ETAPPILEHTI - 1 / 2010 by Etappi ry

Autopajan työmyyrä 12 · Edelleensijoitusta Etapissa 17 · Emäntä talossa 18 · Joomla! sujuu kuin tanssi 22 · Joonas sulkee Hämeenkadun autoilta 24 · Vaihtuvan työn aikaa 26

ETAPPILEHTI 1 | 2010

Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry

Talo Ratinan ra

nnalla

Kaupunkipyörä on vihreä vaihto ehto

Mikä ihmeen so

siaalinen media

Tero Rönnin ko kemuksia työpajatoiminna sta Harri Jaskari: Y rittäjyys ja työll istyminen Työllistämisen kokemusta ja osaamista 17 vuoden ajalta

Etappi-lehti 1 | 2010

Yhteiskunnallinen työ

Hjerppe Ilkka johtaja, pastori GSM 050 368 4413 Aalo Ville pastori GSM 050 468 8484 Aikuiskasvatus, englanninkielinen seurakuntatyö Karjalainen Ilmari pastori GSM 050 530 8670 Työttömyystyö, ympäristöasiat Malmberg Marjatta pastori GSM 050 539 3175 Hengellinen ohjaus, retriittityö Mattila Juha pastori GSM 0505144868 Työelämä kysymykset, työpaikkapappi

Peltonen Sari diakoni GSM 050 381 7177 Aluetyö, sinkkutoiminta Repo Heidi diakoni GSM 050 541 5833 Monikulttuurinen ja maahanmuuttajatyö Sarkapalo Tiina lähetyssihteeri, koordinaattori, Nekalan työpaja, GSM 050 306 2344 Virtanen Outi työpajaohjaaja Nekalan työpaja, GSM 050 599 7064 Zakeri Parvaneh työpajaohjaaja Nekalan työpaja, GSM 050 599 7066

Kajander Päivi toimistonhoitaja p.(03) 219 0358

Mestarillista verhoilua Tarjoamme laadukasta ja monipuolista huonekaluverhoilua, kankaasta ja nahasta.

Kunto- ja hinta-arviot veloituksetta.

Etappi-lehti 1 | 2010

KIMMO VIINIKKALA VERHOILIJAMESTARI

050 360 0039 kimmo@verhoilua.com

www.verhoilua.com

Kauko Salmivirta, Toiminnansuunnittelija

Pääkirjoitus

Työllistymisen edistämiseen löytyy keinoja

alveluohjaajilla ja työvoimaneuvojilla on riittänyt haasteita asiakkaiden ohjaamisessa eteenpäin. Onneksi työpaikkojen tarjonta lisääntyy väistämättä taantuman hellittäessä. Yritykset/työnantajat muuttavat työnhakijoiden tunnetiloja positiiviseen suuntaan vain jos niillä on todellista työvoiman tarvetta. Tämäkään ei riitä. Yrittäjien toimintaympäristö sanelee sen, että heidän tulee rekrytoida ammattitaitoisia ja osaavia henkilöitä joilla on vielä motivaatiota laajentaa osaamistaan. Kilpailutilanteessa menestymiseen tarvitaan toki muutakin: hyviä palveluja ja tuotteita, joita kehitetään ja joilla on markkinoilla kysyntää. Työnhakijoiden yksilöllisten tilanteiden ja odotusten läpikäynti on perusteltua vaikka seutukunnan nuorten ja pitkäaikaistyöttömien määrä on suuri. Näin löydetään niitä jotka ovat valmiita työmarkkinoille ja niitä jotka vielä tarvitsevat koulutusta, muuta tukea ja sparrausta. Tavoitteena tulee olla työnhakijoiden kuuleminen sekä heidän osaamisensa ja motivaationsa sekä valmiuksiensa kartoittaminen. Näin varmistetaan että osalle Tampereen seutukunnan alueen 4600 pitkäaikaistyöttömästä löydetään koulutustai työpaikka.

Päätoimittaja Kauko Salmivirta kauko.salmivirta@etappi.info Toimitussihteeri Jose Ahonen, Johanna Kantanen Toimittajat Jani Vaalima, Jose Ahonen, Tommi Mannila, Hannele Parjanen

Taitto V-P Lehtonen Tampereen seudun Työllistymisyhdistys Etappi ry:n Mediapaja jose.ahonen@etappi.info

Toimitus

Julkaisija Tampereen seudun Työllistymisyhdistys Etappi ry Vuolteenkatu 11 33100 Tampere (03) 3122 3700 www.etappi.info

Peruslääkkeet kuten työnhakijoiden yksilöohjaus, yksilölliset tilanteiden selvitykset, oppisopimuskoulutus sekä työpajatoiminta ovat vahvuutensa osoittaneet. Vahvistamalla näitä voidaan työnhakijoiden työllistymisedellytyksiä parantaa ja ylläpitää. Testattujen ”vanhojen” keinojen teho on usein parempi kuin yrittää väkisin kehittää uusia aktivointitapoja. Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry osallistuu pääsääntöisesti työpajatoiminnallaan työnhakijoiden sparraukseen ja elämänhallinnan asioiden järjestämiseen. Yritykset/työnantajat voivat olla suoraan yhteydessä Etappiin niin lyhyen kuin pitkän aikavälin työvoimatarpeissa. Pitkäjänteinen yhteistyö mahdollistaa sen että työnhakijoiden sparrauksessa otetaan huomioon yritysten/työnantajien erityisvaatimuksia. Tieto näistä meille ajoissa parantaa valmiuksiamme vastata työnantajien odotuksiin. Etappilaiset toivovat että kevään lehden asiantuntijakirjoitukset kirvoittavat lukijoita miettimään voinko osaltani tehdä jotain nuorten työnhakijoiden sekä pitkäaikaistyöttömien tilanteiden helpottamiseksi. Määräaikainen ja tilapäinenkin työllistäminen vie nuorta elämässään eteenpäin. Tervetuloa poikkeamaan Etapissa.

Kansi Fiametta Cuellar maalaa entisöintipajalla Kuva: Jose Ahonen

Etappi-lehti 1 | 2010

Kolumni

Tero Rönni, kansanedustaja (SDP), Mäntän kaupunginvaltuuston puheenjohtaja

Kokemuksia työpajatoiminnasta

lin työttömänä 1990-luvun laman myötä kahdessa eri jaksossa yhteensä noin vuoden verran. Minulla ei ollut ajankäytön kanssa mitään ongelmia, sillä olin silloin jo monessa mukana ja näihin toimintoihin riitti silloin aikaa paremmin. Monella muulla näitä työn ulkopuolisia harrastuksia ei ollut ja ongelmat alkoivat melkein heti. Työttömyys räjähti silloin suorastaan käsiin. Eri puolille maata pystytettiin työttömien yhdistyksiä, niin myös meille Mänttään. Olin mukana perustamassa yhdistystä ja ideoimassa sille toimintaa. Pienellä paikkakunnalla tämä ei ollut helppoa, koska ennakkoluulot järkevään toimintaan olivat kovat. Maastamme loppui silloin valtava joukko yrityksiä ja niiden mukana sellaisia palveluita, jota kukaan ei järjestänyt. Ihmisillä ei yksinkertaisesti ollut varaa ostaa näitä palveluita markkinaehtoisilla hinnoilla, jolloin niitä ei enää tarjottu. Erilaiset yhdistykset/ työpajat pyrkivät paikkaamaan osaltaan näitä toimintoja. Silloin ei vielä ymmärretty, tai ainakaan heti ei puhuttu toiminnan sosiaalisesta merkityksestä. Ennen eduskuntaan tuloani vuonna 1998 olin lobbarina Tatsi ry:ssä. Tässä toiminnassa pääsin tutustumaan oikein kunnolla eri yhdistysten työllistämiseen ja sen vaikutuksiin. Melkoinen joukko näissä

tapaamiani ihmisiä oli ollut työttömänä jo vuosikausia, osa jopa 10 vuotta. Ammatti oli lähtenyt alta, eikä toivoakaan työllistymisestä ollut. Eduskunnan työasiainvaliokunnan jäsenenä sain asiaan jälleen uutta ulottuvuutta. Valtio oli työllistänyt 1990-luvulla melkoisen joukon ihmisiä ns. Rinteen mallin mukaisesti 6 kk pesteihin. Tämä malli loppui ja valtion työllistäminen väheni lähes olemattomaan. Asiaa kritisoidessamme meille kerrottiin sen olevan tuloksiltaan niin huonoa, ettei sitä kannata tehdä. Valiokunta oli asiasta toista mieltä, mutta emme mahtaneet ministeriölle mitään. Kunnat, valtio, eikä yksityinen puoli työllistänyt, joten ainoaksi vaihtoehdoksi monelle tuli kolmas sektori. Onneksi tähän saumaan isoimmilla paikkakunnilla oli perustettu erilaisia työpajoja, joita voitiin näin käyttää. Ymmärsin, kuten lähes koko valiokuntakin, että kyseessä on parasta työllisyys ja sosiaalipolitiikkaa, mitä yhteiskunta voi tehdä. Huomasin melko nopeasti, että toiminnan jatkuvuus oli kiinteästi riippuvainen niistä muutamista ihmisistä, jotka jaksoivat puurtaa näiden yhdistysten tehtävissä. Melko pian opin tuntemaan nämä keskeiset asiaansa innostuneet vetäjät. Heidän panoksensa ja ideointinsa tuloksista on moneen ura ja elämä muuttunut. Helppoa

tämä toiminta ei ole ollut, sillä esimerkiksi rahasta on ollut ainainen pula. Ihailin mm. Vainion Seppoa ja Toivosen Joukoa tästä rahanhankinnasta ja ideoinnista. Tämän vuosituhannen nousukausi vähensi työttömyyttä, mutta tarve työpajojen toiminnan ylläpitämiseen ei vähentynytkään samalla kaavalla. Työpaikat eivät täyttyneetkään kaikkien osalta, sillä vaatimukset yksityisellä puolella kasvoivat. Et kelvannut työhön, ellei sinulla ollut kunnon koulutusta tai loppututkintoa. Onneksi näitä työpajoja ei ole ajettu kokonaan alas, koska nyt olemme jälleen tilanteessa, jossa työttömien määrä kasvaa huimaa vauhtia ja osalta työ poistuu lopullisesti. Menetämme paljon työpaikkoja sellaisilta aloilta, missä työt siirretään halvempiin maihin. Kukaan ei oikein tiedä, mistä tai mille alalle nousu kohdistuu. Tämä on mahdoton yhtälö myös kouluttajille, koska koulutus saattaa mennä täysin hukkaan. Tiedän työpajojen olevan keskeisessä asemassa ihmisen kunnon ja toiminnan ylläpitämiseksi. Pelkkä makuu kotona sohvalla tai kaljakuppilassa istuminen ovat varmoja takeita syrjäytymisestä ja tätä ei hyväksy kukaan. Valitettavasti tämän asian tunnustaminen ja sen myötä toiminnan jatkuvuuden takaaminen näyttää olevan melkoisessa ristiriidassa.

Kolumni

Harri Jaskari, kansanedustaja (Kokoomus), Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen

Yritykset ristiriitojen paineessa työllistämisessä

onet yritykset ovat viime kuukausina olleet merkittävässä ristipaineessa työllistämisen näkökulmasta. Lama on tehnyt tehtävänsä ja kassavarat ovat hupenemassa. Samalla kuitenkin halutaan pitää hyviä työntekijöitä työllistettynä viimeiseen mahdollisuuteen asti. Todellisilla yrittäjillä on aina toive paremmasta. Laskun jälkeen tulee useimmiten uusi nousu ja yritysten pitää olla silloin iskukunnossa. Hyvistä työntekijöistä kilpaillaan todennäköisesti muutaman vuoden kuluttua kiivaasti. Viisas yritys pitää hyvistä työntekijöistä kiinni, mikäli se on edes jotenkin mahdollista. Näyttää siltä, että vääjäämättä yhteiskunnallisessa murrostilanteessa syntyy väliinputoajaryhmiä, nuoria ja vanhempia, vaikka kuinka yritetään käsin poimia kaikki mukaan yhteiskunnan toimintaan. Viime lamassa jopa kahdeksan prosenttia nuorista naisista syrjäytyi työelämästä lopullisesti. Aikaistettiin perheen perustamista, jäätiin kotiin ja huomattiinkin vuosien kuluttua, että työmarkkinoilla ei ollut enää kysyntää. Miehillä lukema oli hieman pienempi. Nyt ollaan hiukan samassa tilanteessa. Työttömyysaste on lähentelemässä 10 prosenttia ja nuorten työttömyys on jo hälyttävällä tasolla. Esimerkiksi opiskeluaikoja on merkittävästi venytetty, koska työmarkkinoilla ei ole kysyntää. Mikäli nuorilla jää useampina kesinä kesätyöpaikka saamatta, on helposti vaarana vieraantua koko yhteiskunnasta loppuelämäkseen. On arvioitu, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle elämänsä aikana noin miljoona

euroa. Edellisen laman virheistä meidän pitää ottaa oppia. Yritykset haluavat kyllä työllistää, mikäli työntekijä tuo lisäarvoa yritykseen ja mikäli rekrytointi on taloudellisesti mahdollista. Yritykset tiedostavat kipeästi, että kilpailu osaavasta työvoimasta tulee olemaan kovaa lähivuosina. Ajallisesti mahdolliseen uuteen taloudelliseen nousuun liittyy Suomessa työikäisten voimakas eläkkeelle lähtö. Jo tänä vuonna ikäluokassa 60-64 vuotta on 78 000 ihmistä enemmän kuin ikäluokassa 20-24 vuotta. Vuonna 2009 eläkkeelle siirtyi ennätysmäärä ihmisiä, yli 80 000. Meillä ei ole varaa menettää ketään työikäistä ja työkykyistä Suomessa. Miten me löytäisimme aidon ”trampoliinin” takaisin työelämään myös niiden osalta, jotka ovat tällä hetkellä joutuneet tai joutumassa työmarkkinoiden ulkopuolelle? Seuraavaksi muutamia havaintoja tästä teemasta: Itse uskon siihen, että emme voi odottaa päivääkään silloin, kun ihminen jää työttömäksi. Nyt meillä on vähän sellainen ”500 päivän sääntö”, jolloin koko yhteisö ei tartu henkilöön kiinni ja ohjaa takaisin koulutukseen ja työmarkkinoille. Toiseksi meidän on heti pystyttävä poistamaan sosiaaliturvan ja lyhyiden työsuhteiden väliset kannustinloukut. Jokaisen työpäivän on jatkossa oltava järkevä päätös. Nyt ihmiset ovat rationaalisia ja eivät välttämättä suostu lyhyisiin työsuhteisin, koska se merkitsee vähemmän käteen jäävää rahaa. Kolmanneksi työnantaja aidosti pelkää sitä, että uskaltaako se ottaa uuden työn-

tekijän, varsinkin jos henkilö on ollut jo pidempään työmarkkinoiden ulkopuolella. On siten löydettävä luovia toimintatapoja, jotka minimoivat työnantajan riskit. Esimerkiksi Etapissa on ollut käytössä malli, jossa työntekijä on käytännössä toisen tahon palveluksessa. Tämä antaa työnantajalle joustavan mahdollisuuden nähdä, sopeutuuko uusi henkilö työyhteisöön ja onko työinto kunnossa. Neljänneksi nuoriin täytyy tarttua ehdottomasti heti ensimmäisenä työttömyyspäivänä eikä missään tapauksessa odottaa 500 päivää. Tuore tutkimus osoitti esimerkiksi nuorten palkkatuen toimivan. Opetusministeriön kokeiluhanke työllisti noin 200 alle 29-vuotiasta. Kolmasosa hankkeen työllistämistä nuorista sai tukiajan loputtua lisää töitä samalta työnantajalta. Maaliskuun lopulla tehty vuoden 2010 ensimmäinen lisätalousarvio antaakin lisärahoitusta nuorten palkkatukeen. Viidenneksi on tunnustettava, että kaikkiin ei ole ehditty tarrautumaan heti ensimmäisenä päivänä kiinni. Osa ihmisistä on jo valitettavasti ehtinyt enemmän tai vähemmän syrjäytyä yhteiskunnasta. Näihinkin ihmisiin on tartuttava päättäväisesti kiinni, koska meillä ei ole varaa menettää ketään. Tässä tehtävässä esimerkiksi työpajoilla on äärimmäisen tärkeä tehtävä. Kun vierailin Etapissa, yksi työntekijöistä sanoi sen ääneen. Jo se, että Etapin työpajalle tullaan aamuisin kello kahdeksan, pakottaa ihmiset muokkaamaan elämänrytmiään. Tämä on ensi askel paluussa normaaliin työelämään.

Etappi-lehti 1 | 2010

TALO RATINAN RANNALLA

Arkistokuva: Autotuonnin talo vuonna 1940. Bertel Strรถmmer, Tampere-seuran kuva-arkisto. 6

Etappi-lehti 1 | 2010

1900-luvun vaihteen myötä kuljetusja autoala alkoi rantautua ensimmäistä kertaa Suomeen. Suuri osa maamme autoista tuotiin Yhdysvalloista, jossa kulkupelin kehityskaari oli ehtinyt jo teollisuudeksi. Laajat metsäalueet, tuhannet järvet ja vaihtuva sää vaikutti Suomen liikennöimiskulttuurin kehittymiseen. Vuoteen 1930 mennessä maassa oli jo yli 40 000 ajoneuvoa. Teitä rakennettiin jatkuvasti lisää, ne olivat pieniä ja niitä oli paljon. ”Mutta pieniä oli autotkin”, toteaa Markku Heino, joka on mies paikallaan kun puhutaan autoista ja talon historiasta. KUVAT

TEKSTI Jani Vaalima Tommi Mannila, Vapriikin ja Tampere-seuran arkistot

Etappi-lehti 1 | 2010

Markku Heino ja muistoja Ratinan rannalta

utoala oli näkyvimmillään Tampereen seudulla aivan Tampereen keskustassa. Automyynnin seudulla jo vuonna 1924 aloittanut Viljo Suni rakennutti perustamalleen Tampereen Autotuonti Oy:lle toimitilat, kun Hämeenkadun varrelta ei sopivia tuntunut löytyvän, eikä Kauppakadun ja Pirkankadun toimitilatkaan lopulta riittäneet. Uudet tilat suunnitteli Tampereen Laukontorin lähirakentamisessa mukana ollut arkkitehti Veikko Kallio. Aikansa komein autotalo nousi vuosien 1937 ja 1938 välillä. Rakennuksen alin kerros oli alakorjaamo, jossa hoidettiin töiden vastaanotto sekä henkilöautojen huolto. Toisessa kerroksessa oli koneistamo, peltiosasto ja kuorma-autojen korjaamo. Ylimmän kerroksen täyttivät konttoritilat, varaosapalvelut sekä autojen näyttelytilat. Kerroksessa oli myös asuinhuoneistot joissa asuivat tuolloin toimitusjohtaja Suni ja myyntipäällikkö Jalmari Koskinen perheineen. Toimitalosta löytyi myös säh8

Etappi-lehti 1 | 2010

köosasto, autojen pesupaikat sekä kahvio. Kolmikerroksinen toimitalo oli osa rakentuvan autokortteliston selkärankaa. Autotalossa myytiin yhdysvaltalaisen General Motorsin automerkkejä Cadillac, Pontiac, Buick ja Chevrolet. Vauxhallmerkkisten brittiautojen myyntiä kokeiltiin myös, mutta se ei kuitenkaan lyönyt merkkinä maassa itseään läpi. Englantilaisen GM:n Vauxhallin kuorma-auto Bedford sen sijaan menestyi seudulla upeasti. Ei sellaista menopeliä kuitenkaan ollut jonka pellin alle ei olisi tarpeen tullessa katsottu. Esimerkiksi Sisulla oli kadun toisella puolella myymälä, mutta korjaamoa heillä ei ollut joten autot huollettiin pitkän aikaa Tampereen Autotuonti Oy:ssä. “Nelisen vuotta taisin parhaimmillaan huoltaa melkein pelkästään Sisuja”, autoalan töitä koko elämänsä tehnyt Heino muistelee.

SOTA-AJAN ALASTULO Kasvussa ollut autoala tyrehtyi kuiten-

kin maassamme 30-luvun pula-aikana ja pysähtyi lähes kokonaan 30.11.1939, kun Neuvostoliitto alkoi pommittaa Suomen kaupunkeja. Talvisota muutti syttyessään maassamme kaiken. Puolustusvoimat tarvitsivat nopeasti kuljetuskalustoa ja sitä kerättiin mistä suinkin saatiin. Neuvostopommituksessa osuman saaneesta autotalosta lähti henkilökuntaa rintamalle ja sota-aika siellä korjattiin puolustusvoimien kalustoa, sillä siitä tehtiin yksi koko maan kattaneen autovarikkojärjestelmän keskuskorjaamoista. Korjaustöiden lisäksi talossa valmistettiin erilaisia autojen osia. TAT-tunnuksella varustetut sylinterinkannet, jarrurummut ja hammaspyörät tulivat tutuiksi koko Suomen korjaamoväelle. Polttoaineen kulutusta säädeltiin sotaaikana ja siviililiikenteen turvaamiseksi toimitiloissa valmistettiin myös Tapiomerkkisiä puu- ja hiilikaasuttimia. Neuvostoliiton sotatoimet Suomea vastaan taukosivat vuonna 1940. Välirauhan aikaan mennessä maan vientiteollisuus oli

Vas. ylhäällä: Markku Heino lähdössä autonäyttelyyn 1959. Oik. ylhäällä: Samalla paikalla talvella 2010. Alhaalla: Autotalon autot pidettiin arkena ulkosalla, mutta viikonlopuksi ne ajettiin taloon sisälle.

romahtanut alle kolmasosaan siitä, mitä se oli vuotta ennen sotaa vuonna 1938, eikä tuontikaan ollut kiristyvän maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi ennallaan. Suomi pysyi poikkeustilassa eikä kulunut kauaa kun sota roihusi jälleen. Vasta vuonna 1945 pääsi Suomi hoitamaan haavojaan, mutta aikaisemmat tapahtumat maailmalla ja niiden vaikutukset Suomessa, sekä Neuvostoliitolle maksetut suuret sotakorvaukset asettivat maan säätelyn alaisuuteen. Vasta vuonna 1949 lähdettiin autojen tuontisäännöstelyä avaamaan, alkaen kuorma- ja linja-autojen kaltaisista yleishyödyllisistä kuljetusja työvälineistä. Samana vuonna Tampereen Autotuonti Oy koki kuitenkin suuren menetyksen Viljo Sunin kuoleman myötä.

ERILAISTA AIKAA TYÖNTEKIJÄNÄ On vuosi 2010 ja Markku Heino kiipeää

tutut portaat yläkertaan. Tällä kertaa perässä ei tarvinnut vetää autoa, mutta viisi

vuosikymmentä sitten Heinolle se oli arkipäivää. Tuolloisen autotalon näyttelytilat olivat ylimmässä kerroksessa. “Se oli hurjaa hommaa. Rappusille laitettiin sillat ja miehiä auton kumpaankin päähän vetämään ja työntämään”, Heino summaa. Heino aloitti työt Tampereen Autotuonti Oy:ssä vuonna 1954. Asentajan työ oli tuolloin kovaa ja oli pärjättävä niillä työkaluilla ja tekniikalla mitä oli saatavilla. Palkkaa nuorelle miehelle maksettiin 50-luvulla 45 penniä työtunnilta. Autoileva kansa maksoi tuolloin 25 penniä polttoainelitralta ja aikansa autot olivat melkoisia ruokamiehiä. Alan kehittyessä autojen koot kasvoivat. Ne eivät aina mahtuneet enää kunnolla korjaamoon sisälle. Korjaamolaisten oli otettava autoista renkaat pois ja kammettava vipuvoimin autot tukkien päällä sisälle. Aina ei ollut edes näin hyvä tuuri sillä erityisesti kuorma-autot tuntuivat vain kasvavan ja kasvavan. Pahimmillaan jou-

duttiin turvautumaan turkishaalareihin ja tekemään korjaustyöt ulkona vanhan ajan paukkupakkasessa. “Ei muuten joutuneet asiakkaat oottelemaan autojaan kauaa”, naureskelee Heino. 1950-luvun aikana autotalossa oli melkein 70 miestä töissä. Työpäivät saattoivat venyä jopa 12 tuntisiksi eikä parannut kieltäytyä jos pomo ylitöitä lähti tarjoamaan. Talo oli työmiehille aikansa tapaan iso osa elämää ja siellä vietettiin usein vapaapäivätkin.

TYÖTÄ TALON MYÖTÄ Tampereen Autotuonti Oy:n rakennus on säilynyt valtaosin sellaisena kuin se yli puoli vuosisataa sitten rakennettiin. Sotien jälkiä korjattiin, toiminnan laajetessa ja alan kasvaessa tulevina vuosina. Tämän seurauksena nykyisetkin tilat todettiin varhaisempien liiketilojen tapaan ahtaiksi. Pieniä korjauksia ja muutoksia rakennukseen tehtiin tuolloin jatkuvasti, mutta jossain pisteessä ne eivät enää

Etappi-lehti 1 | 2010

 Funktionalismi (tai funkkis) Arkkitehtuurin tyylisuuntaus ja modernin arkkitehtuurin metodi, jonka mukaan rakennus tulee suunnitella niin, että sen osat palvelevat kukin mahdollisimman hyvin tiettyä tarkoitusta. Siten esimerkiksi sellainen koristelu, jolla ei ole käytännön funktiota, tulee karsia suunnittelusta kokonaan pois. Funktionalismi kehittyi reaktiona 1900-luvun alun kertaustyyleille, jotka matkivat ja yhdistivät aiempien aikakausien tyylejä. Funktionalismin kukoistus ajoittui 1920- ja 1930-luvuille, jolloin sen merkittävimpiä edustajia olivat Bauhausin taide-, taideteollisuus- ja arkkitehtuurikoulun johtajat Walter Gropius ja Ludwig Mies van der Rohe, hollantilainen De Stijl -ryhmä sekä arkkitehdit Le Corbusier ja Alvar Aalto. Funktionalismi jätti pysyvän jäljen myöhemmän 1900-luvun ja nykyajan moderniin rakennustaiteeseen. Alueellisesti Tampereelle merkittävin tyylisuuntauksen leviämisen kannalta oli Bertel Strömmer. Strömmer suunnitteli muun muuassa Tampereen linjaautoaseman yhdessä arkkitehti Jaakko Laaksovirran kanssa.

yksinkertaisesti riittäneet. Ryhdyttiin laajennustöihin ja ainut suunta johon oli mahdollista rakentaa ympärille kohonneen kortteliston vuoksi oli ylöspäin. Autotalon ylintä kerrosta laajennettiin tuntuvasti ja olemassa olevat tilat järjesteltiin tehokkaammin vastaamaan uudenaikaisia tarpeita. Laajennustyöt saatiin valmiiksi vuonna 1962 ja niitä juhlistettiin keväisellä avajaisnäyttelyllä yhdessä ranta-alueen venenäyttelyn kanssa. Samaisena vuonna maan autokauppa vapautettiin kokonaan säännöstelystä ja sen seurauksesta elettiin jälleen kasvun aikaa. Vuonna 1962 myös Heinon kotielämässä tapahtui suuria. Perheeseen syntyi poika ja elo yhdistyi autotalon kanssa pitkäksi aikaa, kun koko perhe muutti taloon asumaan. Talon asuinhuoneistot olivat kylpyhuoneita myöten viimeisen päälle laitettu ja pihaa riitti perhe-elämällekin. Kadun toisella puolella olevan linja-autoaseman suuressa kasvussa ollut elämä ei haitannut Heinojen koti-iltoja. Tässä vaiheessa Heino ei ollut enää pelkästään asentaja, mutta myös automyyjä sekä talonmies. Kuskin pestiä tarjottiin myös useasti, sillä talon tietotaito oli sitä luokkaa, että sen kanssa kelpasi kiertää aikansa kilpailuita ja näyttelyitä. Varsinaisia kuskeja ei ollut talossa läheskään niin montaa kuin hienoiksi laitetut autot olisivat vaatineet. Erityinen paikka Heinon muistoissa on Bedfordeilla, jotka olivat tuolloin nykyisille Pirkanmaa10

Etappi-lehti 1 | 2010

laisille haluttua tavaraa. “Tää oli semmosta Petvoortti-seutua”, Heino tapailee.

KEHITYKSESTÄ UUTEEN LASKUUN 1970-luvun loppua kohden tapahtui auto-

talossa paljon myös muunlaisia muutoksia. Toimintaa jouduttiin järjestelemään autojen piirimyynnissä tapahtuvien muutosten johdosta ja Tampereen Autotuonti Oy:n johtohenkilöstö vaihtui useaan otteeseen. 60-luvun aikana oltiin aloitettu autotuonti myös Aasiasta ja se vaati oman osuutensa alasta. Eräänlaiseksi kansanautoksi itseään tuolloin myynyt Opel Kadett sai varteenotettavia kilpailijoita japanilaisista autoista. Yhdysvaltalaisen General Motorsin autojen aluemyynnin jo aikaisemmin itselleen saanut Kesko Oy osti lopulta autotalon kiinteistön vuonna 1964. Toimintaa nykyaikaistettiin ja autotaloon saatiin mm. maan ensimmäisiä MIG-hitsausjärjestelmiä ja sellaiset edistykselliset asiat kuten työterveyden ja työpaikkailmapiirin hoitaminen tuli mukaan kuvioihin. KeskoRanta Ylöjärven Kyöstilän kylässä toimi työntekijöiden virkistäytymispaikkana ja autotaloon saatiin myös lähestulkoon sarjatasolla pelanneet jalkapallo- ja jääkiekkojoukkueet. Edeltävä vuosisata on ollut maan kaupalla jatkuvaa ylä- ja alamäkeä ja toinen kasvuajan katkaissut suuri autoalan tyreh-

tyminen tapahtui 70-luvun kieppeillä. Suomen markan historiansa merkittävimmän devalvaation myötä autojen hinnat näkivät kolmanneksen nousun, eikä aikaisemmista sotienjälkeisistä maksuohjelmista ollut tietoakaan. Vuodet 1968 ja 1969 olivat erittäin hiljaista aikaa autoalalla ja erityisesti autokaupan osalta. Tampereen autokorttelissa ajettiin liikkeitä alas, koska kauppa ei yksinkertaisesti käynyt. Hyvä kun kansalta löytyi edes ruokaan rahaa – eikä aina edes siihenkään. “Ruoka oli huonoa, mutta onneks sitä oli vähän”, Heino letkauttaa ja virnistää.

TOIMITALOSTA TALOTOIMINTAAN Tampereen Autotuonti Oy:n 48 vuoden

toiminta tuli päätökseensä vuonna 1974 kun Kesko Oy:n Tampereen piirin toimitus-

Sodan jälkiä autotalossa kevättalvella vuonna 1940. Arkistokuva: Vapriikin kuva-arkisto. johtaja Mauno Thilman piti tiedotustilaisuuden jossa liikkeen lopettamisesta kerrottiin. Yhdysvaltalainen autovalmistaja General Motors tarvitsi kuitenkin myyntiedustusta alueella ja sellaiseksi muodostui Hatanpäällä toimiva Auto-kumi-palvelu Oy, josta monet Autotalo Oy:n työntekijät löysivät uuden työpaikan itselleen. Tampereen Autotuonti Oy:n rakennuksessa on täysivaltaisen autotoiminnan jälkeen ollut paljon erilaista toimintaa. 80-luvulla Tampereen kaupunki osti kiinteistöt ja tiloja ovat käyttäneet mm. Tampereen yliopisto ja sairaanhoitajaopiskelijat, sekä muu koulutustoimi, jonka seurauksena tiloja on muokattu luokkahuoneina toimiviksi. Koulutustoiminnan jälkeen vuonna 1992 tilat kaupungilta vuokrasi käyttöönsä Tampereen Seudun Työttömät ry. Tiloihin järjestettiin erilaisia työpajoja joissa seu-

dun työttömät saattoivat ylläpitää taitojaan tai käydä harrastuksiensa puolesta. Tämänhetkinen toimija talossa on Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry. Etapin toiminnan voidaan katsoa alkaneen vuonna 2006, kun Tampereen Seudun Työttömät ry:n nimi vaihdettiin. Tämän yhteydessä pajojen toiminta keskitettiin työkeskeiseen työllisyydenhoitoon. Ratinan kauppakeskushankkeen myötä Etapin toiminta siirtyy Kalevaan ja pitkään seutulaisia keskeisellä paikalla palvelleen rakennuksen lopullinen kohtalo, sekä käyttötarkoitus on avoimena.

MUISTOJEN MERKEISSÄ Seudulla edelleen asuva Heino ajatteli

usein talon ohitse kulkiessaan, että pitäisi käydä katsomassa mitä taloon nykyään kuuluu. Tämän lehtijutun myötä Etapista

otettiin Markkuun hänen poikansa Harrin kautta yhteyttä ja miehelle paljastui, ettei talo ollut suinkaan vaipunut unholaan kumarammasta olemuksestaan huolimatta. Haikeutta ei kuitenkaan ollut ilmassa, kun aamukahvien jälkeen talokierroksella Heino suunnisti varmana sopesta toiseen. Edes remonttien ja laajennusten tuomat muutokset eivät sekoittaneet miehen vainua vanhoista tutuista paikoista. Kaikki oli hyvin muistissa ja Etapin autopajan työnohjaaja Martti Ohralahden kanssa jutellessa selvisi, että osa Heinon aikaisista ihmisistä ovat vielä tänäkin päivänä tekemisissä talon kanssa tavalla tai toisella. Heino itse näki, teki ja koki talossa elämää 14 vuoden ajan. Talosta hän lähti ennen 70-luvun alkua – tietysti autohommiin.

Etappi-lehti 1 | 2010

Persoona

inen en paljasjalka in p p m y lik e n etki että pyörittelee h ja ”Laita siihen, ä tä is n ir v rmi t n”, Mika Nu ään jotka ova s is s ä k ia tamperelaine p p u lkoista kahvik ten. sitten vielä va närpäitä myö rasvassa kyy ni Vaalima TEKSTI

Jani Vaalima

KUVAT

Jose Ahonen,

AUTOPAJAN TYÖMYYRÄ

ika aloitti Etapin autopajalla vuoden 2004 joulukuussa. Näihin aikoihin talossa jo pitkään toiminut Tampereen Seudun Työttömät ry suoritti nimenvaihdostaan Etapiksi ja nykyistä kolmannen sektorin toimintaa lähdettiin kehittämään. Talon alimmassa kerroksessa olevalla autopajalla on kuitenkin soineet samat sävelet läpi talon olemassaolon: autojen moottorit ja pajan pauke. Tilat olivat jo ennen Etappia ja työttömien yhdistystä osa seudun aktiivista autokorttelistoa. Autopajan asiakkaat ovat parhaimmillaan jo toista polvea. Siellä missä ”isin auto” aina korjattiin, laitetaan nykyään kuntoon myös jälkipolven menopelit. Kanta-asiakaskuntaa löytyy ja monet tuovat uudet autonsa tuttuun taloon tarkastettavaksi. Etappi on työllisyydenhoidon toimitalo, eikä pajoissa tehtyä työtä mainosteta palveluna juuri lainkaan. Sana on aina kulkenut puskaradiossa sen verran sopivasti, 12

Etappi-lehti 1 | 2010

että Etapin omat asiakkaat on voitu työllistää työkeskeisesti eikä tekeminen ole pajoilta päässyt loppumaan.

YMPÄRI MENNÄÄN ”Tarinahan lähti siitä...”, Mika aloittaa ker-

taamaan tapahtumia joiden myötä löysi töihin taloon. Työttömänä ollessaan Mika osallistui Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksen järjestämälle autoalan kurssille. Siellä hän tapasi Etapin autopajan työnohjaaja Martti Ohralahden ja kurssilla miehet vaihtoivat muutaman sanan työskentelyn lomassa. He törmäsivät uudelleen toisiinsa Mikan kyläillessä ystävänsä luona. Samaisessa talossa sattui asumaan myös Ohralahti, joka Mikan huomatessaan kysyikin, kiinnostaisiko miestä autohommat. ”Mitäs muutakaan olen pienen elämäni tehnyt”, Mika naureskelee vastanneensa. Tuolloisessa työvoimatoimistossa Mika muistelee käyneensä heti kysymässä, onko

hänen mahdollista aloittaa työt autopajalla. Ohralahden kanssa hän oli ehtinyt jo puhumaan päivistäkin. Hänellä oli takanaan tukityöllistämiseen edellytetty työttömyyden ajanjakso, jonka vuoksi töiden aloittaminen oli mahdollista. Mikan työnkuva ei autokorjauksesta olennaisesti ole vuosien saatossa muuttunut, mutta vastuuta on tullut lisää opastuksen ja työnvalvonnan muodossa. Autopajalla mies on eräänlainen jokapaikanhöylä. Tämän lisäksi hän on suorittanut jatko-opintoja autopajalla työskennellessään. Etapin pajatoiminnan Mika näkee tärkeänä osana työttömän ammattitaidon ylläpitoa, sen kehittymistä tai pidempiaikaisen työttömän kuntoutusta. Hän mainitsee esimerkkinä autopajalla hiljattain harjoittelemassa olleen henkilön, joka oli ollut ulkona työelämästä jo 15 vuotta. ”Kyllä tuossa ajassa on alalla ehtinyt jo tapahtua”.

JATKO-OPINNOT OPPISOPIMUKSELLA Taloon Mikan johdattaneen työllistämisjakson lakisääteiset aikarajoitukset täyttyivät pian, eikä töitä talon ulkopuolelta avoimilta työmarkkinoilta löytynyt. Työnhakunsa ajaksi Mika jäi kuitenkin taloon tekemään vapaaehtoisena töitä, sillä tällä tavalla hän pysyi alalla aktiivisena ja talossa oli tarvetta ammattilaiselle. Vapaaehtoistyö vaihtui hetken miettimisen jälkeen oppisopimuskoulutukseksi autoalan perustutkinnolle, jollaista Mikalla ei osaamisestaan huolimatta vielä ollut. Oppisopimuskoulutus oli ensimmäinen jonka Mika talossa suoritti ja se kesti kaksi vuotta. Tutkinnon suorittamisen jälkeen hän kertoo ehtineensä olemaan päivän työttömänä, ennen kuin jatkoi opintoja uudella oppisopimuksella autopajalla. Henkilöautomekaanikon erikoistumisopinnot Mika sai päätökseen kuluvan vuoden alussa Helmikuussa. ”16-vuotiaasta asti näitä hommia on kuitenkin jo tehnyt. Siinä tulee sitä koke-

musta, vaikkei kirjatietoa varsinaisesti ollutkaan”, Mika toteaa ja viittaa tällä nelivuotiseen oppisopimusjaksoonsa, jonka seurauksena osaamisesta on näyttöä myös paperilla.

ELÄMÄNTAPA Harrastuksen muodostuminen työksi on

ollut Mikalle pelastava tekijä. Samaa elon polkua hänen mukanaan on kulkenut Aspergerin oireyhtymä. Syndrooma kulkee suvun geeneissä ja sitä esiintyy myös hänen lapsilla. Oireet vaihtelevat yksilöittäin suuresti, mutta Mikan elämään vaikuttaneet asiat ovat neurologisen oireyhtymän yleisimpiä esiintymismuotoja. Sanaton viestintä ja suuret sosiaaliset tilanteet joissa on lukuisia puhujia saattavat lukita Asperger-henkilön. Tämä on vaikuttanut Mikan elämässä kaikkeen, mutta hänen mukaansa sen kanssa oppii kuitenkin pärjäämään vaikka ajoittain onkin ollut vaikeata. Nuorena metallialan ammattikouluopintojen aikaan teoriapuoli osoittautui erittäin hankalaksi ja myöhemmin

armeija-aikana ryhmätyöskentelytilanteet tuottivat ongelmia. ”Saatan parikin päivää miettiä toisille helppoja asioita”, Mika kertoo suoraan ja toteaa alan olevan alusta loppuun hänelle elämäntapa. Autopajalla mikään tehtävissä oleva työ ei ole jäänyt Mikalta tekemättä. Työt hän on opetellut käytännön kautta ja mahdolliset ongelmat ratkotaan autopajalla usein samoilla opeilla. Mika kertoo, että vaikka ala onkin valtaosin helppoa tekemistä, eteen myös tulee joskus haastavia töitä. Tämä on hänestä hyvä juttu, sillä tekeminen pysyy mielenkiintoisena kun saa miettiä, kuinka jokin korjaustyö saadaan tehdyksi. Autopajalla hän toimii nykyään myös työnvalvojana ja ohjeistaa harjoittelijoita yksinkertaisesti ”irroita tuo” tai ”kiinnitä tämä”, ennen kuin tarvittaessa lähtee kädestäpitäen näyttämään kuinka jokin asia tehdään. Mika on sitä mieltä, että työn tekeminen opettaa parhaiten.

Etappi-lehti 1 | 2010

Kilpatiimi ajokkinsa kanssa Etapin autopajalla. Voitetut palkinnot auton nokkapellillä.

SEURAKUNTATOIMINTAA JA RALLIA Mikan päivät autopajalla eivät useinkaan pääty samaan aikaan kuin muiden. Kaksi kertaa viikossa autopajalla työskennellään ralliauton kimpussa. Vuosi sitten seurakunnan työntekijä Veijo Kiviluoma etsi vetämälleen nuorisotyön autoprojektille toimitiloja ja sellaiset hän löysi Etapista. Nuorille projekti tarjoaa paljon. He pääsevät harrastamaan ja kerryttämään osaamistaan, mutta sen avulla voidaan myös suorittaa korvaavia opintoja jos on käynyt niin, että syystä tai toisesta kursseja on jäänyt suorittamatta. Tampereen ja Lahden seurakunnat lähtivät mukaan autotoimintaan vuosi sitten, mutta vastaavanlaisia projekteja on ollut käynnissä Jyväskylän, Inarin, Rovaniemen ja Kajaanin seurakunnilla jo kymmenen vuotta. Seurakuntien järjestämiä kisoja käydään ajamassa tavallisesti kaksi kertaa vuodessa. Yhteistyö Etapin ja Mikan kanssa on Kiviluoman mukaan sujunut hienosti, mutta hän kuitenkin haaveilee kokonaan omista tiloista Tampereelle nuorisotoiminnalle. Tukien ja lahjoitusten mukaan kuitenkin mennään. ”Kisojen kilpakumppaneilla on takanaan kymmenkertaiset budjetit”, Mika

Etappi-lehti 1 | 2010

huomauttaa. Tästä huolimatta Etapin autopajalla urakoiva porukka sai 2010 talvikisoista kaksi pokaalia, sekä Reilun pelin palkinnon sen johdosta, että olivat yleensä ensimmäisinä kaivamassa kilpakumppaneitten menopelejä lumihangesta.

Kiitosta saavutuksesta jaetaan kaikille toimintaa tukeneille. Laajasta tukijajoukosta mieleen on painunut mm. rouvaseurue, joka virkkuutöitään kaupittelemalla kustansi tiimin ajokkiin alle uudet iskunvaimentimet.

KAUPUNKIPYÖRÄ

ON VIHREÄ VAIHTOEHTO Tampereen kaupungin kevät- ja kesäliikenteessä nähdään pian valkoisia kaupunkipyöriä. Jämerissä vaihteettomissa polkupyörissä on tarakka, edessä ostoskori ja runkonsa puolesta ne sopivat miehille sekä naisille. TEKSTI & KUVAT Jani Vaalima

olkupyöriä sijoitetaan kaupunkiin kaiken kaikkiaan 75 kappaletta ja lanseerauksen on kaavailtu tapahtuvan Tampereen Vihreä viikko -tapahtuman aikaan kuluvan vuoden toukokuun lopulla. Hankkeen ohjausryhmään kuuluvat Tampereen kaupunki, Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry, sekä Tampereen seurakunnat. Oppilaitosdiakoni Veijo Kiviluoma on ollut kaupunkipyörähankkeessa mukana vuoden 2009 syksystä saakka. ”Se oli mielenkiintoinen kuvio”, Kiviluoma kertoo. Sen ajateltiin olevan pikkuhomma, mutta työ osoittautui paljon hankalammaksi kuin

osattiin odottaa. Ongelmia tuotti kaupunkipyörien lukkomekanismi. Kiviluoman lähtökohtana oli se, että hankkeen toimiakseen polkupyörien käytön pitäisi olla vaivatonta, mutta siinä mielessä merkittävää, että polkupyöriä ei jätettäisi lähimpään ojaan ajon jälkeen. Tarvittiin jonkinlainen järjestelmä, joka kannustaisi kaupunkilaisia palauttamaan pyörät niille suunniteltuihin paikkoihin.

URAKAKSI MENI Kiviluoma kaavaili menettelyä, jossa asia-

kas lunastaa pantilla avaimen, joka jää ajon ajaksi polkupyörään. Avain lähtisi lukosta

• • • • •

Polkupyöriä: 75 kpl Avaimen pantti: 40 € Avaimia jaossa: noin 300 kpl Rengaskoko 28” Sanktiot pyörän hajoamisesta: maksimissaan 200 € • Pyöräpisteitä: 16 kpl ( joissa yhteensä 140 paikkaa pyörille) • Avaimen saa Go Tampereen toimistosta rautatieasemalta

vain silloin kun polkupyörä palautettaisiin oikeaan paikkaan. Avainpantin tulisi olla myös sen verran suuri, että käyttäjä haluavat palauttaa polkupyörän saadakseen avaimen siitä irti. Asian tiimoilta oltiin yhteydessä moneen tahoon, mm. aina lukkoja valmistavan Abloy Oy:n tuotekehittelyyn saakka, mutta keneltäkään ei tuntunut löytyvän tarjota suoraan sitä mitä kaivattiin. Kiviluomalle kerrottiin, ettei tämmöistä lukkoa ole olemassa. Pakko olla, Kiviluoma kertoo ajatelleensa. Hänellä on itsellään ollut Helkama-merkkinen polkupyörä, jossa avain on ajon ajaksi jäänyt lukkoon. Hänestä

Etappi-lehti 1 | 2010

oli vähintäänkin merkillistä ettei tällaista menettelyä kaupunkipyöriä varten ollut tarjolla. Helsingissä kaupunkipyörien osalta asia oli aikanaan ratkaistu siten, että polkupyörän lukkoon laitettiin kahden euron kolikko. Tämä vapautti polkupyörän käyttöön. Pantti oli kuitenkin liian pieni, sillä polkupyöriä ei useinkaan palautettu niille kaavailtuihin paikkoihin. “Kaksi euroa on varmaan monille liian pieni raha”, hän tuumii. Helsingin nykyiset kaupunkipyörät ovat tietokonepohjaisessa järjestelmässä, jonka toteuttaminen maksoi seitsemän miljoonaa euroa. Tampereen kaupunkipyörähankkeen kaavaillut kustannukset olivat 30 000 euroa, mutta tämä ei kuitenkaan aivan Kiviluoman mukaan riittänyt. Elektroniset ratkaisut olivat lähtökohtaisesti kuitenkin liian kalliita. Hän selvitti, että esimerkiksi Pariisissa on käytössä järjestelmä, jonka avulla voidaan valvoa millä avaimella käytetään mitäkin kaupunkiin sijoitettua polkupyörää. Luonnollisesti tähän kuului myös reaaliaikainen matkaseuranta – tämän lisäksi pariisilaiset polkupyörämekaanikot pystyvät tarkastamaan tietokoneiden kautta myös kaupunkipyörien rengaspaineet.

ETAPILLA VALMIIKSI Ei auttanut kuin lähteä rakentamaan. Luk-

komekanismin toimintaperiaate toi sen suunnitteluun kuitenkin selkeät suunnat: vanha tekniikka, uusi käyttötapa. Lukkojen aihiot tilattiin Saksasta ja lukkolaitteet niihin kiinnitettiin Tampereella sijaitsevan Flexim Security Oy:n toimesta. Lukot koteloidaan ja kiinnitetään itse polkupyöriin Etapilla. Tämä on tietysti tehtävä käsipelillä ja urakka on melko suuri, mutta onneksi Etapin polkupyöräpajan työnohjaaja A-P Rakkolaisella on työvoimaa. Pyörät merkitään Tampereen kaupungin menopeleiksi ja tässä Kiviluoma kertoo käytettävän oppilastyövoimaa. Käyttöönoton jälkeen kaupunkipyörät tullaan huoltamaan Etapin polkupyöräpajalla, joka hoitaa myös pyörien sijoittamisen kaupunkiin. Huoltoja tehdään viikoittain ja polkupyörien kuntoa valvovat Tampereen kaupungin siisteyskampanjan siisteysagentit - jotka taitavat tässä tapauksessa myös pyöräagenteista mennä. 16

Etappi-lehti 1 | 2010

Etapin Mediapajalla työllistetty Marjo Väntänen työskenteli Tampereen kesäyliopistolla erään koulutushankkeen kotisivujen parissa. Kesäyliopiston projektipäällikkö Mikko Mattila on ollut järjestelyyn erittäin tyytyväinen, sillä löydetty tekijä oli juuri sitä mitä oltiin kaivattu jo pidemmän aikaa.

Jani Vaalima Tommi Mannila

TEKSTI KUVA

EDELLEENSIJOITUSTA ETAPISSA

älke-projekti on pirkanmaalaisten työllisyydenhoidon toimijoiden yhteistyöhanke, jonka tarkoitus on tehostaa välityömarkkinoiden toimivuutta ja tuloksellisuutta. Yksi Välke-projektin toimijoista on Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry. Edelleensijoittaminen on Välke-projektin menettely, jossa välityömarkkinoilla oleva henkilö sijoitetaan tekemään töitä avoimilla työmarkkinoilla toimiviin yrityksiin. Välityömarkkinoilla työskentely voi olla esimerkiksi palkkatuettua työtä, työelämävalmennusta tai vapaaehtoistyötä alalla aktiivisena pysymisen nimissä.

VAIVATTOMAKSI TYÖNANTAJILLE Yritykset ja työnantajat eivät välttämättä ole tietoisia kolmannen

sektorin tarjoamista mahdollisuuksista. Lähtökohtana on tarjota työmarkkinoille työvoimaa tilanteisiin, joihin ei välttämättä löydy osaamista yritysten sisältä. Aika ja resurssit saattavat myös usein tulla pätevän henkilön etsimisessä vastaan. Työntekijän löytyminen on Välke-projektissa tehty mahdollisimman helpoksi. Kaikki velvollisuudet ja työvakuutukset kuu-

luvat työntekijän lähettäneelle taholle. Työnantajan osuudeksi jää ainoastaan tehdystä työstä maksettu korvaus, joka Etapilla on yhdeksän euroa työtunnilta.

TEKIJÖITÄ TEKEMÄSSÄ ”Meidät on otettu hyvin yrityksissä vastaan”, kertoo Välke-

projektissa Etapin yrityskoordinaattorina toimiva A-J Halme. Edelleensijoituksia on saatu toteutettua jo useita ja lähetetystä työvoimasta saatu palaute on ollut pelkästään positiivista. Edelleensijoitettavat henkilöt valmistellaan luonnollisesti työpajoilla siten, että heillä on edellytykset ja valmiudet työskennellä niissä toimissa joihin heidät lähetetään. Etapilla toimitaan työkeskeisen työllistämisen nimissä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että eri työpajoilla työskennellään olosuhteissa, jotka vastaavat avoimien työmarkkinoiden tilanteita. Työpajoilla tehdään pääsääntöisesti asiakastöitä talon ulkopuolelle. Välke-projektin toiminta jatkuu Etapissa uudistetulla toimikaudella 2011 kevääseen saakka.

Etappi-lehti 1 | 2010

Persoona

EMÄNTÄ TALOSSA Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry:n talossa on tapahtunut paljon vuosien saatossa ja tekijät ovat vaihtuneet useasti, mutta viimeiset 15 vuotta taloon tulijoille on ruoan tehnyt ruokalan emäntä Helena Sorsa. TEKSTI

Jani Vaalima KUVA Jose Ahonen

Vakituista työpaikkaa Helena päätti käydä hakemassa tuolloisen työvoimatoimiston kautta. Papereita ei ehditty kuitenkaan edes käsittelemään kun hän huomasi jo paikan mihin hakea. Kyseessä oli keittäjän paikka äitiyslomittajana Finlaysonilla. Harmitukseksi työvoimatoimiston virkailija ei kuitenkaan tuntunut suostuvan yhteystietoja antamaan. Virkatäti totesi, että työpaikkaan on hakenut jo 135 ihmistä. Periksi antamatta Helena sai lopulta yhteystiedot kammettua virkailijan kynsistä. Haastattelussa hän kävi torstaipäivänä ja jo perjantaina työpaikalta soitettiin, että voitko aloittaa viikonlopun jälkeen maanantaina. “Kyllä oli täti sitten punaisena kun ei meinannut ensin minun antaa paikkaan hakea”, Helena nauraa.

TYÖLLISYYDENHOITOA

nsimmäisen keittiöalan koulutuksensa 17-vuotiaana käynyt Helena jättäytyi työelämästä lastensa syntymisen myötä. Lasten kanssa hän oli kotona heidän kouluikäänsä saakka, jonka jälkeen teki mieli jo takaisin työelämän pariin. Työmarkkinoille palatessaan Helena teki keikkatyötä kaksi vuotta ja tänä aikana hän ehti nähdä kuinka haastavaa keikkatyö alalla jo tuolloin oli. Pahimmillaan työpaikoilla oli aamulla vastassa vain pitkä lista asioista mitä pitäisi tehdä, mutta toiset työntekijät puuttuivat kokonaan. “Koskaan ei tiennyt minkälaiseen tilanteeseen tuli”, muistelee Helena. 18

Etappi-lehti 1 | 2010

Taloon Helena tuli 90-luvulla työllistettynä, jonka jälkeen siellä ehdittiin vielä olemaan hetki vapaaehtoisenakin. Vapaaehtoisaikana Helena teki jouluruuat, lomitukset ja viikonloppuisinkin käytiin siivoamassa. Rakennuksen tiloja käyttivät tuolloin Tampereen yliopiston opiskelijat luokkatiloina ja myöhemmin Tampereen Seudun Työttömät ry. Tällöin toiminta oli järjestetty siten, että työttömät saivat tulla eri pajoille korjaamaan tarvittaessa huonekalujaan tai käyttämään esimerkiksi tekstiilipajan kangaspuita. Tämä kuitenkin muuttui työturvallisuussäädösten myötä. Enää ei kuka tahansa voinut tulla käyttämään ihan mitä tahansa työkonetta, sillä niiden käyttöön vaadittiin pätevyys. Aikaisempi työttömien toiminta alkoi muovautua nykyiseen muotoonsa talossa nimenmuutoksen myötä. Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry:n toiminta on monella tavalla pidemmälle vietyä kuin aikaisempi työllisyydenhoito. Varsinaisesta hoidosta kun ei oikein voida edes puhua Helenan mukaan. Nykyinen Etappi huolehtii ihmisistä aivan toisella tavalla. Kokonaisvaltaista yksilöohjausta tarjotaan ja työpajojen työnohjaajat kouluttautuvat työtään varten erilaisten opintojen ja kurssien avulla jatkuvasti. Tavoitteena talossa on, että jokainen Etapin

asiakas saadaan eteenpäin johonkin suuntaan työttömyyden tilanteesta, olipa se sitten opiskelemaan tai parhaimmassa tapauksessa oikeaan työsuhteeseen vapaille työmarkkinoille.

KOKO SEUDUN RUOKALA Ruokala oli toiminut vuoden ennen Helenan taloon tuloa. Kovina lama-aikoina syöjiä oli aina salintäydeltä. Työttömät ruokailijat olivat tuolloin varttuneempaa väkeä, siinä missä nykyään tuntuu työttömyys näkyvän erityisesti nuoremmissa ikäryhmissä. Ruokalassa on käynyt aina syömässä muitakin kuin työttömiä. Lähiseudun rakennusmiehet ovat löytäneet aina perinteisen kotiruoan äärelle ruokalaan ja viereiselle linja-autoasemalle saapuvat pitkää linjaa ajavat kuljettajat ovat loikkineet vuosikaudet tien ylitse murkinalle. “Linja-autoasemalla oli aikanaan kolme vuotta Tammerkosken kymppiluokka ja sieltä käytiin myös paljon syömässä”, kertoo Helena ja katsoo ruokalan ikkunasta linja-autoaseman rakennusta. Ruokaa lähtee talosta ulos kerran viikossa Tampereen A-Klinikkatoimen Nervin Terveysneuvonta- ja päihdekenttätyölle. Aikaisemmin sitä lähti paljon myös muualle, mutta sittemmin vienti on vähentynyt. Syitä tälle on Helenan mukaan useita, mutta ei voida sanoa että oltaisiin eletty poikkeuksellisen kovia aikoja. Talossa on aina ollut ns. kovat ajat, sillä työllisyydenhoidon rahalla talossa työ tehdään ja työttömyydellä on maassa pitkät perinteet. Raaka-aineet tulevat taloon valtaosin Keskon tukusta, mutta aiemmin niitä ollaan saatu myös erilaisilta maatalouskerhoilta mm. Hauhon suunnalta. Tuonnin hiipuminen peilaa maatalousyrittämisen tilaa. Pienemmät maataloudet lopettavat toimintaansa ja isommat keskittävät. Elintarvikealan kehittyminen tuotannon muutosten lisäksi on kehitystä tapahtunut myös keittiöissä. “Omavalvonta tuli vahvasti mukaan työhön”, Helena toteaa ja kertoo olevansa huolissaan siitä kuinka sen suhteen tunnutaan avoimilla markkinoilla lipsuvan. Lehdistä ruokamyrkytyksistä ja vastaavista uutisista lukiessaan hän saa olla erittäin tyytyväinen siitä, että omassa keittiössä ei ole vastaavaa tapahtunut.

SYÖMINEN TÄHÄN PÄIVÄÄN

RUOKAILUA JATKOSSA Etapissa ruokailijat ovat vuosien saatossa vähentyneet tuntu-

vasti. Tämä on ruokalassa kummastuttanut, sillä työttömyydestä ei kuitenkaan ole päästy eroon. Osasyylliseksi Helena arvelee sosiaaliturvan kehittymistä ja muita tukia, mutta myös pikaruokapaikkoja joita on nykyään jokaisella kadulla lähellä jokaista kotia. Ruokalatoiminnan alkaessa talossa ei pikaruokaloita ollut seudulla ollenkaan ja ravintoloitakin oli paljon vähemmän. Helena sivuaa paljon Etapissa esillä ollutta aihetta työttömien työllistämisen epäkohdista. Hän toteaa kiukkuisena, että työttömäksi jäänyt pitäisi voida työllistää ja aktivoida heti takaisin työelämään sellaisella palkkatuella että sillä pärjää. Nyt täytyy olla työttömänä melkein toista vuotta ennen kuin tämä on mahdollista. Erityisesti nuoret oppivat pian siihen, että raha tulee kotiin kunhan sitä vain odottaa. Etapin toiminta tullaan Ratinan kauppakeskusprojektin myötä siirtämään Tampereen keskustasta Kalevaan. Uudet toimitilat ovat nykyisiä pienemmät, eikä vastaavanlaisia keittiötiloja ruoan valmistamiselle löydy. Helena toivoo, että seurakuntien kanssa saataisiin aikaan sopimus heidän omistamiensa keittiöiden päiväkäytöstä. “Olisi hieno juttu jos taloon saataisiin jatkossakin tehtyä ruoka talon työvoimalla”.

Palvelua jo vuodesta 1978!

Voitelukeskus Tonttila Oy Ltd

Alkuun ruokalassa tarjottiin lähes pelkästään “sitä soppaa”, mutta

emäntänä aloittaessa Helena piti huolen että tarjontaa monipuolistettiin. Ensimmäisenä perjantaille ja maanantaille saatiin vahvemmat ruoat, sillä ruokalan asiakkailla saattoi lama-aikaan olla kotona niukanlaisesti syötävää ja viikonlopun yli oli selvittävä. Nykyään ruokalassa on kaksi ruokavaihtoehtoa lähes joka päivä. Leipomiseen olisi Helenalla tuntuvasti haluja, mutta aika ei vain riitä kaikkeen. Pastojen ja muiden erikoisempien ruokien kanssa kysymykseen tulee allergia-asiat, sekä yksinkertaisesti se, että perinteisiä ruokia syödään paljon mieluummin. Ruokalassa on kokeiltu palautelaatikkoa, mutta ruokapöydässä alkaa tunnetusti monilla runosuoni kukkimaan ja unohdetaan minkälaisen katon alla sitä ollaan syömässä. “Toivomuslistalla oli ravintoloiden koko kirjo kokolihapihvistä lähtien”, Helena summaa palautelaatikkokokeilun tulokset.

Turkkirata 10 PL 25, 33961 Pirkkala puhelin (03) 358 760 faksi (03) 368 4311 voitelukeskus@voitelukeskus.com www.voitelukeskus.com Noutomyymälämme avoinna Pirkkalassa ma–pe klo 7.30–17.00

Etappi-lehti 1 | 2010

MIKÄ IHMEEN

Nykyään kaikki tuntuvat puhuvan sosiaalisesta mediasta, jossa kaikki ovat. Samaan aikaan moni pohtii mikä ihme sosiaalinen media oikein on. Tämä artikkeli auttaa sekä ymmärtämään että hyödyntämään sosiaalista mediaa. TEKSTI & KUVITUS

Hannele Parjanen

www.facebook.com

fi.wikipedia.org

youtube.com

myspace.com

flickr.com

Tarjoaa käyttäjille mah-

Internetissä julkaistava

Käyttäjä voi lisätä omia

Tarjoaa käyttäjille mah-

Sivusto tarjoaa ilmaiseksi

dollisuuden kuvallisen

ilmainen vapaan sisällön

videoita tai katsoa sekä

dollisuuden käyttäjäpro-

mahdollisuuden ladata

käyttäjäprofiilin ja blogin

tietosanakirja. Wikipedian

ladata muiden käyttäjien

fiilin ja blogin luomiseen.

palveluun 100 megatavua

luomiseen, sekä yhtey-

sisältö on vapaaehtoisten

lisäämiä videoita.

Käyttäjät voivat lisätä

kuvia kuukaudessa.

denpitoon ystäviensä

kirjoittama.

kanssa.

Etappi-lehti 1 | 2010

järjestelmään myös musiikkia, videoita ja kuvia.

SOSIAALINEN MEDIA?

ermiä voi lähestyä miettimällä molempien sanojen merkityksiä erikseen. Sosiaalisuus on kanssakäymistä ihmisten kanssa. Media taas on viestinnän väline, kuten sanomalehti, radio ja tv. Sosiaalinen media on siis sosiaalinen kommunikoinnin väline. Sosiaalisen median avuksi on olemassa erilaisia palveluita netissä, joiden avulla voi jakaa kuvia, videoita ja linkkejä, pitää yhteyttä tuttuihin ja viihtyä. Miten minä voin sitten osallistua? Sosiaalisen median palveluita on niin paljon, että voi tulla valinnan vaikeus. Artikkeliin on listattu tapoja käyttää sosiaalista mediaa. Valitse niistä yksi tai useampi omiin käyttötarkoituksiin sopivaksi.

Kirjoita blogia Blogi on verkkosivusto, johon kirjoitetaan päiväkirjanomaisesti ja kaikilla on oikeus kommentoida kirjoituksia. Blogissa siis painotetaan henkilökohtaista näkökulmaa ja kirjoitus on yleensä rennompaa kuin muissa verkkoartikkeleissa. Tekstin rinnalle voi liittää kuvia, ääntä ja videoita sekä linkkejä muille sivustoille. Blogipalveluita ovat muun muassa Blogger ja WordPress sekä blogien jakamiseen tarkoitettu blogilista.fi. Jos pitkien kirjoitusten säännöllinen kirjoittaminen tuntuu vaikealta, voi valita mikroblogin, jossa kirjoitetaan lyhyitä viestejä. Mikroblogeissa merkkimäärä on usein rajoitettu, esimerkiksi Twitterissä voi kirjoittaa kerrallaan 140 merkin pituisia viestejä. Muita mikroblogipalveluita ovat Jaiku ja Qaiku.

Luo hahmo virtuaalimaailmaan Virtuaalimaailmoissa voi luoda oman hahmon, joka liikkuu ympäri virtuaalimaailmaa ja juttelee muiden hahmojen kanssa. Virtuaalimaailmassa peruskäyttö on usein ilmaista, mutta lisäksi voi ostaa hahmolleen erilaisia virtuaalihyödykkeitä, kuten huonekaluja ja vaatteita. Virtuaalimaailmoja ovat muun muassa Second Life ja yli 10-vuotiaille suunnattu Habbo Hotel.

Lue kaikki suosikkisi yhdestä paikasta RSS-syötteen (Really Simple Syndication) avulla saat tiedon viimeisimmistä blogikirjoituksista, uutisista ja artikkeleista valitsemaasi lukijaan, kuten Google Readeriin. Lisäämällä sinne linkin haluamaasi syötteeseen saat uusimmat artikkelit kaikista mielenkiintoisista lähteistä ilman, että jokaisella sivulla olisi käytävä erikseen.

Mediapaja Facebookissa Sosiaalista mediaa hyödyntävät kuluttajien lisäksi myös eri oppilaitokset, yritykset ja yhdistykset toiminnassaan. Myös Etapin Mediapaja on lähtenyt mukaan. Etsi meidät Facebookista!

Kirjoita wikiin Wiki on verkkosivusto, johon kaikki voivat lisätä artikkeleita ja muokata niitä usein ilman rekisteröintiäkin. Voit olla esimerkiksi mukana luomassa artikkeleita maailman suosituimpaan wikiin, tietosanakirja Wikipediaan. Wikipediassa on yli 14 miljoonaa artikkelia, joista yli 200 000 on suomenkielisiä.

Varastoi, järjestä ja jaa sisältöä Sosiaalisen median palveluissa on kätevää jakaa erilaista sisältöä ystävien, tuttavien tai vaikka koko maailman kesken. YouTubepalvelussa jaetaan videoita ja Flickr-palvelussa kuvia. Niin sanotut sosiaaliset kirjanmerkkauspalvelut Delicious ja StumbleUpon ovat linkkien varastointia, järjestämistä ja jakamista varten.

Luo profiili yhteisöön Yhteisöt ovat verkkosivustoja, jossa on useita tapoja verkostoitua ja jakaa eri sisältöä. Suosittu tapa osallistua sosiaaliseen mediaan on luoda oma profiili Facebookiin. Facebookissa on yli 400 miljoonaa aktiivista käyttäjää, joista suomalaisia käyttäjiä on yli miljoona. Muita tunnettuja yhteisöjä ovat musiikkiin ja bändeihin panostava MySpace, kotimainen yhteisö IRC-Galleria ja ammattilaisten verkostoitumispalvelu LinkedIn. Etappi-lehti 1 | 2010

Persoona

JOOMLA! Muutkin julkaisujärjestelmät ja niiden hallitseminen kiinnostaisi, mutta vielä tällä hetkellä tuntuu siltä, että Joomlan hyvä hallitseminen vie aikaa aivan riittävästi. Tarkoituksena olisi kuitenkin ottaa haltuun myös Joomlan suurin kilpailija, Drupal. Tästä olisi myös Etapille hyötyä. Miten löysit tiesi Etappiin?

Tuttu työvoimaneuvoja huomasi avoimen atk-kouluttajan paikan työvoimatoimiston sivuilla syksyllä 2007 ja vinkkasi sopivasta pestistä. Otin yhteyttä Atk- ja Mediapajan vetäjään, työvalmentaja Jose Ahoseen ja sovimme haastattelusta. Tästä alkoi tieni talossa. Selkeästi tässä tapauksessa tarjonta siis vastasi kysyntään. Millaista työsi Etapissa on?

Etapin atk-kouluttaja Jaakko Korhonen on erikoistunut Joomla!-julkaisujärjestelmän tuntijaksi. Julkaisujärjestelmä on nykyaikainen ja helppo tapa valmistaa internet-sivuja ja tavan suosio on viime vuosina kasvanut räjähdysmäisesti. Korhonen vetää Etapissa valtakunnallisesti suosittuja Joomla-kursseja, sekä huolehtii työllistettyjen atkosaamisen tason ylläpidosta ja kehittämisestä. TEKSTI

& KUVA Jose Ahonen

Jaakko, miten tutustuit julkaisujärjestelmiin ja erityisesti Joomlaan?

Mietimme kaveriporukassa nettisivujen kehittämismahdollisuuksia ja tämän myötä aloin tutkia vaihtoehtoisia tapoja luoda internet-sivustoja. Html-koodauksen työläys ja ennen kaikkea sen rajalliset mahdollisuudet toimivat motivaattorina paremman ja kehittyneemmän vaihtoehdon löytämiseen. 22

Etappi-lehti 1 | 2010

Aivan aluksi löysimme vuosituhannen vaihteessa julkaisujärjestelemän nimeltä PHP-Nuke, jonka rajat tulivat kuitenkin pian vastaan. Tämän jälkeen tutustuin Mambo-järjestelmään, jonka siivistä Joomla sitten erosi vuonna 2004 itsenäiseksi, edeltäjäänsä paremmaksi järjestelmäksi. Olimme ensimmäisiä Joomla-pioneereja ja järjestelmän kasvua on ollut hyvin kiinnostavaa seurata.

Hyvin itsenäistä, mielenkiintoista ja vastuullista. Saan pitkälti itse määrätä työtahtini. Työskentelen Etapissa oppisopimuksella ja opiskelu TAKK:ssa tietysti lisää työtaakkaa. Tällä hetkellä teen töiden ohessa lopputyönä Joomla-oppikirjaa, josta tehdään myös painettu versio Mediapajan avustuksella. Käytännössä valmistelen ja suunnittelen sekä vedän erilaisia atk-koulutuksia, perustaidoista nettisivukursseihin. Oppijoina on sekä talon väkeä että ulkopuolisia henkilöitä. Joomla kiinnostaa selkeästi maanlaajuisesti: kursseille tulee ihmisiä yhdistyksistä ja yrityksistä ympäri Suomen. Oppilaiden lähtötaso on yleensä sellainen, että atk–taidot ovat vähintäänkin kohtuulliset. Joomlaa opiskellessa on hyvä osata perusasiat kuten käyttöjärjestelmä, sähköposti ja tekstinkäsittely eikä aiemmasta kotisivukokemuksestakaan mitään haittaa ole. Millaisena olet kokenut oppisopimusjärjestelmän?

Vaikka ikää on jo yli viisikymmentä, tuntuu

SUJUU KUIN TANSSI oppisopimuksella työskenteleminen sopivalta ja hyvin mielenkiintoiselta. Hauskoilta tilanteiltakaan ei ole vältytty: Joomlaosaajana olen saanut tarjota apuani myös aikuiskoulutuskeskuksen opettajille, jotta he voisivat opettaa minulle ja muille oppilaille Joomlaa. Julkaisujärjestelmäpioneerina joutuu siis joskus opettamaan jopa opettajia.

Näinkin on käynyt. Vaikka julkaisujärjestelmät ovat kovaa vauhtia yleistyneet, on tietysti suurempien instanssien, kuten oppilaitosten mukaantulo hieman varovaisempaa. Olin esittelemässä aikuiskoulukeskuksen johtoryhmälle Joomla-järjestelmää heidän pyynnöstään. TAKK:ssa ilmeisesti aloitetaan tänä vuonna kouluttamaan julkaisujärjestelmiä, en tosin tiedä onko kyseessä Joomla vai jokin muu järjestelmä.

Olet tunnettu tanssimies ja oppisi olet saanut itse mestarilta, Åke Blomqvistilta.

Kyllä, viisi vuotta mestarin opissa. Olen aina pitänyt itseäni rytmitajuttomana ja tämä näkyi jo kouluaikoina: laulu ja musiikkiopinnot eivät koskaan kiinnostaneet. Menin kuitenkin Blomqvistin kurssille, jossa Åke ensimmäiseksi sanoi, että täällä oppivat kaikki tanssimaan. Yhtenä päivänä vaikeaa tanssilajia harjoitellessamme Åke pysäytti minut ja tanssipartnerini laittamalla käden olkapäälleni ja sanomalla: ”Sinä olet loistava tanssija”. Tiedän ettei Åke sano tätä turhasta ja näin rytmitajuttomana pidetystä yksilöstäkin saatiin parkettien partaveitsi!

Sinulla on myös pitkä kokemus yhdistysmaailmasta ja olet seurannut työllisyydenhoitoa aitopaikalta Etapissa. Mitä terveisiä lähettäisit päättäjille?

Työllistämismäärärahoja nuorten kouluttamiseen olisi saatava lisää kolmannelle sektorille. Etappi on hyvä väylä ohjata nuoria ja tietysti muitakin työttömiä avoimille työmarkkinoille. Olen koko ikäni ollut tekemisissä kolmannen sektorin ja yhdistysmaailman piirissä, ja koen tämän hyvin luonnollisena väylänä työllistymisen polulla. Tehdään oikeita töitä, oikeilla välineillä, oikeille ihmisille. Korjataan autoja, tehdään nettisivuja, huolletaan pyöriä ja tehdään muita Oikeita Töitä.

Miten internet ja nettisivut kehittyvät tulevaisuudessa?

Vuorovaikutus ja käyttäjäystävällisyys lisääntyvät entisestään ja yhteys sosiaaliseen mediaan – kuten Facebookiin – kasvaa. Vanhempi ikäluokka tulee vielä vahvemmin mukaan nettikuvioihin ja muutenkin netin käyttäjäkunta laajenee kaiken aikaa. Kolmannen sektorin toimijoiden nettisivut siirtyvät myös julkaisujärjestelmiin, ehkä ne ovat tällä hetkellä kuitenkin muutaman vuoden jäljessä yritysmaailmaa. Joomla tuo kolmannelle sektorille erittäin kustannustehokkaan väylän saada sanomansa julkaistua kaikkien saataville. Mitä muuta Joomla-mies ehtii kuin näpertää koneella ja vetämään kursseja? Mistä vapaa-aikasi koostuu?

Lenkkeilystä, sauvakävelystä, valokuvaamisesta, tanssiharrastuksesta. Mitäpä tässä tämän ikäinen enää kauheasti revittelemään! Riittää kun tasaista ja rauhallista elämää vietetään. Liikunta ja tanssi antavat kuitenkin miellyttävää vastapainoa tietokonemaailman fyysiselle staattisuudelle.

Tämä lehti on luotu Etapin Mediapajalla. - Tue hyvää asiaa ja tilaa graaﬁset tuotteesi meiltä!

Käyntikortista nettisivuihin, graaﬁnen ilme luo mielikuvan toiminnastasi. Mediapaja tuottaa edullisesti ja ammattitaidolla kattavasti graaﬁsia palveluja. Keskity itse oleelliseen teetä julkaisusi meillä!

LISÄINFOA TARJOAA:

Jose Ahonen Mediapajan työvalmentaja 050 431 0077 jose.ahonen@etappi.info

Etappi-lehti 1 | 2010

TEKSTI

Tommi Mannila & Jose Ahonen KUVA Joonas Lepistö

Persoona

Tampereen kaupunginvaltuutettu Joonas Lepistö kutsuu itseään ”valtuuston punavihreäksi työmyyräksi”. Hän on muun muuassa saanut valtuustoaloitteensa läpi bändikämppien lisäämisestä, kasvisruokapäivästä ja autottomasta Hämeenkadusta. Joonas toimii valtuuston ohella Ylen tv-toimittajana ja opiskelee kansainvälistä politiikkaa.

JOONAS SULKEE HÄMEENKADUN AUTOILTA Jos voisit olla päivän Tampereen diktaattorina, miten ratkaisisit katastrofaaliseksi levinneen nuorisotyöttömyyden?

Pyynikin rappuset, Tullikamari, Hatanpään Arboretum, Tammelan puutalokorttelit, Pispalanharju

Tärkeintä on saada jokaiseen yhteys. Nyt Tampereella yhteyttä työttömään otetaan vasta kun hänen työttömyys lähenee 500 päivää. Tämä on aivan liian myöhään. Yli 500 päivän työttömistä kaupunki maksaa Kelalle työmarkkinatukea. Tämä summa oli viime vuonna lähes 11 miljoonaa. Toimeentulokäytäntöä pitää laajentaa. Kysymys on siis siitä, että toisella asteella ja korkeakouluissa opiskeleville turvataan kesätyöpaikka toimeentulotukiluukun sijaan. Yhteiskuntatakuuta tulee noudattaa. Tällä hetkellä vain noin puolet alle 25-vuotiaista pääsee tämän takuun piiriin. Kaupunki rikkoo lakia. Tämä on uskomatonta. Pidemmällä aikavälillä tulee kysymykseen lainmuutos, joka vaatii kuntia työllistämään työttömänsä – puhutaan siis työtakuusta. Tällainen takuu tulee ottaa käyttöön silloin, kun työttömyyttä on kertynyt esimerkiksi puolesta vuodesta vuoteen.

Tampereen kaupunkiseudun on ennustettu kasvavan noin 90000 asukkaalla vuoteen 2030 mennessä. Millaisena näet Tampereen 20 vuoden kuluttua?

Kerro viisi paikkaa, jotka kuvastavat Joonas Lepistön Tamperetta.

Etappi-lehti 1 | 2010

Tampere on tällä hetkellä hieman hitaalla. Esimerkiksi arkkitehtuurista tulevaisuusvisiota ei ole otettu kovin vakavasti vaikka siinä on erittäin hyviä ideoita. Tarvitsemme vetovoimaiset kaupunginosat. Kaikki elämä ei ole keskustassa. Uskon, että jos kykenemme tekemään parin seuraavan vuoden päästä järkeviä ratkaisuja, Tampere on 20 vuoden kuluttua pohjoismaisestikin ajateltuna ihmiskeskeinen kestävän kehityksen lapsiystävällinen kulttuurikaupunki. Jotta tähän päästäisiin: 1. Peruspalvelut pidetään hyvällä tasolla.

Vanhuspalveluihin taataan hyvän hoidon taso ja ikäihmisille annetaan heille kuuluva arvo, lähipalvelut turvataan eikä kouluverkkoa väljennetä pienten lasten kustannuksella, hoitoketjut saadaan toimimaan, ettei ihmisiä pidetä väärissä paikoissa

väärään aikaan, ”luukkuja” vähennetään ja suunnataan kohti yhden luukun periaatetta. 2. Tampereen kaupunki näyttää esimerkkiä firmoille pitämällä huolta henkilöstöstään ja panostamalla työhyvinvointiin. Tampere ei päästä yrityksiä pois rajojensa sisältä, vaan on valmis neuvottelemaan eri yritysten tarpeista. Kaupunki erikoistuu ympäristöteknologian kehittämiseen ja haalii alueelleen alan yrityksiä. 3. Kaikki päätökset tehdään niin, että myös lapsen ja lapsiperheiden näkökulma otetaan huomioon. 4. Palvelut suunnataan yhä enemmän ennaltaehkäisyn kannalta järkevästi. Avopalveluiden määrää, kaupunkilaisten virikkeellisyyttä (sekä henkistä että fyysistä) ja asennekasvatusta tulee kasvattaa. Täten kuntalaiset jaksavat paremmin ja kaupunki säästää kalliista korjaavasta hoidosta. 5. Uutta rakennetaan arkkitehtuurisesti kestävällä tavalla ja energiaratkaisuissa toteutetaan pihiyttä. 6. Täällä on annettu yhä enemmän tilaa kulttuuriryhmittymille ja heillä on sananvaltaa ja oikeus toteuttaa itseään tapahtumien kautta.

Kuinka mielestĂ¤si Tampereen kaupunkialueen pitĂ¤isi kasvaa? TiivistĂ¤mĂ¤llĂ¤ nykyistĂ¤ kaupunkialuetta vai luomalla uusia lĂ¤hiĂśitĂ¤?

Tiivisrakentaminen on aina hyvĂ¤ suunta. PitkĂ¤llĂ¤ tĂ¤htĂ¤imellĂ¤ asutusta tulee keskittĂ¤Ă¤ toimivien joukkoliikenneyhteyksien pĂ¤Ă¤hĂ¤n mm. radan varteen. Tampere kasvaa kuitenkin sellaista tohinaa, ettĂ¤ uusiakin alueita tarvitaan. Vuoreksesta pitĂ¤isi tulla nyt arkkitehtuurisesti ja ekologisesti moderni kaupunginosa. Toivottavasti nĂ¤in myĂśs tapahtuu. MillĂ¤ tavalla ihmisten liikkuminen ratkaistaan, mikĂ¤li kaupunkiseutu kasvaa ennustusten mukaan? Onko rantavĂ¤ylĂ¤n tunneli yksi ratkaisu nĂ¤ihin ongelmiin, vai pitĂ¤isikĂś ratkaisua etsiĂ¤ esimerkiksi joukkoliikenteen houkuttavuutta lisĂ¤Ă¤mĂ¤llĂ¤?

Valtuusto hyvĂ¤ksyi juuri seudullisen joukkoliikennelautakunnan, jonka tarkoitus on valmistella selvitys siitĂ¤, miten seudun joukkoliikenne ratkaistaan tulevaisuudessa. Joukkoliikenne tulee olla seudullisesti kestĂ¤vĂ¤Ă¤. TĂ¤mĂ¤ tarkoittaa mm. sitĂ¤, ettĂ¤ kiskot eivĂ¤t lopu rajoille. Kaupunkimme pĂ¤Ă¤kadun uudistukset ovat myĂśs olleet esillĂ¤. Millaisena nĂ¤et HĂ¤meenkadun tulevaisuudessa? Onko HĂ¤meenkatu kĂ¤vely- tai joukkoliikennekatuna realistinen vaihtoehto?

Sain valtuustoaloitteni lĂ¤pi HĂ¤meenkadun muuttamisesta joukkoliikennekaduksi. TĂ¤mĂ¤ tarkoittaa, ettĂ¤ P-HĂ¤mpin valmistuttua HĂ¤meenkadulla liikennĂśi vain joukkoliikenne. TĂ¤mĂ¤ antaa mahdollisuuden tehdĂ¤ myĂśs riittĂ¤vĂ¤n leveĂ¤t kevyenliikenteen-

mahdollisuudet kĂ¤velijĂśille ja pyĂśrĂ¤ilijĂśille. Autojen vĂ¤hentymisestĂ¤ keskustassa on positiivisia kokemuksia ympĂ¤ri Eurooppaa. Yrityksille ne ovat tuoneet lisĂ¤Ă¤ kassatuloja. Tarkoitatko HĂ¤meenkadun sulkemista kokonaisuudessaan vai ainoastaan hĂ¤mpin parkin â&#x20AC;?vaikutusalueellaâ&#x20AC;? eli kadun itĂ¤isessĂ¤ pĂ¤Ă¤ssĂ¤?

KyllĂ¤ valtuusto on linjannut, ettĂ¤ HĂ¤meenkadusta kokonaisuudessaan tehdĂ¤Ă¤n joukkoliikennekatu. TĂ¤mĂ¤ tarkoittaa, ettĂ¤ henkilĂśautoliikenne saa vĂ¤istyĂ¤. Tarkoitus on ohjata ihmiset tulemaan keskustaan yhĂ¤ enemmĂ¤n julkisilla. TĂ¤mĂ¤ vĂ¤hentĂ¤Ă¤ ruuhkia ja tuo viihtyisyyttĂ¤ sekĂ¤ kulttuurillisesti ettĂ¤ ilmanlaadullisesti keskustaan.

Tunneli tulee todella kalliksi eikĂ¤ se ratkaise liikenneongelmia kuin ohikulkuliikenteen osalta. Se kuitenkin perusteltiin ratkaisuna myĂśs sisĂ¤isiin liikenneongelmiin. LisĂ¤ksi urakoitsijat tulevat mitĂ¤ todennĂ¤kĂśisimmin maamme rajojen ulkopuolilta. Tarvitsemme raideliikennettĂ¤. TĂ¤ssĂ¤ toivottavasti voidaan hyĂśdyntĂ¤Ă¤ myĂśs olemassaolevia VR:n raiteita. Viime aikoina on puhuttu paljon joukkoliikenteen uudistamisesta ja vahvaksi vaihtoehdoksi suurille runkolinjoille on ehdotettu raitiotietĂ¤. NĂ¤etkĂś tĂ¤mĂ¤n kehityksen tarpeellisena vai olisiko bussiliikenteellĂ¤ vielĂ¤ tarjota kapasiteettiĂ¤? EntĂ¤ lĂ¤hijunat lĂ¤hikuntiin?

Tervetuloa onnistumaan!

Raideliikenteen lisĂ¤ksi tarvitaan myĂśs kumipyĂśriĂ¤. Joukkoliikenteen pitĂ¤Ă¤ olla kokonaisvaltaisesti toimiva ja riittĂ¤vĂ¤. Sen pitĂ¤Ă¤ aktivoida jĂ¤ttĂ¤mĂ¤Ă¤n auto kotiin tyĂśpĂ¤ivĂ¤n alussa ja estĂ¤Ă¤ kolmannen auton ostaminen perheeseen. MitĂ¤ enemmĂ¤n vĂ¤keĂ¤ joukkoliikenteessĂ¤, sitĂ¤ vĂ¤hemmĂ¤n ruuhkia.

6#-- QP QJLCCLC MQWNWVVCLC LC MGJKVVĂ&#x20AC;LĂ&#x20AC; s OQPKRWQNKPGP OCJFQNNKUVCLC LQMC VCTLQCC QPPKUVWOKUKC 6CNQOOG QP VĂ&#x20AC;[PPĂ&#x20AC; VCTKPQKVC MGJKVV[OKUGUVĂ&#x20AC; QUCCOKUGUVC LC QPPKUVWOKUGUVC

PitĂ¤isikĂś Tampereen ottaa aktiivisempi vastuu seudun raideliikenteen kehityksen kannalta, ettei liikennepoliittisessa selonteossa luvatut 65 miljoonaa euroa hankkeen ensimmĂ¤istĂ¤ vaihetta varten jĂ¤isi hyĂśdyntĂ¤mĂ¤ttĂ¤?

www.takk.ďŹ

-CPUUCOOG VCKXCNVCC [NK CKMWKUQRKUMGNKLCC XWQUKVVCKP *CNWCOOG QUCVC MGJKVV[Ă&#x20AC; LC QPPKUVWC [JFGUUĂ&#x20AC;

6WVWUVW VCTLQPVCCOOG s VWVMKPVQ LC MQWNWVWUXCNKMQKOCUVCOOG QP XCTC XCNKVC

6CORGTGGP #KMWKUMQWNWVWUMGUMWU

Etappi-lehti 1 | 2010

Persoona

VAIHTUVAN TYÖN AIKAA TEKSTI

Jani Vaalima KUVA Jose Ahonen

Etapin puu- ja entisöintipajalla kuluvana talvena aloittaneella Fiametta Cuellarilla on takanaan alanvaihdos. Pintakäsittelyalalle nuori nainen lähti sosiaali- ja terveysalan opintojen jälkeen. Rakennusalasta oli kokemusta ja alalla työllistyminen oli ollut ajatuksissa useasti. Niin siinä sitten kävi, että kädentaitojen työt veivät mennessään.

Etappi-lehti 1 | 2010

lan vaihtaminen nĂ¤kyy arjessa. TyĂśllistymisen nĂ¤kymĂ¤t saavat opiskelijat vaihtamaan oppialaansa, mutta myĂśs pitkĂ¤n tyĂśuran tehnyt saattaa joutua kokonaan uudenlaisen tilanteen eteen. Kouluttautumista suoritetaan nykyĂ¤Ă¤n myĂśs usein tĂśiden ohella, sillĂ¤ laajempaa osaamista ei haittana tyĂśmarkkinoilla nĂ¤hdĂ¤.

ENSIMMĂ&#x201E;INEN ETAPPI Lahdesta kotoisin oleva Fiametta on asunut Tampereen seudulla jo pian kahdeksatta vuotta. PintakĂ¤sittelyalan opinnot toivat uudelle paikkakunnalle, mutta vielĂ¤ ei ainakaan koti-ikĂ¤vĂ¤ ole ehtinyt iskemĂ¤Ă¤n. Vapaa-aikaa tahdittavat koira- ja lauluharrastukset, mutta myĂśs Etapin tarjoamiin liikuntamahdollisuuksiin on tartuttu innokkaasti. Etapille Fiametta haki opintojensa pĂ¤Ă¤tyttyĂ¤. Vaihtoehto kotona olemisesta tyĂśnhaun aikana ei tuntunut houkuttelevalta, vaan tekemĂ¤Ă¤n oli pĂ¤Ă¤stĂ¤vĂ¤. Sattuman kautta silmĂ¤Ă¤n osui puupajan nimi Etapin ohitse kĂ¤vellessĂ¤. â&#x20AC;?Halusin erityisesti puupuolelle oppimaan koneiden kĂ¤yttĂśĂ¤â&#x20AC;?, kertoo Fiametta. PintakĂ¤sittelyalan koulutuksessa suurimpien tyĂśkoneiden kĂ¤yttĂśĂ¤ ei ollut niin paljoa kuin hĂ¤n olisi kaivannut.

AKTIIVISESTI TYĂ&#x2013;ELĂ&#x201E;MĂ&#x201E;SSĂ&#x201E; MUKANA Etapin puu- ja entisĂśintipajat ovat talossa kahdessa kerroksessa

ja kumpikin on tyĂśnohjaaja Jouni Tuovisen valvovan silmĂ¤n alla. Tuovisen mukaan Etapille oli helppo pĂ¤Ă¤tĂśs lĂ¤hteĂ¤ tukemaan nuoren tyĂśnhakua, sillĂ¤ Fiametalla oli selvĂ¤ kĂ¤sitys siitĂ¤, minkĂ¤lainen hyĂśty tyĂśkeskeisellĂ¤ tyĂśllistĂ¤misellĂ¤ olisi hĂ¤nelle. TyĂśllistĂ¤miselle haettiin mahdollisuutta TyĂś- ja elinkeinotoimistolta tyĂśelĂ¤mĂ¤valmennuksen muodossa. Sellainen saatiin ja tyĂśt ovat maistuneet sen verran hyvin, ettĂ¤ tekemĂ¤Ă¤n jĂ¤Ă¤dĂ¤Ă¤n jopa tyĂśajan ulkopuolella. Etapin tyĂśpajoilla on ensisijaisesti asiakkaita jotka on tyĂśllistetty palkkatuella. Palkkatuki edellyttĂ¤Ă¤ kuitenkin pidempĂ¤Ă¤ tyĂśttĂśmyyden jaksoa, eikĂ¤ Fiametalle sellaista ole ehtinyt kertymĂ¤Ă¤n. TĂ¤ssĂ¤ yhteydessĂ¤ voidaan puhua melkein vapaaehtoistyĂśstĂ¤. Fiametan saama tyĂśmarkkinatuki olisi suurin piirtein samansuuruinen, vaikkei hĂ¤n tekisikĂ¤Ă¤n pitkiĂ¤ pĂ¤iviĂ¤ tĂśitĂ¤ puupajalla. LĂ¤htĂśkohtaisesti tĂ¤mĂ¤nkaltainen ajattelu antaa avoimien markkinoiden tyĂśnantajille helpot tyĂśkalut todeta tyĂśnhakijan pĂ¤tevyys tyĂśhaastattelussa. Oma-aloitteinen uuden oppiminen ja jo alalla aktiivisesti mukana oleminen kertovat paljon ihmisestĂ¤, puhumattakaan nĂ¤iden asioiden tuomasta arvokkaasta tietotaidosta. KĂ¤ytĂ¤nnĂśn kokemus on erityisesti vastavalmistuneelle Ă¤Ă¤rimmĂ¤isen tĂ¤rkeĂ¤tĂ¤ jalansijan saamiseksi omalta alalta.

TĂ&#x2013;ITĂ&#x201E; KOHTI Puu- ja entisĂśintipajat ovat tarjonneet Fiametalle runsaasti tĂśitĂ¤

ja puupuolen tyĂśkoneitten kĂ¤yttĂśĂ¤ on saanut tyĂśkohtaisesti opetella huolella. PintakĂ¤sittelyn osaamista on saanut kehittĂ¤Ă¤ myĂśs. Etapin pajoilla on kiinnitetty erityisesti huomiota asiakkaisiin yksilĂśinĂ¤, jonka johdosta pyritĂ¤Ă¤n esimerkiksi lisĂ¤Ă¤mĂ¤Ă¤n sellaista parityĂśskentelyĂ¤, ettĂ¤ tekijĂ¤t oppivat myĂśs toisiltaan. TĂśitĂ¤ tehdĂ¤Ă¤n pajoissa pĂ¤Ă¤sĂ¤Ă¤ntĂśisesti ulkopuolisille ja tarpeita on laidasta laitaan. TĂ¤mĂ¤n vuoksi on hyvĂ¤, ettĂ¤ pajoilta lĂśytyy osaamista laajalti. Etapista Fiametta ei tiennyt taloon tullessaan paljoa, mutta onneksi kaikki yllĂ¤tykset ovat olleet positiivisia. TyĂś on haastanut ja tyĂśympĂ¤ristĂś on ollut tekijĂśitĂ¤ myĂśten mieluisa. KesĂ¤ltĂ¤ hĂ¤n odottaa auringonpaisteen lisĂ¤ksi toivottavasti parantuvia tyĂśnĂ¤kymiĂ¤, sillĂ¤ hinku tĂśihin on kova. Alansa tekijĂ¤ on selkeĂ¤sti lĂśytĂ¤nyt.

0DNXMHQ MXKODD WDPSHUHODLVLWWDLQ +(/332$ -$ ('8//,67$ 20,66$ 7,/2,66$ 7,/$$ -$ 128'$ 9$/0,,1$ 3g<7bb1 $$0,$,1(1 /281$6 7$3$6 %8))(7 /LQNRVXRQ MXKOD MD NRNRXV WLODW K\YLHQ NXONX \KWH\NVLHQ SllVVl 6HXUDNXQWLHQ WDORVVD 7DPSHUHHQ \WLPHVVl 8.. LQVWLWXXWLVVD WDL .DOHYDQSDDGHVVD 5XQVDDVWL P\|V LOPDLVWD SDUNNLWLODD

/LQNRVXRQ -XKODSDOYHOXW 1lVLOLQQDQNDWX S MXKODSDOYHOXW#OLQNRVXR Ă&#x20AC;

Etappi-lehti 1 | 2010

Etapin Mediapaja on profiloitunut työpajana, joka toimii tyypillisten mainostoimistojen tapaan ja työt tehdään pääsääntöisesti talon ulkopuolelle. Mediapajalla onnistuu perinteisen painomainonnan tuottaminen aina lehtimainoksista tievarsimainoksiin, sekä jo pitkän aikaa aluetta alalta vallanneen internetin hyödyntäminen in inter mainonnan alustana.

PAINOJÄLKIÄ SSA SEURAAMASSA

TEKSTI

Jani Vaalima KUVAT Tommi Mannila

alon sisäiset graafiset tarpeet ilmoituksista mainoksiin hoidetaan myös Mediapajalla. Uudet käyntikortit Etapin työvalmentajille suunnitteli Mediapajalla työharjoittelussa oleva Hannele Parjanen ja työvälineenä käytettiin alan standardiksi muodostunutta Adoben graafista ohjelmistoa. Luomisprosessissa tulee huomioida myös sen jälkeen tapahtuva painaminen. Tavallisesti tämä tarkoittaa tietynlaisen väriprofiilin, leikkuuvarojen ja -merkkien asettamista. Suunnittelutyön jälkeen materiaali lähetettiin sähköisesti pdf-tiedostona painotalolle, joka tarjosi Mediapajalle erinomaisen tilaisuuden päästä seuraamaan painoprosessin eri työvaiheita.

YRITTÄMISTÄ KOKEMUKSELLA Tampereella jo yli 40 vuotta toiminut PK-paino on perheyritys, joka on pitkän toiminta-aikansa myötä nähnyt muuttuvaa alaa paljon. Väinö Sattulan ja Pauli Paka-

Etappi-lehti 1 | 2010

risen perustama kirjapaino avattiin 1966 Tampereen keskustaan Otavalankadulle. Pakarisen jäädessä 70-luvun taitteessa toiminnasta pois, tuli PK-painosta perheyritys. Väinö jatkoi toimintaa kahden poikansa Simo ja Pekka Sattulan kanssa. Nykyiseen toimitilaansa Pohjolankadulle Tammelan kaupunginosaan muutettiin niinikään 70-luvun alussa. Tänä päivänä saman katon alla Sattulan perheestä ovat töissä Pekka ja hänen tyttärensä Anne Koskinen, sekä Pekan veljen Simo Sattulan poika Tommi Sattula. Sattulan väen lisäksi PK-paino työllistää useita muita alan ammattilaisia. Painotalon väki otti Etappilaiset vastaan uteliaana ja heiltä tiedusteltiin kuinka kukin oli alalle löytänyt. Toimitusjohtaja Pekka Sattulan käynnistämässä kahvituokiossa sivuttiin myös alan näkymiä. Myyntityön harjoittelussa PK-painossa oleva Johanna Juntunen oli vahvasti sitä mieltä, että printti ei mihinkään ole kuolemassa, vaikka tätä onkin jo vuosikausia kuullut sanottavan.

“Graafikoiden kohtalo on, ettei nykyään enää elä pelkästään suunnittelutyöllä. On hallittava sitä sun tätä”, Juntunen summaa alaa.

PERINTEELLÄ NYKYPÄIVÄÄN Pian johdon otti Tommi Sattula kertomalla työnkulun eri vaiheista. Työ alkaa painotalossa lähdemateriaalin vastaanottamisella. Tekstiä, kuvaa ja grafiikkaa tulee monissa eri muodoissa. Tämän vuoksi saatu materiaali tarkastetaan ja tarpeen mukaan muokataan siten, että se voidaan painolinjaston läpi ajaa. Ensimmäisenä työstä huomioidaan oleellisimmat asiat, eli käytetty väriprofiili, fonttien toimivuus ja puhtaaksileikkausta varten jätetyt reunojen leikkausvarat. ”Aika moni koittaa tehdä mahdollisimman pitkälle itse”, toteaa Tommi Sattula ja jatkaa kertomalla, että tämä on sekä hyvä että huono asia. Pahimmassa tapauksessa se tuo lisää työtä, vaikka tarkoituksena on

ollut sen vähentäminen. Asia on mennyt huomattavasti parempaan suuntaan viime vuosien aikana, hän kuitenkin mieltää. Kehityksen myötä eivät pelkästään työvälineet ole muuttuneet, vaan myös se, kuinka työt tehdään. Painotalossa on paljon laitteistoa, jota ei enää nykyisin laiteta päälle. Mediapajalaisten kierroksen aikana ammattimiehet kertoivat koneiden käytöstä kuitenkin niin tarkasti, että niiden olisi voinut vasta hetki sitten kuvitella olleen käynnissä. Osaaminen ei ole kuitenkaan talosta minnekään kaikonnut, vaikka työvälineet ja tekniikka uudistuvatkin tasaiseen tahtiin.

TYÖVÄLINEET TUTUIKSI Painotalon karismaattisin käytössä oleva painokone lienee myös sen vanhimpia. Näyttävä kone on merkiltään Heidelberg Cylinder ja se urakoi yläkerrassa kunniapaikalla painosalissa heti oven edessä — kuin keulakoristeena muutoin nykyaikaisen laitteiston edessä. Se oli talon

ensimmäinen 1-väripainokone ja on käytössä edelleen lähes päivittäin. Nykyiset painokoneistot on ajettu muottiinsa vuosikymmeniä jatkuneen kehityksen myötä ja vaikka säätimiä on uusimmissakin tarjolla runsaasti, oli tämän arvoyksilön työskentelyn seuraaminen vähintäänkin mykistävää. Ääni oli korviahuumaava ja nähtävillä oli kymmeniä, ellei jopa satoja liikkuvia mekaanisia osia. Konetta kipparoi varman oloinen mies, jonka käsissä näyttivät kummallisimmatkin vivut ja säätöpyörät kääntyvän ilman niihin katsomista. “Tällaisten laitteiden osaajat häviävät pikkuhiljaa”, painaja Jukka Pihlaja totesi, kun Etappilaiset piirittivät painokoneen ja kurkistelivat sen sisälle niin läheltä kuin suinkin uskalsivat. Tämän aikaiset työkoneet kysyvät tekijältä valtavasti kädentaitoja ja vanhempien painokonei den työtahdin tunteminen, sekä niiden operointi tuo omanlaistaan arvokkuutta työhön. “Kisällejä tarvittaisiin jottei tämä taito kokonaan hukkuisi”.

Etappilaiset pääsivät seuraamaan painotuotannon työnkulkua alusta loppuun. Painotalon alakerrassa käytiin digipainamista ja asemointia lävitse, ennen kuin siirryttiin varsinaiseen painosaliin, yläkertaan. Isommilla painolaitteilla Etappilaiset kyselivät minkä suinkin ehtivät ja vastaukset saatiin konkreettisesti näkemällä ja kuulemalla seuraten työn kulkua. Painotalon väki totesikin, että on mukava päästä kertomaan työstä myös ihmisille, jotka toimivat samalla alalla. Tämän johdosta termistön käyttämistä ei tarvinnut varoa. Työkumppaneiden kuuleminen on tärkeää, sillä työkentän tunteminen kehittää työskentelyn ja itse työn laatua. Asioita ei tehdä tietyllä tapaa enää pelkästään siksi, kun ne on niin opetettu. Kierroksen päätepisteessä oli odottamassa painotalossa uunituoreet käyntikortit Etapin työpajojen työnjohtajille. Modernin ulkoasun, hyvän painojäljen ja mielenkiintoisen paperin yhdistelmä näytti hyvältä.

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto Pirkanmaan aluetoimisto SAK:n Tampereen toimipiste Rautatienkatu 10 Tampere

Rautatienkatu 10 TAMPERE Puh. 010 7703 620 etunimi.sukunimi@jhl.fi www.jhl.fi

Aluetoiminnan päällikkö Teuvo Pernu 020 774 0370 / 0400 622 814 Toimistonhoitaja Orvokki Virtanen 020 774 0371

sähköposti etunimi.sukunimi@sak.fi Etappi-lehti 1 | 2010

Mikä Etappi? Atk-paja huoltaa tietokoneita ja tarjoaa apua tietokoneongelmiin ohjelmien asennuksesta lähtien. Atk-paja tarjoaa myös laajaalaista tietoteknistä koulutusta.

Autopajalta löytyvät valmiudet perinteiseen autokorjaukseen. Pajalla harjoittelijat saavat laajaa käytännön kokemusta ammattilaisten ohjauksella.

Mediapaja toimii mainostoimiston tavoin. Graafisia tuotteita suunnitellaan ja toteutetaan painotuotteista internetsivuihin.

Polkupyöräpaja on myymälä ja polkupyörien huoltamo.

Polkupyörät saadaan lahjoituksina ja ne korjataan myyntiä varten.

Puu- ja entisöintipajoilla tehdään asiakastöitä ja kunnostetaan huonekaluja sekä puuesineitä. Asiakastöinä toteutetaan mm. pöydät, tuolit, hyllyt, kaapit, ovet sekä erilaiset pienesineet. Työt suunnitellaan yhdessä asiakkaiden kanssa ja heidän toivomuksiensa mukaan. Ruokala tarjoaa kotiruokaa aamusta iltapäivän ensitunneille saakka. Keittiössä harjoittelijat ja opiskelijat saavat arvokasta käytännön kokemusta alan töistä. Siivousosasto vastaa Etapin puhtaanapidosta ja siivouksesta. Harjoittelijoita ohjataan ammattimaiseen siivoustyöhön ammattivälinein ja konein. Harjoittelijat saavat arvokasta työkokemusta hyvinkin erilaisten tilojen siivouksesta – siivottavia alueita on perinteisistä toimistotiloista aina puu- ja metalliverstaisiin. Toimisto- ja Talousyksikkö hoitaa yleisen kirjanpidon

sekä asiakaslaskutukset. Harjoittelijat saavat käytännön kokemusta toimistotyöskentelystä ja asiakaspalvelusta.

Tampere en seudu n Työllis on asiakk tämisyhd aiden työ istys Etap ll isyyden e pi ry:n ta ehkäisem distämine rkoitukse inen sekä n ja syrjä na fy y si ytymisen se parantam n , p sy y kkisen ja inen. sosiaalise n toiminta kyvyn Etappi to imii tavo itteellise työympä na ja hyv ristönä. Ta ään eläm rjoamme ään ohja asiakkaid m onialaisia avana emme elä työtehtäv mänhallin iä ja edistä taa ja hyv mme invointia. Etapin yk silö- ja ty övalmen huomioim nusta tote alla asiak utetaan a kaiden ty siakasläh tavoittee ö- ja toim t. töisesti intakyvyt, erityistarp eet ja

Lue lisää osoittees sa www.e tappi.info 30

Etappi-lehti 1 | 2010

Summaries in English

ampere Employment and Training Centre Etappi is a non-profit organisation that provides services designed to guide the unemployed back into the workforce. We offer employment opportunities, a variety of training and educational possibilities, and individualised counselling. Our clients must participate in a training programme or receive wage subsidy through the Employment and Economic Development Office. Etappi houses workshops that provide employment and training in diverse areas, from Computers and Media to Woodworking and Refurbishing. In addition, our Cafeteria, Janitorial Department and Main Office provide good places to gain some real work experience. Our Bicycle Shop is a place where you can bring your bicycle to be repaired or serviced, and a good place to buy a secondhand bicycle. We have a large selection of previously owned, reconditioned bicycles, from traditional street models to mountain bikes. The Car Repair Shop is also happy to serve you, and is equipped to perform all traditional repairs and maintenance as well as body work. Please come and visit us. We are located right in the heart of Tampere, between Koskikeskus Shopping Centre and Ratina Stadium, at Vuolteenkatu 11. Telephone: (03) 3122 3700. E-mail: etappi@etappi.info. For more information, you can find us at www.etappi.info.

A HISTORIC BUILDING IN RATINA The building that is home to Etappi in the central Ratina region of Tampere was built in 1938 and represents the simplified, “functionalistic” style typical of that period. Commissioned by Viljo Suni for his automobile dealership Tampere Automobile Imports, and designed by architect Veikko Kallio, the structure comprised two floors above ground and a basement level below. These housed service garages for passenger cars and trucks, and a sales showroom which featured American General Motors’ brands such as Buick and Chevrolet as well as European-made Bedford trucks and Opel passenger cars. In addition, the building included a gasoline station, a cafeteria, and large apartments for Mr. Suni and his sales manager and their families. During the wars (1939-1940 and 1941-1945) the building was used by the Finnish Armed Forces as part of a central transportation depot, and for manufacturing small car parts such as wood-burning carburetors, and it suffered some damage as a result of Soviet bombing. The structure was repaired and later underwent more extensive renovation when its top floor was

expanded to cover the entire building, a project overseen by architect Kallio and completed in 1962. The property retained its original function as a car dealership until 1974, after which it was used for various purposes, and the City of Tampere bought it in the 1980’s. The interior spaces were remodeled into classrooms which were used for teaching by the University of Tampere. In 1992 the property was leased from the City by the Tampere Association for the Unemployed (which changed its name to Etappi in 2006), and the facilities were converted into workshops. At present it looks like this historic building may serve in yet another role, as it is included in the plans of the Ratina Commercial Centre development venture.

COLUMNS BY TWO MEMBERS OF PARLIAMENT FROM PIRKANMAA Tero Rönni of The Finnish Social Democratic Party (SDP) discusses in his column “Experiences from Employment and Training Centres” the history of the centres and associations that sprung up in Finland in response to the severe economic recession of the 1990’s. With the public and private sectors unable to provide employment for everybody, the “third sector” evolved to fulfill the need for activity, training and employment. With the current economic downturn and the rising unemployment rate, such associations and workshops are once again filling an important social and economic need. Mr. Rönni observes that these workshops represent sound social policy, as they are a key to prevention of marginalisation and keeping people healthy and active. Harri Jaskari of the National Coalition Party (Kokoomus) writes in his column “Businesses Under Conflicting Pressures” that many businesses are facing difficult choices imposed by the current economic situation. Decreased cash flow creates pressure to lay off personnel, yet many organizations understand the need to hold on to good employees in anticipation of the expected economic recovery. Mr. Jaskari points out that we cannot afford to lose any able-bodied people from the workforce, and should intervene promptly when someone faces unemployment. One obstacle to employment is that employers are genuinely worried about hiring someone with a lengthy history of unemployment. To alleviate this, a centre like Etappi can provide a good stepping stone, as it offers an opportunity to work in a conventional employee-employer relationship.

English summaries by T. Heinonen, Mediapaja/Etappi

Etappi-lehti 1 | 2010