Fiba syksy 2014 by Fiba

Fiba Helsingin yliopiston arkeologian opiskelijoiden lehti

Tammiston

havinaa.

Suuret

fuksipaljastukset.

Syksy 2014

Manuliina

jaViinisiili.

Sisällysluettelo Eka kerta

Niin fuksi vastaa kuin sille huudellaan 4 Multaa varpaiden välissä - Arkeologiset kaivaukset 8

Fibulan hallitus esittäytyy 14 Fuksiaiset 16

Ajankohtaista 21 Sarjakuva 22 Kuultua 23

22 FIBA Helsingin yliopiston arkeologian opiskelijoiden pää-äänenkannattaja Julkaisija: FIBULA ry. 91. lehti, 24. vuosikerta. Ilmestyy 2 kertaa vuodessa. Digilehti: issuu.com/fiba-lehti Päätoimittaja: Paula Mitikka Toimittajat: Tuuli Kasso, Heidi Moisio, Linda Sairanen, Ilari Väkiparta Taitto: Paula Mitikka Kansikuva: Paula Mitikka Sähköposti: fibatoimitus@gmail.com Postiosoite: Fibula ry./Fiba; FHKT/Arkeologian oppiaine; PL 59; 00014 HELSINKI Paino: Multiprint Oy Painos: 50 kpl Tämä julkaisu saa HYYn järjestölehtitukea. 2

Pääkirj

Eka

Paula Mitikka

itus

kerta

nsimmäinen kerta jännittää aina vähän. Mitä jos en osaa, mitä jos teen kaiken väärin? Kun fuksivuotenani lähdin Fiban päätoimittajaksi, tilanne oli jokseenkin sama: olin saanut harkinta-aikaa viinilasillisen verran, enkä tiennyt mitä olisi edessä. Myönnän, pelottikin vähän. Onneksi kumppani oli tuttu ja turvallinen, ja onkin ollut uskomattoman hienoa huomata miten Fiballe on muodostunut innostunut ja innovatiivinen toimituskunta, mikä toivottavasti näkyy myös kansien välissä. Tänä syksynä lehti on uudistunut monellakin tapaa: Ensimmäiseksi sivuja käännellessäsi huomaat ehkä uuden visuaalisen ilmeen – mielestämme Fiban oli aika siirtyä modernimpaan ja aikakauslehtimäisempään lookiin. Toiseksi saatat huomata, ettei sivuja ole enää pakko käännellä, koska olet päättänyt lukea nyt ensimmäistä kertaa julkaistua netti-Fibaa. Tämä on askel kohti nykyaikaa, millaisia niin tiede- kuin ylioppilaskunnassamme otetaan parhaillaan muuallakin. Toimituksessa puhaltavat uudet tuulet eivät toki vaikuta vain ulkonäköön. Kohta 25-vuotiaan Fiban muodostama jatkumo korostuu toistuvien palstojen myötä, ja jatkossa numerot tulevat keskittymään erityisiin teemoihin. Onhan ensi kerran sähläyksen jälkeen hyvä päästä kokeilemaan mitä muita mahdollisuuksia on tarjolla. Näin pääsemme tarkastelemaan kiinnostavia aiheita erilaisista näkökulmista, jolloin syntyy

niitä syvällisemmin käsittelevä kokonaisuus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että idea Fibasta jokaiselle fibulistille avoimena matalan kynnyksen viestintäkanavana muuttuisi. Salaa haaveilen lehdestä, jonka toimitukseen saapuu jatkuvasti artikkeleita ja juttuideoita mistä tahansa, mikä meille arkeologian opiskelijoille on tärkeää. Tällainen tiivis ja avoin kanssakäyminen lukijakunnan ja toimituksen välillä luo potentiaalia tuottaa entistäkin kiinnostavampaa ja osuvampaa julkaisua. Jos tällä numerolla olisi teema, tämä olisi Fuksi-Fiba - eräänlaisia ekakertalaisia hekin. Koska näin ei ole, ja fuksitkin vaikuttavat integroituneen yliopistomaailmaan mainiosti, jätän tervetulolässytyksen väliin ja kohdistan sanani laajemmin. Fibula on upea pienehkö ja tiivis yhteisö samanhenkisiä tyyppejä, josta itse kukin löytää varmasti paikkansa ja pääsee mukaan mitä erilaisimpiin hienohin kokemuksiin. Siksi onkin aivan mahtavaa päästä tekemään Fibaa ja sitä kautta tuomaan opiskelijoidemme ääni kuuluvaksi teemoista, jotka alallamme ja elämässämme liikuttavat. Toivottavasti te lukijat olette tästä edes puoliksi yhtä innoissanne kuin allekirjoittanut. Näillä sanoin toivotan kaikille fibulisteille antoisaa loppusyksyä ja uhkaavasti lähestyvää joulunaikaa. Sivulle 21 on koottu fibulisteille ajankohtaisia ja kiinnostavia päivämääriä; nähdään siis Fibulan tapahtumissa! Ja muistakaa, eka kerta ei (yleensä) ole vika kerta! d 3

Niin

fuksi vastaa ku eli suuren fuksik

Koonnut Paula Mitik

MOOI Salve! KUKA SÄ OOT? Tuuli Marikki Kasso, tuttavallisemmin Tuuli. Helsingin kasvatti ja elätti, 24-vuotias konservaattori (AMK). Orastava akateemikko ja ikuinen seikkailija. MITÄ SÄ TEET? Vaikka ajasta leijonanosa kuluu akselilla Tapaninkylä-Arkadianmäki-Unioninkatu, valitettavan paljon aikaa menee hyvän kahvimukillisen metsästämiseen. Keitaani aikaisina aamuina on yhdistelmä tummaa paahtoa ja kermaa. Allekirjoittanut kahvikissa ottaa taukoa välillä viidakosta lukemalla ja syömällä hyvin. Myös akustinen klassinen kitara ja nukkuminen tasoittavat viidakkorummun pärinää toivotusti. MISTÄ SÄ TUUT? Yleisestä historiasta, jossa kaksi vuotta meni enemmän tai vähemmän hyödyllisesti. Mutta miksi vastustaa sydämensä ääntä? Kolmas vuosi toden sanoo, ja oikea pääaine tuntuu ehdottoman hyvältä. OOTSÄ SINKKU? Pelkkä ”Joo!” on liian lyhyt, joten: Quem 4

diligas, etiam queri de ipso malum est. MIKÄ SUN TOTEEMIELÄIN ON? Lynx lynx, ilves. HOUSUT POIS!! Ei mul oo! Käyks Marimekon tunika?

Moi! Minä olen Ilari Väkiparta, fuksi vailla samanlaista, ja aloittelen opintojani arkeologian maailmassa kodin lähellä Helsingissä. Rakastan talvea, Töölöä, ihmisiä ja metsää, mietin asioita ja harrastan vähän kaikenlaista, tavallisista asioista niin kuin lautapeleistä ja kirjoittamisesta teoriassa epätavallisempiin asioihin kuten meditaatioon, lavarunouteen ja hierontaan. Lista jatkuisi turhan pitkään. Toteemieläimeni on Feeniks. Olen varattu, mutta en sidottu. Housut saa pois pyytämällä, pidän yleensä raidallisia boksereita. Jatko on monimutkaisempaa. Nähdään vähän kaikkialla, en ole yleensä pelottava!

uin sille huudellaan kyselyn tulokset

kka

/ Kuvat fukseilta

Terve, olen Julius Eerola. Olen paljasjalkainen helsinkiläinen, tosin välillä on tullut asuttua Oulussakin asti. Arkeologin ammatti on ollut toiveeni jo lapsesta saakka ja onnekseni olen päässyt nyt opiskelemaan tätä alaa. Varsinaista päämielenkiinnonkohdetta arkeologiassa en vielä osaa oikein sanoa, kaikki etnoarkeologiasta tieteenfilosofiaan kiinnostaa valtavasti. Arkeologian ulkopuolella olen kiinnostunut muista kulttuureista, musiikista, alakulttuureista, teeharrastuksesta ja vähän kaikesta muusta maan ja taivaan välillä.

MOOI KUKA SÄ OOT? Mä oon Emma Keränen, kaikinpuolin epätavallinen 23-vuotias tyttö Espoon metsistä, joka etenkin täydenkuun aikaan innostuu ninjailemaan lähimetsissä, varokaa peurat ja kävyt! Teen erilaisia temppuja Punnitse&Säästä-herkkuja vastaan, saa myös ruokkia omenoilla.

MITÄ SÄ TEET? Sitä tulee tehtyä kaikenlaista...pakon edestä töitä Stockkalla, juoksemista koska awesoooome ja tietenkin ARKEOLOGIAA koska kaikki oli ennen paremmin. Jos sattuu eteen joku kiva kallo tai sulka metsässä niin luovuus herättää skräppäilemään. Ja omenia syön, joo. MISTÄ SÄ TUUT? Tulen Friisilän idyllistä, siellä Twin Peaks kohtaa Lindgrenin lastenkirjojen maisemat. Pojista kasvoi miehiä ja tytöistä rekkamiehiä. Professori Steven Fox ajaa nurmikkoa kesäisin snorkkelinaamari päässään. Tunnettu omenapuistaan, niitä syön. Omenia, en puita, puut on kivoja. OOTSÄ SINKKU? Oon sinkku. Joka ilta toiveikkaana odottelen parvekkeella Noutajaa. Saisi mielellään olla viikinkimies menneisyydestä, Batmanin äänellä (ja autolla), hallitsisi Manalaa ja tykkäisi nyyhkiä kanssani iltaisin sohvalla ovulaatioviikon pakollisten tyttöleffojen aikana. Otan myös perus-Reinon, vaikka heti. Reino tuo omena! 5

MIKÄ SUN TOTEEMIELÄIN ON? Haluisin että mun toteemieläin olis joku pähee, esim. siivekäs, tultasyöksevä amurintiikeri, joka viitta päällä lentäen tuo uniisi hallusinaatiot. Mutta wallabi se taitaa olla, ne pystyy stressaamaan ittelleen sydärin. Siihen ei edes omena auta :( HOUSUT POIS!! Housut pois? Ja mähän en hametta laita ellei makseta, mennään sitten puoli-Älasti, ei ongelma partiolaiselle! Ainiin, tykkään omenoista, ei kysytty missään kohtaa!

MOOI Hei vain. KUKA SÄ OOT? Nikolai Paukkonen, 24, flegmaattinen hippi. MITÄ SÄ TEET? Opiskelen arkeologiaa ja teologiaa. MISTÄ SÄ TUUT? Synnyin Helsingissä, asuin sittemmin pitkään Espoossa, ja nyt asun taas Helsingissä. Tätä kirjoittamaan tulen vuoteesta. OOTSÄ SINKKU? Hyi en. MIKÄ SUN TOTEEMIELÄIN ON? Simurgh. HOUSUT POIS!! On jo.

MOOI KUKA SÄ OOT? Johanna Roiha MITÄ SÄ TEET? Tällä hetkellä opiskelen ensimmäistä vuotta arkeologiaa. Opiskelun lisäksi harrastan ulkoilua eri muodoissa sekä muuta liikuntaa. Omia lapsia minulla ei ole, mutta kummilasten kanssa vietän paljon aikaa. Kotona seurana on leikkisä kissa, joka osallistuu ahkerasti kaikkeen puuhasteluun. Uuden oppiminen on intohimoni ja innostun usein tutkimaan kaikenlaista. Arkeologiassa minua kiehtoo juuri alan monipuolisuus sekä luonnontieteelliset menetelmät. Tietysti myös omien teorioiden muodostaminen on hauskaa! MISTÄ SÄ TUUT? Lapsuuteni olen viettänyt Sysmän syrjäkylällä vanhalla maatilalla, keskellä ei mitään. Opiskelemaan muutin Lahteen ja sain sieltä myös työpaikan valmistuttuani laborantiksi. Työelämä vei nopeasti mennessään ja 2008 muutin töiden perässä Tanskaan. Viihdyin viikinkien maassa hyvin ja Århus oli kotikaupunkini 4,5 vuotta. Tällä hetkellä asun Espoossa. OOTSÄ SINKKU? En MIKÄ SUN TOTEEMIELÄIN ON? Lasiorhinus latifrons eli karvakuonovompatti! HOUSUT POIS!! Ei pysty, tulee kylmä!

MOOI KUKA SÄ OOT? Minä olen Riia, 29-vuotias ikuinen opiskelija. MITÄ SÄ TEET? Tällä hetkellä vähän liikaa. Käyn töissä jos toisessakin, luen, kirjoitan, piirrän, matkustan, syön, joskus nukunkin... MISTÄ SÄ TUUT? Iki-ihanasta Mikkelistä, Etelä-Savon sydämestä. OOTSÄ SINKKU? No olenhan minä. MIKÄ SUN TOTEMIELÄIN ON? Ehdottomasti karhu, sitä olen ihaillut jo useamman vuoden. toinen hyvä vaihtoehto olisi pöllö, koska pienenä se oli mun lempieläin ja kutsuin sita polloksi. Molemmat on söpöjä. HOUSUT POIS!! Niin... pidänkin enemmän hameista ja mekoista.

MOOI Terse! KUKA SÄ OOT? Olen Oskar Topias Ahlberg MITÄ SÄ TEET? Pelaan jalkapalloa MISTÄ SÄ TUUT? Helsingistä OOTSÄ SINKKU? Sinkku MIKÄ SUN TOTEEMIELÄIN ON? Toteemieläimeni on varmaan, joku kilpikonna tai jotain sinne päin. HOUSUT POIS!!

KUKA SÄ OOT? Ida Edgren MITÄ SÄ TEET? Opiskelen ja piirrän joskus. Siinähän se. MISTÄ SÄ TUUT? Espoosta OOTSÄ SINKKU? Juu MIKÄ SUN TOTEEMIELÄIN ON? Varmaan puuma HOUSUT POIS!! ...Ei? 7

Museoviraston kaivaukset Jyväskylässä

Multaa varpaiden välissä Arkeologiset kaivaukset Teksti Tuuli Marikki Kasso ja Paula Mitikka / kuvat haastatelluilta

rkeologiaa voisi lyhyesti kuvailla poikkitieteelliseksi alaksi, jossa eri tieteiden avulla pyritään kuvaamaan ihmiskunnan historiaa. Arkeologian lähitieteitä ovat mm. historia, antropologia, etnologia, biologia, genetiikka, geologia ja muut ympäristötieteet. Arkeologiassa tavoitteena on ilmiöiden ymmärtäminen, kuten pitkien aikavälin kulttuuristen muutosten havaitseminen. Nykyarkeologiassa käytetään induktiivista päättelyä aineisto- ja esinelähteiden 8

pohjalta, sekä kirjallisia lähteitä. Ei-kirjallisen lähdeaineiston tärkein hankintamenetelmä ovat kuitenkin kaivaukset. Kaivausten huolellinen dokumentointi on oleellista, sillä kaivausten aikana koko arkeologinen kohde yleensä tuhoutuu, kun maakerrokset sekä irtolöydöt poistetaan. Kaivaustyyppejä on erilaisia, mutta tyypillisimmät kaivausmuodoista ovat koekaivaus, pelastuskaivaus sekä tutkimuksellinen kaivaus. Koekaivauksessa

Arkeologian oppiaineen koekaivaukset Virolahdella kesällä 2014

selvitetään alustavasti mahdollinen kohteen sisältävä kiinteä muinaisjäännös. Pelastuskaivaus on suoritettava, jos kohde on tuhoutumassa rakennushankkeen vuoksi. Myös itsetuhoutuvissa eli luonnonvoimien vuoksi tuhoutumassa olevissa muinaisjäännöskohteissa suoritetaan pelastuskaivaus. Dokumentointi ja irtainten löytöjen talteenotto on pelastuskaivauksissa äärimmäisen tärkeää, sillä jatkotutkimuksiin on harvoin mahdollisuutta. Tutkimuksellinen kaivaus taas perustuu yleensä ennalta asetettuun rajattuun tutkimuskysymykseen. Suomessa kaivaukset toteutetaan yleensä huhti-lokakuussa, mutta loppuvuosi kuluu jälkitöihin ja kaivausten raportointiin. Lait, kuten Suomen Muinaismuistolaki sekä kansainväliset sopimukset ovat

luoneet monia käytännöllisiä sekä eettisiä periaatteita arkeologin työlle. Eettiset periaatteet ulottuvat muinaismuistojen, esineiden eli artefaktien lisäksi myös tutkimukseen ja toimintaan. Myös kasvava kiinnostus arkeologiaa kohtaan on nostanut esille uusia kysymyksiä. Vaikka uudet löydöt ovat tieteen kehityksen edellytys, arkeologiset esineet ovat kuitenkin herkkiä ja hauraita ja vaativat ammattitaitoista käsittelyä ja usein myös konservointia. Löydettyjä esineitä päätyy kuitenkin nykyisin helposti kiertoon, mikä johtuu niiden potentiaalisesta arvosta. Oppiaineena arkeologia on ollut Helsingin yliopistossa vuodesta 1878, kun tohtori J. R. Aspelin nimitettiin aineen professoriksi. Nykyisin arkeologian professorina toimii prof. Mika Lavento. 9

Arkeologiaan valitaan joka vuosi 9 uutta opiskelijaa, joiden perustutkintoon kuuluvat oleellisena osana kokonaislaajuudeltaan 11 opintopisteen opetuskaivaukset. Keräsimme juttuun muutaman arkeologian opiskelijan ajatuksia ja kokemuksia kaivauksista, sillä mikään ei korvaa in situ -kokemuksia! Nimi, ikä ja mones opiskeluvuosi menossa? O: Olli Eranti, 23, 3. opiskeluvuosi. N: Nelli-Johanna Saari, 23 vuotta. 2. opintovuosi. J: Jesper Wallenius, 23, 3. vuosi. Aivan ensiksi: miksi arkeologia? O: Koska arkeologia tutkii konkreettisilla aineistoilla ihmislajin koko menneisyyttä. N: Olen varmaankin aika klassinen arkeologi, sillä rakastuin arkeologiaan jo alle päiväkoti-ikäisenä. Kiinnostus alkoi dinosauruksista, fossiileista ja

muumioista. Nykyään olen eniten kiinnostunut haudoista, ihmisosteologiasta ja erityisesti suomuumioista. Aikakauden puolesta varmaankin rautakausi tai varhaiskeskiaika. Parasta on (vanhat) ruumiit! J: Miksi ei? Alun perin aioin opiskella fysiikkaa, sitten historiaa, mutta viime hetkellä päädyin opiskelemaan arkeologiaa. Ehkä näin voi yhdistää molemmat. En voisi kuvitella mitään mikä kiinnostaisi arkeologiaa enempää. Kuinka monelle kaivaukselle olet tähän mennessä osallistunut ja oliko sinulla kokemuksia kaivauksista ennen opetuskaivauksia? O: Olen osallistunut yhteen opetuskaivaukseen. Arkeologian perustutkintoon kuuluu kahdet opetuskaivaukset. Kaiken kaikkiaan olen osallistunut 10 kaivaukseen, joista mieluisin kaivauskokemus oli Jyväskylästä, jossa kaivettiin myöhäisneoliittistä kivikautta.

Olli Eranti kuopassa ja Nelli-Johanna Saari laajasti avatulla kaivausalueella 10

N: Kuudelle eri kaivaukselle. Olin ollut kaksi kertaa kaivauksilla ennen opetuskaivauksia. J: Viime kesänä olin opetuskaivauksilla Virolahdella, ja olen ollut ennen sitä kahdella yleisökaivauksella vuonna 2010: Espoon Mankby ja Vihdin Kirkkoniemi. Kuinka kaivauksilla työskentely mielestäsi eroaa mielikuvista ja odotuksista? O: Ei ole nysväämistä, kunnon kenttätutkija osaa käyttää karkeita menetelmiä tilanteen salliessa. Voima ja hyvä peruskunto on aina eduksi. N: Mielikuvissa varmaankin sellaista pientä sipsuttelua sudilla, todellisuudessa voi olla todella raskasta ja fyysistä, kun esimerkiksi lapioidaan tiivistä mutamaata koko päivä tai siirrellään isoja kiviä. Toisaalta taas työ voi olla juurikin tarkkaa sutimista, kun löydetään jotain haurasta, kuten rikkoutunut meripihkariipus. Oleellisin ero mielikuviin on kuitenkin varmastikin kontekstin tärkeys. J: Ei kovinkaan paljon. Joskus kuulee puhuttavan, että me vain tongimme maata ja keräämme löytöjä museoihin. Arkeologia ei kuitenkaan ole pelkkää kaivamista tai ”sademetsissä samoilua” vaan kaikkeen liittyy tieteen tekeminen. Löytöjä ja konteksteja tulee kohdella arvostavasti. Mitkä ovat mielestäsi opetuskaivauksien parhaat puolet? O: Ne eroavat suuresti pelastuskaivauksista, jotka käsittävät noin 90% Suomen kaivauksista. Opetuskaivauksissa nysvätään usein paljonkin, että voidaan luoda hyvä tuntuma arkeologiseen kulttuurikerrokseen ja löytöjen käsittelyyn. Lisäksi opetuskaivauksilla oppii tason tärkeyden tieteellisenä ”dokumenttina”. N: Se, että asioita saa oikeasti harjoitella ja oppia turvallisessa ympäristössä. Kaikilla ei ole mitään aikaisempaa

Jesper Wallenius

kokemusta kaivamisesta, ja kynnys kaivauksille työllistymisestä voi olla todella suuri ilman opetuskaivauksia. Opetuskaivauksilla myös tutustuu todella hyvin kanssaopiskelijoihin, ja niistä syntyy hyvä yhteishenki ja mahdollisesti myös ystävyyssuhteita. J: Uskomaton seura. Kymmenen päivää muiden saman alan opiskelijoiden kanssa on törkeen magee kokemus. Paras löytösi? O: Yksikään löytö ei koskaan nouse kaivauksen kokonaisuuden hienouden ylitse. Joka kaivauksilla löytyy usein useita mahtavia löytöjä. Kuitenkin hienoin oma löytöni lienee kaksois-iskutasollisen porfyriittiytimen katkelma. Itse löydön esteettinen hienous ei ole koskaan niin mielenkiintoinen kuin löydön sisältämä informaatioarvo. N: Monia! Varmastikin kaikki luulöydöt. Myös ensimmäisten kaivausten oma huippulöytöni on jäänyt mieleen; iso 11

Jokiniemen yleisökaivauksilla. Apulaistutkija Nelli-Johanna mittaamassa löytöjä ja apulaiskaivaustenjohtaja Olli d

rauta-avain keskiaikaiselta kylätontilta. J: Opetuskaivauksilta en tainnut löytää mitään erityisen ”siistiä”, mutta Mankbystä löysin keskiaikaisen savipadan jalan. Oli erikoista pitää kädessä jotakin niin tutun näköistä tavaraa, kun tiesi, että se on viidensadan vuoden takaa. Mitä ilman et pärjäisi kaivauksilla? O: Kahden kuukauden kaivauksilla 12

tarvitsee vähintään kahdet kalsarit. N: Vesipulloa, ponnaria ja työhanskoja. Myös hyvät tyypit viereiseen koekuoppaan toivottuja. Kumisaappaat plussaa, vaatteet mahdollisuuksien mukaan. J: Juttuseuraa. Kuopassa ei kestäisi montaakaan päivää ilman muita. Mitä mieltä olet arkeologian harrastajien osallistumisesta kaivauksiin?

dokumentoi kaivausaluetta vaaituskoneella.

O: Harrastajien osallistuminen kaivauksiin on aina hyvä asia. Kuitenkin itse kaivaukseen liittyvät päätökset ja vaativa tieteellinen tulkinta tulisi jättää ammattilaisille. N: Yleisökaivaukset on mun mielestä tosi antoisa ja tarpeellinen osa arkeologian alaa. Näin tavalliset ihmiset pääsee valvotusti toteuttamaan

innostuneisuuttaan arkeologian parissa, ja samalla lisääntyy tieto arkeologiasta. Kuitenkin arkeologien tulisi kouluttautuneina asiantuntijoina olla lähtökohtaisesti se ensisijainen työvoima, jonka osaamista ei tulisi vähätellä. J: Hyvä juttu. Jos jokin kiinnostaa niin mitä sitä nyt ihmisiltä kieltämään. Olinhan itsekin kaivajana ennen opintoja. Onko sinulla jotain erityistä kaivaushaavetta? O: Pioneerimesoliittinen asuinpaikka, josta löytyisi: piisäleydin, säletikareita, punamultahauta sekä liuske-esineitä. N: Euran Luistari. Yleisestikin jotain hienoa kalmistoa (mielellään ruumishautauksia) olisi mahtava päästä kaivamaan. J: Skotlannin kohteet ja yleensäkin Brittein saarten esihistorialliset paikat. Mikä on hyvän yhteistyön merkitys arkeologiassa ja kaivauksilla? O: Yhteistyön tulee sujua saumattomasti. Dynaaminen kaivaustenjohtaja ohjeistaa ja pätevät kaivajat hoitavat loput. N: Mikäli porukka toimii yhdessä ja yhteishenki jyllää, on kaikilla paljon mukavampaa kaivaa, ja mielestäni myös työt sujuvat joutuisammin. Kaivajat voivat tulla hyvinkin eri lähtökohdista, ja kaikilla on yleensä omat erityisvahvuudet. Hyvän yhteystyön avulla kaikkien parhaat puolet tulevat esille. Tieteidenvälisen yhteistyön takia on myös erittäin tärkeää ottaa monitieteisyys huomioon jo kaivauksilla, sillä näin arkeologisesta aineistosta saadaan mahdollisimman paljon irti. J: Kaivaukset eivät edisty, jos kaikki eivät ajattele toimivansa saman päämäärän eteen. Muita autetaan ja itsekin saa aina apua. Yleisesti arkeologia on monitieteistä: me emme pärjää ilman muita tieteitä. Yhteistyö on kaikki mitä meillä on! d 13

Fibulan

hallitus esittäytyy

Virkakauden 2014 lähestyessä loppuaan Fiba tekee katsauksen hallituksen nykyisiin toimijoihin. Huhu kertoo, että he haluavat sinne uudelleen.

Nelli-Johanna Saari, ikää 23 vuotta. Toisen opiskeluvuoteni myötä jatkan Fibulan puheenjohtajana, ja toimin myös monissa muissa tehtävissä, kuten tiedottajana sekä tapahtuma- ja suhdevastaavana. Tässä lyhyenä opintoaikanani olen totaalisen rakastunut pieneen ainejärjestöömme, ja minuun voi olla yhteyksissä sekä erinäisten arkeologisten kysymysten että ainejärjestöasioiden nojalla. Mikäli jaat kanssani kiinnostuksen kalmistoihin, muumioituneisiin ruumiisiin ja luurankoihin, olen erityisesti kuulolla! nelli-johanna.saari@helsinki.fi

Heippa! Olen Sara-Mai Paavilainen, 20-vuotias helsinkiläinen. Opiskelen arkeologiaa nyt toista vuotta ja toimin Fibulan taloudenhoitajana. Tehtäviini kuuluu pääasiassa ainejärjestön raha-asioista huolehtiminen ja kirjanpito.

Moi! Olen Paula Mitikka, Fibulan hallituksen tila- ja tapahtumavastaava vajaan vuoden rautaisella kokemuksella. Bilevastaava tosin on kuvaavampi nimi viroille. (Ei Eesteille. Eikä esteille. Hallitusvirka ei ole este, se on mahdollisuus.) Käytännössä järjestän siis hallituksen kanssa erilaisia tapahtumia opiskelijoidemme iloksi ja riemuksi, vapaa-ajalla juon kalj-- päätoimitan Fibaa. Jos siis edellä mainittuihin liittyen on kommentteja tai ideoita, tai jos muuten vain haluat avautua, hihasta saa aina nykäistä. Pro tip: kun idean kyytipojaksi löytyy olutta tai muita herkkuja, vastaanotto on vielä innostuneempi. Halataan kun tavataan. Tai kerrotaan huonoja vitsejä, pidän niistäkin. 14

Ciao! Olen Tuuli Marikki Kasso, Fibulan hallituksessa uusi juhlaemäntänne ja laulunjohtajanne, sekä Fiban uusi toimittajalisäys. Muita detaljeja voi lukea myös fuksiesittelystä, mutta lisäksi voin kertoa, että pieni ja lämmin arkeologian yhteisö on imaissut hetkessä mukaansa. Vannoutuneena sivistyksen ja hauskanpidon ystävänä voin vakuuttaa, että teen kaikkeni hallituksesa, jotta yhteiset juhlat ja laulut kohoaisivat vielä oktaavin paremmaksi. Ja jos jokin juhliin liittyvä harmittaa tai ilahduttaa erityisesti, tai sinulla on huippuvisio seuraavasta yhteislaulusta, nykäise hihasta tai pistä viestiä tuuli.kasso@helsinki.fi. Sinua kuunnellaan! Heipä hei. Minä olen Ilari Väkiparta, fuksi, ja ilmoittauduin hallitukseen isännäksi, järjestämään kaikkea kivaa ja aineemme oppiainevastaavaksi, eli jos haluatte oppiaineen päätösprosessiin vaikuttaa tai haluatte jostain valittaa, vetäkää hihasta, niin vien asian eteenpäin. Näitä asioita teen noin hallituksen puolesta, muuten asun täällä Helsingissä, harrastan kaikenlaista, ja yritän selvitä opiskelun alusta. Jos on jotain kysyttävää, rohkeasti vain moikkaamaan!

Moikka! Täällä raapustelee tämmönen tytöntyllerö, hallituksen tapahtumavastaava Taika-Tuuli Kaivo. Tykkään teemabileistä, tanssimisesta, muihin opiskelijoihin tutustumisesta yms... Toivoisin sulta, että haluaisit lähettää mulle kaikkia ideoita ja ehdotuksia ja toiveita. Ulkonäöllä, musiikkimaulla, iällä, sukupuolella ja harrastuksilla ei oo väliä! Elikkäs jos tärppäs, mun sähkäri on taika-tuuli.kaivo@helsinki.fi P.S. Saa myös lähettää kuvia söpöistä eläimistä, 100% eläinrakas P.P.S.voin myös perustaa ryhmiä tai vaihdella tarroja 15

Fuksi Teksti Nelli-Johanna Saari ja Sara-Mai Paavilainen / Kuvat Paula Mitikka

iaiset Reportaasi fuksien suuresta seikkailusta arkeologian opiskelun maailmaan. Löytävätkö fuksit kätketyn veriuhrin? Selviävätkö mysteerisen kartan salaisuudet?

li kaunis syyskuinen aamupäivä ja hennot kukanlehdet värisivät aamukasteen painosta. Tuutorit Nelli-Johanna ja Sara-Mai saapuivat kauppakassit kilisten ja reput maata laahaten rakkaaseen kotikoloomme, Topeliaan. Pian retkemme osanottajat, pienet fuksipalleroisemme, alkoivat valua paikalle silmät innostuksesta kiiluen, autuaan tietämättöminä päivän tuomista haasteista. Tästä päivästä lähtien pienet fuksimme olisivat Fibulan täyspäiväisiä jäseniä, minkä myötä heidän elämänsä vasta alkaisi. Fuksiaisten johtavana teemana oli kantaa aarrekartalla varustettu arkku lukuisten etappien kautta salaiseen The määränpäähän. Koko reitti oli täysin piirustustaidottomien sepustusten sekä niiden tulkinnan varassa, joten matkasta tulisi pitkä. Matka sinne ja takaisin olisi myös jyrkkä ja vaativa, täynnä toinen toistaan pelottavampia rasteja, jotka vain kaikista urheamielisimmät fuksit voisivat selvittää. Ensimmäinen etappimme oli historiallisen Kansallisarkiston viereisellä pihalla, jossa fuksien silmät peitettiin ja kasteen kautta heidät hyväksytttiin Fibulan ja arkeologian oppiaineen jäseniksi. Kasteen hoiti vesipyssyillä saksalainen

upseerimme Paula Mctikka, jonka raivokas mutta oikeamielinen vesisuihku kasteli fuksien urhoolliset naamaat samalla, kun myös heidän haalarinsa vihittiin käyttöön tuleviksi vuosisadoiksi. Mitä olisikaan arkeologi ilman tuttua ja turvallista haalariaan, joka sekä suojelee yön pimeydessä sekä toimii kaivauksilla monitoimiasuna? Tehtävän ja kasteen myötä alkoi fuksiemme ikiaikainen polku arkeologian risteilevällä tiellä, jonne heistä ainakin noin puolet tulisi jäämään. Seuraavana pysähdyspaikkana toimi Senaatintori, jossa japanilaiset turistit ottivat meidät vastaan hymyssä suin ja kamerat välähdellen. Vastakastetut ja ylpeät fuksimme saivat esittääkseen performanssiteoksen, johon annoimme rekvisiittaa sekä monitulkinnallisia rooleja. Esityksessä vilahti muunmuassa valomiekka, urhoollinen maskottimme Manu (joka vuosien itsetutkiskelun jälkeen vaihtoi illan aikana nimekseen Manuliina) sekä vesipyssyarsenaliini. Pienet fuksimme saivat hienot aplodit tuomiokirkon portailla parveilevilta katsojilta, joten tuutorit totesivat tehtävän suoritetuksi, ja vielä hyvin arvosanoin. Taidetta ylitsepursuavan teoksen jälkeen päätimme venyttää fuksien luovuutta vielä astetta pidemmälle viemällä

Ylimpänä: Aarrearkku valmiina matkaan Yllä: Katuliidut kiinnostavat Oikealla: Venus-figuuri! Hyvä fuksi! Alhaalla vasemmalla: Tuutori-Nelli valvoo fukseja Keskellä: Ja merkitsee heidät, jotteivat pikkuiset eksy laumastaan Oikealla: Thriller at night, babe

Vasemmalla: Huikea löytö! Onkohan se dinosauruksesta..? Oikealla: H-hetki, siirtymäriitti fibulistiksi Alhaalla: Fuksit ovat selvästi perillä tieteenalan asemasta

pallerot Espan puiston jalkakäytävälle toteuttamaan sisäistä näkemystään esihistoriallisesta uskomusmaailmasta, apuvälineinään katuliidut. Kuvien lisäksi pyysimme fukseja myös esittämään, millaisena he näkivät esihistorialliset palvontamenot. Luolamaalauksista löytyi monia tulkinnanvaraisia Venus-figuureja ja ylhäitä falloskuvia, kun taas palvontarituaalit hätkähdyttivät itse Äiti Karhuakin. Viimeisellä keskustan etapilla laitoimme fuksit esittämään arkeologien version Michael Jacksonin Thrilleristä lauluineen ja tansseineen Rautatientorilla. Tästä matkamme jatkui suuren villamammutin (aka bussin) kyydissä

perinteikkääseen Fibulan fuksiaisten kohokohtaan, Pukkisaareen. Ennen Pukkisaarta poikkesimme vielä Seurasaaren jylhien kallioiden kautta etsimässä Mctikkan ilkeästi piilottaman, valan kanssa nautittavan verimaljamme puun latvasta. Pukkisaaressa fuksit saivat vihoviimeiseksi tehtäväkseen kaivaa reisiluun rannan kätköistä, minkä myötä fuksit pääsivät rentoutumaan kodan lämpimään syleilyyn. Kodassa fuksit kokivat yhteneväisyyden hurmoksen lausuessaan fuksivalan ja kohottaessaan maljan pyhälle viinisiilille. Näin kunniakas ainejärjestömme Fibula sai jälleen kymmenen uutta pikkumammuttia joukkoomme. d

Ajankohtaista 12.9. Fuksiaiset 19.9. Uusien ja vanhojen ilta 7.11. Toogabileet Symposionin kanssa 14.11. Fibulan sitsit Koska kaikilla oli niin kivaa herätellessä henkiin fibulistien pöytäjuhlakulttuuria, pian sitsataan uudelleen! 6.12. Itsenäisyyspäivä Ylioppilaiden soihtukulkue lähtee liikkeelle Hietaniemestä klo 17. 8.12. Fibulan vaalikokous Vuosittainen kokous, jossa mm. valitaan uusi hallitus. Tule mukaan ja vaikuta! 10.12. Pikkujoulut Laita tonttulakki päähän ja haukkaa joulutorttua: on perinteisten pikkujoulujen aika! Täällä valitaan myös Vuoden Kaivaja. 15.12. Humanisticumin pikkutuhmat pikkujoulusitsit Luvassa suun täydeltä piparia ja yllätyksiä pukin säkeistä. Ilmoittautuminen 1.-7.12. 12.1. III periodi alkaa 6.2. Fibulan sitsit Taas mennään! Tule tänne, jos et päässyt marraskuussa. Jos pääsit, tule silti. 17.2. Laskiaistiistai Pue haalari. Laske mäkeä. Syö pullaa. 27.2. Fibulan bileet yhteistyöjärjestön kanssa Viime vuonna teimme aikamatkan kuohuvalle 20-luvulle. Mitä onkaan luvassa tällä kertaa? 21

Sarjakuva Lauri M채ntyl채

Kuultua

”Teknisesti ”Yhteistyö paikallisviranomaisten kanssa on tärkeää --- Vaikka olisikin ihan kiva ostaa vain joku pelto ja kaivaa siitä.”

Leena Pietilä-Castrén

Koonnut Tuuli Marikki Kasso

voisimme vaikka kloonata Julius Polybiuksen!” Antero Tammisto innostuu DNA-analyysista

”--- Siis, grillatut herkkusienet ovat mielestäni parhaita! Vähän oliiviöljyä ja valkosipulia jos tahtoo --- ja miten mä nyt saan tästä aasinsillan taas Pompejiin?”

Antero Tammisto ilahtuu kun yksi kurssilaista on käynyt sienestämässä

”Näitä fragmentteja tutkitaan sitten kun joku opiskelija on puhdistanut ne --- tai siis ---”

”Mielestäni voisimme liimata koko Putistanin seiniin Leena Pietilä-Castrén klassillisen arkeopaskaa ja vessaiin tää logian käytännöistä paperia perään - kuka osaa eesus lentää ”Esinelöytöjä voi olla myös soljet eli sanoa mifibulat, tämähän on myös arkeolotäältä ikkunasta näin kä yhdistää gian ainejärjestön nimi, muistatte Ukrainan sen siitä.” bzzzzzzzzzzzzzzz tonne nykypäiLeena Pietilä-Castrén muistaa tärvän antiikin ariaan noin keimmän antiikin tutkimuksen Pompejiin?”

”N

perusteista

Elina Räsänen Flémallen mestarin Méroden alttaritaulusta

”Yleensä mun luennot alkaa sujua suunnilleen kolmannella kerralla, mutta nyt joudutte kuuntelemaan tätä ensimmäistä yritystä, sori!”

Jukka Cadogan peruskurssilla

Antero Tammisto

”Porkkalan kärjessä käyminen etenkin melomalla kuuluu mielestäni yleissivistykseen --- siinä voi sitten samaistua merimetsoon tai sorsaan, mihin haluaa.”

taidehistorian

”Tästäkin on sanottu, eten tä nämä jutut olisivat hallusinogeenien kilö joka aiheuttamia… mutta sitähän harrastaa epi me ei voida tietää mitä kaikkia graafikkoa siis sieniä minäkin epigrafiaa aikana on syöty.”

”H ,

… ---”

Elina Räsänen Hieronymos Boschin taiteesta

.”

Olli Salomies pysyy aiheessa

Antero Tammisto opastaa myös puhallettavan kanootin hankintaan ”Pidättäydyn imperialismista, mutta tämä nykyvenäläinen Putin-imperiumi on tuhottava rauhanomaisin keinoin tai jollain muulla.”

Antero Tammisto ”Koskaan ei saisi sanoa, että en tiedä, vaan että asia täytyy tutkia”

Antero Tammisto pelastautuu tiukalta kysymykseltä 23

“It’s

interesting

see

that

people had so much clutter even thousands of years ago.

The only way to get rid of it all was to bury it, and then some archaeologist went and dug it all up.” Karl Pilkington, An Idiot Abroad: The Travel Diaries of Karl Pilkington

issn 1237-2084