Timo Annanpalo
PIILOAMMATIT
Arjen piiloammatit
Arjen
Timo Annanpalo
Arjen piiloammatit
Arjen
PIILOAMMATIT
Timo Annanpalo
Examensarbete fรถr medianom (YH)-examen Utbildningsprogrammet fรถr mediakultur Nykarleby 2011
Sammanfattning Det finns många jobb i vårt samhälle som är nödvändiga för att samhället ska fungera. Logistik, vatten- och eldistribution, underhåll av gatorna och avfallshantering är saker som är självklara för oss. Varje morgon tänder vi lampan, kokar kaffe och läser dagstidningen. Jag ville ta reda på hur de här sakerna fungerar och vem som är bakom dem. Jag fotograferade människor i olika yrken. Sådana yrken, som jag kallar gömyrken. Vi ser och njuter av de här yrkesresultaten varje dag, men det är möjligt att vi aldrig träffar människorna som ligger bakom. Resultatet av mitt examensarbete är svartvita porträtt om olika yrken. Jag fotograferade till mellanformat film, eftersom det känns lugnare för mig och jag koncentrerar mig på så sätt mera på ämne och föremål. Svartvita bilder passar bättre för porträtt, eftersom det ger lugnare känsla än om bilden är i färg. Som förebilder för det här projekt hade jag de mäktiga fotograferna från början av 1900-talet, till exempel August Sander, Edward Weston, Irwing Penn och Henri Cartier-Bressons porträtter.
Sisällys Yhteiskunnasta
8
Yhteiskunnan määrittelystä
8
Luokkajaosta
9
Työn arvostuksesta
10
Pohdintaa aiheesta
11
Opinnäytetyön toteutuksesta
12
Lopputuloksesta
13
Lähteet
15
Kuvat
16
Yhteiskunnasta Miten yhteiskunta toimii? On tiettyjä ammatteja ja työtehtäviä, jotka ovat välttämättömiä nyky-yhteiskunnan tominnan kannalta. Ihmisten tarpeet ovat lisääntyneet ja väestön kasvaessa on kehitelty laitteita, joiden avulla nämä tarpeet voidaan tyydyttää helpommin ja nopeammin. Vuosisatoja sitten yhä suurempi määrä väestöstä kasvatti ja valmisti oman tarpeensa mukaan ruokaa sekä tarvittavia työvälineitä. Nykyään joku muu valmistaa ne jossain muualla ja itse vain haemme ne kaupasta. Onko tarpeen tietää kuka ne tekee tai mistä ne tulevat?
Käytän opinnäytetyöni yhteydessä sanoja piiloammatit ja piiloduunarit. Tarkoitan näillä sanoilla niitä ammatteja sekä niitä työntekijöitä, joiden työn jäljen kanssa olemme tekemisissä lähes päivittäin, mutta johon emme kiinnitä huomiota tai pidämme sitä itsestäänselvyytenä. Näillä sanoilla en mitenkään halua loukata tai väheksyä kyseisiä ammatteja tai niiden parissa työskenteleviä henkilöitä, vaan koen niiden kuvaavan parhaiten käsittelemääni aihetta.
Käytämme päivittäin valoja, tietokoneita ja huomaamme jääkaapin olemassaolon vasta kun se menee rikki ja vesi valuu lattialle. Miten nämä tuotteet valmistuvat ja mistä ne saavat energian sekä kuka on niiden toimimisen takana?
Nykysuomen sanakirjan mukaan yhteiskunnan määritelmä kuulostaa helpolta: “... jäsentensä keskinäisiin suhteisiin perustuva järjestetty kokonaisuus, jossa ihmisten kaikkinainen tarpeellinen yhteistoiminta tapahtuu” (Kangas, 2001, 9). Sosiologisesti tarkasteltuna yhteiskunnan käsitteen tarkka määrittely on vaikeaa, koska se ei ole mitattavissa oleva suure, kuten esimerkiksi bruttokansantuote, vaan yhteiskunta on käsitteellinen. Näin ollen on vaikeaa sanoa mikä yhteiskunta on tai miten se olisi rajattavissa. Yhteiskunnan synonyymeinä käytetään usein termejä kansakunta tai kansallisvaltio ja saatetaan puhua kansakunnan tai yhteiskunnan henkisestä tilasta, kuin se olisi yksilön kaltainen olio. (Kangas, 2001, 19–25)
Kiinnostuin aiheesta, koska on mielenkiintoista, että jotkin asiat toimivat ikäänkuin itsestään ja ovat itsestäänselvyyksiä niin minulle kuin muutaman vuoden ikäiselle lapsellekin. Halusin nähdä asioiden taakse ja tutustua ammatteihin ja ihmisiin, joiden ansiosta nämä yhteiskuntamme toimivuuden kannalta tärkeät asiat ovat olemassa.
Yhteiskunnan määrittelystä
9
“Ainoa yhdistävä piirre näille erilaisille yhteiskunnan käsitteen käyttötavoille näyttääkin olevan se, että yhteiskunta viittaa johonkin tarkemmin määrittelemättömään yksilöiden ulko- tai yläpuoliseen voimaan tai tekijään, joka on sekä yksilöiden identiteetin muotoutumisen ja itseidentifikaation kannalta rakentava että myös monin eri tavoin heidän toimintaansa rajoittava ja ehdollistava tekijä.” (Kangas, 2001, 20)
Mutta tarkastelkaamme yhteiskuntaa sekä sen toimintaa työn ja sen tekijöiden kautta.
Luokkajaosta Arvostetuimpien ammattien kärjessä ovat kirurgit, opettajat, tutkijat, toimitus- ja yritysjohtajat sekä tuomarit muutaman mainitakseni (Suomen Kuvalehti, 20/2010). Ne ovat toki tärkeitä ammatteja, mutta miksi emme anna suurempaa arvoa heille, jotka vaikuttavat jokapäiväiseen elämäämme ja joiden työn tuloksena juomme aamuisin samettista mokkaa lehteä selaillen. Yhteiskunnan muuttumisen johdosta on esitetty väitteitä yhteiskuntaluokkien muutoksesta tai häviämisestä viime vuosikymmeninä. Aikaisemmin jako omistajiin
10
ja työläisiin oli selkeämpi. Molempien tarpeet olivat lähtökohdiltaan erilaiset. Omistajat halusivat vaurastua ja kehittää ja laajentaa toimintaa, kun työläiset tarvitsivat työtä selviytymiseen. (Erola (toim.), 2010, 28) Luokkaerot vaikuttavat jo kouluiässä sekä menestymiseen että jatkokoulutuksen valintaan. Ylemmistä luokista lähtöisin olevat lapset valikoituvat helpommin opinnoissaan korkeakouluhin ja heillä on vanhempiensa kautta jo valmiina paremmat verkostot tulevien työpaikkojen saannin kannalta, kuten ensimmäiset kesätyöt tai harjoittelu tuttavan yrityksessä. Työväenluokasta tulevat saattavat kohdata koulussa ongelmia käytöksen ja kielen kanssa, joka ei miellytä korkeakoulutettua opettajaa. Tämä ja jatkuva kielteinen palaute oppimistaidoista ja osaamisesta lisää tunnetta alempaan luokkaan kuulumisesta. (Koivulaakso, Kontula, Peltokoski, Saukkonen & Toivanen, 2010, 85-86) Nykyään yhteiskuntaluokkien jaottelun painopiste on siirtynyt ammattien erityisosaamisen ja itsenäisyyden arviointiin. Palvelusuhteilla tarkoitetaan ammatteja, joiden työn valvominen on vaikeaa ja työ vaatii paljon erityisosaamista. Näitä ammatteja ovat esim. tuomarit, kansanedustajat, lääkärit ja erityisasiantuntijat. Näiden työtehtävien tulosta on vaikea määritellä. (Erola (toim.), 2010, 30)
Miten esim. kansanedustajan tekemiä äänestyksiä eduskunnassa voitaisiin tarkastella työn onnistumisen kannalta? Jos hän on esim. äänestänyt lapsilisän korotuksen puolesta, niin lapsiperheen kannalta katsottunahan hän on onnistunut työssään. Mutta vastaavasti lapsettomien kannalta hän ei välttämättä ole onnistunut, koska korotukseen kuluvat verorahat olisi voitu heidän mielestään käyttää esimerkikisi terveydenhuollon parantamiseen.
Työn arvostuksesta Pidämmekö tärkeinä vain oman yhteiskuntaluokkamme ammatteja ja työtehtäviä? 1990-luvun alun laman jälkeen työttömyys on ollut korkea Suomessa ja sen vähentäminen on ollut jatkuvasti hallitusohjelmassa. Työpaikkojen vähentämisen johdosta kaikille ei ole ollut tarjolla koulutustaan vastaavaa työtä. Myös tiettyjen alojen suuret koulutusmäärät vaikeuttavat työllistymistä, koska koulutettuja on suurempi määrä kuin tarjolla olevia työpaikkoja. (Aalto, 2010) City-lehdessä (21/2010) julkaistussa artikkelissa oli haastateltu akateemisesti koulutettuja henkilöitä, jotka eivät työskennelleet koulutustaan vastaavissa työtehtävissä. Haastateltavien saaminen juttuun oli ollut vaikeaa, yli 20 henkilöä ei ollut halunnut antaa haastattelua. Jutun
tyylistä saa hieman huonon kuvan ja toimittajan tapa ilmaista asiansa kieltäytyneille haastateltaville ei tee oikeutta jutun kiinnostavuudelle. Mutta miksi nämä henkilöt eivät halunneet kertoa työstään? (Laakso, 2010) Niin sanottu duunarityö koetaan helposti kouluttautuneiden keskuudessa häpeälliseksi. Henkilö, joka ei tee koulutustaan vastaavaa työtä, leimautuu helposti epäonnistujaksi. Koulutettujen ylitarjonnan vuoksi kaikille ei riitä omaa koulutusta vastaavaa työtä. Siksi jotkut valitsevat itse tekevänsä alemman koulutustason työtä, joko turvatakseen toimeentulon tai saadakseen pysyvämmän työn. Tuntuu hieman oudolta, että henkilö joka on valittu tiettyyn tehtävään ei halua myöntää olevansa hyvä siinä, vaikka hänet on valittu siihen juuri sen johdosta, koska hän oli paras mahdollinen vaihtoehto hakijoista. (Aalto, 2010) Viimeisten 20 vuoden aikana (vuosina 1991, 1996, 2001, 2004, 2007, 2010) tehdyn Ammattien arvostus -tutkimuksen mukaan aiemmin arvostettiin enemmän konkreettista tekemistä vaativia töitä. Joillakin aloilla johtajia saatettiin arvostaa jopa vähemmän kuin käytännön työtä tekeviä. Niiden ammattien arvostus, jotka tuovat turvan tuntua tai liittyvät hoiva- ja hyvinvointialaan, on jatkuvasti ollut nousussa, kuten esim. poliisi ja palomies, perus- ja perhepäivähoitaja sekä lastentarhanopettaja. Vastaavasti pitkään laskussa ovat olleet am-
11
matit, jotka eivät auta tai hyödytä ihmisten jokapäiväistä elämää. Kirkon palveluksessa olevat ammatit, kuten piispa, rovasti ja kirkkoherra olivat huomattavasti arvostetumpia 1990-luvun alussa, kuin 2010 tehdyssä kyselyssä. (Lappalainen, 2010) Viimeisimmässä Taloustutkimuksen tekemässä kyselyssä, joka tehtiin keväällä 2010, on kuitenkin havaittavissa muutosta. Nyt arvostuksessa korkeammalle ovat nousseet johtotehtävät ja akateemisen koulutuksen vaativat ammatit. Ruumiillisten töiden arvostuksen lisäämiseksi on ponnisteltu viimeisien vuosien aikana, mutta nyt ne vaikuttavat turhilta. Yksi syy tähän saattaa olla suuri irtisanomisten määrä ja uhka näissä ammateissa. Ihmiset saattavat ajatella, että johtotehtävien työpaikat olisivat turvatumpia huonojen aikojen koittaessa. (Lappalainen, 2010)
Pohdintaa aiheesta Miksi nämä piiloammatit ovat tärkeitä ja miten ne vaikuttavat minun elämääni? Miksi juuri näitä ammatteja tulisi arvostaa? Olen riippuvainen monista asioista ja pidän niitä itsestäänselvyytenä. Käytän päivittäin kymmeniä litroja
12
puhdasta vettä, jota tulee kodissani olevasta hanasta. Kerran tai kaksi viikossa vien muovipussillisen jätettä taloyhtiön suureen jäteastiaan. Kirjoittaessani tätä, tietokoneeni, pakastin-jääkaappiyhdistelmä ja lamppu kuluttavat sähköä, joka tulee seinässä olevasta pistokkeesta. Jokainen aamu keitän ensimmäisenä kahvia, jonka pavut on kuljetettu Afrikasta tai Etelä-Amerikasta, ja selaan sanomalehden, joka on ilmestynyt yön aikana postiluukkuuni. Näin suomalainen nyky-yhteiskunta toimii. Joku tekee yhtä ja toinen jotain muuta, kolmas nauttii edellisten tekemisen jäljestä. Mutta nauttiiko kaksi edellistä kolmannen työn tuloksista? Mielestäni on hieman nurinkurista, että ammatit, jotka helpottavat jokapäiväistä elämäämme ja joiden ansiosta voimme keskittyä tekemään asioita joista olemme kiinnostuneita, ovat jotenkin vähempi- tai alaarvoisempia, kuin ne joihin vaaditaan pitkä koulutus ja osaamista. Todella useat meistä tavoittelevat hyvää koulutusta ja sen myötä korkeapalkkaista työtä. Ajatellaan että hyvä työpaikka tuo tullessaan myös paremman elämän ja hyvinvoinnin. Useinhan vaativampi työ tarkoittaa kuitenkin suurempaa omistautumista ja sitoutumista siihen. Työpäivät saattavat helposti venyä 10-12 tuntisiksi, varsinkin jos otetaan huomioon, että tehtäviään joutuu
ajattelemaan myös vapaa-ajalla. (Koivulaakso ym., 24– 27)
Opinnäytetyön toteutuksesta Minua on pitkään kiinnostanut 1900-luvun alun mustavalkoiset henkilökuvat sekä dokumenttivalokuvaus ja potretit. Niissä henkilöt vaikuttavat jotenkin aidoilta, luonnollisilta ja kiinnostavilta. Ehkä se johtuu ajasta, vaatteet ja miljöö ovat erilaisia, minulle ennestään tuntemattomia. Joskus ihmiset vaikuttavat myös olevan kiinnostuneita valokuvaajasta tai kuvaamisen tapahtumasta ja joskus myös hieman hämillään. Tuleeko kiinnostus siitä vai kuvaajien taidosta ja näkemyksestä esittää kohteensa? Useimmat kuvat ovat teknisesti erittäin hyviä ja siksi miellyttävät silmää. Sommittelu, rajaus, kontrasti ja sävyt vaikuttavat tarkkaan harkituilta ja loppuun asti viimeistellyiltä. Vain erittäin harvoista kuvista alan miettiä, miten olisin itse sen kuvannut tai miten sen olisi voinut toteuttaa toisin.
viin, koska silloin katsoja ei häiriinny silmiinpistävistä väreistä. Esikuvista mainittakoon August Sander, Edward Weston ja Henri Cartier-Bresson. Saksalainen Sander kuvasi potretteja eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvista henkilöistä maailmansotien aikaan. Hän on yksi tärkeimmistä valokuvaajista, joka on tallentanut 1900-luvun alun ihmisiä. Pidän Sanderin kuvissa siitä, miten henkilöt ovat avoimia ja luonnollisia kuvissa, vaikka tuohon aikaan valokuvaus oli melko nuorta ja varsinkin työläisten keskuudessa harvinaista. Silti hän on onnistunut vangitsemaan jotain ihmisen luonteesta ja persoonasta. Cartier-Bressonin potreteissa kiehtoo sommitelma ja valon käyttö.
Kuvasin keskikoon kameralla ja filmille, koska niillä kuvaaminen tuo rauhallisuutta ja kuvaamisen tuntua työskentelyyni. Keskityn paremmin siihen mitä kuvaan ja miten. Annan enemmän arvoa työskentelylle, kohteelle ja lopputulokselle, koska kuvaamiseni on harkitumpaa. Mustavalkoinen sopii mielestäni paremmin henkilöku-
13
Lopputuloksesta Lopputyöni tuloksena on mustavalkoisia potretteja eri ammateissa työskentelevistä henkilöistä työympäristössään. Kuvissa henkilöt eivät työskentele, vaan katsovat suoraan kameraan. Halusin tuoda esiin näitä ammatteja, joiden tekijät ja tehtävät ovat ainakin minulle jokseenkin tuntemattomia. Annoin myös heille mahdollisuuden tuntea arvostusta omaa ammattiaan ja sen tärkeyttä kohtaan. Potrettien ottaminen oli hyvä kokemus, niin kuvaamistaitojeni kehittämisen kannalta, kuin sosiaalisen kanssakäymisen puolesta. Sain tutustua uusiin ihmisiin ja osallistua heidän arkipäiväänsä, mennä sisään tapahtumiin, joihin en ilman valokuvaamista olisi päässyt. Kaikki kuvattavani ottivat minut hyvin vastaan, enkä tuntenut olevani tunkeilija, joka häiritsee heitä. Toivottavasti myös he tunsivat samoin. Tarkoitukseni ei ole painottaa, että vain nämä kuvaamani ammatit olisivat tärkeitä tai laittaa niitä johonkin arvojärjestykseen. Taivoitteeni on herättää ajatuksia ja pohdintaa katsojissa. Näyttää, että itsestäänselvienkin asioiden taustalla on aina joku, joka on tehnyt sen mahdolliseksi.
14
Olen tyytyväinen lopputulokseen. Jotkin asiat olisin voinut tehdä toisin tai paremmin, mutta tunnen tehneeni parhaani sillä hetkellä ja siinä tietyssä tilanteessa. Projektin aikana opin ainakin sen, että hyvän potretin ottaminen vaatii aikaa, vaikka joskus se paras kuva saattaa olla filmin ensimmäinen ruutu. Joidenkin ihmisten kanssa tulee helpommin toimeen kuin toisten, mutta silti kontaktin luominen ja luottamuksen saaminen on hyvän henkilökuvan lähtökohta.
15
Lähteet Aalto, M. (2010). Onko siivoojaksi ajautunut maisteri epäonnistunut ihmisenä? Helsingin Sanomat. http://www.hs.fi/juttusarja/aalto/artikkeli/Onko+siivoojaksi +ajautunut+maisteri+ep%C3%A4onnistunut+ihmisen%C3 %A4/1135261472051 (haettu: 10.2.2011) Erola, J. (toim.) (2010). Luokaton Suomi? Yhteiskuntaluokat 2000-luvun Suomessa. Gaudeamus Helsinki University Press. Kangas, R. (2001). Yhteiskunta. Tutkielmia yhteiskunnasta, yhteiskunnan käsitteestä ja sosiologiasta. Tutkijaliitto. Koivulaakso, D., Kontula, A., Peltokoski, J., Saukkonen, M. & Toivanen, T. (2010). Radikaaleinta on arki. Into Kustannus Oy Laakso, K. (2010). Akateemiset duunarit. City-lehti 21/2010. http://www.city.fi/artikkeli/Akateemiset+duunarit/3635 (haettu: 10.2.2011) Lappalainen, T. (2010). Valkokaulusten vastaisku. Suomen Kuvalehti, 94 (20), 30–40.
16
Hissiasentaja, Teemu
17
18
Käytönvalvoja, Mauri
19
20
Kirjastoavustaja, Riitta
21
22
Laitosmies, Matti
23
24
Postinjakaja, Markku
25
26
Atk-erikoistutkija, Hannu
27
28
Siivooja, Aida
29
30
Uinninvalvoja, Niclas
31
32
Kiitos.
Timo Annanpalo
PIILOAMMATIT
Arjen piiloammatit
Arjen
Timo Annanpalo