Kenttätöitä Kreikan Fotiksessa 2022

Kenttätöitä Kreikan Fotikessa 2022

nikolAi PAukkonen Helsingin yliopisto (Väitöskirjatutkija, Geotieteiden tohtoriohjelma) Muuritutkimus Oy (Arkeologi) nikolai.paukkonen@helsinki.fi

TUTKIMUSALUE ENNEN KAIVANTOJEN AVAAMISTA.

Nykyään kenttäarkeologi saattaa löytää itsensä ulkotöistä vielä joulukuussakin. Suomen talven pimeys painaa varmasti myös monen opiskelijan tai sisätöitä tekevän mieltä. Silloin voi palata ajatuksissaan vaikkapa edellisin kesän kenttätöihin, auringon patinoimiin iltapäiviin ja trooppisten öiden jälkeisiin hiljaisiin aamuihin. Osallistuin itse muutamaan eri projektiin Kreikassa kesä–heinäkuussa, ja minua pyydettiin kirjoittamaan jostakin niistä vuoden viimeiseen Fibaan. Tutkimuskohteena ollut Fotiken kaupunki (Φωτική) esiintyy vain harvoin kirjallisissa lähteissä, mutta tiedetään, että siellä oli oma piispanistuin, ja että 500-luvun puolivälissä keisari Justinianus rakennutti läheiselle kukkulalle linnoituksen. Linnoitus kohoaa yhä modernin Paramythian pikkukaupungin yläpuolella – joskin Justinianuksen aikaisia rakenteita voi olla hankala erottaa hellenistisistä ja turkkilaisista muureista – mutta itse Fotiken kaupungin tarkka sijainti ei ole enää tiedossa. Alueella tehtyjen piirtokirjoituslöytöjen perusteella on kuitenkin summittainen alue, jolta sitä kannattaa etsiä, on tiedossa.

Vuodesta 2019 lähtien suomalais-kreikkalainen tutkimusryhmä on inventoinut ja kaivanut laakson pohjoispuolella, jossa bysanttilaisten kirkkojen rauniot, pienet pellot ja oliivitarhat sekä metsittyneet rinteet levittäytyvät ympäröivien läpitunkemattomien piikkipensasryteikköjen lomassa. Yhtenä tutkimushankkeen tavoitteista onkin selvittää, missä Fotiken kaupunki on sijainnut ja miten se on rajautunut.

Koronapandemiasta huolimatta vuonna 2021 onnistuttiin yhdessä kreikkalaisten arkeologien kanssa järjestämään ensimmäinen kaivauskausi, jonka aikana saatiin lupaavia tuloksia. Pintapoiminnan ja geofyysisten mittausten perusteella silloin valittiin tutkimuskohteeksi peltoaukea, jolta paljastuikin mahdollisia roomalaisen villan jäänteitä muiden löytöjen ohella. Kesällä 2022 kajoavia tutkimuksia jatkettiin, tällä kertaa eri paikassa. Nyt kaivettava alue oli varjoisa oliivilehto, jolta löytyi jo inventointivaiheessa runsaasti löytömateriaalia. Lehto oli myös maatutkattu, joten maa avattiin havaittujen seinälinjoja muistuttavien Roomalaisaikaisia esinelöytöjä esiintyi runsaasti jo pintakerroksista alkaen, kun taas myöhäisempiä häiriöitä esiintyi erittäin vähän. Kuten Välimeren alueen kaivauksilla on tyypillistä, löydettiin esimerkiksi keramiikkaa päivittäin säkkikaupalla. Lisäksi löytöaineistoon kuului esimerkiksi keraamisten lamppujen fragmentteja, rahoja, pronssiesineitä ja lasiastioiden palasia.

Kaivausten aikana huomattiin nopeasti, että esiin saaduista rakenteista useimmat liittyivät hautoihin. Alue saattaakin olla nekropoli, mikä puolestaan tarkoittaisi sitä, että nyt tutkittu alue sijaitsee muinaisen Fotiken reuna-alueella. Löytöaineisto oli runsasta ja monipuolista, joten jatkotutkimukset ja lisäkaivaukset tulevat valaisemaan asiaa enemmän, ja niistä tiedotetaan lisää tulevissa julkaisuissa.

Olosuhteet Luoteis-Kreikassa ovat melko erilaiset kuin esimerkiksi Attikassa tai saarilla, jotka lienevät useimmille suomalaisille

KAIVAUSALUETTA PINTAKERROSTEN POISTON JÄLKEEN.

Kreikassa matkustaneille tutumpia. Alue on vuoristoista ja kosteaa, mutta loppukesästä lämpötila kipuaa silti 40 asteeseen ja ylikin. Sateet voivat olla äärimmäisen rajuja ja alkaa yllättäen, jolloin kaivaminen on mahdotonta. Tämän takia kaivausten toteuttaminen vaatii joustavuutta ja suunnitelmallisuutta. Maa on kovaa ja raskasta ja usein kaivamiseen tarvitaan myös hakkua.

Viikonloppuisin ja iltaisin oli aikaa ekskursioille. Alue on täynnä erilaisia muinaisjäännöksiä ja muita kiinnostavia paikkoja, jotka liittyvät seudun tuhansia vuosia kattavaan asutushistoriaan. Turistilaumat eivät ole löytäneet alueelle, joten useimmat kohteista ovat hoitamattomia ja merkitsemättömiä. Tällä on tietysti hyvät ja huonot puolensa: raunioita saa tutkailla kaikessa rauhassa, mutta usein ne ovat niin pahasti umpeenkasvaneita, että liikkuminen on vaivalloista tai mahdotonta.

Viime kesän retkistä mieleen jäivät erityisesti läheisen Gorilas-nimiselle vuorelle kiipeäminen sekä vierailu Zagóri-vuoristossa sijaitsevaan syrjäiseen kylään, josta erään kreikkalaisen arkeologikollegan suku oli kotoisin. Itse vuoria lukuun ottamatta vanhat mänty- ja kuusimetsät tuovat mieleen suomalaisen luonnon, karhuja ja susia myöten (jälkimmäisiä on muuten Kreikassa yli kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa). Näiden ohella ehdittiin käydä ihailemassa muun muassa Elean hellenistisen kaupungin muureja ja Joonianmeren viinintummia aaltoja. Klassillisen arkeologian opetusta on vähennetty Suomen yliopistoissa systemaattisesti viimeiset vuodet, niin kuin muitakin humanistisia erikoisaloja. Kreikassa tehtävistä kenttätöistä kiinnostuneelle tilanne on kuitenkin tällä hetkellä kohtalaisen hyvä. Suomalaisia hankkeita on tällä hetkellä käynnissä useita ja niiden hauista ilmoitetaan hyvissä ajoin Suomen Ateenan-instituutin kanavilla. Aiempaa kaivauskokemusta on hyvä olla jonkin verran, mutta muuten projekteihin kannattaa ehdottomasti hakea, vaikka ei olisikaan päättänyt erikoistua klassilliseen arkeologiaan (vielä). Kiinnostuneille voi olla tarjolla myös opinnäytetyömahdollisuuksia. Osaamistaan voi kartuttaa lisäksi instituutin järjestämillä johdantokursseilla, joita järjestetään vuosittain.

OSMANIAIKAINEN KIVISILTA ZAGÓRI-VUORISTOSSA.