Pohjois-Jordaniaa inventoimassa

MAriA ronkAinen & JAsMin ruotsAlAinen

INVENTOINTI-TIIMI KENTÄLLÄ.

Lähdimme Jordaniaan 3.5.2022 tarkoituksenamme inventoida Pohjois-Jodanian tunnettuja ja potentiaalisia arkeologisia kohteita. Jordanian kevään inventointi ja myöhemmin syksyllä 2022 toteutuneet kaivaukset liittyvät Helsingin yliopiston Muinaisen Lähi-Idän imperiumit -huippuyksikön tutkimusprojekteihin. Tavoitteena on tutkia yhteistyössä Yarmoukin yliopiston kanssa erityisesti alueen myöhempää pronssikautta ja rautakautta, noin ensimmäisen vuosituhannen eaa. pienempien yhteisöjen sekä suurempien imperiumien suhteita.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyi auringonpaisteeseen. Ihanaan valoon, joka tuntui valaisevan sielunkin. Joskin ensimmäisten viikkojen aikana jatkui vielä Khamsin eli hiekkamyrskysesonki, jonka seurauksena ilma oli toisinaan sakeana hiekasta ja aurinko katosi sen taakse. Yllättävää oli myös sään viileys. Jouduimme esimerkiksi lämmittämään polttopuilla asuntoamme ensimmäisten viikkojen aikana ja jokainen kerros vaatetta tuli puetuksi yöllä sekä päivällä kentälle! Kuka olisi uskonut, että Jordaniassa joutuisi palelemaan! Iltapäivisin keramiikkaa pestessä vasta viimeisellä viikolla sormet eivät paleltuneet. Kolmas huomio oli kasvillisuuden piikikkyys! Kasvoiko luonnossa mikään, millä ei olisi piikkejä? Heinät, hennoimmatkin kukat, puiden rungot, kaikessa tuntui olevat piikkinen pinta. Paksujenkin housujen läpi piikit löysivät tiensä iholle. Tutuksi muodostuikin huudahdus “Argh spiky bullshit! Again!”.

Aloitimme kenttätyöt tarkastamalla satelliitti- ja ilmakuvien perusteella havaittuja potentiaalisia kohteita. Tämä työ tapahtui autolla Google Mapsiin merkattua pistettä etsimällä, jonka jälkeen jalkauduimme

maastoon tarkastelemaan kohteita lähemmin. Tämä oli hyvin jännittävää, lähes aarteenmetsästysmäistä, sillä koskaan ei voinut tarkalleen tietää, miltä havaittu kohde näyttäisi enää Pohjois-Jordaniassa, jossa uudisrakentaminen on nopeasti kasvanut. Välillä kohteen kohdalle oli noussut omakotitalo, joskus piikkiaidat estivät kulun, mutta saimme myös kulkea oliivipuiden seassa vuorten harjanteita tai laaksoja pitkin kiinnostaville kohteille. Usein näillä retkillä tuli kohdattua paikallisia, mikä johti useimmiten teetuokiolle, jossa todella makeaa teetä tuotiin kannussa ja tarjolla oli lautasellisia pientä purtavaa. Joskus kohtaamamme ihmiset olivat paikallisia jordanialaisia, toisinaan alueelle leiriytyneitä beduiineja ja heidän lammas-/vuohilaumojaan. Joskus kohtaamiset alkoivat jännittyneessä tunnelmassa, kun käytiin kyselemässä, millä asialla sitä liikuttiin. Tällaisissa tilanteissa oli erityisen hyvä, että mukana oli paikallisen yliopiston arkeologeja, jotka luonnollisesti osasivat maansa tavat ja kielen. Toisaalta jaettiin sitä välillä vuohien kanssa hyvä varjoisa taukopaikka.

Tarkastuskohteiden lisäksi potentiaalisilla rautakautisilla asutuskukkuloilla tehtiin systemaattista pintapoimintaa. Tämä menetelmä toteutettiin siten, että koko alue tai tietty ennalta määrätty alue käveltiin 4-5 henkilön muodostamissa linjoissa yhtä nopeaa kävely vauhtia ja kaikki tässä kävely vauhdissa huomatut pintalöydöt poimittiin pussiin, jotka merkattiin tiedoilla. Kenttätyöt aloitettiin noin seitsemän aikaan aamulla ja lopetettiin noin kahden aikoihin, jolloin suuntasimme asuntoomme lounaalle. Siestan jälkeen iltapäivisin pesimme löytöjä ja digitoimme kenttädokumentaatiota.

Inventointivaiheen kenttätyöt kestivät viisi viikkoa, ja siinä ajassa ehti

TIIMI KOHTAA VUOHIPAIMENEN KENTÄLLÄ KUVA M. RONKAINEN VIERAILULLA PETRASSA. KUVA M. RONKAINEN