tutkimushankkeeksi

Feldluftpark Pori – gradusta

tutkimushankkeeksi Teemu Väisänen

Gradun aihetta ääneen pohtiva opiskelija saattaa kuulla vanhemman arkeologin viisaat sanat siitä, kuinka tutkielman aihe kannattaa valita jatko-opintoja silmällä pitäen. Joskus aihe itsessään saattaa myös viedä mennessään ja määrittää elämän suunnan useiksi vuosiksi eteenpäin. Näin kävi allekirjoittaneelle, ja niinpä ajattelin jakaa kertomuksen graduni matkasta monivuotiseksi tutkimushankkeeksi. Vuonna 2018 päädyin työskentelemään kuudeksi viikoksi Satakunnan Museon ”kesäarkeologiksi” Poriin. Olin juuri viimeistellyt kandin työni ja puhkuin intoa uuden kenttäkauden ollessa vihdoin käsillä. Porissa työtehtäviini kuului muun muassa museon upean esihistorian kokoelman järjestäminen sekä paikallisten asukkaiden ilmoittamien uusien muinaisjäännöskohteiden tarkastaminen. Eräänä kohtalokkaana päivänä jutustelin museon kahvihuoneessa arkeologi Leena Koiviston kanssa kokemuksistani konfliktiarkeologina parissa. Kiinnostukseni unohdettuja sotahistoriallisia kohteita kohtaan oli innostanut minut myös dokumentoimaan ensimmäisen maailmansodan ajan linnoitteita Porissa. Leena saikin tästä heti ajatuksen ja vinkkasi, että Porin lentokentän ympäristön sodanaikaiset rauniot

saattaisivat kiinnostaa minua.

lentokenttä luftwaffen alaisuudessa

Porin lentokenttä toimi jatkosodan aikaan Saksan ilmavoimien huoltokenttänä vastaten muun muassa Pohjois-Norjaan ja Suomeen ryhmitettyjen lentoyksiköiden suuremmista huolloista ja kaluston vaihdosta. Majoittaakseen jopa 3000 sotilasta kaupunkiin, saksalaiset rakennuttivat huomattavan määrä majoitus- ja muonituskapasiteettia lentokentän lähiympäristöön. Kun saksalaiset vetäytyivät alueelta syyskuussa 1944, he räjäyttivät osan rakennuksistaan tapahtumasarjassa, jota kutsutaan Porin pamaukseksi. Tämän lisäksi osa rakenteista, kuten lentokentän lähimetsään piilotetut lentokoneiden sirpalesuojat ja rullaustiet, jäivät sodan loputtua tarpeettomiksi ja ne jätettiin luonnon armoille. Monet säilyneet sodanaikaiset rakenteet sijoittuvat Porin kaupunkipuiston alueelle, minne päätin suunnata myös metsäretkeni. Jotta en vaeltaisi näkemättä mitään, tarkastelin aluetta vielä ensin viistovalovarjostusten ja ilmakuvien avulla, ja huomasinkin että useita hevosenkengän muotoisia rakennelmia erottui ympäri metsää. Napattuani niistä koordinaattitiedot,

Maastossa kaupunkipuiston sirpalesuojat erottuivat luonnon valtaamina maavalleina, jotka olivat pääosin varsin hyvässä kunnossa. Niiden joukosta myös pilkisti satunnaisten kivijalkojen jäänteitä sekä sodanaikaista romua. Koska viistovalovarjostuksen perusteella tehtäviin havaintoihin ei kuitenkaan voinut luottaa etenkään pienten rakenteiden osalta ja alue oli varsin laaja kierrettäväksi jalan, totesin että vierailu arkistoon olisi enemmän kuin tarpeen. Koska toiveissani oli erityisesti paikantaa sodanaikaiset rakennukset, päätin keskittyä ensisijaisesti kartta- aineistoon ja ilokseni löysinkin suuren erän

lentokentän eri vaiheita kuvaavia karttoja. Niitä silmäillessä totesin, että työssä oli aihetta myös gradulle ja jatkoin tutkimustani gradunkiilto silmissäni. Marraskuussa 2019 valmistuneessa gradussa käsittelin erityisesti alueen sodanaikaisen rakennuskannan muutoksia ja tuhoutuneiden rakennusten sijoittumista modernin maankäytön joukkoon. Työni perustui skannattuihin ja paikkatieto-ohjelmistolla käsiteltyihin karttoihin, joiden avulla piirsin satoja saksalaisten ja suomalaisten sodanaikaisia rakennuksia huoltokentän alueella. Hyödynsin karttaprojektiota keväällä ja syksyllä 2019 myös sotahistoriallisten kohteiden inventointiin, missä minua avustivat kaksi Turun yliopiston arkeologian

Lentokoneiden sirpalesuojat erottuvat maastossa luonnon valtaamina maavalleina. Kuva: T. Väisänen.

opiskelijaa sekä paikallinen metallinilmaisinharrastaja. Sain inventoinnin kustannuksia varten Suomen Muinaistutkimuksen tuki ry:n kenttätyöstipendin, joka mahdollisti muun muassa majoitus- ja matkustuskulujen korvaamisen inventointiin osallistuneille opiskelijoille. Inventoinnin aikana dokumentoitiin kaikki Porin kaupunkipuiston alueella sijaitsevat sotahistorialliset rakenteet, minkä lisäksi metallinilmaisinkartoituksessa onnistuttiin paikantamaan joukko sodanaikaisiaroskakuoppia. Metallinilmaisimen antamien signaalien perusteella tehdyissä koepistoissa ylös nostettiin muun muassa saksalaisia hammastahnatuubeja, sodanaikaisia hylsyjä ja Arabian tunneliuunileimalla (käytössä vuosina 1932 –1949) merkittyjen astioiden palasia.

Kun gradun viimeiset vaiheet olivat vielä työn alla, kokoustimme aiheen tiimoilta Satakunnan Museossa, missä lentokentän sodanaikaisia vaiheita käsittelevää tutkimusta pidettiin erittäin merkityksellisenä. Niinpä päätimme toteuttaa aihetta käsittelevän tutkimushankkeen yhteistyössä, ja peru timme museossa tutkimusta varten ohjausryhmän, jonka tavoitteena on seurata ja edistää tutkimuksen eri vaiheita. Käynnistetty tutkimushanke kestää vuoteen 2024 asti, ja siihen sisältyy arkeologisten kenttätöiden ohessa arkistotutkimusta, haastatteluja ja paikallisyhteisön osallistamista. Hankkeeseen liittyvät laajemmat yleisökaivaukset alkavat syksyllä 2020 Porin yhteislyseon lukion ja Porin

Lentokoneiden rullausteiden pohjia laukkaavat nykyään ravihevoset. Kuva: T. Väisänen

kansalaisopiston kanssa järjestettävinä arkeologian kenttätyökursseina, ja kaivauksia jatketaan tarpeen mukaan useampana vuonna. Tutkimuksen tuloksia tullaan hyödyntämään Porin kotirintamaa esittelevässä näyttelyssä, joka avataan Satakunnan Museossa maaliskuussa 2022. Lisäksi tutkimushankkeen tuloksista koostetaan aikanaan laajempi tieteellinen julkaisu. Sitä ennen hankkeen edistymistä voi seurata sen verkkosivuilla osoitteessawww.feldluftparkpori.com.

Mitä tästä tapaustutkimuksesta gradujen maailmaan voidaan todeta, on ainakin se, että gradu voi viedä vaikka mihin. Kannattaa siis ennakkoluulottomasti hakea apurahoja jo opiskelijana, työntää jalkaa kaikkien mahdollisten ovien väliin ja ottaa yhteyttä potentiaalisiin yhteistyökumppaneihin. Arkeologeille ei ole tarjolla loputonta määrää ympärivuotisia työpaikkoja, mutta meillä on varsin hyvät edellytykset työllistää itse itsemme!

Allekirjoittanut poimimassa talteen löytökontekstin ajoittavaa Arabian keramiikkaa. Kuva: S. Reinikainen.