Onnistunut doulatoiminta by Ensi- ja turvakotien liitto

Jaana Wikgren (toim.)

ONNISTUNUT DOULATOIMINTA

Tyรถpapereita 2/2014

Ensi- ja turvakotien liiton tyรถpapereita 15 ISSN-L 1799-3075 ISSN 1799-3075 (painettu) ISSN 1799-3083 (verkkojulkaisu) ISBN 978-951-9227-76-4

Kielenhuolto: Essi Lehtinen Kannen ulkoasu: Rohkea Ruusu

SISÄLTÖ 1

JOHDANTO ................................................................................................................................................. 3

DOULIA JO ANTIIKIN KREIKASSA ................................................................................................................ 4

2.1

Mitä doulalla tarkoitetaan? ........................................................................................................... 4

2.2

Doulan merkitys huomattiin sattumalta ....................................................................................... 4

DOULATOIMINTA ENSI- JA TURVAKOTIEN LIITON JÄSENYHDISTYKSISSÄ ................................................. 6 3.1

Ensimmäinen doularyhmä Helsingin ensikotiin ............................................................................ 6

3.2

Doulatoiminta valtakunnalliseksi .................................................................................................. 6

DOULATOIMINNAN PERUSEDELLYTYKSET................................................................................................. 7 4.1

Doulatoiminnan rakenne ............................................................................................................... 7

4.2

Doulatoiminnan pelisäännöt ja eettiset periaatteet ..................................................................... 8

4.3

Doulatoiminnan organisointi ja resurssit .................................................................................... 10

4.4

Tukihenkilötyöhön sitoutuneet ja innostuneet doulat................................................................ 11

DOULATOIMINNAN AMMATILLINEN OHJAUS ......................................................................................... 13 5.1

Doulien koulutuksellinen tuki ...................................................................................................... 14

5.2

Doulien toiminnan- ja työnohjaus ............................................................................................... 18

5.2.1 Toiminnanohjaus ja vertaistuki ................................................................................................... 18 5.2.2 Työnohjaus .................................................................................................................................. 19

5.3

Viestintä ja tiedottaminen ........................................................................................................... 21

5.4

Doulatoiminnan tiedonkeruu ja tilastointi .................................................................................. 22

5.5

Doulien kiittäminen ..................................................................................................................... 23

ÄITIEN JA DOULIEN MOTIIVIT JA KOKEMUS SOSIAALISESTA TUESTA DOULATOIMINNASSA ................. 24 6.1

Motivaatio ................................................................................................................................... 25

6.2

Doulien ja äitien kokemus annetusta ja saadusta sosiaalisesta tuesta ....................................... 26

6.2.1 Sosiaalinen tuki ............................................................................................................................ 26 6.2.2 Emotionaalinen tukeminen ......................................................................................................... 26 6.2.3 Tiedollinen tukeminen ................................................................................................................. 29 6.2.4 Käytännöllinen tukeminen .......................................................................................................... 30 6.2.5 Muita sosiaalisen tukemisen muotoja......................................................................................... 31 6.2.7 Ulkoiset kannusteet ..................................................................................................................... 36 6.2.8 Turvallisuuden tarve .................................................................................................................... 38 7

DOULATOIMINNAN TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄ .................................................................................... 39

1 JOHDANTO Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten odottavien ja synnyttävien perheiden tukihenkilö- eli doulatoiminta on muovautunut nykyisen kaltaiseksi vuosien saatossa ja yhdessä kehittäen, aluksi pienen joukon keskuudessa, sitten laajemmin ja suunnitelmallisemmin. Toiminta alkoi vuonna 1992 Helsingissä, mutta varsinainen kasvu ajoittuu vuoteen 2010 ja siitä eteenpäin. Viitisen vuotta sitten doulia oli muutamassa jäsenyhdistyksessä, nyt vuonna 2014 doularyhmiä toimii 16 paikkakunnalla ja innokkaita vapaaehtoisia on mukana noin 250. Doulana toimimisen suosion kasvuun voi löytää monenlaisia syitä; aihe on kiinnostava ja vauvaa odottavan ja synnyttävän perheen ja doulan välinen suhde on vastavuoroinen. Kumpikin osapuoli sekä antaa että saa: perhe apua, tukea ja empatiaa, doula tunne-elämyksiä ja tunteen siitä, että on toiselle tärkeä. Moni doula pitää tärkeänä kokemusta ”syntymän ihmeestä” ja siitä, että näkee vastasyntyneen vauvan ja vastasyntyneet vanhemmat. Ensi- ja turvakotien liiton teettämän vapaaehtoistyön kyselyn (2011) mukaan doulatoiminta houkuttelee vapaaehtoisia siksi, että sillä on selkeä ja määritelty rakenne, selkeä kohderyhmä ja se on määräaikaista, projektiluonteista toimintaa.

Doulatoiminta voidaan nähdä myös raskaana olevalle naiselle ja

odottavalle perheelle suunnattuna matalan kynnyksen ennaltaehkäisevänä ja varhaista tukea tarjoavana palveluna (Kuivala 2013,11). Liiton jäsenjärjestöjen doulatoiminta on kansainvälisestikin katsottuna ainutlaatuista. Näin laajalle levinnyttä, ammatillisesti ohjattua, järjestölähtöistä doulatoimintaa ei löydy muualta. Doulat saavat perehdytyksen ja säännöllistä koulutusta tukihenkilönä toimimiseen, tapaavat toisiaan säännöllisesti vertaistuen merkeissä ja saavat myös työhönsä työnohjauksellista tukea. Doulatoimintaa on viime vuosina kehitetty liiton järjestämässä vuosittaisessa työkokouksessa, johon doularyhmien ohjaajat kokoontuvat vaihtamaan ajatuksia yhteisestä aiheesta. Tähän työpaperiin on koottu työkokouksissa jäsenyhdistysten doulatoiminnan tueksi kerättyä tietoa ja kokemuksia sekä Laurea ammattikorkeakoulun kolmen sosiaalialan opiskelijan opinnäytetyön tuloksia. Anna Kiehelän, Suvi Nummisen ja Sonja Sjelvgrenin opinnäytetyö ”Äitien ja doulien motiivit ja kokemus

sosiaalisesta

www.theseus.fi .

tuesta

doulatoiminnassa”

löytyy

kokonaisuudessaan

Theseuksesta,

2 DOULIA JO ANTIIKIN KREIKASSA 2.1 Mitä doulalla tarkoitetaan? Doula-sanan alkuperä on antiikin Kreikassa, jossa sillä tarkoitettiin palvelijatarta tai orjatarta. Tänä päivänä doula -sanan yleisimpänä merkityksenä on juuri synnytykseen mukaan tuleva tukihenkilö, synnytysvalmentaja, synnytyskumppani. Doula voi olla myös ”monitrice” eli tukihenkilö, jolla on erityisosaamista esimerkiksi vauvan sydänäänten kuunteluun tai äidin voinnin tarkkailuun (Klaus, M & Kennell, J & Klaus, P 2012.) Suomessa doulalla tarkoitetaan joko vapaaehtoisena tai ammatikseen synnytystukihenkilön työtä tekevää ihmistä. Jyväskylässä on vuodesta 1993 alkaen toiminut myös ryhmä imetyksen tukemiseen erikoistuneita imetysdoulia. Toistaiseksi doulat ovat olleet naisia, vaikka muutama mieshenkilö onkin vuosien aikana ilmaissut kiinnostuksensa doulan työhön.

2.2 Doulan merkitys huomattiin sattumalta 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa antropologi Dana Raphael kutsui douliksi naisia, jotka ovat vastasynnyttäneen ja imetystä aloittavan äidin tukena. 1980–90-luvuilla amerikkalaiset lastenlääkärit Marshall Klaus ja John Kennell huomasivat äidin ja vastasyntyneen vuorovaikutusta koskevissa tutkimuksissaan, että tutkimustilanteessa mukana olevan maallikkonaisen jatkuvalla läsnäololla oli suotuisa vaikutus synnytyksen kulkuun. Tämän huomattuaan Klaus ja Kennell halusivat laajentaa doulan toimenkuvaa koskemaan raskauden ja synnytyksen aikaa. (Klaus et al 2012, 14–15.) Ulkomailla tehtyjen tukihenkilötutkimusten innoittamana myös suomalainen tutkimusryhmä lähti tutkimaan synnytyksen aikaisen jatkuvan tuen merkitystä. ”A trial on continuous human support on childbirth outcomes” (Hemminki et al 1992) perustui vuosina 1987–88 Jorvin sairaalassa ja TAYS:issa toteutettuihin kliinisiin kokeisiin, joista osassa synnytyksessä oli mukana synnyttäjille entuudestaan tuntematon maallikkonainen, osa synnytti ilman tukihenkilöä ja osalla oli koko synnytyksen ajan mukana kätilöopiskelija. Tulokseksi saatiin, että synnyttäjät olivat erittäin tyytyväisiä tukihenkilöihinsä ja että tukiryhmässä synnytykset etenivät paremmin, vaikka synnytyksen kokonaispituuksissa eri ryhmien välillä ei ollutkaan eroa. (Hemminki et al 1992.) Varhaisen vuorovaikutuksen tutkija ja kehitysteoreetikko Daniel Stern (1995) liittää doulat siihen tärkeään

äidillisten

naisten

verkostoon,

jonka

jokainen

nainen

tarvitsisi

äidiksi

tuloon

valmistautuessaan. Tärkeimpänä naisena tähän verkostoon kuuluu naisen oma äiti, mutta suuri rooli on muillakin: kokeneemmilla siskoilla ja tädeillä, hyväntahoisilla isoäideillä, kätilöillä, muilla hoitajilla sekä doulilla. (Stern 1995,177.)

5 Synnytyksen aikaista jatkuvaa tukea on alettu tutkia viime vuosina yhä enemmän ja sitä pidetään merkittävänä tekijänä niin synnytyksen sujuvuuden kuin vanhempien synnytyskokemuksenkin kannalta. Synnyttävälle perheelle tarjolla oleva jatkuvan tuen on todettu vähentävän lääkkeellisen kivunlievityksen tarvetta ja keisarileikkausten määrää sekä nopeuttavan hieman synnytyksen kulkua. Perheet ovat tyytyväisempiä ja heidän synnytyskokemuksensa on positiivisempi. (Hodnett – Gates – Hofmeyr – Sakala 2012: 2-4.) Kätilön rooli jatkuvan tuen antajana on sisällöltään pitkälti samankaltaista kuin se, mitä doula tarjoaa: emotionaalista, fyysistä ja tiedollista tukea sekä synnyttäjän puolesta puhumista (Tamminen, K-R 2014). Synnyttäjien mukaan hyvään synnytyskokemukseen ja synnyttäjän turvalliseen oloon tarvitaan luottamusta, hallinnan tunnetta ja riittävää tiedon saantia. Synnytyksen hyvän ja pätevän hoidon lisäksi synnyttäjän ja mukana olevan kumppanin kuunteleminen, kunnioittava kohtelu, rohkaisu ja kannustaminen ovat nekin hyvän synnytyskokemuksen takana. Synnytysympäristöllä ja ilmapiirillä on suurempi merkitys synnytyskokemukseen kuin lääketieteellisillä toimenpiteillä (Raussi – Lehto 2007: 244, Waldenström 2004: 17-27). Doula tutustuu vanhempiin ja muuhun perheeseen jo raskausaikana selvitellen perheen toiveita synnytyksen suhteen. Monille vanhemmille tämä odotusajan tuki on hyvin tärkeää. Synnytyksen lähestyessä vanhemmat voivat tehdä doulan kanssa suunnitelman siitä, miten synnytyksen koittaessa toimitaan. Synnytyksen aikana doulan tuki on jatkuvaa, hän on läsnä kunnes äiti ja siirtyvät synnytyshuoneesta vuodeosastolle. Doula on perheen tukena vielä synnytyksen jälkeenkin jonkin aikaa. Doulan antamaa tukea voidaan pitää hoitohenkilökunnan tukea täydentävänä, turvallisuuden tunnetta lisäävänä ja saumattomana raskausajasta vauva-aikaan jatkuvana tukena.

3 DOULATOIMINTA ENSI- JA TURVAKOTIEN LIITON JÄSENYHDISTYKSISSÄ 3.1 Ensimmäinen doularyhmä Helsingin ensikotiin Klausin ja Kennellin tutkimukset ja niiden kannustavat tulokset olivat pohja innostukselle, josta Helsingin ensikodin doulatoiminta sai alkunsa syksyllä 1992. Synnytyksen aikana tukena oleminen oli ensikodissa entuudestaan tuttua, sillä jo tuolloin oli käytäntönä, että ensikodin työntekijä saattoi lähteä ensikodissa asiakkaana olevan äidin tueksi synnytykseen. Äidit olivat tyytyväisiä saamaansa tukeen ja myös synnytyssairaalat antoivat hyvää palautetta työntekijän rauhoittavasta läsnäolosta. Samaa haluttiin doulatoiminnan avulla tarjota muillekin kuin ensikotien äideille. Synnytyksessä tukihenkilönä toimiminen herätti kiinnostusta alusta alkaen. Pian ryhmä innokkaita vapaaehtoisia alkoi kokoontua kuukausittain kahden ensikodin työntekijän kokoamaan ryhmään. Ensimmäisen toimintavuoden aikana doulien ryhmä aukoi ovia niin neuvoloiden, synnytyssairaaloiden kuin perheidenkin suuntaan tehden uutta toimintaa tutuksi. Ennakkoluuloja ja -ajatuksia oli paljon. Synnytyssairaaloissa ylimääräinen tukihenkilö herätti hämmennystä ja neuvoloissa vain osa terveydenhoitajista piti vapaaehtoista sopivana tukijana perheelle. Alustava ajatus ensikodilla oli, että doulan haluavat yksinäiset nuoret naiset, jotka odottavat ensimmäistä lastaan. Kun tukisuhteita vähitellen alkoi kertyä, huomattiin, että doulaa toivoivat yhtä lailla parisuhteessa elävät, ”aivan tavalliset” äidit, jotka olivat menossa synnyttämään toista tai kolmatta lastaan. Hieman yllättäen tukea kaipasivat myös synnytykseen valmistautuvat isät.

3.2 Doulatoiminta valtakunnalliseksi Seuraavien vuosien aikana Helsingin ensikodin doulatoiminta vakiintui ja muotoutui nykyisen kaltaiseksi. Vasta 2000-luvulla muutamat muutkin jäsenyhdistykset innostuivat aloittamaan doulatoiminnan. Toiminnan laajentumiseen vaikutti, että vuodesta 2005 Ensi- ja turvakotien liittoon alkoi tulla yhä enemmän yhteydenottoja doula-asioissa, pääasiassa doulapyyntöjä eri puolilta Suomea. Syksyllä 2009 liittoon kutsuttiin sekä Baby blues -työntekijöitä että niiden yhdistysten työntekijöitä, joista doulia enimmäkseen pyydettiin. Tapaamisen jälkeen useampi yhdistys päätti koota doularyhmän. Ensimmäinen yhdistysten yhteinen doulatoiminnan työkokous oli marraskuussa 2010. Tarkoitus oli tukea yhdistyksiä doulatoiminnan aloittamisessa. Ensi- ja turvakotien liiton Vapaaehtoistyötä ja osallisuutta -hankkeen (2011–2014) myötä doularyhmiä on aloittanut usealla paikkakunnalla. Vuonna 2014 doulia on 16 jäsenyhdistyksessä.

7 Folkhälsan aloitti Uudenmaan alueella ruotsinkielisille tarkoitetun doulatoiminnan vuonna 2004. Ruotsinkielistä toimintaa haluttiin kehittää samansuuntaisesti kuin Helsingin ensikodissa. Tällä hetkellä Folkhälsanilla on doulia kolmella ruotsinkielisellä alueella noin 70. Ensi- ja turvakotien liitossa doulatoiminnan kehittämisestä vastaa vaativan vauvatyön kehittämisyksikkö, joka järjestää vuosittain työkokouksen doularyhmien ohjaajille, ylläpitää vapaaehtoisille ja ohjaajille tarkoitettua Facebook-ryhmää sekä tuottaa materiaaleja doulien ja ryhmänohjaajien käyttöön. Suomen Doulat ry on vuonna 2014 perustettu yhdistys, jonka tarkoituksena on jakaa tietoa doulatoiminnasta, auttaa vanhempia löytämään doulan itselleen ja kehittää doulatoimintaa.

4 DOULATOIMINNAN PERUSEDELLYTYKSET 4.1 Doulatoiminnan rakenne Doulatoiminta on muotoutunut hyvin samankaltaiseksi kaikissa Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksissä. Doularyhmiä ohjaa yleensä kaksi yhdistyksen vaativan vauvatyön työntekijää, joiden työhön kuuluu muun muassa doularyhmän tapaamisten ja koulutusten järjestäminen, doulaa tarvitsevien perheiden tietojen vastaanottaminen ja välittäminen doulille sekä doulatoiminnan tilastointi. Doulatapaamisissa ohjaajat toimivat myös ryhmän työnohjaajina. Ohjaajilla on sosiaali- tai terveydenhuoltoalan koulutus ja kokemusta odottavien ja vauvaperheiden kanssa työskentelystä joko ensikodissa tai yhdistyksen avopalveluissa.

Perhe ottaa yhteyden doularyhmän yhteyshenkilöön

Doulan valinta

Doula ottaa yhteyden perheeseen

Kuvio 1. Doulan ja perheen tukisuhteen kulku

Tukisuhdesopimuksen laatiminen

Tukisuhde alkaa

Tukisuhteen päättäminen

8 Doulaa toivova synnyttäjä saa yhteyden douliin alueensa doularyhmän ohjaajan kautta. Hän välittää synnyttäjän yhteystiedot ja toiveet doulan suhteen doulille joko seuraavassa doulatapaamisessa tai suoralla yhteydenotolla, riippuen synnytyksen lasketusta ajasta ja äidin tuen tarpeesta. Jokaiselle perheelle pyritään valitsemaan tueksi mahdollisimman sopiva henkilö ja hänelle myös varahenkilö eli varadoula. Osa yhdistyksistä laatii tukisuhteesta sopimuksen, johon kirjataan tukisuhteen tavoitteiden lisäksi muun muassa tukijan, tuettavan ja tukihenkilötoiminnasta vastaavan työntekijän yhteystiedot, tukisuhteen kesto, mihin kukin osapuoli sitoutuu sekä tukihenkilön tehtävät. Tukisuhteesta laadittu sopimus antaa sille raamit, helpottaa kaikkien osapuolien roolien ymmärtämistä ja toimii tarvittaessa myös osapuolien oikeusturvana. Doula sopii tapaamisista perheen toiveiden mukaisesti, useimmiten niin, että ennen synnytystä tapaamisia on yhdestä kolmeen. Synnytyksen ajankohdan lähetessä doula on hälytysvalmiudessa ja lähtee synnytyssairaalaan, kun äiti niin toivoo. Synnytyksen jälkeen doula tapaa perheen vielä muutaman kerran. Usein perhe toivoo tapaavansa myös varadoulan, joka lähtee varsinaisen doulan sijasta mukaan synnytykseen, jos varsinainen doula on esimerkiksi sairastunut. Joskus perhe saa tarvitsemansa tuen jo raskausaikana, eikä doulaa tarvita synnytyshuoneessa.

4.2 Doulatoiminnan pelisäännöt ja eettiset periaatteet Vapaaehtoisten toimintaan voi soveltaa samantyyppisiä pelisääntöjä kuin henkilökunnankin. Doulatoiminnan pelisäännöt on hyvä kirjata ylös, jotta toiminta olisi mahdollisimman selkeää ja jotta sekä vapaaehtoiset että työntekijät tiedostaisivat minkälaiset periaatteet toimintaa ohjaavat. Yhteinen perusta selkeyttää vapaaehtoisten työtä ja auttaa myös ehkäisemään ja ratkaisemaan ristiriitoja. Pelisääntöjen on hyvä olla lyhyet, niiden on hyvä mahtua yhdelle sivulle. (Kaila 2014, 15 ja Tulikallio – Malinen 2009, 21.) Yhdistyksen hallitus hyväksyy pelisäännöt vapaaehtoistoiminnan ohjenuoraksi (Vapaaehtoistoiminnan materiaalipaketti 2013). Doulatoiminnan pelisääntöihin voidaan sisällyttää esimerkiksi seuraavanlaisia asioita:

doulan työn palkattomuus kulukorvaukset (mitä korvataan, kuinka paljon, kiinteä korvaus vai kuittien mukaan?) vakuutukset doulatoiminnan luottamuksellisuus, vaitiolovelvollisuus yhdistyksen yleiset periaatteet ja arvot

toimintaohjeet (esimerkiksi doulan tehtävät, turvallisuusohjeet, tilastointiin liittyvät ohjeet, kulukorvauksiin liittyvät ohjeet)

toimintaan osallistuminen (toiminnanohjausillat, tukisuhteet, muu toiminta) miten pulmatilanteet ratkaistaan doulana toimimisen päättäminen ja tauon pitäminen.

Vapaaehtoiselta odotetaan myös eettistä harkintaa. Vapaaehtoinen työskentelee ihmisen lähellä, auttaa ja tukee häntä arkipäivän toiminnoissa ja hyvän elämän edellytyksissä. Vapaaehtoistoiminnan yleinen eettinen ohjenuora on kohdata ihminen ihmisenä ja tasavertaisena, tavallisen ihmisen taidoin. ”Laki määrittää rajat, joita ei saa ylittää, mutta omatunto kertoo, mikä on kunkin velvollisuus toista ihmistä kohtaan tässä ja nyt (Lääkärin etiikka 2000).” On paljon sellaisia asioita, joita laki ei kiellä, mutta joita pidetään kuitenkin väärinä. Eettisyydestä tulevat mieleen rehellisyys, huolellisuus, moraali, erilaiset käyttäytymistä koskevat säännöt ja oikean ja väärän erottaminen. Eettisyyteen kuuluu keskeisesti ihmisten kunnioittaminen, suvaitsevaisuus, tasa-arvo ja puolueettomuus. Vapaaehtoistoiminnalle ei ole määritelty yhteistä valtakunnallista eettistä ohjeistusta. Seuraavat asiat on hyväksytty Ensi- ja turvakotien liiton vapaaehtoistoiminnan eettisiksi periaatteiksi. Niihin on määritelty vapaaehtoisena toimimisen edellytyksiä, siinä tarvittavaa asennetta, vastuuta ja suhtautumistapaa ja ne soveltuvat hyvin myös doulatoiminnan periaatteiksi: 1. Vapaaehtoinen toimii aikuisen roolissa. Vapaaehtoistyö ei korvaa ammattityötä, eikä ammattityö vapaaehtoisen panosta. 2. Vapaaehtoisuus on vapaaehtoistyön perusta. 3. Vapaaehtoisen toiminta on vuorovaikutuksellista ja merkityksellistä. 4. Vapaaehtoistyö on suvaitsevaa, tasa-arvoista ja puolueetonta. 5. Vapaaehtoistyö on ammatillisesti ohjattua. 6. Vapaaehtoista sitoo vaitiolovelvollisuus. (Vapaaehtoistoiminnan materiaalipaketti 2013)

4.3 Doulatoiminnan organisointi ja resurssit Toimiakseen hyvin vapaaehtoistoiminta tarvitsee riittävät toimintaedellytykset ja selkeät rakenteet. Kaikkien toivottujen resurssien ei tarvitse olla käytössä heti alussa, vaan, niin kuin muutkin vapaaehtoistoiset, myös doulat voivat aloittaa toimintansa vähitellen ja kasvattaa sitä voimavarojen ja kokemuksen kertyessä (Tulikallio – Malinen 2008, 28.) Yhdistykseltä doulatoiminnan organisointi vaatii aluksi käytettävissä olevien resurssien miettimistä: Kuka vastaa koko doulatoiminnasta? Ketkä ohjaavat doularyhmää? Missä tiloissa toimitaan? Kuinka paljon työaikaa ohjaaja voi doularyhmän ohjaamiseen ja muuhun doulatoimintaan käyttää?

Toiminnan arvostus ja näkyvyys

Rahoitus, tilat ja ammattitaitoiset ohjaajat, sitoutuneet doulat

Innostavat doula-illat, koulutus, työnohjaus ja virkistys

Onnistunut doulatoiminta Kuva 2. Onnistuneen doulatoiminnan edellytykset

Doulatoimintaa varten tarvitaan doularyhmän ohjaamisesta huolehtivat työntekijät, joita on hyvä olla ainakin kaksi, jotta toiminta saadaan sujumaan hyvin. Näin loma-ajat, työntekijän sairastuminen tai muu este eivät haittaa tai hidasta kohtuuttomasti toimintaa. Työn jakaminen jakaa myös sen kuormittavuutta ja siihen käytettävää aikaa. Hyvän vapaaehtoisryhmän ohjaajan ominaisuuksia on koottu muun muassa Vapaaehtoistyön ohjauksen käsikirjaan (MLL 2010, 23).

Tiedostaa roolinsa Rohkaisee ja innostaa vapaaehtoista Kannustaa kokemaan uutta Kykenee käsittelemään omia ja muiden tunteita Näkee vapaaehtoistoiminnan mahdollisuudet ja rajoitukset On kärsivällinen ja antaa aikaa On taitava vuorovaikuttaja

Suhtautuu vapaaehtoisiin yksilöinä ja löytää heidän vahvuutensa Pitää vapaaehtoistoiminnan tavoitteen kirkkaana Arvioi vapaaehtoisen toimintaa ja tuloksia Antaa ja vastaanottaa palautetta Uudistaa jatkuvasti osaamistaan.

Kuva 3. Hyvän vapaaehtoisohjaajan ominaisuuksia On hyvä selvittää myös doulatoiminnan tarve alueella äitiysneuvoloiden ja synnytyssairaaloiden tai perhekahviloiden kautta. Tarvitaanko doulia? Onko alueella jo vastaavaa toimintaa? Voiko toimintaa järjestää yhteistyössä jonkun toisen järjestön kanssa? Vapaaehtoistoimintaan ja sen aloittamiseen liittyvää materiaalia löytyy Ensi- ja turvakotien liiton Extrasta kohdasta Kansalaistoiminta/Vapaaehtoistyön materiaalipaketti.

4.4 Tukihenkilötyöhön sitoutuneet ja innostuneet doulat Doula on tavallinen, välittävä aikuinen. Hän tarjoaa turvallisen ihmissuhteen ja tukee tavallisen ihmisen taidoin omalla ainutlaatuisella tavallaan. Doulaksi voi ryhtyä kuka tahansa, joka pitää odottavan ja synnyttävän perheen tukemista tärkeänä ja mielekkäänä ja innostuu vapaaehtoistyöstä. Tukihenkilö kulkee tuettavansa kanssa kappaleen matkaa, antaa aikaansa, kokemustaan, osaamistaan ja tukeaan silloin, kun tuettavan omat voimavarat eivät riitä. Tukihenkilöltä odotetaan kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja valmiutta avoimeen vuorovaikutukseen ja kanssakäymiseen. Doulalle sopivia ominaisuuksia ovat muun muassa hienotunteisuus,

luotettavuus,

määrätietoisuus,

sosiaalisuus

avoimuus.

Doulan

oman

elämäntilanteen tulee olla kunnossa ja hänellä pitää olla aikaa tukihenkilönä toimimiseen: alkuperehdytyksen jälkeen tukisuhteisiin, doulatapaamisiin ja työnohjauksiin. Tämä vaatii sitoutumista toimintaan määräajaksi. Tukisuhteen lähtökohta on vapaaehtoinen, tasaveroinen ja vastavuoroinen kumppanuus vapaaehtoisen ja tuettavien välillä. Tukihenkilön

tärkein

työväline

oma

persoona.

Doula

käyttää

toimiessaan

hyväkseen

elämänkokemustaan, intuitiotaan ja luovuuttaan ja soveltaa doulille tarjottua perehdytystä ja koulutusta

12 tukisuhteen aikana. Herkkyytensä avulla doula oppii tunnistamaan tuettavan tunteita ja vaistoamaan tämän iloja ja huolia. Persoonan käyttäminen työvälineenä on ennen kaikkea itsensä peliin laittamista. Se on uskallusta olla oma itsensä kaikkine puolineen ja avoimuutta ilmaista omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Doulan

roolia

tukihenkilönä

kuvataan

doulan

tehtävänkuvauksessa

(LIITE

1):

”Doula-

tukihenkilötoiminta on suunnattu vauvaa odottaville perheille, jotka kaipaavat tukea raskauden ja synnytyksen aikana sekä jonkin aikaa vauvan syntymän jälkeen. Doulatukisuhteen lähtökohta on tuettavan tarpeet. Tavoitteena on antaa äidille ja isälle tukea vauvan odotuksessa, vanhemmuuteen kasvussa sekä synnytykseen ja pikkuvauvavaiheeseen valmistautumisessa.” Tukemisen erilaisia sisältöjä ja rooleja doula voi selkeyttää itselleen tarkastelemalla tukihenkilön toimintaa erilaisten roolien kautta. Niiden kautta konkretisoituu se, miten erilaisissa tehtävissä doula voi toimia. Tukisuhteessa ei aina tarvitse tehdä tai puuhata jotakin. Joskus pelkkä kiireetön yhdessäolo ja keskustelu riittävät. Toisinaan synnyttävä perhe voi toivoa doulalta jotain erityistä osaamista, jolloin doulan on kyettävä määrittelemään oma roolinsa, rajansa ja riittävyytensä tukihenkilönä. Doulalla voi olla yhden tukisuhteen aikana monenlaisia rooleja. Niitä kuvataan alla olevassa kuviossa.

Keskustelija Kuuntelija

Avun etsijä

Osallistuja

Kannustaja

Doulan rooleja

Lohduttaja

Mahdollistaja

Läsnäolija Kokemusten jakaja

Kuva 4. Tukihenkilön rooleja

Auttaja

5 DOULATOIMINNAN AMMATILLINEN OHJAUS Pystyäkseen toimimaan perheiden tukena täysin sydämin doulat tarvitsevat työlleen työntekijöiden ammatillisen tuen. Rekrytoinnin ja koulutuksen jälkeenkin ammattilainen ohjaa vapaaehtoista säännöllisesti. Ohjaamisen on tarkoitus motivoida vapaaehtoisia ja huolehtia heidän jaksamisestaan. Ammatillinen ohjaus on kiinteä osa doulana toimimisen eri vaiheita. (LIITE 2.) On tärkeää, että doulaa ei jätetä tukisuhteiden kanssa yksin, vaan hänellä on mahdollisuus osallistua omalle doularyhmälleen järjestettyyn toiminnan- ja työnohjaukseen, kysyä neuvoa doularyhmän ohjaajalta tai kokeneelta doulakollegalta ja saada vertaistukea muilta doulilta. Ammatillinen ohjaus tukee doulan kykyjä, halua ja mahdollisuuksia toimia tukihenkilönä. Doulan kiittäminen, huomioiminen ja ideoiden kuuleminen puolestaan osoittaa, että vapaaehtoisen työtä arvostetaan. Ammatilliseen ohjaukseen kuuluu kiinteästi myös palautteen kerääminen sekä vapaaehtoisilta että tuettavilta perheiltä. (Doulan tehtävänkuvaus 2013, Kaila 2014, 61.)

Koulutuksellinen tuki - alkuperehdytys - täydennyskoulutus

Toiminnan- ja työnohjaus

Tiedottaminen

- yksilöohjaus

- tiedotteet, kirjeet, tapahtumakalenteri, nettisivut, sähköposti, tekstiviestit, puhelut

- ryhmäohjaus - vertaisryhmätoiminta

Ammatillinen ohjaus doulatoiminnan aikana

Kiittäminen - jatkuva palaute, arvostus, virkistystoiminta, tapahtumat, ansiomerkit

Toiminnan seuranta - dokumentointi, tilastointi, arviointi, palautteen kerääminen, puuttuminen tarvittaessa

Kuva 5. Ammatillinen ohjaus doulatoiminnan aikana

14 Doulatoiminnan vastuuhenkilöt huolehtivat ammatillisesta ohjauksesta, mutta myös sillä on merkitystä, miten vapaaehtoiseen asennoituvat yhdistyksessä kaikki, jotka hänen kanssaan työskentelevät tai hänet kohtaavat. Doula-illat pidetään yleensä yhdistyksen tiloissa, joissa niin työntekijät kuin asiakkaatkin tulevat tietoisiksi doulatoiminnasta. Siksi doulatoiminnan ja yhdistyksen muunkin vapaaehtoistoiminnan perusasiat on hyvä ottaa osaksi uusien työntekijöiden perehdytystä. (Kaila, 2014 61, 66.)

5.1 Doulien koulutuksellinen tuki Moni doulaksi hakeutuva on pohtinut vapaaehtoiseksi ryhtymistä jo pitkään, jopa vuosien ajan. Kun ajankohta on oikea ja vapaaehtoistyö on mahdollista aloittaa, on alkukeskusteluun saapuva yleensä utelias ja innokas aloittamaan doulana mahdollisimman pian. Aloittavan doulan avuksi on hyvä tarjota tietoa toiminnasta ja helposti ymmärrettäviä ohjeita. Suositeltavaa on laatia perehdytykseen selkeä paketti, jossa kerrotaan, mistä toiminnassa on kysymys ja miten polku vapaaehtoiseksi etenee. (Kaila 2014, 26.)

Doulaksi ryhtymisen ajatus

Keskustelu, valinta

Alkuperehdytys

Vapaaehtoistyössä toimiminen - mentorointi - jatkuva työnohjaus - konsultaatiot - vertaistuki - jatkokoulutukset

Kuva 6. Vapaaehtoisena doulana kehittyminen (muokattu kirjasta Porkka & Salmenkallio: Vapaaehtoisten työnohjaus)

Doulan alkukeskustelun tai -haastattelun tavoite on antaa realistinen kuva vapaaehtoistyöstä ja selvittää, miten doulaksi haluava soveltuu yhdistyksen vapaaehtoistyöhön. Keskustelussa käydään läpi haastateltavan kokemuksia, taitoja ja mielenkiinnon kohteita sekä elämäntilannetta. Hyvän alkuhaastattelun avulla yhdistys saa sitoutuneita vapaaehtoisia ja vältetään turhia ristiriitoja (Kaila 2014, 27, Tulikallio – Malinen 2008, 29). Keskustelun aikana on hyvä pohtia myös sitä, miten doulaksi ryhtyvän omat raskaus- ja synnytyskokemukset mahdollisesti vaikuttavat doulan tehtävissä. Kuormittavatko ne vai ovatko voimavara?

15 Uusien doulien alkuperehdytys kannattaa suunnitella huolellisesti, sillä doulat tarvitsevat riittävästi perehdytystä synnytystukihenkilönä toimimiseen. Perehdyttämisellä varmistetaan, että doulalla on tehtäväänsä riittävät tiedot ja taidot ja että hän ymmärtää vapaaehtoistoiminnan perusperiaatteet ja sitoutuu niihin. Hyvä tavoite perehdytykselle on, että doulana aloittaminen on mutkatonta ja että vapaaehtoinen saa tukea motivaatiolleen. (Tulikallio – Malinen 2009, 28 ja Kaila 2014, 33.) Doulatoiminnan alkuperehdytys tai peruskoulutus on yleensä muutaman arki-illan tai viikonlopun mittainen perehdytyspaketti. Sen laajuus on noin 6–20 tuntia yhdistyksen resurssien ja perehdytyksen tavoitteiden mukaan. Joissakin yhdistyksissä doulaksi haluava käy ensin yhdistyksen yleisen vapaaehtoistoiminnan koulutuksen ja perehtyy vasta sen jälkeen doulana toimimiseen. Perehdytysten toteutustapa voi kokoaminen,

koulutustilaisuuden järjestämisen lisäksi

materiaalin

kerääminen

muistitikulle

tai

olla esimerkiksi perehdytys-dvd:n

perehdytysmapin

tekeminen.

Usein

vapaaehtoisista löytyy osaajia perehdytysmateriaalin tuottajiksi. Doulien perehdytykseen sisältyy asiantuntijaluentoja raskaudesta ja synnytyksestä, reflektoivaa keskustelua sekä tutustumiskäyntejä. Perehdytyksen tukena voi käyttää aiheeseen liittyviä videoita. Myös jo toiminnassa mukana olevat doulat voivat auttaa perehdyttämään uusia, olla niin sanotusti kummeja tai mentoreita.

Heidän kokemuksensa ja innostuksensa siirtäminen uusille tulijoille on tärkeää.

(Tulikallio – Malinen 2009, 28.) Aloittava doula voi myös saada ensimmäisissä tukisuhteissaan tukea kokeneemmalta doulalta ja toimia hänen kanssaan työparina tai hänelle varadoulana. Doulien ammatillisesta ohjaamisesta vastaavien työntekijöiden työkokouksissa on pohdittu paljon doulien peruskoulutukseen liittyviä asioita. Vapaaehtoistyöhön ja doulatoimintaan perehtymistä heti alkuvaiheessa pidetään tärkeänä, jotta doulille muodostuu yhteinen näkemys siitä, mitä odottavan ja synnyttävän perheen tukeminen on. Koulutus sinänsä ei kuitenkaan tee vapaaehtoisesta valmista doulaa, vaan työhön kasvetaan ajan kanssa, perus- ja jatkokoulutuksen, tukityössä saadun kokemuksen, vapaaehtoistyön työnohjauksen ja vertaistuen avulla (Porkka – Salmenjaakko 2005, 15). Toistaiseksi yhdistykset ovat perehdyttäneet ja kouluttaneet doulia omien resurssiensa mukaisesti joko doulatapaamisissa kerran kuussa tai erillisinä koulutuspäivinä tai -viikonloppuina. Alkuperehdytyksen jälkeen doulat kokoontuvat säännöllisesti doula-iltoihin. Doula-illoissa on yleensä etukäteen sovitut teemat ja mahdollisesti ulkopuolinen alustaja aiheeseen, joten doulat saavat illoissa vertaistuen ja työnohjauksen lisäksi jatkuvaa koulutusta. Yleisperiaate on, että vapaaehtoisena doulana toimiminen ei edellytä tukihenkilöltä erityistaitoja, ”tavallisen ihmisen tavalliset taidot” riittävät. Hyvä perehdytys ja täydentävä koulutus kuitenkin rohkaisevat vapaaehtoista toimimaan doulan työssä ja ne houkuttelevat myös uusia vapaaehtoisia mukaan toimintaan (Tulikallio – Malinen 2009, 28).

Raskaus, synnytys ja ensi viikot vauvan kanssa

Vapaaehtoisena järjestössä

Oman alueen perhepalvelut

Kuva 7. Doulien perehdytys ja koulutus. Taustan kuva: Sofia Jernström Doulan perehdytyksen sisällöt

Raskaus, synnytys ja ensi viikot vauvan kanssa

raskausaika ja synnytyksen kulku: normaali kulku ja poikkeustilanteet kivunlievitys synnytyksen aikana varhainen imetys vanhemmuus ja erilaiset perheet

raskauteen ja synnytykseen liittyvät psyykkiset pulmat: synnytyspelko, baby blues, masennus, aiempi vaikea synnytyskokemus

oman raskausajan, synnytyksen ja vauva-ajan läpikäynti

Vapaaehtoisena järjestössä

vapaaehtoistyö järjestössä: eettiset ohjeet, vastuut ja velvollisuudet, pelisäännöt doulatoiminta ja sen historia doulan rooli perheen tukijana oma elämänhistoria , voimavarat ja jaksaminen doulan vuorovaikutustaidot doula osana ryhmää : vertaistuki, mentorointi, työnohjaus

Oman alueen perhepalvelut

alueen kunnalliset palvelut perheille yhdistyksen palvelut perheille oma synnytyssairaala

Yhteinen linja Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten doulakoulutuksissa on se, että raskausaikaan ja synnytykseen liittyvän tiedon lisäksi doulat saavat tietoa vapaaehtoistoiminnasta, doulatoimintaa järjestävän yhdistyksen toiminnasta ja doulatoiminnan lähtökohdista ja sen historiasta. Koulutuksiin kuuluu yleensä myös katsaus oman alueen perheille tarkoitettuihin palveluihin. Kouluttajina toimivat yhdistyksen omat asiantuntijat ja ulkopuoliset luennoitsijat, kuten neuvolan ja synnytyssairaalan kätilöt ja terveydenhoitajat tai muiden järjestöjen edustajat. Yllä olevaan kuvaan (kuva 7) on koottu koulutuksiin tavallisimmin kuuluvia teemoja, jotka ovat joko alkuperehdytyksen aiheita tai myöhemmin doula-illoissa esiin tulevia aiheita. Ainakin osa näistä teemoista on sellaisia, joiden olisi hyvä myös toistua aika ajoin, sopivin väliajoin. Osalla tukihenkilöistä on jo vapaaehtoiseksi ryhtyessään erityistaitoja, joista on hyötyä doulan tehtävässä. Doularyhmästä voi löytyä monipuolista osaamista, jota on helppoa jakaa ryhmäläisten kesken.

Joku

saattanut

käydä

akupainantakurssin,

toinen

tietää

vyöhyketerapiasta

tai

synnytyslaulusta. Jakamalla osaamistaan doula vahvistaa oman ryhmänsä valmiuksia tukemistyössä. Myös vapaaehtoisten omia kokemuksia raskausajasta, synnytyksestä ja vauva-ajasta voi hyödyntää toiminnan kuluessa. Uuden doulan aloittaessa on hyvä käydä läpi omia kokemuksia joko ryhmänohjaajan kanssa kahden kesken, doularyhmässä tai esimerkiksi kirjeen muodossa. Joskus oma kuormittava ja läpikäymätön kokemus on voinut olla este doulana toimimiselle. Doularyhmän ohjaajilla on heilläkin paljon erityistä osaamista, joka on tärkeä ottaa käyttöön. Toisinaan yhdistys voi tarjota vapaaehtoiselle mahdollisuuden osallistua koulutukseen tai tilaisuuteen, josta saamansa opin hän

18 lupautuu siirtämään doularyhmälle. Vapaaehtoistyön jatkuessa doula saa doula-illoissa yhä enemmän erityisosaamista, jota hän voi käyttää perhettä kohdatessaan. Ensi- ja turvakotien liitolla ja Folkhälsanilla on vuosina 2013–16 yhteinen ”Imetys ilman stressiä” hanke, jonka yksi tavoite on vahvistaa kummankin järjestön vapaaehtoisten doulien valmiuksia tukea perheitä varhaisessa imetyksessä. Projektin järjestämät ”Doula varhaisen imetyksen tukijana” koulutukset tarjoavat kaikille doulille yhtenäisen koulutuksen aiheesta, joka liittyy keskeisesti doulan ainutlaatuiseen mahdollisuuteen olla läsnä, kun vanhemmat kohtaavat vastasyntyneen ensimmäistä kertaa ja on ensimmäisen imetyksen aika. Siksi projekti tarjoaa kaikille doulille mahdollisuuden osallistua 20 tunnin ”Doula varhaisen imetyksen tukijana” -koulutukseen, jotka järjestetään alueellisesti, usealla paikkakunnalla. Keskeistä on löytää koulutusten avulla doulille positiivinen ja rohkaiseva tapa tukea perhettä varhaisvaiheen imetyksessä niin raskauden aikana kuin ensiviikkoina vauvan syntymän jälkeen. Koulutukset järjestetään yhteistyössä Imetyksen tuki ry:n kanssa. Kätilöliitto on Suomen Doulat ry:n pyynnöstä antanut Suomen doulakoulutuksesta lausunnon (LIITE 3), jossa otetaan kantaa doulakoulutuksen sisältöön, doulan rooliin synnytyksessä ja yhteistyöhön kätilöiden kanssa. Suurimmissa kaupungeissa on tarjolla myös maksullisia, doulille tarkoitettuja koulutuksia, joiden tarkoitus on lisätä doulien vahvuuksia tukea synnyttäjää.

5.2 Doulien toiminnan- ja työnohjaus Doulien toiminnanohjaus koostuu vertaisryhmätoiminnasta, ryhmätyönohjauksesta ja tarvittaessa yksilötapaamisista.

5.2.1 Toiminnanohjaus ja vertaistuki Doulat tapaavat toisiaan kuukausittaisissa doula-illoissa. Vapaaehtoisille nämä tapaamiset ovat sosiaalisesti palkitsevia, ne luovat ryhmähenkeä ja porukkaan kuulumisen tunnetta sekä sitouttavat vapaaehtoistoimintaa järjestävään organisaatioon (Kaila 2014, 58). Doula-illoissa vaihdetaan kokemuksia ja suunnitellaan toimintaa yhdessä. Doula-illat voivat olla keskustelu-, koulutus- tai virkistystilaisuuksia, joihin liittyy pientä tarjoilua. Ryhmänohjaajalle doula-illat ovat vapaaehtoisen tukemisen paikkoja. Doulien ja heidän työnsä arvostus näkyy huomioimisena, ideoiden kuuntelemisena ja kiittämisenä. Ryhmänohjaaja antaa doulille palautetta heidän tekemästään työstä ja siitä, että heidän työtään arvostetaan. Olennainen osa doula-iltaa on tukisuhteiden luominen eli sopivan doulan löytäminen doulaa etsivälle perheelle. Ryhmänohjaaja ottaa doulaa toivovien perheiden puhelut vastaan ja doula-illassa perheen

19 toiveet ja tarpeet välitetään doulille. Yhdessä valitaan parhaiten soveltuva tukihenkilö tukisuhteeseen. Toisinaan perhe ottaa yhteyttä yhdistykseen niin lyhyellä varoitusajalla, että ryhmänohjaaja soittaa suoraan doulalle, jonka arvelee soveltuvan tehtävään ja jolla on aikaa tukisuhteelle.

5.2.2 Työnohjaus Työnohjauksessa pyritään vapaaehtoisen jatkuvaan kasvuun ja kehittymiseen ihmisenä, tukihenkilönä ja yhteistyökumppanina. Työnohjausta annetaan doulan jaksamisen tukemiseksi, kannustamiseksi, ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi, haastavien tilanteiden ohjaukseen ja huolen arviointiin. Sen avulla tukihenkilö voi oppia tunnistamaan ja tunnustamaan omikseen omat tunteensa, asenteensa ja kokemuksensa sekä erottamaan ne tuettavan tunteista, asenteista ja kokemuksista. Siinä opitaan tuntemaan omia voimavaroja, mahdollisuuksia ja rajoituksia tukihenkilönä. Työnohjausryhmässä pyritään muuttamaan elämänkokemuksen mukanaan tuomaa hiljaista tietoa ryhmän käytettävissä olevaksi tiedoksi, luodaan yhdessä uutta tietoa ja oivalluksia, testataan ajatuksia ja pohditaan erilaisia vaihtoehtoja. (Porkka – Salmenjaakko 2005, 12–15.) Doulat saavat työnohjausta kaikissa doularyhmissä. Työnohjaus tapahtuu pääsääntöisesti doula-illoissa, mutta tarvittaessa myös kahdestaan ryhmänohjaajan kanssa kasvokkain tai puhelimitse. Osa doulailtojen

ajasta

käytetään

tukisuhteiden

käsittelyyn.

Suomen

Mielenterveysseuran

yhdistysten

vapaaehtoisten työnohjausta kehittänyt Suvi-Tuuli Porkka (2005) korostaa, että työnohjaus on osa vapaaehtoistyöntekijöistä huolehtimisen ketjua ja arvostuksen osoitus, joka koituu myös tuettavien ja yhdistyksen hyödyksi.

Työnohjauksella tuetaan vapaaehtoista, mutta sen lisäksi sillä kehitetään

vapaaehtoistyötä ja varmistetaan sen laatua (Porkka – Salmenjaakko 2005, 11). Doulien työnohjauksessa pyritään pohtimaan doulan suhdetta omaan tukihenkilön työhönsä, onnistumisen kokemuksiinsa ja vahvistusta kaipaaviin seikkoihin tukisuhteen kuluessa. Onko doula tyytyväinen antamaansa tukeen ja onko perhe saanut toivomansa tuen? Synnytyksen yksityiskohdat eivät ole doulatoiminnan työnohjauksen keskiössä. Poikkeustilanteet synnytyksessä on kuitenkin tärkeä käydä läpi niin, ettei niistä muodostu taakkaa seuraavissa tukisuhteissa (työkokous 2012, muistiinpanot). Tuettavien henkilökohtaisia asioita käsitellään työnohjauksessa vain sen verran kuin tilanteen hahmottaminen ja arviointi edellyttää (Porkka – Salmenjaakko 2005, 37 ja MLL 2010:23.)

Onko doula tyytyväinen antamaansa tukeen?

Onko perhe saanut toivomansa tuen?

Onko tukisuhteessa tai synnytyksessä ollut ongelmia tai poikkeustilanteita?

Mitkä ovat doulan omat voimavarat, mahdollisuudet ja rajoitukset tukihenkilönä?

Kuva 8. Doulien työnohjaus tukisuhteen aikana

Yhdistys vastaa nimissään tehtävästä

vapaaehtoistoiminnasta ja sen luottamuksellisuudesta.

Vaitiolovelvollisuus tulee olla kaikkien tukihenkilöiden tiedossa ja vaitiolo-sitoumus on hyvä allekirjoittaa jo peruskoulutuksen alussa, jotta se kattaa siinä käsiteltävät asiat. Tukihenkilö voi puhua tuettaviinsa liittyvistä asioista vain tarkoin määritellyissä tilanteissa ja sovituille henkilöille. Sovittujen työnohjausten lisäksi tukihenkilöllä tulee olla mahdollisuus keskustella oman yhdistyksen palkatun työntekijän kanssa, jos jokin asia painaa hänen mieltään, eikä voi odottaa seuraavaa työnohjausta. (Porkka – Salmenjaakko 2005, 18.) Tukihenkilöiden työnohjauksen on oltava säännöllistä ja ennalta sovittua. Tavallisimmin työnohjauksia järjestetään noin kerran kuukaudessa. Sopiva vapaaehtoisten työnohjausryhmän koko on 6–8 henkilöä. Ryhmän koon ollessa yli 12 se alkaa hajaantua ja luottamuksellisista asioista on vaikeampi puhua. (Porkka – Salmenjaakko 2005, 29 ja työkokousmuistiinpanot 2012.) Doularyhmän ohjaajista vain harvalla on työnohjaajakoulutus. Porkan (työkokousmuistiinpanot 2012) mukaan koulutus ei ole välttämätön, vaikka se suotava olisikin. Vapaaehtoisten työnohjaus poikkeaa ammatillisesta työnohjauksesta juuri tavallisen ihmisen yksilöllisen ja ainutkertaisen auttamistavan etsimisen vuoksi. Työnohjaajan on ymmärrettävä maallikkoauttamisen luonne ja kunnioitettava tukihenkilöiden osaamista. Vaikka työnohjaajan rooliin kuuluu oman viisautensa antaminen työnohjattaville, on hänen jätettävä kuitenkin riittävästi tilaa tukihenkilöiden kasvuun ja toimittava ryhmän tarpeista käsin. (työkokousmuistiinpanot 2012, Porkka – Salmenjaakko 2005, 22.)

5.3 Viestintä ja tiedottaminen Viestintä ja tiedottaminen ovat keskeinen osa vapaaehtoistoimintaa. Kun vapaaehtoistoiminta tunnetaan ja toiminnan maine on hyvä, on vapaaehtoisia helpompi rekrytoida ja tarjota vapaaehtoisten tukea sitä tarvitseville. Yhdistyksessä on hyvä laatia vapaaehtoistoiminnan viestintästrategia: mihin viestinnällä pyritään ja miten tavoitteisiin päästään? (Kaila 2014, 72–73.) On hyvä pohtia sekä sisäistä viestintää (tietääkö oma väki vapaaehtoistoiminnasta kaiken tarvittavan) että ulkoista viestintää (mitä yhdistyksen ulkopuolisille halutaan kertoa toiminnasta). Oman osansa tiedottamisesta tarvitsevat vapaaehtoiset itse: mitä, missä ja milloin tapahtuu? Doulatoiminnassa tiedottaminen on erityisen tärkeää, koska vapaaehtoisten palveluja tarjotaan yhdistyksen ulkopuolelle, kaikille vauvaa odottaville perheille. Tietoa toiminnasta tarvitsevat niin perheet kuin heitä kohtaavat ammattilaiset esimerkiksi äitiysneuvoloissa ja synnytyssairaaloissa. Doulaa tarvitsevat perheet ovat myös ”uusiutuva luonnonvara”, tiedottaminen on hyvä ajoittaa noin 9 kuukauden sykleihin. Tärkeitä

yhteistyökumppaneita

ovat

äitiysneuvoloiden

terveydenhoitajat,

synnytyssairaaloiden

äitiyspoliklinikat ja sosiaalityöntekijät, sosiaalitoimi ja alueen vauvaperheiden kokoontumispaikat, kuten perhekahvilat, seurakunnan kerhot tms. Esitteitä on hyvä jakaa myös ammattioppilaitoksiin ja esimerkiksi psykiatrian poliklinikoille. Turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusten kautta doulatoiminta tavoittaa myös ne maahanmuuttaja-äidit, joille ei vielä juuri ole tarjolla yhteiskunnan palveluita. Tahoja, jonne esitteitä kannattaa levittää, ovat myös lastensuojelun ja neuvolan perhetyö, lääkäriasemat, päiväkodit ja lastentarvikeliikkeet sekä eri järjestöt, jotka toimivat vauvaperheiden parissa. Doulatoiminnasta tiedottaminen ja sen markkinoiminen jaetaan sopivassa suhteessa ryhmän vetäjien ja vapaaehtoisten kanssa. Vapaaehtoisten taidot, tiedot ja voimavarat ovat tärkeä osa kaikkea vapaaehtoistoimintaa. Doula voi esimerkiksi suunnitella ja tehdä esitteen, jakaa niitä tai esitellä toimintaa erilaisissa tilaisuuksissa. Ensi- ja turvakotien liitto on myös tuottanut yhdistysten käyttöön avattavan A5-kokoisen esitteen doulatoiminnasta.

Alueelliset lehdet tekevät yleensä mielellään lehtijuttuja alueen vapaaehtoistoimijoista ja etenkin apua saaneista perheistä. Myös alueelliset radiot ovat kiinnostuneita doulatoiminnasta. Viestinnässä ja tiedottamisessa kannattaa hyödyntää myös yhdistyksen nettisivuja ja sosiaalista mediaa. Monella doularyhmällä onkin jo oma suljettu ryhmänsä Facebookissa. Kaikilla doulilla ja doularyhmän vetäjillä on myös mahdollisuus liittyä ”Ensi- ja turvakotien liiton doulat” -Facebook-ryhmään, jota liitto ylläpitää. Vapaaehtoistoiminnan viestinnästä löydät lisää tietoa Vapaaehtoistoiminnan materiaalipaketista liiton Extrasta.

5.4 Doulatoiminnan tiedonkeruu ja tilastointi Doulatoiminnasta kerätään tietoa kuten muustakin kansalaistoiminnasta yhdistyksessä. Tietoa tarvitaan vapaaehtoistyön koordinoinnissa, toiminnan tekemisessä näkyväksi ja vaikuttamistyössä. Yhdistys kerää tietoa sekä vapaaehtoisista (vapaaehtoisrekisteri) että vapaaehtoisten tekemästä työstä. Tiedot kerätään Ensi- ja turvakotien liiton Sofia-asiakastietojärjestelmään, josta otetaan kerran vuodessa myös valtakunnalliset kansalaistoiminnan tilastot.

23 Doulat kirjavat itse vapaaehtoistyöhön käyttämänsä ajan esimerkiksi kalenteriin tai erilliseen vihkoon. Tiedot kerätään sopivin väliajoin ja doularyhmän ohjaaja siirtää ne Sofia-järjestelmään. Uuden doulan aloittaessa hänen henkilötietonsa tallennetaan vapaaehtoisrekisteriin. Doulatoiminnan osalta Sofiaan kerätään tietoa

vapaaehtoisista (nimi, sukupuoli, yhteystieto, syntymävuosi, milloin aloitti, mistä sai tiedon toiminnasta, rooli yhdistyksessä)

doulalle mahdollisesti maksettavista kulukorvauksia, kirjataan myös henkilötunnus jokaisesta doulatukisuhteesta, kirjataan tapaamiskerrat, tehdyt tunnit ja oliko doula mukana synnytyksessä, lomake ”Doulatoiminta”

työntekijän doulatoimintaan käyttämästä ajasta, lomake ”Kansalaistoimintaan käytetty työaika”

doulatoiminnan ryhmistä, kuten doula-illoista tai doulien ohjaamista ryhmistä.

Kansalaistoiminnan tiedonkeruusta ja tilastoinnista kerrotaan tarkemmin Vapaaehtoistoiminnan materiaalipaketissa liiton Extrassa.

5.5 Doulien kiittäminen Doula tekee vapaaehtoistyötä omasta hyvästä tahdostaan ja saadakseen hyvän mielen – siksi doulien muistaminen ja kiittäminen ovat tärkeitä. Arvostuksen osoittaminen ja muistaminen sitouttaa vapaaehtoista ja muistuttaa häntä siitä, että hänen työpanoksensa on arvokas (Kaila 2014, 57). Doula-iltojen tarjoilut ja aika ajoin tarjottu virkistystoiminta ovat vapaaehtoisille tärkeää kiittämistä, mutta myös arkisempi ja positiivinen palaute toiminnasta on tärkeää. Muistaminen ei voi vapaaehtoistoiminnassa olla rahanarvoisten lahjojen antamista, mutta kauniit sanat osoittavat, että doulan tekemä työ on huomattu ja sitä arvostetaan. Vanhempien antama palaute on doulille tärkeää ja osassa doularyhmistä vanhempien lähettämät palautteet on koottu kansioon, josta ne ovat kaikkien doulien luettavissa. Myös silloin, kun doula lopettaa vapaaehtoisena toimimisen, on hyvä muistaa antaa kiitos hänen tekemästään työstä.

PALAUTTEEN JA KANNUSTUKSEN ANTAMINEN DOULALLE Anna on viime yönä ollut ensimmäisessä doulasynnytyksessään – annetaan siitä aplodit! Jenna oli kertomassa doulista Vauvamessuilla tosi innostavasti – se johti uusien vapaaehtoisten ryntäykseen ja saimme kolme uutta doulapyyntöäkin. Kiitos Jenna! Eevan viimeisin tukisuhde on ollut haastava, sekä äidillä että vauvalla on ollut vaikeuksia. Eeva on jaksanut olla perheen arvokkaana tukena nämä raskaat kuukaudet ja nyt näyttää jo paljon valoisammalta. Teimme siksi yhdessä sinulle, Eeva, tämän kortin ja lisäksi saat illan aikana rentouttavan hartiahieronnan! Pia on ollut mukana doulatoiminnassa 10 vuotta. Hän on osallistunut tänä aikana 70 doula-iltaan, hänellä on ollut 30 tukisuhdetta. Hän on myös aina ottanut lämpimästi vastaan uudet vapaaehtoiset ja jakanut heille kokemustaan ja taitojaan. Kiitokseksi kaikesta tästä haluamme antaa hänelle Ensi- ja turvakotien liiton hopeisen ansiomerkin. Ole hyvä, Pia!

6 ÄITIEN JA DOULIEN MOTIIVIT JA KOKEMUS SOSIAALISESTA TUESTA DOULATOIMINNASSA Anna Kiehelä, Suvi Numminen, Sonja Sjelvgren

Odotusaika, synnytys ja ensiviikot vauvan kanssa on vanhemmille ajanjakso, jolloin herkistytään niin vauvalle kuin muillekin asioille, jotka perheen elämää koskettavat. Naisen kasvu äidiksi tai miehen isäksi on siirtymäaika, jolloin vanhemmilla on yleensä poikkeuksellisen suuri tarve keskusteluun, asioiden pohdiskeluun ja uudelleen järjestelyyn mielessä. Aiempi elämänhistoria alkaa usein elää tulevan äidin ja isän mielessä uudella tavalla eikä muutos jonkun lapsesta jonkun vanhemmaksi ole aina helppo. Puoliso ja parisuhdekin joutuvat aivan uudenlaisen tarkastelun kohteeksi. Raskauden kulkuun tai synnytykseen voi liittyä epävarmuutta tai pelkoja, jotka vaikeuttavat näitä pohdintoja ja synnytykseen valmistautuminen aiheuttaa ahdistusta. (Brodén 2006, Rouhe ym 2013) Synnytys taas vaatii sekä äidiltä että isältä kykyä heittäytyä, luottaa synnytystä hoitavaan henkilöön. Synnytyksen aiheuttama kipu voi yllättää etenkin, jos siihen ei ole osannut valmistautua. Synnytykseen liittyy usein epämääräisyyttä, jota synnyttäjän on vaikea kestää: kuinka kauan synnytys kestää, koska

25 kipu helpottaa, meneekö kaikki hyvin? (Rouhe ym 2013, 54–57). Vauva-aika vastasyntyneen kanssa yllättää sekin monen tuoreen äidin ja isän. Riittääkö maito vauvalle? Onko tämä kaikki normaalia? Tätäkö tämä olikin? Doula on vanhempien tukena odotusaikana, pohtimassa raskauden aiheuttamia muutoksia ja mielentiloja, miettimässä vanhemmuuden kysymyksiä ja tulevaa: synnytystä ja aikaa vauvan kanssa. Laurea-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat Anna Kiehelä, Suvi Numminen ja Sonja Sjelvgren keräsivät opinnäytetyössään haastatteluilla tietoa sekä vapaaehtoisilta doulilta että doulaa odotusaikana ja synnytyksessä käyttäneiltä äideiltä siitä, mikä on heidän motiivinsa osallistua toimintaan ja minkälainen on heidän kokemuksensa annetusta ja saadusta sosiaalisesta tuesta. Opinnäytetyö ”Äitien ja doulien motiivit ja kokemus sosiaalisesta tuesta doulatoiminnassa” toteutettiin yhdessä Ensi- ja turvakotien liiton, Helsingin ensikoti ry:n ja Tampereen Ensi- ja turvakoti ry:n kanssa. Se valmistui vuonna 2014. Kiehelä, Numminen ja Sjelvgren löysivät doulien ja äitien haastattelusta kolme motivaation muotoa: sisäisen kannusteen, ulkoisen kannusteen ja turvallisuuden tarpeen. Äitien saama sosiaalinen tuki jakautui opinnäytetyössä emotionaaliseen, tiedolliseen, käytännölliseen, vuorovaikutukselliseen ja ohjaukselliseen tukemiseen ja perheen tukemiseen.

6.1 Motivaatio Doulien haastattelujen mukaan motivaatio toimia doula-tukihenkilönä koostui sisäisistä ja ulkoisista kannusteista. Sisäiset kannusteet syntyvät doulien omista lähtökohdista ja ulkoiset kannusteet ulkopuolisista lähtökohdista. Molemmat vastasivat omalta osaltaan teoriassa esitettyä näkemystä sisäisestä motivaatiosta ja ulkoisesta motivaatiosta. Doulien motivaation sisäisiä kannusteita olivat auttamisen halu, uuden oppiminen ja itsensä kehittäminen. Ilmauksissa näyttäytyivät myös omien taitojen ja ominaisuuksien hyödyntäminen sekä doulatyön kokeminen merkityksellisenä ja voimauttavana. Doulien motivaatioiden ulkoiset kannusteet muodostuivat puolestaan halusta saada doulatyöstä palkkaa tai ammatti ja doulatyön kokemisesta mielenkiintoisena harrastuksena. Doulat näkivät myös sosiaaliset verkostot palkitsevina ja kokivat ensija turvakotien antaman tuen motivoivana. Arvostetuksi tulemisen kokemukset ja vauvojen näkeminen motivoivat myös doulana toimimisessa. Äitien motivaatio ottaa doula-tukihenkilö mukaan raskausaikaan ja synnytykseen oli haastatteluiden perusteella turvallisuuden tarve. Äitien turvallisuuden tarpeeseen vastasi kolme seikkaa: doulan läsnäolo synnytyksessä, doulan tietämys synnytyksestä ja doulan sopiminen äidin tarpeisiin.

6.2 Doulien ja äitien kokemus annetusta ja saadusta sosiaalisesta tuesta 6.2.1 Sosiaalinen tuki Haastattelut vahvistivat doulien käyttävän emotionaalista tukemista, tiedollista tukemista ja konkreettista tukemista, jota opinnäytetyössä kutsutaan käytännölliseksi tukemiseksi. Myös äitien kokemukset olivat yhteneväisiä näiden tuen muotojen kanssa. Aineistosta ilmeni myös muunlaisia tukemisen muotoja. Näitä olivat äitien kokemana vuorovaikutuksellinen tukeminen ja doulien mukaan perheen tukeminen ja ohjauksellinen tukeminen.

6.2.2 Emotionaalinen tukeminen Doulien antama sosiaalinen tuki näyttäytyi ennen kaikkea emotionaalisena tukena. Tämä sosiaalisen tuen muoto sai eniten mainintoja niin doula-tukihenkilöiltä kuin äideiltäkin. Aiemmin esitellyistä sosiaalisen tuen muodoista Kumpusalo (1991, 14) esittää motionaalisen tuen sisältävän käsitteet empatia, rakkaus ja kannustus, jotka ovat selkeästi näkyvissä myös nyt esiteltävissä tuloksissamme. Doulien tarjoama emotionaalinen tuki muodostui turvallisuuden tunteen luomisesta, kannustamisesta, äidin kuulemisesta, emotionaalisesta tukemisesta, ihailun osoittamisesta, hyväksynnän osoittamisesta, rinnalla kulkemisesta ja kokemusten jakamisesta. Äitien kokemus doulien antamasta emotionaalisesta tuesta muodostui rauhoittelusta ja kannustamisesta, myötätunnon osoittamisesta sekä läsnäolosta ja käytettävissä olemisesta. Turvallisuuden tunteen luominen piti doulien kuvausten perusteella sisällään äidin ja tilanteiden rauhoittamista, äitihahmon edustamista tuettavalle äidille, luottamuksen rakentamista, kannustamista sekä yhdessä asiointia sosiaali- ja terveyspalveluissa. Äidin ja tilanteen rauhoittelussa doulat korostivat lähinnä oman rauhallisen olemuksen tärkeyttä synnytystilanteen tasapainottamiseksi. Rauhoittelulla pyrittiin myös kompensoimaan mahdollisia hoitohenkilökunnan vuoronvaihtoja ja äidin yksinäisyyden kokemusta kiireen keskellä. Äitien haastatteluaineistossa rauhoittelu liittyi sekä raskausaikaan että synnytykseen ja siinä kannustamiseen. Äitien aineistossa mainittiin myös doulan läsnäolon tuoma turvallisuuden tunne hoitohenkilökunnan vaihtuessa. Koska doula-tukihenkilöllä ei ole lääketieteellistä tai päätöksenteollista vastuuta, toisia potilaita eikä varsinaista työvuoroa, hän voi täysin omistautua yhden naisen tarpeisiin vastaamiseen, Fulcher (2004, 1490) kirjoittaa.

27 ” – – se hänen niinku läsnäolonsa vaik hän ei olis tehny mitään erityistä ni se olis tuonu jo sitä turvallisuudentunnetta ja jotenki myös se että mä tiesin että hän sitte pystyy olee sen koko ajan niinku mukana ku sit taas kätilö ni kätilön vuorohan voi vaihtuu et sithän se on taas uus ihminen – – ” (Äiti 1)

” – – there is someone I really like and who is with me and don't go away for example midwife would go after her shift and some completely new came in that was my idea that when staff changed and everything is new then there is someone I know and stayed there until the end – – ” (Äiti 3)

” – – hän koki et hän on turvassa mikä on oikeestaan tärkeintä mitä siin et hänelle ei tapahdu mitään eikä lapselle tapahdu mitään pahaa ja ja et hän on hyvissä käsissä ja jos jotain tapahtuu ni mä oon sit niinku mä oon hänen kanssansa loppuun asti – – ” (Doula 4)

Doulat kuvasivat kannustamisen olevan sanallista tsemppaamista tai muistuttelua yhteisesti sovituista toimintatavoista äidin olon helpottamiseksi synnytyksessä. Useasti mainittiin myös synnytyspelkoisten äitien

huomioiminen

omana

ryhmänään.

Heidän

kannustamisensa

tulisi

tapahtua

pelkoa

vähättelemättä.

” – – se äidin pelko on ihan oikeesti se on niinkun todellista et sitä sitä ei niinkun sitä pelkoo ei voi niinkun eikä saa niinkun sillai niinkun mitätöidä et se on hänen kokemuksensa – – ” (Doula 1)

Doulat kertoivat haastatteluissa, että äidin kuuleminen piti sisällään kiinnostuksen osoittamista ja äidin toiveiden ja tarpeiden kartoittamista. Ihailun osoittamisen alle sijoittuivat niin vauvan ihaileminen kuin äidin raskauden muuttaman ulkonäön ihailukin. Emotionaalinen tukeminen muodostui

haastateltavien

maininnoista

emotionaalisen

tai

henkisen

tuen

tarjoamisesta.

Erityismaininnan emotionaalisen tuen korostuneesta tarpeesta saivat synnytyspelkoiset äidit. Tulos kytkeytyy hyvin Haapion ym. (2009, 174) ajatukseen siitä, että sosiaalisen tuen muodoista juuri emotionaalinen tuki korostuu, mikäli äidillä on odotusaikana pelkoja tai huolta lapsensa terveydestä. Tämän pelon käsittelyssä doula voi olla suurena apuna.

” – – ihan yks oma jotenki ryhmä on se ne äidit jotka pelkää aika kovasti sitä synnytystä et siinä ehk sit se jotenki no sit tietysti siinä myös sil tiedol on merkitystä mut ehkä sit se niinku emotionaalinen tuki ni niinku korostuu – – ” (Doula 3)

Emotionaalista tukea oli myös hyväksynnän osoittaminen eli äidin valintojen arvottamatta jättäminen omien näkemysten tai kokemusten perusteella. Rinnalla oleminen ja kulkeminen sai doulien haastatteluissa useita mainintoja. Sillä viitattiin ennen kaikkea toisen lähellä olemiseen ja läsnäoloon, siihen että doula saapuu paikalle synnytykseen ja on äidin tukena sen loppuun asti. Aineistosta kävi ilmi myös äidille välittyvä tunne siitä, että doula on hänen puolellaan. Doula-tukihenkilön koettiin olevan synnytyssalissa ainoa äitiä vain varten, ja doulaan tukeuduttiin henkisesti. Rinnalla kulkeminen sisälsi myös kokemuksen tiiviistä yhteydenpidosta ja tavoitettavissa olemisesta sekä yhdessä keskustelemisen. Äitien osalta samankaltaisia tukimuotoja ilmensivät läsnäolo ja käytettävissä oleminen, joita äidit kuvasivat seuraavasti: on joku jolta kysellä ja jonka kanssa miettiä asioita, on joku käytettävissä koko synnytyksen ajan, doulan läsnäolo parantaa oloa ja läsnäolo luo turvallisuudentunnetta.

” – – oli koko ajan käytettävissä ja koko ajan läsnä ja niinki teki kaiken niinku mulle helpoks ja silleen koin että koin että oli turvalline en ollu yksin ja joku on tukena – – ” (Äiti 2)

” – – heillä on se tieto et he saa soittaa vaikka yöllä – – ” (Doula 5)

Doulien tarjoama emotionaalinen tuki ilmeni myös doulan ja äidin yhteisenä kokemusten ja asioiden kokonaisvaltaisena jakamisena sekä doulan omista kokemuksista ja synnytyksistä kertomisena. Äidit mainitsivat myös myötätunnon osoittamisen, fyysisen avun tarjoamisen synnytyksessä sekä sympatian ja empatian osoittamisen. Äitien kokema fyysinen apu koostui muun muassa kädestä pitelystä ja silittelystä sekä mahdollisuudesta nojata doulaa vasten.

” – – jaan sen kokemuksen mitä mulla on omien lasten kanssa tai omien synnytysten tai raskausaikojen kanssa ollu – – ” (Doula 5)

29 ” – – she hold my hand and just calmed me down – – ” (Äiti 3)

6.2.3 Tiedollinen tukeminen Tiedollinen tukeminen nousi esiin toisena sosiaalisen tuen pääluokkana. Tiedollinen tukeminen muodostuu Kumpusalon (1991, 14) mukaan neuvonnan, opetuksen ja harjoituksen ulottuvuuksista. Doulilta saaduissa tuloksissa tiedollinen tukeminen muodostui synnytykseen valmistelemisesta tietoa antamalla sekä kääntämisestä ja tulkkaamisesta. Synnytykseen valmistautuminen tietoa antamalla piti sisällään synnytykseen ja sairaalassaoloon valmistelemisen, tiedon antamisen, sairaalakäytäntöjen läpikäymisen sekä synnytyksen vaiheiden selittämisen. Äitien aineistossa tiedollinen tukeminen koostui tietojen, neuvojen ja ohjeiden antamisesta. Tämä piti sisällään

tietojen,

neuvojen

ohjeiden

antamista,

ruokaohjeiden

antamista

äidille,

kivunlievitysmenetelmien suosittelua sekä äidin pitämistä tilanteen tasalla synnytyksessä. Tiedollisessa tukemisessa doulat korostivat sitä, että tietoa tarjotessa tulisi arvioida äidin tiedontarve ja toiveet.

Doulan

rooli

suhteessa

terveydenhuollon

ammattilaisiin

painottuu

ennen

kaikkea

emotionaalisen tuen tarjoamiseen, kun taas neuvolat ja erilaiset valmennukset tarjoavat faktista tietoa odotusajasta ja synnytyksestä. Tiedon antamisessa tuli doulien mukaan tunnistaa myös asiat, jotka ovat sidoksissa mielipiteisiin ja arvoihin, kuten lääkkeellisten kivunlievitysmenetelmien, esimerkiksi epiduraalin, käyttö suhteessa lääkkeettömään synnytykseen. Näihin arvoihin peilaten tuli erotella henkilökohtaiset mielipiteet faktoista ja varoa arvottamasta äidin omia valintoja.

” – – mä annan sen tiedon, mitä tarvitaan. Siis semmosen pienen, pienen silauksen vaan. – – ” (Doula 2)

” – – pyrin olemaan mahdollisimman neutraali et synnytykseen liittyy niin hirveesti näit kaikkia tämmösiä tavallaan niinkun arvoihin liittyviä asioita ja että onko se sitten luomua vai onko se lääkittyä vai niinkun mimmosta se on ettei niinkun et ite yrittää muistaa et ei niinkun sillä jotenkin sillä omalla omilla kokemuksillaan tai tai omilla näkemyksillään rupee niinkun arvottamaan sitä että minkälainen on niinkun oikeenlainen synnytys että et kaikki synnytykset on oikeenlaisia synnytyksiä – – ” (Doula 1)

30 Toinen niin doulien kuin äitienkin tärkeäksi kokema asia oli kääntäminen ja tulkkaaminen. Kääntäminen ja tulkkaaminen liittyivät sekä varsinaiseen vieraalle kielelle kääntämiseen että suomenkielisille äideille sairaalahenkilökunnan toiminnan selittämiseen ja niin sanotun sairaalaslangin tulkkaamiseen ymmärrettävään muotoon. Doulasuhteet saattoivat olla englanninkielisiä ja äiti eri kulttuurista, jolloin doulat esimerkiksi käänsivät viranomaiskirjeitä ja kävivät läpi Suomen sairaalakäytäntöjä. Eräs haastateltava myös mainitsi pelänneensä, että saattaisi kivuissaan unohtaa vieraan kielen taidon, jolloin tuki omalla äidinkielellä olisi lohdullista.

” – – I thought because if I'm in so much pain that I can't think of anything then maybe I can't speak english anymore – – ” (Äiti 3)

” – – pystyn ehkä tavallaan kääntää sitä sairaalameininkiä maal maallikko meining meiningiks tai kielelle – – ” (Doula 4)

” – – käänsin myöskin sitte englanniks joo jonku verran ne kyl puhuu hyvää englantia siis toi henkilökunta mut siellä sairaalassa mutta mutta mutta välillä se halus vaan senki kierrättää tavallaan sen takia koska se luotti muhun niinku se oli sitte turvallisempi olla ku mä kerroin sen hälle vielä – – ” (Doula 4)

6.2.4 Käytännöllinen tukeminen Sekä äitien että doulien vastauksissa näkyi käytännöllinen tukeminen yhtenä sosiaalisen tuen muotona. Käytännöllinen tukeminen koostui äitien kertoman mukaan fyysisen olon helpottamisesta ja isän neuvomisesta äidin auttamisessa. Doulien haastattelujen perusteella käytännöllinen tukeminen sisälsi konkreettista fyysistä tukemista ja hankintojen varmistamista ja tekemistä yhdessä. Käytännöllinen tukeminen oli siis hyvinkin toiminnallista ja koostui fyysisestä tukemisesta ja konkreettisesta tekemisestä, kuten muun muassa Kumpusalo (1991) ja Kayne ym. (2001) ovat määritelleet. Fyysistä oloa helpotettiin synnytyksissä monella eri tavalla. Oloa helpotettiin pitämällä kiinni kädestä, antamalla äidille mahdollisuus nojata doulaan, silittämällä selkää ja hieromalla. Jotkut doulat käyttivät erityistaitojaan, esimerkiksi akupainantaa. Doula saattoi hakea oloa helpottavia tarvikkeita, kuten tyynyjä, vettä, viilennystä, paperia tai kivunlievityslaitteita.

31 Äidit mainitsivat käytännölliseen tukeen liittyen myös isän rauhoittelun ja neuvomisen äidin auttamisessa. Isän ohjaaminen ja tukeminen voisi olla toisaalta tiedollista tukemista, mutta äidit kokivat isän tukemisen hyvin konkreettisesti. Doulat toimivat isille esimerkkeinä ja näyttivät, millaisia asioita isät voisivat tehdä äitien hyväksi:

” – – doula saatto sanoo vaikka jotain että mun miehelle vaikka että et haluisiksä nyt niinku vaikka mennä tohon tai auttaa (äitiä) näin tai tai sillä tavalla niinku antaa jotain ideoita ei niinku ei ohjata tai ohjeistaa mut antaa jotain ideoita siitä että et miten vois olla niinku parempi olla tai mukavampi mukavampi olla – – ” (Äiti 1)

Doulien mukaan käytännöllistä tukemista oli myös hankintojen varmistaminen ja tekeminen yhdessä. Tämä tarkoittaa, että doulat kyselivät, onko kaikki vauvaa varten hankittavat tavarat jo hankittu. Mikäli hankintoja oli tekemättä, saattoivat doulat lähteä äitien mukaan ostoksille. Erään doulan kertoman mukaan joillekin äideille voi olla todella tärkeää, että joku on mukana tavaroita hankkimassa. Jotkut äidit kaipaavat tukea päätösten tekemiseen ja neuvoja siihen, millaisia tavaroita vauvan hoidossa tarvitsee, jolloin he voivat pohtia asioita ostoksilla yhdessä doulan kanssa ja etukäteen. Vauvan tuloon valmistauduttiin hankintojen lisäksi myös herättelemällä äitejä ajattelemaan, mitä tapahtuu kun vauva oikeasti tulee, onko kaapissa ruokaa valmiina, mihin vauvan sänky laitetaan tai mitä sairaalakassiin kannattaa pakata.

6.2.5 Muita sosiaalisen tukemisen muotoja Aineistossa oli edellä mainittujen, oletuksiamme tukevien, sosiaalisen tuen muotojen lisäksi myös uusia tukimuotoja. Niitä olivat äitien kokema vuorovaikutuksellinen tukeminen sekä doulien vastausten mukaan perheen tukeminen ja ohjauksellinen tukeminen. Vuorovaikutuksellinen tukeminen muistuttaa hieman emotionaalista tukemista, mutta siinä on myös sellaisia ulottuvuuksia, jotka eivät täysin sovi emotionaalisen tuen määritelmään, johon Kumpusalon (1991, 14) mukaan kuuluvat empatia, kannustus ja rakkaus. Perheen tukeminen käsittää sekä konkreettisen että emotionaalisen tukemisen ulottuvuudet, mutta ei rajoitu pelkästään äidin tukemiseen. Ohjauksellisen tukemisen puolestaan näemme tietynlaisena tiedollisen, käytännöllisen ja emotionaalisen tuen yhdistelmänä, jossa korostuu vastuullisuus ja eräänlainen viranomaistyölle ominainen työote. Vuorovaikutuksellisessa tukemisessa pääpaino on äidin ja doulan välisessä vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutuksellista tukemista on äidin toiveiden ja tarpeiden huomioiminen keskustelemalla,

32 doulasuhteen luominen luottamukselliseksi naisten väliseksi ystävyyssuhteeksi ja synnytyskokemuksen osoittaminen positiivisena asiana. Kaikissa kolmessa luokassa on nähtävissä, että äitien kokema tuki perustui yhteiseen keskusteluun ja doulien läsnäoloon, jossa on mahdollista jakaa ja peilata kokemuksia. Äidit kokivat doulasuhteen luottamukselliseksi ja turvalliseksi, hetkellisen ystävyyssuhteen kaltaiseksi. He kokivat voivansa jutella avoimesti kuin oikealle ystävälle. Äidit kokivat, että luottamusta suhteessa vahvisti se, että doulat olivat avoimia ja kertoivat myös itsestään. Doulasuhteesta puhuttaessa korostettiin myös sen naisnäkökulmaa; äitien aikaisemmasta tietämyksestä huolimatta oli mukavaa kuulla jonkun toisen äidin kokemuksia. Äidit kertoivat doulien antaman tuen olevan luonteeltaan sellaista, kuin nainen voi toiselle naiselle antaa:

”No just sellasta, miten sen nyt sanoo, niinku nainen voi naiselle antaa, että ääh ehdottomasti sitä sympatiaa ja empatiaa ja sellasta niinku että että hän on niinku sitä tukee ja turvaa että hän on tässä matkalla mun kanssa, että se oli niinku meiän meiän juttu ja se sopi mulle hyvin.” (Äiti 2)

Vuorovaikutuksellinen ulottuvuus näkyi myös siinä, miten doulat auttoivat äitejä näkemään synnytyskokemuksensa

positiivisessa

valossa.

Synnytyskokemuksen

käsittely

doulien

haastatteluaineistossa puolestaan sai enemmänkin ohjauksellisen ulottuvuuden. Äidit kokivat kokemustensa käsittelyn tapahtuvan keskustelemalla. Doula muun muassa saattoi auttaa äitiä näkemään synnytyskokemuksensa moninaisempana ja tuoda esille, että synnytys voi olla hieno ja voimauttava kokemus. Erään äidin kokemuksen mukaan doulan läsnäolo paransi synnytyskokemusta, joka olisi muuten ollut huonompi, koska kätilö oli tyly. Toinen äiti puolestaan kertoo:

” – –synnytys oli tosi niinkun pitkä ja hankala, mutta hän niinkun sai siitä tehtyä mu se mikä mulle jäi päällimmäiseksi siitä olo niin oli positiivinen, kun taas se edellinen synnytys -- niin niin kumminkin siitä jäi tosi negatiivinen fiilis koska tuntu et mut oli jätetty ihan yksin sen asian kanssa, kun taas tässä että on tosiaan ihminen joka on niinkun haluu olla siellä mun kanssa ja tekee sen.” (Äiti 2)

Positiivisen synnytyskokemuksen tukeminen tapahtui siis itse synnytyksissä tukemalla, mutta myös jälkikäteen doulien ja äitien lopputapaamisilla. Lopputapaamisilla eli tukisuhteen päättämiskerroilla

33 käytiin läpi synnytyskertomukset, katseltiin valokuvia ja keskusteltiin synnytyksen ja lapsen saamisen herättämistä tunteista. Varsinkin jos äidin päällimmäiset tunteet olivat negatiivisia, esimerkiksi katkeruutta tai pelkoja, sitä merkittävämpi oli doulan rooli kokemuksen käsittelemisessä ja sen osoittamisessa, miten hieno tapahtuma lapsen syntymä on. Eräs äiti kertoi seuraavasti:

” – – hän toi sitä esiin että se on myöskin semmonen voi olla hieno kokemus tai semmonen niinku voimauttava kokemus huolimatta siitä kivusta ja tuskasta mitä synnyttämiseen aina liittyy että et et se on niinku tosi hieno hetki sit ku sä saat sen niinkun lapsen – – ” (Äiti 1)

Perheen tukemiseen kuului isän tukeminen ja parisuhteen tukeminen. Äitien odotusaikaisen ja synnytyksessä tukemisen lisäksi doulat tukivat isiä synnytysten aikana erilaisilla keinoilla. Doulat kertoivat yrittävänsä luoda turvallisuudentunnetta isille ja rauhoittelevansa heitä. Doulat antoivat ideoita isille ja ohjeistivat heitä siinä, miten he voisivat auttaa puolisoitaan. Yksi haastatelluista doulista kertoi, että monesti isät tuntevat synnytyksessä avuttomuutta eivätkä tiedä, miten olla hyödyksi. Isän tukeminen, paitsi auttaa isää, on myös doulalle eräänlainen välillinen keino auttaa äitiä isän avulla. Parisuhteen työstäminen puolestaan tulee doulasuhteessa kyseeseen silloin, kun parisuhde on jollakin tavalla kriisissä tai on epävarmaa, tuleeko isä synnytykseen mukaan.

Ohjauksellinen tukeminen muodostui yhdeksi sosiaalisen tuen muodoksi doulien haastattelujen perusteella. Ohjauksellista tukemista oli äidin henkinen valmisteleminen vauvan tuloon, ohjaaminen saamaan muuta apua ja synnytyskokemuksen käsitteleminen. Ohjauksellisuus ilmeni siinä, millaisia asioita doulat ottivat keskusteltaviksi äitien kanssa ja miten he käsittelivät äitien kertomuksia ja tunteita. Esimerkiksi ohjaaminen saamaan muuta apua tarkoitti, että doulan huomatessa äidin olevan vaikkapa masentunut tai synnytyspelkoinen, kehotti hän äitiä kertomaan olostaan neuvolassa tai hakeutumaan mielenterveyspalveluihin, mikä muistuttaa pitkälti sosiaalialan palveluohjausta. Doulat tiedostivat, etteivät he ole ammattiavun korvaajia. Muutama doula kertoi valmistelevansa äitejä henkisesti vauvan tuloon. Esimerkiksi haastavassa elämäntilanteessa olevaa äitiä saatettiin tavallaan valmentaa vauvan tuloon auttamalla äitiä luomaan mielikuvia vauvastaan. Joskus doula saattaa huomata, ettei äidin mielessä oikein ole sijaa vauvalle, jolloin doula voi kuulostella äidin ajatuksia vauvasta ja esimerkiksi esittää konkreettisia kysymyksiä, kuten minkälainen vauva sieltä on tulossa, onko rauhallinen, potkiiko ja niin edelleen. Doulat kertoivat, että joitakin äitejä tarvitsee herätellä ajattelemaan tulevaa elämänmuutosta. He eivät tule ajatelleeksi, että vauvan tulo vaikuttaa aivan kaikkiin arjen asioihin ja siihen on syytä olla valmistautunut.

34 Doulien haastattelujen perusteella synnytyskokemuksen käsitteleminen sai ohjauksellisia piirteitä. Keskustelulla haluttiin herättää ajatuksia ja kenties muokata niitä esimerkiksi terveemmiksi tai positiivisemmiksi. Synnytyskokemuksen käsitteleminen sisälsi synnytyksen taltioimisen ja sen läpikäymisen, synnytyskertomuksesta keskustelemisen ja sen tukemisen, että äiti näkisi synnytyksensä myönteisesti. Eräs doula kertoi:

” – – mä korostan korostan sitä positiivisuutta ja näistäkin mun doulaäitien synnytyksistä vaikka se ois minkälainen niin aina siitä löytää jollakin tavalla sen pystyy kertoo positiivisena, jolla se tukee sitä äidin pystymistä ja kykenemistä ja osaamista et se on ollu hyvä synnyttäjä ja ja kun on päädytty sektioon niin sektiokin voi olla aivan todella kaunis ja hieno synnytys – – ” (Doula 5)

Synnytyskokemusta haluttiin korostaa myönteisenä asiana. Siihen sisältyi äidin tuntemusten tiedustelua jälkitapaamisilla sekä äidin kykenemisen ja osaamisen tukemista kertomalla synnytyksestä positiivisesti. Doulat kertoivat yrittävänsä löytää positiivisen väylän puhua synnytyksistä, vaikka tilanteisiin olisikin mahtunut paljon kipua ja verta. Synnytyksen läpikäyvä keskustelu voi toimia myös eräänlaisena valmennuksena mahdollista seuraavaa synnytystä varten. Yksi haastatelluista doulista kiteytti tämän hyvin:

” – – jos päällimmäiseksi jää se että tein kaikkeni, pystyin ja osasin ja vauva on terve ja äiti on parantunu hyvin nii eihän se voinu olla huono synnytys kun tulos on tulos on se on positiivinen se lopputulos ja ja tota äiti ei pelkää ehkä seuraavaa synnytystä.” (Doula 5)

6.2.6 Sisäiset kannusteet Doulien motivaatio tehdä vapaaehtoistyötä näkyi haastatteluissa monilta osin sisäisinä kannustimina. Ruohotien (1998, 38) mukaan sisäinen motivaatio on yhteydessä itsensä toteuttamisen ja kehittämisen tarpeisiin. Motivaatio on tällöin sisäisesti välittynyttä ja pitkäkestoista. Doulien kohdalla tämä tuli esille haluna oppia uutta ja kehittyä doulana. Haastatteluissa doulat kertoivat oppineensa paljon matkan varrella, mutta haluavansa oppia koko ajan lisää synnytyksistä ja siitä, kuinka tukea äitejä ja perheitä paremmin. Doulatyön haasteellisuus koettiin hyvänä ja kannustavana asiana. Salehin ja Gryerin mukaan sisäiset kannusteet liittyvät työn sisältöön ja siihen, kuinka haasteellista, monipuolista ja vaihtelevaa työ on. Doulat kokivat vapaaehtoistyön mielenkiintoisena harrastuksena, josta saa uusia

35 kokemuksia ja elämyksiä. Doulia kannustavat tekijät liittyvät paljolti siis sisäisiin palkkioihin, jotka puolestaan motivoivat sisäisesti.

” – – ainahan on niinku kiva ku kehittyä – – täs on vaan niinku matkan varrella ihan väkisinki niinku oppinu hirveesti ja sitte kun on oppinu ni tietysti se herättää vielä aina lisää semmosia kysymyksiä – – ” (Doula 3)

” – – must on just mielenkiintost se, että koskaan ei tiedä, millon pitää lähtee. Ettää, tää on semmosta aina jännittävää aikaa, ku alkaa laskettu aika lähestyy – – ” (Doula 2)

Haastatteluissa doulien tarve auttaa näkyi myös yhtenä selvänä motivaation lähteenä. Auttaminen koettiin ikään kuin velvollisuutena ja tehtävänä, jossa ihmisten tulisi auttaa toinen toistaan, ja vapaaehtoistyön avulla maailma voisi muuttua paremmaksi paikaksi. Doulien vastauksissa kuului myös antamisen ilo ja se, kuinka pienellä vaivalla voi tukea toista ihmistä. Moni halusi kulkea toisen ihmisen rinnalla herkässä elämänvaiheessa. Nämä doulien vastaukset olivat hyvin samankaltaisia kuin Yeungin (2002, 32) tutkimuksessa esiin tulleet vastaukset, joissa yleisimmäksi syyksi vapaaehtoistoimintaan osallistumiselle todettiin auttamisen halu. Yeung tutki keskenään hyvin erlaisia vapaaehtoistoiminnan muodoja

urheiluseurojen

vapaaehtoistoiminnasta

sosiaalijärjestöjen

vapaaehtoistoimintaan.

Auttamisen halu motivoi siis monenlaiseen toimintaan, mutta sitä on silti mielenkiintoista tarkastella myös yksittäisessä vapaaehtoistyön muodossa, kuten doulatoiminnassa. Doulat korostivat kuitenkin auttamisen halun lisäksi velvollisuudentuntoa ja kanssasisaruutta, joita doulat kokivat äitejä kohtaan. Doula-tukihenkilötoiminnassa on näin ollen vahvaa toiseen ihmiseen suuntautuvaa sitoutumista, jota ei ihan jokaisessa vapaaehtoistoiminnan muodossa ole.

” – – musta tavallaan ihmisen tehtävä on täällä niinkun auttaa toinen toisiaan ja tehdä jotenki niinku omal paikalla toiselle ihmiselle elämää niinku helpommaks – – ” (Doula 4)

” – – saa olla avuksi ja tue aika helpolla voi tukea ihmistä tosi paljon että pienellä vaivalla – –

” (Doula 5)

” – – mä aattelen että – – täs on sellanen niinku semmonen kanssasisaruuden näkökulma jotenki että et tässä niinku niin et et tämmösessä näin kiinnostavassa ja herkässä elämänvaiheessa voi ikään kuin vähän aikaa kulkea jonkun rinnalla ni se – – ” (Doula 3)

Saleh ja Gryer esittävät omassa työssä onnistumisen kokemusten olevan yksi osa sisäistä motivaatiota. Haastatteluissa doulat kertoivat kokevansa doulatyön olevan merkityksellistä ja voimaannuttavaa. Synnytyksessä mukana oleminen ja vauvan saattaminen maailmaan koettiin erityisen merkittäväksi hetkeksi. Voimaantumisen tunne tuli onnistumisen kokemuksesta ja siitä, että doulatyö antaa voimaa omaan arkityöhön. Doulat näkivät myös omien henkilökohtaisten ominaisuuksiensa soveltamisen ja omien kykyjen hyödyntämisen olevan mahdollista tukihenkilönä toimiessa. Tämä teki doulana toimimisesta mielekästä.

” – – oha se ny merkittävää olla semmoses tilantees mukana ku näkee ensimmäisenä sen vauvan iha niiku siinä siinä ja se se on hyvin erityine erityinen tilanne että joo se että pystyy oikeesti pystyy olla avuks se – – ” (Doula 4)

6.2.7 Ulkoiset kannusteet Doulien motivaatio toimia tukihenkilönä koostui myös ulkoisista kannusteista. Yksi näistä oli halu saada doulatyöstä palkkaa tai tuleva ammatti. Osa doulista opiskeli jo ammattia, joka liittyi synnytyksiin ja/tai perheiden tukemiseen. Osa puolestaan toivoi myöhemmin lähtevänsä opiskelemaan jotakin vastaavaa tai doulatoiminnan muuttavan muotoaan esimerkiksi synnytystaloiksi, joissa voisi työskennellä palkkaa vastaan. Doulien motivaatio näyttää siis nousevan ulkoisesta lähteestä: ajatus tulevasta ammatista ja palkasta ajaa heitä eteenpäin, vaikka he tällä hetkellä tekevätkin vapaaehtoistyötä

” – – kyllä mä haluisin tätä joskus ihan työksenikin tehdä, jonkunlaista pientä palkkaa tästä saada. [– –] Kun nyt mä saan tutustua heihin ja hyvin tarkastikin ja syvällisesti ja kulkea heiän kanssa tietyn matkan ja ja olla tosi tärkee puolison lisäksi seuraavaksi tärkein ihminen siinä siinä heiän tärkeessä tapahtumassaan tai sit jos puolisoo ei oo niin niin me ollaan tosi kiintee tiimi siinä, mut et kyllä mä toivosin et mä joskus tästä palkkaa saisin.” (Doula 5)

37 Doulien ilmauksissa ulkoisena kannusteena toistui sosiaalisten verkostojen palkitsevuus, johon sisältyi uusiin ihmisiin tutustuminen ja vertaistuen sekä yhteisöllisyyden kokemus doulayhteisössä. Doulien vastauksissa uudet ihmiset tarkoittivat sellaisia ihmisiä, joihin ei muuten tutustuisi, eli perheitä ja äitejä sekä muita doulia. Doulat näkivät synnytysten läpikäymisen muiden doulien kanssa liittyvän vertaistukeen. Yhteisöllisyyttä koettiin puolestaan samanhenkisten ihmisten kanssa, henkilöiden, joilla on samanlainen ajatusmaailma kuin itsellä. Muutamien doulien haastatteluissa tuli esiin myös ensikodin antama tuki, joka koostui doulien koulutuksesta ja työnohjauksesta. Molemmat asiat motivoivat doulia tukihenkilötoimintaan osallistumisessa. Ruohotien (1998, 38) mukaan ulkoinen motivaatio on riippuvainen ympäristöstä; henkilö saa palkkioita ulkoapäin eikä välitä niitä itse. Ulkoinen motivaatio on yhteydessä turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tarpeisiin. Myös Saleh ja Gryer tuovat esille ulkoiset palkkiot, jotka tulevat työympäristöstä. Näitä ovat muun muassa ulkopuolinen tuki ja kannustus. Doulien kohdalla vertaistuen kokemuksen ja ensikodin antaman tuen voidaan nähdä olevan juuri näitä ulkoisia palkkioita.

” – – pääsee tutustumaan tietysti lyhyen aikaa mut aika jotenki niinku syvällisestikki ja sillai jotenki niinku semmosella henkilökohtasella tasolla sellasiin ihmisiin ja perheisiin joita ei niinku muuten koskaan tapais – – ” (Doula 3)

” – – yksi vetovoima on niinkun se yhteisö mihin niinkun tavallaan siin vapaaehtoistyössä sitoutuu – – ” (Doula 1)

” – – ensikodilta doulat niinku työnohjausta ja se että et näit synnytyksii käsitellään ni se on hirveen tärkeetä et se on ehkä ihan niinku se jotenki se kaikista tärkein mitä mitä niinku ensikodin se doulatoiminta niinku antaa ihan konkreettista tukea tähän näin ja se on doulailtojen jotenki niinkun se keskeisin anti – – ” (Doula 3)

Doulat kertoivat haastatteluissa kokevansa heihin kohdistetun arvostuksen kannustavan doulana toimimisessa. Doulien ilmauksissa arvostusta antoivat äidit ja perheet palautteen kautta sekä ensikoti muun

muassa

työympäristöstä

tarjoamalla tulevaan

ruokaa

kiitokseen

doula-illoissa. ja

Arvostuksen

tunnustukseen,

jotka

antaminen motivoivat

liittyy doulia

läheisesti toimimaan

38 tukihenkilöinä. Eräs doulista kertoi haastattelussa, että pääsee doulatyön kautta näkemään taas vauvoja, mikä on yksi asia, joka motivoi häntä toimimaan doulana.

”Kauheen kiitollisia ne on. Kun mä meen jonkun äidin luo nii mä tiiän et mä oon niin odotettu. Se on ihana tunne.” (Doula 5)

” – – tääl on vielä se hyvä puoli et täällä saa hyvää ruokaakin näissä doula-illoissa. – – et on kiva että että niinkun tuntee itsensä arvostetuksi että joku on nähny vaivaa niinkun hommata niitä – – ” (Doula 1)

6.2.8 Turvallisuuden tarve Äitien motivaatio ottaa doula mukaan raskausaikaan ja synnytykseen näyttäytyi haastatteluissa doulan läsnäolona, joka toi äidille turvallisuuden tunnetta synnytyksessä. Turvallisuuden tarve kuuluu alemman tason tarpeisiin, joiden on oltava tyydytettyjä, jotta ihminen kykenee toimimaan ja etenemään ylemmän tason tarpeisiin (Ruohotie 1998, 51). Äidit halusivat synnytykseen jonkun, jonka he olivat tavanneet etukäteen ja josta olisi apua ja tukea. Lisäksi eräs äiti kertoi haastattelussaan haluavansa synnytykseen mukaan jonkun, joka puhuu varmasti samaa kieltä kuin hän itse. Äitien vastaukset turvallisuuden tarpeesta liittyvät myös oleellisesti doulien antaman sosiaalisen tuen muotoon, emotionaaliseen tukeen.

” – – be with me all the time because the labour last for I don't know how many hours then maybe shift changes and then you might have different midwifes and different someone speak english and then I'd like the idea having someone just with me who I knew before – – ” (Äiti 3)

Äidit ottivat haastatteluissa esiin doulien tietämyksen yhtenä syynä pyytää doula mukaan synnytykseen. Äidit kokivat doulan aiemman kokemuksen hyödyllisenä synnytyksessä. Lisäksi äidit halusivat kysellä doulalta etukäteen asioita raskaudesta ja synnytyksestä. Ilmausten perusteella äidit kokivat doulan myös sopivan heidän sen hetkisiin tarpeisiinsa, kun heidän kielitaitonsa oli puutteellinen tai he olivat menossa synnyttämään yksin. Molemmat asiat liittyvät turvallisuuden tunteen kokemiseen ja doulien antamaan emotionaaliseen tukeen ja ohjaukseen.

” – – I felt very safe with I liked the idea of have some support person.” (Äiti 3)

” – – mä just aattelin että tai lähinnä mä aattelin just sitä niinku synnytystä siinä ja ajattelin ku menee ensimmäistä kertaa siihen ja on edessä semmosta mitä ei niinku tiedä ja voi toki lukee kirjoja mutta sitte ei ei niinku tavallaan et sä kuitenkaan tiedä mihin sä meet niin mä ajattelin et et on kiva et siin on joku nainen joka on itsekin sen niinku kokenu ja vielä kouluttautunu tämmöseen – – ” (Äiti 1)

7 DOULATOIMINNAN TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄ Mitä doula tarvitsee onnistuakseen doulan tehtävässään? Mikä on tärkeätä vauvaa odottavalle ja doulaa tarvitsevalle perheelle? Entä yhdistykselle, joka doulatoimintaa järjestää? Doulaa kannattelee kerta kerralta syntymän ihme ja synnyttävälle perheelle avuksi oleminen mutta myös innostuneet kanssasisaret, yhteinen mielenkiinnon kohde ja toiminnan mielekäs sisältö. Doulaa ja myös doulatoimintaa järjestävää yhdistystä auttavat selkeät rakenteet, pelisäännöt ja vapaaehtoisten osallistaminen mukaan toimintaan. Nykyään vauvaa odottava perhe voi löytää doulan monelta taholta, niin järjestö- kuin yksityissektorilta. Mikä sitten tekee jäsenyhdistystemme doulista ainutlaatuisia? Jo edellä mainittujen doulatoiminnan selkeiden rakenteiden lisäksi monet vanhemmat arvostavat nimenomaan vapaaehtoisuutta, siis sitä, että doula tulee omasta halustaan ja ilman korvausta tukemaan juuri heidän perhettään tässä ainutlaatuisessa elämänvaiheessa. Doula on läsnä ja osaa luoda synnyttäjälle turvallisen olon, pystyy jakamaan kokemuksiaan ja ryhtyy melkeinpä ystäväksi, niin kuin opinnäytetyön tekijät tutkimuksessaan toteavat. Doula ei edusta vanhemmille viranomaistahoa ja ehkä sen vuoksi hänelle on helpompi kertoa myös hankalista asioista ja huonosta olosta. Vanhemmat kokevat myös synnytyksen jälkeen doulalta saamansa tuen tärkeäksi. (Kiehelä & Numminen & Sjelvgren 2014.) Ei myöskään voi sulkea pois sitä, että monille vanhemmista on ensiarvoisen tärkeää, ettei doulatoiminnasta koidu perheelle suuria kustannuksia. Doulatoiminta on vahva ja luonteva osa Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten toimintaa. Erityistä Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten doulatoiminnassa on myös se, että se kehittyy ja sitä kehitetään jatkuvasti. Sitä voidaan tarkastella esimerkiksi vaativan vauvatyön ennaltaehkäisevänä ja

40 varhaista tukea tarjoavana toimintana tai yhtä hyvin sen voidaan katsoa olevan osa perheiden terveyttä edistävää toimintaa, joka tukee ihmisten hyvinvointia ja toimintakykyä. (Kuivala, 2013, 11–18.) Vapaaehtoisdoulat ovat aina olleet tukena myös niille perheille, jotka tarvitsevat tukea tavanomaista synnyttäjää enemmän. Muutama doula on erikoistunut tukemaan äitejä, jotka lähtevät synnyttämään vankilasta käsin. Jo kymmenet turvapaikanhakija-äidit usealla paikkakunnalla ovat saaneet Ensi- ja turvakotien liiton yhdistysten kautta doulan, joka pystyy auttamaan ja tukemaan perhettä, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan. Imetys ilman stressiä -hanke tarjoaa doulille mahdollisuuden vahvistaa osaamistaan varhaisen imetyksen ja vanhemmuuden tukijana. Se on myös ensimmäinen yritys tarjota yhtenäistä koulutusta kaikille liiton yhdistysten doulille. Doulat ovat koulutusten myötä innostuneet järjestämään kahvilatoimintaa odottaville ja imettäville äideille. Suomenmaan laajuus ja pitkät välimatkat tukihenkilön ja tuettavan välillä ovat pakottaneet kehittämään myös aivan erityisiä tapoja tukea vanhempia odotusaikana ja niinpä Lapin ensija turvakodissa doula voi toimia etäyhteydessä doulattavansa kanssa. Doulatoiminta siis uusiutuu jatkuvasti, vaikka sen ydin, naisen tuki naiselle odotuksen ja synnytyksen aikana, pysyy ennallaan. Kun julkisia palveluja yhteiskunnassa vähennetään, vapaaehtoistyön tarve kasvaa. Tulevaisuudessa doulat toimivat yhä enemmän täydentäen neuvoloiden ja synnytyssairaalan tarjoamaa tukea, hehän pystyvät tarjoamaan perheille oikeanlaista tukea oikeaan aikaan, joustavasti. Jo nyt äidit kokevat sairaalahenkilökunnan kiireen ja työntekijöiden vaihtuvuuden kuormittavana (Kiehelä & Numminen & Sjelvgren 2014). Yhteistyö julkisten palveluiden kanssa kasvaa ja ehkä doulatoiminnasta tulee jopa osa sairaalajärjestelmää. Kansainvälisessä doulajärjestö DONA:ssa puheenjohtajana toiminut amerikkalainen Ann Grauer kertoi Suomen vierailullaan olleensa perustamassa doulatoimintaa wisconsinilaiseen sairaalaan ja kokemusten olleen hyviä. Todennäköisesti tulevaisuudessakin vain pieni osa vapaaehtoisista ryhtyy doulan työhön yrittäjänä, tarkoittaisihan se luopumista antoisasta harrastuksesta, kannustavasta doularyhmästä ja yhdistyksen tarjoamasta koulutuksesta ja työnohjauksesta. Tulevina vuosina vapaaehtoisilla on toivottavasti mahdollisuus olla osallisia doulatoiminnan kehittämisessä aikaisempaa enemmän, ehkä netin ja sosiaalisen median kautta tai kenties yhteisessä kokoontumisessa, ”doulasymposiumissa”. Oma ”doulan urani” on alkanut yli 20 vuotta sitten Helsingin ensikoti ry:ssä ja monen mutkan kautta olen nyt tässä, tätä työpaperia kirjoittamassa. On tuntunut hyvältä kulkea tämä matka, olla osana tätä doulatoiminnan kehittäjien joukkoa, olla mukana tutustumassa erilaisiin tapoihin ohjata vapaaehtoisia, oppimassa ja suunnittelemassa, miettimässä mitä on onnistunut doulatoiminta. DOULAS – BE LOUD, BE PROUD! (Ann Grauer 2014)

LÄHTEET Haapio, S & Koski, K & Koski, P & Paavilainen, R. 2009. Perhevalmennus. Helsinki: Edita. Hemminki, E & Virta A-L & Koponen P. 1990. A trial of continuous human support during labor: Feasibility, interventions and mothers´satisfaction. Journal of Psychosom Obstet Gynaecol. Vol 11, 339350. Hirvonen, H. 2011. Isä syntymässä. Vauvan odotus, synnytys ja hoito. Tammi. Latvia: Livonia Print. Hodnett, E & Gates & Hofmeyr, J & Sakala, C & Weston, Julie. 2013. Continuous support for women during childbirth (review). The Cochrane Collaboration. Verkkodokumentti. <http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/14651858.CD003766.pub5/pdf>. Kaila, K (toim). 2014. Onnistunut vapaaehtoistoiminta. Opas toiminnan kehittäjälle. Kierrätyskeskus. Vety-hanke. Lönnberg Print & Promo. Kauppila, R. 2011. Vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot. Vuorovaikutusopas opettajille ja opiskelijoille. Juva: Bookwell Oy. Kayne, M & Greulich M & Albers, L. 2001. Doulas: An alternative yet complementary addition to care during childbirth. Clinical obstetrics and gynecology. Volume 44, nr 4, 692-703. Kennell, J & Klaus, M & Kennell, P. 2012. 3.painos. The Doula Book: How a Trained Labor Companion Can Help You Have a Shorter, Easier and Healthier Birth. Kiehelä, A & Numminen, S & Sjelvgren, S. 2014. Äitien ja doulien motiivit ja kokemus sosiaalisesta tuesta doulatoiminnassa. Opinnäytetyö. Sosiaalialan koulutus. Laurea-ammattikorkeakoulu. Korhonen, A (toim.). 2005. Lastensuojelun tukihenkilön käsikirja. Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Kumpusalo, E. 1991. Sosiaalinen tuki, huolenpito ja terveys. Helsinki: Sosiaali- ja terveyshallitus. Kuivala, T. 2013. Doula tueksi raskauteen ja synnytykseen. Doulatoiminnan kehittäminen Oulun ensija turvakodissa. Opinnäytetyö. YAMK. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Kujala, S. 2010. Yhdessä se syntyy. Jaksaminen vapaaehtoisessa järjestötoiminnassa. http://www.ystea.fi/files/documents/jaksaminen_jarjestotyossa_Kujala.pdf. Viitattu 1.11.2013. Lastensuojelulaki 13.4.2007/417. MLL Varsinais-Suomen piiri. 2010. Vapaaehtoistoiminnan ohjauksen käsikirja. Pessi, A-B & Oravasaari, T 2010. Kansalaisjärjestötoiminnan ytimessä. Tutkimus RAY:n avustamien sosiaali- ja terveysjärjestöjen vapaaehtoistoiminnasta. Helsinki: Yliopistopaino. Porkka, S-T & Salmenjaakko J 2005. Vapaaehtoistyön työnohjauksen järjestäminen. Opas yhdistyksille. Suomen Mielenterveysseura.Vantaa: Dark Oy.

42 Raussi-Lehto, Eija 2007: Syntymänaikainen kätilötyö. Teoksessa Paananen, Ulla – Pietiläinen, Sirkka – Raussi-Lehto, Eija – Väyrynen, Pirjo – Äimälä, Anna-Mari (toim.) 2007: Kätilötyö. Edita: Helsinki. Sivut 206-209. Rouhe, H & Saisto, T & Toivanen, R & Tokola, M. 2013. Kun synnytys pelottaa. Minerva Kustannus. Juva: Bookwell Oy. Ruohotie, P.1998. Motivaatio, tahto ja oppiminen. Helsinki: Edita. Tamminen, Kati-Riina. 2014. Kätilön antama jatkuva tuki synnytyksessä. Opinnäytetyö. Hoitotyön koulutusohjelma. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Tirkkonen, M. 2014. Tukena synnyttäjälle – doulatoiminnan anti vapaaehtoisena toimivien näkökulmasta. Opinnäytetyö. Hoitotyön koulutusohjelma. Arcada. Tulikallio, T & Malinen, H. 2009. Vapaaehtoistoiminta – Hyvin organisoituna valtava voimavara. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Yeung, A-B. 2002. Vapaaehtoistoiminta osana kansalaisyhteiskuntaa – ihanteita vai todellisuutta? Tutkimus suomalaisten asennoitumisesta ja osallistumisesta vapaaehtoistoimintaa. Helsinki: YTY.

LIITE 1

Vapaaehtoistoiminnan tehtävänkuvaus Vapaaehtoistehtävän sisältö ja tavoitteet

1. Vapaaehtoistehtävän nimi

2. Vapaaehtoistehtävän tarkoitus ja tavoite Mihin ja kenen tarpeeseen vapaaehtoistoiminta vastaa? 3. Vapaaehtoistehtävän sisältö Mitä vapaaehtoinen konkreettisesti tekee? Mitä tehtävään ei kuulu? Kuinka usein ja missä toiminta tapahtuu? Mihin vapaaehtoinen tehtävässä sitoutuu?

Doula, synnyttäjän tukihenkilö

Doula-tukihenkilötoiminta on suunnattu vauvaa odottaville perheille, jotka kaipaavat tukea raskauden ja synnytyksen aikana sekä jonkin aikaa vauvan syntymän jälkeen. Tukisuhteen lähtökohtana on tuettavan tarpeet. Tavoitteena on antaa äidille ja isälle tukea vauvan odotuksessa, vanhemmuuteen kasvussa sekä synnytykseen ja pikkuvauvavaiheeseen valmistautumisessa.

Doula on tavallinen, välittävä aikuinen. Hän tarjoaa turvallisen tukisuhteen ja tukee synnyttäjää tavallisen ihmisen taidoin omalla ainutlaatuisella tavallaan. Doulaksi voi hakeutua kuka tahansa ihminen, jolla on aikaa tukisuhteelle ja oma elämäntilanne kunnossa. Toiminnasta vastaava yhdistys huolehtii valintaprosessista ja soveltuvuuden arvioinnista. Doula kulkee tuettavansa rinnalla kappaleen matkaa, antaa aikaansa, kokemustaan, osaamistaan ja tukeaan silloin, kun tuettava sitä tarvitsee. Doulan konkreettinen toiminta vaihtelee tuettavan tarpeiden mukaan. Doula on perheelle • kuuntelija, keskustelija, kannustaja • rinnalla kulkija ja osallistuja (perhevalmennus, sairaalaan tutustuminen jne.) • avun tarjoaja synnytyksen aikana • synnytyskokemuksen jakaja • avunsaantikanavan etsijä, jos doula itse ei voi auttaa Synnytykseen osallistumisen lisäksi doula tapaa perheen ainakin kerran ennen synnytystä ja kun perhe on kotiutunut sairaalasta vauvan kanssa. Tehtäviin eivät kuulu: • kodinhoidolliset tehtävät • lääketieteelliset tehtävät Tukisuhteen pituudesta ja tapaamisten tiheydestä sovitaan yhdessä. Toiminnasta tehdään tukihenkilösopimus, joka antaa tukisuhteelle raamit. Siihen kirjataan tukisuhteen tavoitteiden lisäksi mm. tukijan, tuettavan ja tukihenkilötoiminnasta vastaavan työntekijän yhteystiedot,

tukisuhteen kesto, mihin kukin osapuoli sitoutuu sekä tukihenkilön tehtävät. Vapaaehtoistehtävän tukirakenteet 4. Millaisista taidoista tai ominaisuuksista tehtävässä on hyötyä? Tarvitaanko tehtävään koulutusta?

5. Millaista säännöllistä tukea tehtävässä tarvitaan? Mitä vapaaehtoinen saa tässä tehtävässä toimiessaan?

6. Mitä tehtävän organisointi vaatii työntekijöiltä? Mitä resursseja tarvitaan? Mikä muuttuu työntekijän arjessa?

7. Käytännön tehtävät doulatoimintaa järjestävässä Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksessä

Doulalta odotetaan kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Doulalle sopivia ominaisuuksia ovat mm. empaattisuus, hienotunteisuus, luotettavuus, määrätietoisuus, sosiaalisuus ja avoimuus. Tukisuhteen lähtökohtana on vapaaehtoinen, tasaveroinen ja vastavuoroinen kumppanuus. Tuekseen doula tarvitsee perehdyttävän koulutuksen, jonka tavoitteena on antaa tarvittavaa tietoa raskauden ja synnytyksen kulusta ja perheen varhaisvaiheen tukemisesta sekä vapaaehtoistyöstä ja tukihenkilön tehtävistä. Yhdistys tukee doulan kykyä, halua ja mahdollisuuksia toimia tukihenkilönä. Doula tarvitsee työntekijöiden ammatillisen tuen ja hän on velvollinen osallistumaan työnohjauksiin. Tukihenkilöä ei jätetä yksin, vaan hänelle tarjotaan mahdollisuus konsultoida ammattihenkilöä tai esimerkiksi kokenutta tukihenkilökollegaa. Doulalle on tärkeää mahdollisuus tavata säännöllisesti muita vapaaehtoisia ja saada heiltä vertaistukea. Sekä tukihenkilöiltä että tuettavilta kerätään palautetta säännöllisesti. Doulan kiittäminen puolestaan osoittaa, että vapaaehtoisen työtä arvostetaan. Doulatoiminnan organisointi vaatii yhdistykseltä selkeitä rakenteita mm. työnjaon ja työajan käytön suhteen. Doulatoimintaa ohjaavan työntekijän tehtävänä on valita kullekin tuettavalle sopivin tukihenkilö. Tämä voi tapahtua myös yhteistyössä doulien kanssa. Työntekijä huolehtii tukisopimuksen tekemisestä ja siitä, että kaikki osapuolet tietävät, mihin sitoutuvat. Käytännön asioista sovitaan yhdessä tuettavan, tukihenkilön ja työntekijän kesken. Yhdistys huolehtii doulan vakuutusturvasta ja määrittelee doulalle aiheutuvien kulujen korvaamisen reunaehdot. Kukin tukisuhde tarvitsee oman nimetyn työntekijän, joka seuraa tukisuhdetta. Hän antaa doulalle oman tukensa ja myös huolehtii doulan jaksamisesta. Ennen doulatoiminnan aloittamista: • käytettävissä olevien resurssien kartoitus (ihmiset, tilat, aika, tarvikkeet, rahoitus) • doulatoiminnan vastuuhenkilön/-henkilöiden nimeäminen • doulaa tarvitsevien asiakkaiden kartoitus • asiakkaiden toiveet ja tarpeet • doulien rekrytointi, haastattelu ja soveltuvuuden arviointi • doulien odotukset ja toiveet

• •

sopiminen, missä ensimmäinen doulan ja tuettavan välinen kohtaaminen tapahtuu ja onko työntekijä tässä mukana? yhteistyö synnytyssairaalan ja neuvolan kanssa

Aloittaville doulille järjestettävän perehdytyksen ja koulutuksen suunnittelu ja toteuttaminen • koulutuksen sisältö • koulutuksen laajuus • kouluttajien hankkiminen Doulien tapaamisten järjestäminen koulutuksen jälkeen • doulat tarvitsevat tuekseen säännöllisiä, koulutuksellisia ja työnohjauksellisia tapaamisia Doulien yhteystietorekisterin ylläpitäminen Tuettavien synnyttäjien yhteystietojen säilyttäminen ja välittäminen doulille. Doula-toiminnan tilastojen kerääminen Tukihenkilösuhteen aikana doulatoiminnan vastuuhenkilöt seuraavat ja arvioivat tukisuhteen toimivuutta. Seurattavia asioita ovat mm • suhteen toimivuus ja mahdollisuus keskeyttää tukisuhde • tukisopimuksessa mainittujen asioiden toteutuminen • doulan tukeminen ja kiittäminen Tukisuhteen päättyessä kerätään palautetta ja arvioidaan tukisuhdetta kaikkien osapuolten näkökulmasta. 8. Muuta huomioitavaa Liittyykö tehtävään jotain, mihin täytyy erityisesti kiinnittää huomiota?

Synnyttäjän tukihenkilönä toimiminen asettaa vapaaehtoisen työlle erityisiä haasteita. Uuden tukisuhteen solmiminen voi joskus olla vaikeaa ja vauvaa odottavaa ja synnyttävää perhettä kohdatessaan doulan on oltava sensitiivinen ja kuunnella kaikin aistein synnyttäjän ja hänen puolisonsa toiveita ja tarpeita. Doulaksi ryhtyvän on hyvä pohtia jo etukäteen, miten oman työn, perheen ja muun vapaa-ajan yhteensovittaminen onnistuu hänen toimiessaan doulana. Synnytyksen ajankohtaa ei voi tietää etukäteen ja doula saattaa olla tukisuhteessa hälytysvalmiudessa jopa viikkojen ajan. Doularyhmän ohjaaja kerää toiminnasta tilastotietoa (doulien osallistuminen, tukisuhteiden määrä jne) Sofiaan. Doulat kirjaavat ylös jokaiseen tukisuhteeseen käyttämänsä ajan ja tämän pohjalta saadaan tilastoitavaa tietoa yhdistyksen kansalaistoiminnasta.

LIITE 2

LIITE 3 Suomen Kätilöliitto ry lausuu pyydettynä seuraavaa suomalaisesta doulakoulutuksesta Doulakoulutuksen tulisi antaa doulalle hyvät valmiudet toimia synnyttäjän ja hänen puolisonsa tukena ja apuna kotona ja sairaalassa. Koulutukseen tulisi sisältyä riittävät tiedot ainakin seuraavista asioista.  Normaalin synnytyksen eteneminen ja normaalin synnytyksen fysiologia  Lääkkeettömät kivunlievitysmenetelmät ja miten synnytyksen luonnollista etenemistä voi tukea (asennot, lepo, liikkuminen, vesi, hieronta, kuuma, kylmä, TENS jne.)  Perustiedot lääkkeellisestä kivunlievityksestä (edut, haitat ja synnytyksen vaiheet, joihin ne sopivat)  Hengitys synnytyksen eri vaiheissa ja oikeaan hengitystekniikkaan ohjaaminen  Milloin on tulisi siirtyä sairaalaan  Doulan rooli synnytyksessä synnyttäjän ja hänen puolisonsa tukena Erityisesti huomiota tulisi kiinnittää siihen, että synnytyksen hoitaa ja siitä vastuussa on kätilö ja mikäli doula on käytettävissä, hänen tehtävänä on synnyttäjän tukeminen. Erityisen tärkeää tukemisessa on noudattaa synnyttäjän toiveita, sekä huomioida mahdollinen matalan riskin synnytyksen muuttuminen riskisynnytykseksi ja sen mukanaan tuomat erityishaasteet. Synnyttäjän tunteiden käsittelyyn tulee erityisesti paneutua silloin, kun etukäteissuunnitelmat ovat syystä tai toisesta (synnyttäjä omasta toiveesta, lääketieteellinen syy) jääneet toteutumatta. Positiivinen synnytyskokemus voidaan muuttuneesta tilanteesta huolimatta saavuttaa, mikäli synnyttäjä kokee saaneensa riittävästi tukea. Kätilö on synnytyksen hoidon vastuullisena ja koulutettuna ammattihenkilönä tästä päävastuullisena, mutta doula voi hyvällä yhteistyöllä kätilön kanssa merkittävästi edesauttaa tunteiden käsittelyä ja mahdollistaa synnyttäjän voimaantumisen tunnetta. Doulakoulutuksessa tulisi myös korostaa sitä, että doulan tulee kaikissa tilanteissa myötäillä synnyttäjän toiveita ja tukea häntä hänen tekemissään valinnoissa myös silloin kun se ei noudattele doulan omia arvoja (esim. puudutusten käyttö synnytyksessä). Doulan olisi hyvä luoda suhde sairaalaan, jonne hän asiakkaineen menee. Doulan on ehdottomasti tunnettava oman alueensa sairaalan toimintatavat ja hoitokäytännöt.

Kätilöliitto 2012