DOT #9

Tamperelainen muotoilu- ja kaupunkikulttuurilehti

DesignOnTampere

DOT 9 no.

38–39

Aidosti vastuullinen design Lauri Järvisen kolumni

10–19

Aidot tekijät Tampereella Neljä tarinaa: Palmroth, Miraakkeli, Pispala Clothing ja Faktoria

2022

PÄÄTOIMIT TA JAT

Anna Mattelmäki & Lauri Järvinen GRAAFINEN SUUNNIT TELU JA TAIT TO

Jonna Hietala

Design On Tampere

Lauri Järvinen

LEHTI 9

Jaakko Rantanen KUSTANTA JA

DesignOnTampere ry designontampere@gmail.com KIRJOIT TA JAT

Anna Mattelmäki Maria Jokela KUVAA JAT JA KUVIT TA JAT

Jonna Hietala Mikko Vares Maria Jokela Henrietta Soininen Liisa Mäkinen Anna-Liisa Nikus Maaria Jokimies Laura Happo

DesignOnTampere ry (DOT) muotoilee Tampereesta sympaattisen designkaupungin.

Yhdistyksen energinen synergia mahdollistaa notkean toiminnan ja eloisat tapahtumat.

DOT järjestää vuosittain kolme Designtoria ja muita muotoilutapahtumia, sekä julkaisee DOT-putiikkikarttaa ja DOT-lehteä. Yhdistys ylläpitää myös paikallisten suunnittelijoiden osastoa tavaratalo Sokoksella. Pitelet kädessäsi yhdistyksen DOT-lehden yhdeksättä numeroa, nauti lukemastasi!

KANNEN KUVA

Liisa Mäkinen DOT-LEHDEN SÄHKÖINEN VERSIO LÖY T YY OSOIT TEESTA TEKIJÄNOIKEUS

DOT-lehti 9 kirjoittajat ja kuvaajat

designontampere.com/dotlehti

Kopioiminen ilman lupaa kielletty PAINOS

10000 kappaletta Joulukuu 2021

DESIGNONTAMPERE.COM FACEBOOK.COM/DESIGNONTAMPERE @DESIGNONTAMPERE

4 5 6 10 20 22 26

Pääkirjoitus Aitous –mitä se on?

DOT-lehti 9:n tekijät

Kahvipöydässä Taina Myllyharju ja Anna Eriksson Mitä on aito taide?

Aidot tekijat Tampereella Neljä tarinaa: Palmroth, Miraakkeli, Pispala Clothing ja Faktoria DesingOnTampere –kartta

Katkelmia kotoa Jonna Hietalan muistikirjasta

Muotikuvasarja Aito, epäaito siluetti

36 38 40 44 48 56 60

Aito muoti Maria Jokelan kynästä

Aidosti vastuullinen design Lauri Järvisen kolumni

Kuvittaja Annette Tamminen

Kuvaportfolio Pia Rantankangas

Muotikuvasarja Mansemuoti

Kuvaportfolio Kukka-Maria Rosenlund

Kahvipöydässä Kasmir Jolma ja Saana Karala Mitä on aito arkkitehtuuri?

3

PÄÄKIR JOITUS

AITOUS -mitä se on?

TEKSTI

Anna Mattelmäki KUVA

Mikko Vares

”Totuus tulee lapsen ja humalaisen suusta.” Onko aito yhtä kuin totuus? Ehkä sukua? Pieni lapsi ei osaa hävetä mitään vaan on oma aito itsensä ja sama pätee humalaiseen.

Tampereesta kuulee sanottavan, että täällä on mahtava meininki. Täällä ollaan niin aitoja, eikä tarvitse hienostella. Ovatko tamperelaiset sitten lapsellisia tai koko ajan humalassa? Eikai? Ehkä kyse on enemmän häpeästä tai oikeastaan sen puutteesta.

Kun voi luottaa, että hyväksytään, ei tarvitse hävetä. Voi olla aito.

Kun Laurin kanssa pohdimme DOT-lehti 9 teemaa, sattumalta kuulin Pate Mustajärven haastattelun radiosta. Pate tokaisi toimittajan kysymykseen laulujen sanoituksista. ”no emmää kyllä mikään, ***tu runoilija ole mutta.....” Mustajärven lausahdus vahvisti teeman valinnan. Onko aitous sitä, että on jotakin ja tekee vai että tekee ja on jotakin? Tätä polkua kulkee myös Lutherin lausahdus viisisataa vuotta sitten: Hyvät teot eivät tee hyvää ihmistä vaan hyvä ihminen tekee hyviä tekoja.

Aitous on arvokasta. Tampereen Poliisimuseossa on näyttely taideväärennöksistä. Se ei ole taidenäyttely mutta silti työt näyttävät erehdyttävästi aidoilta vaikka ovat arvottomia kopioita. Taiteessa aitous on itseisarvo. Tampereen taidemuseon Taina Myllyharju ja taiteilija Anna Eriksson kampaavat aitouden täikammalla taidemaailmaa kahvipöytäkeskustelussa sivulla 5-6.

4

Design- ja muotimaailmassakin huijataan.

Vedotaan kuluttajien tunteisiin aitoudesta ja eettisyydestä vaikka päätarkoituksena on vain tehdä paljon rahaa ja maksimoida osingot. Mikä on aidosti vastuullista, eettistä ja ekologista? Mihin informaatioon kuluttaja voi luottaa? Miten se informaatio on saatavilla ja ymmärrettävissä? Mikä on aitoa ja mikä on sen merkitys? Alkuperäiset aidot viivanpiirtäjät eivät aina menesty, mutta perästä tulevat kopiokallebrändääjät ja saman viivan päälle piirtäjät porskuttavat.

Design- ja muotialalla kopiointia on hankala osoittaa. Osittain muotien ydin onkin ideoiden kopioinnissa. Niinhän trendit syntyvät. Nyt on trendikästä olla vastuullinen toimija. Se kuulostaa hyvältä. Mutta vastuullisuusmittarit eivät ole yhteisesti kalibroitu. Pienemmillä yrityksillä ei aina ole niihin varaa ostaa sertifikaatteja tehdä laatujärjestelmiä. Ja isoilla taas on mahdollisuus ostaa kaikki mahdolliset sertifikaatit sekä tuottaa omia isoja kampanjoita omasta vastuullisuudesta. Silti näissä sertifioiduissa ja vastuullisuus stailatuissa yrityksissä myydään paitapuseroa 24.90€. Kuinka moni meistä tuolla hinnalla ompelisi edes ne 10 nappia? (sis.alv 24%).

Haluaisimme antaa megafonin sille lapselle, joka paljastaa Keisarin uudet vaatteet. Ja sen jälkeen haluaisimme, että Keisari puetaan kunnolla. Vaatteilla, joiden tausta on läpinäkyvä ja joiden kanssa voi olla rennosti ihan aito. Kuten tästä lehdestä käy ilmi, meillä DesignOnTampere yhdistyksellä on siiheen mahdollisuus.

DOT-lehti 9 tekijät

Jaakko Rantanen

Graafinen suunnittelu

Lauri Järvinen

DOT-lehti 9 päätoimittaja

Anna Mattelmäki

DOT-lehti 9 päätoimittaja

Karita Rantanen

DesignOnTampere ry:n toiminnan johtaja

5

KAHVIPÖY TÄKESKUSTELU

Kahvipöytäkeskustelu – Mitä on aito taide?

KESKUSTELI JAT

Taina Myllyharju Anna Eriksson KUVITUKSET

Maaria Jokimies

6

T

Tää on liian iso kysymys, voisin taidehistorioitsijana pitää viikon mittaisen seminaarin. Se mikä on aitoo on mun henkilökohtainen mielipide. Se ei oo ulkokultaista ja taide ei ole pelkkää taitoa. Siinä on sisältöä, ainutkertainen tavalla tai toisella. Miten kokija ottaa sen vastaan ja se on ainutkertainen kokemus. Mulle aitous tarkoittaa sitä.

A

Taina sano just sen että mitä mäkin ajattelen. Ajattelen, että aito taide on jonkun näköisen totuuden äärellä olemista ja pyrkii totuuteen. Totuus on suhteellista sanotaan mutta musta se ei ole. Taiteessa on aina mukana spirituaalisuus. Se on yhteys, jossa kohtaavat taide ja taiteen kokija. Se on vaikea sanoa mitä se on. Jos taide koskettaa ja puhuttelee niin silloin ollaan aitouden ja totuuden äärellä.

T

Niinhän se on, me pysytään hengissä ilman taidetta mutta sitä se ei voi olla.

Me ollaan kehitetty niin, että ihan käsittämättömän oivalluksen kautta tulee jotain uutta, joka vie johonkin uuteen. Kun tapahtuu jotain mystistä, mitä ei voi selittää taidolla, tiedolla ja järjellä, niin se on sitä, semmonen taikamaailma. Taide on lähempänä taikuutta mieluummin. Me koetaan se kehollisesti ja mielellisesti. Vaikka taiteella ei ole mitään tarkoitusta me koetaan se tärkeeks. Kaupungin virkamiehenä mä selitän sen miksi me tarvitaan museoita? Me tarvitaan paikkoja missä voidaan olla turhaan myös.

A

Voitko sä tuollaisissa tilanteissa enää puhua tommosista spirituaalisesti vai joudutko perusteleen ne virkamieskielellä?

T

Totta

T

A

Ihmiselo on muuttunut mutkikkaaksi samalla kun tietynlainen henkisyys on kadonnut. Focus yritetään viedä pois siitä, että näin ei olisi. Se, että ihminen muka luo "oman" totuuden ja "oman" elämän on harhaa, ylimielistäkin. Jos puhuu taiteesta, täytyy puhuasuurista asioista. Usein taiteen kokijoille ja tekijöille taide on jotain elämää suurempaa.

Joo, no me puhutaan niistä enemmän hyvinvoinnin kautta. Me tarvitaan muutakin, joka auttaa meitä jaksamaan. Toinen puoli on myös taidekasvatus.

Taidetta kokemalla sä voit turvallisesti miettiä asioita mitä sä et normaalisti pystyis, voit kokea tunteita turvallisesti, sillä ympäristö antaa sen sulle. Niin, että sä et aiheuta muille harmia.

A

Niinpä.

KAHVIPÖY TÄKESKUSTELU

T

Me museona ollaan puolueeton, me ei oteta kantaa mikä on oikein ja väärin. Koen, että se on meidän taidemuseoiden tehtävä, olla turvallisesti puolueettomalla maaperällä.

T

Mun pikkusisko Tiina, niin esim jos mä en olis ostanut sille synttärilahjaksi taidetta, hänellä ei olis yhtään. Vaikka me tullaan samasta kodista. Hänelle se ei ole tärkeää. Hänellä ei ole kotona taidetta.

A

Mun mielestä taiteen pitäisi aina olla keskiössä, arvoisellaan paikalla. Taide on paras mahdollinen peili. Kun ajattelee maailman tilaa tälläkin hetkellä, taiteen merkitys korostuu entisestään. Taiteen pitäisi pystyä olemaan vastavoima.

A

Hyvä! Mäkin rupesin miettiin, et tunnenko jonkun, jolle taide ei ole tärkeää, mutta ehkä mä oon koonnut ja kerännyt ympärille ihmisiä, joille taide on tärkeää.

T

Kun ajatellaan historiaa, niin ensimmäisenä aina poltetaan diktatuurien kohteet. Se mikä suljetaan ensin pois on taide. Taidetta, tanssia, laulua, ei saa olla ensimmäisenä koskaan.

A

Jos halutaan luoda massapsykoosi, voi taide toimia jonkinlaisena "herättäjänä". Siksi se siivotaan ensimmäisenä pois.

T

Jos ajattelee Hitleriä ja natsi saksaa, niin silloin oli visuaalisuus. Tärkeää oli olla merkit ja värit. Se on tavallaan kaikki se, että hävitettiin ‘’roskataide’’, se oli vallankäytön väline. Taide ja kulttuuri on historiassa se jossa aletaan rajoittamaan yksilöitä. Että univormut päälle ja menoks.

A

Näin on.

T

Se on jännä, että mitä on taide ja mitä se merkitsee.

Kun on niitäkin joille se ei oo pal mittää.

A

Kyllä.

7

KAHVIPÖY TÄKESKUSTELU

T

A

T

T

Kyllä.

A

Taide on elämäntapa. Monelle taidetta tekevälle se on tapa pysyä järjissään tai järjestellä omaa maailmaa niin, että siinä on joku järki ja että tulee itsensä kanssa toimeen. On monta psykologista syytä tehdä taidetta, sen taustalla on kuitenkin tarve kommunikoida, ettei tuntisi olevansa yksin. Siinä on monta henkilökohtaista ja itsekästä syytä. Se tyydyttää aisteja.

Mulla oli samankaltainen kokemus Lontoossa myös.

Näin Richard Mossen Incoming teoksen, jossa hän kuvasi jollain armeijan lämpökameralla pakolaisia leireillä ja laivoissa. Mä itkin ja kaikki muutkin katsojat itki. Teoksessa kuvattiin pakolaisten hätää, mutta työnä se oli niin voimallinen, että se lopulta oli kuvaus ihmisyydestä. Meidän kaikkien pyhyydestä ja kauhusta.

T

Kyl niit tulee kokemuksia myös pienistä asioista, et se ei tarvii olla maailman suurin asia.

A

Voiko kaikki kutsua itseään taiteilijaksi?

T

Toi on taas pieni kysymys, taiteilijaksi voi tulla montaa reittiä pitkin koulun kautta ja pätevöidyt alalla ja taiteen kenttä tunnistautuu sut taiteilijaksi, ja ne voi myös tunnustaa itseään taiteilijaksi ilman koulutusta. Sun ei tarvii teknisesti olla paras mutta sä voit olla taiteilija.Niitä on maailmankuuluja taiteilijoita joilla ei ole maailman koulutusta mutta näyttöä on paljon. Niinkun siinä kohtaa kun sua aletaan kutsua taiteilijaksi, niin kyllä sä silloin olet.Se, että sun tekemisessä on jotain enemmän niin silloin voi olla taiteilija, vapaa free spirit ja uskaltaa tehdä. Että ei ajattele kaupallisesti, eikä se ei oo enää se ykkösasia vaan sulle taide on ykkös agenda. Tää on vaikee aihe.

A

Niin on.

T

Se on kirjoittamaton sääntö, että sä et voi kutsua itseäs taitelijaks vaan sulle nauretaan silloin. Tää on vaan elämää. Näin ollaan aina toimittu. Sä et saa kutsua itseäni taiteilijaksi. Siihen ei oo mitään leimaa tai sinettiä

Sä teet Anna taidetta mutta mä en. Mä luon edellytyksiä taiteen tekemiselle. Toi oli hienosti sanottu, että järjestelee asioita omassa päässään. Mä varmaan lokeroin tunteita eri taiteenlajien kautta. Semmosia hienoja kokemuksia ei osaa selittää.

A

mm...

T

Mä asuin englannissa ja mä kävin Tate Modernissa ensimmäistä kertaa. Kun olin siellä ja näin ravintolan maalaukset, mä vaan itkin. Varmaan jotain mies suruja.. mutta mä vaan itkin. Ja sen jälkeen oli pakko käydä aina siellä. Siint tuli vähän semmonen pyhä olo, vähän kun olis kohdussa ja siellä mä kävin läpi juttuja, sen taiteen kokemuksen kautta.Mä harvoin itken, mutta taiteen kautta mä itken. Taiteen kautta tulee tunteet pintaan.

A

Se voi olla joku sellanen asia, että sun hermojärjestelmä rentoutuu taiteen kautta.

T

Voi olla

A

Sä et oo ehtinyt itkemään.

T

Totta, pitää leffaa mennä itkeen. Taide on myöskin mulle kommunikaation väline ja kanava. Mä oon ollu oppaana ja lehtorina ja usein mä tuon esille sitä, että aina voi oppia jotain kautta rantain puol salaa. Kuuntelee vaikka teokseen liittyvää kehyskertomusta tai taiteilijan elämää tai miksi taidelaji on syntynyt, niin sen kautta tulee joku asia selväksi, opituksi ja ymmärretyksi. Se vie sut puoli vaivihkaa jonkun asian äärelle mitä sä et ees ajatellut.

A

Tää on kysymys mitä kysytään usein, miksi ? Tehdäänkö taidetta enemmän kuin ennen tai onko taiteilijoita enemmän kuin ennen?

T

Taiteilijoita koulutetaan enemmän kuin ennen ja digitaalinen media, jossa voi tuuttaa heti ulos omaa taidettaan. Joten tavaraa on enemmän tarjolla.

A

Kyllä.

Mä oon varmaan sen jo monta kertaan sanonut, että taiteen kokeminen ja sen lähellä oleminen on pakko ja välttämättömyys. Se on jonkinlaista eskapismiakin, pakoa tästä todellisuudesta johonkin minun mielestä todellisempaan tilaan. Se on todempaa kuin tämä tässä. Mä aika ajoin kaipaan sellaista todellisuutta, joka on kaikkivoipaisempaa. Aina kun on taiteen äärellä, on elämällä ja olemisella jokin merkitys, mikään ei korvaa sitä tunnetta. Siihen tarvitaan tietty mielen tila. Virittäytyy vastaanottamaan taidetta.

T

Nyt kun on some niin jokainen kuvittelee, että kaikilla on lupa sanoa mielipide. Kommunikaatio ja tiedonjako on erilaista

A

8

Sitä on vaikeet ymmärtää kun on elänyt koko elämän taiteen ympärillä. Konsertit, teatterit, elokuva, baletti kaikki on taidetta. Ja en vois olla ilman.

A

T

A: Ja toisin päin myös, että jos harrastaa niin se tuodaan heti esille. Pelkkä harrastaminen ja luovuudesta nauttiminen ei riitä.Ehkä näin syntyy mielikuva, että taiteilijoita on enemmän kuin niitä varsinaisesti on.

T: Se kuka sen määrittää se on veteeen piirretty viiva ja poliittinen kysymys.

KAHVIPÖY TÄKESKUSTELU

A

Niin. No ehkä ne valinnat, jotka itse oon tehnyt urallani, niin mä olen jotenkin... hyppäsin pois musiikin maailmasta, joka oli niin kokonaisvaltainen ja aloin tekee elokuvaa. Oon kirjottanu monta levyä ja tuottanut ne itse. Sekin on tietysti taiteilijuutta. En oo sanaa taiteilija enää vieroksunut, mutta en muista hetkeä milloin minusta olisi "kuoriutunut" taiteilija.

Sanana se tuntuu luontevalta. Jos elää taiteelle, kaipa sitä on taiteilija.

T

Aika usein se on sitä, jos vaihdat mediaa tai genrestä toiseen niin siint saa kuulla, valitettavasti. Vaikka taide on itsensä ilmaisua ilman rajoja. Outi Heiskanen hyppäs surutta tyylistä toiseen. Jotka on omilla aloilla suuria nimiä sanoo herkästi, että kaikkien pitäisi pysyä omassa lestissä..

A

Toisaalta elämä on niin lyhyt, että ihmisen pitää tarvittaessa pystyä ottamaan riskejä, kokeilemaan ja vaihtamaan äkisti suuntaa, jos siltä tuntuu.Mut milloin se Outin elämäkerta tuli ?

T

Oli se Rauman taidemuseo varmaan kova juttu.

A

Niin oli.

T

Tässä ihan lähellä oisko alkukesästä.

T

siirtyminen musiikista kuvataiteeseen ja filmiin... sait varmaan kuulla paljon.

A

Ja Outi on mennyt niin kuin häntä on huvittanut ?

A

T

Niin. Elokuvan tekemiseen meni monta vuotta, enkä odottanut mitään. Kaikki mikä tuli oli positiivista, mutta tottakai on ihmisiä, jotka ovat ajattelevat, että "mitäs toi nyt yrittää", mutta niit on aina. Yleisesti ihmisten palaute on ollut todella ihanaa.

Joo Outi Heiskanen on hieno esimerkki, joka anto piutpaut normatiivusuudelle, ei Outi oo kuollu mutta on kuitenkin jo hoitokodissa ja ei oo tässä maailmassa. Mut lue se Anna.

A

Joo mä luen.

handmade in finland

9

AIDOT TEKIJÄT – PALMROTH

Aidot tekijät Tampereella Tässä juttusarjassa esitellään neljä tamperelaista yritystä. Näiden valikoitujen yritysten keskiössä on aitous, tapa tehdä omaa juttua eikä kopioida muiden konsepteja.

Palmroth

TEKSTI

KUVAT

Anna Mattelmäki

Laura Happo

”Kopioinnin sanotaan olevat imartelun korkein muoto. No ei se kyllä aina siltä tunnu! Kun oma nilkkurimalli tuli vastaan New Yorkissa, jälleenmyyjän hyllyssä täydellisenä kopiona, ei paljon naurattanut.

Suomalaisen kitkapohjan ominaisuuksia ei sentään oltu osattu kopioida. Jokaisen mallin suojaaminen ei ole mahdollista ja Palmrothin malleja onkin kopioitu eri vuosikymmenillä. Luotamme kuitenkin siihen, että useimmat jälleenmyyjät ja kuluttajat suosivat aitoa ja alkuperäistä.”

Anu Haalahti Palmrothin pääsuunnittelija kertoo.

10

Jalkinebisnes on kulkenut Palmrothin suvussa jo kolmessa polvessa. Pentti Palmroth perusti kenkätehtaan 1928 Pirkkalaan.

Hänen poikansa Pertti jatkoi yritystä, joka menestyi myös kansainvälisesti. Nyt vuonna 2021 Pertin poika Mikko Palmroth jatkaa kenkien parissa suunnittelijapuolisonsa Anun kanssa.

Anu ja Mikko ovat tiimi, joka haluaa olla tiiviisti mukana yrityksen kaikissa toiminnoissa. Heille kenkien aitous tarkoittaa alkuperäisyyttä, toiminnan läpinäkyvyyttä ja rehellisyyttä. Anu vastaa suunnittelusta ja markkinoinnista. Hänestä on tärkeää olla mukana myös asiakasrajapinnassa, sillä loppukäyttäjän tunteminen mahdollistaa hyvän suunnittelun. Funktionaalisuus ja kauneus ovat suunnittelun lähtökohtana ja tieto siitä, mitä se asiakkaalle tarkoittaa on saatavilla vain asiakkailta.

Muotoilu ja trendit ovat aina kiinnostaneet Anua ja kun selvisi, että nämä kaksi yhdistyvät jalkinesuunnittelussa, oli uravalinta selvä. ”Silloin opiskelijana en voinut tietää, että kenkien myötä löytyy myös puoliso ja nyt kengät ovatkin suuri osa perheemme elämää.” naurahtaa Anu.

Edellisten vuosikymmenien Palmroth-mallistot ovat inspiroivia. Nyt kiinnostavat paksut 90-luvun pohjat ja 30-luvun avokkaan leikkausmallit. Anu pitää siitä, että merkin historia kuultaa oman kädenjäljen läpi. Hän kuuntelee mielellään asiakkaiden muistoja Palmrothin kengistä. Se, että tuotteesta syntyy muistoja kerrottavaksi, kertoo tuotteen merkityksellisyydestä.

Palmroth tuotteella on arvokas historia jo ennen kuin se päätyy asiakkaalle ja tavoite on, että tarina on silloin vasta alussa.

Arjessaankin Anu haluaa tuntea omistamiensa tavaroiden alkuperän. ”Rakastan vintage astiota ja asioita, joilla on menneisyys ja tarina. Kaikki tällaiset tavarat ovat myös koko ajan käytössä ja lapset saavat juoda maitoa maanantaiaamuna Tori-löytö kristallilaseista.”

“Kun oma nilkkurimalli tuli vastaan New Yorkissa, jälleenmyyjän hyllyssä täydellisenä kopiona, ei paljon naurattanut.”

Anun mielestä tamperelaisten aitous näkyy siinä, ettei kenenkään tarvitse esittää muuta kuin mitä on. “Rakastan Pispalaa, jossa asuu keskenään hyvin erilaisia ihmisiä erilaisissa kodeissa, mutta sulassa sovussa keskenään. Pyhäjärven rantakallioilla nautin kun voin olla luonnossa, mutta kaupungissa.”

11

AIDOT TEKIJÄT – MIRAAKKELI

Aidot tekijät Tampereella

“Ehkä enemmänkin nosti itsetuntoa kun joku haluaa kopioida.”

12

AIDOT TEKIJÄT – MIRAAKKELI

Miraakkeli TEKSTI

Anna Mattelmäki KUVAT

Henrietta Soininen & Miraakkelin arkisto

Kun vaatesuunnittelija Marketta Häkkinen perusti vaateliike Miraakkelin vuonna 1970, ei Tampereella ollut DesignOnTamperetta, H&M:ää tai Lindexiä. Kotimainen tuotanto oli enemmän arkipäivää kun taas kotimainen design ei. Marketta loi Miraakkelista ehkä Suomen ensimmäisen lifestyle-liikkeen. ”Ennen Miraakkelia olin vaatesuunnittelijana parissa pikkufirmassa ja Finlaysonilla. Lontoon matkoilla syntyi kova halu saada oma putiikki.....” Marketta muistelee. Myymälän sisustus oli hankittu antiikkiliikkeistä ja tuotteet ommeltiin takahuoneessa. Kuulostaa tutulta, ihan kuin perustamani Super Mukava liike vuonna 2004 ja monien muiden suunnittelijoiden perustamat liikkeet 2010-luvulla.

Miraakkeli menestyi ja laajensi lasten vaatteisiin. -”80-luku oli lasten vaatteiden kulta-aikaa Miraakkeli-mallistolla oli jälleenmyyjiä Suomessa noin 200 ja vientiä

USA:han, Ruotsiin ja Norjaan”, kertoo Marketta. Eli siis Papu, Blaa ja Gugguu eivät tallaakkaan persoonallisten lastenvaatteiden polkua Tampereella ihan ensimmäisinä. Muistan, että minullakin oli eskarin joulujuhlassa vuonna -84 Miraakkelin röyhelömekko ja olihan se ihana.

Niihin aikoihin Miraakkelin myymälä ja ompelimo sijaitsivat Kehräsaaressa. Ompelimossa työskenteli noin 10-15 henkilöä ja lisäksi oli useita kotiompelijoita. Tultaessa 90-luvulle kasvava halpatuonti alkoi horjuttaa Miraakkelin toimintaa. Jälleenmyyjäverkosto harveni ja vähitellen oli järkevää valmistaa tuotteita vain omaan myymälään.

Omasta tuotannosta luovuttiin ja tuotanto siirrettiin alihankinta ompelimoon Härmälään. Tässä samassa ompelimossa tehdään nykyisin mm. Noukin ja MUKA VAn vaatteet.

13

AIDOT TEKIJÄT – MIRAAKKELI

Aidot tekijät Tampereella

Nyt Miraakkelia pyörittää Marketan tytär Veera Solala. Liike sijaitsee Aleksanterinkadun ja Verkatehtaankadun kulmassa ja valikoimissa on painotus enemmän leluissa. ”Pitkä historia on luonut vahvat juuret ja antanut itselleni jo lähes elämän mittaisia kontakteja. En varsinaisesti seuraa, mitä meidän alalla tapahtuu, vaan valitsen tuotteet myymälään sen mukaan, mikä tuntuu ja näyttää hyvältä. Myös laatu ja hinta pitää olla kohdallaan. Kuluttajat vaikuttavat ostopäätöksillään siihen, mihin tuotteisiin panostetaan ja mikä jää vähemmälle huomiolle”, Veera sanoo.

Tuotteiden, miljöön ja palvelun aitous on aina ollut Miraakkelissa tärkeää ja ehkä yksi menestyksen salaisuus. Sitä aitoutta on vaikeaa kopioida, vaikka on sitä kyllä muutaman kerran yritetty. ”Kerrankin eräs lähialueelle myymälää perustamas-

14

sa ollut henkilö kävi meiltä suoraan kyselemässä, että mistä minkäkin tuotteen tilaan. Sittemmin hänellä oli jonkin aikaa pari myymälää, joissa oli useita samoja tuotteita kuin meillä”, Veera naurahtaa.

Marketta muistelee hämmästyneensä kun Käsityömessuilla tuli vastaan Miraakkeelin suosituin tuote ”Löpö-housu” täytenä kopiona. Ehkä enemmänkin nosti itsetuntoa, kun joku haluaa kopioida, eikä näistä niin suurta taloudellista tappiota ole koitunut.

Ja onhan se hauskaa huomata, että on ollut joissain asioissa edelläkävijä.

Paljasjalkaiset tamperelaiset äiti ja tytär pitävät Tampereella aidoimpina asioina Tammerkosken miljöötä, Pyynikkiä ja Pispalaa.

Veera sanoo, että tekee työmatkallaan usein pienen koukkauksen vain nähdäkseen lempipaikkansa. ”Ja tietysti mää, sää ja Ilves”, huikkaa Marketta.

Onni Ikonen 36v. on ekonomi, kolmen sukupolven pispalalainen, musiikki- ja taidediggari, joka tykkää pukeutua värikkäästi. Hän jätti aiemman moottorialan markkinointipäällikön tehtävänsä, löytääkseen luovemman, intohimoihinsa ja arvoihinsa sopivan innostavan ammatillisen ympäristön.

Pispala Clothing TEKSTI

KUVAT

Anna Mattelmäki

Kukka-Maria Rosenlund

”Jokainen joka, tutustuu toimintaamme ja tuotteisiimme, tulee aistimaan aidon innostuksen. Pispalaa ostaessa tietää varmasti tukevansa taidetta, koska vähintään 10% koko liikevaihdosta menee taiteilijoiden taskuun.”

Pispala Clothing on Onni Ikosen perustama vaatemerkki, joka on inspiroitunut taiteesta ja yhteistyöstä taiteilijoiden kanssa.

Pispalan tuotteet ovat paitsi vaatteita myös alusta taiteen kaupallistamiseen. Puettava taideteos saattaa kuulostaa vähän hankalalta, mutta Pispalan vaatteet eivät ole yhtään hankalia; kotoisat colleget ja t-paidat -niiden mukana on helppo olla osa taideteosta.

Mallistot syntyvät yhteistyössä Onnin, taiteilijoiden ja vaatesuunnittelijoiden kesken. Tekemisen meininkiä syventää se,

että kaikki voivat vapaasti ideoida myös koko brändin kehitystä. Vaikka Onnilla on vahva tausta liiketoiminta ja kaupalliselta puolelta, hän kuuntelee mielellään myös muiden ajatuksia. Aito dialogi syntyy kun kaikki voivat luottaa toisiinsa ja siihen, että kaikkia arvostetaan. Tällaisen ilmaston luominen on Onnille tärkeää.

Malliston ensimmäinen tuotantoerä on valmistettu Portugalissa suomalaisen Black Moda yrityksen tehtaalla. Seuraaville mallistoille olisi tarkoitus etsiä myös paikallisempaa valmistusta Pirkanmaalta.

Ensimmäisessä mallistossa on ollut mukana kuvataiteilijat Erno Peltonen, Iidu Tikkanen, Tuomo Rosenlund, Emmi Kallio ja Teemu Mäenpää sekä valokuva-taiteilija Kukka-Maria Rosenlund ja musiikkitaiteilija Teemu Markkula.

15

AIDOT TEKIJÄT – PISPALA CLOTHING

Aidot tekijät Tampereella

Taiteen ajattomuus, kestävyys, sukupuolineutraalius ja vaikuttavuus luovat pohjan Pispalan tuotteille. Brändin ja malliston määrittää ihmiset ja taiteilijat, jotka sen rakentamiseen osallistuvat. Onni määrittelee aitouden avoimeksi yhteydeksi itseen.

Itsensä tunteminen hyvin ja itsensä kuuntelu niin, että osaa reagoida ja toimia ilman ulkoisia paineita.

Aitous näkyy ja tuntuu, Onni kertoo: ”Itselle se ehkä enemmänkin tuntuu kuin näkyy. Pispala Clothingia voisi kuvailla mun tämänastisen elämäntarinan tuotoksena. Pakettiin on koottuna mun juuret, osaaminen, ihmissuhteet, intohimot, persoonallisuus ja arvot. Siksi se herättää jo tässä vaiheessa suuria ja syviä tunteita itsessäni. Vähän jopa pelottaakin nämä tuntemukset. Uskon, että juuri tämä aikaisemmin tuntematon suuri voima heijastuu kaikkeen meidän tekemiseen ja siihen miltä brändi näyttää ulospäin.” Onni kertoo.

Onni ajattelee, että Pispala brändin kopioiminen on mahdotonta, sillä se on niin vahvasti sidottu oikeisiin aitoihin persooniin. Jos joku haluaisi tehdä samanlaisen brändin, niin saa Onnilta luvan "Toivon sydämeni pohjasta, että onnistuvatkin siinä, jos se tekee heistä onnellisia. Onnellisia ihmisiä ja oikeasti merkityksellisiä brändejä vaan lisää tähän maailmaan!"

“Pispalaa ostaessa tietää varmasti tukevansa taidetta, koska vähintään 10% koko liikevaihdosta menee taiteilijoiden taskuun.”

16

17

AIDOT TEKIJÄT – FAKTORIA

Aidot tekijät Tampereella

Faktoria TEKSTI

KUVAT

Anna Mattelmäki

Anna-Liisa Nikus

Tahmelassa Pispalanharjun kainalossa syntyy käsityönä kiinnostavia koruja.

Pohjois-Karjalasta lähtöisin olevan Elina Balukoff:in taitavissa käsissä saa lopullisen muotonsa monen suomalaisen merkin korut. Ahkeria tilaajia ovat esimerkiksi: Uhana, Nouki, Jatuli ja Supea. Ja tietysti myös Elinan oma korumallisto Faktoria.

Työkalut pysyvät hyvin Elinan käsissä ja hänen kädenjäljestään pidetään, on siis ollut luontevaa perustaa korualan yritys.

Alihankintatyöt syntyvät asiakkaan määritelmän mukaan, mutta silti niissä näkyy Elinan työnjälki eräänlaisena extra laatuna. Met yritykset haluaa teettää korunsa 18

Suomessa yksilöllisenä käsityönä ja arvostavat laatua. Vaikka luultavasti saisivat edullisemmin ja isompia määriä tilattua esimerkiksi Aasiasta, jossa lapsityövoima ja työntekijöiden kaltoinkohtelu ovat ongelmia, eikä ympäristöasioistakaan aina ehditä välittämään. Elinalle ekologisuus ja eläinystävällisyys ovat tärkeitä arvoja ja kaikki hänen käyttämänsä materiaalit ovat myrkyttömiä ja vegaaneja.

nuoresta saakka. Punk-estetiikka näkyy; mustana värinä, kontrasteina, ketjuina, leopardikuosina sekä korujen isona kokona”, kertoo Elina. Korujen muodot, värit ja pinnat syntyvät luonnollisesti eikä paineesta luoda jotain uutta. Arvojen mukaan toimiminen on Elinalle tärkeää. Silloin tulee tunne, että oma työ on järkevää ja mielekästä ja voi aidosti seistä tuotteidensa takana.

”Korujen suunnittelussa en erityisesti etsi inspiraatiota vaan mietin millaisia koruja itse käyttäisin. Faktorian koruissa näkyy persoonaani, juureni punk-kulttuurissa, jolla on ollut suuri vaikutus elämääni

Faktorian toiminnassa aitous on sitä, että toimitaan arvojen mukaan. Tuotanto on läpinäkyvää sekä ihmisiä ja eläimiä kunnioittavaa. Asiakkaat tietävät missä ja miten korut valmistetaan ja mistä hinta koostuu.

AIDOT TEKIJÄT – FAKTORIA

“Täällä on niin paljon taitoa, luovuutta ja intohimoa erilaisten asioiden tekemiseen.

Ihmiset suhtautuvat tekemiseen suurella sydämellä, se jos mikä on aitoa.”

Myös markkinointi on läpinäkyvää ja totuudenmukaista, eikä sillä tähdätä maksimaalisiin voittoihin. Eikä suunnitelmissa ole siirtää tuotantoa halvempaan maahan, heti kun mahdollista, vaan nimenomaan panostaa paikalliseen omaan tekemiseen.

Laatu edellä, ei määrä. ”Haluan, että korut toisivat iloa käyttäjälleen pitkään ja siten ostopäätös olisi harkittu”, sanoo Elina. ”Tietääkseni kukaan ei ole vielä ehtinyt kopioimaan Faktorian koruja. Jos sellaista joskus tapahtuisi, se voisi tuntua alkuun imartelevalta. Toisaalta se olisi myös tosi surullista, jos esimerkiksi isompi yritys veisi elantoni. Koen, että tällöin omien korujen (ja koko yritystoiminnan) omaperäisyys ja persoonallisuus kärsisi” kuittaa Elina kysymyksen mahdollisesta kopionnista.

Neljässä kaupungissa asunut Elina listaa Tampereen aidoimmiksi asioiksi: Ihmiset, kulttuurin ja luovuuden. Tampere on Elinan mielestä eniten tuntunut kodilta ja hän toivoo, että jatkossakin Tampereella riittäisi tiloja ja mahdollisuuksia varsinkin ruohonjuuritason kulttuurin tekemiseen. ”Täällä on niin paljon taitoa, luovuutta ja intohimoa erilaisten asioiden tekemiseen.

Ihmiset suhtautuvat tekemiseen suurella sydämellä, se jos mikä on aitoa.”

19

DESING ON TAMPERE -KART TA

20

DESING ON TAMPERE KART TA

21

KATKELMIA KOTOA

Katkelmia kotoa TEKSTI JA KUVAT

Jonna Hietala

Tamperelaisen Laine Publishing -kustantamon perustaja, Jonna Hietala, kirjoittaa muistikirjansa sivuille Hakametsän jäähallin sisäänkäynnistä, marraskuisesta Tammelantorista ja koskenmustana kulkevasta vedestä: yksityiskohdista ja arkisista asioista, jotka rakentavat hänen kotinsa.

KATKELMIA KOTOA

Tammerkoski Jos ei olisi näin kylmä, seisoisin tässä tunteja. Katselisin punatiilillä tanssivia pakkasauringonsäteitä ja mustana mataavaa koskea, kulman takaa kurkistavaa Näsijärveä. Viime talvena se jäätyi tammikuussa, edellisenä vasta helmikuussa.

En ole ikinä kävellyt Siilinkarille enkä luistellut Onkiniemen edustalla. Jaksaisinpa tänä vuonna.Tai sitten seison vain tässä, kotona koskenpartaalla, punaisilla juurillani.

Tammelantori

Hakametsän jäähalli Hädin tuskin kouluikäisestä 80 kilometrin matka Parkanosta Tampereelle oli pitkä.

Kun paikallispankin mainoksin valaistu Särkänniemen vuoristorata jäi vasemmalle, tiesin, että isän Saab ehtisi pian Hakametsän pihaan.

Hallin katon valokirjaimet ovat kuluneet, reunojen sininen on laikukas. Minä olen rakastanut niitä, lapaan kolahtavan kiekon ääntä ja jään pintaan piirtyviä luistimenjälkiä jo yli 40 vuotta. Hakametsän täyttä parkkipaikkaa, keltaisia lippuja ja betonikäytäviä, jotka täyttyvät erätauoilla ihmisten kirjosta, jota yhdistävät muistot, merkitykset ja sukupolvelta toiselle siirtyvät seurat.

Torin toisella laidalla myydään perunoita.

Täältä katsottuna ne näyttävät kukkasipuleilta. En pidä punaisista, harvakseltaan huojuvista tulppaaneista, mutta tänään ottaisin mieluummin palstallisen niitä kuin tämän marraskuisen aamun, jonka haluaisin kääntyvän illaksi, jotta voisin vain nukkua. ”Mää oom meinaan käyny siä”, joku muisteli Las Palmasin -matkaansa, kun katselin kahvipapujen kuvilla päällystettyjä pöytiä ja niiden ympärille kerääntyneitä eläkeikäisiä miehiä. Minun lisäkseni paikalla oli pari naista: yksi luki Aamulehteä, toisella oli punainen takki ja kaunis hymy.

Katetun teltan kattoa tukevaa metallitankoa kiersi tekoruusukäynnös, tuolit nuokkuivat lampaantaljojen alla. Oli ehkä pakkasta, mutta minulla ei ollut enää kiire, ei iltaankaan. Tammelantorin Kahvikeitaalla, oranssin katon alla, loputon pimeä vaikutti valoisammalta.

23

KATKELMIA KOTOA

“Minä olen rakastanut niitä, lapaan kolahtavan kiekon ääntä ja jään pintaan piirtyviä luistimenjälkiä jo yli 40 vuotta.”

Konditoria Mari

Finlaysonin alue

Kuulin Konditoria Marista – tai oikeastaan näin sen logon – ensi kerran Hakametsässä, paikallispelin keskiympyrässä, porkkanaisissa pelihousuissa. Mikä Mari, mietin ja unohdin vuosiksi, kunnes jokin kuljetti minut Nekalaan.

Jos jättää toimiston hetkeksi ja kääntyy vasempaan, kadulta kujalle, löytää maalatun asvaltin, kermanvaaleita kiviseiniä ja katolla liehuvan, punaisen F:n. Ja jos katsoo juuri oikeaan ikkunaan, näkee vaaleahiuksisen tytön.

Pienkerrostalon kivijalan kahvilaan oli jonoa. Se kierteli ulos asti, mutta eteni rivakasti. Pian selvisi, että jonoa kertyi syystä: lasivitriinit olivat tuoreita, täytettyjä patonkeja, piirakoita, peremetzejä ja pullia. Joku kantoi keittiöstä vielä lämpimiä munkkeja, jotka olivat yhtä isoja kuin kämmeneni. ”Yksi tuollainen ja kahvi”, pyysin.

Kahden puraisun jälkeen pääsi vaniljakreemin ja mustikan makuun.

Luulen, että se kaipaa seuraa, Väinö Linnan aukion kautta kulkevia ihmisiä, kodikasta kahvilaa, korvapuustintuoksua, sadan vuoden takaista jazzia ja pientä lasillista punaviiniä.

Jotkin maut menettävät vuosien varrella tenhoaan, mutta Marin vanilja-mustikkamunkki maistuu tänäänkin yhtä hyvältä tai enemmän. Valkkaisin sen koska vain ennen Laduréen macaronia tai Arnoldin donitsia. Söisin sen paikan päällä ja selaisin sokerisin sormin päivän lehteä.

24

Jos siellä olisi sellainen paikka, kävelisin ikkunalla istuvan nuken luo muutenkin kuin sattumalta, pysähtyisin ja istuisin tunniksi tai kahdeksi enkä jatkaisi etsimään geneeristä take away -latteani.

25

SILUET TI

Aito, epäaito siluetti KUVAA JA

Anna-Liisa Nikus MALLI

Lauri Järvinen VAAT TEET

LAURIJARVINENSTUDIO, DUSTY, False Dilemma, Vivienne Westwood, Vintage Garden, Trippen Shoes

26

SILUET TI

27

28

SILUET TI

29

SILUET TI

30

31

32

SILUET TI

33

SILUET TI

34

SHOP

Ihanien tavaroiden kauppa.

Taito Shop Tampere

Hatanpään valtatie 4, p. 050 598 4367 Ma–Pe 10–18, La 10–16

Tuhansia vuosia historiaa elää ja uudistuu nykyajassa.

WWW.LINA.FI

ALEKSANTERINKATU 28, TAMPERE 35

MARIA JOKELA

Aito muoti TEKSTI JA KUVAT

Maria Jokela

“Minulta on kysytty usein, mikä on suurin saavutukseni urani aikana. Seuraava kertomus ei kuvaa sen kaltaista tähtihetkeä; se ei ole tositeeveetä tai tarina New Yorkissa esitellystä mallistosta. Se on kuvaus ensimmäisestä aidosta muotikannanotostani, johon naiivisti ajauduin ajattelematta ja saamalla idean.

90-luvun alussa yläasteikäisenä sain yhtenä iltana idean leikata verkkareista ja farkuista lahkeet polven kohdalta irti ja ommella käsin farkkujen lahkeet verkkarin yläosaan.

Se lähti puhtaasti ideasta, ei visuaalisesta tai sanallisesta inspiraatiosta. En ollut kummoinen ompelija ja tekninen jälki oli kauheaa. Housut eivät olleet kauniit, eikä se niiden tarkoitus ollutkaan olla. Olin kuitenkin niiden lumoissa. Ehkä aavistin niiden voiman. Puin ne seuraavana päivänä kouluun.

Suuri osa oppilaista tuijotti minua ja housuja. Koulu ei ollut mikään pikkukoulu.

Yhdessä vaiheessa päivää ystäväni tuli sanomaan minulle muiden kuullen, että housut ovat tosi rumat ja että miksi laitoin ne jalkaani. Minusta tuntui samaan aikaan nololta ja rokkitähdeltä.

36

Se tunteiden määrä minkä ne housut saivat aikaan, jätti minuun muistijäljen, joka sai minut lopulta ajautumaan muodin pariin. Ihmettelin ihmisten reaktioita jo silloin Annin kanssa. Miten yhdet housut voivat herättää niin paljon huomiota? Jos jokin herättää huomiota, se melko varmasti herättää myös tunteita. Tietämättäni olin uniikin suunnittelun ytimessä. Taide ei aina ole kaunista tai siloteltua ja muoti ei ole muodikasta. Joskus alkuperäiset ideat ovat raakileita, joista kysytään, miksi teit tämän.

En kuvita tätä tarinaa niillä housuilla, mutta suunnittelen ne uudelleen seuraavaan Dead Birds & Lionheart -kokoelmaan.”

Maria Jokela on muotisuunnittelija /taiteilija, joka ihannoi aitoutta, mutta hurmioituu myös intertekstuaalisuudesta ja ajan hengen aistimisesta: jutun kuvitukseen inspiraatio löytyy Egon Schielen teoksista.

Maria on yksi suomen indie design brändien pioneereista. Hän on tehnyt yhdessä Anni Niemen kanssa Dead Birds & Lionhearts -mallistoa jo vuodesta 2004.

Maria kutsuttiin Suomen Muodin huipulle -tv-ohjelmaan 2009, jossa hän sijoittui toiseksi. Marian upeita luomuksia on nähty monesti Linnan juhlissa. Pyysimme Mariaa tekemään DOT-lehti nro 9:ään aukeaman “Aitoa muotia”

37

Aidosti vastuullinen design?

TEKSTI

KUVA

Lauri Järvinen

Anna-Liisa Nikus

38

Aidosti vastuullinen design – onko sellaista ja jos niin missä? Mietin, aina kun kohtaan kiinnostavan brändin, onko vastuullisuus brändin aito ydin vai onko brändin viherväittämät vain keino lisätä myyntiä ja kulutusta vakuuttamalla kuluttajalle: ‘’ostamalla meiltä toimit vastuullisesti’’? Onko meillä kaikilla tarpeeksi tietotaitoa, jotta ymmärtäisimme, mikä on oikeasti vastuullista kuluttamista. Kertovatko tuotteitaan myyvät kaupat, kauppiaat sekä brändit meille tarpeeksi vastuullisuudestaan?

Olen työskennellyt muodin ja vaatteiden saralla monta vuotta, joista viimeisimmät ovat kuluneet oman brändin LAURIJARVINENSTUDIO:n parissa. Olen aina uskotellut olevani vastuullinen suunnittelija sekä tekijä. Brändini lähtökohta on toimia aidosti vastuullisesti ilman, että ratsastan trendikkäästi vastuullisuuden aallonharjalla.

AITO DESIGN

Olen tehnyt ratkaisuja, jotka eivät ole olleet kaupallisia, mutta olen kokenut ne vastuullisiksi toimiksi. Olen kieltäytynyt myymästä tuotteitani jälleenmyyjälle, jota en nähnyt vastuullisena ja en ole suostunut siirtämään tuotantoani ulkomaille suunnitelmissa saavuttaa parempi kate. Uskon, että tämäntyyppinen rehellisyys on silti lisännyt brändini menestystä. Itselleni on ollut välttämättömyys, että olen luonut yrityksen, joka aidosti kantaa omaa vastuullista maailmankuvaa harteillaan luoden aitoja design tuotteita, eikä metsästä parasta katetta.

“Jos keskitymme vain siihen, että vain suunnittelu on kotimaista, voimme rinnastaa useamman kotimaisen designmerkin mihin tahansa supermarketin house labeliin.”

Olen fiilistellyt monia erilaista liikkeitä ja brändejä ja sitä kuinka näen heidän kertovan menevänsä päivä päivältä vastuullisempaan suuntaan. Olen ilokseni saanut kohdata aitoja vastuullisuustekoja niin designin, kuin myynnin puolelta. Minulle tuttu tapa vertailla aidosti eettisiä ja ekologisia vaatebrändejä on esimerkiksi Finix-tutkimus. #kestävävaate-kampanja on kerännyt omalle listalleen kotimaisia tuotemerkkejä. Listauksessa kuluttaja voi nähdä kahdeksan eri kohtaa, joita vertailla merkkien kesken. Listaus kertoo avoimesti merkkien vastuullisuusperiaatteet.

Tutkimuksessa ilmenee merkkien materiaalien käyttöä, valmistusmaa, kestävien palveluiden tarjoaminen sekä kuinka avoimesti merkki on avannut oman tuotantoketjunsa.

Toivoisin itse kuluttajana, että moni ostamani sekä kuluttamani tuote olisi valmistettu mahdollisimman lähellä minua.

Voinko kuitenkaan elää niin, että kuluttamani tuotteet olisivat aina lähituotantoa?

Minua huolestuttaa vastuullisuudella ratsastaminen sekä se kuinka meitä kuluttajia viherpesulla johdetaan harhaan. Vaikuttaa siltä, että joillain brändeillä viherpesu on oleellinen osa liiketoimintaa, jolla luodaan kuluttajalle tunne ‘’oikeasta valinnasta’’ ja ikäänkuin kehotetaan kuluttamaan enemmän. Jos pohdimme onko aidosti vastuullista ostaa tuotteita, jotka ovat suunniteltu Suomessa, mutta valmistettu muualla, olemmeko me silloin vain teennäisesti vastuullisia vai aidosti tiedostavia kuluttajia?

Minut ja varmasti moni muu suomalainen on kasvatettu niin, että ruokakaupassa ostetaan mahdollisimman paljon suomalaista. Kun uudet perunat tulevat kauppoihin, hävettää ostaa ruotsalaisia varhaisperunoita. Silloin pitää osata odottaa kotimaista. Miksei tämä sama kaava toistu designin osalta? Miten maailma muuttuisi, jos jokainen osaisi ajatella omia design- ja muotivalintojaan samaan tapaan kuin ruokakaupassa? Mitä jos ‘’Hyvää suomesta’’ -merkkiä voitaisiin käyttää myös designmaailmassa? Ostaisimmeko me siltikään aidosti kotimaista designia, sillä hintalapussa saattaisi olla nollia perässä enemmän kuin Suomen rajojen ulkopuolella tuotetuissa tuotteissa?

Riittääkö kuluttajille Design from Finland -kyltti ja onko keskustelu suunnittelusta ja valmistuksesta eri? Tahtooko kuluttaja maksaa suunnittelusta Suomessa, jos tuote on kuitenkin valmistettu muualla. Vai tahtooko kuluttaja maksaa tuotteesta, joka on taatusti valmistettu vastuullisesti sekä eettisesti juuri Suomessa? Jos keskitymme vain siihen, että vain suunnittelu on kotimaista, voimme rinnastaa useamman kotimaisen designmerkin mihin tahansa supermarketin house labeliin. Kummallakin suunnittelu on kotimaista, mutta valmistus ei. Toki voimme yrittää selvittää, kuinka eettisesti ja vastuullisesti tuotteet ovat ulkomailla valmistettu. Valitettavan usein etenkin euroopan ulkopuolella tuotettujen tuotteiden tuotantoprosessi jää hämärän peittoon.

Kenellä on vastuu? Onko kuluttajan vastuulla etsiä tieto yritysten viestinnästä sekä oppia tietämään, mitä on aito vastuullisuus sekä aito viestintä? Voiko merkki siirtää vastuun kokonaan kuluttajalle ja onko se silloin aidosti vastuullista toimintaa?

39

ANNET TE TAMMINEN

Annette Tamminen

40

Stylisti Annette Tamminen, kuvituksia tulevasta Tampere-kirjasta

ANNET TE TAMMINEN

41

Finlaysonin alue finlaysonin.alue

TAPAHTUMIA, KULTTUURIA JA TAIDETTA YMPÄRI VUODEN! Tule kokemaan elämyksiä. finlaysoninalue.fi

TAPAHTUMAT • DESIGN • MUSEOT • VIIHDE • RAVINTOLAT • KAHVILAT 42

Idyllinen kivijalkaliike täynnä lempivaatteita kotimaisilta merkeiltä SLOW FASHION

Aleksis Kiven katu 11 Tampere

www.s eele.f i @se e l e_slow_f ashi on fac e book.com/ seele.f i 43

KUVAPORTFOLIO

Piia Rantakangas

44

Piia Rantakangas (s.1993) on valmistunut kuvataiteilijaksi Kankaanpään taidekoulusta vuonna 2017. Tällä hetkellä hän asuu ja työskentelee Tampereella. piia-rantakangas.com

KUVAPORTFOLIO

Kirjosiepot ja ahomansikat 2021 tussikynä ja paperiveitsi 30 x 28 cm

Kauas kotoa 2020 tussikynä 10 x 10 cm

45

KUVAPORTFOLIO

Metsäkauris ja kiiltopaju 2021 tussikynä ja paperiveitsi 30 x 28 cm

46

KUVAPORTFOLIO

Peltohiiri ja apila 2021 tussikynä ja paperiveitsi 30 x 28 cm

47

48

MUOTIKUVASAR JA

Mansemuoti T YYLI

KUVAT

Anna Mattelmäki

Liisa Mäkinen

49

MUOTIKUVASAR JA

NUPPU

PIP O

Nouki Kivi 69€ valmistettu Tuusulassa HOUSUT

Nouki Metsikkö Culottes 169€ valmistettu Tampereella KENGÄT

Palmroth Chunky Rosa 229€ valmistettu Portugalissa STIINA

PIP O

Nouki Kivi 69€ valmistettu Tuusulassa TAKKI

Uhana Cherish Coat 479€ valmistettu Liettuassa HOUSUT

MUKA VA Heini 159€ valmistettu Tampereella P OOLOPAITA

MUKA VA 125€ valmistettu Kangasalla KENGÄT

Palmroth Ramona 209€ valmistettu Portugalissa KIR A

BASKERI

Papu PomPom baskeri 55€ valmitettu Tsekissä HUIVI

Papu Stripe Oblong 79€ valmistettu Liettuassa LEGGARIT

Papu Stripe leggings 45€ valmistettu Portugalissa KENGÄT

mallin omat

50

51

52

MUOTIKUVASAR JA

NUPPU

PANTA

MUKA VA Samettiletti 49€ valmistettu Tampereella NEULE

Hilja 249€ valmistettu Tuusulassa K AULUSPAITA / PANTA

MUKA VA Samettiletti 49€ valmistettu Tampereella HOUSUT

Uhana Caring Knit Pants 229€ valmistettu Tuusulassa KENGÄT

Palmroth Chunky caramel 229€ valmistettu Portugalissa STIINA

AURINKOLIPPA JA KORKKITAKKI

MUKA VA Laila 49€ valmistettu Tampereella NEULEMEKKO

Uhana Hug Me Softly 259€ valmistettu Tuusulassa KENGÄT

Palmroth Chunky chelsea 225€ valmistettu Portugalissa

53

MUOTIKUVASAR JA

NUPPU

PIP O

Nouki Kivi 69€ valmistettu Tuusulassa TAKKI

MUKA VA Tuuli 490€ Valmistettu Tampereella P OOLOPAITA

Nouki Iisi 139 Valmistettu Tampereella HOUSUT

MUKA VA Hulda 159€ Valmistettu Tampereella KENGÄT

Palmroth Chunky Rosa 229€ valmistettu Portugalissa STIINA

BARET TI

MUKA VA Beata 79€ Valmistettu Tampereella TAKKI

Nouki Saga trenssi 245€ Valmistettu Tampereella VILL APAITA

MUKA VA Hilja valmistettu Tuusulassa HOUSUT

Nouki Koria culottes 169€ valmistettu Tampereella KENGÄT

Palmroth Ramona 209€ valmistettu Portugalissa

54

55

KUVAPORTFOLIO

56

KUVAPORTFOLIO

Kukka-Maria Rosenlund

Kuvataiteilija Kukka-Maria Rosenlund (s.1987, Tampere) asuu ja työskentelee Helsingissä sekä Tottijärvellä.

Valmistunut Aalto-yliopiston valokuvataiteen maisteriohjelmasta 2020. Vuonna 2022 Kukka-Maria Rosenlundin teoksia voi nähdä seuraavissa näyttelyissä: Taidekeskus Mältinranta (Tampere), Galleria Huuto (Helsinki), Vaasan Taidehalli (Vaasa).

Pink View 2020

57

KUVAPORTFOLIO

Conflicts between heart and head 2018

58

KUVAPORTFOLIO

Bad seed 2021

59

KAHVIPÖY TÄKESKUSTELU

Kahvipöytäkeskustelu – Mitä on aito arkkitehtuuri?

KESKUSTELI JAT

KUVA

Kasmir Jolma Saana Karala

Mikko Vares

K

Mun mielestä on ajallinen aitous, että rakennuksen täytyy näyttää siltä, että se on tehty silloin kun se on suunniteltu.

S

Aikaan sidottu ja materiaalinen aitous. Mä mietin sitä, että mitä on aito arkkitehtuuri? Liittyykö siihen tyyli puhtaus? Ja myös rakenteellinen aitous, esim julkisivuverhous onko se epäaitoutta?

K

Jos on betonirakennus missä on puinen julkisivu.

Onko se aitoa?

S

Jos ajatellaan 50-lukua, joka on nyt arvostettua.

Mutta silloin on ollut köyhää aikaa ja sen ajan arkkitehtuuri ei ollut arvossaan silloin. Joten, ehkä pitää miettiä, milloin puhutaan arkkitehtuurista ja miten aika vaikuttaa keskusteluun.

K

S

K

Rakennuksen pitäisi näyttää siltä, mitä siellä tapahtuu. Mutta jos tahtoo eritellä, niin historiallisesti, se on eri keskustelu kuin nykyään.

Nytkin kun ollaan 200- vuotta vanhassa talossa Finlaysonilla niin onhan tää aitoa. Tästä näkee sen miten ja milloin tää on rakennettu ja mitä varten. Mutta mikä esim ton näyttelyn uusista rakennuksista on aitoa? Esim. pieni hirsisauna, joku voisi sanoa, että onko se aitoa vai onko se nimenomaan aitoa kun otetaan historiasta ja kopioidaan jotain vanhaa.

Kopioiminen arkkitehtuurissa on joo... Jos noudattaa perinteitä niin teetkö sen aidosti vai kopioitko sä? Mut jos miettii jotain ihan uutta niin silloin se on aitoa ja uutta koska ei ole perinteitä.. mutta mikä sitten on epäaitoa?

Niin..

S

Ehkä se jos tällainen Finlayson rakennettaisiin täysin samanlaisena uudella tekniikalla ja uusilla materiaaleilla niin sen mieltää lavasteen omaiseksi.

K

Kyllähän jossain Jenkeissä on teemapuistomaista rakennusta kuten ''saksalaistyylinen kaupunki''

S

Oon käynyt jossain semmosessa keskiaikaisessa hansa -tyyppisellä asuinalueella, joka noudatti historiallista kaupunkia mutta kyllä se jäi väistämättä kulissin omaiseksi, koska siinä ei näkyny kulumista.

K

Mutta mikä siitä tekee feikin? Esim. jos 20 vuoden päästä se on kulunut, niin en tiedä onko se silloinkaan aitoa. Vaikka tehtäis Eiffeltorni jonnekkin muualle niin onko se silloin aitoa? Ehkä se, jos se ei ole se rakennus vaan se konteksti..

Esim. Kiinassa, jossain vaikka brittityylisessä asuinalueessa voit kuvitella olevasi briteissä, mutta jossain kohtaa tulee niin sanottu maailman reuna, joka saattaa rikkoa sen aitouden.

S

Silloin tällöin keskusteluun nousee, että ihmiset mieltää kauniiksi jonkun jugend rakennuksen ja sitten niitä haluttaisiin tehdä uudelleen nyt.

Mutta onko se silloin aitoa? Se liittyy niin paljon aikaan ja paikkaan sekä rakennus menetelmiin...

Että esimerkiksi jotain rakennus osia ei saa enää sellaisena kuin ennen.

K

Totta.

S

Ehkä jollain tapaa mietin myös miten arkkitehtejä koulutetaan. Että on sitä toiminnallisuutta, että on jokin idea ja mitä sillä tahtoo sanoa ja mitä rakennus luo ympäristöön.. Sellaista tarinaa ei ehkä aina ole mahdollista olla. Koin opinnoissani, että oli punainen lanka tai jotain sellaista...

Syntyykö sitä kautta aidompaa arkkitehtuuria, jos on selkeämpi idea taustalla.

K

Tää on haastavaa, koska helposti alan pohtimaan mikä on hyvää arkkitehtuuria... voiko olla hyvää arkkitehtuuria, joka ei ole aitoa ja päinvastoin?

S

Keksitkö?

KAHVIPÖY TÄKESKUSTELU

K

No mulla tulee mieleen semmoset, jotka tehdään puhtaasti esteettisin perustein.

S

Eli jos on levypinnat ja ulkokuori ihan lavastettua, onko se hyvää arkkitehtuuria, jolloin muoto ei tule rakenteista mutta vaan pinnasta?

K

Mutta sitten jotkut 60- ja 70- luvun rakennukset on todella aitoja, ne on ulkoisesti samaa kun toiminnallisesti.

S

Myös se, että saadaanko tilallisesti mielenkiintoista?

K

Ylipäätään arkkitehtuuriin liittyy niin moni asia, jolloin aitous ei kaikilta osin toteudu. Jos rakennuksesta puhutaan, niin joskus materiaali voi olla todella aitoa mutta jos mietitään tilallisesti rakennusta, jolloin materiaalien aitous voi jäädä vähän sivummalle.

S

Voiko rakennusta edes pilkkoa niin, että se on joko aito tai ei..

K

Ja jotenki mä mietin sitä materiaalisuutta, että jos jossain on kuparijulkisivu niin onhan se hienoa mutta tekeekö sekään siitä aitoa.Yksinkertaisista materiaaleista voi saada hienoa arkkitehtuuria.

S

Perusjutuista voi tehdä kiinnostavia.

K

Me oltiin just kiertämässä Aallon kohteita.

S

Oliko aitoa Aaltoa ?

K

Jotenkin mä mietin, että niissä on paljon yksityiskohtia ,joista joku voi ajatella, että onko se aitoa, mutta jos tätä yrittää vielä koota niin me ollaan ihmisiä ja me ollaan täällä subjektiivisia olentoja ja viime kädessä ihmiset suunnittelee rakennuksia ihmisiä varten... Välillä arkkitehdit menee todella abstraktille levelille. Mutta kun miettii Aallon kikkailuja, että tiili voi olla vaikka eri päin tai on jotain pikku ikkunoita... mut jos miettii, että ihminen suunnittelee ihmiselle, ja jos niillä asioilla saadaan hienoo suomalaisille niin ehkä se on aitoa.

S

Niin, ehkä. Mä nään sen toiminnallisuuden tosi isona, ja silloin se on hyvää jos se on hyvin huomioitua.

K

Moni asia on hyviä silloin kun niitä ei huomaa.

S

Niin asiat on paikoillaan ja niitä ei tarvitse korostaa.. ja ne toimii.

Arkkitehti Kasmir Jolma

Kaupunginarkkitehti Saana Karala

k Ma

j eita

ola a su

is i a vo

hveleita Tampereen pienimm Jo vuodesta 1992

ässä

kivi

talo

ssa

2,

puh

. (0

3) 2

14 4 2 2

5 w w w. v

o h v el ik a h v il a . c o m . L öy

d ät m

e id ä

i

sta

TAMPEREEN VOHVELIKAHVIL A

Oj

atu

.

Aito, alkuperäinen

ak

tm

F yös

ace

bo

ok

KAHVILAKULTTUURIA

BRUNSSI

¨

LOUNAS

Pyymäen

Oma

Tuomiokirkonkatu

050

62

KONDITORIA

4392300

KAIKILLE

VIINI

AISTEILLE

MACARON

ERIKOISKAHVIT

ma

32

-

la

Su

pe

7-20

9-19

10-16

Liikuttava taidekattaus matkalipun hinnalla!

Tervetuloa Ratikan taidematkalle Nyssen matkakortilla, mobiililipulla tai lähimaksulla

RATIKAN TAIDETTA Tampereen Ratikka tuo taiteen osaksi matkaasi. Voit nauttia matkasi varrella useista eri taidemuodoista niin Ratikassa, pysäkeillä kuin niiden ympäristössäkin.

Tutustu verkkosivuillamme Ratikan taiteeseen ja tarinoihin taiteen takana.

Ratikan taide ja taidekartta: tampereenratikka.fi/ratikan-taide

Skannaa sivuille tästä

63