusiikista. Siinä missä Agit-Prop lauloi puolueen ylistyksestä ja lahtareista, kertoo nykypäivän räp eriarvoisuudesta laajemmaltikin, jopa globaalisti, ja samalla muun muassa kaupungistumisen tuomista ongelmista. Suursuosiota tällainen musiikki ei kuitenkaan ole toistaiseksi saavuttanut, poisluettuna Palefacen menestyksekäs Helsinki-Shangri-La -levy. Jopa äitini piti siitä. Perhosveitsi-Heikki ja LikaAki, tunnetummin Heikki Kuula ja Pyhimys, antavat helmikuussa ilmestyneellä Katuvisioita-albumillaan oman panoksensa yhteiskunnalliseen musiikkiin. Levyn sanoituksista mieleen tulee heti ensimmäisenä Helsingin Vaasanaukion eli niin sanotun piritorin arki. Lyyrinen puoli on muutenkin tämän päivän inhorealismia, kuitenkaan päihdeongelmia niinkään liioittelematta. Toisaalta joitakin kappaleita kuunnellessa, jollainen on esimerkiksi albumin kolmas raita Lika, tekisi mieli tehdä samoin kuin piritorin ohi kulkiessa: sulkea silmät ja korvat ja jatkaa eteenpäin.
”Mul ei oo typyy / mul ei oo fygyy / mul ei oo kykyy / muuttaa mun maailmaa”. Edes levyn parhaaksi nousevan Bonnie & Clyde -kappaleen kaunis melodia ei vie pois levyn tuomaa alakuloa ja jopa ahdistusta. Tällä levyllä riimitellään siitä, mille moni meistä ummistaa silmänsä: huumeista ja siihen liittyvästä alakulttuurista. Edes syntyperäisenä itähelsinkiläisenä en kykene tunnistamaan levyn huumesanastoa kokonaan, tuskin edes puolta siitä. Päihdeongelmat nousevat julkiseen keskusteluun aivan liian harvoin. Ehkä syynä on juuri inho. Ero Palefaceen ja Agit-Propiin levyllä on se, että siinä ei varsinaisesti oteta ongelmiin suoraan kantaa, vaan niitä pikemminkin vain kuvaillaan. Kuvataan sellaisten ihmisten todellisuutta, joita pidämme sosiaalisena ongelmakohtana yhteiskunnassa. Siinä missä Debatissa on kirjoitettu utopistisista maailmoista, lähentelee levyn kuvaama maailma jo dystopiaa. Vaikeisiin asioihin on tartuttava niin musiikissa kuin yhteiskunnallisessa keskustelussakin ja nähdä asiat inhon läpi. teksti: Siiri Saastamoinen
Kirjoittaja on räppiä kuunteleva sosiologian opiskelija Helsingistä.
ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ | 7
ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ
Suvaitsevaiston fasismi kukkii. Timo Soini, Helsingin Sanomat 4.1.
Väinämöisen jalanjäljissä nyt vaan, me Sauli Niinistöä tuuletetaan. Kurre, Kuuden vuoden kuuliaisuus
Ykkösmiehen paikka täytetty on, ei se auki enää oo, liekeissä myös Saulin sammumaton rakkaus rouva Jenni Haukioon. Kurre, Kuuden vuoden kuuliaisuus
Niinistö-fanilaulun sanoittaja puolustautuu: Tein sen tunnissa. mtv3.fi 6.2.
Rasismi on sitä, että suomalaiset pitävät itseään ulkomaalaisia parempina, mutta asiahan ei ole näin. Mehän olemme huonompia, emmehän pärjää ulko maalaisille missään tilanteessa, aina pannaan 6–0. Mitä rasismia se on? Jos x on ampuja niin kunniamerkki x:lle. Tommi Rautio, kunnanvaltuutettu (ps) Oulun pizzeria-ammuskelusta
Eurouskovaiset ovat nykypäivän taistolaisia? Taloussanomat 20.12.
Sdp:stä on tullut ei-liike. Aamulehti 18.2.
Suomessa kaikki tuntuu toimivan vähän helpommin. Bill Gates Helsingin Sanomissa 24.2.
Sosiaalietuuksien käytön kynnys on jo nykyisellään alentunut liikaa. Ei ole vastuullista politiikkaa madaltaa tätä kynnystä edelleen. Jaana Pelkonen Uuden Suomen blogissaan
Suomessa on enemmän ajoneuvoja kuin ihmisiä. Helsingin Sanomat 24.2.
Meillä on näissä puitteissa tilaa kasvattaa tuloeroja ilman, että yhteiskunnan yhtenäisyys rapautuu. Jussi Järventaus Aamulehdessä 24.2.
8 | DEBATTI ENNEN
Debatti ennen
Vuoden 1992 ensimmäinen Debatti oli 12-sivuinen tabloid-kokoinen lätyskä. Tuolloin Debatti oli järjestölehti, ja ”Suuri paljastusnumero” sisälsi liittohallituksen jäsenten esittelyn lisäksi muun muassa XXIV-liittokokouksessa laaditut koulutuspoliittiset ja kansainväliset asiakirjat. Puheenjohtajana SONKissa oli tuolloin puoluesihteeri Mikael Jungner. Hänen kolumninsa oli osuvasti otsikoitu ”Idealismi on aina kaunista”. Muiltakin osin Debatissa 20 vuotta sitten käsiteltiin samoja teemoja kuin tässä numerossa: puhuttiin rahan vallasta ja vasemmiston kriisistä. Seuraavat otteet ovat Jungnerin kolumnista:
” […] nykynuorison piirissä kaikki politi ikkaan vivahtavakin herättää angstisen aggressiivisia vastareaktioita.” ”Yritystoimintaan kuuluu nykyisen itse keskeisen rusinanpoiminnan aikakaudella kaikkinainen välistäveto jo luonnostaan.” ”Haluan myös julistaa iloviestiä kaikille oman elämänsä idealisteille. Unelmat an tavat paljon, vaikka ne eivät toteutuisikaan ja jos voimat tai kantti loppuu, ei siitä kan nata masentua. Tuhannet uudet idealistit astuvat kyllä ruoriin ja maailma muuttuu.”
TEEMA | 9
TEEMA:
IDEALISMI Wiki: Idealismi
Ihanteellinen tai aatteellinen maailmankatsomus. Ideologia
Aatteiden ja uskomusten järjestelmä. Visio
Arkikielessä unelma, jotain sellaista, mitä tavoitella. Alkujaan tarkoittanut harhanäkyä. Utopia
Ihanneyhteiskunta, kuinka asioiden tulisi ympärillä olla. Dystopia
Antiutopia, epätoivottu yhteiskunta.
10 | TEEMA
Murros eettiseen markkinatalouteen "Vasemmisto on luovuttanut talouspoliittisen päämäärän asettelun oikeiston käsiin."
Markkinatalouden kehitys on johtanut tilanteeseen, jossa sen sisältö määritellään tuleviksi vuosikymmeniksi uudelleen. Eettinen markkinatalous mahdollistaa täysin uudenlaisen ajattelun maailman tulevaisuuden rakentamisessa. Aloite on nyt siirtynyt talouspolitiikassa vasemmistolle. Olemme voineet viime vuosien aikana havaita elävämme monien kriisien keskellä. Finanssikriisi on pitkittyessään muuttunut velkakriisiksi. Samaan aikaan päättäjät eivät ole onnistuneet ratkaisemaan ilmastoon ja ihmisoikeuksiin liittyviä globaaleja kriisejä. Kreikan tapahtumat näyttävät tällä hetkellä johtavan myös kohti länsimaisen demokratian kriisiä. Lähes kaikki käynnissä olevat kriisit voidaan tiivistää yhdeksi, kapitalismin kriisiksi. Nykyinen markkinatalouden järjestelmä on uudistumassa, mutta ei ensimmäistä kertaa. Se on tehnyt sen aiemminkin kriisien myötävaikutuksella. Länsimainen markkinatalous on
käynyt historiassaan lävitse kolme kehitysvaihetta. Ensimmäinen ns. laissez-faire-vaihe loppui vuoden 1929 pörssiromahdukseen. Siitä alkanut keynesiläisen markkinatalouden aika päättyi 1970-luvun öljykriisiin. Tämä johti sääntelemättömän finanssikapitalismin – uusliberalismin – aikaan. Uusliberalistinen markkinatalous on päällimmäinen syy nykyiseen maailmanlaajuiseen kriisiin. Järjestelmä ei ole ottanut vastuuta mistään muusta kuin osakkeenhaltijoiden omaisuuden kasvattamisesta. Uusliberalismin perimmäinen taipumus syrjäyttää ihmisiä, kasvattaa eriarvoisuutta ja pilata ympäristöä on syy siihen, miksi sen aika on nyt tullut päätökseensä. Viimeistään tulipalot Kreikassa osoittavat, että on muutoksen aika. Vasemmiston rooli talouspolitiikassa Markkinatalous on pohjimmiltaan toimiva järjestelmä. Ongelmana on vain se, että sitä ei ole viimeisten
vuosikymmenien aikana toteutettu sosialidemokraattisten arvojen ja tavoitteiden pohjalta. Vasemmisto on luovuttanut talouspoliittisen päämäärän asettelun oikeiston käsiin. Tulokset voidaan nähdä palopommeina Ateenan kaduilla. Nyt on kuitenkin tilaisuutemme ottaa talouspoliittinen aloite takaisin käsiimme. Markkinatalous muuttaa muotoaan seuraavan kymmenen vuoden aikana, ja on meidän tehtävämme määritellä mihin suuntaan. Maailmalla on jo nyt virinnyt varovaista keskustelua markkinatalouden uudesta suunnasta. Joissakin piireissä tästä on käytetty termiä eettinen markkinatalous. Vielä toistaiseksi eettinen markkinatalous on kuitenkin tyhjä kirja, joka odottaa kirjoittajaansa. Varmaa on vain se, että jollemme me vasemmistossa ole valmiita määrittelemään sen sisältöä, oikeisto tulee sen tekemään. Miksi eettisen markkinatalouden sitten tulisi olla sosialidemokraattisen liikkeen keskeinen päämäärä? Sosialidemokraattien menestys
TEEMA | 11
hyvinvointivaltion rakentajina pohjautui vahvaan talouspolitiikkaan. Meillä oli 1960- ja -70-luvuilla voimakas visio siitä, millaisella taloudellisella järjestelmällä saavutamme päämäärämme oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon edistämisessä. Tuloksena oli niin sosiaaliturvajärjestelmän, koululaitoksen kuin terveydenhuollonkin luominen ja uudelleen määrittely. Ilman vahvaa talouspolitiikkaa se ei olisi ollut mahdollista. Me kuitenkin luovutimme talouspoliittisen toimeliaisuuden oikeiston haltuun. Viime vuosikymmenten kehitys on näyttänyt tulokset. Tämän vuoksi meidän tulee palauttaa talouspoliittinen ajattelu keskeiseksi osaksi toimintaamme. Vain siten saamme käsiimme avaimet, joilla voimme edistää arvojemme mukaista politiikkaa kaikilla yhteiskunnan sektoreilla sekä Suomessa että globaalisti. Mitä on eettinen markkinatalous? Määritellessämme eettisen markkinatalouden sisällön määrittelemme myös päätöksenteon puitteen. Eettisen markkinatalouden tulee olla kestävyyteen, ympäristöystävällisyyteen ja vastuullisuuteen perustuva järjestelmä. Eettisen markkinatalouden tulee nähdä ihminen kaiken keskiössä, ei vain raha. Mitä konkreettista eettinen markkinatalous sitten tarkoittaa?
Eettisen markkinatalouden avulla tulee vakauttaa finanssimarkkinat. Se tarkoittaa erityisesti sitä, ettei ahneuteen perustuvaa markkinataloutta sallita. Meillä ei ole varaa jatkuviin taloudellisiin ja inhimillisiin katastrofeihin, joissa kärsijöinä ovat aina eniten pienet ihmiset. Tämä vaatii pankkijärjestelmän sääntelyä ja spekulaatioon perustuvan rahanteon lopettamista. Aivan samalla tavalla tulee yritysten keskeiseksi arvoksi nostaa vastuullisuuteen perustuvat toimintatavat. Pääasiallinen tavoite ei voi olla tuottaa suunnatonta varallisuutta pienelle eliitille suuren ihmisjoukon kustannuksella, vaan yhteistä hyvää sekä työntekijöille, yhteiskunnalle että ympäristölle. Meidän tulee sulkea veroparatiisit sekä avata silmämme näkemään kehitysmaiden riisto. Samaan aikaan meidän on lopetettava kansainvälisten yritysten mahdollisuus kiertää veroja erilaisten laillisten lakien suojauksessa. Ikävä esimerkki on suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä, joka mahdollistaa yksityisille yrityksille veronmaksajien rahojen siirtämisen minimaalisin kustannuksin veroparatiiseihin. Meidän on myös lisättävä kansainvälistä yhteistyötä globaalien ongelmien ratkaisussa. Tätä tarvitaan mm. kansainvälisten työmarkkinoiden kehittämiseksi. Pätkä- tai vuokratyössä työskentelevien oikeudet tulee eettisessä markkinataloudessa
nostaa politiikan keskiöön. Jokaisen tulee olla samanarvoisessa asemassa, riippumatta siitä millainen työsopimus ihmisellä kulloinkin on. Toimiva kansainvälinen ammattiyhdistysliike voi esimerkiksi olla vastaus moniin ihmisoikeus- ja ympäristöongelmiin kaikkialla maailmassa. Eettinen markkinatalous tarkoittaa myös sitä, että puutumme talouskasvuun liittyviin ongelmiin. Nykyinen BKT-mittari ei onnistu mittaamaan kasvun todellisuutta tai sen oikeaa hintaa. Tarvitaankin uudenlaiset mittarit, jotka kuvaavat ihmisten hyvinvoinnin kasvua ja mm. ympäristön huomioimista. Vain siten olemme kestävällä pohjalla. Eettinen markkinatalous voi siis olla kaikkea tätä ja paljon muuta. On meidän tehtävämme määritellä se, mihin suuntaan tulevaisuudessa rakennamme maailmaa. Muutoksen on lähdettävä meistä. Nyt meillä on erinomainen mahdollisuus katkaista oikeiston hegemonia ja palauttaa politiikan keskiöön vasemmistolaiset arvot inhimillisyyteen ja vastuullisuuteen perustuvan eettisen markkinatalouden avulla. teksti: Ari Reunanen
Kirjoittaja on kansanedustaja Kristiina Salosen eduskunta-avustaja.
"Meillä ei ole varaa jatkuviin taloudellisiin ja inhimillisiin katastrofeihin, joissa kärsijöinä ovat aina eniten pienet ihmiset."
12 | TEEMA
Ilmastoneuvottelut – idealismia ja oikeudenmukaisuutta
Ihanteellisessa maailmassa meillä ei arvatenkaan olisi ilmastonmuutoksen eikä köyhyyden ja eriarvoisuuden kaltaisia ongelmia. Valitettavasti emme kuitenkaan elä tässä utopiassa, vaan todellisessa maailmassa – sellaisessa, jossa ilmasto lämpenee ja eriarvoisuus rehottaa valloillaan. Debatin tämänkertaiseen teemaan liittyen onkin siis hyvä pohtia, mitkä olisivat noihin ongelmiin ne ideaalit ja idealistiset ratkaisut. Idealismi ilmastoneuvotteluissa Ilmasto on lämmennyt noin 0,8 celsiusastetta esiteollisesta ajasta. Tämä on huolestuttavaa. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan hallittavissa olevan ilmaston lämpenemisen ylärajaksi on määritelty kaksi celsiusastetta. Sitä suuremman lämpenemisen seuraukset ovat katastrofaaliset. Tätä kahden asteen turvarajaa saatetaan päivittää kumpaan suuntaan tahansa,
kun IPCC:n viides raportti valmistuu vuonna 2014. Päästöjen nykykehityksellä ollaan tästä menossa reilusti yli. Jotta kahden asteen tavoitteessa pysyttäisiin, on kasvihuonekaasupäästöjä vähennettävä. Arvioita siitä, kuinka paljon vähennyksiä on tehtävä, on monia, ja niitä löytyy muun muassa IPCC:n neljännestä raportista sekä UNEP:n vastailmestyneestä Gigatonne-gap -raportista. Numerot ovat samansuuntaisia, ja otan tähän artikkeliin työnumeroksi Nature-lehdessä vuonna 2009 määritellyn globaalin hiilibudjetin vuosille 2000–2050. Sen mukaan kasvihuonekaasupäästöjä saisi noiden vuosien välillä päästä ilmakehään yhteensä 1000 gigatonnia, hiilidioksidiksi muutettuna. Kontekstia tälle numerolle antaa se, että nykytahdilla tuo budjetti on käytetty loppuun vuoteen 2022 mennessä. Onkin siis selvitettävä, keiden tulisi vähentää päästöjään ja kuinka paljon, jotta lämpeneminen pidet-
täisiin kohtuullisena. Ideaalimaailmassa leikkaukset tietysti jaettaisiin maiden kesken niiden historiallisten päästöjen aiheuttaman vastuun, vastuunkantokyvyn sekä kehitysasteen ja kehitystarpeen mukaisesti. Taakka ei voi olla sama teollistumattomilla kehitysmailla, hiljattain teollistuneilla mailla sekä teollistuneilla mailla, joilla päästöt ovat olleet korkeat viimeiset 150 vuotta. Vastuunjaossa huomioon on otettava myös maiden kapasiteetti vastata ilmastonmuutokseen ja maiden oikeus kehitykseen, joka mielellään olisi kestävää. Ideaali ja idealistinen ratkaisu on siis paitsi tieteeseen pohjautuva ja tehokas, myös oikeudenmukainen. Taakanjakoon on monia malleja, tässä käytän Tukholman Ympäristöinstituutin SEI:n laskelmia. SEI:n laskelmat perustuvat niin sanotun Greenhouse Development Rights -periaatteisiin ja niiden pohjavuotena on yleisesti käytetty vuotta 1990. Laskelmat ovat hyvin kunnianhimoiset, eikä historiallisille saastut-
TEEMA | 13
tajille eli länsimaille juuri anneta armoa. Mutta tämänkin kunnianhimoisen taakanjaon mukaan Suomen ja EU:n tulisi molempien vähentää päästöjään vain hieman yli 40 prosenttia kotimaassaan vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi velvoitteena on tukea kehitysmaita kehittymään ympärystöystävällisesti siten, että päästökehityksen poikkeama peruskehitysuralta vastaa noin 60 prosenttia EU:n omista päästöistä. Euroissa tämä tarkoittaisi noin 150-450 miljardin euron panostusta vuonna 2020. Tämänhetkinen tavoite EU:lla on 20 prosentin vähennys vuoteen 2020 mennessä. Ei tämä kunnianhimoisempi tavoitekaan epärealistinen tai mahdoton ole. Korkeat tavoitteet ja maailmanlaajuinen ilmastonsäätely on sekä Euroopan että Suomen etu.
Korkean koulutustason ja osaavan työvoiman maissa sääntely kääntyy kilpailuvaltiksi kasvavalla ympäristöteknologian alalla. Mitä korkeampi vaaditun teknologian taso on, sitä paremmin pärjäämme maailmanlaajuisessa kilpailussa. Osaamisen ja erikoistuneen teknologian kautta voidaan luoda hyvinvointia koko Eurooppaan, ja samalla oltaisiin laskennallisesti hiilineutraaleita ja hillittäisiin ilmaston lämpenemistä. Tämä kaikki on saavutettavissa panostuksella, joka kalpenee niille summille, joilla markkinavoimia lepytellään finanssikriisissä. Ideaalimaailmassa siis ensin tutkittaisiin, kuinka paljon ilmasto saa maksimissaan lämmetä. Sen jälkeen määritellään päästötasot, joilla tässä tavoitteessa pysytään. Tämän jälkeen sovitaan keinot ja jaetaan vas-
"Ideaali ja idealistinen ratkaisu on siis paitsi tieteeseen pohjautuva ja tehokas, myös oikeudenmukainen."
tuu maiden kesken ja toteutetaan homma käytännössä – yksinkertaista. YK:n ilmastoneuvottelujen todellisuus Parhaimmillaan todellisuus on ollut hyvin lähellä tätä ideaalimallia. Kun Kioton sopimus allekirjoitettiin vuonna 1997, siihen kirjattiin maille ne tavoitteet, joilla hyväksyttävän lämpenemisen uralle päädytään. Valitettavasti Kioton jälkeen YK:n ilmastoneuvotteluissa on menty alamäkeä ja tätä ideaalia ratkaisumallia on yritetty syrjäyttää lyhytjänteisillä, tehottomilla ja epäoikeudenmukaisilla korvikkeilla. Vuodesta 2005 on YK:ssa pyritty neuvottelemaan Kioton sopimukselle jatkokautta, ja vuodesta 2007 on pyritty sopimaan toista, rinnakkaista sopimusta, jossa myös USA olisi mukana. Näiden prosessien oli määrä tulla päätökseen Kööpenhaminassa 2009, mutta kuten hyvin muistamme, toisin kävi. Näissä neuvotteluissa USA on vetänyt koalitiota, joka ajaa ilmastonmuutokseen ei-ideaalia ratkaisua. Tässä koalitiossa ovat olleet mukana muun muassa Kanada ja Australia jo pitkään, sekä hiljattain siihen liittyivät myös Venäjä ja Japani. Tavoitteena näillä mailla on siirtyä yllä kuvaamastani koordinoidusta, tieteeseen pohjaavasta ja oikeudenmukaisesta ratkaisumallista niin kutsuttuun pledge-and-review -malliin. Tämä malli nojaa poliittisiin puheisiin, ei tieteellisiin tarpeisiin. Pledge-and-review-mallin ideana on, että maat määrittävät itsenäisesti ja yksipuolisesti ne päästötavoitteet, joihin ovat valmiita sitoutumaan, sekä keinot niihin pääsemiseksi. YK toimisi jatkossa vain kumileimasimena, joka tunnustaisi maiden yksipuolisesti ilmoittamat tavoitteet. Tätä yritettiin Kööpenhaminan sopimuksessa, mutta maailman maiden enemmistö ampui sen
14 | TEEMA
Kööpenhaminassa alas. Suurin ongelma on se, että ne tavoitteet, jotka viimeisen parin vuoden aikana on ilmoitettu, johtavat noin 3,8 celsiusasteen lämpenemiseen. Tämä ei missään tapauksessa ratkaise ilmastonmuutosta, eikä heijasta vastuuta ja oikeudenmukaisuutta. Durbanin kokouksessa 2011 nuo jo Kööpenhaminasta tutut 3,8 celsiusasteen lämpenemiseen johtavat tavoitteet kirjattiin Kioton sopimuksen poliittisen jatkokauden tavoitteiksi. Lisäksi Balin tiekartta, joka on ohjannut vuonna 2007 aloitettuja neuvotteluja uuden ja oikeudenmukaisen sopimuksen saamiseksi, tuhottiin miltei kokonaan. Balin tiekartan lopulliset hautajaiset pidettiin Qatarissa tämän vuoden lopulla. Tiekartta korvataan Durbanin neuvottelumandaatilla, jonka pohjalta neuvotteluja maailmanlaajuiseen sopimukseen jatketaan, mutta tästä sopimuksesta ei tule yhtä oikeudenmukaista kuin mihin Balin tiekartta olisi johdattanut.
parantaa. Yksi selkeä keino olisi maailmanlaajuinen pankki- ja transaktiovero. Sen avulla spekulatiivinen finanssiheilahtelu vähenisi ja julkiset taloudet ympäri maailman saisivat taseitaan parannettua. Osa tämän globaalin veron tuotoista voitaisiin kanavoida Kööpenhaminassa perustettuun vihreään ilmastorahastoon, Green Climate Fundiin, jonka kirstut nykyisellään ammottavat tyhjyyttään. Pankkiveron toteuttaminen olisi idealistinen askel ideaalimaailman suuntaan. Sen puolittainenkin toteuttaminen olisi idealismin voitto ja ahneuden tappio. Sillä tavalla idealismista voitaisiin tehdä todellisuutta. teksti: Samuli Sinisalo
Kirjoittaja opiskelee Yhdysvalloissa College of the Atlanticissa ja on seurannut sekä kiertänyt YK:n ilmastoneuvotteluja vuodesta 2009.
Idealistinen ratkaisu todellisuuteen Neuvotteluissa on siis toistuvasti tehty kompromisseja, joista jokainen on ollut pieni askel pois ideaalista ratkaisusta. Kuvaavaa onkin se, että Durbanin neuvottelujen viimeisessä istunnossa aamun pikkutunteina päätöksiä nuijittaessa pöytään USA:n neuvottelijat heittelivät iloisina ylävitosia toisilleen aina, kun puheenjohtajan nuija paukahti pöytään päätöksen merkiksi. Valitettavasti ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa ollaan samanlaisessa tilanteessa kuin Suomen politiikassa. Molemmissa rikkaat vievät ja köyhät vikisevät. Suomessakin jokainen päätös, jokainen kompromissi, on puolittainen tappio sosialidemokraattisille ideaaleille ja puolittainen voitto pääoman eduille. Onneksi sekä ympäristön että sosialidemokratian tilaa voidaan
"Durbanin neuvottelujen viimeisessä istunnossa aamun pikkutunteina päätöksiä nuijittaessa pöytään USA:n neuvottelijat heittelivät iloisina ylävitosia toisilleen aina, kun puheenjohtajan nuija paukahti pöytään päätöksen merkiksi."
TEEMA | 15
Sosialidemokratia ja uusi vuosituhat John Maynard Keynes (1883–1946)
Viime vuosisataa on varsin osuvasti eurooppalaisessa historiankirjoituksessa usein kutsuttu sosialidemokratian vuosisadaksi. Nimitys ei ole ollenkaan tuulesta temmattu, kun tarkastellaan koko vuosisataa yhtenäisenä ketjuna, joka ulottuu monarkioiden sävyttämästä, sotaisesta ja pirstaloituneesta Euroopasta maailmansotien kautta yhtenäiseen hyvinvointivaltioon ja Euroopan unioniin. Varsinkin vuosisadan jälkimmäinen puolisko toisen maailmansodan hirveyksien jälkeen oli hyvinvointivaltion rakentamisen ja yleisemmin sosialidemokratian kulta-aikaa. Niin meillä Suomessa kuin läpi koko läntisen Euroopan luotiin pohjaa vahvalle valtiolle ja julkiselle sektorille, joka palveli kansalaisiaan aina vauvasta vaariin ja koulusta vanhainkotiin. Markkinat ja valtio elivät sopuisassa keskinäisessä yhteiselossa. Euroopan astuessa uudelle vuosituhannelle on tilanne kuitenkin nopeassa tahdissa muuttunut. Pääomien ja kaupan vapautumisen myötä on
perinteinen kansallisvaltio joutunut puolustuskannalle ja entinen politiikan suunnannäyttäjä ja aloitteentekijä on joutunut sopeutumaan yhä enenemässä määrin rahoitusmarkkinoiden ja globaalin talouden reaktioihin. Valtioiden politiikkaa sitovat yhä enenemässä määrin niiden mahdollisuudet hakea rahoitusta ja houkutella investointeja. Valitettavasti tässä kehityskulussa solidaarinen ja yhteisöllinen politiikka on joutunut vähitellen väistymään. Tilalle ovat tulleet tehokkuuteen ja yksilökeskeisyyteen keskittyvät arvot ja politiikka. Paljon on puhuttu, niin mediassa kuin liikkeen sisälläkin, sosialidemokratian kriisistä. Aate ei enää pysty uskottavalla tavalla hahmottamaan yhteiskunnallista tilaa, rakentamaan uusia päämääriä tai saavuttamaan yhteyttä perinteisen kannattajakuntansa kanssa samalla kun uudet potentiaaliset äänestäjät menettävät kokonaan kiinnostustaan politiikkaa ja yhteiskunnallista vaikuttamista
kohtaan. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Vaikka monet edellä luetelluista argumenteista eivät onneksi vastaa täysin todellisuutta, niin on totuuden nimissä myönnettävä, että sosialidemokraattinen liike läpi koko Euroopan hakee tällä hetkellä suuntaa. Vuosisadan talouskriisistä ja sosiaalisesta eriarvoistumisesta huolimatta konservatiiviset oikeistopuolueet, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, ovat Euroopan johdossa, niin kansallisvaltioissa kuin Euroopan unionissakin. Missä siis mentiin vikaan ja mitä asialle on tehtävissä? Ne vanhat hyvät ajat Sosialidemokraattisen liikkeen nykypäivää tarkastellessa on kuitenkin lähdettävä liikkeelle historiasta. Liike nojaa peruskivineen marxilaiseen perintöön, mutta katsoo, että vallankumouksen sijaan ihmisten oloja on parannettava parlamentaarisen demokratian keinoin. Liike on siis
16 | TEEMA
ennen kaikkea ollut kansanvallan esitaistelijana harvainvaltaa vastaan. Kun Forssan puoluekokous 1903 hyväksyi kuuluisan ohjelmansa, joka toimi puolueen ohjelmana lähes puolivuosisataa, ensimmäiset kohdat painottivat juuri kansanvaltaisen demokratian synnyttämistä silloiseen säätyjen hallitsemaan Suomeen. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna sosialidemokratia on muodostanut luonnollisen vastavoiman paitsi markkinaliberalismille, mutta myös kommunismille yhteiskunnallisessa uudistustyössä. Edustuksellinen demokratia yhdessä laajan alueellisen autonomian kanssa on nähty kaikkein parhaiten toteuttavan kansanvaltaa ja tätä kautta myös sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa kehitystä. Nämä kaksi ovatkin vahvasti sidoksissa toisiinsa. Kommunismi on kuitenkin pitkälti tänä päivänä kadonnut niin poliittiselta kuin maantieteelliseltäkin kartalta ja globaali markkinatalous tuntuu vieneen paitsi voiton poliittisessa, mutta myös retorisessa kamppailussa. Usein lausuttu fraasi on, että maailmaan mahtuu kerrallaan vain yksi totuus ja tänä päivänä se näyttäisi olevan vapaiden ja sääntelemättömien markkinoiden ilosanoma. Tätä taustaa vasten sosialidemokratian iso kysymys kuuluukin, kuinka saada ihmiset jälleen näkemään vallitsevan ”totuuden” läpi ja huomaamaan, että maailmaa todellakin rakennetaan politiikan keinoin? Tässä on koko vasemmistolla isoin haaste tulevaisuudessa. Kansalaisen paras – ylin tavoite Yllä oleva otsikko on suora lainaus Pekka Kuusen kuuluisasta kirjasta 60-luvun sosiaalipolitiikka. Kirja vaikutti merkittävästi suomalaiseen poliittiseen keskusteluun ja etenkin sotien jälkeiseen kehitykseen ja hyvinvointivaltion rakentamiseen. Hy-
vinvointivaltio on sosialidemokraattisen politiikan keskeinen saavutus ja poliittisen työn tulos. Meillä Suomessa muuhun läntiseen Eurooppaan verrattuna hyvinvointivaltion rakentaminen aloitettiin myöhään ja kun muualla se tapahtui pitkälti sosialidemokraattien voimin, niin meillä se oli pitkän punamultayhteistyön tulosta. Suomen myöhäinen teollistuminen ja maaseutuväestön suhteellisesti korkea osuus toikin meillä oman mausteensa hyvinvointivaltion rakentamiseen, voimakkaan Maalaisliiton ja sittemmin keskustapuolueen kautta. Vaikka hyvinvointivaltio usein mielletäänkin kapea-alaisesti vain julkisiksi palveluiksi ja tulonsiirroiksi, on se osiaan huomattavasti laajempi kokonaisuus. Julkiset palvelut eivät ole vain kansalaisia palvelevia, vaan myös voimakkaasti työllistäviä. Sosiaaliset tulonsiirrot eivät ole vain auttamassa toimeentulossa, vaan lisääntyneen kulutuksen kautta hyödyttävät koko kansantaloutta. Hyvinvointivaltio on ennen kaikkea kokonaisuus, joka parhaimmillaan itse vahvistaa itseään tarjotessaan kansalaisilleen turvallisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan, jossa elää. Näin ollen hyvinvointivaltioon ei voi suhtautua pelkästään jonakin talouden nollasummapelinä, jossa vertaillaan kuluja ja hyötyjä, vaan on niin sanotusti nähtävä ”metsä puilta”. Hyvinvointivaltio on enemmän kuin osiensa summa. Se on kokonaisuus, jossa palapelin palaset muodostavat kuvan siitä, kuinka yksilö ja yhteiskunta voivat elää toisiaan vahvistavassa vuorovaikutuksessa. Kirjat, jotka muuttivat maailmaa Kun pidemmän aikaa liikkeessä olleilta tovereilta kysyy, mitkä ovat ne kirjat, jotka jokaisen sosialidemokraatin tulisi lukea, on vastaus hämmästyttävän usein sama; toinen on
Pekka Kuusen 60-luvun sosiaalipolitiikka ja toinen on John Maynard Keynesin Yleinen Teoria. Yhdessä nämä kaksi klassikkoa ovat muodostaneet sen tukevan pohjan, josta varsinkin sodan jälkeinen liike on ponnistanut. Kuusen kädenjälki näkyy yhä elävästi suomalaisessa yhteiskunnassa hyvinvointivaltion kautta, mutta Keynesin teesit ovat hiljalleen vaipuneet liikkeessä unohduksiin. Tämä on konkretisoitunut kouriintuntuvasti siinä, että maailmansotien jälkeisen ajan suurimmassa taloudellisessa kriisissä sosialidemokratian kannatus on yhä alamaissa koko vanhalla mantereella. Emme ole kerta kaikkiaan kyenneet luomaan tarpeeksi vahvaa ja uskottavaa vastavoimaa oikeistolaiselle markkinaretoriikalle. Euroopassa tämä näkyy surullisella tavalla julkisen sektorin alasajona ja tuloerojen kasvuna sekä ihmisten yleisenä pahoinvointina epävarman
"Sosialidemokraattinen liike läpi koko Euroopan hakee tällä hetkellä suuntaa."
TEEMA | 17
"Politiikka on todellakin tahdon asia."
Globalisaation puristuksessa Sosialidemokratian ja hyvinvointivaltion rakentamisen kultakaudesta ajat ovat kuitenkin väistämättä muuttuneet ja myös poliittisen liikkeen on kyettävä sopeutumaan uusiin muuttuneisiin oloihin. Sosialidemokratia on osin menettänyt sen suurimman aseensa eli laajan julkisen sektorin ja vahvan valtion. Sää-
KUUSI
KEYNES
tulevaisuuden paineessa. Autojen palaessa ja kivien lentäessä Kreikassa käy päivä päivältä enemmän selväksi se, että nykyinen kehityskulku ei ole kestävä saati sitten oikeudenmukainen. Sosialidemokratian on löydettävä uudestaan se voima ja tahtotila, jolla aikanaan nostettiin maailmantalous ylös 1930-luvun suuren laman kurimuksesta. Sosialidemokratia ei ole hautaamassa kapitalismia, vaan antamassa sille humaanimman ja oikeudenmukaisemman puolen.
dellyn talouden ja pienten pääomaliikkeiden aikana hyvinvointivaltion rakentaminen oli helpompaa ja valtion näkyvä rooli luonnollisempaa kuin nykyään. Vastaus globaalin ajan haasteisiin ei kuitenkaan ole oikeiston ajama ”kilpajuoksu pohjalle”, jossa heikennetään työehtoja, leikataan julkisia menoja ja kevennetään verotusta, vaan globaalin vastavoiman rakentaminen globaalille taloudelle. Tämä vaatii ennen kaikkea lisää kansainvälistä toimijuutta, lisää kansainvälistä solidaarisuutta ja vahvaa globaalia ay-liikettä. Vain näitä keinoja käyttäen voi sosialidemokratia olla jatkossakin tarvittavan vahva vastavoima ja oikeudenmukaisemman kehityksen puolustaja. Takana ihana tulevaisuus? Edessä on siis paluu alkuperäiseen kysymykseen; mitä nyt? Mitä on tehtävä, jotta ihmiset saadaan näkemään, että politiikassa on vaihtoehto
ja että oikeudenmukaisempi globaali kehitys on todellinen vaihtoehto eikä vai utopiaa? Millä saada ihmiset näkemään yhteisö eikä vain yksilö? Sosialidemokraattisen liikkeen on löydettävä uudestaan se kipinä ja se aatteellinen uudistustyö, joka loi tähän maahan pohjoismaisen hyvinvointivaltion. Liikkeen on uudestaan pystyttävä innostamaan ihmisiä vauvasta vaariin ja pystyttävä näyttämään, että politiikalla voidaan edelleenkin muuttaa maailmaa. On pystyttävä näkemään, kuinka perinteiset sosialidemokraattiset arvot eli vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus näkyvät ja kuuluvat tässä ajassa. On näytettävä, että riittävällä poliittisella tahdolla asioihin voidaan puuttua, sillä kuten Olof Palme sen sanoi, politiikka on todellakin tahdon asia. teksti: Tommi Heino
Kirjoittaja on SONKin toinen vara puheenjohtaja.
18 | TEEMA
Älämölöpuolueitako? "Älämölöllä voi hankkia kannatusta ja sähköistää kansalaisyhteiskuntaa."
Vihreät on yhtä kuin perussuomalaiset, eräs kaverini totesi. Älämölöpuolue, joka kannattaa kaikkea hyvää ja vastustaa kaikkea pahaa, mutta vain poliittisen spektrin eri laidalta, hän jatkoi. Jäin pohtimaan asiaa. Kaverini kommentti oli jatkoa presidentinvaalien Haavisto-hypelle. Hän uskoi, että Haaviston suurta kannatusta ei selittänyt hänen puoluetaustansa. Haaviston kannatuksen nousussa oli paljon samaan kuin perussuomalaisten eduskuntavaalimenestyksessä: yllättävän suuri kannatus pienelle puolueelle ja uusi innostus politiikkaan muutoksen mahdollistajana. Perussuomalaisten kannatus on kuitenkin alamäessä tammivaalien jäljiltä, ja vihreät tuskin saavat Haaviston kellottamaa ensimmäisen kierroksen 18,8 prosentin suosiota enää kuntavaaleissa. Äänestysprosentit laskivat edellisistä vaaleista molemmilla kerroilla, mutta ensikertalaisia oli uurnilla kuulemma aiempaa enemmän.
Mikäli älämölöpuheet pitävät paikkaansa, asiasta voi tehdä yksinkertaisen päätelmän: älämölöllä voi hankkia kannatusta ja sähköistää kansalaisyhteiskuntaa. Riittääkö kapeakatseinen oikeamielisyys kuitenkaan saamaan aikaan todellista poliittista muutosta? Käydään ensiksi läpi vihreiden ansiot. Ympäristötietoisuudesta on tullut kaikkea yhteiskunnallista toimintaa läpileikkaava teema. Enää ei ole mahdollista tehdä mitään ilman, että ottaa jollain tavalla huomioon toiminnan ympäristövaikutukset. Vihreiden politiikan reaalivaikutukset näkyvät muun muassa Naturatäplinä Suomen kartalla. Perussuomalaisilta ei vastaavaa ansioluetteloa löydy. Puolueen suurimpia saavutuksia lienee Tony Halmeen veteraaneille hankkima vapautus hautamaksusta seurakunnan päätöksellä. Tulevaisuus saattaa näyttää toiselta, mutta vielä perussuomalaisilla ei ole aihetta paukutella henkseleitään.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että niin vihreistä kuin perussuomalaisistakin kohkataan enemmän kuin mitä ne ovat aikaansaaneet. Puolueet ovat tehneet suomalaiselle politiikalle palveluksen viimeisen vuoden aikana. Politiikka näyttää taas kiinnostavan, ja ihmiset uskovat vaikuttamismahdollisuuksiinsa. Mutta näkyykö tämä äänestysprosenteissa, tai pystyvätkö puolueet kääntämään koko suomalaisen politiikan kurssin haluamaansa suuntaan? Tuskin. Perussuomalaisten momentum vaikuttaa kuolleen Timo Soinin johtamistapaan. Älämölöllä hankittu kannatus oli älämölöä "herroja", myös Soinia, kohtaan. Vihreiden älämölö ei puolestaan hankkinut puolueelle suurta kannatusta viime eduskuntavaaleissa. Haavisto-ilmiö osoitti kuitenkin jotain muuta. Olisiko niin, että tilanne kääntyi, kun älämölö unohdettiin ja tilalle tuli jotain aitoa? Jos näin on, voidaan asiasta tehdä seuraava päätelmä. Populistissävytteisellä älämölöllä voi sopivassa poliittisessa tilanteessa hankkia suuren kannatuksen, vihreällä älämölöllä ei koskaan. Vai oliko vihreissä sittenkään kyse älämölöstä? teksti: Johannes Niemeläinen
Kirjoittaja on SONKin ensimmäinen varapuheenjohtaja.
TEEMA | 19
Missä viipyy marxilainen talouden kritiikki? Eurooppa jatkaa myllerryksessä myös vuonna 2012. Jos katsotaan nykyisen talous- ja finanssikriisin alkaneen vuonna 2008, olemme eläneet epävakaalla talouspohjalla jo lähes neljä vuotta. Kysynkin, missä viipyy aito ja kestävä talouden kritiikki? Lukuisat asiantuntijat, kriitikot, toimittajat, pankkiirit ynnä muut ovat pitkin kriisiä kehitelleet teorioita ja jakaneet arvioitaan. Kun lukee kahden vuoden takaisia kirjoituksia näiltä asiantuntijoilta, ovat ne vuoden takaisissa kirjoituksissa aivan päinvastaisia. Vaikken taloustieteilijä olekaan, olen omalla ajattelutavallani tullut muutamiin aivan yksinkertaisiin lopputulemiin. Nykyisen talouselämämme järjestäminen Porvarilliset taloustieteilijät ovat pitkin kriisiä uudestaan ja uudestaan kehottaneet lainaamaan ja ottamaan lainaa uskotellen, että kyllä se siitä vielä hyväksi muuttuu ja porvaripoliitikot ovat kuunnelleet. Vaan eipä ole muuttunut. Neljän vuoden aikana on Euroopassa kerätty lainapaketteja sekä muodostettu väliaikaisia kriisipaketteja, ja silti taloustilanne näyttää edelleen huonolta. Pitäisikö uskoa, että jos lisätehot eivät auta, vika on koneistossa? Olen ylpeä siitä, että sosialidemokraatit ovat alusta asti pitäneet yllä kriittistä ääntä ja kuunnellet myös riippumattomia
taloustieteilijöitä. Eduskuntavaalien alla lupasimme, että hallituksessa emme enää anna rahaa kriisimaille ilman vakuuksia ja tätä lupausta puheenjohtajamme Jutta kunnioitettavasti toteuttaa valtiovarainministerinä. Kummallista on se, että kun ennen vaaleja aina mutistaan siitä, kuinka puolueet eivät pidä vaalilupauksiaan ja SDP:lle kuitenkin nauretaan, koska pidämme vaalilupauksemme. Tälle en minä voi muuta kuin nauraa. Kestävän kritiikin puute Kriittisiä ääniä toki kuuluu sieltä ja täältä, mutta ainoa, joka pohjautuu jollekin filosofialle, on Occupy Wall Street. Suomeksi siis ”vallatkaa Wall Street”, jolla on myös Suomessa sisarjärjestö ”Toreilla tavataan!” Näiden protestoijien ajatuksena on katkaista poliitikkojen ja talouselämän liian läheinen suhde, jonka he kokevat aiheuttaneen kriisin. Marxilainen taloustiede voi olla monelle kummastus, mutta uskon, että tieteellisen ja poliittisen vasemmiston tulisi nojata ennen kaikkea marxismin perusajatuksiin talouden järjestämisestä. Marx näki jo 1800- luvulla mihin kapitalistinen talous lopulta johtaa: massatyöttömyyteen, globaalin maailmantalouden ylläpitämään työläisten riistoon ja tavarafetismiin. Vasemmiston pitäisi yhä vahvemmin tuoda esille vasemmisto-
laista talouskritiikkiä, joka rakentuu kestäville teorioille, jotka toisin kuin puhdasoppinen markkinatalous on tarkoitettu käytäntöön. Euroopan demarinuoret ovat puhuneet paljon koko mantereen nuorisotyöttömyydestä, jonka näen erityisen vaarallisena. Jo lähes kuusi miljoonaa alle 30- vuotiasta eurooppalaista on työttömänä. Taloudellisesti ajateltuna se on sama kuin kokonainen maa, kuten Suomi, olisi kokonaan tekemättä työtä. Sosiaalisesti vaarallisia ovat mellakat, joita on jo parin vuoden sisään ollut ainakin Ranskassa, Englannissa, Espanjassa ja Kreikassa. Kokonaisen sukupolven turhautuessa järkkyy yhteiskuntarauha, joka on jo tapahtunut Pohjois-Afrikassa. Siellä mielenosoitukset alkoivat alun perin juuri suuren nuorisotyöttömyyden seurauksena Marokossa ja Algeriassa. Toivonkin, että tänä vuonna EU ja EMU ottavat vihdoin uuden ja selkeän suunnan taloudessa. Kuten Jutta Urpilainen toivoi, EU:lle pitää löytää uusi visio. Meidän tehtävämme on osoittaa, että oikeisto-kapitalistinen talouspolitiikkaa on tullut tiensä päähän ja näyttää marxilais-leniniläisen talouden kritiikin kestävyys. teksti: Noora Luukka
Kirjoittaja on Jyväskylän Demarinuorten puheenjohtaja.
20 | TEEMA
Vaatteidensa alla keisari on alaston
"Sie wissen das nicht, aber sie tun es" – Karl Marx
Miksi sosialidemokraatit menettävät suosiotaan vuodesta toiseen nopeammin kuin Tommi Läntinen konsanaan? Onneksi he kuitenkin vielä muistavat toisensa. Miksi suomalaiset äänestäjät kääntyvät jatkuvasti oikealle? Tien vasemmalla puolella ei tosiaan ole tänä päivänä ruuhkaista. Siellä saa kävellä kaikessa rauhassa. Mummoja tosin joutuu välillä väistelemään, ja katoilta tippuvia lumilauttoja. SDP:n rappion syiden pohtimisesta on jo tullut jonkin sortin kansallinen urheilulaji, vaikka kisan voittajalle ei välttämättä olekaan luvassa teinikännisiä torijuhlia saati levyllistä hänelle omistettuja raphittejä; ei edes vuoden makaroneja. En kuitenkaan aio esittää mielipidettäni siitä, minkä takia puolueen kannatus on laskenut. Haluan vain tuoda esille yhden perusteen sille, miksi kannatuksemme nostaminen tulee olemaan vaikeaa. Ihmettelen sosialidemokraateille ehkä kaikkein ominaisinta sokeaa pistettä, joka kaihin lailla sumentaa
heidän käsitystään todellisuudesta. Putkinäkö ei ole ainoastaan demariukkojen vaiva – tämäkin ongelma on tasa-arvoisesti jaettu kaikille yhtä suurissa laseissa. Tarkoittamani ongelma on tämä: miksi sosialidemokraatit yhä kuvittelevat, että suomalaiset haluavat hyvinvointivaltion? Mikä saa heidät kuvittelemaan, että suomalaiset haluavat tasa-arvoisen tulonjaon ja sosiaalisen aseman, tasa-arvoiset mahdollisuudet opiskeluun ja terveydenhuoltoon, sekä poliittisesti ohjatun yhteiskuntajärjestelmän, jossa kaikilla on mahdollista elää hyvä elämä? Demari on naiivi ja harhainen kuvitellessaan, että enemmistö suomalaisista haluaa tasa-arvoisen, suvaitsevan, kansainvälisen ja globaalisti solidaarisen yhteiskuntajärjestelmän, heikkoja ja köyhiä tukevan maailman, jossa työnteolla rakennetaan jotain hyvää kaikille, ei vain itselle ja läheisille. Demari kuvittelee, että puolueen suosio olisi ylivoimainen jos se vain onnistuisi projektissaan. Mistä tämä itseriittoi-
nen, graniittiakin kestävämpi harhakuvitelma? Muut puolueet eivät kuvittele, että heidän arvonsa ja tavoitteensa ovat ”yleisesti tunnustettuja”. Varmasti kokoomus, vihreät, perussuomalaiset, keskusta ja vasemmistoliitto ja muut tietävät varsin hyvin, että niillä on edessään suuri joukko vastustajia, ihan periaatteenkin tasolla. Demarit pitävät omaa suosiotaan käytännön ongelmana: ”emme saa viestiämme riittävän tehokkaasti perille”, se jaksaa valittaa. ”Mennään nettiin”, tai ”ei mennä nettiin…” Kannatuslukemien lasku tulkitaan joka kerta häiriöksi viestintäketjuissa. Kyllä se pullo on rantansa löytänyt. Mustekin on kuivaa. Hei demarit, otetaanpa vakavasti ajatus, että äänestäjät tietävät mitä tekevät, mutta tavoitteitamme ei arvosteta. Hyväksytään, että kannattamamme arvot ja toimintamallit ovat vähemmistön kannattamia! Björn Wahlroos syytti hiljattain presidentti Tarja Halosta siitä, että hänen kaudellaan Suomen presidentti-instituutio on kärsinyt,
TEEMA | 21
"Ainoa tapa pelastaa sosialidemokraat tinen liike on suunnata tavoitteemme kauemmas tulevaisuuteen, paljon kauemmas kuin seuraavat vaalit."
koska ”…hänen poliittinen linjansa ja asemoitumisensa on ollut toinen kuin eduskuntavaaleissa ilmaistu kansan tahto.” (Helsingin Sanomat, 12.2.2012) Ottamatta kantaa siihen, onko presidentti-instituutio todella kärsinyt vai ei, voidaan sanoa, että Nalle on oikeassa. Kenenkään ei ole yhtä helppoa todeta tämä kuin sosialidemokraatin. Yksikään vasemmistolainen ei voi uskottavasti väittää, että Suomi on jotakin muuta kuin mitä uusi presidenttimme Sauli Niinistökin on, oikeistolainen. Kaikki viime vuosien vaalitulokset todistavat tämän. Ei ole hyvää syytä olettaa, että tämä muuttuisi ensi syksyn kunnallisvaaleissa. Edessä lienee rökäletappio, sillä äänestäjäkunnan mielipiteenmuutokset eivät tapahdu lyhyessä ajassa, paitsi ehkä katastrofien aikana. Tähän täytyy kyetä varautumaan, ja toteutuessaan tämä tulee hyväksyä. Ainoa tapa pelastaa sosialidemokraattinen liike on suunnata tavoitteemme kauemmas tulevaisuuteen,
paljon kauemmas kuin seuraavat vaalit. Tavoite on suunnattava siihen aikaan ja tilaan, jossa pystymme muuttamaan ihmisten arvoja, asenteita ja toiveita. Tämä on vastaideologian tila. Viime vuosisadan puolestavälistä jopa vuosituhannen vaihteeseen asti sosialidemokratia oli sellainen ideologinen matriisi, joka mahdollisti usean maan kehityksen. Hyvinvointivaltio oli kannatettava asia. Sitä se ei enää useimmille ole, eikä voikaan olla. Hyväksytään tämä, sillä tavoitteitamme ei tulla saavuttamaan vanhoin menetelmin, mutta niitä ei myöskään tulla saavuttamaan ilman meitä. Maailma tarvitsee yhä sosialidemokratiaa aivan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta uudessa muodossa. Vasemmiston tulee luoda uusi näkemys tulevaisuuden maailmasta, sen uhista ja mahdollisuuksista, ja rakentaa tältä pohjalta jotain, mihin uskoa nyt. Enemmistö ihmisistä ei enää usko hyvinvointivaltioon, eikä sitä halua. Edessämme on paljon köyhyyttä, sosiaalista epätasa-arvoa, epäoikeudenmukaisia omistussuhteita, poliittisen osallistumisen vajetta ja kaikkea sitä, mitä vastustamaan sosialidemokratiaa tarvitaan. Tässä mielessä kaikki on niin kuin ennenkin. teksti: Johannes Koskela
Kirjoittaja on stadilainen estetiikan opiskelija, joka kannattaa SDP:tä ja Helsingin Jokereita.
22 | SONKIN ALUMNIPALSTA
Ihmiset vapaiksi, pääoma orjaksi
9:00–15:00 15:00–21:00 Velkakriisi uhkaa hyvinvointiamme. Tarvitsemme talouden rakenneuudistuksia. On aika vapauttaa ihmiset ja orjuuttaa koneet ja rakennukset. Sosiologi Paavo Seppänen pohti vuonna 1967 sitä, miksi yhteiskunta on ystävällinen toimistoille, kaupoille ja tehtaille, mutta tiukka ihmisille? Hän esitti tuolloin ja uudelleen vuonna 1970 ajatuksen työajan lyhentämisestä kuuteen tuntiin. Ideana oli ihmisten vapauttaminen ja pääoman eli koneiden ja rakennusten tehokkaampi orjuuttaminen. Pääoma olisi tehokkaammassa käytössä, jos yritysten ja laitosten päivittäinen toimiaika olisi vähintään 12 tuntia ja työntekijän päivittäinen työaika kuusi tuntia. Tämän ajatuksen nosti Ruotsissa yhteiskunnalliseen keskusteluun 1990-luvun laman aikana toimihenkilökeskusjärjestön (TCO) pääekonomisti Roland Spånt. Hän uskoi lyhyemmän työajan ja pääomien tehokkaamman käytön palauttavan samanaikaisesti
Ruotsin kilpailukyvyn ja täystyöllisyyden. Tasapaksu vuorotyö on ollut vastenmielistä. Kunnat lopettivat vaurastuttuaan koulurakennusten tehokkaan käytön eli koululaisten vuoroluvun 1960–1970-luvuilla. Satamatyöläisten, kunnan työntekijäin ja myyjien ammattiliitot ovat kamppailleet normaalityöpäivän puolesta. Vanhempien ja lasten, puolisoiden ja ystävien pitäisi olla samassa rytmissä, joten pääomien tehokkaamman käytön takaavaa vuorotyötä on pidetty sosiaalisena kirouksena. Neliraajajarrutuksen aika on ohi. Palvelu-, kulutus- ja hoivayhteiskunnassa töitä tehdään 24/7. Työ-, kulutus-, koulutus-, kulttuuri- ja elämänrytmi paranee, jos tavaratuotanto-, kauppa-, kuljetus- ja peruspalvelut ja muu elämänilo ovat saatavilla koko päivän ajan. Palvelualoilla tämä luo painetta siihen, että työajat lyhenevät päätoimisilla ja pitenevät osaaikaisilla.
Myös työnantajat voittavat. Lyhennetty työaika yhdistettynä pidennettyyn toiminta-aikaan tehostaa pääoman käyttöä ja kiertoa. Töitä tehdään tehokkaasti. Taukoja tarvitaan vähemmän. Asiakkaita olisi kaupoissa, kouluissa, konserteissa, ravintoloissa ja muualla aamusta iltaan. teksti: Tapio Bergholm
Kirjoittaja on SAK:n erikoistutkija.
PUHEENJOHTAJAN PALSTA | 23
Kevätaurinkoa!
Ihana kevätaurinko paistaa sisään ja räystäiltä tippuu vettä. Talvi alkaa vihdoin taittua, ja ihmisten vireystila nousta samassa suhteessa. Varma kevään merkki on myös vuoden ensimmäinen, kevään kunniaksi uudistunut Debatti, ja tietenkin SONKin tapahtumat! Tänä keväänä jo järjestetyissä tapahtumissa on väkeä ollut enemmän kuin vuosiin. Näyttää siis siltä että kevät on nyt koittamassa paitsi tuolla ulkona, myös meillä SONKissa. Aktiivien määrä kasvaa koko ajan, ja viime vuonna aktivoidut uudet osastotkin ovat pyörähtäneet hienosti käyntiin – jatketaan samaan malliin! SONKin keväästä on tulossa vilkas – valmistaudumme puoluekokoukseen, järjestämme paljon tapahtumia, ja tietenkin otamme aktiivisesti kantaa päivänpoliittisiin kysymyksiin, nostaen itsekin meille tärkeitä asioita keskusteluun. Varsinkin joka toinen vuosi järjestettävä SDP:n
puoluekokous on meille tärkeä vaikuttamisen paikka saada omia näkemyksiämme kirjatuksi puolueen linjaan – siksi SONK tekikin ennätysmäärän aloitteita, kaikkiaan yli viisikymmentä! Tämä on enemmän kuin mitä mikään muu osasto teki! Vaikutustyö ei toki lopu pelkkään aloitteiden kirjoittamiseen – olen itse pitänyt meille tärkeitä asioita esille puoluehallituksen kokouksissa aloitevastauksista päätettäessä, varsinaisessa puoluekokouksessa toukokuussa taas kaikki sonkkilaiset puoluekokousedustajat pääsevät ääneen. Muuten aurinkoista kevättä varjostaa vaikea taloudellinen tilanne. Hallituksen odotetaan tekevän uusia sopeutustoimia kansantalouden kohentamiseksi, mikä tulee varsin suurella todennäköisyydellä tarkoittamaan merkittäviä leikkauksia myös koulutuksen ja tutkimuksen alalle. Leikkauksia on ymmärrettävästi
pakko tehdä, mutta ne tulee kohdentaa järkevästi. Tässä me ja ylipäänsä opiskelijaliike olemme nyt varpaillamme seuraamassa tilannetta, ja ottamassa tarvittaessa kantaa asiaan. Vaikeaa taloudellista tilannetta ei saa maksattaa nuorilla ja opiskelijoilla – 90-luvun lamatalkoiden virheitä ei saa toistaa. Kokonaisen sukupolven putoaminen yhteiskunnasta tuntuu pelottavan todelliselta, mikäli sopeutustoimet kohdennetaan olennaisesti juuri nuoriin. Nyt on kuitenkin vakavista ja vaikeista asioista huolimatta aika nauttia keväästä, auringosta ja rauhallisista kävelyistä kevään pikkupakkasissa. Vuodesta on tulossa mielenkiintoinen, ja toimintamme tulee jälleen olemaan varsin monipuolista. Olen varma, että liikkeessämme on tänäkin vuonna jokaiselle tarjolla jotain kiinnostavaa – olethan sinäkin siis mukana? Toveriterveisin, Puheenjohtajanne Sarita
PS. Muistathan, että ilmoittautuminen ensi kesän ECOSY:n kesäleiriä varten alkaa heti maaliskuun alussa – seuraa siis sähköpostiasi, sillä paikkoja on rajoitetusti!
24 | DEBATTI
Osastojen yhteystiedot Opiskelijoiden sosialidemokraat tinen yhdistys OSY, Helsinki
Tampereen sosialidemokraattinen opiskelijayhdistys TASY
Joensuun sosialidemokraattiset opiskelijat JOSY
OSYn jäsenet ovat pääosin Helsingin yliopiston opiskelijoita, mutta tervetulleita mukaan ovat kaikki sosialidemokraattisen arvomaailman omaavat taustoihin katsomatta.
TASY on eräs SONKin perinteikkäimmistä osastoista. Tasyssa toimii Tampereen yliopiston opiskelijoiden lisäksi teekkareita, ammattikorkeakouluopiskelijoita sekä lukiolaisia Tampereen seudulta.
JOSY kuuluu SONKin suurten osastojen joukkoon. JOSYn toiminnassa on mukana nuoria demareita ympäri Pohjois-Karjalan maakuntaa.
Puheenjohtaja Otto Köngäs, otto.kongas@helsinki.fi www.osy.fi
Sosialidemokraattiset ammatti korkeakouluopiskelijat SOMA ry SOMA on valtakunnallinen yhdistys, jonka tarkoituksena on toimia verkostona ja kokoojana demarihenkisille amk-opiskelijoille. SOMA kutsuu toimintaansa mukaan amktaustaisia nuoria demarivaikuttajia. Liity jäseneksi tai tule mukaan verkostoon! Puheenjohtaja Anette Karlsson, anette.h.karlsson@gmail.com soma.sdp.fi
Turun opiskelijoiden sosiali demokraattinen yhdistys TOSY TOSYssa toimii lukuisa joukko turkulaisia demariopiskelijoita monilta koulutusasteilta. Puheenjohtaja Lassi Vainio, lassi.vainio@utu.fi. www.tosy.fi
Puheenjohtaja Pekka Suhonen, pekka.suhonen@uta.fi tasyry.blogspot.com
Vaasan sosialidemokraat tiset opiskelijat VSDO Pohjanmaan alueen demariopiskelijatoiminta on keskittynyt Vaasaan. Puheenjohtaja Pekka Tuuri, tuuri.pekka@gmail.com
Jyväskylän sosialidemokraattiset nuoret ja opiskelijat JSDN JSDN:ssa toimivat Jyväskylän ja lähiympäristön demariopiskelijat ja -nuoret. JSDN on SONKin suurimpia osastoja. Puheenjohtaja Noora Luukka, nooralle@suomi24.fi www.jsdn.fi
Puheenjohtaja Noora Kettunen, nooraket@student.uef.fi
Oulun opiskelijoiden sosiali demokraattinen yhdistys OOSY Oulun osaston toiminnassa on mukana opiskelevia demareita niin Oulusta kuin ympäryskunnistakin. Puheenjohtaja Mirva Saarelainen, mirva_saarelainen@hotmail.com blogit.demari.fi/oosy/
Rovaniemen Sosialidemokraatti nen Opiskelijayhdistys ROSO Demariopiskelijoita löytyy myös Lapista. Rovaniemellä tai muualla Lapin alueella opiskeleva demari löytää itsensä ROSOsta. Puheenjohtaja Hannu Mällinen, hmalline@ulapland.fi
DEBATTI | 25
TOIMINTAKALENTERI Åbo Socialdemokratiska Studerande ÅSS ÅSS är SONKs svenskspråkiga avdelning, vars medlemmar i huvudsak är studerande vid Åbo Akademi. Åbo Socialdemokratiska Studerande ÅSS r.f. är en politisk förening vars verksamhet baserar sig på socialdemokratiska värderingar. Socialdemokrati innebär att alla oberoende av bakgrund ges möjlighet att leva ett gott liv. Frihet för alla medborgare förutsätter ett jämlikt samhälle. Vi kämpar för studenternas välmående, ett humanare arbetsliv, de sexuella minoriteternas rättigheter och miljövänliga lösningar. ÅSS vill agera mot rasism, girighet och social orättvisa. Blev du intresserad? Ordförande Kai Alajoki, kai.alajoki@abo.fi users.abo.fi/ass
Maaliskuu: 17.–18.3. Kevätpäivät, Kirkkonummi 18.3. Liittohallituksen kokous 31.3. Sosiaalipoliittinen seminaari, Jyväskylä
Huhtikuu: 21.-22.4. Suomen sosiaalifoorumi, Helsinki 22.4. Liittohallituksen kokous
Toukokuu: 17.5. Liittohallituksen kokous 24.–27.5. SDP:n puoluekokous, Helsinki
Kesäkuu 9.6. 10.6.
EU-koulu, Helsinki Liittohallituksen kokous Kesäkampanjaan liittyviä paikallisia tapahtumia.
Facebookissa perheväkivaltaa vastaan Osana yhteiskuntavastuutamme olemme tukeneet Ensi- ja turvakotien liiton toimintaa vuodesta 2007 lähtien. Tänä vuonna Osuuskunnan tuella uudistetaan liiton Facebookissa ylläpitämän nettiturvakodin toimintaa. Jatkossa nettiturvakodissa päivystää entistä useammin väkivaltatyön ammattilainen, jolta saa anonyymisti ja ilman rekisteröitymistä neuvoja ja apua omaan tai läheisensä tilanteeseen. Facebookin ja muun sosiaalisen median roolia tehostetaan myös perheväkivaltaa ja auttamisen keinoja koskevassa tiedonvälityksessä. www.turvakoti.net
Tasapainon takia. Vuodesta 1895.
SEURAAVA DEBATTI ILMESTYY VIIKOLLA 19!
28 |
A 7 W1
POSTIMAKSU MAKSETTU
Olen kiinnostunut SONKista. Haluan liittyä jäseneksi. Olen kiinnostunut Demarinuorista. Haluan liittyä jäseneksi. Lähettäkää minulle lisätietoja SONKista. Ilmoitus osoitteenmuutoksesta
Nimi (Uusi) Osoite Puhelinnumero Sähköposti Oppilaitos Allekirjoitus
Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry Tunnus 5003105 00003 Vastauslähetys
DEBATTI 1/12 SOSIALIDEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI
OTA YHTEYTTÄ!