FIBA
Sisällysluettelo:
Helsingin yliopiston arkeologian opiskelijoiden pää-äänenkannattaja. Julkaisija FIBULA ry.
Pääkirjoitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Lauri Mäntylä
86. lehti 22. vuosikerta ilmestyy 4 kertaa vuodessa
Puhiksen palsta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 Katri Toivakka Fibulan hallitus ja Fiban toimitus 2012 . . . . 5 Vuoden kaivaja 2011 . . . . . . . . . . . . . . . . 10
Toimituskunta: Päätoimittaja: Lauri Mäntylä Toimittajat: Maddie Henttunen Elisa Väisänen Sami Harju Yhteystiedot: Sähköposti: fibatoimitus@gmail.com Postiosoite: Fibula ry./Fiba FHKT/Arkeologian oppiaine PL 59 00014 HELSINKI Paino: Picaset Tämä julkaisu saa HYYn järjestölehtitukea.
ISSN 1237-2084
Venäjän pakettien ihmeellinen matka . . . . 12 Katri Toivakka, Elisa Väisänen ja Minttu Bonsdorff Ajatuksia Fibulan ehdotettuun kenttätyöprojektiin liittyen . . . . . . . . . . . . 14 Niko Latvakoski Arkeologit Arkadianmäellä . . . . . . . . . . . . 16 Minna Rönkä Sarjakuva . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 Lauri Mäntylä Puuhatehtävä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 Minna Rönkä Kansi: Maukka suuri muinainen Lauri Mäntylä
Pääkirjoitus Lauri Mäntylä ”Ainejärjestösi kaipaa jälleen palvelustasi”, lausuu kumea ääni varjoista. ”Ei”, huokaan, pyöritellen viinitilkkaa lasin pohjalla. ”Minä jätin sen elämän taakseni jo kauan sitten. En ole teille enää mitään velkaa. Olen vain tavallinen loppuvaiheen N:nnen vuoden opiskelija, joka teeskentelee saavansa joskus gradunsa valmiiksi...” ”Antaisitko ainejärjestösi ajautua tuhoon?” kysyy ääni hiljaa, miltei tunteettomasti, kuin todeten ilmeisen tosiseikan. Tuhosta kuulee puhuttavan paljon näinä synkkinä aikoina. Kapitalismi köhii viimeisiä henkäyksiään, länsimainen kulutusyhteiskunta kaatuu omaan mahdottomuuteensa, kylmän sodan haamut kalistelevat kahleitaan maailmalla, yliopisto romahtaa, tai ainakin humanismi, ja jos ei muu niin kaivauskesä viimeistään syöksee heinäsirkat ja sammakot tuhoksemme. Näin on kirjoitettu. No, muinaiset mesopotamialaiset (pysäyttäkää jos olette kuulleet tämän joskus ennenkin) eivät uskoneet maailmanlopun ennustuksiin, eivät ainakaan sellaisiin, mitä meillä on. ”Maailma” kun sattui olemaan hyppysellinen järjestystä kaaoksen ja sekasorron meressä, joka jatkuvasti uhkasi jatkuvasti nielaista sen. Ei ollut mikään uutinen, että tuho on tulossa. Onneksi jumalat keksivät laittaa kansalle jumalkuninkaan, jonka tehtävänä oli pitää huolta kastelujärjestelmistä, rakentaa muureja ja palatseja ja hoitaa maailmaa ylläpitäviä vuotuisia riittejä. (Toki kuninkaan piti myös käydä silloin tällöin ryöstämässä ja hävittämässä naapurimaiden barbaareja ja painimassa leijonien ja norsujen kanssa, mutta ei nyt siitä sen enempää.) Olennaista on nyt se, että maailmanloppu on jatkuva, täydellisen normaali asiaintila, jonka pitää loitolla vain jatkuva ihmistoiminta. Fiba ilmestyy neljä kertaa vuodessa; kalendaarisena ilmiönä, riittinä, se on kuin akseli, jonka ympärillä todellisuutemme pyörii. Parasta olisikin siis vastaisuudessakin kirjoittaa Fibaan, sillä ainoastaan se pitää maailman radallaan, tähdet taivaalla sekä barbaarit ja fakki-idiootit poissa yliopiston korkeista saleista ja norsunluisista torneista. Sen eteen kannattaa jo tehdä uhrauksia.
3
Fiba 1/201 1/2012
Puolentoista vuoden jälkeen maailmanloppua odotellessa Katri Toivakka
T
ervehdys rakkaat fibulistit! Niin siinä vain kävi, puolentoista vuoden jälkeen minusta sitten leivottiin Pj. Prosessiin sisältyi niin kauniita kehotuksia kuin vähän rajumpiakin vaatimuksia ja painostusta niin vanhojen puheenjohtajien kuin kanssahallituslaisten toimesta. Ja karu totuushan on se, että vasta nyt sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta ja voimaa Pj:n vaativaan tehtävään.
kokea täydellinen remontti, Fibat on tarkoitus digitoida arkistoksi tuleville sukupolville ja (olkoon se sitten lahja tai kirous joka on siirtynyt hallitukselta toiselle) Pankrusevista halutaan eroon keinolla millä hyvänsä. Typeryyksissäni laitoin pääni pölkylle vuosikokouksessa ainakin nettisivujen suhteen – uudistuksia on siis saatava aikaiseksi, jos mielin selvitä ehdin nahoin tästä vuodesta.
Vuosi on pyörähtänyt jo erinomaisesti käyntiin, siitä iso kiitos todella aktiivisille ja innokkaille hallituslaisille sekä kaikille tapahtumissa käyneille. Tänäkin vuonna luvassa on jos jonkinnäköistä isompaa ja pienempää kissanristiäistä, niistä mainittakoon mm. vuosijuhlasitsit 18.4., Varjopäivät Oulussa 23.24.4., Itä-Suomen ekskursio toukokuun alussa, EAA-konferenssi elo-syyskuun taitteessa, PohjoisNorjan ekskursio lokakuussa.
JA muistakaa hyvät fibulistit, Fibula ei olisi mitään ilman teitä. Tapahtumia on mahdollista järjestää hallituslaisten voimin, mutta onnistuakseen ne vaativat kävijöitä, eli teitä. Tänäkin vuonna on tavotteena järjestää kaikille mieluisia tapahtumia. Jos tuntuu, että jokin Fibulan toiminnassa mättää, nostakaa kissa pöydälle tai jos kaikki tuntuu sujuvan aivan loistavasti, antakaa siitäkin palautetta.
Ei myöskään sovi unohtaa kunnianhimoisia tehtäviä, joita hallitus on itselleen ottanut vuoden varalle. Fibulan nettisivujen on tarkoitus
4
Sen enempiä selittelemättä Pj suuntaa nyt tehtäviensä pariin ja jää odottamaan kumpi saapuu ensin, maailmanloppu vai hallituskauden päätöspäivä.
Fibulan hallitus ja Fiban toimitus vuonna 2012 Nimeni on Katri Toivakka. Olen kolmannen vuoden opiskelija ja kolmatta vuotta hallituksessa – en edellenkään osannut jättää hallituselämää taakseni, joten täällä sitä ollaan, ehkä ensi vuonna sitten... Tänä vuonna tehtäväni on heiluttaa Pj:n nuijaa ja siinä sivussa hoitaa HYY- ja suhdevastaavan tehtäviä. Risut ja ruusut Fibulan toiminnan suhteen voi osoittaa suoraan minulle, jos siltä tuntuu. Poliittisesti korrektisti sanottakoon, että maailmanrauha on mammuttimaisen tärkeää. Ja siitä päästääkin aasinsillan kautta tämän vuoden toimintaan: yksi tärkeimmistä tavoitteista on hyvän yhteishengen ylläpitäminen fibulistien joukossa ja kaiken kaikkiaan mammuttimaisen hienon vuoden 2012 aikaan saaminen. Ikäväkseni joudun vielä toteamaan, että ensimmäisenä hallituskautenani näkemäni Pj:n nuija on teillä tietymättömillä. Kaipaisinkin vihjeitä sen olinpaikasta (entiset Pj:t??) tai peräti sen – tai muun vastaavan ja hyödyllisen kapineen – palautumisesta käsiini helpottamaan puheenjohtajan tehtäviä.
5
Fiba 1/2012 Tuttavallisesti Minttu, virallisesti Minna-Maria, Bonsdorff. Olen Fibulan hallituksessa, koska järjestötoiminta on vienyt mennessään. Tässä hommassa oppii tuntemaan uusia ihmisiä ja pääsee mukaan järjestämään kaikkea jännää ja vähemmän jännää ja jotain siltä väliltä. Hallituksessa toimin varapuheenjohtajana, tapahtumavastaavana ja ympäristövastaavana. Olin mukana hallituksessa jo viime vuonna, tosin eri tehtävissä kuin nyt. Mihin haluan vaikuttaa…? Jaa, varmaankin tapahtumiin ja ympäristöön
Olen Carla Pekander. Opiskelen arkeologiaa, pidän eläimistä (varsinkin hevosista) ja harrastan taekwondoa. Olen Fibulan hallituksessa harrastuksena, kun ei taida olla parempaakaan tekemistä vapaa-ajalla. Tapahtumien järjestäminen on aika kivaa. Olen Fibulan taloudenhoitaja ja työelämävastaava. Hallituskaudellani haluan, että Fibulan talous kukoistaisi (hehe)... Kumpi on tärkeämpi asia, mammutit vai maailmanrauha? Mammutit tietenkin!
6
liittyviin asioihin, mihin roolini hallituksessa viittaavat. Kaikki kuitenkin hoidetaan hallituksessa enemmän tai vähemmän yhteystyönä. Mammutista ja maailmanrauhasta valitsisin maailmanrauhan, vaikka se on täysin mahdoton. Mammutin uudelleen henkiin herättämistä geeneillä leikkimisen yhteydessä on sentään jo kaavailtu. On siis todennäköisempää tavata mammutteja kuin maailmanrauhaa tulevaisuudessa... En taida osata päättää! Jos mammutit toisivat maailmanrauhan?
Olen Emma, 22-vuotias henkisesti mummoutunut jyväskyläläinen ja ensimmäisen vuoden fibulisti. Opintojen ohella metsästän täydellistä jäätelöä ja ilahdutan kanssaeläjiä spontaaneilla musikaaleilla. Fibulan hallitukseen päädyin puolivahingossa asettuen tapahtuma- ja tuutorvastaavan rooleihin, joista aion suoriutua innolla ja intuitiolla. Hallituskaudellani haluan olla vaikuttamassa monipuoliseen ainejärjestötoimintaan sekä integroimassa tulevia arkeologeja Fibulan piiriin. Mammuttien ja maailmanrauhan asettaminen tärkeysjärjestykseen on mieletön ajatus. Ne kulkevat käsi kädessä.
Uine, liikuntavastaava. Olen hallituksessa koska haluan kärrätä teitä hikoilemaan: Kantsii nykäistä hihasta, jos on erityisiä toiveita käytetyistä hikoilumetodeista. Olen mammuttien kannalla, sillä mammutit ovat realistisia.
7
Fiba 1/2012 Moi, minä olen Sami. Tulin hallitukseen mukaan lähinnä oman tylsyyteni lievittämiseksi, ja ilokseni huomasin että se tosiaan toimii tässä asiassa (alkoholin kanssa entistä paremmin). Jossain vaiheessa minut myös nakitettiin ainakin ekskursiovastaavan, vähemmistövaltuutetun ja viinavastaavan rooleihin. Anarkokapitalistina en ota osaa poliittiseen keskusteluun, ja olen myös sitä mieltä että jatkuva paasaaminen mammuteista ja maailmanrauhasta on turhaa, niin kauan kuin possujen, oravien, ja siilien asemaa ei saada parannetuksi.
Hola! Olen toisen vuoden opiskelija Elisa Väisänen ja tällä erää myös toista vuotta Fibulan hallituksessa. Tänä maailmanlopun vuonna puuhailen tilavastaavana sekä Fibaan silloin tällöin kirjoittelevana toimittajana. Jos kysyttävää tai ehdotettavaa löytyy saa minuakin vailla pelkoa häiritä.
8
Hei, minä olen Jokunimi Joku, mutta erityisesti tahdon olla hallituksessa koska koska Fibulassa on kivaa!
cthul hu fh tag n iai a
Muuten teen kaikkea makeaa ja muutenkin kliffaa. Lupaan myös pyhästi kirjoittaa Fibaan jatkuvasti, tai muuten mammutit tulevat syömään minut elävältä! Maailmanrauha on sekin tosiaan hieno juttu, mutta mammutit ovat kuitenkin ehdottomasti maailmankaikkeuden kaikkein tärkein asia.
Olen Lauri, kuudennen vuoden opiskelija. Ehdin jo siirtyä ajasta ikuisuuteen, siis noin Fibulan toimitsijana, mutta ajaton rauhani häiriintyi kun minut manattiin esiin entisten ainejärjestöaktiivien mausoleumista Fiban (toiseksi) päätoimittajaksi. Kostoni on oleva kauhea. Graduvaiheen opiskelijana ja muutenkin läpikotaisin epäkuolleena yksilönä olen kohonnut maallisten asioiden yläpuolelle. ’Maailmanrauha’ ei liity graduuni mitenkään, sillä ei siis ole väliä. Synkkääkin synkeämpi salaisuuteni on, että pidän virtahevoista enemmän kuin mammuteista.
9
Fiba 1/2012
10
Vuoden kaivaja 2011
11
Fiba 1/2012
Venäjän pakettien ihmeellinen matka
O
Teksti: Katri Toivakka, Elisa Väisänen, Minttu Bonsdorff Kuva: Katri Toivakka
lipa kerran pieni arkeologian opiskeluryhmä, joka lähti ekskursiolle Venäjälle. Sen jälkeen he olivat niin kiitollisia neljälle arkeologioppailleen kyseisessä maassa, että päätettiin lähettää heille jouluna kiitos-lahjat. Mutta kuka hoitaakaan lähettämisen? Pitkän ja hartaan pohdinnan, väännön ja kyselyn jälkeen, kolme pientä arkeologian opiskelijatyttöä otti asian kontolleen. He matkasivat eräänä kauniina (…) joululoman alun päivänä kohti postia ostaakseen postipaketit ja kuplamuovia lahjaan kuuluville viinapulloille, suklaalevylle ja salmiakkiaskille. Tyttöset kävivät ostamassa myös kaunista lahjapaperia ja narua, jotta paketeista saataisiin oikein kauniit. Kävi kuitenkin ilmi, että paketit olivat aivan liian pieniä viinapulloille, joten postiin jouduttiin lähtemään uudestaan, ah niin ihanassa Suomen talvisäässä (sisälsi kylmää tuulta ja loskaa). Kun vihdoin oli saatu oikean kokoiset paketit, voitiin aloittaa lahjojen pakkaaminen kääreisiin. Koko paketoimisprosessiin vaadittiin pienten opiskelijatyttöjen hermoilta paljon ja ärräpäitä lenteli. Kukaan ei kuitenkaan osannut odottaa, mitä tuleman pitää postissa. Siihen verrattuna paketointi oli suo-
12
rastaan terapeuttista. Toimipiste on täyttynyt kiukkuisista viime-hetkenpaketteja lähettävistä perheenäideistä, -isistä ja isovanhemmista. Parasta kuitenkin oli vuoronumerolla jonottaminen ja se tosiasia, että jokaisella kassalla tuntui olevan oma mielipiteensä siitä, mitä paketteihin pitää kirjoittaa, mille kaavakkeelle ja voiko sen lähettää Maxi-kokoisena kirjeenä vai pakettina. Eli siis nämä surkeat olennot täyttävät ensin yhdet kaavakkeet = ”niitä ei tarvita, kirjoittakaa suoraan pakettiin”, uudelleen kassalle = ”teillä pitää olla kaavakkeet, ai ei vai? No ainakin pitää olla tullia varten lista, mitä paketti sisältää”… Eikä kaikkia paketteja saatu tämän pitkän ja uuvuttavan taistelun jälkeen edes lähetettyä. Kaksi pakettia päätyi näin yhden pienen arkeologian opiskelijatytön kotiin, ja kun oikea osoite oli vihdoin saatu (paketit vaanivat tyttöä hänen vaatehuoneensa nurkassa yli kuukauden) hän lähti vihdoin niitä lähettämään... mutta posti ei ollut auki! Seuraavassa vaiheessa tyttö sotkee virheellisesti (”Kyllä, kyllä, paketit ovat valmiina lähtöön, ei tarvitse kuin heittää postiin!”…HAH!) kuvioihin poikaystävänsä, joka ystävällisesti yrittää lähettää paketit viikkoja ensimmäisen epäonnistuneen yrityk-
sen jälkeen. Paketit oli maksettu jo aikoja sitten joulukuussa valmiiksi, jolloin ystävällinen virkailija oli sanonut, että kaikki muu on kunnossa, ei tarvitse kuin viedä postiin kunhan osoitteet on saatu. No eikä mitä… nyt oli lähellä, ettei pakettimaksuja olisi jouduttu maksamaan uudestaan (poikaystäväraukan diplomaattisesta keskustelutaidosta saamme kiittää, että näin ei todella käynyt), mutta kuvaan tuli silti postivakuutusmaksu (joka jouduttiin maksamaan), josta ei ollut sanalla mainittukaan silloin kauniina joulukuun päivänä postissa. Kaikki on vihdoin ohi ja kaikki paketit on saatu kohti Venäjää. Pahaa aavistamattomat pienet arkeologian opiskelijatytöt suuntaavat koh-
ti arkisia haasteita autuaan tietämättöminä, mikä heitä odottaisi maaliskuussa 2012, noin kolmisen kuukautta siitä, kun tämä kiehtova tarina sai alkunsa… Mitä?! Laitoksella odottaa Fibulan ”postilaatikon” yläpuolella yksi Venäjä-paketeista! Kuinka tämä on mahdollista?! Ilmeisesti paketti ei ole löytänyt omistajaa. Pienet arkeologian opiskelijatytöt alkoivat pohtia, mitä paketille nyt tulisi tehdä. Saadaanko uusi osoite? Saadaanko se annettua kyseiselle henkilölle EAA:n yhteydessä? Toistaiseksi paketin tulevaisuus on hämärän peitossa, mutta yksi asia on varmaa: paketin sisältämät makeiset on syötävä pois, sillä ne menevät vanhaksi. □
13
Fiba 1/2012
Ajatuksia Fibulan ehdotettuun kenttätyöprojektiin liittyen Niko Latvakoski
Viimeisimmässä Fibulan vuosikokouksessa Sami Harju esitti mielenkiintoisen puheenvuoron. Kyseessä oli ehdotelma arkeologisen kenttätyöprojektin järjestämisestä ainejärjestön voimin. Käsittääkseni idean perimmäisenä tarkoituksena oli järjestää pienimuotoinen maastotutkimus, jossa fibulistit pääsisivät perehtymään mm. dokumentointiin ja mittauslaitteiden saloihin. Ajatus sai luonnollisesti kannatusta, mutta ehdotuksia tutkimustavan tai -paikan suhteen ei päädytty esittämään. Aihe jätettiinkin siis itämään tulevaisuutta varten. Pitkäksi aikaa tulevaisuutta ei kannata jäädä odottelemaan, sillä ympäristömmehän suorastaan pursuaa arkeologisesti mielenkiintoisia ilmiöitä. Viime vuoden toukokuussa Keski-Suomen ekskursiolla kohtasin yhden tällaisen ilmiön. Kohtauspaikka oli kivikautisista punamultahaudoistaan ja asuinpainanteistaan tunnettu Laukaan Hartikka. Arkeologien lisäksi kohteesta ovat tietoisia lukuisat muinaisuudesta (tai muuten vain) kiinnostuneet paikalliset harrastelijat.
14
Ekskursiolla oppaana toimineen museoamanuenssi Miikka Kumpulaisen mukaan osa asuinpaikasta onkin jatkuvan eroosion alaisena, sillä kohteella on vanha hiekanottopaikka. Paikalle pystytetyt muinaismuistolaista kertovat ukaasit eivät ole onnistuneet pidättelemään kaivelijoita loitolla kuopan reunoista, ja myös ekskursion aikana kohteella oli nähtävissä laittoman nakertelun merkkejä. Hartikka on vaikuttava esimerkki hiekkakuoppakohteiden hauraudesta. Ajatuksia tämä kohtaus herätti luultavasti kaikissa ekskuilijoissa. Lähivuosina resurssit muinaisjäännösten tuhoutumisen ehkäisemiseksi tuskin kasvavat, joten ainoaksi vaihtoehdoksi voi jäädä ilmiön tarkkailu ja oppiminen. Siksi pidänkin Laukaan Hartikkaa tai muuta vastaavaa kohdetta Fibulan eräänä mahdollisena tutkimuskohteena. Että kuinka? Ehdotukseni on useiden vuosien mittainen pitkittäistutkimus, jonka aikana tuhoutumisvaarassa oleva muinaisjäännös tai sen osa kartoitettaisiin takymetri- ja/tai GPS-mittauksin. Tutkimuksen tavoitteena olisi hiekkakuopan reunan sortumisen tarkkailu ja eroosiossa menetetyn massan laskenta mittausdataan perustuvan maastomallin avulla, joten tutkimuksesta saatavalla informaatiolla saattaisi olla jonain päivänä suurta merkitystä muinaisjäännösten suojelutarpeen arvioinnissa. Nykyaikaisella takymetrillä on mahdollista tehdä prismattomia etäisyydenmittauksia, joten tekniikka mahdollistaisi tarkan kolmiulotteisen mallin tekemisen hiekkakuoppa-alueesta ilman tutkimuksesta aiheutuvaa sortumariskiä. Eri aikoina saatujen tulosten vertailtavuuden vuoksi mittaukset tulisi tietysti suorittaa suurella tarkkuudella, ja tutkimuksessa voitaisiinkin kokeilla eri mittausmenetelmiä. Huolellisella suunnittelulla kartoitustyö saataisiin kuitenkin todennäköisesti sujumaan rutiinilla ja yhteen mittauskertaan menisi päivä tai kaksi. Datan käsittelyyn tarvittaisiin tietysti kolmiulotteista pisteaineistoa käsittelevä ohjelma. Uskoakseni tämäntyyppisen tutkimuksen vähimmäisvaatimukset voitaisiin joka tapauksessa täyttää yhteistyössä oppiaineen kanssa. Olisin ilahtunut Fibulan kenttätyöprojektista, vaikkei sen toteutus olisi lainkaan kuvailemani kaltainen. Haluan tässä puheenvuorossani osaltani avartaa sitä maailmaa ja mahdollisuuksia, joita ainejärjestöllämme juuri nyt on. Toivon yhteisöömme lisää keskustelua tulevaisuuden arkeologian ja järjestötoiminnan tavoitteista.
15
Fiba 1/2012
Arkeologit Arkadianmäellä (ja vähän muutakin) Minna Rönkä
A
rkeologian tulevaisuus ja työelämän ongelmat saattavat usein tuntua asioilta, joihin pienen ihmisen on hankalaa tai mahdotonta vaikuttaa. Maanantaina 13. helmikuuta oli kuitenkin harvinaislaatuinen mahdollisuus tehdä jotain konkreettista oman alan puolesta, kun museoväki kokoontui eduskuntatalon eteen osoittamaan mieltään Museovirastoon kohdistuvia leikkauksia vastaan. Museoviraston henkilökunnan lisäksi paikalle ilmestyi myös muita tukijoita, ja mahtuipa joukkoon monia arkeologian opiskelijoitakin. Mielenilmaus oli kiitettävän hyvin järjestetty, ja ihmisten askartelemat varsin innovatiivisetkin kyltit kertoivat, että mukana oltiin tunteella. Tiettyä kokemattomuutta saattoi kuitenkin protestoijista aistia. Lyhyen marssin aikana joukkoa yritettiin huudattaa, mutta kovaääninen ei tahtonut kantautua taakse eikä iskulauseita ollut täysin mietitty etukäteen, joten muutenkin huutamaan tottumattomien ihmisten innostaminen ei oikein tahtonut
16
sujua. Eduskuntatalon edessä oli lisäksi jonkin verran sähläystä sen suhteen, missä mielenosoittajat saivat seisoa.
Järjestäjien puolelta mielenosoitus oli joka tapauksessa pääosin onnistunut, mutta samaa ei voi sanoa pai-
kalle vaivautuneista kansanedustajista. Hallitusta edustamassa oli vihreiden Outi Alanko-Kahiluoto, oppositiota perussuomalaisten Juha Niikko. Lisäksi paikalla oli kulttuuriministerin erityisavustaja Anna Tulusto. (Kokoomuksen Ben Zyskowicz muuten sattui kävelemään eduskuntaan juuri kun
mielenosoitus oli alkamassa, mutta ei viittoiluista huolimatta uskaltautunut jäämään paikalle.) Sekä
Alanko-Kahiluodon että Niikon puheet olivat jokseenkin mitäänsanomattomia. Puhe tuntui koko ajan eksyvän Guggenheimiin, jolla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä Museoviraston leikkausten kanssa. Yleensä opposition edustajilla on lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet voittaa mielenosoittajat puolelleen, mutta tällä kertaa kävi päinvastoin. Kuulijakunta ei ehkä alun perinkään ollut kovin vastaanottavaista perussuomalaisen puheille, mutta lopullisesti Niikon yrityksen pilasi hänen kärjistävä arvelunsa siitä, että hallitus tukee mieluummin ulkomaista kuin suomalaista kulttuuria. Yleisö ei vastalauseista päätellen tällaista vastakkainasettelua niellyt. Mitä hyötyä mielenosoituksesta sitten oli? Sen voima tuskin näkyy suoraan Museoviraston leikkauksissa. Sen sijaan sen voi ajatella olevan pieni askel kohti uutta todellisuutta, jossa arkeologit ja muut museoalan edustajat eivät hautaudu hiljaisina arkiston uumeniin, vaan tuovat mielipiteensä ääneen julki ja pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan alansa ja kulttuuriperinnön tulevaisuuteen. Jos emme me sitä tee, niin tuskin tekee kukaan muukaan. □
17
Fiba 1/2012
18
sanasokkelo K A U R H G T O K I R T E A S
A K K I I M A R E K E A M I A
R V U P K A P E K V K T U R K
U R P I I K I R V E S L N U E
O A L I U H I O O S R A O U R
N G O O P T K L N O G N I T T
A N O K U A O A U R A N H A U
T A T U R U S O K V A R I T S
T V A U U A T T L A T A S A T
A K U N P N K A E K I L T T A
L T E A I K A S V I P U R U P
A L G O H K A A K I R N A L A
T V I R K U U N A P I I V E S
N H P I A P T A G A R E K A I
A M I A P U U T E O M I I K K
Apua! Lรถytรถluettelon kirjaimet ovat menneet sekaisin. Etsi ruudukosta seuraavat esineet: Tasataltta Kvartsi Piikirves Keramiikka Hioin Tuura Purupihka Ango Kuona Plootu
19