Feldluf tpark Pori – gradusta tutk imushankkeeksi Teemu Väisänen
G
radun aihetta ääneen pohtiva opiskelija saattaa kuulla vanhemman arkeologin viisaat sanat siitä, kuinka tutkielman aihe kannattaa valita jatko-opintoja silmällä pitäen. Joskus aihe itsessään saattaa myös viedä mennessään ja määrittää elämän suunnan useiksi vuosiksi eteenpäin. Näin kävi allekirjoittaneelle, ja niinpä ajattelin jakaa kertomuksen graduni matkasta monivuotiseksi tutkimushankkeeksi. Vuonna 2018 päädyin työskentelemään kuudeksi viikoksi Satakunnan Museon ”kesäarkeologiksi” Poriin. Olin juuri viimeistellyt kandin työni ja puhkuin intoa uuden kenttäkauden ollessa vihdoin käsillä. Porissa työtehtäviini kuului muun muassa museon upean esihistorian kokoelman järjestäminen sekä paikallisten asukkaiden ilmoittamien uusien muinaisjäännöskohteiden tarkastaminen. Eräänä kohtalokkaana päivänä jutustelin museon kahvihuoneessa arkeologi Leena Koiviston kanssa kokemuksistani konfliktiarkeologina parissa. Kiinnostukseni unohdettuja sotahistoriallisia kohteita kohtaan oli innostanut minut myös dokumentoimaan ensimmäisen maailmansodan ajan linnoitteita Porissa. Leena saikin tästä heti ajatuksen ja vinkkasi, että Porin lentokentän ympäristön sodanaikaiset rauniot
saattaisivat kiinnostaa minua.
lentokenttä alaisuudessa
luftwaffen
Porin lentokenttä toimi jatkosodan aikaan Saksan ilmavoimien huoltokenttänä vastaten muun muassa Pohjois-Norjaan ja Suomeen ryhmitettyjen lentoyksiköiden suuremmista huolloista ja kaluston vaihdosta. Majoittaakseen jopa 3000 sotilasta kaupunkiin, saksalaiset rakennuttivat huomattavan määrä majoitus- ja muonituskapasiteettia lentokentän lähiympäristöön. Kun saksalaiset vetäytyivät alueelta syyskuussa 1944, he räjäyttivät osan rakennuksistaan tapahtumasarjassa, jota kutsutaan Porin pamaukseksi. Tämän lisäksi osa rakenteista, kuten lentokentän lähimetsään piilotetut lentokoneiden sirpalesuojat ja rullaustiet, jäivät sodan loputtua tarpeettomiksi ja ne jätettiin luonnon armoille. Monet säilyneet sodanaikaiset rakenteet sijoittuvat Porin kaupunkipuiston alueelle, minne päätin suunnata myös metsäretkeni. Jotta en vaeltaisi näkemättä mitään, tarkastelin aluetta vielä ensin viistovalovarjostusten ja ilmakuvien avulla, ja huomasinkin että useita hevosenkengän muotoisia rakennelmia erottui ympäri metsää. Napattuani niistä koordinaattitiedot, 5
