Etappi lehti 2/2012

2 | 2012

Vellu fixaa pyör

ät ilman stressiä

Kauko on toimin

nan mies

Skannaa tästä Etapin yhteystiedot

Pyörät pyörii, kun Etappi huolehtii 6 · Terveyspiste auttaa 12 · Leirivälinevarasto vastaa kysyntään 14 · Nosta kuntoa Ratinassa 16 · Tunnetko Sykkeen? 22 · Kuka pelkää keikkatyötä? 30

ETAPPILEHTI Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry

Työkkäri uudis

tuu!

Uusi nuorten M WoW – maailma

onitoimitalo 13

n mahtavin rooli

Työllistämisen kokemusta ja osaamista 20 vuoden ajalta

peli

ETAPPI on muuttanut!

ETAPPI on muuttanut!

Etapin toimintaa tukemassa:

Toimitussihteeri

ETAPPI

Jose Ahonen jose.ahonen@etappi.info

Julkaisija

Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry Sarvijaakonkatu 28 ja 30, 33540 Tampere 010 231 23 60 etappi@etappi.info

Tampereen seudun Työllistymisyhdistys Etappi ry Sarvijaakonkatu 28 ja 30 33540 Tampere 010 231 23 60 www.etappi.info

Päätoimittaja

Kauko Salmivirta kauko.salmivirta@etappi.info

Toimittajat

Sari Harsu Laura Myllykoski

Taitto

Anna-Liisa Ruhala Etappi ry:n Mediapaja etappi.mediapaja@gmail.com

Kansi

Kuva: Sebastian Hammar

Palvelua jo vuodesta 1978!

Voitelukeskus Tonttila Oy Ltd

Turkkirata 10 PL 25, 33961 Pirkkala puhelin (03) 358 760 faksi (03) 368 4311 voitelukeskus@voitelukeskus.com www.voitelukeskus.com Noutomyymälämme avoinna Pirkkalassa ma–pe klo 7.30–17.00

2

Etappi-lehti 2 | 2012

Pääkirjoitus

Kauko Salmivirta toiminnanjohtaja

Työnvälitys keskiöön

H

allituksen esitys eduskunnalle laiksi julkisesta työvoimaja yrityspalvelusta sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta on lausuntopyyntövaiheessa (10.8.2012).

Näinä palveluina tarjottaisiin: työnvälityspalveluita tieto- ja neuvontapalveluita osaamisen kehittämispalveluita sekä yritystoiminnan käynnistämis- ja kehittämispalveluita.

Palvelujen kehittämisellä on kiinteä yhteys työ- ja elinkeinotoimistojen muutoshankkeeseen. Uudet alueelliset työ- ja elinkeinotoimistot aloittavat toimintansa vuoden 2013 alusta ja niillä on alaisuudessaan tarvittava määrä toimipaikkoja.

2000-luvun työ- ja elinkeinohallinnon uudistusten tarkoituksena on ollut lisätä hallinnon kaikilla tasoilla yrittäjyyttä, työllisyyttä tukevien palvelujen vuorovaikutusta, parantaa asiakaspalvelua sekä varmistaa työvoiman saatavuus ja osaaminen. Työ- ja elinkeinotoimistojen kohdalla muutoshankkeessa on kysymys palveluvalikoiman uudistamisesta kolmeen palvelulinjaan ja yrityslähtöisyyden vahvistamisesta TE-toimistojen palveluissa.

Lain perusteluosiossa on selvitetty hyvin työ- ja elinkeinotoimistojen nykyinen palveluvalikoima. Yhdistämällä näitä luodaan esityksen mukaan selkeämpiä palvelukokonaisuuksia.

Näistä keskeisin työnvälitys määriteltäisiin työpaikkoja koskevien tietojen julkaisemiseksi ja välittämiseksi, avoimeen työpaikkaan sopivien työnhakijoiden etsimiseksi ja esittelyksi työnantajalle sekä työnhakijalle sopivien työpaikkojen etsimiseksi ja tarjoamiseksi. Näin määriteltynä palvelusta tulee kattava ja keskeinen.

Osaamisen kehittämispalvelujen valmennuspalvelu jakaantuisi työnhakuvalmennukseen, uravalmennukseen ja työhönvalmennukseen, minkä tavoitteena olisi tukea ja ohjata henkilöasiakasta

työhön sijoituksessa ja työpaikalla suoritettavassa koulutuksessa.

Palvelun tarve on selkeästi ollut kasvussa.

Uudistuksen kokeilupalvelu kattaisi koulutuskokeilun ja työkokeilun. Ammatillisen koulutuksen puuttuessa palvelulla pyritään löytämään sopiva työ- ja koulutusvaihtoehto. Työkokeilua voitaisiin käyttää myös ammattia vaihtavien kohdalla uuden ala- tai ammattivaihtoehdon selvittämiseksi. Sen enimmäiskestoksi ehdotetaan enintään 12 kuukautta, josta enintään 6 kuukautta olisi saman työnantajan tehtävissä. Kuntien osalta ehdotetaan enimmäiskestoksi 12 kuukautta, josta enintään 6 kuukautta voisi olla samoissa tehtävissä.

Työvoimakoulutuksena järjestettäisiin esityksen mukaan ammatillista koulutusta (ml. yritystoiminta ja yhteishankintakoulutus) ja ”kotoutumiskoulutusta”. Nykyisin ohjaavana tai valmentavana koulutuksena tarjottua palvelua tarjottaisiin työnhaku- ja uravalmennuksena.

Julkisiin työvoima- ja yrityspalveluihin kuuluisivat lisäksi erilaiset asiantuntija-arvioinnit kuten osaamis- ja ammattitaitokartoitus, työkyvyn tutkimus ja arviointi sekä arviot yrittäjävalmiuksista ja yritystoiminnan edellytyksistä.

Palkkatukea voidaan esityksen mukaan edelleen myöntää enintään 24 kuukaudeksi, jos kysymyksessä on pitkäaikaistyötön tai jos jokin vamma vaikeuttaa työllistymistä. Yhdistysten pääsääntöisesti käyttämä korkein palkkatuki voidaan myöntää 12 kuukaudeksi, jonka jälkeiseltä ajalta palkkatuki myönnetään perustuen suuruisena.

Puuttumatta yksityiskohtiin palveluvalikoiman selkeyttämisesitys edesauttaa asiakkuuksien hallintaa sekä määrittää kunkin palvelun tavoitteen ja sisällön antaen siten puitteet Etapin kaltaisille työllistäjille niiden parantaessa oman toimintansa tuloksia ja vaikuttavuutta. Palvelujen sisältöjen avaamis- ja tuotteistamistyötä on meilläkin jatkettava. � Etappi-lehti 2 | 2012

3

Kolumni

Yhteiskunnan rajalla

T

uhannet suomalaiset elävät yhteiskunnan rajalla – vailla työtä, tukea ja tunnetta osallisuudesta. Usein puhutaan syrjäytyneistä, mutta joskus osuvampi sana olisi syrjäytetyt: ihmiset, joiden yhteiskunta on antanut lipua syvenevään huonoosaisuuteen.

Ihmisten auttaminen ei ole rakettitiedettä. Tiedämme varsin hyvin, millä konsteilla ihmisiä saadaan jaloilleen.

Päihdeongelmat pitää saada kuriin tarjoamalla riittävästi katkaisua ja pitempikestoista hoitoa. Oppimishäiriöistä kärsiviä oppilaita pitää tukea koulussa varhain. Koulutusta vaille jääville nuorille pitää tarjota työpaja- ja oppisopimuspaikkoja. Vangeille pitää olla terapiaa, joka auttaa ratkomaan ongelmia muutenkin kuin nyrkein. Perustulon avulla voidaan karsia työttömyyteen ja köyhyyteen suistavia byrokratia- ja kannustinloukkuja.

Keinot ovat siis tiedossa. Monet niistä edellyttävät kuitenkin lisää rahaa.

Periaatteessa Suomi on rikas. Jopa talousvaikeuksien keskellä voi parantaa perusturvaa ja kaventaa tuloeroja. Juuri näin nykyinen hallitus on tehnytkin.

Työ ja osallisuus

K

irkon sosiaalifoorumi julkaisi vuonna 2009 kannanoton otsikolla Työ ja osallisuus. Raportti perustui foorumilla 2008–2009 käytyihin keskusteluihin työstä ja sen merkityksestä ihmiselle. Raportissa todetaan mm., että työttömyys synnyttää osattomuutta, joka on tragedia yksilölle ja käy yhteiskunnalle kalliiksi. Raportissa todetaan, että meillä on 1990-luvun alun laman jäljiltä edelleen suuri määrä pitkäaikaistyöttömiä. Lisäksi suomalaisilla työmarkkinoilla vammaisten ja osatyökykyisten työllistäminen on ollut kankeaa, vaikka työnantajille on kehitetty palveluja, jotka madaltavat vajaakuntoisten työhön ottoa. Silloin kun työpaikka ei aukene heti, tarvitsee ihminen työpaikan tilalle jonkun muun yhteisön, joka tarjoaa hänelle osallisuuden tunnetta.

Tampereella ev.lut. seurakunnat ovat pyrkineet olemaan 90 -luvun lamavuosista lähtien aktiivisesti mukana työttömyyden haittoja ehkäisevässä toiminnassa tarjoamalla itse mm. edullisia ruokailumahdollisuuksia ja sitä kautta myös yhteisöllisyyttä työttömille. Vähintään yhtä tärkeänä olemme pitäneet yhteistyötä Hervannan seudun työttömien yhdistyksen ja työllistämisyhdistys 4

Etappi-lehti 2 | 2012

Oras Tynkkynen Vihreiden kansanedustaja Tampereen kaupunginvaltuutettu Kuva Kimmo Torkkeli Syrjäytymisen laajamittainen estäminen edellyttää kuitenkin niin mittavia satsauksia, että valtion ja kuntien pitäisi leikata rajusti muista menoista. Onko se mahdollista? Kyllä. Onko todennäköistä, että sille löytyy politiikassa enemmistön tuki? Tuskin.

Siksi pitää miettiä, mitä muita keinoja on puuttua syrjäytymiseen. Jos myös yhteiskunnan kyvyllä auttaa on rajansa, mitä voidaan tehdä julkisen sektorin ulkopuolella?

Onneksi aika paljon. Mainitsen kolme esimerkkiä.

Ensinnäkin yritysten pitää osoittaa yhteiskuntavastuunsa. Ne voivat ottaa nuoria kesätöihin, palkata vajaakuntoisia työntekijöitä tai tukea syrjäytymisen vastaista työtä.

Toiseksi yhteiskunnassa melko hyvin pärjäävät – siis valtaosa suomalaisista – voivat jakaa omaa hyvinvointiaan. Itse työllistän tuloillani suoraan yhden ihmisen ja epäsuorasti lisää ostamalla esimerkiksi kotipalveluita. Vaikka tähän ei olisi varaa, voi suosia kotimaisia tuotteita ja palveluita.

Kolmanneksi ihminen voi olla toiselle ihminen. Jokaisella on lähipiirissä joku tukea tarvitseva – yksinäinen vanhus, yksinhuoltajakaverin oppimishäiriöistä kärsivä lapsi, alkoholisoitunut ystävä. Lähimmäisten rinnalla seisominen ja kädestä pitäminen on suorin tapa auttaa.

Yhteiskunnalla on vastuu ihmisten hyvinvoinnista, mutta ihan kaikkeen sekään ei pysty. Jokaisella hyvin pärjäävällä on velvollisuus jatkaa pisteestä, jossa yhteiskunnan voimat ehtyvät. �

Ilkka Hjerppe Yhteiskunnallisen työn johtaja Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymä Kuva Hannu Jukola Etapin kanssa. Molemmilla näillä toimijoilla on ollut keskeisenä tavoitteena pitkäaikaistyöttömien osallisuuden vahvistaminen.

Viime vuosina olemme panostaneet erityisesti maahanmuuttajien työllistymismahdollisuuksien edistämiseen, mm. vuoden 2008 yhteisvastuukeräyksen tuotosta saadun hankerahoituksen turvin.

Sen pohjalta kesällä 2012 käynnistetty jatkohanke puolestaan on saanut Sisäasiainministeriön Kotouttamisrahaston tuen.

Kaikissa työttömyyteen liittyvässä toiminnassamme olemme huomanneet ensiarvoisen tärkeäksi yhteistyön eri osapuolten, niin viranomaisten, työnantajien kuin kolmannen sektorin toimijoiden kesken. Eri toimijoiden hyvä yhteistyö korostaa myös yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Keskeisin päämäärä ei ole eikä saa olla oman organisaation etu, vaan niiden ihmisten etu, joita kulloinkin palvelemme.

Etapin työpajatoiminta tunnetaan laadukkaana ja hyviä tuloksia tuottavana. Seurakuntana meillä on ollut ilo olla mukana tarjoamassa työpaikkapapin palveluja työpajoille ja myös monien yhteisten tapahtumien ja tilaisuuksien kautta vahvistamassa yhdessä Etapin yhteisöllisyyttä ja sitä kautta siellä toimintaan osallistuvien osallisuutta yhteiskunnan jäseninä. Omalta osaltamme haluamme kykyjemme mukaan jatkossakin tukea Etapin toimintaa ja kehittää tulevia hankkeita yhdessä tamperelaisten työttömien parhaaksi. �

Kolumni

Susanna Oksanen Terveydenhoitaja Tampereen seudun työllistämisyhdistys Etappi ry Kuva Sebastian Hammar

Jokapäiväistä leipää ja ohuen ohuita leikkeleitä

K

eskustelu ravitsemuksesta ja rasvoista on riehunut viime aikoina valtoimenaan. Ravitsemussuositukset ovat äkkiseltään heittäneet häränpyllyä ja lihatiskeihin on ilmestynyt terveellisiksi mainostettuja rypsiporsaita ja muita eläinmaailman ihmeitä. Entisajan viholainen kahvi onkin osoittautunut oletettua terveellisemmäksi, ja sen on todettu vähentävän riskiä sairastua diabetekseen ja maksasairauksiin. Suklaan syönti saattaakin alentaa verenpainetta ja estää sydän- ja verisuonitauteja. Pasta on pahasta. Pasta on parasta. Mitä seuraavaksi?

Keskustelu terveellisestä ravinnosta muistuttaa siinä mielessä vaatemuotia, että eilispäivän varmat valinnat ovat nykypäivänä menneen talven lumia. Totuudet vaihtuvat taajaan. Osaltaan asiaan vaikuttaa se, että internetissä terveysvalistuksesta on tullut jokamiehen oikeus, ja totuuksia on yhtä monta kuin kommentoijia. Äänen ovat saaneet muutkin kuin niin sanotut asiantuntijat.

Monet ruoka-aineet ovat muuttuneet kielletyiksi ja kokemuksen syvät rintaäänet julistavat, että leipä on kaiken pahan alku ja juuri.

Virallinen tutkimustieto asiantuntijoineen on kuitenkin lähes poikkeuksetta tarkentanut ja vahvistanut sitä tietoa, johon suositukset ovat vuosikausia perustuneet: ruokavaliossa on oltava riittävästi välttämättömiä suojaravintoaineita (vitamiineja ja hivenaineita) ja sopivasti energiaa elimistön tarpeita varten. Puhdistettuja, nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja tulee välttää. Suolaa ja alkoholia ei saa nauttia liian runsaasti. Kovan rasvan sijasta tulee käyttää pehmeitä ja juoksevia rasvoja. Perussääntönä voisi pitää, että mitä enemmän jalkoja, sitä epäterveellisempää rasvaa: epäterveellisin rasvan koostumus on nelijalkaisilla, linnuilla eli kaksijalkaisilla on astetta parempi ja jalattomilla kaloilla kirkkaasti paras.

Entä sitten, jos ei ole esimerkiksi taloudellista mahdollisuutta toteuttaa sitä ravitsemusta ja ruokavaliota, jonka kokee omak-

seen? Suomalaisena ilmiönä tunnettujen lisäainekyllästeisten mikroeinesten suosio kasvaa jatkuvasti. Usein vedotaan arjen kiireeseen tai valmisruokien edullisuuteen: tarjouksestahan voi tehdä löydön, lihaperunasoselaatikko- tai makaronilaatikkorasia irtoaa alle eurolla. Itse tehty ruoka on yleisesti ottaen kuitenkin edullisempaa – ja tekijästä riippuen usein myös maukkaampaa – kuin valmiina ostettu. Ruokamenoissa säästää helposti useita euroja kuukaudessa, jos valmistaa ruoan itse. Kun tekee kerralla useamman päivän ruoat, säästää aikaa ja vaivaa. Näin syksyn tullen suomalaiset raaka-aineet ovat parhaimmillaan ja edullisimmillaan, ja on aika nauttia sesongin herkuista – sienistä, marjoista, kasviksista, vihanneksista...

Ravintokeskustelu päätyy aina jossakin vaiheessa – tässä kolumnissa tässä vaiheessa – kaloreihin ja painonhallintaan. Joku viisas on todennut, että päivittäinen taistelu nälkää vastaan hävitään ennemmin tai myöhemmin. Jos tekee liian epämukavia muutoksia ravinto- ja liikuntatottumuksissa, homma lopahtaa jossakin vaiheessa. Muutokset tulee tehdä joustavasti, maltillisesti ja omaa kehoa kuunnellen. Usein kun tuppaa olemaan niin, että samat ihmiset, jotka otsa rypyssä laskevat lounasruoan kaloreita ja ostavat jääkaappiinsa ohuen ohuita leikkeleitä, syövät illan elokuvaa tv:stä tähyillessään säkillisen perunalastuja nälkäänsä.

Jos kaikki se aika, joka käytetään kiistelemällä ruokavalioteorioista internetissä, käytettäisiin liikuntaharrastuksiin, lihavuusongelmakin olisi jo puoliksi ratkaistu. Simppeli tosiasiahan on, että hoikistumista tapahtuu, kun energiaa kuluttaa enemmän kuin tankkaa. Liikkumalla ja syömällä (ja juomalla) terveellisesti voi parantaa elämän laatua, estää sairauksia ja pidentää elämää. Järkevissä ja monipuolisissa arjen valinnoissa sekä vanhassa kunnon ”kohtuus kaikessa” -sanonnassa taitaa sittenkin piillä se suurin totuus. � Etappi-lehti 2 | 2012

5

Kun Etappi huolehtii,

Pyörät pyörii Etapin pyöräpartio kiertää kaupunkia lähes päivittäin fillareiden perässä. teksti laura myllykoski kuvat laura myllykoski JA JYRI KARJALAINEN

T

ampereen aamupäivä aukeaa aurinkoisena, kun Etapin paku kurvaa Sarvijaakonkadulta matkaan.

Tulevan rundin tarkoituksena on käydä läpi kaupungin citypyöräpisteet aina Kalevasta Pyynikille. ”Kaupunki on ostanut Etapilta kaupunkipyörien huoltopalvelun”, autokuski Pekka Ruuskanen kertoo. ”Tarkistuskierroksia tehdään kahdesta kolmeen kertaa viikossa, tarpeen vaatiessa useamminkin.”

Kierroksen aikana ruuhkaisemmilta pisteiltä tuodaan pyöriä tyhjille pisteille ja rikkinäiset pyörät joko korjataan paikan päällä tai viedään huoltoon Etapin pyöräpajalle. Mahdollisten korjaustöiden takia mukana on tällä kertaa myös pyöräpajalla työskentelevä Jukka Markkanen.

Parkista parkkiin

Päivän ensimmäinen piste sijaitsee Kalevan Sampolassa, mistä matkaa jatketaan Tampere-talolle. Molemmilla pisteillä on muutama ehjä pyörä, joten toimenpiteisiin ei ole tarvetta.

6

Etappi-lehti 2 | 2012

”Kesän aikana selviää, mille pisteille pyöriä kertyy ja mitkä pisteet tyhjenevät.

Edellisinä kesinä Frenckellin aukio ja pääkirjasto ovat olleet suosittuja paikkoja”, Ruuskanen selittää.

Kaupunkipyöriä ei voi lukita kuin niille tarkoitettuihin pyöräparkkeihin, joten liikenne tapahtuu aina parkkipisteiden välillä. Tämä on pyritty ottamaan huomioon myös pisteiden sijoittelussa. ”Pyynikin ja Rauhaniemen uimarannoilla on pisteet eli keskustasta pääsee kätevästi uimaan.”

Kesällä 2012 avaimia pyöriin sai vuokrattua rautatieasemalla sijaitsevan Tampereen matkailutoimiston lisäksi Hämeenpuiston kesäkahviloista Pulusta, Puistosta ja Punanesta. Avain sopii kaikkiin pyöriin ja sen voi vuokrata joko päiväksi tai koko kesäksi. Kesän vuokra maksaa 50 euroa, mutta avaimen palautuksen yhteydessä siitä maksetun 40 euron pantin saa takaisin eli käytännössä hinnaksi jää 10 euroa.

Päivävuokra sen sijaan kustantaa vaivaiset kolme euroa.

Pisteitä on ripoteltu pitkin kaupunkia keskeisille paikoille ja erilaisten julkisten rakennusten, kuten aiemmin mainitun kirjaston, yhteyteen. ”Keskimäärin meille tulee noin 35 ajokilometriä per rundi. Joudumme ajamaan siksakkia pisteiden välillä ja käymään kierroksen aikana joskus samalla pisteellä kahdestikin”, Ruuskanen kertoo.

Ilkivallalta säästytty

Rauhanniemessä on kymmenen aikaan aamulla vielä hiljaista, mutta Lapinniemen kylpylällä käy jo kuhina. ”Kylpylä vuokraa avaimia asiakkailleen”, Ruuskanen sanoo.

Yhteensä pisteitä on yli kaksikymmentä eri puolilla kaupunkia. Pisteiden välillä risteilee kaiken kaikkiaan 75 pyörää, joista kierrosviikolla 23 on tanssitapahtuma Sottiisin käytössä.

Pyynikin uimarannalla yksinäinen auringonottaja lukee kirjaa. Pyöriäkin paikalta löytyy, mutta yhtään ei saada auton perään.

”Avaimet on loppu. Pitää käydä Rautatieasemalta hakemassa lisää”, Ruuskanen tuumaa.

Samalla reissulla tarkastetaan Rautatieaseman pyöräpiste, joka sijaitsee laituri ykkösen kupeessa.

Ruuskasen mukaan tänä kesänä kaupunkipyörät ovat jo tulleet kaupunkilaisille tutuksi. ”Pyörät ovat hyvin liikenteessä. Onhan tätä palvelua toisaalta mainostettukin.”

Ratinan stadionilta Sottiisin väeltä on tullut ilmoitus rikkoutuneesta kaupunkipyörästä. Paikan päällä kyseistä pyörää ei kuitenkaan näy. ”Ei se sitten vissiin ollutkaan kovin rikki kun näkyy olevan liikenteessä”, Jussi Markkanen naurahtaa.

Rikkinäisistä kaupunkipyöristä tulee jonkin verran ilmoituksia suoraan pyöräpajalle, osa hajonneista yksilöistä taas

löytyy rutiinikierroksien yhteydessä.

Ruuskanen kertoo yllättyneensä positiivisesti pyöriin kohdistuneen ilkivallan vähäisyydestä. ”Muutamia satuloita on lähtenyt, koska ne on helppo irrottaa ilman työkaluja, ja muutamasta pyörästä on potkittu vanteet mutkalle. Yleensä pyöristä korjataan katkenneita jalaksia ja vioittuneita polkimia.” ”Jalakset ja polkimet menevät yleensä ihan normaalissa käytössä”, Markkanen huomauttaa.

Hylätyt pyörät hyötykäyttöön

Kaupunkipyörien lisäksi autokierroksilla noudetaan pyöräpajalle taloyhtiöiden lahjoittamia pyöriä kunnostettavaksi ja sittemmin myytäväksi. ”Pyöriä löytyy yleensä hylättyinä taloyhtiöiden tilojen siivouksen yhteydessä.

Lahjoituksia tulee myös yksityishenkilöiltä”, Ruuskanen kertoo. ”Osa pyöristä on ihan uudenkarheita.”

Pyöräpajalla pyörät kunnostetaan ja sitten ne myydään kohtuulliseen hintaan. ”Hinnat vaihtelevat neljästäkymmenestä sataan euroon”, Markkanen kertoo.

Valikoimaa pajalta löytyy aina mummopyöristä vaihteellisiin ja maastomalleihin.

Vaihtuvuus ja menekki on suurta.

Kaupunkipyöräkierros alkaa lähestyä loppuaan. Viimeiseksi Etapin punainen auto kaartaa yliopiston pihaan. Pihan pisteessä on vain yksi pyörä eikä sekään ole kaupunkipyörä vaan tavallinen miesten maastopyörä. Ruuskanen ja Markkanen kantavat auton takaosasta kolme pyörää ja lukitsevat ne telineisiin.

Reilun tunnin lenkin jälkeen pakun keula suunnataan takaisin, kohti Sarvijaakonkatua. �

”

pisteitä on ripoteltu pitkin kaupunkia keskeisille paikoille ja erilaisten julkisten rakennusten yhteyteen.

”

Etappi-lehti 2 | 2012

7

Persoona

Pyörät kunt ilman stre ”Ainoastaan polkupyörien korjaaminen on tärkeää eikä sekään kovin tärkeää”, sanoo pispalalainen Vellu Koivumaa.

Hän aloitti työt Pyöräpajalla huhtikuun alussa. Vellu ei välitä suunnitella tulevaisuutta kovin pitkälle ja kovin tarkkaan, mutta juuri nyt asiat ovat mallillaan näin.

teksti Sari Harsu kuva jyri karjalainen

A

iemmin Vellu on tehnyt lastensuojelutyötä, ollut työttömänä ja soittanut bändeissä kitaraa sekä muita instrumentteja, laulanut, säveltänyt ja järjestänyt tapahtumia. Mies on tehnyt yhtyeineen ravintolakeikkoja ja esiintynyt kesätapahtumissa. Bänditouhu on aktiivista yhä edelleen, tällä hetkellä yhtyeitä on neljä.

Vellun lempimusiikkia ovat afrofunk sekä 70-luvun blues ja jazz, mutta hänen yhtyeensä esittävät muunkinlaista musiikkia. ”Yksi bändeistä esittää improvisoitua black metalia, yksi elektronista musiikkia”, Vellu sanoo.

Bändi- ja pyöräpajatöiden ohella mies on ehtinyt myös jonkin verran pelailla verkkoroolipeli World of Warcraftia – sen verran, että hän on päässyt pelissä lähelle Euroopan ja jopa maailman kärkeä.

World of Warcraft -pelillä, josta käytetään lyhennettä WoW, on maailmanlaajuisesti ehkä kymmenen miljoonaa pelaajaa. Vellu on erikoistunut pelaamaan kymmenen vastaan kymmenen -rated battleground joukkuepeliä. Joukkueita on tuhansia, ja joukkueet saavat voitoista pisteitä. ”Meidän joukkue, joka koostuu ympäri Eurooppaa olevista ihmisistä, on pisteytetty maailmanlaajuisesti 40 parhaan joukkoon ja Euroopassa 20 parhaan joukkoon.”

Vellun hahmoluokka pelissä on kuolonritari eli death knight.

Joukkuepelissä hahmon tehtävänä on valita tapettavat kohteet ja kohdistaa hyökkäys tiettyihin kohteisiin. Hahmo on siis target caller.

Pelaaminen on oma alakulttuurinsa, jota voisi Vellun mukaan verrata urheiluun: ”Tietokonepeleissäkin järjestetään nykyään kilpailuja, ja jotkut pelaajista pelaavat työkseen ja saavat sponsoreita. Pelit ovat laaja bisnes. Niiden tekemiseen käytetään kohta enemmän rahaa kuin elokuvien tekoon.”

Viikonloppuna saunaan

Vellulla on nyt meneillään monenlaista, mutta Etappi-jakson jälkeistä aikaa hän ei vielä mieti.

8

Etappi-lehti 2 | 2012

”Nyt on keskiviikko, huomenna torstai, viikonloppuna ajattelin käydä saunassa”, Vellu kertoo tulevaisuuden suunnitelmistaan. ”Saa nähdä, mitä tulee vastaan.”

Miten tämä Etapin Pyöräpaja sitten tuli vastaan? ”Se ilmestyi näkynä työkkärin sivuilla”, mies hymyilee. ”Näin että Pyöräpajalle haetaan työntekijää.”

Ensimmäisen kuukauden Vellu oli pajalla harjoittelijana ja jatkoi sitten työntekoa palkkatuella. ”Tässä nykyisessä maailmanmenossa polkupyörän korjaaminen on ainoaa järkevää tekemistä”, mies sanoo.

Vellun mielestä kun on parempi korjata hyvää vanhaa kuin hankkia uutta huonoa. ”Ei kannata ostaa marketista malesialaisesta vapputinasta valettua pyörää, joka ei kestä käytössä.”

Polkupyöräpajalle tuodaan usein pyöriä, joissa on vain jokin hyvin pieni vika. Vellu on miettinyt, miksei pyydetä joltakulta tutulta korjausapua, jos itse ei osaa korjata, tai kysytä, tarvitsisiko joku naapuri tai tuttu pyörää itselleen.

Vellun vanhan arvostaminen ei rajoitu pelkästään polkupyöriin. ”Kodin sohva on löytö kadulta, kaksi polkupyörää olen löytänyt roskalavalta, stereot ja muu elektroniikka tietokonetta lukuun ottamatta on kavereilta saatua, heille tarpeettomaksi käynyttä.” ”Pispalassa toimii aika hyvin eurooppalainen meininki: ihmiset jättävät kadulle tarpeettomiksi käyneitä tavaroita, ja se joka tarvitsee, ottaa niitä itselleen.”

Aiempaa pyöränkorjauskokemusta etappilaisella ei juurikaan ollut, mitä nyt omaa pyöräänsä on kunnostellut sen verran kuin on tarpeen ollut.

Vellu kertoo olevansa nyt – Etapin Pyöräpajan työntekijänä – tähän asti mieluisimmassa työpaikassaan. ”Aamulla ei harmita lähteä töihin. Työ ei ärsytä kauhean paljon, vaan töihin on mukava mennä. Sellainenkin on mahdollista”, Vellu sanoo. ”Tämä johtuu stressittömästä, hyvästä työilmapiiristä, joka täällä vallitsee, ja erittäin mukavista työkavereista.” �

toon essi채

Etappi-lehti 2 | 2012

9

Persoona

Toiminnanjohtajana

toiminnan mies

Jotakin olennaista puuttuisi Etapin käytäviltä, jos siellä ei raikaisi päivittäin toiminnanjohtaja Kauko Salmivirran nauru.

Positiivinen ja puuhakas mies uskoo ihmisiin, siihen, että jokaisella on jokin vahvuus. ”Vaikka se, että tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. ”

teksti Sari Harsu kuva jose ahonen

K

auko Salmivirta pitää erilaisia ihmisiä elämän rikkautena. Hän arvostaa Etapin henkilöstön omaaloitteisuutta ja kannustaa työntekijöitään luovuuteen. ”Kuuleminen ja kunnioittaminen on tärkeää työyhteisössä ja muuallakin”, Kauko sanoo.

Toiminnanjohtaja-Kaukon kanssa on helppo tulla toimeen. ”Edistysmielinen, ennakkoluuloton ja diplomaattinen”, Mediapajan työnohjaaja Jose Ahonen luonnehtii esimiestään.

Kauko tuli Etappiin vuonna 2005 ammatillisten oppilaitosten koulutus- ja työvoimatarpeiden ennakointiprojektista. ”Siinä arvioitiin eri toimialojen työvoimatarpeita ja pyrittiin markkinoimaan näitä aloja tuleville opiskelijoille, jotta koulutusvalinnat natsaisivat kohdilleen.”

Tämän kolmevuotisen projektin päättyessä Etapilla oli projektihaku meneillään, ja Kauko haki avointa paikkaa. ”Täytyy myöntää, että en tuolloin tuntenut Etapin toimintaa kovinkaan paljon.

Nyt tiedän, että täällä tehdään valtavan arvokasta työtä. Tällaisia työpajapisteitä ja toimintoja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa.”

Kauko lukee ja liikkuu

Kauko Salmivirta lähti pieneltä teollisuuspaikkakunnalta, Mäntästä, Tampereelle opiskelemaan hallinnon ja suunnittelun alaa. Hän valmistui vuonna 1980 ja on valmistumisensa jälkeen työskennellyt useilla eri paikkakunnilla lähinnä suunnitteluja kehittämistehtävissä.

Koska Kauko on työskennellyt useilla paikkakunnilla, hän ei ole päässyt kauheasti juurtumaan minnekään. Mikään ei oikein tunnu kotikunnalta.

10

Etappi-lehti 2 | 2012

Nykyisin mies autoilee arkipäivisin kahden kunnan välillä. ”Kymmenisen vuotta olen ajanut pitkää työmatkaa Tampereelle”, hän sanoo.

Mitään vakavaa ei ole vuosien varrella työmatkoja autoillessa sattunut, vaikka ajokilometrejä on kertynyt aika lailla. ”Yhden peuran yli olen ajanut, en ehtinyt väistää. Ja pieniä huomautuksia on tullut ylinopeudesta”, Kauko kertoo.

Eläkepäivien asuinpaikkaa Kauko ei vielä tiedä. ”Asuminen on katto, seinät, mukavuudet ja lämmin tila. Sillä pärjäilee toistaiseksi.”

Perhettään Kauko kutsuu kolmen hengen tiimiksi. ”Tehtävät ovat vieneet eri puolille Suomea, mutta yhteyksissä ollaan.”

Vapaa-aikaansa Kauko viettää mielellään esimerkiksi kirjojen parissa. ”Viime vuosina olen lukenut Antony Beevorin sotateoksia. Nyt on meneillään uusin 900-sivunen tiiliskivi toisesta maailmansodasta. Taattua Beevoria se on edelleen.”

Mahdollisuuksien mukaan Kauko on pyrkinyt myös hankkimaan kokemuksia muista maista. ”Reissuja tehdään taloudellisten edellytysten mukaan.”

Ulkomailla Kauko ei pelkästään oleile ja lepäile, vaan ottaa välillä repun selkään ja pyörän alle ja lähtee tutustumaan taidemuseoihin ja kirkkoihin.

Tämän vuoden kesäloman Kauko kuitenkin pysyy Suomessa. ”Suomessa on parasta juuri kesä. Suomi on iso maa ja täällä on paljon hienoja paikkoja.”

Kauko ei valita edes vaihtelevista säistä tai hyttysistä. ”Pienet sateet ja pörriäiset kuuluvat

asiaan, niistä saa hyviä puheenaiheitakin.”

Myös liikuntaa Kauko pitää tärkeänä. ”Sohva ja televisio ovat kovia kilpailijoita, mutta tavoitteena on pitää yllä hyvää fyysistä – miksei henkistäkin – kuntoa.

Eteenpäin!

Etapilla vuonna 2010 alkaneen toiminnanjohtajapestin tulevaisuuden suhteen Kaukon odotukset liittyvät aiempien toiminnanjohtajien rakentaman hyvän perustuksen vaalimiseen ja Etapin tulevaisuuden turvaamiseen. ”Haluan tehdä Etappia eteenpäin vieviä ratkaisuja osaavan henkilöstön ja osaavien työntekijöiden kanssa”, hän sanoo. ”On ymmärrettävää, että mokiakin teemme, mutta niitä ei saa jäädä murehtimaan. Suuntaamme katseemme yhdessä eteenpäin. Olisi tärkeää lähteä vahvuuksien kautta eikä epäonnistumisten tai heikkouksien kautta.”

Kauko uskoo Etapin paikan olevan viimeinen tehtävä ennen siirtymistä työelämän ulkopuolelle.

Täysin varmaa työn jatkuminen ei kuitenkaan Kaukonkaan osalta ole. Yhteistyökumppaneiden tukea ja rahoitusta tarvitaan, jotta työ voi jatkua. ”Aina on muistettava, että näissä ympyröissä mennään vuosi kerrallaan, mitään optioita ei ole vuosiksi eteenpäin. Hyvällä yhteistyöllä voidaan kuitenkin parantaa optioita, että toiminta jatkuisi pitkällekin tulevaisuuteen.”

Avustushakemukset tehdään aina vuosittain. Yhteistyökumppanit onneksi ymmärtävät työn tärkeyden ja toisaalta myös sen luonteen. Tämänkaltaisen toiminnan tulokset eivät voi joka vuosi olla pelkkää kasvua. Välillä tulee notkahduksia. Jos jonakin vuonna työntekijöitä ylipäätäänkin

Persoona

palkataan yrityksiin kovin vähän, myös Etapin työntekijöiden jatkopoluttaminen on hankalampaa. ”Tällä hetkellä näyttää oikeinkin hyvältä, mutta huomisesta ei koskaan tiedä.”

Etapilta työvoimaa yrityksille

Etapin toiminnanjohtaja on ylpeä talonsa väestä. ”Jos olisin yrittäjä, minulla olisi tiedossa ykköspaikka, mistä rekrytoisin: Etappi.”

Kauko haluaisi välittää tämän tiedon myös niille yrittäjille, joilla on mahdollisuus ottaa lisää työntekijöitä. Etapin pajoilla tehdään ammattilaisten töitä oikealla otteella. ”Ottakaa ihmeessä meiltä työharjoitteluun ja töihin osaavia ihmisiä, joilla on asenne kohdallaan.”

Toiminnanjohtaja haluaa myös muistuttaa, että Etappi ei pyri pajatoiminnallaan kilpailemaan yritysten kanssa, pikemminkin päinvastoin. ”Haluamme kouluttaa yrityksille hyviä työntekijöitä.”

Jotta Etapilla olisi jatkossakin laadukkaat toimintaedellytykset, tarvitaan rahoitusta koneitten ja laitteitten pitämiseen ajan tasalla. Asianmukaisin välinein voidaan paremmin kouluttaa ihmisiä työelämän tarpeisiin ja näin tukea työllistymistä, ”Euro Etapille tulee kaksin- tai kolminkertaisesti takaisin yhteiskunnalle”, Kauko vakuuttaa. �

Etapin kautta työelämään Kanmanee Jurkko kuuli työvoimatoimistossa mahdollisuudesta päästä Etappiin, ja hän aloitti työelämävalmennuksen Etapin siivousyksikössä elokuun lopussa 2011. Työelämämävalmennuksen aikana Kanmanee pääsi työhaastatteluun, joka johti työpaikan saantiin avoimilta markkinoilta. teksti Sari Harsu kuva jyri karjalainen

K

anmanee työskentelee tällä hetkellä RTK-Palvelu Oy:ssä, joka on Suomen johtavia kiinteistöpalvelualan yrityksiä. Yrityksellä on 30 toimipistettä eri puolella maata ja sen palveluksessa työskentelee 3000 siivous- ja kiinteistöhuollon ammattilaista.

Hiljattain Pirkkalan keskustasta Multisiltaan muuttanut Kanmanee siivoaa Sampolan kirjastossa ja välillä myös Pellervon koululla. Hän on kotoisin Thaimaasta, josta muutti Suomeen joulukuussa 2007.

Kotimaassaan Kanmanee toimi ompelijana, mutta Suomessa käsityöt ovat olleet vain harrastus. Jurkkojen kodissa on esimerkiksi itse tehtyjä sohvatyynyjä ja pitsiliinoja.

Kanmanee viihtyy Suomessa, mutta suomen kielen oppiminen on tuntunut vähän vaikealta. Nainen arvostaa erityisesti

maan rauhallisia oloja ja vähäistä rikollisuutta. ”Turvallisuus on parasta Suomessa”, hän sanoo.

Kanmaneen aikuiset lapset, tyttö ja poika, asuvat Thaimaassa. Tytär on käynyt Suomessa kerran, ja Jurkot vierailevat Thaimaassa noin joka toinen vuosi.

Etapin siivousosaston työnohjaaja Tarja Pihlman otti Kanmanee Jurkon työelämävalmennusaikana yhteyttä RTK-Palveluihin, jossa oli tarvetta uudelle siivoojalle.

Tarja ja Kanmanee kävivät yhdessä työhaastattelussa, ja samalla reissulla tehtiin työsopimus.

Kanmanee haluaakin antaa kiitokset Tarjalle ja Etapille kontaktien luomisesta työnantajiin, koska puutteellisella kielitaidolla ja ulkomaalaisena se on usein maahanmuuttajalle itselleen vaikeaa.

Sopimus on voimassa toistaiseksi, ja koska koeaikakin on jo päättynyt, Kanmaneen työtilanne näyttää edelleen hyvältä. ”On hyvä, että on töitä. En halua olla työttömänä”, Kanmanee sanoo. � Etappi-lehti 2 | 2012

11

Terveys tarjoaa asiakkaille piste kiireetöntä tilaa keskusteluun ja kuuntelevan korvan.

Terveyspisteen yksilöohjaaja Katja Koskensalo ja terveydenhoitaja Susanna Oksanen.

12

Etappi-lehti 2 | 2012

teksti laura myllykoski kuva jyri karjalainen ja sebastian hammar

H

enkilö, kutsutaan häntä nyt tässä yhteydessä vaikka nimellä ”X”, saapuu terveyspisteelle yksilöohjaukseen. Hänellä on päihdeongelma ja puheet ovat välillä itsetuhoisia. X:n tavoite on vähentää päihteiden käyttöä ja jättää olutpullo kokonaan kotiin auton rattiin lähdettäessä.

Alussa X käy pisteellä päivittäin keskustelemassa. Vähitellen kerrat vähenevät viikoittaisiksi käynneiksi. ”Nykyään hän käy meillä kerran kuukaudessa. Vajaan vuoden aikana päihteiden käyttö on vähentynyt huomattavasti ja sosiaaliset verkostot eheytyneet”, terveys-

pisteen yksilöohjaaja Katja Koskensalo kertoo.

X:n asiakkuus terveyspisteellä on jatkunut nyt vajaan vuoden. Hänen tukenaan on ollut terveyspisteen lisäksi A-klinikka, missä hän on käynyt laboratoriokokeissa raittiuden varmistamiseksi. Terveyspisteen tuen avulla X löysi uudestaan vanhan harrastuksensa päihteiden käytön tilalle.

X:n tarina on vain yksi terveyspisteen onnistumisista. Kuluneen vuoden aikana piste on saanut paljon kiitosta toiminnastaan. ”Meille saa ajan nopeasti ja keskustelemaan voi tulla anonyyminä. Vaikka nimen

kertoisikin, ei se jää meille mihinkään järjestelmään. Sosiaaliturvatunnusta emme edes tarvitse”, pisteen terveydenhoitaja Susanna Oksanen kertoo.

Terveyspiste ei ole mukana potilastietojärjestelmässä ja pisteen työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus.

Kysytty ja tarpeellinen

Palveluna yksilöohjaus on ollut kysyttyä.

Oksanen ja Koskensalo toivovat kuitenkin, että ihmiset lähestyisivät heitä keskustelun tarpeessa vielä rohkeammin. ”Ei tarvitse odottaa sitä pattitilannetta, vaan meille voi tulla heti kun tuntuu siltä, että jokin asia jarruttaa elämää”, Koskensalo toteaa.

Yksilöohjaukseen varataan reiluja, vähintään tunnin pituisia aikoja; joskus keskustellessa on mennyt kolmekin tuntia.

Terapian sijasta terveyspiste tarjoaa tukea, ohjausta, elämänhallintakeinoja ja rinnalla kulkemista. ”Asiakas määrittelee itse tavoitteen, jota kohti edetään asiakkaalle sopivaa vauhtia.

Tilanteet ja yksilöt ovat aina erilaisia”, Koskensalo kertoo.

Terveyspisteen rahoituksen jatko on vaakalaudalla. Tällä hetkellä rahoitus on turvattu vuoden loppuun saakka ja uutta haetaan. ”Olisi turhauttavaa, jos toiminta loppuisi juuri kun olemme tulleet ihmisille ja yhteistyötahoille tutuksi”, Koskensalo toteaa.

Oksasen mukaan matalan kynnyksen palvelulle on tarvetta. ”Pitkäaikaistyöttömyys vaikuttaa usein henkilön itsetuntoon ja -luottamukseen ja mieliala synkkenee. Tästä kärsii koko elämänpiiri perhesuhteita myöten, ja tilanteen jatkuessa vaikutus vain laajenee.

Työmme tarkoituksena on tsempata ihmisiä ja auttaa heitä löytämään uudestaan voimavaransa.”

Yksilöohjauksen lisäksi terveyspiste tarjoaa myös terveyden peruskartoituksia, etsivää terveysneuvontaa sekä ryhmiä ja luentoja yhteistyökumppaneidensa asiakkaille. �

Terveyspiste on avoin kaikille työttömille.

Sinne voi tulla ilman ajanvarausta keskiviikosta perjantaihin kello 9–12. Muina aikoina vastaanotto toimii ajanvarausperiaatteella Etappi-lehti 2 | 2012

13

Leirivälinepajalta lainaan sekä kupit että pannut

Aiemmin kaupungin nuorisopalveluiden alaisuudessa toiminut leirivälinevarasto siirtyi kesän alussa Etapin hoidettavaksi. Varasto perustettiin vuonna 1956 nuorison leiritoiminnan tukemiseen. Sarvijaakonkadun leirivälinevarasto on aiemmin sijainnut Frenckellin aukiolla, Pyynikin uimahallilla ja linja-autoaseman pommisuojassa. Leirivälinevarastossa säilytetään, huolletaan ja kunnostetaan leirivälineitä, esimerkiksi telttoja ja soppatykkejä, joita tamperelaiset saavat lainata käyttöönsä.

14

Etappi-lehti 2 | 2012

teksti Sari Harsu kuvat jyri karjalainen ja sebastian hammar

L

eirivälinevaraston hoitaja ja Leirivälinepajan työnohjaaja Kimmo Viinikkala on jo jonkin aikaa ehtinyt totutella Etapin uusimman pajan isännyyteen.

Mikään työssä ei ole päässyt suuresti yllättämään, koska työtehtävän haasteet olivat tiedossa jo etukäteen. Ompeluhommat sujuivat heti ongelmitta, Kimmo kun on verhoilijamestarina tottunut neulan ja langan käyttelijä.

Mies viihtyy työssään, jonka parhaana puolena pitää sen vaihtelevuutta. ”Esimerkiksi telttojen korjaus on yksinäistä puurtamista, mutta vastapainona tälle saa vastailla puhelimeen ja jutella ihmisten kanssa.”

Kimmo tapaa työssään monenlaisia asiakkaita. Usein leirivälineiden hakijat kertoilevat leiri- tai tapahtumasuunnitelmistaan. ”Jos asiakas ostaa kaupasta maitotölkin, kauppias ei kysy, missä meinaat maidon käyttää, mutta täällä voi kysellä asiakkaalta, mihin hän on menossa ja millaiseen käyttöön tarvikkeet tulevat.”

Solmuja ja asiakaskontakteja

Kimmon ensimmäinen työkaveri ja ohjattava Leirivälinepajalla on Päivi Niemelä, joka aloitti työvalmennusjaksonsa kesäkuussa. Helmikuussa Rovaniemeltä Tampereelle muuttanut Päivi on koulutukseltaan eräopas.

Ennen Etapille tuloaan hän kävi työ- ja elinkeinotoimiston järjestämän työllistämiskurssin.

”Toinen kurssin vetäjistä vinkkasi tästä paikasta”, Päivi kertoo.

Työskentely pajalla on nuoren naisen mielestä ollut mukavaa hommaa.

Päivin päivään Leirivälinepajalla kuuluu esimerkiksi kastuneiden telttojen kuivatusta sekä telttojen tarkistusta, paikkausta ja pakkausta. ”Myös kaikki muut palautetut välineet puhdistetaan ja huolletaan.”

Vaikka Leirivälinepajan työtehtävät ovat opittavissa ilman aiempaa alan koulutusta tai kokemusta, on Päivi kuitenkin huomannut kouluopeista olevan apua. ”Esimerkiksi solmujen osaamisesta on ollut hyötyä telttanaruja vaihtaessa.”

Päivi pitää kontakteja asiakkaan kanssa antoisina. ”Mukavinta on höpötellä ihmisten kanssa, kun he tulevat hakemaan tai palauttamaan varusteita.”

Haastavimpia ovat hiljaiset hetket, jollaisia väistämättä välillä tulee. ”Kun osaisi vaan ottaa rauhassa eikä pyörisi ympyrää,” Päivi sanoo.

Vapaa-aikanaan leirivälinepajalainen käy Etapin läheisessä liikuntakeskuksessa ryhmäliikuntatunneilla. ”Suosikkini ovat tanssit.”

Myöhemmin Päivi haluaisi suorittaa oppisopimuskoulutuksena vielä nuorisoja vapaa-ajanohjaajan tutkinnon.

Leirivälinepaja sijaitsee Sarvijaakonkadulla samassa rakennuksessa Auto- ja Pyöräpajan kanssa.

Yhdistyksille tärkeä palvelu

Yksi Leirivälinevaraston suurimmista asiakkaista on tamperelainen monilajiurheiluseura Koovee. Vuonna 1929 perustettu

Leirivälinepajan porukkaa: Nina Sulonen ja Kimmo Viinikkala

seura on käyttänyt Leirivälinevaraston palveluita jo vuosikymmeniä. ”Varmaan koko leirivälinevaraston olemassaolon ajan”, sanoo Kooveen toiminnanjohtaja Esa Koivisto.

Kooveeläiset hakevat varastolta telttoja ja kamiinoita leirikäyttöön sekä muita leirien ja kilpailujen järjestämiseen tarvittavia välineitä.

Esa Koivisto kertoo seuran olleen pääsääntöisesti tyytyväinen lainauskuvion toimivuuteen. ”Joskus tiukka aikataulu on sateisina kesinä aiheuttanut telttojen kuivatuksen osalta säpinää varausten välillä.”

Kooveen toiminnanjohtaja pitää Leirivälinevaraston olemassaoloa hyvin tarpeellisena. ”On hieno asia, että on paikka, joka keskittyy välineiden hankintaan ja huoltoon, jolloin yhdistykset voivat keskittyä oman toimintansa pyörittämiseen.” � Etappi-lehti 2 | 2012

15

Finskinä tunnettu liikuntapalvelujen yhteyshenkilö Rainer Suomi kannustaa myös kaikkia työelämän ulkopuolella olevia lähtemään liikkeelle. Hän on itse elävä esimerkki liikunnan hyödyistä ja siitä, että liikunta sopii kaiken ikäisille. Tämä loppuvuodesta 75 vuotta täyttävä aktiivi on hyvässä kunnossa ja mukana monenlaisessa vapaaehtoistoiminnassa. teksti Sari Harsu kuva jyri karjalainen piirros laura kaselius

L

iikunnan merkitys on Finskille itselleen erittäin suuri, on ollut jo lähes 40 vuotta. ”Yhdessä vaiheessa ainoa liikuntamuoto keskittyi erääseen koukistajalihakseen. Kun se jäi pois, tuli tätä muuta tilalle.”

Finski on pelannut tennistä lähes 30 vuotta. Myös hölkkäily on ollut mukana liikuntaohjelmassa jo pitkään. ”Vanhemmalla iällä sekosin niin paljon, että rupesin jolkottelemaan maratoneja”, Finski kertoo.

Tämä ”sekoaminen” tapahtui kuusitoista vuotta sitten. Nyt takana on kuusitoista Helsinki City Marathonia – elokuun puolivälissä tulee seitsemästoista – ja näiden lisäksi mies on osallistunut kolmeen muuhunkin maratoniin. Nykyisin Finski omien sanojensa mukaan ”taapertaa maratoneja”, koska harjoittelu on jäänyt turhan vähälle. ”Lenkillä olisi hyvä käydä ympäri vuoden, mutta hölkkäharrastus tuppaa keskittymään aina muutamaan kuukauteen ennen maratonia.”

Rainer Suomi käy yleensä kolme kertaa viikossa kuntosalilla ja jumpassa kaksi kertaa. Tennistä hän pelaa niin ikään kaksi kertaa viikossa.

Varalasta Ratinaan

Tähän työttömien ja liikuntapalvelujen yhteyshenkilön tehtävään hän sattui viitisentoista vuotta sitten, koska oli itse työttömänä ja jo työttömien toiminnassa mukana. Kun alettiin viritellä työttömille uusia maksuttomia liikuntamahdollisuuksia, tuli tarvetta jollekulle, joka toimisi linkkinä työttömien ja palvelujen välillä.

Yhteyshenkilön tehtävässään Finski tiedottaa asioista sekä hoitaa esimerkiksi jumpan vetäjän laatimien listojen monistuksen ja jakelun.

Jossakin vaiheessa Etapin (silloin vielä Tampereen Seudun Työttömät ry:n) palvelutoimintaan liittyi myös terveydenhoito16

Etappi-lehti 2 | 2012

alan opiskelijoita, joita oli mukana toiminnassa määrärahojen mukaan. He tekivät työttömille terveystarkastuksia ja kuntotarkastuksia. ”Ihmisiä kyllä kävi tarkastuksissa, mutta enemmänkin kävijöitä olisi toivottu. Etenkin juuri ne, joiden olisi pitänyt käydä, jäivät sohvan pohjalle.”

Ensin jumppatoimintaa järjestettiin kymmenkunta vuotta Varalassa. Ratinassa on nyt oltu viisi kautta. Toiminta siirtyi lähelle Etappia, joka silloin sijaitsi Vuolteenkadulla, jotta työllistetyt voisivat myös sieltä osallistua helposti jumppiin.

Nykyään osa Ratinan kanta-asiakkaista on jo eläkeiän puolella, mikä kertoo siitä, että monelle kerran mukavan porukan kanssa aloitettu liikkuminen jää pysyväksi hyväksi harrastukseksi.

Mukaan toivotaan aina myös uusia kävijöitä. Ensikertalaiset ovat hyvin tervetulleita Ratinan kuntosalille ja jumppiin.

Liiku, älä liho!

Liikunta kannattaa aina, missä iässä tahansa. Välineurheilulajeja on vaikka mitä, mutta ilman isoa rahallista alkupanostustakin voi liikkua. Pääasia, että lähtee sohvan pohjalta liikkeelle. Esimerkiksi sauvakävely on hyvä aloituslaji, koska se ei vaadi suuria investointeja. ”Sauvat eivät maksa paljon, ja niiden lisäksi tarvitaan vain kohtuullisen kunnolliset tossut, ettei pilaa jalkojaan. Kävelyn voi sitten muuttaa hölkkäilyksi, jos haluaa ”, Finski vinkkaa. ”Myös jumppaharrastus on hyvä. Mitä enemmän ikää tulee, sitä parempi harrastaa.”

Rainer kannustaa lähtemään rohkeasti mukaan liikuntaryhmiin samanikäisten ja samanhenkisten kanssa.

Karppaamiseen ja muihin erityisdieetteihin Finski suhtautuu ilmiönä muiden joukossa. ”Jos jollekulle sopii, niin siitä vaan. Jokainen tulee uskollaan

autuaaksi. Pääasia, ettei paino pääse nousemaan liikaa, siitä on tunnettuja seurauksia.”

Hän ei itse ole kokeillut mitään erityisruokavalioita, mutta yrittää syödä terveellisesti ja monipuolisesti. ”Myös kasviksia ja hedelmiä pyrin syömään ja kalaa kahdesta kolmeen kertaan viikossa.”

Mies ei itse juuri laittele ruokaa: ”Lihamakaronilaatikon osaan mikrossa lämmittää.”

Hän käy yleensä syömässä kodin ulkopuolella, esimerkiksi Etapin ruokalassa.

Vapaaehtoiskärpäsen puraisema

Palkkatyönään Finski on tehnyt monenlaista. ”Pisimpään olin asfalttihommissa, toistakymmentä vuotta.”

Vuoteen 1991 asti Rainer teki rakennusliikkeiden aliurakointia, polyuretaanieristyksiä, ja oli yrityksessä osakkaanakin. ”Kun lama iski, yhtiö meni nurin, jolloin jäin työttömäksi.”

Töiden loputtua liikunta on antanut Finskille sisältöä elämään. ”Jonkinlainen liikunta on ihan a ja o, jos haluaa pysyä sekä henkisesti että fyysisesti kunnossa.”

Liikunnan ohella vapaaehtoistoiminta on tärkeä osa elämää.

Finski on toiminut noin 30 vuotta SPR:n ensiapuryhmässä ja noin 25 vuotta Vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa eli Vapepassa.

Finskillä on myös erilaisia luottamustehtäviä, varsinkin tenniksen senioritoiminnassa. Hän myös hoitaa parinkin tennisosakeyhtiön käytännön asioita.

Mies on mukana Lions-toiminnassakin.

SPR:ssä Rainer kuuluu myös henkisen tuen ryhmään, joka on toiminut kymmenisen vuotta. Ensihuoltoryhmän perustamisessakin hän on mukana johtotroikassa. ”Vapaaehtoiskärpäsen puremasta on seurannut monenlaista, ja välillä on vähän ruuhkaakin, mutta tämä kaikki on antanut sisältöä elämään. Aikakin kuluu paljon mukavammin”, Finski kertoo. ”Lopuksi hyvänä elämänohjeena, jolla olen itse ainakin pärjännyt kohtuullisen mukavasti, suosittelisin huumorintajun säilyttämistä ankeinakin aikoina.” �

Nosta kuntoa ja mielialaa Ratinassa!

Etappi tarjoaa ilmaiset liikuntapalvelut Tampereen stadionilla.

R

atinan stadionin kuntosali on tarkoitettu pääasiassa seuroille ja muille yhteisöille, mutta myös työttömät saavat käyttää salia kolmesti viikossa. Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry tarjoaa tämän liikuntamahdollisuuden. Päivät ja kellonajat löytyvät Etapin nettisivuilta www.trety.org/index.php/tyottomille/liikuntapalvelut. Kuntosalilla on hyvä valikoima erilaisia laitteita ja painoja.

Punttisaliaikojen lisäksi Ratinassa tarjotaan työttömille jumppia, joita ohjaa Nina Tapala. Myös näistä tiedotetaan Etapin nettisivuilla.

Yhteyshenkilönä työttömien ja Ratinan välillä toimii Rainer ”Finski” Suomi.

Etappi-lehti 2 | 2012

17

Ninan kanssa

jumppaamaan Syksyllä Ratinassa käynnistyy taas Etapin kertaviikkoinen jumppa. Jumppaa vetää tuttuun tapaan entinen SM-tason yleisurheilija Nina Tapala.

teksti laura myllykoski kuva sebastian hammar

N

ina Tapalan piti alun perin suunnata kaupalliselle alalle. ”Mutta sitten harrastuksesta tulikin ammatti.”

Urheilullinen nainen valmistui liikunnanohjaajaksi vuonna 1995. Nykyään hän tekee liikunnanohjaajan töitä freelancerina ja valmentaa Varala-Tiimin taitoluistelijoita.

Myös Etapin jumpan vetäjäksi Nina päätyi Varalan kautta. ”Jumppaa järjestettiin aiemmin Varalassa. Toimin itse siellä välillä tuntiopettajana ja vedin Etapin jumppaa. Jumpan siirtyessä Ratinaan etappilaiset pyysivät minua vetäjäksi sitten sinnekin”, hän kertoo.

Tapalalle itselleen liikunnalla on ihan ammatinkin puolesta erittäin suuri merkitys, mutta hän on huomannut sen merkityksen hyvinvoinnille myös muissa. ”Etenkin vanhemmissa ihmisissä urheilun vaikutuksen näkee. He, jotka ovat edelleen ikäihmisinä aktiivisia, pysyvät paremmassa kunnossa”, hän kertoo. ”Ohjaamissani jumpissa käy kuusikymppisiä, jotka ovat varmasti paremmassa kunnossa kuin monet 20–30-vuotiaat.”

Etapin jumpan kävijäkaarti koostuu vetäjän mukaan ”aikuisista ihmisistä”. ”Miehiä mukana on muutama, mutta suurin osa jumppaajista on naisia.”

Joukossa on paljon vakituisia kävijöitä, joista osa on ollut mukana Varalan ajoista lähtien.

Taitoluistelusta yleisurheiluun ja muutama SM-mitali

Nina Tapalan oma urheilutausta on monipuolinen. Hän on harrastanut nuorempana aktiivisesti sekä yleisurheilua että taitoluistelua.

18

Etappi-lehti 2 | 2012

”Yleisurheilu oli minulla kymmenvuotiaaksi asti kesälajina, kun talvet kuluivat taitoluistelun parissa. Sitten kuvioihin tulivat taitoluistelun kesäleirit, joten yleisurheilu piti jättää pois.”

Taitoluistelua Tapala harrasti erittäin aktiivisesti seitsemän vuoden ajan, jonka jälkeen oli jälleen yleisurheilun vuoro. ”Palasin yleisurheilun pariin lukioikäisenä”, hän kertoo.

Parikymppisenä hän voittikin jo sitten SM-hallikultaa 300 metrin aidoissa ja oli muutamana vuotena tuomassa Tampereen urheilijoille myös naisten pikaviestimitaleita.

Tapala kuitenkin palasi vielä taitoluistelunkin pariin, tällä kertaa valmentajana ja tämä ura on jatkunut tähän päivään asti.

Liikunnallisesta ammatista johtuen urheileminen vapaa-ajalla – etenkin talvisin – saattaa jäädä naisen mukaan hieman vähemmälle.

”Kun vetää jumppia ja taitoluistelua sen kolmesta neljään tuntia päivässä, ei sen jälkeen enää niin kaipaakaan muuta liikuntaa.”

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö naisella olisi harrastuksia. ”Kesäisin, kun töitä on vähemmän, on pakko päästä lenkillä suunnilleen joka toinen päivä.”

Toinen rakas kesäajan harrastus Tapalalle on melonta, johon hän tutustui opiskeluaikana. Talvisin hän harrastaa hiihtämistä. ”Lasketteluakin haluaisin harrastaa enemmän, mutta siinä tulee vastaan aikakysymys. Viikonloput kun talvisin menevät aika pitkälti taitoluistelukilpailuissa.” �

Etapin jumppa järjestetään taas syksystä eteenpäin keskiviikkoisin klo 12–12.45 Ratinassa. Ensimmäinen jumppa on 5.9.2012.

Etappi-lehti 2 | 2012

19

ä j ä o n n e o ja i E

työkkäri uudistuu Tuntemamme työkkäri on kohta historiaa – ainakin melkein – ja tilalle astuu TE-palvelut. Tampereen TEtoimiston uusi johtaja kertoi Etapille, mistä on kyse.

20 Etappi-lehti 2 | 2012 Pellavatehtaankadun aurinkoisella puolella. Vesa Jouppila luotsaa TE-toimistoa uudistusten läpi uuteen, jonottomaan tulevaisuuteen.

teksti laura myllykoski kuva laura myllykoski ja jyri karjalainen

”L

ähdin pois siinä vaiheessa, kun jonotusnumero oli puolen tunnin aikana edennyt vain yhdellä ja minua ennen oli vielä 20 asiakasta”, totesi tuttuni jonotettuaan ensimmäistä kertaa Tampereen TE-toimistossa.

Nyt TE-toimistot kuitenkin uudistuvat ja uudistusten myötä myös jonojen toivotaan siirtyvän historiaan. ”Muutos ei tietenkään tapahdu hetkessä, mutta tämänhetkiset kolmen tunnin odotusajat ovat täysin kohtuuttomia asiakkaille”, uudistusten myötä Tampereen TEtoimiston johtajana aloittava Vesa Jouppila toteaa.

TE-toimistojen uudistushanke on valtakunnallinen ja tapahtuu pääasiassa vuosien 2013 ja 2015 välillä. Jouppilan mukaan uudistusta kuvaa hyvin sanonta ”back to the basics”, takaisin perusasioihin. ”Keskitymme tulevaisuudessa siihen, mitä varten TE-toimisto on perustettu, eli työnvälitykseen.”

”Ja monet asiakkaat, joilla on jo koulutus ja työkokemusta, ja jotka tuntevat sähköisen median, eivät edes kaipaa henkilökohtaista palvelua.”

Kaikkia työkkärikäyntejä sähköistyminen ei kuitenkaan karsi. Tämä johtuu lainsäädännöstä, jossa käynnit liitetään työttömyysturvaan ja sen jatkumiseen. Lakiin on tulossa muutoksia, mutta aikataulusta ei ole vielä tietoa. ”Työnhaun uusimista ei pitäisi enää suorittaa henkilökohtaisesti, vaan käynneille pitäisi aina olla jokin oikea asia kuten työnhakusuunnitelman tarkastaminen ja hakijan osaamisen päivittäminen.”

Jouppila visioi, että tulevaisuudessa asiakkaan käynnit voidaan hoitaa verkon kautta myös videoneuvotteluin, jos esimerkiksi etäisyys hankaloittaa TE-toimistolle saapumista. ”Nämä eivät siis ole mitään futuristisia juttuja”, hän toteaa.

Lomakkeet sähköisiksi

Muutoksia myös organisaatioon

Uudistuksen myötä TE-toimistoissa siirrytään monen asian suhteen sähköiseen asiointiin. Jouppila vertaa tulevaa systeemiä esimerkiksi nykyiseen asiointiin KELA:ssa tai pankeissa. ”Sähköisyyttä hyödynnetään etupäässä rutiininomaisessa, päivittäisessä asioinnissa kuten lomakkeiden täyttämisessä.”

Hän kuitenkin selventää, ettei henkilökohtaisen asioinnin mahdollisuus häviä minnekään. ”Henkilökohtainen palvelu painottuu asiantuntijapalveluihin. Työntekijän rooli muuttuu virkailijasta enemmän asiakaspalvelijan ja eräänlaisen valmentajan suuntaan. ” Kyseessä on asiointitavan kokonaisvaltainen muutos, joka tarkoittaa sitä, ettei ”työkkäriin” enää tarvitse lähteä jonottamaan jokaisen asian takia.

Jouppila työskenteli aiemmin Päijät-Hämeen TE-toimiston johtajana Lahdessa.

Hän siirtyi Pirkanmaalle uudistusten organisaatiojärjestelyjen myötä. ”Kaikki TE-toimiston työntekijät johtajia myöten ovat hakeutuneet uusiin tehtäviin”, hän selittää ja jatkaa: ”Kokonaisuudet ovat muuttuneet niin paljon, että tehtävät on pitänyt määritellä uudestaan.”

TE-toimiston henkilöstö on vastannut tyytyväisyyskyselyyn uudistuksen suhteen ja vain pari prosenttia vastaajista oli ollut uuteen tilanteeseen tyytymättömiä. ”Suurin tuska on tietenkin kaikesta vanhasta luopumisessa – niin asiakkaiden kuin henkilöstönkin suhteen. Siirtymässä menee luultavasti kahdesta kolmeen vuotta ja vasta tämän jälkeen pystytään arvioimaan onnistumisia.”

Uudelleenjärjestäytymisen lisäksi TE-

toimistojen henkilöstö on viime vuosina myös vähentynyt. Tämä on tapahtunut kuitenkin luonnollisen poistuman kautta eikä ketään ole irtisanottu. ”Säästöpaineet valtiovarainministeriöltä ovat kovat ja vähemmällä väellä pitää pystyä tulemaan toimeen. Toisaalta sama homma on muuallakin julkisella sektorilla”, Jouppila kertoo. ”Tiukemman euron ajat ovat edessä.”

Kyse on suuresta muutoksesta myös henkilöstön kannalta. ”Viranomaiskulttuuri alkaa olla historiaa ja siirrytään palvelukulttuuriin.”

Uusi ilme ja nimi

Asiakaspalvelukäytäntöjen muuttumisen ja hallinnollisten uudistusten lisäksi TEtoimistot stailataan uuteen uskoon aina logoa ja nimeä myöten. ”Ensi vuoden alusta lähtien noudatamme uutta visuaalista ilmettä ja TE-toimistot muuttuvat nimeltään TE-palveluiksi.”

Tämä tarkoittaa siis sitä, että Tampereen TE-toimisto on vuoden alusta Tampereen TE-palvelut. Nimenvaihdoksella halutaan korosta palveluhenkisyyttä sekä nostaa esille palveluja yritysten ja elinkeinoelämän suuntaan. ”Meillä tarjotaan kuitenkin työnvälityksen lisäksi myös esimerkiksi uusien yrittäjien neuvontaa ja starttirahoitusta.”.

Valtakunnallisesta näkökulmasta TEtoimistojen määrä vähenee nykyisestä 74:stä viiteentoista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita itse fyysisten toimipaikkojen lakkautusta vaan sitä, että jokaisen ELYkeskuksen alueella on yksi TE-toimisto, jonka alaisuudessa alueen kaikki TE-toimipisteet toimivat. ”Joidenkin yksittäisten toimipisteiden tiloihin tulee mahdollisesti muutoksia.

Näistä keskustellaan yhdessä kuntien kanssa”, Jouppila kertoo. �

Etappi-lehti 2 | 2012

21

Tunnetko Sykkeen?

Tampereen työvalmennussäätiö Syke tarjoaa yksilöllistä työvalmennuspalvelujen kokonaisuutta niille, jotka tarvitsevat tukea sijoittuakseen takaisin työmarkkinoille.

Työvalmennussäätiö pyrkii kiinnittämään tämän vuoden aikana toimintaan 70–100 asiakasta. Työvalmennuspalveluiden kokonaisuus voi sisältää kuntouttavan työtoiminnan jakson, koulutusta, työharjoittelua ja palkkatuettua työtä. Lopullisena tavoitteena on työllistyminen avoimille työmarkkinoille.

22

Etappi-lehti 2 | 2012

teksti Sari Harsu kuvat Sykkeen arkisto ja jose ahonen

K

untouttava työtoiminta toteutetaan työpajoissa eri puolilla Tamperetta.

Tampereen työvalmennussäätiöllä on toiminnassa tällä hetkellä kolme työpajaa.

Työvalmennussäätiössä jokaisella asiakkaalla on henkilökohtainen yksilövalmentaja, jonka tehtävänä on suunnitella asiakkaalle oma yksilöllinen työllistymispolku sekä tukea ja ohjata hänen etenemistään laaditun suunnitelman mukaisesti.

Sykkeen mediapaja eli Mediapaja kakkonen sijaitsee saman katon alla Etapin Mediapajan kanssa, ja IT-paja toimii SiltaValmennuksen yhteydessä. Hatanpään paja on nimensä mukaisesti Hatanpäällä.

Siellä toimii puutyöpaja, pintakäsittelypaja, metallipaja, kiinteistönhoito, kuljetus, siivous ja tekstiilinhuolto.

Puupajalla valmistetaan erilaisia puuesineitä ja -tarvikkeita. IT-pajalla korjataan tietokoneita sekä rakennetaan ja suunnitellaan IT-verkkoja. Mediapajalla tehdään www-sivuja sekä sähköisiä ja graafisia julkaisuja.

Mediapaja kakkonen on ykkönen

Mediapaja oli Syke-säätiön ensimmäinen paja, ja se on ollut ykköspaikka myös muuten alusta alkaen: tulijoita olisi enemmän kuin voidaan ottaa. Pajalla tarjotaan myös paljon koulutusta ja opetusta, erityisesti Joomla-ohjelmaan, joka on www-sivujen ylläpitoon tarkoitettu sisällönhallintajärjestelmä. ”Elokuussa aloittaa kotityöpaja, joka tulee toimimaan yhteistoiminnassa kaupungin kotihoidon kanssa. Sen tehtävänä

on auttaa vanhuksia ja vammaisia omassa kodissaan”, Sykkeen toiminnanjohtaja Jari Ranta kertoo. ”Meillä on suunnitteilla myös autonkorjauspaja TAKK:n tiloihin Nirvaan.”

Ensin pajaa kaavailtiin Etapin yhteyteen, mutta Sarvijaakonkadun tilat eivät salli laajentamista.

Sykkeen pajat toimivat paitsi osittain muiden yhdistysten pajojen yhteydessä myös muuten yhteistyössä näiden toimijoiden kanssa. ”Syke on hyötynyt yhteistyöstä: tietotaito on siirtynyt säätiön käyttöön”, Jari Ranta sanoo.

Syke tekee yhteistyötä myös TITRYn kanssa, joka on yksi paikka, mihin sykeläisiä ohjataan työharjoitteluun. Titry on entiseltä nimeltään Tampereen Invalidien Työtuki TITRY ry. Sen taustalla on kolmetoista yhdistystä. Titry tarjoaa työpaikan noin 50 osatyökykyiselle.

Tavoitteena pysyvä työ

Kaikki Sykkeen asiakkaat tulevat pajatoimintaan TYPAn eli Työllisyydenhoidon palveluyksikön työtoiminnan kautta. Sykesäätiön asiakkaaksi tullaan kuntouttavan työtoiminnan sopimuksella parantamaan työntekovalmiuksia. Jos siis haluaa päästä töihin jollekin Sykkeen pajalle, reitti kulkee TYPAn asiakkuuden kautta. Asiakkaaksi haluava voi käydä tutustumassa ensin vaikka TYPAn nettisivuihin: www. typa.fi. ”Aluksi pajalle tulijan kanssa tehdään sopimus noin kolmeksi kuukaudeksi. Maksimiaika pajalla on kaksi vuotta. Asiakas pyritään kuitenkin saamaan eteenpäin he-

Kuvat ovat Sykkeen Hatanpään toimipisteestä.

ti, kun jatkopolku löytyy”, Jari Ranta sanoo.

Lähes kaikilla työvalmennussäätiön asiakkailla on jonkinlaisia koulutuksellisia puutteita, jotka hankaloittavat pysyvää työllistymistä. Työvalmennussäätiö tarjoaa heille kouluttautumismahdollisuuksia yhteistyössä TE-toimiston työvoimapoliittisten koulutusten ja TYPAn Välke-projektin kautta. Koulutukset ovat joko perinteistä aikuisopetusta tai oppisopimus- tai työssäoppimispainotteista koulutusta, jolloin näyttötutkintoja on mahdollista suorittaa työn ohessa. ”Pajoja on tarkoitus kehittää opinnollistamisen suuntaan. Suunnitteilla on jopa, että pajoilla voisi suorittaa näyttötutkintona kunkin alan peruskoulutuksia tai tutkintoja tai niiden osia. Sitä kautta saataisiin paremmin valmiuksia hakeutua varsinaiseen jatkokoulutukseen tai työelämään”, Jari Ranta sanoo. ”Meille Sykkeeseen voi tulla myös jatkokoulutukseen ja työelämävalmennukseen. Ei tarvitse aloittaa ihan alusta, kuntouttavasta työtoiminnasta. Vaikka tulisi mukaan myöhempäänkin vaiheeseen, yksilöohjaajan tuen saa kuitenkin.”

Syke-säätiöön tulevat asiakkaat ovat jo niin pitkälle kuntoutuneita, että heillä on mahdollisuus poluttautua työelämään.

Työvalmennussäätiö hankkii asiakkailleen työharjoittelu- ja palkkatukityöpaikkoja avoimelta sektorilta. Tätä kautta pyritään antamaan asiakkaille mahdollisuus kiinnittyä pysyvästi työelämään. Asiakkaiden henkilökohtainen yksilövalmentaja tukee työelämään kiinnittymistä ja ohjaa työelämävalmiuksien kehittymistä niin pitkään, kun asiakas kokee tämän tarpeelliseksi. �

Toiminnanjohtaja Jari Ranta pitää sykettä yllä myös työmatkoillaan.

Etappi-lehti 2 | 2012

23

Kolmetoista Nuorten uudesta monitoimitalosta on moneksi.

teksti laura myllykoski kuvat jyri karjalainen ja sebastian hammar

S

uomen ensimmäisen naisarkkitehdin Wivi Lönnin vuonna 1911 suunnittelema Tampereen kauppaoppilaitos sai toukokuun alussa uudet asukkaat, kun nuorten toimintakeskus Vuoltsun porukka muutti Vuolteenkadulta Koskipuiston päätyyn. Yleisölle Monitoimitalo 13 -nimen 24

Etappi-lehti 2 | 2012

saanut rakennus avataan elokuun alussa.

Kesäkuun alkupuolella talon aula näyttää vielä rakennustyömaalta. ”Täällä on kaikki vielä vähän kesken”, palveluneuvoja Kati Ruotsalainen toteaa.

Kauppaoppilaitos on suojelukohde.

Ennen monitoimitalon muuttoa se kävi

läpi perusteellisen remontin vanhaa kunnioittaen. Osassa tiloista on edelleen alkuperäiset lautalattiat ja osassa ikkunoista alkuperäiset ruudut. ”Osa ruuduista tuhoutui pommituksissa ja ulkoseinissäkin on vielä luodinreikiä jäljellä”, Ruotsalainen kertoo.

Stenvallilta. Stenvall on vastuussa rakennuksen viimeisimmästä perusparannuksesta.

Strömmer- ja Stenvall-salit ovat kokoushuoneita, jotka voi tarvittaessa yhdistää yhdeksi suureksi tilaksi. Lönn-sali on talon suurin yhtenäinen tila. ”Täällä voi järjestää esimerkiksi teatteriesityksiä”, Ruotsalainen visioi.

Saliin on suunnitteilla lava ja takahuoneesta löytyy pukeutumistilojen lisäksi suihku.

Ruotsalaisen mukaan kokoustilat olivat todella suosittuja jo Vuoltsulla. ”Toivottavasti shakkipapat ja kuoromummot muistavat meidät myös näissä uusissa tiloissa.”

Tekemistä käsille Lönn, Strömmer, Stenvall Monitoimitalo on tarkoitettu kaikille 7–30-vuotiaille nuorille. Sen pääkohderyhmä on 13–17-vuotiaat, mutta todellisuudessa kävijöiden ikäskaala vaihtelee paljon, koska tiloja vuokrataan myös erilaisten järjestöjen ja muiden toimijoiden käyttöön.

Uuden Monitoimitalon jokainen kerros on pyhitetty erityyppiselle toiminnalle. Mitä ylemmäs kerroksissa mennään, sitä ”spesiaalimpaa” toiminta Ruotsalaisen mukaan on.

Rakennuksen ylin eli viides kerros kätkee sisäänsä hallintopuolen sekä kokoustiloja. Kokoustiloja voi vuokrata ja niiden suunnittelussa on otettu huomioon myös rennompi palaveeraustapa: Vintti-nimisestä tilasta löytyy perinteisen kokouspöydän sijaan säkkituoleja ja jopa painonnostopenkki. ”Talon tiloista on pyritty muutenkin tekemään monikäyttöisiä.

Jos jonkin pöydän ääressä yleensä tehdään savitöitä, ei mikään estä sen käyttämistä tarvittaessa kokouspöytänä”, Ruotsalainen valaisee.

Lisää virallisia kokoussaleja löytyy talon neljännestä kerroksesta. Kerroksen salit ovat saaneet nimensä rakennuksen eri vaiheiden arkkitehdeiltä Wivi Lönniltä, Bertel Strömmeriltä ja Erik

Yksi monitoimitalon monipuolisimmista ja suosituimmista palveluista on kolmoskerroksen kädentaitopuoli. Kerroksen toiminnot on jaettu neljään eri pajaan: keramiikkaan, korulaan, tekstiiliin ja verstaaseen. Pajojen rikkaus on niiden valtava materiaalimäärä.

Tekstiilipuolella ei ole pelkästään yhtä kangaslaatua ja korulan helmet sekä muut tarvikkeet vievät tilaa kokonaisen seinän verran. ”Muuttomiehet kyllä vähän tuskailivat laatikkomäärän kanssa”, kädentaitopuolen ohjaaja Riina Vuorenniemi naurahtaa.

Kädentaitopajat on nimetty niiden sisällön mukaan. Korulassa voi askarrella kaikkea koruista pinsseihin. Tekstiilipajalla voi ompelemisen lisäksi työskennellä kudontapuiden kanssa. Keramiikkapajalla tehdään savitöitä ja verstaalla voi puutöiden lisäksi keskittyä esimerkiksi kankaanpainantaan ja -värjäykseen tai tiffany-lasitöihin. ”Materiaalien käyttöön ei tarvitse kysyä lupaa eikä ohjausta.

Voi vain kävellä sisään ja alkaa tehdä”, Vuorenniemi kertoo. ”Käytetyistä materiaaleista maksetaan ennen kotiinlähtöä pieni materiaalimaksu. Tarkoitus on, että nuoret voivat harrastaa usein ja edullisesti.”

Kädentaitokerros on luovuuden aarreaitan lisäksi myös sosiaalinen kohtauspaikka.

Etappi-lehti 2 | 2012

25

”Tekemisen lomassa nuoria pyritään tukemaan kaikin tavoin ja etenkin monet vakiokävijät alkavat vähitellen avautumaan omista asioistaan”, Vuorenniemi selittää. ”Eräs vakkarivieras totesi tämän olevan ’parempi kuin päiväsairaala’.”

Nuoret keskustelevat myös keskenään ja auttavat toisiaan tarvittaessa. Vuorenniemen mukaan kädentaitokerros on monille kuin toinen olohuone.

Monitoimitalon kädentaitokonsepti on Suomessa ainutlaatuinen ja siitä ollaan oltu kiinnostuneita myös muiden kaupunkien nuorisopalveluissa. Vuorenniemen mukaan pajat ovat toimineet hyvin niin työntekijöiden kuin nuorten näkökulmasta. ”Me luotamme nuoriin ja nuoret meihin.”

Stagelta studioon

Monitoimitalon toinen kerros on pyhitetty musiikille ja medialle. Se kätkee sisäänsä Stageksi nimetyn salin, editin, Medialoungen ja studion. Kerroksen aula sisustetaan rock-henkiseksi hengailutilaksi käärmeennahkajäljitelmineen. Ruotsalainen itse työskentelee Medialoungen puolella ohjeistaen nuoria graafisen aineiston kuten julisteiden ja flyereiden suunnittelun ja tulostamisen kanssa.

Esiintymispaikaksi tarkoitetun Stagen ja äänitysstudion suunnittelussa on varauduttu myös hieman korkeampiin desibelitasoihin: molemmat tilat on kellutettu.

Kellutetuista tiloista äänet eivät kulkeudu rakenteita pitkin talon muihin osiin tai toisin päin. ”Studio sijaitsi ennen Helapuistossa, missä äänieristyksen kanssa oli ongelmia.

Nauhalle tarttui monesti aiotun lisäksi myös ulkoa kantautunutta lasten kiljuntaa”, Ruotsalainen selittää.

Stagella on talon puolesta kiinteät valo- ja äänentoistolaitteet. Salissa voi soittaa siis ilman isompaa säätämistä töpseli seinään -periaatteella. ”Keikkojen lisäksi täällä voi järjestää esimerkiksi diskoja tai stand-uppia”, Ruotsalainen kertoo.

Studiossa bändit voivat äänittää demojaan ja editissä tehdään audiovisuaalista materiaalia alusta loppuun. ”Tänne tullessa ei tarvitse osata mitään.

Riittää kun on idea ja halua toteuttaa se”, edittiä hoitava av-vahtimestari Kari Lehtonen toteaa. ”Nuoret pääsevät itse tekemään kaiken. Me pelkästään ohjaamme ja opastamme heitä työskentelyssä.”

26

Etappi-lehti 2 | 2012

”

tEKEMISEN LOMASSA NUORIA PYRITÄÄN TUKEMAAN KAIKIN TAVOIN JA ETENKIN MONET VAKIOKÄVIJÄT ALKAVAT VÄHITELLEN AVAUTUMAAN OMISTA ASIOISTAAN. NUORET KESKUSTELEVAT MYÖS KESKENÄÄN ja auttavat toisiaan.

Samalla periaatteella toimitaan studion puolella, missä tarkkaamoa ja miksaus-pöytää hoitaa asiansa osaava miksaaja.

Mediakerroksessa on tarkoitus hyödyntää myös eri osa-alueiden synergiaetuja. ”Bändi voi esimerkiksi tehdä meillä live-dvd:n alusta loppuun”, Kati Ruotsalainen kertoo. ”Keikka soitetaan Stagella, mistä äänet vedetään studion kautta nauhalle. Keikan voi kuvata talon omalla monikamerajärjestelmällä ja lopputuloksen editoida valmiiksi editissä. Kannet dvd:lle voidaan puolestaan suunnitella ja tulostaa Medialoungen puolella.” ”Jos ei nyt aivan heti saa valmista tuotetta käteen niin parin päivän kuluttua ainakin”, Lehtonen lisää.

”

Pajoja ja pelejä

Rakennuksen katutasosta löytyy Silta-valmennuksen pyörittämä kahvila sekä talon yleisötietokoneet.

Internetohjaaja Timo Autio hoitaa sekä Konehuone-nimellä kulkevaa internetkahvilaa että suoraan ulko-ovea vastapäätä sijaitsevaa Ohjaamoa, jossa pääsee pelaamaan konsolipelejä. ”Tietokoneita meillä on 18. Niissä on kaikki perusohjelmat ja internetyhteys. Myös tulostus- ja skannausmahdollisuus löytyy”, Autio kertoo.

Ohjaamosta löytyy Xbox360-, Nintendo Wii- ja Playstation-pelikonsolit. Konsoleita on yhteensä kymmenkunta. Niitä säilytetään lukituissa lasikaapeissa ja ohjaimet ja pelit pitää pyytää ohjaajalta.

Etappi-lehti 2 | 2012

27

”Kaikki konsolit kytketään myös verkkoon ja tarkoitus on järjestää peliturnauksia Helsingin ja Oulun kanssa”, Autio kertoo.

Kerroksen toisesta päästä löytyy Pajasto, missä pyöritetään taide ja teatteri- sekä AV-työpajoja. Ohjaaja Jukka Miettisen mukaan pajoja järjestetään kaksi kertaa vuodessa ja ne kestävät neljä kuukautta. ”Pajoille hakeudutaan haastatteluiden kautta, joihin ohjataan TE-toimistosta. Tulijoista yleensä hieman yli puolet jää ilman pajapaikkaa eli kysyntää on.”

Pajojen lisäksi monitoimitalossa pyörii syksyllä 2010 aloitettu Mediatalo-hanke.

Hanke keskittyy mediakasvatukseen ja -kriittisyyteen samalla kun se tutustuttaa nuoria mediaan ja sen toteuttamiseen. ”Nuoret saavat hankkeen puitteissa oikeaa työkokemusta”, media-assistentti Jarkko Metsälammi kertoo.

Hankkeeseen kuuluu kaksi ryhmää, joista toinen keskittyy visuaaliseen mediaan, toinen journalismiin. Nuoret osallistuvat ryhmiin vapaa-ajallaan. ”Mukaan voi tulla kuka vaan – joskin tällä hetkellä osallistujia alkaa periaatteessa olla maksimimäärä”, Metsälammi kertoo. ”Tulevaisuudessa pitää ruveta miettimään miten ryhmät järjestäisi siten, että kaikkea osallistujamäärää ei tarvitsisi alkaa rajoittaa.”

Mediatalolaiset tuottavat graafista materiaalia pääasiassa nuorisopalvelujen käyttöön. Toimitusryhmä puolestaan tekee omaa lehteään.

28

Etappi-lehti 2 | 2012

”

uudet tilat ovat meille kuin lottovoitto ja hieno kädenojennus tampereen kaupungilta nuorison suuntaan. emme vieläkään oikein usko, että saamme jäädä tänne.

”

Hirveä tuuri Monitoimitalon toiminnanjohtajan Jukka Etu-Seppälän mukaan toimintakeskus Vuoltsulla oli vuosittain 40 000–50 000 kävijää. Tilojen vaihtuessa suurempiin myös kävijäodotukset kasvavat. ”Syksy menee talon käyttöä opetellessa, mutta ensi vuoden tavoite on kävijämäärän tuplaaminen.”

Etu-Seppälä kertoo, ettei siirtyminen vanhan kauppaoppilaitoksen tiloihin ollut alun perin selviö. Uusiksi tiloiksi oli aikoinaan ehdolla muun muassa linja-autoasema, mutta aseman peruskorjauksen myötä suunnitelma hylättiin. Kauppaoppilaitoksen kanssa nuorisotoimella kävi yksinkertaisesti ”hirveä tuuri”. ”Nykytilanteessa muutto ei varmaankaan olisi mahdollinen. Kaupungin budjetti on tänä vuonna alijäämäinen eikä nuorisotyö ole lakisääteistä toisin kuin esimerkiksi sosiaalityö, joten ylimääräistä

rahaa tuskin löytyisi”, Etu-Seppälä kertoo.

Vuoltsulaisten onneksi muutosta päätettäessä vuonna 2008 tilanne oli toinen, tosin tuolloinkin lama lykkäsi siirtymää kahdella vuodella. ”Toisaalta lykkäys oli meille hyvä juttu, koska saimme enemmän aikaa valmistautumiseen ja tilojen suunnittelutyölle.”

Kati Ruotsalaisen mukaan Vuoltsu oli uusiin tiloihin verrattuna ahdas ja sokkeloinen eikä talossa toteutunut esteettömyys. Esimerkiksi kädentaitopuolen keramiikkapaja sijaitsi talon kellarissa, minne ei liikuntaesteinen yksinkertaisesti päässyt. ”Uudet tilat ovat meille kuin lottovoitto ja hieno kädenojennus Tampereen kaupungilta nuorison suuntaan”, Ruotsalainen hymyilee. ”Henkilökunnassa taitaa olla vieläkin ihmisiä, jotka eivät usko, että me saadaan jäädä tänne.” �

Etappi-lehti 2 | 2012

29

kuka pelkää

keikkatyötä?

Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari – ja freelancer.

teksti laura myllykoski piirrokset laura kaselius

M

oni luovan alan ammattilainen – oli hän sitten kirjoittaja, kuvittaja, graafikko tai joku muu – päätyy nykyään freelanceriksi eli keikkatyöläiseksi. Jos freelancer-työllä haluaa elättää itsensä, on kuitenkin hyvä ottaa asioista selvää.

Monimutkaiselta vaikuttavia säädöksiä ei kannata säikähtää: asiat selviävät kysymällä ja käytännössä.

Yrittäjyys vai verokortti?

Freelancerin työn järjestely riippuu siitä, minkä toimintamuodon työskentelylleen valitsee. Toisaalta homma toimii myös toisin päin: toimintamuoto määräytyy freelancerin työn luonteen mukaan.

Aloittelevan freelancerin harvemmin kannattaa heti perustaa omaa yritystä, pelkkä freelancer-verokortti riittää. Yritystoimintaan sen sijaan vaaditaan oman toiminimen perustaminen. Freelancer-verokortin etuna on, että sillä voi tehdä myös työsuhteisia töitä – yrittäjältä tämä ei onnistu. Palkansaajan verokortista freelancer-verokortti eroaa siten, että siinä ei ole erillisiä veroprosentteja pää- ja sivutyölle. Verokorttia varten freelancerin pitää arvioida vuoden bruttotulonsa sekä vähennyskelpoiset kulunsa, joiden mukaan veroprosentti määräytyy. Jos tuloarvio jossain vaiheessa vuotta muuttuu, saa verotoimistosta muutosverokortin. Mätkyjen välttämiseksi muutoksista ilmoittaminen on tärkeää.

Toiminimi sen sijaan on yleensä työnantajien eli freelancerin asiakkaiden puolelta toivotumpi vaihtoehto. Toiminimellä työskentelevä freelancer laskuttaa asiakastaan, jolloin asiakkaan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa lasku. Verokorttia käyttävän freelancerin asiakas sen sijaan joutuu huolehtimaan ennakkoverotuksesta.

ALV, YEL ja muut lyhenteet

Freelancer on arvonlisäverovelvollinen vain tietyissä tapauksissa, koska kaikista tuotteista ei arvonlisäveroa (ALV) tarvitse maksaa.

Tällaisia ovat journalistien kirjoittamat jutut, grafiikka ja kuvitus.

Arvonlisäveroa pitää sen sijaan maksaa esimerkiksi valokuvista, taitosta, stailauksesta ja toimitussihteerintyöstä. Kuitenkin jos edellä mainituilla töillä hankitut tulot jäävät alle 8 500 euroon vuodessa, ei veroa tarvitse maksaa.

YEL, TEL ja TaEL liittyvät sen sijaan eläketurvaan. TEL ja TaEL ovat työeläkevakuutuksia, joista jommankumman työnantaja 30

Etappi-lehti 2 | 2012

joutuu ottamaan työntekijälleen. YEL sen sijaan on yrittäjän eläkevakuutus, joka koskee myös freelancereita. Sen ottamisesta pitää huolehtia itse. YEL perustuu työtuloon, joka kannattaa arvioida yhdessä vakuutusyhtiön edustajan kanssa. Työtulo ei tarkoita samaa kuin freelancerin koko laskutus vaan sitä vähimmäispalkkaa, mikä kyseistä työtä tekemään palkatulle ulkopuoliselle maksettaisiin.

YEL-velvollisten suurin ongelma on usein liian pieneksi mitoitettu työtulo. Kiusaus alimitoitukseen on suuri, koska varsinkin aloittelevasta tai pienituloisesta freelancerista eläkemaksut saattavat tuntua suurilta. Kannattaa kuitenkin ajatella pitkäjänteisesti.

Eläkkeen suuruuteen vaikuttavat kaikki aikuisiällä saadut tulot, joista eläkemaksua on maksettu. Tästä syystä YEL-vakuutuksen ottaminen heti freelancer-uran alussa on tärkeää.

Sairastaminen ja työttömyys

Freelancerilla on samanlainen perusturva sairausajalle kuin kaikilla muillakin. Freelancer on myös oikeutettu sairauspäivärahaan, joka määräytyy YEL-vakuutuksen työtulon perusteella. Tästäkään syystä työtuloa ei kannata alimitoittaa. YEL-vakuutuksen piirissä olevilla on oikeus myös yrittäjän työterveyshuoltoon. Sitä ei kuitenkaan voi verrata työnantajien työntekijöilleen tarjoamaan työterveyteen. Yrittäjän työterveyshuolto ei tarjoa sairauksien hoitoa vaan seuraa freelancerin työkykyä ja terveydentilaa ja enimmillään ohjaa hoitoon tai kuntoutukseen.

Freelancer sopii aina työterveyshuollostaan itse, ja hoitaa myös kustannukset ja Kela-korvausten hakemiset itse. Työterveyshuoltoon on yleensä tarjolla valmiiksi räätälöityjä paketteja sekä kunnallisella että yksityisellä puolella. Ylipäätään freelancerin kannattaa jo etukäteen miettiä, mitä mahdollisen sairastumisen kohdalla tekee. Pahimmillaan sairaus voi viedä työkyvyn pitkäksikin aikaa ja työnteon estyessä sulkea myös tulohanat.

Freelancerin työttömyysturva riippuu siitä tekeekö freelancertöitä sivutoimisesti tai kokeilevasti vai päätyökseen. Päätöisen freelancerin ongelma työttömyysturvassa voi olla työ- tai ansiominimin täyttäminen. Freelancer voi myös liittyä yrittäjäkassaan, jossa päivärahan saamisen edellytyksenä on, että henkilö on viimeisen 48 kuukauden aikana työskennellyt 24 kuukautta yrittäjänä. �

Elämää työpäivän aikana teksti laura myllykoski kuva otava / tommi tuomi

V

iitisen vuotta freelancer-töitä tehnyt vapaa kirjoittaja Janica Brander valitsi toimintamuodokseen free-verokortin. ”Olemme kyllä miettineet muutaman kaverin kanssa, jos perustaisimme osuuskunnan, koska työnantajat tuntuvat suhtautuvan hieman nihkeästi verokortilliseen friikkuun. Mutta yrittäjäksi en halua, lähipiirissäni on ollut liikaa huonoja kokemuksia yrittäjyyden kanssa”, Brander selventää. ”Mielestäni Suomessa yrittäjyyttä ei tueta tarpeeksi. Osuuskunta tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta.”

Esikoiskirjansa vuosi sitten julkaissut Brander kuuluu Journalistien ja esittävien taiteilijoiden työttömyyskassaan, mutta tällä hetkellä hänet luetaan tulojensa puolesta yrittäjäksi. ”Sain apurahoja sen verran, että tuloni nousivat kassan vuotuisen rajan yli eli olen tällä hetkellä ilman työttömyysturvaa.”

Yrittäjäkassaan liittymistä Brander ei ole harkinnut.

Vaikka freelancerin taloudellinen tilanne onkin työsuhteista turvattomampi, pitää Brander kuitenkin työn vapaudesta ja itseohjautuvuudesta. ”Hallitsen itse työntekoani ja ajankäyttöäni eikä minun tarvitse ajatella, että elämä alkaa aina vasta työpäivän jälkeen.”

Tällä hetkellä Brander kirjoittaa free-töidensä ohessa toista kirjaansa.

Vapaa kirjoittaja Janica Brander Vapaa kirjoittaja Janica Brander.

Tampereen friikut teksti Sari Harsu

T

amperelaisfreelancerit Rosa Meriläinen ja Vilja-Tuulia Huotarinen päättivät keväällä 2012 perustaa Tampereen friikut -nimisen yhteisön, jonka kokoontumisissa vapaat kulttuurityöläiset voivat tavata toisiaan, saada vertaistukea ja vaikka osallistua lukupiiriin.

Tampereen friikut tapaavat toisiaan joka kuukauden ensimmäisenä (arki)tiistaina kello yhdeltätoista aamupäivällä Tulenkantajien kirjakaupassa Hämeenpuistossa. Ensimmäinen kokoontuminen oli huhtikuussa, jolloin paikalla oli kolmetoista freelanceria. Toukokuun tapaamisella luovien alojen ihmisiä oli suunnilleen saman verran, mutta suurin osa kävijöistä oli ensikertalaisia.

Kolmannella kerralla lukupiiri kokoontui ensimmäisen kerran.

Vapaaehtoisena lukemistona oli Maria Peuran Antaumuksella keskeneräinen, jonka pari paikalle saapunutta friikkua oli lukenut. He olivat saaneet kirjasta tukea omalle kirjoittajuudelleen.

Rosa Meriläinen oli ilahtuneena hihkunut kirjaa lukiessaan miehelleen: ”Tää on vielä hullumpi kuin mä! Tää on vielä neuroottisempi kuin mä!”

Kirsti Kuronen oli samastunut Peuran sanoihin: ”Olen turvassa, kun kirjoitan.”

Yhteisöllä on Facebookissa oma sivusto: www.facebook.com/ TampereenFriikut. � Etappi-lehti 2 | 2012

31

Vuokralle tarjotaan työ Henkilöstöpalveluja tarjoavien yritysten määrä kasvaa koko ajan ja kasvun myötä myös alaa koskevat harhaluulot alkavat hälvetä. Henkilöstöpalvelujen kautta voi parhaassa tapauksessa saada vakituisia töitä. teksti laura myllykoski kuva laura myllykoski ja anna-liisa ruhala

”A

la on kasvussa. Asiakkaat ihmettelevät ääneen yritysten suurta määrää ja tietenkin sen huomaa myös lisääntyvänä kilpailuna”, kertoo Arja Raukola Oy:n aluepäällikkö Juha-Matti Raukola.

Arja Raukola on pienehkö perheyritys, jossa keskitytään lähinnä toimihenkilöiden rekrytointiin ja ennen yrityksen nykyiselle omistajalle siirtymistään se olikin nimeltään Toimistotekijät. ”Olemme laajentaneet toimialaamme hieman, mutta noin 70 prosenttia toimeksiannoistamme koskee toimihenkilöitä.

Jatkossa tarkoituksena on vahvistaa erikoistumistamme juuri toimihenkilöihin.”

Osa henkilöstöpalveluyrityksistä on hyvin vahvasti erikoistuneita. Raukolan mukaan näin on esimerkiksi nopeasyklisellä ravintola-alalla.

Vuokratyöntekijöiden lisäksi Arja Raukola hoitaa suorarekrytointeja, jolloin työsopimus tehdään henkilöstöpalvelufirman sijaan yrityksen kanssa, mutta hakuprosessi on ulkoistettu. ”Enemmistö toimeksiannoista koskee kuitenkin vuokrasopimuksia.”

Vuokrasopimusten pituus vaihtelee muutamasta päivästä toistaiseksi voimassa oleviin.

”Huolehdimme, että työntekijät saavat heille kuuluvat lisät ja että sopimukset ovat asianmukaisia. Tämä on tietenkin lakisääteistä ja luemme työsopimuslakia ylipäätään tarkkaan.”

Raukolan mukaan kovassa kilpailussa valtteja ovat alan tuntemuksen lisäksi avoimuus ja rehellisyys. ”Pidämme kaikkiin suuntiin sovituista asioista kiinni ja olemme aktiivisesti yhteydessä asiakkaisiimme sekä työntekijöihin.

Tämä on hyvin haasteellinen ala.”

Henkilöstöpalvelun työ ei lopu työsopimuksen syntyyn vaan Arja Raukola Oy kerää palautetta sekä asiakasyritykseltä että palkatulta työntekijältä niin työsuhteen alussa kuin sen loppuessa. ”Melko vähän ilmenee mitään ongelmia.

Yleensä tyytymättömyys liittyy esimerkiksi siihen, että sosiaalinen ihminen kokee työn liian yksinäiseksi eli työ ja odotukset eivät kohtaa.”

Vaikka vuokratyösuhteet ovat aina määräaikaisia, ei työsuhteen vakinaistaminen vuokratyösuhteen jälkeen ole yllättävä lopputulos. Juha-Matti Raukola kertoo esimerkiksi menestystarinan kuluvalta vuodelta.

Harhaluuloja, mutta myös menestystarinoita

Raukolan mukaan alaan kohdistuu vielä jonkin verran harhaluuloja – joskin ne ovat vähenemään päin. ”Luullaan esimerkiksi, että me otamme ihmisten palkasta osuuden tai että olisimme tulppana yrityksen ja työnhakijoiden välillä.”

Henkilöstöpalveluyritysten työ on kuitenkin juuri palkata ihmisiä ja löytää yrityksille sopivimmat mahdolliset työntekijät.

32

Etappi-lehti 2 | 2012

Arja Raukola Oy:n aluepäällikkö Juha-Matti Raukola

”Eräs henkilö meni vuokrasopimuksella kolmeksi päiväksi myyntisihteerin töihin.

Yritys oli häneen tyytyväinen ja nyt hän on ollut siellä jo useamman kuukauden töissä yrityksen omalla työsopimuksella.”

Kirjanpitäjille kysyntää

Heinäkuu on henkilöstöpalveluille – kuten monille muillekin yrityksille – hieman hiljaisempaa aikaa, samoin joulunalusaikana tilaustahti rauhoittuu. ”Vuoden alussa sen sijaan toimeksiannot taas kiihtyvät.”

Raukolan mukaan tämänhetkinen taloustilanne ei avoimien paikkojen määrään ole vaikuttanut. ”Vuoden 2009 lama kyllä näkyi hieman, mutta onhan se selvää, että jos vienti ei vedä eikä yrityksillä ole tilauksia sisässä, ei myöskään palkata lisää väkeä edes vuokrasopimuksilla.”

Arja Raukolalle tulee hakemuksia avoimista paikoista riippuen. Esimerkiksi assistenttien paikat saavat yleensä aikaan vyöryn, jolloin hakemuksia voi tulla jopa sata päivässä. Myös avoimen hakemuksen voi laittaa. ”Kaikki hakemukset luetaan. Joskus hakija voi saada paikan hyvinkin nopeasti jopa avoimella hakemuksella, sillä osa yrityksistä kyselee työntekijöitä meiltä laittamatta paikkaa yleiseen hakuun.”

Eniten kysyntää yritysten puolelta on Raukolan mukaan kirjanpitäjille. ”Eilenkin tuli kaksi tällaista tilausta. Taloushallinnon ammattilaisille on aina töitä.

Tuotantopuolella sen sijaan kysyttyjä ovat muun muassa metallialan ihmiset.”

Raukola kehottaa työnhakijoita ottamaan rohkeasti yhteyttä. ”Aina kannattaa kokeilla. Ja se on varma, että vaikka työpaikkaa tarjoaisimmekin, niin ketään me emme töihin pakota”, hän naurahtaa. �

Internetsivut

|

Mainokset

|

Käyntikortit

|

Sisällöntuotanto

|

Yms.

Etapin Mediapajalta kohtuuhintaiset graafiset palvelut internetsivuista käyntikortteihin ja muihin painotuotteisiin.

Tarjoamme myös muun muassa sisällöntuotantopalveluja ja Etapin Mediapajalta kohtuuhintaiset graafiset palvelut internetsivuista käyntikortteihin koulutusta sekä vanhojen valokuvien skannausta ja restaurointia.

ja muihin painotuotteisiin. Tarjoamme myös sisällöntuotantopalveluita ja vanhojen kuvien

Lisätietoja osoitteesta http://www.trety.org/index.php/palvelut/atkmediapaja-tyottomille skannausta ja restaurointia sekä järjestämme myös koulutuksia ja kursseja tietokoneen ja työnohjaaja Jose Ahoselta, 050 431 0077 jose.ahonen@etappi.info

peruskäytöstä lähtien. Kursseista ilmoitetaan Etapin internet-sivuilla.

Lisätietoja:

www.etappi.info Mediapajan työnohjaaja Jose Ahonen: jose.ahonen@etappi.info / 050 431 0077

Ongelmia tietokoneen kanssa?

Etapin tietokoneenkorjauspalvelu on lähellä!

Voit kääntyä Etapin tietokoneenkorjauspalvelun puoleen, kun koneesi tarvitsee korjausta, huoltoa tai päivityksiä.

Mediapajan Atk-osaston työntekijät myös neuvovat mielellään koneiden kunnossapitoon ja korjaukseen liittyvissä asioissa.

Koneen perushuolto 40 euroa.

Jos tietokonetta ei saada korjattua, työstä ei tarvitse maksaa mitään.

Sa

m m on

Lisätietoja:

ka

tu

S

Sarvijaako

Sam

nkatu

ia

Sport

mon

ETAPPI

katu

äkatu

Riev

Mediapaja 050 431 0077 huolto@etappi.info www.etappi.info

ntti

Giga

Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry Sarvijaakonkatu 28 ja 30 33540 Tampere

P

P

Sarvijaakonkatu

Etappi-lehti 2 | 2012

33

Sotataidon maailma

- eli maailman mahtavin roolipeli Miljoonat ihmiset eri puolilla maapalloa istuvat pimeissä huoneissa tietokoneiden äärellä ratsastamassa lohikäärmeillä ja tappamassa demoneita. Mitä ihmettä?

teksti laura myllykoski kuvat internet

”K

uvittelisin kokaiinin olevan tällaista”, Tommi Mannila naurahtaa.

Mannila ei puhu huumeista tai muista laittomuuksista. Hän puhuu maailman suurimmasta verkossa pelattavasta monen pelaajan roolipelistä, World of Warcraftista ja sen koukuttavasta luonteesta.

World of Warcraft eli WoW on kaikkien aikojen menestynein ja kehittynein ”massiivinen monen pelaajan verkkoroolipeli” eli MMORPG (massively multiplayer online role-playing game). Sillä on yli 10 miljoonaa kuukausimaksua maksavaa pelaajaa.

Mannilan mukaan WoW on nettiroolipeliksi myös harvinaisen pitkäikäinen. Tällä hetkellä se on jatkunut kahdeksan vuotta ja vaikka pelaajahuippu on jo saavutettu, ei peli ole kuolemankielissä.

Pandarian usvat

WoW:in julkaisi vuonna 2004 peliyhtiö Blizzard Entertainment. Pelin pelaaminen toimii siten, että pelaaja ostaa pelioikeuden tietylle ajanjaksolle. Pelioikeudella hän pääsee pelaamaan pelin perusosia sekä The Burning Crusadea, joka on ensimmäinen pelin laajennusosista. Peliin kuuluu myös kaksi muuta laajennusosaa, Wrath of the Lich King ja Cataclysm, jotka pelaajan täytyy halutessaan ostaa erikseen. Seuraava laajennus, Mists of Pandaria, on tällä hetkellä suljetussa beeta-testauksessa. Sen julkaisupäivää ei ole vielä paljastettu, mutta asiaa spekuloidaan internetfoorumeilla kiivaasti. Lisäosat tuovat peliin uusia haasteita ja ominaisuuksia ja käytännössä kaikki aktiivipelaajat ostavat aina uusimman lisäosan.

34

Etappi-lehti 2 | 2012

Mannila itse on ”wowittanut” pelin alusta lähtien. ”Pelasin pari vuotta ja sitten pidin taukoa. Viime syksynä Blizzardilta tuli kuitenkin niin hyvä kytkytarjous, että aloitin uudestaan”, Mannila kuvailee.

Kytkyn myötä vuodeksi rekisteröityessä sai samaan hintaan Blizzardin uuden tietokonepeli Diablo III:n sekä ”special mountin” eli pelissä käytettävän ratsun, jollaista ei muuten ollut mahdollista saada.

Mannilan pelitili on auki tälläkin hetkellä, mutta hän ei aio tuhlata Suomen kaunista ja lyhyttä kesää näytön ääressä.

Vihollisia vai toisia vastaan

WoW sijoittuu kuvitteelliseen Azerothin fantasiamaailmaan. Pelaajan täytyy pelin aloittaessaan valita itselleen hahmo jostain hahmoluokasta ja puoli, jolla hahmo pelaa. Kuten fantasiamaailmoissa yleensäkin myös WoW:ssa on maailma jaettu hyvään ja pahaan puoleen. Näitä edustavat Alliance (suom. Liittouma, hyvä) ja Horde (suom. Lauma, paha).

Pelin edetessä hahmo suorittaa erilaisia tehtäviä, taistelee vihollisia vastaan ja tätä myöten kehittyy. Suurimman osan peliajasta vie kuitenkin niin sanottu ”time sink”, jolloin pelaaja vain kuluttaa aikaa pelissä vaeltelemalla pelimaailmassa, tutustumalla toisiin hahmoihin ja pelaajiin tai vaikkapa kalastamalla. ”Iso rooli on myös pelin sisäisellä taloudella ja monet yrittävätkin time sinkin aikana kerätä mahdollisimman paljon rahavaroja hahmolleen, joilla sitten parantaa esimerkiksi hahmon aseistusta”, Mannila kertoo.

WoW:a voi pelata puhtaana roolipelinä (RP), toisia pelaajia vastaan (PvP), roolipelinä toisia pelaajia vastaan (RPvP) tai toisten pelaajien kanssa pelin omia vihollisia vastaan (PvE). Roolipelinä pelaaminen tarkoittaa, että kaikki pelin piirissä tapahtuva kommunikointi käydään ”hahmossa”, eli pelaaja esimerkiksi puhuu toisille pelaajille, kuten ajattelee hahmon puhuvan. ”Suosituimpia pelaamismuotoja ovat kuitenkin selkeästi PvP ja PvE”, Mannila toteaa.

Hän itse pelaa peliä toisten pelaajien kanssa pelin vihollisia vastaan. ”Jollekin muita pelaajia vastaan pelaaminen voi tuottaa tyydytystä, koska siinä on konkreettisesti jotain toista pelaajaa parempi. Itse en ole viehättynyt tästä.”

Mannilalle on myös tärkeää, ettei hänen hahmonsa osallistu lähitaisteluun ollenkaan vaan taistelee esimerkiksi taikuuden keinoin kauempaa. ”Lähitaistelussa tapahtuu paljon asioita yhtä aikaa. En yhtään ihmettele peliin liitettyjä epilepsiavaroituksia, lähitaistelugrafiikka sisältää niin paljon välkkyviä värejä, että peliä on jopa vaikea seurata.”

Kavereita ja addiktio Azerothista

Mannilan mukaan vihollisia vastaan pelaamisessa vetoaa pelaajien välinen sosiaalisuus ja solidaarisuus. Itse pelin lisäksi pelaajien välinen interaktio onkin muodostunut WoW:ssa tärkeäksi. ”Periaatteessa pelaaminen ilman toisten kanssa kommunikointia on mahdollista, mutta käytännössä kaikki tehtävät suoritetaan tiimeissä.”

Vaikka nörteillä on maine reaalimaailmasta eristäytyneinä erakkoina, on tilanne ainakin WoW:n maailmassa väitteeseen nähden hieman paradoksaalinen. Ihmiset tutustuvat toisiinsa pelin kautta muutenkin kuin vain hahmoina. Mannila ei ole poikkeus. ”Minulla on tälläkin hetkellä voimassa kutsu Tanskaan käymään pelikavereiden luona”, hän selittää. ”Ja myös Britanniaan, koska peliporukassani pelaa myös brittejä.”

WoW:n pelaajaskaala on laaja: pelaajia löytyy kaikista ikäryhmistä ja sosiaalisista luokista sekä varmaan lähes jokaisesta maailman maasta. Internet on mahdollistanut helpon kommunikoinnin yli maantieteellisten rajoitusten. ”Pelin aikana voidaan keskustella joko chatin kautta tai kuulokkeiden ja mikrofonin avulla”, Mannila valaisee.

Keskustelut koskevat paljon muutakin kuin itse peliä – lukuun ottamatta RPtyylillä pelaavia, jotka eivät sekoita omaa persoonaansa hahmoon.

Pelin tarjoama vaihtoehtoinen elämä sosiaalisine kontakteineen vetää helposti mukaansa ja siihen on helppo upottaa halutessaan vaikka kaiken vapaa-aikansa.

Satojen WoW-sivujen lisäksi internetin syövereistä löytyy lukuisia sivustoja WoWaddiktion kanssa kamppaileville pelaajille.

Myös Mannila itse on törmännyt pelin negatiivisiin vaikutuksiin. ”Alkuaikoina raideissa saattoi olla jopa 40 henkeä ja taistelut saattoivat aikaeroista johtuen olla esimerkiksi keskellä yötä.

Omasta mielestäni se oli pelin parasta aikaa”, Mannila muistelee.

Nykyään mies itse ei kuitenkaan enää pelaa tämänkaltaista peliä.

”Tarkoitus ei ollut tuhota kenenkään pelin ulkopuolista elämää, mutta helposti siinä niin käy.”

Sosiaalisen elämän lisäksi pelaajilla on kaikilla omat syynsä pelaamiseen. ”Eräänlaista eskapismiahan se on. Suomen talvi on pitkä ja pimeä…”, Mannila toteaa.

Matalan kynnyksen ilmiö

Vaikka World of Warcraftin pelaajamäärä on ollut selvässä laskussa – viime vuoden aikana peli menetti 1,7 miljoonaa pelaajaa – tajuaa sen jo pikaisella internetvilkaisulla massiiviseksi ilmiöksi. Pelisivustoja löytyy kymmenillä eri kielillä ja pelin ympärille on kehittynyt ammattilaispelaajaliiga, jossa pelaaja tienaavat taidoillaan rahaa.

WoW on esiintynyt myös muualla populaarikulttuurissa: animaatiosarja South Park omisti yhden jaksonsa pelin parodioinnille ja elokuvaohjaaja Sam Raimi on tekemässä pelistä kokopitkää elokuvaa.

Mannila kehottaa WoW:sta kiinnostunutta tutustumaan dokumenttiin nimeltä Race to World First, joka kuvaa eri pelaajakiltojen taistelua heidän pyrkiessään päihittämään pelin uusimman vihollisen ensimmäisenä maailmassa. ”Tällä hetkellä suomalainen kilta on PvE-pelitavassa maailman ykkönen”, Mannila kertoo.

Kyseessä on suomalainen DREAM Paragon -kilta, jossa pelaa 171 eri pelaajaa. Kilta painottaa sivujensa rekrytointi-osiossa, etteivät he hyväksy kiltaan kuin ansioituneita suomalaisia pelaajia, jotka kuuluvat aiemman kiltansa parhaimmistoon.

Kiltojen lisäksi pelisivustoilla listataan paremmuusjärjestykseen myös pelaajia. ”Käytännössähän homma menee niin,

että parhaat käyttävät eniten aikaa pelaamiseen. Eli, kuka on kaikista nörtein”, Mannila nauraa.

Mannilan mukaan salaisuus WoW:in menestykseen piilee, koukuttavan luonteen lisäksi, lienee sen statuksessa sosiaalisesti hyväksyttynä roolipelinä. ”Peli on tarpeeksi helppo myös aloittelijoille ja vuosien aikana se on päässyt täysin eroon roolipeleihin helposti liitettävästä ’elitistisestä’ maineesta.” �

Etappi-lehti 2 | 2012

35

Joomla on yksi maailman suosituimmista julkaisujärjestelmistä.

Si�ä voit luoda näyttävät ja ammattimaiset verkkosivut nopeasti ja kätevästi.

t a a s o n Si näki sivut! i t t e n ä tehd dist�s h y is m ä t is ll ö eudun Ty Tampereen s aalainen m n a k ir p � tt t�nne osallist�a Etappi r� on i o v le il e s s r ttaja. Ku -taidot. k t a s Joomla-koulu � r e p t e nhan hallits u k , in a v a k ku on tänä e m m e s k � t la-koulu Kaikki Joom lut�sta. u o k .5 2 la vuonna Joom

edullisia. le il m ö tt ö � t Kurssit ovat sallist�a. o t a iv o v t ä � äy Myös t�össäk t ja hinnat lu u a t a ik O a n Kurssie PPI.INF A T E .

W W amme W löydät sivuilt

36

Etappi-lehti 2 | 2012

Tampereen Työllistämisyhdistys Etappi ry

Työttömille maksuton

(c) Laura Kaselius 2012

Kuntosali Syksy - talvi: Maanantaisin klo 10.00 - 11.00 13.8.2012 - 17.12.2012

Keskiviikkoisin klo 9.00 - 10.30 22.8.2012 - 19.12.2012

Perjantaisin klo 10.00 - 12.00 24.8.2012 - 31.8.2012 14.9.2012 - 22.3.2013 Tampereen stadion Ratinan rantatie 1 33100 Tampere

Etappi-lehti 2 | 2012

37

ETAPPI Tampereen seudun TyöllisTämisyhdisTys eTappi ry

38

Etappi-lehti 2 | 2012

kunnostetaan huonekaluja ja muita puuesineitä sekä tehdään asiakastöitä. Työntekijä saa pajalta varmuutta puuntyöstökoneiden käytöön ja valmistusprosessin hallintaan. Lisäksi kokemus asiakaspalvelusta karttuu, kun tekijä ja asiakas voivat keskustella työstä.

tarjoaa palveluita käyntikortin suunnitelusta isoihin internetportaaleihin asti. Paja valmentaa työntekijöitään ammattimaisessa työympäristössä graafiselle alalle ja sisällöntuotantoon. Työnkuvaan kuuluu laaja-alaisia tehtäviä sekä painetun että säköisen median muodossa.

vastaa Etapin puhtaanapidosta ja siivouksesta. Harjoittelijoita ohjataan ammattimaiseen siivoustyöhön ammattivälinein ja konein. Etapin laajuuden vuoksi harjoittelijat saavat arvokasta työkokemusta hyvinkin erilaisten tilojen siivouksesta — perinteisistä toimistotiloista puu- ja metalliverstaisiin.

tarjoaa työttömille ilmaiset liikuntapalvelut Tampereen stadionilla. Käytettävissä on kuntosali ja jumppa. Etapin työllistetyille järjestetään keskiviikkoisin sählyä klo 14.30–15.30.

Vt. Taru Vulli 040 766 8459 taru.vulli@etappi.info

Leirivälinepaja Yhteystiedot

Yhteistyössä:

sa

m m

on

ka

tu

tu

nka

ako

vija

sar

o

Ask · Toimisto · Mediapaja · ATK-Paja · Puu- ja entisöintipaja

m sam

ia

Sport

· Terveyspiste · Autopaja · Pyöräpaja · Siivouspaja

a

Prism

tu

äkatu

onka

riev

Leirivälineitä vuokrataan, kunnostetaan ja säilytetään samassa rakennuksessa Auto- ja Pyöräpajan kanssa. Varastosta löytyy retkeilyvälineitä laidasta laitaan, soppatykeistä ahkioihin ja kauhoista kaminoihin. Puolijoukkueteltta on yksi suosituimmista artikkeleista mm. kesän festareille, lumikengät taas ydintalven hangille. Rinkkoja on vain muutama ja mankatu kuupussit ovat liian henkilökohtainen varuste vuokrattavaksi. sarvijaako ETAPPI Välineet kannattaa varata puhelimitse etukäteen.

Työnohjaaja: Kimmo Viinikkala 040 801 6002 kimmo.viinikkala@etappi.info

ntti

Giga

P

P

Sarvijaakonkatu

Yhteystiedot S

S

äkatu

Riev

ETAPPI

portia

katu mon Sam

onkatu

Sarvijaak

· · · ·

Toimisto Mediapaja ATK-Paja Puu- ja entisöintipaja

· · · · ·

ntti

Giga

Terveyspiste Autopaja Pyöräpaja Siivouspaja Leirivälinepaja

P Sarvijaakonkatu

Etappi-lehti 2 | 2012

39

40

Etappi-lehti 2 | 2012