Ilmainen Free
DesignOnTampere TA M P E R E L A I N E N M U O T O I L U J A K A U P U N K I K U LT T U U R I L E H T I
07
Lokaaleja globaaleja Paikalliset yritykset lähettävät maailmalle kuukuppeja, palautehymiöitä ja neulemaailman uusia trendejä.
Kahvipöytäkeskustelu Tohtori Saara Särmä ja suunnittelija Lauri Järvinen keskustelevat sukupuolittuneesta pukeutumiskulttuurista.
Yhteisenä päämääränä laadukas vaate Nouki Design luottaa lähituotantoon.
PÄ ÄT O I M I T TA J AT
Emilia Kiialainen & Merja Häikiö G R A A F I N E N S U U N N I T T E L U J A TA I T T O
Jaakko Rantanen K U S TA N TA J A
DesignOnTampere ry designontampere@gmail.com K I R J O I T TA J AT
Iida Kalakoski Juha Hemánus Lauri Järvinen Leena Hyttinen Merja Häikiö Reetta Huusko Roosa Mattsson Saara Särmä Sari Matikka Toni Lahtinen K U VA A J AT J A K U V I T TA J AT
Annina Mannila Henrietta Soininen Jaakko Rantanen Jenni Niemelä-Nyrhinen Jiipu Uusitalo Laura Happo Liisa Mäkinen Mikko Vares Reetta Huusko
Design On Tampere LEHTI 7
DesignOnTampere ry (DOT) muotoilee Tampereesta sympaattisen designkaupungin. Yhdistyksen energinen synergia mahdollistaa notkean toiminnan ja eloisat tapahtumat. DOT järjestää vuosittain kolme Designtoria ja muita muotoilutapahtumia, sekä julkaisee DOTputiikkikarttaa ja DOT-lehteä. Yhdistys ylläpitää myös paikallisten suunnittelijoiden osastoa tavaratalo Sokoksella. Pitelet kädessäsi yhdistyksen DOT-lehden seitsemättä numeroa, nauti lukemastasi!
K A N N E N K U VA
Kerrostumia 30 x 22 cm, monotypia ja digitaalinen kuvamuokkaus Suvi Pouttu 2019
D O T - L E H D E N S Ä H K Ö I N E N V E R S I O L Ö Y T Y Y O S O I T T E E S TA
www.designontampere.com/dot-lehti
TEKIJÄNOIKEUS
DOT-lehti 7 kirjoittajat ja kuvaajat Kopioiminen ilman lupaa kielletty PA I N O S
10000 kappaletta Elokuu 2019
D E S I G N O N TA M P E R E . C O M F A C E B O O K . C O M / D E S I G N O N TA M P E R E
@ D E S I G N O N TA M P E R E
S I S Ä L LY S
4 5 6 8 10 16 18 20 26
Pääkirjoitus
Lehden tekijät esittäytyvät
Tampereen kulttuuripääkaupunkihaun luovan johtajan Juha Hemánuksen tervehdys Sukkatehtailua useassa sukupolvessa Sidoste on valmistanut sukkia yhteensä kahdeksalla eri vuosikymmenellä Lokaaleja globaaleja Esittelyssä kolme paikallista yritystä joiden tuotteita myydään ympäri maailmaa DesignOnTampere-kartta
Patinan viehätys Aleksi Siurola entisöi ja myy suomalaista designia Yhteisenä päämääränä laadukas vaate Tamperelainen Nouki Design luottaa lähituotantoon Lentopostia vanhalle hupsulle Pelle Romantikan, Toni Lahtisen, 1920-luvun tyylistä inspiroitunut runo
27 36 39 40 44 48 51
Kaakinmaa Muotikuvasarja Kahvipöytäkeskustelu Tohtori Saara Särmä ja suunnittelija Lauri Järvinen keskustelevat sukupuolittuneesta pukeutumiskulttuurista. Toimitus suosittelee Toimituksen kokoamat tärpit tamperelaisilta tekijöiltä Muotoilija – vastuullinen vaikuttaja Sari Matikka kirjoittaa työstään muotoilijana vastuullisuuden näkökulmasta Kuvaportfolio Kuvantekijä Suvi Poutun teoksia Lapsiraati Lapset kertovat arvionsa heille suunnatuista tuotteista Globaali versus paikallinen Jiipu Uusitalon sarjakuva
Merja Häikio
Emilia Kiialainen
Merja Häikiö on journalisti ja vaatetusalan asiantuntija, joka uskoo että uusi kotikaupunki alkaa tuntumaan kunnolla kodilta viimeistään kolmannen vuoden aikana. Silloin rupeaa törmäämään tuttuihin kadulla, on löytänyt kaupungista sen talon, jossa haaveilee asuvansa ja pystyy tuntemaan olonsa täysin rennoksi lempikahviloissaan. Merjalla alkaa juuri kymmenes vuosi yhteiseloa Tampereen kanssa.
Emilia Kiialainen on muotoilija, joka innostuu uusien konseptien kehittelystä. Emilia tarkastelee tamperelaisuutta nykyisin pääkaupungin suunnalta ja kokee viidentoista Tampere-vuoden jälkeen kaupungin erityisyyden piilevän yhteisöllisyydessä, itseironiassa, kävelykompaktiudessa ja luonnon välittömässä läheisyydessä. Gotta love. Lehden päätoimittaja
Lehden päätoimittaja Kirjoittanut artikkelin Yhteisenä päämääränä laadukas vaate s.20 Järjestänyt Kaakinmaa muotikuvasarjan s.27
Erityisyyden samankaltaisuus TEKSTI
Merja Häikiö
Herään aamulla varhain. Teen aamutoimet rauhassa ja lähden kävelylle Pyynikin metsään. Aurinko paistaa ja pieni tuulenvire tuntuu raikkaalta. Autojen humina jää taka-alalle ja lintujen laulu vahvistuu. Kävelen tuttua rutiininomaista reittiä ja ajattelen päivän töitä. Minun täytyy kirjoittaa pääkirjoitus. Yhdistelen ajatuksia päässäni, käyn läpi lehteen tulevia artikkeleita ja kelaan ajatuksia hetki sitten tekemästäni tutkimuksesta. Olen päässyt reitin puoleen väliin ja tunnen miten myös keho on herännyt uuteen päivään. Loppumatka on alaspäin laskeutumista, nousut ovat jo takana. Viimeiset kolmesataa metriä kävellessäni askeleeni ovat varmat, tiedän aihiot, joita aion käsitellä. Kotona istahdan nojatuolille, otan läppärin syliini ja alan kirjoittamaan. Kuulostaako kliseiseltä? Ehdottomasti. Sitä se on, ja samalla se on myös totta. Aloitin päiväni juuri tuolla tavoin, kirjoittaessani lisäsin siihen ainoastaan kaunokirjallisen sävyn. Suomalaiseen luovuuden kuvailuun liitetään usein luonnon vaikutus. Paikan ja ajan kuvailu sitovat kertomuksen tiettyyn maisemaan, mutta eivät lukitse sitä lukijalle täysin valmiiksi. Osa lukijoista tunnistaa Pyynikin metsän ja näkevät lukiessaan juuri kyseisen paikan, ja vaikka tämä metsä ei olisikaan lukijalle tuttu piirtyy hänelle kuva vierekkäin olevista puista. On myös syytä olettaa, että suurimmalle osalle lukijoista tulee tekstistä mieleen samoja mielikuvia. Aikainen herätys voi usealle herättää ajatuksia esimerkiksi tarmokkuudesta ja päättäväisyydestä. Luonnon vahva läsnäolo johdattaa ajattelemaan luovuutta ja ihmisen yhteyttä siihen. Liikunnan ajatellaan yleisesti olevan hyväksi sekä keholle että mielelle. Kävelyreitin alussa vastaan tulleet nousut rinnastetaan siihen, miten ajatukset eivät vielä olleet selkiytyneet, kun taas loppumatkan selkeät ajatukset johdattavat kulkua ja maastokin helpottuu. Ja kliseet sen kuin jatkuvat.
4 PÄ Ä K I R J O I T U S
Oma yksilöllisyys ja erityisyys ovat pääosin samankaltaisuutta muiden kanssa. Pystymme yksilöinä synnyttämään samanlaisia mielikuvia, koska tunnistamme tiettyihin paikkoihin, esineisiin, ihmisiin ja aikaan liitetyt yleiset ajatukset. Mielikuvista tulee usein ajan myötä stereotypioita ja kliseitä. Joitain mielikuvia yhdistää lokaalius, eli tietyllä alueella asuvat ihmiset tunnistavat mielikuvan herkemmin kuin toiset. Yhtenä ryhmään kuulumisen määritteenä voidaan pitää maantieteellistä rajausta, jolla vahvistetaan joukkoon kuulumista ja samalla erottaudutaan muista. Ryhmä voidaan muodostaa myös samalla tavoin ajattelevien ihmisten ympärille, tai esimerkiksi samoja ominaisuuksia omaavat voivat ryhmäytyä, jolloin maantieteellisellä rajauksella ei ole merkitystä ja siitä tulee globaali. Lehdessä pohditaan tätä lokaalin ja globaalin suhdetta toisiinsa, niiden eroja ja samankaltaisuutta. Kahvipöytäkeskustelussa (s.36) Saara Särmä ja Lauri Järvinen puhuvat ihmisen tarpeesta määritellä sukupuoli pukeutumisen perusteella ja pohtivat mistä se kumpuaa ja miksi. Ryhmään kuuluminen ja siitä erottautuminen ovat olennainen osa myös tätä keskustelua. Kolmen artikkelin juttusarjassa Lokaaleja globaaleja (s.10) tutustutaan paikallisiin yrityksiin, jotka tekevät globaaliin kysyntään vastaavia tuotteita täysin eri aloilta. On selvää, että ihmisillä on samoja tarpeita yli maan rajojen. Artikkelissa Patinan viehätys (s.18) esitellään Aleksi Siurola, joka myy pääosin suomalaista 1930–1970-luvun muotoilua paikallisille Gusta Designin kivijalkakaupassa, sekä sosiaalisen median kautta keräilijöille ympäri maailman. Kuvaportfoliossa (s.44) ja kannessa nähdään kuvantekijä Suvi Poutun ikuistamaa tamperelaista maisemaa. Lehden kansikuvassa on asetelma, koski ja vanha tehdasmaisema, joka toistuu monessa eri kaupungissa ympäri maailman. Kuva on kuitenkin tunnistettavasti Tampereelta. Kaupunki on yksilönä muiden kaltainen.
Lehden tekijät esittäytyvät Annina Mannila
Jiipu Uusitalo
Melike Uludag
Annina Mannila on Tampereella asuva kuvajournalisti, jota oman näyttelyn valmistelu on kuljettanut yllättävään suuntaan. Tällä hetkellä häntä innostavat kuvien vedostaminen käsityönä, materiaalikokeilut ja installaatioiden rakentaminen. Kuvannut artikkelin Patinan viehätys s.18
Jiipu Uusitalo on tamperelaistunut sarjakuvapiirtäjä ja -bloggaaja. Hän elää yhteiskunnassa, minkä takia hänen on pitänyt kiinnostua yhteiskunnallisuudesta. Toinen hänelle rakas maailma on unimaailma, siellä hän usein seikkailee laajoissa luolaistoissa tai kristallinkirkkaan veden äärellä, missä pinnan alla ui vilisemällä käärmeitä, kaloja ja sammakoita. Sarjakuva Globaali versus paikallinen s.51
Olen tamperelainen, isän puolelta turkkilainen tyttö. Päiväni kuluvat laulaen, muotia seuraten ja töissä Pyynikin munkkikahvilassa. Melko tuoreena ylioppilaana suuntaan kohti oopperalavoja. Malli Kaakinmaa muotikuvasarjassa s.27
Henrietta Soininen Henrietta Soininen on tamperelainen valokuvaaja. Hänen suurin saavutuksensa amatööriompelijana on burkha, jonka hän ompeli oman ihonsa värisistä sukkahousuista osana taideopintojaan Chilessä. Neulomiseen hänen kärsivällisyytensä ei valitettavasti riitä, mutta sen sijaan hän nauttii filmikuvauksen hitaudesta. Usein hänen helmastaan roikkuu lapsi tai sitten hän roikkuu itse kankaallaan ylösalaisin puusta. Kuvasi Laine-lehden edustajat artikkelisarjassa Lokaaleja globaaleja s.10
Iida Kalakoski Iida Kalakoski on rakennusperintöön erikoistunut arkkitehti, joka osoittaa rakkauttaan vanhoihin taloihin kirjoittajana, tutkijana, yliopisto-opettajana ja museoviranomaisena. Vanhat esineet ja kiertotalous koukuttavat vapaa-ajallakin muun muassa huonekaluverhoilun ja kierrätyskäsitöiden muodossa. Kirjoittanut artikkelin Patinan viehätys s.18
Jenni Niemelä-Nyrhinen Jenni Niemelä-Nyrhinen on tamperelainen valokuvaaja ja valokuvan tutkija. Hän viihtyy arjessa, unelmoi hyvinvoivasta luonnosta ja menettää ajantajunsa puutarhahommissa. Kuvasi artikkelin Sukkatehtailua useassa sukupolvessa s.8
Jaakko Rantanen Jaakko Rantanen suunnittelee visuaalisia ilmeitä, käyttöliittymiä ja kaikkea siltä väliltä. Hiljattain kiinteästä toimistosta luopuneena hän löytää inspiraatiota vaihtelevissa ympäristöissä työskentelystä. Lehden graafinen suunnittelu ja taitto
Mikko Vares Mikko Vares on tamperelainen valokuvaaja, visualisti ja dokumentaristi. Hän pyrkii sisällyttämään valokuviinsa tarinan, joka saa meidät pysähtymään hetkeksi. Muistaa katsoa myös taakseen, sillä asioiden nurja puoli saattaa ihastuttaa uudella tavalla. Kuvasi Kahvipöytäkeskustelun s.36
Laura Happo Laura Happo on valokuvaaja, jolle aamusauna, leppoisa joutilaspyöräily ja mantelijäätelö ovat tällä hetkellä parasta luksusta. Työssään hän on viime vuosina rakastunut siihen oivallukseen, että se on väline saada kuvattava hetkeksi hurmaantumaan omasta itsestään. Kuvasi Kaakinmaa muotikuvasarjan s.27 & artikkelisarjan Lokaaleja globaaleja s.10
Leena Hyttinen Leena Hyttinen on lasi- ja keramiikkamuotoilija ja kääntäjä, joka kuluttaa kyniä sekä piirtäen että kirjoittaen. Hän on yksi Muotoiluosuuskunta Pinkan perustajajäsenistä. Kirjoittanut artikkelin Sukkatehtailua useassa sukupolvessa s.8
Liisa Mäkinen Liisa Mäkinen on valokuvaaja ja pöytälaatikkotaiteilija, joka ei selviä arjesta ilman muistilappuja. Muistilappujen kirjoittamisen ohella hän haaveilee alpakoista ja vuorista, ja uskoo vakaasti, että ihminen tarvitsee mökkeilyä. Kuvasi artikkelin Yhteisenä päämääränä laadukas vaate s.20
Reetta Huusko
Reetta Huusko on Helsingistä muuttanut muotoilija, äiti ja haahuilija, jolle Tampere oli kaupunkirakkautta ensisilmäyksellä, mutta jolla on Kainuun juuret ikuisesti sydämessään. Inspiroituu urbaanista katukulttuurista, yhtä paljon maalaisromantiikasta sekä väreistä ja muodoista, jotka on nopeasti ikuistettava kameraan tai paperille. Epätäydellinen estetiikka, liike ja ihmiset kiehtovat kaikissa olomuodoissaan! Kirjoitti ja kuvasi Lapsiraadin s.48
Roosa Mattsson Roosa Mattsson on musiikkia suurkuluttava huonekasvihullu, joka nauttii monipuolisesta ammatillisesta luovuudesta sekä yhteisöllisen tekemisen vastavuoroisuudesta. Hän toimii muotoiluyrittäjänä PIHKA collectionissa ja aktiivijäsenenä DesignOnTampere yhdistyksessä, sekä kansainvälisesti vaikuttavassa väri- ja trendiennustepalvelu ICfinissä. Kirjoitti artikkelisarjan Lokaaleja globaaleja s.10
Tiina Toratti Tiina Toratti on juuri uudistuneen eko-lifestyle -putiikin Siron omistaja, sekä ekokampaaja ja -meikkaaja. Juuri nyt hyvältä tuntuvat kävelyt Kaupin maastossa alkukesän vehreydessä ja metsän tuoksut ja äänet. Meikki ja hiukset Kaakinmaa muotikuvasarjaan s.27
Tytti Meriluoto Tytti Meriluoto on kulttuurituottajaopiskelija, joka pitää monipuolisten projektien parissa työskentelystä, hyvästä kahvista ja paukkupakkasista. Lehden mainosmyyjä
5 L E H D E N T E K I J ÄT
Juha Hemánus TeM, VTK Juha Hemánus on Tampereen kulttuuripääkaupunkihaku 2026:n luova johtaja ja Tampereen kaupungin ohjelmajohtaja.
TERVEHDYS
2020-luvun kaupunkikulttuuri on yhdessä tekemistä Euroopan kulttuuripääkaupunkistatus on arvo, jota ei Suomessakaan aina muisteta. EU haluaa tällä isolla kulttuuripoliittisella instituutiollaan auttaa ja tukea kaupunkia, jolla on rohkeutta myöntää ongelmansa ja joka osaa identifioida haasteitaan, sekä tarttua toimeen. 1980-luvun itsestäänselvistä valinnoista, kuten esimerkiksi Ateena ja Firenze, on tällä vuosituhannella siirrytty aktiivisempaan ja aktivoivampaan kulttuuripolitiikkaan, tukemaan yhteisöllisyyttä, kaupunkikehitystä ja kaikkien osallistumista. Näin Euroopan kulttuuripääkaupungin arvon ovat saaneet myös pienemmät ja vähemmän tunnetut kaupungit, kuten vuonna 2019 juhlivat Italian Matera ja Bulgarian Plovdiv. Euroopan Unioni haluaa tällä kulttuuripääkaupunki-instituutiollaan laittaa stoppia globaalille segregaatiolle, eriarvoistumiselle, sekä antaa keskikokoisille ja pienillekin kaupungeille ja niiden maakunnille mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä omaehtoisesti, omiin mahdollisuuksiinsa luottaen, omat haasteensa tunnistaen. Kulttuuripääkaupunkihaku on myös identiteettiprojekti, jossa kaupunki katsoo peiliin ja kysyy: keitä me olemme, mitä me olemme, ja mitä haluamme? Tampereen 2020-luku on mahdollisuuksia täynnä, ja kulttuuripääkaupunkihaku on yksi mahdollisuus, jota ei kannata päästää käsistä. Kaupunki kasvaa voimakkaasti, ja on vaara, että kasvussa kaupunkikudoksen sisäiset railot kasvavat myös, ellei niitä ajoissa tunnisteta ja anneta ihmisille mahdollisuuksia osallistua kasvun hallitsemiseen omilla ehdoillaan. Kulttuuri 3.0 -ajattelu käsittää kulttuurin laajasti terveyden ja hyvinvoinnin, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja innovaation moottorina, sekä ruohonjuuritasolla että yrityksissä ja kaupunkiorganisaatiossa. Kulttuuripääkau-
6 TERVEHDYS
punkihaku 2026 on asiantuntijoiden ja kaupungin asia, mutta ennen kaikkea asukkaiden. Kulttuuri ei ole enää jakautunut korkea- ja viihdekulttuuriin eivätkä sitä enää hallitse monikansalliset jätit ja niiden kasvoton ja äänetön yleisö, vaan kulttuurin ottavat käsiinsä asukasyhdistykset, kansalaisjärjestöt, ihmisten spontaanit toiminnat ja teot. Uusi kansalaisaktiivisuus. Kaupunkimme tarvitsee sitä, maailmamme tarvitsee sitä. Muotoilun merkitys 2000-luvun kansalaisyhteiskunnan kehittämisessä on entisestään kasvanut. Emme puhu enää pelkästään teollisesta muotoilusta emmekä softan muotoilusta. Muotoilemme palveluja, tekoja, toimintoja ja kohtauksia, kohtaamisia. Interaktiosuunnittelu voi tänä päivänä olla hienovaraista toimintaa, jossa ihmisiä autetaan löytämään oma itsensä, ja toinen toisensa. Tästä juuri on eurooppalaisessa kulttuurissa kysymys. On tärkeää, että digitaaliset mahdollisuutemme eivät privatisoi ja erota meitä toisistamme vaan totisesti yhdistävät meitä. DesignOnTampere yhdistys tekee arvokasta työtä muotoilun laajan ymmärryksen ja sen merkityksen havainnollistamisen hyväksi. Tampereen kulttuuripääkaupunkihaku 2026 tervehtii DOT-lehden lukijoita ja rohkaisee osallistumaan kulttuuripääkaupunkihaun tulossa olevaan avoimeen ja julkiseen ohjelmahakuun omilla ideoilla. Rohkaisemme tietenkin myös kaikkeen yhteiseen, inhimilliseen toimintaan Tampereella ja Pirkanmaalla, on se teatteria, tanssia, laulua, jääkiekkoa, jalkapalloa, kotiseututoimintaa, yhteistä ruoanlaittoa tai vaikka saunomista porukalla. Me tamperelaiset teemme kulttuurin yhdessä, ja yhdessä meillä on mahdollisuus näyttää se mitä teemme koko Euroopalle.
TOTEUTETAAN ASUMISEN JA ELÄMISEN UNELMASI
THIS IS WHERE THE STORY BEGINS. B O L K V TA M P E R E OY I K E L L O P O R T I N K AT U 1 A
G Livelab Tampere Elävän musiikin tulevaisuus Tampereella Ohjelma ja liput: glivelab.fi/tampere | tiketti.fi/glivelabtampere Puutarhakatu 1, 33100 Tampere
Sukkatehtailua useassa sukupolvessa TEKSTI
K U VA
Leena Hyttinen
Jenni Niemelä-Nyrhinen
8 S U K K AT E H TA I L U A
Tampereen Koivistonkylässä toimiva Sidoste valmistaa monipuolisesti eri käyttötarkoituksiin sopivia sukkia perheyrityksen historiaa kunnioittaen, mutta katse tulevaisuudessa.
Sidosteen toimitusjohtaja Janne Tamminen on työskennellyt perheyrityksessä nuoresta lähtien.
Kukapa olisi tiennyt, miten tärkeä Ranskasta tuotu havupuun käpy voi olla pirkanmaalaiselle tekstiiliyritykselle. Tamperelaiselle sukkatehtaalle Sidosteelle sellainen oli avainroolissa tehtaan hittituotteen, Pörrö-sukan, tuotekehityksessä ja valmistuksessa. Ranskalaiset kävyt ja myöhemmin niiden pohjalta kehitetyt koneet ovat pörröttäneet Sidosteen sukkia niin suomalaisten kuin söpöyttä rakastavien japanilaisten jalkoihin. Alkuvuodesta 2018 sukkatehtaan johtoon vaihtui perheyrityksen neljännen sukupolven edustaja Janne Tamminen. Kolmekymppinen nuorimies on vasta kolmas toimitusjohtaja vuonna 1945 perustetussa yrityksessä. Se kertoo, että Sidosteella asioita tehdään pitkäjänteisesti. Isopappa Lauri Mölsän ja faari Eero Mölsän saappaisiin astuminen ei pelottanut uutta sukkatehtailijaa, eikä uravalinnasta ollut epäselvyyttä. – Asia oli minulle kristallinkirkas. Olen tähän hommaan kasvanut aivan ruohonjuuritasolta. Ensimmäiset kesätyöt 14-vuotiaana menivät pihan ruusupensaita kitkiessä. Siitä se lähti, Tamminen sanoo. Seisomme Tammisen kanssa Tampereen Koivistonkylässä vuodesta 1956 asti toimineessa tehdassalissa ja katsomme, miten neulekoneet suihkivat suistaan muun muassa urheilusukkaa, vauvansukkaa ja kompressiosukkaa. Välillä Tamminen vitsailee leppoisasti yhden neulomon laitehoitajan kanssa. Suhteet työntekijöihin vaikuttavat välittömiltä. Hyvistä suhteista on ollut etua, kun henkilökunnalta on tarvittu joustoa markkinatilanteiden muutoksiin reagoidessa. Viime vuonna sukkia syntyi kaikkiaan noin miljoona paria ja tänä vuonna noin 1,4 miljoona paria. Suunnitelmissa on kasvattaa lukua entisestään. Tehtaassa on jo siirrytty tekemään töitä kahden vuoron sijaan kolmessa vuorossa, jotta kasvavaan kysyntään voidaan vastata. Osaltaan työmäärää lisää se, että ulkomailla teetettyjen tuotteiden osuutta on vähennetty alle kymmeneen prosenttiin, ja tuotanto on keskitetty kotimaahan. Eniten kasvuun vaikuttavat kuitenkin muutokset tuoteryhmissä ja myynnin rakenteessa. – Kun 11 vuotta sitten tulin töihin taloon, minulla oli selkeä visio tulevasta. Teimme sen pohjalta faarin kanssa pitkäntähtäimen suunnitelman. Hioimme kymmenen vuoden aikana tuotannon siihen kuntoon, että voimme lähteä kasvamaan. Brändiuudistus oli valmistelujen viimeinen vaihe, Tamminen kertoo.
Sidosteen ilmeen tavaramerkki, ärhäkkäät terrierit, pysyivät parin viime vuoden aikana toteutetussa brändi-ilmeen päivityksessä itseisarvoisesti mukana. Kokonaisilme on kuitenkin nuorentunut. Terrierimäistä ärhäkkyyttä tarvitaan, jotta maailmalle voidaan saada esimerkiksi Suomen jääkiekon maailmanmestaruutta juhlistavia Mörkö-sukkia jo seuraavana päivänä mestaruuden varmistumisesta. Varsinaisesti tuotanto pohjaa huolella mietittyyn kokonaisuuteen. – Monipuolinen valikoima on meillä ollut aina tuotannon perusta. Käyttötarkoituslähtöinen ajattelumalli on se syy, miksi olemme päässeet etenemään niin hyvin. Ihmiset haluavat ostaa eri käyttötarkoituksiin sopivia sukkia, ja meiltä löytyy ammattitaito valmistaa niitä.
”Viime vuonna sukkia syntyi kaikkiaan noin miljoona paria ja tänä vuonna noin 1,4 miljoona paria. ” Toimitusjohtajan veli, Jesse Tamminen, hoitaa Sidosteen viennin ja ekologisen tuotannon kehittämisprojekteja. Hänen ansiostaan Sidoste on aloittanut yhteistyön muun muassa kierrätystekstiilejä valmistavan Pure Wasten kanssa. Pure Waste tuottaa Sidosteelle paitsi kierrätystekstiileistä valmistettuja brändituotteita, myös kierrätyspuuvillasta ja -polyesterista tehtyä lankaa sukkiin. Kierrätyslangasta tehtyjen tuotteiden osuutta pyritään koko ajan kasvattamaan ja kampapuuvillan käytön osuutta pienentämään. – Seuraamme miten sellupohjaisten lankojen kehitys etenee. Suomalaisten osaaminen sillä saralla on huippuluokkaa, ja se on sitä nykypäivää. Puuvillan kuluttaminen ei ole ekologisesti kestävällä pohjalla. Pääosa kierrättämättömästä lankamateriaalista tulee eurooppalaisilta toimittajilta, mutta tuotannossa on myös Novitan langoista valmistettuja villasukkia. Saapassukissa käytetään kotimaista karstavillaa, joka tulee Alhon Huopatehtaalta Jämsästä. Kotimaisuusaste pyritään pitämään korkealla silloin kun se on mahdollista. Esimerkiksi tuote-etiketit ja muu painomateriaali painetaan Tampereella. Myös muut yhteistyökumppanit valitaan huolella yrityksen arvoja silmällä pitäen. Tamminen näkee Sidosteen tulevaisuuden valoisana, vaikka takana on ollut kuoppaisiakin vuosia. – Vain kannattava yritys pystyy Suomessa työllistämään, ja siihen me pyritään. Nyt näyttää hyvältä. Pitkäjänteinen työ alkaa tuottaa tulosta.
9 S U K K AT E H TA I L U A
Lokaaleja globaaleja
Heli Kurjanen purkaa kuukautisiin liittyviä tabuja ja häpeää.
TEKSTI
K U VAT
Roosa Mattsson
Laura Happo & Henrietta Soininen (Laine)
Maailmaa muuttava kuukuppi – Emme aluksi tuoneet ekologisia arvojamme markkinoinnissa esille, koska tuotteemme olisivat leimautuneet harrastelijamaiseksi. Nyt ekologisuus on valtavirtaa ja kaikkien huulilla. Esimerkiksi, kun lähetimme Maailman päivänä lehdistötiedotteen tavoitteistamme eliminoida 10 miljoonaa kuukautissuojajätettä kuluvan vuoden aikana, kampanjamme pääsi New Yorkissa Times Squarin jättimainostaululle. -Heli Kurjanen Hyvä idea, mutta tuotteessa on paljon parantamisen varaa. Näin ajatteli kuukuppeja valmistavan Luneten perustaja Heli Kurjanen viisitoista vuotta sitten, kun hän oli ensi kertaa kokeillut kilpailevan yrityksen kuukuppia. – Kun lapseni olivat pieniä, käytin heillä kestovaippoja. Sitä kautta tutustuin myös kuukautiskuppeihin. Kokeilin silloin yhtä mallia, joka ei toiminut minulla. Ajattelin, etten voi olla ainoa, jolla on vaikeuksia kupin kanssa, Kurjanen muistelee. Usko hyvään tuotteeseen sai hänet suunnittelemaan kuukupin, jossa oli esikuvaansa lyhyempi kuppiosa ja sen päässä ohut litteä antenni. Omakohtaisesta kokemuksesta hän tiesi, että kehon sisällä käytettävässä tuotteessa muotoilulla on merkittävä rooli, sillä pienet yksityiskohdat lisäävät tuotteen käyttömukavuutta ja puhdistettavuutta. Luneten missiona on hyväntuulinen kuukautisvallankumous, joka pitää sisällään tiedon jakamista kuukautishygieniasta seksuaaliterveyteen, kuukautistabun purkamista, sekä asioiden oikeilla nimillä suoraan puhumista. – On yllättävää, kuinka paljon kuukautisiin liittyy häpeää. Se yhdistää äärimmäisen vähävaraisen tytön Keniasta varakkaaseen länsimaalaiseen, Kurjanen sanoo. Syitä kuukautistabuun Kurjanen löytää kansainvälisesti samanlaisena toistuvasta kuukautissuojien
10 LOKAALEJA GLOBAALEJA
markkinoinnista, sekä keskustelukulttuurin ja tiedon vähäisyydestä. – Mainosten viesti on, että mikään ei ole kauheampaa kuin, että joku saisi tietää toisen kuukautisista. Suojat eivät saisi näkyä, niiden vaihtamisesta ei saisi kuulua ääniä, eikä varsinkaan tulla tahroja, Kurjanen listaa. Luneten linjaus on alusta asti ollut käydä kuukautiskeskustelua mahdollisimman sukupuolineutraalisti ja ottaa mainonnassa huomioon myös ne henkilöt, jotka eivät koe olevansa naisia, mutta joilla on silti kuukautiset. – Meille on tärkeää olla rajoittamatta keskustelua sukupuolen mukaan. Myös miehet ja pojat täytyy saada keskustelemaan, sillä heillä on yhtäläinen oikeus kuulla ja tulla kuulluksi tässä asiassa, Kurjanen sanoo. Tiedon jakaminen osana Luneten ydintoimintaa vahvistui kansainvälisten messukokemusten myötä, jonka seurauksena yritykselle kehitettiin selkeät anatomiakuvat ja opastusvideot viestinnän tueksi. Selkeän anatomiakuvaston vuoksi yritystä pidetään radikaalina Amerikan markkinoilla. – Kohtasin eräillä ulkomaan messuilla asiakkaan, joka kauhisteli, ettei hän voisi käyttää kuukuppia, sillä vessassa käydessä se pitäisi aina ottaa pois, koska muutoinhan se täyttyisi pissalla. Olen ollut korjaamassa myös sellaisia käsityksiä, joissa kuukupin on kuviteltu joutuvan alateitse suoraan
vatsalaukkuun. Nämä keskustelut ovat aukaisseet silmäni, Kurjanen kertoo. Lunette oli kolmas yritys maailmassa, joka alkoi valmistamaan kuukuppeja. Alan pioneerinä Kurjanen on saanut myös poikkipuoleisia kommentteja ja epäilyjä kestotuotteen liiketoiminnallisesta kannattavuudesta. Nyt brändin tuotteita myydään yli 40 maassa. – Aloitin 25-vuotiaana kahden lapsen kotiäitinä ilman kaupallista koulutusta, tein tuotteen ja sanoin, että haluan puhua suoraan kuukautisista, Kurjanen sanoo. Erilaiset kehitysyhteistyöhankkeet ovat muodostuneet luontevaksi osaksi ihmisarvo- ja yhdenmukaisuuskysymyksiin kantaa ottavan Luneten toimintaa. Tämän hetken suurin projekti on yhteistyö vaatebrändi Monkin ja tyttöjen oikeuksia edistävän The Cup Foundationin kanssa. Kampanjassa kutakin myytyä kuukuppia kohden lahjoitetaan yksi vastaava Keniassa kaikkien köyhimmissä olosuhteissa eläville. Toinen iso yhteistyö toteutetaan Tansaniassa lähetys- ja kehitysyhteistyötaho Fidan kanssa. – Yksi mieleenpainuvimmista muistoista on, kun Keniassa nuoret tulivat halaamaan ja kertomaan, kuinka onnellisia he ovat siitä, miten meidän tuote on vaikuttanut heidän elämäänsä, Kurjanen kertoo.
”On yllättävää, kuinka paljon kuukautisiin liittyy häpeää. Se yhdistää äärimmäisen vähävaraisen tytön Keniasta varakkaaseen länsimaalaiseen”
Lokaaleja globaaleja
Heikki Väänäsen luotsaama yritys HappyOrNot tarjoaa asiakkaille mahdollisuuden antaa vaivattomasti palautetta.
Globaali hymy – Kymmenen vuotta sitten asiakastyytyväisyyden mittaamiseen ei kiinnitetty huomiota kuten tänä päivänä, nyt siitä ja henkilöstötyytyväisyydestä on paljon puhetta. Asiakaskokemukseen ja työntekijöiden tyytyväisyyteen keskittyminen alkaa olla yritysten onnistumisen edellytys. Jos niihin ei keskitytä, yrityksen on vaikea menestyä. Sama trendi on kaikkialla globaalisti. -Heikki Väänänen Pölyn peittämä mies nousee hiilikaivoksen pimeydestä maan pinnalle. Australiassa kuumana porottava aurinko häikäisee miehen silmät muutaman sekunnin ajaksi. Hän laittaa kätensä auringon suojaksi ja näpäyttää vihreää hymynaamaa. Hiili pöllähtää miehen sormista. Samaan aikaan Suomessa lähikauppa saa täyden vihreän hymyn viikonloppuostoksia tekevältä kaupunkilaisperheeltä. Esimerkkejä löytyy lähes loputtomasti, sillä HappyOrNotin hymiölaitteilla kerätään päivittäin miljoonia palautteita ympäri maailman. – Aluksi pohdimme, onko hymiöiden ymmärtämisessä kulttuurieroja. Toistaiseksi on vaikuttanut siltä, että hymiöt puhuvat globaalia kieltä. Sillä tavoin ihmiset ovat ilmeilleet jo miljoonia vuosia, että näyttää toimivan, yrityksen toimitusjohtaja Heikki Väänänen kertoo. Hymiölaitteen idea sai alkunsa, kun Väänänen ei saanut myymälässä palvelua. Vaikean palautelomakkeen sijaan hän olisi halunnut välittää viestin vaivattomasti suoraan sille taholle, joka pohtii myymälän asiakastyytyväisyyskysymyksiä. Sillä kertaa palaute jäi antamatta. Väänäsen ja hänen yhtiökumppaninsa Ville Levaniemen taustat ovat pelimaailmassa, josta juontaa juurensa myös hymiölaitteiden pitkälle viety käyttöliittymäsuunnittelu. – Pelien maailmasta opittuna keskitymme paljon siihen, että joka ikinen sekunti tuotteen käyttökokemuksesta olisi hyvää, Väänänen kuvailee.
12 LOKAALEJA GLOBAALEJA
Yrityksen ydinajatus on asiakkaalle mahdollisimman helposti tulkittavassa analytiikassa, joka erottaa yrityksen muista alan toimijoista. Kilpailijoiden laitteet ovat Väänäsen mukaan keskittyneet tiedon keräämiseen, ei sen tulkintaan. – Lisäksemme kukaan ei ole rakentanut vastaavaa palvelukokonaisuutta. Asiakkaan pitää tietää, mitä kerätyllä aineistolla voi tehdä, muuten se on pelkkää raakadataa, Väänänen kertoo. Hymiölaitteiden kautta HappyOrNotin asiakkaat saavat tyytyväisyysanalytiikkaa reaaliajassa. Monella organisaatiolla on käytössään useita hymiölaitteita, mutta silti tieto niistä kerääntyy yhteen paikkaan. Tämä on olennaista, sillä etenkin isoilla ketjuilla tietoa analysoiva henkilö saattaa työskennellä eri maassa tai kaupungissa, kuin missä yrityksen asiakaspalvelupisteet sijaitsevat. Tyytyväisyysvirran välitön saaminen on erityisen tärkeää harvoin järjestettävissä yleisötapahtumissa, kuten esimerkiksi San Franciscossa sijaitsevalla urheilustadionilla, jossa isoja otteluita järjestetään vain muutaman kerran vuodessa. – Jos pelin aikana tapahtuu jotakin tyytyväisyystasoissa, he tarvitsevat siitä tiedon heti. Ongelmakohtiin pystytään reagoimaan välittömästi, kuten lisäämällä henkilökuntaa ruuhkautuneisiin asiakaspalvelupisteisiin, Väänänen kertoo. Ottelun aikaisen tyytyväisyysvirtatiimin voi kuvitella lennonjohtotornia muistuttavaan rakennukseen,
jossa isoille näytöille ilmestyy jatkuvasti stadionin asiakkaiden antamaa palautetta. – Saavutetut myynnit nähdään vasta tilaisuuden päätyttyä, eikä niihin voi enää jälkikäteen vaikuttaa. Asiakaskokemuksen mielekkyyden edistämiseksi pystyy sen sijaan toimimaan heti, Väänänen kuvailee. Hymiölaitteista on tullut asiakaspalvelutilanteiden myötä niin tuttuja, ettei niiden käyttöä enää arastella, myös työpaikoilla aletaan tottua laitteiden läsnäoloon. – Ihmiset tietävät, että niiden kautta jätetään anonyymia palautetta, joten työntekijätkin uskaltavat kertoa mielipiteensä. Esimerkiksi nettilomakkeissa väitetään, että palautteenantajaa ei voi saada selville, mutta kyllä sen halutessaan saa. Meidän laitteilla henkilötietojen kerääminen on täysin mahdotonta, Väänänen kertoo. Vaikka hymiölaite kysyykin vain yhden kysymyksen, kuten “olitko tyytyväinen asiakaspalveluumme”, pilkkomalla vastauksen osiin saadaan iso määrä analytiikkaa mittauspaikkojen ja -ajankohtien muodossa. Väänänen kertoo, että hymiölaitteiden kautta kerätystä tiedosta asiakas pystyy arvioimaan ja ennakoimaan esimerkiksi joulusesongin tai kesälomakauden henkilöstömitoituksen. – Meille on tärkeää auttaa asiakasta ymmärtämään paremmin myös sen mitä on tulossa, Väänänen sanoo.
”Pelien maailmasta opittuna keskitymme paljon siihen, että joka ikinen sekunti tuotteen käyttökokemuksesta olisi hyvää”
Lokaaleja globaaleja
Jonna Hietalan ja Sini Kramerin perustama Laine-lehti kokoaa yhteen neulojat ympäri maailman.
Neulemaailman uusi ilme – Lähdimme hyvin määrätietoisesti rakentamaan Laineen brändiä puoli vuotta ennen ensimmäisen numeron julkaisua laittamalla yhden postauksen päivässä Instagramiin. Se toimi niin hyvin, että kun ensimmäinen numero tuli ulos, ihmiset luulivat, että lehti oli jo ollut olemassa. Laineesta oli tullut asiakkaalle entuudestaan tuttu tuote. -Sini Kramer Ensimmäinen numero myi heti hyvin, toista numeroa julkaistaessa Sini Kramer ja Jonna Hietala uskaltautuivat irtisanoutua päivätöistään ja keskittyä täysin neule- ja lifestyle-lehti Laineen tekoon. Ensimmäinen Laineen numero julkaistiin joulukuussa 2016 ja tänä syksynä tulee yhdeksäs numero ulos. – Tällä hetkellä olemme maailman suurin indie-neulelehti, Hietala kertoo. Laineen tarina alkoi Hietalan perustamasta lankakaupasta, jossa Kramer kävi asiakkaana. Ennen kaupan perustamista Hietala oli ehtinyt tehdä pitkän uran journalistina ja ollut eturintamassa kehittämässä suomalaisia lehtikonsepteja, sekä digitaalista mediaa. Kramer sen sijaan oli onnistunut luomaan kansainvälisesti menestyneen ruokablogin. – Alun perin ajatuksissani oli julkaista suomenkielinen neulelehti silloisen lankakauppani yhteyteen. Kysyin Siniltä, haluaisiko hän tuottaa lehteen ruokareseptejä. Kun lähdimme työstämään ideaa päätimmekin, että lehti julkaistaan englanniksi, Hietala sanoo. Kun päätös yhteisestä neulelehdestä oli syntynyt alkoi hektinen vuosi, joka piti sisällään satojen tuntien edestä pendelöintiä Helsinkiin, lankakaupan myymisen, toisen käsityölehden päätoimittajan väliaikaisen pestin, muita päällekkäisiä päivätöitä, sekä kaiken ylimääräisen ajan käyttämisen sellaisen lehden tekoon, jota itse olisi aina halunnut lukea. – Aina välillä joku kysyy, että emmekö kanna huol-
14 LOKAALEJA GLOBAALEJA
ta ympäristöstä, kun Laine julkaistaan ainoastaan printtilehtenä. Olemme pohtineet paljon digin ja printin suhdetta, ja koemme tärkeäksi tarjota ihmisille pysähtymisen mahdollisuuden konkreettisen lehden ympärillä. Laineella on silti vahva digitaalinen läsnäolo Instagramissa. Se on se meidän digiulottuvuus, Hietala kertoo. Lehden elämyksellisyyden välittämiseen on käytetty paljon aikaa esimerkiksi paperin valitsemisen yhteydessä. Lukijalle halutaan välittää sama tuntokokemus, jonka saa neulomisesta ja langasta. – Haluamme, että lehden lukeminen on jatkumo neulomisharrastukselle, Kramer tiivistää. Laineen tekijät ovat saaneet paljon kiitosta edustamastaan skandinaavisesta tyylistä ja omaleimaisesta harmaan harmonisesta visuaalisuudesta. Positiivista palautetta on kertynyt myös muilta kansainvälisiltä neuleyrittäjiltä, joiden mukaan Laine on luonut uuden normin sille, mitä visuaalisuuden tulisi olla neuleiden maailmassa. – Neulojat ovat yleensä aika värikästä porukkaa. Lankakaupassani olivat kuuluisia nämä niin kutsutut Hietalan Jonnan likaiset värit. Uskon, että menestyksemme salaisuus on siinä, että olemme pitäneet kiinni meidän omasta vahvasta tyylistämme, Hietala sanoo. Yhteisön rakentaminen Laineen ympärille on ollut alusta asti yrityksen visiossa mukana. Molemmilla Laineen naisista oli myös aikaisempaa kokemusta brändin ja yhteisön rakentamisesta sosiaalisen
median kautta. – Neulomisskene on maailmanlaajuisesti hirveän suuri. Täältä Suomesta katsottuna ei edes käsitä, miten isosta asiasta on kyse, Hietala kertoo. – Ja kun niin montaa miljoonaa ihmistä yhdistää intohimo neulomiseen, myös yhteisön rakentaminen on mahdollista, sillä ihmiset hakeutuvat aiheen ympärille automaattisesti, Kramer jatkaa. Kansainvälistä yhteisöään naiset hoitavat käymällä muun muuassa neulefestareilla opettamassa neulevalokuvausta. Tapahtumat ovat tärkeitä, sillä ne kokoavat yhteen ympäri maailmaa tulevat alan harrastajat ja ammattilaiset. – Tunnen paljon suunnittelijoita lankakaupan ajalta. Kiersin jo silloin maailmalla tapahtumissa, eikä minua ole koskaan pelottanut mennä esittäytymään huipuillekaan, Hietala kertoo. Tällä hetkellä Lainetta saa maailmanlaajuisesti yli 700 eri jakelijan kautta, vaikka markkinointibudjetti on pyöreä nolla. Laajan jakeluverkoston lisäksi lehdestä on myyty ilmoituspaikat ennakkoon jo vuoden 2021 loppuun asti, myös ilman markkinointia. – Emme ole yhdeltäkään lankakaupalta tai sisäänostajalta kysyneet, että ottaisitteko Laineen valikoimiinne. Kaikki yhteydenotot ovat tulleet Instagramin kautta suoraan meille, Jonna hehkuttaa. – Meillä on käynyt onnellisesti, Kramer sanoo hymyillen.
”Ja kun niin montaa miljoonaa ihmistä yhdistää intohimo neulomiseen, myös yhteisön rakentaminen on mahdollista, sillä ihmiset hakeutuvat aiheen ympärille automaattisesti”
28
27
N OUDA OMASI K A R T TA L IIKKE ISTÄ
19
KA R TTA ONLINE designontampere.com/dot-kartta
29 32 33
25
26
5
4
13
6
7 12
31 8
16 22 20 18
21
14 2 17 10 24 1 9 30 11
15
1 6 K A R T TA
DESIGN AND CULTURE MAP OF TAMPERE
Clothes
DesignOnTampere -kartta
1. Super Mukava shop Otavalankatu 3
– Tampereen muotoilu- ja kultturikartta
4. INCH" Kuninkaankatu 21
2. Uhana Verkatehtaankatu 8
FOOD/DRINK
CLOTHES
ARTS / CRAFTS
GALLERIES
HOME DECOR
VINTAGE
ACCESSORY
LIFESTYLE
5. Store of Hope & Nouki Shop Kyttälänkatu 1, 3krs
Home Decor 13. Koti-Kalustamo Kauppakatu 6 14. Lina Aleksanterinkatu 28
Arts & Crafts 19. Tallipiha Kuninkaankatu 4 20. Ateljeekatu Kehräsaari 1 21. Käsityökortteli Kehräsaaren kauppa Kehräsaari 23
22. PikkuPutiikit - Handmade Tampere Kehräsaari
Galleries 25. Galleria Saskia Pirkankatu 6
34
26. Valokuvakeskus Nykyaika Kauppakatu 14 27. Museo Milavida Milavidanrinne 8
Vintage 23. Vintage Garden Ilmarinkatu 9
6. Miela Designroom Kuninkaankatu 23
Lifestyle
7. Nanso Hämeenkatu 10
15. Iiittala Store Vuolteenkatu 1
8. Seele Aleksi Kiven katu 11
16. Taito Shop Tampere Hatanpään valtatie 4
9. Onemanband OMB Finnish Designers Boutique Hatanpään valtatie 6
17. Ekokampaamo Kide & Siro Aleksanterinkatu 28
10. Forget-Me-Not Aleksanterinkatu 30
24. Helga-neiti Aleksanterinkatu 30
Food / Drink 29. Ravintola Muusa Satakunnankatu 10 30. Gastropub Nordic Otavalankatu 3 31. Pyymäen Oma Tuomiokirkonkatu 30 32. Kahvila Runo Ojakatu 3
11. Uniikit Suvantokatu 7-9 12. DesigOnTampere Shop Sokos Tampere Hämeenkatu 21 2. krs
28. Sara Hildénin taidemuseo Laiturikatu 13
Accessory 18. Pihka Collection Kehräsaari A
33. Vohvelikahvila Ojakatu 2 34. Tullikamari = Klubi & Pakkahuone Tullikamarin aukio 2
1 7 K A R T TA
Patinan viehätys TEKSTI
K U VAT
Iida Kalakoski
Annina Mannila
Suomalaiseen muotoiluun keskittyvän Gusta Designin kivijalkamyymälä sijaitsee Tampereen keskustassa, mutta sosiaalisen median avulla yritys tavoittaa asiakkaita Japania ja EteläKoreaa myöten.
1 8 PAT I N A N V I E H ÄT Y S
Aleksi Siurolasta ei pitänyt tulla antiikkikauppiasta, sillä avustaessaan nuorena perheensä antiikkiliikkeessä, hän koki työn turhan raskaaksi ja likaiseksi. Tarkoitus olikin suunnata aivan toiselle alalle, ehkä arkkitehdiksi, lakimieheksi tai poliitikoksi. Lukion jälkeen Siurola vietti kaksi vuotta Espanjassa ja sen jälkeen muutaman vuoden toimistohommissa Suomessa. Toimistotyö ei kuitenkaan tuntunut omalta ja hän alkoi hankkimaan harrastuksenaan huonokuntoisia designhuonekaluja kirpputoreilta ja kunnostaa niitä myytäväksi eteenpäin. – Huomasin nauttivani konkreettisesta ja fyysisestä työstä, eikä yrittäjyyskään pelottanut, sillä olin kasvanut yrittäjäperheessä, Siurola kertoo. Niinpä hän löysikin itsensä pian pohtimasta joko perheensä antiikkiliikkeen laajentamista tai oman yrityksen perustamista. Vuonna 2017 Siurola perusti Gusta Designin, joka myy pääosin suomalaisia huonekaluja ja valaisimia, 1930–1970-lukujen klassikoita. Jälkikäteen tarkasteltuna kaikki oli alusta asti itsestään selvää. Siurolan äiti on yrittäjä, ja hänen isä pyörittää puolisonsa kanssa talonpoikaisantiikkiin keskittyvää lifestyle-putiikkia Kangasalla. Myös isän puolison vanhemmat tekivät työuransa antiikkikauppiaina. – Lapsena autoin paljon antiikkiliikkeessä ja huonekalujen kunnostamisessa. Perheen kiinnostus vanhoihin esineisiin näkyi myös siinä, että kotona sisustus muuttui yhtenään, Siurola kertoo naurahtaen.
Kädentaidot sekä kiinnostus yrittäjyyteen, sisustamiseen ja vanhoihin esineisiin ovat siis kotoa perittyjä, vaikka Siurola keskittyykin talonpoikaisantiikin sijaan nuorempaan designiin. Aleksis Kiven kadulla sijaitsevan kivijalkaliikkeen ilmettä hallitsevat viilun sävyt ja siellä täällä mustat maalipinnat. Siurola on nuoren polven kivijalkayrittäjä. Samalla kun viehättävästi sisustettuun liikkeeseen pyrkii uteliaita kadulta jo ennen varsinaista aukioloaikaa, yrityksen toisena näyteikkunana toimii sosiaalinen media ja varsinkin Instagram. Hän perusti Instagram-tilin jo ennen liikkeensä avaamista ja saikin pian sekä seuraajia että yhteydenottoja aina Japanista ja Etelä-Koreasta saakka. Siurola kiittelee, että saa työssään toteuttaa luovuuttaan ja visuaalisuuttaan monin tavoin korjatessaan myytäviä tuotteita, sisustaessaan liikettään ja kuvatessaan tuotekuvia Instagramiin. Luovuuden ja visuaalisuuden lisäksi käsillä tekeminen on hänelle tärkeää. Hän suosii entisöinneissään perinteisiä työtapoja ja materiaaleja, eikä mielellään hio ja huolla piiloon kaikkea ajan saatossa kertynyttä patinaa kolhuineen. – Jotkin kalusteet, esimerkiksi Alvar Aallon ja Ilmari Tapiovaaran tuotanto, ovat arvokkaimmillaan alkuperäiskunnossaan, Siurola kertoo.
”Perheen kiinnostus vanhoihin esineisiin näkyi myös siinä, että kotona sisustus muuttui yhtenään” Tämä on tärkeää, sillä Siurolan asiakaskuntaan kuuluu myös keräilijöitä Japanista, Etelä-Koreasta, Euroopasta ja Yhdysvalloista. Toisaalta asiakkaissa on myös niitä, jotka etsivät moderniin kotiinsa sellaista särmää, jota vanha ja kulunut huonekalu tuo sisustukseen. Siurola kunnostaa huonekaluja myös asiakkaidensa toiveiden mukaan ja silloin tavoitteena voi olla myös siloteltu, uudennäköinen ilme. Tällöin edullisempi hinta suhteessa uutena ostettuun design-kalusteeseen voi olla asiakkaalle tärkein peruste käytetyn kalusteen valitsemiseen. Viime vuosisadan keskivaiheilla syntynyt moderni suomalainen muotoilu on maailmankuulua, mutta samalla siinä on tiettyä vaatimattomuutta ja yleispätevyyttä. Huonekaluja ei suunniteltu luksusesineiksi vaan sopimaan jokaiseen kotiin. Siksi näitä ajattomia klassikoita onkin helppo sovittaa myös monen kokoisiin ja monella tavalla sisustettuihin nykykoteihin. Siurola on viime aikoina alkanut pohtimaan työtään myös ekologisesta näkökulmasta, vaikka se ei alun perin häntä alalle johdattanutkaan. Kestävän kehityksen näkökulmasta on järkevää jatkaa tyylikkäiden ja kestäviksi valmistettujen kalusteiden elinkaarta halpojen kertakäyttökalusteiden sijaan. – Ekologisuus tarkoittaa minulle myös sitä, että tehdään pitkäikäisiä ratkaisuja, eikä tyydytä väliaikaisiin hankintoihin. Ja toisaalta, jos on pakko ostaa väliaikaista, silloinkin kierrätetty kaluste on järkevin ratkaisu, Siurola toteaa.
Aleksi Siurola arvostaa, että tuote on pitkäikäinen sekä tyyliltään että materiaalaaliltaan.
”Viime vuosisadan keskivaiheilla syntynyt moderni suomalainen muotoilu on maailmankuulua, mutta samalla siinä on tiettyä vaatimattomuutta ja yleispätevyyttä. Huonekaluja ei suunniteltu luksusesineiksi vaan sopimaan jokaiseen kotiin.”
1 9 PAT I N A N V I E H ÄT Y S
Nouki Design on tehnyt alusta asti yhteistyötä neulosvalmistaja Orneuleen
Yhteisenä päämääränä laadukas vaate TEKSTI
K U VAT
Merja Häikiö
Liisa Mäkinen
kanssa, joka sijaitsee Orivedellä alle tunnin ajomatkan päässä yrityksen toimistolta. Kuvassa Saara Naskali (vas.) ja Anna Reilin (oik.).
Tuotannon hallinta on suuressa osassa vaatemerkin pyörittämisessä. Nouki Design tietää lähituotannon edut ja kokee sen olevan heille oikea tapa toimia.
Nouki on tamperelainen naistenvaate- ja asustemerkki, jonka tavoitteena on valmistaa tuotteita tarpeeseen. Anna Reilin ja Saara Naskali perustivat yrityksen vuonna 2015, ja alusta asti he halusivat tuotannon olevan mahdollisimman lähellä. – Ajatuksenamme ei ollut, että tuotannon olisi ehdottomasti oltava Suomessa, vaan ajattelimme ennemminkin niin päin, että miksi emme valmistaisi tuotteita mahdollisimman lähellä, Reilin sanoo. Tuotteet leikataan, ommellaan ja viimeistellään Suomessa. Lähin ompelimo Pau-liina sijaitsee Härmälässä, jossa ommellaan noin puolet malliston tuotteista ja toinen puoli ommellaan Kiteen tekstiilitehtaalla. Osa materiaaleista tulee myös Suomesta: Orivedeltä Orneuleelta tulee luomupuuvillaneuloksia, joita on ollut käytössä jokaisessa mallistossa, ja Tuusulassa sijaitseva Kutomo Holopainen valmistaa villa- ja pellavaneuloksia neulomisesta lähtien valmiiksi tuotteeksi asti. Lähituotannon hyviä puolia ovat muun muassa rahtien minimointi, jolloin siitä ei myöskään kerry niin suuria kustannuksia. On myös helpompaa valvoa tuotannon olosuhteiden olevan eettisesti kunnossa, kun tuotantopaikoissa on mahdollista vierailla säännöllisesti. Ompelimosta voi tilata joustavasti pieniä määriä ja tehdä lisätilauksia tarpeen mukaan, mikä taas säästää varastokustannuksissa. – Me näemme, että yrityksemme ekologiset ja eettiset arvot ovat hyvää ja järkevää liiketoimintaa pitkällä tähtäimellä, vaikka se ei välttämättä tuota niin nopeasti. Niillä on merkitystä kaikille ja kaikkialla, Reilin kertoo. Samat tuotantopaikat ovat pysyneet yhteistyökumppaneina alusta lähtien ja uusia on tullut lisää tuotannon kasvaessa.
20 NOUKI
Tuotannossa painotetaan lyhyitä välimatkoja, mutta sen ei kuitenkaan haluta rajaavan sitä. Silloin jos kaivataan jotain mitä aivan läheltä ei ole saatavissa niin se tilataan hieman kauempaa. Materiaaleja tilataan myös Liettuasta ja Itävallasta. Kuosit painetaan digiprinttinä Italiassa ja Suomessa Printscorpiossa Aitoossa.Yksi tärkeimmistä vaatimuksista tuotantopaikkojen suhteen on molemminpuolinen luottamus, joka syntyy sujuvasta kommunikoinnista ja avoimuudesta. Silloin tieto liikkuu ja kaikkien ammattitaito tulee parhaiten käyttöön. Yhteisen päämäärän tulee olla kaikille selvä. – Ainoastaan silloin kun kaikkien päämäärä on tehdä hyviä vaatteita voidaan päästä haluttuun lopputulokseen. Se ei onnistu jos joku ajattelee, että kunhan vain saadaan tämä tuote tehtyä, Naskali sanoo. Sovituissa toimitusajoissa pysyminen ja yhteiset laatukäsitykset ovat myös tärkeitä. Ei ole olemassa yhtenäistä laatustandardia, kaikille selvää käsitystä siitä mitä on hyvä laatu, mikä korostaa jälleen kommunikoinnin tärkeyttä. – Oma laatuvaatimus tulee avata erittäin tarkasti. Kaikki pienetkin yksityiskohdat täytyy osata sanoa ääneen, mitään ei voi pitää itsestäänselvyytenä, Reilin huomauttaa. Hyvien tuotantopaikkojen ja materiaalien etsinnässä yhteistyökumppanit ja alan muut yritykset ovat olleet suurena apuna. Ennen valmistuspaikat olivat liikesalaisuuksia, mutta nykyisin ollaan paljon avoimempia ja autetaan toisia. Naskalin mukaan kaikkien kannalta on parempi, että tieto ja avoimuus ovat lisääntyneet. – Arvostan sitä paljon, että kokemuksia vaihdetaan eri yritysten kesken. Uskon että jos on valmis auttamaan niin silloin myös voi itse saada kiperässä tilanteessa pelastavia neuvoja, Naskali sanoo.
”Ainoastaan silloin kun kaikkien päämäärä on tehdä hyviä vaatteita voidaan päästä haluttuun lopputulokseen.”
”Parhaimmillaan tuotanto on tarpeeksi hajautettu, että se ei ole yhden toimijan varassa, mutta toisaalta ei niin hajautettu, että yhteydenpito ja hallinnointi itsessään vie liikaa aikaa.”
22 NOUKI
Syksyn 2019 mallistossa on uutena materiaalina vihreä merinovillaneulos, ja luomupuuvillasta valmistettu Korianeulos on saanut uuden viininpunaisen värin. Materiaalit valmistetaan Orneuleella.
Vaatteita tarpeeseen Nouki Design valmistaa tuotteita piensarjoina, yhtä tuotetta tilataan kerrallaan joitain kymmeniä kappaleita ja tarvittaessa tuotteista tehdään lisätilauksia. Tuotteiden menekkiä ennakoidaan keräämällä aktiivisesti palautetta sekä asiakkailta että jälleenmyyjiltä ja tekemällä ennakkomyyntiä. Tuotantomäärät ovat kuitenkin aina osittain oman arvauksen varassa, minkä vuoksi sarjat halutaan pitää ennemmin pieninä kuin tehdä tuotteita varastoon. – Haluaisimme päästä mahdollisimman lähelle sitä, että teemme tuotteita vain tarpeeseen kuitenkaan olematta mittatilausompelimo. Ihanteellista olisi, että valmistaisimme vain ne tuotteet mitä on ennakkoon tilattu, mutta se ei tietenkään ole täysin realistista, Naskali kertoo.
”Mietin jo suunnitteluvaiheessa sitä, että tuotteen valmistaminen olisi mahdollisimman miellyttävää myös sen tekijälle.” Lähituotanto sopii hyvin piensarjojen valmistamiseen, jolloin joustavuus ja ketteryys ovat avainasemassa. Tuotantopaikkoihin on helpompaa myös luoda hyvä ja luottamuksellinen suhde, kun on mahdollista tavata tekijöitä useammin. Lisätilauksia tehdessä pelkästään tuotteiden toimitukseen ei myöskään tarvitse varata useita viikkoja. – En näe oikeastaan muuta keinoa, miten voisimme paremmin päästä tavoitteeseemme siinä, että valmistaisimme tuotteita vaan tarpeeseen, Reilin sanoo. Orneuleella on käytössään yhteensä 68 neuloskonetta. Yhdessä koneessa voi olla jopa 112 yksittäistä puolaa. Kuvassa korjataan yhdestä puolasta katkennutta lankaa.
Noukin tuotteita myydään tällä hetkellä ainoastaan Suomessa, mutta jos yrityksen kasvaessa myynti keskittyy enemmän Eurooppaan, on heillä aikomuksena jatkaa lähituotannon ideaa myös siellä. – Myynnin kasvaessa ulkomaille meillä on ajatuksena viedä tuotantoa lähelle kyseisiä myyntipaikkoja, eli jos myydään
huomattavasti Keski-Euroopassa silloin tuotanto olisi myös siellä mahdollisimman lähellä, Reilin kertoo. Näin lähituotannon edut, joustavuus ja ennakointi, säilyisivät ja vältettäisiin turhia kuljetuspäästöjä ja -kustannuksia. Nouki Designilla lähituotantoon kuuluu myös ajatus yhteydestä. – Haluamme säilyttää tuotannossa inhimillisyyden, niin että ihminen tekee tuotteita ihmiselle, eikä niin että koneet ja koneisto tekevät tuotteita ihmisille, Naskali sanoo. Ompelutyö on vaativaa käsityötä, vaikka se tehtäisiin urakka- ja sarjatyönä. Vaatetusalan tuotantoon liittyvää tietoa ja taitoa on edelleen Suomessa saatavilla, mutta ammattitaidon säilyminen ei ole itsestään selvää, eikä sitä ole mahdollista oppia ihan hetkessä. Yritys haluaa omalla toiminnallaan olla tukemassa kädentaitoja. – Käsityön ammattitaidon säilyminen ihan koko maailmassa on tärkeää, Reilin kiteyttää.
Tuotannon hallintaa ympäri vuoden Tuotannon koordinointi on merkittävä osa vaatemerkin pyörittämistä. Yritys valmistaa kaksi mallistoa vuodessa, mutta tuotanto on käynnissä ympäri vuoden. Sen hallinta työllistää heitä molempia. Naskali arvio, että hänellä menee tuotannon hoitamiseen noin kaksi päivää viikossa ja viikottain he miettivät myös yhdessä siihen liittyviä asioita. Kolme mallistoa pyörii tuotannossa useasti päällekkäin. – Myynnissä olevaan mallistoon tehdään lisätilauksia ja samaan aikaan aloitetaan seuraavan malliston tuotteiden valmistus, sekä tilataan materiaaleja vuoden päästä julkaistavaan mallistoon, Naskali selventää. Tällä hetkellä tuotanto teetetään kokonaan alihankkijoilla. Noukin ensimmäisen malliston tuotteet he ompelivat itse, mutta jo heti seuraavassa mallistossa oma ompelutyö tippui
23 NOUKI
puoleen. Aiempi työkokemus tuotannon eri tehtävistä ja vankka ammattitaito on ollut avuksi kommunikoinnissa tuotantopaikkojen kanssa. Se on sujuvampaa, koska heillä on ymmärrys siitä, mitä milläkin koneella on mahdollista tehdä. Tuotannon tekninen suunnittelu kulkee luonnollisesti mukana alusta alkaen. – Mietin jo suunnitteluvaiheessa sitä, että tuotteen valmistaminen olisi mahdollisimman miellyttävää myös sen tekijälle. Saatan myös tyrmätä idean, jos en itse keksi miten sen voisi teknisesti toteuttaa, Naskali sanoo.
”Meidän tulee tehdä työmme niin, että asiakas saa valmistukseen liittyvät tarkemmat tiedot halutessaan, mutta hänen ei tarvitse tehdä sitä työtä meidän puolesta.” Oma aiempi käytännön kokemus tuotannosta on siis ollut suurena apuna, mutta se ei kuitenkaan ole välttämätöntä. – Varmasti pystyisi tekemään myös ilman, että olisi itsellä sitä kokemusta, koska valmistajat ovat niin ammattitaitoisia. Tuotteen tekninen suunnittelu tapahtuisi silloin vain enemmän tuotantopaikassa, Reilin huomauttaa. Yrityksen kasvulla on ollut vaikutusta myös tuotantoon, vaikka tuotteiden valmistus on siirtynyt täysin alihankkijoille se ei ole kuitenkaan vähentänyt koordinointiin käytettyä työaikaa. – Aika meni ennen tuotteen tekemiseen, nyt se menee ohjeistukseen ja tilausten tekemiseen, Naskali kertoo.
Ennakointi on tärkeintä Pienetkin muutokset vaikuttavat usein koko tuotantoketjuun, esimerkiksi materiaalin viivästyminen vaikuttaa luonnollisesti ompelun viivästymiseen. – Koko ajan pitää olla kärryillä milloin minkäkin piti olla valmiina, ja jos jokin myöhästyy niin silloin viedä tietoa eteenpäin kaikille niille joihin myöhästyminen vaikuttaa, Naskali sanoo. – Täytyy ennakoida todella paljon, ja aina täytyy varata runsaasti aikaa siihen väliin, jos luvataan asioita johonkin mennessä. Täytyy olla varoaikaa joka suuntaan. Tuotannon hallinta on sellaista tasapainoilua koko ajan, Reilin jatkaa. Ideaalein tilanne tuotannon suhteen Nouki Designille olisi se, että on useampia pieniä alihankinta- ja yhteistyökumppaniyrityksiä, joista voi tilata tuotteita joustavasti. – Parhaimmillaan tuotanto on tarpeeksi hajautettu, että se ei ole yhden toimijan varassa, mutta toisaalta ei niin hajautettu, että yhteydenpito ja hallinnointi itsessään vie liikaa aikaa. Hallittava määrä luotettavia yhteistyökumppaneita, mutta kuitenkin niin että tuotanto ei ole yhdestä riippuvaista, Naskali summaa.
24 NOUKI
Naskalin ja Reilin haaveena on, että jonain päivänä heillä olisi oman myymälän ja toimiston yhteydessä pieni ompelimo, jossa voisi tehdä näppärästi pieniä muutoksia malliston tuotteisiin asiakkaiden toiveiden pohjalta. – Silloin voisi antaa enemmän vaihtoehtoja myös asiakkaalle esimerkiksi värien ja yksityiskohtien valinnassa, Reilin kertoo.
Muutosta edistämässä Nouki Design haluaa omalla toiminnallaan näyttää esimerkkiä ja muuttaa vaatetusalan tuotantoon liittyviä epäkohtia valmistamalla tuotteita kestävistä materiaaleista, tehdä aikaa kestävää suunnittelua ja valvoa tuotannon eettisyyttä. – Itse voi olla muuttamassa toimintatapoja parempaan suuntaan, Naskali sanoo. Materiaalien alkuperän selvittäminen on välillä kuin salapoliisityötä, mutta se on helpottunut vuosien saatossa. – Aluksi tuli yllätyksenä, miten pirstaloitunut tuotantoprosessi on. Neljä vuotta sitten oli vaikeampaa saada selville mistä lanka tulee ja kuka sen on valmistanut. Tilanne oli oikeasti mennyt siihen, että kukaan ei tiennyt. Onneksi tilanne on nyt selkeästi parantunut, Reilin kertoo. Reilin ja Naskali tekevät työtä sen eteen, että tuotannon pienetkin yksityiskohdat ovat heillä mahdollisimman hyvin tiedossa. Asiakkaalle täytyy tehdä eettisen valinnan tekeminen helpoksi niin, että hänen ei tarvitse käyttää tiedon selvittämiseen kohtuuttomasti aikaa. – Meidän tulee tehdä työmme niin, että asiakas saa valmistukseen liittyvät tarkemmat tiedot halutessaan, mutta hänen ei tarvitse tehdä sitä työtä meidän puolesta. Haluamme antaa asiakkaalle takuun siitä, että meidän tuote on aina laadukas ja eettisesti valmistettu, Naskali kertoo. Tuotannon yksityiskohdista viestintään menee aikaa ja resursseja, mutta se myös edistää myyntiä. Poikkeuksetta aina lähellä tehty tuote koetaan positiiviseksi asiaksi. – Kyllä sen huomaa, kun Tampereella sanotaan asiakkaalle, että tuote on ommeltu parin kilometrin päässä niin se on selkeästi hyvä myyntivaltti, Reilin sanoo. Vaikka kuluttajien harteille ei tule jättää liikaa, niin heidän vaatimuksillaan on myös väliä. Kuluttajien toiveet ja odotukset auttavat merkkiä selvittämään tuotannon yksityiskohtia. – Silloin kun sanomme, että kuluttajat vaativat jotain, niin meitäkin kuunnellaan enemmän ja tuotantopaikat ovat halukkaampia ottamaan asioista tarkemmin selvää, Reilin kertoo. Naskali ja Reilin tietävät, että toimintatapojen muuttaminen ei ole mahdotonta, ja se voi tapahtua yllättävänkin nopeasti silloin kun vain kaikilla, tuottajilla, valmistajilla, tilaajilla ja kuluttajilla on yhteinen päämäärä.
䌀伀䈀䈀䰀䔀刀䤀一䄀 M
i a ke
ta j
ola a su
is i a vo
hveleita Tampereen pienimm Jo vuodesta 1992
ässä
kivi
talo
ssa
2,
puh
. (0
3) 2
TAMPEREEN VOHVELIKAHVIL A
14 4 2 2
5 w w w. v
o h v el ik a h v il a . c o m . L öy
d ät m
e id ä
i
sta
Oj
atu
.
Aito, alkuperäinen
ak
tm
F yös
ace
bo
ok
Toni Lahtinen
TEKSTI
Toni Lahtinen
Pelle Romantika (Toni Lahtinen) on tamperelainen kaunopelle, joka runoilee mitä sydämeen sattuu. Romantikalta on ilmestynyt kirjalliset äänilevyt Lempirunoja (2017) ja Luontorunoja (2019) sekä kuvitettu runokirja Luontorunoja (2018). Eri alan taiteilijoiden kanssa toteutetut runoteokset yhdistävät sanaa, kuvaa ja ääntä. Romantika esiintyy myös runoyhtyeessä Pelle & Romantiks.
Lentopostia vanhalle hupsulle Asemien ja laitureiden pillit tirskuivat tsirp tsirp tsirii-iii osta piletti puutarhaan tsirp tsirp missä tuoksuvat betooni, bentsiini ja teräskukat! Piy, piy, pien’ pulmunen, palaa pian ja puhallan otsaltasi pakoputkien ja imukkeiden harmaat kiharat. Eilen saapui postikorttisi par avion tsirp jazz tsirp, paperikuoren huokosissa — piy! — parfyymi ja muste: ST. TROPEZ FRANCE 5 MAI. Ja voi mikä levottomuus valtasi minut! Kuka on kuvassa tuo sulkahattuinen nainen, joka koskettaa sukkanauhaasi? Oletko sinäkin la garzonne! Hupsuissa haavelmissani auringonruusut, niiden terillä nyt nopeita apiloiden ja akileijojen yllä aeroplaaneja uuteen Eedeniin. Piy.
26 RUNO
outoja varjoja
Kaakinmaa
K U VAT
MALLI
TYYLI
MEIKKI JA HIUKSET
Laura Happo
Melike Uludag
Merja Häikiö
TiinaToratti
NOUKI
Villapaita, Syli 239€ VIONA BLU
Laukku, Clutch 2.3 500€
28 KAAKINMAA
ARELA
Neulepoolo, Bice sweater 240€ FAU
Korvakorut, Uniikit sarjasta Dance, dance, dance! Hinta tiedusteltaessa PIHKA COLLECTION
Laukku, Vieno 249€
ARELA
Neulepoolo, Bice sweater 240€ Huivi, Bette scarf printillä 270€ M U K A VA
Paita / hame, Siiri 149€ UHANA DESIGN
Housut, Tempo Pants 189€ VIONA BLU
Rannekoru, Bianca Bracelet 270€
ARELA
Neulepoolo, Bice sweater 240€ LAURIJARVINENSTUDIO
Paita 160€ NOUKI
Housut, Kesti culottes 159€ PIHKA COLLECTION
Laukku, Vieno 249€
32 KAAKINMAA
M U K A VA
Mekko, Kiia 249€ Hame, Eerika 229€ ARELA
Paita, Mathis t-shirt 240€ VIONA BLU
Laukku, Alexandra 213€ NOUKI
Pipo, Kivi 69€ LAURIJARVINENSTUDIO
Kauluri 45€
ARELA
VIONA BLU
M U K A VA
Neulepoolo, Bice sweater 240€ Huivi, Bette scarf printillä 270€
Lompakko, Daisy Due Wallet 450€ Rannekoru, Bianca Bracelet 270€
Paita / hame, Siiri 149€ UHANA DESIGN
Housut, Tempo Pants 189€
35 KAAKINMAA
3 6 K A H V I P ÖY TÄ K E S K U S T E L U
P U H U J AT
Lauri Järvinen Suunnittelija Lauri Järvinen on mustaan pukeutuva tekijä LAURIJARVINENSTUDIO brändin takana. Androgyynisellä tyylillä eteenpäin painava Lauri haluaa taistella epäoikeudenmukaisuutta ja ilmastonmuutosta vastaan, sekä vähentää sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Laurille vaatteissa tärkeintä on musta väri, materiaalit sekä muotoilu.
Saara Särmä
Kahvipöytäkeskustelu
Unisexpukeutuminen
Tohtori Saara Särmä on akateeminen sekatyöläinen, yhteiskunnallinen keskustelija, taiteilija, sekä Feministisen ajatushautomo Hatun johtaja. Saara on työskennellyt tutkijana Maanpuolustuskorkeakoulussa ja Tampereen yliopistossa. Saaraa inspiroi lempeys, rohkeus, feministit, sekä kaikenlaiset inhimillisyyden pilkahdukset. Hän uskoo yksisarvisiin ja parempaan maailmaan.
K U VA
Mikko Vares
S L
S
L S
Mua kiinnostaisi ensin kuulla, että minkä takia suunnittelet juuri unisex-vaatteita ja mitä unisex sulle tarkoittaa? Miks mä teen sitä? Varmaan sen takia, että mun on vaikee ymmärtää miksi niinkin turhanpäiväisessä asiassa kuin pukeutuminen pitäisi olla sukupuolet. Ymmärrän toki, että kaavoissa täytyy ottaa huomioon erilaisia vartalon muotoja, mutta mun tyyli tehdä vaatteita ei ole sellainen, että haluaisin korostaa niin sanotusti feminiinisyyttä tai maskuliinisuutta. Olen oikeastaan samaa mieltä. Esimerkiksi naistenlehtien pukeutumisneuvot aina tähtää siihen mikä on imartelevaa, mutta sehän on vaan sopimuksenvarainen asia, joka liittyy aina siihen, että täytyy näyttää hoikalta. Ne on tosi absurdeja sääntöjä. Niin, tosi outoa. Voisihan kaupoissa olla vaatteet luokiteltu sukupuolen sijaan vartalotyypin mukaan, vaikkapa leveäharteisten vaatteet tai kapealanteisten vaatteet. Myös värit ovat todella sukupuolittuneita, esimerkiksi lastenvaatteissa pojille ei ole muuta kuin sinisen sävyjä, harmaata tai supermies-printtejä. Sehän on todella surullista, että pojilta ja miehiltä rajataan pois paljon vaihtoehtoja.
3 7 K A H V I P ÖY TÄ K E S K U S T E L U
Kahvipöytäkeskustelu L
S L S L S L
S
L S L S
L
S
Totta, en ole koskaan ajatellut tuota. Oon varmaan niin feministi, että en osaa nähdä että pojilta ja miehiltä oltaisi otettu jotain pois. Palaan vielä vähän tuohon naistenlehtien kuvastoon, että nehän on vaan tietyn tyyppisiä kauneusihanteita ja mulle tosi vieraita. Toki kauneusihanteet on vaan opittuja, ne on opittu niistä lehdistä ja populaarikulttuurista. Mun henkilökohtainen kauneusihanne on tosi erilainen. Koen sen tosi poissulkevana massasta. Muutenkin vihaan sanaa kauneusihanne, tosi alentava sana…
L
Mistä luulet että se tulee, mistä olet oppinut sen? Vai onko se vaan sitä, että haluat kyseenalaistaa sen normin? Voiko tota tietää… Noi varmaan menee käsi kädessä. Jos huomaa, että ei sovi itse normiin sen normin huomaa selvemmin ja sitä kyseenalaistaa. Ehkä mun esteettisyys tulee halusta kapinoida tätä yhteiskuntaa vastaan, missä meistä kaikista yritetään luoda samannäköisiä ja samalla tapaa ajattelevia ihmisiä. Pukeutuminen on sekä leikkiä että tapa kapinoida. Saatan vaikka laittaa mekon päälle jos siltä tuntuu, mutta sitten mut kyseenalaistetaan. Meillä on todella outo halu määrittää ihmisen sukupuoli esimerkiksi kadulla kävellessä. Olen yrittänyt miettiä, missä tilanteessa on yhtään relevanttia tietää mikä jonkun sukupuoli on. Ne hetket on aika harvassa. Se herättää jotain epävarmuutta kun ei tiedä jonkun sukupuolta. Kyllä, mutta mun mielestä ihmisestä tulee vaan mielenkiintoisempi yksilö kun hän herättää jonkinlaista kysymystä muissa. Onko väärin tehdä se esimerkiksi pukeutumisella? Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, että ei saa herättää liikaa huomiota ulkoisella habituksella, ehkä sen takia me ollaan vähän tuulipukukansaa. Nii… tylsää… Millaisena näät oman pukeutumisesi, tykkäätkö itse pukeutua todella feminiinisesti? Oon vähän tämmöinen tunika-uniformupukeutuja. Olen löytänyt tämän yhden tunikamallin, joka on ihana! Mulla on se monessa värissä. Päivän asu perustuu siihen minkä värisen otan, se on helppoa. Toi on hyvä! Naisilla on todella paljon eri vaihtoehtoja pukeutumisessa, ja naisilla on enemmän varaa leikittelyyn myös esimerkiksi meikillä, kampauksilla ja kengillä. Kengissä on matalaa ja korkeaa, nilkkuria ja tennaria. On eri korkoja ja värejä, tai todella leikkisiä kenkiä. Kun taas miehillä se on aina farkut ja paita, tai puku. Kuka mies tykkää pukeutua pukuun? Sehän on tosi epämukava… Onko tähän vaan ainut ratkaisu se, että kyseenalaistaa tätä ja antaa ajan kulua?
3 8 K A H V I P ÖY TÄ K E S K U S T E L U
S
L S
L S
L S
L S L
Kyllä se varmaan niin on, että pitäisi vaan rikkoa niitä rajoja, niin niitä saataisiin enemmän esille. Naistenlehtigenressäkin on nykyään jo enemmän nähtävissä monimuotoisuutta eri ihonvärien ja kokojen suhteen. Sitä ajattelee, että muutos on turhauttavan hidasta, mutta kun katsoo aikaa taaksepäin niin sitä on tapahtunut. Jos miettii kohua kun Rosa Meriläinen meni muka liian lyhyessä hameessa 2000-luvun alussa eduskuntaan, tulisiko sellaista enää? Avasiko se tilaa, että kansanedustajanaiset voi pukeutua monipuolisemmin? Tää on hauska juttu, koska nyt kun olin juuri Designtorilla myymässä mallistoa, siihen tuli ihana uusi nuori kansanedustaja ostoksille ja sanoi, että on ostettava työvaatteita. Ei välttämättä voi mennä vanha kangaskassi olalla töihin. On hassua, että katukuvassa miesten pukeutuminen herättää enemmän tavallaan keskustelua, mutta mediassa taas naisten pukeutuminen puhuttaa. On myös hassua, että populaarikulttuurissa on aina ollut mielettömiä miespukeutujia, kuten Prince, Fredi Mercury tai David Bowie niin miten niidenkään ansiosta miesten pukeutuminen ei vapautunut? Niinpä, tai jos ajattelee vaikka kasarin tukkahevi menoa, missä miehetkin meikkasi. Varmaan pitäisi saada vaan enemmän semmoisia perinteisiä miehiä pukeutumaan vaikka Linnan juhliin vähän eri tavalla. Totta, voi kun mut kutsuttaisi Linnan juhliin niin menisin sinne mielettömässä mekossa! Toki helpompaa voi olla, että vaan tekisin jollekin sen mekon… Tarvittaisiin vaan vapautta kaikille. Niinpä. Voisi olla myös, että naisten ei tarvis aina vetää niitä tiukkoja hoikistavia alusasuja. Tai jos miettii esimerkiksi meikkaamista, sehän on ihan mieletön taiteenlaji! Itse en juuri meikkaa, mutta se on ihana tunne olla meikattavana. Voi kun saisi joskus kunnon drag-meikin naamaan! Totta. Voi sukupuolet, miksi olette niin ahtaita! Ihmiset helposti luulee, että nämä on muuttumattomia asioita, mutta onhan vaikka pinkki alun perin miesten väri koska sitä pidettiin voimakkaana, vaaleansininen oli naisille koska se on hentoinen väri. Missä vaiheessa tapahtuu se, että poikalapsi ei enää voi pukeutua vaaleansiniseen koska täytyy olla maskuliininen? Se sukupuolittaminen lähtee ihan vauvasta, että ventovieras voi sukupuolittaa jonkun vauvaa esimerkiksi rattaiden värin mukaan, tai jopa koiraa sen kaulapannan väristä. Mutta sehän on vauva, että mitä väliä hänen sukupuolella on? Totta, hyvänen aika antakaa sen vauvan päättää kasvaessaan mitä hän haluaa olla! Joo, tekee mieli usein käydä silittämään ihmisiä, että hei ei mitään hätää, ei tapahdu mitään pahaa jos et tiedä mitä sukupuolta joku on. Haha, nii ei ala salamat taivaalla lyömään ja puut kaatumaan sen takia.
Toimitus suosittelee Kemu-sukat Nämä Kemut kuosilla koristellut sukat innostavat ottamaan pienen hypähdyksen joka viidennellä askeleella ja jalat tapailevat tanssin askelia herkemmin. Sukat on suunniteltu ja valmistettu Tampereella kierrätysmateriaalista. Nouki Design, kuosin suunnittelu Suvi Pouttu, valmistaja Sidoste.
Mielikuvitustyttö Kuvataiteilija ja kuvittaja Aino Louhen ensimmäinen fiktiivinen sarjakuvaromaani hurmaa vahvoilla tunteilla. Meillä kaikilla on kokemusta siitä kun ihmissuhteet raivostuttavat, pakahduttavat ja hämmentävät. Lyhyet lauseet kertovat kaiken tarvittavan ja kuvitus täydentää tunteiden kirjon. Teksti ja kuvat: Aino Louhi Kustantaja: Suuri Kurpitsa
Vaatepuu Tampereella voi lainata muun muassa kirjoja, kaupunkipyöriä, sähköpotkulautoja ja tietysti myös vaatteita. Vaatelainaamosta löydät luottovaatteita, inspiroidut uusista tuttavuuksista ja saat vinkkejä vaatteiden huoltoon. Vaatepuu on palvellut Tampereella vuodesta 2017 lähtien ja keväällä 2019 lainaamo muutti uusiin tiloihin ydinkeskustaan. Vaatepuu Tampere, Otavalankatu 7, avoinna torstaisin klo 15–19.
39 TOIMITUS SUOSITTELEE
Muotoilija vastuullinen vaikuttaja TEKSTI
Sari Matikka
CLT-levy (Cross-laminated timber) on massiivipuinen talon rakentamisessa käytettävä rakennusmateriaali, joka koostuu ristikkäin liimatuista puulevykerroksista. Muru-penkit
Sari Matikka
syntyvät CLT:n ylijäämästä, jota kertyy esimerkiksi ikkuna- ja oviaukoista. Muru -kalustemallistoon kuuluvat myös kaappi ja muunneltava konsolitaso.
Nautin, kun arki ja luovuus sekoittuvat toisiinsa. Luovan hetken salliminen tekee elämästäni täyteläisemmän. Arkiset asiat taas tekevät elämästäni järjestelmällisempää ja turvallista. Usein juuri kodin arkiset asiat houkuttelevat luovaan tilaan. Luovuus ei aina tunne rajoja, lopputuotokset voivat olla hyvinkin hilpeitä. Arjen pyyhkäistessä luovuuden tuottamat ideani suodattuvat kriittisen vastuullisuuden siiviläni lävitse. Vastuullisuuden ilmeneminen design-tuotteissa ja ylipäätään liiketoiminnassa on kiinnostanut minua viime aikoina erityisen paljon. Asia on hyvin monisyinen, koska vastuullisuus voi ilmetä sosiaalisina, taloudellisina, sekä ympäristövaikutuksina. Meistä jokainen yksityishenkilönä, sekä mahdollisesti myös yrityksen päättäjänä, päätämme miten on itse vastuullinen ja mitä se merkitsee.
”Kalusteiden ja sisustustuotteiden ostaminen halvalla ei ole enää kovin tyylikästä. Vastuullisuus nostaa päätään niin liiketoiminnassa kuin kuluttajien käyttäytymisessä.” Olen toiminut 16 vuotta kotien ja julkisten tilojen sisustajana. Näistä viimeisen viiden vuoden ajan on toiminnan rinnalle tullut tuotteiden muotoilua asiakkaille, sekä omien tuotteiden suunnittelua ja niiden tuottamista. Omia ideoita sisustustuotteiksi alkoi kertymään siinä määrin, että ryhdyin etsimään tuotteille väyliä markkinoille. Suomalaisen huonekalu- ja sisustustuoteteollisuuden tila on auennut minulle tässä prosessissa hyvin konkreettisesti. Uusia kaluste- ja sisustustavarabrändejä on viime aikoina syntynyt Suomeen huolestuttavan vähän. Näin ollen muotoilijoiden mahdollisuudet toimia suomalaisten kaluste- ja sisustustuotteita valmistavien yritysten kanssa ovat myös tätä kautta vähentyneet. Ulkomaiset brändit hallitsevat markkinoita. Merkittävän muutoksen Suomen huonekaluteollisuuteen teki aikoinaan ruotsalainen huonekalubrändi. Tuli muodikkaaksi ostaa edullisesti kalusteita. Huonekalubrändin konsepti teki sisustamisesta trendikästä ja meistä kaikista tuli hyviä sisustajia. Käytännöllisistä suomalaisista sisustajista tuli tunnelman ja persoonallisen tyylin luojia. Muutoksissa on aina hyvät ja huonot puolet. Tällä hetkellä mietitään pikakalustamisen tuhoavia vaikutuksia. Kuluttajien varastoista
löytyy hylättyjä kalusteita. Kalusteiden ja sisustustuotteiden ostaminen halvalla ei ole enää kovin tyylikästä. Vastuullisuus nostaa päätään niin liiketoiminnassa kuin kuluttajien käyttäytymisessä.
Sari Matikka on muotoilija ja sisustusarkkitehti SIO, jolle suomalaisesta designista höpöttäminen ja sen edistäminen tuntuu jo lähes elämäntehtävältä. Hän nauttii työskennellä laaja-alaisesti erilaisissa design- ja sisustusprojekteissa. Sarilla on oma toimisto Sari M. Design Studio, ja hän on myös uunituoreen designbrändi LEIYA productsin perustaja. Sarille iloisia elämän kuplia aikaansaa luovuus sen kaikissa muodoissaan, perhe, terveellinen ruoka, liikunta ja ystävät.
Usein yksi vastuullisuuden osa-alue jää huomiotta, nimittäin valmistukseen liittyvän ylijäämän hyödyntäminen. Itse olen hyödyntänyt teollisuuden ylijäämämateriaalia suunnittelemassani Muru-penkissä. Jotta ylijäämämateriaalia voitaisiin hyödyntää kunnolla tulisi avata rohkeasti keskusteluja yritysten, suunnittelijoiden ja eri ammattikuntien kesken. Keskustelu voi parhaimmillaan johtaa tuloksen kasvuun ja auttaa löytämään uusia näkökulmia liiketoimintaan. Käyttämällä teollisuuden ylijäämää tuemme myös kyseistä teollisuutta. Isot brändiketjut myös ikävästi vääristävät kuluttajille tuotteiden valmistuskustannuksia halvalla hinnoittelulla. Massatuotantoon keskittyvien brändien olemassaolo markkinoilla hämärtää kuluttajien ymmärrystä siitä, mitä tuotteen valmistaminen ja siihen liittyvä logistiikka oikeasti maksavat. Omille tuotteilleni oli aikaa vievää löytää oikeita valmistajia, jotka pystyvät sarjatuotantoon, tasa- ja korkealaatuisuuteen, sekä järkeviin valmistuskustannuksiin. Tosiasia on, että valmistaminen Suomessa on kallista. Monessa sisustustuotteessa osat ovat myös eri materiaalia, jolloin kyse on melkoisen palapelin hallinnasta. Näissä asioissa riittää haastetta varmasti tulevaisuudessakin. Mietin myös ovatko kuluttajat valmiita maksamaan Suomessa tehdystä tuotteesta enemmän. Kuinka vastuullisia kuluttajia me suomalaiset olemme, kun puhutaan sisustusja kalusteteollisuudesta? Usein keskustelua käydään vaateja elintarviketeollisuudesta. Design-tuotteissa vastuullisuuden kenttään kuuluu koko tuotteen elinkaari muun muassa raaka-aineen valinta ja sen alkuperä, tuotteen suunnittelu, valmistustapa ja -paikka, valmiin tuotteen pakkaus, jakelu, valmistusolosuhteet, tuotteen käyttöikä ja mahdollinen hävittäminen. Muotoilija voi vaikuttaa kaikkiin edellä lueteltuihin asioihin, sekä hyvään ja aikaa kestävään designiin. Hyvin suunniteltu tuote on pitkäikäinen ja laadukas. Vastuullista on myös työllistää suomalaisia osaajia ja näin ylläpitää ammattitaitoa täällä Suomessa. Ja mikä mielestäni on tavoiteltavin asia, tuotteen omistaja voi olla ylpeä ostoksestaan, sekä nauttia sen estetiikasta ja käytettävyydestä pitkään. Vastuullisen liiketoiminnan synnyttämä tuote luo lisäarvoa tuotteelle.
4 1 M U O T O I L I J A – VA S T U U L L I N E N VA I K U T TA J A
Puutha
Satakunnankatu 10
olympiakortteli.fi
OLTOJA
HVIA HU
KA PYÖRIÄ
PUUTARHAKATU 8, TAMPERE PYORAKAUPPAKESKIO.COM
Museo Milavida Milavidanrinne 8 Puh. 040 831 4054
Liput 8/3€ Avoinna ti–su 11–18 museomilavida.fi
Kuvaportfolio
Suvi Pouttu Suvi Pouttu on tamperelainen kuosisuunnittelija ja kuvantekijä. Kotikaupungin kokemiseen teemoiltaan liittyvissä grafiikan teoksissa yhdistyy muotoilullinen pelkistäminen ja käsin tekeminen, sekä monotypiatekniikan yllättävyys. Vahvojen tunnelmien lisäksi elämässä ja kaupungissa tärkeää ja kiinnostavaa on yhteyden löytäminen, kasvimaan hoitaminen, kaupunkipyöräilyn hauskuus ja karuus, yleiset saunat ja uinti kaikkina vuodenaikoina, sekä sopiva määrä pöljiä ideoita, kamppailulajeja ja tanssia.
1. Sarjasta Hämeensillan alla Tako, 15 x 15 cm, Monotypia, 2018
4 4 K U VA P O R T F O L I O
2. Sarjasta Tuulensuu 15 x 15 cm, Monotypia, 2018
4 5 K U VA P O R T F O L I O
3. Sarjasta Nyyrikintie 15 x 17 cm, Monotypia, 2018
4 6 K U VA P O R T F O L I O
4. Sarjasta Riihitiellä 15 x 15 cm, Monotypia, 2019
4 7 K U VA P O R T F O L I O
Lapsiraati T E K S T I J A K U VAT
Reetta Huusko
Kolmikko testasi ja antoi kepeän analyysinsä paikallisille, Suomessa valmistetuille tuotteille, joissa henkii maanläheisyys, luonto ja ajattomuus.
Karhu-riipus RIIMINKA / OMB
– Karhu-riipus on hieno, tulee mieleen metsä. Sopii monen vaatteen kanssa ja lapselle sekä aikuiselle. Käyttäisin juhlissa ainakin! Iisa 11v.
Puiset eväät ja keittiövälineet
Pupu-huppari
MIRAAKKELI
NOPSU POPSU / MIELA DESIGNROOM
– Tatti oli tatin värinen, porkkana oli oranssi. Arvaappa
– No se on aika ohut, mutta ei haittaa, kesälläkin sopii
mitä, mä oon nähny banaaneja Thaimaassa! Jos olisin
varmaan. Ja hauska!
aikuinen, kokkailisin noista ihan oikeeta ruokaa. Noita
Viljo 5v.
vois olla tosi paljon. Mutta päiväkotikaveri Pepille antaisin leikisti!
Toimitus huomauttaa: Pupun korvat aiheuttivat raadin jäsenistössä paljon hilpeyttä ja aihetta leikkiin.
Viljo 5v. – Kaikista pienin sieni on niin söötti. Tekisin näillä
Pellavatunika
eväillä kahvilan, josta möisin kavereille eväitä
HULMU / MIELA DESIGNROOM
rannalle, uiskennellessa juoden aprikoosilimua. Tuntui hyvältä käsissä ja näyttää ihan oikeilta. Elma 5v.
Virkatut pipot
Raidalliset housut KAIKO / MIELA DESIGNROOM
– Hörhelömekko on sellanen tosi kaunis. Housut on niin hyvännäkösii, roosan värisen näkösii! Elma 5v.
VERNANPIPOT/FORGET-ME-NOT
– Voisin käyttää pipoa kesälläkin. Se on puikoilla tehty
Pussukka kierrätyskarkkipapereista
jotenki ja aika hauska, tykkään vaaleenpunasena!
M A K E E D E S I G N / TA I T O S H O P
Iisa 11v. – Tuntu niin ihanalta, pehmeeltä ja lämpimältä! Antaisin lahjaksi mun vanhalle päikkykaverille Stellalle, joka antaa kaikille kaikkea, arvostaa toista kaveria ja on kiltti toiselle. Elma 5v.
– Tää on varmaankin liimattu karkkipapereista yhteen ja tarrattu, ja rupes tekee mieli karkkia. Vetoketju on kaunis, koska se on punainen, ei kun keltainen. Se on hienosti laitettu siihen. Elma 5v.
Tampere-aiheinen peli N Ä H D Ä Ä N K O S K E N R A N N A S S A / TA I T O S H O P
– Hauskat kysymykset ja värit. Tosi kiva, kun on tuttuja kaupunkikohteita! Monen ikäiset voi pelata. Iisa 11v.
4 9 L A P S I R A AT I
SHOP
GALLERIA SASKIA Syksy 2019 8.8. - 28.8.
Postuumisti – Kimmo Kaivanto
30.8. - 18.9.
Päivi Sirén
20.9. - 9.10.
Johanna Suonpää
11.10. - 30.10. Pälvi Hanni, Hannamari Matikainen, Meri Westlin 1.11. - 20.11.
Tuija Lampinen, Anniina Vainionpää
22.11. - 11.12. Heli Tuhkanen
Kevät 2020 10.1. - 29.1.
Teija Lehto, Jaana Paulus
31.1. - 19.2.
Maria Wolfram
21.2. - 11.3.
Kirsimaria Törönen
13.3. - 1.4.
Liisa Hietanen
3.4. - 22.4.
Teija-Tuulia Ahola
24.4. - 13.5.
SAMK lopputyönäyttely
15.5. - 3.6.
Elina Ruohonen
Taito Shopista kotimaiset vaatteet, asusteet, lahjatavarat, Tampere-tuliaiset ja neulelangat. Taito Shop Tampere Hatanpään valtatie 4 p. 050 598 4367
ma-pe 10-18 la 10-15 taitoshoptampere
Galleria Saskia Pirkankatu 6 33210 Tampere p. 03 223 0812 galleria@tampereensaskiat.com tampereensaskiat.com Fb ja Twitter: Galleria Saskia
5 1 S A R J A K U VA
Muotoilua ja kaupunkikulttuuria Designtori DOT-lehti Muotoilutapahtumia DesignOnTampere Shop DesignOnTampere-kartta
DESIGNONTAMPERE.COM
F A C E B O O K . C O M / D E S I G N O N TA M P E R E @ D E S I G N O N TA M P E R E