Pääkirjoitus

Pääkirjoitus Tia Niemelä

Olen jo heti alkuvuodesta 2020 pohtinut tätä hetkeä, kun kevään koittaessa on aika viimeistellä Fiba ja kirjoittaa pääkirjoitus. Alkuvuosi oli ainakin omalta osaltani kiireinen ja täynnä toimintaa. Odotin kovasti jotakin seesteistä hetkeä, jolloin voi uppoutua pohtimaan Fibaa ja nauttia kiireettömyydestä. Nämä toiveet tuntuvat tälle hetkellä jo toista viikkoa lähes kokonaan neljän seinän sisällä olon jälkeen hieman liiankin todellisilta. Kukaan meistä ei ole voinut välttyä uuden koronaviruksen vaikutuksilta. Toisten elämään se on vaikuttanut enemmän ja toisten taas vähemmän, mutta vaikutukset lienevät silti merkittävät jokaisella tasolla. Tilanne maailmalla on sekaisin. Meihin, opiskelijoihin, tämä on vaikuttanut monella tapaa. Koko loppu kevät on peruttu. Kaikki ainejärjestöjen tapahtumat, kontaktiopetus, yhteiset Unicafe lounaat, vappu ja risteilyt. Kaikki. Nämä murheet tuntuvat toki pieniltä tarkasteltaessa isompaa kuvaa maailmanlaajuisesti. Kuolemaa, sairautta, työttömyyttä ja sosiaalista eristäytymistä. Toiveet rauhasta tuntuvat nyt tuomiolta ja rangaistukselta. Jos kyllästyy kiertämään kodin läheisiä lenkkipolkuja tai tuijottamaan telkkaria ei ole enää paljon jäljellä. Tällaisella hetkellä haluankin muistuttaa meitä kaikki hyvän käsihygienian lisäksi toisistamme. Sillä vain yhdessä voimme selvitä kriiseistä. Yhdessä meissä on voimaa. Ollaan toinen toisemme tukena ja apuna, vaikka se tapahtuisikin vain Skypen tai viestien välityksellä. Ei unohdeta ystäviä, vaikka heitä ei kannatakaan liiemmin nähdä fyysisesti näinä päivinä. Soitetaan isovanhemmillemme ja autetaan läheisiä kykymme mukaan. Yhdessä selviämme ja vappu sekin on lopulta vain mielentila eikä päivämäärä.