Matkalla luvatussa maassa

Matkalla luvatussa maassa Maria E. Ahola

Oli synkän synkkä yö, synkän synkässä metsässä. Viisikymmentä rosvoa istui leiritulen ääressä. Yksisilmäinen rosvo sanoi rokonarpi Roopelle: “Roope kerro tarina”. Ja Roope kertoi: “Oli synkän synkkä yö, synkän synkässä metsässä. Viisikymmentä rosvoa istui leiritulen ääressä. Yksisilmäinen rosvo sanoi rokonarpi Roopelle: “Roope kerro tarina”. Ja Roope kertoi: “Oli synkän synkkä yö, synkän synkässä metsässä...”. Ei vainenkaan. Oli lämmin ja aurinkoinen heinäkuun päivä, kun ensimmäisen vuoden arkeologian opiskelija Maria hyppäsi lentokoneeseen kohti ‘luvattua maata’ ja elämänsä kolmansia arkeologisia kaivauksia. Ashdod-Yam Archaeological Excavations-niminen projekti järjestettiin jo neljättä kertaa Ashdodin kaupungissa, noin 40km etelään Tel Avivista. Tänä kesänä kaivausalueita avattiin kaksi kappaletta noin kilometrin säteellä toisistaan. Toinen alue sijaitsi meren

rannalla suuren hiekkadyynin huipulla, kun toinen taas oli pelastuskaivaus rannan läheisten huviloiden keskellä. Ensimmäinen päivä pärähti käyntiin herätyskellon soittoon kello 4.30, kuten sen jälkeen kuukauden jokainen aamu. Bussi saapui asutuksen ulkopuolelle noukkimaan kyytiin väsyneet, mutta innokkaat kaivajat ja kuskasi heidät hiekkadyynin juurelle. Päivät vierähtivät nopeasti lapioidessa hiekkaa sankoihin, muodostaen “bucketlinesseja” ja kuoputtaen hitaasti, mutta varmasti yli 2500 vuotta vanhaa Assyrialaista savitiili-rakennelmaa esiin. Perjantai-iltapäivät vapauttivat kaivajat omiin puuhiinsa. Ensimmäisenä ja toisena viikonloppuna joukko nuoria kaivajia päätyi Jerusalemin pyhään kaupunkiin, jossa tuhansien vuosien historia oli käsinkosketeltavaa. Kolmantena viikonloppuna ryhmärämän seikkailut kohdistuivat kuolleen meren suolaisille vesille, Ein Gedin luontopoluille, sekä Masadan vuoren huipulle. Viimeisen viikon torstai vietettiin grillijuhlien ja karaoken merkeissä, kunnes lopulta viimeisenä kaivauspäivänä raskaan työn raatajat täyttivät krapulaisina kaivetun kuopan ja hyvästelivät haikein mielin toisensa. Perjantai ja lauantai vierähtikin nauttien viimeisistä auringonsäteistä ennen palatessa sateisen Suomen alkavaan syksyyn ja uuteen lukukauteen.