Etappilehti 2016 - 2

UNETTOMUUS Unihiekkaa etsimässä | PROTIPS Vinkit työhaastatteluun | PIENLAINA Pienlainalla takuuvuokra

RuokaNysse

Grönlanti

Työnohjaaja

Apua vähävaraisen arkeen

550 kilometrin sivakointi

Jouni Tuovinen hallitsee puun ja ohjauksen

www.etappi.info

2 / 2016

Etappilehti

Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry Sarvijaakonkatu 28 & 30 33540 TAMPERE

Tavoitteellista työllistämistä jo 25 vuoden ajan

Etapin jätteenkäsittely ajan tasalla

EN! N I N A ILM UKAA M OTA

ETAPPILEHTI © Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry, 2016 ISSN 1799-9901 Ilmestyy kahdesti vuodessa, painos 1000 kpl.

PAINOPAIKKA: PK-Paino, Tampere KANNEN KUVA: Tatu Kannusmäki SISÄKANNEN KUVA: Tatu Kannusmäki, ”Handplant, Juho Liesmäki”

tässä lehdessä 04 Pääkirjoitus

18 Jätämme jätettä

05 Puheenvuoro

22 Kun nukkumatti on kadoksissa

06 Tamperelainen eväsBussi

24 aikuisena ammatista toiseen

09 2017 perustoimeentulotuki kelasta

26 Pienlaina on pikavippiä parempi

10 Niina ylitti Grönlannin jäätikön

28 PUUsta pitkälle

16 Vinkit työhaastatteluun

30 Etapin sakki ja Matti

LEHDEN TEKIJÖITÄ

Kauko Salmivirta päätoimittaja

Joni Syvänen toimitussihteeri

Tatu Kannusmäki graafikko

Sari Harsu toimittaja

emmi nieminen toimittaja

Leena Rantanen toimittaja

Sonita Ghulam jilani graafikko

Jesse kari toimittaja

ETAPIN TOIMINTAA TUKEE

PÄÄKIRJOITUS

"

KAUKO SALMIVIRTA Toiminnanjohtaja / Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry

Yhdistykset pitävät työnhakijoiden työ- ja toimintakykyä yllä Etapin palvelupalettiin on vuosia kuulunut liikuntapalvelut (kuntojumppa, kuntosali ja sähly), terveystarkastukset, työ- ja työhönvalmennus sekä yksilöohjaus. Palveluja on kehitetty yhdessä asiakkaiden kanssa, jotta käyttöaste pysyisi hyvänä. Asiakkaiden pitkittyneen työttömyyden johdosta työ- ja toimintakyvyn parantamiseen ja ylläpitämiseen on ollut jatkuvaa tarvetta. Vaikka yhteistyökumppanit painottavat selkeästi työnhakijoiden ohjaamista suoraan koulutuksiin ja avoimille työmarkkinoille, myöntävät ne hyvän fyysisen ja psyykkisen terveydentilan merkityksen asiakkaan työllistymiseksi.

Liikuntapalvelujen vähimmäistavoitteena on ollut, että jokainen Etapin asiakas käyttäisi palveluja vähintään kerran viikossa. Työttömien terveystarkastukset aloitettiin työttömien terveydentilan seuraamiseksi sekä tarvittaessa jatkopalveluihin ohjaamiseksi. Palveluita on nyttemmin laajennettu yksilökeskusteluihin ja voimavaratyöskentelyyn. Palvelut prosessoitiin palvelukaavioksi, missä fyysisen, psyykkisen sekä sosiaalisen työ- ja toimintakyvyn merkitystä tarkastellaan kokonaisuutena.

Yksilövalmennuksen tavoitteissa on painottunut alusta alkaen asiakkaiden hyvinvoinnin ja elämänhallinnan edistäminen sekä ohjaaminen ammatilliseen jatkokoulutukseen, avoimille työmarkkinoille tai muuhun työllistymistä edistävään toimenpiteeseen. Pajojen ohjaajat ovat päävastuussa asiakkaiden sosiaalisten ja yhteistyövalmiuksien arvioinnista ja työyhteisön hyvästä ilmapiiristä.

Yhdistyksen ensi vuoden palvelujen ja työpajojen määrälliset muutokset puoleen tai toiseen jäänevät vähäisiksi alueen sitkeästä pitkäaikaistyöttömyydestä johtuen. Matalan kynnyksen Rasti-hankkeen terveyskartoituksia, yksilökeskusteluja sekä voimavararyhmiä on tarvittu yhteistyötaho-

jen palvelujen rinnalla. Nuorille suunnatussa Luontopolkua eteenpäin -hankkeessa on selkeästi todettu luontoympäristön hyvinvointia ja elämänhallintaa edistävä vaikutus.

Pitkäaikaistyöttömien työ- ja toimintakykyä parantavia ja ylläpitäviä toimia tarvitaan lähivuosina entistä tehostetummin. Maakuntien tullessa 2019 työllisyyspalvelut kilpailutetaan tai hankitaan kriteerit täyttäviltä palveluntuottajilta.

Millaisiksi mahdolliset kriteerit suunnitellaan, jää nähtäväksi.

Kilpailutilanteessa oletettavaa on, että koulutuksiin tai avoimille työmarkkinoille ohjaamisen tulokset pisteytetään hyvin. Tavoitteet haastavat pieniä yhdistyksiä ehkä liikaa, vaikka nekin ovat saaneet asiakkaitaan ohjattua ainakin koulutuksiin. Muutokset haastavat yhdistyksiä yhä kiinteämpään yhteistyöhön. Kuten on todettu, pitkään työttömänä olleiden työ- ja toimintakyvyn parantamisen ja ylläpitämisen tarpeet eivät lähivuosina väisty, ja yhdistyksillä on työnhakijoiden hyvinvointia ja terveyttä edistävästä toiminnasta tuloksellisia näyttöjä. Tilattavien palvelujen joukossa niille on kysyntää ja tarvetta, ja niiden vaikuttavuusmittareita kehitetään.

Pitkäaikaistyöttömien siirtymiset suoraan avoimille työmarkkinoille ovat toki mahdollisia ja toivottavia. Työttömyyden pitkittyminen tuo kuitenkin matkassaan fyysisten ja psyykkisten voimavarojen vajausta ammattitaidon ja osaamisen heikentymisen lisäksi. Hankaluutena on myös työntekijöiden osaamisen ja avoimien työtehtävien yhteensopimattomuus. Tähän kohtaanto-ongelmaan haetaan ratkaisuja.

Investoinnit ja rakentamishankkeet tuovat Tampereen alueelle lähivuosina työtä, mutta pääsevätkö pitkäaikaistyöttömät kasvuun mukaan, ellei maakunnissa heidän työ- ja toimintakykyään säännönmukaisesti paranneta ja ylläpidetä.

04

ETAPPILEHTI 02/2016

PUHEENVUORO

"

Pirjo Paloviita Erityisdiakoni (sij.)

Tampereen seurakunnat, yhteiskunnallinen työ

Nuorten työttömyys ja syrjäytyminen huolettaa Alle 25-vuotiaiden nuorten työttömyysaste on yli 20 %, eli joka viides nuori on vailla opiskelu- tai työpaikkaa. Pojilla ja nuorilla miehillä tilanne on vielä synkempi. Kaksi kolmesta työttömästä nuoresta on poikia. Valtaosa nuorista on koulussa, opiskelemassa, armeijassa tai töissä, mutta liian monella välivuodet venyvät ja oma paikka ja urasuunnitelma ovat kateissa.

Polku X on Martinus-säätiön ja Tampereen seurakuntien yhteinen 2-vuotinen hanke, jonka tavoitteena on 200 nuoren poluttaminen kohti koulutusta tai työtä. Nuoren on mahdollista tutustua erilaisiin työpaikkoihin työkokeilujen avulla, hankkeen omilla verstailla (mm keittiö-, kädentaito-, mediaja autoverstaat), seurakuntien toimipisteissä tai paikallisissa yrityksissä. Jokaiselle nuorelle pyritään löytämään se oma polku, joka oikeasti voisi viedä eteenpäin ja auttaa löytämään oma ura, tai ainakin se seuraava askel. Nuorten kanssa muun muassa opetellaan työelämäpelisääntöjä, cv:n tekoa sekä autetaan työn ja opiskelupaikan haussa. Hanke on pian puolessa välissä ja tavoitteessa on pysytty, mutta paljon on vielä tehtävää. Tällä hetkellä hankkeessa on ollut mukana reilu 90 nuorta ja heistä enemmistö juuri poikia. Polku X:ään nuori voi hakeutua vaikka itse. Hän voi soittaa tai lähettää sähköpostia työhönvalmentajille ja sopia tapaamisen. (Yhteystiedot löytyvät Martinus-säätiön ja Tampereen seurakuntayhtymän nettisivuilta.)

Nuorille on näyttänyt olevan hankala päättää, mitä he loppu-

elämänsä tekevät. Yllättävän monella nuorella on vieläkin olemassa ajatus, että se, mitä työtä nyt alan tehdä, tarkoittaa, että teen sitä seuraavat 40 vuotta. Ajatuksesta seuraa pelkoa tarttua opiskelu- tai työpaikaan. ”Mitä jos valitsen väärin ja siinä sitä sitten ollaan?” Joillakin nuorella opiskelu ja valmistuminen on saattanut jäädä parin opintopisteen päähän, koska valmistuminen pelottaa. Työkokeilu on myös oikeasti mahdollisuus kokeilla erilaisia töitä. Todennäköisesti jokainen ihminen tulee vaihtamaan tai kehittämään työuraansa elämänsä aikana, ainakin jollakin tavalla. Työelämä muuttuu jatkuvasti ja osan perinteisistä työtehtävistä ennustetaan loppuvan kokonaan.

Koulutus ei kuitenkaan mene koskaan hukkaan. Monenlaisesta opista, taidoista ja kokemuksesta on hyötyä. Ennustajan taidoille olisi työhönohjauksessa kysyntää. On hyvä suunnata katse kohti tulevaisuutta, siihen millä aloilla töitä oikeasti on tulevaisuudessakin. Askel kerrallaan se oma polku muotoutuu.

Rohkeasti kokeilemalla löytää varmasti vastauksia.

Myös Polku X -hankkeella on ajankohtaista katsoa tulevaan.

Mitä hankkeesta jää elämään? Miten seurakunnat voisivat enemmän työllistää nuoria ja auttaa urapolun löytymisessä tulevaisuudessakin, kun hanke loppuu? Eiköhän meidän kaikkien työssä käyvien tehtävä olisi olla tukemassa niitä, jotka tarvitsevat ohjausta oman polkunsa löytymiseen. Näin me voimme yhdessä rakentaa kestävämpää tulevaisuutta ja parempaa huomista.

05

ETAPPILEHTI 02/2016

Tamperelainen eväsbussi Teksti Joni Syvänen Kuvat Tatu Kannusmäki

Nekalan teollisuusalueen uumenissa on Tampereen Ruokapankki. Suuressa hallissa on vilskettä ja menoa, lavoittain pakattua ruokaa, jättimäinen pakastin sekä entinen kauppa-auto.

Tampereella ruoka-apua kovaosaisille jaetaan RuokaNyssellä. RuokaNysse on osa seurakuntien Ruokapankki-toimintaa ja avun piiriin pääsee oman alueensa diakoniatyöntekijän kautta.

Ruoka-avun saamiseksi ei kuitenkaan tarvitse olla seurakunnan jäsen.

Rahallinen tilanne käydään läpi ennen avun myöntämistä. Tapaamisessa käydään läpi tositteet tuloista ja menoista. Päätös ruoka-avun myöntämisestä menee suoraan RuokaNysseen.

Pääsääntöisesti ruoka-apua saa yhden kassin kuukaudessa, mutta joissain tapauksissa kerran kahdessa viikossa.

Asiakkaalle kerrotaan ruoka-auton pysähdyspaikat ja -ajat.

Tietoja RuokaNyssen reitistä ei anneta yleiseen jakeluun.

Ruoka-avun hakemiseen mielletään usein tarpeetonta häpeää. RuokaNys-

sellä onkin useampi pysähdyspaikka ja elintarvikkeet voi hakea miltä tahansa pysähdyspaikalta. Nyssen ideana on myös, että avun saaminen olisi helppoa, eikä avuntarvitsija joudu käyttämään rahaa esimerkiksi noutopisteelle matkustamiseen.

Tampereella köyhien osuus on isompi kuin monessa muussa kaupungissa.

Ensisijaisesti apua hakevat yksinäiset ja pienellä rahalla elävät eläkeläiset.

Osa avusta menee myös lapsiperheille ja opiskelijoille. Kasseja jaetaan Tampereen alueella vuosittain noin 20000. Avuntarve on pysyvä tilanne sadoille.

Jaettavasta ruoasta tasaisin virta tulee Euroopan Unionin ruoka-avusta.

EU:lta kassiin tulee sämpylä- ja vehnäjauhot, hapankorput, pasta, lihasäilyke, maitojauhe, hernekeitto, puurohiutaleet ja mysli. Lisäksi sisältöä täydennetään

07

kirkollisverorahalla. Seurakunta ostaa kassiin margariinia ja kananmunia.

Lahjoittajilta tuleva tavara on sisällöltään ja määrältään vaihtelevaa. Maitotuotteita ja leipää riittää, mutta esimerkiksi lihaa on säilykelihan lisäksi tarjolla harvemmin. Lahjoituksia tulee kaupoilta ja yrityksiltä sekä yksityisiltä ihmisiltä, jotka voivat antaa esimerkiksi ylimääräisiä omenoitaan jakoon.

Nykyään myös ruokaloista yli jäänyttä ruokaa saa jakaa ruoka-apuna. Tulevaisuudessa laki saattaa muuttua myös kauppojen ylijäämän suhteen, kun kau-

▼ RuokaNysse on toimittanut ruoka-apua jo vuodesta 2008. Vuonna 2013 se sai uudet, värikkäät teippaukset kaupunkilehti Morossa järjestetyn suunnittelukilpailun myötä.

pat ovat velvollisia kierrättämään myymättä jääneet tuotteensa. Se toisi myös uusia haasteita: kun ruoan määrä kasvaa, tarvitaan enemmän tilaa ja ihmisiä käymään tuotteet läpi.

Päivä varastolla on tiukka rypistys Ruoka-apu pyörii vapaaehtoisvoimin.

Ruokapankilla, jossa ruokia säilytetään ja RuokaNysse pakataan, käy noin 40 vakituista vapaaehtoista. Myös seitsemän työkokeilijaa on auttamassa.

Ensimmäiset työntekijät tulevat aamulla seitsemän jälkeen paikalle. Autot lähtevät kierrokselle ennen kello kahdeksaa. Ne kiertävät noin parikymmentä kauppaa. Autot palaavat vaihtelevan saaliin kanssa. Tällä kertaa autot palaavat mukanaan herkkusieniä, maustekurkkuja, banaaneja, leipää, keksejä, karkkia sekä maitotuotteita kuten piimää, jogurttia ja vanukkaita.

Kaikki tuotteet käydään läpi. Niiden kunto ja käyttöpäivät tarkistetaan. Viimeisen käyttöpäivän ylittäneitä tuotteita ei laiteta jakoon. Mutta parasta ennen -päivämäärässä hyväksytään yhden päivän heitto.

RuokaNysse lähtee liikkeelle yhdentoista maissa.

Nysse kiertää maanantaista torstaihin parikymmentä, ympäri Tamperetta sijaitsevaa pysäkkiä. Tällä kertaa ruokakassista löytyy monen muun tuotteen lisäksi Fazermint-suklaapatukoita. Niitä lahjoitettiin 3000 kilogrammaa ja ne on jaettava ennen muutaman kuukauden päästä häämöittävää vanhenemispäivää.

Alkuiltapäivästä entinen kauppa-auto, RuokaNysse palaa tyhjänä taas lähtöpisteeseen odottamaan seuraavaa ruokakierrosta.

▲ Falamarz ja Harri pakkaavat lahjoituksena tulleita Fazerin minttusuklaapatukoita 15 kappaleen nippuihin.

»» RuokaNyssen käyttäjäksi pääsevät pääsääntöisesti pienituloiset, kriisiavun tarpeessa olevat henkilöt ja perheet. »» Avun piiriin pääsee oman asuinalueen seurakunnan diakoniatyöntekijän kautta. »» Tuen saamiseksi on esitettävä tositteet tuloista ja menoista. »» Diakoniatyöntekijä kartoittaa avun tarpeen ja antaa asiointioikeuden. »» Elintarvikeapu on saajalle ilmaista eikä sen saaminen edellytä kirkon jäsenyyttä.

08

ETAPPILEHTI 02/2016

2017 perustoimeentulotuki Kelasta Teksti Sari Harsu

Vuoden 2016 loppuun toimeentulotukiasiat voi hoitaa oman kunnan sosiaalitoimistossa.

1.1.2017 perustoimeentulotuki siirtyy Kelan hoidettavaksi. Kelassa voi asioida verkossa, puhelimessa ja kaikissa Kelan palvelupisteissä.

Jos vuoden 2016 lopulla kunnasta saatu toimeentulotukipäätös ulottuu vuoden 2017 puolelle, tukea saa päätöksen mukaisesti sen voimassaoloajan. Kelasta ei tarvitse hakea uutta päätöstä vuoden alussa.

Viimeisin kunnasta saatu päätös täytyy kuitenkin säilyttää. Sitä tarvitaan, kun Kelasta haetaan perustoimeentulotukea ensimmäisen kerran. Tukea voi hakea verkossa: www.kela.fi/asiointi. Hakemukseen tarvittavat liitteetkin voi toimittaa verkkopalvelun kautta, mutta tuki on haettavissa myös paperilomakkeella.

Toimeentulotuessa on kolme osaa: perustoimeentulotuki, täydentävä toimeentulotuki ja ehkäisevä toimeentulotuki.

Täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki tulee jatkossakin kunnalta. Kotikunta voi myöntää täydentävää toimeentulotukea sellaisiin erityisiin menoihin, joita perustoimeentulotuki ei kata.

Kelan puhelinpalveluun avataan perustoimeentulotuen palvelunumero loppuvuodesta 2016. Myös perustoimeentulotuen kela.fi-sivut ja Kysy Kelasta -palsta avataan loppuvuodesta 2016.

Perusteet eivät muutu Toimeentulotuen myöntämisen perusteet pysyvät uudistuksessa ennallaan.

Perustoimeentulotuella maksetaan

elämän perusmenoja. Tuki kattaa esimerkiksi ravinto- ja vaatemenoja ja terveydenhoitokuluja sekä kohtuullisia asumiskustannuksia.

Kelalla on yleensä jo valmiiksi käytettävissään asiakkaan tietoja eri etuuksista, jolloin tuen hakeminen helpottuu.

Kelaan jätetyn hakemuksen liitteet ovat tarvittaessa myös kunnan käytettävissä.

Kela antaa päätöksen perustoimeentulotuesta seitsemän arkipäivän kuluessa hakemuksen saapumisesta, jos hakemuksessa on kaikki tarvittavat tiedot.

Tammikuun 2017 toimeentulotukea voi hakea Kelasta joulukuusta 2016 alkaen.

sekä varat. Varoilla tarkoitetaan esimerkiksi säästöjä pankkitilillä.

Jos huomioidut menot (vuokra, vesimaksu ja muut pakolliset menot) ovat tuloja suuremmat, hakijalla on oikeus erotuksen suuruiseen toimeentulotukeen. Toimeentulotuki on veroton etuus.

Yleensä toimeentulotuki myönnetään kuukaudeksi kerrallaan, mutta joissain tapauksissa tuki voidaan myöntää myös tätä pidemmälle ajalle. Yhtä lailla toimeentulotuki voidaan joskus maksaa kuukautta lyhyemmältä ajalta.

Perustoimeentulotuki turvaa arkea

Kela maksaa perustoimeentulotuen yleensä kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä. On suositeltavaa hakea toimeentulotukea pari viikkoa ennen sen kuukauden alkua, jolta toimeentulotuki maksetaan. Näin maksu ehtii tilille heti kuukauden ensimmäisenä pankkipäivänä. Jos tuen maksu ei ehdi säännölliseen maksupäivään, se maksetaan päätöksenteon yhteydessä, eli maksu on hakijan tilillä kahden pankkipäivän kuluessa.

Kun taloudellinen tilanne muuttuu paremmaksi eikä tuelle enää ole tarvetta, Kelan tuen voi lakkauttaa esimerkiksi soittamalla Kelan puhelinpalveluun.

Kunnan myöntämien päätösten osalta tulee olla yhteydessä sosiaalitoimistoon.

Toimeentulotuki on hakijan tai hänen perheensä viimesijainen taloudellinen tuki. Tämä tarkoittaa, että ensin pitää hakea muut tuet, joihin on oikeus. Ensisijaisia Kelan tukia ovat esimerkiksi työttömyysturva, asumistuet, eläkkeet, opintotuki, vanhempainpäiväraha, sairauspäiväraha, kotihoidontuki ja elatustuki. Nämä muut tuet vaikuttavat mahdollisten tulojen ja varojen lisäksi toimeentulotuen määrään.

Oikeus perustoimeentulotukeen ratkaistaan tekemällä laskelma tuloista ja menoista. Huomioitavat tulot ja menot on määritelty toimeentulotukilaissa. Tuloja ovat hakijan tai perheen käytettävissä olevat nettotulot eli tulot verojen jälkeen

09

Hae ja lakkauta ajoissa

Lähde: www.kela.fi

Jäätävä suoritus - Niina ylitti Grönlannin jäätikön Teksti Sari Harsu Kuvat Niina Rautiainen

Viime Etappilehdessä oli juttua Niina Rautiaisen valmistautumisesta Grönlannin-hiihtovaellukselle.

Nyt Niina on hiihtänyt noin 550 kilometrin matkan jäätikön halki ja kertoo kokemuksestaan.

Suomalainen Ankarat avotunturit -retkikunta ylitti hiihtäen Grönlannin mannerjäätikön. Viisihenkinen retkikunta, johon kuului myös Etapin Niina Rautiainen, aloitti matkansa 24.4.2016 jäätikön länsilaidalta ja saapui 20.5. jäätikön itäreunalle. Matkaa Kangerlussuaqin kylän läheltä Nagtivit-vuonon rantaan kertyi noin 550 kilometriä. Sen taittamiseen omin lihasvoimin ilman ulkopuolista apua kului 26 vuorokautta.

Suomeen ryhmä palasi 28. toukokuuta.

Retkikunta oli varautunut 30 päivän matkaan, joten kunkin hiihtäjän ahkiot painoivat matkan alkaessa noin 80 kiloa.

Grönlannin ennätyksellisen lämmin kevät toisaalta edisti matkan kulkua, mutta toisaalta teki jäätikön reunojen railoalueista hankalakulkuisia.

Ankarat avotunturit -retkikunta on ensimmäinen kaupallinen eli opastettu suomalaisretkikunta, joka on ylittänyt Grönlannin mannerjäätikön. Retkikunta juhlisti hiihdollaan ensimmäisen suomalaisen jäätikön ylityksen 50-vuotisjuhlaa.

Mitään suuria yllätyksiä ei tullut matkan aikana eteen, mutta jossain määrin yllättävää oli, että sääolosuhteet olivat niin hyvät. Niina oli varautunut haastavampiin keleihin. ”Oli aika leppoista hiihtelyä, eikä hiihdetty kauhean pitkiä päiviä. Grönlanti tarjoili parhaita puoliaan, joten reissun pystyi ottamaan mukavan lomamatkan kannaltakin. Nukuin tosi hyvin, 9–10 tunnin yöunia.”

Alkuun sentään oli kolmenkymmenen asteen pakkasiakin. Ja oli tärkeää suojautua paitsi kylmältä, myös auringolta. ”Pidin maskia suun edessä, etteivät huulet pala. Ne ovat palaneet aiemmin”, Niina kertoo.

Kaikilla matkalaisilla paloivat vähintään poskipäät. Joillakuilla palovaurioita tuli enemmänkin. Palaneita kohtia hoidettiin palovammasalvalla harva se ilta. ”Ja aurinkolasit piti olla koko ajan, muuten olisi tullut lumisokeus nopeasti.”

Lumisokeus on tila, jossa lumesta heijastuva valo aiheuttaa silmän väliaikaisen näkökyvyttömyyden.

Matkan suurin vastoinkäyminen oli huomata, että retkikunnalla oli mukanaan vain 40 litraa bensaa 50 litran sijaan: yksi ryhmälle myyty kannu sisälsi käyttökelvotonta nestettä, joka osoittautui myöhemmin moottorinpesuaineeksi.

Piti alkaa säästellä polttoainetta, joten alkuun ei voitu lämmittää telttaa, bensaa käytettiin vain lumen sulattamiseen vedeksi ja ruoan laittoon. Lämpimänä pysyminen hoidettiin lisäämällä vaatetta tai kömpimällä makuupussiin.

Kylmyys ei kuitenkaan missään vaiheessa haitannut liiaksi. ”En käyttänyt läheskään kaikkia lämpimiä vaatteita. Hiihdin koko reissun ohuimmalla villapaidalla. Ennemminkin piti varoa, ettei hikoa liikaa, että ei tule kylmä kun pysähtyy.”

Ei suuria hankaluuksia Valmistautumisen jäätikön ylittämiseen Niina teki niin hyvin, että mitään olennaista ei tarvitsisi tehdä toisin, jos lähtisi nyt uudestaan samanlaiselle reissulle. ”Tein sen, minkä katsoin tarpeelliseksi, ja se riitti. Treenasinkin riittävästi”, Niina sanoo. ”Ruuat oli se, mihin keskitin paljon huomiota. Sitä oli lopulta liikaa, vähemmälläkin olisi pärjännyt. ” ”Kaikkia vaatteitakaan en käyttänyt, mutta olisi voinut olla huonommatkin säät. Jotakin ehkä silti olisi voinut jättää pois.”

Ruokaakin olisi kulunut jonkin verran enemmän, jos olosuhteet olisivat olleet haastavammat. ”Nyt vain yhtenä päivänä lumi paakkuuntui pahasti suksiin. Ja muutamana päivänä oli navakkaa tuulta, joka teki enenemisestä raskaampaa.”

Muutenkin suurilta vastoinkäymisiltä säästyttiin. ”Alussa mietitytti bensahomma, että torppaako se koko reissun. Ilman bensaa ei saa sulatettua lunta, ja ilman vettä ei kauan pärjää. Mutta aloitimme säästämisen, ja se jäi päälle, vaikka tilanne korjaantuikin myöhemmin.”

Läheltä piti -tilanne matkalla oli,

kun keitin leimahti teltassa. ”Keitin oli metallisessa laatikossa, johon on integroitu sammutuspeitto. Jouduimme käyttämään peittoa. Tuli ei heti tukahtunut, koska bensoja ei saatu suljettua, joten keitin piti saada nopeasti ulos.”

Jos teltta syttyy, ei mene monta kymmentä sekuntia, kun se on kokonaan palanut. Mutta Niina ja teltassa kaverina ollut Tomi tiesivät, mitä tehdä, ja he toimivat heti. ”Äkkiä sammutuspeitto alas ja palava kohde pois teltasta.”

Myös railojen suhteen piti olla valppaana ja täytyi tehdä riskiarviot. Railoa peittävä lumisilta ei aina pidäkään. ”Jos railo on leveä ja lumisilta epäilyttävä, kannattaa hakea uutta reittiä.

Jos lumisilta kestääkin ensimmäiset, se ei välttämättä kestä enää viimeistä. Jokainen saa olla tarkkana. Liikuimmekin rauhassa railoalueilla.”

Mitään vammoja ei tullut kenellekään, ja rakoiltakin vältyttiin. Pieniä hiertymiä vain tuli.

Myös kaikki tavarat pysyivät tallessa tuulisimpinakin päivinä.

012

Hiihtourakan lopulla retkikunta näki jääkarhun jäljet, 30–40 kilometrin päässä rannasta. Jääkarhua ei kuitenkaan näkynyt. Retkikunta piti silti varmuuden vuoksi jääkarhuvahtia. Jokaisen vahdin vuoro oli päivällä tunnin pituinen, yöllä kaksi tuntia. Vahti käveli telttojen ympärillä aseen kanssa ja tarkkaili ympäristöä mahdollisten jääkarhujen varalta. ”Näimme norjalaisen oppaan, joka on tehnyt paljon opastuksia samoilla seuduilla, ja hän kertoi, ettei ole kertaakaan nähnyt jääkarhua.”

Itärannikolla jääkarhuriski on suurempi kuin lännessä.

Suksen kärjet ja valkoista Niinan mielestä parasta kokemuksessa oli sen pitkäkestoisuus. ”En ollut tehnyt kuukauden mittaista telttareissua aikaisemmin. Tämä oli pitkä reissu, missä pääsi todellakin keskittymään tekemiseen.”

Myös maisemat olivat hienot – enimmäkseen valkoiset. ”Ennen reissua mietti, miltä tuntuu,

ETAPPILEHTI 02/2016

kun ei näe mitään rakennettua eikä puita. Sellainen on aika rauhoittava maisema. On tasaista ja valkoisen eri sävyjä.”

Olosuhteesta, kun näköpiirissä on vain valkoista, eikä horisonttia erota pilviverhon tai lumimyräkän takaa, käytetään englanninkielistä ilmausta whiteout. ”Whiteoutissa suunnistamisessa, näköaistista ei ole kauheasti hyötyä. Sen sijaan voi hyödyntää tuntoaistia. Se, missä kohtaa tuuli tuntuu, auttaa suunnistamisessa. Voi suhteuttaa suksien kärjet siihen, että tuuli tuntuu esimerkiksi ta-

kavasemmalla. Minä pidin siinä whiteoutissa menemisestä. Legit menivät nopeasti. Mietti vain sitä, missä tuuli tuntuu, katsoi suksen kärkiä, että sai tasapainoaistia takaisin.”

Legi tarkoittaa tunnin rupeamaa, jossa hiihdetään viisikymmentä minuuttia ja pidetään kymmenen minuuttia taukoa.

Niina kuvailee jäätikön ylitystä rauhalliseksi ja meininkiä rennoksi. Fyysisesti vaativasta suorituksesta huolimatta retkikunta sai nauttia runsaasti myös levosta ja hiljaisuudesta.

”Tuulisimpina päivinä teltta heilui, mutta silti tuli aina nukuttua loistavasti.”

Mainintoja mediassa Grönlannin ylitys kiinnosti laajasti muitakin tiedotusvälineitä kuin vain Etappilehteä. ”Todella paljon saimme mediassa näkyvyyttä. Seitsemän uutisissa mainittiin, ja lukuisissa lehdissä sekä lehtien nettiversioissa oli juttua, muiden muassa Il-

Olosuhteesta, kun näköpiirissä on vain valkoista, eikä horisonttia erota pilviverhon tai lumimyräkän takaa, käytetään englanninkielistä ilmausta whiteout.

talehdessä, Keskisuomalaisessa, Turun Sanomissa, Lapin Kansassa, Aamulehdessä. Kiinnostusta ehkä lisäsi, että tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun ensimmäinen suomalaisretkikunta ylitti Grönlannin jäätikön, tai ehkä se, että olimme ensimmäinen suomalainen kaupallinen retkikunta.”

Niinan retkikunnan oppaana toimi Ankarat Avotunturit -kouluttaja Jaakko Heikka. Niina toimi retkikunnan varaoppaana. Jos vastuuoppaalle olisi sattunut jotain, Niina olisi ollut seuraava ottamaan ammatillisesti tilannetta haltuun. ”Kunniatehtävä, voisi sanoa. Tuntui mukavalta se luottamus.”

Grönlannin jäätikköretki on onnellisesti ohi, ja nyt on aika hetken lepäillä ja tuumailla. Mutta jatkoa seuraa, se on varmaa. ”Viime vuosi oli aika tiivis. Tein paljon töitä, että sain reissubudjettia kasaan ja treenasin paljon vapaa-ajalla. Varustelupuolen suunnittelu, ruokien teko ja kuivaaminen ja kaikki muu vei paljon aikaa”, Niina kertoo. ”Nyt olen käynyt töissä, mutta muuten olen ottanut rennosti. On hyvä ottaa aikaa olemiseenkin, ei tarvitse aina kaikkea aikatauluttaa. Nyt keskitytään tähän hetkeen. Ei tarvitse vielä miettiä, mitä huomenna tapahtuu.”

Paitsi oman kokemuksen pohjalta myös työn puolesta Niina tietää, että leirielämä antaa paljon.

Luontopolkua eteenpäin -hankkeen projektipäällikkönä Niina on nähnyt leirien merkityksen ja voiman. Nuorten palaute on vahvistanut tätä havaintoa. ”Pidempikestoisissa jutuissa on paljon voimaa ja mahdollisuuksia. Luontopolun leirit ja retket antavat nuorille mahdollisuuden irtiottoon arjen puurtamisesta ja ympyröistä. Leirit ja retket rikkovat arjen kaavamaisuutta ja karistavat kannoilta tietynlaisia rooleja. Leirillä ollaan tässä ja nyt, omana itsenä. Usein ympäristön vaihdos avaa myös silmiä uusille vaihtoehdoille ja mahdollisuuksille elämässä.”

Luontopolkulaiset järjestivät Niinalle yllätysläksiäiset ennen matkaa. Ryhmän nuoret askartelivat Niinalle mukaan voimakortit pieneen pussukkaan. ”Niistä sai mukavaa tsemppiä. Tuntui hyvältä, että ryhmä oli hengessä mukana.”

◄ Retkikunta hiihti Grönlannin mannerjäätikön halki vajaassa kuukaudessa.

Kohti haasteita ja unelmia Niinalla on kouluajoilta huonot kokemukset hiihtämisestä. ”En olisi kymmenen vuotta sitten uskonut, että nyt hiihdän Grönlannin halki.”

Itseään kannattaa Niinan mielestä välillä haastaa. Näin voi päästä vaikka minkälaisiin tuloksiin ja yllättyä itsekin, mihin pystyy. ”Mikä tahansa on mahdollista, kun lähtee kokeilemaan. Minäkin rupesin aikanaan hiljalleen kehittämään talvitaitoja. Kun lähtee kokeilemaan ja tekemään, se avaa uusia mahdollisuuksia, eikä voi arvata, mihin mahtaviin kokemuksiin se johtaa.”

Ei tarvitse olla superihminen pysty-

014

äkseen tekemään superjuttuja. ”Grönlannin ylitys ei ole vain tietynlaisten ihmisten juttu. Melkein kuka tahansa, joka haluaa liikkua ja harjoitella taitoja, voi päästä samaan. Täytyy mennä päättäväisesti, tehdä asioita ja haastaa itseä. Tekemisen kautta oppii ja oivaltaa, kehittyy. Voi lähteä villisti ja vapaasti unelmoimaan. Ei kannata niinkään miettiä esteitä vaan kannattaa lähteä ottamaan pieniä askelia itseä kiinnostavaan suuntaan. Jonain päivänä unelmat saattavat käydä toteen.”

Lue lisää matkasta Ankarat avotunturit -blogista: www.avotunturit.fi/ greenland-2016/ sekä Niinan nettisivuilta www.seikkailunlumous.net

Vinkit työhaastatteluun Teksti ja kuvitus Emmi Nieminen

Nykyään taistelu avoimista työpaikoista on niin kovaa, että jo työhaastatteluun pääsyn jälkeen voi taputtaa itseään reilusti selkään. Jopa satojen työnhakijoiden joukosta työhaastatteluun otetaan vain kourallinen työhön parhaiten sopivan tuntuista onnekasta.

Miten sitten valmistautua työhaastatteluun, joka erottaa hakijan mahdollisesti unelmiensa pestistä? Tiivistettynä: kaikessa on kyse itsensä myymisestä ja hyvän vaikutuksen tekemisestä.

On vaarallista ajatella, että haastattelussa enää keskityttäisiin hakijan osaamiseen; sen haastattelija on saanut aika lailla jo selville työhakemuksen ja etukäteen toimitetun ansioluettelon kautta. Toki haastattelussa käydään lävitse

vielä toimitettuja papereita, mutta sen tärkein tehtävä on kuitenkin selvittää, kuka papereiden takana on.

Tilannetta voisi verrata treffeille menemiseen: kuinka hyvin hakijan sekä työnantajan kemiat kohtaavat – vai kohtaavatko ollenkaan.

Varmasti jokainen paneutuu treffeihinkin lopputuloksesta piittaamatta jännittyneenä, suunnitellen kaiken etukäteen mielessään: kuinka saavutaan huoneeseen, miten tervehditään ja katsotaanko suoraan silmiin, hymyilläänkö leveästi, miltä ulkoasu näyttää vastapuolen silmissä ja kuinka toiselle puhutaan.

Erotuksena treffeihin, työhaastattelussa toinen osapuoli vain etsii sielunkumppanin sijaan huipputyöntekijää.

Kaikki alkaa edellisenä iltana Kaikki tietävät, että mitä paremmin asioihin valmistautuu etukäteen, sitä parempi lopputulos suurella todennäköisyydellä on. Edellisenä iltana onkin siis hyvä valmistautua työhaastatteluun ottamalla kaikki asiaan kuuluvat paperit (päivitetty ansioluettelo, työtodistukset sekä mahdollisesti osaamista tukeva portfolio) esille, vaikka ei voisikaan olla varma, tarvitseeko niitä sillä kertaa. Mukaan kannattaa vielä sujauttaa muistiinpanovälineet muistin virkistämiseksi haastattelun aikana.

Myöskään vaatteiden valitsemista ei kannata jättää viimeiseen hetkeen.

Vaikka emme haluaisi myöntää, kanssaeläjiemme vaatetus ja ulkoinen olemus vaikuttavat suuresti mielipiteeseemme ja olettamuksiimme heistä. Tutkimukset osoittavat, että ihminen tekee ensivaikutelman toisesta jopa alle kolmessa sekunnissa. Tuona aikana henkilön ryhti, ilmeet, käden puristus, puhetapa sekä tietysti ulkoinen olemus ja se miltä tämä tuoksuu, määräävät tästä syntyvän vaikutelman, joka voi kantaa jopa loppuelämän.

Voidaankin siis olettaa haastattelijan toimivan samojen lainalaisuuksien mukaan muodostaen ensivaikutelman työnhakijasta jo ennen itse haastattelua vain vilkaisemalla tätä. Onkin siis parempi panostaa ulkoasuunsa ja pukeutua mieluummin hieman yli, kuin reippaasti ali.

Hyvä käytös painaa enemmän kuin CV Ensivaikutelman syntymiseen liittyy myös henkilön käytös siistin ulkoasun lisäksi. Esimerkiksi tuleeko haastateltava paikalle ajoissa sekä hymyileekö ja tervehtiikö hän muita tilassa olevia hen-

016

ETAPPILEHTI 02/2016

kilöitä, kertoo jo todella paljon työnantajalle tämän persoonasta. Puhelin kannattaa myös sujauttaa taskuun.

Hyvän ensivaikutelman voi viimeistellä yhtä hyvällä esittäytymisellä. Tapakouluttaja Kaarina Suonperän mukaan (IL 20.11.2012) hyvä aloitus työhaastattelussa olisi esitellä nimensä James Bondin tyyliin: ”Nimeni on Nieminen. Emmi Nieminen.” Tapa voi kuulostaa hieman kliseiseltä, mutta on varmasti mieleenpainuva esittäytyminen.

Moni asia voi mennä vikaan työhaastattelussa, joten ei ole ihmekään, että moni meistä myös jännittää sitä niin paljon, että pelkää sen vaikuttavan suoritukseensa. Jännityksestä voi mainita haastattelijalle, jolloin hän osaa suhtautua haastatteluun hieman hellemmällä otteella. Mikäli haluaa vaikuttaa jännityksestään huolimatta itsevarmalta, kannattaa haastattelijaa katsoa silmiin tämän puhuessa. Tuijottaa ei kuitenkaan tarvitse. Puhuessa myös varsinkin suomalaisille tyypillisien täytesanoja, kuten ”hmm”, ”niinku”, ”öö” ja ”tuota noin” välttäminen luovat asiantuntevamman vaikutelman. Jos joutuu miettimään vasta-

usta, kannattaa edellä mainittujen sijaan pitää pieni tauko puheessa, jonka aikana ehtii varmasti kokoamaan ajatuksensa.

Mitä kliseisillä kysymyksillä haetaan?

Yleisimmät haastattelukysymykset ovat varmasti sellaisia, joissa haastateltavaa pyydetään kertomaan itsestään asioita, joita ei löydy tämän ansioluettelosta tai hakemuksesta.

Tällaiset kysymykset yleisesti kehottavat kertomaan jotain haastateltavasta itsestään, joten on hyvä olla tarkkana, ettei ala vahingossa referoimaan papereitaan. Onkin parempi luonnehtia itseään esimerkiksi kertomalla toimivansa vapaa-aikanaan juniorijääkiekkoilijoiden valmentajana tai liikkuvansa paljon luonnossa ja nauttivansa nuotion loimusta. Haastattelija haluaa kuulla jotain yllättävää, joka tekee hakijasta persoonallisen ja erottaa täten muista työnhakijoista.

Nykyään lähes jokaisella työnhakijalla on jonkinlainen työttömyysjakso

017

elämässään, jonka selittäminen voi olla haastavaa. Onkin tärkeää keskittyä kertomaan siitä, millä tavoilla on aktivoinut ja pitänyt yllä osaamistaan kyseisenä aikana. Parasta on, mikäli kerronnan tukena on näyttää konkreettisia todistuksia työttömyysajalla tapahtuneesta kouluttautumisesta ja muusta vastaavasta toiminnasta.

Haastattelu on tavallista lopettaa kysymällä haastateltavalta mieleen nousseita kysymyksiä. Tällöin voi syntyä pakollinen tarve kysyä jotain, vaikkei mielessä olisi edessä siintävää kotisohvaa enempää. Paras tapa tällaisessa tilanteessa on kertoa saaneensa jo haastattelun aikana vastauksen kaikkiin mieleen tulleisiin kysymyksiin. Hienoa on, jos pystyy kysymään jotakin haastatteluun tai haettavaan paikkaan liittyvää.

Tavallisemmin haastattelun päätyttyä mainitaan vielä, milloin haastateltava voi saada tiedon mahdollisesta hyväksymisestä työtehtävään. Silloin avautuu mahdollisuus soittaa työhaastattelun tuloksesta määräajan umpeuduttua – ja mahdollisesti vaikuttaa vielä kerran positiivisesti päätökseen.

Jätämme jätettä Teksti Sari Harsu Kuvat Tatu Kannusmäki

Jäte on mistä tahansa toiminnasta syntyvää ainetta, joka on sen tuottajalle hyödyntämiskelvotonta.

018

ETAPPILEHTI 02/2016

019

Viisainta ja ympäristöystävällisintä on ehkäistä jätteiden syntymistä. Parhaassa tapauksessa yhden jäte päätyy jonkun toisen käyttöön sellaisenaan.

Toiseksi paras vaihtoehto on kierrättää jätteet uusien tuotteiden raaka-aineeksi. Jos esimerkiksi reikäinen vaate ei ole enää käyttökelpoinen vaatteena, se voi kelvata raaka-aineeksi. Sen voi vaikkapa leikata matonkuteiksi.

Myös jätepaperista, -muovista, -lasista ja -metallista saadaan jätemassaa, jota voidaan käyttää uusien tuotteiden raaka-aineena, kun ne lajitellaan jokainen omaan astiaansa. Jätteen päätyminen kaatopaikalle poltettavaksi on aina huonoin vaihtoehto. Tähän päädytään, jos jätettä ei voi ehkäistä eikä kierrättää.

Sekajätettä ei saa enää loppusijoittaa kaatopaikalle. Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen Tampereelle perustettiin vuoden 2015 joulukuussa Tammervoiman hyötyvoimala, joka tuottaa sekajätteestä lämpöä ja sähköä. Tammervoima on Pirkanmaan vähäpäästöisin voimalaitos, vaikka polttoaineena on jäte, sillä savukaasut puhdistetaan huolellisesti. Sen energiamäärä riittää 30 000 asunnon lämpöön ja sähköön.

Voimalan hyöty on sitä suurempi, mitä

paremmin jätteet on lajiteltu niiden tuottamispaikalla.

Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n omistaa 17 pirkanmaalaista kuntaa. Näiden kuntien alueella on 430 400 asukasta, kaksi jätteenkäsittelylaitosta, 21 jäteasemaa ja 240 ekopistettä. Pirkanmaan Jätehuolto käsittelee pääasiassa asumisesta syntyvää jätettä. Yrityksen näkyvin työ on jätteenkuljetus. Tämän työn tekevät yksityiset kuljetusliikkeet. Jäteastiatyhjennyksiä tehdään 11 484 päivässä.

Kun jäteauto saapuu vaaka-asemalle, katsotaan ajettu reitti, mitä jätettä autoon on kerätty ja paljonko kuorma painaa. Kun auto on tyhjennetty, auto punnitaan uudestaan ja tyhjän auton paino vähennetään laskelmasta.

Kiertotaloutta kohti Jätepolitiikka on toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan jätteisiin liittyviin asioihin ja hoitamaan jäteasioita. Suomen jätepolitiikan tavoitteena on edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä ja varmistaa, ettei jätteestä aiheudu haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Uuden valtakunnallisen jätesuunni-

■ Autot jonottavat vaaka-asemalle, missä ne punnitaan sekä ennen tyhjennystä että tyhjennyksen jälkeen.

020

ETAPPILEHTI 02/2016

▲ Sekajäte kipataan nykyään sisätiloihin, mutta lajiteltua jätettä on vielä taivasalla houkuttelemassa paikalle valtaisia lintuparvia. telman on tarkoitus valmistua vuoden 2016 aikana, ja se tulee olemaan voimassa vuoteen 2022 asti. Suunnitelmalla pyritään ennen kaikkea jätemäärän kasvun hidastamiseen, jätteiden hyödyntämiseen ja jätehuollon aiheuttamien kasvihuonepäästöjen vähentämiseen.

Jätteiden synnyn ehkäisyllä vähennetään raaka-aineiden ja energian kulutusta sekä päästöjä. Jätteiden kierrätys vähentää neitseellisten raaka-aineiden tarvetta ja energian kulutusta.

Uutta talousmallia, jossa tuotanto ja tuotteen käyttö suunnitellaan siten, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän, nimitetään kiertotaloudeksi. Siinä materiaalit ja niiden arvo säilyvät kierrossa.

Ympäristöministeriö suunnittelee jätepolitiikkaa, mutta jäteasioita hoidetaan myös paljon pienimuotoisemmin. Etapillakin on oma jätehuoltosuunnitelmansa.

Etappi lajittelee ja kierrättää Etapin eri pajoilla syntyy erilaista jätettä: Mediapajalta lähtee poistoon esimerkiksi paperia ja elektroniikkaa, Puupajalta purua, maalipurkkeja ja hiomapaperia, Autopajalta rasvarättejä, akkuja, öljynsuodattimia, jäteöljyä ja kanistereita Etapilla syntyvistä jätteistä lajitellaan erikseen pahvi, paperi, kartonki, metallit, biojäte, lasi sekä ongelmajäte.

Kiinteistöllä on jätepiste, johon kerätään kaatopaikkajäte, paperi, biojäte, kartonki ja metalli. Ongelmajätteitä kerätään autopajan varastoon. Loisteputket kerätään laatikoihin. Akuille on varattu oma paikka, mutta ne viedään nopeasti jatkokäsittelypaikkaan. Kiinteä öljyinen jäte lajitellaan jätteen syntypaikalla au-

021

tohallissa suureen astiaan. Nestemäiset ongelmajätteet kerätään niille varattuihin astioihin: jäteöljy yhden kuution konttiin, pakkasnesteet ja vastaavat kahdensadan litran tynnyreihin.

Hyödynnettävät materiaalit päätyvät osaksi Etapin omaan käyttöön ja osaksi teollisuuden raaka-aineeksi. Lajittelematon irtojäte päätyy kaatopaikalle.

Kun Etapille tehdään hankintoja, pyritään ostamaan ympäristöystävällisiä tuotteita. Pajoille hankitaan pitkäikäisiä, korjattavia, helposti huollettavia ja kierrätettäviä työvälineitä, jotka ovat energian- ja vedenkulutuksiltaan sekä melutasoltaan alhaisia ja kooltaan ja käyttöominaisuuksiltaan kohteeseen sopivia.

Pyöräpajan ympäristöteko on järjestää pyörille lisää käyttöikää: pyörät eivät päädy metallijätteeksi, kun ne kunnostetaan käyttökelpoisiksi menopeleiksi.

Kun nukkumatti on kadoksissa Teksti Susanna Oksanen Kuvitus Sonita Ghulam Jilani

Parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia. Yksi niistä on hyvä uni. Se edistää terveyttä, jaksamista ja uuden oppimista.

Nukkuminen voi kuitenkin vaikeutua ja kehittyä unettomuudeksi esimerkiksi isojen elämänmuutosten kuten, työpaikan menetyksen, parisuhteen päättymisen tai asuinpaikan vaihtumisen myötä

ETAPPILEHTI 02/2016

Pahinta on maata sängyssä ja tietää, että uni ei tule, vaikka aamu odottaa joka hetki lähempänä. Unettomuus ei ole sitä, että vähän väsyttää. Kovin montaa yötä ei tarvitse valvoa, kun keskittymiskyky alkaa herpaantua ja muisti pettää, reagointi hidastua, sietokyky madaltua ja tunteet heitellä äärilaidasta toiseen.

Jos nukumme pitkään huonosti, elimistön puolustuskyky taudinaiheuttajia vastaan heikkenee ja riski kehon ja mielen sairauksille lisääntyy. Univaje lisää myös riskiä sairastua verenpainetautiin ja tyypin 2 diabetekseen. Hyvä uni on siis ihmiselle elintärkeää. Mutta mitä tehdä, jos uni ei vain tule? Nukahtaminenhan on sitä vaikeampaa, mitä enemmän sitä yrittää.

Unettomuudesta kärsivät tuntevat varmasti yleisimmät hoitokeinot: syö terveellisesti, liiku paljon, rentoudu, optimoi nukkumisympäristö, tukeudu tarvittaessa lääkäriin. Itsehoitokeinot ovat unettomuuden hoidossa ensisijaisia, mutta unilääkkeitä voidaan käyttää, jos unettomuus on vaikeaa ja alkanut äkillisesti.

Pidempiaikaisessa käytössä uni- ja nukahtamislääkkeet vähentävät kuitenkin syvän unen määrää, jolloin uni ei tunnu virkistävältä, vaikka nukuttu aika piteneekin. Unilääkkeet saattavat myös aiheuttaa sekavuutta, muistihäiriöitä ja riippuvuutta, joten lääkärin kanssa onkin syytä selvitellä unettomuuden syitä ja muitakin hoitovaihtoehtoja.

Kännykältä pääsy kielletty Unettomuuden itsehoidossa kannattaa noudattaa hyvää unihygieniaa, mikä tarkoittaa erilaisia toimenpiteitä hyvän unen edistämiseksi. Unettomuudesta kärsivän kannattaa välttää kahvia ja muita kofeiinipitoisia juomia sekä tupakointia 4–5 tuntia ennen nukkumaan menoa.

Myös alkoholin käyttöä tulee välttää myöhään illalla.

Hiilihydraattipitoinen iltapala, joka sisältää esimerkiksi puuroa, banaania tai leipää, voi helpottaa nukahtamista.

Niin ikään alkuillasta tapahtuva liikunta edesauttaa usein nukahtamista, sen sijaan myöhemmin illalla tapahtuva liikunta voi vaikeuttaa unen saantia.

Unen kannalta paras ympäristö on pimeä ja viileähkö huone, lämpötilaltaan 17–21 astetta. Tyynyn tulee olla nukkuma-asennon ja omien mieltymysten mukainen sekä kaularankaa tukeva ja rentouttavan uniasennon mahdollista-

va. Lämpimät sukat voivat helpottaa nukahtamista lisätessään jalkojen pintaverenkiertoa ja laskiessaan siten elimistön sisäistä lämpötilaa.

Unettomuudesta kärsivän ei kannata mennä vuoteeseen ennen kuin on väsynyt tai unelias. Jos uni ei sänkyyn mentyä tule vajaassa puolessa tunnissa, kannattaa nousta joksikin aikaa vaikka lukemaan ja palata vuoteeseen vasta tuntiessaan itsensä väsyneeksi tai uneliaaksi.

Jokailtainen rentouttava rituaali ennen vuoteeseen menoa, kuten lämmin suihku tai kylpy, voi auttaa rentoutumisessa. Sopivan hiljaa soiva rauhoittava musiikki on hyvä keino laukaista lihasjännitykset ja hiljentää poukkoilevat ajatukset. Älylaitteiden ja puhelimen käyttö juuri ennen nukkumaanmenoa on unen kannalta haitallista, sillä sininen valo vähentää unihormoni melatoniinin eritystä ja vaikeuttaa siten vuorokausirytmin säätelyä. Laitteen sininen valo siis kertoo keholle, että on päivä ja aika olla virkeä.

Usein unettomuuden taustalla ovat ajatukset ja toiminnot, jotka pitävät vireyttä yllä. Jos on taipumusta pohdiskella öisin huolia ja ongelmia, huolihetki voi olla toimiva keino vaimentaa rönsyileviä ajatuksia. Huolihetkellä tarkoitetaan huolien ja keskeneräisten asioiden, niihin liittyvien merkitysten ja pelkojen sekä ratkaisukeinojen ja mahdollisten ratkaisuajankohtien kirjaamista paperille. Huolihetki pidetään hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa korkeintaan puolen tunnin pituisena.

nukahtamisaikaa myöhäisemmäksi vaikeuttaen jokailtaista nukahtamista.

Unettomuudesta kärsivän kannattaa myös välttää päiväunia, koska ne vähentävät yöunen määrää.

Unettomuuden itsehoidon kannalta on tärkeää, että ei pelkää unettomuutta. Jos yrittää pakottaa itsensä nukahtamaan, uni karkaa vain kauemmaksi. Mitä enemmän pelkää unettomuutta, sen vaikeampaa on saada unta tai nukahtaa uudelleen yöllisen heräämisen jälkeen. Kelloakaan ei tulisi katsoa yöllä herätessä, sillä silloin jo kellon näkeminen voi aktivoida unettomuuden pelon. Erilaisista rentoutumis- ja syvähengitysharjoituksista sen sijaan voi olla hyötyä paitsi nukkumaan mennessä, myös jos herää yöllä, eikä uni enää tule uudestaan.

Satunnainen unettomuus kuuluu tavanomaiseen elämään. Ajoittaisesta unettomuudesta kärsivän kannattaakin koettaa hyväksyä alttiutensa unettomuuteen: lyhyilläkin yöunilla pärjää, jos unettomuus ei ole jatkuvaa.

Jos unettomuus jatkuu viikkoja, se aiheuttaa vaikeutta suoriutua arkipäivän askareista tai siihen liittyy voimakasta masennusta, ahdistusta, päiväsaikaista nukahtelua tai jatkuvaa kipua, eikä omilla unensaantia helpottavilla toiminnoilla ole vaikutusta, on syytä lähteä hakemaan apua terveydenhuollon ammattilaisilta.

Koska unettomuus ja sen taustat ovat yksilöllisiä, niin ovat sen hoitokeinotkin.

Kellon seuraaminen pahasta

Unettomuudella tarkoitetaan kyvyttömyyttä nukkua riittävästi. Se ilmenee joko vaikeutena nukahtaa iltaisin, vaikeutena pysyä unessa tai liian aikaisena heräämisenä. Normaalisti ihminen nukahtaa noin puolessa tunnissa ja on yön aikana hereillä alle puoli tuntia. Henkilön katsotaan kärsivän unettomuudesta, jos hän kärsii unen saamisen tai unessa pysymisen vaikeudesta vähintään kolmena yönä viikossa.

Unettomuus on hyvin tavallinen vaiva tai oire. Ainakin joka kolmas aikuinen kärsii unettomuudesta ja joka kymmenes on kärsinyt unettomuudesta yhtäjaksoisesti vähintään kuukauden ajan.

Paitsi että unettomuus on hyvin kiusallista, se aiheuttaa päiväväsymystä ja altistaa masennustiloille, ahdistushäiriöille ja alkoholin liikakäytölle. (LÄHDE: www.terveyskirjasto.fi/unettomuus)

Edellä mainittu unihormoni melatoniini, jota kutsutaan myös ”pimeän hormoniksi”, on tärkeä vireystilan säätelijä ja luonnollisen unirytmin ylläpitäjä. Melatoniini auttaa elimistön sisäistä kelloa pysymään ajassa säädellen vuorokausirytmiä ja edistäen unensaantia. Sen eritys on suurimmillaan yöllä pimeän aikaan ja huipussaan keskiyön jälkeisinä tunteina. Melatoniinia myydään myös valmisteena apteekissa ilman reseptiä nukahtamisajan lyhentämiseen.

Luonnolliseen unirytmiin liittyen unettomuudesta kärsivälle on erityisen tärkeää nousta aamulla sängystä aina säännölliseen aikaan, vaikka uni olisi jäänyt lyhyeksi. Vähäunisen yön jälkeen nukkuminen aamulla myöhempään siirtää noidankehämäisesti seuraavan illan

023

Mitä on unettomuus?

Aikuisena ammatista toiseen Teksti Leena Rantanen Kuva Tatu Kannusmäki

Yhä harvemmin koko työikä työskennellään vain yhdessä ainoassa ammatissa yhden työnantajan palveluksessa.

Lähtökohdat ammatinvaihtoon ovat yksilökohtaisia.

ETAPPILEHTI 02/2016

Ihmiset vaihtavat ammattia eri syistä. Elämäntilanteet ja perhesuhteet muuttuvat eivätkä ammatilliset toiveetkaan vastaa tämän päivän tilannetta. Ikääntyminen saattaa vaikuttaa fyysiseen palautumiseen sekä työssä jaksamiseen. Työtilanteet elävät jatkuvasti eikä kiireinen aikataulu helpota työssä kuormittumista.

Työyhteisön ilmapiirikin saattaa olla tulehtunut. Monien pitkäaikaistyöttömien vanha ammatti ei työllistä ja osaamistakin pitäisi päivittää.

Myös suomalainen työkulttuuri on työntekijän näkökulmasta kokenut murroksen. Enää ei riitä, että työstä saa riittävän palkan. Työn sisältö, työskentelyilmapiiri, työn miellyttävyys ja työntekemisen luonne on muodostunut osaksi suomalaisten terveyttä ja hyvinvointia.

90-luvun alussa monet ammattiin vastavalmistuneet joutuivat kohtaamaan kovan lama-ajan todellisuuden.

Vapaita työpaikkoja oli harvassa, ja vakituisen työpaikan saaminen oli hankalaa.

Moni joutuikin valmistumisensa myötä suoraan työttömäksi.

Matkapuhelin- ja tietotekniikan kehittyminen kuitenkin alkoivat pikkuhiljaa tuottaa uusia työpaikkoja. Työntekijöitä saatettiin rekrytoida jopa suoraan koulun penkiltä.

Elektroniikkaa, eri etappeja ja Etappi Liikunnanohjaajaksi valmistumisensa aikoihin 90-luvun alkupuolella Taru Järviselle ei löytynyt koulutusta vastaavaa työtä laman vuoksi. Kun hänelle tarjottiin paikkaa elektroniikka-alalta, hän otti paikan vastaan. Hänen 14-vuotinen uransa alkoi ensin tuotannossa, jatkui varaston puolella, ja loppujen lopuksi hän päätyi ostajaksi.

Työtä riitti, kunnes vuosituhannen

◄ Taru Järvisen työuran viimeisin etappi on Luontopolkua eteenpäin -hankkeessa.

vaihteen jälkeen elektroniikka-alalle tuli taantuma: tuotantoa siirrettiin ulkomaille kustannusten minimoimiseksi tai toiminta lopetettiin kokonaan taloudellisten tappioiden vuoksi. Lukuisia ihmisiä jäi Suomessa alalta työttömäksi.

Taru Järvinen kuitenkin päätti vaihtaa työpaikkaa itse. Hän siirtyi vastaanottovirkailijan sijaiseksi Ikaalisten kylpylään. Siellä hänellä alkoi kypsyä ajatus jatkokouluttautumisesta. Henkilökohtainen elämäntilanne sekä lasten kasvu mahdollisti jatkokoulutukseen hakeutumisen. Vuonna 2011 hän valmistui ammattikorkeakoulusta kuntoutuksen ohjaajaksi.

Taru Järvisen opiskelu oli monimuoto-opiskelua, mikä tarkoitti, että opiskelu tehtiin pääsääntöisesti itsenäisesti verkon välityksellä ja lähipäivät olivat pääsääntöisesti viikonloppuisin. Opiskelutapa mahdollisti työskentelemisen opiskelun ohessa, ja hän tekikin työtä tarvittaessa töihin -sopimuksella.

Järvinen hyödynsi aikaisempaa koulutustaan uudelleenkouluttautumisvaiheessa. Käytännön kokemukset helpottivat opiskelun aiheiden käsittelyä syvällisemmin. Hän koki uudelleenkouluttautumisessa työläimmäksi tietotekniikan kehittymisen. Myös opiskelutavat ja opiskelukulttuuri olivat muuttuneet aikaisemmasta.

Valmistumisensa aikoihin Järvisellä oli jo valmiina työpaikka, ja hän työllistyi välittömästi. Ensin hän työllistyi lastensuojelun jälkihuollon yksikössä puolen vuoden ajan, minkä jälkeen hän siirtyi Etappi ry:lle yksilöohjaajaksi. Työ on ollut projektityötä, ja sopimukset on tehty vuodeksi kerrallaan.

Tällä hetkellä Järvinen on Kuntoutussäätiön järjestämässä ammatillisessa täydennyskoulutuksessa, josta valmistuu työkykykoordinaattoriksi.

Taru Järvisellä on siis kaiken kaikkiaan neljä ammatinvaihtoa takana, ja hän on todella tyytyväinen työssään. Kokonaisuutta tarkastellen hän kuuluu niihin hyvin harvoihin suomalaisiin, jotka ovat

025

työllistyneet 90-luvun lamasta lähtien tähän päivään saakka ilman työttömyyttä. Työputken on katkaissut ainoastaan lasten syntymät ja hoitovapaat. Järvisen kokemukset ammatin vaihtamisesta tuntuvat onnistuneilta, ja ammatinvaihtamisen hän on kokenut oikeaksi.

Ajatuksesta kohti toimintaa Ammatinvaihdon työstäminen ideasta toteutukseen ei ole välttämättä helppoa.

Se vaatii itsetutkiskelua ja itsetuntemusta, ja siinä on otettava huomioon monia seikkoja. Ammatinvaihto etenee yksilökohtaisesti eikä ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa edetä asiassa.

Vaikka halu vaihtaa ammattia sekä ammatinvaihdon suunnittelu ja toteuttaminen ovat itsenäisiä päätöksiä ja tekoja, on kuitenkin hyvä, jos koko prosessin ajan olisi mukana ammattilaisen tarjoamaa tukea. Myös muu tukiverkosto, kuten perheenjäsenten ja ystävien tuki, on tärkeää, kun lähdetään työstämään ajatusta teoksi.

Tarvittaessa voi ottaa prosessiin mukaan myös ammattilaisen, esimerkiksi ammatinvalintapsykologin tai työterveydenhoitajan. Ajatusta voi lähteä työstämään käytännön tasolla vaikka työkokeilun tai työharjoittelun kautta, joiden järjestelyissä auttavat paikalliset TE-toimistot.

Se, että yhteiskuntamme kärsii aika ajoin eri syistä johtuen taloudellisesta taantumasta ja niukkuudesta, ei tarkoita, että ihminen olisi tuomittu työttömäksi kotona olijaksi lopun iäkseen.

Tahto ja asenne ratkaisevat.

Vaikka työkokeilua ja työharjoittelua ollaan kritisoitu ilmaisen työvoiman käyttämiseksi työssä, niistä saa kuitenkin arvokasta tietoa ja kokemusta. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle, mikäli harkitsee ammatinvaihtoa. Voi saada uuden uran vaikkapa lapsuuden haaveammatista tai omasta harrastuksesta. Loppu on itsestä kiinni.

Pienlaina on pikavippiä parempi Teksti Sari Harsu Kuvitus Emmi Nieminen

Takuu-Säätiö auttaa monenlaisissa raha- ja velkaongelmissa.

Yksi säätiön tarjoamista palveluista on pienlaina.

Takuu-Säätiö myöntää pienituloisille sosiaalisia pienlainoja kertaluonteisiin menoihin tai hankintoihin, jotta esimerkiksi vikavippejä ei tarvitsisi ottaa. Pienlainan myöntämisen tarkoituksena on ennaltaehkäistä pienituloisten »» Takuu-Säätiön Velkalinja (puh.

0800 9 8009) päivystää arkisin kello 10–14. »» Apua saa myös chat-palvelun kautta.

Kysy rahasta -chat on auki maanantaisin ja keskiviikkoisin kello 12.30–15, ja palveluun pääsee Takuu-Säätiön nettisivujen (www.takuu-saatio.fi) kautta. »» Pienlaina-asioissa yhteyttä voi ottaa sähköpostilla pienlaina(at)takuu-saatio. fi tai puhelimitse 050 566 1930 tai 050 384 5962.

kotitalouksien ylivelkaantumista. Laina voidaan myöntää esimerkiksi kodinkoneiseen, huonekaluihin, takuuvuokraan, auton korjaukseen tai silmälaseihin.

Lainan suuruus voi olla 200–2000 euroa, ja sen takaisinmaksuaika on enintään kaksi vuotta. Lainan korko (4,5 % vuonna 2016 ) on kiinteä koko laina-ajan, eikä lainasta peritä muita kuluja.

Pienlainaa ei myönnetä vanhojen velkojen maksamiseen. Yksittäiset lasku- ja vuokrarästit voivat joissakin tapauksissa tulla kuitenkin kyseeseen. Velkaongelmaan on tarjolla muita ratkaisuja, ja niistä voi keskustella esimerkiksi maksuttomalla Velkalinjalla.

Pienlainaa voi hakea paperilomakkeella tai sähköisellä lomakkeella mistä päin Suomea tahansa. Sähköisen pienlainahakemuksen voit täyttää tietokoneella, tabletilla tai puhelimella, jossa on in-

026

ternetyhteys. Hakemus allekirjoitetaan sähköisesti pankkitunnuksia käyttäen.

Lainaa ei myönnetä automaattisesti kaikille hakijoille, sillä vastuullisuus on avainsana pienlainan myöntämisessä: pienituloista halutaan auttaa vaikeassa taloustilanteessa sen sijaan, että pahennettaisiin tämän ahdinkoa. Jotta pienlainan voisi saada, pitää pakollisten menojen jälkeen jäädä rahaa sen verran yli, että lainaa pystyy maksamaan takaisin kuukausittain. Pienlainan takaisinmaksuaika ja -summa riippuvat lainan ottajan maksukyvystä, mutta lyhennyksen on oltava kuitenkin vähintään 20 euroa kuukaudessa. Maksuhäiriömerkintä ei estä pienlainan saamista, jos edelliset velat on jo maksettu.

Maksukykyä arvioidaan vertaamalla välttämättömiä menoja ja velkoja tuloihin. Useat velat ja vaikeus suoriutua

ETAPPILEHTI 02/2016

säännöllisistä perusmenoista voivat olla merkki talousvaikeuksista, jolloin pienlainaa ei myönnetä.

Avo- tai avioliitossa elävien tulee pääsääntöisesti hakea pienlainaa yhdessä puolison kanssa. Jokaisen hakijan tilanne on yksilöllinen ja lainapäätökseen vaikuttavat monet eri tekijät. Lainan myöntämisen perusteisiin ja hakuohjeisin voi tutustua Takuu-Säätiön internetsivuilla.

Sivustolla kerrotaan myös, mitä liitteitä hakemukseen tarvitaan.

Takuu-Säätiön työntekijät kertovat mielellään lisää lainan hakemisesta ja lainaehdoista. He antavat myös tukea ja ohjeistusta talouden hallintaan. Yhteyttä voi ottaa sähköpostilla pienlaina(at) takuu-saatio.fi tai puhelimitse 050 566 1930 tai 050 384 5962.

Penno.fi seuraa talouttasi Takuu-Säätiön nettisivuilta löytyy myös Penno, käyttäjälleen maksuton sähköinen rahankäytön seurantaan tarkoitettu palvelu. Pennoon voi kirjautua paitsi sähköpostiosoitteellaan myös Facebook- tai Google tunnuksilla. Tällöin Facebook tai Google saa tiedon sovellukseen kirjautumisesta, mutta mitään Pennoon syötettyjä tietoja nämä palvelut eivät saa käyttöönsä.

Kun Pennoon syöttää tulonsa ja menonsa, näkee helposti, mistä rahat tulevat ja minne ne menevät. Lisäksi palveluun voi asettaa säästämistavoitteen ja siellä voi seurata, miten onnistuu tavoitteessaan.

Sovellus toimii nettiyhteyden kautta

027

puhelimella, tabletilla ja tietokoneella.

Jos Penno on mukana puhelimessa, voi menot kirjata muistiin heti ostokset tehtyään. Näin pysyy ajan tasalla rahatilanteestaan.

Pennolla pystyy myös tarkastelemaan, paljonko rahaa kuluu johonkin tiettyyn menoon, kuten ruokakauppaan, vaatteisiin, sisustamiseen tai harrastuksiin. Palvelussa voi vapaasti valita, miten menonsa luokittelee.

Takuu-Säätiö on kehittänyt Pennon yhteistyössä Ehyt ry:n, Marttaliiton, Nuorisoasuntoliiton ja Nuorisosäätiön kanssa. Palvelun on rahoittanut Rahaautomaattiyhdistys.

Puusta pitkälle Teksti Jesse Kari Kuva Tatu Kannusmäki

Puu- ja entisöintipajan ohjaaja Jouni Tuovinen vastailee kysymyksiin innokkaasti, äänestä kuulee palon käsillä tekemiseen. Kokemusta ja tietotaitoa hänellä on lähes 20 vuoden ajalta. Matka puun työstön ammattilaiseksi sai kuitenkin alkunsa metallipajalta.

”Työskentelin laserleikkaajana ja työnkuvaani kuului myös aloittelevien kollegoiden opastaminen. Tämä oli työssäni se mieluisin osa-alue, ihmisten kanssa työskentely.”

Tuovinen koki tarpeen vaihtaa alaa ja aloitti hienopuusepän opinnot Ikaalisten käsi- ja taideteollisuuden oppilaitoksessa vuonna 2000. ”Olin iältäni luokan vanhempaa kastia. Minulla oli kova halu oppia ja kahmin opettajilta jatkuvasti lisää tietoa ja oppia. Lähes vaadin sitä.”

Koulussa Tuovinen huomasi, että kanssaoppilaat kääntyivät opettajan lisäksi myös hänen puoleensa, kun ongelmia töiden suunnittelussa tai toteutuksessa nousi esiin. Tuovinen mieluusti auttoi ja antoi omaa näkemystään. Tämä palo ja asenne paistoivat vuosien varrella myös osastonjohtajan silmiin. Kun valmistuminen oli edessä vuonna 2003, piti hän Tuovisen kanssa palaverin. ”Osastonjohtaja otti minut tapaamiseen keväällä ja kysyi, olisinko halukas tekemään kolmen kuukauden opettajan sijaisuuden koulussani seuraavana syksynä. Alkuun ajatus tuntui hieman pelottavalta, mietin olisiko minusta opettajaksi. Hyppäsin kuitenkin pulpetista liitutaulun eteen.”

Itseään pohjimmiltaan ujoksi ja hiljaiseksi kuvaava mies jännitti luokan eteen siirtymistä, mutta yllättyi kuitenkin iloisesti. Syksyllä aloittava luokka koostui innokkaista opiskelijoista. Sukupuolijakauma oli tasainen, ja oppilailla oli monenlaista taustaa. Osa aloitti opinnot Ikaalisissa suoraan peruskoulusta, toisilla oli takanaan lukio tai muun alan ammattiopinnot. Tunnit eivät kuluneet vain teoriaa luennoidessa. Oppilaat kyselivät

paljon, ja opettaminen oli vuorovaikutteista. Tämä valoi itseluottamusta ja uskoa omaan osaamiseen.

Koulun penkiltä yrittäjäksi Vuonna 2004 Tuovinen perusti oman yrityksen, puutyöverstaan. Alussa työt hoituivat isän autotallissa, myöhemmin hän hankki tilat omalle pajalle. Asiakkaita riitti, myös työväenopisto otti häneen yhteyttä. ”Tein eräässä vaiheessa kahta virkaa.

028

Päivät vietin omalla verstaalla ja muutamana iltana viikossa toimin puutyökurssin opastajana.”

Kahden vuoden jälkeen terveydelliset syyt kuitenkin harmillisesti tulivat yrittäjyyden tielle. Firman tulevaisuutta piti pohtia tarkkaan ja harkiten. ”Alkuun minulla oli ideana pitää yritys pöytälaatikossa. Mutta verotuksen ja terveyden heikkenemisen takia tämä ei ollut lopulta kuitenkaan järkevää.”

Tuovinen joutui lopulta luopumaan yritystoiminnasta vuonna 2006. Se oli

ETAPPILEHTI 02/2016

kova paikka, koska lupaava yritys ehti toimia vain lyhyen ajan ja investoinnit olivat suuret.

Yrittäjyyden jälkeen Tuovinen siirtyi tekemään opettajan sijaisuuksia muun muassa Vammalan ammattioppilaitokseen. Samalla hän työskenteli edelleen Ylöjärven kansanopistolla. Päivät olivat pitkiä ja venyivät toisinaan jopa 16 tunnin pituisiksi. Vuonna 2007 Etappi haki ohjaajaa verstaalleen. Jouni haki virkaa, ja tässä työssä hän on tänäkin päivänä.

Yrittäjästä ohjaajaksi Puu- ja entisöintipajalla työskentely eroaa hieman perinteisestä opettajan työstä.

Myös eroja yrittäjyyteen löytyy, kun tehdään asiakastöitä. Oppilaitoksessa luokka lähtee samasta pisteestä. Pajalla jokaisella työkokeilijalla on takanaan erilainen kokemustaso, kokeilun aika voi vaihdella kuukaudesta puoleen vuoteen. Työskentelytavat, työkokeilijan omat tavoitteet ja aikaraamit on otettava huomioon. Silmää vaaditaan myös ihmistuntemukseen.

Tuovinen kertoo, että on viime vuosina

panostanut enemmän parityöskentelyyn.

Ensimmäiset kuusi vuotta hän jakoi kunnostustöitä pääasiassa yksilöllisesti. ”Ajatteluni töiden tekemiseen oli alkuun hieman yrittäjähenkisempi. Nyt olen vähän harjaantuneempi näkemään ihmisistä, sopivatko he enemmän itsenäisempään vai ryhmätyöskentelyyn.”

Tuovinen kiinnittää myös paljon huomiota töiden luonteeseen. Pitkää toistoa työvaiheissa vältetään, jotta esimerkiksi kuukauden mittaisessa työkokeilussa oleva henkilö saa mahdollisimman paljon kokemusta eri tilanteista ja laitteiden käytöstä.

Yrittäjänä työskennellessä asiakas on tärkein. Opetustyössä tärkeää on myös työkokeilijan tyytyväisyys ja tavoitteiden saavuttaminen, tulevan urapolun selkeyttäminen. Tuovinen näkee, että parasta työkokeilijalle on saada palaute suoraan asiakkaalta, ei pelkästään häneltä. Tämä antaa lisää perspektiiviä alasta ja asiakkaiden kanssa toimimisesta.

Alan ammattilaisena Tuovinen kokee omaavansa vankan tietotaidon puun työstämisestä. Myös luontainen hahmotuskyky ja kuvamuisti auttavat. Puuseppäopintoja suorittaessaan hän näki mielessään valmiin työn jo sen alkuvaiheessa. Tämä auttaa myös opettajan työssä. Puu- ja entisöintipajalla työskentelee kerrallaan noin 10 hengen ryhmä, ja tämä vaatii organisointikykyä. Vuolteenkadun toimipisteessä opettaminen oli haasteellisempaa. Kaksi ryhmää toimi kahdessa kerroksessa, ja ihmisiä oli opastettavana parhaimmillaan 17. Nyt puu- ja entisöintipajat ovat yhdistyneet, ja nykyisessä toimipisteessä työt tehdään samassa tilassa, pienemmällä ryhmällä.

Vapaa-aikanaan Tuovinen harrastaa muun muassa partiota, takavuosina hän harrasti myös öljyvärimaalausta. ”Maalaaminen oli addiktoivaa ja aikaa vievää. Saatoin viettää työn parissa kerrallaan jopa kahdeksan tuntia. Joskus syöminenkin meinasi unohtua. Muutamia töitäni on myyty, mutta nyt maalaaminen on jäänyt vähemmälle.”

Maalauksen tilalle on tullut valokuvaus, ja sitä hän on opiskellutkin kansanopistossa kuuden vuoden ajan. Tänä

◄ “Hyvä siitä tulee” on usein kuultu lause Jounin suusta.

029

vuonna aika ei valitettavasti riittänyt opintoihin, mutta kuvia tulee napsittua silti. Tärkeää on myös luonnossa liikkuminen ja hiljentyminen. Nämä kaikki palvelevat myös ammatissa.

Leo Larkkonen – tulevaisuuden tekijä

Lokakuussa Puu- ja entisöintipajalla aloittaneelle Leo Larkkoselle nikkarointi on tuttua puuhaa. Jyväskylän kupeesta, Vihtavuoresta kotoisin oleva nuorimies on valmistunut puusepäksi Jyväskylän ammattiopistosta 2015. Kolmeen vuoteen mahtui paljon teoriaa, mutta myös käytäntöä. Opintoihin kuului kolme työssäoppimispätkää Puuykköset Oy:ssä. Tämä sopi Leolle mainiosti. ”Opin parhaiten itse tekemällä, teorian pänttääminen ei ole aina se itselle sopivin tyyli”.

Idea puusepäksi opiskeluun lähti alunperin yhteishaussa, myös kesätyö Ekokat Oy:n palveluksessa synnytti ajatuksia.

Käsillä tekeminen tuntui omalta jutulta, ja nimenomaan puun työstäminen. ”Kollegat olivat tuttua porukkaa, erityisesti ohjaajani. Jobissa toimi nimittäin oma isäukkoni.”

Puu- ja entisöintipajalle tie vei TE-toimiston suosituksesta. Puusepälle homma on tuttua, mutta työelämäkokemusta olisi hyvä saada lisää. ”Pajalla tehtävät kunnostukset ovat osittain vanhan kertausta, mutta aina oppii myös vähän uutta.”

Leo kiittelee pajan hyvää porukkaa ja ohjaaja Jouni Tuovista. Asiakastöitä on päässyt kunnostamaan itsenäisesti, mutta myös parityönä. Yhteishenki on kohdillaan, ja päivät ovat sujuneet rattoisasti.

Tulevaisuus on kysymyksiä täynnä, mutta mielessä on pyörinyt idea alan jatko-opinnoista. Vapaa-aikanaan kitaraa soittava muusikko on aikonut hakea soitinrakentajan linjalle Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen.

Pääsykokeisiin kuuluva soitto-osuus jännittää, mutta motivaatio on kova, ja kitaransoittoa on tullut treenattua ahkerasti vuoden verran. Turhia paineita leppoisa nuorimies ei halua ottaa, toteaa vain lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Eletään tässä hetkessä.”

Etapin sakki ja Matti Teksti Sari Harsu Kuva Tatu Kannusmäki

030

ETAPPILEHTI 02/2016

◄ Matin reipasotteinen ajo on tullut tutuksi useimmille Etapin työntekijöille.

Matti Soranummi meni toukokuussa 2000 töihin Etapin hallinnoimaan, nyt jo purettuun Pälkäneen lomakotiin. Tuolloin yhdistys tosin oli nimeltään vielä Tampereen seudun Työttömät ry. Lomakodin omisti Tampereen kaupunki. ”Pälkäneellä lomakodilla hoitelin nurmikkoa 2000–2006.”

Tähän tehtävään Matti päätyi tuttavansa Jarmo Tiihosen kautta. Etapin puupuolella tuolloin toiminut Tiihonen oli puhunut kaverilleen ja Etapin silloiselle toiminnanjohtajalle Seppo Vainiolle, että tarvitsisi työkaveria. Matti sitten pestattiinkin yhdistyksen vahvuuteen.

Hommat lomakodilla loppuivat kesän myötä syyskuussa, ja tuolloin Matti siirtyi Vuolteenkadulle yhdistyksen kuljetustehtäviin talven ajaksi. Lomakodin toiminnan päätyttyä Matti alkoi työskennellä Etapin kuljettajana ympärivuotisesti.

Niin oli Matin Etappi-ura alkanut. Välillä hän on ollut yhdistyksessä työllistettynä, välillä vapaaehtoisena. Kun ikää on karttunut, eikä palkkatöitä ole löytynyt, on ollut luontevaa jatkaa Etapilla.

Kuski jo ennen Etappia

Etapilla on kaksi autoa, ja yleensä talossa on samanaikaisesti myös kaksi autonkuljettajaa. Toinen kuskeista on jo pitkään ollut Matti.

Ennen Etapille tuloaan Matti toimi kaksikymmentä vuotta huonekalujen kuljettajana Isku-kalusteella. Työ loppui vuonna 1992. Tämän jälkeen Matti työllistyi vielä puoleksi vuodeksi kaupungille siivoojaksi, mutta sitten töitä ei enää ottanut löytyäkseen. Työttömyysjakson jälkeen tuli Etappi.

Matti on seurannut Etapin menoa pitkään, ja hän on nähnyt myös Etapin muuttumisen vuosien virrassa. Joitakin vanhoja pajoja on lakkautettu ja joitakin uusia on polkaistu käyntiin. Myös kuljetukset ovat muuttuneet. Suurimpana muutoksena Matin osalta on ollut ruokalan lakkauttaminen vuoden 2014 lopussa. Siihen asti Matti teki paljon ruokatarvikekuljetuksia.

031

Uudehkoja kyytiläisiä ovat kaupunkipyörät, joskin niiden kuljetus on pääsääntöisesti talon toisen kuskin hommia.

Viime aikoina Matti on ajellut enimmäkseen hakemaan varaosia Autopajalle, joskus Pyöräpajallekin.

Ympäristön tarkkailija Etapin toiminnanjohtaja Kauko Salmivirta on aina valmis kehumaan Etapin sakkiin olennaisena osana kuuluvaa miestä. ”Kuljettaja Matti tuntee Tampereen väylät kuin omat taskunsa, hän sanoo. ”Kun Matin kyytiin hyppää, saa olla varma, että perille päästään suorinta mahdollista reittiä.”

Aamuvirkku kuljettaja ilmestyy Etapille aamuisin ensimmäisten joukossa. ”Matti seuraa alueen tapahtumia tarkkaan ja perehtyy päivän lehden uutisiin jo varhain”, toiminnanjohtaja kertoo.

Mies todellakin on hyvin perillä siitä, mitä ympärillä on meneillään, myös lähiympäristössä. Hän tietää, jos Etapin pihassa tai lähistöllä on jotakin tapahtumassa. ”Matilta kuulee uusimmat sisäpiirin tiedot. Hän on Etapin silmät ja korvat”, sanoo Mediapajan työnohjaaja Joni Syvänen. ”Se, mistä mies tietonsa saa, on jäänyt mysteeriksi”, pajaohjaaja lisää. ”Matissa on tsemppaajaluonnetta, ja hän kantaa vapaehtoisenakin huolta Etapin palvelujen kehittämisestä ja jatkuvuudesta”, Kauko Salmivirta kertoo.

Joni Syvänen sanoo Matin olevan humoristi henkeen ja vereen ja on sitä mieltä, että Matista ei heti välttämättä arvaa, millainen mies lippalakin alla seisoo: ”Hän vaikuttaa hiljaiselta, mutta kun keskusteluyhteyden avaa, mielipiteitä voi tulla asiasta kuin asiasta. Mies tietää paljon. Pitää vain osata kysyä oikeita kysymyksiä.”

Lokakuun 14. päivä vuonna 2016 oli Matin virallisista Etappi-päivistä viimeinen. Eläkkeelle jäävä mies kuitenkin vakuuttaa, että häntä näkee Etapilla jatkossakin. ”Pidän vain vapaat nyt ensin.”

Etappi lähettää yhteistyökumppaneilleen ja muille tärkeille tahoille sähköisen tiedotteen kerran kuukaudessa. Olemme koonneet tähän viimeisimpien tiedotteiden antia.

Mikäli haluat mukaan postituslistalle, ilmoita sähköpostiosoitteesi Mediapajan ohjaajalle: joni.syvanen@etappi.info.

Toukokuu 2016 Jouni 50 vuotta Toukokuun alussa nautittiin kakkukahvit Puupajan ohjaajan merkkipäivän kunniaksi: pitkän linjan etappilainen Jouni Tuovinen täytti 50 vuotta. Jounilla on alusta asti ollut vankan asiantunteva ote paitsi puualan työtehtäviin myös pajalaisten ohjaamiseen. Jouni heittäytyy ennakkoluulottomasti mukaan monenlaiseen toimintaan niin työssä kuin vapaa-ajallakin.

Viimeisimpiä uutuuksia Puupajalla on pajakoulu, jossa on opittu ja edetty Jounin johdolla loistavasti.

Kaupunkipyöräkesä alkanut Ekokumppanit Oy on yritys, joka pyrkii edistämään kestävää kehitystä ja vastuullista elämäntapaa tuottamalla tie-

dotus-, neuvonta-, koulutus- ja asiantuntijapalveluja. Tampere Citybike -toiminta kuuluu yrityksen tarjontaan. Kaupunkipyörätoiminnasta vastaa nyt Markus Merta, jolle pesti siirtyi Ekokumppanien projektiasiantuntija Olli Vakkalalta. Miehet kertovat kaupunkipyörien pyörivän mallikkaasti ja ahkerasti. ”Pyörät vapautettiin talven vankeudesta maanantaina 9.5., ja homma on lähtenyt rullaamaan heti mukavasti. Avaimia saa Visit Tampereen matkailuneuvonnasta osoitteesta Hämeenkatu 14 B.” Pyörän käytön hinta on 10 euroa. Lisäksi kaupunkipyörästä maksetaan 40 euron pantti, jonka saa takaisin, kun palauttaa avaimen. Pyörää saa käyttää Citybike-kauden aikana niin kauan kuin haluaa, vaikka koko kesän. Syksyllä avain on kuitenkin palautettava.

Pyörä tulee lukita sille tarkoitettuun pysäkkiin.

Etapin Pyöräpajan miehistö huoltaa ja kunnostaa kaupunkipyöriä aina tarpeen mukaan.

”Yhteistyö Etapin kanssa sujuu aivan loistavasti. Etappi on elinehtoinen yhteistyötaho kokonaisuudessa, sillä pyörien huolto- ja siirto on olennainen osa toimintaa. Käyttäjiä on monenlaisia, ja pyörät eivät ole enää uutuudenloistossaan, joten pientä huolto- ja säätötarvetta on säännöllisesti”, Olli Vakkala sanoo. ”Homma toimii Citybiken ja Etapin välillä todella luontevasti, ja puhelinyhteydet ovat suorat molempiin suuntiin. Kaupunkipyörän työntekijä kiertää kaupungilla tarkastamassa pyörien kuntoa ja sijaintia, jonka jälkeen tarpeen mukaan ilmoittaa Etapille huoltoa tai muita toimia vaativista kohteista ja pyöristä.”

Etappi mukana Unelmien liikuntapäivässä 10.5. toteutettiin maanlaajuinen Unelmien liikuntapäivä -tapahtumakokonaisuus. Päivään kutsuttiin kaikki mukaan järjestämään liikuntatapahtumia kuntosalien avoimien ovien päivistä polttopallon peluuseen, kulttuurikävelyyn ja pyörälenkkiin.

Etappi oli tapahtumassa mukana siten, että kutsui tutustujia saapumaan pajoille kävellen tai pyöräillen. Sekä kävelijöitä että pyöräilijöitä Etapin pihaan saapuikin iltapäivän aikana, ja kävijäryhmä kierrätettiin Etapin pajoilla

Elokuu 2016

Telttasauna Puistofiestassa Etappi oli mukana Hämeenpuistossa pidetyssä Puistofiestassa sunnuntaina 14.8.

Kävijämäärältään yhtä Tampereen suosituinta kaupunkitapahtumaa vietettiin jo seitsemättä kertaa.

Puistofiesta-tapahtuman ideana on ottaa Hämeenpuisto kaupunkilaisten haltuun, täyttää puisto eri toimintapisteillä ja tuottaa kävijöille erilaisia koke-

032

ETAPPILEHTI 02/2016

muksia. Yli sadan toimintapisteen lisäksi Hämeenpuistossa oli kolme lavaa, joissa nähtiin ja kuultiin muun muassa musiikki- ja liikuntaesityksiä sekä taikuutta.

Etappi pystytti Leirivälinepajan Kimmo Viinikkalan johdolla pisteeseensä telttasaunan, ja esillä oli myös yksi Etapin Polkupyöräpajalla kunnostettu vaihdepyörä sekä Puupajalla tehty nuken sänky.

Yksilöohjaajat Kristiina Nippula ja Sari Harsu kertoivat kiinnostuneille yleistietoa Etapin toiminnasta ja pajoista.

Hämeenpuisto täyttyi tänäkin vuonna puistofiestan viettäjistä, ja Etapin lauteillakin tutustujia vieraili mukavasti.

Rastin remontti ohi Rasti – Voimavarapiste työttömille -hankkeen syyskausi on alkanut, ja tilojen ilmastointiremontti on saatu päätökseen. Susannalta ja Katjalta voi varata aikaa keskustelukäynneille ja terveystapaamisiin. Syyskuussa alkaa taas myös uusi voimavararyhmä.

Rastiin on sovittu syksylle vierailu- ja tutustumiskäyntejä tamperelaisten yhteistyötahojen ryhmien lisäksi myös ulkopaikkakuntalaisille ryhmille. Lokakuussa Rasti osallistuu jo perinteiseksi muodostuneeseen työttömien terveystapahtumaan.

Työttömien terveystapahtuma järjestetään tänä vuonna 13.10. kello 13–15 Tipotien sosiaali- ja terveysasemalla.

Mikäli olet kiinnostunut Rastin asiakkuudesta, voit ottaa terveystapaamisen merkeissä yhteyttä Susannaan (050 364 0236, susanna.oksanen@etappi.info) tai keskusteluaikaa varataksesi Katjaan (050 364 0050, katja.koskensalo@etappi.info). Ryhmästä saat lisätietoa molemmilta työntekijöiltä.

Syyskuu 2016

Etapista työelämään Tampereen seudun vaikeasta työllisyystilanteesta huolimatta kaikilta Etapin pajoilta on ohjauduttu mukavasti uusiin haasteisiin. Elokuun loppuun mennessä 25 etappilaista on jatkanut pajalta työhön tai koulutukseen.

Tänä vuonna Etapilta on siirtynyt avoimille työmarkkinoille jo kaksitoista

pajalaista. Viimeisimpänä työllistyi Pyöräpajan Toni, joka sai töitä omalta alaltaan nuoriso-ohjaajana. Koulutukseen on jatkanut kolmetoista etappilaista.

Koska pajoilta on edetty ja edetään hyvin omaa polkua eteenpäin, vapaita työkokeilupaikkoja avautuu tasaiseen tahtiin. Niitä kannattaa kysellä.

Pajakohtaiset yhteystiedot Etappilehden viimeisellä aukeamalla.

Etappi liikuttaa Etapin tarjoamat keskiviikkoiset kuntojumpat ovat jälleen alkaneet voimistelusalissa 1 Ratinan stadionilla. Kaikille työttömille on tarjolla jumppia eri teemoilla. Teemat löytyvät Etapin nettisivuilta www.etappi.info. Jumpat ohjaa Nina Tapala.

Ratinan stadionin kuntosalivuorot jatkavat vanhoilla tutuilla paikoillaan maanantaisin kello 10–12, keskiviikkoisin kello 9–10 ja perjantaisin kello 14–15.

Kuntojumppa on keskiviikkoisin kello 12–12.45.

Sisään mennään keskiovesta (vahtimestarit) ja käytävää vasemmalle.

Pukuhuoneet: (2. krs), numerot 21 ja 22 (naiset) sekä 23 ja 24 (miehet) Yhteyshenkilö: Rainer ”Finski” Suomi, puh. (03) 317 0389, 040 565 3711, finski37@gmail.com.

Lokakuu 2016

Leirivälinepajan kautta syysretkelle Etapin Leirivälinepaja ei sulje oviaan, vaikka vilkkain sesonki on tämän vuoden osalta jo ohitettu. Kun telttaan pystyttää kaminan, telttakausi voi jatkua vaikka ympäri vuoden. Myös kaikki muu tarpeisto leiri- ja retkielämään löytyy Leirivälinepajalta. Oletko jo käynyt tutustumassa tarjontaan?

Lisätietoja antaa Kimmo Viinikkala: 040 801 6002.

Rauhoittava retki Rajalaan Syyskuun 15. päivä etappilaiset tekivät perinteisen syysretkensä Ikaalisten Rajalaan. Linja-automatkan jälkeen Etapin

033

väki nautti Tampereen seurakuntien tarjoaman aamiaisen.

Aamuevästyksen jälkeen oli vuorossa seurakunnan yhteyshenkilönä Etapilla toimivan Pirjo Paloviidan ja Etapin yksilöohjaaja Kristiina Nippulan suunnittelema ohjelma: noin neljän hengen ryhmissä osallistuttiin jousiammuntaan, lakanalentopalloon, kaupunkisotaan – joka nimestään huolimatta oli täysin väkivallatonta toimintaa – ja arkkitehtoniseen hankkeeseen, jossa spagetteja ja vaahtokarkkeja rakennusmateriaalina käyttäen tuli toteuttaa mahdollisimman korkea itsekseen pystyssä pysyvä rakennelma.

Tämän jälkeen jokainen sai vapaasti päättää ohjelmastaan lounaaseen asti.

Osa suuntasi metsään ja rantaan keräämään puolukoita, karpaloita tai sieniä, joita lähtikin kotiin viemisiksi hyvä määrä. Korsusaunakin lämmitettiin, ja muutama etappilainen kävi nauttimassa kunnon löylyt ennen ruokailua ja paluumatkaa.

Pajalaisten palaute osoitti, että luontopäivä oli virkistävä kokemus: ”Tosi rentouttava päivä.” ”Mukavaa vaihtelua.” ”Tällaisia tarvitaan!”

Valtuuskunta vieraili Hyvinkään-Riihimäen työpajavaltuuskunnan väki poikkesi Etapille 4.10. Kokoonpanoltaan muuntuva ryhmä kiertää Tapio Piilolan johdolla tutustumassa erilaisiin kohteisiin. Taustajärjestönä toimii Hyvinkään-Riihimäen Seudun Ammattikoulutussäätiö eli HRAKS, jonka tarkoituksena on huolehtia talousalueen tarvitsemasta ammatillisesta koulutuksesta sekä sitä tukevasta nuoriin ja aikuisiin kohdistuvasta syrjäytymisen ehkäisemisestä.

Internetin hakukoneen käytön tuloksena tällä kertaa löytyi Etappi, joka alkoi kiinnostaa valtuuskuntaa ja valikoitui käyntikohteeksi.

Yksilöohjaajat Kristiina Nippula ja Sari Harsu kierrättivät ryhmän Etapin pajoilla. Lopuksi istuttiin vielä neuvotteluhuoneeseen pullakahveille keskustelemaan Etapista, valtuuskunnan toiminnasta sekä Hyvinkään ja Riihimäen seudun pajatoiminnasta.

Etappi otti ilahtuneena vastaan kiinnostuneet vierailijat ja toivottaa muutkin ryhmät tervetulleiksi.

i

ETAPIN PALVELUT

v

AUTOPAJA

b

POLKUPYÖRÄPAJA

Autopajalla tehdään määräaikaishuoltoja, jarrutöitä, iskareiden vaihtoja, pakoputkitöitä, nivelien vaihtoja, kytkimen korjauksia, rengastöitä, katsastustarkastuksia ja katsastuksia sekä muita auton perinteiseen korjaukseen ja kunnossapitoon liittyviä töitä.

Polkupyöräpajalla kunnostetaan ja kierrätetään lahjoituksena saatuja fillareita perinteisistä kesäpyöristä vaihteellisiin maastopyöriin. Pajalta on hankittavissa myös varaosia.

A-J Halme ( 050 441 8777 + antti-jussi.halme@etappi.info

A-P Rakkolainen ( 050 431 0075 + ari-pekka.rakkolainen@etappi.info

Työnohjaaja:

Työnohjaaja:

Mika Nurmi ( 050 431 0072

Asiakkaiden pyörille tehdään pieniä huoltoja ja korjauksia.

Työnohjaaja:

N

LUONTOPOLKUA ETEENPÄIN -HANKE

PUUPAJA

Pajalla kunnostetaan huonekaluja ja muita puuesineitä sekä tehdään esimerkiksi pöytiä, tuoleja, hyllyjä, kaappeja, ovia sekä erilaisia pien-esineitä. Työt suunnitellaan yhdessä asiakkaiden kanssa heidän toivomustensa mukaan.

Työnohjaaja:

Luontopolkua eteenpäin -hanke yhdistää Etapin työpajatoiminnan luonto- ja erämatkailuun perehtymiseen sekä leirien ja tapahtumien suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Työnohjaaja:

Niina Rautiainen ( 050 560 4710 + niina.rautiainen@etappi.info

YKSILÖohjaaja:

Taru Järvinen ( 040 766 8459 + taru.jarvinen@etappi.info

N

MEDIAPAJA

Mediapaja tarjoaa media-alan palveluja. Pajalla tuotetaan tekstiä, valokuvataan, taitetaan julkaisuja, tehdään mainoksia ja luodaan nettisivuja.

Myös tämä lehti on suunniteltu ja toteutettu Mediapajalla.

Työnohjaaja:

Joni Syvänen ( 050 431 0077 + joni.syvanen@etappi.info

Jouni Tuovinen ( 050 431 0074 + jouni.tuovinen@etappi.info

3

SIIVOUSPAJA

Siivousosasto vastaa Etapin puhtaanapidosta ja siivouksesta.

Harjoittelijoita ohjataan ammattimaiseen siivoustyöhön. Heitä opastetaan ammattivälineiden ja koneiden käytössä.

Työnohjaaja:

Tarja Pihlman ( 040 768 2813 + tarja.pihlman@etappi.info

Q

LEIRIVÄLINEPAJA

Leirivälineitä kunnostetaan ja säilytetään Auto- ja Pyöräpajan rakennuksessa. Pajalle on oma sisäänkäynti. Varastosta löytyy retkeilyvälineitä laidasta laitaan, soppatykeistä ahkioihin ja kauhoista kaminoihin.

Työnohjaaja:

Kimmo Viinikkala ( 040 801 6002 + kimmo.viinikkala@etappi.info

Y

Rasti – Voimavarapiste työttömille

Rasti ottaa asiakkaita vastaan Klingendahlin kiinteistössä osoitteessa Hämeenpuisto 44. Rasti on maksuton hyvinvoinnin palvelupiste, jossa Katja Koskensalo ja Susanna Oksanen tarjoavat tukea ja ohjausta niin fyysiseen ja psyykkiseen kuin sosiaaliseenkin hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä.

Rastissa on mahdollisuus -yksilökeskusteluun, jossa käsitellään itselle tärkeitä teemoja -terveyskartoitukseen, jossa voi mittauttaa esim. verenpaineen ja keskustella terveydestä -voimavararyhmään, jossa edistetään siihen osallistuvan hyvinvointia pienessä porukassa.

Yhteydenotot:

Terveydenhoitaja Susanna Oksanen ( 050 364 0236 + susanna.oksanen@etappi.info

Elämäntaidon valmentaja Katja Koskensalo ( 050 364 0050 + katja.koskensalo@etappi.info

(

YRITYSKOORDINAATTORI

Yrityskoordinaattori toimii linkkinä Etapin ja yritysten välillä ja hoitaa muun muassa edelleensijoituksia.

Työnohjaaja:

A-J Halme ( 050 441 8777 + antti-jussi.halme@etappi.info

"

toiminnanjohtaja

Kauko Salmivirta ( 0400 799 526 + kauko.salmivirta@etappi.info

Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry Sarvijaakonkatu 28 ja 30 33540 Tampere (

010 231 23 60

Puhelun hinta 8,35 snt/puh + 16,69 snt/min Hinnat sis. alv 24 %

)

YKSILÖOHJAUS

etappi@etappi.info www.etappi.info

Etappi pyrkii edistämään asiakkaidensa elämänhallintaa ja hyvinvointia esimerkiksi yksilöohjauksen avulla.

YKSILÖOHJAAJA:

Sari Harsu ( 050 560 6436 + sari.harsu@etappi.info

Kristiina Nippula ( 050 597 6709 + kristiina.nippula@etappi.info

7

TOIMISTO & TALOUS

Seija Siniranta ( 010 231 2360 + seija.siniranta@etappi.info

Etappi ja Etapin Mediapaja löytyvät myös Facebookista ja Twitteristä.