FIBA
Sisällysluettelo:
Helsingin yliopiston arkeologian opiskelijoiden pää-äänenkannattaja. Julkaisija FIBULA ry.
Pääkirjoitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Minna Rönkä
83. lehti 21. vuosikerta ilmestyy 4 kertaa vuodessa
FUKSIT! ILMAISTA VIINAA! . . . . . . . . . . . 4 Aleksi Pienimäki Fibulan Keski-Suomen ekskursio . . . . . . . 6 Elisa Väisänen
Toimituskunta:
Kuulumisia länsinaapurista vol.2 . . . . . . . . 11 Heidi Vuorenmaa
Päätoimittaja: Minna Rönkä
Indiana Jones ja Hello Kittyn arkki . . . . . . . 14 Tuuli Heinonen ja Essi Ruuskanen
Toimittajat: Marko Marila Rauno Nikula Elisa Väisänen Minna-Maria Bonsdorff Yhteystiedot: Sähköposti: minna.ronka@helsinki.fi Postiosoite: Fibula ry./Fiba KulTu/Arkeologian oppiaine PL 59 00014 HELSINKI Paino: Picaset Tämä julkaisu saa HYYn järjestölehtitukea.
ISSN 1237-2084
Norge - ett år bland fjellaper . . . . . . . . . . . 20 Roland Vösa Totuus meistä arkeologeista eli Fiban kesägallupin tulokset . . . . . . . . 23 Minna Rönkä Puuhatehtävä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 Minna Rönkä
Etukansi: Maukka kesälomalla Tyyne Takala Takakansi: Sarjakuva Lauri Mäntylä
Pääkirjoitus Minna Rönkä
M
aailmanpyörä pyörii taas, jäätelökioskeille kiemurtelevat jonot ovat palanneet kaupunkikuvaan, ja Suvivirsi kaikuu koulujen saleissa. Varmin merkki kesän saapumisesta on kuitenkin se, että arkeologit katoavat yksi toisensa jälkeen kaupungista, kaivautuvat kuka mihinkin kuoppaan ja hankkivat itselleen koko kesän läpi kestävän, mullansekaisen kestorusketuksen. Ne meistä, jotka syystä tai toisesta olemme päätyneet viettämään kesämme kaupungissa siistin sisätyön parissa, voimme käristää itseämme parvekkeella itseruskettavan voimin, jotta koko kesän kentällä pyörineet kaverit eivät syksyllä pääsisi leuhkimaan oudoissa paikoissa olevilla rusketusraidoillaan. Tai sitten voimme lohduttautua sillä, että vältymme ulkotyön aiheuttamalta kasvaneelta ihosyövän riskiltä... Toivottavasti kentälle häipyvätkin malttavat viipyä Helsingissä vielä sen aikaa, että saavat tämän upean, mutta ihan pikkiriikkisen myöhästyneen kesä-Fiban käsiinsä. Tämä lehti on varmasti fibulistien mieleen, sillä käytimme hyväksemme Fiban kesägallupin paljastamia lukijoiden toiveita ja lisäsimme lehteen juuri niitä asioita, joita lukijat eniten kaipaavat. Voinkin ylpeänä ilmoittaa, että tämän tiukan tehostamis- ja priorisoimisprosessin tuloksena onnistuimme moninkertaistamaan lehdessä olevien mammuttien määrän! (En kuitenkaan paljasta tarkkaa määrää, koska saatte itse arvuutella sitä tämänkertaisessa puuhatehtävässä...)
Koska lehtemme näin ollen on entistäkin kauniimpi, laadukkaampi, asiallisempi ja hauskempi, en piinaa teitä tämän pidemmillä löpinöillä vaan päästän teidät nauttimaan muustakin sisällöstä kuin tästä pakollisesta sivuntäytepropagandasta. Muistakaa laskea mammutteja!
Fiba 2/2011
FUKSIT! ILMAISTA VIINAA! … olisi kiva saada! Mutta jos nyt ihan ensin luette ihan pari riviä, jooko? Ihan ensimmäiseksi onneksi olkoon! Jos systeemit ovat yhtään linjassa aiempien vuosien kanssa, niin olette käyneet läpi epäinhimillisen tiukan seulan ja kuulutte nyt siihen kapeaan keihäänkärkeen, jolla on kateutta herättävä etuoikeus tehdä heti astronautista seuraavaksi siisteintä hommaa, nimittää sitä työksi ja nostaa sillä verukkeella palkkaa – tervetuloa opiskelemaan arkeologiaa! Täytyy takoa onnittelut perille nyt kun rauta on vielä kuumaa, koska orientaatioviikon hullunmyllyssä kaikenmaailman toivottelut, (itse?)kehut ja lobbaamiset kokevat inflaation viimeistään ensimmäisen päivän iltana. Yritänkin nyt ovelasti iskeä alun infoähkyn ohi ja antaa yhden ex-fuksin, nykyisen pj:n retaleen terveiset suoraan Fibulan emosuonen kärkeen!
1. Yliopisto ei ole koulu, ettekä te ole enää oppilaita. Opiskelu avaa teille enemmän mahdollisuuksia kuin mikään edeltävistä opinahjoista, ja tulee samalla väkisinkin siirtäneeksi vastuun oppimisesta teille itsellenne. Yliopisto antaa meille puitteet ja mahdollisuudet vaikka mihin, mutta itse oppiminen on jokaisen tehtävä itse. Tästä positiivisesta vapaudesta kannattaa ottaa kaikki irti: nyt teillä on lupa kasvattaa ammattitaitoanne juuri siellä, missä koette olevanne kaikkein vahvimmillanne.
2. Antakaa itsellenne lupa innostua asioista, ja kaivautukaa niihin kuin myyrät. Olen itse vahvasti sitä mieltä, ettei hyväksi arkeologiksi kasveta pelkästään luentosalin penkillä istuen. Siihen vaaditaan myös innostusta, ja kykyä ja halua asettaa itsensä tiedolle alttiiksi. Väikkäri yöpöydällä tai
bussilukemisina ei todellakaan ole pelkkää pöyhkeilyä ja pönötystä. Kenties kaikkein paras opettaja ja tiedonlähde on muiden opiskelijoiden ja tutkijoiden muodostama elävä, orgaaninen yhteisö. Sieltä ne kaikkein päräyttävimmät jutut lopulta kumpuavat, eivät oppikirjoista! (Indiana Jonesin klassinen tokaisu ”You got to get out of the library, son” pätee ihan oikeasti!)
seuratkaa päättömien potentiaalisten käyttötarkoitusten tulvaa, ja naurakaa!). Yliopistossa luokkajaon ja iän merkitys viimeistään on kadonnut, ja ihmiset oppii paremmin tuntemaan ennemmin omina persooninaan kuin vaikkapa ”kolmannen vuoden opiskelijoina”. Huomaatte nopeasti, että jokaisen meidän sisällä asuu edelleen pieni eksynyt fuksi!
3.
Nähdään syksyllä! … ja katsotaan jos olis sitä ilmaista viinaa…
Opiskelu on mielestäni parhaimmillaan silloin, kun siitä tulee yhteistyötä. Ihmisten motivaatio asiassa kuin asiassa on yllättävän riippuvainen yhteenkuuluvuuden tunteesta: opinnoissaan jaksaa huimasti paremmin jos luennolla kokee olevansa samassa veneessä vieruskaverin kanssa. Tässä työssä Fibula yrittää tulla mahdollisimman pitkälle teitä vastaan. Omituisesti keskenään äänteleviä vanhempia opiskelijoita ei kannata säikähtää. Kysykää niiltä mieluummin vaikka mielipidettä pallonuijan käytöstä, ja hypätkää päättymättömään keskusteluun lennosta mukaan (tai
Aleksi Pienimäki ps. ja hakekaa jo sinä ensimmäisenä kesänä kaivamaan! Oikeesti!
Fiba 2/2011
Fibulan Keski-Suomen ekskursio 12.5.-15.5 Teksti: Elisa Väisänen Kuvat: Katri Toivakka
12.5.
T
oukokuisena aamupäivänä 14 hyvin valmistautunutta fibulistia suuntasi autokaravaaninsa kohti Keski-Suomen synkkiä metsiä ja kuuluisia, upeita järvimaisemia. Ensimmäinen tärkeaä välietappi oli Valkeakosken Rapolan linnavuori, jossa oppaanamme oli asiansa osaava Olli Soininen. Tunnit vierähtivät raunoiden ja uhri-
kiven parissa niin, ettei sitä edes huomannut, kunnes olikin jo aika jatkaa matkaa yöpymispaikkaamme Multialla. Siellä meitä odotti kotoisa mökki ja sanoinkuvaamattoman hyvää ruokaa notkuva pöytä. Jopa ne, jotka eivät yleensä ole olleet sieniruokien ystäviä, uskaltautuivat maistamaan tryffelisienikeittoa ja hakivat vielä santsilautasellisen.
Energiset ekskuilijat Multian päämajassa
13.5. Vähäisten yöunien jälkeen koitti ekskun rankin, mutta varmasti antoisin päivä. Päivään kuului kohteita akselilla kivikausi-keskiaika ja oppaanamme toimi maakunta-arkeologi Miikka KumpuKuppikiv lainen, jonka anellä uhria suorittam siosta saimme assa enemmän irti kuin jos itseksemme moni tietää, Laukaalla on myös se olisimme haahuilleet. Iltapäivään kuuluisa Saraakallio, jolla kaikki mennessä olimme ehtineet tutustua urheat matkaajamme kiipeilivät Päijälän keskiaikaiseen linnavuopäästäkseen kuvaamaan muinaireen, Jämsän rautakautisiin kalsia maalauksia. mistoihin sekä Laukaan HartikNiiden juurelta kaan. Kuten löytyi pintaa raapaisemalla kvartsikärki, jota ihailtiin ja kuvattiin pitkään ja hartaasti. ”Heti kun päästi opiskelijajoukon tänne…” totesi Kumpulainen. Pihtiputaan . .. vaikuttaa all myös lom i g lo o e k r van pyynna keologi o Ar
Fiba 2/2011
tikuoppaketjun sekä Kotajärven keskiaikaisen kohteen jälkeen saapuva yö ja kylmyys alkoivat vähitellen haitata näkyvyyttä ja keskittymiskykyä, joten oli aika lähteä pitkälle paluumatkalle. Pian maittavan illallisen (kello oli kaksi yöllä) jälkeen fibulistit vaipuivat onnellisina uneen.
llinen, että i oli niin esimerki Kvartsinuolenkärk n aitoutta jotkut epäilivät se
14.5. Mieleenpainuvaa iltapäivää vietettiin Saarijärven kivikautisessa kylässä, jossa meitä valaisemassa oli myös opas. Siellä fibulistit saivat muun mu-
Pj väsäh
ti päivän
viimeisee
assa hypistellä kivikirveitä, nähdä monenlaisia innovatiivisia ansavirityksiä ansapolulla, kokeilla jousiammuntaa, heittokeihään heittämistä ja niinkin tuttua ja turvallista toimintoa kuin kaivamista. Kaksi pelotonta hyppäsi melojen kera ruuhen kyytiin, joka kaikeksi onneksi ei kellahtanut kumoon, vaikka taitavat melojat siinä tohinassa vähän kastuivatkin. Matka jatkui Multian Ja Saarijärven rajalla olevalle erämaamökille. Nautit-
n pyyntik
uoppaan
Rentouttava ka
ivaustuokio hi ek
tuamme grilliruokaa osa porukasta aloitti ahkeran saunomisen menemällä perinteiseen savusaunaan. Toinen puolisko lähti vielä seikkailemaan vastapäiselle harjulle. Innokkaat arkeologinalut alkoivat löytää sieltä kivikautiselle asuinpaikalle tyypillisiä löytöjä ja luulivat jo paljastaneensa uuden, tuntemattoman kohteen. Pian huomattiinkin, että karttaa oli katsottu väärin... Pettyneinä he palasivat takaisin, mutta mieli kohentui saunan savuissa. Laiskemmat pääsivät siirtymään savusaunasta perämoottorilla liikkuvaan ponttonisaunaan ja ihaile-
kalaatikolla
Urheat melojat aalloilla
maan järvimaisemaa unohtumattomasti sieltä käsin. Loppuilta kului nopeasti joillakin edelleen savusaunan ja kummitusjuttujen merkeissä, ja innokkaat euroviisufanaatikot istuivat takkatulen ja radion välissä.
Fiba 2/2011
15.5.
armeijan univormuun pukeutunut herrasmies ja kentällä oli saman Ekskun viimeisen päivän aamuna ajan ja paikan malliin sopiva tykki. moni ei tiennyt mitä odottaa, sillä Jännitystä pidennettiin lyhyehköllä vuorossa oli todellakin päräyttävä esitelmällä ja tarkalla tykin viritykyllätysohjelmanumero. Tienviitta sellä (ruutikaan ei meinannut heti kohti ampumarataa antoi jo vähän syttyä), kunnes oli actionin aika ja suuntaa epätietoisimmillekin. Vas- kaksi kuulaa pamahti komeasti ja tassa oli 1700-luvun lopun Ruotsin kirjaimellisesti kuin tykin suusta ilmaan. Yllätysohjelma ei vielä suinkaan päättynyt siihen. Tykin ja herrasmiehen siirryttyä radalta pois fibulistit saivat kokeilla erilaisilla kivääreillä ampumista puheenjohtajamme poliisi-isän antaman huolellisen teoriaosuuden ja ohjeistamisen jälkeen. Iltapäivä kuluikin siis hyvässä hengessä Ponttonisaunalla pääsi maisema-ajelulle kukin omiin tauluihinsa tähdäten, jotkut jatkuvasti paranevalla menestyksellä, toiset taas ei niin hyvällä (ei siis saa kysyä kirjoittajan taulua nähtäväksi)… Ruudinsavuinen hauska päätös päräyttävälle ja kesän avaavalle ekskursiolle joka tapauksesn fibulistien i tiensä suoraa pu am i sa! □ kk ty i) a um! Upe innollisest Kap
10
va
n niin kuin ku
sydämiin (noi
Kuulumisia länsinaapurista vol. 2 Heidi Vuorenmaa
T
ällä hetkellä alkaa olla mielessä pari ajatusta. ”Miten tämä vuosi meni näin nopeasti?” ja ”Saankohan tulla takaisin?” Vuosi Tukholman yliopistossa alkaa olla lopuillaan, puolitoista viikkoa jäljellä ja edessä on, toivottavasti väliaikainen, paluu koti-Suomeen. Kandidatskurs i osteoarkeologi, joka vielä viime syksynä tuntui pitkältä rupeamalta, on lähes ohi. Mieli on haikea. Mutta mitä on tapahtunut loppusyksyn ja kevään aikana? Viimeksi kun Fibaan kirjoitin, olin vasta aloittanut täällä ja kaikki oli vielä aika uutta. Nyt tuntuu kuin olisin aina asunut täällä ja Ruotsista on tullut toinen koti. Noh, jopa enemmän koti kuin koskaan Malminkartanosta, jossa asuin Helsingissä ollessani (en voi suositella asuinalueeksi kellekään, sen verran syvät arvet jätti neljä vuotta siellä…) Ruotsiin on helppo tulla vaihto-oppilaaksi koska yhteiskunta toimii samoilla periaatteilla kuin Suomessa. Alussa oli tietenkin säätämistä kaikenmoisen byrokratian kanssa, mutta kun siitä selvisi niin sittenpähän se oli hoidettu. Syksyllä kurssilla kävimme läpi perusasiat; ihmisen osteologian ja yleisimpien kotieläinten sekä joidenkin pienempien villieläinten osteologi-
an. Analysoimme myös eläintenluut Mälbysta ja kirjoitimme siitä raportin. Kevät on oikeastaan mennyt kandidatsuppsatsia kirjoittaessa ja nyt toukokuussa kentällä opetuskaivauksilla, sen lisäksi olemme käyneet läpi suuremmat villieläimet, linnut ja kalat. Kandidatsuppsats on vähän niin kuin suomalainen proseminaari mutta ei niin laaja. Me teimme sen kahdeksan hengen ryhmässä, tutkimme Sigtunan Humlegårdenin hautausmaan lapset ja teini-ikäiset, joita yhteensä oli 83. Kaikki kirjoittivat kyseisestä aineistosta uppsatsinsa, mutta eri näkökulmista. Itse keskityin tafonomiaan ja säilyneisyyteen. Viimeisen version palautin juuri tänään ja nyt pitäisi homman olla valmis. Ja tosiaan, toukokuu on mennyt pitkälti kentällä ja osittain labrassa tutkimassa palaneita luita. Kaivamme kivikautista, tarkemmin sanottuna kuoppakeraamista kohdetta Botkyrkan Korsnäsissa. Oikeastaan me olemme siellä enemmän auttamassa arkeologeja luiden kanssa, vaikka normaalikaivamista se on ollut enimmäkseen, luita on tullut aika vähän ja nekin aika huonokuntoisia fragmentteja. Kohteella on kaivettu jo kahtena vuonna aiemminkin eli sinänsä ei ihme, ettei luita tule paljon, ”parhaat”
11
Fiba 2/2011
Riimukivi
osat on jo kaivettu. Sen sijaan keramiikkaa ja kvartsia on tullut senkin edestä, piitäkin on löytynyt vähän. Kaivauksilla oleminen Ruotsissa ei ainakaan Korsnäsissa juurikaan eroa suomalaisista kaivauksista, joskaan takymetria ei näillä kaivauksilla ole näkynyt, tuolla käytetään vaaituskonetta sen mitä tarttee. Muuten kaivaukset ovat olleet hyvin samanlaiset kuin Suomessa, vaikka keramiikkaa olen nähnyt enemmän kuin kaikilla edellisillä kaivauksilla yhteensä, ja se on aika hienoa kertsua, kuoppakuvion lisäksi esiintyy paljon muita kuvioita, kuten erilaisia viivamalleja. Niin hienoa kvartsia kuin Korsnäsissa olen nähnyt vain Kontiolahdella viime vuonna, ja Korsnäsissa paljon
12
enemmän. Asuinpaikka on ollut aika iso ja käytössä ilmeisesti melko pitkään. Luista olemme tällä hetkellä tunnistaneet hylkeen, peuran ja kalojen luita, mutta kuten sanottu, ovat luut aika pitkälti surkeassa kunnossa. Kaivaminen on ollut tosi kivaa taas talven jälkeen ja mielenkiintoista on ollut myös nähdä, miten hommat täällä lännessä hoidetaan. Koulun lisäksi pitää tietenkin juhlia, ja meidän osteologien kantapaikaksi onkin muodostunut Gamla Stanissa sijaitseva keskiaikabaari Sjätte Tunnan. Seuraavan kerran risteilyllä ollessanne käykääpä maistamassa viinisimaa eli vinmjödiä siellä, ja ruokakin on kuulemma tosi hyvää, vaik-
kakin hieman hintavaa. Wisbyn luostariolut hanasta on myös tosi hyvää jos ei viinisima innosta. Juhlimisen lisäksi on tietysti kiva hengailla kavereiden kanssa muuten vain, tässä menneenä viikonloppuna käytiin kaverin kanssa huvikseen kääntämässä yksi riimukivi, joskin pieni pettymys oli se että se oli keskiajalta eikä viikinkiajalta, kivessä puhuttiin Tukholmasta, jota ei ole ollut olemassa ennen 1200-luvun puoltaväliä. Mutta vuosi on kauhean lyhyt aika kun pitää vielä opiskellakin, ja tuntuu, etten ole ehtinyt nähdä Tukholmasta vielä oikein mitään. Toivottavasti pääsen tänne vielä vuodeksi, että voin sitten juosta viikonloppuisin ympäri Tukholmaa. Museot on kyllä aika hyvin tullut koluttua, etenkin Tukholman keskiaikamuseo on kiva paikka ja vieläpä ilmainen eli sekin on hyvä kohde myös risteilyä ajatellen. Täältä löytyy myös tosi hauskoja putiikkeja, eräällä viikolla löysin vahingossa Western Shopin, ihan mahtava paikka! Pakkohan sieltä oli kesäksi ostaa stetson.
punki, ja tunnen oloni täällä kotoisaksi. Sen lisäksi ruotsalaiset on tosi mukavia ja ainakin minun kaverit ovat tehneet kaikkensa, että sopeutuisin tänne. Omasta mielestäni olen sopeutunut tosi hyvin ja voin sanoa että tätä kokemusta en vaihtaisi mihinkään, ikinä. Lähden täältä hyvin haikein mielin ja toivon palaavani takaisin syksyllä. Ja voin todellakin lämpimästi suositella vaihtoon lähtemistä tänne, itse olen oppinut enemmän kuin pystyn kertomaan. Jag älskar Sverige!
P.S. Vaikka rakastankin Ruotsia, olin silti MM-jääkiekossa Suomen puolella koko ajan ja huusin ja hypin ja nauroin kun Suomi voitti MM-kultaa. Kaverit taitaa olla kyllästyneitä kuulemaan jo siitä miten loistavia Leijonat oli.
Aikaisemmin ennen tänne tuloa olin käynyt Tukholmassa tusinan kertaa risteilyllä enkä kovin hyvin ollut tutustunut siihen. Mutta täytyy sanoa että mitä paremmin siihen tutustuu, sen mukavammalta se tuntuu. Tukholma on päässyt vähän niin kuin ihon alle ja viihdyn älyttömän hyvin. Siellä tulee vietettyä paljon aikaa. En siis asu siellä vaan Nynäshamnissa, joka on erittäin viehättävä pikkukau-
13
Fiba 2/2011
14
15
Fiba 2/2011
16
17
Fiba 2/2011
18
19
Fiba 2/2011
Norge – ett år bland fjellaper
O
tsikon mukaisesti vuoteni on kohta kulunut rakkaassa naapurimaassamme, tanskalaisia lainaten, vuosi tunturiapinoiden joukossa. Norjalaisilla on erityinen suhde tanskalaisiin, sillä maa oli Tanskan alla 1300-luvun puolivälistä alkaen aina 1800-luvun alkuun, jolloin maa siirtyi Ruotsille ja lopulta itsenäistyi vuonna 1905. Kuitenkin kansallispäivää vietetään tanskan irtautumispäivänä eli 17.5., norjaksi søttende mai. Tällöin kaikki vauvasta vaariin raahataan kaduille kansallispuvuissaan seuraamaan kulkueita ja heiluttamaan Norjan lippua. Samanlaista isänmaanuhoa tuskin voisi Suomessa kokea, vaikka itsenäisyyspäivä ajoittuukin talviaikaan.
20
Jos Norja pitäisi kiteyttää muutamaan asiaan tai käsitteeseen, niin ne olisivat seuraavanlaiset: hiihtäminen, søttende mai, pizza grandiosa, kala ja öljy. Norjalaiset syntyvät monot jalassa, sillä alle kouluikäisetkin lapset viedään armotta tunturiin suksimaan, näin lapset karaistaan heti pienestä pitäen ulkona liikkumiseen. Kunto norjalaisten keskuudessa onkin kova, ja retkeilypolut menevät sieltä mistä on suorin mennä, ei suinkaan turvallisinta reittiä kuten Suomessa. Kansallispäivänä otetaan kaikki irti mikä jäi saamatta Tanskan vallan aikana. Norjalaisilla tuntuu olevan aukko itsetunnossa, itsestä täytyy pitää ääntä jotta muu maailma huomaisi heidät. Etenkin tanskalaisia ja ruotsalaisia on dissattava, jotta itse yltäisi edes jon-
kinlaiselle tasolle. Norjalaisilla onkin harhaluuloinen käsitys, että he ovat kaikista parhaita maan päällä, muusta he eivät sitten tiedäkään. On siis aivan yhtä tyhjän kanssa mennä heille osoittamaan epäkohtia, sillä niiltä kyllä visusti suljetaan silmät. Kolmas kohta tuli itselleni täytenä yllätyksenä, mutta pizza grandiosasta on pian tulossa norjalainen kansallisruoka. Kuulemma monissa perheissä joulupäivänä syödään tätä nimenomaista pakaste-einestä. Kaksi kertaa olen erehtynyt ostamaan sen pakastealtaasta ja edelleen maku muistuttaa eniten pahvia. Naapurini Kristiansandista syö tätä herkkua 3-4 kertaa viikossa, ja tämä on muuten aivan tuiki tavallista norjalaisten opiskelijoiden keskuudessa. Kalapuikko, tuo merien lipevä uimari, ui opiskelijoiden lautaselle, kun
rahat eivät riitä pizzan ostoon. Kalateollisuus tuottaa Norjassa edelleen käsittämättömiä summia rahaa kalakantojen alhosta huolimatta. Turska on luokiteltu jo uhanalaiseksi kalaksi! Kaverini, joka välillä on troolarilla töissä, ansaitsee tunnissa 50e siitä, että kantaa kalalaatikoita ulos veneestä pakastamoon. Ansiot merellä töissä ollessa kipuavat sitäkin suuremmiksi, ja vuodessa ansaitsee helposti yli miljoona kruunua. Norjalaisten silmäterä – öljy − on oikea rahasampo. Jokaista kruunua kohden, minkä Statoil maksaa työntekijälle, saa öljyjätti kymmenkertaisen voiton. Pelkästään öljynporaajan siivoja voi ansaita kuukaudessa 5000e! Monesti työ tehdään vuoroissa siten, että ollaan kaksi viikkoa öljynporauslautalla ja neljä vapaalla. Palkka on sitten 7000-8000e. Lentokulut ym. viulut maksaa tietty työnantaja. Öljyn takia Norjan talous käy ylikierroksilla ja työttömyys on lähes tuntematon käsite. Tämä on iskostanut norjalaisiin vahvan luottamuksen tulevaisuuteen – huolta ei huomisesta kanneta.
Pizza Grandiosa, Norjan kansallisherkku
Rahaa käyttävät tuhlailevasti niin opiskelijat kuin työssäkäyvät, lähes jokaisel-
21
Fiba 2/2011 ta opiskelijalta löytyy joku Applen tuote, iPhone tai MacBook. Opiskelijat saavat muuten valtiolta noin 1000e opintorahaa, josta vähintään kolmasosa pitää maksaa takaisin. Tämäkään ei riitä vaan esim. Tromssassa lähes 90 % opiskelijoista työskentelee opintojen ohella, jotta rahat riittävät keskustan palveluihin. Yliopistollakin rahankäyttö tuntuu olevan hukassa, kantinassa meni pöytä rikki sillä tavalla, että taso heilui häiritsevästi. Korjauksen olisi varmasti tehnyt viidessä minuutissa oikeilla välineillä, mutta tähän ei ryhdytty vaan uusittiin koko kantinan kalusteet uusiin. Silmiinpistävin ero kuitenkin rahankäytössä näkyy opetuksessa, johon Norjassa panostetaan huomattavasti enemmän. Yl i o p i s t o l l a opettajat ovat todella motivoituneita pitämään opetusta, eikä resursseista ole tietenkään pulaa. Vaihtoajan mieleenpainuvimmat kokemukset olivat ehdottomasti retkiltä niin mereltä kuin tunturista. Tromssa tarjoaakin ulkoilmaelämästä kiinnostuneelle rajattomat mahdollisuudet, sillä jo kaupunkibussilla pääsee tunturin juurelle.
22
Hiihtovaellukset kaamoksessa, samoin kuin melontaretki Jäämerellä ovat kokemuksia, joita Suomesta saa etsiä. Saarella parasta ovat olleet saunaillat Tromsøyan pohjoiskärjessä, jossa Ruijansuomalaisella yhdistyksellä on kaupungin parhaalla tontilla puusauna viisi metriä merestä. Naapurit puuttuvat ja esteetön näkymä Kvaløyan, Ringvassøyan ja mantereen suuntaan takaa unohtumattoman elämyksen. Paras aika on kuitenkin vasta käsillä, sillä tällä viikolla on yötön yö alkanut, ja aurinko porottaa pälviä ylhäällä tunturissa päivä päivältä isommiksi.
Tromssassa 24.5.2011 Roland Vösa
Totuus meistä arkeologeista eli Fiban kesägallupin tulokset Minna Rönkä
F
iba lähetti taannoin Fibulan sähköpostilistalle linkin gallupiin, jonka tarkoitus oli selvittää lukijakuntamme mielipiteitä muutamissa perustavanlaatuisissa kysymyksissä, jotka liittyivät opiskeluun, Fibaan ja arkeologiaan ylipäänsä. Kyselyyn tuli runsaasti vastauksia (24 kpl), ja tulokset olivat osin odotettuja, mutta osin varsin yllättäviä. Luvut eivät ole tilastollisesti päteviä, mutta tulokset ovat joka tapauksessa suuntaa antavia. Mammuttiaiheisen palkinnon voitti tällä kertaa Katri Toivakka. Onnittelut voittajalle!
1. Mikä on kivoin aikakausi? Usein kuulee väitettä% 30 vän, että Helsingissä ollaan kiinnostuneita 25 kivikaudesta, Turussa rautakaudesta. Gallu20 pin perusteella näyt15 tää siltä, että väitteessä saattaa olla jotain pe10 rää. Vastaajista peräti 5 29% valitsi kivikauden kivoimmaksi aika0 kaudeksi. Kaukaisen menneisyyden kiehtovuudesta kertoo myös se, että liitukausi, joka ajanjaksona ei edes kuulu arkeologisen tutkimuksen piiriin, kiri tasoihin rautakauden ja historiallisen ajan kanssa. Oli ehkä odotettua, että tulevaisuus ei juurikaan kerännyt ääniä muinaistutkijoilta. Yllättävää ja ehkä hieman surullista puolestaan on se, että pronssikausi jäi niin rei-
lusti muista jälkeen keräten ainoastaan 8% äänistä. Koska vastaajien joukossa todennäköisesti on useita tulevia tutkijoita, tämä saattaa heijastua myös tulevien vuosikymmenten tutkimukseen.
23
Fiba 2/2011
2. Mikä löytö tuo arkeologille eniten pönötyspisteitä? Tässä löytöjen arvottamista mittaavassa kysymyksessä näkyy jälleen kivikauden suosio: kivikirves ja kaunis kvartsi pärjäsivät paremmin kuin rautakauteen viittaava miekka tai historialliseen aikaan sijoittuva, lööpeistäkin tuttu maailman vanhin samppanja, joka kärsi murskatappion. Harvinaisuus ei siis näytä olevan ratkaiseva tekijä arvotaistelussa, vaikka se ehkä avittikin kadonneen kaupungin kiriä jaetulle ykkössijalle. Modernin setelin saamat hajaäänet selittänee ennemminkin opiskelijoiden rahatilanne kuin kiinnostus numismatiikkaan.
30
%
25 20 15 10 5 0
3. Mikä on paras eläin? 60 50 40 30 20 10 0
24
%
Tähän kysymykseen oli livahtanut pieni virhe, sillä kuudesta vastausvaihtoehdosta kolme olivat identtisiä. Tämä ei siis suinkaan ollut ovela tapa johdatella vastaajia. Joka tapauksessa vastauksista erottui yksi selkeä voittaja ylitse muiden: mammutti keräsi äänistä peräti 58%! Fibulistit näyttävät olevan maskottiuskollista väkeä, sillä siili otti puolestaan selvän kakkossijan. Vaikka liitukausi pärjäsi aiemmassa kysymyksessä, dinosaurukset eivät kuitenkaan näytä olevan lähellä arkeologien sydäntä. Valitettavan vähän ääniä saivat myös kastemadot, nuo kaivajan parhaat kaverit.
4. Arkeologian opiskeluun pitäisi kuulua enemmän... Arkeologian opiskelijat ovat ilmeisen vastuuntuntoista porukkaa. Vastaajista tasan kolmannes toivoisi opiskeluun enemmän työelämävalmennusta, kun taas bileitä ei nähtävästi kaipaa kukaan (paitsi silloin, jos ne pidetään opetuskaivauksilla). Voimme siis päätellä, että joko arkeologit ovat tylsiä tai sitten heidän bileensä ovat tylsiä. Työelämävalmennuksen ohella opiskelijaelämävalmennus (mitä se sitten tarkoittaakaan) sai pari hajaääntä. Vastauksista näkyy jälleen kerran myös se, että kaikki rakastavat mammutteja.
35
%
30 25
20 15 10 5
0
5. Jos arkeologia yhdistettäisiin johonkin oppiaineeseen, paras olisi... 50 40 30 20 10 0
%
Arkeologian paras kaveri on antropologia, mikäli fibulisteilta kysytään. Jos arkeologia pitäisi yhdistää johonkin tieteenalaan, peräti 42% valitsisi antropologian, kun taas historian ja geologian kannalla oli ainoastana 17%. Kulttuurimaantiede ja teologia eivät juuri keränneet kannatusta, mutta tähtitiede kahmi ehkä hieman yllättäen 13% äänistä. Vinkki laitokselle: astroarkeologian opintokokonaisuudelle olisi siis kysyntää!
25
Fiba 2/2011
6. Monessako vuodessa arkeologin pitäisi valmistua? Sori vaan te kaikki poliitikot, jotka haluatte pidentää työuria alkupäästä: Fiban kysely paljastaa, että opiskelijat ovat täysin eri mieltä. Kolmasosa pitää 10 vuotta sopivana aikana opiskella, kun taas 4, 5 tai 7 vuotta saivat vain 8% kannatuksen. 20 vuotta näyttää sentään olevan liian pitkä aika arkeologeillekin. Yllättäen ”ei koskaan” sai kuitenkin eniten ääniä - joko vastaajat haluaisivat siis opiskella ikuisesti tai sitten he ovat sitä mieltä, ettei kenenkään pitäisi edes opiskella arkeologiaa. Toivottavasti ei sentään...
40
%
30 20
10 0
7. Fibassa pitäisi olla enemmän... 40
30 20 10
0
26
%
Tässä kysymyksessä lukijoilla oli mahdollisuus vaikuttaa Fiban tulevaan sisältöön. Toimitus pitää huojentavana mutta toisaalta hieman huolestuttavana, että vain 13% vastaajista haluaisi lehteen enemmän asiaa. Yhtä moni kaipaisi jännitystä, kun taas viihteen ja erotiikan perään ei juuri haikailla. Suosikeiksi nousi avantgarde (25%) ja mammutit (33%). Fiba vastaa lukijoiden toiveisiin aluksi nostamalla lehden mammuttipitoisuutta. Avantgardeakin on luvassa heti, kun toimittajat keksivät, mitä se käytännössä tarkoittaa...
Puuhatehtävä Minna Rönkä Laske kuinka monta mammuttia löydät tältä sivulta. Lisätehtävä: laske kaikki lehdessä esiintyvät mammutit!