Väkivallan pitkä varjo

Lähisuhteissa koettu väkivalta ja lapsuuden kaltoinkohtelu eroaa seurauksiltaan esimerkiksi luonnonkatastrofin tai onnettomuuden seurauksena syntyneestä traumasta. Kun läheinen ihminen satuttaa, paikantuu kipu ihmissuhteen kautta yksilön koko psy kofyysiseen olemukseen ja persoonaan. Kyseessä ei ole epäonni tai ikävä sattumus vaan toisen ihmisen tekemä tietoinen haavoittava teko, josta uhri usein kantaa syylli syyttä ja häpeää, joka ei kuulu hänelle. Tämän seurauksena maailma muuttuu monille väkivaltaa kokeneille ennalta-arvaamattomaksi ja pelottavaksi paikaksi. Koskaan ei voi tietää keneen voi luottaa. Joillekin väkivallan kokijoille väkivallasta tulee myöhemmin tapa puolustautua ennal ta-arvaamatonta maailmaa vastaan. Lähisuhteissa tapahtuva väkivalta on luonteeltaan kumuloituvaa ja usein ylisukupolvinen ilmiö. Kuinka yleistä väkivalta on? Tilastokeskuksen mukaan (Tilastokeskus 2019) vuonna 2018 pari- ja lähisuhdeväkivaltarikosten uhreista 76,5 % oli naisia, 23,5 % miehiä ja kaikista uhreista alaikäisiä oli 24,4 %. Kuole maan johtanut väkivalta lähisuhteissa vuonna 2018 pitää sisällään 16 naisuhria, 8 miestä ja 3 lasta (Helsingin yliopisto 2019). Vuonna 2014 julkaistu FRA:n eli Euroo pan perusoikeusviraston tekemän Euroopan laajuisen (n. 42 000 naista) tutkimuksen pohjalta Suomessa nykyisen tai entisen kumppanin tekemää fyysistä ja/ tai seksuaalista väkivaltaa on kokenut 30 % 15 vuotta täyttäneistä naisista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitok sen (THL) Kouluterveyskysely raportin pohjalta käy ilmi, että tytöt kokevat poikia yleisemmin seksuaalista häirin tää sekä henkistä tai fyysistä väkivaltaa perheissä. Pojilla on tyttöjä enemmän fyysisen uhan kokemuksia, jotka olivat yleisimpiä perusopetuksen 8. ja 9.-luokkalaisilla.

Perusopetuksen 4.–5.-luokkalaisista 12 prosenttia ilmoit ti kokeneensa fyysistä uhkaa vähintään kerran viimeksi kuluneen vuoden aikana. Kouluterveyskysely teetetään kahden vuoden välein. Vuoden 2019 kyselyyn vastasi yhteensä yli 260 000 perusopetuksen 4.–5.-luokkalaista, 8.–9.-luokkalaista sekä lukiossa ja ammatillisissa oppi laitoksissa 1.–2. vuotta opiskelevaa nuorta.

Erityisen pitkäkestoisia seurauksia syntyy lapsuu dessa koetusta väkivallasta. Suomalainen Lääkäriseura

Duodecim julkaisi vuonna 2018 uutisen tutkimuksesta, jonka mukaan lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu lisää

Mirkku Merimaa

merkittävästi psykoosiin sairastumisen riskiä, ja arvioi, että aineiston psykoosipotilaista merkittävä osa ei olisi sairastunut ilman traumaattisia lapsuusajan kokemuk sia, kuten fyysistä tai seksuaaliväkivaltaa, kiusaamista ja emotionaalista laiminlyöntiä. On useita tutkimuksia, jot ka ovat osoittaneet lapsuusajan haitallisten kokemusten yhteyden somaattiseen ja psyykkiseen sairastumiseen. Tunnetuin näistä on mittavan aineiston pohjalta tehty Adverse Childhood Experiences study vuodelta 1997.

Ihminen on sosiaalinen olento, joka elää, kasvaa ja kehittyy toisten kanssa ja suhteessa toisiin ihmisiin. Lapsi tarvitsee aikuisten tukea ja ohjausta erityisen pit kään, sillä ihmisaivot saavuttavat aikuisen valmiudet vasta noin 25 vuoden iässä. Kun oma ”lauma”, johon tulisi voida turvautua hädän hetkellä, onkin satuttava ja turvaton, jää yksilö vaille sitä suojaa, jonka varassa hyvä kasvu ja kehitys mahdollistuvat. Väkivalta lähisuhteissa horjuttaa merkittävästi ihmisen perusturvallisuuden ko kemusta ja luottamusta toisiin ihmisiin. Väkivallan kokeminen ja todistaminen jättää jäljen, jolla on erilaisia arkeen vaikuttuvia seurauksia. Seuraukset vaihtelevat yk silöittäin, mutta tyypilliset haasteet liittyvät oppimiseen, muistamiseen, keskittymiskykyyn, tunteiden säätelyyn, sosiaalisiin suhteisiin, kykyyn tuntea turvaa ja vaalia unelmia. Lähisuhteissa koetulla väkivallalla on yhteyksiä myös moniin somaattisiin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin (Burke Harris 2019; Korkeila 2008).