Härregud och SOS i Uppsala

Uppsala! Tia niemelä & lauretta suomi

18 M arraskuun lopussa 2019 joukko innokkaita fibulisteja lähti kohti Uppsalaa. Kauan odotettu ekskursio Ruotsiin oli vihdoin alkamassa. Te säännöllisesti Fibaa lukevat arkeologit ja arkeologian opiskelijat sekä muuten vaan Fiban yleisöön kuuluvat henkilöt varmaan muistattekin matkakertomuksia edellisiltä ulkomaan ekskursioita. Tämä nyt tapahtuva oli kuitenkin ensimmäinen moneen vuoteen, joten tunnelma oli syystäkin innokas ja odottava. Uppsala valikoitui matkakohteeksi, koska olimme tammikuussa 2019 vierailleet Tukholmassa (lue lisää vuoden 2019 kevät Fibasta) ja tällöin tutustuneet STARKin sekä Fjölnir Uppsalan jäseniin. Lisäksi Uppsalan opiskelijakulttuuri lukuisine osakuntineen kuulosti varsin houkuttelevalta. Saavuimme Uppsalaan 29.11.2019, ja Fjölnirin edustajat olivat meitä kyltin kanssa vastassa. Takana olivat jo myöhästyneen lennon pakottamana juodut aamukaljat, lentokentälle eksyminen sekä pitkä bussimatka, joten ihan ensimmäiseksi tarvitsimme syötävää. Kävimmekin syömässä suloisessa kahvilassa Uppsalan keskustassa ennen seuraavia aktiviteetteja. Aivan ensimmäisenä vierailimme kahdessa kirkossa. Ensin Uppsalan tiilirakenteisessa tuomiokirkossa ja seuraavaksi sen vieressä olevassa pienemmässä Helga Trefaldighets kyrkassa. Molemmat kirkot olivat niin ulkoa kuin sisältäkin vaikuttavan näköisiä ja ehdottomasti vierailemisen arvoisia. Onpa tuomiokirkkoon haudattu itse Kustaa Vaasakin. Seuraava vierailemamme kohde oli Gustavianumin museo, mutta koska itse museo oli remontin vuoksi kiinni, saimme opastetun kierroksen museon suljettuun kokoelmaan Lyhyesti kokoelmaa voisi kuvata oppaamme, Uppsalan yliopiston museon kuraattorin John Worleyn, sanoin: “We have fantastic shit here!” Totisesti, kokoelmaan kuului upeaa aineistoa muun muassa viikinkiajan Skandinaviasta, antiikin Kreikasta ja muinaisesta Egyptistä. Jokaisen oma erikoisala oli jollakin osastolla edustettuna. Erityisen mieleenpainuva esine oli Kreikasta löydetty “demon bowl”, jolla on estetty pahojen henkien pääsy sisälle kotiin. Illalla pääsimme tutustumaan paikalliseen erikoisuuteen, osakunnan omaan baariin! Saimme väliaikaiset opiskelijakortit, joilla pääsimme sisään kaikkien osakuntien tiloihin ja pystyimme ostamaan ruokaa ja alkoholijuomia erittäin opiskelijaystävällisiin hintoihin. Vietimme illan tunnelmallisessa meitä varten varatussa, holvatussa kellaritilassa Uplands Nationilla tutustuen Uppsalan arkeologian opiskelijoihin ja tavaten uudestaan tukholmalaisia ystäviämme. Tästä siirryimme vielä tanssahtelemaan Värmlands Nationin klubille, jossa osa meistä viihtyi yön pikkutunneille

saakka. Osakuntien jälkeen siirryimme vielä jatkoille, joiden menestys riippunee kysyjästä. Osalla oli mukavaa, osa yritti nukkua ja osa saattoi traumatisoitua tai vähintäänkin pelästyä. Edellisen illan juhlimisesta sekä yön kauhuista huolimatta heräsimme aikaisin toisena päivänämme Uppsalassa! Majoituimme hulppeassa kaksikerroksisessa Airbnb-asunnossa, josta oli kävelymatka keskustaan. Syötyämme aamiaisen, johon kuului esimerkiksi Hönö- nimistä leipää (!!), suuntasimme yhdessä ruotsalaisten ystäviemme kanssa kohti Gamla Uppsalaa. Vanhassa Uppsalassa sijaitsevat kuuluisat ja vaikuttavat kansainvaellusaikaiset hautakummut. Paikalla on myös alueen historiasta kertova museo, jonne pääsimme opastetulle kierrokselle. Vierailimme myös lähistöllä sijaitsevassa Vanhan Uppsalan kirkossa. Lauantain kulttuuriähkyn jälkeen oli hyvä hetki rentoutua hieman kämpillä ennen iltaa. Kuuntelimme ja tanssimme mm. Fröbelin Palikoita ja Macarenaa. Videomateriaali illan tapahtumista lienee

Kuvassa Antti Purmonen Gamla Uppsalassa. Kuva: L. Suomi

jonakin päivänä kullan arvoista. Kun olimme kyllin nälkäisiä suuntasimme kohti keskustaa. Puutteellisten kartanlukutaitojen vuoksi päädyimme umpikujaan ja jouduimme ylittämään odottamattoman esteen (katso kuva).

Syötyämme päivälliseksi pizzaa ja olutta siirryimme ensin tanssahtelemaan Smålands Nationille, josta siirryimme myöhemmin illalla edelleen Göteborgs Nationille. Osa seurueesta sai todistaa sitä tosiasiaa, että baareihin, jopa osakuntien omiin, ei noin vain marssita Ruotsissa sisälle. Pienikin suunsoitto tai liian haparoivat askeleet jonottaessa voivat käydä kohtalokkaaksi sisäänpääsyn kannalta. Jatkot järjestettiin tuttuun tapaan majapaikassamme ja vaikka tarjolla oli vain vettä ja mainiota seuraa sujui ilta mukavasti ainakin joidenkin mielestä. Yön aikana saatuihin oppeihin kuului myös, että Ruotsissa on syytä sopia taksimatkan hinta kuskin kanssa etukäteen. Muuten kahden kilometrin matka saatetaan huristaa autolla ties mitä moottoriteitä kierrellen. Myös kävely on toisinaan hyvä ja lompakkoystävällinen vaihtoehto.

Kuva: L. Suomi

Sunnuntaina vierailimme Uppsalan linnassa. Tiloihin oli järjestetty taidenäyttely, joka sopi erinomaisesti päivän teemaan. Näyttelyssä oli esillä teoksia, jotka kuvasivat kalpeita, pahoinvoivia ja tuskaisia ihmishahmoja, joihin seurueemme jäsenten oli jostakin syystä hyvin helppo samastua. Jätettyämme taaksemme “Darramuseoksi” nimittämämme näyttelyn sii ryimme kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa pääsimme hetkeksi pakoon talvea nauttimaan vehreydestä ja trooppisista puista. Puutarhasta erityisesti mieleen jäivät sen lukuisat kaktukset, joiden joukossa myös Manuliina näytti nauttivan olostaan! Viimeinen vierailukohteemme oli Uppsalan läänin museo. Museossa oli kuvattu elävästi alueen koko historia varhaisimmasta kivikaudesta aivan viime

vuosikymmeniin. Keskiaikaosastolta löysimme jälleen samastuttavan maalauksen, josta saimme innoituksen Fibulan uuteen Minä&- darra-haalarimerkkiin (tilaa omasi nettisivuilta löytyvällä lomakkeella)! Uppsalassa nukutut tunnit jäivät vähäisiksi, mutta eihän retki ollutkaan nukkumista varten ja parhaat kokemukset tapahtuvat ainakin yleensä hereillä ollessa! Matkakohteena Uppsala oli opiskelijaystävällinen (erityisesti oluen suhteen), sympaattinen, täynnä nähtävää ja koettavaa sekä ystäviä. Kuten seminaarien ja konferenssienkin kohdalla tupataan sanoa, syntyvät parhaat keskustelut jatkoilla ja niin kävi myös Uppsala-ekskun kohdalla. Voi olla vaikea muistaa jutteliko ruotsalaisen kollegan kanssa tunnin opinnäytetyöstään vai lihan syömisestä, mutta näiden muistojen varjolla voi käsi sydämellä sanoa, että keskustelut olivat antoisia ja toisin ei kannata edes väittää. Kiitos Fibula, kiitos Uppsala, kiitos arkeologia! Seuraavia seikkailuita odotellessa voi esimerkiksi ottaa oluen!

Manu kasvitieteellisessä puutarhassa. Kuva: T. Niemelä

”Jos ei jaksa seistä, voi ottaa myös tuolin”. Lauantai aamuna Gamla Uppsalan museossa. Kuva: M. E. Ahola