Selviytyminen ja joustavuus

Väkivallasta selviytyminen tarkoittaa pelkistettynä väkivallasta hengissä selviämistä. Väkivallasta toipumisella tarkoitetaan yksilön hyvinvoinnin asteittaista lisääntymistä; toimintakyvyn vahvistumista, oman elämän hallinnan tunteen palautumista, luotta muksen, toivon, unelmien, hyvän olon ja turvan kokemuksen löytymistä ja vahvistumista. Toipuminen edellyttää väkivallasta syntyneiden tunnehaavojen tunnistamista ja hoitamista ja ennen kaikkea väkivallan päättymistä. Toi puminen on prosessi, samaan tapaan kuin onnettomuuden jälkeen saattaa olla välttämätöntä kuntouttaa jotain kehonosaa tai opetella uudelleen kävelemään. Väkivallas ta selviytyminen vie aikaa ja toipumista tulee tukea.

Osa ihmisistä selviää hyvinkin haastavista elämänkokemuksista kohtuullisen hyvin, osalle kokemukset muodostuvat koko loppuelämää varjostavaksi kivuksi. Positiivinen psykologia syntyi vastavoimana psykologian ongelmakeskeisyydelle ja mielen sairauksien tutkimisel le. Kyseessä on psykologian osa-alue, joka on kiinnostunut siitä, mikä tukee ihmisen hyvinvointia, terveyttä ja kannattelevia sosiaalisia suhteita. Siinä tutkitaan ihmi sen hyvinvointiin liittyviä tekijöitä, yksilön ja yhteisöjen vahvuuksiin ja voimavaroihin sekä näiden edistämiseen kiinnittyviä kysymyksiä. Yksi sen kiinnostuksen kohteis ta on yksilöiden ja yhteisöjen kyky selviytyä, joustaa ja ponnahtaa takaisin vastoinkäymisistä. Niin kutsuttu resilienssitutkimus on myös psykologi, psykoterapeutti Soili Poijulan kirjan teemana Resilienssi – muutosten kohtaamisen taito, jossa Poijula kuljettaa traumateoriaa ja resilienssitutkimusta rinnakkain. Poijula kuvailee re silienssiä kirjassaan muun muassa ”joustavuudeksi, kimmoisuudeksi, pärjäävyydeksi, sinnikkyydeksi, lannis tumattomuudeksi ja kestävyydeksi” (Poijula 2018, 16). Kyseessä on teoria aivojen ja mielen joustavuudesta. Resilienssi ei ole persoonallisuuden piirre vaan proses si, yksilöllinen ja yhteisöllinen voimavara, jota voidaan vahvistaa pitkin elämää. Resilienssiä tukeviksi ja vahvis taviksi tekijöiksi on tunnistettu: Realistinen optimismi Pelon kohtaaminen Sisäinen moraalinen kompassi Henkisyys, hengellisyys, uskonto Sosiaalisen tuen vastaanottaminen Ongelmista puhuminen Esikuvien hyödyntäminen Fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen Emotionaalinen joustavuus (vastuunkanto omista tunteista) Tarkoituksen kokeminen Omien vaikeuksien kääntäminen henkilökohtaisen kasvun alustaksi (Southwick & Charney 2012)

Näitä tekijöitä on mahdollista vahvistaa hyvässä vuorovaikutuksessa ja asiakaslähtöisessä traumainformoidus sa kohtaamisessa arjen toimintaympäristöissä. Traumainformoitu kohtaaminen tarkoittaa tunnehaavoista kärsivien asiakkaiden inhimillistä kohtaamista ja turvan rakentamista, jotta asiakas voi kokea, että hänen on tur vallista tukeutua ammattilaisiin ja tarjolla olevaan apuun.

Posttraumaattinen kasvu eli trauman jälkeinen henkinen kehittyminen on myös yksi positiivisen psykologian kiinnostuksen kohteista. Siinä on kyse vaikeiden elämänkokemusten jälkeisestä vahvistumisesta ja hen kisestä kasvusta, josta myös osa väkivallasta toipuneista raportoi. Tällöin vaikeista kokemuksista toipuminen kääntyy voimavaraksi ja joustavuudeksi. Toipumisen tueksi tarvitaan kuitenkin tukea. Kukaan ei selviä yksin, sillä monille toipuminen on hidas ja aikaa vievä prosessi. Väkivallan aiheuttamien pitkäaikaisten vaikutusten ym märtäminen auttaa ammattilaisia ohjaamaan asiakasta oikeiden palveluiden piiriin ja edistämään moniamma tillista yhteistyötä parhaimman tuen rakentamiseksi.