Debatti 1/18

NRO 1/2018

Seksi

SOSIALIÂ DEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI

Debatti Debatti on Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry:n julkaisema itsenäinen mielipidelehti, jonka kannat eivät välttämättä edusta järjestön poliittista linjaa. PÄÄTOIMITTAJA ERIK IMMONEN TOIMITUS@SONK.FI TOIMITUSSIHTEERI ESSI VIRTANEN KIRJOITTAJAT ERIK IMMONEN, JESSE JÄÄSKELÄINEN, PEKKO KORVUO, IDA PILTONEN, KALLE VIRTANEN, WIKING VUORI YHTEYSTIEDOT SOSIALIDEMOKRAATTISET OPISKELIJAT SONK RY, SILTASAARENKATU 18–20 C 6.KRS, 00530 HELSINKI WWW.SONK.FI GRAAFINEN ULKOASU FREDRIK BÄCK FREDRIK.M.BACK@GMAIL.COM PAINO SUOMEN UUSIOKUORI OY WWW.UUSIOKUORI.FI ILMOITUSTEN MYYNTI ESSI VIRTANEN PUH. 045 277 5070 ESSI.VIRTANEN@SONK.FI

Sisällys

4 PÄÄKIRJOITUS ERIK IMMONEN 5 ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ 6 Puheenjohtajan kynästä Jesse Jääskeläinen 7 HAASTIS: mikael jungner ERIK IMMONEN 10 TEEMA: seksi 11 Seksi ei ole luontoissuoritus WIKING VUORI 12 Mitä on sinun rakkautesi rinnalla viini – Havaintoja seksin todellisesta suuruudesta ERIK IMMONEN

15 Kumpi tuli ensin, Jörn Donner vai jörniminen? PEKKO KORVUO 16–17 Debatti-ristikko 18 Ilman rihman kiertämää KALLE VIRTANEN 2o Castigat ridendo mores? IDA PILTONEN 22 La perfidia de tu amor erik immonen 25 Järkeä sanoa IDa PILTONEN 26–27 TAIDEKLASSIKKO KULLERVON SOTAANLÄHTÖ 28 YHTEYSTIEDOT 30 SEURAAVASSA NUMEROSSA

4 | PÄÄKIRJOITUS

Kaikkea ei tarvitse niellä

oni lukija muistanee edellisen seksiä käsitelleen Debatin, sen ilmestymisestä kun ei ole kovin kauaa. Aihe on kuitenkin ajaton, ja maailmamme muuttuu nykyisin harmillisen nopeasti, ja siksi myös tämä teema ansaitsee tulla tarkastelluksi uudelleen. Tässä numerossa seksiä käsitellään eri perspektiiveistä ja eri painotuksilla, sillä lehden nimikin on Debatti. Rehellinen, avoin keskustelu on tarpeen, lähes aiheesta riippumatta. Jos taivaan alla paljon onkin muuttunut vuosisatojen kuluessa, ihminen olentona on pysynyt pääpiirteissään samana. Tosiasiahan on, että ihminen on kekseliäs eläin. Korvattuaan yhteisen järjen yksilöllisellä niin kutsutulla päättelykyvyllään – virhe, josta saamme syyttää protestantismia, kuten suuri Joseph de Maistre osoitti – hän on siirtynyt rationalisoimaan omien halujensa toteuttamista yhä röyhkeämmillä ja hävyttömämmillä tavoilla. Erityisen hyvin tämä älyllinen ja moraalinen kaaos näkyy nykyajan seksuaalietiikassa, jota moderni maailma yrittää väkisin tunkea meistä jokaisen kurkusta alas. Kaikin tavoin sallivaa seksuaalietiikkaa julistetaan kuin uutta, väärää evankeliumia. Käsitys yksiavioisesta, kestävästä parisuhteesta seksuaalisuuden toteuttamisen oikeana kontekstina on monin paikoin hylätty, ja nykyisin kahden atomistisen DEBAT TI 1/2018

yksilön suostumus seksuaaliseen kanssakäymiseen nähdään tyypillisesti ainoana tarpeellisena ehtona, kun arvioidaan seksin hyväksyttävyyttä. Haluamme haluta, ja haluamme haluta luvallisesti, emmekä siksi tahdo enää ajatella, mitä seurauksia halullamme voi olla. Monesti on sanottu, että markkinatalous on demokratian välttämätön vaan ei riittävä ehto. Samalla tavalla molemminpuolinen vapaasti annettu suostumus on moraalisesti hyväksyttävän seksin välttämätön vaan ei riittävä ehto. Ahneen, mustasukkaisen, omistushaluisen ja monin muin tavoin rikkinäisen ihmisen ei ole hyvä saada toteuttaa kaikkia halujaan vapaasti, vaan niitä on ohjattava, rajoitettava ja kontrolloitava. Monesti kuitenkin ajatellaan, että esimerkiksi yhteen kumppaniin sitoutuminen on tylsää, ja että arkipäiväistyminen on uhka intohimolle. Väärin: mikäli niin käy, syynä ovat omat ajatusmallit ja teot. Sitoutuminen sekä toisen syvällinen tunteminen ja etusijalle asettaminen ovat avaimia onnelliseen suhteeseen, jossa ihminen ei enää kaipaa vääränlaista, illusorista vapautta. Aina emme toisaalta osaa arvostaa sitä, mitä olemme saaneet. Monien tilastojen mukaan suuri osa suomalaisista pariskunnista harrastaa seksiä keskimäärin vain kerran viikossa. Tapaluterilaisuuden perinnön iloja kenties tämäkin. Ihmisen seksuaalisuus on hyvä asia, eikä sen toteuttamisessa ole mitään väärää, jos konteksti on oikea. Mutta koska seksuaalivietti on niin vahva, sen väärä toteuttaminen voi johtaa suureen henkiseen ja sosiaaliseen kärsimykseen. Kenties suomalaisille tekisi hyvää harrastaa nykyistä enemmän seksiä terveessä parisuhteessa ja vähemmän sen ulkopuolella. Selvää on joka tapauksessa, että kaikkia moderneja käsityksiä seksuaalisuudesta ei tarvitse niellä. Me ansaitsemme parempaa. D erik immonen Kirjoittaja on Debatin päätoimittaja, jonka mielestä niin selibaattilupaukset kuin vihkivalatkin ovat kauniita asioita.

ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ | 5

Anteeksi pyytämättä

UN TÄTÄKIN TILANNETTA KATSOTAAN VUODEN PÄÄSTÄ, USKON, ETTÄ KAIKKI SUOMALAISET PITÄVÄT TÄTÄ HYVÄNÄ. – Juha Sipilä

”Insinöörin mielikuvitus ei riittänyt etukäteen ennakoimaan PS:n hajoamista kahteen puolueeseen. Eduskunnassa 19.6 sanomani pätee.” — Pääministeri Juha Sipilä (kesk) kommentoi 24.10.2017 Twitter-tilillään perussuomalaisten hajoamiseen liittynyttä keskustelua. "Ensinnäkin se, että olisin jotenkin natsi. Olen nimenomaan juutalaismyönteinen." — Perussuomalaisten presidenttiehdokas Laura Huhta saari Helsingin Sanomille 29.12.2017 suurimmasta väärinkäsityksestä, joka hänestä omasta mielestään on liikkeellä. ”Ihmisten polvilleen laittaminen on järjetöntä. Olen saanut palautetta, jossa ihmiset ovat sanoneet, että hallituksen politiikka tuntuu siltä, että halutaan laittaa työttömät polvilleen ja antaa heille niskalaukaus.” — SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kommentoi hallituksen politiikkaa Aamulehdessä 5.1.2018 julkaistussa haastattelussa. ”Actually, throughout my life, my two greatest assets have been mental stability and being, like, really smart. Crooked Hillary Clinton also played these cards very hard and, as everyone knows, went down in flames. I went from VERY successful businessman, to top T.V. Star.” — Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kommentoi henkisiä kykyjään Twitter-tilillään 6.1.2018. ”Minä en näe, että tähän varsinaiseen asevelvollisuuteen pitäisi naisten kohdalla mennä. [- -] Totta kai lähdetään siitä, että velvollisuudetkin olisivat kutakuinkin samat. Mutta sitten kun puhutaan ihan maanpuolustuksesta ja armeijasta, niin siellä ne tehtävät ovat erilaisia. Siinä saattaa sukupuolella olla merkitystä. [- -] Naiset myös synnyttävät.” — SDP:n presidenttiehdokas Tuula Haataisella oli

s ydäntä sanoa MTV:n vaalitentissä 10.1.2018, mitä ajattelee tasa-arvosta. ”Euroopan unionin ja euroalueen puitteissa Suomen itsenäisyyttä murennetaan. Meitä hivutetaan kohti sotilaallista liittoutumista, Nato-jäsenyyttä ja vastakkainasettelua Venäjän kanssa.” — Presidenttiehdokas Paavo Väyrynen esitti 13.1.2018 blogissaan poliittista analyysia. ”Kun tätäkin tilannetta katsotaan vuoden päästä, uskon, että kaikki suomalaiset pitävät tätä hyvänä.” — Pääministeri Juha Sipilä puolusti aktiivimallia Yleis radion pääministerin haastattelutunnilla 14.1.2018. ”Jos me nyt menemme siihen suuntaan, että diplomaatit alkavat väitellä siitä, kuka ryhtyi ampumaan ensimmäisenä 70 tai 80 vuotta sitten, niin minusta tuntuu, että me toimimme väärin.” — Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov kieltäytyi 15.1. 2018 pidetyssä lehdistötilaisuudessa myöntämästä, että Neuvostoliitto ampui Mainilan laukaukset vuonna 1939. ”Kiovassa tehtiin Yhdysvaltain tuella vallankaappaus ja laillisesti valittu johto joutui poistumaan maasta. Uusi hallitus kielsi venäjän kielen käytön ja lähti hakemaan Nato-jäsenyyttä. Venäläiset olivat jo vuosia sanoneet amerikkalaisille, että jos Ukrainaa pyritään viemään Natoon, he joutuvat ottamaan haltuunsa Krimin.” — Paavo Väyrynen kommentoi Ukrainan kriisiä MTV:n Huomenta Suomi -ohjelmassa 17.1.2018. ”Venäjä on ollut meille aina hyvä rajanaapuri ja mahdollisuus sitä kautta, että keskinäisriippuvuutta niin taloudellisesti kuin toiminnallisesti kehittämällä meillä on valtavan isot taloudelliset mahdollisuudet.” — Vasemmistoliiton presidenttiehdokas Merja Kyllönen totesi 23.1.2018 julkaistussa Iltalehden vaalitentissä Venäjän olleen Suomelle aina hyvä rajanaapuri. DEBAT TI 1/2018

6 | PJ:N KYNÄSTÄ

Puheenjohtajan kynästä

okaisella muutoksella on oma vastareaktionsa. Sen on kuka tahansa pystynyt aistimaan viimeistään Hollywoodnäyttelijöiden käynnistämän Me too -kampanjan aiheuttamasta tarpeellisesta ja kauan kaivatusta keskustelusta. Kampanja on merkittävällä tavalla lisännyt tietoisuutta seksuaalisen häirinnän yleisyydestä ja vakavuudesta. Aihe puhuttaa sosiaalisessa mediassa, kuten kuuluukin. Seksuaalinen häirintä on aiheena ollut vaiettu liian pitkään. Seksuaalinen häirintä voi jättää uhrille pitkäaikaisia tai jopa pysyviä jälkiä. Häirinnästä puhuminen on hankalaa, erityisesti silloin, kun sitä on tapahtunut aiemmin turvalliseksi koetussa yhteisössä. Minullakin meni vuosia ennen kuin uskalsin puhua kohtaamastani häirinnästä. Vieläkin se tuntuu vaikealta. Me too -kampanjan tärkein ansio lienee juuri avoimuuden lisääminen. Kampanja on rohkaissut ihmisiä puhumaan todella vaikeista ja syvästi henkilökohtaisista asioista, ja puuttumaan häirintään liittyviin valtaasetelmiin. Poliitikoiden on pidettävä huolta siitä, että kampanja ei jää vain keskustelun tasolle. Pelkkä puhe ei enää riitä,

DEBAT TI 1/2018

vaan tarvitaan myös tekoja. Ongelmiin on nyt puututtava konkreettisesti, ja siihen taas tarvitaan kulttuurin muutos: häirinnän juurisyyt on tunnistettava ja niitä vastaan on toimittava. Esimerkiksi seksuaalikasvatuksessa turvallisuutta, kommunikoimista ja avoimuutta on korostettava olennaisesti nykyistä enemmän. Ensisijainen ja ainutlaatuisen tärkeä rooli seksuaali kasvatuksessa on juuri vanhemmilla. Ampiaisten ja kukkasten sijaan on puhuttava seksistä rehellisesti ja suoraan, vaikka se aluksi tuntuisikin vaikealta. Samalla pitänee hyväksyä se tosiasia, että ehkä osaltaan myös yhteiskunnan on tarjottava välineitä siihen, miten asioista voi keskustella nuoren kanssa rakentavasti. Me too -kampanjassa ei ole kyse vain häirinnän uhrien ja siihen syyllistyvien välisestä yksityisasiasta. Häirintä on koko yhteiskunnan kysymys, kulttuurinen ja sosiaalinen ongelma, jonka ratkaisemiseen tarvitaan kaikkien panosta. D

Jesse Jääskeläinen Kirjoittaja on SONKin puheenjohtaja.

HAASTIS | 7

SDP, muuttuva maailma ja vapaus

MIKAEL JUNGNER

iemmin Ylen toimitusjohtajana, SDP:npuoluesihteerinä ja kansanedustajana, mutta myös SONKin pääsihteerinä ja puheenjohtajana toiminut viestintäyhtiö Kreabin Suomen- toimitusjohtaja Mikael Jungner (s. 1965) nousi lehtien otsikoihin, kun hän joulukuussa 2017 erosi puolueesta. Nyt erosta on kulunut jo hetki, ja Jungnerilla on puolueelle sekä kehuja että moitteita: ”SDP:llä on kaksi perusjalkaa, joista toinen minun jäsenyyteni aikana muuttui, ja toinen ei. Arvopohja ei muuttunut, vaan solidaarisuus ja halu pitää huolta ovat säilyneet hyvin. Mutta se 1990-luvun kehitysoptimismi ja tulevaisuususko on heikentynyt. Olipa kyse digitalisaatiosta tai mistä tahansa minua kiinnostavasta uudesta ilmiöstä, SDP joko ei ole siinä mukana tai sitten jarruttaa kehitystä.” Vaikka otsikoista moni saattoi saada toisen kuvan, ei Jungnerin SDP:stä eroamisen taustalla suinkaan ollut siis vain pettymys eduskuntaryhmän äänestyskäyttäytymiseen, kun eduskunta käsitteli alkoholilainsäädännön uudistamista. Ero oli pitkän prosessin kulminaatio, sillä Jungner oli jo pitkään seurannut, kuinka SDP liukui kauemmas hänelle tärkeistä ajattelutavoista ja tavoitteista: ”En usko, että SDP tarvitsee minua. Ne kolme vuosikymmentä jäsenenä olivat hienoa aikaa, ilman muuta. En toivo puolueelle mitään pahaa, mutta kasvoimme erillemme. Ehkä kymmenen vuoden päästä SDP löytää taas positiivisen suhtautumisen tulevaisuuteen, mutta elämä on lyhyt, eikä minulla ole aikaa jäädä sitä odottamaan.”

Kovia sanoja, epäilemättä, ja varmasti katkeraa kuultavaa monelle aktiiville. Mutta Jungner ei koskaan ole pelännyt ottaa kantaa ja puhua suoraan – tai tarvittaessa myös toimia. Vuonna 1991 Jungner, Jari Kajas ja Sara Hirvelä tervasivat Hakaniemeen pystytetyn Neuvostoliitosta lahjoituksena tulleen Maailman rauha -patsaan. Jos Jungner voisi palata tuohon aikaan, hän menisi ja tervaisi patsaan uudestaan. ”Olen tuntenut aina vastenmielisyyttä erityisesti suunnitelmatalouden auktoriteetteja kohtaan. Olen pohjimmiltani tällainen Koiviston tyyppinen anarkisti. Tunnepohjaisesti en voinut sietää neuvosto systeemiä. Se oli vaan pakko tehdä.” Vaikka Neuvostoliiton reaktio tapahtuneeseen huolestutti monia, pian koko valtio romahti, ja tervaajista tuli sankareita. Eräänlaisena sankarina Jungner kiinnostavasti nähtiin myös puolueesta erottuaan. ”Ensimmäiset pari viikkoa  DEBAT TI 1/2018

8 | HAASTIS

OS HALUAA MERKITYKSELLISEKSI PUOLUEEKSI, PITÄÄ PUHUTELLA ÄÄNESTÄJÄÄ, JOLLA ON MUITAKIN VAIHTOEHTOJA.

eron jälkeen olivat melkein hurmoksellista aikaa. Ihmiset erikseen pysäyttivät onnitellakseen. Minusta tuntuu, että ehkä se oli oikea ratkaisu minulle, SDP:lle, kokonaisuudelle. Minusta oli tullut vähän outolintu, joten nyt lienee helpompi jäsentää politiikkaa kun en ole mukana sekoilemassa.” Outolintu on hyvä sana: SDP:ssä Jungner edusti oikeistososialidemokraattista suuntausta, vaikka sanoo suhtautuvansa epäillen oikeisto-vasemmisto -jaotteluun. Hän puhuu paljon arvoliberalismista, avoimuudesta, edistyksestä, ja kehuu markkinataloutta: ”Se on minusta paras tapa järjestää ihmisten välinen vuorovaikutus.” Natoa hän taas kutsuu arvostavasti länsimaisten demokratioiden puolustukselliseksi nyrkiksi, mutta harmittelee samalla sitä, kuinka Suomi varovaisen ulkopoliittisen toimintansa vuoksi olisi luultavasti puolustusliitolle lähinnä taakka. Jungner peräänkuuluttaa myös ihmisten vapautta, ja tuomitsee sen, mitä pitää valtion harjoittamana kansalaisten holhoamisena. Siksi hän pettyi katkerasti SDP:n eduskuntaryhmän äänestyskäyttäytymiseen, kun eduskunta käsitteli alkoholilainsäädännön muuttamista. ”Toki kansalaisia pitää suojella vääriltä valinnoilta, ja jos pahimmat asiantuntijoiden ennustukset liberalisoinnin seurauksista toteutuvat, varmasti tilanne korjataan. Mutta noin kolmasosa demarikansanedustajista oli vaalikoneissa ilmoittanut kannattavansa tällaista uudistamista, ja lopulta – Ville Skinnari poikkeuksena – SDP:n yhtenäisen esiintymisen motiivina oli lähinnä hallituksen polun vaikeuttaminen.” Alkoholin myyntiä hän haluaisi kokeilemalla enenevässä määrin liberalisoida: ”Kokeillaan nyt ensin näillä 5,5-prosenttisilla, sitten miedoilla viineillä, sitten viineillä – jos siis kaikki menee hyvin. Päivä päivältä ihmisille pitäisi antaa enemmän päätösvaltaa omasta elämästään.”

Yhdeksi suureksi SDP:n ongelmaksi Jungner mieltää äänestäjistä kilpailun juuri perussuomalaisten kanssa – ja toisaalta haluttomuuden järkevään kilpailuun yleisemmällä tasolla. ”Demareille kilpailu kaikilla tasoilla on toki vastenmielistä, mutta se kilpailematon kannatus on noin kaksi prosenttia, kuten Tuula Haataisen kampanjasta näkee. Mutta sitten kun kilpaillaan, kilpaillaan persujen kanssa. Jutta Urpilaisen aikana kilpailtiin vihreiden kanssa, ja niin pitäisikin tehdä. Jos haluaa merkitykselliseksi puolueeksi, pitää puhutella äänestäjää, jolla on muitakin vaihtoehtoja.” Varsin kärkevästi Jungner jopa kutsuu SDP:tä ”semirasistiseksi kansanliikkeeksi” – hänen mukaansa puolueessa ilmenevä rasismi kun ei ole avointa eikä aatteeseen pohjautuvaa, mutta Jungner kokee sen näkyvän esimerkiksi maahanmuuttovastaisissa puheenvuoroissa. Niiden taustalta hän taas tunnistaa juurikin halun kilpailla niiden äänistä, jotka saattaisivat muuten äänestää perussuomalaisia. Kerran SONKilainen, aina SONKilainen – tai näin ainakin sanotaan. Ehkä toteamuksessa on jotain perää, sillä Jungner toivoo liiton säilyvän vahvana, itsenäisenä toimijana: ”Opiskelijamaailma on erilainen kuin nuorten maailma noin yleensä, ja siihen täytyy yrittää pitää näppituntumaa SONKin kautta. Jo minun aikanani esiintyi puheita opiskelija- ja nuorisoliiton yhdistämisestä. Minä en sitä tekisi, siinä häviäisi kontakti opiskelevaan demarihenkiseen maailmaa muuttavaan porukkaan. SONK ei ole ehkä mikään huippusuosittu kansanliike, mutta paljon raikasta ajattelua ja mielenkiintoisia tyyppejä on tullut sitä kautta politiikkaan. Vaalisin sen itsenäisyyttä ja olemassaoloa kaikin tavoin. Sitä paitsi, paremmassa hapessa se nyt on kuin silloin kun minä olin siellä.” Parhaiten Jungnerille SONKista on jäänyt mieleen ennakkoluuloton keskustelu EU:sta, Natosta, ydinvoimasta, ja monista muista aiheista. Nyt on meidän tehtävämme varmistaa, että tuo sama ennakkoluuloton keskustelu jatkuu ja vahvistuu. D

Erik Immonen Kirjoittaja on Debatin päätoimittaja.

DEBAT TI 1/2018

KUVA: PEKKO KORVUO

HAASTIS | 9

DEBAT TI 1/2018

10 |SEKSI

Se k si DEBAT TI 1/2018

SEKSI | 11

Seksi ei ole luontoissuoritus

ikeustieteen opiskelijan Matlock- ja Ally McBeal -haavekuvat romutetaan suomalaisessa juristikoulutuksessa ensimmäisenä lukuvuonna. Tuolloin opiskelijoiden päähän pudotetaan alan oppineimpien teokset yksityisoikeuden peruskaurasta, sopimusoikeudesta. Alan teokset ovat puuduttavia ja tylsiä. Ne onnistuvat problematisoimaan elämän arkisimmatkin asiat. Et ehkä osaa arvata, kuinka monimutkaisen ilmiön kahvikupin ostamisesta voi saada aikaiseksi. Totta kai tässäkin tapauksessa tietämätön fuksi ymmärtää vasta myöhemmin, kuinka oleellisten asioiden äärellä on viettänyt tenttiä edeltävän yön. Oman sopimusoikeuskidutukseni keskeltä muistiini on jäänyt käsite luontoissuoritus. Yksinkertaistaen sillä tarkoitetaan sopimuskumppanin oikeutta vaatia sitovan sopimuksen toteuttamista sovitussa muodossa. Jos siis sovin kanssasi autosi ostamisesta, olen oikeutettu kauppahinnan maksamalla saamaan oikeasti omistukseeni autosi, vaikka muuttaisit myöhemmin mielesi. Luontoissuoritusta ei kuitenkaan voi soveltaa kaikkiin sopimuksiin. Esimerkiksi lain mukaan on sinällään mahdollista sopia seksin harrastamisesta kahden aikuisen välillä, jopa maksua vastaan. Jos toinen kuitenkin kieltäytyy sopimuksen solmimisen jälkeen, ilman omaansa jäänyt ei voi marssia oikeustalolle ja vaatia tuomioistuinta velvoittamaan toista osapuolta harrastamaan kanssaan seksiä. Siitä, että luontoissuoritusta ei voi soveltaa hyvin luonnollisena pidettyyn asiaan, oli luonnollisesti tehty yliopiston tenttikirjaan asiaankuuluvat reunahuomautukset. Valitettavasti sopimusoikeuden tutkimuksen merkki

teokset eivät tavoittaneet Helsingin Sanomissa jokin aika sitten julkisuutta saaneen kännykkäsovelluksen kehittäjiä. Artikkelissa esiteltiin uutena oikeudellisena innovaationa Legal Fling -sovellus, jonka avulla yön pimeydessä on mahdollista varmistaa yhden illan suhteiden selusta. Sovelluksessa osapuolet voivat sopia keskenään ”sitovan sopimuksen” seksin harrastamisesta. Ideana on, että sovelluksen avulla puolustautuminen mahdollisessa raiskausoikeudenkäynnissä helpottuu: ei se voinut olla raiskaus, kun sovelluksessa on nimi alla. Sanomattakin on selvää, että idea on yksioikoinen ja mäntti. Ensinnäkin, kuten jo todettua, seksin harrastamisesta voi toki sopia, mutta sopimuksen juridinen merkitys jää vähäiseksi. Näin on paitsi Suomessa, myös muiden länsimaiden oikeusjärjestelmissä. Samoin on selvää, että suostumuksensa seksiin voi aina perua. Mahdollisessa raiskausoikeudenkäynnissä sovellus ohitettaisiin oikeudenkäynnissä olankohautuksella ja sille ehkä uhrattaisiin pari naurahdusta tuomarien kahvihuoneessa. Sen selvittämiseen, mitä kahden ihmisen välillä on tapahtunut ja kuinka laajassa yhteisymmärryksessä, sovellus ei tarjoa mitään apua. Seksuaalirikosten vähentämiseen ei ole oikotietä. Kaikki lähtee liikkeelle ihmisten kunnioituksesta toisten ihmisten itsemääräämisoikeutta kohtaan. Jos pahin tapahtuu, uhria on tuettava asian eteenpäin viemisessä. Lopulta oikeuslaitoksen on annettava tehdä työnsä. D Wiking Vuori Kirjoittaja on oikeusnotaari.

DEBAT TI 1/2018

12 | SEKSI

Mitä on sinun rakkautesi rinnalla viini – Havaintoja seksin todellisesta suuruudesta Minä olen rakkaani oma, minuun hän tuntee halua! — Laulujen laulu 7:11.

hmisen seksuaalisuuteen liittyy kaksi suurta virhettä, joihin kaikki muut virheelliset käsitykset seksistä lopulta pohjautuvat. Ensimmäinen virhe on ajatus, jonka mukaan seksi on jotenkin itsessään aina likaista, väärin, tai haitallista. Toinen virhe on kuvitelma, että kukin voi toteuttaa seksuaalisuuttaan aivan miten tahansa, kunhan kaikki aktin osapuolet antavat siihen suostumuksensa. Hélas! Tähän alennustilaan olemme itsemme saattaneet. Suuri Aristoteles opetti, että yleensä oikea ratkaisu ei löydy ääripäistä vaan niiden välimaastosta. Siten seksi ei ole lähtökohtaisesti väärin, ja tomistiseen filosofiaan tukeutuen voimme todeta, että mitä ikinä onkin olemassa, kaikki on olemassaolonsa osalta hyvää. Asioita voidaan käyttää väärin, mutta mikään luonnollisesti ilmenevä asia ei sinänsä ole paha. Ihmisen seksuaalinen halu ja seksin mahdollistavat fyysiset ominaisuudet ovat siten nekin hyviä, ja pahaa on ainoastaan niiden väärinkäyttö. On silti muistettava, että eksessiivinen keskittyminen seksuaaliseen nautintoon tai sen tavoittelu tuomittavilla keinoilla, kuten rahalla, väkivallalla tai auktoriteettiaseman hyödyntämisellä on torjuttava, mikäli tahdomme todella olla ihmisen tittelin arvoisia olentoja. Harvoin tulemme ajatelleeksi, että seksi voi olla pyhää ja toisaalta toimia myös väylänä pyhyyden kokemiseen. Muinaisissa kulttuureissa seksuaalisuuden maaginen voima tunnustettiin varsin yleisesti, mistä esimerkiksi DEBAT TI 1/2018

temppeliprostituutiota voidaan pitää yhtenä erheellisenä, mutta loogisena osoituksena. Vaikka monesti väitetään, että judeo-kristillinen traditio suhtautuisi ihmisen seksuaalisuuteen kielteisesti, tämä ei itse asiassa pidä lainkaan paikkaansa. Kirkkoisä Augustinuksen ja tiettyjen muiden suurten opettajien kunniaa ei vähennä se, että heitä yhdisti ajoittain ilmentynyt ankara retoriikka seksuaalisuuden käsittelyssä, eikä kokonaista traditiota voi leimata seksikielteiseksi vain heidän ankaruutensa vuoksi. Pikemmin kyse on siitä, että judeo-kristillinen perinne on mieltänyt seksuaalisuuden niin vahvaksi voimaksi, että se on aina katsonut sen ohjaamisen ja opastamisen olevan välttämätöntä. Valitettavan harva tulee nimittäin ajatelleeksi, että suurenmoinen Laulujen laulu löytyy keskeltä Raamattua. Kyse on maailmankirjallisuuden klassikoihin lukeutuvasta tekstistä, jossa kuvataan miehen ja naisen halua toisiaan kohtaan, ja joka kaikkien tulisi tuntea. Suuret teologit ovat löytäneet sen sanoista erilaisia merkityksiä, ja se on innoittanut käytännössä kaikkea myöhempää abrahamilaisten uskontojen eroottista kirjallisuutta. Tämä loistelias runoelma jopa ylittää, jos mahdollista, islamilaisen perinteen suurten kirjoittajien, kuten Háfezin, uskonnollisen eroottisen runouden, joka on sekin lähes vertaansa vailla. Salomo ja Háfez ymmärsivät monien muiden tavoin, että ihmisen seksuaalisuuden tarkastelun kautta voimme käsittää jotakin sieluistamme ja ikuisuudesta. Heille kuvaukset seksistä ja halusta toimivat keinoina käsitellä ihmisen kaipuuta Jumalaa kohtaan, ja toisaalta Jumalan suunnatonta tahtoa vetää ihminen luokseen, kaikesta huonou destamme huolimatta. Samalla he halusivat painottaa seksin arvoa ja mysteeriä. Hieman samankaltaiseen ilmiöön liittyy käsitys toisenlaisesta seksin metafyysisestä aspek-

SEKSI | 13

tista, josta italialainen filosofi Julius Evola AULUJEN LAULUN TAI HÁFEZIN RUNOJEN puhui. Seksi on joka tapauksessa – pace MarHUOLELLINEN LUKEMINEN ON ERITYISEN cus Aurelius – muutakin kuin pelkkää ruuTARPEEN NYKYAIKANA, KUN TRADITIOmiinosien hankautumista toisiaan vasten. NAALISET KÄSITYKSET SEKSUAALISUUDESTA Parhaimmillaan ja korkeimmillaan se on kahOVAT SAARRETTUINA KUIN MUINAINEN TROIJA. den toisiaan rakastavan ihmisen keskinäisen hellyyden, intohimon ja kiintymyksen korkea osoitus, joka lujittaa heidän sidettään vahvemmin kuin juuri mikään muu. Laulujen laulun tai Háfezin runojen huolellinen lukeminen on erityisen tarpeen nykyaikana, kun ajattelusta on kyse myös yhden yön jutuissa, prostituutitraditionaaliset käsitykset seksuaalisuudesta ovat saarretossa ja irtosuhteissa, ja kaikessa sellaisessa seksissä, jossa tuina kuin muinainen Troija. Kuten ikivaltojen siunaama osapuolet eivät ole läsnä myös henkisesti. pyhä Ilion, myös tämä linnake uhkaa sortua. Kulttuurim”Rintasi ovat kuin peuranvasat, kuin gasellin kaksoset” me on vulgarisoitunut, ja kaikki pyritään vetämään alas, (Laulujen laulu 7:4). Samat puritaanit keskuudessamme, matalimman yhteisen nimittäjän tasolle. Tämä näkyy joiden mielestä alkoholin juominen on kristinuskon kanhyvin siinä, kuinka seksistä puhutaan ja ajatellaan. Karnalta väärin, vaikka Jeesuksen ensimmäinen ihmeteko kea kielenkäyttö seksuaalisuuden teemojen käsittelyssä, oli veden muuttaminen viiniksi eikä päinvastoin, olisivat halu erottaa suvunjatkaminen ja seksuaalisuus toisistaan kenties sitä mieltä, että Laulujen laulun eroottinen sisältö väärällä ehdottomuudella, harhaisen vapaamielisyyden on oikeastaan jotakin tuomittavaa, jotakin haitallista. Mutihannoiminen, pornografian pitäminen jonain muuna ta sama teksti tuo vahvasti esille, kuinka todellisuudessa kuin epäesteettisenä roskana ja huolimaton hällä väliä seksuaalisuus ja rakkaus kytkeytyvät toisiinsa siteellä, jota -asennoituminen ihmisen seksuaalisuuden toteuttamiei voi katkaista: ”Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, seen ovat luoneet vallitsevan ajattelutavan, jonka mukaan pane sinetiksi ranteesi nauhaan. Rakkaus on väkevä kuin seksi on vain kivaa ja jokaisen oikeus. Seksin sakraalinen kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela” (Laulujen laupuoli on unohdettu kokonaan, ja kaikki siihen liittyvä halu 8:6). Kuinka moni voi sanoa parisuhteensa rakkauden lutaan mieltää vain materian kautta ja silkaksi oletettujen olevan kiivas ja kyltymätön kuin tuonela? Vain tuo rakkaus tarpeiden tyydyttämiseksi. Oikeastaan voitaisiin sanoa, nostaa seksin sille paikalle, jolle se kuuluu. Ja se paikka on että modernissa seksissä ihminen käyttää toisen kehoa korkealla, hyvin korkealla. D itsetyydytyksen apuvälineenä, ja tähän tosiasiaan kytkeytyvä kunniaton omaan nautintoon keskittyminen kumpErik Immonen panin huomioimisen kustannuksella näyttää olevan sekin Kirjoittaja on Debatin päätoimittaja. seurausta moderneista virheistä. Viime kädessä väärästä DEBAT TI 1/2018

14 | SEKSI

ADEHDIN, KUINKA HUOLETTOMASTI JA VAPAASTI DONNER ON VOINUT ELINVOIMAISIMPINA AIKUISUUTENSA VUOSINA JÖRNIÄ.

DEBAT TI 1/2018

SEKSI | 15

Kumpi tuli ensin, Jörn Donner vai jörniminen?

örn Donnerin ja hänen poikansa Rafaelin haastattelu Kuukausiliitteen (2/2018) Perhesiteitä-sarjassa nosti pienen äläkän. Erityisesti Jörnin kylmäkiskoinen suhtautuminen avioliittojensa ulkopuolella syntyneisiin keskimmäisiin lapsiinsa silitti monia vastakarvaan. Samapa tuo. Ei lapsistaan tarvitse pitää – ei isänä eikä äitinä – jos ei huvita. Usein ihmiset nyt vain ovat sietämättömiä ja kelvottomia. Ei niihin ihmisiin tarvitse pitää erityisemmin yhteyttä, joiden kanssa tekemisissä oleminen tuntuu naamansa hieromiselta raastimeen. Olivat miten sukulaisia, vanhempia tai lapsia hyvänsä. Itseäni haastattelussa ärsytti eniten, kuinka ilmiselvänä ja itsestäänselvän helppona asiana Donner tuntuu ottavan jörnimisensä pitkin 1960- ja 1970-lukuja. Kadehdin, kuinka huolettomasti ja vapaasti Donner on voinut elinvoimaisimpina aikuisuutensa vuosina jörniä. Antibioottien myötä käytännössä kaikki seksitaudit olivat hänen varhaisen aikuisuutensa vuosina hoidettavissa menemällä hattu kourassa läheisen lääkärin vastaanotolle ja syömällä muutamia pillereitä. Ja pillereistä puheen ollen: e-pillereiden ansiosta ei-toivottuja lapsiakaan ei olisi ollut pakko saada. Sukupolvi, joka sai nähdä ihmiskunnan historian no peimman talouskasvun, suuren ja hyvinvoivan keskiluokan nousun ja sai käyttöönsä varallisuuden hyvinvointiyhteis kunnan rakentamiseen, sai kaiken tämän kokiessaan myös jörniä menemään vailla huolen häivää. 1980-luku ja HIV muuttivat kaiken. Allekirjoittaneen sukupolvi on kasvanut ja elänyt maailmassa, jossa seksuaalisuuteen liittyy jälleen epämääräinen häpeän, syyllisyyden ja vaaran leima.

En yritä seuraavassa missään nimessä argumentoida seksuaalikasvatusta vastaan. Turvallisuus ja vastuullisuus on ehdoton lähtökohta kaikelle seksuaaliselle kanssakäymiselle. Haluan kuitenkin nostaa esiin, kuinka sinänsä elintärkeä kouluvalistus ehkäisyttä harrastetun seksin vaaroista on iskostanut kokonaiseen sukupolveen uudelleen seksuaalisuuteen liittyvän vaarallisuuden ja häpeän tunteen. Jörnit kerrankin ilman kondomia, niin tulet raskaaksi, saat liudan sukupuolitauteja ja lahoat sisältä. Jörnimiseen liittyvä vaarallisuuden tunne ei vuonna 2018 ole niinkään moraalista, vaan terveydellistä. Kun tähän yhdistää epärealistiset ulkonäköodotukset ja valtavirtapornografian toisintamat eriskummalliset – joskin kieltämättä usein kerrassaan huvittavat: voidaan kysyä, miksi aina on pakko laueta kumppanin kasvoille, ja niin edelleen – seksuaaliset toimintamallit, niin ei ole mikään ihme, että jörniminen tuntuu vaikealta ja on kriisissä. Nuoret aikuiset harrastavat vähemmän seksiä kuin edeltävät sukupolvet. Esimerkiksi suomalaisten seksuaalisuutta seuranneen Väestöliiton FINSEX-tutkimushankkeen mukaan suomalaisten kuukausittaiset yhdyntämäärät ovat olleet laskussa jo pitkään. Se on tietyssä mielessä hirvittävä harmi, sillä intohimoinen jörniminen on yksi hienoimmista emotionaalisen läheisyyden, henkisen yhteyden ja avoimuuden ylläpitäjistä. D

Pekko Korvuo Kirjoittaja on SONKin liittohallituksen ja Debatin toimituskunnan jäsen.

 DEBAT TI 1/2018

16 | RISTIKKO 2 4

5 2 8

1 9

10 6

13 12 16

9 17

10 13

23 5

11 28

Debatti-ristikko VASTAUS

DEBAT TI 1/2018

RISTIKKO | 17

VAAKA 6

3. Osasto 5. Platonilta 8. Hurskas 9. Peti 10. of Finland 11. Lolita 13. Kirkkoruhtinas 17. SM 20. Roomalainen

23. Kyltymätön 25. Liputettava nainen 27. Eino Leino 28. Korpi 29. Museo 31. Suomen seksikkäin 33. Ero 34. Eepos 35. Hyve

PYSTY 12 1. Kimpassa 2. FilosoFI 4. Päämaja 6. Espoossa 7. kaupunki 12. Torilla tavataan 14. Naurava kulkuri 15. Enkeli 16. Fonetiikka

18. Martin 19. Este 21. Yksiavioisuus 22. Säveltäjä 24. Työväen kaupunki 26. Monet 30. Yhteinen kieli 32. Menettää

24 15 25 14

29 30 31

34 8 4 35

DEBAT TI 1/2018

18 | SEKSI

Ilman rihman kiertämää

ökki seisoo erillään maatalon pihapiiristä. Jos se olisi lähempänä ja palaisi, samalla palaisi kaikki muukin. Siellä on synnytty, eletty ja rentouduttu. Se on tietynlainen allegoria koko Suomen kansan lyhyestä historiasta. Heitellään vettä kiville ja lyödään toisia oksilla, jotka on varta vasten köytetty vihdoiksi. Se on tila, jossa lämpömittarin kääntyessä 60 asteen paremmalle puolelle ilmapiiri vaihtuu hyvin kiusaantuneesta täysin normaaliksi. Tavanomaisesti riittää, että naapurin näkee metsäkukkulan laelta tekemästä lumi töitä, mutta kuuman huoneen tilan puutteen takia, on vain sujahdettava sinne, minne mahtuu. Mäntylaude, vettä ja läheisiä. Ensimmäinen hengenveto, parkaisu ja napanuoran katkaisu. Näin on syntynyt ihminen suomalaiseen saunaan. Alasti, tiedostomatta maailman normeja, valtaapitäviä tai oikeastaan mitään muutakaan. Seuraavat vuodet hän juoksentelee pää kolmantena jalkana, milloin mitäkin yllään. Toisinaan ei mitään. Jossain vaiheessa hänelle aletaan kertoa pukeutumisen oleellisuudesta. Joka lauantai perhe kuitenkin änkeää samalle saunan lauteelle. Nuori mieli etsii vastausta ja päätyy tulokseen, että kuumuuden täytyy olla se tekijä, joka määrittelee pukeutumista. Hän tuumii, että muutama koivuhalko leipäuuniin voisi helpottaa tilannetta myös torpan tapauksessa. Lämmön noustessa vanhemmat havahtuvat ja nuori henkilö saa ankarat torut. Sauna on normatiivinen lokero, sen ulkopuolella Suomessakaan ei voi olla alasti. Alastomuus on tabu. Varsinkin Yhdysvalloissa, josta Suomi sekä useimmat muut länsimaat ja niiden kansaDEBAT TI 1/2018

laiset saavat vaikutteita ja vaikuttuvat. Yhdysvalloissa on ollut haasteita viedä lapsia antiikista kertoviin museoihin, koska patsaiden pyhät paikat saattavat olla näkyvillä. Suomalainen tulee helposti ajatelleeksi, että kaikkea kanssa. Markkinateollisuus uusintaa ja toisintaa kehojen seksualisointia, mutta kenties myös kristillinen normatiivisuus ja häveliäisyys ovat vaikuttaneet osaltaan tähän kehityskulkuun. Yhdysvallat on maailman mahti kristillisyydessä, vaikka sitä harvoin ajatellaan. Suomessa ei ole lukemattomia tuhansia ihmisiä vetäviä ja urheilustadioneita muistuttavia jättikirkkoja. Täällä markkinateollisuuden historia on myös toisenlainen ja lyhyempi. Nämä niin sanotun edistyksen tuulet puhaltavat silti meilläkin. Miltä ihminen sitten näyttää saunassa? Seksikkäältä? Vähän huterasti kasatulta hiusten ja ihon yhdistelmältä, josta pistävät esiin hieman ulkoneva nenä ja silmät? Kummajaiselta? Vai vain luonnolliselta? Omalta itseltään, ei sen oudommalta! Sauna on luonnollinen paikka, eikä siitä kannata raken taa ahdistuksen linnaketta. Kukaan ei ole täydellinen. Jos sellaista luulee, kannattaa luulot ripustaa pyyhkeen kanssa naulaan ennen saunaan menemistä, tai jättää järveen ensimmäisellä pulahduksella. Jotkut tapaavat heittää ne myös kiukaalle. Saunaan tulkoon ja saunassa olkoon jokainen sellaisena kuin on. Sitä mieltä on myös tarinamme sankari, jonka kerrotaan yhä juoksevan pitkin pihoja ilman rihman kiertämää. D Kalle Virtanen Kirjoittaja on SONKin liittohallituksen ja Debatin toimituskunnan jäsen.

SEKSI | 19

ARKKINATEOLLISUUS UUSINTAA JA TOISINTAA KEHOJEN SEKSUALISOINTIA, MUTTA KENTIES MYÖS KRISTILLINEN NORMATIIVISUUS JA HÄVELIÄISYYS OVAT VAIKUTTANEET OSALTAAN TÄHÄN KEHITYSKULKUUN.

DEBAT TI 1/2018

20 | SEKSI

Castigat ridendo mores? ”Niissä esiintyvät eivät soita hyveensä kehittämiseksi, vaan kuulijoiden nautinnon – jopa rahvaanomaisen – nautinnon vuoksi.” — Aristoteles

n vähintäänkin kiinnostavaa, miten Suomen listahiteissä käsitellään seksiä. Hittejä tuotetaan nopeaan tahtiin ja tarkoituksena on saada ne leviämään mahdollisimman laajalle. Vaikka suositun musiikin ja esteettisten arvojen yhteys on heikentynyt, hitti saavuttaa yhä suosionsa olemalla yhteisöllisesti tärkeä, kun sen musiikillinen sanoma on yleisesti hyväksytty ja ymmärretty. Termi musiikki on peräisin kreikan sanasta mousike, joka kattoi aikoinaan kaikki muusain taidot, keskeisimpinä sana- ja soittotaidot. Alun perin sitä ei kutsuttu taiteeksi vaan jäljittelyksi, mimesikseksi. Instrumentaalisen musiikin katsottiin jäljittelevän ennen kaikkea ihmisen luonnetta ja käyttäytymistaipumuksia – esimerkiksi hitautta, tasapainoisuutta tai ristiriitaisuutta. Platonin mukaan runoilijat tai muusikot tuottavat jäljitteleviä esityksiä ajatuksista, sanoista ja teoista, joita yleisö puolestaan kuvastaa mielessään ja käyttäytymisessään. Musiikillisen sanoman olemassaolo tunnustettiin jo varhain. Tuolloin ymmärrettiin, että jos jäljittelyn kohteen ovat moraalisesti arveluttavia, nautintopohjainen sisäinen jäljittely johtaa myös vastaavien käyttäytymistaipumusten yleistymiseen todellisuudessa. Siksi näiden kielteisten ilmiöiden ehkäisemiseksi on taiteelle asetettava selkeät moraaliset hyväksyttävyyskriteerit. Instrumentaalisen musiikin arvo pelkistyy näin sanansa mukaisesti instrumentaaliseksi, sillä sitä itseään tärkeämpänä näyttäytyy kosmoksen sekä yksittäisen sielun harmonia. Juuri rytmin ja melodian nähtiin kykenevän parhaiten tunkeutumaan ihmisen sielun sisimpään ja valtaamaan sen kaikista DEBAT TI 1/2018

voimakkaimmin. Täten ei tulisi hyväksyä mitä tahansa musiikkia, vaan ainoastaan sellaiset musiikkilajit, joiden sävelillä on kuulijoihinsa positiivinen vaikutus. Surumielisyyden ja velttouden lietsominen johtaa sielun innostuvan osan kuihtumiseen tai muuttumiseen äkkipikaiseksi. Platonin mukaan sanalliseen ilmaisuun nähden musiikki on sille alisteista säestystä, jonka on noudatettava samoja moraalin ja totuudellisuuden muotoja kuin runoudenkin. Kuten kirkkoisä Augustinus totesi viisaudessaan: ”Mutta jos, niin kuin useasti tapahtuu laulun sävel liikuttaa minua enemmän kuin sen sisältö (cantus quam rea) silloin tunnustan avoimesti tekeväni rangaistuksen ansainneen synnin ja silloin olisin myös mieluummin kuulematta laulua.” Filosofiassa musiikki on perinteisesti nähty uhkana, sillä se mikä uhkaa rationaliteettia, uhkaa myös politiikkaa. Georg Wilhelm Friedrich Hegelin mukaan musiikki koskettaa puhdasta minää, itseä sellaisenaan. Musiikki voi ylentää sielun tuomalla siihen tyyntä iloa; se voi temmata sielun mukanaan dionyysiseen hurmioon, tai syöstä sen epätoivon alhoihin. Kun ihmiset seuraavat musiikkia sinänsä, Hegelin mukaan he seuraavat sitä eräänlaisen elementaarisen voiman lumoamina eläiminä. Musiikki painaa ihmistä kohti eläimellistä pohjaa, josta tulisi pyrkiä irti. Erilaisia yrityksiä pelastaa musiikki järjen palvelukseen ovat esimerkiksi sanat, jotka musiikkiin voidaan liittää. Näillä perusteilla koin oleelliseksi tarkastella, miten seksi näyttäytyy Spotifyn Finland Top 50 -listahittien sanoituksissa. Toki seksin käsitteleminen musiikissa on nykymuodossaan uusi keksintö, joka hyväksyttiin vasta 1900-luvun seksuaalisen vallankumouksen myötä. Hittikappaleiden musiikillisen sanoman myötä voimme silti tavoittaa jotain moraalikäsityksistämme, tai siitä, millaisena näemme seksin. Täten päädyin selaamaan läpi kaikki listan 50 kappaletta. Yhteistä kappaleille genrestä riippumatta olivat ahdistuneisuus, yhden yön jutut, vastuun pakoilu ja ikuiset bileet.

SEKSI | 21

I OLE VAIKEA YMMÄRTÄÄ, MIKSI MORAALITTOMUUS ON YLEISTYNYT. SAMALLA KUN OLEMME UNOHTANEET, MITÄ HYVÄ ELÄMÄ ON, OLEMME UNOHTANEET, MITÄ HYVÄ MUSIIKKI ON.

Valot vaihtuu, jengi haihtuu, Kunnes ollaan vaan me Ja just nyt vastuuta Ei oo, ei oo, ei oo Dirty dancing, oon sun beibi Eikä tietä ehkä seuraavaan kertaan Ei oo, ei oo, ei oo Evelina: Tornado Toinen ihminen näyttäytyy kuin huumeena, oli kyse sitten epäterveestä parisuhteesta tai pettämisestä. Nyky muusikot perustelevat tätä usein sillä, että haluavat kirjoittaa vaikeista ja kipeistä asioista. Miksi niistä kuitenkaan täytyy kirjoittaa? Platoniin nojautuen voidaan todeta, että on mielekkäämpää valita jäljittelyn lähteeksi ylevää kuin epätasapanoista, sillä jälkimmäisestä kirjoittaminen johtaa väärien käyttäytymistaipumusten yleistymiseen myös todellisuudessa. Ei ole vaikea ymmärtää, miksi moraalittomuus on yleistynyt. Samalla kun olemme unohtaneet, mitä hyvä elämä on, olemme unohtaneet, mitä hyvä musiikki on. We do drugs together, fuck up clubs together And we’d both go crazy, if we was to sever You know? We keep mobbin’, it’s just me and my bitch Fuck the world, we just gon’ keep getting rich, you know?

Castigat ridendo mores? Taivun itse enemmän Platonin puoleen. Hänen mukaansa se, joka on lapsuusiästä alkaen opetettu kuuntelemaan hillittyä ja säännönmukaista musiikkia, kutsuu kaikkea muuta ala-arvoiseksi. Populaarimusiikki onkin juuri ala-arvoista, älyllisesti köyhää ja laiskaa. Kuten Eduard Hanslick totesi: ”Omasta älyllisestä valppaudesta nauttiminen on älykkäin ja kehittävin, joskaan ei helpoin tapa kuunnella musiikkia.” Olemme kyvyttömiä ymmärtämään musiikkia, koska meiltä puuttuu immuniteetti sen perusaineksille. Emme enää vaadi musiikintekijöiltä muusain taitoja. Mimesis voisi toimia hyvänä kasvatuksen lähteenä, vaikkei se teekään ketään viisaaksi. Tueksi tarvitaan oppineita musiikkikasvattajia, jotka ymmärtävät, että sisältö tulee ennen yhtäkään säveltä. Musiikkikasvatus on ensi kädessä moraali- ja sisältökasvatusta – myös seksuaalikasvatusta. Millaisia käsityksiä seksistä ja seksuaalisuudesta haluamme opettaa? Sellaisia, jossa kaikenlainen sekoileminen ja pettäminen, lukuisat lyhyet suhteet ja älyllinen laiskuus ovat jotain hyväksyttävää? Kuten Platon opetti, meidän tulee kyetä määrittelemään uudelleen rajat, joiden puitteissa mimesistä voidaan pitää hyväksyttävänä. Muutoin olemme vain vulgaarin nautinnon tavoittelun vankeja. D

Ida Piltonen Kirjoittaja on kasvatustieteen maisteriopiskelija ja Tampereen

G-Eazy & Halsey: Him & I

sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja.

DEBAT TI 1/2018

22 | SEKSI

La perfidia de tu amor

lberto Domínguezin säveltämä Perfidia (1939) kertoo tarinan uskottomuudesta ja petetystä rakkaudesta. Kappale on kaunis ja se on syystäkin käännetty usealle eri kielelle, mutta sen aihe on kaikkea muuta. Nykymaailmassa uskottomuus parisuhteessa on huolestuttavan yleistä, ja vielä sen tavanomaisuutta omituisempi ilmiö on se huolettomuus, jolla kovin moni siihen suhtautuu. Amerikkalaiset sanovat, että joku voi haluta sekä säilyttää kakkunsa että syödä sen, ja niin tekee myös se, joka pettää: kuin itsehillintään kykenemätön pikkulapsi, hän hylkää velvollisuutensa olla kumppanilleen uskollinen, ja tavoittelee nautintoa välittämättä kunniasta ja arvokkuudesta, mutta hän haluaa kuitenkin pitää yllä parisuhteensa valhetta, joka säilyy vain, jos petetty kumppani ei saa tietää, mitä toinen todellisuudessa tekee. Nykyihminen ei halua ottaa vastuuta teoistaan, ja siksi moni pettäjä huijaa itseään vakuuttamalla omalletunnolleen, ettei oikeasti ole pettänyt, on vain tavallaan pettänyt, mitä se ikinä tarkoittaakaan – tai jos onkin pettänyt, asia ei lopulta ole niin vakava. Aivan kuin syyllisyydestä vapautumiseen riittäisi, että ihminen antaa itselleen anteeksi! Häpeän tumma tahra ei katoa sillä, että eksynyt sielu päättää olla ajattelematta omien väärien tekojensa taakkaa. Samalla modernin pettäjän ympäriltä löytyy usein muita, jotka ovat itsekin pettäneet, ja jotka sitten tarjoavat jonkinasteista vähintään implisiittistä moraalista tukea pettäjälle. Näin pettämisen vääryyttä saatetaan vähätellä puhumalla siitä, kuinka kukaan ei ole synnitön, tai että jokainen tekee virheitä. Fort bien! Se heittäköön ensimmäisen kiven, joka ei ole tehnyt syntiä, ja kompastunut on autettava ylös maasta. Kun tuomitsemme pettämisen, kyse ei ole halusta langettaa tuomiota kenenkään persooDEBAT TI 1/2018

nalle, vaan kyvystä tunnistaa selvä vääryys. On toki aivan totta, että meistä harva on täydellinen. Tämä harmillinen tosiasia ei kuitenkaan oikeuta rikkeitämme, vaan ainoastaan auttaa ymmärtämään niitä. On kuitenkin epäselvää, miten yhden petos voisi toimia oikeutuksena toisen tekemälle vääryydelle. Miksi kurittoman ihmisen perfidia tulisi sallia vain siksi, että muut ovat kenties epäonnistuneet elämänsä toisilla osa-alueilla? Emme salli tätä logiikkaa muuallakaan: olemme moittineet hallitusta nyt tehtävistä koulutusleikkauksista, vaikka olimme itse aiemmin siunaamassa toisia koulutusleikkauksia. Vaikka olemme kerran ajaneet puuta päin, meidän ei tarvitse kannustaa muita siihen. Osa pariskunnista on nykyisin avoimessa suhteessa, jonka kontekstissa ei voida puhua pettämisestä sanan perinteisessä merkityksessä. Suum cuique. Avoimet suhteet ovat ristiriidassa ihmisen luonteen pysyvimpien piirteiden kanssa, mutta moderni mentaliteetti kannustaa individualismiin, jonka puitteissa kukin saa vapaasti tuhota oman onnensa valitsemallaan tavalla – ja joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Moni ei kuitenkaan halua avointa suhdetta, vaan eksklusiivisen, yksiavioisen ja uskollisen parisuhteen. Tällaista suhdetta toivovalle henkilölle on selvää, että kumppanin lojaliteetti on ehdottoman välttämätöntä. Eikä rehellistä sitoutumista toivovalle valehteleminen ole kuitattavissa inhimilliseksi virheeksi tai pikkuasiaksi, vaan kyse on häpeällisestä petoksesta ja kunniattomasta vääryydestä, jonka tahra on hyvin kestävä. D

Erik Immonen Kirjoittaja on Debatin päätoimittaja.

SEKSI | 23

YKYMAAILMASSA USKOTTOMUUS PARISUHTEESSA ON HUOLESTUTTAVAN YLEISTÄ, JA VIELÄ SEN TAVANOMAISUUTTA OMITUISEMPI ILMIÖ ON SE HUOLETTOMUUS, JOLLA KOVIN MONI SIIHEN SUHTAUTUU.

DEBAT TI 1/2018

24 | DEBATTI

EMINISTISEN VAALIKAMPANJAN USKOTTAVUUDEN ROMUTTAMINEN KÄVI LOPULTA YLLÄTTÄVÄN HELPOSTI – SAAVUTUS TOKI SEKIN.

DEBAT TI 1/2018

DEBATTI | 25

Järkeä sanoa

residentinvaaleissa istuva presidentti Sauli Niinistö sai 62,7 prosenttia äänistä, siinä missä puolueemme oma ehdokas Tuula Haatainen sai äänistä 4,1 prosenttia. Tulos oli toki odotettavissa ja sitä oli ennakoitu jo SONKin järjestämillä syyspäivillä Turussa. Vaaleista tietenkin opittiin taas jotakin. Yleismaailmallisen julistuksen (Sosialidemokratia Suomessa) mukaan:

• Aate on kuollut • Demareista yli puolet ovat huonoja demareita, kun eivät äänestäneet omaa ehdokastaan • Emme jakaneet tarpeeksi kuvia, joissa Tuula pitelee sylissään kuuluisaa Risto-siiliä, samalla kun puhuu eläinten oikeuksista Suomessa. Mikko Salmikin on tätä mieltä. Miten on mahdollista, että demarilaumoja ei saatu liikkeelle? Katso peiliin, Antti Rinne! Ajatelkaamme edeltäviä vaaleja, edeltäviä presidenttejä ja edeltävien presidenttien haastajia. Oli täysin selvää, että meillä ei ollut tarjota varteenotettavia ehdokkaita haastamaan Sauli Niinistöä. Kaikki nimekkäät poliitikkomme kieltäytyivät kunniasta heti ensikättelyssä. Niminä esille nostettiin sen jälkeen Maarit Feldt-Ranta, Sirpa Paatero ja Tuula Haatainen, jotka ovat kaikki melko tuntemattomia nimiä sekä äänestäjille että puolueelle. Päätimme silti järjestää sisäisen jäsenäänestyksen sellaisista ehdokkaista, joista jokainen tulisi tuottamaan meille saman tuloksen kuin Paavo Lipponen konsanaan. Haatainen on varsin mainio virkamies, mutta hänellä ei alun alkaenkaan ollut riittävästi näyttöä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tai kokemusta puolueen johtamisesta, saati että hän olisi noussut kansan tietoisuuteen ja suosioon poliitikkourallaan. Seuraavaksi kysymys kuuluukin: Miksi meidän pitäisi kyetä tarjoamaan haastaja? Käytimme puolueena puoli miljoonaa euroa siihen tähän hupireissuun, siinä missä

suurin osa meistä oli Saulin työhön varsin tyytyväisiä – ja syystä. Teimme tässä hätäratkaisun, joka johtui pääosin ison ja perinteisen puolueen rististä. Oli selvää jo siinä vaiheessa, kun sopivaa ehdokasta ei luonnostaan löytynyt, että tähän ei leikkiin ei kannata lähteä. Se, että joudumme äänestämään sisäisesti omasta presidenttiehdokkaastamme, kertoo järjestön omasta, rakenteellisesta ongelmasta. Katso peiliin, Antti Rinne! Jos olisimme todella halunneet vaaleista strategista hyötyä, niin olisimme voineet kohdistaa markkinointia siihen, että houkuttelisimme puolueeseemme enemmän nuoria. Sekin vähäinen toivo menetettiin, kun Tuula meni toteamaan, etteivät naiset sovi armeijaan. Feministisen vaalikampanjan uskottavuuden romuttaminen kävi lopulta yllättävän helposti – saavutus toki sekin. En minä sillä, etteivätkö ”Tuulan nuoret” ja muut kampanjassa mukana olleet tehneet hyvin pyyteetöntä, nöyrää työtä puolueen eteen. Kiittää heitä kuuluu, sillä minusta ei siihen ollut. Minä jäin mieluummin kotiin juomaan lasin viiniä pakkasella, ja hyppäsin yli kutakuinkin kaikki lehtiartikkelit, joissa kirjoitettiin vaaleista. Presidentinvaalit eivät ole koskaan puolueiden näkökulmasta katsottuna vain henkilövaalit, mutta joskus on osattava tehdä järkeviä poliittisia päätöksiä, ilman että tavoitteena on miellyttää äänestäjiä. Pakottava tarve nimetä oma ehdokas on äänestäjien aliarvioimista, mutta myös turhaa toivoa yrittää ”pitää kaikki mukana”. Tämän kulkueen etunenässä ristiä kantaa puheenjohtajisto ja muut laahustavat perässä, koska on pakko. Keskusta, Kokoomus, SDP – se politiikan pyhä kolminaisuus, jonka pyhään Totuuteen kaikki vielä joskus palautuu, kun odotamme SDP:n toista tulemista. D Ida Piltonen Kirjoittaja on Tampereen sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja ja huono demari.

DEBAT TI 1/2018

KULLERVON SOTAANLÄHTÖ (AKSELI GALLEN-KALLELA, 1901), kuva: TOIMITUSKUNTA

28 | SONK

SONK toimii ympäri Suomen! SONKin toimisto: Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry. Siltasaarenkatu 18–20 C 6.Krs 00530 Helsinki toimisto@sonk.fi www.sonk.fi Puheenjohtaja Jesse Jääskeläinen 045 112 9299 puheenjohtaja@sonk.fi Pääsihteeri Essi Virtanen 045 277 5070 essi.virtanen@sonk.fi

Lahden Demari opiskelijat LDO Puheenjohtaja Roosa Rusanen roosa.rusanen@outlook.com

Opiskelijoiden sosiali demokraattinen yhdistys OSY, Helsinki Puheenjohtaja Hanno Behnke hanno.behnke@gmail.com

Oulun Opiskelijoiden Sosialidemokraattinen Yhdistys OOSY

Osoitteenmuutokset ja jäsenasiat toimisto@sonk.fi

Puheenjohtaja Miina-Anniina Heiskanen miina.anniina.heiskanen@gmail.com

Joensuun Sosiali demokraattiset NUO RET JA Opiskelijat JSD

Rovaniemen Sosiali demokraattinen Opiskelijayhdistys ROSO

Yhteyshenkilö Noora Kettunen noora.kettunen@demarinuoret.fi

Puheenjohtaja Hannu Mällinen hmalline@ulapland.fi

Jyväskylän Sosiali demokraattiset Nuo ret ja Opiskelijat JSDN

Sosialidemokraattiset Ammattikorkeakoulu opiskelijat SOMA

Puheenjohtaja Topi Kytölehto topi.v.kytolehto@student.jyu.fi

Puheenjohtaja Teemu Kokkonen teemu.erik.kokkonen@gmail.com

DEBAT TI 1/2018

Tampereen Sosiali demokraattinen Opiskelijayhdistys TASY Puheenjohtaja Kalle Virtanen kalle_virtanen@icloud.com

Turun Opiskelijoiden Sosialidemokraattinen Yhdistys TOSY Puheenjohtaja Wille Jäntti wille.jantti@hotmail.com

Vaasan Sosialidemokraattiset Opiskelijat VSDO Puheenjohtaja Kaisa Ranta kaisahenriikka.ranta@gmail.com

Åbo Socialdemokratiska Studerande ÅSS Ordförande Pontus Westmalm pwestmalm@abo.fi

PIDÄ HUOLTA OIKEUKSISTASI TYÖELÄMÄSSÄ. Liity ammattiliittoon.

@pamliitto www.pam.fi/liity

LIITY ! I S K E N E S JÄ i f . k n o s . w w w

L ATA A ilmainen aTaskuTur v s sovellu

TaskuTurva –

Turva aina mukanasi Lataa ilmainen TaskuTurva-sovellus Google Play Kaupasta tai App Storesta. Lue lisää osoitteesta turva.fi/taskuturva

Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva www.turva.fi • puh. 01019 5110

Seuraavassa numerossa: USKO Debatti jatkuu netissä: Facebook.com/Debatti.lehti issuu.com/demariopiskelijat_sonk DEBAT TI 1/2018

Omistaminen tekee hyvää Tradeka on moderni 230 000 jäsenen omistajaosuuskunta, jonka johtoajatus on merkityksellinen omistajuus. Uskomme, että omistajana voimme edistää liiketoimintaa, joka tuottaa sekä hyvää tulosta että hyvää suomalaiselle yhteiskunnalle. Jaamme tänäkin vuonna merkittävän osan tuloksestamme yhteiseen hyvään: lahjoituksistamme iso osa kohdistetaan lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön.

www.tradeka.fi

32 |

A7 W1

Debatti 1/2018