Mikä sai sinut hakemaan apua?
V
äkivallasta kertominen on ensimmäinen askel, mutta avun hakemiseen tarvitaan usein vielä enemmän. Motivaatio avun hakemiseen ja sen vastaanottamiseen vaatii joskus aikaa. Siihen nähden, kuinka moni kertoo väkivallasta ensi sijassa läheiselle ystävälle, on merkille pantavaa, että vain osa motivoituu hakemaan apua ystävien tuella. Kaikista vastanneista vain joka kymmenes (9,5 %) hakeutui avun piiriin ystävän tuen ja motivoinnin seurauksena. Poikkeuksena olivat alle 18-vuotiaat, joiden kohdalla luku oli huomattavasti korkeampi (24 %). Nuorten aikuisten eli 19–29-vuotiaiden kohdalla noin 15 % motivoitui hakemaan apua ystävän tuella. Reilu 30 % kaikista kyselyyn vastanneista kertoo, että haki apua, kun ymmärsi, että väkivalta voi johtaa kuolemaan. Huoli omasta jaksamisesta ja terveydestä oli suosituin vastaus kaikkien vastanneiden kesken, lähes puolet vastaajista (46 %) motivoitui tästä syystä hakeutumaan avun piiriin. Huoli lapsista motivoi noin 40 % vastaajista etsimään itselleen apua. Vastaukset kuvastavat väkivallasta irtaantumisen prosessimaisuutta. Lähisuhteissa koettu väkivalta päättyy harvoin ensimmäiseen väkivallan tekoon ja harva lähtee suhteesta ensimmäisen lyönnin jälkeen.
”
”
Jouduin vakavan pahoinpitelyn jälkeen sairaalaan, jonka kautta menin turvakotiin. Hätäkeskus hälyytti tilanteessa paikalle sekä ensihoitoyksikön, että poliisin ja sitä kautta asia eteni viranomaisten tietoon. Turvakodissa myönsin, että olin kokenut jo vuosia sekä henkistäettä fyysistä väkivaltaa.” Käytin lääkkeenä alkoholia runsaasti aina 16-vuotiaasta 40-vuotiaaksi.”
Alle 18-vuotiaiden vastaajien ryhmässä itsetuhoiset ajatukset (48 %) olivat merkittävä syy avun hakemiseen. Kaikkien vastanneiden keskuudessa itsetuhoiset ajatukset toimivat motivaationa joka viidennelle (19,9 %). Pelon kanssa elämiseen kyllästyminen johti avun hakemiseen joka kolmannen vastaajan kohdalla. Alle 18-vuotiaiden kohdalla pelkoon kyllästyminen motivoi avun piiriin 44 % vastanneista. Kyselyn vastaukset kuvastavat lähisuhdeväkivallan tuhoisuutta ja vakavuutta. Etenkin nuorten kohdalla tulos osoittaa, kuinka perheessä tai kaveri- ja seurustelusuhteissa koettu väkivalta on merkittävä itsetuhoisuutta kasvattava tekijä, mikä tulee ottaa vakavasti nuorten palveluita kehitettäessä. Tulosten pohjalta vaikuttaa siltä, että motivaatio avun hakemiseen syntyy hitaasti ja vasta vakavasta huolesta ja pelosta käsin. Avoimista vastauksista erottuu pääasiassa kolme erilaista väkivallan kokijan luokkaa: ne, jotka eivät ole hakeneet apua tai ovat hakeneet sitä saamatta, ne, jotka hakivat apua viranomaisen (poliisi, lääkäri, sosiaalityöntekijä) ohjaamana ja ne, jotka hakivat apua epäsuorasti esimerkiksi mielenterveysongelmaan tai päihderiippuvuuteen.
”
Minua on auttanut että muut ovat ottaneet vakavasti ja pitäneet vakavana.”
”
Lapset tekivät rikosilmoituksen ja ilman heitä en olisi tähän kyennyt.”
”
En koskaan hakenut apua. Vasta yli nelikymppisenä kerroin isäni teoista puolisolleni ja parille hyvälle ystävälleni.”
”
Ajauduin mielenterveys ongelmien takia hoitoon ja väkivalta paljastui sitä kautta.”
”
En halua siirtää kokemaani omiin lapsiin, halusin käydä asiat lävitse ennen perheen perustamista.”
Ei vain selviytyjä – väkivallasta toipujan tie
12
Ensi- ja turvakotien liiton verkkokyselyn raportti
