Väkivallan pitkä varjo
L
Ei vain selviytyjä – väkivallasta toipujan tie
Mirkku Merimaa
ähisuhteissa koettu väkivalta ja lapsuuden kaltoinkohtelu eroaa seurauksiltaan esimerkiksi luonnonkatastrofin tai onnettomuuden seurauksena syntyneestä traumasta. Kun läheinen ihminen satuttaa, paikantuu kipu ihmissuhteen kautta yksilön koko psykofyysiseen olemukseen ja persoonaan. Kyseessä ei ole epäonni tai ikävä sattumus vaan toisen ihmisen tekemä tietoinen haavoittava teko, josta uhri usein kantaa syyllisyyttä ja häpeää, joka ei kuulu hänelle. Tämän seurauksena maailma muuttuu monille väkivaltaa kokeneille ennalta-arvaamattomaksi ja pelottavaksi paikaksi. Koskaan ei voi tietää keneen voi luottaa. Joillekin väkivallan kokijoille väkivallasta tulee myöhemmin tapa puolustautua ennalta-arvaamatonta maailmaa vastaan. Lähisuhteissa tapahtuva väkivalta on luonteeltaan kumuloituvaa ja usein ylisukupolvinen ilmiö. Kuinka yleistä väkivalta on? Tilastokeskuksen mukaan (Tilastokeskus 2019) vuonna 2018 pari- ja lähisuhdeväkivaltarikosten uhreista 76,5 % oli naisia, 23,5 % miehiä ja kaikista uhreista alaikäisiä oli 24,4 %. Kuolemaan johtanut väkivalta lähisuhteissa vuonna 2018 pitää sisällään 16 naisuhria, 8 miestä ja 3 lasta (Helsingin yliopisto 2019). Vuonna 2014 julkaistu FRA:n eli Euroopan perusoikeusviraston tekemän Euroopan laajuisen (n. 42 000 naista) tutkimuksen pohjalta Suomessa nykyisen tai entisen kumppanin tekemää fyysistä ja/ tai seksuaalista väkivaltaa on kokenut 30 % 15 vuotta täyttäneistä naisista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Kouluterveyskysely raportin pohjalta käy ilmi, että tytöt kokevat poikia yleisemmin seksuaalista häirintää sekä henkistä tai fyysistä väkivaltaa perheissä. Pojilla on tyttöjä enemmän fyysisen uhan kokemuksia, jotka olivat yleisimpiä perusopetuksen 8. ja 9.-luokkalaisilla. Perusopetuksen 4.–5.-luokkalaisista 12 prosenttia ilmoitti kokeneensa fyysistä uhkaa vähintään kerran viimeksi kuluneen vuoden aikana. Kouluterveyskysely teetetään kahden vuoden välein. Vuoden 2019 kyselyyn vastasi yhteensä yli 260 000 perusopetuksen 4.–5.-luokkalaista, 8.–9.-luokkalaista sekä lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa 1.–2. vuotta opiskelevaa nuorta. Erityisen pitkäkestoisia seurauksia syntyy lapsuudessa koetusta väkivallasta. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim julkaisi vuonna 2018 uutisen tutkimuksesta, jonka mukaan lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu lisää
merkittävästi psykoosiin sairastumisen riskiä, ja arvioi, että aineiston psykoosipotilaista merkittävä osa ei olisi sairastunut ilman traumaattisia lapsuusajan kokemuksia, kuten fyysistä tai seksuaaliväkivaltaa, kiusaamista ja emotionaalista laiminlyöntiä. On useita tutkimuksia, jotka ovat osoittaneet lapsuusajan haitallisten kokemusten yhteyden somaattiseen ja psyykkiseen sairastumiseen. Tunnetuin näistä on mittavan aineiston pohjalta tehty Adverse Childhood Experiences study vuodelta 1997. Ihminen on sosiaalinen olento, joka elää, kasvaa ja kehittyy toisten kanssa ja suhteessa toisiin ihmisiin. Lapsi tarvitsee aikuisten tukea ja ohjausta erityisen pitkään, sillä ihmisaivot saavuttavat aikuisen valmiudet vasta noin 25 vuoden iässä. Kun oma ”lauma”, johon tulisi voida turvautua hädän hetkellä, onkin satuttava ja turvaton, jää yksilö vaille sitä suojaa, jonka varassa hyvä kasvu ja kehitys mahdollistuvat. Väkivalta lähisuhteissa horjuttaa merkittävästi ihmisen perusturvallisuuden kokemusta ja luottamusta toisiin ihmisiin. Väkivallan kokeminen ja todistaminen jättää jäljen, jolla on erilaisia arkeen vaikuttuvia seurauksia. Seuraukset vaihtelevat yksilöittäin, mutta tyypilliset haasteet liittyvät oppimiseen, muistamiseen, keskittymiskykyyn, tunteiden säätelyyn, sosiaalisiin suhteisiin, kykyyn tuntea turvaa ja vaalia unelmia. Lähisuhteissa koetulla väkivallalla on yhteyksiä myös moniin somaattisiin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin (Burke Harris 2019; Korkeila 2008).
6
Ensi- ja turvakotien liiton verkkokyselyn raportti
