Selviytyminen ja joustavuus
V
äkivallasta selviytyminen tarkoittaa pelkistettynä väkivallasta hengissä selviämistä. Väkivallasta toipumisella tarkoitetaan yksilön hyvinvoinnin asteittaista lisääntymistä; toimintakyvyn vahvistumista, oman elämän hallinnan tunteen palautumista, luottamuksen, toivon, unelmien, hyvän olon ja turvan kokemuksen löytymistä ja vahvistumista. Toipuminen edellyttää väkivallasta syntyneiden tunnehaavojen tunnistamista ja hoitamista ja ennen kaikkea väkivallan päättymistä. Toipuminen on prosessi, samaan tapaan kuin onnettomuuden jälkeen saattaa olla välttämätöntä kuntouttaa jotain kehonosaa tai opetella uudelleen kävelemään. Väkivallasta selviytyminen vie aikaa ja toipumista tulee tukea. Osa ihmisistä selviää hyvinkin haastavista elämänkokemuksista kohtuullisen hyvin, osalle kokemukset muodostuvat koko loppuelämää varjostavaksi kivuksi. Positiivinen psykologia syntyi vastavoimana psykologian ongelmakeskeisyydelle ja mielen sairauksien tutkimiselle. Kyseessä on psykologian osa-alue, joka on kiinnostunut siitä, mikä tukee ihmisen hyvinvointia, terveyttä ja kannattelevia sosiaalisia suhteita. Siinä tutkitaan ihmisen hyvinvointiin liittyviä tekijöitä, yksilön ja yhteisöjen vahvuuksiin ja voimavaroihin sekä näiden edistämiseen kiinnittyviä kysymyksiä. Yksi sen kiinnostuksen kohteista on yksilöiden ja yhteisöjen kyky selviytyä, joustaa ja ponnahtaa takaisin vastoinkäymisistä. Niin kutsuttu resilienssitutkimus on myös psykologi, psykoterapeutti Soili Poijulan kirjan teemana Resilienssi – muutosten kohtaamisen taito, jossa Poijula kuljettaa traumateoriaa ja resilienssitutkimusta rinnakkain. Poijula kuvailee resilienssiä kirjassaan muun muassa ”joustavuudeksi, kimmoisuudeksi, pärjäävyydeksi, sinnikkyydeksi, lannistumattomuudeksi ja kestävyydeksi” (Poijula 2018, 16). Kyseessä on teoria aivojen ja mielen joustavuudesta. Resilienssi ei ole persoonallisuuden piirre vaan prosessi, yksilöllinen ja yhteisöllinen voimavara, jota voidaan vahvistaa pitkin elämää. Resilienssiä tukeviksi ja vahvistaviksi tekijöiksi on tunnistettu:
Ei vain selviytyjä – väkivallasta toipujan tie
■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■
■
■ ■
Realistinen optimismi Pelon kohtaaminen Sisäinen moraalinen kompassi Henkisyys, hengellisyys, uskonto Sosiaalisen tuen vastaanottaminen Ongelmista puhuminen Esikuvien hyödyntäminen Fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen Emotionaalinen joustavuus (vastuunkanto omista tunteista) Tarkoituksen kokeminen Omien vaikeuksien kääntäminen henkilökohtaisen kasvun alustaksi (Southwick & Charney 2012)
Näitä tekijöitä on mahdollista vahvistaa hyvässä vuoro vaikutuksessa ja asiakaslähtöisessä traumainformoidussa kohtaamisessa arjen toimintaympäristöissä. Traumainformoitu kohtaaminen tarkoittaa tunnehaavoista kärsivien asiakkaiden inhimillistä kohtaamista ja turvan rakentamista, jotta asiakas voi kokea, että hänen on turvallista tukeutua ammattilaisiin ja tarjolla olevaan apuun. Posttraumaattinen kasvu eli trauman jälkeinen henkinen kehittyminen on myös yksi positiivisen psykologian kiinnostuksen kohteista. Siinä on kyse vaikeiden elämänkokemusten jälkeisestä vahvistumisesta ja henkisestä kasvusta, josta myös osa väkivallasta toipuneista raportoi. Tällöin vaikeista kokemuksista toipuminen kääntyy voimavaraksi ja joustavuudeksi. Toipumisen tueksi tarvitaan kuitenkin tukea. Kukaan ei selviä yksin, sillä monille toipuminen on hidas ja aikaa vievä prosessi. Väkivallan aiheuttamien pitkäaikaisten vaikutusten ymmärtäminen auttaa ammattilaisia ohjaamaan asiakasta oikeiden palveluiden piiriin ja edistämään moniammatillista yhteistyötä parhaimman tuen rakentamiseksi.
7
Ensi- ja turvakotien liiton verkkokyselyn raportti
