ELSA News 3/2016

ELSA News 2/2016

Copyright 2016 ELSA Turku ry Toimitus lyhentää Copyrightpidättää 2016oikeuden ELSA Turku ry ja muokata ISSN 1458-185X Toimitus tekstejä pidättää oikeuden lyhentää ja muokata tekstejä ISSN 1458-185X

Veronkierto on ollut viimeistään Panama -papereiden julkiseksi tulosta lähtien yhteiskunnallisen keskustelun keskiössä. Veronkierto aiheuttaa valtioille merkittäviä tulonmenetyksiä joka vuosi ja siksi sen ehkäisemiseksi tehdään töitä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.

Heinäkuussa Euroopan Unionissa hyväksyttiin veronkierron vastainen direktiivi, jonka tavoitteena on estää aggressiivista verosuunnittelua.

Haastattelimme Valtiovarainministeriön lainsäädäntöneuvosta Marianne Malmgrenia direktiivin sisällöstä ja sen tuomista uudistuksista.

Samaan aikaan BEPS eli Addressing Base Erosion and Profit Shifting -hanke on edennyt toteuttamisvaiheeseen. Aiheesta kertoo lehdessä lisää Turun yliopiston finanssioikeuden prfessori Jaakko Ossa.

Kansallisella tasolla Verohallinnolla on käynnissä kansainvälisen verotuksen riski-ilmiöt -hanke, jonka tavoitteena on selvittää kansainvälisiä veroilmiöitä ja vähentää niihin liittyvää verovajetta.

Haastattelimme hankkeen johtajaa Jaakko Mattilaa tarkemmin hankkeesta.

Lehdessä pääsemme tutustumaan myös siihen, millaista on olla oikkarina Verohallinnolla töissä. Vuoden 2016 Verolähettiläänä toiminut Elina Hirvonen kertoo Verolähettilään toimenkuvasta ja Verohallinnolla kesätöissä ollut Noora Hyvönen muistelee omia työtehtäviään henkilöverotuksen parissa.

Käytännönläheisen ja opiskelijan elämäää lähellä olevan näkökulman kansainväliseen verotukseen antaa myös

Haloo Pohjolan edunvalvontavastaavan Anna Välimaan haastattelu, jossa Välimaa kertoo miten verotus toimitetaan, kun suomalainen opiskelija opiskelee toisessa Pohjoismaassa.

Vaikka verotuksen oikeudelliset kiemurat vaikuttavatkin usein monimutkaisilta ja vaikeilta ymmärtää, toivon, että tämä lehti onnistuu raottamaan ovea verotuksen maailmaan ja herättämään kiinnostuksen oppimaan lisää. Kuten moni muukin oikeudenala, kansainvälinen vero-oikeus sisältää useita mielenkiintoisia osa-alueita, joista tässä lehdessä käsittelemme vain muutamia.

Avartavia lukuhetkiä toivottaen,

Hei,

taitoja kuten esiintymis- ja vuorovaikutustaitoja sekä ajankäytön suunnittelua.

Kannustan ehdottomasti jokaista lähtemään rohkeasti mukaan itseään kiinnostavaan toimintaan. ELSAn hallitukseen ovat tervetulleita hakemaan kaikki vuosikurssiin katsomatta. Tänä vuonna puolet hallituksemme jäsenistä tuli valituksi fuksivuotenaan, eikä hallitukseen hakemista kannata turhaan lykätä vuosikurssin perusteella. Jokainen tuleva hallituslainen perehdytetään tehtäviin huolellisesti, ja yhdistystoiminnan oppii parhaiten tekemällä. Tervetuloa mukaan mielettömän upeaan joukkoomme! Vaikkei hallitusvastuu innostaisikaan, kannattaa sääntömääräiseen kokoukseen tulla paikalle äänestämään ehdolle asettuneita.

Alkusyksy polkaistiin vauhdikkaasti käyntiin Fuksicocktaileilla ja Fuksi Go –bileillä, joissa molemmissa oli tupa täynnä toinen toistaan innokkaampia fukseja. Haluankin heti aluksi sanoa suuren kiitoksen kaikille uusille oikeustieteen opiskelijoille, jotka ovat alusta alkaen olleet aktiivisesti mukana ELSAn toiminnassa. Ilman uusia innokkaita toimijoita ja upeita ideoita yhdistyksemme toimintaa ei olisi mahdollista kehittää yhä enemmän jäsenistömme näköiseksi!

Syksyyn mahtuu uuden toimiston lisäksi paljon niin legendaarisia kuin täysin uusiakin tapahtumia. Perinteisten tapahtumien lisäksi veimme turkulaiset oikkarit Tampereelle ja Lissaboniin tutustumaan mahdollisiin tulevaisuuden työpaikkoihin. Syksyisin terveisin, Marraskuun lopulla Turussa järjestetään National Council Meeting eli ELSAn paikallisjärjestöjen mökkiviikonloppu, jolloin jokaisella jäsenellä on hieno mahdollisuus päästä tutustumaan opiskelijakollegoihin kaikista Suomen oikiksista. Tätä ainutkertaista tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä! Lisäksi marraskuun viimeisenä keskiviikkona järjestämme maahanmuuttoaiheisen seminaarin.

Marraskuun ensimmäisenä päivänä järjestetään II sääntömääräinen kokous, jossa valitaan ensi vuoden hallitus.

Oikeustieteen opiskelu on usein varsin itsenäistä ja hallitustyöskentelystä saa elinikäisten ystävien lisäksi mielettömästi työelämässä tarvittavaa kokemusta ja

Siirtohinnoittelulla tarkoitetaan samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden välistä hinnoittelua niiden keskinäisissä liiketoimissa. Siirtohinnoittelusta säädetään laissa verotusmenettelystä (1041/2006, jäljempänä verotusmenettelylaki), sekä lisäksi tärkeänä tulkintalähteenä toimivat Organisation for Economic Co-operation and Development:n (OECD) laatimat monisatasivuiset siirtohinnoittelua koskevat, kansainvälisesti hyväksytyt ohjeet.

Siirtohinnoittelun päätarkoituksena on jakaa kansainvälisesti toimivien konserniyhtiöiden verotettava tulo eri maiden kesken. Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan finanssioikeuden professorin Jaakko Ossan (OTT,VT) mukaan kyse on siitä, mitä hintatasoa etuyhteydessä olevien yritysten tulee käyttää keskinäisissä liiketoimissaan.

Vaikka konsernin sisäisten liiketoimien ehdot määräytyvät usein keskitetysti, eivätkä aina normaalin hintatason ja markkinakäyttäytymisen mukaisesti, periaatteena laillisessa siirtohinnoittelussa tulee kuitenkin noudattaa markkinaehtoisuuden periaatetta.

Sen mukaan konserniyhtiön keskinäisissä liiketoimissa on käytettävä vastaavia hinnoittelu- ja muita ehtoja kuin liiketoimissa, jotka tehdään riippumattomien yritysten välillä samanlaisissa olosuhteissa. Toisin sanoen, myös konserniyhtiöiden välisissä liiketoimissa on käytettävä markkinahintaa. Lähtökohtaisesti verotuksellisen arvioinnin kohteena

ovat kaikki konserniyhtiöiden väliset liiketoimet tavaroiden ja palveluiden kaupasta rahoitukseen. Markkinaehtoisuuden tarkoituksena on taata se, että tulo kertyy ja vero maksetaan oikeassa valtiossa. Lisäksi keskeisenä periaatteena toimii erillisyhtiöperiaate, jonka mukaan konserniyhtiöitä pidetään verotuksessa omina, itsenäisinä yhtiöinään.

Erillisyhtiöperiaate luo niin ikään perustan markkinaehtoisuuden periaatteelle.

Ossa kertoo, että siirtohinnoittelu koskee kaikentyyppisiä yrityksiä toimialasta ja koosta riippumatta. Käytännössä siirtohinnoittelu on aina valtioiden rajat ylittävää, kansainvälistä toimintaa, mutta esimerkiksi verotusmenettelylaissa säädetään myös kotimaisten lähiyhtiöiden välisistä oikeustoimista.

Ongelmaksi siirtohinnoittelutoiminnassa kansainvälisten konserniyhtiöiden kesken saattaa Ossan mukaan muodostua kaksinkertainen verotus. Kaksinkertaista verotusta syntyy tilanteissa, joissa Suomessa oikeustoimi katsotaan tehdyksi alle käyvän hintatason, samalla kun toinen valtio ei näe hinnoittelussa mitään väärää. Myös eri valtioiden lainsäädännössä siirtohinnoittelun suhteen on eroja, kuten esimerkiksi siirtohinnoittelun dokumentointivelvollisuuden edellytyksissä.

Lisäksi ongelmia aiheuttaa Ossan mukaan käyvän hinnan eri määritysperusteet. Konserniyhtiöiden välisissä palvelu- ja tavarakaupassa on liiketoiminnan kohteena usein sellaisia palveluita ja tavaroita, joille ei ole selkeästi löydettävissä käypää hintaa.

Ongelman ratkaisemiseksi on kehitetty eri-

Kuvassa Jaakko Ossa laisia kauppahintamekanismeja, joilla pyritään selventämään epäselviä tilanteita.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan vuonna 2012 antaman mietinnön mukaan Suomelta jää saamatta jopa 1,6 miljardin euron edestä verotuloja vuosittain laittoman siirtohinnoittelun vuoksi. Laitonta siirtohinnoittelua on muun muassa se, että yritys perii sisäisesti eri yksiköiltään ylisuuria tai liian pieniä maksuja heikentääkseen keinotekoisesti tulostaan. Tällöin markkinaehtoisuuden periaate ei toteudu.

Vilpilliseen siirtohinnoitteluun yritykset saattavat käyttää myös esimerkiksi veroparatiiseissa, eli maissa, joissa verotus on alhainen, sijaitsevia konserniyhtiöitään. Käytännössä yhtiö voi esimerkiksi ottaa lainaa veroparatiisiin sijoitetulta emoyhtiöltä ylisuurella korolla, jolloin lainaa ottaneen, esimerkiksi yhtiön Suomen yksikön maksaessa lainaa takaisin emoyhtiölle, nousee emoyhtiön liiketulos korkeaksi. Lainan korkean koron vuoksi saadaan Suomen yksikön tulos keinotekoi-

sesti tappiolliseksi, jolloin veroja ei jouduta maksamaan Suomeen, vaan veroparatiisissa toimiva emoyhtiö, jolla liiketulos on ”korkea” maksaa veron.

Jos yhtiö on toiminut vilpillisesti siirtohinnoittelussaan, suoritetaan verotusmenettelylain 31 §:n mukainen siirtohinnoitteluoikaisu, jolloin yrityksen verotettavaan tuloon lisätään se määrä, joka olisi kertynyt silloin kun hinnoittelu- ja muut ehdot olisivat vastanneet sitä, mitä toisistaan riippumaattomat yritykset olisivat keskenään sopineet. Toisin sanoen hinta muutetaan tällöin markkinaehtoiseksi. Lisäksi yritykselle voidaan määrätä veronkorotus.

Ossa kuitenkin huomauttaa, että oikeustoimet lähiyhtiöiden välillä ovat tavanomaisia, ja että merkittävä osa maailmankaupasta on juuri saman yrityskokonaisuuden välistä kaupankäyntiä.

Tämä on täysin laillista ja Ossan mukaan myös liiketaloudellisesti perusteltua. Velotusperusteena tulee olla hyväksytty käypä hinta, jolloin järjestelyyn ei liity juridisesti moitittavaa elementtiä.

Ossa kertoo siirtohinnoittelun valvonnan nousevan esille verotarkastuksissa. Verohallinnossa on ohjattu resursseja yhä enemmän siirtohintatarkastuksiin, joilla pyritään vähentämään laitonta siirtohinnoittelua. Lisäksi yrityksille asetetaan yhä enemmän erilaisia raportointivelvoitteita suhteessa

veroviranomaisiin.

Yksi velvoite on siirtohinnoittelun dokumentointivelvollisuus, josta säädetään verotusmenettelylain 14a ja 14b §:ssä. Lain mukaan verovelvollisen yrityksen, ei kuitenkaan pienen eikä keskisuuren yrityksen, on laadittava kirjallinen selvitys verovuosittain konserniyhtiöiden välisistä liiketoimista, joissa toinen osapuoli on ulkomaalainen, sekä ulkomaalaisen yrityksen ja sen Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan välisistä toimista.

Siirtohinnoitteludokumentointiin on sisällytettävä muun muassa kuvaus yrityksen liiketoiminnasta ja sen etuyhteyssuhteista. Ossa toteaa, että siirtohinnoittelun dokumentointivelvollisuuden osalta on keskeistä se, että yhtiön harjoittama liiketoiminta ja liiketoimintaperiaatteet ovat kuvattu oikealla tavalla. Dokumentointia ei liitetä yrityksen veroilmoitukseen.

Jos dokumentointivelvollinen ei ole antanut siirtohinnoitteludokumentointia tai siihen liittyviä lisäselvityksiä määräajassa, tai jos dokumentointivelvollisen esittämässä dokumentoinnissa on olennaisia puutteita tai virheitä, dokumentointivelvolliselle voidaan määrätä enintään 25 000 euron veronkorotus.

OECD julkaisi vuonna 2013 ”Addressing Base Erosion and Profit Shifting” -selvityksen, joka koski veropohjan rapautumista ja voitonsiirron estämistä. Tästä sai alkunta “Base Erosion and Profit Shifting” -hanke (BEPS-hanke), jonka tavoitteena on turvata verotuloja valtioille kansainvälisessä toimin-

taympäristössä toimivilta yrityksiltä. Ossan mukaan hanketta on perusteltu sillä, että tulee löytää yhtenäiset periaatteet sille, missä maassa yhtiön tulonmuodostusta verotetaan. BEPS-hanke pyrkii siihen, että verotus tapahtuisi tulevaisuudessa juuri siinä maassa, jossa tuloa tuottava arvokin on syntynyt.

"Myös konserniyhtiöiden välisissä liiketoimissa on käytettävä markkinahintaa."

Hankkeen kansainvälistä verotusta koskevat

muutokset julkaistiin syksyllä 2015. Julkaisuun on listattu 15 kansainvälistä yritysverotusta koskevaa toimenpidettä, joilla hankkeen tavoitteet voidaan saavuttaa.

Vaikka BEPS-hankkeessa ollaan pikkuhiljaa siirtymässä toteutusvaiheeseen, Ossa kuitenkin huomauttaa, että hankkeeseen liittyy erittäin paljon hankalia juridisia ja liiketaloudellisia ongelmia.

Siirtohinnoittelukysymykset tulevat Ossan mukaan olemaan tapetilla tulevaisuudessakin. Kun suljetusta taloudesta on siirrytty avoimeen talouteen, kansainvälinen kauppa on lisääntynyt. Mikään ei hänen mukaansa viittaa tällä hetkellä siihen, että siirtohinnoitteluun liittyvien kysymysten merkitys olisi vähenemässä, vaan päinvastoin.

Kasvava kansainvälistyminen on nykypäivän hallitseva ilmiö, joka asettaa haasteita myös verotukselle.

Haastattelimme Verohallinnossa työskentelevää Jaakko Mattilaa (KTM), joka johtaa Kansainvälisen verotuksen riski-ilmiöt -hanketta.

Mattila on Tampereen yliopiston kasvatti, joka erikoistui jo opintovaiheessa vero-oikeuteen sekä laskentatoimeen ja on työskennellyt Verohallinnossa vuosikymmenen aikana monissa tehtävissä pääasiassa kansainvälisen tuloverotuksen parissa. Mattila kertoo, millaisia kansainvälisen verotuksen riski-ilmiöt ovat, mikä Kansainvälisen verotuksen riski-ilmiöt hanke on ja millaisia tuloksia hankkeen avulla on saavutettu.

Kansainvälistyminen ja sen luomat mahdollisuudet, kuten sähköinen kauppa sekä erilaiset ulkomaiset transaktiot, luovat mahdollisuuden käyttää kansainvälistymistä vääriin tarkoituksiin. Kansainvälisen verotuksen riski-ilmiön käsite pitää sisällään monia eri muotoja, kuten veronkierron ja veroparatiisit. Nämä riski-ilmiöt vaikuttavat negatiivisesti muun muassa Suomen talouteen ja verotukseen.

- Vaikutukset näkyvät pienempinä verotuloina, kuin pitäisi olla. Lisäksi tietyissä tilanteissa väärin toimija voi saada kilpailuetua suhteessa oikein toimivaan ja tähän haemme korjausta esimerkiksi ulkomaisten nettikauppojen valvonnalla, kuvailee Mattila.

Suomessa kansainvälisistä ilmiöistä johtuvan verovajeen vähentäminen on yksi Verohallinnon strategisista tavoitteista, jota on lähdetty ratkaisemaan Verohallinnon Kansainvälisen verotuksen riski-ilmiöt hankkeen avulla.

Verohallinnon Kansainvälisen verotuksen riski-ilmiöt -hanke on pyörinyt vuodesta 2014 lähtien. Hankkeen tarkoituksena on torjua erityisesti kansainväliset rajat ylittävien transaktioiden eli liiketoimien mahdollistamaa veronkiertoa. Hanke selvittää kansainvälisiä veroilmiöitä sekä pyrkii vähentämään niihin liittyvää verovajetta.

- Lisäksi tarkoituksena on myös kehittää asiakkaiden ohjausta ja valvontaa sekä lisätä kansainvälistä yhteistyötä verovajeen pienentämiseksi, kiteyttää Mattila. Riski-ilmiöt -hanke perustuu vahvaan poikkitieteelliseen yhteistyöhön. Hankkeen projekteissa työskentelee Mattilan mukaan pääasiassa verotarkastajia ja muita verotuksen ammattilaisia yritysverotuksesta ja henkilöverotuksesta.

- Poikkihallinnollisella työllä pyritään tehostamaan tiedonjakoa talon sisällä ja selvittämään parhaat keinot ohjauksessa ja

valvonnassa, tiivistää Mattila. Kansainväliset riski-ilmiöt hanke pitää sisällään erilaisia osakokonaisuuksia, jotka muodostavat projekteja.

- Ne pitävät sisällään muun muassa henkilöiden veroparatiisikytkentöjen tutkinnan mutta myös netin ja jakamistalouden tuomia uusia asioita, kuten nettikaupat, virtuaalivaluutat ja Airbnb-tulot, kuvailee Mattila.

Mattilan mukaan tällä hetkellä hankkeeseen kuuluu yhteensä seitsemän eri projektia, kuten ulkomaisten transaktioiden projekti tai sähköiseen kauppaan keskittynyt projekti, joka muun muassa haarukoi esiin EU-alueella olevia verkkokauppiaita, jotka ovat velvollisia maksamaan myynnistään arvonlisäveroa Suomeen, mutta jotka eivät sitä tee. Näitä verkkokaupan myyjiä Verohallinto rekisteröi arvonlisäverorekisteriin. Myös uusia projekteja on suunnitteilla.

- Ajankohtaisena aiheena voidaan mainita muuttuvan kansainvälisen tietojenvaihdon (FATCA, CRS ja DAC2) kautta saatavien tietojen hyödyntämismahdollisuuksia selvittävä projekti, joka on paraikaa suunnitteluvaiheessa.

Kansainvälisen verotuksen riski-ilmiöitä tutkii ja valvoo Suomessa pääasiassa verotarkastajat ja verotuksen eri osa-alueiden veroasiantuntijat. Mattilan mukaan asioita on esillä myös esimerkiksi poliisilla ja Tullissa. Myös kansainvälisellä tasolla toiminta on samantyyppistä.

- Samankaltaista toimintaa on monissa valtioissa, vaikka järjestäytymisen muodot

vaihtelevat. Kansainvälisiin tapaamisiin kokoontuvat aina parhaiten asiasta tietävät henkilöt. Verohallinto tekee laajasti yhteistyötä ulkomaisten kollegoiden kanssa, esimerkiksi OECD:n työryhmissä tai pohjoismaisilla yhteistyöfoorumeilla, kuvailee Mattila yhteistyötä.

Esimerkiksi Panama-tietovuoto on tuorein esimerkki kansainvälisestä yhteistyöstä. Aiheeseen liittyen Verohallinnon edustajat osallistuivat OECD:n alaisen ja tietojenvaihtoon keskittyvän JITSIC-verkoston kokouksiin Pariisissa, jotka järjestettiin 13.4.2016 sekä 11–12.7.2016.

Kokouksissa päätettiin yhteisestä toimintasuunnitelmasta, jonka tavoitteena on muun muassa saada Panama-aineisto verohallintojen käyttöön.

Vuoden 2015 vaihteessa päättynyt Carried interest -projekti oli osa Kansainvälisen riski-ilmiöt -hanketta ja toimi yhtenä sen alaprojekteista. Kaksivuotinen projekti selvitti verovalvonnan keinoja hyödyntäen millaisia pääomasijoitusrahastojen voitonjakoihin liittyviä carried interest -järjestelyjä Suomessa esiintyy.

- Voitonjako-osuustuotolla eli carried interestillä tarkoitetaan sijoitusrahastosta kertyvää tuottoa, joka yleensä jakaantuu sijoittajille maksettuun osuuteen ja neuvonantajille maksettavaan palkkioon. Maksettava osuus poikkea yleensä osuudesta, johon saaja olisi oikeutettu omistuksen perusteella, kertoo Mattila.

Carried interest -palkkioista ei ole nimenomaisesti säädetty laissa, joten Vero-

hallinto on arvioinut voitonjako-osuuspalkkioiden verokohtelua yleisten ansioja pääomatuloa koskevien säännösten perusteella.

Asiasta ei myöskään Kuvassa Jaakko Mattila toistaiseksi ole olemassa vakiintunutta verotuskäytäntöä tai julkaistua, lainvoimaista oikeuskäytäntöä.

- Projektissa selvitettiin, onko neuvonantajille maksettua carried interest -palkkiota kanavoitu ansiotulon sijasta pääomatuloksi tai kokonaan verovapaaksi tuloksi, selvittää Mattila.

Projektin myötä Verohallinnon käsitys siitä, että carried interest -palkkiota tulee kohdella ansiotulona, on vahvistunut. Verohallinnon projekti ehdottaakin, että sen saaman aineiston ja Verohallinnon tietokannoissa olevien tietojen perusteella tehdään tarkempi vaikuttavuusanalyysi suomalaisista yhtiöistä ja henkilöistä, jotka liittyvät carried interest -järjestelyihin.

Kansainvälisen verotuksen riski-ilmiöt -hankkeen avulla on jo nyt saatu hyödyllisiä ja näkyviä tuloksia ja niitä tullaan saamaan myös tulevaisuudessa.

- Hankkeessa on valmistunut verotarkastuksia, olemme paraikaa kohdistaneet tehostettua valvontaa ulkomaisiin nettikauppoihin ja muun muassa valvoneet virtuaalivaluutto-

jen myynneistä saatuja tuloja, kertoo Mattila.

Hankkeesta saadut hyödyt ovat moninaisia ja ne tähtäävät myös pidemmän aikavälin suunnitteluun, jotka pyrkivät vastaamaan toimintaympäristön muutoksiin. Asiakkaan kannalta kyse on ohjaavasta ja valvovasta toiminnasta.

- Suorina hyötyinä voidaan mainita lisääntyneet verotulot ja asiakkaiden käyttäytymiseen vaikuttamisen ohjauksen ja valvonnan keinoin. Tämän lisäksi hankkeen yhteistyöllä tehostamme Verohallinnon eri prosessien välistä yhteistyötä ja luomme uusia toimintatapoja muuttuvassa maailmassa, kiteyttää Mattila riski-ilmiöt hankkeen hyödyt.

Mattila kertookin, että vaikka tarkkojen tulosten kertominen on salassapitosäännösten vuoksi haastavaa, kaiken kaikkiaan lisäyksiä tuloihin on tässä vaiheessa tehty jo noin 20–30 miljoonan euron edestä ja uusia tapauksia on vireillä. Lainsäädännön muutostarpeita ei vielä toistaiseksi ole ilmennyt.

- Tässä vaiheessa ei ole vielä ilmennyt suoria lainsäädäntömuutostarpeita mutta niiden havainnointi on tärkeässä asemassa toimintaamme. Poissuljettua ei ole, että lain muutoksille syntyisi tarvetta myöhemmin, Mattila korostaa.

Pidätkö matkustelusta? Teetkö ostoksia mieluummin verkkokauppojen syövereissä kuin kivijalkamyymälöissä? Unelmoitko road tripistä halki Euroopan?

Oletko laiska ruuanlaittaja ja tilaat ruokasi mieluiten kotiinkuljetuksena, ehkäpä Woltilla? Tuntuuko siltä, että mitään tavaraa ei ole luotu kestämään sinun kädessäsi? Jos vastasit edes yhteen näistä kysymyksistä kyllä, tarkistathan, että taskustasi löytyy luottokortti.

Mikä sitten on sellainen Visa? Visa ei automaattisesti tarkoita sitä, että lompakossasi on luottokortti. Visa yleisesti ottaen tarkoittaa kansainvälistä pankkikorttia, jolloin maksaminen onnistuu sekä kotimaassa että ulkomailla. Visa Debit/Credit -kortti puolestaan on sekä pankkikortti että maksuaika- ja luottokortti, jonka avulla voit suunnitella rahankäyttöäsi ja myös suojautua maksamiseen liittyviltä riskeiltä.

Lomamatkalla luottokortti on aivan ykkönen. Ja ylipäätään, jos aiot asua ulkomailla pidempään, helpottaa luottokortin omistaminen päivittäisessä arjessa. Visalaskun voi tilata kätevästi e-laskuna omaan nettipankkiin. Auton vuokraaminen ilman luotto-

korttia on miltei mahdotonta, sillä autovuokraamot usein haluavat luottokortin tiedot vakuudeksi mahdollisia lisäkustannuksia varten. Omatoimimatkaajan kannattaa maksaa reittilennot luottokortilla, jotta lentoyhtiön mahdollisessa konkurssitilanteessa on mahdollistaa saada rahansa takaisin. Ja vielä yksi asia. Jos olet lähdössä matkalle, onhan sinulla jo matkavakuutus!

Onko sinulle koskaan käynyt niin, että tilasit ihan luotettavan näköisestä verkkokaupasta kasan trendikkäitä vaatteita ja viikkojenkaan jälkeen saapumisilmoitusta ei vaan kuulu. Myyjäyrityksen yhteystiedot ovat virheelliset, eikä kukaan vastaa sinun sähköposteihisi. Tuliko tunne, että sinua on huijattu?

Jos maksoit ostoksesi luottokortilla, ei hätä ole tämän näköinen. Luottokortilla maksaminen tekee nimittäin rahojen takaisinsaamisesta huomattavasti helpompaa.

Tällaisessa tilanteessa sinun kannattaa olla ripeä ja olla yhteydessä joko omaan pankkiisi tai suoraan Netsiin. He auttavat sinua rahojesi takaisinperinnässä. Sama pätee kaupan konkurssitilanteissa. Näissä tapauksissa luotolla eli credit- ominaisuudella maksaminen on siis silkkaa viisautta, ris-

keiltä suojautumista. Tämän reppureissaaja puhutaan niin sanotun maksuaikaominaijo tietääkin. suuden hyödyntämisestä. Tällöin lasku on myös koroton ja monet hyödyntävätkin tätä ominaisuutta omien menojensa seuraamiKun maksat esimerkiksi uuden älypuheli- seen. Se on myös oiva keino jakaa kustanmen, järjestelmäkameran tai vaikkapa läp- nukset puolisoiden kesken. pärin credit-ominaisuudella, saat sille Yhteistaloudessa asuttaessa tulee helposti automaattisesti ostoturvan 180 päivän ajak- riitaa siitä, kumpi on osallistunut talouden si. Varsinkin kalliimpien ostosten kohdalla menoihin enemmän. Keräämällä kaikki yhkannattaa miettiä mitä etuja jo pelkällä teiset ostokset visa-laskulle, voi riidan jakaa maksutavan valinnalla voi saavuttaa. Jos os- kerran kuukaudessa puoliksi. Luottotilin tamasi esine putoaa ja hajoaa korjauskelvot- käyttäminen laskun jakamiseen toimii maitomaksi, ostoturva voi korvata sinulle niosti myös kaveriporukan kesken esimeruuden vain 40 euron omavastuulla. Osto- kiksi yhteisellä ulkomaanreissulla, jossa turva on voimassa automaattisesti kaikkialla yhteisiä kuluja syntyy helposti. Edellyttäen maailmassa, myös verkko-ostoksilla. Toki tietenkin, että kaverisi on luottamuksen arkorvausta voi usein hakea myös omasta ko- voinen ja maksaa kiltisti eräpäivänä oman tivakuutuksesta, mutta yleensä omavastuu osuutensa. Testattu on, joten voin hyvällä on paljon suurempi. omallatunnolla kehua.

OP Turun Seutu ja OP Helsinki ovat mukana vuoden loppuun asti yliopisto-opiskelijoille suunnatussa korttipilotissa, jossa tarjoamme asiakkaillemme OP- Visakortin etuineen käyttöösi 1000 euron luottorajalla ilman opintopisterajoitusta. Lue lisää nettisivuiltamme www.op.fi/turunseutu.

Me olemme olemassa asiakkaitamme varten ja haluamme tehdä arjestasi entistä joustavampaa ja turvallisempaa. Tule rohkeasti kysymään lisää!

"Ostoturva on voimassa kaikkialla maailmassa, myös verkko-ostoksilla"

Credit- puolella maksaminen ei ole vain ”velaksi elämistä” vaan se antaa mahdollisuuden seurata ja suunnitella rahankäyttöäsi. Kun visalaskun maksaa kerralla,

Moni oikkari on varmasti törmännyt Verohallinnon kesätyöpaikkailmoituksiin ja ehkä miettinyt, millaista työtä oikkari pääsee Verohallinnossa tekemään. Verolähettiläänä toiminut Elina ja useamman työjakson Verohallinnolla tehnyt Noora kertovat, mitä työnkuva on heidän kohdallaan pitänyt sisällään, millainen Verohallinto on työnantajana sekä mikä "veronallena" ja verolähettiläänä toimimisessa on heidän kokemuksensa mukaan parasta.

Verohallinto on jo jonkin aikaa kasvattanut suosiotaan oikkareiden työnantajana: keväällä yliopistoll vakiopuheenaiheena tuntui olevan kesätyöhaku ja opiskelukavereiden kanssa rupatellessa huomasi nopeasti, ettei ollut kesätyöhakemuksensa kanssa yksin. Muistan myös esimieheni todenneen jossakin välissä, että hakemuksia on saapunut vuosi vuodelta enemmän.

Verottaja selvästi kiinnostaa työnantajana – ja meidän onneksemme esimerkiksi kesätyöpaikkoja on useita ja vieläpä monilla eri paikkakunnilla!

Olen ollut kolme kertaa ”verolla töissä”: kaksi kesää ja lisäksi parin kuukauden mittaisen jakson viime talvena ns. talvikesärinä. Työ on mielestäni ollut mielenkiintoista ja kehittävää, ja parasta siinä on ollut sen vaihtelevuus ja sopiva haastavuus. Valtion virastoissa kesätyöntekijöitä

ei palkata keittämään kahvia tai skannaamaan asiakirjoja, vaan heti alusta asti on päässyt tekemään niitä oikeita töitä joita jokainen oikkari varmasti kesätyöltään haluaa. Ihan kylmiltään töihin ei kuitenkaan tarvitse hypätä, vaan opastusta ja koulutusta saa riittävästi. Ensimmäisenä kesänäni kävin kahden viikon mittaisen perehdytyksen, joten huolestua ei tarvinnut vaikka finanssioikeuden tentistä oli siinä vaiheessa ennättänyt vierähtää jo jokunen tovi…

Oikkarikavereiden kanssa jutellessa kuulee monesti, että verotus on aiheena vaikea ja vaikka sitä kuinka opiskelisi, ei oikeasti käytännössä ymmärrä mitään. Itselläni tilanne oli kutakuinkin sama ennen ensimmäistä työjaksoani: tiesin, että tulolähteitä on kolme ja että ansio- ja pääomatulot verotetaan erikseen, mutta siihen se sitten jäikin. Työssä verotuksen maailma alkoi kuitenkin avautua ihan uudella, käytännöllisellä tavalla. Niin kliseistä kuin se onkin, tekemällä oppii – myös verotuksen!

Täytyy kuitenkin muistaa, että verotus on aiheena mielettömän laaja ja harvoin kukaan on kovin monen sen alueen osaaja.

Eikä sitä myöskään töissä vaadittu.

Kuopion verotalossa kesätyönteki-

jöitä otettiin henkilöverotukseen, yritysverotukseen, perintö- ja lahjaverotukseen sekä EON-tiimiin (ennakoiva ohjaus ja neuvonta). Tarjolla on siis monipuolisia tehtäviä!

Itse olen vannoutunut ”heveläinen” eli työnkuvani on sisältänyt yksityishenkilöiden verotusta. Käytännössä olen tehnyt verovalvontaa eli huolehtinut siitä, että jokainen saa palautusta juuri oikean määrän, eikä varsinkaan yhtään liikaa, ja että kaikki sellaiset tulot jotka kuuluvat verottaa myös tulevat verotetuiksi. Omassa työnkuvassani tutuksi tuli niin arvopaperikauppa, kiinteistöjen ja osakehuoneistojen luovutukset, maa- ja metsätalouden tulojen verotus kuin mitä erilaisimmat vähennyksetkin. Kaiken kaikkiaan henkilöverottajan työssä tulee vastaan monenlaisia tapauksia (ja asiakkaita) ja juuri tämä tuo siihen oman mielekkyytensä. Itselleni juuri se, että tässä hoidetaan nyt oikean asiakkaan verotusta, on tehnyt verotuksesta konkreettista ja sitä kautta ymmärrettävää.

sä tuhansia ukrainalaisia, venäläisiä ja thaimaalaisia marjanpoimijoita.

Jotta marjanpoimijoilta ei menisi 35 % lähdeveroa, vaan heille jäisi käteen sen verran että heitä kiinnostaa jatkossakin tulla poimimaan mansikat pakastimeesi, on verottajan poimijan sitä vaatiessa tutkittava edellytykset sille, että poimija pääsee suomalaisen verotuksen piiriin ja saa rajoitetusti verovelvollisen verokortin. Tämä työ oli Kuopiossa kesätyöntekijöiden vastuulla, ja antoi todellakin hieman erilaisen näkökulman verottajan työhön!

Eräs parhaista puolista verottajalla työskentelyssä on ollut mahdollisuus sopia joustavasti jatkosta. Itse olin mukana purkamassa vuodenvaihteen verokorttiruuhkaa viime joulu-tammikuussa – tällä kertaa, vaihteluna kesälle, työni oli suoraa asiakaspalvelutyötä puhelimessa. Kesätöistä saattaa aueta tie myös vaikkapa perintö- ja lahjaverotuksen, luovutusvoittojen tai muutosverotuksen pariin syksyksi. Jälleen uusia tehtäviä, joihin olisi mielenkiintoista päästä laajentamaan osaamista!

Kliseistä mutta niin totta, että ilman mahtavia työkavereita ei työssäkäynti olisi muuta kuin perjantain ja kesäloman odotusta. Työssä viihtymisen kannalta on ihan äärettömän tärkeää, että tukea ja apua saa kun sitä tarvitsee ja että ryhmä toimii muutenkin hyvin. Valtiosta työnantajana ei ehkä ihan ensimmäisenä tule mieleen vauhdikkaat kesäjuhlat tai työkavereista koottu beach volley -porukka viettämässä keskiVerovalvonnan lisäksi olen päässyt ihmetteviikkoiltaa rannalla, mutta nämäkin on lemään hieman myös kansainvälisen verokoettu. Osataan sitä julkisellakin puolella… tuksen maailmaa. Savon sydämessä mansikanviljely on tärkeä elinkeino, ja sen myötä Kuopion lähialueille saapuu joka ke-

"Tekemällä oppii – myös verotuksen!"

Keväällä osallistuin kilpailuun, jossa haettiin Verolähettilästä vuodelle 2016. En tarkalleen ottaen tiennyt, mikä on verolähettiläs, mutta ilmoituksessa etsittiin verotuksesta kiinnostunutta korkeakouluopiskelijaa. Haku tapahtui poikkeuksellisesti Universum Oy:n kautta, vaikka palkintona oleva kesätyöpaikka sijaitsikin Verohallinnolla. Hutikuussa järjestetyssä palkintojenjakotilaisuudessa sain tietää, että minut oli valittu voittajaksi ja tulisin viettämään kesäni työskennellen Verohallinnolla.

Mitä Verolähettilään tehtävään sitten kuului? Idea sinänsä oli yksinkertainen: Tehtävänä oli veromyönteisyyden lisääminen. Lisäksi toiveena oli, että tavoittaisin erityisesti nuorempia veronmaksajia ja lisäisin heidän tietouttaan verotuksesta ja Verohallinnosta. Tehtävään sisältyi kuitenkin vapautta suunnitella omia tehtäviä ja kesäni muodostukin hyvin monimuotoiseksi ja työtehtäväni vaihteleviksi. Koko kesän jatkuvina tehtävinäni olivat Verohallinnon Snapchatin ja Instagramin päivittäminen sekä yhteistyöhenkilönä toimiminen Aalto Yliopiston ja Verohallinnon yhteisissä projekteissa. Lisäksi kesään mahtui reissaamista Poriin Suomi Areenaan haastattelemaan poliitikkoja sekä Seinäjoelle asuntomessuille vastailemaan verotuskysymyksiin. Lisäksi tehtävään kuului erilaisten selvitysten tekemistä, esitysten pitämistä sekä mm. Wikipedian päivittämistä. Kokoustettua tuli myös paljon ja olikin mukava huomata, että heti alkukesästä pääsin suunnitelmaan ja vaikuttamaan projekteissa, joista mainittakoon esimerkiksi 15-25 vuotiaille suunnatun sivuston, Verokampuksen, ideointi.

Työpaikka sijaitsi Verohallinnon uudella verotalolla Vallilassa, jossa työskentelee yli 500 hallintolaista. Vaikka pääpaikkani oli Viestintäyksikön alaisessa konserniviestinnässä, pääsin kesän

aikana tekemään projekteja myös henkilöverotusja Yritysverotusyksiköissä. Verolähettiläänä sain loistavan mahdollisuuden tutustua Verohallintoon laajemmin ja työskennellä ihmisten kanssa monilta eri Verohallinnon osastoilta ja kuulla millaista on työskentely mm. ennakoivan ohjauksen parissa tai vaikkapa konserniverokeskuksessa.

Kesän aikana sain hyvän kuvan Verohallinnosta työpaikkana. Yllättävintä oli se, kuinka joustava noin 5000 henkilöä työllistävä viranomainen voi olla: liukuva työaika ja etätyömahdollisuus antoivat työhön mukavaa liikkumavaraa ja ainakin Vallilassa työilmapiiri oli loistava. Monitoimitiloissa, joissa kellään ei ole omaa työpistettä, tutustii helposti koko yksikköön.

Avokonttorissa oli myös helppo kysyä apua ja se olikin tapana myös muilla: kun hiljaisen työskentelyn tilat ovat erikseen voi muiden mielipidettä kysyä pelkäämättä, että häiritsee tai keskeyttää muita. Hauskaa oli myös huomata, kuinka työskentelin kesällä helsinkiläisten lisäksi myös ympäri Suomea muissa pisteissä istuvien kollegoiden kanssa sekä online- että face to face -palavereiden merkeissä.

Toki isossa talossa on myös tiettyjä ongelmia, jotka yleensä liittyvät siihen, miten hallinnollisia asioita on keskitetty. Esimerkiksi ensimmäisen työviikon ajan tarvitsin jonkun mukaan avaamaan ovia, koska jostain tuntemattomasta syystä tilatut avaimet eivät olleet saapuneet, mutta toisaalta se oli myös hyvä tapa tutustua työkavereihin. Kokonaisuutena voin sanoa, että vaikka harjoitteluni olikin hiukan epätavallinen, on Verohallinto mielestäni loistava työpaikka, johon kannattaa ehdottomasti hakea, jos verotus kiinnostaa!

kansainvälisestä tavarakaupasta vai kansainvälisestä palvelukaupasta.

Hyttisen työssä tärkeän osuuden muodostaa yhteisökauppa, jolla tarkoitetaan Euroopan unionin alueella käytävää kauppaa.

Perussäännös täArvonlisäverotus voi kuulostaa vaikealta vielä finanssioikeuden män taustalla on arperusteidenkin jälkeen. Kansainvälisen kaupan arvonlisävero- vonlisäverodirektiivi tuksessa joudutaan yhdistelemään eri maiden arvonlisäverojärjes- , joka sääntelee petelmiä, jolloin voidaan kohdata monia ongelmia soveltamisessa. russääntöjä muun Haastattelimme Elinkeinoelämän keskusliiton välillisen vero- muassa siitä, miten tuksen asiantuntijaa Pekka Hyttistä kansainvälisen kaupan ar- verotusoikeus jaevonlisäverotuksesta. Hyttisellä on takana monta vuotta välillisen taan eri tilanteiden verotuksen konsultoinnissa, joten kokemusta on kertynyt myös välillä. Direktiivin pohjalta on myös kansainvälisen kaupan arvonlisäverotuksesta. tehty kansalliset arvonKansainvälisellä kaupalla voidaan tarkoittaa lisäveroa koskevat lait. kolmea eri asiaa: kokonaan ulkomailla har- Arvonlisäverodirektiivin soveltaminen yhjoitettua liiketoimintaa, tavaroiden tai palve- teisökaupassa tuo tiettyjä etuja verrattuna luiden myymistä kotimaasta ulkomaille tai muuhun kansainväliseen kauppaan arvonlihyödykkeiden ostamista Suomeen. Ylei- säverotuksen kannalta. Hyttinen huomautsemmin tätä voidaan kutsua rajat ylittäväksi taa, että työssään häntä helpottaa, miten toiminnaksi. Hyttisen mukaan kansainväli- arvonlisäverotus pystytään yhteisökaupassa sen kaupan arvonlisäverotuksessa on tärke- jo etukäteen karkeasti päättelemään. Enää erottaa kummasta on kyse, nustaminen onnistuu jo direktiivin sääntö-

jen pohjalta. Kuitenkin tulee huomioida, että edelleen on maakohtaisia poikkeuksia.

Yhteisökaupan toisena etuna Hyttinen näkee hallinnollisen helppouden. Vaikkakin arvonlisäveroraportointiin liittyy aina hallinnollista työtä ja myös maakohtaisia erityisvaatimuksia, EU-maissa on lähtökohtaisesti vakiintuneet ja tunnetut menettelyt oikean raportoinnin hoitamiseksi. Sen sijaan esimerkiksi Afrikan maissa tai muualla maailmassa arvonlisäverojärjestelmä poikkeaa huomattavasti EU-maiden järjestelmistä. Näissä toiminta on usein hallinnollisesti huomattavasti työläämpää ja myös sanktioiden taso voi olla ankara.

Hyttinen muistuttaa, että Euroopan unionissa nykyiseen arvonlisäverojärjestelmään liittyvät ongelmat on tiedostettu pitkälti jo komission tasolta. Keskeisenä ongelmana EU-tasolla on käytännössä arvonlisäverojen valuminen ohi valtioiden kassan arviolta noin 170 miljardilla joko eri veropetosmallien seurauksena tai muista syistä.

Nykyinen järjestelmä mahdollistaa erilaisia veropetoksia myös arvonlisäverotuksessa. Petosmalleja on monia ja Hyttinen selittää esimerkkinä veropetoksista niin sanotun karusellikaupan. Huijauksen usein tekee yritysrypäs, johon kuuluu yrityksiä useissa EU-maissa. Yritykset myyvät tavaraa EU-kaupan puitteissa toisilleen, eikä kaupoista makseta arvonlisäveroa missään vaiheessa. Jossain vaiheessa tavara väitetään myydyn EU:n ulkopuolelle ja kauppaan liittyen haetaan arvonlisäveron palautuksia.

Usein kyse on paperien pyörittämisestä ilman, että mitään todellista tavaran myyntiä on edes tapahtunut.

Nykyisessä järjestelmässä on monia heikkouksia. Komissio on julkaissut huhtikuussa arvonlisäverotuksen kehittämistä koskevan toimintasuunnitelman. Tässä komissio esittelee eri teemoja, miten arvonlisäverotuksen järjestelmää tulisi kehittää.

Hyttinen erittelee tarkemmin toimintasuunnitelmaa ja kertoo, miten toimintasuunnitelman pääfunktio on erilaisten veropetosilmiöiden ehkäisy, sillä tällä hetkellä järjestelmä tarjoaa liian paljon laittomia suunnittelumahdollisuuksia.

Toinen tärkeä kehittämiskohde on tietenkin hallinnollinen menettely ja Hyttinen mainitseekin, että arvonlisäverotuksen tulisi olla hallinnollisesti vaivattomampaa myös pienten ja keskisuurten yritysten näkökulmasta. Hyttinen nostaa esiin tärkeän seikan EU:n jäsenmaiden eroista: osassa maista tai tiettyjen hyödykkeiden myynneissä ei ole ollenkaan olemassa vähäisen toiminnan alarajaa ja tällöin rajat ylittävä kauppa voi laukaista arvonlisäverovelvoitteen kohdemaissa. Tämä voi olla huomattavan kallista hallinnollisesti.

Perinteinen lainsäädännön ongelma nousee esiin myös Hyttisen haastattelussa: arvonlisäverodirektiivin säätämisen jälkeen maailma on ratkaisevasti muuttunut. Hyttinen naurahtaa ja kertoo, miten direktiivin valmisteluaikana ei ollut esimerkiksi sähköistä kaupankäyntiä tai 3D-printtaamista.

Direktiivi ei taivu tällä hetkellä nykymaailman haasteisiin. Kuitenkin kulloisetkin taloudelliset ilmiöt tulisi huomioida myös lainsäädännössä. Hyttisen mukaan hyvää

on toisaalta se, että ongelmat ovat aktiivisesti tiedostettuja ja monella saralla tehdään työtä muun muassa jäsenmaiden ja komission välillä, jotta arvonlisäverojärjestelmää voidaan jatkuvasti kehittää.

Kuvassa Pekka Hyttinen Kuva: Marjo Koivumäki

EU:n jäsenvaltiona Suomea koskettaa myös hyvin samanlaiset ongelmat kuin muitakin jäsenmaita. Verovaje ja veropetosilmiöt tarkoittavat, että valtiolta valuu verotuloja kassan ohi. Kuitenkin Hyttisen mukaan tulee huomioida, että Suomessa arvonlisäverovaje on hyvin pieni EU:n laajuisesti. Ainoastaan Ruotsissa on EU-maista pienempi arvonlisäverovaje. Tämä tarkoittaa sitä, että voimme olla ylpeitä Verohallinnostamme ja verovelvollistemme veronmaksumoraalista.

Arvonlisäverotuksen kiemurat eivät avaudu helposti monelle ja Hyttinen kertookin, että pelkästään pykäliä lukemalla ei useinkaan voi päätellä liiketoiminnan ALVkohtelua kovin pitkälle. Tähän vaaditaan

syvällistä ymmärrystä arvonlisäverojärjestelmän systematiikasta. Kummallista tästä tekee se, että arvonlisäverotus on omaaloitteisesta verotusta, joten hallinnollisesti sen tulisi olla helpompaa. Arvonlisäverotus rakentuu vahvasti voimassa olevan verotusja oikeuskäytännön varaan, joten näitä asioita ei pystytä lakiin sisällyttämään ja soveltaminen on tämän vuoksi vaikeaa. Kuitenkin Hyttinen muistuttaa, että monessa maassa on myös sama ongelma eli Suomi ei ole yksin tämän ongelman kanssa.

Hyttinen rauhoittelee kansallisen lain uudelleen kirjoittamisessa, sillä hyvin monia asioita sitoo arvonlisäverodirektiivin määräykset, joten kansallisella tasolla ei voida järjestelmää kovin rankalla kädellä lähteä uudistamaan. Hän kuitenkin muistuttaa, että komission parantaessa nykyistä ALV-sääntelyä veropetoksien ym. ongelmakohtien kannalta, saadaan myös Suomeen parempi sääntely, jos kehityshankkeet toteutetaan mahdollisimman nopeasti.

"Arvonlisäverodirektiivin säätämisen jälkeen maailma on ratkaisevasti muuttunut."

Ahvenanmaan erityisasema arvonlisäverotuksessa on ollut mediassakin esillä. Hyttinen on toiminut kommentoijana myös tähän asiaan liittyen. Arvonlisäverolaissa sovelletaan niin sanottua vähäisen maahantuonnin rajaa EU:n ulkopuolelta Suomeen ostetuille tavaroille. Ahvenanmaa ei kuulu EU:n arvonlisäveroalueeseen, vaan se on tässä suhteessa samassa asemassa kuin esimerkiksi Norja ja Venäjä sekä muut EU:n ulkopuoliset maat. Vähäisen maahantuonnin rajalla tarkoitetaan, että maahantuonnin arvonlisäveroa ei kanneta, jos arvonlisävero jää alle viiden euron eli ostos on käytännössä arvonlisäverotuksesta vapaa. Tätä sovelletaan tyypillisesti erilaisissa postimyyntitilauksissa eli esimerkiksi kuluttajan ostaessa vaikka yhden kirjan.

Ahvenanmaan erityisasema aiheuttaa kilpailun vääristymää, jonka vuoksi pelkästään mantereella toimivat yritykset ovat olleet huolissaan tilanteesta. Kilpailuneutraliteettiongelmaa on hälvennetty jo vuonna 2013 laskemalla rajaa kymmenestä eurosta viiteen euroon. Hyttinen kuitenkin muistuttaa, että tilanteita on monia Ahvenanmaalla ja erityisasemasta ei voida vetää mitään mustavalkoista johtopäätöstä. Joka tapauksessa EU:ssa on suunniteltu jo vähäisen maahantuonnin rajan poistamista, joten tilanne voi muuttua jo lähitulevaisuudessa

myös Ahvenanmaan kannalta.

Poikkeussääntelyn poistamisessa tulee huomioida kuitenkin sääntelyn taso suhteutettuna hallinnollisiin menettelyihin jja kustannuksiin. Hyttisen mukaan ongelmaksi voi muodostua se, miten sääntely toteutetaan pienissä maahantuonneissa, joita etenkin kuluttajat käyttävät. Järjestelmän tehokkuutta ja toimintamallia pitäisi selvästi kehittää, mikäli kuluttaja joutuisi ilmoittamaan tullille tai Verohallinnolle esimerkiksi Norjasta tilaamaansa kirjat. Hyttinen painottaakin, että pitää muistaa kultainen keskitie: sääntelymuodon tulee olla hallinnollisesti tehokas sekä verovelvollisten että Verohallinnon kannalta. Sääntelyä muuttaessa tulee myös huomioida kohtuullinen siirtymäaika, jotta Ahvenanmaalla toimivat yritykset voivat sopeutua uuteen järjestelmään.

Kansainvälisen kaupan arvonlisäverotus on erittäin laaja teema. Hyttinen kertoo, että kansainvälinen kauppa on erittäin laaja pelikenttä ja sääntely on monimutkaista ja maakohtaisia poikkeuksia on paljon myös EU:ssa. EU:n arvonlisäverotuksen tulevaisuuden kannalta on keskeistä komission arvonlisäverotuksen toimintasuunnitelma.

Euroopan unionin talous- ja raha-asioiden komissio hyväksyi 14.7.2016 veronkierron vastaisen direktiivin (Council Directive (EU) 2016/1164 of 12 July 2016 laying down rules against tax avoidance practices that directly affect the functioning of the internal market) osana niin kutsuttua veronkiertopakettia. Direktiivin keskeisimpänä tavoitteena on estää aggressiivista verosuunnittelua kansainvälisessä toimintaympäristössä. Haastattelimme Valtiovarainministeriön lainsäädäntöneuvosta Marianne Malmgrenia (OTT) direktiivin tavoitteista sekä vaikutuksesta tuloverotuksen saralla.

Direktiivi on osa Euroopan unionin veronkiertopakettia, joka koostuu useista lainsäädäntöaloitteista sekä muista aloitteista.

Paketin muita aloitteita ovat esimerkiksi hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin tarkistaminen ja komission suositus verosopimusten väärinkäytön vastaisten toimenpiteiden täytäntöönpanosta. Veronkiertopaketin tavoitteena on ehkäistä veronkierrosta aiheutuvia merkittäviä tulonmenetyksiä ja luoda oikeudenmukaisempaa yhtiöverotusta EU:ssa. Direktiivi on Malmgrenin mukaan poikkeuksellinen siinä suhteessa, että se on ensimmäinen tuloverotusta koskeva laajempia substanssikysymyksiä koskeva direktiivi.

Veronkiertopaketin ja veronkierron vastaisen direktiivin taustalla vaikuttaa etenkin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) vuonna 2013 julkaisema veropohjan rapauttamista ja voitonsiirron estämistä koskeva ”Addressing Base Erosion and Profit Shifting” (BEPS) -selvitys, Malmgren kertoo. Kuitenkin jo tätä ennen Euroopan unionilla on ollut omia samaan aihealueeseen liittyviä aloitteita. Ilmiönä pyrkimys estää veronkiertoa ei siten ole uusi.

Malmgrenin mukaan veronkierron estämisek-

si toimitaan Euroopan unionin tasolla siksi, että veronkierron ilmiöt ovat jo lähtökohtaisesti valtioiden rajat ylittäviä, jolloin pelkästään yhden valtion kansallisella sääntelyllä on vain rajoitetut vaikutusmahdollisuudet.

- EU-tasolla voidaan tehdä veronkierron ehkäisemisestä tehokkaampaa harmonisoimalla sääntelyä. Kyse on pelkistetysti sanottuna joukkovoimasta, Malmgren kiteyttää.

Direktiivi sisältää säännökset koron vähennysoikeuden rajoittamisesta, maastapoistumisverotuksesta, väliyhteisöverotuksesta ja verokohtelun eroavaisuuksista sekä yleisen veronkierron vastaisen säännöksen.

Koron vähennysoikeutta rajoittavan säännön mukaan yrityksen ylimenevät vieraan pääoman menot ovat vähennyskelpoisia sinä verokautena, jona ne kertyvät, mutta vain 30 prosenttiin asti verovelvollisen tuloksesta ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia.

Verovelvolliselle voidaan kuitenkin antaa oikeus vähentää ylimeneviä vieraan pääoman menoja enintään 3 000 000 euroa tai täysimääräisenä, mikäli verovelvollinen on itsenäinen yksikkö. Direktiivi antaa mahdollisuuden jättää rahoituslaitokset sääntelyn ulkopuolelle.

Kuva: Pixabay

Malmgren kertoo, että Suomessa direktiivin täytäntöönpaneminen tulee vaatimaan korkovähennysoikeuden rajoittamisen osalta jonkin verran lainsäädäntömuutoksia.

Maastapoistumisverotusta, eli niin kutsuttua exit tax:a koskevan säännön mukaan verovelvollisen tulee maksaa veroa maasta pois siirretyistä varoista esimerkiksi silloin, kun varoja siirretään toimipaikasta toiseen. Veron maksamiselle on tietyissä tapauksissa annettava viisi vuotta korollista maksuaikaa. Väliyhteisöjä koskevan säännön mukaan tiettyjen edellytysten täyttyessä verovelvollisen jäsenvaltion on kohdeltava sellaista yksikköä tai kiinteää toimipaikkaa, jonka voitot eivät ole veronalaisia tai jonka voitot on vapautettu verosta kyseisessä jäsenvaltiossa, ulkomaisena väliyhtiönä. Tällä hetkellä Suomessa ei ole yleisiä maastapoistumisveroa koskevia säännöksiä. Siten ainakin tältä osin on odotettavissa uutta lainsäädäntöä, kertoo Malmgren.

Verokohtelun eroavaisuus koskee niin kutsuttuja hybridejä, eli tapauksia, joissa kahden eri jäsenvaltion verokohtelu poikkeaa toisistaan. Näissä tapauksissa direktiivin

mahdollistaa verovähennyksen myöntämisen vain siinä maassa, jossa maksun lähde on. Jos verokohtelun eroavuus johtaa siihen, että verovelvolliselle myönnetään verovähennys ilman, että tulo on veronalaista, tulee vähennyksen maksavan jäsenvaltion evätä vähennys. Sääntelyllä pyritään estämään maiden erilaisten verojärjestelmien hyväksikäyttöä veronkierron välineenä. Direktiivi tulee vaikuttamaan myös hybrideitä koskevaan lainsäädäntöön, sillä tällä hetkellä kansallista sääntelyä ei ole kuin emo-tytäryhtiödirektiivin kattamilta osin.

Direktiivin mukainen veronkiertosääntö on Malmgrenin mukaan tarkoitettu toimimaan kansallisena veronkiertosäännöksenä, jota voidaan soveltaa myös muihin kuin veronkierron vastaisen direktiivin kattamiin tilanteisiin.

- Veronkiertosäännöstä voidaan kuvailla hiekkalaatikon rajoina. Tilanteessa, jossa ei pystytä luomaan yksityiskohtaista säännöstä, voidaan turvautua yleiseen säännökseen, Malmgren kuvailee. Malmgren jatkaa kertoen, että veronkiertosäännöksillä on myös tärkeä ennaltaehkäisevä funktio: säännöksellä pysty-

tään usein ehkäisemään esimerkiksi haitallisia suunnittelurakenteita. Direktiivin veronkiertosäännön mukaan yhteisöverovelvollisuutta laskettaessa on jätettävä huomioon ottamatta sellaiset järjestelyt, joiden pääasiallisena tarkoituksena on verolain tarkoituksen vastaisen veroedun saaminen ja jotka eivät ole aitoja asiaan liittyvät olosuhteet ja tosiseikat huomioon ottaen. Suomessa on tälläkin hetkellä tuloverotusta koskevia kansallisia veronkiertosäännöksiä. Esimerkiksi verotusmenettelylain 28§:n mukaan toimenpiteille ja olosuhteille on annettava verotuksessa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta vastaava merkitys.

Malmgren selventääkin, että jää jatkovalmistelussa nähtäväksi, tarvitaanko tältä osin muuttaa tai uudistaa kansallisia säännöksiä.

Malmgren muistuttaa, että direktiivin sisältämä sääntely on usealle EU-jäsenvaltiolle jo tuttua.

- Esimerkiksi monessa Keski-Euroopan maassa on maastapoistumisverotuksen kaltaisia säännöksiä. Lainsäädännön ja verojärjestelmän kehitykseen vaikuttaa muutoinkin aina se, mitä muut valtiot tekevät. Lisäksi direktiivin kolmas artikla sisältää säännöksen vähimmäissuojasta, jonka mukaan direktiivi ei estä soveltamasta kansallisia tai sopimusperusteisia määräyksiä, joiden tarkoituksena on varmistaa laajempi suoja kotimaiselle yhteisöveropohjalle. Direktiivi siten asettaa vain vähimmäisvaatimukset, mutta ei estä tiukempaa kansallista sääntelyä.

lut otollinen poliittinen ilmapiiri, mitä hyödyntäen hankkeessa on pyritty etenemään.

Lyhyellä aikataululla toteutettuun lainsäädäntötyöhön voi kuitenkin liittyä myös omat ongelmansa.

- Mikään säännöksistä ei tule olemaan aukoton. Nopeissa projekteissa suurimpana riskinä kuitenkin on, että direktiiviin jää huonoa sääntelyä. Esimerkiksi jotkin muotoilut voisivat olla selvempiä ja parempia, Malmgren kertoo. Malmgren toteaa kuitenkin, että ainakaan yritysten näkökulmasta esimerkiksi taloudellisia lisäkustannuksia ei ole odotettavissa direktiivin seurauksena.

- Uusi sääntely tarkoittaa tietenkin sitä, että toimintakenttää rajoitetaan jollain tavalla. Direktiivillä voi kuitenkin olla positiivinen seuraus yrityksille sitä kautta, että säännökset EU:n jäsenmaissa muistuttavat toisiaan, Malmgren selventää. Direktiivillä tavoitellaankin yritysten välistä kilpailuneutraliteettia sekä verotuksesta johtuvan eriarvoisuuden poistamista.

Direktiiviin on odotettavissa jatko-osa, jossa hybrideitä koskevia säännöksiä laajennetaan.

Direktiiviehdotusta ei vielä ole annettu, mutta ehdotus esitetään Malmgrenin mukaan mahdollisesti vielä tämän vuoden puolella. Lisäksi korkovähennysoikeuden rajoittamisen osalta seurataan, laajennetaanko sääntely koskemaan pankki- ja rahoituslaitoksia, jotka nykyisen direktiivin puitteissa jäävät sääntelyn ulkopuolelle. Veronkierron vastainen direktiivi tulee Direktiivin luominen on ollut poikkeuksellisen saattaa voimaan jäsenvaltioissa 31.12.2018 nopea prosessi. mennessä ja kansallisia säännöksiä tulee sovel - Asialla on ollut poliittinen agenda ja se on taa 1.1.2019 alkaen. herättänyt kiinnostusta jopa valtionpäämiestasolla, Malmgren selventää. Direktiiville on ol-

Masaryk University with its 40.000 students is the second largest university in the Czech Republic. It was founded in 1920 shortly after the establishment of Czechoslovakia and named to honour the country’s first president Tomáš Garrigue Masaryk. Our alma mater is located in Brno, the second city of the Republic, which is also known as its judicial capital. In order to separate judiciary from the executive and legislature even geographically, Brno was chosen as the seat of Supreme Court, Supreme Administrative Court, Supreme Prosecutor and most of all the Constitutional Court, which makes it a perfect setting for a law faculty.

To enter the faculty, one has to pass a very particular written entrance exam. It

is the same no matter your future studies and it aims to test your “capability to study”. This fancy name covers everything from numerical thinking to verbal intelligence. Your score is then evaluated together with the others and in order to enter the law faculty, you have to be in the top 10 %. The lucky 500 students then study 5 years in a row to obtain a Master's Degree.

Even though all of us study law in general without any explicit specialisation, there is a lot to choose from besides the main courses (you can call them “side dishes”). The most popular “dishes” are the intensive courses in English (and sometimes German) with a foreign professor.

These courses last only for two weeks. This is a perfect way to take a leap forward in your legal language skills, learn for instance about different areas of US legal system, and to get a bonus for the ERASMUS selection process. Moreover, thanks to the Institute for Law and Technology, which is known throughout Europe, you can choose from a large variety of IP and IT subjects.

What I personally find very studentfriendly, is the fact that we can actually create our schedule almost completely on our own. Since there are 500 students per year, there are also a lot of seminar groups on different days, so if you are quick with your mouse button, you can weekly spend two days at the faculty and three days at work. I think this is one of the faculty’s keys to success since the students are in the “real life of law” already early on. It can al-

so be seen in the quality of seminars where, while discussing the exercises we had to solve at home, students bring up their own experience. What is more, this is also the case with our professors who often work in judiciary for the reason I mentioned above.

Thus, for a law student in Brno, it is an ordinary situation to have courses with two justices of Constitutional Court and a judge of Supreme Administrative Court during the same day.

In a nutshell, studying law in Brno offers you a lot of internationalism as well as the possibilities to find an internship at a variety of courts and the freedom to actually have time to attend them. On top of that, this all is wrapped in a colourful student life of our city of 500 000 inhabitants from which students form almost 100.000!

Osallistuimme heinäkuussa Thessalonikissa järjestettävään Summer Law Schooliin, jonka aiheena oli ”Medical law and bioethics”. Itse SLS kesti viikon, joten päätimme yhdistää reissuun lyhyen saarihyppelyn Kreikan kauneimmille saarille ennen varsinaisen opintomatkan alkua. Ensimmäinen kohteemme oli Skiathoksen saari, joka on kuuluisa lukuisista rannoista ja rantajuhlista. Toisena kohteenamme oli Skopeloksen saari, jolla Mamma Mia elokuva on kuvattu. Oman loman yhdistäminen opintomatkaan onnistui yli odotusten, ja tasapainoitti hyvin kokonaisuutta.

Varsinaiseen kohteeseemme Thessalonikiin saavuimme keskiviikkona 6.7. Sekä majoitus että luennot oli järjestetty keskustan Holiday Inn -hotelliin. Hotellin aulassa meidät vastaanotti SLS:n järjestäjätoimikunta, jolta saimme hienon tervetuliaiskassin, nimilaput ja viikon ohjelman.

Ensimmäisenä iltana tervetuliaisohjelmana oli Eurovillage- tapahtuma, jonne jokainen osallistuja oli tuonut oman maansa perinteisiä herkkuja ja juomia. Meillä oli tuomisina salmiakkia, lakritsia, turkinpippureita ja tietenkin salmiakkikossua! Oli hauska katsella ihmisten nauttivan turkinpippureiden alkumausta, kunnes todellisuus paljastui ja iloinen hiprakkainen hymy vaihtui irvistykseen.

Tästä huolimatta pöytämme oli kenties suo-

situin yhdessä muiden skandinaavisten herkkujenkanssa.

Luentopäiviä oli yhteensä kuusi ja ne alkoivat kello 9 aamulla ja päättyivät 1415 aikoihin iltapäivällä. Tänä vuonna luennot keskittyivät ihmisen lisääntymistä koskeviin laillisiin ja eettisiin kysymyksiin.

Keskeisimmät aiheet olivat hedelmällisyyshoidot, abortti ja sijaissynnytys. Luentopäivä alkoi aina lääkärin tai muun asiantuntijan biologian luennolla, jonka jälkeen juridiikan asiantuntija antoi lainopillisen näkökulman aiheeseen. Luennot olivat todella mielenkiintoisia ja luennoitsijat olivat pääsääntöisesti erinomaisia. Pitkistä päivistä huolimatta luentopäivät kuluivat mukavasti etenkin vilkkaiden ja aktiivisten keskusteluiden ansiosta.

Jokaiselle päivälle oli suunniteltu vapaa-ajan ohjelmaa, joka piti sisällään erityisesti historiallisiin nähtävyyksiin tutustumista ja yöelämästä nauttimista. Päivien aikana ehdimme vierailla muun muassa ar-

keologisessa museossa, White tower:ssa ja upeilla linnanraunioilla, joilta aukesi upea näkymä koko kaupunkiin. Yksi parhaista päivistä oli kokopäiväretki upealle kilometrien pituiselle Chalkidiki -rannalle aurinkoisena ja kuumana päivänä. Thessaloniki on erityisen kuuluisa yöelämästään ja tästä emme tietystikään jääneet paitsi, sillä joka iltaan kuului piipahdus johonkin kaupungin trendikkäistä baareista. Viimeisenä iltana meitä odotti iltaristeily merirosvolaivalla, joka kiersi Thessalonikin vieressä olevaa lahtea.

ELSAlaiseen tapaan matkaan kuului myös gaalaillallinen, joka pidettiin tunnelmallisen ravintolan sisäpuutarhassa.

Kaiken kaikkiaan Summer Law School -viikko oli ikimuistoinen ja ylitti odotuksemme monessa suhteessa. Olimme tyytyväisiä kurssin käytännön järjestelyihin ja siihen, millä innolla kreikkalaiset meitä auttoivat ja olivat mukana kaikissa aktiviteeteissa. Erityisenä yllätyksenä tuli opiskelijoi-

den välinen mahtava ryhmähenki. Kaikki tulivat niin hyvin toimeen että suunnitteilla on jonkinlainen uusi tapaaminen lähitulevaisuudessa mahdollisimman pitkälle samalla porukalla. Voimme ehdottomasti suositella varsinkin tähän Summer Law Schoolin osallistumista. Hakemista ei kannata epäröidä, jos kesästä vain suinkin löytyy yksi vapaa viikko. SLS:ssä oppii uutta ja tutustuu uusiin, yli paristakymmenestä maasta tuleviin, samanhenkisiin lakiopiskelijoihin. Viikon hintaan sisältyi majoitus viiden tähden hotellissa täysihoitoineen sekä lähes kaikki vapaa-ajan aktiviteetit, joten tämän edullisemmin ei voi vastaavanlaista reissua tehdä.

Panaman paperit, veroparatiisit ja erilaiset verotukseen liittyvät järjestelyt ovat olleet yhteiskunnassamme keskustelun kohteena viime aikoina. Keskustelu on saanut erilaisia piirteitä riippuen argumentin antajan omasta poliittisesta kannasta tai tieteellisestä suuntauksesta. Haastattelimme Helsingin yliopiston vertailevan vero-oikeuden Vesa Vainio -professuurin professoria Marjaana Helmistä avataksemme väliyhteisöverotukseen liittyvää lainsäädäntöä.

Nykyisessä, monimutkaisessa sekä rajat ylittävässä kaupankäynnissä tarvitaan erilaisia toimenpiteitä taloudellisen kannattavuuden sekä tarkoituksenmukaisuuden saavuttamiseksi liiketoiminnassa. Tästä johtuen saatetaan tarvita erilaisten järjestelyiden luomista, kuten tytäryhtiöiden perustamista ulkomailla oleviin valtioihin tai toiminnan osien siirtämistä toimintavaltiosta vieraaseen valtioon.

Yritys- tai verojärjestelyissä on kyse liiketoimintaan liittyvistä järjestelyistä, joiden tosiasiallisina tarkoituksina on liiketoiminnan harjoittaminen. Toisaalta joskus järjestelyiden taustalla voi olla puhdas veronkierto, sen laittomassa merkityksessä.

Artikkelin pääpaino on väliyhteisölaissa eli laissa ulkomaisten yhteisöjen osakkaiden verotuksesta. Väliyhteisölain tarkoituksena on estää veropakolaisuus matalan veroasteen maihin. Väliyhteisö sijaitsee valtiossa, jossa on matala veroaste. Tällainen valtio takaa myös yleensä vahvan suojan yhteisöä koskevan tiedon luovuttamiseen muiden valtioiden viranomaisille. Väliyhteisöön ohjataan tuloa jostain toisessa valtiossa sijaitsevasta yhteisöstä. Tällöin tulo ei jää verotettavaksi alkuperäisessä maassa.

Usein ne valtiot, joissa väliyhteisöt sijaitsevat, ovat niin sanottuja ”veroparatiiseja” tai ”verokeitaita”.

Veroparatiisin määrittely ei ole yksiselitteinen asia. Veroparatiisit eroavat toisistaan riippuen siitä, minkälainen yhteisö hyödyntää veroparatiisivaltion lainsäädäntöä ja onko toimijana luonnollinen henkilö. Yhteinen piirre toki on se, että tietoja luovutetaan varsin vastahakoisesti ja pankkisalaisuudella on varsin

vahva asema.

Yhtiö ulkomailla itsessään ei missään nimessä ole laiton tai oikeusjärjestyksen vastainen järjestely. Kuten professori Helminen toteaa: ”Ulkomaisia yhtiöitä käytetään ja on aina käytetty aktiivisesti hyväksi veronminimointijärjestelyissä sekä Suomessa että ulkomailla. Tätä toimeliaisuutta pyritään sekä Suomessa että monissa muissa valtioissa rajoittamaan väliyhteisölainsäädännöllä.”

Väliyhteisölain tarkoituksena on estää veropakolaisuutta ja verojen maksamatta jättämistä Suomessa. Väliyhteisölain toimintaperiaate liittyy siihen, että ennaltaehkäisevästi vaikutetaan verovelvollisen toimintaan, jotta tämä ei hyödyntäisi ulkomailla sijaitsevaa väliyhteisöä veronkiertotarkoituksessa. Lailla on myös tietynlainen

pelotevaikutus verovelvollisen toimintaan.

Väliyhteisölakia sovelletaan silloin, kun yleisesti verovelvollinen oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö ohjaa tuloaan ulkomaiseen yhteisöön. Lain soveltaminen ei ole mitenkään ongelmatonta. Helminen toteaa, että ”laki lähtee myös siitä, että väliyhteisölain soveltaminen ei edellytä veronkiertotarkoituksen olemassaoloa”.

Tällöin väliyhteisölain soveltamisen kohteeksi voi joutua yhteisöjä, joilla ei ole veronkiertotarkoitusta.

Täten lain soveltaminen ei siten tarkoita, että yhteisö automaattisesti kiertäisi veroja. Tämä periaate tosin vaikuttaa siihen, että lain piiriin joutuu yhtiöitä, joilla ei tällaista tarkoitusta Kuva: Pixabay

ole, ja tämä vaikuttaa sekä vaikeuttaa heidän liiketoimintaansa.

Tämän lisäksi väliyhteisössä oleva, sinne siirretty varallisuus verotetaan Suomessa sen yleisesti verovelvollisen omistajan tulona lain soveltuessa tapaukseen.

Verotus tapahtuu näin ollen Suomen valtiossa sekä täysin riippumatta järjestelyn alkuperäisestä tarkoituksesta. Lainsäädäntö on tässä kohdin erittäin jyrkkää. Yleisesti vero-oikeudessa lähdetään siitä, että eri yhteisöt ovat itsenäisiä oikeus- ja verosubjekteja, kuten luonnolliset henkilöt.

Lainsäädäntö takaa verottajalle varsin laajat sekä monipuoliset oikeudet estää veronkiertoa, joka tapahtuu ohjaamalla varoja ulkomailla sijaitseviin väliyhteisöihin. Tällainen laaja valtuus saattaa tosin olla ongelmallista rajanvetotapauksissa sekä yksittäisen oikeussubjektin oikeusturvan kannalta. Nämä kaikki edellä mainitut ainekset saattavat myös heikentää väliyhteisöjä koskevan lainsäädännön yleistä hyväksyttävyyttä, joka itsessään on yksi lain olemassaolon perusteista oikeusteoreettisesti. Lain soveltaminen pelkästään ”liukuhihnapohjalta” perustuen summittaiseen

tarkasteluun ei voi olla ainakaan ainoana edellytyksenä siihen, että yhteisön katsottaisiin olevan lain soveltamisalan piirissä.

Etenkin siinä kohdin, kun veronkiertämistarkoitusta ei tarvitse näyttää toteen. Verottajan tulisikin lakia soveltaessaan ottaa huomioon, että se soveltaa lakia ainoastaan hyväksyttävää tarkoitusta varten ja että viranomainen käyttää toimivaltaansa vain laissa annetuin valtuuksin ja kyseisen toimivallan mukaan.

Kuitenkaan väliyhteisölain soveltaminen täysin suoralta kädeltä jokaiseen ulkomaiseen yhteisöön ei ole niin yksinkertaista. Euroopan unionin oikeus rajoittaa esimerkiksi suomalaista väliyhteisölainsäädäntöä.

Euroopan unionin oikeuskäytäntö kieltää lain soveltamisen unionin alueella sijaitsevaan yhteisöön, jos yhtiö harjoittaa toisessa jäsenvaltiossa aitoa taloudellista toimintaa.

Lainsäädäntöä ei täten saa soveltaa unionin alueella, kun kyseessä aito ja tosiasiallinen toiminta toisessa jäsenvaltiossa.

Kyse on sijoitusvapauden käytöstä ja pääoman sekä tavaran vapaasta liikkuvuudesta, jotka ovat unionin perustamissopimuksissa määriteltyjä perusvapauksia. Kyseinen oikeuskäytäntö luotiin tapauksessa Cadbury Schweppes.

Euroopan unioni on myös itse omassa lainsäädännössään käsitellyt väliyhteisöjen verotusta sekä pyrkinyt yhdenmukaistamaan sääntelyä. Professori Helminen pitää tätä kehitystä varsin mielenkiintoisena: ”Mielenkiintoisinta väliyhteisöverotuksessa on tällä hetkellä se, että Neuvosto omaksui kesällä 12.7.2016 veronkierron vastaisen direktiivin (Council Directive (EU) 2016/1164 of 12 July 2016 laying down rules against tax avoidance practices that directly affect the functioning of the internal market), joka sisältää kaikkia EUvaltioita koskevat pakottavat väliyhteisöverotusta koskevat säännöt. Direktiivi asettaa minimivaatimukset, eli jokaisen EU-valtion on jatkossa sisällytettävä lainsäädäntöönsä vähintään kyseistä minimitasoa vastaavat väliyhteisöverotusta koskevat säännökset.”

Kyseinen direktiivi ei kuitenkaan

Helmisen mukaan estä tiukempaa kansallista lainsäädäntöä. Vero-oikeutta ei täten täysharmonisoida unionin alueella, vaan jäsenvaltioilla on vielä oikeus säätää omia verolakejaan. ”Tämän direktiivin kansallisen voimaansaattamisen jälkeen unionin jäsenvaltioissa olevien yritysten suunnitelmat käyttää ulkomaisia väliyhteisöjä veronkiertotarkoituksessa tulevat vaikeutumaan”, sanoo professori Helminen.

Suomalainen väliyhteisöihin kohdistuva lainsäädäntö on saanut osakseen myös kritiikkiä. Lainsäädäntöä pidetään monimutkaisena ja vaikeasti hahmotettavana. Euroopan unionissa tapahtuvat muutokset ainakin jollakin tavalla yhdenmukaistavat sääntelyä unionin alueella.

Kaikilla meillä oli jo lapsena se sukulainen, joka vuodesta toiseen höpötti oravanpyörästä irtautumisesta, omaisuutensa myymisestä ja Espanjan aurinkorannikolle muuttamisesta. Sittemmin tuttavapiirimme unelmoitsija on ehkä vaihtunut, ja Espanjakin muuttunut Thaimaaksi, mutta haave elää edelleen sitkeästi monen suomalaisen sydämessä. Kansainvälisyys on pop, ja ulkomaille lähtö opiskelun tai töiden perässä on jatkuvasti helpompaa. Toisaalta toisesta valtiosta koto-Suomeen paluu esimerkiksi ulkomaankomennuksen jälkeen tai eläkepäivien viettoon ei sekään ole lainkaan tavatonta. Niin tai näin, vain yksi asia on varmaa: verottajan pitkä koura yltää kaikkialle.

Suomessa asuvat, mutta myös ulkomailta tuloja saavat henkilöt ovat nopeasti tilanteessa, jossa samoista tuloista olisi maksettava veroja peräti kahdelle eri valtiolle – mikä edes oikeustieteilijän lyhyellä matikalla ei ole lainkaan suotavaa. Juuri näitä tilanteita varten on kehitetty sääntelyä kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta.

Kaksinkertaisen verotuksen poistamista säännellään kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetussa laissa ((1552/1995), jäljempänä menetelmälaki).

Lähtökohtaisesti jokainen valtio voi päättää asukkaidensa verotuksesta parhaaksi katsomallaan tavalla, eikä tuloverotus siten kuulu

esimerkiksi Euroopan unionin toimivaltaan. Suomen lainsäädäntö ei kuitenkaan poikkea olennaisesti muiden jäsenvaltioiden sääntelystä.

Kansallista sääntelyä täydentääkseen valtiot solmivat keskenään verosopimuksia. Sopimusten taustalla on ajatus, paitsi luonnollisesti kaksinkertaisen verotuksen välttämisestä, myös ainakin yhden valtion verotusoikeuden takaamisesta. Siten sopimukset palvelevat myös veropakolaisuuden ehkäisemisessä. Tilanteissa, joissa sopimusta ei ole, sovelletaan kuitenkin aina menetelmälain säännöksiä. Tässä mielessä kesätyömaan valinnassa on kenties turha harrastaa sen kummempaa kikkailua.

Suomella on tällä hetkellä voimassa verosopimus yli 70 valtion kanssa. Pohjoismaiden välillä on niin sanottu monenkeskinen sopimus, joka kattaa kaikki viisi maata.

Verohallinnosta kerrotaan, että kaikkien sopimusten yksityiskohtainen tunteminen on mahdotonta jopa asiaan perehtyneimmille virkamiehille, sillä ne saattavat sisällöltään poiketa huomattavastikin toisistaan.

Onneksi tämä ei kuitenkaan ole edes tarpeellista, sillä sopimuksiin pääsee kuka tahansa halutessaan tutustumaan – ainakin vero-oikeuden tentin ulkopuolella.

Kaksinkertaisen verotuksen poistamisessa menetelmälaki tuntee vain hyvitysmenetelmän, joka on ensisijainen. Niin kutsuttua vapautusmenetelmää puolestaan sovelle-

taan vain, jos valtioiden välille on solmittu tätä edellyttävä verosopimus.

Hyvitysmenetelmää Suomessa sovellettaessa Suomi verottaa ulkomailta saatuja tuloja, mutta hyvittää veronmaksajalle jo toiselle valtiolle kertaalleen maksetun veron. Hyvitys ei kuitenkaan voi olla suurempi kuin Suomeen maksettavan veron määrä.

On huomattava, että hyvitys voidaan tehdä vain samaan tulolähteeseen ja tulolajiin kuuluvasta ulkomaan verosta. Lisäksi muiden kuin vieraalle valtiolle maksettavien verojen, esimerkiksi mahdollisten kunnallis-, osavaltio- tai vaikkapa kirkollisverojen hyvitys on mahdollista, mikäli verosopimuksessa tätä edellytetään. Sen sijaan, mikäli sopimusta ei ole ja tilanteeseen sovelletaan toissijaisesti menetelmälakia, ei tällaisia veroja voida hyvittää.

Vapautusmenetelmää sovellettaessa ulkomaantuloista ei makseta veroja Suomeen. Tällöin ulkomaantulot huomioidaan kuitenkin veroprosenttia laskettaessa, ja ne nostavat välillisesti Suomesta saatavien tulojen verotusta – toisin sanoen Suomessa on käytössä progressioehtoinen vapautusmenetelmä. Käytännössä nykyisin solmittavissa sopimuksissa edellytetään aina hyvitysmenetelmän käyttöä.

Vaikka ainakin allekirjoittaneella on pahana tapana äkkivilkaisun jälkeen sulloa kyseiset paperit turvallisesti mappi Ö:hön talteen, kannattanee ainakin kesä- tai muita töitä ulkomailla viime aikoina tehneiden käyttää siis hieman aikaa dokumenttien läpikäymiseen.

Tällä hetkellä kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta kiinnostuneille apua tarjoavat Verohallinnon internet-sivut, joilta löytyy varsin kansantajuisesti kirjoitettujen ohjeiden lisäksi useita havainnollistavia esimerkkejä. Lisäksi kansainvälisestä verotuksesta perusteellisemmin kiinnostuneille Verohallinto tarjoaa kevyeksi iltalukemiseksi yli 300sivuisen Kansainvälisen verotuksen käsikirjan, joka on myöskin helposti ladattavissa internetistä.

Syventävä ohje kaksinkertaisesta verotuksesta on Verohallinnossa työn alla.

Kysymykseen siitä, onko täsmentäville ohjeille erityistä tarvetta, vastaus on selvä: neuvoja toivovat niin maallikot kuin Verohallinnon virkamiehetkin.

Juttuun on haastateltu ylitarkastaja Iisa Väänästä Verohallinnosta kansainvälisen henkilöverotuksen ohjaus- ja kehittämisyksiköstä.

Kuva: Pixabay

Verovelvollisen on tärkeää huomata, että kuten yleensä muutoinkin verohelpotuksia haviteltaessa, hänen on itse vaadittava kaksinkertaisen verotuksen poistamista.

Tämä onnistuu tekemällä vaatimuksen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta verovuodelta annettavalla veroilmoituksella.

Jokainen joutuu maksamaan veroja palkastaan riippumatta työn laadusta. Suomessa työskentelevälle verotus on yksinkertaista, sillä verot pidätetään usein automaattisesti palkasta. Kansainvälisestä maailmasta löytyy kuitenkin monia Suomen kansalaisia, jotka työskentelevät ulkomailla, erityisesti Pohjoismaissa. Ulkomailla opiskelu ja työskentely ovat myös monen opiskelijan unelmia.

Opiskellessa ulkomailla Suomen kansalainen on useimmiten Suomen opintotuen piirissä. Jos kuitenkin opiskelija tekee töitä Pohjoismaissa täyspäiväisesti tai opintojen ohella, verotus muuttuu mutkikkaammaksi ja se vaatii joitakin toimenpiteitä. Haloo Pohjola on Pohjoismaiden ministerineuvoston neuvontapalvelu, joka auttaa Pohjoismaiden kansalaisia toisaalle muuttaessa.

Haloo Pohjolan edunvalvontavastaava Anna Välimaa muistuttaa, että pääsääntönä on verojen maksaminen työskentelymaahan.

Yleisessä ja rajoitetussa verovelvollisuudessa valtion oikeuteen periä veroa vaikuttaa kuitenkin myös se, kuinka monessa maassa työntekijä työskentelee. Pohjoismailla on yhteinen verosopimus, josta löytyvät määräykset verotusmaan määräytymiselle esimerkiksi siinä tilanteessa, että työntekijä on lähetetty tai hän työskentelee Suomen rajakunnassa Norjassa tai Ruotsissa. Jos työntekijä on lähetetty toiseen Pohjoismaahan tekemään töitä julkisyhteisön nimissä, palkka verotetaan Suomessa eikä työskentelymaassa. Tällöin työntekijä kuuluu myös Suomen sosiaaliturvan piiriin ja hänen ei tarvitse maksaa sosiaalimaksuja työskentelymaassa. Tähän tarvitaan niin kutsuttu lupalappu, jonka työnantaja hankkii Eläketurvakeskukselta. Ruotsin tai Norjan

puolella rajakunnassa työskentely vaikuttaa verotukseen siten, että verot maksetaan Suomeen sillä edellytyksellä, että työntekijä oleskelee kaksi ja yöpyy vähintään yhden yön viikossa Suomessa.

Jos työntekijä työskentelee Pohjoismaassa yksityisellä sektorilla, mutta yritys ei ole paikallinen, tulee veroa maksaa työskentelymaahan edellyttäen, että työntekijä oleskelee työntekovaltiossa enemmän kuin 183 päivää perättäisten 12 kuukauden aikana. Verot maksetaan työskentelymaahan myös silloin, kun työnantajalla on kiinteä toimipaikka työskentelyvaltiossa tai työntekijä toimii Pohjoismaassa vuokrattuna työntekijänä. Mikäli mikään edellä mainituista edellytyksistä ei täyty, verotusmaaksi määräytyy Suomi.

Myös muissa Pohjoismaissa työnantajan velvollisuus on vähentää verot ja pakolliset sosiaalivakuusmaksut palkasta. Yleisesti työskennellessä Pohjoismaissa työntekijä kuuluu paikallisen sosiaaliturvan piiriin.

Välimaa kuitenkin lisää, että sääntö ei ole poikkeukseton. Esimerkiksi lyhytaikaisen työskentelyn, kuten kesätyön, kohdalla KELA päättää tapauskohtaisesti kuulumisesta Suomen sosiaaliturvan piiriin. Välimaa lisää, että KELAn antaessa hylkäävään päätöksen täytyy siirtyä työskentelymaan sosiaaliturvan puoleen, mutta palatessaan

uva: Pixabay

Suomeen työntekijä palaa uudestaan Suo- esimerkiksi paikallinen pankkitili.

Välimaan mukaan suurimmat onmen sosiaaliturvan piiriin ja tästä täytyy tehgelmat Pohjoismaissa liikkuessa syntyvät dä ilmoitus KELAlle. asumisen, opintotuen ja eläkkeiden aloilla.

Lohdullista on se, että kukaan ei ole näiden ongelmien kanssa yksin. Välimaa kertoo - Työntekijän on tärkeää muistaa ilmoittaa Haloo Pohjolan sivuilla käyvän vuodessa yli ulkomaantyönsä ja veronsa Suomessa seu- miljoona ihmistä. Välimaa lisää, että heille raavana vuonna suomalaisessa veroilmoi- voi myös lähettää kysymyksiä, jos ei sivuilta tuksessa. Verohallinto ottaa nämä tulot ja löydä vastausta. Kysymyksiä voi myös kysyä verot huomioon verotuksessa. Samoista tu- Haloo Pohjolan ja heidän yhteistyökumploista ei siis joudu maksamaan veroa enää paneidensa järjestämissä infotilaisuuksissa, uudelleen, vaan toiseen maahan maksama esimerkiksi Pohjola-Nordenin nuorisoliiton vero vähennetään Suomen verosta, mutta järjestämässä Alternativet Norden -tiedoulkomaiset tulot saattavat vaikuttaa koko- tuspäivässä 7.11.2016 Helsingissä. Haloo naisverotukseen. Tuplaverotuksen vaaraa ei Pohjola tekee tärkeää työtä informoimalla muita viranomaisia kansalaisten merkille siis ole, kertoo Välimaa.

Pohjoismainen työnantaja voi vaatia panemista rajaesteistä. Välimaan tekee toimenpiteitä verotuksen oikeanlaisen mää- työnsä puolesta tiivistä yhteistyötä verottaräytymisen varmistamiseksi. Välimaa pai- jan, eläketurvakeskuksen, Pohjoiskalotin ranottaa, että työskentelymaan verokortti on janeuvonnan ja KELAn kanssa. pakollinen. Välimaa neuvoo hakemaan tätä rekisteröitymällä paikalliseen verohallintoon. Muita mahdollisia vaatimuksia voi olla

Institutional Visit 2016 Lissaboniin alkoi 29.9. aamuyöllä. Suurin osa ryhmästä tuli 2:00 Turusta lähteneellä bussilla HelsinkiVantaan lentokentälle, jossa väsyneet matkustajat metsästivät opiskelijan kukkarolle sopivaa aamupalaa lentokentän hintasokkelossa. Osa oli ollut kaukaa viisaita ja varannut evästä mukaan.

Kaksi lentoa ja 12 tuntia myöhemmin Lissabonissa asetuimme Lookout Lisbon! –hostelliin. Kun kaikki olivat saaneet levättyä, lähdimme kokeilemaan hostellin suosittelemaa päivällisravintolaa. Ravintolassa meille selvisi, ettei kaikissa paikallisissa ravintoloissa osata englantia, ruoan perusmaustamuksessa voi olla suuriakin määriä valkosipulia ja 19 hengen voimin laskun jakaminen on työlästä.

Kiitos Nooran ja Jussin juoksuinnon, myös jälkiruokapaikka oli jo tiedossa.

Saapumisen ja päivällisen välissä lenkillä käydessään he olivat löytäneet aivan ihanan jäätelöpaikan, josta sai valita haluamansa määrän makuja hinnan määräytyessä annoksen koon mukaan. Vaihtoehdot olivat piccolino, piccolo, medio, grande ja grandissimo. Paikka sattui olemaan myös yksi

Emilian ystävän must visit -listan kohteista.

Perjantaina päivä alkoi matkan ensimmäisellä varsinaisella vierailukohteella eli Euroopan huumevirastolla. Meille pidetty esittely jakautui kahteen osaan: ensimmäinen koski viraston toimintaa ja tarkoitusta ja jälkimmäinen keskittyi tilannekatsaukseen huumeidenkäytöstä Euroopassa. Oli varsin surullista huomata, että Suomessa ja erityisesti Turussa on Euroopan mittakaavassa varsin huono tilanne.

Erityisen huolestuttavaa oli amfetamiinin viime vuosien aikana lisääntynyt käyttö suoneen pistämällä. Tarkemmin aiheeseen voi tutustua viraston nettisivuilla julkaistun vuosiraportin avulla.

Vierailun jälkeen meillä oli vapaaaikaa. Suurin osa kävi lounaalla ja kierteli kaupunkia tai teki ostoksia. Itse sain mahdollisuuden korvata Lissabonin lentokentällä hajonneen matkalaukun. Uusi laukkuni on tyylikkään valkoinen. Ruoaksi söin maukkaan ja edullisen menun, johon kuului pääruoan lisäksi herkullinen ja kaunis keksimurusta ja vaahdosta koottu jälkiruoka.

Ilmeisesti Lissabonissa erilaiset jälkiruoat ovat tärkeä osa kulttuuria.

Illalla meidän oli tarkoitus tavata paikallisen ELSA-ryhmän puheenjohtaja.

Valitettavasti hän ei koskaan ehtinyt paikalle. Hänen ohjeidensa avulla löysimme kuitenkin todella mukavan paikan viettää iltaa.

Kyseessä oli puisto, jossa istumapaikkoina olivat kaakeloidut vinkeänmalliset portaat, juotavaa ja pikkupurtavaa sai kioskista ja edessä avautui huikaiseva näköala Lissabonin yli merelle. Puiston tunnelma koostui puheensorinasta ja taustalla soivasta livemusiikista taivaanrannan värien hitaasti vaihtuessa.

Lauantaiaamuna otin omaa aikaa ja lähdin kävelylle ja kahvilaan aamupalalle, vaikka hostellin aamupalakin oli hyvä. Sain nauttia tuoreista leivonnaisista ulkopöydässä haitarimusiikkia kuunnellen.

Aamupalan jälkeen lähdimme yhdessä Sintraan, Unescon maailmanperintökohteeseen, jossa on useita historiallisia

linnoja. Me suuntasimme Quinta da Regaleiraan, 1900-luvun alussa rakennettuun taianomaiseen virkistysalueeseen, joka on täynnä torneja, kaivoja, luolia ja polkuja vehreän metsän keskellä. Pääkohteena tilalla on itse linna, tai pikemmin linnamaiseksi rakennettu kartano romantiikan tyylisuunnan mukaisella sisustuksella.

Illalla lähdimme kierrokselle tutustumaan paikallisen baarikulttuurin erikoisuuksiin. Saimme maistaa sangriaa ja rohkeimmat kokeilivat flaming shotteja, joiden ideana oli, että suussa oleva alkoholi sytytetään tuleen. Päälle ripoteltu kaneli saa tulen kipinöimään. ”Ei edes huomannut, mitä tapahtui, kun vaan pelkäsi, että palaako suu”, Iida kommentoi kokemusta.

Sunnuntai oli varattu rannalla loikoilulle. Lokakuun alun aurinko paistoi Lissabonissa vielä kuumasti, mutta Atlantin vesi oli aika viileää. Auringonotto, lueskelu,

ristiseiska ja jäätelö saivat ajan kulumaan ja kohta olikin jo aika etsiä mahantäytettä.

Vasta seuraavana päivänä huomaisimme, kuinka herkkä suomalainen hipiä oli punastunut. Ruoka löytyi Emilian ystävän kehumalta Sunday Marketilta, josta suurin osa osti myös palan aivan taivaallista suklaakakkua. Se oli sisältä pehmeää moussea ja pinta oli kaakaojauhoa.

Iltaa kukin vietti omalla tavallaan.

Toiset nauttivat rennosta illasta hostellilla syöden purkkinuudeliakeittoa, toiset lähtivät ulos. Itse aioin istuskella hostellin aulassa lueskellen, mutta hostellin ruotsalainen vieras kysyi muilta aulassa olijoilta, halusimmeko liittyä hänen seuraansa, kun hän lähti tapaamaan ystäväänsä. Koska minulla ei ollut muitakaan suunnitelmia, päätin lähteä. Sinä iltana porukkamme muodostui ruotsalaisesta, saksalaisesta, intialaisesta, australialaisesta ja minusta suomalaisena.

Muutama tunti vierähti kulttuureista puhuen ja nauraen.

Maanantaina oli vuorossa Euroopan unionin meriturvallisuusvirasto (EMSA). Vierailuumme kuului viraston tehtävienkuvaus; tutustuminen valvomoon, jossa meille esiteltiin EMSA:n keinoja reagoida merellä tapahtuviin katastrofeihin; esitelmä erään juristin työtehtävistä EMSA:ssa ja lopuksi meille kerrottiin, kuinka hakea harjoitteluun EMSA:aan. Vierailun viimeinen osa oli käynti EMSA:n kahvilaterassilla ihailemassa maisemaa. Yksi ja toinen totesi, että kahvittelu kyseisellä terassilla oli jo aika hyvä motiivi hakea harjoittelupaikkaa.

Lounaalle menimme halliin, jossa pienissä kojuissa myytiin erilaisia perinteisiä katuruokalajeja. Moni söi herkullista italia-

laista pizzaa, mutta myös taiteellinen sushiannos löytyi. Lisäksi tuoreet hedelmät ja jäätelö saivat suuren suosion.

Matkan viimeinen vierailukohde oli Suomen Suurlähetystö, jossa kiinnitimme huomiota kovin tutun oloiseen sisustukseen ja saimme kuulla portugalilaisten käsityksestä Suomesta.

Vierailu oli mielenkiintoinen ja ryhmällämme riitti kysymyksiä työstä lähetystössä.

Viimeisenä iltana päätimme pienellä porukalla mennä hampurilaisravintolaan, jossa osa porukasta oli perjantaina käynyt ja jota he kehuivat vuolaasti. Paikkaan oli uskomattoman pitkä jono, mutta onni onnettomuudessa oli, että löysimme pienen fado-ravintolan. Tunnelma oli kodikas, listalta löytyi suurlähetystön meille suosittelemaa mustekalaa, ruoka oli hyvää, valitsemamme valkoinen sangria mintulla, sitruunalla ja limetillä oli todella raikasta ja Portugalin perinteinen kitaralla säestetty melankolinen fado-musiikki kosketti voimakkaasti, vaikkemme ymmärtäneetkään sanoja. Esiintyjät olivat vain muutaman metrin päässä ja haikea kaipuu pääsi kuuntelijoiden ihon alle.

Illallisen jälkeen liityimme muihin hauskassa rooftop-baarissa, joka tosin oli hieman hankala löytää. Epäusko meinasi voittaa, kun hissin yläpäässäkin oli vain parkkihallia, mutta rakennuksessa oli vielä yksi kerros ja sieltä paikka löytyikin. Näköalat olivat hienot, tähtitaivas oli kirkas ja viherkasveja oli kaikkialla.

Tiistaina iloinen, mutta väsynyt retkueemme selviytyi lentokentälle, lennolta toiselle ja keskiviikkona aamuyöstä Turkuun.

Syksyn tuulet puhaltavat jo kovaa, mutta vähenevässä valossa riemut sen kuin kasvavat! ELSA Finland toivottaa sinut tervetulleeksi Suomen Turussa 18.–20.11.2016 järjestettävään National Council Meeting -tapahtumaan, joka tuttavallisemmin myös NCM:n nimellä tunnetaan. Viikonlopun mittainen spektaakkeli kerää yhteen lukuisia oikeustieteen opiskelijoita kaikkialta Suomesta ja hieman myös ulkomailtakin – mikset siis myös sinä ota suuntaa kohti hauskanpitoa! Tapahtumapaikkana toimii Turun kupeessa sijaitseva Ahtelan leirikeskus, joka takaa perinteisen NCM:n mökkitunnelman toteutumisen tänäkin syksynä.

ELSA Finlandin NCM on perjantaista sunnuntaihin kestävä tapahtuma täynnä ELSA-tietoutta, tiimityöskentelyä, yhdessäoloa ja hauskuutta. Päiväaikaan järjestettävissä worshopeissa niin vanhat kuin uudetkin ELSAlaiset pääsevät syventymään ELSAan ja sen toimintaan, eikä osallistuminen edellytä näin minkäänlaista ennakkotietoa tai kokemusta ELSAsta. Iltaisin asiaohjelma kohtaa vastapainonsa unohtumattomien sitsien, saunan ja pahamaineisen Vision Contestin muodossa. Sunnuntaina tapahtuma huipentuu ELSA Finlandin syksyn sääntömääräiseen kokoukseen.