Etappilehti 1/14

ETAPPI Mikä ihmeen työpaja? | KANSAINVÄLISYYS Itsenäisyys ja luottamus vievät töihin ulkomaille | ILMIÖT Luontopolku

IHMISET

ILMIÖT

YHTEISKUNTA

Lea Karjalainen jää eläkkeelle TVY:n puheenjohtajan työstä

Villivihannekset ovat ilmainen ja maukas lisä ruokavalioon

Sofie tekee näkymätöntä näkyväksi

www.etappi.info

1 / 2014

Etappilehti

Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry Sarvijaakonkatu 28 & 30 33500 TAMPERE

Tavoitteellista työllistämistä jo yli 20 vuoden ajan

Taikuri työnohjaajana

ETAPPILEHTI © Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry, 2014 ISSN 1799-9901 Ilmestyy kahdesti vuodessa, painos 1000 kpl.

PAINOPAIKKA: PK-Paino, Tampere KESTÄVÄÄ KEHITYSTÄ: Tämä lehti on painettu kierrätyspaperille.

KANNEN KUVA: AP Ahonen SISÄKANNEN KUVA: Mikko Hämäläinen

14 19 46

ASIAA ETAPISTA Mikä ihmeen työpaja?

Leirivälinepajalta tarvikkeet retkille ja tapahtumiin Etappi tiedottaa

16 20 38

ILMIÖT Puitteet unelmille Satoa luonnosta lautaselle Sofie tuo sosiaaliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset näkyviin

IHMISET

KANSAINVÄLISTÄ

10 30

Itsenäisyys ja luottamus vievät töihin ulkomaille Toimitussihteeri, työnohjaaja, taikuri

05 40

Kolumni: Nuoret ja yrittäjyys – tulevaisuuden avaimet Suoran toiminnan nainen

LEHDEN TEKIJÖITÄ KAUKO SALMIVIRTA

JOSE AHONEN

MINNA AUTIO

päätoimittaja

toimitussihteeri

toimittaja

SARI HARSU

MIKKO HÄMÄLÄINEN

JONI SYVÄNEN

toimittaja

valokuvaaja

graafikko

TOIMINTAA TUKEE

PÄÄKIRJOITUS

"

KAUKO SALMIVIRTA Toiminnanjohtaja / Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry

Takuita kaikille työnhakijoille

NUORTEN SIJOITTUMISTA työelämään on hidastamassa koulutuksen ja työkokemuksen puute. Ratkaisuja nuorten syrjäytymisen katkaisemiseen haetaan nuorten yhteiskuntatakuulla, lupauksella siitä, että yhteiskunta takaa työttömäksi joutuneelle nuorelle työ-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikan. Nuorten voimavaroja pitää ottaa käyttöön, kun työelämään siirtyviä nuoria on huomattavasti vähemmän kuin työelämästä eläkkeelle siirtyviä. Työpajoilla on nuorisotakuussa paikkansa, koska niiden toiminta perustuu kannustavaan työilmapiiriin ja siihen, että eri-ikäiset henkilöt työskentelevät yhdessä, yhdistävät erilaista osaamista sekä oppivat toisiltaan. Nuoret saavat oppia vanhempien työntekijöiden ammattitaidoista ja työtavoista, ja vanhemmat saavat nuorilta uusia tietoja, mitkä auttavat selviytymään työelämän muutoksista.

Tampereen alueella suuri joukko yli 50-vuotiaita, noin 5 500, haluaisi sekin jonkinlaisia hyvän elämän takuita. Heidän kohdallaan työnsaantia heikentävät ennakkoasenteet: heidän oletetaan saavan aikaan tuloksia heikommin, ja heillä oletetaan olevan enemmän sairauspoissaoloja. Vaikka olettamuksille ei ole näyttöjä, ikääntyvän työnhakijan ei ole helppo saada työpaikasta uudestaan kiinni.

Osaamisesta ja motivaatiosta työllistyminen ei ole kiinni. Hänellä on myös sellaista kokemusvaraista tietoa, miten työt voidaan tehdä ilman turhia työvaiheita.

Etapin ikääntyvät työnhakijat ovat kumonneet ennakkoasenteet ajat sitten: heiltä löytyy innostumista, sitoutumista, he tulevat säännöllisesti työpaikalle ja haluavat auttaa nuoria ja Etappia.

Kokemus on luonnonvara ja hiljainen tieto, mitä on vuosien mittaan kertynyt ja mitä he haluavat välittää eteenpäin ja hyödyntää

kehittyäkseen edelleen työssään. He uskovat nuorten kehittymismahdollisuuksiin ja kannustavat pajanuoria hakeutumaan koulutukseen. Näitä työn tekemiseen ja työyhteisön hyvinvointiin liittyviä myönteisiä arvoja pitää myös ottaa huomioon henkilökohtaisia tuottavuuksia arvioitaessa.

Rajallisten työpaja- ja muiden työpaikkojen määrä asettanee ehtoja sille, että valinnoissa paikkoja tarjotaan ennen kaikkea nuorille. Kouluttautumisvaihtoehdot eivät motivoi ikääntyviä vastaavalla tavalla. Lisäksi heidän paluunsa työelämään ei olennaisesti parannu työpajajaksojen jälkeen työpajanuoriin verrattuna. Pienyrittäjiä ja muita työnantajia tulisi tulla vastaan helpottamalla taloudellisesti ikääntyvien mutta motivoituneiden ja kokeneiden työnhakijoiden työllistämistä. Erilaiset kokeilut ovat mahdollisia ja suotavia ennen pysyvien ratkaisujen aikaansaamista. Asenteita ei muuteta mahtikäskyillä ja seminaareilla vaan riittävillä palkkatuki- ja muilla kannustamilla sekä joustavilla työttömyysturvaratkaisuilla.

Työpajatoiminnassa toteutuvat hyvin nuoriso- ja ”senioritakuun” parhaat osiot. Nuorten elämäntilanteisiin haetaan ratkaisuja sekä tuetaan heidän koulutus- ja työpaikkatavoitteidensa saavuttamista. Vaikka yksilöohjauksen painopiste on ollut nuorissa, tarvitsevat ikääntyvät työnhakijat yhtä lailla luottamuksellista keskustelukumppania. Ikäjohtamisessa painotetaan heidän osaltaan vähän eri asioita kuin nuorten kohdalla. Takuu siitä, että ikääntyvien työnhakijoiden yksilölliset tarpeet otetaan myös huomioon kannustamisratkaisuja tehtäessä, on jo askel eteenpäin.

Avoimuutta, erilaisuutta ja työkokemusta arvostavassa ja keskustelevassa työilmapiirissä syntyvät parhaat työkäytännöt.

04

ETAPPILEHTI 01/2014

ENE HÄRKÖNEN ja MARIA ILOMÄKI Työllisyydenhoidon palveluyksikkö / Kansainväliset kehittämishankkeet

Nuoret ja yrittäjyys – tulevaisuuden avaimet YRITTÄJYYS JA YRITTÄJÄMÄISET ASENTEET ovat avainasemassa, kun puhutaan nuorten työllistymisestä nyt ja tulevaisuudessa. Työelämän muutokset ovat haastaneet perinteiset työnteon mallit, ja viimeistään nyt on aika etsiä uusia tapoja työllistää itsensä.

Tampereen kaupungin Työllisyydenhoidon palveluyksikkö on mukana kansainvälisessä My Generation at Work -projektissa ajalla 1.2.2013–30.4.2015. Projektin päätavoitteena on nuorten työllisyyden edistäminen erityisesti yrittäjyysosaamisen kehittämisen näkökulmasta. Projektia koordinoidaan Rotterdamista ja mukana on Tampereen lisäksi Antwerpen, Glasgow, Valencia, Torino, Braga, Maribor, Riika, Gdansk, Varsova ja Thessaloniki. Projektissa on ensisijaisesti kolme pääteemaa: 1) luoda uusia yhteyksiä nuorten koulutuksen ja työn välille, 2) luoda uusia yhteyksiä nuorten ja työelämän kysynnän välille ja 3) luoda uusia kumppanuuksia edellä mainittujen teemojen edistämiseksi. Kattavana ajatuksena on haastaa vakiintuneita ajatusmalleja yrittäjyyteen liittyen ja edistää yrittäjämäisiä asenteita ja nuorten yrittäjyysmyönteisyyttä kokonaisvaltaisesti.

Jotta hyvistä ja korkeista tavoitteista saadaan aikaiseksi konkreettista käytännön tekemistä, olemme projektin puitteissa lanseeranneet hyviä käytännön esimerkkejä, joiden kautta edistetään nuorten yrittäjyyttä. Projektissa näitä käytännön esimerkkejä kutsutaan nimellä Go For It! Tampereen käytännön esimerkkeinä ovat olleet osuuskuntatoiminta ja oppilaitososuuskunnat, nuorille suunnattujen yrityspalvelujen kehittäminen, yrittäjyyden edistämisen sisällyttäminen oppiaineiden opetukseen koulussa ja nuorten kesäkahvila Pouta kesällä 2013. Käytännön esimerkit on toteutettu yhdessä nuorten ja yhteistyökumppaneiden kanssa.

Projektin puitteissa on järjestetty säännöllisesti kumppanikaupunkien tapaamisia eri puolilla Eurooppaa. Tapaamisissa kaupunkien edustajat vaihtavat kokemuksia hyvistä käytännöistään ja kohtaamistaan haasteista. Osallistujilla on mahdollisuus oppia toistensa kokemuksista ja toimivista käytännöistä yksityiskohtaisesti sekä ra-

kentaa laajoja verkostoja eurooppalaisten kollegoiden kesken. Viimeisin kumppanimaiden tapaaminen oli Thessalonikissa, Kreikassa tammikuussa 2014, ja siellä esittelimme Tampereelle syksyllä 2013 kolmeksi vuodeksi perustettua Yrityskylää.

Tampereella on jo nyt paljon toimintaa nuorten yrittäjyyden edistämiseksi, mutta harmillisen usein eri toimijat ovat tietämättömiä toisistaan ja eri tahoilla tehdään päällekkäistä työtä. Tavoitteenamme on yhdistää nuorten parissa työskenteleviä toimijoita sekä laajentaa verkostoja. Toivomme, että tällä tavoin tiedonvälitys ja kokemusten jakaminen sekä erilaiset yhteistyön muodot eri toimijoiden kesken helpottuvat. Lisäksi resursseja voidaan yhteistyössä kohdistaa paremmin ja tehokkaammin päällekkäisen työn vähentyessä. Haluamme luoda puitteet pitkäaikaiselle yhteistyölle ja toiminnalle ja luoda suuntaviivoja sekä toimintamalleja, jotka kantavat myös projektin jälkeiselle ajalle.

Tavoitteenamme on myös muuttaa asenteita, jotta yrittäjyys saadaan osaksi yhä useamman nuoren elämää.

Asennemuutosta tarvitaan niin kaupunkitason päättäjien kuin myös nuorten itsensä, nuorten vanhempien ja nuorten ohjaajien ajatusmalleissa. Yrittäjyyden edistämisellä tarkoitamme perinteisen yrittäjyyden lisäksi myös yrittäjämäisten asenteiden levittämistä ja yritteliäisyyden näkemistä kaikilla elämän osa-alueilla. Työmarkkinoiden murroksen johdosta tulevaisuudessa yhä useampi nuori joutuu itse luomaan työpaikkansa ja vakiintuneita ajatusmalleja tulee muuttaa, jotta voidaan löytää uusia tapoja itsen työllistämiseksi.

Usein haasteena on saada nuorten parissa työskentelevät tahot toimimaan yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoitteenamme on, että yhä useampi nuori näkisi yrittäjyyden yhtenä mahdollisuutena työllistää itsensä tulevaisuudessa ja että yrittäjämäiset asenteet tulisivat osaksi elämää niin työssä kuin muillakin elämän osa-alueilla.

Tähän tarvitaan jokaisen toimijan aitoa yhteistyötä, panostusta ja pitkäjänteistä sitoutumista – sekä ennen kaikkea intoa ja asennetta edistää yrittäjyyttä kokonaisvaltaisesti!

05

KOLUMNI

"

RIINA HIIPAKKALAHTI Kehittämispäällikkö / Työllisyydenhoidon palveluyksikkö

Tampereen työllistämistuki uudistuu maaliskuun alussa TAMPEREEN KAUPUNGIN työllisyydenhoidon palveluyksikkö myöntää työnantajille työttömän työnhakijan palkkaamiseen Tampereen työllistämistukea. Tukea voidaan myöntää tamperelaisille yhdistyksille ja säätiöille tai yrityksille. Uutta on se, että tukea voidaan myöntää nyt myös Tampereen kaupunkiseudulla toimiville yhdistyksille ja säätiöille yritysten lisäksi.

Vuosittain 300–400 tamperelaisen työttömän työnhakijan työllistymistä tuetaan Tampereen työllistämistuen avulla. Tämä tarkoittaa kaupungilta noin yhden miljoonan euron investointia.

Tampereen kaupunki tukee työnantajaa palkkauskustannuksissa, kun työllistetään tamperelainen henkilö, jonka työttömyys on pitkittynyt. Tuen tavoitteena on edistää välityömarkkinoiden toimivuutta ja ehkäistä rakenteellista työttömyyttä.

Tuen kesto on pääsääntöisesti puoli vuotta. Uudistuksessa tuen määrää nostettiin ja sen suuruus on maaliskuun alusta 360–660 euroa kuukaudessa. Tukea voidaan myöntää työsuhteisiin, joihin TEtoimisto on myöntänyt palkkatukea.

Tampereen työllistämistukea voidaan maksaa jopa 12 kuukauden ajan, jos työnantaja tarjoaa työntekijälle palkkatukijakson aikana esimerkiksi koulutusta tai työhönvalmennusta, kehittämispäällikkö Riina Hiipakka-Lahti linjaa. Oppisopimuskoulutukseen tukea myönnetään koko koulutusajalle.

Palkkatuen ja Tampereen työllistämistuen on mahdollisuus kattaa kokonaan työnantajalle työntekijästä aiheutuvat palkkakustannukset.

Työntekijän ei tarvitse olla TYPA:n eli Tampereen kaupungin työllisyydenhoidon palveluyksikön asiakas saadakseen tukea. TYPA:sta järjestetään kuitenkin väliarviointi, joka toteutetaan keskustelun avulla. Lisäksi on käytössä palkkatuen seurantalomake.

Tukea saaneella työnantajalla on velvollisuus auttaa työntekijää löytämään seuraava työpaikka, ellei työnantaja itse pysty työllistämään työntekijää ilman tukea.

Minimipalkka työajasta riippumatta tulee uudistuksen myötä olla vähintään 1350 euroa kuukaudessa. Kyseessä on vaihtoehtoinen toimeentulotuki. Tuki on ollut työllistämiskäytössä reilun kolmen vuoden ajan.

Tuki on harkinnanvarainen ja sitä haetaan Työllisyydenhoidon palveluyksiköstä tarkoitusta varten varatulla lomakkeella. Uudistuksen myötä tukea voidaan hakea myös netin kautta sähköisesti.

Hakemiseen liittyvää byrokratiaa on myös kevennetty pidentämällä tukipäätöksen voimassaoloaikaa ja vähentämällä toimitettavien liitteiden määrää.

Tampereen työllistämistuen avulla tuettiin vuonna 2013 yli 20 eri yhdistystä ja noin 80 yritystä eri ammattialoilta työllistämään työttömiä työnhakijoita. Etappi ry:n toimintaa tuettiin viime vuonna myöntämällä tukea reilun 30 työnhakijan työllistämisen tueksi.

Yhteistyö on ollut hedelmällistä ja sitä halutaan ehdottomasti jatkossakin, toteaa kehittämispäällikkö Hiipakka-Lahti.

06

LISÄTIEDOT: Kehittämispäällikkö Riina Hiipakka-Lahti, Tampereen kaupungin työllisyydenhoidon palveluyksikkö TYPA, 040 800 4954 riina.hiipakka-lahti(at)tampere.fi

Tampereen työllistämistuki: www.tyollisyysportti.fi/tampere/tyonantajille/taloudellinentuki-tyonantajalle/tampereen-tyollistamistuki/

ETAPPILEHTI 01/2014

Antero Aaltonen

PAULI BORODULIN STTK:n Pirkanmaan aluetoimikunnan jäsen / Etapin hallitus

Täällä velkasuhde, missä työllisyys?

HALLITUKSEN, TÄRKEIMPIEN ETUJÄRJESTÖJEN ja Suomen Pankin välinen talousneuvosto pyysi joulukuussa 2013 pääministeri Jyrki Kataisen esityksestä ekonomistiryhmältä arviota Suomen valtion talouspolitiikan valinnoista. Pöydällä on valtiontalouden velkasuhde, jonka kääntäminen laskuun vuoden 2015 loppuun mennessä edellyttäisi 3 miljardin sopeutustoimia. Helmikuussa työryhmä esitti, että sopeutustoimet voitaisiin jaksottaa kolmelle vuodelle siten, että vuosina 2015–2017 taloutta sopeutettaisiin miljardilla eurolla vuodessa.

Jaksottaminen olisi erityisen tärkeää, sillä kuten työryhmä totesi arviossaan, niin kolmen miljardin suuruiset valtiontaloutta vahvistavat toimet merkitsisivät kertarysäyksenä finanssipolitiikan kiristämistä liikaa tilanteessa, jossa talous on vasta toipumassa taantumasta. Riskinä on, että menojen äkillinen leikkaaminen ja verojen nostaminen hyydyttäisi nykyisen toipumisen, mistä seuraisi suurempia ongelmia kuin mitä nykyinen velkasuhde aiheuttaa. Arviossa huomautettiin myös, että sopeutustoimien tulisi olla luonteeltaan pysyviä eli rakenteellisia.

Jaksotettu sopeuttaminen on pienempi riski talouden toipumisen kannalta kuin äkillisesti tehtävät sopeutustoimet, minkä lisäksi rakenneuudistuksiin keskittyminen viestittäisi lainamarkkinoille jatkossakin pitkän aikavälin maksukykyä harhaisen optimismin sijasta.

Ei sovi unohtaa, että Suomen talous on edelleen toipumassa ja hyviä aikoja joudutaan vielä odottamaan. Keskustelu toimien jakamisesta seuraavalle vaalikaudelle aiheutti kuitenkin meteliä oppositiossa, kun hallitus ehdotti asiasta neuvotteluita. Kun velkasuhde on joka tapauksessa saatava käännettyä laskuun, niin reaktiota on vaikea ymmärtää.

Eikö oppositio ole halukas sopeuttamaan vastuullisesti?

Valtion velkasuhteen kääntäminen laskuun on yksi nykyisen hallitusohjelman tavoitteista, kuten myös valtion talouden alijäämän laskeminen yhteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Nämä eivät

kuitenkaan ole todellakaan laajan hallitusohjelman ainoat tavoitteet.

Tavoitteissa on mainittuina myös työllisyysasteen nostaminen 72 %:iin ja työttömyyden laskeminen 5 %:iin.

Tilastokeskuksen tilastojen mukaan työllisyysaste oli tammikuussa 68,5 prosenttia ja työttömyysaste 8,4 prosenttia, joten hallitusohjelman työllisyystavoitteista ollaan vielä kaukana. Huomion arvoista on myös, että viime vuoden tammikuuhun verrattuna työttömyys on lisääntynyt kaikkien ELY-keskusten alueilla. Pirkanmaalla työttömyys lisääntyi 15 prosentilla. Kaikesta tästä huolimatta työllisyystavoitteiden haasteista ei juurikaan käydä keskustelua, vaikka satsaus työvoimapolitiikkaan ja työttömyyden hoitoon olisi kannattava sijoitus juuri nyt. Vaikuttaa siltä, että tavoitteista toiset ovat tärkeämpiä kuin toiset, vaikka velkasuhteen kääntämisellä laskuun ja työllisyysasteella on tärkeä keskinäinen yhteys.

Väistyvien teollisuudenalojen ja työllisyystilanteen pelastajaksi on toivottu muun muassa uusia innovaatioita. Työ- ja elinkeinoministeriö käynnistikin hallitusohjelman mukaisesti vuonna 2012 puhtaan teknologian eli nk. cleantechin strategisen ohjelman, jolla pyritään kehittämään cleantech-liiketoimintaa uuden kasvun ja työllisyyden luomiseksi Suomeen. Myös 3D-tulostamisessa nähdään tuotekehitys- ja liiketoimintapotentiaalia, jonka saralta mm. Pirkanmaan ELY-keskus kokoaa huhtikuun alussa toimijoita yhteen pohtimaan 3D-tulostamiseen liittyvää koulutustarvetta ja suunnitelmaa sen toteutuksesta.

Uusien innovaatioiden löytäminen on tärkeä asia Suomen talouden kehittymiseksi, mutta innovaatioiden tuloksia joudutaan vielä odottamaan. Tarvittavista sopeutustoimista on tarkoitus sopia maaliskuun lopun kehysriihessä. Kehysriihessä on panostettava työllisyyden tukemiseen jaksottamalla sopeutustoimet sekä tehtävä merkittäviä panostuksia työllisyydenhoitoon. Työelämästä syrjäytyvät työttömät ovat Suomelle merkittävä menetys myös kansantaloudellisesti.

07

KOLUMNI

"

JAANA NIEMI Rakennerahastoasiantuntija / Pirkanmaan Elykeskus

Hynttyyt yhteen

RAKENNERAHASTOKAUSI 2014–2020 starttaa kevään kuluessa.

Euroopan sosiaalirahaston ja valtion rahoitusta saadaan Pirkanmaalle 4,7 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi ELY-keskukset käynnistävät valtakunnallisia hakuja ja hankkeita.

UUTTA. Nyt se todella tapahtuu. Projektien taloushallintoa ja paperin pyöritystä kevennetään. Ensimmäisestä päätöksestä osa voidaan maksaa ennakkona. Projektin budjettiin lasketaan projektihenkilöstön lakisääteiset palkkauskulut, yleiskuluja 17 % palkkauskuluista sekä palvelujen ostorahaa esimerkiksi viestintään. Pieniä projekteja voidaan rahoittaa myös kertakorvausmallilla, jossa projektisuunnitelmassa sovituista tehtävistä maksetaan sovittu summa sen jälkeen kun ne on toteutettu loppuun saakka. Tukikelpoisuusasetus julkaistaan toukokuun alussa.

Kun hallintoa kevennetään, niin hakijat voivat keskittyä toiminnan ideointiin, suunnitteluun ja verkostoitumiseen pitemmällä tähtäimellä. Hakijoita pyydetään arvioimaan, millaisia tuloksia ja vaikutuksia projektilla on. Heiltä kysytään myös, miten projektilla aikaansaatua toimintaa tullaan jatkamaan ja tuloksia hyödyntämään projektin päättymisen jälkeen.

Modernisoidussa Eura2014-hakujärjestelmässä tunnistaudutaan verottajan KATSO-tunnuksin. Hakujärjestelmä avattaneen 5.5.2014.

VANHAA. Kumppanuusyhteistyöllä on Pirkanmaalla pitkät juuret.

Välityömarkkinoiden toimijakenttä on laaja ja monipuolinen. Toimijat tuntevat toisensa jo pitkältä ajalta. Kumppaneita uusiin verkostoihin voi löytää Työllisyysportin Toimijakartasta osoitteesta www. tyollisyysportti.fi.

LAINATTUA. Hakijoita pyydetään kertomaan, miten valmistelussa on huomioitu projektin kannalta merkityksellisten, aiemmin tuettujen projektien tulokset. Ratkaisuja pitkäaikaistyöttömyyteen on löydetty työhönvalmentajan palveluista: työkokeiluista, työssäoppimisesta ja tuella palkatun siirtämisestä yritykseen töihin. Mielenterveyskuntoutujien työllistämisessä on onnistuttu oppilaitoksen, yhdistysten ja yritysten kumppanuusyhteistyöllä. Pirkanmaan ELYkeskus on julkaissut aiempien projektien tuloksia Vipua-verkkolehdissään, jotka löytyvät osoitteesta www.ely-keskus.fi/pirkanmaa > EU-rahoitus.

SINISIÄ AJATUKSIA. Tulevalla ohjelmakaudella asiakastyöhön tartuttaisiin yhteistuumin. Työnantajien, yhdistysten ja oppilaitosten yhteistyönä koottaisiin uusia oppimisverkostoja, jotka vastaavat työnantajien työvoimatarpeisiin. Työhönvalmennusta tarjottaisiin yhteisvoimin. Työtä välitettäisiin nuorille, ikääntyville ja osatyökyisille reilun rekrytoinnin asenteella.

08

ETAPPILEHTI 01/2014

Työskenteletkö korkeimmalla korotetulla palkkatuella?

Muutoksia työssäoloehtoon ja soviteltuun päivärahaan TEKSTI Sari Harsu

Vuodenvaihteessa tuli voimaan kaksi palkkatukityöntekijää koskevaa muutosta.

Toinen muutoksista koskee työssäoloehdon täyttymistä, toinen oikeutta soviteltuun päivärahaan.

KUN TYÖNTEKIJÄ JÄÄ TYÖTTÖMÄKSI, hän on oikeutettu tavallisesti työttömyyskassan maksamaan ansiosidonnaiseen päivärahaan tai Kelan maksamaan peruspäivärahaan tai työmarkkinatukeen. Ansiopäivärahan saaminen edellyttää sekä jäsenyysehdon että työssäoloehdon täyttymistä. Jäsenyysehto täyttyy, kun on ollut työttömyyskassan jäsen vähintään 26 viikkoa eli puoli vuotta.

Toinen ansiopäivärahan maksamisen edellytys – työssäoloehto – täyttyy, kun on jäsenyysaikana ollut työssä vähintään 26 kalenteriviikkoa 28 kuukauden aikana. Työssäoloehtoa kerryttää pääsääntöisesti sellainen työ, jossa viikoittainen työaika on vähintään 18 tuntia.

Tämä työaika voi täyttyä yhdestä tai useammasta työstä.

Työssäoloehto täyttyy kuuden kuukauden työssä olon myötä nyt myös korkeimmalla korotetulla palkkatuella työskentelevällä työntekijällä.

Viime vuoden puolella tehty palkkatukityö on kerryttänyt työssäoloehtoa vain puolella. Jos työntekijä teki viime vuonna töitä puoli vuotta korkeimmalla korotetulla palkkatuella, työstä laskettiin työssäoloehtoon kolme kuukautta. Vuoden alusta alkaen samanpituinen pätkä kartuttaa työssäoloehtoa koko puolen vuoden ajalta.

Työssäoloehto edellyttää kuitenkin vielä lisäksi, että työstä on maksettu vähintään työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Työehtosopimus eli TES on Suomessa työntekijäjärjestön ja työnantajan tai työnantajien järjestön välinen sopimus alakohtaisista työehdoista kuten palkoista, työajoista ja lomista. Jos alalla ei ole työehtosopimusta, kokoaikatyön palkan on oltava vuonna 2014 tehdystä työstä vähintään 1154 euroa kuukaudessa.

Jos työssäoloehto täyttyy, mutta työttömäksi jäävä ei kuuluu työttömyyskassaan, hän on oikeutettu Kelan maksamaan peruspäivärahaan.

Lisätietoja löytyy esimerkiksi työttömyyskassa YTK:n sivuilta osoitteesta www.ytk.fi/fi/ansioturvan_abc/ansiopaivarahan_saamisen_edellytykset/muut_edellytykset/ ja Kelan sivuilta www.kela.fi/ kenelle_tyossaoloehto

SOVITELTUA PÄIVÄRAHAA OSAAIKATYÖNTEKIJÄLLE Soviteltu työttömyysetuus eli soviteltu päiväraha tarkoittaa, että työntekijälle maksetaan samanaikaisesti sekä palkkaa että päivärahaa tai työmarkkinatukea. Soviteltuun työttömyysetuuteen voi olla oikeus silloin, kun työskentelee osa-aikaisesti. Vuoden alusta tämä oikeus on koskenut myös korkeimmalla korotetulla palkkatuella osaaikaisesti työskenteleviä.

Osa-aikaiseen palkkatukityöhön palkattu saa soviteltua työttömyysetuutta, jos hän tekee osa-aikatyötä, jonka työaika on enintään 80 prosenttia alan kokoaikatyön ajasta.

Työttömyysetuuden lisäksi saa tienata 300 euroa kuukaudessa tai 279 euroa neljässä viikossa ilman, että se vaikuttaa etuuteen mitenkään. Tämän niin sanotun suojaosan ylittävät tulot vaikuttavat siten, että jokainen palkkaeuro vähentää etuutta 50 senttiä.

Työttömyysetuuksien takautuva hakuaika on kolme kuukautta.

Jotta tukea saisi vuoden alusta lähtien, on hakemus toimitettava Kelaan maaliskuun loppuun mennessä.

Lisätietoja osoitteesta www.kela.fi/tyottomyys Työttömyysajan tukien palvelunumero Kelaan on 020 692 210, ja sinne voi soittaa arkisin kello 8–18.

09

Tamperelainen Saara Mattinen, 30, lähti helmikuussa työnhakuun Lontooseen. Haastatteluhetkellä Saaran lähtöön oli vielä parisen viikkoa. Reipas filosofian kandidaatti on tehnyt Suomessa paljon ravintola-alan töitä ja niitä hän lähti hakemaan Britanniastakin. Lontooseen saapumisen jälkeen Saara lähetti vielä kuulumisia, miten työnhaku onnistui.

TEKSTI Minna Autio KUVAT Mathieu Cruz

Itsenäisyys ja luottamus vievät töihin ulkomaille

”TARJOILIJAN JA BAARIMIKON HOMMIA”, kertoo Saara Mattinen. ”Niitä on aina paljon tarjolla.”

Liian tarkkoja suunnitelmia Saaralla ei reissun suhteen ole. ”Aikaisemmin halusin hankkia työpaikan ja järjestää kaiken valmiiksi jo ennen lähtöä, mutta nyt kokemusta on karttunut jo sen verran, että aion vain mennä paikan päälle ja hoitaa kaiken siellä suoraan. Luotan siihen, että asiat toimivat sielläkin. Englannissa on niin paljon ulkomailta tulleita työntekijöitä ja asukkaita, että heillä on kyllä jo toimivat, vakiintuneet käytännöt sitä varten.”

KANSAINVÄLISYYS TUTTUA – TYÖTTÖMYYS EI ”Olen ollut aikaisemmin ulkomailla töissä Itävallassa ja Espanjassa”, kertoo Saara. ”Menin Itävaltaan vaihtoon yliopiston kautta, joten yliopisto oli järjestänyt kaiken valmiiksi asuinpaikkaa myöten. Tein siellä käännöstöitä. Itävallasta käsin hankin työpaikan huvipuistosta Espanjassa.”

Monessa paikassa työpaikka järjestää ulkomaiselle työntekijälle myös asuinpaikan. Silloin työhön meno on helpompaa: työnantaja opastaa vain uuden työntekijän majoituspaikkaansa ja työntekijä voi siten lähteä töihin vaikka heti.

Saara Mattinen on ehtinyt olla ilman työtä vasta kuukauden, eikä hänellä muutenkaan ole ollut juuri kokemusta työttömyydestä. Työnhakureissua varten hän ei aio hakea mitään tukea. Saara tarkentaa: ”Työttömän on mahdollista saada ulkomaille työnhakua varten kolmeksi kuukaudeksi päivärahaa ja sitä kannattaa ehdottomasti

hakea, mutta olen itse vielä virallisesti opiskelija, eli en saa mitään työttömille varattuja tukia. Minulla on rahaa säästettynä tätä varten.”

SUUNNISTUSTA BYROKRATIAN BERMUDAN KOLMIOSSA Byrokratiaa ja käytäntöjä Saara on selvitellyt jonkin verran jo etukäteen. Hän kertoo: ”Työnhaku ulkomailta on eräänlainen byrokratian Bermudan kolmio. Työn saamista varten tarvitaan usein vakuutusnumero ja tilinumero kohdemaassa. Vakuutusnumeron saaminen kestää usein todella kauan. Tosin hakemuksen sitä varten voi tehdä jo kotimaassa ennen lähtöä: tilaa sieltä lomakkeen ja lähettää sitten täytettynä takaisin, ja sopii haastattelupäivän. Mutta voidakseen avata tilin, täytyy olla asunto siellä. Asunnon saamiseen taas sitten tarvitaan useimmiten työpaikka.”

Saara aikoo aloittaa työpaikan etsimisellä. ”Jos on jo työpaikka tiedossa, byrokratiakin useimmiten nopeutuu. Virkailijat nopeuttavat asioita, jos on jo työsopimus. Tilin saamista taas voi auttaa, jos pyytää asiakastodistuksen omasta pankistaan kotimaassa. Voi pyytää pankkia lähettämään suosituskirjeen sitten itselleen kohdemaahan, jolloin kirjeestäkin jo sitten näkee, että on asuinpaikka kyseisessä maassa. Suomessa pankit kyllä kirjoittavat tällaisia todistuksia tarvittaessa, vaikka valmiita lomakkeita sellaisiin ei olekaan. Veroasiat taas yleensä järjestää työpaikka, joten niiden suhteen ei tarvitse nähdä juuri vaivaa.”

Saara luottaa siihen, että asiat hoituvat sujuvasti paikan päällä.

010

ETAPPILEHTI 01/2014

”Varaan netin kautta majapaikaksi hostellin etukäteen, ja hoidan loput sitten siellä saavuttuani. Hostelleja on monen hintaisia ja halvimmat voivat olla jopa vain 10 puntaa yöltä, jos ei vaadi majoitukselta paljon.”

CV-PINKKA MUKAAN JA KOEVUOROJA METSÄSTÄMÄÄN Saara on suunnitellut aikataulua jo alustavasti. Hän kertoo: ”Minulla on lento sinne 9.2. sunnuntaina, ja maanantaina aion kiertää kaupunkia etsimässä työpaikkaa. Maanantaista keskiviikkoon on varmaan kiireisintä, kun pitää hoitaa kaikki tärkeimmät asiat kuntoon.

Siellä on käytössä laajasti systeemi, jossa avoimista paikoista laitetaan vain ikkunaan lappu ’Staff needed’ ja sinne sitten vain kävellään sisään juttelemaan. Printtaan ison pinkan CV:itä ja jaan niitä sitten kaikkiin paikkoihin. Netissäkin on toki ilmoituksia ja olen niitä katsellut, mutta useimmiten työ löytyy ihan kiertelemällä. Samalla kun vie CV:n, he näkevät vähän millainen tyyppi olet ja sinä näet millainen paikka se on.

Sitten pitää vain tehdä ahkerasti koevuoroja, eli mennä päiväksi töihin: jos olet hyvä tyyppi ja työntekijä, voit saada paikan. ”Koevuoroista maksetaan vaihtelevasti”, Saara lisää vielä. ”Jos koevuorosta ei makseta, silloin en tietenkään tee varsinaisesti töitäkään, vaan enemmänkin tutustun paikkoihin, ihmisiin ja käytäntöihin.”

Palkka-asioita ei voi etukäteen kovin tarkasti tietää, mutta jonkinlainen käsitys palkkatasosta Saaralla on. ”Olen ajatellut, että palkkaa pitäisi saada vähintään 6 puntaa per tunti, jotta siellä pärjää. Englannissa maksetaan yleensä kaikki viikoittain: palkat, vuokrat jne. Siihen kestää varmaan vähän aikaa tottua, että kaikki pitää maksaa viikon välein, eikä kuukausittain niin kuin Suomessa.”

Aivan yksin Saara ei sentään joudu Englannissa tulemaan toimeen. ”Minulla on siellä pari tuttua, joita aion tavata, kunhan olen asettunut ja saanut asiat kuntoon. En kuitenkaan aio pyytää heiltä apua, ellen aivan todella tarvitse. On tietysti kiva tietää, että voi saada kokeneemmilta neuvoja tarvittaessa, mutta haluan silti pärjätä siellä itse.”

REIPAS ASENNE OSOITTAUTUI TEHOKKAAKSI Viikko sen jälkeen, kun oli saapunut Lontooseen Saara lähetti kuulumisia. ”Tänään muutin uuteen kotiin ja sain myös kuulla, että sain töitä täysillä tunneilla”, toteaa Saara viestissään. ”Eli asiat sujuvat oikeastaan helpommin kuin olin odottanut.”

Ensimmäisenä ”Bermudan kolmiosta” selvisi asunto. ”Kolmantena päivänä täällä ollessani kävin yhteensä kolmessa asuntonäytössä. Valitsin viimeisen, koska isosta huoneesta pääsee omalle takapihalle, jossa on sitten kiva grillailla kesällä. Myös vuokraemäntä vaikutti kivalta ja rehelliseltä, ja asuu samassa asunnossa yläkerrassa yhdessä kahden muun vuokralaisen kanssa”, kertoo Saara ja jatkaa: ”Luulen, että asunnon saamiseen vaikutti lähinnä luonteenpiirteiden yhteensopivuus, koska hän ei kysellyt työtilanteesta tuon taivaallista. Tiedän kyllä, että on tiukkojakin tapauksia, jotka vaativat todistuksen siitä, että on töissä. Asunto on yksityinen, joten välitystoimistojen palkkiota ei tarvitse nyt maksaa. Palkkio vaihtelee, ja itse tapasin yhden, jonka palkkio olisi ollut 100 puntaa. Vuokratakuu oli tähän asuntoon kaksi viikkoa ja vuokra (johon kuuluu kaikki asumiseen liittyvät laskut) maksetaan viikoittain.”

Myös työnhaku osoittautui varsin helpoksi.

”Työpaikan etsimiseen meni noin tunti”, kirjoittaa Saara. ”Lisäksi heitin netin Gumtree-sivuston kautta muutaman hakemuksen. Käytin Gumtreeta myös asunnon etsimisessä.”

Saara kertoo työnhakuprosessistaan: ”Lueskelin Lontoo-oppaastani vähän eri alueista ja päätin hakeutua pohjoiseen alueelle, missä on paljon teattereita ja ravintoloita ja mihin on hyvät kulkuyhteydet. Kävelin yhden kadun päästä päähän ja annoin CV:ni neljään paikkaan, joista tykkäsin. Yhdestä paikasta soitettiin heti samana päivänä ja pyydettiin tekemään näyttö-/harjoitteluvuoro lauantai-iltana. Harjoitusvuoro on yleensä kolme tuntia ja se tehdään ruokapalkalla. Ravintolassa tarkkaillaan lähinnä, kuinka tulee asiakkaiden ja muun henkilökunnan kanssa toimeen. Kaikki haluavat riveihinsä hyviä, iloisia tyyppejä. Loput opetetaan sitten ajan kanssa. Toki täälläkin on harjoitteluaika, jolloin varmistetaan, että tyyppi on varmasti sopiva.

Minimipalkka ravintola-alalla on 6,31 puntaa, mutta paikan tasosta ja omasta taidosta riippuen palkan pystyy melko luontevasti tuplaamaan.

Jos tippi ei ole käteistä, siitä menee 10 % vero, mikä eroaa Suomesta.”

Työnhakusivuston kautta hakeminen ei vaikuttanut kovin tulokselliselta. ”Netissä lähettämiini hakemuksiin ei ole näinä kuluneena viitenä päivänä kuulunut mitään. Eli kannattaa vaan tulostaa iso nippu hakemuksia, laittaa hyvät kävelykengät jalkaan ja jakaa niin moneen paikkaan kuin pystyy.”

”Siellä on käytössä laajasti systeemi, jossa avoimista paikoista laitetaan vain ikkunaan lappu ’Staff needed’ ja sinne sitten vain kävellään sisään juttelemaan. Printtaan ison pinkan CV:itä ja jaan niitä sitten kaikkiin paikkoihin.”

011

012

ETAPPILEHTI 01/2014

VAKUUTUSNUMERON SAAMINEN HIDASTA

Koti kaukana, apu lähellä

Vakuutusnumeron saaminen on Saaralla kuulumisten kirjoitushetkellä vielä kesken. ”Verotusprosentti palkasta on noin 20 %, jos on jo valtion vakuutusnumero eli National Insurance Number (NIN). Toisin kuin sanoin haastattelussa, tapaamista ei pystykään tähän vakuutusnumeroon saamaan ennen kuin asuu maassa. Sanoin heille varaamani hostellin osoitteen ja otin haastatteluun tarvittavan viitenumeron suullisesti ylös. Heidän pitäisi lähettää lomake osoitteeseen, mutta en ole saanut sitä enkä luule sen olevan isokaan ongelma. Suomessa soitetusta puhelusta sain haastattelun kahden viikon päähän. Ilman NIN:iä maksetaan isompaa veroa ihan niin kuin Suomessakin, jos ei ole toimittanut verokorttia. Mutta veronpalautukset tulevat täälläkin. Haastattelun jälkeen NIN lähetetään kotiin postissa noin 2–4 viikossa. Asian pitäisi nopeutua, jos hakijalla on jo työpaikka haastatteluun mennessä. Eli NIN voi vaatia jopa 6 viikon odottelun.”

Vakuutusnumero on tarpeen muutenkin kuin verotusasioissa. ”NIN auttaa pankkitilin avaamisessa. Avaamiseen tarvitaan joko yksi tai kaksi henkilöllisyystodistusta ja NIN tai todistus asumisesta. Todistuksena käy yleensä vain omissa nimissä maksettu lasku, parhaiten kaasulasku. Eli vuokrasopimusta ei katsota riittäväksi todistukseksi.”

Saara kertoo yrityksistään saada pankkitili: ”Itse kävin kolmessa pankissa ja sain vihdoin puhtaalla flirtillä tapaamisen tulevalle maanantaille. Joissakin pankeissa pystyy avaamaan säästötilin ilman tarvittavia dokumentteja, mutta se on jopa pankkien sisällä täysin konttorikohtaista. Käyttötilin avaamiseen vaaditaan työpaikka ja arvio kuukausipalkasta. Jälleen kaikki helpottuu, jos on jo työpaikka. Mutta pankkitili täytyy olla ennen ensimmäistä palkkapäivää eli siinä on semmoista oletettavaa kiireen poikasta. ” ”Tuntuu, että omalla kohdallani tämä alku uudessa maassa sujui liiankin helpolla”, ihmettelee Saara. ”Vaikka tulinkin aika luottavaisin mielin tänne, olin odottanut edes jotain ongelmia tulevan.”

Saara pohtii vielä: ”Tärkeäähän tässä kai on, että tulee ihmisten kanssa juttuun. Sama se kai on, missä maassa sitä sitten on.”

KANSAINVÄLISEN TYÖNVÄLITYKSEN ASIANTUNTIJA TUULA SUIHKO, MITÄ TYÖTTÖMYYSTURVAN SAAMISEEN VAADITAAN, KUN LÄHTEE ULKOMAILLE TYÖNHAKUUN? ”Jokainen tilanne on yksilöllinen, joten kannattaa tarkistaa asia omalta osaltaan TE-toimistosta ja työttömyysturvan maksajalta. Lisätietoa työttömyysturvan yleisistä edellytyksistä saa TE-palvelujen sivuilta.”

MILLAISIA TUKIA VOI HAKEA JA MISTÄ? ”Euroopan komissiolla on Eka EURES-työpaikka -hanke, jolla pyritään auttamaan 18–30-vuotiaita nuoria löytämään töitä toisesta EU-maasta ja työnsaantia voidaan tukea taloudellisesti. Ehtona on mm. se, että työsuhde kestää vähintään 6 kuukautta ja että se on hakijan ensimmäinen työpaikka toisessa EU-maassa. Hakijan ei tarvitse olla työtön.”

MITÄ ULKOMAILLA TYÖTÄ ETSIESSÄ KANNATTAA MUISTAA TAI VAROA? ONKO JOITAIN YLEISIÄ ONGELMIA TAI HAASTEITA, JOIHIN KANNATTAA VARAUTUA? ”Työnhakijan kannattaa pyytää kirjallinen työsopimus, jotta työsuhteen ehdot ovat selvillä. Kirjallisesta työsopimuksesta on hyötyä myös käytännön asioiden järjestämisessä muuttaessa uuteen työntekomaahan. Jos työnhakumaassa tulee ongelmia U2-lomakeprosessissa tai työnhaussa, kannattaa ottaa yhteyttä lähimpään paikalliseen EURES-neuvojaan. Yhteystiedot löytyvät EURES-portaalista (www.eures.europa.eu).”

EURES-neuvoja auttaa kansainvälisen työnhaun pulmatilanteissa – paikan päällä Työttömän on mahdollista matkustaa työnhakuun EU- ja ETA-alueelle sekä Sveitsiin ja saada samalla työttömyyspäivärahaa. Työnhakumatkan ajalta voi saada ansiopäivärahaa tai peruspäivärahaa, mutta ei työmarkkinatukea. Omat etuusmahdollisuudet kannattaa tarkistaa suoraan TEtoimistosta ja työttömyysturvan maksajalta (Kela tai työttömyyskassa) hyvissä ajoin ennen matkaa.

Työnhakijan muistilista ulkomaille lähtiessä: • hae työttömyysetuutta matkan ajaksi ajoissa • ilmoita TE-toimistoon matkustuspäiväsi »» TE-toimisto tutkii ennen lähtöäsi, täyttyvätkö päivärahan edellytykset ja tiedottaa työnhaustasi työttömyysetuuden maksajalle • tilaa Kelalta tai työttömyyskassalta U2-lomake • ilmoittaudu kohdemaassa työvoimatoimistoon »» seitsemän päivän kuluessa saapumisesta »» toimita sinne täytetty U2-lomake • noudata kohdemaan työvoimatoimiston asettamia ehtoja ja ohjeita • ilmoittaudu TE-toimistoon kotimaassa heti matkalta palattuasi

LINKIT TE-palveluiden EURES-sivut: www.te-palvelut.fi/eures EURES-portaali: eures.europa.eu

Työttömyysturvan yleisiä edellytyksiä: www.te-palvelut.fi – Työnhakijalle – Jos jäät työttömäksi – Työttömyysturva www.tinyurl.com/tyottomyysturva

Eka EURES-työpaikka: www.te-palvelut.fi – Työnhakijalle – Töihin, harjoitteluun tai opiskelemaan ulkomaille – Eka EURES-työpaikka nuorelle www.tinyurl.com/eka-eures Kelan tietoa muutosta ulkomaille: www.kela.fi/muutto-ulkomaille www.kela.fi/muutto-ulkomaille_tyontekijana

013

Mikä ihmeen työpaja?

TEKSTI Sari Harsu KUVITUS Marika Rasinmäki

Etapissa työskennellään seitsemällä eri työpajalla – tai kahdeksalla, kun vähän muista eroavalla tavalla toimiva uusi Luontopolkua eteenpäin -työpaja lasketaan mukaan.

Etapin pajakokonaisuuteen kuuluvat Mediapaja, Puu- ja entisöintipaja, Autopaja, Polkupyöräpaja, Leirivälinepaja, ruokala ja siivousyksikkö. Tampereella, Pirkanmaalla ja Suomessa toimii useita muitakin yhdistyksiä ja vastaavia, jotka tarjoavat pajapaikkoja. Vaan mitä kummia ne sellaiset työpajat ylipäätään ovat?

HIENOSTI ILMAISTUNA työpaja on sekä fyysinen ympäristö että moniammatillinen metodi, jonka avulla pyritään vaikuttamaan ihmisen työmarkkina- tai koulutusaseman paranemiseen. Metodi taas tarkoittaa suunnitelmallista menetelmää. Termi on johdettu kreikan kielen methodos-sanasta, ja sen alkuperäinen merkitys on 'kuljettava tie'.

Työpajametodi perustuu tekemällä oppimiseen, ja pajoilla todellakin tehdään töitä – rennolla otteella mutta tosissaan.

Jos joku kuitenkin vielä epäilee, että esimerkiksi Etapin työpajojen työnteko on jotakin vähäpätöistä puuhastelua, hän on tervetullut tutustumaan Etapissa valmistettuihin monipuolisiin ja laadukkaisiin asiakastöihin nettisivuista tuulimyllyihin. Ja toki Etapissa saa vierailla, vaikka pajameininki olisi jo tuttua.

Työpajat tarjoavat palveluja hyvin monenlaisille ihmisille. Pajalle tulijan ikä, työmarkkina-asema ja mahdollinen vamma tai sairaus vaikuttavat siihen, millaista tukea, palvelua ja työllistämismuotoa hänelle tarjotaan.

Työpajajakson pituus on keskimäärin kuusi kuukautta.

VÄLITYÖMARKKINOILLA JA KOLMANNELLA SEKTORILLA Ensimmäiset suomalaiset työpajat perustettiin 1980-luvun alussa.

Nyt Suomessa on noin 250 kuntien, säätiöiden, yhdistysten ja yhteisöjen ylläpitämää työpajaa, joissa työskentelee vuosittain parisenkymmentä tuhatta pajalaista.

Perinteisimmät työpaja-alat ovat metalli-, puu-, tekstiili- sekä auto- ja kuljetusala. Uudempia ja kasvavia aloja ovat kierrätys,

014

ETAPPILEHTI 01/2014

KENELLE TYÖPAJAT ON TARKOITETTU?

Tässä moniammatillisessa yhteistyössä työpajat toimivat yhteisöllisenä foorumina, jossa asiakkaiden tarvitsemia palveluja voidaan yhdistää työpajatoimintaan.

Joillakin työpajoilla painotus on kuntouttavan työtoiminnan järjestämisessä. Tällöin yksilövalmennuksella ja työvalmennuksella on erityisen suuri merkitys. Aluksi yksilövalmennus tukee toimintakyvyn ja arjenhallintakyvyn kehittämistä, ja kun perusasiat ovat kunnossa, siirrytään työvalmennukseen, jonka avulla kehitetään valmentautujan työkykyä ja osaamista.

Myös Etapissa on pajalaisia kuntouttavassa työtoiminnassa, mutta suurempi osa on talossa – tai taloissa – muilla työllistämismuodoilla: suurin osa palkkatuetussa työsuhteessa tai työkokeilussa.

Työpajat tarjoavat apua ja tukea koulutukseen ja työelämään kiinnittymisessä. Työpajan asiakkaita ovat esimerkiksi • ammatillista koulutusta vailla olevat nuoret • työkokemusta kaipaavat nuoret • opintonsa keskeyttäneet nuoret • omaa alaansa etsivät nuoret • työ- ja toimintakyvyltään heikentyneet aikuiset • työttömät työnhakijat • pitkäaikaistyöttömät • päihde- tai mielenterveysongelmista kuntoutuvat nuoret ja aikuiset • vajaakuntoiset • maahanmuuttajat.

LINKKINÄ MYÖS YRITYKSIIN

media, tietotekniikka sekä erilaiset keittiö- ja puhdistuspalvelut sekä koti- ja kiinteistöpalveluihin liittyvät työtehtävät. Kuvataide-, teatteri-, musiikki- ja videopajat kiinnostavat erityisesti nuoria.

Työpaja on yhteisö, jossa työnteon ja siihen liittyvän valmennuksen tai ohjauksen avulla pyritään parantamaan pajalaisen arjenhallintataitoja sekä valmiuksia hakeutua koulutukseen tai työhön.

Työpajat ovat vapaaehtoissektorin eli kolmannen sektorin toimintaa ja osa välityömarkkinoita. Kolmas sektori on yksityisen ja julkisen sektorin väliin jäävä yhteiskunnallinen viipale tässä kolmesta sektorista muodostuvassa kakussa tai kokonaisuudessa. Sen tunnuspiirteitä ovat voittoa tavoittelematon talous ja organisaatioiden tai ryhmien sosiaaliset tavoitteet.

Välityömarkkinoilla tarkoitetaan vapaiden työmarkkinoiden ja työttömyyden välistä työssäoloa, josta pyritään sijoittumaan vapaille työmarkkinoille.

YHTEISTYÖLLÄ TOIMIVA KOKONAISUUS 1990-luvun laman ja massatyöttömyyden seurauksena työpajojen tarve lisääntyi, ja niitä perustettiin lähes joka kuntaan. 1990-luvun loppupuolella työpajatoiminta vakiintui ja levisi edelleen.

2000-luvulla työpajat ovat ammatillistuneet entisestään. Työpajojen henkilökunnalta edellytetään vankkaa työ- ja yksilövalmennuksen osaamista sekä yhteistyötä kentän muiden toimijoiden kanssa Työpajat ovat itsenäisiä organisaatioita, mutta ne toimivat osana moniammatillista verkostoa. Yhteistyökumppaneita ovat työhallinnon eri yksiköt, työvoiman palvelukeskukset, kuntien sosiaalitoimet, psykiatriset palvelut, päihdepalvelujen eri yksiköt, KELA, paikalliset yritykset ja yhä enenevässä määrin myös eri koulut ja oppilaitokset.

Työpajojen yhteistyöverkosto rakentuu paikallisten olosuhteiden ja asiakkaiden tarpeiden mukaan.

Työpajat voivat tehdä monin eri tavoin yhteistyötä myös yritysten kanssa. Yritykset voivat paitsi tilata pajoilta asiakastöitä myös ottaa työntekijöitä pajoilta käyttöönsä lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa.

Etappikin tarjoaa yrityksille osaavaa työvoimaa monenlaisiin tilanteisiin ja tehtäviin.

Työpajat voivat siirtää palkkatuella työskenteleviä pajalaisia työhön yrityksiin esimerkiksi edelleensijoituksen kautta. Yritykselle edelleensijoitus tarkoittaa täysin riskitöntä ja hyvin edullista työvoimaa sekä erinomaista tilaisuutta tutustua työntekijään mahdollista myöhempää rekrytointia varten.

Työpajalla oppisopimusopiskelijana oleva valmentautuja voi suorittaa viikon tai parin mittaisia harjoittelujaksoja yrityksessä tai oppisopimuksen voi siirtää työpajalta yritykseen, jolloin työnantaja voi kouluttaa valmentautujan yrityksen työtehtäviin, valmentautuja suorittaa ammattitutkinnon ja mahdollisesti solmii työsopimuksen yrityksen kanssa oppisopimusjakson jälkeen.

MITEN TYÖPAJALLE PÄÄSEE? Työpajalle tullaan useimmiten työ- ja elinkeinotoimiston, työvoiman palvelukeskuksen eli TYPin, kunnan sosiaalitoimen, oppilaitoksen tai jonkun muun tahon lähettämänä, mutta pajalle voi hakeutua myös itsenäisesti ottamalla yhteyttä suoraan työpajaan.

Jos työpajajakso kiinnostaa, kannattaa selvittää, millaista pajatoimintaa lähiseudulla on tarjolla. Työ- ja elinkeinotoimiston tai TYPin henkilökunnalta saa apua tarjonnan selvittämiseen ja pajalle hakemiseen. Myös ammatillisista oppilaitoksista ja peruskoulusta voi siirtyä pajalle jatkamaan opintoja silloin, kun opiskelu tuntuu liian teoreettiselta tai on vaarassa keskeytyä.

Kun puhutaan työpajojen asiakkaista, on hyvä tarkentaa, mitä asiakasryhmää milloinkin tarkoitetaan, sillä asiakas-sanalla voidaan viitata kolmeen eri ryhmään: Työpajojen varsinainen asiakas on ohjaustai valmennussuhteessa oleva työntekijä. Pajatoiminnan rahoituksen kannalta tärkeä asiakasryhmä ovat palveluja ostavat viranomaistahot. Kolmas merkittävä asiakasryhmä on pajoilla töitä teettävät ihmiset, yhteisöt ja yritykset.

Hyvä työpaja-aiheinen tietopankki löytyy internetosoitteesta www.tyopajatieto.fi. Se on Valtakunnallisen työpajayhdistys ry:n ylläpitämä sivusto, joka tarjoaa yleistietoa työpajatoiminnasta ja työpajoista. Tavoitteena on työpajapalvelujen tekeminen tutuksi niistä kiinnostuneille.

015

Puitteet unelmille TEKSTI Matias Riekkola KUVAT Luontopolku

Tässä on sulle tyäpaja. Eikä mikä tahansa tyäpaja vaan on meinaan yks niistä hyvistä. Niin ja kun ei niitä hyviä liikaa tässä maassa oo, niin tuu jäbä ihmeessä, niin herätetään sun unelmat eloon.

016

ETAPPILEHTI 01/2014

OKEI SIIS. Luontopolkua eteenpäin, syksyn pajaryhmä, mutta hei mitä mä tääl teen?

No hommaa pitää alustaa sillä, että oma kiinnostukseni telttameininkejä kohtaan kasvoi kesän aikana liftausreissulla ympäri KeskiEurooppaa ja Baltiaa. Kun loppukesästä törmäsin ystävääni kadulla ja kuulin häneltä luontopolkupajasta, niin tuntui jotenkin luonnolliselta hakea pajalle välittömästi.

Sain syksyn pajalle peruutuspaikan ja pääsin aloittamaan ryhmän kanssa kuukautta muita myöhemmin. Sulauduin kuitenkin jo ensimmäisellä viikolla hyvin ryhmään mukaan. Asiaa helpotti se, että ryhmässä oli hyvä meininki ja yksi ennestään tuttu toveri. Ryhmän avoimuus ja aamuiset fiiliskierrokset tuntuivat hyvältä ja oli helppoa olla oma itsensä.

Omana ittenä oleminen on kyllä semmonen voima, että oksat pois.

Aikamoinen klisee, mutta ehkä kuitenkin se kaikista tärkein juttu.

Mut tää nyt ei liity kauheesti tähän tarinaan ja kielikin karkaa lähemmäksi rentoa, joten otetaanpas nyt vähän iisimmin siis.

Luontopolkupaja on siis täydellinen ympäristö itsetutkiskeluun ja kehittymiseen. Luonnon keskellä saattaa itsessä herätä eloon asioita, jotka ovat odottaneet oikeaa hetkeä puhkeamiselleen. Voi katsella kirkasta tähtitaivasta ja tuntea sen äärettömyyden. Voi hypätä saunasta lumihankeen ja tuntea sitä termistä kontrastia, joka herättää joka solun eloon. Voi tuijottaa tulta läpi yön. Tuo tuli alkoi palamaan myös sisälläni tavallista voimakkaammalla liekillä. Syntyi suuri halu tehdä jotain merkittävää. Jotain sellaista mihin liittyy suuria tunteita. Haluaisin olla mukana rakentamassa myötätuntoista yhteiskuntaa. Pääsin siis kosketuksiin inspiraationi kanssa, yhden niistä.

Pajan lähestyessä loppuaan kysyin mahdollisuutta jatkaa seuraavan pajaryhmä kanssa avustavassa roolissa. Tämä pystyttiin toteutta-

Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry:n Luontopolkua eteenpäin -työpaja on luonto- ja retkitoimintaan painottuva kolmivuotinen työpajaprojekti, jossa 17–29-vuotiaat nuoret pääsevät hetkeksi pysähtymään ja miettimään suuntaviittoja oman elämän ja uravalintojen suhteen.

Työpajalla luontoon liittyvien töiden lisäksi tehdään laajemminkin tutkimusmatkaa erilaisten työympäristöjen saralla. Kolmen kuukauden mittaisella pajajaksolla Luontopolkulaiset tutustuvat myös muihin Etapin työpajoihin.

Uusia ja erilaisia asioita tekemällä ja kohtaamalla voi syntyä oivalluksia siitä, mihin suuntaan nuori haluaa lähteä esimerkiksi uravalintojen suhteen kulkemaan. Myös kokemus erilaisista työympäristöistä saattaa herättää ajatuksia unelmatyöpaikan suhteen. Oivalluksia voi syntyä myös siitä, mikä ei ole ollenkaan oma juttu. Kaikki nämä vievät matkalla eteenpäin.

Luontopolkua eteenpäin -työpajalla uskotaan vahvasti luonnon voimaannuttavaan vaikutukseen terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Työnteon ohella tutustutaan koulutusvaihtoehtoihin, työmahdollisuuksiin sekä mietitään elämän peruskysymyksiä.

Luontoympäristö tarjoaa kokonaisvaltaisille pohdinnoille elämästä oivan ympäristön.

Tämä ei kuitenkaan ole mikään sankaritarina siitä, kuinka yksi syrjäytynyt nuori saatiin työllistettyä.

Tässä on kyse jostain muusta.

017

maan ja pääsin apuohjaajaksi. Uuden pajaryhmän kanssa koin haastavaksi oman roolini. Tuntui todella hölmöltä antaa ohjeita ja jakaa tehtäviä pajalaisille. Samalla halusin olla osa pajaryhmää. Jotenkin ajauduin jonkinlaiseen ohjaajan ja pajalaisen välitilaan. Sinänsä se ei ollut huono juttu, mutta edelleen pähkäilin auktoriteettisten kysymysten kanssa. Mahtavaa tilanteessa oli se, että pääsin edelleen huikeisiin paikkoihin keskelle kaunista luontoa.

Tietyt koulutusmahdollisuudet alkoivat myös kiinnostamaan ja tätä kirjoittaessa olen hakenut yhteisöpedagogin koulutukseen Humanistiseen ammattikorkeakouluun. Tulevan kesän vietän työsuhteessa Luontopolun kanssa. Pääsen harjoittelemaan ryhmänohjausta lisää ja se tulee tarpeeseen tulevia opintoja ajatellen.

Tämä ei kuitenkaan ole mikään sankaritarina siitä, kuinka yksi syrjäytynyt nuori saatiin työllistettyä. Tässä on kyse jostain muusta. Tarkoitukseni ei ole työllistyä työllistymisen takia. Tarkoitukseni on seurata innostustani sinne minne se milloinkin vie. Kohta se vie minut keskelle tuntemattomia ihmisiä, jotka haastavat minut.

Löydän itseni keskeltä ristiriitaisia ajatuksia ja ihmisiä. Kohtaan ääripäitä ja tulen olemaan epävarma, mutta uskon, että kaikki se vahvistaa minun tahtoani seistä oman ideologiani takana. Haluan myös ymmärtää muiden ideologioita. Puhun siis edelleen inspiraatiosta ja innostuksesta. Siitä tulesta, joka on täydellinen rakennussarja elämän ylläpitämiseen. Kiitos Luontopolkua eteenpäin -työpajalle ja sen ohjaajille niistä puitteista, jossa sen on helppo herätä.

Yhteiskunta ei ole valmis, mutta löytyy sen puitteista myös paikkoja unelmille.

Alussa puhuin omana itsenä olemisesta ja kuinka se ei liittynyt tarinaan. Puhuin shaibaa sillä sehän on tämänkin jutun ydin.

018

ETAPPILEHTI 01/2014

Leirivälinepajalta tarvikkeet retkille ja tapahtumiin TEKSTI Minna Autio KUVITUS Anna-Liisa Vuorinen

HITTITUOTTEITA JA LEIRIVÄLINEPAJA ALOITTI 1. kesäkuuta 2012, kun kaupungin nuorisopalvelut ja Etap”Suosituin vuokrattava on ERIKOISUUKSIA pi ry. sopivat toiminnan siirtämisestä Etapille. kesällä puolijoukkueteltta ja ”Pajalta voi vuokrata lähinnä majoitus- ja ”Suosituin vuokrattava on kesällä puolijouktalvella lumikengät.” muonitusvälineitä; telttoja, laavuja, keittimiä kueteltta ja talvella lumikengät”, sanoo Kimja astioita. Lisäksi on retkeilyvarusteita kuten mo Viinikkala. lumikenkiä, ahkioita ja rinkkoja”, kertoo leiVarastosta löytyy myös yhdet Järvisen rivälinepajasta vastaava työnohjaaja Kimmo murtomaasukset, joita ei ole koskaan vuokViinikkala. rattu.

Tarvikkeita voi vuokrata kuka tahansa. ”Tosin ne eivät ole hinnastossakaan, kun Viinikkala suosittelee välineiden varaamista niitä on tosiaan vain yksi pari.” ennakkoon. ”Paljon kysellään kaikenlaisia, mitä meil”Noutopäivänä täytetään lainauskortti, jolä ei ole valikoimassa, kuten esim. kiipeihon kirjataan lainatut välineet ja yhteystiedot lyvarusteita, grillejä, peräkärryjä, pyörän ja suoritetaan lainamaksu.” sivulaukkuja, tuoleja, pöytiä, kompasseja, Etukäteen ei tarvitse tietää mitään erityistanssimattoja, megafoneja, kotaa, videotyktä, mutta on tietenkin eduksi tuntea lainattakejä, patjoja, tyynyjä, makkipakkeja ja säkvan välineen käyttö sekä se, miten pitkään kejä pussijuoksuun.” välineitä tarvitsee. Pitempiaikainen vuokraLeirivälinepajan vuokrauspalveluita käytus onnistuu myös ja tarvikkeita voi vuokrata tävät hyvin monenlaiset ryhmät. suurempiinkin tapahtumiin. ”Asiakkaina on esimerkiksi yksityisiä, yri”Pisimmät laina-ajat ovat muutamia kuutyksiä, yhdistyksiä, urheiluseuroja, kouluja... kausia. Sen pitempiä ei tehdä. Tapahtumalla Prosenteilla mitattuna yksityisiä asiakkaina ei sinänsä ole väliä”, tarkentaa Viinikkala. on noin 40 prosenttia.”

Jos jokin tavara katoaa tai rikkoutuu, asiaAina kaikki ei mene suunnitelman mukas korvaa aiheuttamansa vahingon joko oskaan. Viinikkala kertoo: tamalla uuden tai korvaussummalla. ”Eräs palautti jättäen saunateltan aamulla Välineet pajalle on ostettu pitkän ajan kupaljon ennen pajan avaamista pihalle ja kehui luessa tai tehty itse, kuten telttojen salkosarjoja tai saunateltan kehikmyöhemmin olleensa valmis ostamaan vaikka kaksi uutta, jos se olisi ko ja lauteet. Leirivälinepaja ottaa myös lahjoituksia vastaan. viety. Jonkin kerran on noudettaessa asiakas alkanut soittaa lähituEtapin Luontopolkua eteenpäin -työpajan kanssa tehdään yhteistuilleen pyytäen sen verran rahaa, että saa välineen maksettua. Sitten työtä mahdollisuuksien mukaan. on näitä joiden käsittelyssä väline on osin rikkoutunut ja väittävät ”Luontopolku voi käyttää välineitä veloituksetta, mikäli se vain on palautettaessa sen olleen rikki jo valmiiksi.” mahdollista. He käyvät työskentelemässä pajalla”, Viinikkala kertoo.

YHTEYSTIEDOT: Kimmo Viinikkala | 040 801 6002 | kimmo.viinikkala(at)etappi.info | Leirivälinepaja on auki maanantaista perjantaihin klo 8–15.

019

SATOA LUONNOSTA LAUTASELLE Kaupunkilainenkin voi metsästää villiruokaa TEKSTI Minna Autio KUVITUS Noora Federley

Villivihanneskouluttaja Päivi Mattila suosittelee villivihanneksia aluksi vaikka salaattiin.

Paras satokausi on heti keväällä, kun kaikki kasvit alkavat kasvaa. ”VILLIVIHANNEKSET OVAT VIHREITÄ LUONNONKASVEJA, joita voi käyttää salaateissa ja ruoissa”, kertoo villivihanneskouluttaja Päivi Mattila. ”Periaatteessa voi käyttää myös sanaa villiyrtti, mutta ihmiset yleensä mieltävät yrtin mausteeksi. Villivihannes voi kuitenkin olla keskeinen osa ruokaa, ei pelkkä mauste. Kukkia en kutsuisi villivihanneksiksi.”

Mattila kertoo käyttävänsä itse villikasveja ruoanlaitossa paljon. ”Eniten tietenkin satokaudella. Nythän varastot ovat jo aika tyhjät. Kaikki säilötyt alkavat loppua maaliskuulla. Satokaudella käytän tuoreita villivihanneksia joka päivä kun mahdollista, niin kauan kuin niitä vain voi kerätä. Talvikaudella käytän niitä paljon viherjauheena. Viherjauhetta voi sekoittaa esimerkiksi smoothieen, jogurttiin, puuroon, keittoon, leipätaikinaan ja muihin ei-makeisiin ruokiin.”

Päivi Mattila kertoo omista suosikeistaan: ”Nokkosta käytän eniten, koska se on ravinteikkain ja sitä voi kerätä helposti paljon kerralla. Kevään ensimmäiset horsmat ovat äärettömän hyviä. Yksi lempikasvini on lehmus; touko-kesäkuussa sen nuoret, vaaleanvihreät lehdet sopivat todella hyvin viininlehtikääryleiden tyyppisiin ruokiin. Lempireseptejäni villivihanneksista ovat yleensä smoothiet ja leipälevitteet. Ne ovat käteviä, koska niihin voi laittaa niin helposti villivihanneksia joukkoon.”

MUISTA MYÖS SATOKARTTA Yksi hyvä tietolähde kaupunkilaiselle on netissä oleva satokartta, www.satokartta.net. Satokartta on palvelu, jonne voi ilmoittaa kaikenlaisista ruokapuista ja -pensaista, joista kaupunkialueella saa jokamiehenoikeuden perusteella kerätä marjoja ja hedelmiä. Satokartasta löytyy esimerkiksi vadelma- ja aroniapensaita, omenapuita ym. jotka ovat vaikkapa kaupungilla koristeena, mutta joista voi myös poimia satoa itselleen. Tampereen seudun oma satokartta löytyy osoitteesta http://tampereensatokartta.net.

KOTOA EVÄÄT HARRASTUKSEEN – JA SEN KAUTTA LUENNOIMAAN Mattila kertoo päätyneensä villivihannesharrastajaksi ja myöhemmin kouluttajaksi melko luontevasti. ”Lapsuuskodissani käytettiin paljon nokkosta, ennen ei käytetty pinaattia. Loput villivihannekset olen itse opetellut. Olen itse löytänyt villivihannekset ja innostunut niistä, ohjannut kavereita villivihannesten käytössä ja päätynyt sitä kautta myös opettamaan aiheesta. Lisäksi olen sitten käynyt keruutuotetarkastajan yhden vuoden monimuotokoulutuksen, johon sisältyy keruutuoteneuvojan opinnot. Muuten olen opiskellut sosiologiaa ja journalistiikkaa.

Parhaillaan teen journalismiopintojeni gradua.”

Päivi Mattila on myös kirjoittanut kasvisruokakirjan Härkäpapua sarvista. Siinä on jonkin verran villivihannesreseptejä. ”Kirjassa on villivihanneksista yksi luku. Nokkosta on siellä aika monessa reseptissä, se on tavallisimpia villivihanneksia.”

SALAATTI ON HELPPO ALOITUS Ihmiselle, joka ei ole käyttänyt villivihanneksia aikaisemmin, Päivi Mattila suosittelee niiden laittamista salaattiin. ”Salaatti on helppo villivihannesruoka. Kannattaa kokeilla vaikkapa niin, että laittaa puolet villivihanneksen lehtiä ja puolet tavallista salaattia. Esimerkiksi vuohenputkea kannattaa kokeilla, jos sen tunnistaa hyvin. Ratamo on hyvä salaattiin, samoin poimulehti.

Nuorta maitohorsmaa kannattaa myös maistaa, ja voikukkaa, kun vain ottaa sen lehdistä ruodin pois.” ”Villivihanneksiahan ei tarvitse ryhtyä käyttämään heti joka aterialla tai ryhtyä tekemään niistä heti pääruokia”, Mattila huomauttaa. ”Voi ottaa vaikka tavoitteeksi käyttää niitä viisi kertaa kesän aikana osana salaattia.” ”Villivihanneksia voi muutenkin käyttää osana kaikenlaisissa ruoissa, missä kasviksia yleensä käytetään – myös liharuoissa.”

Tuoreena ilman kypsentämistä tai käsittelyä käytettäviä villivihanneksia on paljon.

020

ETAPPILEHTI 01/2014

”Sellaisenaan käytettäväksi soveltuvat esimerkiksi piharatamo, poimulehti, ahomansikan lehdet, suolaheinä, voikukka ja mustaherukan lehdet – joskin mustaherukan lehdet ovat aika voimakkaan makuisia. Voi käyttää myös monia lehtiä, esimerkiksi nuoria lehmuksen, vaahteran ja koivun lehtiä. Pihlajan lehdet ovat ihania, niissä on hiukan karvasmantelin makua”, suosittelee Mattila.

kuivumiseen menee yleensä melkein viikko. Kasvikuivuri on maun säilymisen kannalta paras vaihtoehto, jos kuivaa kasveja usein, ja myös jos kuivaa jotakin muuta kuin lehtiä. Esimerkiksi kukkia ei kannata yrittää kuivata ilman kuivuria, sillä niissä on niin paljon kosteutta. Itselläni ei ole kasvikuivuria, mutta kuivaan kasveja aina käydessäni vanhempieni kotona; heillä sellainen on.”

VILLIVIHANNEKSET OVAT PARHAIMMILLAAN KEVÄÄLLÄ

ETSINNÄT KANNATTAA ALOITTAA TAKAPIHALTA

Paras aika villivihannesten keräämiseen on varhainen kevät, kun kaikki alkaa kasvaa. ”Silloin kaikki villivihannekset ovat parhaimmillaan”, kertoo Mattila ja jatkaa: ”Yleisesti ottaen kausi alkaa vähän ennen vappua.

Paras sesonki villivihanneksilla on keskimäärin toukokuun kolmas ja neljäs viikko, kun joka paikassa on nuoria lehtiä.”

Kevään jälkeenkin luonnossa on vielä kerättävää. ”Kesällä kukat ovat hyviä, ja teeksi kerättävät lehdet. Kasvaessaan lehtien maku muuttuu voimakkaammaksi, mutta teehen se soveltuukin hyvin. Syksyllä parhaimmillaan ovat ehkä juuret. Vuohenputkea voi kasvaa vielä syksylläkin. Nokkosen uutta satoa voi löytyä paikoista, joista on jo aiemmin kerännyt. Samoin ratamoa ja poimulehteä, jos on välillä leikannut niitä niin, että ne kasvattavat uutta satoa. Syksyllä luonnollisesti kerätään myös sieniä ja marjoja”, sanoo Päivi Mattila. ”Tampereella suosittuja sienestyspaikkoja ovat Kaupin metsät sekä Suolijärven ja Makkarajärven ympäristöt.”

Koska satokausi Suomessa on varsin lyhyt, Päivi Mattila suosittelee myös kasvien säilömistä, esimerkiksi kuivaamalla sitä viherjauheeksi. Kuivaaminen sitä varten suunnitellulla kasvikuivurilla on kätevää ja nopeaa, mutta ilman laitteitakin kuivaaminen kotioloissa yleensä onnistuu. ”Jos ei halua hankkia heti kasvikuivuria, voi laittaa kasvien lehtiä jääkaapin päälle leivinpaperille, jossa lämmin ilma kuivattaa ne noin neljässä päivässä. Lehdet voi kuivata missä tahansa lämpimässä, kuivassa paikassa: vaikka pöydälläkin, jos ottaa lehdistä lehtiruodin pois ja riipii niitä vähän pienemmiksi. Ullakolla lehtien

Päivi Mattila kertoo, mistä kasveja kannattaa lähteä metsästämään: ”Villivihanneksia löytää yleensä parhaiten pihapiirien reunamilla olevilta joutomailta sekä esimerkiksi rannoilta, joissa on rakentamatonta luontoa. Puiden lehtiä voi kerätä periaatteessa mistä vain. Varsinaiseen metsään villivihanneksia ei välttämättä kannata lähteä etsimään. Metsästä saa lähinnä vain marjoja ja niiden lehtiä. Villivihannekset ovat kuitenkin lehtojen ja pihojen kasveja, niille sopivat parhaiten aukeammat, ravinteikkaammat paikat.” ”Villivihanneksia ei kuitenkaan kannata kerätä autotien vierestä, koirapuistoista tai vastaavista”, tarkentaa Mattila. ”Ylipäänsä ei kannata kerätä mistään, missä voi ajatella, että maaperä on jotenkin saastunut. Se kannattaa silti muistaa, että määrä tekee myrkyn.

Asutusalueiden epäpuhtauksien kertymisestä kasveihin ei kannata olla liian huolissaan. Kaikki riippuu siitä, paljonko villivihanneksia yleensä syö. Suosittelen, että kerätään vähintään kymmenen metrin päästä tieltä, eikä mielellään teollisuusalueilta. Keräyspaikan suhteen ei ole niin tarkkaa, jos huuhtelee kasvit. Jos puhtaus arveluttaa, kannattaa kerätä vaikka kukkia: vaikkapa vuohenputken, maitohorsman ja lehmuksen kukat, ruusut sekä voikukat ovat oikein hyviä. Esimerkiksi kurttulehtiruusu käy hyvin juomiin ja pieninä määrinä salaatteihinkin.”

Mattila neuvoo kasvien käsittelyssä: ”Jos kaupungista kerää villivihanneksia, ne kannattaa huuhdella ennen käyttöä. Jos kerää kuivattavaksi, pitää kerätä puhtaammasta paikasta. Yleensä puumaisista kasveista kannattaa ottaa varsi pois. Villivihannekset voi pilkkoa, mutta ne eivät välttämättä kaipaa mitään sen erikoisempaa käsittelyä.”

021

Aloita vaikkapa näistä KOONNUT Minna Autio

Villivihannekset ovat luonnonvaraisia kasveja, jotka soveltuvat ruuaksi, joko muiden ruoka-aineiden lisäksi tai niiden korvikkeeksi. Usein villivihanneksia käytetään salaateissa, muhennoksissa, paistoksissa ja erilaisia lehtiä myös haudukkeina teen tapaan.

Ruuanlaitossa käyttökelpoisia villikasveja ovat esimerkiksi nokkonen, voikukka, maitohorsma, vuohenputki ja poimulehti. Villivihannekset ovat yleensä parhaimmillaan varhain keväällä, joten silloin niitä kannattaa kerätä myös varastoon, esim. kuivattavaksi. Joitain kasveja saa melko hyvin vielä syksylläkin, jos niissä on läpi kesän uutta kasvustoa.

Villivihanneksia kannattaa kerätä aamupäivällä poutaisena päivänä, aamukasteen haihduttua. Poimi kasvit ilmavaan koriin tai vastaavaan, mieluiten jokainen laji erikseen (varsinkin jos aiot säilöä niitä).

Muovipussi tai -ämpäri ei ole hyvä keruusäiliö, sillä muoviastiassa kasvit pilaantuvat nopeasti. Kannattaa kerätä tuoreita, nuoria, hyväkuntoisia kasveja, joissa ei ole kasvitauteja eikä hyönteisiä. Kukkivista kasveista kannattaa kerätä lehtiä vain ennen kukintaa ja kukkia heti niiden aukeamisen jälkeen. Jos haluaa kokeilla juurien käyttöä, niiden keräämiselle otollisimmat ajat ovat joko varhain keväällä tai myöhään syksyllä.

Villivihanneksia löytää usein parhaiten asuinalueiden liepeillä olevilta joutomailta: takapihoilta, villiintyneiltä puistomaisilta alueilta, omasta kasvimaasta rikkaruohoina. Kasveja ei yleensä tarvitse etsiä paljon omaa pihapiiriä kauempaa. Villivihanneksia ei kuitenkaan kannata kerätä ihan vilkkaiden autoteiden ja koiranulkoilutuspolkujen vierestä, säntillisesti hoidetuista puistoista (mm. torjunta-aineiden takia) eikä ihan taajamien keskustoista. Kannattaa välttää myös keinolannoitteilla ja/tai torjunta-aineilla käsiteltyjen peltojen pientareita sekä nurmikoiden reunustoja, jos niitä leikataan bensiinikäyttöisillä ruohonleikkureilla.

Koivu

Kuusenkerkkä

Jättipalsami

Apila

Isomaksaruoho

022

ETAPPILEHTI 01/2014

NOKKONEN Yksi tutuimmista luonnonyrteistämme. Erittäin ravintorikas kasvi, joka sisältää runsaasti mm. rautaa (seitsenkertaisesti pinaattiin verrattuna), C-vitamiinia, kalsiumia, A-, B-, E- ja K-vitamiineja sekä muita tärkeitä kivennäisaineita. Nokkosesta saa parhaimmillaan kolmekin satoa kesässä samasta paikasta. Kaupalliseen käyttöön sitä myös viljellään.

Keväällä nousevat versot voi käyttää kokonaan, myöhemmin kesällä jo suuriksi kasvaneista kasveista leikataan versojen kärjet ja lehdet. Leikkaa korkeintaan 30 sentin korkuisia versoja. Syksyllä voi kerätä nokkosten siemeniä. Koska nokkonen kerää nitraattia, sitä ei pitäisi kerätä paikoilta, joissa on paljon typpeä: esimerkiksi navetan tai kompostin läheisyydestä. Nokkonen kannattaa kerätä aurinkoisen jakson jälkeen ja ennen kukintaa; silloin sen nitraattipitoisuus on alhaisimmillaan.

Nokkosta voi käyttää ruoanlaitossa myös ilman kiehauttamista, mutta jos haluaa poistaa nitraatteja, ryöppääminen eli väljässä vedessä kiehauttaminen auttaa. Keittäminen ja kuivaaminen tuhoavat myös nokkosen poltinkarvojen myrkyn. Keitinvesi heitetään pois.

Säilyttäminen: Ryöpättyä, silputtua nokkosta voi pakastaa.

Nokkosesta voi myös kuivata jauhetta, jota on helppo lisätä kaikenlaisiin ruokiin makua ja ravintoarvoa parantamaan.

Nokkosta käytetään yleensä mm. keitoissa ja muhennoksissa, perunasoseen, leipä- tai ohukaistaikinan seassa, pihveihin, yrttijuomaksi ja levitteisiin. Sitä voi käyttää myös vaikkapa munakkaaseen ja uunikalan täytteenä.

Nokkosta on aikaisemmin käytetty yleisesti kuitukasvina, josta tehdystä kankaasta on tehty mm. säkkejä, liinavaatteita ja jopa alusvaatteita. Nokkoskuidun syrjäytti sittemmin puuvillan yleistyminen.

Nokkonen

VOIKUKKA

Voikukka

Tuttu, rikkakasvina pitämämme kukka sisältää A-, C- ja D-vitamiinia, antioksidantteja, rautaa ja kalsiumia, kaliumia, fosforia ja magnesiumia. Koko kasvin voi syödä. Nuoret lehdet ja kukkien terälehdet tai kokonaiset kukat sopivat hyvin salaattiin, nuppuja voi kuullottaa öljyssä esim. munakkaaseen. Juuria voi jauhaa tavallisten jauhojen joukkoon tai paahtaa kahvin tapaiseksi ”korvikkeeksi”. Lehtiä voi käyttää myös lämpimiin ruokiin pinaatin tavoin ja kukkia viinin, siman tai kaljan tekoon. Voikukan lehdet ovat melko kitkeriä, mutta kitkeryyttä voi vähentää esim. poistamalla lehtiruoti, jolloin lehden maku on miedompi. Voikukan lehtiä kannattaa aluksi sekoittaa miedompien vihannesten ja salaattien joukkoon.

Voikukkaa myös viljellään Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa salaattikasvina ja käytetään samantapaisesti kuin muita vahva-aromisia salaatteja, esim. rucolaa.

023

POIMULEHTI Poimulehti on useimmille tuttu kasvi, jonka vekkimäinen lehti ja piparkakkureuna on varsin helppo tunnistaa. Suomessa kasvaa kymmeniä erilaisia poimulehtilajeja, jotka ovat lähes identtisiä. Poimulehti kasvaa hyvin aurinkoisessa tai puolivarjoisessa paikassa ja kuivassa tai tuoreessa hiekkamaassa. Sitä voi löytää esimerkiksi pientareilta, pihoista ja puistoista. Luonnon poimulehteä voi hyvin myös viljellä omassa puutarhassa.

Alkukesällä ja varjoisassa paikassa kasvaneella poimulehdellä on pehmeä ja mieto, pähkinämäinen maku, joka muistuttaa maaartisokkaa tai auringonkukan versoja. Lehdet ovat parhaimmillaan aivan nuorina, sillä myöhemmin kesällä, aurinkoisessa ja kuivassa paikassa kasvaneet lehdet ovat sitkeitä ja kitkeriä.

Poimulehtiä kannattaa maistella poimiessaan, sillä eri lajikkeiden maut ja koostumukset ovat erilaisia. Jos poimulehden kukkavarret poistaa heti niiden ilmaannuttua, poimulehti tekee uusia lehtiä syksyyn asti.

Poimulehtiä voi syödä sellaisenaan, joskin lehtiruoti kannattaa poistaa. Lehdet käyvät leivän päälle ja salaatteihin, sekä raaka-aineena hyvin myös lämpimiin ruokiin pinaatin tapaan: esimerkiksi munakkaisiin, paistoksiin, uuniruokiin, keittoihin ja muhennoksiin. Koko maanpäällinen osa on syötävä. Poimulehteä voi myös kuivata yrttiteeaineeksi tai viherjauheeksi mm. sämpylä- ja leipätaikinaan. Kukkia ja siemeniä voidaan käyttää mausteena.

Poimulehti

MAITOHORSMA Rentunruusunakin tunnettu maitohorsma on korkea, punakukkainen ruohokasvi, joka sisältää runsaasti C- ja A-vitamiinia, fosforia, riboflaviinia ja ravintokuitua. Se kasvaa pioneerikasvina palo- ja hakkuuaukeilla, joutomailla, villiintyneillä peltoaukeilla ja muilla valoisilla paikoilla. Maitohorsmaa käytetään yleisemmin versoina valmistettuna parsan tapaan, jolloin se pitää kerätä heti kasvun alkuvaiheessa. Pienet versot ovat makeita, mutta kasvattaessaan lehtiä maitohorsma alkaa muuttua kirpeämmäksi. Mitä nuorempi verso on, sitä miedompi on sen maku. Lisäksi horsman varsi muuttuu kasvaessaan puumaiseksi kuten parsankin.

Maitohorsman lehtiä ja versoja voi käyttää sellaisenaan vaikkapa salaatissa tai esikeitettynä munakkaissa, paistoksissa ja keitoissa. Vartta voi syödä myöhemminkin kesällä, kun lehdet ovat kasvaneet, mutta se kannattaa katkaista silloin aivan latvasta ja kuoria. Myös kukat voi syödä, ja niitä voi käyttää orvokin tapaan vaikkapa syötävänä kakun koristeena. Ruokakäytössä kukkien terälehdet kannattaa riipiä irti ja käyttää vain ne, sillä vihreät osat ovat kukkivassa kasvissa jo kitkeriä. Maitohorsman lehdistä voi myös tehdä haudutettua juomaa, jonka maku muistuttaa hyvin paljon teetä. Silloin lehdet kerätään ennen kukintaa, pyöritellään palloiksi ja laitetaan vuorokaudeksi lasipurkkiin niin, että ne hiukan nahistuvat. Sen jälkeen lehdet kuivataan nopeasti. Kuivattuina niitä voi käyttää teen tapaan.

024

Maitohorsma

ETAPPILEHTI 01/2014

VUOHENPUTKI Keväällä ensimmäisten kasvien joukossa nousevat maasta vuohenputken aluslehdet, jotka sopivat sellaisinaan salaatteihin tai leivän päälle. Versot ovat parhaimmillaan vaaleanvihreinä ja vielä supussa. Villivihannesasiantuntija Päivi Mattila suosittelee vapuksi vuohenputken versojen friteeraamista vappumunkkien paistamisesta jääneessä öljyssä.

Vuohenputken versoja ja lehtiä voi käyttää myös vaikkapa piiraissa, keitoissa, muhennoksissa ja muissa tavanomaisissa ruokalajeissa. Vuohenputki sopii erityisen hyvin käytettäväksi tomaatin, vuohenjuuston tai lampaanlihan kanssa. Vuohenputki sisältää yhdeksänkertaisesti C-vitamiinia verrattuna jäävuorisalaattiin.

Vuohenputki on hyvin yleinen kasvi, joka lisääntyy maanalaisten rönsyjen avulla suurina mattomaisina kasvustoina, joten sitä on yleensä saatavilla hyvin runsaasti. Usein puutarhoissa sitä hävitetään rikkaruohona, eikä sitä välttämättä tarvitse etsiä omaa takapihaa kauempaa.

Vuohenputki ja monet myrkylliset putkikasvit muistuttavat toisiaan.

Vuohenputki on kukkien perusteella helppo sekoittaa moniin samantyyppisiin kasveihin, kuten myrkkykeisoon, joka on todennäköisesti Suomen vaarallisin myrkkykasvi. Myrkkykeison kaikki osat juuresta kukkiin ovat myrkyllisiä. Se on yleinen kosteiden paikkojen kasvi, jonka vaarallisuutta lisää se, että se ei myrkkykasveille tyypilliseen tapaan tuoksu eikä maistu pahalta – päinvastoin, sen tuoksu ja maku ovat varsin miellyttävät. Tästä syystä niitä ovat kohtalokkain seurauksin maistelleet mm. lapset ja rannoilla laiduntavat karjaeläimet. Myös myrkyllinen hukanputki ja myrkkykatko muistuttavat vuohenputkea. Ennen käyttöä onkin syytä opetella kasvin täsmällinen tunnistaminen ja tutkia tarkkaan, että poimii oikean kasvin.

Toisaalta, kun vuohenputken lehdet oppii tunnistamaan, ne on varsin helppo erottaa muista, vaikka kasvien kukat ovatkin aika samannäköisiä. Vuohenputken lehdet ovat melko leveitä ja kasvavat kolmihaaraisesti: varren kärjessä on aina kolme lehteä ja niiden alapuolella kaksi kaksoislehteä. Lisäksi kasvin tunnistaa helposti mattomaisen kasvutavan perusteella, joka ei ole muille putkikasveille tyypillinen. Asuinalueiden kasvupaikoilla myrkylliset putkikasvit ovat harvinaisempia. Vuohenputken lehdet voi kyllä sekoittaa melko helposti karhunputken lehtiin, mutta karhunputki on aivan hyvin syötävä kasvi, kuten koiranputkikin.

Vuohenputki

LÄHTEET Ahonen-Raassina, Helena, Palmgren, Paula & Hujala, Ella. Maitohorsma. Yrttitarha-hankkeen sivusto. Ammatti-instituutti Iisakin Osaran maaseutuopetusyksikkö, Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä. www.yrttitarha.fi/kanta/maitohorsma. Viitattu 10.3.2014.

Ahonen-Raassina, Helena, Palmgren, Paula & Hujala, Ella. Nokkonen. Yrttitarha-hankkeen sivusto. Ammatti-instituutti Iisakin Osaran maaseutuopetusyksikkö, Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä. www.yrttitarha.fi/kanta/nokkonen. Viitattu 10.3.2014.

Ahonen-Raassina, Helena, Palmgren, Paula & Hujala, Ella. Poimulehti. Yrttitarha-hankkeen sivusto. Ammatti-instituutti Iisakin Osaran maaseutuopetusyksikkö, Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä. www.yrttitarha.fi/kanta/poimulehti. Viitattu 12.3.2014.

Ajankohtaista: Luonnossa nyt. Luonnosta Sinulle -nettilehti 1/2007. Suomussalmi: Arktiset Aromit ry. www.arktisetaromit.fi/nettilehti/artikkeli.php?aid=25&lid=6. Viitattu 12.3.2014.

Hongisto, Salla: Villivihannesten suosio kasvaa. Yle.fi Uutiset, 19.6.2012. yle.fi/uutiset/villivihannesten_suosio_kasvaa/6183626. Viitattu 12.3.2014.

Kinnunen, Hanne: Maitohorsma on suomalaisen luonnon oma parsa. Yle.fi Uutiset, 1.6.2012. yle.fi/uutiset/maitohorsma_on_suomalaisen_luonnon_oma_parsa/6148673. Viitattu 12.3.2014.

Kinnunen, Hanne: Poimulehti muodostaa kastehelmensä itse. Yle.fi Uutiset, 6.6.2012. yle.fi/uutiset/poimulehti_muodostaa_kastehelmensa_itse/6165676. Viitattu 12.3.2014.

Kinnunen, Hanne: Vuohenputki on ruokaisa rikkaruoho. Yle.fi Uutiset, 11.6.2012. yle.fi/uutiset/vuohenputki_on_ruokaisa_rikkaruoho/6169972. Viitattu 10.3.2014.

Kivimetsä, Raija ja Jouko: Poimulehti. Gourmet ruokaa takapihan superfoodeista. hortoilijat.blogspot.fi/p/poimulehti_25.html. Viitattu 12.3.2014.

Lisäsärvintä luonnosta. (2013) Vantaa: Metsähallitus. www.luontoon.fi/RetkeilynABC/retkiruoka/ruokaluonnosta/Sivut/Default.aspx. Viitattu 20.2.2014.

Maitohorsma. www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/yrtit/luonnonyrtit/maitohorsma. Suomussalmi: Arktiset Aromit ry. Viitattu 12.3.2014.

Maitohorsma. Wikipedia-artikkeli. fi.wikipedia.org/wiki/Maitohorsma. Viitattu 12.3.2014.

Poimulehti. www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/yrtit/luonnonyrtit/poimulehti.

Suomussalmi, Arktiset Aromit ry. Viitattu 12.3.2014.

Törmä, Venla: Vinkkejä villivihannesten valloitukseen. Ilmankos-projektin nettisivusto, Ekokumppanit Oy. www.ilmankos.fi/uploads/Villiyrtit.pdf ‎ . Viitattu 7.1.2014.

Villejä vihanneksia – pientareelta lautaselle, Eija Keski-Korpela (toim.). Oy Gardenia-Helsinki Ab. www.gardenia-helsinki.fi/dokumentit/villivihannekset.pdf. Viitattu 20.2.2014.

Villiyrtti-/vihannesretki Haiharaan, Pia/Vauhtimartat, 9.9.2012. vauhtimartat.wordpress.com/2012/09/09/villiyrtti-vihannesretki-haiharaan/. Viitattu 20.2.2014.

Vuohenputki. Helsinki: LuontoPortti Oy. www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/vuohenputki. Viitattu 10.3.2014.

Vuohenputki. Wikipedia-artikkeli. fi.wikipedia.org/wiki/Vuohenputki. Viitattu 10.3.2014.

025

VILLEJÄ RESEPTEJÄ RESEPTIT © Päivi Mattila

NOKKOSOHUKAISET (10–15 KPL)

RIKSO ELI "PESTO"

0,5 dl nokkosjauhetta tai 1 l tuoretta, nuorta nokkosta tai 2 dl ryöpättyä, hienonnettua nokkosta 3 dl grahamjauhoja 2 dl vehnäjauhoja 1 dl perunajauhoja 1 tl leivinjauhetta 1 tl sokeria 1 tl suolaa 2 tl basilikaa 1 l kauramaitoa ripaus muskottia 1/8 tl vastajauhettua mustapippuria

Nautitaan peston tapaan leivän päällä tai esimerkiksi pastan tai sosekeiton kumppanina.

2,5 l mitä tahansa villivihanneksia (= 9 dl silputtuja villivihanneksia) valkosipulia (kylmäpuristettua) rypsiöljyä hieman suolaa (100 g ruokahampun- tai auringonkukansiemeniä)

1. Hakkaa yrtit veitsellä tai yleiskoneella hienoksi silpuksi. (Riko siemenet yleiskoneella rouheeksi).

Lisää hienonnettua valkosipulia makusi mukaan. Sekoita ainekset puhtaaseen, kannelliseen lasipurkkiin melko tiiviisti. Kaada päälle kylmäpuristettua öljyä.

2. Anna mielellään seistä jääkaapissa viikon ajan.

Rikso säilyy pitkään, jos öljy peittää tuorekasvikset.

1. Ryöppää ja hienonna nokkoset, jos käytät tuoretta nokkosta. Sekoita kaikki ainekset ja turvota kylmässä puolisen tuntia. Paista öljyssä pieniä ohukaisia joko ohukaispannulla tai isoja ohukaisia tavallisella paistinpannulla.

LEHMUSKÄÄRYLEET

VILLI SMOOTHIE

Lehmuskääryleisiin sopii melko voimakkaasti maustettu täyte. Tässä ohjeessa kääryleitä syödään sushimaisesti kypsentämättä, mutta niitä voi toki paistaa vielä pannulla tai uunissa folion alla (valele välillä kasvisliemellä tai öljyn, veden ja omenaviinietikan seoksella). Kääryleiden valmistus onnistuu lehmuksen lisäksi jalavasta tai vaahterasta. Jos lehdet ovat ehtineet aavistuksen koviksi ja kitkeriksi, höyrytä ne ensin, muutoin riittää huuhtaisu. Heinäkuussa lehdet ovat kuitenkin jo liian vanhoja ihmisravinnoksi.

Mitä tahansa syötäviä villivihanneksia ja kukkia voi lisätä smoothieen. Isot lehdet ja varret kannattaa pilkkoa ennen sauvasekoittamista. Hamppurouheen sijaan voit lisätä esimerkiksi cashewpähkinöitä: pähkinöistä tulee kermaisia ja niiden soseutus onnistuu sauvasekoittimella helpommin, jos liotat niitä etukäteen vedessä 3–8 h. muutama kuivattu luomupäärynän pala (tai tuoreita hedelmiä ja marjoja) 1 kuivattu luomuviikuna n. 2,5 dl vettä 0,5 dl hamppurouhetta hitu kanelia runsas kourallinen ratamon ja voikukan lehtiä

kasa kesäkuun alkupuoliskon lehmuksenlehtiä 1 sipuli 1-2 valkosipulinkynttä hippunen jeeraa pieni kuutio tofua pari desiä keitettyä ohraa (tai riisiä) soijakastiketta kylmäpuristettua öljyä

1. Leikkaa kuivahedelmät saksilla kappaleiksi ja laita ne turpoamaan veteen yön yli tai ainakin kolmeksi tunniksi. Lisää hedelmäseokseen hamppurouhe ja anna pehmetä ainakin 10 minuuttia.

2. Leikkaa kasvien lehdet pieniksi paloiksi ja lisää joukkoon. Surraa sauvasekoittimella, maista ja nauti pikkulusikalla.

1. Huuhtele lehdet. Tarvittaessa höyrytä tai keitä ne nopeasti. Pilko sipulit ja paista pannulla yhdessä jeeran ja pilkotun tofun kanssa.

2. Sekoita täytteen ainekset keskenään, mausta ja maista. Laita lehdelle pieni lusikallinen täytettä ja rullaa, kiinnitä tarvittaessa hammastikulla.

026

ETAPPILEHTI 01/2014

TEEYRTTIEN FERMENTOINTI

VUOHENPUTKI-KAALIPIIRAKKA (VAJAA PELLILLINEN)

Fermentointi voimistaa teeyrttien makua ja tuoksua.

Se sopii erinomaisesti maitohorsmalle, pihlajalle ja vadelmalle, ahomansikalle, omenalle, lillukalle ja mesiangervon lehdille. Lehtien aromi on parhaimmillaan ennen kasvien kukintaa. Muista fermentoidessa hyvä käsihygienia! Tuttu musta tee on fermentoitu, vihreä ei.

taikina:

1. Kaada keruusaalis pöydälle ja revi pois paksut lehtiruodit. Anna yrttien nahistua huoneenlämmössä muutama tunti keräämisen jälkeen.

2. Murskaa lehdet niin, että niistä irtoaa solunestettä ja ne kostuvat. Pyörittele/hierrä lehdet pieninä kasoina kämmenten välissä tai esim. kaulimella (pastakonekin käy). Pyörittele kosteat lehtikasat sitten pallosiksi.

3. Sullo lehdet suht tiiviisti purkkiin. Sulje kansi löyhästi. Fermentointiin tarvitaan happea.

4. Pidä purkkia 40–50 asteessa (esim. kylmälaukku, jossa kuumavesipulloja tai kasvikuivuri). Anna hiostua, kunnes lehdet hieman rusehtavat ja tuoksuvat aromikkaalta. Tämä vie pari tuntia tai max. vuorokauden.

5. Avaa ja levitä yrtit ilmavasti kuivumaan. Kuivauksen on oltava melko nopea, koska lehdet ovat tässä vaiheessa alttiita homehtumaan. Parhaiten kuivaus onnistuu kasvikuivurissa tai esim. lattialämmitteisessä paikassa.

6. Pakkaa kuivat lehdet lasipurkkiin. Esimerkiksi vadelman aromi vahvistuu vielä kuivauksen aikana.

200 g margariinia (tummansinistä keijua) tai loraus öljyä sekä hieman lisää vettä 3 dl vehnäjauhoja 4 dl täysjyvä-, speltti- tai grahamjauhoja 1 tl suolaa 0,5 dl vettä

täyte:

1 sipuli 3–4 rkl raastettua tuoretta inkivääriä (tai kuivattua jauhetta) 3 rkl rypsiöljyä puolikas pieni kaali 2–3 dl nuoria vuohenputken lehtiä silputtuna 2 dl kaura- tai soijakermaa 1 dl tuoretta tilliä (kuivattukin käy) suolaa ja pippuria puolikkaan sitruunan mehu

1. Valmista taikina: Sekoita kuivat aineet, lisää margariini ja vesi. Sekoita tasaiseksi. Jos haluat pohjasta keveämmän, laita reilu loraus öljyä ja lisää vettä tarpeen mukaan. Mikäli käytät margariinia, anna taikinan jähmettyä hetki jääkaapissa. Levitä sitten täyte leivinpaperin päälle ja laita taikina uunipellille.

2. Paista sipulia ja inkivääriä hetki öljyssä, lisää ohueksi suikaloitu kaali ja vuohenputken lehdet. Hauduta muutamia minuutteja, lisää kaura- tai soijakerma ja mausteet. Hauduta, kunnes kaali on pehmeähköä.

3. Levitä täyte piiraspohjan päälle ja paista n. 200-asteisessa uunissa 30–40 minuuttia (voit katkaista sähkön 10 minuuttia ennen valmistumista ja paistaa lopussa jälkilämmöllä).

VILLISALAATTI

NOPEA NOKKOSHÖYSTÖ

Sovella vuodenajan ja lähimaastosi mukaan.

Laita esimerkiksi yhtä paljon vuohenputken, ratamon ja vesiheinän lehtiä. Lisäksi voit panna pienempiä määriä muita villikasveja.

Nokkospaistos sopii esim. uusien perunoiden ja härkäpapupaistoksen tai sienikastikkeen ja pastan kanssa syötäväksi. Samalla aterialla maistuu myös hamppuvoi. Paistetut nokkoset menevät pieneen tilaan, joten valmistuva ruokamäärä ei ole kovin suuri. Alkukesästä mukaan voi lisätä horsman versoja.

1 osa villejä kasveja 2 osaa mietoa lehtisalaattia 10–15 mansikkaa (tai kurkkua ja porkkanaa) kastike: 1 rkl kylmäpuristettua öljyä 0,5 tl sokeria vajaa 0,25 tl mustapippuria tai 0,25 dl siankärsämön lehtiä

1. Kerää ja huuhdo villiyrtit. Leikkaa ne ja lehtisalaatin lehdet saksilla silpuksi tarjoilukulhoon. Halkaise mansikat. Mittaa kastikeainekset joukkoon ja sekoita.

1,5 l nokkosen lehtiä löyhästi mitattuna 1 sipuli 1 valkosipulinkynsi 1 rkl rypsiöljyä 0,25 tl mustapippuria tai muutamia siankärsämön lehtiä 1,5 dl vettä (vajaa) 1 rkl siirappia

1. Pilko sipulit ja leikkele nokkoset muovikannussa palasiksi (käytä tarvittaessa kumihansikkaita).

2. Paista sipulia ja valkosipulia hetki öljyssä, lisää mustapippuri. Lisää pilkottu nokkonen, paista muutama minuutti. Lisää vesi ja paista vielä reilut 5 minuuttia. Mausta vähän ennen valmistumista siirapilla.

027

VILLIVIHANNESLEVITE 200 g kasvimargariinia 1 dl vettä 0,5 dl rypsi- tai oliiviöljyä 1 dl silputtua ryöpättyä nokkosta, tuoretta vuohenputkea ja tuoreita voikukanlehtiä

1. Sekoita kaikki ainekset hyvin tehosekoittimella.

Reseptit © Päivi Mattila

Työllisyyspolkuja kohti avoimia työmarkkinoita TEKSTI Sari Harsu KUVITUS Marja Puumalainen

Työllistämis- tai työllisyyspalveluja on monenlaisia. Sopivan palvelun valintaan vaikuttaa esimerkiksi työttömän sen hetkinen kunto: onko ihminen valmis tai lähes valmis siirtymään avoimille työmarkkinoille vai onko työkykyä kohennettava ensin jotenkin. Myös sillä on vaikutusta, kauanko on ollut työttömänä ja millaista koulutusta tai työkokemusta on taustalla.

KUN TYÖTÖN TYÖNHAKIJA siirtyy johonkin työllistämispalveluun, oletus on, että hänellä ei ole esimerkiksi säännöllistä työssäkäyntiä estävää mielenterveysongelmaa tai akuuttia päihdeongelmaa. Tällaiset sairaudet tai ongelmat pitää saada hallintaan ensin.

Palveluiden äärelle voi hakeutua esimerkiksi TE-toimiston kautta tai sitä vastaavan työvoiman palvelukeskuksen eli TYPin kautta, jos on siirtänyt asiakkuutensa TE-toimistosta sinne.

Tampereen kaupunki tarjoaa työllisyyspalveluita TYPAn eli työllisyydenhoidon palveluyksikön kautta. TYP on yksi TYPAn palveluista.

TYPAn palvelut on tarkoitettu työnhakijoille, jotka tarvitsevat räätälöityä erityispalveluita työllistyäkseen.

Palveluissa asiakkaalle laaditaan yksilöllinen reitti kohti työelämää. Reitti voi koostua esimerkiksi koulutuksesta, työtoiminnasta, työharjoittelusta ja tuetusta työstä.

Asiakkailta edellytetään, että he ovat motivoituneita, haluavat kehittää itseään ja sitoutuvat suunnitelmansa toteuttamiseen.

TYPAn neuvonnan ja ajanvarauksen puhelinnumero on 040 801 6581 (ma–pe 9.00–15.00).

TYÖPAJOILLA TAOTAAN JA VIILATAAN TYÖKUNTOA Työpajatoiminta on työllistämispalvelu, johon voivat osallistua esimerkiksi omaa alaansa etsivät nuoret, pitkäaikaistyöttömät ja maahanmuuttajat. Etappi on yksi tällainen pajakokonaisuus, jossa opitaan tekemällä ja saadaan tukea koulutukseen ja työelämään kiinnittymisessä.

Etapissa työskennellään seitsemällä eri työpajalla – tai kahdeksalla, kun vähän muista eroavalla tavalla toimiva uusi Luontopolkua eteenpäin -työpaja lasketaan mukaan. Etapin pajakokonaisuuteen kuuluvat Mediapaja, Puu- ja entisöintipaja, Autopaja, Polkupyöräpaja, Leirivälinepaja, ruokala ja siivousyksikkö.

Suomessa, Pirkanmaalla ja Tampereellakin toimii useita muitakin yhdistyksiä ja vastaavia, jotka tarjoavat pajapaikkoja.

Etapin pajoille voi tulla kuntouttavaan työtoimintaan, työkokeiluun tai määräaikaiseen työsuhteeseen korkeimmalla korotetulla palkkatuella. Myös oppisopimus on mahdollinen.

TYÖTOIMINTAAN TULLAAN LÄHETTEELLÄ Kuntouttavalla työtoiminnalla on tarkoitus parantaa pitkään työttömänä olleiden elämänhallintaa ja avata heille väylä työelämää kohti.

Kuntouttava työtoiminta perustuu asiakkaan, kaupungin sosiaalityöntekijän ja TE-toimiston työvoimaneuvojan yhdessä laatimaan aktivointisuunnitelmaan. Sen tekoon asiakkaan kutsuu sosiaalitoimi tai TE-toimisto. Suunnitelmassa määritellään keinot asiakkaan aktivoimiseksi koulutukseen tai työelämään. Keinona voi olla esimerkiksi osallistuminen kuntouttavaan työtoimintaan. Sosiaalityöntekijä kirjoittaa lähetteen työtoimintaan, ja sosiaalityöntekijä toimii yhteistyössä työtoiminnassa olijan ja työpaikan ohjaajien kanssa myös työtoimintajakson aikana.

Kuntouttavassa työtoiminnassa työpäivä on sovittavissa 4–8 tunnin pituiseksi ja työpäivien määrä yhdestä viiteen viikossa. Työtoiminnan alussa voidaan sopia sen olevan esimerkiksi kolme päivää viikossa ja viisi tuntia päivässä. Tarpeen mukaan päiviä ja tunteja lisätään (tai joskus harvoin vähennetään) myöhemmin. Työtoimintajakso voi kestää kolmesta kuukaudesta kahteen vuoteen.

Työtoiminnassa oleva työntekijä saa työmarkkinatukea plus yhdeksän euroa kulukorvausta jokaiselta työtoimintapäivältä. Hän saa myös maksuttoman lounaan.

Aktivointisuunnitelman tekemisestä ja kuntouttavasta työtoiminnasta voi tiedustella oman sosiaaliaseman tai kuntouttavan työtoiminnan yksikön sosiaalityöntekijältä.

028

ETAPPILEHTI 01/2014

TYÖKOKEILU OHJAA OIKEALLE ALALLE Etapin työpajalle voi tulla myös työkokeiluun.

Työkokeilu on työvoimapoliittinen palvelumuoto, jonka tarkoitus on tukea työttömän työnhakijan työllistymistä. Työkokeilua voidaan käyttää ammatinvalinta- ja uravaihtoehtojen selvittämiseen tai työmarkkinoille paluun tukemiseen. Palveluun hakeudutaan aina työ- ja elinkeinopalveluiden kautta. TE-toimistossa päivitetään työllistymissuunnitelma, johon voidaan kirjata myös esimerkiksi oikeus työkokeiluun.

Työllistymissuunnitelma sisältää työnhakijan työ- tai koulutustavoitteet sekä arvioidun palvelutarpeen. Suunnitelmassa sovitaan työnhausta ja sen tavoitteista sekä työllistymistä edistävistä palveluista.

Työkokeilija tekee Etapilla viisipäiväistä työviikkoa, ja työpäivän pituus on kuusi tuntia.

Työkokeilussa oleva työntekijä saa saman työttömyysetuuden kuin saisi työttömänä ollessaankin ja tämän lisäksi yhdeksän euroa kulukorvausta jokaiselta työkokeilupäivältä.

Työnantaja antaa kokeilun päätteeksi arvion työkokeilijan soveltuvuudesta työhön, ammattiin tai alalle.

PALKKATUKITÖISTÄ AVOIMILLE TYÖMARKKINOILLE Etapille voi tulla myös määräaikaiseen työsuhteeseen korkeimmalla korotetulla palkkatuella, jos on sellaiseen oikeutettu. Oikeus tukeen selviää TE-toimistosta tai TYPistä. Tavallisesti oikeus syntyy 500 työttömyyspäivästä.

Palkkatukityöntekijällä pitää olla myös riittävä koulutus ja kokemus tai muuten osoitettu osaaminen työstä, jota tulee tekemään.

Palkkatukityöntekijä saa tuntipalkkaa, ja hänen työpäivänsä on tavallisesti 4,5 tuntia. Joissain tapauksissa se voi olla enemmän, maksimissaan seitsemän tuntia.

Palkkatukityöstä pyritään yleensä siirtymään avoimille työmarkkinoille.

029

TOIMITUSSIHTEERI, TYÖNOHJAAJA, TAIKURI TEKSTI Minna Autio KUVAT AP Ahonen

Jose Ahonen toimii päivisin Etapilla Mediapajan työnohjaajana ja muina aikoina taikurina ja mentalistina. Monipuolinen ammattilainen osaa neuvoa pajalaisia kaikessa graafisesta suunnittelusta taittoon ja toimittamiseen. Lisäksi hän toimii yhteyshenkilönä, joka siirtää hallinnolliset päätökset käytäntöön, neuvottelee tilaajien kanssa ja organisoi työt niin, että ne valmistuvat oikeaan aikaan.

Pajatyön ulkopuolella hänet tunnetaan nykyään koirataikurina.

”ETAPPI ON PERUSTETTU 1992. Itse tulin töihin Etapille ATK-koulutushommiin heinäkuussa 2006”, kertoo Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry:n Mediapajan työnohjaaja Jose Ahonen.

Ahosen aloittaessa Etapilla toiminnasta tiedottaminen hoidettiin esimerkiksi monisteilla, eikä se ollut varsinaisesti kenenkään omaa vastuualuetta. ”Tiedotus ja graafinen puoli oli retuperällä”, sanoo Jose. ”Siihen ei ollut mitään suunnitelmaa eikä kukaan tehnyt sitä.”

Jose huomasi, että kouluttamisen lomassa jäi aikaa, joten hän alkoi uudistaa Etapin tiedotusta ja graafista ilmettä. Hän oli aiemmin tehnyt graafisen alan töitä ja toiminut myös yrittäjänä. ”En silti haluaisi työskennellä mainostoimistossa”, kertoo Jose. ”Omat vahvuuteni ovat toimimisessa ihmisten kanssa. Haluan innostaa ja inspiroida ihmisiä, haastaa kehittymään.”

Etappi oli alkuaikoina vielä Vuolteenkadulla. Etapin johtajana toimi tuolloin Jouko Toivonen, joka oli mukana SAK:n toiminnassa. Jossain vaiheessa Toivonen kysyi, ryhtyisikö Jose taittamaan SAK Pirkanmaa -lehteä. Jose teki jonkin aikaa vain tämän yhden lehden taittoa muiden töidensä lomassa, kunnes Toivonen sai idean; hän ehdotti, että perustettaisiin mediapaja. Mediapaja perustettiin suurin suunnitelmin, mutta aluksi toiminta oli varsin pienimuotoista. ”Meillä oli aluksi vain yksi tietokone ja yksi työllistetty”, Jose kertoo. Työllistetty toimi ATK-tukena ja itse hän jatkoi taittojen tekemis-

tä. Jose jatkaa: ”Sitten puskaradion kautta alkoi tulla lisää asiakastöitä, kun ihmiset kuulivat toiminnasta.” ”Sitten Jouko kuoli, ihan yllättäen”, kertoo Jose. Se oli järkyttävä hetki koko Etapin väelle. ”Lopulta Kauko aloitti hänen tilallaan toiminnanjohtajana. Kauko oli täällä töissä jo silloin, toiminnan suunnittelijana.”

Jose arvostaa Kaukoa esimiehenä suuresti. ”Kauko on aina arvostanut Mediapajaa, ja ymmärtänyt sen merkityksen Etapin toiminnalle. Hän on nähnyt, kuinka tärkeää on, miten viestitämme toiminnastamme muille. Toimintaa täytyy tuoda oikealla tavalla esiin. Kauko on antanut minulle melko lailla vapaat kädet Mediapajan kehittämiseen.”

TAVOITTEENA LUOVUUS, KEHITYS JA RAJOJEN YLITTÄMINEN Mediapajalla on kokeiltu kaikenlaista toimintaa hyvin ennakkoluulottomasti ja pyritty koko ajan kehittymään ammattimaisempaan ja kaikille hyödyllisempään suuntaan. ”Luovassa ympäristössä pitää olla ennakkoluuloton”, kertoo Jose. ”Siitä luovuus kasvaa. Rohkea ennakkoluulottomuus on ollut aina tärkeää toiminnallemme. Prioriteettejani tässä työssä ovat aina ol-

030

ETAPPILEHTI 01/2014

leet viestintä ja se miten toimintamme näkyy ulospäin, sekä tietenkin työllistetyt itse. Toiminnan pitää olla järkevää ja tavoitteellista, sen pitää pyrkiä johonkin.”

Jose kertoo, että erilaisille työllistetyille on eri tavoitteet. Nuorelle työkokeilijalle on tärkeää harjoitella asioita, kun taas kokeneemmalle työntekijälle olennaisinta on ylittää rajoja: mennä epämukavuusalueelle, jossa voi kehittyä ammatillisesti ja kasvattaa itsetuntoa työn kautta. ”Se toimii”, nyökkää Jose. ”Joskus tehtävä on mahdoton, mutta aina sitä yritetään. Rimoja yritetään asetella aina sopiville korkeuksille.”

Jose Ahonen pitää tärkeänä, että Mediapajalla tähdätään korkealle ja painotetaan haasteita. ”Fiilistellään vaikka fontteja, tutkitaan erilaisia työnäytteitä. Pitää tehdä erilaista, kokeilla uutta. Siinä graafinen ymmärrys laajenee ja ammattitaito kehittyy.” ”Yritysmaailma on raadollinen”, Ahonen selittää. ”Siellä on kova työtahti. Meidän toimintamme on vielä lastenleikkiä siihen verrattuna. Toiminnan pitää silti meilläkin olla yritysmäistä. Toki meidän työympäristömme on paljon rennompi ja ymmärtäväisempi, mutta täälläkin koitetaan kuitenkin hakea tuloksia. Olen nähnyt mahtavia kasvutarinoita. Moni on päässyt tämän jälkeen hyviin työpaikkoihin ja saanut täältä uransa hyvään alkuun.”

Jose mainitsee esimerkkinä Iivarin, jolla tullessaan Mediapajalle ei ollut mitään alan koulutusta eikä työkokemusta. Hän oli vain todel-

la kiinnostunut ja opetellut itsekseen kotona käsittelemään kuvia ja käyttämään alan ohjelmia. Iivaria veti koko ajan eteenpäin innostus sekä jatkuva hinku oppia uutta ja kehittyä. ”Mediapajan jälkeen Iivari pääsi töihin mainostoimistoon. Nykyään hän tekee loistavaa uraa jo neljännessä tai viidennessä mainostoimistossa”, Jose virnistää, silminnähden ylpeänä Iivarin menestyksestä. ”Paras palkkio minulle on kun näkee ihmisten elämänmuutokset ja sen onnen, kun joku onnistuu. Tässä työssä on oltava paloa, että pystyy auttamaan ihmisiä. Pitää tykätä ihmisistä ja ymmärtää erilaisuutta.”

INNOSTUS JA OSAAJIEN ERILAISUUS VIEVÄT ETEENPÄIN Jose Ahonen on ollut Etapilla nyt noin seitsemän vuotta. Hän kertoo nähneensä Mediapajalla kaikenlaisia ihmisiä akateemisista vastavalmistuneista sellaisiin, joilta terveysongelmat ovat vieneet toimintakyvyn ja tuoneet masennusta. ”Skaala on ollut älyttömän laaja. Se on meille rikkaus”, Jose kertoo. ”Eri ikäiset ja eri elämänkokemuksen omaavat ihmiset keskustelevat täällä keskenään ja oppivat toisiltaan.”

031

”Inhoan sanaa verkostoituminen, mutta se on fakta, että jos tuntee paljon ihmisiä, se on todella suuri etu tässä työssä.”

Jose Ahonen on sitä mieltä, että palautteissa pajallakin pitää olla rehellinen. Se kehittää. ”Muitakin mediapajoja on, mutta harvat niistä onnistuvat yhtä hyvin”, Jose arvioi. ”Pajoilla ollaan niin eri asteella ja tehdään erilaista jälkeä.”

Mediapajalle on aina tulossa enemmän väkeä kuin on mahdollisuutta ottaa. ”Melkein viikoittain tulee kyselyitä.” ”Pidämme täällä koko ajan yllä sellaista ilmapiiriä, että tehdään tärkeää työtä, joka pitää tehdä kunnialla. Liian helpostihan työpajatyö menee muuten lapiohommiksi. Keskittyminen on tällaisessa työssä kuitenkin tärkeää.” ”Etappi on mahtava työympäristö. Meillä on hienot pajat: kaikki tekevät tärkeää työtä, jota on helppo tuotteistaa. Toiminta on kaikille merkityksellistä. On myös tärkeää, että pomomme on innostuva ja salliva uusille jutuille. Kauko on antanut meille aina vähintään riittävät työkalut työn tekemiseen.”

TYÖHISTORIAN MONIPUOLISUUS ON TUONUT YMMÄRRYSTÄ Josen oma työhistoria on painottunut lähinnä juuri graafiselle puolelle, mutta työttömyyskin on tullut omakohtaisesti tutuksi. ”Tein freelancerina graafista suunnittelua. Tein yritykselle kevään heidän hommiaan, ja olin sen jälkeen puoli vuotta työttömänä. Siinä pääsi tutustumaan tähän byrokratiaan ja työttömyyden henkiseen puoleen.” ”Haluan heijastaa omaa kasvutarinaani muihin ihmisiin, innostaa jatkamaan. Vaatii helvetillistä sinnikkyyttä ja yrittämistä ettei luovuta, ja rohkeutta mennä vain eteenpäin. Haluan näyttää ihmisille, että he pärjäävät. Se on osa sitä, että pystyy rakentamaan itsetuntoa töiden kautta.” ”Ongelmallista minun kannaltani tässä työssä on se, että kiinnyn ihmisiin ja välitän heistä. Raadollisuus on siinä, että jonkun ajan kuluttua he lähtevät ja minä jään.

Heidän tilalleen tulevat aina vain uudet ihmiset, uudet työkaverit.”

Oman media-alan yrityksen perustaminenkin on käynyt mielessä. ”Mutta yrittäjyys on tosi raskas polku – sehän iso vastuu olisikin, kun pitäisi huolehtia kaikkien alaisten taloudellisesta pärjäämisestä.”

Jose käyttää toisinaan myös vapaa-aikaansa Mediapajan ihmisten auttamiseen. ”Vapaa-ajallani, aina kun tulee tilaisuus, pyrin suosittelemaan tuntemiani ammattilaisia hommiin, jos kuulen sopivista projekteista. Yritän auttaa aina kun mahdollista.

Jos joku kysyy minua tekemään graafista

suunnittelua, mieluummin ohjaan kysyjän tuntemani ammattilaisen luo kuin lähden itse tekemään sitä työtä. Se on minulle henkisesti hienoa, jos pystyy auttamaan, ja jos suosittelemani kaveri on hyvä tyyppi, saan samalla taas vahvistettua omia verkostojani. Tällä alalla kannattaa tutustua kaikkiin ja tuntea mahdollisimman paljon ihmisiä.

Inhoan sanaa verkostoituminen, mutta se on fakta, että jos tuntee paljon ihmisiä, se on todella suuri etu tässä työssä.”

TAIKURIN TYÖ TOI YLLÄTTÄEN KANSAINVÄLISEN KUULUISUUDEN Toisessa työssään taikurina ja mentalistina toimivalla Jose Ahosella on viime aikoina riittänyt melko lailla kiireitä. Maaliskuun 2014 lopulla hän julkaisi YouTubessa videon, jossa hän teki taikatempun sarjalle koiria, ja videosta tuli yllättäen kansainvälinen hitti. Video jaettiin useille suurille viihdesivustoille ja se sai miljoona katsojaa vain muutamassa päivässä. Tätä juttua kirjoitettaessa videon on nähnyt jo yli 12,5 miljoonaa ihmistä. Videon julkaisun jälkeen Josea on haastateltu lukemattomiin kansainvälisiin medioihin, videota on esitelty viihde- ja puheohjelmissa ympäri maailman ja hän on saanut päivittäin haastattelupyyntöjä ja yhteydenottoja eri tahoilta, jotka haluaisivat esimerkiksi tilata hänet esiintymään. Taikuutta koirille – Magic for dogs -video on parissa viikossa huvittanut ja innostanut miljoonia ihmisiä kaikkialla maailmassa.

Taikurinhommia Jose on tehnyt jo pitkään. ”Kun tulin Etapille töihin 2006 olin harrastanut taikurinhommia jo kauan. Olen koko täällä työskentelyni ajan tehnyt samalla taikurikeikkoja iltaisin ja viikonloppuisin. Lisäksi aina vilkkaina pikkujoulukausina olen saanut pitää lomapäiviä keikkojeni takia. Kauko on ollut tätä toista ammattiani kohtaan hyvin ymmärtäväinen.” ”Koiravideon jälkeen on kyllä ollut jo toista viikkoa kovaa pyöritystä”, hymyilee Jose. ”Eilenkin soitti koiranruokafirma, joka olisi halunnut tilata minut messuosastolle päiväksi tekemään koirille temppuja.

En kuitenkaan halua laittaa koiria tuollaisiin stressaaviin tilanteisiin, joten en suostunut.”

Josen titteli mediassa onkin nykyään koirataikuri, vaikka hän ei muuten koiria esityksissään ole käyttänytkään. ”Eihän tuosta mitään haittaakaan ole.

Se kestää sen minkä kestää”, toteaa Jose tyynesti.

Työkeikkoja ja tilaisuuksia kuuluisuus on toki poikinut, ja Jose aikookin katsoa rauhassa, mihin kaikki tämä hänet vie. Mitään varmaa ei vielä ole sovittu, mutta Jose Ahonen kertoo olevan mahdollista, että viime aikojen julkisuus poikii tilaisuuksia, jotka vievät hänet joksikin aikaa Mediapajalta muihin ympyröihin. Tämä on ainutkertainen tilaisuus kokeilla, mihin menestys hänet taikurin alalla vie.

Jose luottaa silti, että Mediapajalla pärjätään myös hänen poissaolonsa aikana, kestipä se muutaman viikon tai pidempäänkin. ”Pajan tyypeillä on vankkaa ammattitaitoa sekä hyvä me-henki. Olen varma että hommat sujuvat myös poissa ollessani.”

032

TÄMÄ ON OTSIKKO Kurkistus Etappilehden kulissien taa TEKSTI Jose Ahonen KUVAT Eetu Keränen

Etappilehti kirjoitetaan, kuvataan, suunnitellaan ja taitetaan Mediapajalla, ja sen tekemiseen osallistuu koko pajan porukka. Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, ja sitä tehdään kaikessa rauhassa vuoden mittaan, aina kun asiakastyöt antavat aikaa. Mutta mitä kaikkea lehden tekemiseen sisältyy? Kurkistetaanpa lehden teon prosessiin ja sen eri puoliin.

LUIT MUUTEN ÄSKEN INGRESSIÄ eli alkukappaletta tai johdantoa, jonka tehtävä on avata artikkelin sisältöä ja houkutella lukijaa lukemaan.

Ingressi siis herätti kiinnostusta siinä määrin, että aloit lukea myös itse leipätekstiä. Useiden lehtien artikkelit alkavat muuta tekstiä isommalla kirjaimella, jota kutsutaan anfangiksi. Anfanginkin tehtävä on houkutella sinua lukemaan artikkeli. Etappilehdessä käytetään ensimmäisten sanojen lihavointia, jonka tarkoitus on sama. Hyvän taiton tehtävä ylipäänsä on tehdä lukeminen helpoksi, kiinnostavaksi ja houkuttelevaksi. Huono taitto ja typografia vaikeuttavat lukemista: esimerkiksi liian pieni tekstikoko tai tekstin taustalla oleva kuva ärsyttävät ja saavat monet luovuttamaan lukemisen heti alussa.

Liian iso kirjasintyyppi, kansankielellä fontti, ei näytä hyvältä. Ei myöskään liian persoonalliset fontit, kuten graafikoiden vihaama ja kansan rakastama COMIC SANS. Tämä leipäteksti on taitettu Cambria-fontilla jonka kokona on 8,7 pt. Koko on mietitty tarkasti: silmän tottumusten perusteella ihanteellisen rivin pituudeksi on määritelty 55–60 merkkiä. Pidempiä rivejä on raskasta lukea, ja lyhyet pomppivat silmissä. Myös palstat ja marginaalit mietitään vaivattoman lukemisen ehdoilla.

Kirjasintyypiksi valittu Cambria karsiutui useiden muiden joukosta. Kun Etappilehden ulkoasua mietittiin, oli loppukierroksella mukana kymmenisen fonttia, joiden joukosta Cambria nousi esiin hyvin luettavana, persoonallisena mutta klassisena päätteellisenä kirjasimena.

Kirjasintyypiltä haetaan hyvää luettavuutta, mutta myös persoonaa. Valittu kirjasintyyppi määrittelee jo hiukan, onko teksti esimerkiksi arvokasta, lennokasta, hauskaa tai vakavaa. Kirjasintyyppejä on kahta lajia: päätteettömiä ja päätteellisiä. Tätä eroa fonttimaailmassa kuvataan termeillä serif tai sans-serif. Termit tulevat ranskasta ja tarkoittavat: päätteillä (serif), tai ilman päätettä (sans-serif). Päätteet ovat nuo pienet väkäset kirjaimen päädyissä. Päätteiden käyttö helpottaa ja nopeuttaa lukemista suuntaamalla lukijan katseen rivin linjalle. Päätteet siis helpottavat pitkän tekstin lukemista, mutta hankaloittavat kaukaa katsottavien sanojen hahmottamista – tämän vuoksi esimerkiksi liikennemerkeissä käytetään selkeämpiä päätteettömiä fontteja, kuten HELVETICA.

KUVAT KERTOVAT ENEMMÄN KUIN TUHAT SANAA Halusimme avata tämän jutun kuvalla, joka on visuaalisesti kiinnostava ja samalla kertoo mistä jutussa on kyse. Kysyin juuri tätä kirjoittaessa Mediapajan tekijöiltä, millainen kuva voisi olla. Aivoriihisessiossa heiteltiin ideoita muun muassa kuvaajasta ottamassa

Tämä on nosto. Nostolla on kaksi funktiota: se yrittää kaapata lukijan mielenkiinnon lukemaan itse leipäteksti ja se on myös oiva kikka täyttää tyhjää tilaa taitossa.

kuvaa kuvaajasta, mutta voittajaehdotukseksi nousi kuva taittajasta taittamassa tätä lehteä, tuottaen niin sanotun Droste-efektin, jossa kuva toistuu äärettömyyksiin itsensä sisällä.

Kuvaaja Eetu Keränen aloitti oman osuutensa tutkimalla Drosteefektiä ja esimerkkejä siitä internetissä. Kun oli saatu käsitys, millaisena kuva toimisi parhaiten, oli toiminnan vuoro. Tilasta sammutettiin valot, jotta näytön valo toisi kuvaan lisää dramatiikkaa.

Kuvan Eetu otti Canon 7D -kamerarungolla, 17–55 mm linssillä.

Kuva otettiin raakamuodossa, minkä jälkeen se tuotiin Adobe Lightroom -kuvankäsittelyohjelmaan. Lightroomissa Eetu sääti kuvan sävytasot ja värisävyt sopiviksi. Tämän jälkeen kuva tuotiin Adobe Photoshop-ohjelmaan, jossa varsinainen kuvanmuokkaus ja Drosteefekti tehtiin.

Lopuksi kuvaan tehtiin tarvittavat terävöitykset sekä käännös CMYK-väriprofiiliin.

Painokoneissa värejä ovat syaani (cyan), magenta, keltainen (yellow), musta (black). Näytöissä vastaavasti punainen (red), vihreä (green), sininen (blue). Kuva tuotiin taittoon ja taittaja asetti sen paikalleen, huomioiden sivun laitoihin tulevat kolmen millimetrin leikkuuvarat.

PAINO PAINAA PAINAVAT SANAT Kun koko lehden taitto on valmis, siitä tehdään PDF-tiedosto painoa varten. PDF (lyhenne sanoista Portable Document Format) on Adoben kehittämä tiedostomuoto. Painovalmiissa tiedostossa huomioimme muutaman tärkeän seikan: väriprofiilin, resoluution, leikkuuvarat ja leikkuumerkit. Näillä varmistetaan, että lehti näyttää samalta kuin täällä meidän ruudullamme, eivätkä esimerkiksi kuvat pikselöidy rumasti.

Tietokoneidemme näytöt on kalibroitu näyttämään värit mahdollisimman puhtaasti. Painotalojen laitteet on kalibroitu vastaamaan samaa sovittua värimaailmaa, jolloin värien pitäisi vastata lopullisessa painotuotteessakin haluttua tulosta. Koska Etappilehti painetaan kierrätyspaperille, jossa ei ole pinnoitetta, tulee tämä huomioida kuvankäsittelyssä säätämällä värisävyt ja valoisuudet mattapaperille optimoiduksi. Tästä pääsemmekin seuraavaan tärkeään asiaan eli paperiin, jota käsissäsi pitelet.

LEHDEN PAPERI LUO TUNNELMAA Etappilehden ulkoasu uusittiin 2013 ensimmäisessä numerossa.

Uuden taittosuunnittelun lisäksi lehden paperilaatua vaihdettiin puolikiiltävästä 120-grammaisesta paperista 160/120-grammaiseen mattaan Cocoon-offset kierrätyspaperiin. Mattapaperi toistaa kuvat mielenkiintoisesti, eikä se heijasta valoa kuten kiiltävä paperi.

Ekologisuus oli myös oleellinen seikka valintaprosessissa. Kuten valitut kirjasintyypit, myös paperi luo julkaisulle tunnelmaa ja profiilia. Haluamme erottua kiiltävistä mainosjulkaisuista ja tuoda esiin perinteitä, kierrätystä ja käsityötä – arvoja, joita Etappi muutenkin vaalii.

036

ETAPPILEHTI 01/2014

LEHTI LIIKKEELLE Kun lehti sitten tulee viimein painosta, aletaan sitä jakaa ympäri Tamperetta oleellisille kohderyhmille. Lehti on ilmainen, ja pieni osa painokustannuksista pyritään kattamaan yhteistyökumppanien ilmoitustuloilla. Lehteä jaetaan alueen päättäjille, työllisyysasioiden kanssa toimiville, TE-toimistoihin, Kelaan, oppilaitoksiin ja kirjastoihin. Lehteä jaetaan myös ympäri vuotta eri yhteistyötahoja tavattaessa sekä tietysti Etapissa vieraileville ihmisille. Painetun version lisäksi jaamme lehteä sähköisesti Issuu-palvelussa ja nettisivuillamme.

LEHDEN TARKOITUS Lehden tekemistä pohdittiin Etapin sisäisissä palavereissa ensimmäisen kerran vuonna 2008, mutta toimeen ryhdyttiin loppuvuodesta 2009. Vuonna 2010 ilmestyi ensimmäinen Etappilehti, jonka kannessa hymyili Puupajalla työskentelevä Fiametta Cullar. Etappilehden tarkoitus on viedä positiivista Etappi-viestiä kentälle, kertoa toiminnastamme ja lisätä tunnettavuutta. Alusta asti tärkeä arvo on ollut painottaa toimintaa ja tuoda esiin Etapin aktiivisia toimintatapoja.

Etappi-asian lisäksi lehdessä on käsitelty yhteiskunnallisia asioita dyykkauksesta Ratinan historiaan. Kolumneja lehteen ovat kirjoittaneet lukuisat alueen päättäjät ja vaikuttajat, kuten esimerkiksi Harri Jaskari, Tero Rönni, Petri Lehtimäki, Tommi Eskonen, Matti Peltola, Ilkka Rantanen, Perttu Pesä, Matti Luukinen ja Mika Itänen.

“Lorem Ipsum” on 1500-luvulta lähtien olemassa ollut teksti, jota käytetään usein täytetekstinä ulkoasun testaamiseen graafisessa suunnittelussa, kun mitään oikeata sisältöä ei vielä ole. Lorem ipsumia käytetään näyttämään, miltä esimerkiksi kirjasin tai julkaisun tekstin asettelu näyttävät.

Lorem ipsumista on useita erilaisia variaatioita.

Normaalisti lorem ipsum näyttää seuraavalta: Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipisci elit, sed eiusmod tempor incidunt ut labore et dolore magna aliqua. Ut enim ad minim veniam, quis nostrud exercitation ullamco laboris nisi ut aliquid ex ea commodi consequat. Quis aute iure reprehenderit in voluptate velit esse cillum dolore eu fugiat nulla pariatur.

Excepteur sint obcaecat cupiditat non proident, sunt in culpa qui officia deserunt mollit anim id est laborum.

Teksti on peräisin Ciceron teoksesta De finibus bonorum et malorum, jossa alkuperäinen teksti alkaa ”Neque porro quisquam est, qui dolorem ipsum, quia dolor sit, amet, consectetur, adipisci velit”, mikä tarkoittaa suunnilleen: ”Eikä ole ketään, joka pitää tuskasta sen itsensä tähden, ja sitä näin ollen haluaisi.”

(Wikipedia)

Syke Mediapaja ja Tampereen seudun työllistämisyhdistys Etappi ry kouluttavat: uotanto Joomla!® 3.3: Sisällönt la 26.4.2014 klo 10–15 usn sisältöä Joomla-siv Tällä kurssilla tuotetaa a oit asi ä yvi julkaisuun liitt tolle. Käymme läpi a ast ulm kök nä ) rjoittajan pääosin käyttäjän (ki Jokaia. att tam oh un aa pääkäyttäjän näkökulm nyttöönsä valmiiksi ase nen kurssilainen saa kä netun Joomlan.

tai Joomla on jo käytössä Kurssi sopii heille, joilla t va lua ha ka jot käyttöön ja vasta hiljattain otettu tuu rm va ja a utt lisu nipuo sisällöntuotantoon mo ön ssilla opetetaan sisäll kur jille ttä äy äk Pä ta. en äji ytt kä ä kautta sek hallintaa ylläpitopuolen hallintaa. nottajaa.

Kurssille otetaan 10 osa

Joomla!® 3.3: Syventävä kurssi la 17.5.2014 klo 10 –15 Kurssilla perehd ytään syvällisem min Joomlan uusiin ominaisuuk siin, kuten käyttö - ja käyttäjätasojen määrittä miseen. Lisäksi käydään läpi nopea varmuusk opioiden teko ja palauttaminen sekä niiden merkit ys tietojen varmist amisessa.

Kurssilla voidaa n myös paneutua kurssilaisten omien sivustojen erityiskysymyksii n.

Kurssille otetaan Kurssin hinta on

8 osanottajaa.

työttömille 30 € ,m

uille 70 €.

mille 30 €, muille 65 €.

Kurssin hinta on työttö

I L MO I T TAUDU V ER K KOS IV U ILTA M M E w w w . e t a p p i . i n f o tai w w w . s y k e m e d i a p a j a . c o m Lisätietoja: Jaakko Korhonen, 044 775 0052 tai jaakko.korhonen@etappi.info

Sofie tuo sosiaaliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset näkyviin

TEKSTI Sari Harsu KUVITUS Tanja Aapajärvi

Etapissa ja vastaavanlaisissa työllistämisyhdistyksissä saadaan aikaan sellaisiakin asiakasta hyödyttäviä sosiaalisia ja yhteiskunnallisia tuloksia, jotka eivät suoraan ole osoitettavissa esimerkiksi raha-arvona. Näitä edistysaskeleita voidaan kuvata vapaamuotoisesti sanallisesti, mutta monissa yhdistyksissä on otettu käyttöön myös uusia keinoja osoittaa työpajatoiminnan sosiaalisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia.

SOSIAALINEN VAIKUTUS tarkoittaa päätöksen, hankkeen tai toimen vaikutusta ihmisen, yhteisön tai yhteiskunnan hyvinvointiin tai hyvinvoinnin jakautumiseen. Kun sosiaalisia vaikutuksia tunnistetaan ja arvioidaan, arvioidaan hankkeen tai toiminnan aiheuttamia vaikutuksia ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen.

Yhteiskunnallisia vaikutuksia ovat esimerkiksi taloudelliset vaikutukset ja ympäristövaikutukset.

Tällaisten vaikutusten suunnitteluun, kuvaamiseen, arviointiin ja raportointiin on kehitetty Sofie-niminen järjestelmä, jota Etapissakin on viime aikoina opiskeltu ja otettu käyttöön. Sofie on tavallaan sosiaalisen kirjanpidon pitemmälle viety sovellus, jonka avulla suunnitellaan ja arvioidaan toiminnan sosiaaliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset laadullisina, määrällisinä ja raha-arvoina. Sofie perustuu kansainvälisesti tunnettuihin menetelmiin: sosiaaliseen tilinpitoon, joka tarkoittaa

038

ETAPPILEHTI 01/2014

tietyn ajanjakson tarkasti ja etukäteen määriteltyjen odotusten säännöllistä seurantaa ja tulosten ulkoisesti tarkastettua kokonaisvaltaista raportointia, sekä SROI-analyysiin. SROI eli Social Return on Investment on euromääräisiin kriteereihin perustuva menetelmä.

Yhteiskunnallisten vaikutusten arviointi auttaa organisaation johtoa ohjaamaan ja kehittämään toimintaa järjestelmällisesti. Toiminnan vaikutuksista tiedottaminen lisää sidosryhmien kiinnostusta ja sitoutumista organisaation tarkoitukseen ja toimintaan. Työntekijöiden motivoimisessa on hyötyä, että saadaan tietoa toiminnan vaikutuksista.

Sofie-menetelmä perustuu avoimuuteen ja sidosryhmien näkemysten huomioon ottamiseen, tavoitteellisuuteen ja konkreettisuuteen, johdonmukaisuuteen ja todennettavuuteen.

Etapin Sofie-ryhmän A.-J. Halme, Susanna Oksanen ja Taru Vulli ovat taivuttaneet Sofieta Etapin käyttöön. Ryhmäläiset ovat laatineet Etapille omaa materiaalia sosiaalisten vaikutusten arvioimiseksi.

ETAPIN ITSEARVIOINTILOMAKE JA SEN TULOKSET Etapin Autopajalla työskentelevät miehet saivat pajalle tullessaan täytettäväkseen lomakkeen, jonka alussa kysyttiin vastaajan nimi sekä Etappi-jakson alkamis- ja päättymispäivämäärä. Rasti ruutuun -tyyppisinä kohtina tiedusteltiin ikäryhmä, koulutus, työllistämismuoto sekä työttömyysaika ennen Etappiin tuloa. Näiden lisäksi kysyttiin: ”Minkälaiseen työhön tai koulutukseen pyrit Etapin jälkeen?”

Viimeisen paperin lopussa oli tilaa antaa vapaamuotoisesti kommentteja ja palautetta.

Miehet arvioivat lomakkeessa omaa toimintaan sitoutumistaan, työssä suoriutumistaan, elämäntilannettaan ja sosiaalisia suhteitaan sekä suhtautumistaan tulevaisuuteen. Näiden otsikoiden alla oli väittämiä (esimerkiksi: ”Haluan päästä työelämään” ja ”Pystyn tekemään saamani tehtävät itsenäisesti loppuun”), joihin sai vastata numerolla yhdestä viiteen sen mukaan, sopiko väittämä kyselyyn vastaajaan erittäin huonosti (1), erittäin hyvin (5), melko huonosti (2), melko hyvin (4) vai siltä väliltä (3).

Etappi-jakson päättyessä miehet saivat arvioida vastauksensa sopivuudessa mahdollisesti tapahtunutta muutosta.

Tavallisin vastaus oli, että muutosta ei ollut tapahtunut suuntaan eikä toiseen. Suurimmat positiiviset muutokset olivat tapahtuneet suhtautumisessa tulevaisuuteen (muuttunut positiiviseen suuntaan 13 %:lla vastanneista) ja työssä suoriutumisessa (lisääntynyt 12 %:lla vastanneista).

Joissain kohdin saatiin – yllättäenkin – myös melko isoja osuuksia negatiiviseen kehityssuuntaan. Esimerkiksi Elämäntilanne ja sosiaaliset suhteet -kohdassa myönteistä kehitystä oli tapahtunut kahdeksalla prosentilla, mutta asiat olivat kehittyneet epäsuotuisaan suuntaan peräti yhdellätoista prosentilla. Isoa prosenttiosuutta selittää osaltaan aineiston pienuus – vain yhdeksän vastaajaa – ja mahdollisesti myös sattuma: vastaajan elämässä on saattanut sattua jotakin työpajajaksoon liittymätöntä ikävää. (Tosin elämässä sattuneet Etappi-jakson aikaan osuneet mutta siihen liittymättömät asiat voivat yhtä lailla olla myönteisiä.) Kohdissa ”Elämässäni tapahtuu pääasiassa mukavia asioita” ja ”Olen yleensä myönteisellä mielellä” oli kummassakin yksi vastaaja valinnut vaihtoehdon vähentynyt. ”Raha-asiani ovat kunnossa” -kohdassa kaksi vastaajaa oli valinnut vähentynyt-vaihtoehdon.

Asiakkaan edistyminen työpajatoiminnan myötä koostuu erilaisista osa-alueista, joista voidaan erottaa esimerkiksi työtaitojen lisääntyminen, elämänhallinnan parantuminen ja elämänlaadun parantuminen. Kyselyn mukaan eniten myönteistä muutosta tapahtui

työtaitojen lisääntymisessä. Toisaalta tämä muutos on myös helpoimmin havaittavissa, koska muutos on usein konkreettinen: asiakas on oppinut tekemään jonkin asian, jota ei ennen osannut tai on oppinut tekemään sen paremmin tai nopeammin. Elämänhallinnan tai elämänlaadun parantumista saattaa olla itse arvioiden vaikea havaita.

MITÄ KOERYHMÄN VASTAUKSISTA OPITTIIN? Vastauksissaan väitteen sopivuudessa tapahtuneesta muutoksesta asiakkaat eivät ole juuri jaksaneet keskittyä miettimään, moni on (lähes) lukematta vastannut ”Ei muutosta”.

Asiakkaat eivät myöskään ole täydentäneet tai kommentoineet alussa antamiaan tekstiosuuksia, vaikka tilanne olisi selkeästi muuttunut.

Yksi asiakas esimerkiksi kertoo vapaamuotoisessa vastauksessaan, jonka on kirjoittanut työpajajaksonsa alussa, ettei saa tehdä mitään itsenäisesti.

Totta onkin, että aluksi ohjaajan pitää varmistaa kaikki, koska hän ei voi tietää, mitä asiakas osaa tehdä, mitä ei. Ei voida jättää epävarmaksi, onko jokin korjaus autossa tehty oikein. Ohjauksen tarve vähenee loppua kohti, kun asiakas on osoittanut osaavansa.

Tämänkin asiakkaan kohdalla tilanne muuttui. Muutaman kuukauden jälkeen hän osasi työt ja teki niitä itsenäisesti. Hän ei kuitenkaan tullut maininneeksi tilanteen muuttumisesta vastauspaperissaan. Nyt lomakkeesta jää kuva, että lopussa tilanne oli sama, vaikka vastuuta oli annettu.

Joissain kohdin vastaaja oli myös selkeästi ymmärtänyt väärin jonkin väittämän ja vastannut siksi odotuksenvastaisesti. Vähentynytja lisääntynyt-vaihtoehdot olivat myös nähtävästi menneet jollakulla vastaajalla joissain kohdin sekaisin.

Näistä huomioista opittiin, että jatkossa käydään vastaukset läpi yhdessä asiakkaan kanssa, jotta kohdan sivuuttaminen keskittymättä siihen tai ymmärtämättä sen sisältöä ei ole yhtä todennäköistä. Tarvittaessa selitetään väittämiä ja vastausvaihtoehtoja enemmän.

Myös vastaajan alussa kirjoittama vapaa teksti käydään jatkossa lopuksi läpi, jotta tilanne voidaan päivittää, jos asiakas ei ole omaaloitteisesti kirjoittanut mitään lopputilanteesta. Asiakasta täytyy kuitenkin varoa johdattelemasta; on tärkeää, että hän saa itse vapaasti kertoa tuntemuksiaan ja näkemyksiään.

Huomattiin, että haastatellen on todennäköisempää saada saadaan todellista tilannetta vastaava tulos, nyt käytetyllä menetelmällä tulos ei ole täysin luotettava.

Haasteena on myös se, että asiakas ei itse välttämättä huomaa Etappi-jaksonsa aikana tapahtunutta positiivista muutosta, koska usein kehitys on tasaista: muutos edelliseen päivään ei yleensä ole suuri. Muutos alku- ja lopputilanteen välillä kuitenkin saattaa olla merkittävä, ja ulkopuolinen (esimerkiksi ohjaaja tai kaveri) näkee edistyksen selvemmin kuin asiakas itse.

Huomattiin myös, että tämän yhdeksän vastaajan koeryhmän tulokset on parempi selittää sanallisesti kuin kuvioiden avulla. Näin pienessä aineistossa ja havaittujen tulosta vääristävien seikkojen vuoksi kuviot johtavat helposti harhaan.

Vaikka Sofie-ohjeistuksessa varoitetaan liioittelemasta vaikutuksia, on yhtä lailla kiinnitettävä huomiota siihen, ettei tulos vääristy myönteisiä tuloksia vähättelevään tai peräti negatiiviseen suuntaan.

Tämän koeryhmän itsearviointilomakkeiden avulla saatujen tulosten myötä Etapin Sofie-työryhmässä tiedetään, mitä muutetaan toiminnassa ja kyselyn toteutuksessa seuraavalla kerralla.

039

SUORAN TOIMINNAN NAINEN Työttömien Valtakunnallisen Yhteistoimintajärjestön (TVY) puheenjohtaja Lea Karjalainen jää eläkkeelle huhtikuussa 19 puheenjohtajuusvuoden jälkeen.

LEA KARJALAINEN aloitti Työttömien Valtakunnallisen Yhteistoimintajärjestön (TVY) puheenjohtajana vuonna 1996, kun työttömyystilanne Suomessa oli haastava. Lamasta oltiin hiljakseen pääsemässä ylöspäin, mutta työttömyysaste Suomessa oli silti kuukaudesta riippuen 13–17 %. Myös Karjalaisen puoluehistoria herätti ristiriitoja järjestön jäsenien keskuudessa. ”Astuin käytännössä järjestön johtoon jo 1995, kun puheenjohtaja Mårten Grönholm keskeytti maaliskuussa alkaneen puheenjohtajakautensa jo joulukuussa, ja minä olin varapuheenjohtajana”, Lea Karjalainen kertoo.

Puheenjohtajuuden alkuvaihe oli järjestössä kivikkoista aikaa. ”Se, että järjestön johtoon astui lappilainen, SKDL:n jäsen ja henkilö joka oli ollut Suomen Kommunistisen Puolueen jäsen, herätti laajasti kentällä ristiriitoja”, Karjalainen kuvaa asenneilmastoa. Hän lisää: ”Mutta huomioikaa, että valitessaan minut jäsenyhdistysten ihmiset tiesivät taustani.” ”Demareilla oli jopa aikomus perustaa kilpailijaksi kokonaan uusi, rinnakkainen työttömien kattojärjestö Suomeen. Vuodet 1996–98 olivat kovia vuosia; järjestömme oli paljon lööpeissä, usein harhaanjohtavin otsikoin. Kielteisesti tiedottamassa olivat järjestön oman hallituksen jäsenet”, sanoo Lea Karjalainen.

Karjalainen muistelee ratkaisevaa käännettä: ”Lopulta, kaikkein kiihtyneimmässä vaiheessa, muutama demareiden edustaja sanoi vuoden 1997 vuosikokouksessa, että kaikkien pitää puhaltaa yhteen hiileen. Siitä alkoi vihdoin seestyneempi aikakausi. Lopulta demarialueista tulikin vahvimpia tukijoitamme.”

1990-luvulla työttömien kattojärjestössä näki työttömyyden koko kirjon – ja näkee yhä. ”Työttömien kannalta haasteellisuus ei ole niistä ajoista juuri muuttunut”, Karjalainen arvioi ja jatkaa: ”Nykyäänkin meillä on 500 000 työtöntä, kun lasketaan mukaan hukatut nuoret sekä ne 30 000 työtöntä, jotka on poistettu TE-toimiston listoilta pelkän toimeentulotuen varaan.”

Muutoksia on tapahtunut muun muassa työttömien koulutustaustassa. ”Nykyään on se ero, että akateemisten työttömien määrä on suuri.

Se ei ollut yleistä vielä 90-luvulla. Akateemiset työttömät pitäisikin

TEKSTI Minna Autio KUVAT Mikko Hämäläinen

ottaa huomioon paremmin työllisyydenhoidossa ja esimerkiksi pajatoiminnassa”, miettii Karjalainen ja toteaa: ”Akateemisille työttömille ei ole tällä hetkellä omia työpajoja. Kuitenkin heidän koulutukseensa yhteiskunta on satsannut aikamoiset pääomat.”

Karjalainen on seurannut nuorten kasvavaa syrjäytymistä 1990-luvulta lähtien. ”Vuonna 1986 syntyneet olivat ensimmäinen osaton sukupolvi.

Siitä ryhmästä löytyy kaikkein eniten syrjäytyneitä”, Lea Karjalainen kertoo. Hän jatkaa: ”Mutta nykyään joka päivä joku nuori jää mielenterveysongelmien takia eläkkeelle. Sellaista ei ollut vielä 1990-luvulla! Tämä on aivan uusi ilmiö.”

Karjalainen kysyy: ”Mitä meille tapahtui 90-luvun työttömyyden aikana, että emme jaksaneet pitää huolta lapsistamme?”

Hän vastaa itse. Myötätunto kuuluu äänestä. ”Suomalaisen pitkäaikaistyöttömän tarinahan on kaikille tuttu, sitä kerrotaan tuhansissa pubeissa joka ilta. Kun työt loppuivat, ensin meni vene, auto ja talo, sitten lopulta menivät vaimo ja lapset.

Itsemurhien määrä 90-luvulla oli aivan jumalaton. Näistä asioista ei ole koskaan päästy yli. 1990-luvun lapsista tuli ihmisiä, joilta puuttuvat kaikki perustaidot perunankeittämisestä alkaen. Vanhempien jaksaminen vaati niin paljon, ettei jaksettu enää vaatia roskapussin viemistä, tai muutakaan.”

Työttömien kattojärjestön yhteiskunnallinen tehtävä on kehittynyt Lea Karjalaisen puheenjohtajuuden aikana monellakin tavalla.

Opintoihin vaikuttaminen on niistä yksi. ”Nykyään osallistumme mm. Helsingin ammattikorkeakoulun opintojen suunnitteluun”, Karjalainen kertoo. ”Olemme saaneet terveydenhuollon, sosionomi- ja diakoniatyön opiskelijat ymmärtämään työttömyyttä. Opinnäytepankkiin olemme saaneet ehdotettua työttömyyttä tutkivia aiheita, ja olemme saaneet opiskelijoita työharjoittelijoiksi kaikkiin TVY:n yksiköihin. Näin olemme saaneet jo opiskelijat kiinnostumaan syrjäytymisen problematiikasta.”

Lainsäädäntö on yksi asia, johon vaikuttamista Lea Karjalainen pitää tärkeänä. ”Olemme mukana myös eduskunnan eri valiokunnissa, eniten työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kuulemisissa ja ministeriön eri työryhmissä.”

040

ETAPPILEHTI 01/2014

041

PUHEENJOHTAJA LOPPUTENTISSÄ ONKO TYÖTTÖMIEN ASEMA YHTEISKUNNASSA PARANTUNUT VAI HUONONTUNUT NÄIDEN VUOSIEN AIKANA? ”Monia kerrostumia on. On toki paljon niitä, jotka ovat selvinneet, mutta pitää uskaltaa puhua myös heistä, jotka eivät ole jaksaneet”, sanoo Karjalainen. Hän tarkentaa: ”1990-luvulla ei puhuttu syrjäytymisestä; työttömien työkyky säilyi ja he pysyivät tavalla tai toisella aktiivisina. Nyt tarvitseville on liian vähän aktiivipaikkoja. Vanhemmasta ikäryhmästä, jotka eivät silloin tulleet mukaan aktivointitoimiin, suuri osa on kuollut tai hyvin huonossa kunnossa.”

Karjalainen puhuu aktivointitoimien puolesta ja uskoo asiaansa. ”Ne jotka tulivat mukaan osallistavaan toimintaan, se on säilyttänyt heidän työ- ja toimintakykyään. Me uskomme täysin siihen, että osallistava sosiaaliturva lisää kansalaisten hyvinvointia. Tärkein viesti päättäjille on, että ketään ei saa jättää työttömyyden kanssa yksin.”

MILLAISET ASIAT OVAT MUUTTUNEET PAREMPAAN SUUNTAAN? ”1990-luvun puolivälissä ostoarvo työttömyysturvalla oli paras. Sen jälkeen se huononi dramaattisesti, kun esim. indeksikorotuksia siihen ei saatu todella pitkään aikaan. Nyt työttömän sosiaalietuudet ovat taas melkein kunnossa, kun olemme saaneet suuret indeksikorotukset, mutta loppujen lopuksi ei tarvita kuin uusi hallitus hajottamaan kaikki nyt aikaansaatu.”

toutukseen. Jatkossa sitä on kahdenlaista: toimintakykyä ylläpitävää sosiaalista kuntoutusta sekä työelämää kohti pyrkivää sosiaalista kuntoutusta. Niillä on erilaiset tavoitteet.”

ONKO TEILLÄ NEUVOJA, TOIVEITA TAI TERVEISIÄ SEURAAJALLENNE? ONKO SEURAAJAEHDOKKAITA JO TIEDOSSA? ”Puheenjohtajan työ pitää kehittää ja tehdä omannäköiseksi. Niin minäkin olen tehnyt. Minulla on ollut oma toimintatapani, olen suoran toiminnan nainen ja toimin arkijärjellä. Jatkajalla on varmaan omat tapansa. Ja totta kai toimitan pitkän listan käytännön vinkkejä ja neuvoja suoraan seuraajalleni.”

Lea Karjalainen kertoo, että seuraajaehdokkaita on tällä hetkellä viisi: Antti Kuusinen Hollolasta, Lea Vallius Kontiolahdelta, Sari Huovinen Kajaanista sekä Helsingistä Anna-Maria Kantola ja Jukka Haapakoski. Seuraavan puheenjohtajan äänestyspäivä on 25. huhtikuuta.

MILLAISIN MIETTEIN JÄÄTTE ELÄKKEELLE – KOETTEKO, ETTÄ OLETTE SAAVUTTANEET NIITÄ ASIOITA, JOITA VARTEN ALUN PERIN TULITTE TVY RY:N TOIMINTAAN MUKAAN? ”Minulla ei ollut erityisiä suunnitelmia puheenjohtajuuden suhteen: työtäni ovat aina ohjanneet arvot pikemmin kuin tavoitteet. Olen tehnyt työtä kaikkien eduskuntaryhmien kanssa ja ollut erityisasiantuntijana, aina omilla arvoillani.”

MISSÄ ASIOISSA TYÖTTÖMIEN ASEMA ON TVY RY:N PYRKIMYKSISTÄ HUOLIMATTA HUONONTUNUT TAI PYSYNYT SAMANA? ”Nuorten työttömien määrä on kasvanut niin että heitä ei ryhmänä pystytä enää auttamaan”, sanoo Lea Karjalainen. ”Resurssit eivät riitä enää. Sama pätee pitkäaikaistyöttömiin. Osoitan kuntien päättäviä virkamiehiä, jotka eivät ole noudattaneet valtion antamia ohjeita työllisyydenhoidossa. On säädetty lakeja, joiden tavoitteena on, että kunnat tekisivät enemmän työllisyydenhoidon toimenpiteitä. Kunnat eivät ole toimineet ja joutuvat nyt maksamaan siitä. Puhun tässä kohden erityisesti sakkomaksuista.”

MILLAISIA HAASTEITA ARVELETTE TVY:N JA JÄRJESTÖKENTÄN KOHTAAVAN LÄHITULEVAISUUDESSA? ”Järjestökenttää on elvytettävä tai pitäisi pystyä elvyttämään. Monelta paikkakunnalta on hiipunut toiminta, koska on lopetettu sellaisia rahoitusmuotoja, joista ollaan oltu riippuvaisia; esimerkiksi omatoimisuusavustus. Nyt käytössä on hankeavustus 3–5 vuodelle, jossa pitäisi kauden jälkeen aina olla uudenlaista toimintaa, jotta saisi jatkorahoitusta. Eihän monella järjestöllä sellaista ole, toiminta on vakiintunutta. Hankeavustus ei sovellu tällaiseen, järjestö ei voi silloin tehdä minkäänlaisia pitkäaikaissuunnitelmia. Myös RAY on lakkauttanut paljon avustuksia, kun työttömyys laski tässä välillä.” ”Nuoria ihmisiä pitäisi saada lisää järjestötoimintaan”, kehottaa Lea Karjalainen. ”Tarvitaan uusi sukupolvi, joka ymmärtää nykyisten palveluiden muutokset, jotta e-palvelut kehitettäisiin tälle ajalle sopiviksi, ja niitä opittaisiin myös käyttämään.”

MILLAISIA MUUTOKSIA TOIVOTTE TYÖTTÖMIEN ASEMAAN? ”Toivoisin lisää sosiaalityöntekijöitä ja perhetyöntekijöitä kuntiin, jotta voitaisiin tarttua tilanteeseen tarpeeksi ajoissa, kun ihminen ei enää selviä yksin. Se voi olla kun lapsi syntyy, kun lapsi menee päiväkotiin tai ekaluokalle. Kaikkein tärkeintä on varhainen puuttuminen ja perheen auttaminen. Sieltä se lähtee.”

Karjalainen kertoo, että joitakin muutoksia on jo tekeillä. ”Tulossa on muutoksia pitkäaikaistyöttömien sosiaaliseen kun-

042

ETAPPILEHTI 01/2014

Lea Karjalainen kertoo arvoistaan: ”Kaarisiltaahan minä olen aina rakentanut. Kaarisilta-runo on ollut minulle läpi vuosien kaikkein merkittävin teksti ja se on ohjannut minua monella tavalla. Toinen minulle läheinen lainaus on ollut Kahlil Gibranin ’Lapset tulevat teidän kauttanne, mutta eivät ole teidän’.”

MILLAISIA SUUNNITELMIA TEILLÄ ON ELÄKEPÄIVIEN SUHTEEN? AIOTTEKO TEHDÄ JOTAKIN, JOTA ETTE OLE AIEMMIN EHTINYT? ”Palaan Ivaloon, josta olen ostanut asunnon läheltä lastani. Kuljen ystävien kanssa varmaan paljon luonnossa. Ehkä ajaudun tyttäreni työpaikalle erähotellille pesemään ikkunoita. Siellä on äärettömän hyvä savusauna ja hyvät ladut. Ehkä ajaudun kunnallispolitiikkaan, ehkä löydän vielä uuden elämänkumppanin. Latu on auki.”

Karjalainen toteaa kuitenkin vielä, että hänen toimintansa työttömien puolestapuhujana ei lopu siihen, kun puheenjohtajuus päättyy. ”Toiminta TVY ry:llä saattaa ehkä tavalla tai toisella jatkuakin, asiantuntijan roolissa. Riippuu tietenkin siitä, kuka valitaan puheenjohtajaksi. Näissä lainsäädäntötyöryhmissä, joissa nyt olen, jatkan tietenkin syyskauden budjettilakien loppuun asti. Suuria lakimuutoksia on tulossa. Ja kunnallisella tasolla, Inari tulee saamaan kuntalaisen, jota lähellä on työllisyyden hoito Inari-nimisessä kunnassa”, lupaa Lea Karjalainen.

Lopuksi Lea Karjalainen summaa tunteensa työvuosistaan, luotsaamassa TVY ry:n toimintaa yhteiskunnallisten muutosten läpi. Hän hymyilee iloisesti ja sanoo: ”Elämälle kiitos, sain siltä paljon!”

KAARISILTA Ja Jumala sanoi: Toisille annan toiset askareet, vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.

Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan, ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.

Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee, joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.

Minä sanoin: He tulevat raskain saappain, multa-anturoin – miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin, sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?

Ja Jumala sanoi: Verellä ja kyynelillä vain.

Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan – pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.

Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat, he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.

Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee, joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee. Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet: ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.

–Aale Tynni

Palvelua jo vuodesta 1978!

Voitelukeskus Tonttila Oy Ltd

Turkkirata 10 PL 25, 33961 Pirkkala puhelin (03) 358 760 faksi (03) 368 4311 voitelukeskus@voitelukeskus.com www.voitelukeskus.com Noutomyymälämme avoinna Pirkkalassa ma–pe klo 7.30–17.00

043

Maistuvaa työntekoa TEKSTI Minna Autio KUVAT Jose Ahonen

Mitä Etapissa syödään ja vaikuttaako tulotaso eväiden terveellisyyteen

Kuka: Martti, työnohjaaja, autopaja (Etapin henkilökuntaa) Mitä yleensä syöt töissä?

Ruokalan lämmintä ruokaa. Pidän tärkeänä, että päivällä töissä syödään lämmin ateria.

Mitä söit/syöt tänään?

Maksapihviä ja perunamuusia.

Söitkö ruokalan ruokaa, haitko ruokaa jostakin vai toitko eväät kotoa?

Söin Vuolteenkadulla Etapin ruokalassa.

Mitä työlounas saa maksaa?

Kahdeksan euroa tai alle. Yli sen on jo liikaa.

Kumpi on tärkeämpää, terveellisyys vai hinta?

Ei kumpikaan. Valitsen sen mukaan, mitä maha sanoo.

Kuka: Mika, asentaja, autopaja (muu rahoitus) Mitä yleensä syöt töissä?

Omia eväitä. Kotona ”hallitus” tekee minulle eväät töihin. Yleensä syön leipää ja hedelmiä yms. Satunnaisesti lämmintä ruokaa, jos edelliseltä päivältä on jäänyt.

Mitä söit/syöt tänään?

Neljä leipää ja kaksi mandariinia. Sekä tietysti kahvia.

Söitkö ruokalan ruokaa, haitko ruokaa jostakin vai toitko eväät kotoa?

Toin eväät kotoa.

Mitä työlounas saa maksaa?

5–6 euroa korkeintaan.

Harkitsetko lounaan suunnittelussa sen terveellisyyttä?

Joo, ”hallitus” tunkee aina rehuja ja hedelmiä mukaan.

Kumpi on tärkeämpää, terveellisyys vai hinta?

Hinta.

Kuka: Marja, graafinen suunnittelija, Mediapaja (palkkatuki)

Mitä yleensä syöt töissä?

Yleensä pakkaan mukaan maustamatonta jogurttia, soijajauhoa, hedelmämyslin ja omenahillon kera. Lisäksi saatan ottaa mukaan jonkun hedelmän tai keksejä.

Mitä söit/syöt tänään?

Itse tekemääni couscous-wokkia fetajuustolla ja sweet chili -kastikkeella. Lisäksi ajattelin syödä vielä pari Marie-keksiä. Tai lähinnä Ranskan tuliaisina saatua speculoos-tahnaa niiden päällä.

Söitkö ruokalan ruokaa, haitko ruokaa jostakin vai toitko eväät kotoa?

Tein eväät kotona. Marie-keksit tosin hain eilen kaupasta.

Mitä työlounas saa maksaa?

Tällä hetkellä mielellään alle 3 euroa.

Harkitsetko lounaan suunnittelussa sen terveellisyyttä?

Toki. Pyrin aina syömään mahdollisimman terveellisesti. Arkena siis ainakin. Vaikka taloudellinen tilanteeni olisi heikko, en silti ostaisi mitään eineksiä. Se vain tarkoittaisi lähinnä sitä, että kasvisten määrä annoksissa vähenee. Teen mieluummin puuroa evääksi kuin ostan valmisruokia.

Kumpi on tärkeämpää, terveellisyys vai hinta?

Kai se terveellisyys sitten merkitsee mun arvoasteikolla enemmän kuin hinta.

Kuka: Lassi, puupaja (kuntouttava työtoiminta) Mitä yleensä syöt töissä?

Mitä ruokalalta tulee. Sieltä toimitetaan meille lämmin ruoka päivittäin.

Mitä söit/syöt tänään?

Kanakeittoa.

Söitkö ruokalan ruokaa, haitko ruokaa jostakin vai toitko eväät kotoa?

Söin ruokalan aterian täällä taukohuoneessa.

Mitä työlounas saa maksaa?

Kuntouttavassa ruoka tulee meille talon puolesta, mutta yleisesti ottaen korkeintaan neljä euroa tai alle.

044

Harkitsetko lounaan suunnittelussa sen terveellisyyttä?

Kotona joo. Täällä ei ole paljon vaihtoehtoja.

Kumpi on tärkeämpää, terveellisyys vai hinta?

Hinta.

Kuka: Katja, yksilöohjaaja, terveyspiste (Etapin henkilökuntaa) Mitä yleensä syöt töissä?

Hedelmiä ja jogurttia, salaattia, lähinnä viileitä ruokia.

Mitä söit/syöt tänään?

Jogurttia ja tyrnimarjoja.

Söitkö ruokalan ruokaa, haitko ruokaa jostakin vai toitko eväät kotoa?

Toin kotoa.

Mitä työlounas saa maksaa?

Maksimissaan 8–9 euroa.

Harkitsetko lounaan suunnittelussa sen terveellisyyttä?

Kyllähän sitä aina, ammattikin velvoittaa. Ja muutenkin oikeastaan.

Kumpi on tärkeämpää, terveellisyys vai hinta?

Terveellisyys.

Kuka: Sirpa, siivooja, siivouspaja (palkkatuki) Mitä yleensä syöt töissä?

Hedelmiä, voileipää ja maitoa.

Mitä söit/syöt tänään?

En ole ehtinyt vielä syödä mitään.

Söitkö ruokalan ruokaa, haitko ruokaa jostakin vai toitko eväät kotoa?

Tuon eväät yleensä kotoa.

Mitä työlounas saa maksaa?

2–3 euroa.

Harkitsetko lounaan suunnittelussa sen terveellisyyttä?

Vaihtelevasti.

Kumpi on tärkeämpää, terveellisyys vai hinta?

Hinta.

ETAPPILEHTI 01/2014

045

UUDET LUONTOPOLKURYHMÄT KESÄLLÄ JA SYKSYLLÄ SEURAAVA LUONTOPOLKUA ETEENPÄIN -TYÖPAJA aloittaa 28. huhtikuuta ja jatkuu heinäkuun loppupuolelle. Hakuprosessi tälle Luontopolulle on parhaillaan meneillään ja hakijoita on tällä hetkellä enemmän kuin ryhmään mahtuu. Syksyn Luontopolkua eteenpäin -työpajaan voi hakea heinä-elokuussa ja se järjestetään 25.8.–21.11.2014.

Luontopolulle on suunniteltu monipuolinen ohjelma. Luontopolulla perehdytään tuttuun tapaan luonnon voimauttavaan vaikutukseen ja harjoitellaan vuodenajan mukaisia erä- ja retkeilytaitoja.

Jokaisen Luontopolun ohjelmistossa on ollut myös lumilautailija, eräkävijä Matti Verkasalon visiitti. Verkasalo kertoo talviretkeilystä, varusteista ja vapaalaskuharrastuksesta.

Lisäksi osallistujat tutustuvat erilaisiin kouluihin ja ammatteihin, Etapin eri pajoihin sekä seurakunnan Suurella Sydämellä -ruokapankin toimintaan. Työpajalla luontopolkulaiset ottavat myös paljon valokuvia ja kirjoittavat päiväkirjaa henkilökohtaista voimavarakansiota varten.

Viimeiseksi järjestetään vielä Luontopolkua eteenpäin -työpajan suuri loppuleiri, jonka luontopolkulaiset suunnittelevat itse ja jossa opitut luontotaidot pistetään käytäntöön.

Jos Luontopolku kiinnostaa, hakea kannattaa heinäkuussa jo alkukuusta; paja täytetään heti sopivien osallistujien löydyttyä.

LUONTOPOLUN ENSIMMÄINEN VUOSI 2013

LUONTOPOLKUA ETEENPÄIN -työpajalla oli varsin tehokas ensimmäinen vuosi ja osallistujat ovat siirtyneet monella tavalla elämässään eteenpäin. Luontopolun kahteen työpajaan vuonna 2013 osallistui yhteensä 16 nuorta aikuista, pääosa alle 29-vuotiaita. Vuoden 2013 aikana neljä heistä siirtyi työkokeiluun Etapille ja yksi Sykkeen metallipajalle. Kolme luontopolkulaista aloitti opinnot jossakin koulussa. Loput siirtyivät kuntouttavaan tai ohjatusti jatkopaikkaan (1), palasivat työnhakijoiksi (1) tai päättivät Luontopolkua eteenpäin -pajan muuten (6).

SIIVOUSTYÖ KÄY KULTASEPÄLLEKIN Terhi Koivisto siirtyi vuoden alusta, heti Luontopolkua eteenpäin -pajan jälkeen Etapin siivousyksikköön työkokeiluun kolmeksi kuukaudeksi. Hän oli ollut Luontopolku-pajalla yhden päivän kokeilemassa siivousyksikön toimintaa ja huomasi pitävänsä työstä. ”Siivoustyö on hyvää vastapainoa korujen tekemiselle”, kertoo Terhi. ”Olen koulutukseltani kultaseppäartesaani ja suunnittelen oman koruyrityksen, nettikaupan, perustamista.”

Luontopolun harjoittelupäivän jälkeen häntä siivoustyössä opastanut Tarja Pihlman kävi kysymässä, kiinnostaisikohan Terhiä työ-

kokeilu siivousyksikössä. Terhiä kiinnosti, joten Luontopolku-pajan päättyessä hän siirtyi tammikuun alusta Etappiin siivoamaan. Työkokeilu kestää maaliskuun loppuun: silloin tulee täyteen enimmäismäärä puoli vuotta. Puolet siitä kului jo Luontopolkua eteenpäin -pajalla. ”Valmistuin kultaseppäartesaaniksi keväällä 2013 ja olin kesäkuun loppuun työharjoittelussa Jalokivigalleriassa. Olisin mielelläni jatkanut siellä pitempäänkin, mutta liike lopetettiin. Sen jälkeen olin työttömänä, joten tulin sitten syksyllä Luontopolkua eteenpäin -pajalle.”

Ensi syksynä Terhi aikoo mennä yrittäjätsille hiomaan suunnitelmiaan, jotta saa riittävät tiedot ja taidot koruyrityksensä perustamiseen. ”Haluaisin silti jatkaa siivoustyötä vielä yrittäjyyden lomassa”, kertoo Terhi.

ETAPPI TIEDOTTAA TAMMIKUU 2014

RATINAN STADIONILLA ON TYÖTTÖMILLE TARJOLLA SÄHLYÄ, KUNTOJUMPPAA JA KUNTOSALI Kaikki Etapin järjestämät liikuntapalvelut ovat työttömille täysin ilmaisia.

KUNTOJUMPPA Ratinan stadionin kuntojumppa jatkuu tuttuun tapaan keskiviikkoisin. Jumppa on klo 12–12.45 voimistelusalissa 1. Ryhmään ei tarvitse erikseen ilmoittautua, voi vain mennä mukaan.

Stadionille mennään sisään keskiovesta (vahtimestarit ovat ovesta oikealla) ja käytävää vasemmalle. Pukuhuoneet ovat toisessa kerroksessa. Pukuhuoneet 21–22 ovat naisille ja 23–24 miehille. Jumppaohjaajana toimii Nina Tapala.

Ohjelmistossa kevätkaudella (14.5. asti) on vielä kuminauhajumppaa, venyttelyä, lattaria, keskivartalon hallintaa, kuntojumppaa sekä keppijumppaa.

Stadionin asioissa yhteyshenkilönä toimii Rainer ”Finski” Suomi, puh. (03) 317 0389, 040 565 3711 tai finski37@taloverkot.fi.

Lisätietoa Etapin järjestämistä liikuntapalveluista työttömille löytyy osoitteesta http://etappi.info/index.php/tyottomille/liikuntapalvelut.

SÄHLY Sähly nykyisille ja entisille etappilaisille on perjantaisin klo 14–15, stadionin voimistelusalissa 1. Pukuhuoneet ovat toisessa kerroksessa kuten jumpassakin, naisille huoneet 21–22 ja miehille 23–24.

Ei tarvitse ilmoittautua erikseen. Myös aloittelijat ovat tervetulleita mukaan: mitään ei tarvitse osata etukäteen. Salilla on mailat ja pallot, tarvitset mukaan vain pelaamiseen sopivan asun ja halutessasi sisäpelikengät. Ulkokengillä ei voimistelusaliin saa mennä.

Lisätietoja: AJ Halme, puh. 050 441 8777.

046

ETAPPILEHTI 01/2014

KUNTOSALI Työttömien kuntosalivuorot Ratinan stadionilla ovat maanantaisin klo 10–11, keskiviikkoisin klo 9–10.30 sekä perjantaisin klo 10–12.

Osoite: Tampereen stadion, Ratinan rantatie 1, 33100 Tampere.

Puhelinnumero vahtimestareille on 040 575 6840.

Salin yhteyshenkilö: Rainer ”Finski” Suomi, puh. (03) 317 0389 ja 040 565 3711.

Sähköpostiosoite: finski37@taloverkot.fi

ETAPIN NUORTEN KUULUMISIA 2012 VUONNA 2012 yksilöohjauksessa Etapilla oli yhteensä 54 alle 30-vuotiasta, joista kahdeksan työpajajakso jatkui vuoden 2013 puolelle. Työpajajaksojen pituus vaihteli yhden ja kuuden kuukauden välillä.

Asiakkaista jopa 38 ohjautui Etapille TE-toimiston kautta. Seuraavaksi suurin työpajoille ohjaaja oli oppilaitokset, joista tuli 11 nuorta. Sosiaalitoimesta ohjautui Etapille 3 asiakasta ja loput 2 muuta kautta. Etapilla jokainen nuori sai henkilökohtaista ja säännöllistä yksilöohjausta vähintään tunnin verran kahden viikon jaksoa kohden.

Yksilöohjaus piti sisällään mm. ohjaus- ja arviointikeskusteluja, työhakemusten ja muiden virallisten papereiden tekemistä, avustamista erilaisten asioiden hoidossa, virastokäyntejä asiakkaan tukena, ongelmakohdissa tuen pariin ohjaamista sekä avustamista ja neuvontaa opinto-, virasto, työnhaku- ja muissa elämänhallinnallisissa asioissa.

Yksilöohjaus pyrki poistamaan nuorten henkilökohtaisia työllistymisen esteitä ja avustamaan nuoria omien elämänsuunnitelmien rakentamisessa ja toteuttamisessa, sekä käytännössä auttamalla että keskustelujen ja ohjauksen kautta.

Etappi-jakson päättyessä nuorten tilanne oli parantunut monin tavoin. Jopa 12 heistä siirtyi Etapilta työhön avoimille työmarkkinoille.

Uudet opinnot aloitti tai oppilaitokseen haki viisi. Yksi nuorista siirtyi opiskelemaan oppisopimuskoulutukseen. Etapilla jatkoi vielä seuraavan vuoden puolelle kahdeksan nuorta. Nuorista yhdeksän palasi jatkamaan aikaisemmin aloitettuja opintojaan.

VAIKUTTAVUUSTULOKSIA VUODELTA 2013

VUONNA 2013 Etapilta sijoitettiin toisen työnantajan palvelukseen yhteensä 24 henkilöä, joista Entisöinti-/puupajalta 17 henkilöä, Mediapajalta neljä, ruokalalta kaksi ja Pyöräpajalta yksi henkilö. Oppilaitokseen palasi opiskelemaan yhteensä 24 henkilöä, joista suurin osa, 12, Entisöinti-/puupajalta ja loput Mediapajalta (8), siivousyksiköstä (2) sekä Autopajalta (2). Kouluun haki kolme henkilöä. Uudet opinnot aloitti 13 pajalaista; Luontopolkua eteenpäin -pajalta kolme, Entisöinti-/puupajalta kolme, talousyksiköstä kaksi ja siivousyksiköstä kaksi, sekä yksi Autopajalta, ruokalasta ja Mediapajalta. Avoimille työmarkkinoille on siirtynyt 14 etappilaista, pääosa Mediapajalta (5), siivousyksiköstä (3) sekä ruokalasta (2). Etappi työllisti itse viisi henkilöä: Autopajalle, Pyöräpajalle, ruokalaan, siivousyksikköön sekä Mediapajalle.

HELENA JÄI ELÄKKEELLE ETAPIN VUOLTEENKADUN RUOKALAN EMÄNTÄ Helena Sorsa jäi eläkkeelle. Virallisesti eläke alkoi vasta vuodenvaihteen jälkeen, mutta lomien takia varsinainen viimeinen työpäivä oli perjantaina 15.11.

Helena tuli Etapille alun perin työllistettynä jo vuonna 1994, ja sai vakituisen paikan keittiöllä vuonna 1996. Etapilla käy syömässä yhä asiakkaita, jotka ovat Helenalle tuttuja jo 90-luvulta. Hän on ollut myös Etapin hallituksen jäsen kaksitoista vuotta, mutta luopui siitä nyt keväällä.

Helena on ollut erittäin tyytyväinen Etappiin työnantajana ja tullut aina toimeen kaikkien kanssa. Nykyään häntä kuitenkin stressaa, kun ihmisiä siirrellään liikaa pois perustöistä ja tulosta vaaditaan. Eletään haastavaa aikaa.

Kysyttäessä, miten hän arvioi keittiön porukan pärjäävän hänen lähdettyään, Helena vastaa: ”Kyllä uskon että keittiöllä pärjätään. Nyt paikalla on vain liian vähän porukkaa, kun osa työntekijöistämme on laitettu edelleensijoitukseen.”

Ravintola-alasta hän toteaa, että usein oppisopimuksilla ei opeteta harjoittelijoille perustaitoja, vaan heidät koulutetaan lähinnä yhden talon tavoille. Esim. peruskastikkeita ei välttämättä opeteta lainkaan.

Joitakin ruokalan paperitöitä Helena aikoi vielä käydä tekemässä loman aikana, koska hän ei ollut niitä vielä muun työn lomassa ehtinyt.

KEITTIÖN ESIMIEHENÄ TOIMII NYT JALI Edellisen Etappilehden kannessakin esiintynyt Jalal (Jali) Golparian aloitti Vuolteenkadun keittiön esimiehen tehtävissä. Jali oli selvä jatkaja Helenan työlle: hän on jo pitkään toiminut Helenan sijaisena lomilla, hänellä on pisin kokemus keittiöltä sekä alan koulutus.

Jali kertoo, että hänen työhönsä on nyt uuden nimityksen myötä tullut lisää organisointia ja suunnittelua: keittiön esimiehen pitää pysyä aina selvillä kokonaiskuviosta. Vastuun mukana myös päivittäinen työaika on kasvanut kuudesta tunnista kahdeksaan.

Toiminta ruokalassa jatkuu kuitenkin aika lailla samana asiakkaan kannalta, lupaa Jali. Ehkä joitain uusiakin ruokia saattaa tulevaisuudessa löytyä ruokalistalta.

047

ETAPPI TIEDOTTAA MARRASKUU 2013

KAHDEN YKSILÖOHJAAJAN TIIMI OSOITTAUTUI TOIMIVAKSI VUONNA 2013 Etappi sai rahoituksen toiseen yksilöohjaajaan. Kahden yksilöohjaajan tiimi mahdollisti perusteellisemman paneutumisen asiakkaiden tilanteisiin ja koitui huomattavaksi hyödyksi heidän asioidensa hoidossa. ”Nuorten määrä Etapilla on viime vuosina selvästi kasvanut”, yksilöohjaaja Sari Harsu kertoo. ”Vuonna 2012 Etapilla oli nuoria yli viisikymmentä eli noin puolet koko asiakasmäärästä.”

Viime vuonna liikuttiin samoissa lukemissa, joten myös yksilöohjauksen tarve on koko ajan kasvanut. Yle uutisoi 21.1., että vuonna 2013 pirkanmaalaisten nuorten työttömien määrä lisääntyi kolmanneksella (joulukuun lopussa alle 25-vuotiaita työttömiä oli lähes 5000), joten Etapille hakeutuvien nuorten asiakkaiden määrä lienee edelleen kasvussa. Erityisen synkkä on nuorten miesten työllisyystilanne – miehiä alle 25-vuotiaista työttömistä oli 60 prosenttia.

Vuonna 2013 yksilöohjauksessa elettiin muutoksen aikoja. Alkuvuonna Sari Harsu aloitti uutena yksilöohjaajana ja Taru Vulli jatkoi yksilöohjaajan äitiyslomasijaisena. Etapilla rakenneltiin uusia yksilöohjauksen tiloja ja yhteisiä toimintatapoja. Pajat jaettiin yksilöohjaajien kesken, mutta yhteistyötä tehtiin koko ajan joustavasti ja asiakkaan etua silmälläpitäen.

Maaliskuun alussa Taru Vulli siirtyi toiseen tehtävään ja hänen tilalleen saapui uusi sijainen Markus Rundgren. Yksilöohjaajien keskinäiset työtavat kehittyivät ja osoittautuivat hyvin toimiviksi.

Vuoden 2013 aikana terveystapaamisia pidettiin 175 kappaletta.

Terveystapaamisessa tehdään diabetes-riskikartoitus, mitataan verenpaine ja verensokeri sekä keskustellaan asiakkaan kanssa terveydestä, hyvinvoinnista ja elämäntilanteesta. Avovastaanottokäynneillä kävi 716 henkilöä mittauttamassa arvoja tai hakemassa neuvontaa, ohjausta, laastaria tai muuta pientä apua. Lisäksi terveyspisteen henkilökunnan luona kävi hieman pidemmällä keskustelukäynnillä vuoden aikana 278 henkilöä.

Terveyspisteen Susanna ja Katja kiertävät myös sosiaalisissa kuntoutusryhmissä pitämässä luentopäiviä jaksamisesta ja hyvinvoinnista arjessa. Sosiaaliaseman hallinnoimia kuntoutusryhmiä pidetään mm. sosiaaliasemalla, Silta-Valmennusyhdistyksessä, Tampereen AKillassa, Kuntoutuspolku ry:llä sekä muissa yhdistyksissä. Terveyspisteen sosiaalisen kuntoutusryhmän tapaamisiin osallistui vuoden aikana 687 henkilöä.

KAIKKEA EI VOI TILASTOIDA ”Yksilöohjaus on luonteeltaan enemmän laadullista kuin määrällistä”, kertoo Sari. ”Tulokset ovat vain osittain laskettavissa tai muutoin tilastollisesti osoitettavissa.”

Vuonna 2013 useita Etapissa työskenteleviä ohjattiin esimerkiksi opiskelemaan, sijoitettiin työhön toiseen yritykseen, pääsi työhön avoimille markkinoille tai siirtyi Etapilta johonkin muuhun aktiivitoimintaan. Tämäntyyppisten, helposti osoitettavien tulosten lisäksi monen Etapin asiakkaan elämänlaatu parani kuitenkin myös tavoilla, joita ei kovin helposti voi määritellä tilastomuodossa.

Sari Harsu tarkentaa: ”Jos asiakas esimerkiksi lopettaa alkoholin ongelmakäytön, pääsee masennuksestaan, saa raha- tai asumisasiansa järjestykseen, harjaannuttaa sosiaalisia taitojaan ja saa ystäviä, on saavutettu asiakkaan kannalta merkittäviä tuloksia, vaikka hän ei Etappi-jaksonsa jälkeen kokopäiväisesti ja vakituisesti työllistyisikään.”

Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry:n toiminnanjohtaja Kauko Salmivirta summaa: ”Vuoden 2013 tulosten perusteella olen sitä mieltä, että kahden yksilöohjaajan tiimi on hyödyllinen ja Etapin täysipainoiselle toiminnalle ehdottomasti tarpeellinen resurssi jatkossakin.”

ETAPPI TIEDOTTAA TAMMIKUU 2014

TERVEYSPISTEELLÄ VILKAS VUOSI 2013 TYÖTTÖMIEN TERVEYSPISTEEN TOINEN KOKONAINEN VUOSI oli vilkkaampi kuin etukäteen arvioitiin. Asiakasmäärän tavoitteeksi oli asetettu 1500 henkilöä. Sitä ei ainoastaan saavutettu vaan se ylitettiin; vuoden 2013 aikana terveyspisteellä oli yhteensä 1856 asiakasta.

LEIRIVÄLINEPAJAN UUSI KORJAUSPALVELU ON ALOITTANUT TOIMINTANSA LEIRIVÄLINEPAJAN VALIKOIMIIN on tänä keväänä lisätty uutena leirivälineiden korjauspalvelu.

"Tarvetta tällaiselle palvelulle on kyllä olemassa", kommentoi Leirivälinepajan Kimmo Viinikkala.

"Monella lojuu varastossaan esimerkiksi rikkinäinen teltta ja useimmiten sen korjaaminen on järkevämpää kuin uuden ostaminen. Usein ihmisillä ei ole kuitenkaan siihen tarvittavia välineitä tai osaamista."

Vanhojen välineiden korjaaminen on myös ekologisesti parempi vaihtoehto.

"Tähän asti asiakastyöt ovat olleet hyvin samankaltaisia kuin Leirivälinepajan omat korjaustyöt, eli suurimmaksi osaksi telttojen ja niihin ilmestyneiden reikien paikkaamista," kertoo Kimmo. "Myös esimerkiksi rikki menneen rinkan korjaaminen on meillä mahdollista, eikä se maksa paljoa. Töitä ei tällä hetkellä ole juuri jonossa, joten tällaiset paikkaamiset onnistuvat nopeallakin aikataululla, ainakin vielä toistaiseksi."

"Mitä pidemmälle kevättä mennään, sitä enemmän asiakkaat huollattavat retkeilyvälineitä kesäsesonkia varten", Kimmo arvioi.

ETAPPI TIEDOTTAA HELMIKUU 2014

048

ETAPPILEHTI 01/2014

JOPON MATKA UUTEEN KOTIIN PALJON ON VETTÄ VIRRANNUT Tammerkoskessa sinä aikana, kun uskollinen Jopo-pyörä on odottanut taloyhtiön varastossa. Viimeisestä pyöräilykerrasta on kulunut jo vuosia, eikä omistajaa ole näkynyt.

Ilman huolenpitoa Jopon kunto on päässyt pahasti rapistumaan; renkaat ovat haurastuneet ja ruuvit löystyneet. Ajattelematon ohikulkija on kolauttanut lokasuojaan lommon, mutta kukaan ei ole edes huomannut sitä. Ruostekin on päässyt hiukan puraisemaan.

Vihdoin Jopo saa seuraa: pari ihmistä on tullut pyörävarastoon ihmettelemään unohtuneita. He osoittelevat runkoja ja renkaita, keskustelevat. Taloyhtiö haluaa lahjoittaa kaikki unohtuneet polkupyörät Etapin pyöräpajan huomaan. Ne ovat lojuneet varastossa käyttämättöminä monia vuosia. Omistajat ovat muuttaneet ehkä pois, hankkineet uuden pyörän tai muun kulkupelin, jättäneet vanhan polkupyöränsä varastoon ruostetta keräämään. Taloyhtiön ilmoituksista huolimatta niitä ei ole noudettu pois, ja nyt varasto tyhjennetään.

Taloyhtiö oli jo aikeissa heittää pyörät roskalavalle, mutta pyöräpajan väki lupaa tyhjentää varaston ja huolehtia pyöristä.

Hetken kuluttua ihmiset tarttuvat toimeen ja kantavat Jopon kaikkine kavereineen isoon autoon. Ajetaan pätkän matkaa. Vihdoin auto pysähtyy ja Jopo ja kaverit nostetaan ulkoilmaan. Seuraavaksi ne viedään pajalle huoltoon.

Polkupyöriä putsataan, vaihdetaan renkaita ja öljytään kettinkejä. Ruuveja kiristetään, vaijereita säädetään. Viimeiseksi tarkistetaan vielä, että kaikki on kunnossa ja toimii niin kuin pitääkin.

Lopulta Jopo on valmis: se seisoo kavereidensa kanssa ylväänä suorassa rivissä pyöräpajan varastossa. Tällä kertaa se odottaa ihka uutta omistajaa, joka vie sen kotiinsa ja pyöräilee Jopon kanssa uuteen, aurinkoiseen kesään.

ETAPPI TIEDOTTAA HELMIKUU 2014

ANNE KÄVI PRESIDENTIN ITSENÄISYYSPÄIVÄN JUHLISSA ANNE VOUTILAINEN oli Etapin edustajana presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla Tampere-talossa 6.12. Hänellä oli dramaattinen punamusta puku. ”Aivan mahtavat juhlat!” hihkaisee Anne. ”Ja se tunteiden kirjo, minkä koin sinä päivänä ennen juhlia, oli kyllä jotain ihan uskomatonta!”

Anne saapui Tampere-talolle noin klo. 17:20 ja pääsi kättelemään presidenttiparia 18:10 aikoihin. Jonottaessa ehti mukavasti jutella kanssajonottajien kanssa. ”Kättely kesti noin 7 sekuntia ja sitten se oli ohi”, kertoo Anne. ”Se tuntui hyvin yllättävältä; sitä oli odottanut ja valmistautunut, ja sitten se oli niin lyhyt hetki”.

Anne tapasi kättelyn jälkeen Duudsonit. ”Otettiin skumppaa yhdessä. Hannu-Pekka Parviainen kehui pukuani ja ulkonäköäni.”

Juhlat onnistuivat kaiken kaikkiaan hyvin. Kutsukortti ja passi olivat Annella mukana, kutsu ja henkilöllisyys tarkistettiin juhlapaikalla vielä tietokoneelta. Turvatoimet olivat tarkat. Tampere-talon ympäristössä olleen mellakoinnin äänet eivät kantautuneet juhliin sisälle asti.

Anne kertoo: ”Kun oltiin Sorsapuiston puolella ulkona, sinne kuului raketteja tai jotain sellaista. Tommi Liimatainen kertoi mellakasta. Muuten se ei juhlissa juuri näkynyt.”

Kättelyn jälkeinen itsenäisyyspäivän juhlakonsertti teki Anneen suuren vaikutuksen. ”Konsertti oli aivan mieletön, herkistelin koko ajan. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie herkisti kyyneliin asti, ja se kun lapset tulivat laulamaan Finlandia-hymnin kynttilät käsissä. Sitten kun konserttisalin yleisö nousi laulamaan Maamme-laulun, se oli mahtavaa. Sama tunne kuin isossa jääkiekko-ottelussa, kun voiton jälkeen yleisö laulaa seisaaltaan yhdessä.”

Kutsukorttikin on Annella yhä tallessa ja hän aikoo kehystää sen.

Konsertin paikkatiedot löytyvät lipusta: ”Istuin konserttisalissa ylhäällä kolmanneksi ylimmäisessä rivissä, rivillä A 24, paikkanumero 417.”

Anne jutteli konsertin jälkeen juhlissa ihmisten kanssa ja kertoi monelle olevansa mukana Tampereen Seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry:n edustajana. Etapin toimintaa Tampereen seudulla pidettiin yleisesti ansiokkaana. ”Tapasin juhlissa mm. Antonio Floresin ja Pekka Haaviston, Karri Kiven, Kirsi Alm-Siiran, Mika Pohjosen ja hänen vaimonsa Heidi Pakarisen.”

Anne kertoo jutelleensa myös Tarja Halosen ja Pentti Arajärven kanssa. ”Tarja sanoi minulle, että Tampereelta löytyy naisia, jotka osaavat pukeutua. Hän kehui minua komeasti pukeutuvaksi ja sanoi vielä: ’Osaat pukuasi kantaa!’”

Anne lisää: ”Hyvää itsenäisyyspäivää toivottelimme ainakin Riitta Uosukaisen, Juha Miedon, Kike Elomaan ja Mikko Alatalon kanssa.

Pate Mustajärven näin harmi kyllä vain ohimennen, hän oli menossa jonnekin. Juttelin juhlissa myös Tommi Kuusiston, Oriveden kouluampumistapauksen sankariopettajan kanssa.”

Tarjoilut juhlissa olivat Annen mukaan upeat. ”Juhlissa oli tarjolla muun muassa monenlaisia voileipäkakkuja, silakkapiirakkaa ja sienipiirakkaa. Sienipiirakka oli todella hyvää! Lisäksi oli ihania tyrnimarjasuklaaleivoksia. Linnan kuuluisaa boolia ei ollut tarjolla tänä vuonna, mutta skumppaa ja valkoviiniä kyllä. Tarjolla oli myös paljon juomia lähipanimoilta”, arvelee Anne.

Ilta oli täynnä mieleen jääviä hetkiä ja ihmisiä. Anne hymyilee ja kertoo: ”Lempihetkiäni olivat kättely, konsertti ja tietenkin Antonio Floresin tapaaminen. Antonio oli hyvin avoin ja vilpitön, juuri sellainen kuin olin ajatellutkin. Pyysin hänet yhteiskuvaan ja hän sääti kännykkäkamerani asetuksia kuvaa varten. Juttelimme illalla, kun he olivat lähdössä jatkoille.”

Juhlista Anne lähti kaupungille ystäviensä kanssa. Tammeriin hän ei lähtenyt; liput sinne olisivat maksaneet 150 euroa.

Pukuloistosta Anne tiivistää vielä omat suosikkinsa: ”Lempipukuni juhlissa oli luomuviljelijä Natalia Lunttilan keltainen mekko, jossa oli puuhkamainen reunus helmassa. Myös Jenni Haukiolla ja Leena Harkimolla oli hyvin tyylikkäät puvut.”

ETAPPI TIEDOTTAA JOULUKUU 2013

049

i

ETAPIN PALVELUT

v

AUTOPAJA

b

POLKUPYÖRÄPAJA

Autopaja toimii tavallisen autokorjaamon tavoin. Pajalla tehdään määräaikaishuoltoja, jarrutöitä, iskareiden vaihtoja, pakoputkitöitä, nivelien vaihtoja, kytkimen korjauksia, rengastöitä, katsastustarkastuksia ja katsastuksia sekä muita auton perinteiseen korjaukseen ja kunnossapitoon liittyviä töitä.

Polkupyöräpaja on myymälä ja huoltopaikka. Myytävät pyörät on saatu lahjoituksina ja ne on kunnostettu. Myynnissä on monenlaisia fillareita perinteisistä kesäpyöristä vaihteellisiin maastopyöriin. Pajalta voi ostaa myös varaosia.

A-J Halme ( 050 4418 777 + antti-jussi.halme@etappi.info

TYÖNOHJAAJA:

TYÖNOHJAAJAT:

Martti Ohralahti ( 050 431 0072 + martti.ohralahti@etappi.info

LUONTOPOLKUA ETEENPÄIN -TYÖPAJA

Asiakkaiden pyörille tehdään pieniä huoltoja ja korjauksia.

A-P Rakkolainen ( 050 431 0075 + ari-pekka.rakkolainen@etappi.info

N

PUUPAJA

Pajalla kunnostetaan huonekaluja ja muita puuesineitä sekä tehdään esimerkiksi pöytiä, tuoleja, hyllyjä, kaappeja, ovia sekä erilaisia pienesineitä. Työt suunnitellaan yhdessä asiakkaiden kanssa heidän toivomustensa mukaan.

TYÖNOHJAAJA:

Luontopolkua eteenpäin -työpaja on uusi, kolmivuotinen hanke ja työpaja, joka yhdistää Etapin työpajatoiminnan luonto- ja erämatkailuun perehtymiseen sekä leirien ja tapahtumien suunnitteluun ja toteuttamiseen.

TYÖNOHJAAJA:

Niina Rautiainen ( 050 560 4710 + niina.rautiainen@etappi.info YKSILÖOHJAAJA:

Taru Vulli ( 040 766 8459 + taru.vulli@etappi.info

N

MEDIAPAJA

Mediapaja tarjoaa media-alan palveluja. Pajalla tuotetaan tekstiä, valokuvataan, taitetaan julkaisuja, tehdään mainoksia ja luodaan nettisivuja ammattimaisessa työympäristössä.

Jouni Tuovinen ( 050 431 0074 + jouni.tuovinen@etappi.info

3

SIIVOUSPAJA

Siivousosasto vastaa Etapin puhtaanapidosta ja siivouksesta. Harjoittelijoita ohjataan ammattimaiseen siivoustyöhön. Heitä opastetaan ammattivälineiden ja koneiden käytössä.

TYÖNOHJAAJA:

Tarja Pihlman ( 040 7682 813 + tarja.pihlman@etappi.info

Q

LEIRIVÄLINEPAJA

Myös tämä lehti on suunniteltu ja toteutettu Mediapajalla.

Leirivälineitä vuokrataan, kunnostetaan ja säilytetään samassa rakennuksessa Auto- ja Pyöräpajan kanssa. Pajalle on oma sisäänkäynti. Varastosta löytyy retkeilyvälineitä laidasta laitaan, soppatykeistä ahkioihin ja kauhoista kaminoihin.

Jose Ahonen ( 050 431 0077 + jose.ahonen@etappi.info

Kimmo Viinikkala ( 040 801 6002 + kimmo.viinikkala@etappi.info

TYÖNOHJAAJA:

TYÖNOHJAAJA:

ä

RUOKALA

Ruokala tarjoaa maittavaa kotiruokaa aamusta iltapäivän ensitunneille. Lämpimän ruoan lisäksi ruokalasta saa myös kahvia ja teetä.

Suurkeittiössä harjoittelijat ja opiskelijat saavat arvokasta käytännön kokemusta alan töistä. Lähes kaikki tarjottavat valmistetaan alusta asti itse.

SIJAINTI:

Vuolteenkatu 11 33100 Tampere TYÖNOHJAAJA:

Jalal Golparian ( 050 5511 205

Y

TERVEYSPISTE

Terveyspiste on avoin, kaikille työttömille tarkoitettu perusterveydenhuollon toimipiste. Tapaaminen kannattaa sopia etukäteen sähköpostitse tai puhelimitse, koska henkilöstö ei ole säännöllisesti paikalla.

Ajan varaamalla pääsee halutessaan terveystapaamiseen, jossa kartoitetaan hyvinvoinnin eri osa-alueet, tehdään kakkostyypin diabeteksen riskikartoitus, mitataan BMI, verenpaine ja verensokeri. Ajan voi varata myös mielenterveys-, päihde-, ja elämänhallinta-asioihin erikoistuneelle yksilöohjaajalle.

YHTEYDENOTOT:

7

TOIMISTO & TALOUS

Seija Siniranta ( 010 231 2360 + seija.siniranta@etappi.info

(

YRITYSKOORDINAATTORI

Yrityskoordinaattori toimii linkkinä Etapin ja yritysten välillä ja hoitaa muun muassa edelleensijoituksia.

TYÖNOHJAAJA:

A-J Halme ( 050 441 8777 + antti-jussi.halme@etappi.info

"

TOIMINNANJOHTAJA

Kauko Salmivirta ( 0400 799 526 + kauko.salmivirta@etappi.info

Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry Sarvijaakonkatu 28 ja 30 33540 Tampere

Terveydenhoitaja Susanna Oksanen ( 050 364 0236 + susanna.oksanen@etappi.info

( 010 231 23 60 etappi@etappi.info www.etappi.info

Yksilöohjaaja Katja Koskensalo ( 050 364 0050 + katja.koskensalo@etappi.info

)

YKSILÖOHJAUS

Etappi pyrkii edistämään asiakkaidensa elämänhallintaa ja hyvinvointia esimerkiksi yksilöohjauksen avulla.

· · · ·

Toimisto Mediapaja It-paja Puu- ja entisöintipaja

· · · · ·

YKSILÖOHJAAJA:

Sari Harsu ( 050 560 6436 + sari.harsu@etappi.info

Kristiina Nippula ( 050 597 6709 + kristiina.nippula@etappi.info

P Sarvijaakonkatu

Terveyspiste Autopaja Pyöräpaja Siivouspaja Leirivälinepaja