Etappilehti 2017 1 by Etappi ry

VALOKUVAUS Ford ajaa takaa revontulia | HARJOITTELU Nina matkalla sosionomiksi | NÄYTTELY Luontopolulta valoa ja voimaa

Etappi

Etappilehti

Köyhyys

25 vuotta työllistymisen tukena

Kahdeksas vuosikerta, viidestoista lehti

Rahattomuus rajoittaa elämää

1/ 2017

Etappilehti Tavoitteellista työllistämistä jo 25 vuoden ajan

Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry Sarvijaakonkatu 28 & 30 33540 TAMPERE www.etappi.info

ETAPPILEHTI © Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry, 2017 ISSN 1799-9901 Ilmestyy kahdesti vuodessa, painos 1000 kpl. PAINOPAIKKA: PK-Paino, Tampere KANNEN KUVA: Alina Tujunen & Mediapaja SISÄKANNEN KUVA: Etapin arkisto, ”Vuolteenkadulla kesäkuussa 2010.”

TÄSSÄ LEHDESSÄ 04 PÄÄKIRJOITUS

18 KÖYHYYDEN MONET KASVOT

05 PUHEENVUORO

21 ETAPIN RENGASRALLI

06 ETAPPI 25 VUOTTA

22 PYÖRÄLLÄ PÄÄSTÄÄN

09 KIRJAILIJAN SOKERITOPPA

24 TAMPEREEN PETTULETUT

10 ETAPPILEHDEN EVOLUUTIO

28 LUONTOPOLULTA VALOA JA VOIMAA

14 REVONTULISIELUINEN VALOKUVAAJA

30 ETAPISSA HARJOITTELUSSA

LEHDEN TEKIJÖITÄ

KAUKO SALMIVIRTA päätoimittaja

JONI SYVÄNEN toimitussihteeri

ILONA WILJANEN toimittaja / graafikko

ALINA TUJUNEN graafikko

ETAPIN TOIMINTAA TUKEE

SARI HARSU toimittaja

TIINA SILTALA graafikko

PÄÄKIRJOITUS

KAUKO SALMIVIRTA Toiminnanjohtaja / Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry

Pitkäaikaistyötön ja alueiden kasvupalvelut MAAN HALLITUKSEN kasvupalvelulakiluonnoksen (1.3.2017) tavoitteena olisi yhdistää alueiden kehittämisen ja kasvupolitiikan tavoitteet kokonaisuudeksi, jonka elementteinä olisivat alueiden kehittäminen, kestävä taloudellinen kasvu, osaamisen, sosiaalisen osallisuuden ja kotoutumisen edistäminen sekä työllisyyden, työllistymisen ja yritystoiminnan edellytysten edistäminen. Kasvupalveluja ja alueiden kehittämistä koskevia toimia yhdistää kestävän taloudellisen kasvun tavoite. Pitkään työttömänä ollut liittää taloudelliseen kasvuun uudet työpaikat ja oletuksen siitä, että hän voi parantaa ja ylläpitää osaamistaan ja osallisuuttaan esimerkiksi erilaisissa yhdistyksissä ja että hänen alueellaan luodaan edellytyksiä uusille työpaikoille. Lakiesityksessä ehdotetaan, että ELYkeskusten tarjoamat yritysten rahoitusja neuvontapalvelut sekä TE- toimistojen yritys- ja henkilöasiakkaiden palvelut yhdistetään maakunnallisiksi kasvupalveluiksi. Kaupungit ja kunnat vastaisivat edelleen paikallisesta elinkeinopolitiikasta parantamalla yritystoiminnan edellytyksiä, kehittämällä koulutusta ja luomalla sitä kautta kasvua ja uusia työpaikkoja. Tehtävät ovat tärkeitä ja niissä onnistuminen tarvitsee rinnalleen myös

yhdistysten ja järjestöjen monialaista sosiaali- ja työhallinnon osaamista, jos ja kun halutaan parantaa myös heikommassa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä. Maakunta päättäisi, miten palveluntuottajat valittaisiin. Tässä yhteydessä ainakin mainitaan, että tuottaja voi olla myös kolmannen sektorin toimija maakuntayhtiöiden ja yritysten rinnalla. Kysymykseen tullevat julkiseen hankintaan perustuvat kilpailutukset, palvelun tuottajaksi hyväksymismenettely sekä palvelun kustannukset kokonaan tai osittain kattavat setelit erikseen tai järkevinä yhdistelminä. Yhdistysten toiminnan merkitystä ei teoriassa väheksytä, mutta niillä ei välttämättä ole mahdollisuutta kasvattaa esimerkiksi työllistämisen omarahoitusosuutta avustusten ja palkkatukien pienentyessä. Palvelujen sisällön määrittäminen jäisi maakunnan vastuulle, ja ne syntyisivät markkinoiden avautumisen ja palvelutarjonnan kehittymisen myötä. ”Markkinalähtöisiä” olisivat ainakin työnhakuun liittyvät palvelut, työllistymistä koskeva neuvonta sekä tiedon välittäminen työpaikoista ja työmahdollisuuksista. Maakunnan omatuotanto olisi aina viimesijainen ratkaisu.

Yhdistykset ja järjestöt ovat ymmärrettävästi kantaneet huolta vaikeasti työllistyville suunnattujen palvelujen asemasta sekä siitä, miten heidän kannaltaan olennainen työllisyys- ja sosiaalipalvelujen integraatio uudistuksella ratkaistaan. Ne eivät koe yhtiöittämisvelvoitetta kohderyhmään suhteutettuna tarkoituksenmukaisena. Lähinnä järjestöt ja yhdistykset ovat pitkään kestäneen hitaan kasvun aikana ylläpitäneet vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien hyvinvointia ja osaamista. Ne ovat vahvistaneet pitkäaikaistyöttömien vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaitoja sekä työelämävalmiuksia yhteistyössä eri viranomaisten kanssa. Myös aktiivista ohjausta koulutuksiin ja avoimille työmarkkinoille on toteutettu. Työttömät ovat kokeneet palvelujen vastanneen heidän odotuksiaan, ja he ovat motivoituneet hakemaan koulutus- ja työpaikkoja. Yhdistysten rooli on ollut vahva työttömien arjen ja elämänhallinnan edistäjänä. Yhdistysten asiakkailleen tarjoamia ammattitaitojen ja osaamisen ylläpitämisen sekä vuorovaikutustaitojen parantamisen yhdistelmiä tulisi jatkossakin hyödyntää eri maakunnissa niiden talouskasvun varmentamiseksi.

ETAPPILEHTI 01/2017

PUHEENVUORO

Kaupunkiseudun työllisyyspalvelut rakentavat tulevaa asiakkaan parhaaksi HILJATTAIN KUOPIOSSA pidetyssä työllisyysseminaarissa tunnettu työllisyysalan asiantuntija Robert Arnkil kertoi, että työllisyysasioissa menestymisen resepteistä löytyvät useimmiten sanat: yhteistyö, hyvät kumppanuudet, prosessien sujuvuus, kokonaisuuden hallinta ja kontaktit asiakkaaseen. Olennaisia nostoja, ajattelen. Pysyvät ratkaisut työllistymisessä ja sen tukemisessa, kouluttautuminen ammattiin ja tutkintoon tuovat kunkin osaamisen käyttöön ja samalla parantavat yksilöiden ja perheiden hyvinvointia. Tarvitaan osaajia ja uusiakin keinoja onnistuneeseen työllistämiseen kun rakennetaan tulevaa. Nyt ollaan hyvän muutoksen äärellä. Kaupunkiseudun työllisyyspalvelut on mukana Suomen suurimmassa yritys- ja työvoimapalveluiden kokeilussa, joka alkaa 1.8.2017 ja jolla vastataan tulevaisuuden työllisyystarpeisiin. Lainsäädännön myötä kunnilla on käytössä kokeilun aikana kuntien ja Te-palveluiden nykyiset työvälineet. Te-palveluja ja henkilöstöä (80) siirtyy kuntien edellä mainittuun kokonaisuuteen. Emme ole ensimmäinen kunta, joka ottaa vahvempaa roolia työllisyyspalveluissa. Esimerkiksi Hollannista on erittäin hyviä kokemuksia toimintamallista, jossa työllisyyspalveluiden toimintamalli on kaupunkivetoinen kumppanuuteen perustuva, aika lailla samankaltainen kuin mitä Tampereen kaupunkiseudulla rakennetaan.

Kaupunkiseudun työllisyyspalvelut -palvelukokonaisuus on Tampereen kaupunki ja muut kunnat Ylöjärvi, Kangasala, Lempäälä, Nokia, Pirkkala, Vesilahti, Orivesi sekä kuntakaksikko Sastamala ja Punkalaidun. Kokeilussa luodaan yhdessä uusia palveluja ja palvelumalleja, joiden avulla työttömien osaamista ja ammatillisia valmiuksia vahvistaen voidaan nykyistä paremmin kyetä vastaamaan työmarkkinoiden tarpeisiin. Digitaaliset ratkaisut mahdollistavat myös työnhakijoiden ja työnantajien osallistumisen uudella tavalla mukaan työllisyyspalvelujen kehittämiseen. Tarkoituksena on parantaa erityisesti pidempään työttömänä olleiden ja nuorten pääsyä työmarkkinoille. Kohdejoukkona ovat kaikki ei-ansiosidonnaiset työttömät työnhakijat, joita on noin 15.000 Tampereella ja noin 22.000 koko kaupunkiseudulla. Missio: Tuemme yritysten kasvua edistämällä sopivien ja osaavien henkilöiden työllistymistä. Edistämme työnhakijoiden ammatillista osaamista ja työelämätaitoja. Erityisenä tavoitteena on parantaa työllisyyspalvelujen lähipalvelun ja henkilökohtaisen palvelun saatavuutta kokeilukunnissa. Rakennetaan samalla tulevaisuuden kuntaa. Vahva elinvoimakytkös ja kumppanuusverkosto luovat mahdollisuuksia asiakkaiden työllistymisen tukemiseksi ja Tampereen elinvoiman kasvulle. Etenkin koulutusyhteistyöstä odotetaan paljon. Mukana ovat muun muassa koulutus-

MIKA ITÄNEN Kehitysjohtaja Tampereen ja kaupunkiseudun työllisyyspalvelut

ja elinkeinopalvelut. Yhteistyö julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden kesken on voimavara alueelliselle kumppanuudelle. Yhteistyö maakunnan vastuulle siirtyvien sosiaali- ja terveyspalvelujen kanssa on tarpeen pidempään työttömänä olleiden kohdalla. Ajankohtainen, uusi avaus Tampereella on Keikkatyö kunniaan -kampanja. Lyhyet pienimuotoiset työt ovat mahdollisia tänä kesänä monelle sadalle tamperelaiselle nuorelle ja työttömälle. Yhteistyössä mukana ovat muun muassa Tampereen kaupunki, Tampereen kauppakamari, Pirkanmaan Yrittäjät, Te-toimisto ja Me-säätiö. Pilotissa hyödynnetään mobiilisovellusta. Yleishyödylliset toimijat voivat puolestaan saada tekijöitä maksutta – tarjolla on ainakin 1000 tuntia järjestöille kunnan kumppanina sekä moninkertainen määrä muita työtunteja kampanjan myötä yritysten omina panostuksina. Käyhän katsomassa: www.tampere.fi/tampereen-kaupunki/ajankohtaista/tiedotteet/2017/04/28042017_6 Haluamme kehittää digitalisaatiota hyödyntäviä moderneja työmarkkinoita, tarjota työnhakijoille tilaisuuksia näyttää osaamistaan sekä tukea yleishyödyllisen työn tekemistä. Kampanjan ideana on, että työttömät ja nuoret saavat arvokasta työkokemusta ja yhdistykset tai muut työnantajat apua tekemättömiin töihin. Tulevaisuutta rakennetaan ja siihen voidaan vaikuttaa.

■ Yhdistyksen tilat sijaitsivat Vuolteenkatu 11:ssä vuodesta 1992 vuoteen 2011. Nyt näiden seinien sisään on rakentumassa osa Ratinan uutta ostoskeskusta.

Tavoitteellista työllistämistä jo 25 vuoden ajan TEKSTI Sari Harsu KUVAT Etapin arkisto

Tampereen seudun Työttömät ry rekisteröitiin 24.4.1992. Matkan varrella nimi on vaihtunut Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry:ksi ja toiminta on sekä laajentunut että jalostunut. Nykyään pajoilla pyritään tarjoamaan työtehtäviä, jotka vastaavat mahdollisimman hyvin avoimien työmarkkinoiden tehtäviä.

ETAPPILEHTI 01/2017

NELJÄNNESVUOSISADAN IK ÄISEN Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry:n syntymäpäiväkahvit juotiin 24.4.2017, jolloin Etapilla vietettiin myös avoimien ovien päivää. Etapin, tai silloisen Tampereen seudun Työttömät ry:n, ensimmäisen toiminnanjohtaja oli Seppo Vainio, joka oli kumppaneineen 90-luvun alussa käynnistämässä yhä kasvavalle työttömien joukolle toimintaa sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. ”Perustimme Työttömien Valtakunnallisen Yhteistoimintajärjestön. Näimme, että silloin toiminta on järjestäytyneempää”, Seppo Vainio kertoo. ”Ajattelimme myös, että virallisen järjestön on mahdollista saada avustuksia esimerkiksi Raha-automaattiyhdistykseltä, mikä sitten onnistuikin.” Ensimmäinen Tampereen paikallistoiminnan toimipiste oli kierrätyskeskus Hipposkylässä. Sieltä siirryttiin isompiin tiloihin linja-autoasemalle. Ruokala aloitti toimintansa Vuoltsulla, mutta siirtyi naapurikiinteistöön vuonna 1992, kun Tampereen seudun Työttömät ry sai käyttöönsä Tampereen Autotuonti Oy:n entisen rakennuksen Ratinasta. Kun käytössä oli nyt suuret tilat, voitiin perustaa myös erilaisia verstaita,

missä työttömät saivat käydä korjaamassa autoaan, kutomassa kangaspuilla tai tekemässä puutöitä. Työttömien toimintakeskukseksi kutsuttu paikka oli syntynyt. Näistä verstaista kehittyi aikojen saatossa nykymuotoiset pajat.

PITKÄAIKAISIA TYÖNTEKIJÖITÄ Tampereen päivänä vuonna 2002 Seppo Vainio palkittiin työstään kultaisella ansiomitalilla. Neljä vuotta myöhemmin Vainio jäi Etapin toiminnanjohtajan tehtävästä eläkkeelle. Hänen työtään jatkoi Jouko Toivonen. Samaan aikaan Kauko Salmivirta aloitti toiminnansuunnittelijana ja työnohjaajien lähiesimiehenä. Toiminnanjohtajana Kauko Salmivirta on työskennellyt vuodesta 2010. Vuonna 2006 yhdistyksen nimi muutettiin Tampereen seudun Työttömät ry:stä Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry:ksi. Nimenmuutoksella haluttiin tuoda paremmin esiin toiminnan päämäärää. Vuonna 2011 Etappi muutti Ratinasta nykyisiin tiloihin Sarvijaakonkadulle. Ruokala jäi vanhaan osoitteeseen ja toimi siellä loppuvuoteen 2014. Etapin nykyiset pajat ovat Mediapaja,

▼ Vanhan Etapin autopajalla oli ruhtinaallisesti tilaa.

Puu- ja entisöintipaja, Autopaja, Siivouspaja, Polkupyöräpaja ja Leirivälinepaja. Näiden lisäksi Etapissa toimii kaksi hanketta: niin ikään pajatoimintaakin sisältävä nuorille suunnattu Luontopolkua eteenpäin sekä erilaisia psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyviä palveluita tarjoava Rasti – Voimavarapiste työttömille. Etapin vakiväki on viihtynyt talossa hyvin ja tehnyt pitkän rupeaman ohjaus- tai muissa tehtävissä. Seppo Vainion ohella myös ruokalan emäntä Helena Sorsa ja Autopajan työnohjaaja Martti Ohralahti tekivät töitä työllistämisyhdistyksessä eläkeikäänsä asti. Helena jäi eläkkeelle marraskuussa 2013 ja Martti kaksi vuotta myöhemmin lokakuussa. Mediapajan ensimmäinen työnohjaaja Jose Ahonen ei ollut vielä eläkeiässä jäädessään seitsemän Etappi-vuoden jälkeen pois ohjaustehtävästään. Hän oli antanut taikuudelle pikkusormen ja paljon aiemmin, mutta vuoden 2014 keväällä vietiin miehen koko taikurinkättä sen verran voimakkaasti yrittäjyyden pariin, että ei auttanut muun ruumiin kuin seurata perässä. Nykyään Jose on kuitenkin mukana Etapin hallituksessa, joten yhteys vanhaan työpaikkaan on säilynyt vahvana.

JONI ON TUOREIN TYÖNOHJAAJA Etapin vihrein ohjaaja on Mediapajan päällikkö Joni Syvänen. Kun hänen edeltäjänsä Jose Ahonen koki olevan oikea aika siirtyä kuukausipalkkaisen työnohjaajan pestistä yrittäjäksi, Joni oli Mediapajalla työkokeilussa. Mediapajajakso oli jo Jonin toinen, joten Josella oli hyvä käsitys siitä, mitä nuori medianomi osaa ja mihin kykenee. Hän arvioi pajakonkarin sopivan ohjaustehtävään, ja Joni otti haasteen vastaan. ”Aluksi tuntui sekavalta. Joselta jäi isot saappaat täytettäviksi”, Joni muistelee alun tunnelmia. Tuore ohjaaja otti mallia edeltäjästään ja yritti johtaa pajatyöskentelyä suunnilleen entisissä uomissa. Kun työtehtävät tulivat tutummiksi ja hommaan kehkeytyi jonkinlainen rutiini, stressi helpotti. ”Olen oppinut ottamaan vähän rauhallisemmin. ’Deadline’ on vain sana”, Joni naurahtaa. Kuten fraasi kuuluu, vain muutos on pysyvää. Tämä on huomattu Etapillakin. Säädökset, lait ja ohjeistukset muuttuvat vähän väliä. Myös väki pajalla vaihtuu, ja pajan kokoonpanoon vaikuttavat osaltaan juuri erilaiset ohjeistukset ja ohjaukset, osin myös sattuma. Välillä on paljon tarjokkaita yhteen osa-alueeseen, esimerkiksi valokuvaajaksi. ”Koskaan ei tiedä, kuka ovesta astuu sisään ja milloin hän astuu ulos”, Joni sanoo. ”Haluan kuitenkin koko ajan mennä pajalaiset edellä, miettiä, mikä on kunkin työkokeilijan etu”. Haasteellisimmaksi Mediapajan työnohjaajan työssä Joni kokee pajalaisten motivoinnin. Välillä se kuitenkin onnistuu, ja Jonin mielestä parasta ohjaustyössä onkin, kun oikeasti pystyy auttamaan jotakuta elämässään eteenpäin, esimerkiksi koulutukseen. Joni arvostaa työssään myös vapautta vaikuttaa siihen mitä ja miten tekee. Etapin 25-vuotisjuhlien aikaan Jonilla on takana jo kolme vuotta ohjaajan uraa, eikä miehellä ole aikeita siirtyä muihin hommiin. ”Jään tästä eläkkeelle – ellen sitten ala taikuriyrittäjäksi. En tosin vielä harrasta taikuutta.”

Sarvijaakonkatu vihjaa Tampereen historiasta (Etappilehti 1/2012) Etapin nykyinen osoite on Sarvijaakonkatu 28 ja 30. Toisin kuin voisi luulla, Tampereen Kalevassa sijaitseva katu ei ole saanut nimeään pitkätuntosarvisen kovakuoriaisen mukaan – tai on, mutta välillisesti. Sammonkatua risteävä Sarvijaakonkatu on muistona kaupungin johdinautohistoriasta. Johdinautoja eli sähkökäy t töisiä linja-autoja sanottiin Tampereella rollikoiksi ja sarvijaakoiksi. Rollikkanimitys tulee trolleybussi-sanasta ja sarvijaakko taas kahdesta johdinauton katolla heiluvasta sähköjohtimesta eli ”tuntosarvesta”, joiden avulla auto otti käyttövoimansa tien yläpuolella kulkevista sähköjohdoista. Toisin kuin raitiovaunu, johdinauto kulki renkailla. Koska kiskoja ei ollut käytettävissä, ilmajohtoja tarvittiin kaksi: toinen toimi paluujohtona. Johdinauto ei voinut kääntyä missä tahansa: ilmajohdoissa oli kääntöpaikassa oltava erityinen kääntösilmukka. Tampere aloitti ensimmäisenä Suomen kaupungeista johdinautojen käytön kaupunkiliikenteessä. Säännöllinen liikenne alkoi puoliltapäivin 8.12.1948, jolloin ensimmäinen

johdinauto lähti Keskustorilta kohti Härmälää. Tampereella oli enimmillään neljä johdinautolinjaa, joiden yhteenlaskettu pituus oli 37 kilometriä. Kaupungissa oli runsaimmillaan käytössä 30 johdinautoa. Ne kaikki oli valmistettu Valmetilla, viimeiset vuonna 1959. Rollikoissa oli 25 istumapaikan lisäksi 36 seisomapaikkaa sekä rahastajanaitio. Suurin osa seisomapaikoista oli penkittömällä takasillalla. 1950-luvun alussa lähes puolet liikennelaitoksen matkoista kuljettiin johdinautolla, mutta 1960-luvulla dieselbussit vähitellen syrjäyttivät sarvijaakot. Viimeinen johdinauto oli ajossa vuoteen 1976. Viimeiset linjat olivat Härmälä–Pyynikintori (linja 1) ja Sammonkatu–ammattikoulu (linja 25).

Ympyrä sulkeutuu Viiden vuoden takaisessa Etappilehdessä oli juttua johdinautoista, joista viimeinen kulki Sammonkatua vuonna 1976. Nyt ympyrä on tavallaan sulkeutumassa.

Virroittimilla kulkevaa joukkoliikennevälinettä kohti ollaan jälleen menossa. Virroitin on laite, joka välittää sähkövirran ajojohtimesta kulkuneuvon apulaitteille, tehonsäätölaitteistolle ja edelleen sähkömoottorille. Sarvijaakot eivät kuitenkaan ole palaamassa Tampereelle; nyt tekevät tuloaan raitiovaunut. Etapin lähellä Sammonkadulla rakennetaan jo väylää ratikoille. Tampereelle rakennetaan vuosien 2017–2021 aikana Pyynikintoril-

ta lähtevä kaksihaarainen raitiotie. Toinen reitti vie Hervantaan ja toinen Taysin alueelle. Nämä ovat tällä hetkellä joukkoliikenteen ruuhkaisimpia osuuksia ja alueita, joihin nyt nousee eniten uusia asuntoja. Raitiotien rakentamisella pyritään tukemaan kaupunkirakenteen tiivistämistä kestävällä tavalla. Raitiotietä on suunniteltu jatkettavaksi myöhemmin vielä Pyynikintorilta Lentävänniemeen.

ETAPPILEHTI 01/2017

Kirjailijan sokeritoppa TEKSTI Sari Harsu KUVA Päätalo-keskus

Etapin historiaan liittyy monenlaisia tarinoita, joista yhtä yhdistyksen ensimmäinen toiminnanjohtaja Seppo Vainio muisteli vuosikokouksessa keväällä 2017. Tarinan päähenkilö on yksi Suomen tunnetuimmista kirjailijoista.

KIRJAILIJA KALLE PÄÄTALO (1919– 2000) lahjoitti vuonna 1996 Tampereen seudun Työttömät ry:lle leipää, sokeritopan ja kahvinpapuja Nuoren Voiman Liiton kirjoituskilpailusta saamansa kolmannen palkinnon verran. Hän oli lähettänyt kilpailuun tarinan lukemisesta harrastuksena. Päätalo voitti 200 markan suuruisen palkinnon jo vuonna 1939, mutta sodan syttyminen esti palkinnon toimittamisen. Nuori Päätalo lähti tuolloin talvisotaan itsekin. Kirjailija sanoi 1990-luvulla julkisuudessa, että hänellä on ensimmäisen kirjoituskilpailun palkinto vielä saamatta. Tieto meni Nuoren Voiman Liittoon, ja liitto korjasi asian 75-vuotisjuhlissaan marraskuun alussa 1996. Palkinnon arvo oli muutettu vuoden 1996 rahanarvoa vastaavaksi ja Kalle Päätalolle luovutettiin 60 kiloa ruisjauhoja, kilo toppasokeria ja kaksi puolen kilon pakettia paahtamattomia kahvinpapuja. Päätalo sanoi olevansa itse jo niin varakas, ettei tarvitse palkintoa. Päätalon kustannustalossa Gummeruksessa keksittiin, että jauhoista voisi leipoa leipää työttömille. Kirjailijan mielestä ajatus oli loistava, ja niin jauhoista leivottiin Linkosuon leipomossa 2000 leipää Tampereen seudun Työttömät ry:n ruokalaan. Kalle Päätalo luovutti leivät, toppasokerin ja kahvinpavut yhdistykselle marraskuussa 1996. Taivalkoskella syntynyt kirjailija työs-

kenteli 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa rakennusmestarina Tampereella sekä sen lähiympäristössä, ja aikuisiällä hän tunsikin itsensä varsin tamperelaiseksi. ”Pirkanmaa, ja ennen muuta Tampere, ovat minulle olleet jo kauan suorastaan kaikki kaikessa. Olen sopeutunut tänne henkisesti ja Tampereella ja Tampereen ympäristössä olen tehnyt näkyvimmän osuuden elämässäni käytännön työssä rakentajana. Ja koko kirjallisen tuotantoni olen kirjoittanut Tampereella”, Päätalo on kertonut. (Lainaus: kirjasampo.fi.) Kirjailija Päätalon tuotanto kertoo köyhyydestä ja kurjuudesta sekä rehellistä työtä tekevistä ihmisistä, jotka ponnistelevat saavuttaakseen kelvolliset elinmahdollisuudet. Kirjailijan lahjoitukset säilyivät Etapin muuttoon asti lasivitriinissä, mutta muutossa ne joutuivat hukkaan. Kun Etapin entinen toiminnanjohtaja Seppo Vainio alkoi selvittää ruokatarvikkeiden kohtaloa, selvisi, että Etapin ruokalan eläkkeelle jäänyt emäntä Helena Sorsa oli ottanut sokeritopan talteen. Seppo Vainio järjesti sokeritoppalahjan päätymisen yhteyksiensä avulla KallioniemiSäätiön näyttelyyn Taivalkoskelle vuonna 2016. Säätiön omistukseen siirtynyt Kallioniemi on Kalle Päätalon lapsuudenkoti, jossa hän asui 1922–1939. Kesäaikaan yleisölle avoin Kallioniemi esittelee Kalle Päätalon elämänvaiheita ja hänen kuvaamaansa aikakautta.

Etappilehden evoluutio TEKSTI Joni SyvĂ¤nen KUVITUS Tiina Siltala

010

ETAPPILEHTI 01/2017

Firman oma lehti eli Etappilehti ilmestyy kahdesti vuodessa – keväällä ja loppuvuodesta. Lehteä painetaan kummallakin kerralla tuhannen kappaleen painos. Lehti kirjoitetaan, kuvataan, suunnitellaan, kuvitetaan ja taitetaan Mediapajalla. Ensimmäisestä numerosta alkaen lehti on painettu PK-Painossa.

OMAA LEHTEÄ ideoitiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2008. Ajatuksen kypsyttyä ensimmäistä numeroa alettiin toteuttaa seuraavan vuoden loppupuoliskolla. Etappilehti numero yksi julkaistiin keväällä 2010. Tuon lehden tyylillä ja ulkoasulla mentiin kolme vuotta, kunnes lehti uusittiin vuoden 2013 ensimmäisen numeron myötä. Ulkoasu rakennettiin alusta uudelleen ja se erosi ensimmäisten lehtien tyylistä. Uusi suunta oli yksinkertaisempi ja suoraviivaisempi. Lehden pohjaa tehtiin pajalla yksissä tuumin, mutta erityisesti Jarmo Hyytiän vahva panos näkyy lopputuloksessa. Mediapajan sen aikainen ohjaaja Jose Ahonen teki tarvittavat loppusilaukset. Uuden ulkoasun myötä vaihdettiin myös aiempien lehtien puolikiiltävä paperi mattaan, päällystämättömään paperiin. Ahonen kirjoitti vuonna 2014 lehden paperista näin: “haluamme erottua kiiltävistä mainosjulkaisuista ja tuoda esiin perinteitä, kierrätystä ja käsityötä – arvoja, joita Etappi muutenkin vaalii.” Paperivalintaa muokattiin vielä tuon jälkeen siirtymällä Cocoon offset -kierrätyspaperista taloudellisempaan Edixion offset -paperiin. Kun Etappilehden tuoreinta ulkoasua mietittiin, oli loppukierroksella mukana kymmenisen fonttia, joiden joukosta

Cambria nousi esiin hyvin luettavana, persoonallisena mutta klassisena päätteellisenä kirjasimena. Cambriaa käytetään Etappilehden leipätekstissä ja otsikoissa. Etappilehti jatkaa yhä vuonna 2013 tehdyllä taittopohjalla. Taittopohja on tiedosto, jonka asettamin säännöin ja tyylein lehti taitetaan eli tehdään. Pohjaa on kuitenkin yksinkertaistettu vuosien varrella. Esimerkiksi palstavälien viivat on pudotettu pois, vuonna 2016 palstamäärä kasvatettiin kahdesta kolmeen ja kirjasimen eli fontin kokoa kasvatettiin kymmenen prosenttia. Ensimmäisessä lehdessä aiheena oli muun muassa yrittäjyys ja työllistäminen, kerrottiin mitä on sosiaalinen media ja käytiin tutustumassa PK-Painoon. Aihepiiri on pysynyt alusta asti työttömyydessä ja työllistymisessä, ja sitä on laajennettu ajankohtaisiin tai jopa tuleviin ilmiöihin, jotka koskettavat työttömiä. Myöhemmissä numeroissa käsiteltyjä erikoisempia ilmiöitä ovat olleet muun muassa dyykkaaminen, villivihannekset ja joukkorahoitus. Myös paikallisuus on säilynyt tärkeänä osana lehteä. Etappilehden ulkoasun uudistaminen on joka päivä lähempänä. Ulkoasu uudistetaan jälleen, kun kaikki olosuhteet ovat täydelliset.

011

SUUNTALINJOJA METSÄSTÄMÄSSÄ Etappilehteä tehtäessä pajalaisille annetaan vapauksia tietyin ehdoin. Jokainen lehti onkin tekijöidensä näköinen, mutta myös niin sanottu etappilehtimäisyys määrittelee ulkoasua. Lehden pääpilari on selkeys. Lehdessä esimerkiksi käytetään ensisijaisesti suuria kuvia. Kuvien päälle ei laiteta leipätekstiä, jollei alla ole tasaista kuvapintaa. Myös marginaalit eli tyhjä tila elementtien ympärillä on ensimmäisenä huomioitavien asioiden listalla. Mediapajan ohjaaja Joni Syvänen ohjaa lehdentekoprosessia ja tekee viimeiset päätökset. Jokainen lehti on oma, tiukka projektinsa, joka ajoittuu alku- ja loppuvuoteen. Yksi keskeisimmistä haasteista ja mahdollisuuksista on kansikuva. Se on tärkeä siksi, että se on ensimmäinen asia, jonka lukija lehdestä näkee. Tässä lehdessä kansikuvana on Etapin 25-vuotisjuhlan kunniaksi 25 kasvoa Etapista. Idea tuli jo hyvissä ajoin lehteä suunniteltaessa. Kasvokuvia otettiin mahdollisuuksien mukaan viikkojen varrella. Lopputulos komeilee nyt lehden päällisenä.

Näin Etappilehti tehdään 1. IDEARIIHI Juttuideoita heitellään suunnittelupalavereissa. Välillä käydään huumorin äärilaidalla, mutta pienen ajatustyön jälkeen suuntalinjat alkavat hahmottua. Toisinaan jokin idea saattaa kulkea mukana useammankin lehden ajan, jos sitä ei saa toteutettua juuri sillä hetkellä.

2. TOIMITUSTYÖ Ideoinnin jälkeen kirjoitetaan jutut. Alkuun sovitaan juttujen suurpiirteinen laajuus. Kirjoittajilla on erilaiset tavat tuottaa sisältöä. Joku sopii haastattelun heti alkuun, joku aloittaa perinpohjaisella taustatyöllä. Valokuvaaja kulkee toimittajien mukana haastatteluissa. Juttulistan valmistuttua tehdään taittosuunnitelma, joka kertoo, mihin järjestykseen jutut laitetaan.

3. TAITTO Taittaja sijoittaa kuvat ja juoksuttaa artikkelit ennalta sovituille sivuille. Taittaja käyttää Adoben InDesign-ohjelmaa. Taittajan rooli on yleensä puun ja kuoren välissä: juttujen valmistuminen saattaa venyä sovitusta aikataulusta, mutta samaan aikaan lehti pitäisi saada pikaisesti painoon.

4. PAINO JA JAKELU Kun lehti on lopulta valmis, se lähetetään painoon. Tuhannen lehden painos toimitetaan Mediapajalle, josta se postitetaan yhteistyötahoille. Lehteä jaetaan myös ympäri kaupunkia oleviin jakelupisteisiin. Jäljelle jääneet lehdet jaetaan Etapilla asiakkaille ja tutustujille.

012

Haluatko Etapille työkokeiluun? Autopaja • Leirivälinepaja • Mediapaja • Pyöräpaja • Puu- ja entisöintipaja • Siivouspaja

Työkokeilun avulla voit selvittää ammatinvalinta- ja uravaihtoehtojasi tai mahdollisuuksiasi palata työmarkkinoille. Työkokeilu tarkoittaa tavallisimmin kuuden tunnin työskentelyä viitenä päivänä viikossa. Jos olet kiinnostunut työkokeilusta Etapilla, ole ensin yhteydessä TE-toimistoosi. Kun olet saanut yhteyden TE-toimiston työntekijään ja työllistymissuunnitelmaasi kirjattua mahdollisuuden työkokeiluun, ota yhteyttä sinua kiinnostavan pajan ohjaajaan ja sovi tapaaminen.

Autopajalla korjataan ja huolletaan

Mediapajalla tehdään graafisen

Leirivälinepajalla puhdistetaan ja

autoja. Etapilla on myös pieni

alan töitä ja sisällön-tuotantoa.

huolletaan leirivälineitä.

kuljetusyksikkö: kaksi autoa ja kaksi

Pajalla taitetaan lehtiä, kirjoitetaan

Kun asiakas hakee tai palauttaa

autonkuljettajaa.

juttuja, tehdään internetsivuja ja

välineitä, pajalaiset auttavat

valokuvataan.

tavaroiden kantamisessa.

050 4418 777

Työnohjaaja Joni Syvänen

Työnohjaaja Kimmo Viinikkala

antti-jussi.halme@etappi.info

050 431 0077

040 801 6002

joni.syvanen@etappi.info

kimmo.viinikkala@etappi.info

Puu- ja entisöintipajalla

Pyöräpajalla korjataan

Siivouspaja huolehtii Etapin

kunnostetaan ja pintakäsitellään

ja huolletaan polkupyöriä.

puhtaanapidosta ja siivouksesta.

Työnohjaaja AJ Halme

vanhoja huonekaluja. Joskus pajalla tehdään myös uusia huonekaluja. Työnohjaaja Jouni Tuovinen

Pajalaisia opastetaan Työnohjaaja A-P Rakkolainen

ammattivälineiden ja koneiden

050 431 0075

käytössä.

ari-pekka.rakkolainen@etappi.info

050 431 0074

Työnohjaaja Tarja Pihlman

jouni.tuovinen@etappi.info

040 7682 813 tarja.pihlman@etappi.info

Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry • Sarvijaakonkatu 28 ja 30, 33540 Tampere www.etappi.info

Revontulisieluinen valokuvaaja TEKSTI Joni SyvĂ¤nen KUVAT Patrick Ford

014

ETAPPILEHTI 01/2017

Taitava Ford ei ehtinyt kauan Mediapajalla vaikuttaa, kun löysi uusia haasteita yli tuhannen kilometrin päästä.

■ Rauhaniemen sauna on suosittu paikka katsella revontulia Tampereella. Kaupungin valosaasteesta huolimatta revontulet näkyvät hyvin. Nämä tulet liehuivat uudenvuodenaattona 2016.

PATRICK FORD joutui parikymppisenä onnettomuuteen. Vastaan tullut auto ajoi väärällä kaistalla ja törmäsi moottoripyörää ajaneeseen Fordiin. Hänellä oli tilanteessa myös tuuria, kun hän lensi auton yli, eikä jäänyt sen alle. Ford lensi yli 20 metriä. Autonkuljettaja tunnusti tekonsa poliisille. ”Vammani eivät vaikuttaneet vakavilta, eikä niitä tutkittu niin hyvin kuin olisi pitänyt. Kärsin puoli vuotta päänsäryistä, mutta sen jälkeen tilanne rauhoittui.” Kuusi vuotta myöhemmin hän alkoi kärsiä niskakivuista. Ford kuitenkin jatkoi työntekoaan. ”Tein samaan aikaan kahta työtä ja noin kuudenkymmenen tunnin työviikkoa.” Tilanne meni lopulta kuitenkin niin vaikeaksi, että Fordin täytyi jäädä sairauslomalle. Ongelmia oli ilmennyt niskan lisäksi selkään ja lonkkaan. Se taas aiheutti ongelmia lihaksissa. ”Pahimmillaan en pystynyt käyttämään oikeaa kättäni ja eristäydyin kovien kipujen vuoksi. Valokuvaaminen sai minut kuitenkin ulkoilemaan ja tekemään asioita. Huomasin kehittyväni valokuvauksessa, sain hyvää palautetta ja se motivoi minua panostamaan fyysiseen kuntoutumiseen.” Ford on kuvannut koko elämänsä, mutta nyt valokuvaus on yksi harvoista jäljellä olevista töistä, joita hänen on mahdollista tehdä. Se motivoi häntä entistä enemmän panostamaan valokuvaamiseen. Myös digitaalivalokuvaus on laajentanut harrastusta ja muuttanut asennoitumista kuvaamiseen. Siitä on tullut hänelle entistä mielekkäämpää. Myös erilaiset vaihdettavat objektiivit ovat astuneet kuvaan. Valokuvaaminen on vienyt mennessään, ja Fordin ajatukset ovat selkeytyneet:

015

”Tavoitteenani on saada valokuvauksesta joskus ammatti. Haluan oman yrityksen.” Kuntoutuminen meni hyvin, kunnes kerran geokätköillessä hän putosi kiveltä ja satutti selkänsä sekä jalkansa. Meni kolme kuukautta opetella kävelemään uudelleen. Hän kärsii kroonisista pää- ja niskakivuista. Kivut eivät mitä todennäköisimmin koskaan lähde kokonaan pois. Ford on oppinut kuntoutuksen sekä fysioterapian salat ja hallitsee tilanteensa paremmin kuin koskaan aiemmin.

IPSWICH, TAMPERE, KARIGASNIEMI Alkujaan Ford päätyi Suomeen Ipswichistä, Suffolkin kreivikunnasta Englannin länsirannikolta, sovittuaan tapaamisen tulevan vaimonsa, silloisen Runescape-pelikaverin kanssa. Ford pelkää lentämistä, joten hän kulki Suomeen junalla. Matka kesti kaksi päivää. He viettivät Suomessa muutaman viikon, kunnes he menivät yhdessä – junalla – Iso-Britanniaan. Vuoden jälkeen he päättivät taas palata Suomeen seuraavaksi vuodeksi, mutta oleskelu venähtikin kymmenen vuoden mittaiseksi, ehkä jopa lopulliseksi: ”Meillä ei ole suunnitelmissa palata, Suomi on hieno maa elää ongelmista huolimatta.” Ford harrastaa valokuvaamisen lisäksi tähtietiedettä ja on erityisen kiinnostunut aurinkokunnasta. Hän tarkkailee aurinkoa ja sen muutoksia erikoisvalmisteisilla kaukoputkilla. Sitä kautta hän innostui revontulista. ”Tein omia ennusteita, milloin auringossa tapahtuneet ilmiöt vaikuttaisivat Maahan. Seurasin aurinkotuulia sekä koronan massapurkauksia ja selvitin muun

”Huomasin, että revontulet ovat säännöllinen näky myös Tampereella. Minulle tulikin pakkomielle valokuvata niitä aina kun mahdollista.” muassa, osuvatko ne Maahan ja kauanko niillä menee kulkea tänne.” Aurinkotuulet kuljettavat hiukkasia Maan ilmakehään, jossa ne virittyvät ja purkautuvat. Tuolloin vapautuu valoa, joka näkyy taivaalla revontulina. ”Huomasin, että revontulet ovat säännöllinen näky myös Tampereella. Minulle tulikin pakkomielle valokuvata niitä aina kun mahdollista.” Revontulien innoittamana hän haki työpaikkaa revontulioppaaksi muutamasta paikasta. Ford suhtautui epäileväisesti mahdollisuuksiinsa, mutta hänelle tarjottiin viikon pituista harjoittelupaikaa Karigasniemeltä, pienestä kylästä Utsjoella Suomen ja Norjan rajalla. Ajatuksena oli harjoitella seuraavaa revontulikautta varten. Yllättävien muutosten vuoksi tarjous kuitenkin vaihtui suoraan seitsemän viikon pestiin. ”Epäröin aluksi lyhyen varoitusajan vuoksi, mutta se oli tilaisuus, jolle en voinut sanoa ei.” Saatuaan työtarjouksen Ford oli ollut Etapilla vasta vajaan kuukauden. Työkokeilusopimus Mediapajalla keskeytettiin työpaikan varmistuttua. Viimeinen päivä oli perjantai, ja jo aikaisin seuraavana maanantaina Ford oli matkalla pohjoiseen, 1100 kilometrin päähän Tampereelta. Työ pohjoisessa oli kuin Fordille tehty: hän oli vastuussa revontulien löytämisestä ja esittelystä ulkomaalaisille turisteille. ”Viikon aikana revontulia etsittiin kiihkeästi. Minun piti varmistaa, että vieraat näkivät revontulia ja saivat niistä valokuvia. Vastasin myös heidän kysymyksiinsä revontulista.” Revontulia katseltiin pimeällä iltaisin, mutta myös päivät olivat turisteille toiminnantäyteisiä. Päivisin ohjelmassa oli muun muassa moottorikelkkasafareita, koiravaljakkoajeluita ja vierailuja museo- ja luontokeskus Siidaan. Välimatkat ovat pohjoisessa pitkiä. Esimerkiksi lentokenttä oli kolmen tunnin ajomatkan päässä.

”Viikossa ajokilometrejä kertyi noin 2000, mutta tyytyväisten asiakkaiden näkeminen oli palkitsevaa. Viikonloput olivat vapaat, joten sain keskittyä omiin juttuihin. Ikävä kyllä lumella ja pilvillä oli myös usein omat suunnitelmansa viikonloppuisin.” Vaikka työ Lapissa on ohi, yhteys poh-

joiseen on yhä auki. Fordille selviää myöhemmin, saako hän uuden keikan revontulioppaana. On mahdollista, että yritys kustantaisi Fordille pienoislinja-autokortin, jolloin hän voisi kuljettaa 16 matkustajaa kerralla. Tällä kertaa työn sijainti olisi Tampereesta katsottuna hieman parempien liikenneyhteyksien päässä.

▲ Revontulia näkee todennäköisimmin kello 21 jälkeen, kun ”magneettinen yö” alkaa. Magneettikentän häiriöt ovat suurimmillaan noin puoli tuntia ennen keskiyötä, jolloin olosuhteet ovat revontulille otollisimmat. Utsjoella revontulia näkyy keskimäärin useammin kuin joka toinen yö.

016

ETAPPILEHTI 01/2017

017

ETAPPILEHTI 01/2017

Köyhyyden monet kasvot TEKSTI JA KUVA Ilona Wiljanen

Köyhyys on monimuotoista. Köyhyysrajan alapuolella voi kituuttaa niin täysipäiväisesti työssäkäyvä, mielenterveysongelmien kanssa painiva, yksinhuoltaja kuin työtönkin. Jokainen heistä kokee köyhyyden eri tavalla, mutta jokaista yhdistää huoli omasta pärjäämisestä.

ENTINEN YKSINHUOLTAJA, Taina, on tottunut köyhyyteen. Lapsuudessaan Taina sai kokea miltä tuntuu elää omakotitalossa ilman sähköä ja juoksevaa vettä, kun hänen isänsä jätti laskut maksamatta. Seuraavassa asunnossa jätettiin vuokrat maksamatta ja nelihenkinen perhe oli ahdingossa vaikka perheen äiti teki kahta työtä. “Lapsuus ja opiskeluajat opettivat selviämään. Äiti piti huolen, että minulla ja veljelläni oli ruokaa, ja samasta olen pitänyt kiinni omankin lapsen kohdalla. Oli rahatilanne mikä tahansa.” Kun Tainalle syntyi ensimmäinen lapsi, ei hänelle jäänyt palkasta käteen sen enempää, kuin sosiaaliturvan jälkeen olisi jäänyt. Ensin ostettiin vauvalle kaikki tarpeellinen, minkä jälkeen hoidettiin päihdeongelmaisen miehen asiat ja viimeiseksi, jos rahaa jäi, ostettiin itselle ruokaa. Huonekalut ja vaatteet tulivat pääasiassa lahjoituksina tai ostettiin kirpputorilta. Televisio dyykattiin roskakatoksesta. Autoa ei ollut, joten liikkuminen hoidettiin jalan tai linja-autolla. Avioeron jälkeen Tainan taloudellinen tilanne koheni. Tuntisopimusta nostettiin ja vaikka vieläkään ei ollut varaa

käydä kampaajalla tai elokuvissa, oli hänellä varaa ostaa itselleen ruokaa ja välillä jotain ylimääräistäkin. “Kaverilta sain kasan vaatteita, mutta lapsi vei niin paljon aikaa ja huomiota, ettei ehtinyt miettiä, mitä tekisi ja mihin menisi, neljän seinän sisällä ei raha kulu.” Kaikesta huolimatta syrjäytyminen on Tainalle vierasta. Hän on aina yrittänyt pysyä kiinni työelämässä ja pitää sosiaalisia suhteita yllä. Köyhyyden Taina kokee periytyväksi. Kunnianhimo omaa tulevaisuuttaan kohtaan puuttuu ja ihminen tyytyy helposti vähempään. Kaikesta huolimatta hän on tyytyväinen elämäänsä. Nykyisen aviomiehensä kanssa Tainan taloudellinen tilanne on parempi kuin ikinä ennen. Kaksi ihmistä tuo rahaa kotiin, ja autoakin on varaa pitää, mutta ostovoiman hän kokee heikentyneen jatkuvan hintojen nousun myötä. Ongelmalliseksi hän kokee tilanteen kahden pienen lapsen kanssa, kun molemmat vanhemmat tekevät vuorotyötä. Päivähoito-oikeutta ei ole, mutta lapsia ei voi jättää omilleenkaan pitkäksi aikaa, eikä ole vanhempia tai isovanhempiakaan auttamassa, joihin monet muut turvautuvat.

019

KÖYHYYS SEURAA TYÖELÄMÄÄN Arjesta selviytyminen on haastavaa työttömäksi jääneelle Jennikalle. Työttömyyttä on takana vasta muutama kuukausi, mutta hänen taloudellinen tilanteensa ei ole muuttunut. Aiemmassa työpaikassaan Jennika teki töitä urakkatyyppisesti laskutuksen kautta ja vaikka töitä oli pääsääntöisesti kuutena päivänä viikossa, toimeentulohakemukset tulivat kuukausittain tutuiksi. Huoli omasta pärjäämisestä on jatkuvasti läsnä. Kaupassakäynti ahdistaa, kun rahat riittävät laadukkaamman vaihtoehdon sijaan vain vähäravintoiseen ruokaan. Päänvaivaa aiheuttaa myös tilanteet, joissa rahaa pitäisi olla suurempiin investointeihin, kuten rikkinäisen imurin uusimiseen tai uusiin kenkiin. Työttömyyden alettua pelko yksin jäämisestä tuntui lamauttavalta. Mukava työporukka jäi ja arjesta puuttuu rutiinit. Köyhyys rajoittaa sosiaalista elämää, kun ei ole varaa mennä, tehdä ja harrastaa. “Ihmetellään, kun ei harrasta ja kun toteaa, että ei ole varaa, vastataan, että ei se niin kallista ole. On se minulle. So-

”Toivoisin, ettei muiden tarvitsisi kokea kotiaan häkiksi.”

siaalisissa tilanteissa köyhyys tuntuu toisinaan nololta ja raskaalta. Kaikki eivät ymmärrä, että aina ei ole varaa lähteä kahville tai ostaa luomutuotteita.” Jennika myöntää tehneensä elämässään vääriä valintoja. Hän on ottanut lainoja, joita ei pysty määräajassa maksamaan, hän on sotkenut luottotietonsa ja joutunut ongelmiin seurustellessaan väärän ihmisen kanssa, mutta näistäkin on noustu. On lähdetty opiskelemaan, oltu töissä, yritetty työllistyä yrittäjäpohjaisessa työssä ja jääty työttömäksi. Nyt mietitään seuraavaa siirtoa. Myös yösiivojaana työskentelevä Antti on oppinut elämään niukasti. Rahat riittävät välttämättömään, kun käy kaupassa taskulaskimen kanssa. Täysipäiväisestä työstään huolimatta hänellä ei ole ikinä varaa ostaa uusia vaatteita tai käydä vapaa-ajallaan esimerkiksi elokuvissa. Dyykkaaminen on tullut tutuksi ja lisätienestiä saadaan kesäisin pulloja keräämällä. Köyhyys oli osa arkea jo lapsuudessa. Alkoholisoituneet vanhemmat tappelivat yötä myöten, joka automaattisesti vaikutti koulumotivaatioon ja arvosanoihin. Tukea ei tullut eikä henkisiä voimavaroja ollut opiskeluun. Cateringalan koulutus hoidettiin kunnialla läpi

kaverin avustuksella. Valmistumisen jälkeen työura ei ottanut tuulta alleen ja Antti muutti vanhempiensa luota hetkellisesti isoveljensä nurkkiin. Työttömäksi jääneen nuoren tilanne huononi entisestään ja pahimmillaan rahaa ei ollut kuin maitopurkkiin. Parin vuoden päästä tulevaisuus näytti Antin kohdalla jo valoisammalta, hän sai oman asunnon ja pääsi kohtalaisen hyväpalkkaiseen varastotyöhön. Oli varaa ostaa oma auto ja kiertää kesäisin festareita, paniikkihäiriö lieveni ja lähti pikkuhiljaa kokonaan pois. Tilanne ei kuitenkaan ollut pysyvä. “Köyhä duunari on siitä inhottava yhteiskuntaluokka, että tullaksesi toimeen edes kohtalaisesti, olet joko ilman vapaa-aikaa kolmivuorotyössä ja viikonloputkin kiinni tai olet työtön, mutta rahaa ei ole juuri ollenkaan.” Köyhyys ahdistaa ja masentaa Anttia. Uuteen asuntoon muuttaminen ei ole mahdollista kohtuuttomien takuuvuokrien takia, ja kaupungin tarjoamien asuntojen jonot ovat loputtomat. Kotikaupunki tuntuu vankilalta, kun ei ole varaa matkustella tai käydä ulkopaikkakuntalaisten kavereiden luona. Rahat ei riitä edes harrastamiseen. “Tuntuu, että kaikkeen harrastami-

YLI PUOLI miljoonaa suomalaista elää tällä hetkellä köyhyydessä. Suhteellisen köyhyysrajan alapuolelle jää 660 000 suomalaista, joista 440 000 elää vielä syvemmässä köyhyydessä heidän tulonsa jäädessä alle minimibudjettirajan. Euroopan unionin määrittämä suhteellinen köyhyysraja on Suomessa 1190 euroa yk-

sineläjillä ja kahden aikuisen taloudessa 1785 euroa kuukaudessa asumismenoista riippumatta. Minimibudjettiköyhyysraja, josta käytetään Suomessa myös nimitystä pienituloisuusraja, on yksin vuokralla asuvalla 1077–1234 euroa kuukaudessa asuinpaikasta riippuen, ja 837 euroa omistusasunnossa asuvalla.

020

seen ja toimintaan tarvitsee rahaa ja kun sitä ei ole, ei tule lähdettyä minnekkään. Siinä syrjäytyy helposti, varsinkin nuorena.”

SYRJÄYTYMISTÄ JA IHMISPELKOA Mielenterveysongelmien kanssa taisteleva Joonas on elänyt köyhyydessä koko aikuisikänsä. Hän odottaa tällä hetkellä vastausta hitsauskurssille pääsystä. Rahaa ei ole kunnolliseen elämään, hänen on ollut pakko opetella elämään varojensa mukaan ankarimman kautta. Välillä on ollut kausia, ettei rahaa ruokaan ole ollut kahteen viikkoon, välillä syödään makaronia viikko toisensa perään. Nykyisin Joonas pärjää laskemalla senttinsä tarkasti ja ulkopuolisella avulla, tilille tulee viikossa 75 euroa. “Rikkaus periytyy, ja se on ongelma köyhille. Rikkaassa maassa on hinnat räätälöity rikkaille.” Vakava psykoosi, köyhyys ja erakkoluonne ovat edesauttaneet Joonaksen syrjäytymistä. Matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja ei ole. Baariin ei ole varaa, siellä kaikki kaverit on. Yksinäisyys verhoaa tulevaisuuden kuvaa. Arki on täytetty lääkkeillä ja ihmispelolla. Suru valtaa mielen, kun hän pysähtyy miettimään, ettei hänellä ole varaa lähteä pelaamaan edes biljardia tai mennä uimahalliin. “Tämä kansa on rikki, eikä se todellakaan ole syrjäytyneiden tai mielenterveysongelmaisten vika. Toivoisin, ettei muiden tarvitsisi kokea kotiaan häkiksi.” Haastateltavien nimet on muutettu.

ETAPPILEHTI 01/2017

Etapin rengasralli TEKSTI Sari Harsu KUVA Joni Syvänen

Keväisin Etapin Autopajalla elellään sekä kiireisiä että äänekkäitä aikoja, kun pulttipyssy soi ja rengaspesuri laulaa.

HUHTIKUU ON Etapilla renkaidenvaihtosesonkia. Toki ohessa tehdään tavanomaisia huoltohommiakin. Renkaidenvaihdon konkarit Anna ja Juha eivät kauan yhden auton renkaiden parissa puurra: ”Yhteistyö toimii, kun on hyvä työpari”, Juha kehaisee. Hänen mielestään renkaidenvaihto on ihan mukavaa puuhaa, kun samalla voi jutella työkaverin kanssa. Vaihtotyö alkaa sillä, että laitetaan rengaspaineet kohdilleen. Sitten nostetaan auto tunkeilla ylös ja vaihdetaan pyörät. Vaikka Autopajalla renkaat vaihtuvat rutiinilla ja varmoin ottein, ei tämä jokakeväinen ja -syksyinen askare ole jokaiselle autonomistajalle ja kokemattomalle tekijälle ihan yksinkertainen homma. ”Tavallinen virhe on nostaa auto vää-

▲ Autopajan tehotiimi vauhdissa: Pia (kuvassa vasemmalla) laittaa ilmanpaineet kuntoon, Juha käyttelee rengaspesuria ja Marke on vaihtamassa pyörää autoon. rin – nostetaan helmat lyttyyn”, Anna sanoo. ”Tai asennetaan renkaat väärille puolille”, Juha jatkaa. Renkaidenvaihtoa helpottaa, jos niihin ennen varastointia kirjoittaa, missä ne ovat viimeksi sijainneet, esimerkiksi ”VT” eli vasemmalla takana.

VAUHTIA JA VAARATTOMIA TILANTEITA Autopajan työnohjaaja Mika Nurmi kertoo, että kevään aikana renkaanvaihdossa käy toistasataa autoa.

021

”Vaihdamme noin viidet renkaat päivässä”. Aikaa yhden auton renkaiden vaihtoon ja pesuun kuluu noin kaksikymmentä minuuttia. ”Kymmenen minuuttia menee ilman pesua.” Myös Semsudin on vaihtanut jo monet renkaat tänä keväänä. Se sujuu siinä missä muutkin Autopajan hommat: ”Pajalla on hyvä porukka, ja asiakkaat ovat tyytyväisiä. Kaikki pelaa ihan hyvin.” Semsudinin osalta Etapin Autopajan kiireet jäävät pian taakse. Hänet on palkattu Silta-Valmennusyhdistykseen autonkuljettajaksi, ja työt siellä alkavat pian.

Pyörällä päästään TEKSTI Joni Syvänen & Sari Harsu KUVA Joni Syvänen

Sanotaan, että autoilijat eivät pidä jalankulkijoista, eikä jalankulkijat autoilijoista, mutta pyöräilijöitä vihaavat kaikki.

HIENOA HIEKKAA hampaissa, kuraa puntissa, pölyä silmissä ja tihkusateen kostuttamat vaatteet. Pyöräily ei välttämättä aina ole ruusuilla tanssimista, mutta pidemmällä aikavälillä se on hyödyllistä. Se kasvattaa kuntoa, säästää rahaa ja on muutenkin kätevä tapa liikkua. Tampere valittiin vuoden 2013 pyöräilykunnaksi. Vuosittaisen valinnan tekee Suomi Pyöräilee -työvaliokunta. Raatiin kuuluu henkilöitä pyöräilytahoilta ympäri Suomea. Palkinnon perusteena oli muun muassa voimakas pyöräilyolosuhteiden kehittäminen ja pyörilyn edistäminen. Tampereella onkin panostettu pyöräteiden kuntoon ja ylläpitoon, ja opasteita on uusittu. Tampereella on kattava pyöräverkosto, kun tietää reitit. Pyöräilyn määrä on kasvanut Tampereella tasaisesta vuosituhannen vaihteen jälkeen. Tammerkosken ylittävillä silloilla kulkee huipputunnin aikana jopa 1600 pyöräilijää. Tampere tilastoi varsinkin kaupunkialueen pyörilymääriä tarkasti. Keskustan alueella on yli viisikymmentä seurantapistettä. Tunnetuin tilastointipiste lienee Puutarhakadulla, jossa on toistai-

seksi ainut näytöllä varustettu laskuri. Puutarhakatu on keskustan vilkkaimpia kevyen liikenteen väyliä. Laskureilla seurataan pyöräilijöiden käyttäytymistä ja sitä, miten muutokset pyöräteissä vaikuttavat reittivalintoihin. Seuranta auttaa tulevaisuudessa uusien pyöräreittien suunnittelussa. Tampereen kaupunkiseutu on käynnistänyt kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelman, jonka tavoitteena on entisestään lisätä kestävää liikkumista kaupungissa. Monivuotisen suunnitelman pyrkimyksenä on, että vuonna 2030 kävely ja pyöräily ovat tärkeitä, arvostettuja ja turvallisia jokapäiväisiä liikkumismuotoja. Pyörät ovat myös ongelmapesäkkeitä. Milloin laakerit paukkuvat, jarrut vinkuvat, ketjut rohisevat ja kumit ovat puhki. Etapin Pyöräpajalla huolletaan pyöriä ympäri vuoden.

PASIKIN PYÖRÄILEE Etapin Autopajalla asentajana toimiva Pasi Järvinen pyöräilee aamuisin viiden kilometrin matkan Etapille ja iltapäivi-

022

sin saman verran takaisin. Kotona on kaksi autoa, mutta silti Pasi on pyörämies. ”Toisesta autosta on moottori hajalla, ja toinen on katsastamaton.” Vaikka osin käytännön pakosta, Pasi pyöräilee myös ihan liikunnan ilosta. ”Vain silloin tympii, kun sataa kissoja ja muita mereneläviä.” Huoltopuuhat ja renkaan paikkauskin työmatkapyöräilijältä luonnistuvat, joten pyörän kunnossapito ei vaadi ulkopuolista apua. Matkalla tulee päivästä riippuen mietittyä milloin yhtä, milloin toista, mutta maisemien katseluun pyöräilijä ei juuri keskity. Vaikka Pasi on aina liikkunut pyörällä, pyöräily lisääntyi Autopajalle tulon myötä. Kun mies taannoin polki Etapille haastatteluun, hän oli reissun jälkeen aivan lopussa. Nyt kun autopajalainen on työkokeilujakson jälkeen palkkatukihommissa ja Etapille pyöräilyä on takana jo monta kuukautta, pyöräily on muuttunut huomattavan paljon kevyemmäksi. Nyt Pasi polkee jo kesäpyörää. Nastarenkainen talvipyörä odottaa kotona loppuvuoden liukkaita kelejä.

ETAPPILEHTI 01/2017

■ Komean miesvoimalla kulkevan menopelinsä Pasi on – totta kai – hankkinut Etapin Pyöräpajalta.

023

Tampereen Pettuletut – rehellistä yhdessäoloa TEKSTI Juha Laitila KUVAT Pettuletut

“IDEA SAI alkunsa, kun Luontopolkua eteenpäin -hankkeen pajalaiset olivat toivoneet mahdollisuutta retkeilyyn myös pajajakson jälkeen. Jennin kanssa laitettiin hankkeessa mukana olleille kutsukirje tapaamiseen, jossa selvitettiin nuorilta, millaista toimintaa he haluaisivat arkeensa. Tapaamisen päätteeksi päätettiin perustaa Luontopolkua eteenpäin -hankkeelle uusi vapaaehtoisvoimin toimiva retkikerho, Tampereen Pettuletut”, Juha Laitila kertoo. Retkikerhon tarkoitus on tarjota 17–29-vuotiaille pirkanmaalaisille työttömille mahdollisuus tutustua uuteen kaveriporukkaan. Kerhon pääpaino on retkeilyssä, ja se ei maksa osallistujille mitään. Retkeilyvälineitä on lainattavissa Etapin Leirivälinepajalta, ja kerho hoitaa ruoan sekä matkakustannukset.

YHDESSÄOLOA LUONNOSSA

Luontopolkua eteenpäin -hankkeessa on startannut uusi retkikerho, joka on osoittautunut enemmän kuin tervetulleeksi nuorten keskuuteen. Kerhon käynnistivät erä- ja luontoopasopiskelijat Jenni Rönkkö ja Juha Laitila syksyllä 2016.

Monien sosiaalinen elämä kaupungeissa on siirtynyt huolestuttavan paljon someen ja A-oikeuksin varustettuihin ravintoloihin. Silti monella nuorella on samankaltainen toive siitä, mitä arkeen haluaisi. Esimerkiksi retkeilyä, liikuntaa, ruoanlaittoa, käsitöitä, auringonlaskun katselua, taidegallerioiden kiertämistä tai vaikka lautapelien pelailua – siis sosiaalista kanssakäymistä, yhdessä olemista. “Tätä nuoret haluavat, mutta kaikilla ei ole sellaisia ystäviä arjessa, joiden kanssa yhdessäolo tuntuu turvalliselta. Vaikka ystäviä ehkä olisikin, kukaan ei syystä tai toisesta ota vastuuta järjestämisestä”, Juha puntaroi. Pettuletut järjestävät ohjelmaa jäsenten toiveita kuunnellen pääasiassa torstaisin. Yön yli -retkiä koetetaan sopia niin, että mahdollisimman moni pääsisi mukaan. Aiempaa retkeilykokemusta tai varusteita ei tarvitse olla. Menneisiin pidempiin retkiin on kuulunut muun muassa merikotkien bongaus ja pilkkiretki Pyhäjärvelle, Birgitan polun vaellusretki ja viimeisimpänä pääsiäisen fillariretki Siuron metsiin. Näiden lisäksi kerho on tehnyt lukuisia päiväretkiä Pirkanmaalla sijaitseviin luontokohteisiin esimerkiksi Näsijärven retkiluistelu, Horhan vauhdikkaat pulkkamäet sekä lukuisat laavut ja kodat. Retkien osallistujamäärä on ollut kerrallaan noin kymmenen henkeä.

KOKKISOTA “Pettuletut on sitä mieltä, että olet mitä syöt. Jos hyvinvointia ollaan hakemassa, pitää syödä hyvin. Täten jokainen retki toimii kokkikouluna, johon jokainen pääsee osallistumaan”, Juha kertoo iloisesti. Nimensä mukaisesti kerho ei yritä saada aikaan viiden tähden Michelinelämyksiä, vaan valmistaa ruokapöydän antimet laadukkaista mutta edullisista raaka-aineista. Tutuiksi ovat tulleet niin afrikkalaiset kuin aasialaisetkin keittiöt unohtamatta uusimpia kotimaan ruokailmiöitä tai luonnosta saatavien raaka-aineiden käyttöä. Petut kokkailevat kasvislinjalla ja ruokia suunnitellessa otetaan huomioon erityisruokavaliot.

FIILIKSIÄ METSÄSTÄ “On ollut mahtava huomata, että kerhoon on syntynyt hyväksyvä arvomaailma, joka näkyy ilmapiirissä. Jäseniä on jo noin 30, ja onneksemme mukaan on liittynyt monenlaista persoonaa. On lihansyöjiä, vegaaneja, sirkustaiteilijoita, valokuvaajia, kungfutaistelijoita, maailmanmatkaajia, tietokonepelaajia ja perheenäitejä. Kerhossa on tilaa jokaiselle. Meininki on, että nyt mennään yhdessä luontoon ja siellä ollaan kaikki kuitenkin vain ihmisiä”, Juha luonnostelee. Käytännössä se tarkoittaa sosiaalista kanssakäymistä ja yhdessäoloa, ja jokainen ottaa siihen osaa itselleen turvallisella tavalla. Toiselle se tarkoittaa puheensorinaa ja muiden viihdyttämistä ja toiselle taas kuuntelua ja hiljaisuutta. Uudet jäsenet otetaan aina mukaan innolla ja avosylin. “Monelle jo se, että on kavereita, joiden kanssa olla yhdessä ilman aikomusta päihtyä, on iso asia. On pohdittu alkoholin ja muiden päihteiden nostavan ihmisen itseluottamusta, jolloin on hel-

pompi saada yhteys toiseen ihmiseen. Riippuvuus voi syntyä huomaamatta. Suurin osa on maininnut fyysisen kunnon parantuneen kerhon myötä. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että luonnossa liikkuminen turvallisella porukalla ja laadukkaalla ruokavaliolla edistää jokaisen terveyttä ja hyvinvointia”, Juha kertoo. Pettuletuttujen toiminta on monelle turvallinen ympäristö kehittää itseään, kukin omalla tavallaan. Rohkeimmat voivat ottaa osaa arkoihinkin keskusteluihin, joiden käsittely metsässä iltanuotiolla on luontevampaa, kuin kaupunkiympäristössä aistiärsykkeiden keskellä. Syvät keskusteluaiheet ovat vaihdelleet laidasta laitaan häpeän tuntemuksista itsensä hyväksymiseen ja vihaan. Monille pidemmät yön yli -retket ovat olleet elämyksellisiä. Nukkuminen riippumatossa pakkasella, 70 kilometrin pyörävaellus lumisateessa, talven pilkinnät, pakkasyössä avantouinti tai vaikka iltanuotiolla kokkailu kaikessa hiljaisuudessa ovat suurelle osalle harvinaista herkkua. Ja tällaisissa olosuhteissa usein löytyykin uusia ystäviä.

TOIMINTA LAAJENEE Alusta alkaen Pettujen pääpaino on ollut luonnossa ja retkeilyssä. Jäsenmäärän kasvaessa toiveita on tullut myös toisenlaiseen toimintaan. Monet olisivat halukkaita urheilemaan uudella porukalla. “Ehkäpä kesällä nähdään retkikerhon laajentuvan myös urheiluosastoon. Toiveita on tullut jalkapallosta, koripallosta, lenkkeilystä ja uinnista”, Juha paljastaa. Mukaan ovat astuneet myös “kaupunkipäivät”, joissa vieraillaan taidegallerioissa, näyttelyissä, luennoilla,

avantosaunoissa ja joskus jopa lautapelikierroksella muiden jäsenten kodeissa. Kesällä luvassa ovat lukuisat ulkoilmakonsertit ja puistotapahtumat. Mukaan järjestäjiin Jennin ja Juhan avuksi liittyi hiljattain jo yksi jäsenistä, niin ikään luonto- ja eräopasopiskelut aloittanut Waltsu. Noheva eräopas näki, että kerhosta saa kokemusta tulevalle alalle ja asiakkaita tuleviin näyttötutkintoihin. Tämä on mahdollista myös muille jäsenille. Jäseniä kehotetaan jakamaan omaa osaamistaan muille. Esimerkiksi joogaharrastaja on vetänyt joogatunteja metsässä ja puutöistä kiinnostunut on opettanut vuolemista nuotiolla. Kerho tarjoaa hyvän alustan tutustua uusiin asioihin ja toisaalta mainion tilaisuuden jakaa omaa harrastuneisuutta.

JATKONÄKYMÄT “Pettuletut on toiminut vapaaehtoisvoimin kohta yhdeksän kuukautta, ja jäsenmäärä on ollut tasaisesti nousussa, vaikkei kerhoa ole edes mainostettu. Kuitenkin jäsenmäärän kasvaessa pitää pohtia, pystyykö toiminta jatkumaan. Retkien suunnittelu ja toteutus vaatii ohjaajilta suuren panostuksen. Jos kerhon jatko halutaan turvata, on ulkoinen rahoitus välttämätön. Tätä on kuitenkin jo alettu etsiä, ja toivottavasti Pettuletut saavat puitteet jatkaa pitkälle tulevaisuuteen”, Juha suunnittelee toiveikkaana.

MUKAAN TOIMINTAAN Lisätietoa toiminnasta ja liittymisestä saa Luontopolkua eteenpäin -hankkeen projektipäälliköltä Niina Rautiaiselta. Liittyminen kerhoon on helppoa, eikä se sido mihinkään.

► Polkupyöräretki Tampere– Siuro. Lumisade yllätti kulkijat pääsiäisenä.

026

ETAPPILEHTI 01/2017

027

Kuva: Luontopolkua eteenpäin -hankkeen nuori

▲ “Kannattaa heittäytyä ja kokeilla uutta, vaikka pelottaisikin.” Tekstit näyttelykuviin ja voimavarakortteihin poimittiin Luontopolun blogikirjoituksista.

”Tuli palaa, vaikka nuotio olisi sammunut” – Luontopolun valo kuvissa TEKSTI Sari Harsu

028

ETAPPILEHTI 01/2017

Luontopolkua eteenpäin -hankkeen nuoret ovat valokuvanneet suomalaista luontoa eri vuodenaikoina neljän vuoden ajan. Luontoympäristö on tarjonnut nuorille inspiroivan ympäristön, jossa on turvallista pysähtyä pohtimaan omaa elämää, vahvuuksia ja voimavaroja.

LOPPUVUODESTA 2016 Luontopolkua eteenpäin -hanke sai Majaojasäätiön valokuvataiteen apurahan Luontokuvista valoa ja voimaa elämänpoluille -projektiin. Projektissa syntyivät voimavarakortit, joissa on nuorten ottamia kuvia ja heidän ajatuksiaan. Voimavarakorttien tekstit kertovat elämästä ja vievät lukijan tärkeiden asioiden äärelle. Ne ovat peräisin nuorten suusta tai kynästä, luontopolkumatkan aikana sanotuista tai kirjoitetuista mietteistä. Esimerkiksi rohkeutta ja uskaltamista on mietitty paljon. Moni on löytänyt itsestään jotakin uutta. ”Kannattaa heittäytyä ja kokeilla uutta, vaikka pelottaisikin.” ”Uskallan tehdä asioita, joita en uskonut uskaltavani.” ”Olen sitkeämpi kuin luulin.” Luontokuvista valoa ja voimaa elämänpoluille -taidenäyttely järjestettiin Tampereella maaliskuussa 2017 yhteistyössä Museokeskus Vapriikin kanssa. Taidenäyttelyssä oli esillä voimavarakorttipakan kaikki 39 luontokuvaa sellaisena, kuin ne pakassa ovat, ja näiden lisäksi näytillä oli yhdeksän valokuvasuurennosta pakan korttikuvista. Luontokuvista valoa ja voimaa elämänpoluille -projektin kautta nuoret osallistuivat osaltaan Suomi 100 vuotta -juhlavuoteen nostamalla esiin luonnon tärkeyden ja merkityksen terveyteen ja hyvinvointiin. Näyttelyn pystyttämisessä hyödynnettiin myös Etapin Mediapajan osaamista. Pajan valokuvaaja Przemyslaw Krawinski oli mukana pystyttämässä näyttelyä ja työnohjaaja Joni Syvänen

katsoi, että kuvat ovat teknisesti kunnossa. Luontopolun nuoret kertoivat näyttelyn pystyttämisen olleen mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus. Sommittelussa oli omat haasteensa, mutta lopputulokseen oltiin tyytyväisiä Kuvakortit, joissa jokaisessa on pätkä tekstiä, aseteltiin isojen kuvien alle niin, että tekstit muodostivat tarinallisen polun. Vapriikista valokuvanäyttely siirtyi Seurakuntien talon Suurella sydämellä -klubille, missä järjestettiin näyttelyn avajaiset 10. huhtikuuta. Avajaisissa oli paikalla nelisenkymmentä kiinnostunutta. Luontopolun nuoret ja työn-

tekijät kertoivat hankkeesta ja avasivat tilaisuudessa näkökulmia teokset synnyttäneisiin seikkailuihin. 30 ensimmäiseksi ilmoittautunutta sai avajaisissa omakseen Luontopolkua eteenpäin -voimavarakorttipakan. Kortit ovat herättäneet suurta mielenkiintoa, mutta valitettavasti ainakaan tällä hetkellä niitä ei voi ostaa mistään. Kahdensadan pakan erää on jaettu ilmaiseksi, ja kortit ovat huvenneet reipasta vauhtia. Vain muutama pakka on enää jäljellä. Näyttely oli nähtävissä Seurakuntien talolla huhtikuun loppuun asti. Missä kuvat ovat esillä seuraavaksi, ei ole vielä varmistunut.

Kuva: Sari Harsu

▲ Valokuvanäyttely oli esillä Seurakuntien talolla huhtikuussa 2017.

029

Etapissa harjoittelemassa yksilöohjausta TEKSTI Nina Saarimaa KUVA Joni Syvänen

030

ETAPPILEHTI 01/2017

KUKA?

MITÄ?

Olen sosionomiopiskelija Tampereen ammattikorkeakoulusta. Opiskelen toista vuottani ja valmistua pitäisi jouluna 2018. Tällä hetkellä näyttäisi, että tavoitteeseen pääsenkin. Tämä lukuvuosi päättyy harjoitteluun Etapissa, ja ensi vuonna vuorossa on opinnäytetyön väkertäminen.

Tällä hetkellä olen harjoittelemassa yksilöohjaajan työtehtäviä Etapissa. Etappiin päädyin lukuisien mutkien kautta. Halusin harjoitteluun paikkaan, joka olisi työnkuvaltaan hieman erilainen kuin edellisvuoden harjoittelupaikkani Naistari. Naistarilla asiakaskunta koostui maahanmuuttajanaisista, joten Etappi eroaa tästä kansainvälisestä tapaamispaikasta jo siinä suhteessa paljonkin. Ennen harjoittelua minulla ei ollut juurikaan tietoa työpajoista tai edes siitä, miten työpajoille on mahdollista päästä. Harjoittelu Etapilla on siis minulle iso oppimiskokemus. Harjoitteluni kestää kymmenen viikkoa. Aloitin maaliskuun puolivälissä ja jaksoni loppuu toukokuun loppupuolella. Yksilöohjaajaharjoittelijana olen päässyt tekemään oikeaa asiakastyötä sekä tutustumaan tähän työhön liittyvään byrokratiaan. Olen päässyt yksilöohjaaja Sari Harsun mukana koulutuksiin sekä tutustumaan muihin organisaatioihin ja yhteistyökumppaneihin. Tavoitteenani on oppia hahmottamaan laajemmin palveluita, joita työttömille tarjotaan. Toivon, että tämän harjoittelujakson päätteeksi minulla olisi selkeämpi kuva työttömän arjesta.

MIKÄ? Sosionomina voin työllistyä sosiaalialalle esimerkiksi sosiaalityöntekijän työpariksi. Työni tulee olemaan asiakaskeskeistä, ja päätehtävänäni on syrjäytymisen ehkäiseminen sekä osallisuuden lisääminen, oli asiakasryhmänä mikä tahansa. Toimin siis yhteiskunnan heikoimpien puolustajana ja äänenä silloin, kun he eivät itse siihen pysty. Tulevaisuudessa minua kiinnostaisi työskennellä nuorten ja aikuisten parissa sekä perheiden kanssa tai lastensuojelussa. Pyrin pitämään mieleni avoimena.

031

Etappi lähettää yhteistyökumppaneilleen ja muille tärkeille tahoille sähköisen tiedotteen kerran kuukaudessa. Olemme koonneet tähän viimeisimpien tiedotteiden antia. Mikäli haluat mukaan postituslistalle, ilmoita sähköpostiosoitteesi Mediapajan ohjaajalle: joni.syvanen@etappi.info.

TAMMIKUU 2017 HANKKEET JATKAVAT Rasti – voimavarapiste työttömille -hanke jatkaa toimintaansa Klingendahlissa Hämeenpuistossa. Alkuvuodesta Rastin työntekijät keskittyvät asiakastyöhön ja kokoavat samalla uutta voimavararyhmää. Edellinen ryhmä päättyi joulukuussa, ja se sai ryhmään osallistuneilta hyvää palautetta. Ryhmäläisten toiveesta ryhmän kestoa jopa jatkettiin kolmella kokoontumisella. Jos ryhmämuotoinen toiminta kiinnostaa ja on intoa sitoutua voimavararyhmän jäsenyyteen – pohtia ryhmässä omaa elämäänsä ja voimavarojansa sekä osallistua erilaisille vierailuille ja tapahtumiin – kannattaa ottaa yhteyttä Susannaan (susanna.oksanen@etappi.

info, 050 364 0236) tai Katjaan (katja. koskensalo@etappi.info, 050 364 0050). Rastin työntekijöiltä voi varata aikaa entiseen malliin myös keskustelukäynnille tai terveystapaamiseen. Myös Luontopolkua eteenpäin -hanke jatkuu. Hankkeen seuraava kolmen kuukauden jakso on täynnä. Uudet pajalaiset aloittavat retkensä luontopolulla 30. tammikuuta. Hankkeen väellä on tekeillä myös voimavarakortit voimaannuttavista luontokuvista omaksi ja muiden iloksi. Valokuvanäyttelykin on suunnitteilla Majaoja-säätiön apurahan turvin.

TYÖTTÖMILLEKIN KUNTOUTUSTA Tammikuussa Etapilla vieraili Härmän Kuntokeskuksen Sami Sarsama. Hän esitteli moniammatillista yksilökuntoutusta. Myös Etapin pajoilla työskente-

levät voivat hakea kuntoutukseen, jos jokin fyysinen tai psyykkinen ongelma hankaloittaa työelämään pääsyä tai siellä pysymistä. Yksilökuntoutus on Kelan kustantamaa, ja sen kesto on enimmillään 16 vuorokautta. Kuntoutus suunnitellaan asiantuntijatyöryhmän kanssa vastaamaan kuntoutujan yksilöllisiä kuntoutustarpeita. Kuntoutukseen haetaan Kelan lomakkeella KU132, ja hakemukseen liitetään lääkärin B-lausunto. Lääkärinlausunto kuntoutuksen tarpeesta siis pitää hankkia ennen hakemuksen täyttämistä.

HELMIKUU 2017 AUTOPAJALAISILLE TULITYÖKORTTEJA

Teuvan aikuiskoulutuskeskuksen Kalevi Kulmala kävi 8.2. pitämässä autopajalaisille tulityökorttikoulutuspäivän. Teoriaosuuden jälkeen pajalaiset saivat kirpeässä pakkassäässä mennä tulta päin ihan konkreettisesti. Ennen tulen sytyttämistä Kulmala teki pelastuslaitokselle ilmoituksen paloharjoituksesta. Jokainen kortin suorittaja sai vuorollaan peittää palavan kohteen sammutuspeitolla. Sen jälkeen harjoiteltiin jauhesammuttimen käyttöä. Lopuksi käyteltiin vielä hiilidioksidisammutinta. Ulkoilmaosuutta seurasi vielä vähän teoriaa, jonka jälkeen etappilaiset suorittivat kirjallisen testin. Kaikki läpäisivät testin ja saivat tulityökortin, joka on voimassa viisi vuotta ja antaa valmiudet tehdä tulitöitä turvallisesti.

KRISTIINA MUIHIN TEHTÄVIIN Helmikuun 24. päivänä Etapilla vietettiin yksilöohjaaja Kristiina Nippulan läksiäisiä.

◄ Autopajalainen harjoittelee käsisammuttimen käyttöä.

Kuva: Mirka Nikkilä

032

ETAPPILEHTI 01/2017

MAALISKUU 2017 ETAPPI TEKEE ARVOKASTA TYÖTÄ

Kuva: Mirka Nikkilä

▲ Toiminnanjohtaja Kauko Salmivirta kiitti Kristiinaa hyvin tehdystä työstä. ”Olet saavuttanut asiakkaiden luottamuksen ja vienyt heidän asioitaan napakasti eteenpäin.” Kristiina aloitti Etapin yksilöohjaajana keväällä 2010, kun Etapin pajat olivat vielä Tampereen keskustassa, linja-autoaseman vieressä. Kristiinan ohjaushankkeen kohderyhmää ovat olleet ennen kaikkea nuoret, mutta käytännössä Kristiina on kuitenkin tarpeen mukaan ohjannut tai tukenut kaikenikäisiä pajalaisia. Toivotamme Kristiinalle onnea tulevaan ja uskomme, että tässä tullaan törmäilemään jatkossakin, jopa täällä Etapin tontilla, onhan Kristiina muun muassa Puupajan uskollinen asiakas.

MUKANA LUOMASSA TYÖLLISTYMISPOLKUJA Etappi oli mukana 7.2. TE-toimistossa järjestetyssä Työllistymispolkuja-tapahtumassa. Aluksi toistakymmentä eri Tampereen seudun toimijaa esitteli omia palveluitaan salilliselle työttömiä työnhakijoita. Yksilöohjaaja Sari Harsu kertoi kuulijoille Etapin pajatoiminnasta. Esityksen jälkeen yksilöohjaaja vastaili aulan rekrytorin esittelypisteellä Etapista kiinnostuneiden työnhakijoiden kysymyksiin. Kiinnostuneita Etapin tiskillä riittikin mukavasti koko tilaisuuden ajan.

Etapin pajoilla viime vuonna olleet ovat antaneet asiakaspalautetta pisteyttämällä lomakkeen 13 väittämää asteikolla 1–5. Palautteesta on tehty yhteenvetoa, ja 43 täytettyä vastauslomaketta aika lailla vahvistavat samaa viestiä, joita aiempien vuosien kyselyt ovat antaneet. Väittämä ”Työyhteisöön on ollut mukavat tulla”, on saanut eniten vitosvastauksia (27 kpl). Toiseksi eniten vitosvastausta on annettu väittämään ”Työvalmentajat ovat ammattitaitoisia ohjaajia” (25). Edellisessä kyselyiden koonnissa kahden kärki oli sama, järjestys vain päinvastainen – yhden kappaleen erolla. Kolmanneksi eniten vitosvastauksia annettiin niin tänä kuin viime jaksollakin väittämään ”Olen saanut työstäni kehittävää palautetta” (18 kpl) ja loput tulevat perässä hyvin pienellä piste-erolla. Ykkösellä tai kakkosella pisteytettyjä väittämiä ei juurikaan ollut. Vähiten arvosanaa viisi on annettu väittämään ”Sosiaaliset taitoni ovat vahvistuneet” (9 kpl), mihin syynä saattaa toisaalta olla arvion antajan kova itsekritiikki, toisaalta se, että mahdollisesti tapahtunutta kehitystä voi olla vaikea itse huomata. Toisaalta kuitenkin tässäkin kohdassa arvosanan 1 on antanut vain yksi vastaaja ja arvosanaa 2 ei ole antanut yksikään, joten lähes kaikki uskovat jonkinasteista positiivista kehitystä tässäkin asiassa tapahtuneen. Kyselyn perusteella etappilaiset ovat kokeneet savuttaneensa työjaksonsa tavoitteita hyvin. He ovat myös mielestään saaneet pajajaksonsa aikana riittävästi neuvontaa ja vertaistukea sekä yksilökohtaista ohjausta. Kymmenessä paperissa on kirjoitettu jotakin lopun tyhjille riveille. Kaikki nämä kommentit ovat erittäin positiivisia. Pajalaiset kiittelevät Etapin väkeä, kertovat oppineensa monenlaisia taitoja sekä työtehtäviin että esimerkiksi ihmisten kanssa olemiseen liittyen. Työilmapiiriä kehutaan useassa paperissa. Kaksi esimerkkiä palautteesta: ”Etappi auttoi sosiaalisten tilanteiden pelosta pois.”

033

”Etappi on ihana paikka, jossa olemisesta olen nauttinut. Teette hyvin arvokasta työtä. Toivon kaikkea hyvää jatkossa. Ihanaa talvea.”

MEDIAPAJALAISET KUVASIVAT ELOKUVAJUHLIA Mediapajan kuvaajakaksikko sai pestin Tampereen elokuvajuhlille talkoohommiin. Przemyslaw ja Tatu kuvasivat ihmisiä jokaisena tapahtumapäivänä 8.3. –11.3. eli keskiviikosta lauantaihin. Kokemus oli molemmista nuoristamiehistä ihan kiinnostava, vaikkakaan se ei ollut osaaville kuvaajille erityisen haasteellinen tai luova rupeama.

ETAPPILAISET LUOVUTTIVAT A lk uv uodest a r yhmä et appilaisia kävi luovuttamassa verta. Reissu meni mukavasti ja kivuttomasti. Luovutuksen jälkeen pajalaiset ja yksilöohjaaja istuivat vielä nauttimassa SPR:n tarjoamaa välipalaa. Tampereen veripalvelutoimisto sijaitsee vanhan pääpostin talossa seitsemännessä kerroksessa osoitteessa Rautatienkatu 21 B. Tarkemmat tiedot löytyvät netistä. Suosittelemme verenluovutusta muillekin!

Kuva: Przemyslaw Krawinski

▲ Tatu asettaa vieraista otettuja kuvia seinälle Tampere Film Festivalilla.

ETAPIN PALVELUT

AUTOPAJA

POLKUPYÖRÄPAJA

Autopajalla tehdään määräaikaishuoltoja, jarrutöitä, iskareiden vaihtoja, pakoputkitöitä, nivelien vaihtoja, kytkimen korjauksia, rengastöitä, katsastustarkastuksia ja katsastuksia sekä muita auton perinteiseen korjaukseen ja kunnossapitoon liittyviä töitä.

Polkupyöräpajalla kunnostetaan ja kierrätetään lahjoituksena saatuja fillareita perinteisistä kesäpyöristä vaihteellisiin maastopyöriin. Pajalta on hankittavissa myös varaosia.

A-J Halme ( 050 441 8777 + antti-jussi.halme@etappi.info

A-P Rakkolainen ( 050 431 0075 + ari-pekka.rakkolainen@etappi.info

TYÖNOHJAAJA:

Mika Nurmi ( 050 431 0072

Asiakkaiden pyörille tehdään pieniä huoltoja ja korjauksia. TYÖNOHJAAJA:

LUONTOPOLKUA ETEENPÄIN -HANKE

PUUPAJA

Pajalla kunnostetaan huonekaluja ja muita puuesineitä sekä tehdään esimerkiksi pöytiä, tuoleja, hyllyjä, kaappeja, ovia sekä erilaisia pien-esineitä. Työt suunnitellaan yhdessä asiakkaiden kanssa heidän toivomustensa mukaan. TYÖNOHJAAJA:

Luontopolkua eteenpäin -hanke yhdistää Etapin työpajatoiminnan luonto- ja erämatkailuun perehtymiseen sekä leirien ja tapahtumien suunnitteluun ja toteuttamiseen. TYÖNOHJAAJA:

Niina Rautiainen ( 050 560 4710 + niina.rautiainen@etappi.info YKSILÖOHJAAJA:

Taru Järvinen ( 040 766 8459 + taru.jarvinen@etappi.info

MEDIAPAJA

Mediapaja tarjoaa media-alan palveluja. Pajalla tuotetaan tekstiä, valokuvataan, taitetaan julkaisuja, tehdään mainoksia ja luodaan nettisivuja.

Jouni Tuovinen ( 050 431 0074 + jouni.tuovinen@etappi.info

SIIVOUSPAJA

Siivousosasto vastaa Etapin puhtaanapidosta ja siivouksesta. Harjoittelijoita ohjataan ammattimaiseen siivoustyöhön. Heitä opastetaan ammattivälineiden ja koneiden käytössä. TYÖNOHJAAJA:

Tarja Pihlman ( 040 768 2813 + tarja.pihlman@etappi.info

LEIRIVÄLINEPAJA

Myös tämä lehti on suunniteltu ja toteutettu Mediapajalla.

Leirivälineitä kunnostetaan ja säilytetään Auto- ja Pyöräpajan rakennuksessa. Pajalle on oma sisäänkäynti. Varastosta löytyy retkeilyvälineitä laidasta laitaan, soppatykeistä ahkioihin ja kauhoista kaminoihin.

Joni Syvänen ( 050 431 0077 + joni.syvanen@etappi.info

Kimmo Viinikkala ( 040 801 6002 + kimmo.viinikkala@etappi.info

TYÖNOHJAAJA:

034

RASTI – VOIMAVARAPISTE TYÖTTÖMILLE

Rasti ottaa asiakkaita vastaan Klingendahlin kiinteistössä osoitteessa Hämeenpuisto 44. Rasti on maksuton hyvinvoinnin palvelupiste, jossa Katja Koskensalo ja Susanna Oksanen tarjoavat tukea ja ohjausta niin fyysiseen ja psyykkiseen kuin sosiaaliseenkin hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä. Rastissa on mahdollisuus -yksilökeskusteluun, jossa käsitellään itselle tärkeitä teemoja -terveyskartoitukseen, jossa voi mittauttaa esim. verenpaineen ja keskustella terveydestä -voimavararyhmään, jossa edistetään siihen osallistuvan hyvinvointia pienessä porukassa. YHTEYDENOTOT:

Terveydenhoitaja Susanna Oksanen ( 050 364 0236 + susanna.oksanen@etappi.info

(

YRITYSKOORDINAATTORI

Yrityskoordinaattori toimii linkkinä Etapin ja yritysten välillä ja hoitaa muun muassa edelleensijoituksia. TYÖNOHJAAJA:

A-J Halme ( 050 441 8777 + antti-jussi.halme@etappi.info

TOIMINNANJOHTAJA

Kauko Salmivirta ( 0400 799 526 + kauko.salmivirta@etappi.info

Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry Sarvijaakonkatu 28 ja 30 33540 Tampere

Elämäntaidon valmentaja Katja Koskensalo ( 050 364 0050 + katja.koskensalo@etappi.info

( 010 231 23 60 Puhelun hinta 8,35 snt/puh + 16,69 snt/min Hinnat sis. alv 24 %

)

YKSILÖOHJAUS

etappi@etappi.info www.etappi.info

Etappi pyrkii edistämään asiakkaidensa elämänhallintaa ja hyvinvointia esimerkiksi yksilöohjauksen avulla. YKSILÖOHJAAJA:

Sari Harsu ( 050 560 6436 + sari.harsu@etappi.info

Etappi ja Etapin Mediapaja löytyvät myös Facebookista ja Twitteristä.

TOIMISTO & TALOUS

Seija Siniranta ( 010 231 2360 + seija.siniranta@etappi.info

035

036