FIBA
HELSINGIN YLIOPISTO // ARKEOLOGIA // SYKSY 2019
Fiba 2019 syksy.indd 1
21.11.2019 16.39.51
S i s ä l l y s l u e t t e l o Pääkirjoitus
3
Vuoden 2018 kaivaja -kisan voittaja
4
Panokerho goes sour
5
Pj-palsta
7
Kaputt Romaniassa
8
Matkalla luvatussa maassa Tanssii kettujen kanssa
15
Kuultua
16
Posteripojat Bulgariassa Kuvaaja: Tuntematon
13
Kaivauskaveri Björn Borg Kreikassa Kuva: Lauretta Suomi
FIBA Helsingin yliopiston arkeologian opiskelijoiden pää-äänenkannattaja Julkaisija: Fibula ry. 100. lehti, 29. vuosikerta. Ilmestyy 2 kertaa vuodessa. Digilehti: fibalehti.wordpress.com issuu.com/fiba-lehti Toimitus: Fibulan hallitus 2019 Taitto: Paula Mitikka, Tia Niemelä & Lauretta Suomi Kansikuva: Maria Ahola Sähköposti: fibatoimitus@gmail.com Postiosoite: Fiba, Fibula ry./Arkeologia; PL 59; 00014 HELSINKI Paino: Picaset Oy Painos: 50 kpl Tämä julkaisu saa HYYn järjestölehtitukea. 2
Fiba 2019 syksy.indd 2
21.11.2019 16.39.52
Pääkirjoi tus Tia Niemelä
O
lin aloittanut tämän pääkirjoituksen kirjoittamisen hyvissä ajoin. Muistelin mennyttä kesää ja sitä, miten kampus täyttyy jälleen kerran innokkuutta hehkuvista fukseista. Kuitenkin tämä syksy-Fiba julkaistaan nyt lähempänä pikkujouluja, kuin alku lukuvuotta. Päädyin juuri sataneen ensilumen innoittamana aloittamaan myös pääkirjoituksen alusta. Tosiasia nimittäin on, että kesän kenttätyöt eivät enää olekaan täysin tuoreessa muistissa, eivätkä fuksit enää ole eksyneitä lampaita, vaan jo ensimmäisestä tenttiviikostaan selvinneitä opiskelijoita. Uuden Fiban valmistelu aina vähän jännittävää, sitä odottaa painosta kuin fuksi lukuvuoden alkua. Tätä tehdessä mieltä lämmittää se, että Fiba on vuosien saatossa (ensi vuonna jo 30-vuotias?!) pitänyt pintansa. Juuri tänään kävelin Arlapron ohi ja huomasin, että kevään Fiba-lehteä oli jäljellä enää yksi kappale. Tämä yksi jää varmaan paikalleen ikuisesti, sillä kuka nyt viimeisin viitsisi ottaa? Haluan uskoa, että Fiba on tuleville arkeologian opiskelijoille yksi ensimmäisistä kosketuksista opiskelijaelämään. Tämäkin Fiba sisältää sivukaupalla mielenkiintoista luettavaa. Kirjoituksissa palataan kesän ja alkusyksyn kenttätöihin ja jo perinteeksi muodostuneella kuultua-palstalla saa naurahtaa lennokkaille lausahduksille, jotka ovat tulleet niin opiskelijoidemme kuin henkilökunnankin suusta. Toivottavasti tämä Fiba on sinulle miellyttävä lukukokemus! Sen tekeminen on totta vie aina yhtä hauskaa ja stressaavaakin, mutta samalla palkitsevaa. Teille arkeologiasta kiinnostuneet kulttuurikandin fuksit toivon erityisesti mukavia lukuhetkiä tutustuessanne arkeologian opiskelijoiden elämään! Haluan myös rohkaista teitä; kirjoittakaa seuraavaan Fibaan. Me olemme täällä, me luemme, me välitämme. Fiballa on lukijansa ja vaikka arkeologian tiloissa käytävä näyttääkin ajoittain autiolta, Fibat katoavat pöydältä yksi toisensa jälkeen. 3
Fiba 2019 syksy.indd 3
21.11.2019 16.39.52
Vuoden 2018 kaivaja -kisan voi t taja
Taika-Tuuli Kaivo ja aatelinen kaivausasento. Kuva: Tia Niemelä 4
Fiba 2019 syksy.indd 4
21.11.2019 16.39.53
Panokerho goes sour
F
ibula ry:n Panokerho kokoontui 13.11.2019 maistelemaan happamia oluita. Alla asiantuntevan raadin arviot.
Eka setti – kirsikat Rodenbach Alexander
St. Louis Kriek Lambic
- Etikkainen, oluinen, jopa vä- - Cocktailkirsikkainen tuoksu - Kaunis väri hän kirsikkainen - Maistuu väkiviinaetikalta, mut - Yäk! Hyi! Liian cocktailkirsikkainen silleen hyvällä tavalla! - Liian esanssinen - Hyvä dokabiliteetti - Kyl sitä juo mut ei se hyvää ole - Kirpeän limpparimainen - En panis - Panisin 1,8/5 3,8/5
Little Valley Cherry Saison
Brewery
- Oluinen tuoksu - Tää olis hyvä jos ei odottais että tää on hapan ja tää olis kunnolla viilennetty - Marjaisa sivumaku – uhka vai mahdollisuus? - Laimea IPA - En panis 2/5
5
Fiba 2019 syksy.indd 5
21.11.2019 16.39.53
Toka setti – happamat Ritterguts Spezial-Gose - Tää on hapanolut! - Baarissa kun on pilkun jälkeen ottanut vielä sen yhden vaikka ei pitäis, ja sit tulee vähän ylös niin kurkussa ja nenässä tuntuu tältä - Panisin - Menisköhän etikkasipsien kanssa? (Joo) - Alkaa röyhtäyttää normaalii enemmän - Mä en kyl välttämättä panis - Pistelee kielen päällä - Suolainen 3,7/5
Sakiškių Alus Sour Beetroot Ale - Maistuu borsch-keitolta - Panisin - Lyhyt maku - Mitäänsanomaton, ihan raikas - Tuli nälkä tästä, tällanen alkuruokasoppa - Se on punainen, ei mul muuta - Väriltään karpalokiisseli - Jännä juttu 2,8/5
BrewDog OverWorks Cosmic Crush Peach - Iskee tajuntaan - Hiilihapotettu säilykepersikkaliemi - Vähän kuiva - Tuoksussa on jotain, joka muistuttaa jostain - Kännis ja läpäl vois panna - Hapokas - Ihan ok - Ei lisättävää 2,8/5 6
Fiba 2019 syksy.indd 6
21.11.2019 16.39.53
Pj-palsta
I
Tia niemelä
hanaa uutta lukuvuotta kaikille fibulisteille! Tälle vuodelle on luvassa kaikenlaista mukavaa tapahtumaa Fibulan toimesta ja paljon olemme jo ehtineet tehdäkin tähän mennessä. Alkusyksy on ollut monella tapaa merkityksellinen. Kulttuurien tutkimuksen kandiohjelma tuntuu vihdoin alkaneen vakiintua osaksi yliopistoa ja toisaalta myös arkeologia osaksi kulttuurien tutkimuksen kandia sekä kulttuuriperinnön maisteriohjelmaa. Muutos onkin meille kaikille väistämätön: heinäkuun jälkeen kaikkia arkeologian opiskelijat ovat osa näitä koulutusohjelmia, kun siirtymäaika päättyy. Lukeudun itse siihen joukkoon, joka pyrkii suorittamaan tutkintonsa siirtymättä uuteen maisteriohjelmaan. Mikäli taistelet saman asian kanssa, haluan lähettää sinulle mitä suurimmat tsemppaukset, me pystymme tähän! Muutos ei aina ole pahasta, mutta mikäli kandiksi tai maisteriksi valmistuminen on muutenkin jo ihan nurkan takana, voi olla helpompaa pyrkiä suorittamaan tutkinto loppuun nyt. Helsingin yliopisto onkin panostanut selkeästi tiedottamiseen siirtymäajan päättymisestä. Vanhoja opiskelijoita on koitettu tavoittaa laajasti ja kurssitarjonta on laajentunut erilaisiin kandin tai gradun kimpussa taistelevien opiskelijoiden auttamiseen keskittyneisiin kursseihin. Sähköpostiin tupsahtaa tuon tuosta infoa ja kyselyä aiheeseen liittyen. Jos tätä lehteä lukee joku, jota tämä tieto siirtymäajasta ei ole tavoittanut (toivon todella, että näin ei ole, sillä Fibaa ei voida pitää tietolähteenä
yhtään mihinkään järkevään asiaan) niin ole pikaisesti yhteydessä jonnekin! Valmistu ja kasvata valmistuneiden määrää yliopistossamme. Nimittäin toinen kuuma puheenaihe on se, että meitä ei valmistu tarpeeksi. Tästä voisinkin kirjoittaa vielä enemmän, mutta se on jo uusi tarina. Puheenjohtaja kauteni lähenee loppuaan jo ennen siirtymäaikaa. Tämä on pääosin hyvä, en pysty enää pakenemaan gradun kirjoittamista ainejärjestövastuun taakse. Kirjoitan tätä viimeistä pj-palstaa kuitenkin suurella haikeudella. Olen saanut toimia järjestömme puheenjohtajana kaksi kautta. Se on antanut minulle enemmän kuin lähes mikään muu (tähän tosin täytynee näin äiti-ihmisenä lisätä, että lapseni on se “mikään muu”). On ollut suuri ilo seurata Fibulaa ja sen toimijoita sekä jäsenistöä. Niinhän sitä sanotaan, että ainejärjestötoiminta on yliopistossa parasta. Siitäkin huolimatta, että oksennuksen peittämää Alina-salin lattiaa aamuyöllä mopatessa ei paljon naurata, enkä usko ikävöiväni sitä. Yliopisto muuttuu ja meidän tulee muuttua sen mukana. Ei kuitenkaan muuteta koskaan sitä ilmapiiriä, jossa arkeologian opiskelija tsemppaa toista kaltaistaan. Pienen alamme hienous on siinä, että opiskelukaverit tulevat helposti tutuiksi. En tiedä missä itse olisin ilman teitä muita. Teitä, joiden kanssa on saanut puhua ja puida omia ideoitaan ja opinnäytetöiden aiheita. Kiitos siitä kaikille, ei anneta siirtymäajan muuttaa tätä mitä meillä on. 7
Fiba 2019 syksy.indd 7
21.11.2019 16.39.53
Kaput t Romaniassa Tia Niemelä, Tomi Kuljukka & Alexander Suvorov
V
iime kesänä, tarkalleen kesäkuun viimeisenä päivänä, kolme innokasta arkeologian opiskelijaa Helsingistä raahasi Helsinki-Vantaan lentokentällä matkatavaroitaan sekä kasaa kaivauksilla tarvittavia välineitä. Tunnelma oli odottava, mutta myös hieman ärsyyntynyt – lento oli yli 10 tuntia myöhässä ja kahden opiskelijan tiedot eivät olleetkaan lennolla. Kaikki kuitenkin rentoutuivat, kun saivat terminaalissa oluet eteensä. Olimme suuntaamassa Bianca Preda-Balanican koordinoiman ja professori Volker “ Lord Velkor” Heydin johtaman Yamnaya Impact in Prehistoric Europe -projektin kaivauksille Romaniaan. Yölennosta lienee nauttinut eniten takymetri, joka sai kokonaan oman penkkirivin itselleen. Muiden osalta yö oli rankka eikä kukaan tainnut nukkua minuuttiakaan. Perille Romaniaan saavuttiin aamulla ja yöpaikaksi tarkoitetusta hotellista ehdittiin hyödyntämään vain aamiainen. Aamupala oli kuitenkin produktiivinen, sillä tapasimme kollegamme: TC:n Singaporesta sekä osteologin ja man caven kuninkaan Martinin. Aamu oli kuuma ja tuntui epätodelliselta, että seuraavat viisi viikkoa kuluisi tässä ympäristössä. Opiskelijat suuntasivat opettajien ja tutkijoiden kera ensimmäisenä Ploeistin kaupunkiin, jossa tapasimme muun muassa
arkeologisen museon henkilökuntaa. Tämän jälkeen vuokratut autot ajettiin Boldesti-Gradistea-kylään, jossa tulisimme seuraavat viikot viettämään. Saimme heti kylään saavuttuamme annoksen romanialaista kulttuuria paikallisen pormestarin luona tuican juonnin merkeissä. Osa meistä joi kohteliaisuuden puuskassaan ehkä hieman
Kuva: Volker Heyd
8
Fiba 2019 syksy.indd 8
21.11.2019 16.39.53
liiankin monta annosta tätä perinteistä itsevalmistettua herkkua. Heti ensimmäisenä iltana opiskelijat pääsivät jo töihin: muun muassa illasta käytettiin aikaa takymetrin asemoimiseen ja kaivausalueen alustavaan tutkimiseen. Myöhästyneestä lennosta ja kuumasta aamupäivästä huolimatta työt sujuivat sulavasti, eivätkä opiskelijat joutuneet liittymään hautakummun syövereissä odottavien luurankojen joukkoon. Ensimmäinen viikko kului kartoittamalla hautakumpua maatutkalla. Maatutkaamisessa meitä opasti laitteiden kiistaton mestari, yliopisto-opettaja Wesa Perttola (Wesa on myös kiistaton shakkimestari, toistaiseksi). Puuha oli mukavaa tai mitä nyt voi kuvitella koiran ulkoiluttamisen noin +30 asteessa reppu selässä olevan. Kun kyseinen prosessi oltiin saatu päätökseen, alkoi itse kaivaminen. Jo muutaman kauhallisen jälkeen, romanialainen arkeologimme Alin Frînculeasa havaitsi profiilissa merkkejä ensimmäisestä haudasta. Viikko menikin oikeastaan kumpuun syventymiseen, ja sunnuntaina, eli viikon ainoana päivänä, jolloin ei tarvinnut herätä ennen viittä, opiskelijat suuntasivat heidän ensimmäiselle seikkailulleen Ploeistin arkeologiseen museoon ja paikalliselle vuorijonolle, jossa maisemat olivat kuin suoraan postikortista. Seuraavalla viikolla kumpu pieneni entisestään ja avasimme uusia sektoreita siitä. Tulimme entistä enemmän tutuksi loppu aikaa toisinaan hallitsevan tehtävämme kanssa eli profiilien suoristamisen taiteenlajin kanssa. Tapasimme lisää uusia projektissa mukana toimivia tutkijoita ja joimme lisää tuicaa. Sunnuntaina seikkailimme jälleen kerran. Tällä kertaa suuntasimme Euroopan suurimmalle suolakaivokselle,
Slaniciin, joka muistutti kääpiöiden maanalaista valtakuntaa Taru sormusten herrasta elokuvasta. Kaivoksen suolakaan ei maistunut hullummalta.
Kuva: Tomi Kuljukka
Kolmas viikkomme Romaniassa sujui hujauksessa ja pääsimme poikkeuksellisesti jo lauantaina vapaiden viettoon. Meidän piti silti herätä viideltä, mutta ainakaan ei tarvinnut heti alkaa kaivamaan maata. Tutkimusryhmämme suunnisti kohti Bulgariaa, jonne saavuimme pienistä mutkista huolimatta kaikki edelleen mukana. Romanian ja Bulgarian rajalla automme saivat suihkun Afrikan sikaruton johdosta sekä osa meistä kohtasi myös ongelmia kansalaisuutensa vuoksi. Matkassa oli mukana viiden eri maan kansalaisia. Bulgaria-viikonloppumme sisälsi totuttuun tapaan arkeologiaa, hautakumpuja sekä hyvää ruokaa ja vahvaa alkoholia. Jälkimmäiseen syynä ei ollut vähiten se, että singaporelainen ystävämme annosteli meille täydet lasilliset puolalaisten luota löytämästään viinipullosta. Tämä viinipullo 9
Fiba 2019 syksy.indd 9
21.11.2019 16.39.54
paljastui olleen sisällöltään erityistä rakia, jonka siis joimme neljään pekkaan hieman noloinakin, sillä pullo ei ollut aivan tätä tarkoitusta varten hankittu... Seura oli myös mitä parhainta, yövyimme puolalaisten kollegojen majapaikassa Romance-nimisessä hotellissa Yambolissa. Neljäs viikko lähti käyntiin Bulgarian reissusta toipuessa tuttuun tapaan maata kaivamalla. Pidimme myös tällöin jo perinteeksi muodostuneen grillauspäivän viikon aikana ja professori Heydin järkytykseksi paljastui, että Tia ja Alex eivät olleetkaan grillimaistereita. Ruoanlaitto kuitenkin onnistui lopulta, vaikka grillihiilet piti kertaalleen uudelleen järjestellä. Tällä viikolla saimme myös pitkään haaveilemamme pizzat. Täytyykin todeta, että vaikka pizzeria ei ollut kummoinen ei pizza varmasti ole koskaan maistunut paremmalta, kuin tuossa Mizilissä sijainneessa ravintolassa. Viikonloppuna pistäydyimme
Bukarestissa, johon emme aiemmin olleet ehtinyt tutustua tarkemmin. Hyvästelimme myös yhden tovereistamme, kun TC suuntasi bussilla kohti Wieniä. Linja-autoasemalla poltimme symbolisesti viimeiset yhteiset savukkeet (huomautamme, että kukaan allekirjoittaneista ei kuitenkaan ole tupakoitsija). Tämän lisäksi Bukarest opetti meille sen, että parkkipaikan löytäminen on toisinaan hyvin vaikeaa. Pysäköinti kielletty on romaniaksi muuten nu parcati. Opimme myös, että vaikka mukana olisi ranskalainen kollega (joka toisin kuin me oli jo tohtorismieskin) ei häntäkään aina kannata kuunnella reitin valinnassa. Pyrimme vierailemaan Romanian parlamenttitalossa, joka toimi aikoinaan diktaattori Nicolae Ceaușescun palatsina, mutta päädyimmekin kävelemään tuon valtavan rakennuksen ympäri paahtavassa helteessä. Lopulta sisäänkäynnin löydettyä jouduimme toteamaan, ettemme pääse edes vierailemaan aulaa
Kuva: Tia Niemelä 10
Fiba 2019 syksy.indd 10
21.11.2019 16.39.54
pidemmälle, sillä eräs meistä oli jättänyt ottamatta passinsa mukaan. Edellisen sattumuksen ansiosta ehdimme kuitenkin onneksemme vierailla arkeologisessa museossa, joka olikin todella mielenkiintoinen kohde. Museon alakerta oli täynnä kultaisia esineitä, joita katsoessa meinasi tulla jo kyllästyminen. Miinusta tilan lilasta seinien väristä, joka teki siitä omituisen ja tunkkaisen. Viidennellä, ja myös viimeisellä viikolla Romaniassa pääsimme todistamaan uniikkeja ja jopa, myyttisen aarremaisia hautalöytöjä. Yhdestä haudasta tulleet löydöt löivät ällikällä myös kokeneemmat tutkijamme (valitettavasti joudumme kuitenkin vaikenemaan haudan sisällöstä). Viimeisen viikon aikana saimme, kuin saimmekin hautakummun kaivuun päätökseen. Viimeiseksi illaksi saimme vahvistuksia myös Suomesta – sillä kulttuurien tutkimuksen laitoksen kapellimestari Jussi Pakkasvirta liittyi joukkueeseen. Viimeinen ilta sujui grillaamisen, erinäisten juomien kittaamisen, biisiringin ja jopa tanssimisen muodossa. Viimeisen illan bilettämisen seurauksena, seuraava päivä kuluikin monen osalta oman sielunsa etsimisen sekä yleisen selviytymisen merkeissä. Kuitenkaan missaamatta kenttätöitä, eihän suomalaiseen työkulttuuriin sisälly valittaminen (kuten eräs tohtoriherra olikin havainnut suomalaisuuden piirteeksi)… Voidaan kokoavasti todeta, että nokoset kaivauspaikalla onnistuvat mitä erilaisimmissa paikoissa, eikä onneksi edessä ollut tällä kertaa yhtään suoristettavaa profiilia. Paluu matkalla olimme varautuneet siihen, että omituiset laitteemme herättävät ihmetystä. Turvatarkastajan kommentti takymetriin olikin se, että se on epätavallinen matkatavara. Todelliset ongelmat
tulivat kuitenkin vastaan vasta itse koneen sisällä. Takymetrille ja laserkeilaimelle ei nimittäin ollutkaan tilaa matkustamossa. Tämä aiheuttikin kiivaan sanaharkan lennon kapteenin ja arkeologian opiskelijan välillä. Kapteeni oli nimittäin sitä mieltä, että takymetri tulisi heittää ruumaan, johon emme luonnollisesti suostuneet. Onneksi viiden viikon oleskelu Romaniassa oli opettanut kommunikoimaan romanialaisten kanssa; eli huutamaan asiansa ja jankuttamaan. Lopulta takymetri matkusti suorastaan “ykkösluokassa” eli koneen ohjaamossa. Kaiken kaikkiaan viisi viikkoa Romaniassa opetti meille paljon uutta arkeologin työstä. Hautojen kaivaminen tuli tutuksi samoin profiilien suoristaminen ja maan harjaaminen (kyllä silti, vaikka emme ole turkulaisia). Näiden taitojen lisäksi opimme myös ajamaan autoa karjan, hanhien, kanojen ja lukuisten tiessä olevien kuoppien joukossa (joka on muuten yllättävän hauskaa hommaa, tuoden mieleen videopelien esteradat). Tutuksi tulivat myös kyykkyvessat, herkulliset keitot mielenkiintoisine lihapaloineen (ja lihaa syömättömälle jäsenillemme pelkän liemen syöminen lounaaksi), pitkät, mutta erittäin antoisat työpäivät sekä muu elämä pikkukylässä, jossa tuskin oli koskaan ennen vieraillut näin monta ulkomaalaista yhtä aikaa. Paikallisessa kioskissa tupakan osto onnistui elekielellä ja pormestarin kanssa löysimme yhden yhteisen sanan: kaputt. Se osoittautuikin hyväksi sanaksi puhuttaessa lähes mistä vaan vatsataudista polkupyöräilijöihin. Osa matkailijoista jäivät myös ikävöimään koulun Man Cavea, jota johti urhea osteologi-antropologimme. Man Caven toimintaan sisältyivät lähinnä lukeminen, videopelien tutkimus sekä muu *piip* jauhaminen 70:nen luurangon 11
Fiba 2019 syksy.indd 11
21.11.2019 16.39.54
keskellä. Man Caven jäsenistön nauru kuului varmasti pormestarin taloon, jonne kerhon ystävät olivat majoittuneet. Romania oli kiehtova ja mielettömän kaunis maa. Kirkkaalla säällä kaivauskohteeltamme saattoi nähdä taivaanrannassa Karpaatit. Auringon nousujen ja laskujen kauneudesta voisi kirjoittaa kokonaisen artikkelin tähtitaivaasta puhumattakaan. Reissusta ei puuttunut hauskanpitoa ja niin kuin me arkeologian opiskelijat tiedämme, mikään ei yhdistä ihmisiä yhtä hyvin, kuin heidän kanssaan kenttätöiden tekeminen (toisen kuorsaamisen kuuntelu, yhdessä vatsataudista kärsiminen ja vierekkäin pissaaminen). Onneksemme mukana oli meidän lasten äiti (Bianca), joka huolehti kaivauslapsistaan rakkaudella! Palasimmekin Romaniasta monta kokemusta ja uutta ystävää rikkaampina. Olotilaa reissun jälkeen kuvaa parhaiten vain yksi sana: KAPUTT!
12
Fiba 2019 syksy.indd 12
P.s. Pohdimme näin jälkeenpäin, että ehkä pormestari yritti vain tarjota meille kukkakaalia, kun löysimme internetin syövereistä kuvan, jossa caputtia tarjoiltiin päivälliseksi. Kuva: Internetin syöverit.
Vuosijuhlia vietettiin Suomenlinnan Pirunkirkossa.
Kuva: Tomi Kuljukka
21.11.2019 16.39.54
Matkalla luvatussa maassa Maria E. Ahola
O
li synkän synkkä yö, synkän synkässä metsässä. Viisikymmentä rosvoa istui leiritulen ääressä. Yksisilmäinen rosvo sanoi rokonarpi Roopelle: “Roope kerro tarina”. Ja Roope kertoi: “Oli synkän synkkä yö, synkän synkässä metsässä. Viisikymmentä rosvoa istui leiritulen ääressä. Yksisilmäinen rosvo sanoi rokonarpi Roopelle: “Roope kerro tarina”. Ja Roope kertoi: “Oli synkän synkkä yö, synkän synkässä metsässä...”.
Ei vainenkaan. Oli lämmin ja aurinkoinen heinäkuun päivä, kun ensimmäisen vuoden arkeologian opiskelija Maria hyppäsi lentokoneeseen kohti ‘luvattua maata’ ja elämänsä kolmansia arkeologisia kaivauksia. Ashdod-Yam Archaeological Excavations-niminen projekti järjestettiin jo neljättä kertaa Ashdodin kaupungissa, noin 40km etelään Tel Avivista. Tänä kesänä kaivausalueita avattiin kaksi kappaletta noin kilometrin säteellä toisistaan. Toinen alue sijaitsi meren
13
Fiba 2019 syksy.indd 13
21.11.2019 16.39.54
rannalla suuren hiekkadyynin huipulla, kun toinen taas oli pelastuskaivaus rannan läheisten huviloiden keskellä. Ensimmäinen päivä pärähti käyntiin herätyskellon soittoon kello 4.30, kuten sen jälkeen kuukauden jokainen aamu. Bussi saapui asutuksen ulkopuolelle noukkimaan kyytiin väsyneet, mutta innokkaat kaivajat ja kuskasi heidät hiekkadyynin juurelle. Päivät vierähtivät nopeasti lapioidessa hiekkaa sankoihin, muodostaen “bucketlinesseja” ja kuoputtaen hitaasti, mutta varmasti yli 2500 vuotta vanhaa Assyrialaista savitiili-rakennelmaa esiin. Perjantai-iltapäivät vapauttivat kaivajat omiin puuhiinsa. Ensimmäisenä ja toisena viikonloppuna joukko nuoria kaivajia päätyi Jerusalemin pyhään kaupunkiin, jossa tuhansien vuosien historia oli käsinkosketeltavaa. Kolmantena viikonloppuna ryhmärämän seikkailut kohdistuivat kuolleen meren suolaisille vesille, Ein Gedin luontopoluille, sekä Masadan vuoren huipulle. Viimeisen viikon torstai vietettiin grillijuhlien ja karaoken merkeissä, kunnes lopulta viimeisenä kaivauspäivänä raskaan työn raatajat täyttivät krapulaisina kaivetun kuopan ja hyvästelivät haikein mielin toisensa. Perjantai ja lauantai vierähtikin nauttien viimeisistä auringonsäteistä ennen palatessa sateisen Suomen alkavaan syksyyn ja uuteen lukukauteen.
14
Fiba 2019 syksy.indd 14
21.11.2019 16.39.54
Tanssii ket tujen kanssa Tomi Kuljukka
Y
ksi viime kesän ja tämän syksyn mielenkiintoisimmista ja suurimmista kaivauksista toteutettiin Lapin Soklissa. Täältä Etelän Babylonista matka kaivauspaikalle taittui mukavasti yleisillä kulkuneuvoilla noin 13:ista tunnissa. Majoituspaikoilta kaivausalueellekkin siirtyminen otti aikaa noin tunnin verran. Saapuessani ensimmäistä kertaa kaivausalueelle, keskelle ei mitään. Keräten työkaluja taukopaikalla, pusikoista pomppaa kaksi arkeologia. Hämmennyksen jälkeen käy ilmi, että kaivausalueella majoittuu kaksi arkeologia omissa teltoissaan. Ensimmäisenä aamuna yksi telttamajoittujista kertookin, kuinka lähimaastossa asuva kettu (kaverien kesken Sprägis) oli käynyt aamuisen hampaidenpesu session aikana varastamassa tämän Nuuskamuikkusen *nimi muutettu* hammastahnatuubin aivan hänen nenänsä edestä. Eikä edes uhrin perään huutamat käskyt kiinnostaneet kettua. Ketun lisäksi paikalliset metsästäjät olivat löytäneet lähialueelta myös karhun tassun jälkiä. Ajomatkojen aikana kuskien täytyi olla tarkkana taas tielle hyppivien itsetuhoisten porojen
Kuva: Tomi Kuljukka
ja kanalintujen vuoksi. Joten villielämää Lapissa riitti. Museoviraston suorittama Soklin alueen kaivaushanke oli melkoisen laajalla alueella pitkin poikin ryteikköjä. Kaukaisimmat kaivausalueet olivat monien satojen metrien päässä päämajalta – ja jotkut jopa etsivät näitä kaukaisia ja myyttisiä kaivausalueita, koskaan löytämättä niitä... 15
Fiba 2019 syksy.indd 15
21.11.2019 16.39.55
Kaivausalueen ajoitukset ovat mesoliittiselta kivikaudelta, aina varhaismetallikauteen. Löydöt olivat lähinnä kvartsia, kvartsiittia, palanutta luuta sekä tulenpitopaikkoja. Mielenkiintoiseksi tämän paikan tekee sen syvälle esihistoriaan työntyvät juuret. Yksi Soklin kaivausalueista (Malmio 1a) on ajoitettu AMS-ajoituksella vuoden 8300 eaa. tienoille. Ajoitus on siis yksi Suomen vanhimmista. Soklista vielä pohjoiseen, Utsjoen Sujalassa on myös samalle ajalle sijoittuva asumuspaikka. Eikä tässä vielä kaikki. Noin muutamien kymmenien metrien päästä Malmio 1a:sta, kolme metriä korkeammalta terassilta löysi, kettukuiskaajana tunnettu Nuuska Muikkunen uuden alueen. Uutta kaivausaluetta (Malmio 1b, tai ”Sprägilä”) ryhdyttiinkin kaivamaan vesi kielellä. Allekirjoittaneen ollessa paikalla Malmio 1b:stä ehti paljastua paljon kvartsia, kvartsiittia sekä palaneita luun palasia, jotka lähtevät laboratorioon AMS-ajoitettavaksi. Jäädän odottelemaan tuloksia – onko Sprägilä Suomen vanhin väliaikaisasutuspaikka? Jos on, niin paikalle larpanneet metsästäjä-kalastaja-keräilijät
ovat saapuneet nykyisen Suomen alueelle todennäköisesti idän suunnalta todella pienissä ryhmissä tai partioissa tiedustelemaan uutta elinympäristöä. Hypoteettisesti ajatellen, he olisivat olleet ensimmäisiä nykyisen Suomen alueelle saapuneita pioneeriasuttajia – Malmio 1a:n, Sujalan ja muiden pohjolan kohteiden rinnalla. Kokemuksena Lapin kaivaus oli aivan priimaluokkaa eräkävijöille. Ja varsinkin syyskuun alkupuolella, jolloin ruska alkaa olla parhaimmillaan. Savukosken kaduilla on kuiskailtu, että ruskan maagisin hetki on syyskuun yhdeksäntenä päivänä, kello 9:00. Martti, siis työryhmän toinen majoituskylä, jossa itsekin olin oli noin 20km Savukosken keskustasta paikassa jossa, ei oikeastaan ollut yhtään mitään. Savukoskella majoittuneet taas pääsivät nauttimaan ylellisyyksistä, kuten Sale:sta ja kuntosalista. Viikonloppuisin monet arkeologit larppasivatkin kohti läheisiä, kuten myös kauempana olevia tuntureita ja vaelluskohteita. Kaivausporukka oli myös viimeisen päälle loistava. Vaikka verbaalisessa viestinnässä välillä olikin kevyt kielimuuri. Murteet
Kuva: Vesa Laulumaa 16
Fiba 2019 syksy.indd 16
21.11.2019 16.39.55
kun vaihtelivat pohjoisen murteista stadin slangiin. Osuin paikalle siinä määrin oikeaan aikaan, että Savukoskella järjestettiin yksi vuoden ainoista tapahtumista: Sompio Rock. Festivaali sijoittui paikalliseen baariin ja lauantain pääesiintyjänä yleisöä villitsi ysäritykki Bät & Ryyd. Festarin ohella tuli myös pulahdettua jääkylmään Värriöjokeen sekä kaivausalueella olleisiin järveen sekä lampeen. Toinen järvistä, Loitsana, on
Kuva: Tomi Kuljukka
paikallisen kansanperinteen mukaan saivojärvi. Saamelaisten uskomusten mukaan tällaisten järvien pohjassa on portti tai reikä, ylösalaiseen maailmaan, jonne kuolleiden henget matkaavat veden kautta. Reiän toisella puolella uskottiin olevan toinen järvi ylösalaisin. Paikallisen myytin mukaan järven pohjamudat symboloivat kuolleiden sieluja, jotka saattavat tarttua häneen ken järvessä ui.
Kuva: Inga Nieminen 17
Fiba 2019 syksy.indd 17
21.11.2019 16.39.56
Kuultua Koonnut Tia Niemelä ja Lauretta Suomi
“He olivat ylioppilaita ja ylioppilaat eivät souda.” Leena Valkeapää kurssilla Tutkimusretkiä menneisyyteen modernisoituvassa Suomessa.
“Voitteko näin parviälyn merkeissä auttaa mua?” Tuomas Heikkilä kurssilla kristinusko keskiajalla, kun luentosalin laitteet eivät toimineet.
“Kuulkaahan nyt tilanne on se, että mä oon taas puhunut liikaa!” Markus Hiekkanen luennon kestettyä pari minuuttia yliaikaa kurssilla Tutkimusretkiä menneisyyteen modernisoituvassa Suomessa.
“Meillä on täällä yksi luokallinen korkeakoulutettuja ihmisiä, jotka ei saa tietokonetta skulaamaan.” Tuomas Heikkilä soittaessaan edellisen kohdan jälkeen vahtimestarille.
Opetuskaivauksilla opiskelija kiitti ja sanoi, että oli mukavaa ekskursioilla ympäri kaivausaluetta, johon kaivaustenjohtaja Sami Raninen vastasi: “Ei siellä ollut tarkoitus mukavaa olla.” “Kaikki kunnia Visbylle, mut Lyypekki on kyllä hansan tärkein kaupunki.” Georg Haggrén kurssilla keskiajan arkeologian erityiskysymyksiä. “Mä en kysy tätä kiusalla.” Markus Hiekkanen kurssilla Tutkimusretkiä menneisyyteen modernisoituvassa Suomessa. “Aina kannattaa mennä jonkun nörtin kaa samaan ryhmään” Oppimisen psykologia kurssilla kuultua. “Sitten jos copypasteette jotain niin vaihtakaa nyt edes fonttia.” Antti Lahelma proseminaarissa.
“Kuka perkele antoi luvan löytää lisää puuta?” Sami Raninen opetuskaivauksilla.
Wesa kertoo witsejä part 1: “Arkeologi käveli baarin ohi.” Wesa kertoo witsejä part 2: “Arkeologi viettää kesänsä terassilla.” Wesa kertoo witsejä part 3: “Seulo Janne.” “Kaikilla, jotka pääsee Porthanian ovista täytyy olla jotain korvien välissä” Luennoitsija oppimisen psykologia kurssin luennolla salissa P1. “Ei tarvita montaa miestä ja lapiota niin saadaan tulppa pois ja linna on kuivilla.” Georg Haggrén kurssilla keskiajan arkeologian erityiskysymyksiä.
18
Fiba 2019 syksy.indd 18
21.11.2019 16.39.56
“Älkää koskaan aliarvioiko hammassairauksia ja muistakaa itekin harjata hampaita ahkerasti ja käydä hammaslääkärillä, sillä osteologi kyllä tietää, jos ette!” Kati Salo tautievoluutio –kurssilla.
“En nyt muista pommittivatko sen amerikkalaiset vai saksalaiset, mutta kyllä ne kaikki osaa. Jälki on ihan samanlaista, pommittivat sen sitten amerikkalaiset, saksalaiset tai britti.” Georg Haggrén kurssilla keskiajan arkeologian erityiskysymyksiä.
“Alasaksi ei oo ylitsepääsemätöntä, jos osaa saksaa, ruotsia ja vielä hollantia, niin siitä saa kyllä selvää.” Georg Haggrén kurssilla keskiajan arkeologian erityiskysymyksiä.
“Elinkautinen loppuu hyvällä käytöksellä, mutta elinkautinen oppiminen ei millään!” Janne Säntti aikuisopetuksen didaktiikka kurssilla.
“Ootteks te kuullu siitä humalaisesta venäläisestä, joka poimittiin joesta ja sillä oli kassissa irtonainen käsi?” Wesa Perttola kenttätyömenetelmät kurssilla opiskelijoiden piirtäessä kiviesineitä.
“Keskiaikaisista linnoista on restauroidessa perinteisesti tehty keskiaikaisempia kuin ne ovat ikinä olleetkaan.” Georg Haggrén kurssilla keskiajan arkeologian erityiskysymyksiä.
“Isotoopit on hyvin oraakkelimaisia” Miikka Tallavaara siteerasi kollegaansa arkeologiset analyysimenetelmät kurssilla.
“Älkää nyt ottako tätä minään henkilökohtaisena vittuiluna.” Antti Lahelma proseminaarissa, kun käytiin läpi yksittäin osallistujien kirjoittamia tehtäviä.
“Niinku tää Highclere castle, jonka useimmat meistä tuntee Downton Abbeynä” Gerog Haggrén kurssilla keskiajan arkeologian erityiskysymyksiä. “Mä en sano, että se on helposti saatavissa, mutta sitä on.” Georg Haggrén puhuttaessa kirjallisuudesta kurssilla keskiajan arkeologian erityiskysymyksiä.
“Isotooppimittaukset on yleensä ihan hyviä, mutta ne voi tuottaa myös aivan päättömiä tuloksia.” Miikka Tallavaara arkeologiset analyysimenetelmät kurssilla. “Tääl on tällänen mitätön lamppu myös, mutta ompahan olemassa.” Wesa Perttola.
19
Fiba 2019 syksy.indd 19
21.11.2019 16.39.56
Kuva: Enni Lappela
ISSN 1237-2084
Fiba 2019 syksy.indd 20
21.11.2019 16.39.56
