Mikä sai sinut hakemaan apua?

Väkivallasta kertominen on ensimmäinen askel, mutta avun hakemiseen tarvitaan usein vielä enemmän. Motivaatio avun hakemiseen ja sen vastaanottamiseen vaatii joskus aikaa. Siihen nähden, kuinka moni kertoo väkivallasta ensi sijassa läheiselle ystävälle, on merkille pantavaa, että vain osa motivoituu hakemaan apua ystävien tuella. Kaikista vastanneista vain joka kymmenes (9,5 %) hakeutui avun piiriin ystävän tuen ja motivoinnin seurauksena. Poikkeuksena olivat alle 18-vuotiaat, joiden kohdalla luku oli huomattavasti korkeampi (24 %). Nuorten aikuisten eli 19–29-vuotiai den kohdalla noin 15 % motivoitui hakemaan apua ystävän tuella.

Reilu 30 % kaikista kyselyyn vastanneista kertoo, että haki apua, kun ymmärsi, että väkivalta voi johtaa kuolemaan. Huoli omasta jaksamisesta ja terveydes tä oli suosituin vastaus kaikkien vastanneiden kesken, lähes puolet vastaajista (46 %) motivoitui tästä syystä hakeutumaan avun piiriin. Huoli lapsista motivoi noin 40 % vastaajista etsimään itselleen apua. Vastaukset ku vastavat väkivallasta irtaantumisen prosessimaisuutta. Lähisuhteissa koettu väkivalta päättyy harvoin ensim mäiseen väkivallan tekoon ja harva lähtee suhteesta ensimmäisen lyönnin jälkeen.

Alle 18-vuotiaiden vastaajien ryhmässä itsetuhoiset ajatukset (48 %) olivat merkittävä syy avun hakemiseen. Kaikkien vastanneiden keskuudessa itsetuhoiset aja tukset toimivat motivaationa joka viidennelle (19,9 %). Pelon kanssa elämiseen kyllästyminen johti avun hake miseen joka kolmannen vastaajan kohdalla. Alle 18-vuotiaiden kohdalla pelkoon kyllästyminen motivoi avun piiriin 44 % vastanneista.

Kyselyn vastaukset kuvastavat lähisuhdeväkivallan tuhoisuutta ja vakavuutta. Etenkin nuorten kohdalla tulos osoittaa, kuinka perheessä tai kaveri- ja seuruste lusuhteissa koettu väkivalta on merkittävä itsetuhoisuutta kasvattava tekijä, mikä tulee ottaa vakavasti nuorten palveluita kehitettäessä. Tulosten pohjalta vaikuttaa sil tä, että motivaatio avun hakemiseen syntyy hitaasti ja vasta vakavasta huolesta ja pelosta käsin.

Avoimista vastauksista erottuu pääasiassa kolme erilaista väkivallan kokijan luokkaa: ne, jotka eivät ole hakeneet apua tai ovat hakeneet sitä saamatta, ne, jotka hakivat apua viranomaisen (poliisi, lääkäri, sosiaalityön tekijä) ohjaamana ja ne, jotka hakivat apua epäsuorasti esimerkiksi mielenterveysongelmaan tai päihderiippu vuuteen.

”Jouduin vakavan pahoinpitelyn jälkeen sairaalaan, jonka kautta menin turvakotiin.

Hätäkeskus hälyytti tilanteessa paikalle sekä ensihoitoyksikön, että poliisin ja sitä kautta asia eteni viranomaisten tietoon.

Turvakodissa myönsin, että olin kokenut jo vuosia sekä henkistäettä fyysistä väkivaltaa.”

”Käytin lääkkeenä alkoholia runsaasti aina 16-vuotiaasta 40-vuotiaaksi.” ” Minua on auttanut että muut ovat ottaneet vakavasti ja pitäneet vakavana.”

”En koskaan hakenut apua. Vasta yli nelikymppisenä kerroin isäni teoista puolisolleni ja parille hyvälle ystävälleni.”

”En halua siirtää kokemaani omiin lapsiin, halusin käydä asiat lävitse ennen perheen perustamista.” ” Lapset tekivät rikosilmoituksen ja ilman heitä en olisi tähän kyennyt.”

”Ajauduin mielenterveysongelmien takia hoitoon ja väkivalta paljastui sitä kautta.”

Mikä sai sinut hakemaan apua?

Valitse kolme sinulle tärkeintä vaihtoehtoa.

60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 15,8 % 25,9 % 5,4 % 36,4 % 32,7 % 31,8 % 3,7 % 9,5 % 18,5 % 38,9 % 2,5 % 3,4 % 4,1 % 6,9 % 1,0 % 46,3 % 19,9 % 12,6 %

0 %

Kaikki vastaajat (KA:8.82, Hajonta:5.38) (Vastauksia:707) Asiasta puhuminen Kun ymmärsin kokeneeni väkivaltaa Kun ymmärsin käyttäväni väkivaltaa Kun ymmärsin, että se mitä on tapahtunut, oli väkivaltaa ja väärin Kyllästyin pelkäämään Ymmärsin että voin kuolla

Ymmärsin että saatan tappaa Ystävien tuki ja motivointi Oma motivaatio muutokseen

Huoli lapsista Huoli sisaruksista

Huoli vanhemmista/vanhemmasta Ulkopuolisten painostus Pelko lasten menettämisestä

Pelko puolison menettämisestä Huoli omasta terveydestä ja jaksamisesta Itsetuhoiset ajatukset Jokin muu, mikä