Käsissäsi on vuoden ensimmäinen ELSA News. Vuoden alusta ELSA News on uudistanut ulkoasuaan ja lehteen on lisätty vakiopalsta "Law students around the world", jossa annamme puheenvuoron ulkomaisille oikeustieteen opiskelijoille eri kulttuureista ja maista. Uutena päätoimittajana olenkin innokas viemään lehteä eteenpäin ja kehittämään siitä monipuolisemman, mielenkiintoisemman ja modernimman. Muitakin muutoksia on siis luvassa. Oikeuslääketieteeseen, kuten muihinkin oikeudenaloihin, on viime aikoina vaikuttanut erityisesti pakolaisten määrän raju nousu. Esimerkiksi haastattelemamme oikeushammaslääkärin Olli Varkkolan työtehtäviin kuuluvien oikeuslääketieteellisten ikätutkimusten määrä on jopa kaksinkertaistunut. Myös esimerkiksi teknologian kehittyminen sekä kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien parantuminen muokkaavat oikeudenalaa. Uuden teknologian tarjoamat mahdollisuudet elektronisiin terveydenhuoltojärjestelmiin vähentävät terveydenhuoltokoneiston työtaakkaa, mutta asettavat samalla uusia vaatimuksia potilaan yksityisyyden-
suojalle. Aborttioikeuden saralla on puolestaan puhaltanut muutoksen tuulet terveydenhuoltohenkilökunnan omantunnonsuojaa koskevan kansalaisaloitteen myötä. Haastattelussamme väestöliiton ylilääkäri Miila Halonen kertoo lisää aborttioikeudesta ja aloitteen tuomasta kehityksestä. Uudet tuulet puhaltavat myös ELSA Newsissa ja lehti etsiikin joukkoonsa uusia innokkaita toimittajia sekä yhtä toimitusavustajaa kehittämään lehteä eteenpäin. Mikäli sinä uskot olevasi kynäniekka tai olet kiinnostunut lehden toimittamisesta, voit ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen.
Hallituksemme sai kattavan perehdytyksen tulevaan vuoteen jo viime vuoden lopulla perinteikkään transitio-risteilyn merkeissä. Haluaisinkin sanoa vanhalle hallitukselle mielettömän kiitoksen tiedonjaosta, kannustamisesta ja aktiivisesta tuesta! Teimme vuoden lopulla myös hakemustulvan joukosta tiukan valinnan toimihenkilöistä. Oli suuri ilo huomata kuinka moni on innostunut toimimaan yhä aktiivisemmin ELSAssa! Alkuvuosi on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Tammikuussa järjestettiin poikkitieteelliset Contact & Career –rekrytointimessut ja ELSA Turun historian ensimmäiset kiitossitsit aktiivisille jäsenille. Lisäksi kahvitettiin sekä jäsenistöä että tiedekuntaakin. Helmikuussa luotiin lisää perinteitä ansiomitaleiden myöntämisen ja jakotilaisuuden myötä. Helmikuussa myytiin myös huokeaan hintaan lippuja kevään tuleviin tapahtumiin niin poikkitieteelliseen Drinking Game Nightiin kuin Tšekkeihin suuntautuvaan ulkomaanmatkaankin. Koko hallituksemme odottaa innolla kevään tulevia tapahtumia ja toivommekin myös jatkossa jäsenistöltä ehdotuksia uusista tapahtuma-
muodoista. Alkuvuoden nettisivujen uudistuksen myötä jäsenpalautteen antaminen on nyt mahdollista myös ELSA Turun kotisivuilla! Lisäksi talven aikana kolme rivijäsentämme osallistui Winter Law Schooleihin jakaen uskomattomia kokemuksiaan koko jäsenistölle. Haluaisinkin jo tässä vaiheessa muistuttaa osallistumismahdollisuudesta tulevan kesän Summer Law Schooleihin jokaiselle oikeustieteen opiskelijalle ELSA kokemukseen katsomatta!
Laki raskauden keskeytyksestä (239/1970) tuli voimaan vuonna 1970. Tämän jälkeen aborttioikeus on herättänyt keskustelua useaan otteeseen. Vuonna 2015 Suomea puhutti omantunnonvapauteen liittyvä kansalaisaloite, joka koski terveydenhuollon henkilökunnan oikeutta toimia ammatissaan ilman pakkoa suorittaa raskaudenkeskeytyksiä vastoin vakaumustaan. Haastattelimme Väestöliiton yleislääkäriä Miila Halosta, joka on erikoistunut nuorisolääketieteeseen sekä nuorten seksuaaliterveyteen ja -oikeuksiin. Väestöliitto on 1980luvulta asti tehnyt työtä suomalaisnuorten seksuaalioikeuksien parissa. Halonen kertoo, mistä aborttioikeudessa on kyse, kuvaa abortin nykytilaa Suomessa sekä pohtii, mihin suuntaan maamme aborttioikeus on kehittymässä.
Abortilla eli keinotekoisella raskauden keskeytyksellä tarkoitetaan raskauden keinotekoista päättämistä. Abortti herättää paljon erilaisia tunteita ja se voi luoda ristiriitoja sikiön ja sen äidin etujen ja oikeuksien välille. Suomessa abortti nähdään kuitenkin osana naisten itsemääräämis- ja ihmisoikeuksia. - Abortti on ehdoton osa naisen ihmisja seksuaalioikeuksia. Se on oikeutta päättää omasta kehosta, lapsiluvusta, lisääntymisestä ja perheestä, tiivistää Halonen. Halonen näkee seksuaalioikeudet, joihin myös abortti kuuluu, perustavanlaatuisena oikeutena, joka edesauttaa muiden oikeuksien toteutumista. - Jos nainen ei voi itse päättää perheestään, eivät esimerkiksi sivistykselliset oikeudet toteudu täysimääräisesti, perustelee Halonen. Vaikka aborttioikeus nähdäänkin vahvasti naisten oikeutena,
pitää Halonen sitä jossain määrin myös kumppanille kuuluvana oikeutena. - Moni tulee aborttiin yhdessä kumppanin kanssa ja abortti vaikuttaa myös kumppanin elämään vahvasti. Kumppania tulisi kuulla ja tukea prosessissa, vaikka hänen suostumustaan ei varsinaisesti tarvitakaan, kertoo Halonen.
Suomen aborttilainsäädäntö on Pohjoismaihin verraten tiukka ja abortille tarvitaan aina asianmukaiset perusteet. Esimerkiksi Ruotsissa pelkkä naisen tahdonilmaisu riittää abortin perusteeksi. Laki raskauden keskeytyksestä asettaa tiukat rajat koskien abortin suorittavaa henkilöä, raskausviikkoja, perusteita sekä paikkaa. Oikeutena abortti toteutuu kuitenkin Halosen mukaan hyvin, sillä se kuuluu julkisen terveydenhuoltopalvelun piiriin.
- Tietysti laki asettaa rajat, mutta abortti on saatavissa kaikilla, joilla kriteerit täyttyvät. Lain 1 §:ään onkin koottu joukko kriteereitä, joiden perusteella abortti voidaan tehdä. Näitä ovat esimerkiksi lapsen sairaus, sosiaaliset syyt, hakijan ikä sekä vanhemman sairaus tai se, että raskaus on saanut alkunsa seksuaalirikoksen seurauksena. - Sosiaaliset syyt ovat tällä hetkellä isoin peruste raskauden keskeyttämiselle, kertoo Halonen. Perusteiden lisäksi laki asettaa rajat raskauden etenemiselle, joiden puitteissa raskaus saadaan keskeyttää. - Ennen 12. raskausviikkoa abortin tekemiseen riittää yhden tai kahden lääkärin
"Jos nainen ei voi itse päättää perheestään, eivät esimerkiksi sivistykselliset oikeudet toteudu täysimääräisesti." päätös, riippuen abortin syystä. Abortti voidaan tehdä myös 12.–20. raskausviikoille asti Valviran luvalla esimerkiksi sikiön sairauden tai vamman, vanhemman sairauden, ikäperusteen tai sosiaalisten syiden vuoksi. Erittäin äärimmäisissä tilanteissa, jos lapsella on niin vaikea vamma tai sairaus, että hän tulee menehtymään raskauden tai synnytyksen aikana, abortti voidaan tehdä myös raskausviikoilla 20. – 24. Näitä tehdään kuitenkin todella vähän, kertoo Halonen.
- Myös tämän jälkeen raskaus voidaan keskeyttää. Silloin ei kuitenkaan puhuta enää abortista vaan synnytyksestä. Tällöin lapselle annetaan kaikki mahdollinen hoito, jotta hän pysyy hengissä, Halonen valaisee. - Esimerkiksi vaikea raskausmyrkytys voi olla tila, jossa raskaus on päätettävä ennenaikaisesti äidin ja sikiön terveyden vaarannuttua. Lapsi syntyy keskosena ja tarvitsee pitkän sairaalahoidon, Halonen kertoo.
Alaikäinen ei tarvitse vanhempien suostumusta aborttiin, jos hän on kehitystasonsa perusteella kykenevä tekemään itse päätöksensä (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992, 7 §). Alaikäisen vanhempi ei myöskään saa tietoa abortista lääkäriltä. - Kuitenkin jos on syytä epäillä esimerkiksi lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, laki velvoittaa tekemään rikosilmoituksen ja lastensuojeluilmoituksen. Mitä nuoremmasta henkilöstä on kyse, yleensä sitä enemmän asiaa joudutaan tutkimaan, kertoo Halonen prosessista. Halosen mukaan tieto alaikäisen abortista ei siis ikinä tule suoraan lääkäriltä, mutta edellä mainituissa tilanteissa esimerkiksi sosiaaliviranomaiset voivat ottaa yhteyttä vanhempiin.
Suomi on harvoja Euroopan maita, joissa terveydenhuoltohenkilökunnan omantunnonvapautta ei ole. Myös Väestöliitto otti kantaa asiaan liittyvään keskusteluun, tukeutuen Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan lausuntoon. Vaikka aloite omantunnonvapaudesta hylättiin joulukuussa 2015, onko mahdollista, että omantunnonvapaus on tulevaisuutta myös Suomessa? - Mielestäni Suomi on erilainen verrattuna muihin Euroopan maihin, sillä terveydenhuoltojärjestelmä, uskonto ja kulttuuri ovat erilaisia. Väestöliiton kanta on, että omantunnonvapauden myötä
Kuvassa Miila Halonen
toimenpiteen saatavuus voisi vaarantua ja eriarvoisuus lisääntyä. Tätä kautta se voisi vaikuttaa myös aborttiprosessista toipumiseen, tiivistää Halonen. Halosen mukaan omantunnonvapauden maissa, kuten esimerkiksi Italiassa, Espanjassa ja Itävallassa, abortin saaminen on vaikeutunut. Tällä hetkellä Halonen ei usko, että aborttioikeus kehittyy nykyisestä lähitulevaisuudessa. Hän on kuitenkin huolissaan asian ympärillä vellovasta keskustelusta, sillä hän pitää mahdollisena, että asiaa ajetaan eteenpäin jatkossakin. Omantunnonvapaus voisi kuitenkin huonosti toteutettuna asettaa naiset taloudellisesti eriarvoiseen asemaan. - Ei ole inhimillistä, että voidaan aiheuttaa aukkopaikkoja, joissa lakisääteistä palvelua ei ole saatavissa, Halonen kertoo. Yleisellä tasolla Halonen toivoo, että abortin läpikäyneitä tuettaisiin entistä enemmän. Myös kumppanit tulisi ottaa aborttiprosessissa huomioon. - Usein unohdetaan, että myös kumppaneilla on samoja tunteita kuin raskaana olevalla naisella. Suomessa ei tällä hetkellä oikein ole luontevaa otetta tähän.
Työelämän vaatimusten ankaroituessa moni opiskelija laajentaa osaamistaan opiskelemalla kaksi yliopistotutkintoa rinnakkain. Ensimmäisen vuoden oikeustieteen opiskelija ja lääketieteen kandidaatti Heidi Wasastjerna kertoo, millaista on suorittaa tutkintoa samanaikaisesti sekä oikeustieteellisessä että lääketieteellisessä tiedekunnassa. Aloitin opiskelun viime syksynä Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa, joten vietän nyt fuksivuottani tässä tiedekunnassa. Turun yliopiston lääketieteelliseen pääsin sisään syksyllä 2013. Olin tuolloin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi. Nyt olen kandiksi valmistunut kolmannen vuoden lääketieteen opiskelija. Kuva: Pixabay
Monen tuttuni mielestä on aika hurjaa, että opiskelen molemmissa tiedekunnissa samaan aikaan. Tämä vaatii tietenkin hyvää aikatauluttamiskykyä ja välillä myös jonkin verran stressinsietokykyä. Koen kuitenkin, että aikaa on riittänyt hyvin molempien tutkintojen suorittamiseen. Olen aina ollut kiinnostunut sekä oikeustieteestä että lääketieteestä ja koen, että olen oppinut paljon molemmissa opiskelupaikoissa. Kahden tutkinnon opiskelu on auttanut tuomaan uusia ja erilaisia näkökulmia kumpaakin oppiaineeseen.
Opiskelu lääketieteellisessä tiedekunnassa eroaa paljon opiskelusta oikeustieteellisessä. Ensimmäiset kaksi vuotta lääkiksessä ovat niin kutsuttua prekliinistä opetusta, mikä koostuu luennoista ja erilaisista pakollisista harjoitustöistä. Kolmantena vuonna alkaa kliininen vaihe, jolloin vietämme aikaa luentojen lisäksi myös sairaalassa. Lääketieteellisessä on paljon enemmän pakollista opetusta, sillä on useita asioita, joita ei pysty oppimaan muuta kuin käytännössä.
Oikeustieteellisessä on taas paljon enemmän itsenäistä opiskelua ja lukemista. Lääkiksessä kuljemme samaa tahtia vuosikurssimme kanssa ja lukujärjestykset tulevat meille pitkälti valmiina, muutamia valinnaiskursseja lukuun ottamatta. Oikisessa kurssien suorittamisjärjestys taas on vapaampi ja aikataulunsa voi tehdä enemmän oman mielensä mukaan. Molemmissa tiedekunnissa yhteistä on laajat tenttialueet ja välillä paljon
tietämys taas auttaa lakimiestä ymmärtämään lääketieteeseen liittyviä asioita, esimerkiksi oikeuslääkärin lausuntoja oikeudenkäynneissä tai lääkefirmojen välisiä patenttiriitoja. Toivon tulevaisuudessa voivani jollain tavalla hyödyntää osaamistani ja yhdistää nämä kaksi tutkintoani työelämässä. Koen, että opiskelu molemmissa tiedekunnissa on ehdottomasti kannattanut. Aika näyttää mihin tieni vie.
"Lääketieteellinen tietämys auttaa lakimiestä ymmärtämään esimerkiksi oikeuslääkärin lausuntoja oikeudenkäynneissä tai lääkefirmojen välisiä patenttiriitoja." tietoa tulee sisäistää lyhyessä ajassa. Yhteistä molemmille tutkinnoille on myös tietynlainen pikkutarkkuus ja asioiden tarkka opetteleminen.
Koen näiden tutkintojen yhdistämisen erittäin hyödylliseksi ja opettavaiseksi. Lääketieteessä on paljon asioita, joissa lain tunteminen kannattaa, niin lääketutkimukseen ja -teollisuuteen, hallintoon kuin potilaan oikeuksiin ja tietosuojakysymyksiinkin liittyen. Lääketieteellinen
Olli Varkkola on työskennellyt 37 vuotta hammaslääkärinä ja hän on väitellyt tohtoriksi vuonna 2011 aiheenaan vuoden 2004 Kaakkois-Aasian tsunamikatastrofin uhrintunnistustyö ja suomalaisuhrien kuolemansyyn selvittäminen. Tällä hetkellä hän toimii Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen osaston oikeushammaslääkärinä. toimenpiteissä, kuten vainajien tunnistamisessa. Suomen hammaslääkäriliiton ja Suomen oikeushammaslääketieteen yhdistys ry:n kehittämä, maailmanlaajuisestikin harvinaislaatuinen oikeushammaslääketieteen erityispätevyyteen tähtäävä koulutusohjelma aloitettiin Suomessa vuonna 1999. Nykyisin Suomessa on 19 oikeushammaslääkärin pätevyyden saanutta hammaslääkäriä. Näistä kuusi nimitettiin siirtymäkaudella 1999 aikaisemman alan kokemuksen perusteella ja muut ovat käyneet oikeushammaslääketieteen koulutusohjelman. Varkkola aloitti opiskelunsa ensimmäisessä koulutusryhmässä, sillä ala oli uusi, kiinnostava ja sopivan erikoinen. Ryhtyminen alalle vaatii aitoa kiinnostusta, koska valitettavasti leipätyöksi siitä ei ole, sillä Suomessa on vain yksi oikeushammaslääkärin toimi. Eri puolilla Suomea toimivat oikeushammaslääkärit voivat kuitenkin oman toimensa ohella auttaa alueensa viranomaisia satunnaisissa alan
Virallisen määritelmän mukaisesti oikeushammaslääketiede on oikeuslääketieteen osa-alue, jonka tehtävänä on hammaslääketieteellisin keinoin avustaa viranomaisia oikeudellisten ja rikosoikeudellisten kysymyksien ratkaisemisessa. Oikeushammaslääkärin tehtäviin kuuluvat muun muassa vainajien tunnistaminen, turvapaikanhakijoiden iän arvioiminen, kuolemansyyn ja rikosten selvittämiseen liittyvät suun alueen tutkimukset sekä muut viranomaisten pyynnöstä annettavat alan asiantuntijalausunnot. Lisäksi merkityksellinen oikeushammaslääketieteen osa-alue on valmiuden ylläpitäminen suuronnettomuuksien varalta ja osallistuminen Keskusrikospoliisin ylläpitämän uhrintunnistusyksikön toimintaan.
Helsingin oikeuslääketieteen osastossa
tehdään vuosittain 20-30 ruumiinavausta, joissa vainajan tunnistamiseksi kaivataan oikeushammaslääkärin apua. Poliisi päättää, milloin tunnistaminen tai vainajan henkilöllisyyden varmistaminen on tarpeen. Tunnistamisen tarpeen aiheuttaa useimmiten tulipalo, veteen joutuminen, mätäneminen ja esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa aiheutuneet vaikeat vammat. Kaikki tunnistamismenetelmät perustuvat vainajaksi oletetusta henkilöstä ja vainajasta saatujen tietojen vertailemiseen. 1900-luvulta lähtien mahdollisuudet hampaistotunnistamiseen kehittyivät korjaavan hammashoidon yleistyessä. Hampaistoista tuli muun muassa paikkausten vuoksi yksilöllisiä. Hampaistotunnistuksen etuna on nopea toteutus, mikäli elämänaikaiset hoitotiedot ovat käytettävissä, sekä hampaiston hyvä säilyvyys.
Hampaistotunnistus on ollut vakiintunut osa onnettomuustutkintaa runsaan 50 vuoden ajan. Suuronnettomuudet tapahtuvat yllättäen ja siksi ne vaativat jatkuvaa valmiutta. Suomessa suuronnettomuuksien uhrien tunnistamisesta vastaa Keskusrikospoliisin johtama uhrintunnistus- eli DVI-yksikkö (Disaster Victim Identification), joka koostuu vapaaehtoisuuspohjalta määrätyistä kokeneista toimihenkilöistä, joiden joukossa toimivat myös oikeuslääkäri ja oikeushammaslääkäri. Yksikön tehtävänä on kouluttaa, osallistua onnettomuustutkintaan ja ylläpitää toimintavalmiutta suuronnettomuuden varalta kansainvälisen rikospoliisijärjestö Interpolin ohjeistuksia noudattaen.
Kuva: Pixabay
Vainajan tunnistaminen voisi olla tuloksellista, koska yksi hammas puuttuu ja toinen on paikattu, mikä sinänsä on tavallista, mutta erikoisuutena on etenkin vasemmanpuoleisen puhkeamattoman viisaudenhampaan alue, jossa saattaa olla ylimääräinen hammas, Varkkola kertoo kuvan hampaistosta.
Poliisi ja oikeuslääkäri voivat pyytää oikeushammaslääkäriltä lausuntoa uhrille aiheutuneista vammoista. Tutkimuspyyntö liittyy usein väkivaltarikoksen selvittämiseen. Syntyneistä suun ja leukojen alueelle aiheutuneista kova- ja pehmytkudosvammoista pyritään selvittämään esimerkiksi mikä vamman on aiheuttanut, mitä vaurioita on aiheutunut ja mahdollisesti arvio niiden vakavuusasteesta kuolemansyyhyn liittyen. Harvinaislaatuisia toimenpiteitä ovat muun muassa puremajälkien tutkiminen, joita aiheutuu lähinnä seksuaalirikoksissa uhrille tai puolustautumiskeinona hyökkääjälle. Hammaskiilteen kovakudosleikkeestä voidaan tutkia mikroskopialla ns. neonataalilinjan olemassaolo selvitettäessä onko vastasyntynyt vainaja menehtynyt ennen syntymää vai sen jälkeen.
Ikätutkimuksia tehdään sekä vainajille että eläville henkilöille. Lääkärien ja sosiaalitoimistojen lähetteellä tai maistraatin pyynnöstä voidaan tehdä tutkimus henkilörekisteriin merkityn iän oikaisemiseksi. Kysymyksessä ovat yleensä jo oleskeluluvan saaneet ulkomaalaistaus-
taiset henkilöt, joiden ikä syystä tai toisesta myöhemmin asettuu kyseenalaiseksi. Turvapaikanhakijoille tehtävien tutkimusten määrä on kasvanut ja vakiintunut oikeushammaslääkärin toimenkuvan merkittävimmäksi ja työllistävimmäksi osa-alueeksi. Kun vuonna 2014 tehtiin 70 viranomaisaloitteista tutkimusta, vuonna 2015 määrä oli 149. Vuoden 2016 tammikuussa tutkimuksia oli yhtä paljon kuin vuoden 2015 koko alkupuoliskolla.
"Kun vuonna 2014 tehtiin 70 viranomaisaloitteista ikätutkimusta, vuonna 2015 määrä oli 149." Ulkomaalaislaissa (301/2004 § 6a) säädetään, että oleskelulupaa hakevan ulkomaalaisen iän selvittämiseksi voidaan tehdä oikeuslääketieteellinen tutkimus, jos on olemassa ilmeisiä perusteita epäillä hänen iästään antamiensa tietojen luotettavuutta. Tavallisesti viranomainen haluaa selvittää, onko kysymyksessä aikuinen vai lapsi, sillä turvapaikkamenettelyssä alaikäisille ilman huoltajaa oleville on turvattu erityisiä oikeuksia ja etuja.
ELSAn jäsenenä jokaisella on mahdollisuus osallistua Winter ja Summer Law Schooleihin, jotka ovat oiva tilaisuus päästä tutustumaan oikkareihin ympäri maailmaa ja perehtymään johonkin tiettyyn oikeudenalaan. Ilari kirjoittaa omista kokemuksistaan Innsbruckin Winter Law Schoolista, jonka teemana oli urheiluoikeus. Tiistain vastaisena yönä 9.2. lähdin matkalle kohti Itävallan Innsbruckia ja Winter Law Schoolia, jonka teemana oli Sports Law eli urheiluoikeus. Keskipäivän jälkeen jatkolentoni Frankfurtista laskeutui aurinkoiseen ja keväiseen Tirolin osavaltion pääkaupunkiin. Lähellä kaupungin keskustaa sijaitsi pieni alppityylinen hotellimme, josta oli hyvät kulkuyhteydet muualle Innsbruckiin ja yliopistolle, jossa viikon luennot pidettiin. OC:n eli Organizing Committeen
Kuvat: Ilari Lusenius
jäsenet olivat hotellilla ottamassa osallistujia vastaan ja pieni alkujännitys alkoi hälvetä sitä mukaa, kun aloin tutustua uusiin ihmisiin eri puolilta Eurooppaa. Viikon luennot käsittelivät urheiluoikeutta keskittyen erityisesti talviurheiluun ja muun muassa hiihtokeskuksissa tapahtuviin onnettomuuksiin ja niiden vastuuarviointiin. Yksi viikon pääaiheista oli doping, jota myös viikon Moot Court, eli eräänlainen simuloitu oikeustapaus, käsitteli. Innsbruckilaiset
juristit pitivät mielenkiintoisia luentoja esimerkiksi ajankohtaisista vuorikiipeilyä ja laskettelua koskevista oikeustapauksista. Doping-oikeudesta jäi päällimmäisenä mieleen sääntelyn monitahoisuus sekä kansallisten ja ylikansallisten järjestöjen vaikutukset yksittäiseen urheilijaan. Ihmisoikeusnäkökulmasta ongelmia aiheuttaa doping-järjestöjen jatkuva oikeus saada tietoja huippu-urheilijoiden olinpaikasta sekä tehdä dopingtestejä ennen arvokisoja. Tähän liittyy myös sen määritteleminen, onko urheilijoilla realistista mahdollisuutta kieltäytyä tästä järjestelystä, sillä esimerkiksi ilman WADAn (World Anti-Doping Agency) sääntöjen hyväksymistä arvokisoihin osallistuminen käy lähes mahdottomaksi. Vapaa-ajan ohjelman osalta OC oli tehnyt uskomatonta työtä. Viikon aikana kävimme muun muassa 2000 metrin korkeudessa sijaitsevassa iglu-yökerhossa,
laskettelimme Axamer-Lizumin upeissa maisemissa ja tutustuimme paikalliseen karnevaalikulttuuriin. Perinteisen National Drink -illan merkeissä pääsimme maistelemaan lähes kahdenkymmenen eri Euroopan maan kansallisia perinnejuomia ja keskiaikaiseen syömiskulttuuriin tutustuimme keskiaikaisella illallisella lähikylässä. Kaiken kaikkiaan Winter Law School oli huikea kokemus. Viikon aikataulutus oli moitteettomasti hoidettu, mistä kuuluu suuri kiitos järjestäjille. Parhaiten viikosta jäi mieleen uudet ystävät eri puolilta Eurooppaa ja heidän kanssaan vietetyt hetket niin oikeustapauksia pähkäillessä kuin Alppien rinteitä alas viilettäessä. Ensi kesän Summer Law Schoolia odottaen,
’Laiton ihminen’, mitä se tarkoittaa? Maahanmuuttaja, jolta puuttuu paperinpala? "Olemassaolo on jokaiselle laillista.” – Henning Mankell. Haastattelimme Pakolaisneuvonta ry:n Paperittomat-hankkeen lakimiestä Heli Aalia ja Global Clinicin tiedottajaa Jemina Heinosta paperittomien terveydenhuollosta Suomessa.
Paperiton on henkilö, joka elää Suomessa vailla laillista oleskeluoikeutta, esimerkiksi kielteisen turvapaikka- tai oleskelulupapäätöksen taikka edellisen oleskelulupaoikeuden umpeutumisen takia. Tämä joukko isoisiä ja -äitejä, miehiä ja naisia sekä lapsiperheitä ja raskaana olevia haluaisi laillistaa oleskelunsa ja elää tavallista elämää osana turvallista suomalaista yhteiskuntaa. Paperittoman elämää kuvastaa jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta. Moni pelkää kiinnijäämistä viranomaisille ja pääsy julkisiin sosiaali- ja terveydenhoitopalveluihin on pitkälti poissuljettua. Peruspalveluiden piiri on rajattu henkilöille, joilla on Suomessa kotikunta eli käytännössä kansalaisille ja pitkäaikaisen oleskeluoikeuden saaneille.
Kuva: Pixabay
Suomessa paperittomien kiireetöntä terveydenhoitoa järjestetään Global Cliniceissä, jotka ovat vapaaehtoisten lääkäreiden pitämiä terveyspisteitä. Sijainniltaan salaiset vapaaehtoisklinikat tarjoavat paperittomille, useimmissa tapauksissa lapsille ja 20-25-vuotiaille aikuisille, apua veloituksetta ja anonyymisti muutaman tunnin ajan viikossa. Resursseja on kuitenkin niukasti. Tarvittavista välineistä ja lääkkeistä on pulaa eikä hoitoa ole saatavilla ympäri vuorokauden. Akuuteissa tapauksissa myös paperiton voi käyttää julkisia terveydenhoitopalveluja omakustanteisesti. Jokaisella Suomessa oleskelevalla on kansallisen lainsäädännön sekä kansainvälisten sopimusten mukaan oikeus kiirelliseen terveydenhuoltoon. Käytännössä tämä tarkoittaa päivystyksessä annettavaa hoitoa, jota ei voida siirtää ilman sairauden pahenemista tai vamman vaikeutumista.
Erottelu kiireellisen ja kiireettömän taudin välillä ei kuitenkaan ole ongelmaton. Onko esimerkiksi raskaus, poliorokotus, kasvuhäiriö tai hammashoito kiireetöntä? Lievät taudin oireet eivät aina kerro koko totuutta vaan hoidon tarve tulisi aina arvioida yksittäistapauksittain. Kun hoidon tarve kasvaa ja taudin oireet vakavoituvat, myös terveydenhoito käy kalliimmaksi. Kansantalouden ja lääkärin näkökulmasta katsottuna olisi halvempaa ja inhimillisempää hoitaa sairauksia niiden alkuvaiheessa ennen kuin ne pahimmillaan muuttuvat kroonisiksi.
Vuoden 2015 keväällä eduskunnassa pyrittiin saattamaan paperittomat nykyistä laajemmin julkisen terveydenhuollon piiriin Ruotsin mallin mukaisesti. Ruotsissa paperittomille on annettu pääsy julkisen terveydenhuollon palveluihin. Tämä poliittinen ratkaisun avulla on säästetty kymmeniä miljoonia euroja. Suomessa lakiehdotus kuitenkin hylättiin muun muassa perustuslakivaliokunnan, sosiaali- ja terveysvaliokunnan sekä Lääkäriliiton kannatuksesta huolimatta. Perussuomalainen irrationaalinen pelko ulko-
maalaisten terveysturismista vei voiton kustannustehokkuudelta ja inhimillisyydeltä. Paperittomat jäivät siten määrittelemättömäksi ajaksi välitilaan, jota suomalainen laki ei tunne. Esteet löytyvät systeemistä ja asenteista. Oikeus terveyteen vaikuttaa jäävän monelle vain paperin päähän.
Kansalaisjärjestö Pakolaisneuvonta ry:n vuonna 2012 perustama Paperittomat-hanke neuvoo paperittomia heihin liittyvissä oikeudellisissa kysymyksissä. Hankkeen puitteissa tiedotetaan paperittomien oikeuksista sekä kerätään tietoa paperittomien tilanteesta Suomessa Hankkeen tarjoama neuvonta on aina luottamuksellista ja haluttaessa anonyymiä. Yhdistys ei ole viranomaisen edustaja eikä hankkeen lakimies anna tietoja poliisille tai viranomaisille. Neuvonta on tarkoitettu paperittomien lisäksi myös oleskelulupansa kanssa epäselvässä tilanteessa oleville henkilöille sekä niille, joilla on riski päätyä paperittomiksi.
In this column law students from around the world write about studying law in their homecountry. This time we get to hear from an active ELSA member Leonie Ritscher from the University of Maastricht in the Netherlands.
Maastricht University is located in the city of Maastricht in the south of the Netherlands. The University is still quite young having been founded in 1976. The 16 000 students of Maastricht University mostly live in independent student houses and apartments around the city and walk or bike to University. The Law Faculty is located in the
center of the city. Like most other faculties, it is in an old parliamentary building which was bought and renovated by the Maastricht University. Maastricht is famous for its many international students (more than 47%) and the opportunities for international studies it offers. The faculty of law has a program called European Law School, which focuses on comparative law, EU-law and international law, and it is the main cause why Maastricht is so attracting to international students
The University is famous for its Problem Based Learning, in which exercises are discussed in so-called tutorials, small groups of ten to twelve students. They are supervised by tutors, but the discussion is mostly led by the students themselves. Lectures are not meant to serve as a primary way to acquire knowledge, but to support learning. Kuva: Leonie Ritscher
In Problem Based Learning students prepare exercises concerning the subject in hand. The exercises are then discussed and solved in a group setting. The system gives students the chance to do a lot of selfstudy and to have constant contact with other students and the teaching team.
Another aspect of Maastricht University is that instead of semesters there are only periods. There are total of six periods. Four of the periods take seven weeks and the remaining two only three weeks. In each period you only take one to three subjects. At the end of the period students finish them with an exam. Exams can be retaken only once. If a student yet fails to pass the exam, he/she needs to repeat the course.
At the moment, the local group of ELSA Maastricht has around 250 members. About 35 members, including eight board members and two directors, are active. ELSA Maastricht is very active in orga
Kuvassa Leonie Ritscher
nizing study visits, hosting other ELSA -groups, holding lectures and panel discussions and organizing tutorials for first and second year students. All in all, Maastricht University has a great atmosphere which originates from its international touch and the unique learning techniques used.
Mitä tarkoitetaan oikeuslääketieteellisellä kuolemansyynselvityksellä ja mikä merkitys sillä on vainajan tai omaisten oikeusturvan kannalta? Haastattelimme Tampereen yliopiston oikeuslääketieteen professoria Pekka Karhusta aiheesta.
Oikeuslääketiede on oikeusturvan hyväksi sovellettua lääketiedettä eli oikeudenkäyttöä lääketieteen keinoja käyttäen. Oikeuslääketieteen erikoistumisjaksossa on yhteisiä opintoja vuoden verran patologian erikoistumisjakson kanssa. Tampereen yliopiston oikeuslääketieteen professori Pekka Karhunen avasi patologin ja oikeuslääkärin eroja seuraavasti: - Patologi on sairaalan palveluksessa ja suurin osa patologin työnkuvasta on elävistä potilaista otettujen kudosnäytteiden tutkimista, mutta myös sairaalassa kuolleiden potilaiden kuolinsyyn selvittämistä. Oikeuslääkäri taas selvittää pääasiassa sairaalan ulkopuolella kuolleiden kuolemansyitä. Tällaisiin syihin kuuluvat muun muassa rikokset, itsemurhat, onnettomuudet ja yllättävät kuolemat. Oikeuslääketieteellinen kuolemansyynselvitys tulee tehdä myös kun henkilö kuolee sellaisissa olosuhteissa, jossa hänen vapauttaan on lain nojalla rajoitettu. Näin on esimerkiksi silloin, kun henkilö on kuollut ollessaan vankilassa, mielisairaalassa tai suorittamassa asevelvollisuutta Sairaalassa kuolleen kuolemansyynselvitys kuuluu oikeuslää-
kärille kuitenkin silloin, kun epäillään hoidon epäonnistumista. - Oikeuslääkäri on pääsääntöisesti aina joko Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) tai yliopiston palveluksessa, jolloin ei synny samanlaista jääviystilannetta kuin sairaalan palveluksessa olevien patologien ja kirurgien kohdalla, Karhunen kertoo.
Useimmiten oikeuslääketieteellinen kuolemansyyselvitys edellyttää ruumiinavausta. Kun kuollut henkilö on tuntematon, yksilöimismenetelminä käytetään DNA-tutkimusta ja oikeushammaslääketieteellistä selvitystä. Ruumis voi löytyä vasta pitkänkin ajan kuluttua kuolemasta, pää puuttua ja siten jäädä epäselväksi, onko kuoleman aiheuttanut itsemurha, rikos, sairaus tai jokin muu syy. Löytyykö aineellinen totuus aina? - DNA alkaa hajoamaan kuoleman jälkeen, mutta vainaja voidaan tunnistaa lyhyenkin DNA-pätkän avulla. Mahdollisuudet kuolemansyyn selvittämiseen kuitenkin vähenevät ajan kulues-
sa. Alkoholi ja lääkeaineet eivät poistu ruumiista itsestään, mutta vähitellen bakteerikäyminen hajottaa nekin. Jos vainaja on jo pahasti mädäntynyt, on mahdollista, että jotain jää löytymättä, Karhunen kertoo. Vainajan omaisella on oikeus kieltää lääketieteellinen ruumiinavaus, mutta samanlaista oikeutta ei liity oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen. Omaisilla, tuomioistuimella, vakuutusyhtiöllä ja sillä, joka on määrännyt ruumiinavauksen, on oikeus saada tieto kuolinsyystä - Hoitavalla lääkärillä ei toistaiseksi ole tätä oikeutta ja siihen haluttaisiin muutos, Karhunen avaa. Muutosta toivotaan, jotta hoitavalle lääkärille selviäisi todellinen kuolinsyy ja jolloin hän oppisi ja hoidon laatu kehittyisi.
Ensin vainaja tuodaan oikeuslääketieteen yksikköön. Oikeuslääkärin apuna työskentelevä obduktiopreparaattori kuvaa ruumiin, jolloin kuviin voidaan palata tarvittaessa. Kuvat viedään THL:n tietokantaohjelmiin ja vain oikeuslääkärillä on pääsy näihin kuviin. Preparaattori tekee ruumiinavausviillot ja irrottaa elimet. Oikeuslääkäri tutkii ihon ja elimet, jonka jälkeen preparaattori palauttaa elimet ja ompelee viillot kiinni. Rikosta epäiltäessä paikalla on myös poliisin tekninen tutkimus ja tutkinnan
johtaja, jolloin he voivat saada nopeasti tärkeää tietoa ja tehdä omia tutkimuksiaan sekä ampumistapauksissa ruutijälkitutkimuksiaan tai ottaa sormenjälkiä. Jos kyseessä on leikkaukseen kuollut potilas, leikkauksen suorittanut kirurgi on yleensä mukana. Onnettomuustapauksissa ja henkirikoksia epäiltäessä turvaudutaan nykyisin yhä useammin kokovartalon tietokonekerrosröntgenkuvaukseen ja näitä tehtäessä vastaavasti röntgenhoitajat ovat mukana.
Pekka Karhunen on toiminut Tampereen yliopiston professorina vuodesta 1992. Tutkimusmenetelminään hän käyttää molekyylibiologiaa ja geenimenetelmiä. Tutkimuksen lisäksi suurin osa hänen työnkuvastaan kuuluu erikoislääkäreiden ohjaamiseen. - Opintojeni alussa vannoin tämän olevan viimeinen ala johon erikoistuisin. Kuitenkin jouduin vahingossa alan äärelle ja huomasin kuinka lähellä oikeuslääketiede on muuta yhteiskuntaa. Yhteiskunnalliset rakenteet ja esimerkiksi taloudelliset ja inhimilliset ihmisten elämään liittyvät asiat ja muutokset heijastuvat oikeuslääketieteestä. Tämä on eniten elämään kosketuksissa oleva lääketieteen ala.
Millainen on potilaan oikeusturva Suomessa ja millaisia oikeuskeinoja yksilöllä on saattaa hoitonsa laatu viranomaisen arvioitavaksi? Entä miten kehittyvät elektroniset terveydenhuoltopalvelut kuten Omakanta vaikuttavat potilaan yksityisyydensuojaan?
Potilasturvallisuus tarkoittaa sitä, että potilas saa tarvitsemansa ja oikean hoidon pienimmillä mahdollisilla haitoilla. Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja tämä toteutuu myös potilaan oikeutena valita hoitopaikkansa. Potilasdirektiivi (2011/24/EU) toimeenpantiin Suomessa säätämällä laki rajat ylittävästä terveydenhuollosta. Yhteiskunta huolehtii potilaan oikeusturvasta vielä tämän kuolemankin jälkeen: jos potilas on kuollut sairaanhoidossa ja epäillään hoitovirhettä, tehdään kantelu Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon (Valvira,) jossa kuolemansyy selvitetään oikeuslääketieteellisin keinoin.
Valvira on tuonut viime vuosina toimintakertomuksissaan esille toimenpiteisiin johtaneiden kantelui-
den pienen osuuden suhteessa kanteluiden kokonaismääriin. Esimerkiksi vuonna 2014 Valvirassa ratkaistuista kuolleen potilaan hoitoa koskevista kanteluasioista vain alle 3% johti kantelun kohteelle tehtävään huomautukseen. Samaan aikaan vuonna 2014 entistä useammat lääkärit ottivat yhteyttä Valviraan, koska he olivat potilasturvallisuuden vuoksi huolissaan joidenkin kollegojensa yleisesti hyväksytyistä poikkeavista, potilasturvallisuutta vaarantavista hoitokäytännöistä. Valvira on tuonut ilmi esimerkiksi eräiden kilpirauhaspotilaita hoitavien lääkäreiden hoitokäytäntöjen selvittämisen vaatineen paljon työtä.
Valinnanvapauden lisäksi terveydenhuollon asiakkaat ovat saaneet käyttöönsä kansalaisille suunnattuja elektronisia palveluita, kuten siirtymäiässä olevan Omakanta-palvelun, jossa potilas pystyy tarkastelemaan
omia terveystietojaan ja sähköisiä reseptejään. Omakanta on osa Kanta-palveluita. Niiden taustalla ovat Sosiaali- ja terveysministeriö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Kansaneläkelaitos. Muita Kantapalveluja ovat Sähköinen resepti, Potilastiedon arkisto sekä ammattilaisten Lääketietokanta.
Palveluissa yksilön tunnistaminen tapahtuu verkkopankkitunnuksilla, sähköisellä henkilökortilla tai mobiilivarmenteella. Potilasrekisterit ovat kehittyneet yhtenäisemmiksi sairaanhoitopiirien sisällä ja hoitava henkilökunta voi käyttää yhteisessä potilasrekisterissä olevia hoidon kannalta tarpeellisia potilastietoja ilman potilaan erillistä suostumusta. Potilastietojen tarkastelusta jää aina merkintä ja täten potilastietojen perusteetonta tarkastelemista voidaan seurata aiempaa paremmin Sähköinen tunnistaminen ja pääsy omiin tietoihin on edistysaskel yksilön tiedonsaannin kannalta ja se epäilemättä vähentää resurssivajeesta kärsivän julkishallinnon mekaanista paperityötä. Internetin tuoman informaation lisäksi kuluttajille
suunnattu terveys- ja älyteknologia mittaa ja parhaimmillaan analysoi kehontoimintoja ja yksilön aktiivisuutta.
"Potilastietojen tarkastelusta jää aina merkintä, jolloin potilastietojen perusteetonta tarkastelemista voidaan seurata aiempaa paremmin." Informaatio ja tieteelliseen tutkimukseen ja seurantaan perustuvat ohjeet ovat siis jokaisen saatavilla helposti luettavassa muodossa. Niihin ei kuitenkaan ole pakko tyytyä. Rajat ylittävä terveydenhuolto ja sähköiset palvelut mahdollistavat tulevaisuudessa diagnoosin metsästyksen kauempaa ja halutun hoidon ja lääkityksen syöttäminen Googlelle tai Facebookille tekee kohdennetusta markkinoinnista tehokasta. Tietoturvan korkea taso ja potilaan yksityisyydensuoja niin kansallisesti kuin koko EU:n alueella pitävät samalla todelliset potilastiedot salaisina.