Arkeologeja väitösirjan parissa

Arkeologeja väitöskirjan parissa

Koonnut Maria Ronkainen

Nykäisin kolmen väitöskirjaansa Helsingin yliopistolle tekevän arkeologin hihasta ja pyysin jakamaan kokemuksia ja vinkkejä meille vielä perustutkintoamme tekeville. Esitin heille seuraavat kysymykset: 1. Alkuun suuret onnittelut! Päädyitkö jatko-opiskelijaksi puolivahingossa vai suunnitelmien mukaisesti? 2. Jatko-opiskelijaksi voi tulla eri tavoin? Millainen jatko-opiskelija sinä olet ja millaisia ovat muut reitit? 3. Miten rahoitat opiskelusi? 4. Miten opinnot ovat lähteneet käyntiin? Onko ollut helppoa päästä uudenlaiseen opiskeluun kiinni? 5. Mikä on yllättänyt sinut?  6. Mistä löydät tukea väitöskirjaprosessiin? 7. Asiaan kuuluu pelottava väitöskirja. Mikä on sinun tutkimuksesi aihe? 8. Mistä keksit aiheesi? 9. Kuinka valmis tutkimussuunnitelman kannattaisi olla ennen opintoihin hakemista? 10. Mitä vinkkejä sinulla olisi perustutkinto-opiskelijoille, jotka harkitsevat opintojen jatkamista maisterin tutkinnon jälkeen?

Tia Niemelä

1. Hei vaan ja kiitos kiitos! Olen suunnittelut jatko-opintoja heti aloitettuani arkeologian opinnot syksyllä 2016 eli en päätynyt tähän vahingossa. Ehkä kuitenkin aika yllättäen, sillä toisinaan tuntuu, että olen edelleen se eksynyt fuksi, joka jatko-opinnoista haaveili. 2. Jatko-opintoihin täytyy ainakin Suomessa aina hakea opintopolun kautta hakuaikoina, eikä muuten voi saada opinto-oikeutta. Voi kuitenkin saada paikan tutkimusryhmästä tai palkkapaikan myös ilman opinto-oikeutta. Olen myös kuullut, että joillain aloilla opinto-oikeus on ihan läpi huuto juttu jonka kaikki saa, mutta meillä sen saa noin 1/3 osaa hakijoista. Opiskelen Helsingin yliopistossa historian ja kulttuuriperinnön tohtoriohjelmassa, johon voi hakea kahdesti vuodessa. Valitsin

TIA NIEMELÄ. KUVA. T. RANTA

tämän tohtoriohjelman, sillä tutkimukseni sopii ohjelman profiiliin aiheensa perusteella. Seuraava hakukierros historian ja kulttuuriperinnön tohtoriohjelmaan on huhtikuussa 2023. 3. Olen apurahatutkija ja rahoitan tutkimukseni saamallani apurahalla. Aloitin ensimmäisen apurahakauteni elokuussa 2022 ja ennen sitä kävin muissa töissä samaan aikaan. 4. Jatko-opiskelu ei oikeastaan tunnu opiskelulta. Oman alan tutkijaseminaarista sekä satunnaisista kursseista saa vertaistukea ja tapaa muita väitöskirjatutkijoita, mutta muuten työ on itsenäistä, jos ei ole osana jotakin tutkimusryhmää. Olen käynyt muutamia jatko-opiskelijoille suunnattuja kursseja. Kurssit keskittyvät usein esimerkiksi kirjoittamiseen ja muihin käytännöllisiin taitoihin, joita väitöskirjatutkija voi tarvita. Lisäksi konferenssiesiintymisistä, toimitustyöstä sekä julkaisemisesta voi saada opintopisteitä. Kaikille Helsingin yliopiston jatko-opiskelijoille kuuluu pakollinen tutkimusetiikan kurssi ja muuten kursseja tulee käydä tässä tohtoriohjelmassa, jossa itse olen yhteensä 40 opintopistettä. 5.Koska en aloittanut jatko-opintojani heti suoraan rahoituksella, vaan jatkoin puolet vuodesta töiden tekemistä oli laskuni tähän maailmaan pehmeä. Mielestäni jo perustutkinto-opiskelijana yliopisto-opinnot olivat itsenäisiä, joten se miten yksinäistä väitöskirjatutkimus voi olla ei ollut yllätys, mutta sanoisin sen olevan yksi huomio, jonka olen tehnyt. 6. Olen saanut paljon tukea ja kannustusta niin arkeologian henkilökunnalta kuin myös toisilta arkeologeilta. Olen lisäksi tutustunut muiltakin aloilta tutkimusta tekeviin väitöskirjatutkijoihin ja vaikka alojen välillä onkin paljon eroja, ovat perimmäiset ahdistuksen ja stressin aiheuttajat usein samoja (esim. apurahatutkijan haasteet saada työtila)! Helsingin yliopistossa on myös järjestö väitöskirjatutkijoille HYVÄT ry. 7. Väitöskirja voi tuntua pelottavalta ja sitäkin koskien tuleekin tehdä tärkeä päätös jo heti tutkimussuunnitelmaa laatiessa. Väitöskirjan voi tehdä joko monografiana tai artikkelimuotoisena. Minun aiheenani on Turun kauppatorilla ennen vuotta 1827 sijainneet rakennukset sekä niiden asukkaat. Tutkimuksessani yhdistän sekä arkeologiaa että historiallisia lähteitä ja teen artikkeliväitöskirjaa. Tärkeintä on miettiä aihe, jonka parissa jaksaa työskennellä eli sellainen, joka itseä kiinnostaa! 8. Sain ilokseni työskennellä Muuritutkimus Oy:n Turun kauppatorin arkeologisilla kaivauksilla vuosina 2018 sekä 2019. Tällöin pääsin näkemään miten mielenkiintoisesta ja laajasta kohteesta oli kysymys, ja myöhemmin kun mietin aihetta, johon haluaisin paneutua tuli tämä mieleeni. 9. Tutkimussuunnitelma ja sen laatu on tärkeimpiä kriteerejä opinto-oikeuden kannalta, joten siihen kannattaa panostaa. Suunnitelma muuttuu usein jonkin verran matkan varrella, omani on tarkentunut monelta osalta viimeisen vuoden kuluessa. Hakulomakkeessa tutkimussuunnitelma tulee kuitenkin olla mukana, joten sen laatu ja toteutettavuus on tärkeää. 10. Tärkein neuvo on mielestäni aikataulutus. Mikäli olet kiinnostunut hakeutumaan jatko-opiskelijaksi, ole hyvissä ajoissa! Mieti sinua kiinnostava aihe ja ota siitä selvää. Pohdi jo valmiiksi tutkimuskysymyksiä ja ota varhaisessa vaiheessa yhteyttä mahdollisiin ohjaajiin (ohjaajia on yleensä

2–3). Ohjausjärjestelyt ovat tutkimussuunnitelman lisäksi tärkeitä opinto-oikeuden hakuprosessissa. Kannattaa muistaa, että tapoja tehdä väitöskirja on yhtä monta kuin on väitöskirjatutkijoitakin. Osa tekee väitöskirjaa yliopiston palkkapaikalla (haku kerran vuodessa), osa apurahatutkijana (apurahoja on todella monia erilaisia) ja osa rahoittaa projektin tekemällä koko ajan muita töitä. Vaikka väitöskirjan tekeminen on itsenäistä, niin se on silti myös yhteisöllistä! Ihmiset ovat todella kannustavia ja mukavia eikä kannata pelätä tyhmiä kysymyksiä. Esimerkiksi minulle voi aina laittaa viestiä tai tulla nykimään hihasta, jos tuntuu, että osaan auttaa jossakin (en lupaa mitään, mutta

Wesa Perttola

1. Vahingossa. Normaali työni yliopisto-opettajana on maisteritasoinen, eikä väitteleminen ollut suunnitelmissa. Mutta kun mahdollisuutta tarjottiin, olihan siihen tartuttava. 2. Aloitin vähän varttuneemmalla iällä reilut 15 vuotta maisteriksi valmistumisen jälkeen, mutta jatko-opintojen pariin voi hypätä paljon aikaisemminkin jos tutkijan ura kiinnostaa. 3. Väitöskirjatutkijan palkkani tulee Veronica Walker Vadillon kolmivuotisesta tutkimusmäärärahaprojektista "Ports and Harbours of Southeast Asia: Human-environment entanglements in Early Modern maritime trade networks". 4. En ole aiemmin työskennellyt Kaakkois-Aasian parissa, joten jouduin hyppäämään tuntemattomaan. Onneksi monet menetelmät ovat yleismaailmallisia, mutta lupaan ainakin vastata). Jos ei kokeile ei voi myöskään onnistua! Vaikka tuntuisi siltä, että ei ole tarpeeksi hyvä johonkin kannattaa aina kokeilla. Ainakaan kokeilematta ei saavuta mitään, kukaan tuskin tulee ovelle koputtamaan ja tarjoamaan apurahaa. Eli hae kaikkia mahdollisia ja mahdottomia paikkoja ja apurahoja, sillä jollekin ne myönnetään ja se voit olla sinä. Hakematta niitä ei ainakaan saa.

etenkin alussa lukemista piisasi. 5. Artikkelien aiheet ovat löytyneet yllättävän helposti, mutta kirjoittaminen ja kaikki muu säätö vievät enemmän aikaa kuin luulin. 6. Sekä molemmat ohjaajani että seurantaryhmäni jäsenet työskentelevät arkeologian tieteenalassa Topeliassa, joten tukea löytyy aina tarvittaessa lyhyelläkin varoitusajalla. Osan kanssa olin jo entuudestaan työskennellyt useamman vuoden, joten ei ole tarvinnut ujostella liikaa. 7. Tutkimukseni käsittelee Kaakkois-Aasian satamia ja kauppamerenkulkua esimodernilla aikakaudella. Erityisesti minua kiinnostavat rytmit: esim. miten monsuunituulet vaikuttavat purjehtimiseen ja kuinka tämä suhtautuu kauppatuotteiden tuotantoaikatauluihin. 8. Laajassa mielessä aihe on annettu

ylhäältä projektista käsin, mutta sen sisällä olen saanut etsiä artikkelien teemat itse. Tähän mennessä olen kirjoittanut mm. purjehdusmallinnuksesta, kalastuksesta Sumatran tulvatasangoilla sekä riisin viljelystä ja suolan valmistuksesta Jaavalla. Seuraavaksi työn alle tulee jokien rytmit; osa tärkeistä kauppasatamista sijaitsi kohtalaisen kaukana sisämaassa. 9. Minulla sattui olemaan jatko-opinto-oikeus vanhastaan, joten en ole perehtynyt kunnolla siihen millainen hakuprosessi on nykyään. Tutkimussuunnitelma voi kuitenkin joustaa työn edistyessä: alunperin aikomuksenani ei ollut kirjoittaa kalastuksesta, mutta sen tiimoilta sattui löytymään sopiva aukko tutkimuksesta.

JOHANNA ROIHA 10. Aivan kuten proseminaari on vain proseminaari, seminaari vain seminaari ja gradu vain gradu, on väitöskirjakin vain väitöskirja. Sen ei tarvitse syleillä koko maailmaa tai olla opus magnumisi, vaan se on yksi askel tutkijan uralla. Tutkittavaa voi aivan hyvin jättää myös väitöskirjan jälkeiseen aikaan, rajaa siis sopivasti!

Johanna Roiha

1. Päädyin tekemään väitöskirjaa puolivahingossa. Idean jatko-opinnoista sain graduni ohjaajalta, joka suositteli (suostutteli) hakemaan jatko-opiskelijaksi. Alkuperäinen suunnitelmani oli hakea Aalto-yliopistoon Geoinformatiikan maisteriohjelmaan heti arkeologian opintojen jälkeen. 2. Suoritan tohtorintutkintoa Maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa ja DENVI-tohtoriohjelmassa (The Doctoral Programme in Interdisciplinary Environmental Sciences). Jatko-opintojen kohdalla on helppo vaihtaa maata, alaa, aihetta, yliopistoa tai vaikka tiedekuntaa. Helsingin yliopiston tohtoriohjelmilla on eri teemoja ja

painotuksia, joten valitsin ohjelman tutkimusaiheeni mukaan. Pääohjaajani työskentelee professorina metsätieteen osastolla, joten sen myötä päädyin myös vaihtamaan tiedekuntaa. Reittejä oman tutkimusaiheen pariin voi olla monia ja työelämän kautta voi löytyä uusia näkökulmia moniin eri aiheisiin. Ehdin tekemään arkeologian alan kenttätöitä opintojen välissä ja kokemuksesta on ollut hyötyä tutkimustyössäni. Taidan olla ikuinen opiskelija ja alanvaihtaja, sillä ennen arkeologian opintoja olen tehnyt pari muutakin tutkintoa eri aloilta. Aina kuitenkin olen työelämästä palannut opiskelijaksi tavalla tai toisella. Aika näyttää mitä uutta keksin tohtorintutkinnon jälkeen! 3. Onnistuin saamaan väitöskirjatyöskentelylleni Koneen säätiön puolipäiväisen apurahan neljäksi vuodeksi. Lisäksi työskentelen puolipäiväisesti Animals Make Identities tutkimusprojektissa. Ennen apurahaa rahoitin tutkimukseni alkutaipaleen tekemällä kenttätöitä ym. lyhyitä projektitöitä. 4. Opintoni ovat lähteneet käyntiin hyvin. Olen tällä hetkellä jatko-opintojen puolivälissä ja uudenlainen opiskelu on tuntunut ihan luontevalta. Korona on kuitenkin vaikuttanut opintojeni alkuun huomattavasti ja valitettavasti etenkin monet kiinnostavat tapahtumat jäivät välistä. 5. Neljän vuoden apurahan saaminen oli suurin yllätys. Olin hyvin varautunut siihen, että rahoitan väitöskirjani ainakin osittain muilla tavoilla ja teen jatko-opintoja töiden ohessa. 6. Olen saanut paljon tukea ohjaajiltani, seurantaryhmältäni ja ohjaani tutkimusryhmän jäseniltä. Lisäksi erittäin tärkeitä ovat olleet kaikki keskustelut muiden tutkijoiden, arkeologien, opiskelijoiden tai melkein kenen tahansa kanssa. Joskus parhaat ideat ja olennaiset kysymykset saattavat tulla myös aivan ulkopuolisilta. Väitöskirjaa ei kannata mielestäni puurtaa yksin, sillä tukea tarvitaan matkan varrella alusta loppumetreille asti. 7. Väitöskirjani aihe on arkeologinen paikkatieto. Aiheeni on tarkentunut viimeisen vuoden aikana tutkimuksieni myötä. Olen kiinnostunut siitä, miten arkeologista paikkatietoa (käytännössä muinaisjäännösrekisteri) on kerätty, mihin sitä voi tai ei voi hyödyntää ja miten sitä tulisi kehittää tulevaisuudessa. Sijaintitieto on mielestäni hyvin keskeinen osa arkeologiaa, sillä ilman sitä moni löytö tai myös kiinteä muinaisjäännös jää ilman kontekstia. Arkeologisen sijaintitiedon tulisi olla nykypäivänä mahdollisimman luotettavaa, tarkkaa ja tiedon FAIR-periaatteiden mukaan löydettävää, saavutettavaa, yhteentoimivaa ja uudelleenkäytettävää. 8. Arkeologian opintojen lisäksi opiskelin sivuaineena geoinformatiikkaa ja aihepiiri vei mennessään hyvin nopeasti. Sivuaineopintojen jälkeen suoritin vielä lisää GIS kursseja ja gradussani testasin eri kuvaluokittelumenetelmiä arkeologisten kenttätöiden dokumentointiin. Haluan oppia vielä paljon lisää alasta ja se oli yksi tärkeimpiä syitä miksi päädyin jatko-opiskelijaksi. Aluksi olin enemmän kiinnostunut paikkatiedon analyysimenetelmien hyödyntämisestä arkeologiassa, mutta vähitellen ymmärsin, että tärkeämpää on itse aineisto. Tällä hetkellä mielestäni suurimmat haasteet liittyvät muinaisjäännösten sijaintitiedon epätarkkuuksiin, puutteellisiin hakutoimintoihin ja tiedon sirpaleisuuteen.

9. Tutkimussuunnitelmaa tarvitaan jo hakuvaiheessa, eli ainakin jonkinlainen suunnitelma on oltava valmiina ennen opintoihin hakemista. Suunnitelmat kuitenkin usein muuttuvat ja jopa aihekin voi muuttua matkan varrella. Harvoin taitaa mennä kaikki aivan suunnitelmien mukaan alusta loppuun. Teen artikkelipohjaista väitöskirjaa ja yksittäisten artikkelien aiheet ovat ensimmäistä lukuun ottamatta vaihtuneet useampaan kertaan. Suunnitelma siis tarvitaan, mutta sen ei tarvitse olla täysin ”valmis”! 10. Aiheen on hyvä olla sellainen, josta on aidosti kiinnostunut ja jonka parissa jaksaa puurtaa useamman vuoden. Ohjaaja tarvitaan heti alusta lähtien ja jo ennen jatko-opintoihin hakemista. Kunhan väitöskirjan aihepiiri ja ohjaaja/ohjaajat ovat selvillä, voi ryhtyä luonnostelemaan tutkimussuunnitelmaa. Välissä voi hyvin pitää taukoa tai keskittyä rauhassa työelämään, jatko-opintoja ei ole välttämätöntä aloittaa heti maisteriopintojen jälkeen.

LISÄTIETOJA HELSINGIN YLIOPISTON TOHTORIOHJELMISTA: HTTPS://WWW.HELSINKI.FI/FI/HAKEMINEN-JA-OPETUS/ HAE-TOHTORIOHJELMIIN/TUTKIJAKOULUT-JA-TOHTORIOHJELMAT

HYVÄT RY: HTTPS://BLOGS.HELSINKI.FI/PHD-ASSOCIATION/