FIBA HELSINGIN YLIOPISTO // ARKEOLOGIA // KEVÄT 2020
Sisällysluettelo Pääkirjoitus
3
Pj-palsta
4
Feldluftpark Pori tutkimushankkeeksi
Gradusta 5
Huippututkimusta yliopistossa
Helsingin 9
GIS... Eikun DIGi-labin kaivaukset
22
Panokerho goes tipaton
24
Fuksiesittely
28
30 Vuotta fiboja
32
12
Vuoden voittaja
Hallitusesittely
13
Kuultua
Härregud och SOS i Uppsala!
18
Arkeologiaa
toimistossa
2019
kaivaja
-kisan 33 34
TALVINEN GAMLA UPPSALA. KUVA: I. VANHATALO
KANNEN KUVA: LAURETTA SUOMI, MUOKKAUS: SARRI SUORTTI
FIBA Helsingin yliopiston arkeologian opiskelijoiden pää-äänenkannattaja Julkaisija: Fibula ry. 101. lehti, 30. vuosikerta. Ilmestyy 2 kertaa vuodessa. Digilehti: fibalehti.wordpress.com issuu.com/fiba-lehti Päätoimittaja: Tia Niemelä Toimittajat: Tomi Kuljukka, Lauretta Suomi, Alexander Suvorov & Teemu Väisänen Taitto: Tomi Kuljukka Sähköposti: fibatoimitus@gmail.com Postiosoite: Fiba, Fibula ry/Arkeologia; PL 59; 00014 HELSINKI Paino: Picaset Oy Painos: 50 kpl Tämä julkaisu saa HYYn järjestölehtitukea. 2
Pääkirjoi tus Tia Niemelä
O
len jo heti alkuvuodesta 2020 pohtinut tätä hetkeä, kun kevään koittaessa on aika viimeistellä Fiba ja kirjoittaa pääkirjoitus. Alkuvuosi oli ainakin omalta osaltani kiireinen ja täynnä toimintaa. Odotin kovasti jotakin seesteistä hetkeä, jolloin voi uppoutua pohtimaan Fibaa ja nauttia kiireettömyydestä. Nämä toiveet tuntuvat tälle hetkellä jo toista viikkoa lähes kokonaan neljän seinän sisällä olon jälkeen hieman liiankin todellisilta. Kukaan meistä ei ole voinut välttyä uuden koronaviruksen vaikutuksilta. Toisten elämään se on vaikuttanut enemmän ja toisten taas vähemmän, mutta vaikutukset lienevät silti merkittävät jokaisella tasolla. Tilanne maailmalla on sekaisin. Meihin, opiskelijoihin, tämä on vaikuttanut monella tapaa. Koko loppu kevät on peruttu. Kaikki ainejärjestöjen tapahtumat, kontaktiopetus, yhteiset Unicafe lounaat, vappu ja risteilyt. Kaikki. Nämä murheet tuntuvat toki pieniltä tarkasteltaessa isompaa kuvaa maailmanlaajuisesti. Kuolemaa, sairautta, työttömyyttä ja sosiaalista eristäytymistä. Toiveet rauhasta tuntuvat nyt tuomiolta ja rangaistukselta. Jos kyllästyy kiertämään kodin läheisiä lenkkipolkuja tai tuijottamaan telkkaria ei ole enää paljon jäljellä. Tällaisella hetkellä haluankin muistuttaa meitä kaikki hyvän käsihygienian lisäksi toisistamme. Sillä vain yhdessä voimme selvitä kriiseistä. Yhdessä meissä on voimaa. Ollaan toinen toisemme tukena ja apuna, vaikka se tapahtuisikin vain Skypen tai viestien välityksellä. Ei unohdeta ystäviä, vaikka heitä ei kannatakaan liiemmin nähdä fyysisesti näinä päivinä. Soitetaan isovanhemmillemme ja autetaan läheisiä kykymme mukaan. Yhdessä selviämme ja vappu sekin on lopulta vain mielentila eikä päivämäärä.
3
Pj-palsta Alexander Suvorov
K
evät on vihdoinkin saapunut, ja nyt voi huokaista helpotuksesta, kun alkuvuoden rumbasta on selvitty! Alkuvuosi oli erittäin vauhdikas, mutta nyt voi onneksi rentoutua (tietysti enimmäkseen Fibulan tapahtumissa). Fibulan vuosi 2020 on lähtenyt menestyksekkäästi käyntiin, tapahtumia on jo ehtinyt olla paljon ja uusia vain pukkaa tulemaan. Ystävänpäivänä juhlimme Fibulan 51. vuotisjuhlia Alina- salin romanttisessa tunnelmassa. Vuosijuhlat sujuivat mahtavasti ja siitä ei voi olla kuin iloinen ja kiitollinen kaikille toimijoille! Paljon muitakin tapahtumia on ehtinyt olla vujujen ohella. Niiden perusteella voi jo todeta, että hallitusporukka tänä vuonna on todella aktiivinen ja mahtava. Rakastan heitä kaikkia (sori, oli vähän pakko sanoa tämä)! Odotan tulevia tapahtumia innolla! Tapahtumia onkin tulossa paljon ja vuodesta 2020 tulee hyvä. Ennen kuin kesä saapuu ja arkeologit ovat ahkerasti kentällä kaivamassa esiin menneittä kuopassa, pääsemme perinteisesti nauttimaan vapusta, kuukauspäivystyksistä, sitseistä, approista ja vaikka mistä muusta. Ja kaikki ihanassa fibulistiseurassa (eihän näitä tapahtumia malta odottaa, kun fibulistit ovat vaan niin parhaita). Tämän kaiken lisäksi Fibula toivottaa tervetulleiksi kaikki uudet fuksit, jotka valitsevat arkeologian opintosuunnakseen. On mahtavaa, että olette niin aktiivisesti mukana tapahtumissamme. Mitä ikinä tekisimme ilman teitä! On kuitenkin aika päättää tämä, 4
sillä olen jo kirjoittanut aika paljon (en pysty lopettaahelp)! Mukavaa kevättä kaikille ja mutaista ja arkeologiasta rikasta kesää kaikille!
Kuva: A. Suvorovin kotialbumi
Feldluf tpark Pori – gradusta tutk imushankkeeksi Teemu Väisänen
G
radun aihetta ääneen pohtiva opiskelija saattaa kuulla vanhemman arkeologin viisaat sanat siitä, kuinka tutkielman aihe kannattaa valita jatko-opintoja silmällä pitäen. Joskus aihe itsessään saattaa myös viedä mennessään ja määrittää elämän suunnan useiksi vuosiksi eteenpäin. Näin kävi allekirjoittaneelle, ja niinpä ajattelin jakaa kertomuksen graduni matkasta monivuotiseksi tutkimushankkeeksi. Vuonna 2018 päädyin työskentelemään kuudeksi viikoksi Satakunnan Museon ”kesäarkeologiksi” Poriin. Olin juuri viimeistellyt kandin työni ja puhkuin intoa uuden kenttäkauden ollessa vihdoin käsillä. Porissa työtehtäviini kuului muun muassa museon upean esihistorian kokoelman järjestäminen sekä paikallisten asukkaiden ilmoittamien uusien muinaisjäännöskohteiden tarkastaminen. Eräänä kohtalokkaana päivänä jutustelin museon kahvihuoneessa arkeologi Leena Koiviston kanssa kokemuksistani konfliktiarkeologina parissa. Kiinnostukseni unohdettuja sotahistoriallisia kohteita kohtaan oli innostanut minut myös dokumentoimaan ensimmäisen maailmansodan ajan linnoitteita Porissa. Leena saikin tästä heti ajatuksen ja vinkkasi, että Porin lentokentän ympäristön sodanaikaiset rauniot
saattaisivat kiinnostaa minua.
lentokenttä alaisuudessa
luftwaffen
Porin lentokenttä toimi jatkosodan aikaan Saksan ilmavoimien huoltokenttänä vastaten muun muassa Pohjois-Norjaan ja Suomeen ryhmitettyjen lentoyksiköiden suuremmista huolloista ja kaluston vaihdosta. Majoittaakseen jopa 3000 sotilasta kaupunkiin, saksalaiset rakennuttivat huomattavan määrä majoitus- ja muonituskapasiteettia lentokentän lähiympäristöön. Kun saksalaiset vetäytyivät alueelta syyskuussa 1944, he räjäyttivät osan rakennuksistaan tapahtumasarjassa, jota kutsutaan Porin pamaukseksi. Tämän lisäksi osa rakenteista, kuten lentokentän lähimetsään piilotetut lentokoneiden sirpalesuojat ja rullaustiet, jäivät sodan loputtua tarpeettomiksi ja ne jätettiin luonnon armoille. Monet säilyneet sodanaikaiset rakenteet sijoittuvat Porin kaupunkipuiston alueelle, minne päätin suunnata myös metsäretkeni. Jotta en vaeltaisi näkemättä mitään, tarkastelin aluetta vielä ensin viistovalovarjostusten ja ilmakuvien avulla, ja huomasinkin että useita hevosenkengän muotoisia rakennelmia erottui ympäri metsää. Napattuani niistä koordinaattitiedot, 5
lähdin matkaan.
Gradun aihe muotoutuu Maastossa kaupunkipuiston sirpalesuojat erottuivat luonnon valtaamina maavalleina, jotka olivat pääosin varsin hyvässä kunnossa. Niiden joukosta myös pilkisti satunnaisten kivijalkojen jäänteitä sekä sodanaikaista romua. Koska viistovalovarjostuksen perusteella tehtäviin havaintoihin ei kuitenkaan voinut luottaa etenkään pienten rakenteiden osalta ja alue oli varsin laaja kierrettäväksi jalan, totesin että vierailu arkistoon olisi enemmän kuin tarpeen. Koska toiveissani oli erityisesti paikantaa sodanaikaiset rakennukset, päätin keskittyä ensisijaisesti kartta- aineistoon ja ilokseni löysinkin suuren erän
lentokentän eri vaiheita kuvaavia karttoja. Niitä silmäillessä totesin, että työssä oli aihetta myös gradulle ja jatkoin tutkimustani gradunkiilto silmissäni. Marraskuussa 2019 valmistuneessa gradussa käsittelin erityisesti alueen sodanaikaisen rakennuskannan muutoksia ja tuhoutuneiden rakennusten sijoittumista modernin maankäytön joukkoon. Työni perustui skannattuihin ja paikkatieto-ohjelmistolla käsiteltyihin karttoihin, joiden avulla piirsin satoja saksalaisten ja suomalaisten sodanaikaisia rakennuksia huoltokentän alueella. Hyödynsin karttaprojektiota keväällä ja syksyllä 2019 myös sotahistoriallisten kohteiden inventointiin, missä minua avustivat kaksi Turun yliopiston arkeologian
Lentokoneiden sirpalesuojat erottuvat maastossa luonnon valtaamina maavalleina. Kuva: T. Väisänen. 6
opiskelijaa sekä paikallinen metallinilmaisinharrastaja. Sain inventoinnin kustannuksia varten Suomen Muinaistutkimuksen tuki ry:n kenttätyöstipendin, joka mahdollisti muun muassa majoitus- ja matkustuskulujen korvaamisen inventointiin osallistuneille opiskelijoille. Inventoinnin aikana dokumentoitiin kaikki Porin kaupunkipuiston alueella sijaitsevat sotahistorialliset rakenteet, minkä lisäksi metallinilmaisinkartoituksessa onnistuttiin paikantamaan joukko sodanaikaisiaroskakuoppia. Metallinilmaisimen antamien signaalien perusteella tehdyissä koepistoissa ylös nostettiin muun muassa saksalaisia hammastahnatuubeja, sodanaikaisia hylsyjä ja Arabian tunneliuunileimalla (käytössä vuosina 1932 –1949) merkittyjen astioiden palasia.
Gradusta Tututkimushankkeeksi Kun gradun viimeiset vaiheet olivat vielä työn alla, kokoustimme aiheen tiimoilta Satakunnan Museossa, missä lentokentän sodanaikaisia vaiheita käsittelevää tutkimusta pidettiin erittäin merkityksellisenä. Niinpä päätimme toteuttaa aihetta käsittelevän tutkimushankkeen yhteistyössä, ja peru timme museossa tutkimusta varten ohjausryhmän, jonka tavoitteena on seurata ja edistää tutkimuksen eri vaiheita. Käynnistetty tutkimushanke kestää vuoteen 2024 asti, ja siihen sisältyy arkeologisten kenttätöiden ohessa arkistotutkimusta, haastatteluja ja paikallisyhteisön osallistamista. Hankkeeseen liittyvät laajemmat yleisökaivaukset alkavat syksyllä 2020 Porin yhteislyseon lukion ja Porin
Lentokoneiden rullausteiden pohjia laukkaavat nykyään ravihevoset. Kuva: T. Väisänen 7
kansalaisopiston kanssa järjestettävinä arkeologian kenttätyökursseina, ja kaivauksia jatketaan tarpeen mukaan useampana vuonna. Tutkimuksen tuloksia tullaan hyödyntämään Porin kotirintamaa esittelevässä näyttelyssä, joka avataan Satakunnan Museossa maaliskuussa 2022. Lisäksi tutkimushankkeen tuloksista koostetaan aikanaan laajempi tieteellinen julkaisu. Sitä ennen hankkeen edistymistä voi seurata sen verkkosivuilla osoitteessawww.feldluftparkpori.com.
lopuksi Mitä tästä tapaustutkimuksesta gradujen maailmaan voidaan todeta, on ainakin se, että gradu voi viedä vaikka mihin. Kannattaa siis ennakkoluulottomasti hakea apurahoja jo opiskelijana, työntää jalkaa kaikkien mahdollisten ovien väliin ja ottaa yhteyttä potentiaalisiin yhteistyökumppaneihin. Arkeologeille ei ole tarjolla loputonta määrää ympärivuotisia työpaikkoja, mutta meillä on varsin hyvät edellytykset työllistää itse itsemme!
Allekirjoittanut poimimassa talteen löytökontekstin ajoittavaa Arabian keramiikkaa. Kuva: S. Reinikainen. 8
Huippututk imusta helsin gin yl iopistossa tomi kuljukka & tia niemelä
O
lette varmaan kuulleet, että Helsingin yliopiston arkeologian opintosuunnassa on meneillään ei yksi vaan jopa kaksi ERC (European Research Council) rahoitteista huippuluokan tutkimusta! Fiba kysyikin projekteista vastaavilta tutkijoilta professori Volker Heydilta ja dosentti Kristiina Mannermaalta muutamia kysymyksiä!
Kysymyksiä dosentti Kristiina mannermaalle 1. Mitä ERC projektisi tutkii? Projektini Animals Make Identities. The Social Bioarchaeology of Late Mesolithic and Early Neolithic Cemeteries in North-East Europe tutkii miten eläimet ja ympäristö vaikutti metsästäjä-keräsilijöiden identiteettiin ja maailmankuvaan. Tutkimus liittyy monitieteelliseen bioarkeologiaan ja aineistomme koostuu muun muassa ihmisten ja eläinten luista, luuesineistä ja maanäytteistä.
2. Liittyykö projektiin kenttätöitä ja jos kyllä onko opiskelijoilla mahdollisuutta osallistua niihin? Näillä näkymin projektiin liittyen tehdään yksi pienimuotoinen kenttätutkimus. En osaa vielä sanoa pystynkö ottamaan opiskelijoita mukaan. Tutkimusaineisto tulee pääosin jo aikaisemmin kaivetuista aineistosta, mm. Eteläisen Peurasaaren kalmistosta Ääniseltä.
3. Onko arkeologian opiskelijan osana projketia mahdollista tehdä opinnäytetyötä? Kyllä varmasti on, vaikka tässä vaiheessa budjetissa on rahoitus vain väitöskirjan tekijöille ja post-doceille. Rahaa haetaan lisää, joten myös porukkaa tarvitaan lisää. Aiheita seminaaritöihin ja graduihin varmasti syntyy sitä mukaa kun tutkimus etenee.
4. Olet saanut arvostetun apurahan. Olisko sinulla antaa Fiban lukijoille vinkkejä apurahan hakemiseen? Usko aina itseesi ja mahdollisuuksiisi. Erikoistu johonkin mitä kukaan muu ei vielä tee, älä pyri vain toistamaan muiden tutkimuksia. Luetuta ideasi monella kollegallasi ja opettajallasi. Yhteistyössä on voima. Suomi ja Koillis-Eurooppa ovat tällä hetkellä kansainvälisesti huippukiinnostavia alueita ja täällä on paljon tutkittavaa. Ns. marginaaliset alueet ovat tulossa ”muotiin”. Ajattele isosti ja ole rohkea
9
Etel채inen Peurasaari l채nnest채 kuvattuna. Kuva: K. Mannermaa
Questions for professor Volker heyd 1. What does your ERC project research? Dramatic migrations around 3000 BC re-shaped Europe, modifying its economy, society, ethnicity and ideological structure for ever. Populations moved from the steppes of Russia, spreading as far west as Hungary, implanting a pastoral economy with widespread innovations. These dynamic people covered thousands of kilometres within a few centuries, and organised direct physical relations over the steppes for the first time. This synchronism is promoted by a society organised to fit to this lifestyle, with new herding techniques, likely use of wagons and horses, and a protein- rich diet, whoKuva: Tia Niemel채 se adaptive advantages are evident from 10
the physical record in human skeletons and territorial extensions. This is the Yamnaya complex, whose impact remains visible today in the European gene pool and the propagation of Indo-European languages. The international and interdisciplinary project will examine the data from 310 excavated burial mounds and 1300 burials to calibrate these changes. The archaeological, biological and environmental information will allow large, new datasets to be built, whose systematic interrogation should reveal the formativeprocesses behind these changes. Assessing funeral archaeology, material culture, and exchange pattern will define their culture and impact. Scientific analyses of skeletons should reveal relations of origin, degrees of consanguinity, diet, and histories of individual mobility over single lifetimes with new precision and replicability. They
should also act as proxy datasets for environmental changes using further analytical techniques in a context of landscape evolution. Diachronic patterns within these sets should reveal aspects of the internal social dynamics, such as the creation of new status positions, visible later in the Pan-European Corded Ware and Bell Beaker groups. The extraordinary freedom of movement conferred by a pastoral economy is the proximal cause for these changes, amplified by novel ideological systems from the east.
2. Are there any excavations included in the project and if so, is it possible for students to participate? YES; Coronavirus permitting we will be excavating this summer (July 10th till August 10 th ) in Yambol / Bulgaria. Next year’s dig will
lead us to northeastern Hungary; then Serbia or Albania in 2022.
3. Is it possible to do a thesis as a part of the project as a student? YES, no problem. Just have a chat with me.
4. You have received a valued scholarship. Are there any advices that you could give for the readers for applying a scholarship or stipend? Never give up! Don’t be disappointed if you’re not making it. Try again and get good advice from friends and colleagues, and use them to improve your application every time you’re re- submitting.
Burial mound in Romania. Picture: V. Heyd 11
arkeologiaa toimistossa Alexander suvorov
A
rkeologia on mahtava ja monipuolinen alue. Kukapa ei haluaisi lähteä tutkimusmatkalle selvittämään muumioiden salaisuuksia tai kaivamaan ulos kreikkalaista tai roomalaista temppeliä tai pyöriä porvoolaisessa mudassa ja savessa ottaen esiin kaivoa (tiedän, että muutamalla ihmisellä, itseni mukaan lukien, saattaa olla traumoja kokemuksesta). Kuitenkin käsitys arkeologiasta jää yleensä siihen, että muutama valittu henkilö tonkii mudassa kuin lapsi hiekkalaatikolla ja etsii muinaisia esineitä. Arkeologia ei ole pelkästään sitä, ja nyt pyrin todistamaan, että arkeologia ei rajoitu vain kaivauksiin. Viime vuoden kaivauksella Romaniassa, josta voi lukea muun muassa syksyn 2019 Fibasta, päähäni pälkähti miljoonan älykkyysosamäärän idea, että tekisin kandini jamna- kultuurista, joiden jälkiä kaivoimmekin tässä ihmeellisessä maassa. Näin ollen luonnollisesti sanoin siitä professorille, ja seuraava asia, mitä tiesin, on, että minulle tarjottiin työpaikka post- doc Bianca Preda-Balanican tutkimusavustajana Yamnaya Impact on Prehistoric Europe- projektissa. Tässä vaiheessa varmaankin herää kysymys: mitä ihmettä tutkimusavustaja oikein tekeekään? Monille lieneekin tuttua, että yleensä tutkimusavustajia haetaan kentälle helpottamaan kaivaustenjohtajien elämää ja auttamaan esimerkiksi dokumentoinnissa. Eli kuinka onkaan mahdollista, 12
että on tutkimusavustaja talvella, kun ei edes kaiveta mitään? Työkuvani käytännössä on seuraavanlainen (tai yritän nyt jotenkin muotoilla sen): otan itselleni osan Biancan töistä silloin, kun hän sitä tarvitsee. Eli esimerkiksi olen tähän mennessä luonut muutamia taulukoita, hallinnut osittain sosiaalista mediaa ja kirjoitellut muutaman uutisjutun. Lisäksi olen työskennellyt myös Romaniasta saadun datan kanssa, ja se onkin itseasiassa prioriteettini. Tämän perusteella voisikin oikeastaan todeta, että olen enemmänkin projektin tutkimusavustaja kuin vain yhden henkilön. Koska kandini liittyy haudoista ja kummusta saatujen kuvien ja 3D-skannausten prosessoiminen ja liittäminen julkaisuihin, olenkin nyt joulukuusta lähtien pohtinut niitä. Olen muun muassa tehnyt fotogrammetsia malleja ja 3D-malleja laserskannerin pisteiden pohjalta. Seuraava vaihe onkin pohtia kandidaatin tutkielmassani, kuinka ihmeessä voisi yhdistää nämä kaikki yhteen ja kuinka nämä kaikki voitaisiin liittää julkaisuihin. Helmikuun puolivälissä sain myös lisähaasteen. Kävimme kaivausten aikana Bulgariassa, jossa laserskannasimme sieltä erään haudan. Sain tehtäväkseni luoda 3D-mallin haudasta ja luoda siitä animaation. Haaste oli vaikea ja skannauksessa ilmeni muutama ongelma, mutta animaaKuva: Tomivoi Kuljukka tio hoitui kuitenkin. Arkeologiaa tehdä
Vuosijuhlia vietettiin Suomenlinnan Pirunkirkossa.
myös helposti toimistossa ja jälkityöt tehdäänkin kenttäkauden ulkopuolella. Olisi nämä kaikki asiat tietysti voinut tehdä ulkona, mutta let´s be real, ulkona on sika kylmä (vaikka talvea ei nähty tänä vuonna). Olen joutunut opettelemaan monia uusia taitoja, kuten mallintaminen, Kuvakauppa (eli toisella kielellä Photoshop), animaatiot. Kaikki nämä taidot varmasti tulevat tarpeen, ja ymmärrän myös paremmin sen, mitä arkeologit tekevät talvella ja kun eivät ole kentällä. Muistakaa, kaivaminen on kivaa, mutta pitää tehdä myös muutakin!
Halli tusesi t tel y alexander suvorov
H
ei! Oon Alexander ja toimin tänä vuonna Fibulassa puheenjohtajana ja opintovastaavana. Olen kolmannen vuoden arkeologian opiskelija, ja tässä kevään lopussa toivottavasti myös tuore kandi. Fibulassa olen jo toiminut fuksivuodesta asti, ensin hallituksessa ja sitten virkailijana. Fibula on aina ollut järjestö, joka tukee opiskelijoita, järjestää aktiivisesti tapahtumia ja yhdistää opiskelijat ja henkilökunnan. Arkeologiassa kiinnostaa muun muassa antiikki ja Muinainen Egypti, mutta kandini esimerkiksi ei liity kumpaakaan näistä. Viime vuoden aikana olenkin eksynyt vähän sivuraiteille ja alkanut kiinnostumaan jamna-kulttuurista. Mutta lisää Fibulasta: odotan paljon yhteistyötä henkilökunnan, opiskelijoiden ja muiden ainejärjestöjen kanssa. Odotan tulevaa vuotta innolla, sillä paljon on suunnitteilla ja paljon on ehtinyt
tapahtua tässä muutaman kuukauden aikana!
13
sarri suortti
M
oi! Mun nimi on Sarri ja oon tänä vuonna Fibulan varapuheenjohtaja. Vastaan lisäksi Fibulan uusista nettisivuista ja olen toinen tilavastaava ja tiedottaja. Olen myös Fibulan kahvivastaava, eli huolehdin kahvin ja teen kuukausittaisesta saapumisesta GIS-labiin opiskelijoiden kulutettavaksi. Labin sisustaminen onkin tänä keväänä ollut minulle sydämenasia, ehkä joku päivä saadaan suostuteltua sinne vielä se nojatuoli tai vaikka meidän yhdenvertaisuusvastaavan vanha jääkaappi. ;) Tässä kohtaa on varmasti hyvä sanoa, pariin edelliseen lauseeseen nojaten, että vapaa-aika menee mulla aikalailla järjestöhommiin ja mitä sitä nyt välillä käy töissä. Arkeologiassa kiinnostaa yhä edelleen moni
eveliina vanhala
M
ä oon Eveliina, moi! Olen ensimmäisen vuoden arkeologian opiskelija sekä Fibulan sihteeri ja tapahtumavastaava. Fibulan löysin jo opintojeni orientaatioviikolla, ja siitä lähtien olenkin ollut mukana toiminnassa, alussa jäsenenä ja tänä vuonna myös hallituksessa. Arkeologian lisäksi olen kiinnostunut muun muassa geologiasta ja antiikista, ja pyrinkin suuntaamaan valinnaiset opintoni niiden suuntaan. Hallitustoiminnassa tykkään eniten muista ihanista ja innokkaista fibulisteista, joiden kanssa on mahtavaa järjestää yhteisiä tapahtumia ja pitää tiiviisti yhtä.
14
asia, mutta ehkä erityisesti kalliotaide ja tällä hetkellä teen kandiani (ja toivottavasti myös tulevaa gradua) historiallisen ajan kalliokaiverruksista eräällä piskuisella saarella Hangossa, tarkemmin Hangon Hauensuolessa.
tomi kuljukka
M
oikka, olen Tomi ja touhuan tämän vuoden Fibulan taloudenhoitajana. Tänä vuonna aloittelen toista vuottani Fibulan hallituksessa. Yliopistolla olen viihtynyt kolme vuotta ja tällä hetkellä työn alla onkin kandidaatintutkielma. Arkeologiassa kiinnostaa niin pohjolan kuin muunkin Euroopan kivi- ja pronssikausi. Erityisesti kiinnostaa muinainen ihmismieli - uskonnot, kognitiiviset ja sosiaaliset käyttäytymismallit sekä kulttuuristen jatkumoiden, adaptaatioiden ja assimilaatioiden vaikutus.
maria e. ahola Moikka! Mä oon Maria ja olen toisen vuoden arkeologian opiskelija. Olen myös toista vuotta mukana Fibulan hallituksessa, tänä vuonna toisena tilavastaavana sekä jatkan viime vuodelta toisena ympäristövastaavana. Edellisenä vuotena toimin myös tapahtumavastaavana ja tottakai fuksivirkana tärkeimpänä mammuttivastaavana. Arkeologiassa kiinnostaa etenkin Muinaisen Lähi-idän ja Egyptin alue, sekä niiden kielet ja kulttuuri. Valtavana kiinnostuksena on myöskin muinainen ympäristö ja ilmasto, jonka vuoksi Geologian laitokselta opintoihini on eksynyt mm. paleoklimatologian opintoja. Tällä hetkellä kirjoitankin kandiani edellä mainituista kiinnostuksen kohteista ja olen lähdössä vaihtoon Egyptiin syksyllä.
15
Sami Brchisky
S
ami on arkeologiaa opiskeleva, päihteetön karaokeintoilija. Kurssityöt hän kyhää häthätää yksinkertaistakin yksinkertaisemman rakenteen ympärille (Sami hädin tuskin osaa oikeinkirjoituksen alkeet) ja sisällöksi hän keksii Fibulan tapahtumien ohessa muutaman mukahauskan ja mukanäppärän sanaleikin tai letkautuksen. Opintosuorituksia tuskin tulisi, ellei Samin ympärillä olisi jatkuvasti lauma kompetentteja fibulisteja korjaamassa kurssityöt palautettavaan kuntoon. Jaffaa kuluu, mutta Samin ainoa tapa käsitellä asiaa on vääntää vitsiä ylenmääräisestä päihteettömyydestään, sillä hän ei yksinkertaisesti pysty myöntämään omaavansa ongelmia elämäntapojensa suhteen. Loppujen lopuksi tämän ”Fibulan yhdenvertaisuusvastaavan” ainut ansio lienee se, miten monta laulua karaokea hän pystyykään vetämään.
tia niemelä
O
len Tia neljännen vuoden arkeologian opiskelija ja tänä vuonna Fibulan tiedottaja sekä tämän käsissä olevan lehden päätoimittaja. Opintojen suhteen toivon valmistuvani tänä keväänä, sillä tutkintouudistukset uhkaavat ja pian on kulttuuriperinnön maisteriin siirtyminen pakollista. Fibula urani on tähän mennessä sisältänyt jo paljon kaikenlaista: puheenjohtajuutta kahtena vuonna, vuosijuhlien järjestämistä sekä opinto-ja tilavastaavana toimimista. Muhun voi olla yhteydessä tiedotukseen tai Fibaan liittyen joko osoitteeseen tia.niemela(a)helsinki.fi tai fibatoimitus(a)gmail.com. Kuva: Arkeologiset kenttäpalvelut 16
lauretta suomi
M
oi, olen Lauretta ja opiskelen arkeologiaa viidettä vuotta. Tällä kaudella toimin Fibulan hallituksen varajäsenenä sekä toisena ympäristövastaavana. Hallitustoiminnassa olen ollut mukana kolmen vuoden ajan, ja kokemusta on kertynyt sihteerin, varapuheenjohtajan ja taloudenhoitajan tehtävistä. Arkeologiassa minua kiehtovat erityisesti arkeologiset tekstiilit sekä pohjoinen myöhäisrautakausi ja historiallinen aika. Kirjoitan gradua Hailuodon vanhan kirkon hautapukujen asusteista, ja tarkoituksenani on valmistua tämän vuoden aikana.
Timo erävuori
H
ei! Nimeni on Timo Erävuori ja toimin tänä vuonna Fibulan toiminnassa virkailijana ekskursio-, risteily- ja suhdevastaavana. Pääaineeni on yleinen historia ja olenkin päätynyt mukaan Fibulan toimintaan useiden sattumien kautta.
Tämän lisäski Fibulassa toimivat myös varajäsen Alexander Bakhia, Bakhia joka vastaa sähköpostilistasta sekä virkailijat Paula Mitikka urheiluvastaava ja Svante Thilman, Thilman joka vastaa ruotsinkielisistä käännöksistä.
17
H erregud och SOS i Uppsala! Tia niemelä & lauretta suomi
M
arraskuun lopussa 2019 joukko innokkaita fibulisteja lähti kohti Uppsalaa. Kauan odotettu ekskursio Ruotsiin oli vihdoin alkamassa. Te säännöllisesti Fibaa lukevat arkeologit ja arkeologian opiskelijat sekä muuten vaan Fiban yleisöön kuuluvat henkilöt varmaan muistattekin matkakertomuksia edellisiltä ulkomaan ekskursioita. Tämä nyt tapahtuva oli kuitenkin ensimmäinen moneen vuoteen, joten tunnelma oli syystäkin innokas ja odottava. Uppsala valikoitui matkakohteeksi, koska olimme tammikuussa 2019 vierailleet Tukholmassa (lue lisää vuoden 2019 kevät Fibasta) ja tällöin tutustuneet STARKin sekä Fjölnir Uppsalan jäseniin. Lisäksi Uppsalan opiskelijakulttuuri lukuisine osakuntineen kuulosti varsin houkuttelevalta. Saavuimme Uppsalaan 29.11.2019, ja Fjölnirin edustajat olivat meitä kyltin kanssa vastassa. Takana olivat jo myöhästyneen lennon pakottamana juodut aamukaljat, lentokentälle eksyminen sekä pitkä bussimatka, joten ihan ensimmäiseksi tarvitsimme syötävää. Kävimmekin syömässä suloisessa kahvilassa Uppsalan keskustassa ennen seuraavia aktiviteetteja. Aivan ensimmäisenä vierailimme kahdessa kirkossa. Ensin Uppsalan tiilirakenteisessa tuomiokirkossa ja seuraavaksi sen vieressä olevassa pienemmässä Helga Trefaldighets kyrkassa. Molemmat kirkot olivat niin ulkoa 18
kuin sisältäkin vaikuttavan näköisiä ja ehdottomasti vierailemisen arvoisia. Onpa tuomiokirkkoon haudattu itse Kustaa Vaasakin. Seuraava vierailemamme kohde oli Gustavianumin museo, mutta koska itse museo oli remontin vuoksi kiinni, saimme opastetun kierroksen museon suljettuun kokoelmaan Lyhyesti kokoelmaa voisi kuvata oppaamme, Uppsalan yliopiston museon kuraattorin John Worleyn, sanoin: “We have fantastic shit here!” Totisesti, kokoelmaan kuului upeaa aineistoa muun muassa viikinkiajan Skandinaviasta, antiikin Kreikasta ja muinaisesta Egyptistä. Jokaisen oma erikoisala oli jollakin osastolla edustettuna. Erityisen mieleenpainuva esine oli Kreikasta löydetty “demon bowl”, jolla on estetty pahojen henkien pääsy sisälle kotiin. Illalla pääsimme tutustumaan paikalliseen erikoisuuteen, osakunnan omaan baariin! Saimme väliaikaiset opiskelijakortit, joilla pääsimme sisään kaikkien osakuntien tiloihin ja pystyimme ostamaan ruokaa ja alkoholijuomia erittäin opiskelijaystävällisiin hintoihin. Vietimme illan tunnelmallisessa meitä varten varatussa, holvatussa kellaritilassa Uplands Nationilla tutustuen Uppsalan arkeologian opiskelijoihin ja tavaten uudestaan tukholmalaisia ystäviämme. Tästä siirryimme vielä tanssahtelemaan Värmlands Nationin klubille, jossa osa meistä viihtyi yön pikkutunneille
saakka. Osakuntien jälkeen siirryimme vielä jatkoille, joiden menestys riippunee kysyjästä. Osalla oli mukavaa, osa yritti nukkua ja osa saattoi traumatisoitua tai vähintäänkin pelästyä. Edellisen illan juhlimisesta sekä yön kauhuista huolimatta heräsimme aikaisin toisena päivänämme Uppsalassa! Majoituimme hulppeassa kaksikerroksisessa Airbnb-asunnossa, josta oli kävelymatka keskustaan. Syötyämme aamiaisen, johon kuului esimerkiksi Hönö- nimistä leipää (!!), suuntasimme yhdessä ruotsalaisten ystäviemme kanssa kohti Gamla Uppsalaa. Vanhassa Uppsalassa sijaitsevat kuuluisat ja vaikuttavat kansainvaellusaikaiset hautakummut. Paikalla on myös alueen historiasta kertova museo, jonne pääsimme opastetulle kierrokselle. Vierailimme myös lähistöllä sijaitsevassa Vanhan Uppsalan kirkossa. Lauantain kulttuuriähkyn jälkeen oli hyvä hetki rentoutua hieman kämpillä ennen iltaa. Kuuntelimme ja tanssimme mm. Fröbelin Palikoita ja Macarenaa. Videomateriaali illan tapahtumista lienee
Kuvassa Antti Purmonen Gamla Uppsalassa. Kuva: L. Suomi jonakin päivänä kullan arvoista. Kun olimme kyllin nälkäisiä suuntasimme kohti keskustaa. Puutteellisten kartanlukutaitojen vuoksi päädyimme umpikujaan ja jouduimme ylittämään odottamattoman esteen (katso kuva).
Odottamaton este. Kuva: M. E. Ahola 19
Syötyämme päivälliseksi pizzaa ja olutta siirryimme ensin tanssahtelemaan Smålands Nationille, josta siirryimme myöhemmin illalla edelleen Göteborgs Nationille. Osa seurueesta sai todistaa sitä tosiasiaa, että baareihin, jopa osakuntien omiin, ei noin vain marssita Ruotsissa sisälle. Pienikin suunsoitto tai liian haparoivat askeleet jonottaessa voivat käydä kohtalokkaaksi sisäänpääsyn kannalta. Jatkot järjestettiin tuttuun tapaan majapaikassamme ja vaikka tarjolla oli vain vettä ja mainiota seuraa sujui ilta mukavasti ainakin joidenkin mielestä. Yön aikana saatuihin oppeihin kuului myös, että Ruotsissa on syytä sopia taksimatkan hinta kuskin kanssa etukäteen. Muuten kahden kilometrin matka saatetaan huristaa autolla ties mitä moottoriteitä kierrellen. Myös kävely on toisinaan hyvä ja lompakkoystävällinen vaihtoehto.
Kuva: L. Suomi 20
Kuva: L. Suomi
Sunnuntaina vierailimme Uppsalan linnassa. Tiloihin oli järjestetty taidenäyttely, joka sopi erinomaisesti päivän teemaan. Näyttelyssä oli esillä teoksia, jotka kuvasivat kalpeita, pahoinvoivia ja tuskaisia ihmishahmoja, joihin seurueemme jäsenten oli jostakin syystä hyvin helppo samastua. Jätettyämme taaksemme “Darramuseoksi” nimittämämme näyttelyn sii ryimme kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa pääsimme hetkeksi pakoon talvea nauttimaan vehreydestä ja trooppisista puista. Puutarhasta erityisesti mieleen jäivät sen lukuisat kaktukset, joiden joukossa myös Manuliina näytti nauttivan olostaan! Viimeinen vierailukohteemme oli Uppsalan läänin museo. Museossa oli kuvattu elävästi alueen koko historia varhaisimmasta kivikaudesta aivan viime
vuosikymmeniin. Keskiaikaosastolta löysimme jälleen samastuttavan maalauksen, josta saimme innoituksen Fibulan uuteen Minä&darra-haalarimerkkiin (tilaa omasi nettisivuilta löytyvällä lomakkeella)! Uppsalassa nukutut tunnit jäivät vähäisiksi, mutta eihän retki ollutkaan nukkumista varten ja parhaat kokemukset tapahtuvat ainakin yleensä hereillä ollessa! Matkakohteena Uppsala oli opiskelijaystävällinen (erityisesti oluen suhteen), sympaattinen, täynnä nähtävää ja koettavaa sekä ystäviä. Kuten seminaarien ja konferenssienkin kohdalla tupataan sanoa, syntyvät parhaat keskustelut jatkoilla ja niin kävi myös Uppsala-ekskun kohdalla. Voi olla vaikea muistaa jutteliko ruotsalaisen kollegan kanssa tunnin opinnäytetyöstään vai lihan syömisestä, mutta näiden muistojen varjolla voi käsi sydämellä sanoa, että keskustelut olivat antoisia ja toisin ei kannata edes väittää. Kiitos Fibula, kiitos Uppsala, kiitos arkeologia! Seuraavia seikkailuita odotellessa voi esimerkiksi ottaa oluen!
Manu kasvitieteellisessä puutarhassa. Kuva: T. Niemelä
”Jos ei jaksa seistä, voi ottaa myös tuolin”. Lauantai aamuna Gamla Uppsalan museossa. Kuva: M. E. Ahola 21
Gis... Ei kun DIGilabin kaivaukse t Lauretta suomi
J
okainen Helsingin yliopistossa arkeologiaa opiskellut tuntee oppiaineen tilojen tietokonehuoneen Topeliassa, vanhan kunnon Gis-labran. Syksyllä vuonna 2018 Gis-labra siirtyi uudelle aikakaudelle, kun tilaan saatiin piirtopöydät ja uudet tietokoneet. Modernisoituneelle Gis-labralle annettiin samalla uusi nimi, DIGi-lab (huomaa Wesan witsi!). Tietokoneiden ääressä näkyy edelleen arkeologian opiskelijoita tekemässä opinnäytetöitään tai muita tehtäviään, mutta tila on houkutellut opiskelijoita työskentelemään myös pöydän ääreen oman läppärin tai kirjan kanssa. DIGi-labista on vähitellen tullut arkeologian opiskelijoiden oma työtila. DIGi-labissa aikaa viettävät opiskelijat olivat kuitenkin tiedostaneet ongelman: Topelian Unicafen lyhyet aukioloajat ja kova kofeiinin tarve. Erityisen vaikeita aikoja elettiin joulun alla ja ennen kolmannen periodin alkua, kun kahvila oli kokonaan suljettuna. Lähin kahvi oli tällöin saatavilla Cafe Portaalista tai Kaisaniemen K-marketista. Siitä heräsi ajatus: mitä jos Fibulalla olisi DIGi- labissa oma kahvinkeitin? Kun vahtimestarilta oli saatu lupa, alkoi tarvikkeiden metsästys. Kahvinkeittimen Fibulalle lahjoitti Mythoksen Emma Palojärvi, ja vedenkeittimen teetä varten Fibulan oma Eveliina Vanhala. Ystäväjärjestömme Kronoksen jäsenet taas huolestuivat kovasti nähtyään Instagramissa, kuinka 22
Kuvassa Sami Brichsky. Kuva: L. Suomi fibulistit keittivät kahvia käyttäen teelusikkaa mittana. Jo parin tunnin kuluttua Kronos saapui DIGi- labiin tuomaan Fibulalle ihan oikean kahvimitan! #kronosonrakkaus. DIGi-labin hylly ja kaapit olivat kuitenkin perusteellisen siivouksen tarpeessa, ja 23.1.2020 Fibulan hallitus rupesi purkamaan vuosien kuluessa muodostunutta tavarakaaosta kohdaten mitä eriskummallisempia ja yllättäviäkin löytöjä. Tulevat arkeologit kaivoivat esiin vanhoja muistoja Fibulasta, kuten valokuvia, postereita ja muita julkaisuja, sekä omituisia esineitä.
Löytöaineistoon kuului muun muassa lumilapio, muovinen miekka ja valtavan kokoinen kärpäslätkä (ja tietenkin yksi tyhjä oluttölkki). Yksi hellyyttävimpiä löytöjä olivat pikkuruiset aurinkolasit, joista Fibulan lemmikki Manuliina-mammutti sai täydelliset biletyslasit! Myös Fiba-lehtiä oli kerääntynyt valtava kokoelma, joka käsitti julkaisuja 90-luvun alusta asti. Roskat siivottiin pois, paperinkeräykseen heitettiin kasoittain paperia ja ainejärjestölle tarpeettomat esineet vietiin kierrätyskeskukseen. Vaikka suuresta määrästä tavaraa luovuttiin, Fibulan menneistä ajoista talletettiin kuitenkin joitakin muistoja. Esimerkiksi jokaisesta löydetystä Fiba-numerosta säästettiin muutama kappale ja vanhoja postereita teipattiin seinille ja kaapinoviin ilahduttamaan kävijöitä. Vanha palautepostilaatikko museoitiin kaapin päälle. Lopulta kaapit oli siivottu ja kahvipiste luotu. Kun mukavuuden makuun oli päästy, tilan käyttäjät totesivat, että kahvia olisi vielä miellyttävämpi nauttia sohvalla istuskellen. Aluksi ajatus tuntui lähes mahdottomalta: huone on pieni, ja kaikki seinustat oli varattu tietokoneille, tulostimille, kaapeille tai paperinkeräysastioille. Neuvokkaat fibulistit eivät kuitenkaan lannistuneet. Varapuheenjohtaja Sarri Suortti loi DIGi-labiin uuden järjestyksen, jossa mistään ei tarvinnut luopua, mutta sohvalle oli tilaa. Torista löytyi edullinen ja hyväkuntoinen kahdenistuttava sohva, joka sopi täydellisesti DIGi-labiin. Fibulistien pitkäaikainen haave kävi lopulta toteen: kuten monilla muilla ainejärjestöillä, nyt myös Fibulalla on oma kahvihuone! DIGi-lab on työskentelytila,
Digi-lab nykyisessä asussaan. Kuvassa Maria E. Ahola. Kuva: T. Niemelä jossa voi myös levähtää hetken sohvalla, nauttia ainejärjestön tarjoaman kahvin ja rentoutua. Koska tilasta on tullut hyvin suosittu opiskelijoiden keskuudessa, siellä on mahdollista saada myös opiskeluseuraa sekä vertaistukea. DIGi-labin käyttäjät ovat lisäksi erinomaisesti onnistuneet pitämään ympäristön ja laitteet siisteinä, ja tilassa vallitsee pääasiassa työrauha. Mukava sohva houkutteli luokseen myös uuden maskotin. Eräänä päivänä sohvalle oli ilmestynyt uneliaan näköinen yksisarvinen, jonka alkuperä jäi tuntemattomaksi. Yksisarvisen annettiin jäädä DIGi-labin asukkaaksi, ja siitä tuli Manuliina-mammutin ja Viinisiilin uusi ystävä. Veijarin nimeksi äänestettiin lähes yksimielisesti Seppo Sarvi-Jooseppi. Sarvi-Jooseppi
23
Panokerho goes t ipaton Fibulan panokerho
1.2.2020 Panokerho kokoontui jälleen Uudelle ylioppilastalolle Utopiaan maistelemaan oluita. Tipattoman Tammikuun kunniaksi arvostelun alla olivat tällä kertaa alkoholittomat oluet. Nappaa tästä vinkit iltaan, jolloin haluat nauttia hyvästä oluesta ilman päihtymystä!
Perlenbacher IPA Alcoholic < 0,5%
Non-
- Kyllä tää ainaki tuoksuu ipalle. - Must tää on oikeesti aika hyvää! - Aika pirteä. - Tää on tosi kevyt jos vertaa alkoholillisiin ipoihin. - Maistuu vähän amberille, pieni makeus. - Tässä on enemmän pehmeyttä ja täyteläisyyttä. - Maistuu hunajalle. - Mun mielest täs on jotain mikä viittaa omenamehuun. - Hedelmäisyys ja makeus tulevat esiin voimakkaammin. - Panisin. 4/5
Heineken lager 0,0% - Oluempaa kuin edellinen. - Maistuu vaan Heinekeniltä, ja mä en nyt oikeen tiiä onks se hyvä vai huono. - Vähän liian kepeä maku. - Holilliseen verrattuna tuntuu vähän happamalta. - Holittomaks aika hyvää. - Lievä sellainen mallaksen maku taitaa taustalla olla, mutta kyllä se vetisyys maistuu enemmän. 24
- Tuoksu on vähän väljähtänyt- mut se on Heinekenin ominaisuus. - Kaikki Heinekenin ominaisuudet holittomana - Panisin - Siinä ja siinä. - Paremman puutteessa ’- En ehkä panis. 3,1/5
Krombacher Pils Alcoholic 0,0%
Non-
- Aika jännän makusta. - Vähän sellainen kirpeämpi hunaja. - Kyllä tästä Krombacherin tunnistaa. - Tunnistaako? - Vähän samanlainen karvas jälkimaku kuin tonic-vedessä. - Mä en kyllä maista karvautta. - Tuoksu herukkainen. - Maistuu tosi maltaiselle. - Ruoan kaa menee, mut en sitä kyllä yksinään jois. - Kasvimainen maku. - Ei kyl maistu ihan hirveen oluiselta. - Jälkimaussa jotain kesäistä. - Kylmänä kesällä toimis tosi hyvin. (Testataan Aatulla toimiiko!) - Onko tässä suklainen jälkimaku? - Ei kyl mun mielestä.
- Aika kiva sellainen et juonpas jotain kevyttä tästä! - Vähän turhan hapan urheilujuomaksi. - Tosi kiva kesäbisse! - Vähemmän oluinen kuin aikaisemmat. - Kyllä sitä olueksi silti voi kutsua. - Panisin (erityisesti kauniina kesäpäivänä Turussa). 4,5/5
Perlenbacher Alcoholic 0,0%
Non-
- Kirkas väri. - Kirpeä tuoksu, vähän saippuainen. - Enemmän omenamehuinen kuin se aikaisempi. - Täyteläinen suussa, vähän niin kuin kuivaa kielen ja hajoaa suuhun. - Hajussa jotain sienimäistä, todella omituinen. - Seisonutta tiskivettä? - Maku on tosi kiva! - Suutuntuma oluinen. - Aika raikas. - Maistuu itsetehdyltä mummon omenamehulta, positiivisella tavalla tunkkainen omenamehu. - Siiderimäinen. - Maistuu ranskalaissiideriltä. - Tosi hapokas. - Aika kiva, aika erilainen kuin muut. - Jos haju olisi parempi, niin tää olisi paras näistä. - Voisi olla hitusen vähemmän omenainen. - Tölkin perusteella ei olisi odottanut näin hyvää. - Panisin. - No... Joo. Mut tää on ranskalainen... Mut ehkä siitä huolimatta. 4/5
Perlenbacher Patronus Premium Weissbier Alkoholfrei < 0,5% - Nätti pullo! Plussaa siitä, että siinä on munkki, joka katsoo olutta. - Miellyttävä vaahto, tällainen hyvänlainen vaahto. - Tuoksu jännä. - Makea, siirappinen, kanelinen, kodikas. - Mulle tulee vaan mieleen hunaja. - Onpa erilainen. - Jotenkin tuntuu että hirveän montaa makua sekoitettu tähän. - Onko tässä ruista? (Ei ole) Vähän sellainen Reissumies-fiilis. - Vähän sellainen kuivahtanut, kaapissa ollut Reissumies, josta on jo päiväys mennyt. - Tässä on kuitenkin myös hapokkuus. - Ei erityisen korkea dokabiliteetti. - Ei edes maistu oluelta, tosi vetinen. - Vähän pettymys. 25
- Välttämättä ei ole weissbieriä nähnytkään. - Tuoksussa voi tunnistaa rukiin ja saaristolaisleivän. Tai joululimpun. - Menee pienenä annoksena, mutta ei tätä koko pulloa joisi. - En panis, koska sitten on jumissa hirveän määrän kanssa tätä. - Ei maksa vaivaa. - Joo ei. Maisteluannoksena toimii, mut muuten ei. - Mielellään seuraava! 1/5
Saimaan Brewer’s Special Utah Rye IPA 0,3% - Tuoksuu hyvältä, kunnolliselta oluelta. - Raikas tuoksu. - Voimakas haju, tuoksuu ipalta. - Niin täyteläinen, että voisi melkein syödä. - Tää on hyvää! - Ei tätäkään paljoa voisi kerralla juoda koska on niin täyttävä. - Mä voisin juoda tätä festareilla tuoppikaupalla; sammuttaa janon ja jaksaisi juhlia päivätolkulla! - Ainoa miinus, että hajussa pieni teollinen jälkihaju, ei kuitenkaan tunnu maussa! - Sitruksinen. - Eniten oluen makuinen. - Panisin. - Mäki panisin. 5/5
Caribia Ginger Beer 0,0% - Onpa vaalea väri. Yleensä inkivääriolut on kullertavaa. - Näyttää lonkerolta. - Tuoksuu tosi hyvältä ja inkivääriseltä. - Ehkä vähän aniksinen? - Liian makea, vähempi sokeri riittäisi. (14 26
g/100 ml) - Maistuu kuitenkin luonnolliselta inkivääriltä, maku ei ole esanssinen. - Miellyttävän pistelevä. - Menisi ehkä jälkiruokana. - Paksu lonkero. - Inkivääri on hyvä. - Todella voimakas inkivääri, purasee kunnolla! - Siirappinen. - Toimis drinkkinä jos sekottais vodkan sekaan. - Tarvitsisi kyllä jotain mikä peittää liiallisen makeuden. - Inkiväärioluttahan ei muuten panna. - En panis vaikka voisin. - Lähempänä vahvaa lonkeroa kuin olutta. - Lähempänä kokista kuin lonkeroa. - Kivan raikas maistiainen oluiden välillä. Omaa luokkaansa/5
Koff Crisp 0,0% - Natriumbentsoaatti, natriumdisulfiitti... Tää sisältää jotain terveysaineita! - Väri on hieno. - Vaahdot lässähtävät nopeasti pois, lyhyt vaahto. - Vetinen haju. - Väri on nätti, jääteemäinen. - Maku parempi kuin odotti hajun perusteella. - Mieto kotikalja. - Varmaan hyvä ruokajuoma. - Ei ole karvasta jälkimakua, jota on joissain. - Ei ole niin lässähtänyt. Tässä on ryhtiä! - Hyvä, kevyt, miellyttävän täyteläinen, tasapainoinen. - Maistuu rukiiselta - Miellyttävä, helppo perusbisse. - Mul ei oo mitään huonoo sanottavaa tästä
mut ei kyl mitään erityisen hyvääkään. - Kylhän tätä ehkä, kylhän tätä vois. - No joo, ehkä. Eihän tässä oo mitään ongelmaa. 3,2/5
Ambar 0,0% Gluten Free Lager - Aika vaalea. Odotin tummempaa, intensiivisempää väriä. - Vähän laimea. - Miellyttävä ensimmäinen maku, vetisyys tulee jälkimaussa. - Tuoksu ja maku simamainen. - Vähän tulee mieleen saippua ja jotenkin lässähtänyt hajuvesi. - Jos tässä olis rusina, tää olis simaa. - Sima on kyllä keskimäärin makeampaa kuin tämä. - Jättää tyhjän olon. - Tuli hyväksikäytetty olo. *Pitkä, syvä hiljaisuus* - Mä jotenkin odotin tästä paljon parempaa. - Olen pettynyt. - Vähän niin ja näin. Ehkä vappuna. 2,5/5
27
Fuksiesi t tely Seuraavilla sivuilla esitellään arkeologian uudet fuksit. 1. Kuka olet? 2. Mitä teet? 3. Milloin 4. Mistä tulet 5. Miksi? 6. Miten
sami 1. Sami 2. Vastaan fuksiesittelyyn 3. Nyt. 4. Helsingistä. 5. Asun täällä. 6. Mukavasti.
jasmin 1. Moikka vaan kaikki! Tässä kirjoittaa Jasmin Valkealahti. 2. Opiskelun lisäksi välttelen tehokkaasti esseitä käymällä töissä elokuvateatterissa sekä turistioppaana. Jos en ole töissä, löydät minut hevosen selästä, valokuvaamasta, erilaisten soittimien äärestä tai lattialta makoilemasta kissani kanssa. 3. Viimeisillä minuuteilla ennen deadlinea. Aina. 4. Olen syntynyt Helsingissä ja asunut siellä useammassa eri osoitteessa. Sittemmin olen ajautunut keskustan kaupunkimaisemasta metsien keskelle Tuusulaan, Nummenharjuun. 5. Miksi juuri arkeologia? Suurin kiinnostuksen kohteeni on aina ollut historia, mutta en ajatellut aloittavani sen opiskelua. Olen 28
haaveillut aikojen saatossa monestakin eri ammatista, joihin lukeutuu mm. sarjakuvapiirtäjä ja ratsupoliisi. Eräänä iltana naapurin kanssa juteltiin ja jotenkin tuli arkeologia siinä puheenaiheeksi. Siitä se innostus lähti. 6. Ihmettelen itsekin usein, miten ihmeessä pääsen täältä luennoille. Vastaus: Bussilla hyvin vaivalloisesti. Jokainen minut tavannut on varmasti kuullut loputtoman valitukseni yhdestä (vain arkipäivisin!) ajavasta bussilinjasta, joka toimii ainoana tienäni keskustaan sivistyksen pariin.
sofia 1. Olen Sofia 2. Opiskelen arkeologiaa Helsingin Yliopistossa 3. Silloin, kun tilanne sallii 4. Nälkämaasta eli Kainuusta 5. Rikkaamman elämän toivossa 6. Ilmiintymällä
meri 1. Meri Leppäsalko. 2. Elän ruuhkavuosiani. Aikani kuluu opiskellessa ja perheen arkiaskareissa sekä töissä käymisessä. Vapaa-aikani kuluu yleensä perheaiktiviteeteissä ja koiralenkeissä. Jos eteen sattuu harvinainen hetki ihan vain itselleni, tykkään lukea, tehdä erilaisia käsityöprojekteja, piirtää, laulaa, istuttaa rehuja, maata sohvalla ja kuluttaa viihdettä. Pakohuonepelit ovat mahtava tapa viettää laatuaikaa ystäväporukalla! 3. Aina. 4. Tampereelta. 5. Käytin monta vuotta miettien, mitä haluan työelämältä ja lopulta törmäsin arkeologiaan, joka vei mennessään.
6. Hardcore aikatauluttamalla. 29
hanna 1. Olen Hanna Saari, ikuisuudeksi yksineloon tuomittu introvertti ja babyface-ulkomuodosta kärsivä, lyhyenläntä tyttölapsi vuosimallia -93. Teen litkijä ja japanilaisen musiikin sekä kasarijytän suurkuluttaja. Status tällä hetkellä: Helsingin yliopiston opiskelija ja kriminologian opiskelijoiden yhdistyksen (Desistanssi ry, vink vonk) kulttuuri- ja yhdenvertaisuusvastaava. PS. Olen kuulemma todella kummallinen tapaus..W 2. Edellinen tutkinto minulla on bioanalytiikasta ja ehdin toimia laboratoriohoitajana muutaman vuoden ennen Helsingin yliopistolle tuloa. Yliopistolla olen aloitellut opiskelemaan kriminologiaa ja genetiikkaa sekä ottanut muutaman kurssin itse pääainettakin. Myös oikeuspsykologian opinnot olisivat super jees, jos jostain saisi niihin opiskeluoikeuden. Toisin sanoen kiinnostaa kaikki ja ei mikään eli en enää tiedä itsekään, mitä teen elämälläni. Tykkään tehdä asioita käsilläni, joten omaa aikaa vietän usein käsitöiden, piirtämisen, maalaamisen ym. parissa. Ristikoiden, sudokujen ja visuaalista hahmotuskykyä vaativien tehtävien teko on myös lähellä sydäntä. 3. Patience is a virtue, mutta kärsivällisyyteni on heikentynyt viime vuosien aikana, joten toivottavasti mahdollisimman pian. Mitä ikinä se sitten onkaan. 4. Olen lähtöisin Etelä-Pohjanmaan lakeuksilta, pinaattilättyjen ja jauhelihakastikkeen luvatusta maasta. 5. Huhupuheiden mukaan olen halunnut lääkäriksi 4-vuotiaasta asti. Teininä kiinnostus siirtyi patologian ja oikeuslääketieteen puolelle, mutta koin, että lääkis ei ollut silloisessa elämäntilanteessa sopiva vaihtoehto. Opiskellessani bioanalytiikkaa 30
lapsuusaikainen mielenkiinto arkeologiaa kohtaan alkoi nousta pintaan ja mieleen kehkeytyi suunnitelma forensiseen luututkimukseen erikoistumisesta. Rikosteknillinen työ ja kuolinsyytutkimus ovat siis kiinnostaneet jo hyvin pitkään ja nykyään tuntuu yhä vahvemmin siltä, että se olisi se oma juttu. 6. Hyvä kysymys, johon ei ole selvää vastausta. Forensisia opintoja ei ole tarjolla täällä kotimaassa, joten viimeistään maisterivaiheessa täytyy ottaa suunta kohti ääretöntä jonnekin jorpakon toiselle puolelle. Sitä odotellessa opintojen kanssa tulisi järkeillä niin, että ne palvelisivat parhaiten tarkoitustaan sekä avaisivat erilaisia polkuja ja verkostoitumismahdollisuuksia. ”It has long been an axiom of mine that the little things are infinitely the most important.” - Sherlock Holmes
maria 1. Maria Ronkainen, fuksi19 2. Opiskelen itseni arkeologiksi. Muuta mitä teen, niin työskentelen osakeyhtiöiden kirjanpitäjänä, ulkoilen koirani kanssa, käyn kiipeilemässä (kesällä ulkona, talvella sisällä), harrastan taijita (myös miekalla), kokkailen ystävilleni, luen (lähinnä fantasiaa) ja katson aivan luvattoman paljon elokuvia ja sarjoja. 3. Arkena, viikonloput otan rennosti. 4. Olarista, mutta sieltä matka onkin ollut mutkikas ja poikennut useampaan maahan ja kaupunkiin. Suurimpana lisälenkkinä oli ekonomiksi opiskeleminen Oulun yliopistolla, mutta nyt olen vihdoin täällä. 5. Ei sitä voi loputtomiin taistella itseään vastaan. Mennyt maailma on kiinnostanut minua aina ja en halunnut muodostaa kiinnostuksesta vain harrastusta vaan haluan myös tehdä siitä työni. 6. Pyörällä. Julkisilla, jos pitää olla edustuskelpoinen. Jalan on kuitenkin mukavinta. Tarvittaessa muillakin tavoin.
eve 1. Eveliina Vanhala, arkeologian fuksi ja tällä hetkellä myös Fiblun sihteeri & tapahtumavastaava. 2. Opiskelen ekaa vuotta maailman kivointa alaa, juon paljon (liikaa?) kahvia ja yritän pitää huolta mun huonekasveista (tosin aika huonolla menestyksellä). Lisäksi joogaan, hamstraan kirjoja, kirjoitan ja teen hommat aina viime tingassa 3. Kymmeneltä illalla tai puoli kahdeksalta aamulla 4. Helsingistä, mutta juuret ja sydän ovat Kymenlaaksossa (Kouvola best) Koska vihdoinkin monen vuoden arpomisen 5. jälkeen uskalsin hakea opiskelemaan
alaa, joka mua on aina kiinnostanut 6. Ketsupilla tietenkin! 31
30 vuot ta f iboja tia niemelä
T
ämä lehti on Fiban 30. vuosikerran ensimmäinen lehti. Fiban tarina tulee siis rakasta ainejärjestöämme muutaman kymmenen vuotta perässä. Fibula ry juhli tänä vuonna sen 51. vuotta. Vallitseva koronatilanne ei salli arkeologian oppiaineen tiloissa olevien vanhojen Fibojen penkomista, mutta onneksi elämme nykyaikaa ja meillä on edelleen pääsy internetiin. Fibulan vanhojen nettisivujen kautta pääsee eteenpään “vanhoille” ja edelleen “vielä vanhemmille” nettisivuille, joilla Fiban historiaa kuvataan mm. näin “Fiba on kaikille arkeologian opiskelijoille avoin viestintäkanava. Koko sen pitkän historian aikana vain yksi sarjakuva on joutunut sensuuriin synkeisiin kouriin, eli julkaisukynnys on matala. Fiba julkaisee kyselemättä mielipiteesi arkeologiatieteen tasosta ja tilasta, kaskut kenttämaailmasta, kritiikin ja palautteen, risut ja ruusut, asian ja asiattomuuden. Käytä hyväksesi tilaisuutesi ja pura tuntosi Fiban sivuille.” Tietääkseni myös tämänkään jälkeen sensuuri ei ole iskenyt Fibaan, vaan kaikenlaiset jutut ovat läpäiseet toimituksen harvan seulan. Siinä piileekin mielestäni Fiban hienous. Se tarjoaa juuri sopivan julkaisualustan kurssiesseiden asiallisen linjan vastapainoksi. Tästäkin huolimatta Fiban yleisö on aidosti kiinnostunut siitä, mitä arkeologian opiskelijoilla on sanottavaa. Mielenkiintoiset kirjoitukset ovatkin viime vuosina koskeneet tyypillisesti Fibulan toimintaa, kaivauskokemuksia sekä 32
kerran vuodessa Fiba on perinteisesti esitellyt Fibulan hallituksen sekä arkeologian fuksit. Näiden lisäksi sivuilta on voinut bongata sarjakuvia, haastatteluja sekä puuhanurkkauksia. Lopuksi haluaisin kehoittaa teitä kaikkia Fibulan vielä vanhempia nettisivuja lainaten “käytä hyväksesi tilaisuutesi ja pura tuntosi Fiban sivuille.” Seuraava ja toinen 30. Fiba vuoden julkaisu ilmestyy vuoden 2020 lopulla, joten silmät kannattaa pitää auki juttuaiheiden varalta. Me odotamme ja ennen kaikkea me julkaisemme. Lähteet: http://www.helsinki.fi/jarj/fibula/vanhat%20kotisivut/viela%20vanhemmat/fiba/ historia.html (Luettu 29.4.2020).
vuoden 2019 kaivaja -k isan voi t taja
Kuvassa Maria E. Ahola ja Tia Niemelä. Kuva: J. Biga
33
kuultua
koonnut: tia niemelä & lauretta suomi
“Jos se purkautuu meidän käy huonosti, ainakin tulee vilu” Georg Haggrén, puhuttaessa Yellowstonen tulivuoresta kurssilla keskiajan arkeologian erityiskysymyksiä.
“Lähtien Barista.. eli siis Etelä-Italialainen kaupunki” Georg Haggrén kurssilla keskiajan arkeologian erityiskysymyksiä.
”Tää kaivos, jossa nää toukan näköset kaivosmiehet jyrsii hopeaa” Georg Haggrén kommentoi maalausta hopealouhoksesta kurssilla keskiajan arkeologian erityiskysymyksiä.
“Täähän muistuttaa jo neuvostoliiton stalinismin kaltaista äänestystä!” Jari Salminen, kun puhuttiin peruskoulun kannatuksesta opettaja opiskelijoiden joukossa ja 97% kannatti sitä.
“Oli tämmönen kun anarkisimin aakkoset” Eräs ehdotus kun ope opiskelijat saivat ehdottaa lisää opetusta johonkin aineeseen.
”Sä pelastit mun päivän!” Jari Salminen, kun opsikelija kertoi, että suorastaan vituttaa kun koko ajan pitäis olla verkostoitumassa.
34
Helsingin yliopisto: Epidemia-alueilta palanneille yliopistoyhteisön jäsenille suositellaan omaehtoista 14 vuorokauden etätyö- ja etäopiskelujaksoa altistumisesta alkaen Opiskelija: “Sitähän ei voi mitenkään todistaa, menin linja-autolla ja maksoin käteisellä!”
Wesa Perttola: ”Vanha viisaus sanoo, että anna miehelle kala ja hän syö sitä päivän. Anna miehelle myrkytetty kala ja hän syö sitä loppuelämänsä. Tai no ei se kyllä ihan noin tainnut mennä...”
Wesa Perttola: ”Suomessa on asiat muuttuneet parempaan päin. Teille kaikki on ihan liian helppoa.”
Fibulan peli-illassa Aliasta pelatessa: “Arkeologit tykkää näistä” “Kuoppa!” “Oikein!”
“Kandidaatin tutkielma valmistaa teitä siihen ison gradun kirjoittamiseen, joten sen takia mä kutsun kandia pikku-Geeksi.” Tieteellisen kirjoittamisen kurssilla kuultua.
Approilla kuultua: “Fibula on sulle tärkeämpi kuin isänmää?” “No tällä hetkellä on”
“It’s basically witchcraft” James Gerrard puhuessaan siitä, miten jotkut tutkijat voivat erottaa terra sigillata keramiikka-astioden kappaleita.
“Fibula kuulostaa joltain Arielin pahikselta. Vähän niin ku Ursula.” Sitseillä kuultua.
“Jos ei lähentele oppilaita eikä mee kovin usein kännissä töihin, saa tehdä melkein mitä vain” Pedagogisten luennolla kuultua.
“Mitä ihmettä? Fibulan tapahtumassa ollaan selvinpäin ja luetaan Raamattua?” Fibulan pahoinvointi-illassa kuultua.
35
ISSN 1237-2084
